Sallitaanko ateismissa ateismikritiikki?

ajatuspuntari

Kokemukseni ateisteista saa minut kysymään miksi he, jotka sanovat ja esittelevät ateisminsa perustuvan järkeen, tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan. Kristityiltä ja muslimiltakin olen kuullut kritiikkiä omaa uskoansa kohtaan, mutta ateistilta en. Eri asia sitten on, kun joku tulee uskoon.

Ymmärrän, että ryhmäkuri sitoo puolueen jäsentä, mutta keskustelupalstalla ei moisia rasitteita ole. Haluaisin tietää minkä verran ateistit saavat haalittua kasaan kokemuksia ateistien esittämästä ateismikritiikistä ja nähdä mitä laatua ne ovat. Myös omakohtaiset kokemukset ovat tervetulleita.

325

466

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ateistien esittämästä ateismikritiikistä? Tuota täh?
      Ateismikritiikiähän voidaan käsittääkseni esittä vain siltä pohjalta, että ateismi on jotenkin väärin.
      Miten ateisti voisi esittää tälläistä kritiikkiä, silloinhan hän kumoaisi oman ateisminsä.

      Onkohan aloittajalta nyt jäänyt ymmärtämättä mitä ateismi on.
      Olen tämän jo niin moneen kertaan esittänyt että alkaa kyllästyttää, mutta vielä kerran:

      teismi = uskoa jumaluuteen
      ateismi = ei uskoa jumaluuteen

      Niin yksinkertaista se on, kunhan sen vaan tajuaa, minä en usko jumaluuteen, siis olen ateisti ( a-teisti).

      • ajatuspuntari

        Julistat ateismin olevan jollain tapaa luonteeltansa fanaattista, mutta kenties muille uskonasioissa jää ajattelulle liikkumatilaa. Jokainen ei-fanaattinen mielipide kaipaa erilaisten näkökantojen tutkiskelua.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Julistat ateismin olevan jollain tapaa luonteeltansa fanaattista, mutta kenties muille uskonasioissa jää ajattelulle liikkumatilaa. Jokainen ei-fanaattinen mielipide kaipaa erilaisten näkökantojen tutkiskelua.

        En julista mitään, selvitän vain käsitteitä. Ne joille uskonasioissa jää liikkumatilaa ovat agnostikkoja. A-teismi todellakin on vastakohta teismille, onko se niin vaikea ymmärtää. Fanaattista?, miten niin? Jos en usko jumalaan, niin mitä siinä on fanaattista. Jos en usko joulupukkiin, niin onko se fanaattista?
        Kyllä minä ymmärrän heikompilahjaisten halun uskoa johonkin utopistiseen, joka tasoittaa kuilua minunlaisteni ja heikompien välillä, kylmä totuus vain on, että minä vien rahat, ja heikommat näkee nälkää. Minkäs voit?


      • ajatuspuntari
        swinde kirjoitti:

        En julista mitään, selvitän vain käsitteitä. Ne joille uskonasioissa jää liikkumatilaa ovat agnostikkoja. A-teismi todellakin on vastakohta teismille, onko se niin vaikea ymmärtää. Fanaattista?, miten niin? Jos en usko jumalaan, niin mitä siinä on fanaattista. Jos en usko joulupukkiin, niin onko se fanaattista?
        Kyllä minä ymmärrän heikompilahjaisten halun uskoa johonkin utopistiseen, joka tasoittaa kuilua minunlaisteni ja heikompien välillä, kylmä totuus vain on, että minä vien rahat, ja heikommat näkee nälkää. Minkäs voit?

        Aloituksessa kerroin kuinka uskoville jää uskossaan liikkumatilaa. Silti he ovat uskovia, eivät välttämättä agnostikkoja.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Aloituksessa kerroin kuinka uskoville jää uskossaan liikkumatilaa. Silti he ovat uskovia, eivät välttämättä agnostikkoja.

        Älä taas sekoita käsitteitä:
        Teismi = uskoa Jumalaan
        Ateismi = ei uskoa jumalaan
        Agnostikko = epävarma uskostaan jumalaan

        Mikä siinä nyt on niin vaikeata. Oletko jotenkin ymmärtämätön käsitteiden suhteen?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Aloituksessa kerroin kuinka uskoville jää uskossaan liikkumatilaa. Silti he ovat uskovia, eivät välttämättä agnostikkoja.

        Jatkan vielä:

        Onko käsite ateismista sinulle jotenkin outo?
        Ateismi ei ole uskonto josta voidaan keskustella mitä se on.
        A-teismi on yksiselitteisesti uskomattomuutta jumalaan / jumaliin.
        Minä en voi keskustella kanssasi muusta kuin mitä olen. Olen ateisti, en usko jumalaan / jumaliin. Miten siitä voisi saada keskustelun aikaan. Pidän sinua tyhmänä, jos uskot jumalaan. Minkälaisen keskustelun sinä kuvittelet voivasi kanssani käydä?
        Sinun kohderyhmäsi ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja, onko jumala olemassa vai ei. Minä en välitä heidän käsityksiinsä puuttua, koska minulle on yksi lysti mihin kukakin uskoo.
        Kuvitteletko, etten ole miettinyt asioita, ennen päätymistäni nykyiselle kannalleni.
        Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta kaikki mitä minulle on sattunut elämäni varrella, on vakuuttanut minut siitä, että sinun kuvailemaasi jumalaa ei ole olemassa, ja samalla olen menettänyt uskoni minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. Täällä tulee toimeen vain kovettamalla sisimpänsä, ja telomalla kilpailijansa. Ja hyvin olen pärjännyt.


      • ajatuspuntari
        swinde kirjoitti:

        Älä taas sekoita käsitteitä:
        Teismi = uskoa Jumalaan
        Ateismi = ei uskoa jumalaan
        Agnostikko = epävarma uskostaan jumalaan

        Mikä siinä nyt on niin vaikeata. Oletko jotenkin ymmärtämätön käsitteiden suhteen?

        Käsitteillä pitää voida operoida. Ateisti voi miettiä epäuskonsa perusteita ja ateisminsa mielekkyyttä siinä missä uskovakin.


      • ajatuspuntari
        swinde kirjoitti:

        Jatkan vielä:

        Onko käsite ateismista sinulle jotenkin outo?
        Ateismi ei ole uskonto josta voidaan keskustella mitä se on.
        A-teismi on yksiselitteisesti uskomattomuutta jumalaan / jumaliin.
        Minä en voi keskustella kanssasi muusta kuin mitä olen. Olen ateisti, en usko jumalaan / jumaliin. Miten siitä voisi saada keskustelun aikaan. Pidän sinua tyhmänä, jos uskot jumalaan. Minkälaisen keskustelun sinä kuvittelet voivasi kanssani käydä?
        Sinun kohderyhmäsi ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja, onko jumala olemassa vai ei. Minä en välitä heidän käsityksiinsä puuttua, koska minulle on yksi lysti mihin kukakin uskoo.
        Kuvitteletko, etten ole miettinyt asioita, ennen päätymistäni nykyiselle kannalleni.
        Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta kaikki mitä minulle on sattunut elämäni varrella, on vakuuttanut minut siitä, että sinun kuvailemaasi jumalaa ei ole olemassa, ja samalla olen menettänyt uskoni minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. Täällä tulee toimeen vain kovettamalla sisimpänsä, ja telomalla kilpailijansa. Ja hyvin olen pärjännyt.

        Kannanottojesi näennäinen varmuus ei kerro kuin itsestäsi sillä muuten sinulla ei olisi tarvetta yrittää loukata. Et myöskään voi rajata ateismia kritiikin yläpuolelle kun pyrit säilyttämään uskottavuutesi miten olet saavuttanut lopullisen kantasi. Olethan täällä.

        En ole kuvaillut sinulle Jumalaa. Jos kuvailisin, en kertoisi mistään maanpäällisestä onnelasta. Se ei kuulu kristinuskoon, vaikka jotkut niin julistavatkin.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Käsitteillä pitää voida operoida. Ateisti voi miettiä epäuskonsa perusteita ja ateisminsa mielekkyyttä siinä missä uskovakin.

        "Käsitteillä pitää voida operoida. Ateisti voi miettiä epäuskonsa perusteita ja ateisminsa mielekkyyttä siinä missä uskovakin. "

        Eipä niitä hirveästi tarvitse käydä läpi,


      • satan kirjoitti:

        "Käsitteillä pitää voida operoida. Ateisti voi miettiä epäuskonsa perusteita ja ateisminsa mielekkyyttä siinä missä uskovakin. "

        Eipä niitä hirveästi tarvitse käydä läpi,

        "Sallitaanko ateismissa ateismikritiikki? "

        Et taida edes tietää mitä ateismi on!


      • swinde kirjoitti:

        Älä taas sekoita käsitteitä:
        Teismi = uskoa Jumalaan
        Ateismi = ei uskoa jumalaan
        Agnostikko = epävarma uskostaan jumalaan

        Mikä siinä nyt on niin vaikeata. Oletko jotenkin ymmärtämätön käsitteiden suhteen?

        Muuten ihan hyvä mutta agnostismi ei ole epävarmuutta yhtään mistään. Se on positiivinen kanta siihen onko/voika saada tietoa. Se ei liity mitenkään uskoon.

        Gnostikkohan on kaveri, joka tietää.


