Oiko- vai oikaisuluku?

Uudemmat sanakirjat ovat edelleen samoilla linjoilla eli yrittävät muuttaa kieltä, mutta lisäksi ne tarjoavat kaksi vaihtoehtoa, ”oikaisuluku” ja ”korjausluku”. Jälkimmäinen on päähakusanana, jonka kohdalla merkitys selitetään, joten se kai on sitten vielä oikeampi – kielenmestaroijien mielestä.

"Oikaisuluku" on jäänyt pienen piirin käyttöön, ”korjausluku” vähän isomman.

Olennaisempi ongelma on, että esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjan mukaan oikaisuluku-sanan merkitys on ”painettavan tekstin korjausvedosten tarkistaminen ja tarvittavien korjausten osoittaminen korjausmerkinnöillä, oikaisu-, korrehtuurinluku”. Tämä merkitys sillä on nykyisin erittäin harvoin, ainakin jos määritelmä otetaan kirjaimellisesti.

Oikoluku-sana on jokseenkin käyttökelvoton, koska se tarkoittaa ihan mitä sattuu. Joskus se tarkoittaa sitä, mitä sanakirja sanoo, useammin kai sellaista tarkistamista, jonka tulokset esitetään sanallisesti esimerkiksi PDF-tiedostoon pannuilla keltaisilla lapuilla. Useammin se tarkoittaa oikeinkirjoituksen tarkistusta, mahdollisesti myös muuta kieliasun tarkistusta. Se saattaa merkitä myös asiatarkistusta, tyylin kommentointia, käännöksen vertaamista lähtötekstiin ja monia muita asioita.

Ei siis koskaan kannata sopia oikoluvusta. Sen sijaan pitäisi sopia siitä, mitä oikeasti tehdään, niin että on edes jokin mahdollisuus, että osapuolet ymmärtävät asian suunnilleen samoin.

Oikoluvusta sanakirjamerkityksessä voi käyttää esimerkiksi ilmausta ”oikovedoksen tarkistaminen”. Vanhaan aikaan tähän sisältyi sen tarkistaminen, että teksti on ladottu käsikirjoituksen mukaan. Korjattiin siis latojan virheitä, mutta tarkoitus ei ollut enää korjata kieli- saati asiavirheitä – vanhoissa ohjeissa saatettiin varoittaa, että kirjoittaja vastaa kustannuksista, jos hän tekee muutoksia vastoin käsikirjoitusta.

Nykyisin ei latojia entisessä mielessä ole, vaan teksti lähes aina taitetaan tietokoneella luettavasta aineistosta (esimerkiksi Word-dokumentista). Tässäkin voi sattua virheitä, ja siksi oikovedoksen tarkistaminen olisi edelleen tarpeen, vaikka usein jää tekemättä. Toinen tarkistusta vaativa asia on taiton, erityisesti tekstin rivityksen tarkistaminen ja väärien tai huonojen tavutusten korjaaminen.