      • swinde kirjoitti:

        Jatkan vielä:

        Onko käsite ateismista sinulle jotenkin outo?
        Ateismi ei ole uskonto josta voidaan keskustella mitä se on.
        A-teismi on yksiselitteisesti uskomattomuutta jumalaan / jumaliin.
        Minä en voi keskustella kanssasi muusta kuin mitä olen. Olen ateisti, en usko jumalaan / jumaliin. Miten siitä voisi saada keskustelun aikaan. Pidän sinua tyhmänä, jos uskot jumalaan. Minkälaisen keskustelun sinä kuvittelet voivasi kanssani käydä?
        Sinun kohderyhmäsi ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja, onko jumala olemassa vai ei. Minä en välitä heidän käsityksiinsä puuttua, koska minulle on yksi lysti mihin kukakin uskoo.
        Kuvitteletko, etten ole miettinyt asioita, ennen päätymistäni nykyiselle kannalleni.
        Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta kaikki mitä minulle on sattunut elämäni varrella, on vakuuttanut minut siitä, että sinun kuvailemaasi jumalaa ei ole olemassa, ja samalla olen menettänyt uskoni minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. Täällä tulee toimeen vain kovettamalla sisimpänsä, ja telomalla kilpailijansa. Ja hyvin olen pärjännyt.

        Agnostismi ei tarkoita sitä mitä kuvittelet sen tarkoittavan.

        T. Agnostinen ateisti.


      • deina_skali kirjoitti:

        Muuten ihan hyvä mutta agnostismi ei ole epävarmuutta yhtään mistään. Se on positiivinen kanta siihen onko/voika saada tietoa. Se ei liity mitenkään uskoon.

        Gnostikkohan on kaveri, joka tietää.

        Ainakin gnostilaisuus liittyy uskontoihin vahvastikin. Siksi ateismipalstalla agnostismin yhdistäminen uskontoon tuntuu mielestäni luonnolliselta. Itse sain joskus keskustelupalstalla pyyhkeitä siitä, kun käytin agnostikko sanaa ei-uskonnollisessa kontekstissa. Tosin minua lohdutti tieto, että Ilkka Niiniluoto sortui samaan "virheeseen" kirjassaan totuuden rakastaminen.


      • agnoskepo kirjoitti:

        Ainakin gnostilaisuus liittyy uskontoihin vahvastikin. Siksi ateismipalstalla agnostismin yhdistäminen uskontoon tuntuu mielestäni luonnolliselta. Itse sain joskus keskustelupalstalla pyyhkeitä siitä, kun käytin agnostikko sanaa ei-uskonnollisessa kontekstissa. Tosin minua lohdutti tieto, että Ilkka Niiniluoto sortui samaan "virheeseen" kirjassaan totuuden rakastaminen.

        Ja mitä sanoo Wiki:

        "Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.[2]
        Thomas Henry Huxley loi sanan agnostisismi.

        Thomas Henry Huxley loi käsitteet ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön."


      • Kalju Pitkätukka
        swinde kirjoitti:

        Jatkan vielä:

        Onko käsite ateismista sinulle jotenkin outo?
        Ateismi ei ole uskonto josta voidaan keskustella mitä se on.
        A-teismi on yksiselitteisesti uskomattomuutta jumalaan / jumaliin.
        Minä en voi keskustella kanssasi muusta kuin mitä olen. Olen ateisti, en usko jumalaan / jumaliin. Miten siitä voisi saada keskustelun aikaan. Pidän sinua tyhmänä, jos uskot jumalaan. Minkälaisen keskustelun sinä kuvittelet voivasi kanssani käydä?
        Sinun kohderyhmäsi ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja, onko jumala olemassa vai ei. Minä en välitä heidän käsityksiinsä puuttua, koska minulle on yksi lysti mihin kukakin uskoo.
        Kuvitteletko, etten ole miettinyt asioita, ennen päätymistäni nykyiselle kannalleni.
        Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta kaikki mitä minulle on sattunut elämäni varrella, on vakuuttanut minut siitä, että sinun kuvailemaasi jumalaa ei ole olemassa, ja samalla olen menettänyt uskoni minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. Täällä tulee toimeen vain kovettamalla sisimpänsä, ja telomalla kilpailijansa. Ja hyvin olen pärjännyt.

        swinde: Kytketkö ateismin kyynärpäätaktiikkaan ja uskovaisuuden pehmoiluun?

        Kumpikaan ei edellytä kumpaakaan, on tosi tylyjä uskovia ja höveleitä ateisteja ja päinvastoin.


      • Get over it
        swinde kirjoitti:

        Jatkan vielä:

        Onko käsite ateismista sinulle jotenkin outo?
        Ateismi ei ole uskonto josta voidaan keskustella mitä se on.
        A-teismi on yksiselitteisesti uskomattomuutta jumalaan / jumaliin.
        Minä en voi keskustella kanssasi muusta kuin mitä olen. Olen ateisti, en usko jumalaan / jumaliin. Miten siitä voisi saada keskustelun aikaan. Pidän sinua tyhmänä, jos uskot jumalaan. Minkälaisen keskustelun sinä kuvittelet voivasi kanssani käydä?
        Sinun kohderyhmäsi ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja, onko jumala olemassa vai ei. Minä en välitä heidän käsityksiinsä puuttua, koska minulle on yksi lysti mihin kukakin uskoo.
        Kuvitteletko, etten ole miettinyt asioita, ennen päätymistäni nykyiselle kannalleni.
        Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta kaikki mitä minulle on sattunut elämäni varrella, on vakuuttanut minut siitä, että sinun kuvailemaasi jumalaa ei ole olemassa, ja samalla olen menettänyt uskoni minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. Täällä tulee toimeen vain kovettamalla sisimpänsä, ja telomalla kilpailijansa. Ja hyvin olen pärjännyt.

        Olisikohan aika kasvaa hieman ihmisenä ja unohtaa ne lapsuuden traumat. Olet nyt aikuinen ihminen ja olisi aika tiedostaa, että jatkamalla tuollaista paska linjaa elämässä et tule koskaan onnelliseksi...


      • ---
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Kannanottojesi näennäinen varmuus ei kerro kuin itsestäsi sillä muuten sinulla ei olisi tarvetta yrittää loukata. Et myöskään voi rajata ateismia kritiikin yläpuolelle kun pyrit säilyttämään uskottavuutesi miten olet saavuttanut lopullisen kantasi. Olethan täällä.

        En ole kuvaillut sinulle Jumalaa. Jos kuvailisin, en kertoisi mistään maanpäällisestä onnelasta. Se ei kuulu kristinuskoon, vaikka jotkut niin julistavatkin.

        Olisit itse jättänyt avauksestasi piilovittuilun pois. Sekin oli tarpeetonta.


      • Anis-Pentti

        Teismin ja ateismin määritelmät:

        Teismi on käsitys, että on olemassa (persoonallinen) jumala tai jumalia.

        Ateismi on käsitys, että ei ole olemassa jumalia.


      • agnoskepo kirjoitti:

        Ja mitä sanoo Wiki:

        "Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.[2]
        Thomas Henry Huxley loi sanan agnostisismi.

        Thomas Henry Huxley loi käsitteet ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön."

        Juuri näin. Agnostismi ei ole vastaus kysymykseen uskotko (kuten ateismi ja teismi), vaan kysymykseen onko tietoa.


      • kristitty *
        deina_skali kirjoitti:

        Juuri näin. Agnostismi ei ole vastaus kysymykseen uskotko (kuten ateismi ja teismi), vaan kysymykseen onko tietoa.

        Entä ne, jotka ovat agnostisia oman uskonsa suhteen eivätkä tiedä, uskovatko vai eivät? Heitä on paljon. Heitä ei voi lukea ateisteihin, koska ateisti on sellainen joka ei usko. Ei myöskään teisteihin, koska teisti on sellainen joka uskoo. He ovat agnostikkoja, mutta heidän tiedon puutteensa koskee heidän omaa uskoaan.


      • Anis-Pentti kirjoitti:

        Teismin ja ateismin määritelmät:

        Teismi on käsitys, että on olemassa (persoonallinen) jumala tai jumalia.

        Ateismi on käsitys, että ei ole olemassa jumalia.

        "Ateismi on käsitys, että ei ole olemassa jumalia."

        Tuo on enemmän postitiivista/vahvaa ateismia, pelkkä ateismi tai negatiivinen/heikko ateismi on uskon puuttumista jumaliin tai näiden olemassaoloon.

        Ainoa kaikkiin ateisteihin sopiva määritelmä ateismista on se että jumalusko puuttuu, käsitys tai usko että jumalia ei ole olemassa ei välttämättä sovi kaikkiin ateisteihin.
        Itse en väitä että jumalia ei ole koska on täysin mahdotonta todistaa jonkin olemattomuus (aukkojen jumala), kukaan ei toisaalta myöskään ole kyennyt todistamaan että jumalia olisi olemassa eikä yhdestäkään suljetusta aukosta ole löytynyt jumalia ja ne vähentyvät kokoajan joten pidän erittäin epätodennäköisenä että niitä olisi mutten mahdottomana.
        En siis sanoisi että minulla on käsitys ettei jumalia ole olemassa jos sillä tarkoitetaan varmuutta tai tietoa jumalien olemattomuudesta.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kannanottojesi näennäinen varmuus ei kerro kuin itsestäsi sillä muuten sinulla ei olisi tarvetta yrittää loukata. Et myöskään voi rajata ateismia kritiikin yläpuolelle kun pyrit säilyttämään uskottavuutesi miten olet saavuttanut lopullisen kantasi. Olethan täällä.

        En ole kuvaillut sinulle Jumalaa. Jos kuvailisin, en kertoisi mistään maanpäällisestä onnelasta. Se ei kuulu kristinuskoon, vaikka jotkut niin julistavatkin.

        "Et myöskään voi rajata ateismia kritiikin yläpuolelle kun pyrit säilyttämään uskottavuutesi miten olet saavuttanut lopullisen kantasi. Olethan täällä."

        Et näytä itsekään tietävän mitä "ateismin kritiikki" pitäis olla.

        Oletko muuten usinkin kritisoinut uskonveljiäsi siitä, etteivät ne kerää esim. postimerkkejä?


      • kristitty * kirjoitti:

        Entä ne, jotka ovat agnostisia oman uskonsa suhteen eivätkä tiedä, uskovatko vai eivät? Heitä on paljon. Heitä ei voi lukea ateisteihin, koska ateisti on sellainen joka ei usko. Ei myöskään teisteihin, koska teisti on sellainen joka uskoo. He ovat agnostikkoja, mutta heidän tiedon puutteensa koskee heidän omaa uskoaan.

        Kuinka moni ihminen ei oikeasti tiedä uskooko johonkin persoonalliseen jumalaan?
        Jos joku sanoo ettei tiedä, niin hän tuskin omaa jumaluskoa ja on täten automaattisesti ateisti.

        Mutta vaikka olisikin ihminen, joka ei tiedä onko hän teisti vai ei, niin hän jokatapauksessa on joko teisti tai ei riippumatta tietääköhän itse kumpaa on. Muita vaihtoehtoja ei ole.

        Agnostismi liittyy edelleenkin siihen voiko/onko jumalista TIETOA. Se ei ole majapaikka teismin ja ei-teismin välillä.

        T. Edelleenkin agnostinen ateisti


      • ateisti745676
        agnoskepo kirjoitti:

        Ja mitä sanoo Wiki:

        "Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.[2]
        Thomas Henry Huxley loi sanan agnostisismi.

        Thomas Henry Huxley loi käsitteet ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön."

        Aivan niin.

        Teismi ja ateismi käsittelevät kysymystä uskosta.
        Gnostismi ja agnostismi käsittelevät kysymystä tiedosta.

        Eli: ihminen voi olla gnostilainen teisti tai agnostikko teisti, sekä myös gnostilainen ateisti tai agnostikko ateisti.


    • ååppå

      Ei minun ateismini ainakaan perustu oikeastaan yhtään mihinkään. Olen syntynyt tällaiseksi. Olin ateisti jo ennen kuin tiesin koko sanan olemassaolosta, saatika sen merkityksestä. Toki myöhemmin on tullut "alan" perusasioistakin selvää otettua, mutta eivät ne oikeastaan mitään ole muuttaneet. Jos joku haluaa kritisoida ateismiani, siitä vain. Vapaa maa. En loukkaannu, en pahoita mieltäni, en ala meihkaamaan siitä kuinka vapauttani ateismiin rajoitetaan, en huuda fatwaa. Ateismissa kun ei oikeastaan ole mitään kritisoitavaa. Ateisteissa voi olla. On vaikea keksiä kritisoitavaa ilmiöstä, jolla ei ole oikeastaan kuin yksi sääntö eikä palvontamenoja, dogmistoa tai tulkinnanvaraisia ehtoja ja määräyksiä. Ja vaikka joku keksisikin, so what. Vapaa maa.

      Eikä sinun tarvitse vittuilla mistään ryhmäkureista. Tai jos vittuilet, peitä se paremmin.

      • ajatuspuntari

        Määritelmäsi ateismista ei edellytä ateistilta edes mitattavaa aivosähkökäyrää. Sellainen ateismi ei ole kiinnostava keskusteluaihe. Olen kiinnostunut sellaisesta ateismin lajista, joka kiinnostuu, kykenee lajittelemaan tietoa ja uskoa, sekä päätyy näkemyksiin. Nyt kysyn, onko sellainen ateisti tullut tiensä päähän uskonnollisessa ajattelussaan.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Määritelmäsi ateismista ei edellytä ateistilta edes mitattavaa aivosähkökäyrää. Sellainen ateismi ei ole kiinnostava keskusteluaihe. Olen kiinnostunut sellaisesta ateismin lajista, joka kiinnostuu, kykenee lajittelemaan tietoa ja uskoa, sekä päätyy näkemyksiin. Nyt kysyn, onko sellainen ateisti tullut tiensä päähän uskonnollisessa ajattelussaan.

        Kaipaat siis keskustelua agnostikkojen kanssa, miksi siis kyselet ateisteilta.
        Ateismilla ei ole sellaista ulottuvuutta, jota sinä haet. Se ulottuvuus kuuluu agnostikoille.
        Minä en pysty ymmärtämään heidän ajatteluaan, muuten kuin ajtuksena: Jätetään kaikelle mahdollisuus, niin päästään taivaaseen, jos sellainen on olemassa. Onko se mielestäsi oskonnollisuutta? Minusta se on vain raukkamainen tapa olla yhtäaikaa sekä teisti, että ateisti. Ei se mitään syvällistä ajatusta sisällä, vaan pelkän valheellisen optimoinnin.


      • ajatuspuntari
        swinde kirjoitti:

        Kaipaat siis keskustelua agnostikkojen kanssa, miksi siis kyselet ateisteilta.
        Ateismilla ei ole sellaista ulottuvuutta, jota sinä haet. Se ulottuvuus kuuluu agnostikoille.
        Minä en pysty ymmärtämään heidän ajatteluaan, muuten kuin ajtuksena: Jätetään kaikelle mahdollisuus, niin päästään taivaaseen, jos sellainen on olemassa. Onko se mielestäsi oskonnollisuutta? Minusta se on vain raukkamainen tapa olla yhtäaikaa sekä teisti, että ateisti. Ei se mitään syvällistä ajatusta sisällä, vaan pelkän valheellisen optimoinnin.

        Jotkut sanovat perustelevansa ateismiansa järkisyin. Jos he tosiaan ovat järkeviä, he eivät tyydy yksipuolisiin tarkasteluihin. Ei ole syytä olettaa heitä agnostikoiksi, tai väittää heitä sellaisiksi.


      • swinde kirjoitti:

        Kaipaat siis keskustelua agnostikkojen kanssa, miksi siis kyselet ateisteilta.
        Ateismilla ei ole sellaista ulottuvuutta, jota sinä haet. Se ulottuvuus kuuluu agnostikoille.
        Minä en pysty ymmärtämään heidän ajatteluaan, muuten kuin ajtuksena: Jätetään kaikelle mahdollisuus, niin päästään taivaaseen, jos sellainen on olemassa. Onko se mielestäsi oskonnollisuutta? Minusta se on vain raukkamainen tapa olla yhtäaikaa sekä teisti, että ateisti. Ei se mitään syvällistä ajatusta sisällä, vaan pelkän valheellisen optimoinnin.

        Agnostikko ei kyllä voi olla samaan aikaan ateisti, että teisti. Voi olla agnostisia ateisteja, sekä teistejä. Molemmat vetoavat tietämättömyyteen, mutta molemmilla on myös kallistuva mieltymys olla uskomatta tai uskoa.

        Minusta on täysin absudia väittää, että juuri agnostikon mielessä ei ole syvällistä ajatusta. Sehän on juuri päinvaston. Agnostinen jumalkäsitys filosofisempi, kuin ateismi tai teismi puhtaaltaa, koska siinä kysymykseen ei ole itselleen vastausta, vaan mieli on avoin. On myös loogisempaa olla vetämättä johtopäätöstä, jos ei tiedä jotakin tai saa koskaan tietää.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Määritelmäsi ateismista ei edellytä ateistilta edes mitattavaa aivosähkökäyrää. Sellainen ateismi ei ole kiinnostava keskusteluaihe. Olen kiinnostunut sellaisesta ateismin lajista, joka kiinnostuu, kykenee lajittelemaan tietoa ja uskoa, sekä päätyy näkemyksiin. Nyt kysyn, onko sellainen ateisti tullut tiensä päähän uskonnollisessa ajattelussaan.

        Miksi kuvittelet ei-uskon edellettyvän mitään muuta kuin uskon poissaoloa?


      • ååppå
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Määritelmäsi ateismista ei edellytä ateistilta edes mitattavaa aivosähkökäyrää. Sellainen ateismi ei ole kiinnostava keskusteluaihe. Olen kiinnostunut sellaisesta ateismin lajista, joka kiinnostuu, kykenee lajittelemaan tietoa ja uskoa, sekä päätyy näkemyksiin. Nyt kysyn, onko sellainen ateisti tullut tiensä päähän uskonnollisessa ajattelussaan.

        No jos se saa ylemmyydentuntoreseptorisi noin kutiamaan niin totta, ateismi ei vaadi edes aivosähkökäyrää. Eikös olekin yksinkertaista? Ateismi ei _vaadi_ yhtään mitään. Sinulle tuo tietenkin aiheuttaa system errorin, koska et pääse suoltamaan valmiiksi mietittyjä (tai kopioituja) litanioitasi ateismin kauheuksista. Tai pääset kai, mutta en minä niistä välitä.


      • Kalju Pitkätukka
        Enclave kirjoitti:

        Agnostikko ei kyllä voi olla samaan aikaan ateisti, että teisti. Voi olla agnostisia ateisteja, sekä teistejä. Molemmat vetoavat tietämättömyyteen, mutta molemmilla on myös kallistuva mieltymys olla uskomatta tai uskoa.

        Minusta on täysin absudia väittää, että juuri agnostikon mielessä ei ole syvällistä ajatusta. Sehän on juuri päinvaston. Agnostinen jumalkäsitys filosofisempi, kuin ateismi tai teismi puhtaaltaa, koska siinä kysymykseen ei ole itselleen vastausta, vaan mieli on avoin. On myös loogisempaa olla vetämättä johtopäätöstä, jos ei tiedä jotakin tai saa koskaan tietää.

        Johtopäätöksiä voi vetää, vaikka 100% varmuutta ei olisikaan.
        Ainakin voi poissulkea älyttömimmät vaihtoehdot.
        Agnostisen ateistin agnostismi on jokseenkin: En voi tietää, onko Jumalaa, vai ei, mutta mikään ei puhu Jumalan olemassaolon puolesta.
        Kaikkien valtauskontojen jumalkäsitykset ovat ainakin äärimmäisen epätodennäköisiä.
        Niinpä voin elää olettaen, että Jumalaa ei ole.


      • Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Johtopäätöksiä voi vetää, vaikka 100% varmuutta ei olisikaan.
        Ainakin voi poissulkea älyttömimmät vaihtoehdot.
        Agnostisen ateistin agnostismi on jokseenkin: En voi tietää, onko Jumalaa, vai ei, mutta mikään ei puhu Jumalan olemassaolon puolesta.
        Kaikkien valtauskontojen jumalkäsitykset ovat ainakin äärimmäisen epätodennäköisiä.
        Niinpä voin elää olettaen, että Jumalaa ei ole.

        Kaikkihan riippuu jumalan määritelmästä. En minäkään usko, että ihmisen jumalkäsitys olisi todenmukainen, mitä se on uskontojen pohjalta, koska se on subjektiivistä. Mutta kuitenkin, jos sanoisimme maailmankaikkeutta jumalaksi, niin se sopisi kaiken luojaksi ja kaikkivoimaiseksi. Ilman persoonaa tietysti.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Määritelmäsi ateismista ei edellytä ateistilta edes mitattavaa aivosähkökäyrää. Sellainen ateismi ei ole kiinnostava keskusteluaihe. Olen kiinnostunut sellaisesta ateismin lajista, joka kiinnostuu, kykenee lajittelemaan tietoa ja uskoa, sekä päätyy näkemyksiin. Nyt kysyn, onko sellainen ateisti tullut tiensä päähän uskonnollisessa ajattelussaan.

        No, itse olen päätynyt ateistiksi kristinuskon kautta. Se tapahtui päättelemällä, seuraamalla, ja loogisuutta apuna käyttäen, selvittämällä sitä mikä on totuuden ja valheen suhde siinä uskossa.

        Lopulta oli pakko myöntää, että olin itse uskonut järjettömyyksiin, ja luovuin uskosta. Sen jälkeen tajusin välittömästi sen, miksi olin aiemmin kokenut kaikki muut uskonnot ja uskon valheellisiksi.

        Eli olen "tullut tieni päähän", ei ole enää mitään selvitettävää. Olen ateisti tarkkaan asioita käsiteltyäni, eikä minua saa enää uskomaan mihinkään jumalaan. Eikä se vaikuta, että tuhansiin jumaliin on uskottu ja uskotaan sumeilematta.


      • ajatuspuntari


      • Enclave kirjoitti:

        Agnostikko ei kyllä voi olla samaan aikaan ateisti, että teisti. Voi olla agnostisia ateisteja, sekä teistejä. Molemmat vetoavat tietämättömyyteen, mutta molemmilla on myös kallistuva mieltymys olla uskomatta tai uskoa.

        Minusta on täysin absudia väittää, että juuri agnostikon mielessä ei ole syvällistä ajatusta. Sehän on juuri päinvaston. Agnostinen jumalkäsitys filosofisempi, kuin ateismi tai teismi puhtaaltaa, koska siinä kysymykseen ei ole itselleen vastausta, vaan mieli on avoin. On myös loogisempaa olla vetämättä johtopäätöstä, jos ei tiedä jotakin tai saa koskaan tietää.

        "Voi olla agnostisia ateisteja, sekä teistejä. Molemmat vetoavat tietämättömyyteen, mutta molemmilla on myös kallistuva mieltymys olla uskomatta tai uskoa."

        Nimenomaan. Minä olen agnostinen ateisti. Siis en usko että jumalia on olemassa, mutta en väitä että Tietäisin näin olevan tai että sille olisi varmoja vedenpitäviä 100% todisteita. Osiltaan tämä johtuu siitä että käsite "jumala" on kuin pala saippuaa suihkussa. Se luiskahtaa aina otteesta, koska "jumalille kaikki on mahdollista". Eli olemassa olevia realiteetteja ja fysiikanlakeja pakoilevaa käsitettä vastaan on vaikeaa todistaa, keinot loppuvat kesken. Riippumatta siitä, kuinka vakuuttavalta "kaikkivoivat olennot" minusta kuulostavat, tai kuinka abstraktia minusta on pohdiskella sellaisen olemassaoloa, joka ei vaikuta minusta ollenkaan todennäköiseltä, en näe syytä hylätä agnostista näkemystä. Koska todellakaan en rehellisesti sanottuna tiedä, miten asiat oikeasti ovat.

        "Agnostinen jumalkäsitys filosofisempi, kuin ateismi tai teismi puhtaaltaa, koska siinä kysymykseen ei ole itselleen vastausta, vaan mieli on avoin. On myös loogisempaa olla vetämättä johtopäätöstä, jos ei tiedä jotakin tai saa koskaan tietää."

        Aivan. Swindelle sen verran, että mielestäni ei ole raukkamaisuutta "pitää mieli avoimena". En pidä mieltäni kaikille mahdollisuuksille avoimena, koska pelkäisin seurauksia jotka minulle tulisivat jos jumalia olisikin olemassa - olenhan edelleen ateisti, eli pelkäämiselle ei minusta ole mitään järkeviä perusteita. En vain halua kivenkovaa väittää sellaista josta minulla ei ole varmaa tietoa - vaikka olisinkin 100% varma ettei jumalia ole.


      • kerettitytto kirjoitti:

        "Voi olla agnostisia ateisteja, sekä teistejä. Molemmat vetoavat tietämättömyyteen, mutta molemmilla on myös kallistuva mieltymys olla uskomatta tai uskoa."

        Nimenomaan. Minä olen agnostinen ateisti. Siis en usko että jumalia on olemassa, mutta en väitä että Tietäisin näin olevan tai että sille olisi varmoja vedenpitäviä 100% todisteita. Osiltaan tämä johtuu siitä että käsite "jumala" on kuin pala saippuaa suihkussa. Se luiskahtaa aina otteesta, koska "jumalille kaikki on mahdollista". Eli olemassa olevia realiteetteja ja fysiikanlakeja pakoilevaa käsitettä vastaan on vaikeaa todistaa, keinot loppuvat kesken. Riippumatta siitä, kuinka vakuuttavalta "kaikkivoivat olennot" minusta kuulostavat, tai kuinka abstraktia minusta on pohdiskella sellaisen olemassaoloa, joka ei vaikuta minusta ollenkaan todennäköiseltä, en näe syytä hylätä agnostista näkemystä. Koska todellakaan en rehellisesti sanottuna tiedä, miten asiat oikeasti ovat.

        "Agnostinen jumalkäsitys filosofisempi, kuin ateismi tai teismi puhtaaltaa, koska siinä kysymykseen ei ole itselleen vastausta, vaan mieli on avoin. On myös loogisempaa olla vetämättä johtopäätöstä, jos ei tiedä jotakin tai saa koskaan tietää."

        Aivan. Swindelle sen verran, että mielestäni ei ole raukkamaisuutta "pitää mieli avoimena". En pidä mieltäni kaikille mahdollisuuksille avoimena, koska pelkäisin seurauksia jotka minulle tulisivat jos jumalia olisikin olemassa - olenhan edelleen ateisti, eli pelkäämiselle ei minusta ole mitään järkeviä perusteita. En vain halua kivenkovaa väittää sellaista josta minulla ei ole varmaa tietoa - vaikka olisinkin 100% varma ettei jumalia ole.

        Niin eli aloittajalle voisin tiivistää: minun "ateismikritiikkini" sisältyy tuohon agnotismiin. Vaikka olen varma ateismistani, tunnistan sen tosiasian ettei sellaista kaikkivoipaa jumalolentoa vastaan voi löytyä todisteita, jota ihmismielen on mahdotonta ymmärtää tai havaita (selitin edellisessä viestissä tarkemmin).


      • kerettitytto kirjoitti:

        Niin eli aloittajalle voisin tiivistää: minun "ateismikritiikkini" sisältyy tuohon agnotismiin. Vaikka olen varma ateismistani, tunnistan sen tosiasian ettei sellaista kaikkivoipaa jumalolentoa vastaan voi löytyä todisteita, jota ihmismielen on mahdotonta ymmärtää tai havaita (selitin edellisessä viestissä tarkemmin).

        Näin yksinkertaista se on:

        "Seuraa järkeäsi niin pitkälle kuin se sinut kuljettaa, äläkä piittaa muista näkökohdista.
        Älä teeskentele, että varmistamattomat johtopäätökset ovat oikeita"
        Huxleyn ajatus tiivistettynä.

        Tulee vähän toistoa, mutta opettajanakin joskus toimineena tiedän kertauksen olevan opintojen äiti.


      • ajatuspuntari
        agnoskepo kirjoitti:

        Näin yksinkertaista se on:

        "Seuraa järkeäsi niin pitkälle kuin se sinut kuljettaa, äläkä piittaa muista näkökohdista.
        Älä teeskentele, että varmistamattomat johtopäätökset ovat oikeita"
        Huxleyn ajatus tiivistettynä.

        Tulee vähän toistoa, mutta opettajanakin joskus toimineena tiedän kertauksen olevan opintojen äiti.

        Huxleyn ajatuksen jälkimmäisen kohdan nojalla voi mitätöidä ensimmäisen.


      • et vaan ymmärrä
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Huxleyn ajatuksen jälkimmäisen kohdan nojalla voi mitätöidä ensimmäisen.

        Ei voi. Agnostismissa kun ei väitetäkään saatavan mistään varmuutta.


    • .-.-.-.

      Meni vähän ohi kans..

      Siis me emme väitä mitään. Miten sitä pitäisi perustella tai kritisoida..

    • 4+7

      Taas yksi, joka ei millään suostu ymmärtäämään tai halua tajuta ettei ateismi ole uskonto. Kirjoituksesi oli ihan helevetin typerä.

    • Täällä haisee Nedda.

      • ....

        Niin haiseekin.


      • hyh hyh
        .... kirjoitti:

        Niin haiseekin.

        Edesa se on joka täällä löyhkää. On näköjään vaihtanut nimimerkkinsä.


      • niisks

        Tuttumies ei haise.


    • >>Kokemukseni ateisteista saa minut kysymään miksi he, jotka sanovat ja esittelevät ateisminsa perustuvan järkeen, tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan.>Kristityiltä ja muslimiltakin olen kuullut kritiikkiä omaa uskoansa kohtaan, mutta ateistilta en. Eri asia sitten on, kun joku tulee uskoon.

      • ajatuspuntari

        Jos ateisti harjoittaa uskontokritiikkiä järkevästi ja itsekriittisesti, hän ainakin toisinaan tarkistaa kantojansa. Ainakaan toistaiseksi sellaista ateistia ei ole havaittu.


      • pötsi
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Jos ateisti harjoittaa uskontokritiikkiä järkevästi ja itsekriittisesti, hän ainakin toisinaan tarkistaa kantojansa. Ainakaan toistaiseksi sellaista ateistia ei ole havaittu.

        Siinähän se samalla tarkistuu.


      • Ei niin mitään
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Jos ateisti harjoittaa uskontokritiikkiä järkevästi ja itsekriittisesti, hän ainakin toisinaan tarkistaa kantojansa. Ainakaan toistaiseksi sellaista ateistia ei ole havaittu.

        Jos se nyt tekee sinut onnelliseksi, niin voinhan minä vaikka joka ilta nukkumaan mennessäni "tarkistaa kantojansa" eli todeta, että edelleenkään ei mitään havaintoja eikä mitään todisteita mistään jumalista. Ei niin yhtään mitään.

        Tämä tosin ei eroa millään lailla normaalista päivittäisestä elämästäni
        viimeisen 50:n vuoden aikana.


      • Aiheetonta
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Jos ateisti harjoittaa uskontokritiikkiä järkevästi ja itsekriittisesti, hän ainakin toisinaan tarkistaa kantojansa. Ainakaan toistaiseksi sellaista ateistia ei ole havaittu.

        Yleensä kantoja tarkistetaan aina silloin,
        kun siihen on jotain perusteltua syytä eli aihetta.

        Toistaiseksi elämäni aikana ei ole tullut vastaan mitään
        sellaista syytä. Etkä sinäkään ole mitään sellaista esittänyt.

        Eli palataan asiaan kun aihetta ilmenee. Lapselliset sadut
        ja nolla-informaatio eivät varsinkaan mitään syytä aiheuta,
        vaan nimenomaan todistavat ettei mitään aihetta ole.


      • Aiheetonta kirjoitti:

        Yleensä kantoja tarkistetaan aina silloin,
        kun siihen on jotain perusteltua syytä eli aihetta.

        Toistaiseksi elämäni aikana ei ole tullut vastaan mitään
        sellaista syytä. Etkä sinäkään ole mitään sellaista esittänyt.

        Eli palataan asiaan kun aihetta ilmenee. Lapselliset sadut
        ja nolla-informaatio eivät varsinkaan mitään syytä aiheuta,
        vaan nimenomaan todistavat ettei mitään aihetta ole.

        Kristityt voisivat joka ilta rukoilla että Jumala vastaisi heille selvällä ihmisen äänellä että hän on olemassa ja kertoa vaikka vitsin.

        Jos näin ei käy voisi kristityt seuraavana aamuna herää raikastuneena ja vapautuneena mielikuvitusjumalan synneistä, heittää raamattunsa ja ristinsä roskiin ja ruveta elään normaalia ihanaa elämää.


    • Ajatuspuntarilta karkas jo mopo toisessa virkeessä.

      Hohhoijaa...

      Ateismi on yksinkertaisesti sitä että ei usko Jumalaan/Jumaliin.

      "Haluaisin tietää minkä verran ateistit saavat haalittua kasaan kokemuksia ateistien esittämästä ateismikritiikistä ja nähdä mitä laatua ne ovat. Myös omakohtaiset kokemukset ovat tervetulleita"

      Good luck chuck!

    • Lagus

      Jälleen kerran ihmetyttää, miten aloittaja ei tunnu ymmärtävän ollenkaan, mistä ateismissa on kysymys.
      Ateismi eroaa agnostismista siten, että ensiksimainittu katsoo, että ilman todistusaineistoa ei ole mitään syytä olettaa minkään sortin jumalaa olevan olemassa, kun taas taas agnostikko katsoo, että ilman todisteita ei voida tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen.
      En ymmärrä ollenkaan ajatusta "ryhmäkurista" tai edes "ateismikritiikistä". Minun nähdäkseni pitäisi olla todistusaineistoa jonkinlaisen jumalan puolesta, enkä ole sellaista vielä nähnyt. Jumala ei kai ole kuitenkaan ihmisestä riippuvainen - tai jos on, ei liene kaikkivaltias?

      • Ehkäpä ajatuspuntarissa se ajatus on järjen vastapaino? mutta ajatuspuntarin jutut yleensä on melko ateismin ylianalysointia ja leimaamista.


      • "Ateismi eroaa agnostismista siten, että ensiksimainittu katsoo, että ilman todistusaineistoa ei ole mitään syytä olettaa minkään sortin jumalaa olevan olemassa"

        Onko näin? Minä kutsun itseäni agnostiseksi ateistiksi, miten tämä on mahdollista? Minusta ateismi-käsite kertoo vain, että ihminen ei usko jumaliin. Käsite ei ota kai kantaa todistusaineiden olemassaolon jumalolentojen puolesta tai vastaan (positiivinen ateismi = vahvoja todisteita jumaluuksia vastaan, negatiivinen/heikko ateismi = ei vahvoja todisteita jumaluuksia vastaan)? Tai jätä kysymystä auki, kuten agnotismissa?


    • "Haluaisin tietää minkä verran ateistit saavat haalittua kasaan kokemuksia ateistien esittämästä ateismikritiikistä ja nähdä mitä laatua ne ovat."

      Ja minä haluisin tietää mitä ja minkäväristä mieltä delfiinit ovat toistensa uimatempuista.

    • Sallitaan. Ateismissa ei ole minkäänlaisia sääntöjä, ei kieltoja eikä rajoituksia.

    • >>Kokemukseni ateisteista saa minut kysymään miksi he, jotka sanovat ja esittelevät ateisminsa perustuvan järkeen, tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan.>Kristityiltä ja muslimiltakin olen kuullut kritiikkiä omaa uskoansa kohtaan, mutta ateistilta en.>Ymmärrän, että ryhmäkuri sitoo puolueen jäsentä, mutta keskustelupalstalla ei moisia rasitteita ole.>Haluaisin tietää minkä verran ateistit saavat haalittua kasaan kokemuksia ateistien esittämästä ateismikritiikistä ja nähdä mitä laatua ne ovat.

    • Kyllästynyt

      Puntaroitko sinä laajasti ja perustellusti mahdollisuuksia metsätonttujen olemassaolosta tai olemattomuudesta? Oletko kriittinen ajattelussasi näiden olentojen suhteen ja kuinka metsätonttuihin uskomattomien keskuudessa kritisoidaan omaa uskon puutetta tähän? Ellet niihin usko, mihin tämän epäilysi perustat?

      Niin, jos johonkin ei usko, niin ei sitä tarvitse niin kauhean syvällisesti jatkuvasti pohtia, että pitäisikö kuitenkin ryhtyä uskomaan vai onko vielä perusteltua olla uskomatta.

      Mitä ateismiin ja teismiin itsessään tulee, niin kritiikki omaa käsitystään kohtaan voinee olla tasolla 'en tiedä, onko näin, mutta uskon / en usko'. Eli se agnostinen ulottuvuus. Toki teisti voi sitten sen mukaan, millaiseen jumalaan uskoo ja mihin mahdolliseen uskontojärjestelmään kuuluu, kritisoida uskonoppejaan. Että onko x syntiä vai ei. Pelkällä uskonpuutteella tällaisia oppirakennelmia ei ole - ihan kuten sinäkään et voi miettiä, oletko oikealla vai väärällä tavalla uskomatta metsätonttuihin (tai vaikka keijukaisiin, jos tonttuihin satutkin uskomaan).

      Jos tuota agnostista kritiikkiä haluat kuulla, niin toki, voi olla, että jonkinlainen jumala on olemassa. Kristinuskon jumala on Raamatun perusteella äärimmäisen epätodennäköinen eikä ainakaan Raamatussa kuvatun kaltainen, mutta jokin muu jumala voisi toki olla. Sellainen, joka ei maailmaan pysty tai halua oikein vaikuttaa jne. Liekö sillä sitten merkitystä, on eri asia.

    • Aloittaja kuvittelee, että ateismi on loogisen, rationaalisen älykkään ajattelun johtopäätös ja oman itsensä sokaisemana yrittää kehnoin argumentein kumota tuon johtopäätöksen. On imartelevaa, että joku pitää minua älykkäämpänä kuin olen, siis äidin lisäksi. Ateismi on selitetty jo moneen kertaa tuossa yllä ja aiemmissa aloituksissa. Ristiretkesi jotakin ismiä vastaan tuntuun pakkomielteenomaiselta, varsinkin kun olet hävinnyt taistelun ennen sen alkua. Ehkä nämä aloitukset lähtevät henk.koht. tarpeistasi?

      Aivan kuten tunkiota voidaan kutsua kymmenillä nimillä, niin aloituksia voidaan tehdä kymmenillä rekatuilla ja rekkaamattomilla nikeillä, mutta paskanhajua ei voi nimetä uudestaan.

    • "Kokemukseni ateisteista saa minut kysymään miksi he, jotka sanovat ja esittelevät ateisminsa perustuvan järkeen, tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan."

      Ateismissa ei ole oppeja, joita voisi kritisoida. Siksi kritiikki jää hyvin laihaksi.

      • ajatuspuntari

        Ateismiin on sisäänrakennettu erinäisiä oppeja kulloisenkin oppi-isän mukaan. Osa näistä opeista on poliittisia, kaikki eivät, mutta maailmankuvallisesti kokonaisvaltaisia. Niille on siten ominaista uskonvaraisuus.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Ateismiin on sisäänrakennettu erinäisiä oppeja kulloisenkin oppi-isän mukaan. Osa näistä opeista on poliittisia, kaikki eivät, mutta maailmankuvallisesti kokonaisvaltaisia. Niille on siten ominaista uskonvaraisuus.

        "Ateismiin on sisäänrakennettu erinäisiä oppeja kulloisenkin oppi-isän mukaan. "

        Ei ole.

        "Osa näistä opeista on poliittisia, kaikki eivät, mutta maailmankuvallisesti kokonaisvaltaisia. Niille on siten ominaista uskonvaraisuus. "

        Älä jauha sontaa.


    • "Ymmärrän, että ryhmäkuri sitoo puolueen jäsentä, mutta keskustelupalstalla ei moisia rasitteita ole."

      Ei tässä tapauksessa ole kyse mistään ryhmäkurista vaan siitä, että sinä näytät olettavan, että ateistien pitäisi kumota jumalien olemassaolo ollakseen ateisi, mutta sellaisessa ei ole alun alkaenkaan mitään järkeä, että olettaa automaattisesti jumalien olemassaolon.

      "Kokemukseni ateisteista saa minut kysymään miksi he, jotka sanovat ja esittelevät ateisminsa perustuvan järkeen, tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan."

      Joo, sitä on aika vaikeaa löytää kovin monia puolia sille, että ei usko jumaliin. Epäusko on epäuskoa, niin yksinkertaista se on ja sanahelinä ateismien eri laijeista on vain pelkkää sanahelinää ja sinä et mitään järjellistä keskustelua saa aikaiseksi sellaisella sanakikkailulla.

    • Aloitetaan purkamalla väärinkäsityksesi...

      Ateismi ei ole verrannollinen uskontoon (islam), eikä edes pelkkään uskoon (paitsi positiivinen/gnostinen ateismi, mutta nyt oli puhe ateismista kokonaisuudessaan).
      Ateismi on epäuskoa, ei-uskoa jumaliin. Se ei ole uskomusjärjestelmä, kuten uskonnot. Siihen ei sisälly mitään oppeja.

      Oletko vallan tosissasi kuullut kristityn/muslimin kritisoivan teismiä(jumalusko)? Vaiko uskontoaan? Epäilen, ettet ole.

      Mahdotontahan se ei ole. Voi olla teistejä, jotka ymmärtävät teismin olevan esim. irrationaalista ja perusteetonta. Samoin voi olla (ja on) ateisteja, joiden mielestä ateismi on jotain huonompaa teismiin verrattuna. Tiedän esim. muutamia ateisteja, jotka haluaisivat kyetä uskomaan johonkin jumalaan.

      No niin. Nyt esittämääsi kysymykseen. Haluat siis tietää miten ei-jumaluskoiset ovat kritisoineet ei-jumaluskoa? Oletko nyt ihan varma, että tämä oli se kysymys, jonka halusit esittää?

      • ajatuspuntari

        Ateisteilla on uskomuksensa kuten muillakin, myös perimmäisiä kysymyksiä käsittelevien totuuksien suhteen.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Ateisteilla on uskomuksensa kuten muillakin, myös perimmäisiä kysymyksiä käsittelevien totuuksien suhteen.

        Hohhoijaa. Kyllä ateisti on ihminen. Ateiteilla on ajatuksia ja uskomuksiakin. Mitä sitten?

        Ei ole kuitenkaan olemassa mitään muuta ateisteja yhdistävää tekijää, kuin jumaluskottomuus. Kysymyksesi oli siis järjetön.

        Jos tarkoitit, että kritisoivatko ateistit muita ateisteja. Mikset kysynyt sitä? Sehän on täysin eri kysymys.


      • A. Teisti

        ""Ateismi ei ole verrannollinen uskontoon (islam), eikä edes pelkkään uskoon (paitsi positiivinen/gnostinen ateismi, mutta nyt oli puhe ateismista kokonaisuudessaan).""

        Hetkinen, hetkinen... Mitäpäs oikein tarkoitat tuolla?!

        Minä olen positiivinen ateisti eikä ateismini todellakaan perustu mihinkään uskoon.

        Minulle ateismi on loogiseen ajatteluun perustuva itsestäänselvyys. Sille on useitakin syitä ja perusteita.

        Enkä sitä paitsi usko yhteenkään jumalaan.


      • A. Teisti kirjoitti:

        ""Ateismi ei ole verrannollinen uskontoon (islam), eikä edes pelkkään uskoon (paitsi positiivinen/gnostinen ateismi, mutta nyt oli puhe ateismista kokonaisuudessaan).""

        Hetkinen, hetkinen... Mitäpäs oikein tarkoitat tuolla?!

        Minä olen positiivinen ateisti eikä ateismini todellakaan perustu mihinkään uskoon.

        Minulle ateismi on loogiseen ajatteluun perustuva itsestäänselvyys. Sille on useitakin syitä ja perusteita.

        Enkä sitä paitsi usko yhteenkään jumalaan.

        Positiivinen ateismi: Uskon, ettei jumalia ole. Usko voi olla perusteltua tai sitten ei.


      • A. Teisti
        deina_skali kirjoitti:

        Positiivinen ateismi: Uskon, ettei jumalia ole. Usko voi olla perusteltua tai sitten ei.

        Olihan tuo siis vitsi vai oletko ihan tosissasi?! :)

        Mitä lause "Uskon, että X" mielestäsi tarkoittaa?

        Minä uskon, että = Olen sitä mieltä, että = Mielestäni on totta (fakta), että

        Positiiviselle ateistille seuraavat lauseet ovat yhtä tosia:

        Uskon, että Maa on pyöreä.
        Uskon, että Maa kiertää Aurinkoa.
        Uskon, että evoluutio on totta.
        Uskon, että jumalia ei ole olemassa.

        Varmaan tiedät klassisen tiedon määritelmän:
        Tieto(a) on hyvin perusteltu tosi uskomus.
        (Tuossa sana uskomus ei tarkoita, että se olisi pelkkä "uskon" asia ja mielestäni se pitäisikin korvata sanalla käsitys, koska sana uskomus viittaa liikaa sanaan usko.)


      • A. Teisti kirjoitti:

        Olihan tuo siis vitsi vai oletko ihan tosissasi?! :)

        Mitä lause "Uskon, että X" mielestäsi tarkoittaa?

        Minä uskon, että = Olen sitä mieltä, että = Mielestäni on totta (fakta), että

        Positiiviselle ateistille seuraavat lauseet ovat yhtä tosia:

        Uskon, että Maa on pyöreä.
        Uskon, että Maa kiertää Aurinkoa.
        Uskon, että evoluutio on totta.
        Uskon, että jumalia ei ole olemassa.

        Varmaan tiedät klassisen tiedon määritelmän:
        Tieto(a) on hyvin perusteltu tosi uskomus.
        (Tuossa sana uskomus ei tarkoita, että se olisi pelkkä "uskon" asia ja mielestäni se pitäisikin korvata sanalla käsitys, koska sana uskomus viittaa liikaa sanaan usko.)

        Mitä se sinusta tarkoittaa, kun näyt vetävän siitä herneen nenääsi?

        Usko voi olla perusteltua tai ei. Miksi riitelet kanssani mutta kirjoitat samaa asiaa?

        Positiivinen ateismi ei tosin vaadi perusteltua uskomusta(käsitystä, jos ärsyttää), ettei jumalia ole. Olisi hupsua väittää, että kaikki positiiviset ateistit omaavat kunnolliset perustelut uskolleen(/käsitykselleen).


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Mitä se sinusta tarkoittaa, kun näyt vetävän siitä herneen nenääsi?

        Usko voi olla perusteltua tai ei. Miksi riitelet kanssani mutta kirjoitat samaa asiaa?

        Positiivinen ateismi ei tosin vaadi perusteltua uskomusta(käsitystä, jos ärsyttää), ettei jumalia ole. Olisi hupsua väittää, että kaikki positiiviset ateistit omaavat kunnolliset perustelut uskolleen(/käsitykselleen).

        Positiiviset ateistit siis omaksukoot myös itsekritiikin jalon taidon. Vrt. positiivinen ateismi vs. posetiiviateismi.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Positiiviset ateistit siis omaksukoot myös itsekritiikin jalon taidon. Vrt. positiivinen ateismi vs. posetiiviateismi.

        Ja trollit painukoot metikköön.


    • Ateistia voi tietenkin kritisoida ihmisenä. Uskovaiset tekevät niin joka päivä, tällä palstalla 24/7.

      Se kritiikki perustuu siihen että ateistit eivät uskovan mukaan ole "ymmärtäneet" jumalaa ja sen takia ovat nyt harhateillä.

      Onko se kritiikki perusteltua? Ei ole mielestäni.

      Ateismi sinänäsä olotilana ei kritisoi mitään koska se on olotila missä ei tunneta jumalia. Ei siis mikään oppi johon olisi lakeja, määräyksiä tai dogmeja tai edes sloganeja sidottu.

      Jokainen ateisti itse voi tietysti eri sloganeita lausua, mutta ne ei tule itse ateismista, vaan kyseisen henkilön omasta olemuksesta.

    • Aada agnostikko

      Kysyt jotain sellaista johon ei voi vastata koska ateismi ei ole mikään oppi, uskonto tai aatesuunta.

      Yksi syy miksi olen päätynyt ateismiin on se, että haluan perustaa elämäni tosiasioihin en uskonnollisiin uskomuksiin.
      Minkäänlaisen Jumalan olemassaoloa ei ole pystytty todentamaan koko ihmiskunnan historian aikana.Minkä ihmeen takia minun täytyisi palvella/palvoa olematonta?Yhtähyvin voisi uskoa menninkäisiin, niistäkään ei ole mitään todisteita.Uskonnollinen usko ei tee ihmisestä parempaa(vaikka noudattaisi uskollisesti kaikkia mahdollisia opinkappaleita), joskus paljon pahemman kuin jos ei uskoisi.

      Olen omaksunut ajatuksen esim.lähimmäisenrakkaudesta ja humanismista. Tarkastelen myös omaa käyttäytymistäni sen perusteella miten rakkaus toteutuu suhteessa itseeni ja lähimmäisiini, kaikkiin ihmisiin.Monesti on parantamisenvaraa, pyrin suhtautumaan kuitenkin itseeni ja kaikkiin ihmisiin armahtavasti, kukaan ei ole täydellinen.

      • Aada agnostikko

        lisäys edelliseen



        Vuosikymmenten kristittynä oleminen on johtanut kriittisen, totuudenmukaisen tiedon hankinnan ja sen käyttämisen avostamiseen.Niin moni ihminen, kuten monesti itsekin, on uskonnollisten uskomusten johtamana ajautunut suoranaisiin tyhmyyksiin.Jotka olisivat olleet vältettävissä paremmilla tiedoilla todellisuudesta.

        Tiedän että kristillisyydessä on paljon hyvää, kuitenkin todellisuuden kohtaaminen sellaisena kuin se on,on minulle tärkeämpää kuin mitkään uskomusten uskottelut.


    • "tyytyvät yksipuolisiin tarkasteluihin perusteluissaan"

      Perusteluni eivät ole yksipuolisia, toisella puolella (tiede) on todisteet ja toisella (uskonnot) ei ja niihin perustan ateismini. Suurin osa ateisteista on laillani havainnut että uskonnot eivät tarjoa mitään tarkastelua kestävää perustelua uskomiselle toisin kuin esim. tiede.
      Ehkä sinäkin kuvittelet monien uskovien lailla että ateistit eivät ole koskaan tutustuneet uskontoihin ja että heidät on "aivopesty" tieteen toimesta.
      Näin ei todellakaan ole, itse olin nuorena uskova ja suunnitelmissa pappisura. Raamatun ja kristinuskon lähempi tarkastelu teki minusta ateistin ja vasta sen jälkeen tajusin että tieteen perustelut asioille ovat huomattavasti luotettavampia ja että tieteellä on todisteita mitä uskonnoilla ei ole.
      Väitätkö että uskovat eivät sitten olisi yksipuolisia? Siitä päätellen että uskovat eivät usein tiedä edes tieteenteon perusteita, ovat he tarkasteluissaan hyvin yksipuolisia. Uskovat eivät tunnu edes raamattuaan tuntevan yhtä hyvin kuin ateistit ja tieteen tms. tuntemisesta ei uskovien kohdalla kannata edes puhua.

      "Ymmärrän, että ryhmäkuri sitoo puolueen jäsentä"

      Ateismissa ei ole mitään ryhmäkuria jos ei lasketa sitä että jos alkaa uskoa jumaliin, lentää pihalle, uskonnoissa ryhmäkuri taas on usein hyvinkin tiukka.
      En tiedä miten itse voi omaa ateismiaan kritisoida, sen perusteita toki voi?
      Jos ateismilla olisi jonkinlainen oppi dogmeineen kritisointi olisi mahdollista, mutta kun se on vain vastaus kysymykseen; uskotko jumaliin. Ei kai itse teismiäkään voi oikein kritisoida ellei sitä ensin tarkenna esim. kristinuskoksi?
      Ateistin kohdalla voi esittää kritiikkiä sitä kohtaan mihin ateisti ateisminsa perustaa ja kyllä niitä tulee yleensä mietittyä jos tulee jotain uutta tietoa. Lähes poikkeuksetta uusi tieto on ollut vain tarkentavaa, mitään mikä olisi kumonnut täydellisesti jonkin en muista tapahtuneen.


      Ateismi ei ole uskoa mutta jos haluat kutsua ateistien luottamusta tieteeseen uskoksi niin kyllä sitä kritisoidaan, kritiikin vuoksi tiede osin eteneekin. Jos jokin osoittautuu vääräksi se korjataan sen mukaan mitä uudet todisteet osoittavat. Uskonnoille näin ei koskaan käy, vaikka kuinka todellisuus olisi niitä vastaan uskovat hylkäävät mieluimmin todellisuuden kuin uskonsa.

      Jos uskovat todella haluaisivat että tarkastelut eivät olisi niin yksipuolisia niin esittäisitte edes jotain todisteita väitteidenne tueksi. 2000 vuoden aikana eivät uskovat ole esittäneet yhtään tarkastelun kestävää todistetta.

      • Voin melkein kuvitella mitä ketjun avaaja ajaa takaa..

        Ateistin pitäisi joka aamu herätä ja hampaita pestessään tivata peilikuvaltaan että "miksi minä olen ateisti? miksi miksi...OH GOD WHYYYYYYYYYYYyyyyyyyyyyyyyyyy........." sitten napata peilistä kiinni ja ruveta retuuttamaan peiliä. :D


    • Kalju Pitkätukka

      Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat.

      Tarkoitatko, voiko toinen uskonnoton kritisoida toisen uskonnottoman uskonnottomuuteen tai uskontoihin liittyviä ajatuksia.

      Käsitinkö oikein?

      Voi, ja näin tapahtuu.
      Esim:

      Moni ateisti ja myös vapaa- ajattelija on kritisoinut "vaihda raamattusi pornoon"- kampanjaa.

      Jussi K. Niemelä(ko. kampanjan puuhamiehiä) , on kritisoinut Vapaa-ajattelijat Ry:tä rankasti.

      Esko Valtaoja on kritisoinut Dawkinsia liian jyrkästä suhtautumisesta uskonnollisuuteen jne.

      Ei ateisteilla ole mitään pyhää konsensusta, kuinka voisi ollakaan, koska, kuten moni on sinulle kertonut, ateisteja yhdistää vain se, etteivät he usko jumaliin.

      • Valkoparta...

        Kysyttiin ateisteista. Uskonnoton ei välttämättä ole ateisti.


      • Valkoparta... kirjoitti:

        Kysyttiin ateisteista. Uskonnoton ei välttämättä ole ateisti.

        "Kysyttiin ateisteista. Uskonnoton ei välttämättä ole ateisti."

        Uskonnotonhan juuri on ateisti senkin pölvästi!!!

        Uskossa = teisti
        Uskomaton = ateisti.

        mikä sinua oikein vaivaa valkopartsu? lyönyt päätäsi paljon nuorena?

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi


      • Valkoparta...
        satan kirjoitti:

        "Kysyttiin ateisteista. Uskonnoton ei välttämättä ole ateisti."

        Uskonnotonhan juuri on ateisti senkin pölvästi!!!

        Uskossa = teisti
        Uskomaton = ateisti.

        mikä sinua oikein vaivaa valkopartsu? lyönyt päätäsi paljon nuorena?

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi

        Palstalla palstan tavalla. Ateismi on jumlauskon puutetta. Jumalusko ei tarvitse uskontoa.


      • saivartelumaisteri
        Valkoparta... kirjoitti:

        Palstalla palstan tavalla. Ateismi on jumlauskon puutetta. Jumalusko ei tarvitse uskontoa.

        Niinpä niin. Ainahan on mahdollista, että joku uskoo ihan itse kehittelemäänsä jumalhahmoon. Sanalla uskonnoton kuitenkin tarkoitetaan muunlaista henkilöä.


      • saivartelumaisteri kirjoitti:

        Niinpä niin. Ainahan on mahdollista, että joku uskoo ihan itse kehittelemäänsä jumalhahmoon. Sanalla uskonnoton kuitenkin tarkoitetaan muunlaista henkilöä.

        "Palstalla palstan tavalla. Ateismi on jumlauskon puutetta. Jumalusko ei tarvitse uskontoa. "

        Jumalusko on uskontoa jos siinä uskotaan jumalaan.


      • Valkoparta... kirjoitti:

        Palstalla palstan tavalla. Ateismi on jumlauskon puutetta. Jumalusko ei tarvitse uskontoa.

        Teoriassa ihminen voi uskoa jonkin jumalan olemassa oloon ilman, että on uskonnollinen. Käytännössä tälläisiä ihmisiä ei kuitenkaan taida olla.
        Itse keksitty uskontokin kun on uskonto.


      • satan kirjoitti:

        "Kysyttiin ateisteista. Uskonnoton ei välttämättä ole ateisti."

        Uskonnotonhan juuri on ateisti senkin pölvästi!!!

        Uskossa = teisti
        Uskomaton = ateisti.

        mikä sinua oikein vaivaa valkopartsu? lyönyt päätäsi paljon nuorena?

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi

        Uskonnottomat ovat ateisteja (luetaan nyt pois teoreettinen mahdollisuus, että on joitain tyyppejä, jotka uskovat jonkin jumalan olemassa oloon mutta siihen hommaan ei sisälly mitään muita uskonnon tunnusmerkkejä) mutta kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia (paitsi jos uskonnon määrittelee, koskemaan vain uskontoja, joihin liittyy jumalusko).


      • ajatuspuntari

        Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen. Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia. He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen. Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia. He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea.

        "Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen."

        Ei tässä ole kyse mistään pyhyydestä tai sokeasta palvonnasta vaan määritelmästä. Kun otetaan käyttöön jokin määritelty ominaisuus, ei ole mitään järkeä kritisoida sen määritelmän sisään kuuluvia henkilöitä luomalla omia määritelmiä sille sanalla, koska silloin hakkaat ns. olkiukkoa ->

        "Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia. He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea. "

        Se, että olkiukon hakkauksesi ei toimi, ei ole merkki muiden fanatismista.


      • Kalju Pitkätukka
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen. Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia. He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea.

        Uskovien mantra ateismista.
        Ateismi olisi muka fanaattista uskoa...
        Täällä kirjoittelee useampikin entinen uskova, joka on tullut asioita puntaroituaan
        lopputulokseen, ettei usko Jumalan olevan olemassa.

        Mm. Minä, Agnoskepo, Aada Agnostikko, Kerettityttö...

        Et voi väittää, ettemme olisi puntaroineet asioita eri näkökulmasta.

        Esitin myös sen, että ateistit kritisoivat toisia ateisteja.

        Mitä vielä vaadit?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen. Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia. He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea.

        "Täällä kirjoittavilla ateisteilla on pyhä konsensus oman ateistisen käsityksensä suhteen."

        Tarkoittaako tämä suomeksi, että sinua vituttaa, koska palstan ateisteilla ei ole suurempia kiistoja semantiikasta?

        "Esittämänsä ajatus on jyrkintä uskonnollisuutta ja silkkaa fanatismia."

        Eli sinusta sanan määrittely on fanaattisuutta? Onko se, jos minä kerron kotikissan olevan pienehkö kissaeläimiin kuuluva kesytetty olento, fanatismia?

        "He eivät sitä tunnista eivätkä ainakaan tunnusta, joten mielen solmut eivät aukea."

        Suomennetaanko tämä taas näin: Olen trolli?


      • Valkoparta...
        deina_skali kirjoitti:

        Uskonnottomat ovat ateisteja (luetaan nyt pois teoreettinen mahdollisuus, että on joitain tyyppejä, jotka uskovat jonkin jumalan olemassa oloon mutta siihen hommaan ei sisälly mitään muita uskonnon tunnusmerkkejä) mutta kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia (paitsi jos uskonnon määrittelee, koskemaan vain uskontoja, joihin liittyy jumalusko).

        Ei lueta mitään pois. Jumalusko ei tarvitse uskontoa. Uskonto ja jumala ovat eri asioita. On olemassa ateistisia uskontoja, joilla ei ole persoonallista jumalaa.

        Eli uskonnoton = ateisti on väärä väittämä.


      • Valkoparta... kirjoitti:

        Ei lueta mitään pois. Jumalusko ei tarvitse uskontoa. Uskonto ja jumala ovat eri asioita. On olemassa ateistisia uskontoja, joilla ei ole persoonallista jumalaa.

        Eli uskonnoton = ateisti on väärä väittämä.

        "Eli uskonnoton = ateisti on väärä väittämä."

        Olet oikeassa ja näin luulin kirjoittaneenikin
        mutta...

        Asia, jota tuskin löytyy todellisuudesta ei tarvitse ottaa aina huomioon. Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole.

        On toki teistejä, jotka eivät ota osaa järjestäytyneisiin uskontoihin mutta en ole ikinä edes kuullut jumaluskoisesta, joka olisi uskonnoton. Jos olen väärässä, olkaa hyvät ja korjatkaa.


      • ajatuspuntari
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Uskovien mantra ateismista.
        Ateismi olisi muka fanaattista uskoa...
        Täällä kirjoittelee useampikin entinen uskova, joka on tullut asioita puntaroituaan
        lopputulokseen, ettei usko Jumalan olevan olemassa.

        Mm. Minä, Agnoskepo, Aada Agnostikko, Kerettityttö...

        Et voi väittää, ettemme olisi puntaroineet asioita eri näkökulmasta.

        Esitin myös sen, että ateistit kritisoivat toisia ateisteja.

        Mitä vielä vaadit?

        Väite puntaroinnistanne on toistaiseksi vielä pelkkä väite. Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan.


      • KokemusK
        satan kirjoitti:

        "Palstalla palstan tavalla. Ateismi on jumlauskon puutetta. Jumalusko ei tarvitse uskontoa. "

        Jumalusko on uskontoa jos siinä uskotaan jumalaan.

        "Jumalusko on uskontoa jos siinä uskotaan jumalaan."

        Ei ole. Uskonto on vakiintunut oppijärjestelmä tietynlaisesta tavasta uskoa johonkin jumalaan/jumaliin. Uskonnolla on pyhät kirjoitukset, tavat, rituaalit yms. Ihmisellä voi olla usko joka ei ole millään lailla vakiintunut eikä ehkä kukaan muu usko samalla tavalla. Tai ihminen/ihmiset eivät halua antaa uskolleen mitään sääntöjä tai kirjoitettua oppia. SIlloin se ei ole uskonto vaan pelkkää jumaluskoa.


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        "Eli uskonnoton = ateisti on väärä väittämä."

        Olet oikeassa ja näin luulin kirjoittaneenikin
        mutta...

        Asia, jota tuskin löytyy todellisuudesta ei tarvitse ottaa aina huomioon. Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole.

        On toki teistejä, jotka eivät ota osaa järjestäytyneisiin uskontoihin mutta en ole ikinä edes kuullut jumaluskoisesta, joka olisi uskonnoton. Jos olen väärässä, olkaa hyvät ja korjatkaa.

        "Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole."

        Kuvittelet siis että jokainen ihminen joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan olisi automaattisesti ateisti?
        Hyvin monilla uskontoihin kuulumattomilla ihmisillä on erilaisia henkisyyteen liittyviä käsityksiä jotka voivat sisältää jonkinlaisen "hengen" tai "korkeamman voiman" käsitteen mutta jotka eivät ole minkään vakiintuneen uskonnon mukaisia. He ovat siis teistejä mutta uskonnottomia.


      • Kalju Pitkätukka
        KokemusK kirjoitti:

        "Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole."

        Kuvittelet siis että jokainen ihminen joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan olisi automaattisesti ateisti?
        Hyvin monilla uskontoihin kuulumattomilla ihmisillä on erilaisia henkisyyteen liittyviä käsityksiä jotka voivat sisältää jonkinlaisen "hengen" tai "korkeamman voiman" käsitteen mutta jotka eivät ole minkään vakiintuneen uskonnon mukaisia. He ovat siis teistejä mutta uskonnottomia.

        Ei, he eivät ole uskonnottomia.
        Heillä on vain omanlaisensa uskonto.
        Jos ihminen uskoo jonkinlaiseen jumalaan, hänellähän silloin on uskonto.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Väite puntaroinnistanne on toistaiseksi vielä pelkkä väite. Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan.

        "Väite puntaroinnistanne on toistaiseksi vielä pelkkä väite. Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan. "

        Se ei ole meidän ongelmamme, että me emme mene luomasi olkiukon raameihin. Palaa sitten asiaan, kun hylkäät väärinkäsityksesi siitä, mitä ateismi on.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Väite puntaroinnistanne on toistaiseksi vielä pelkkä väite. Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan.

        "Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan."

        Ateistinen ajatus, siis sekö että en usko jumaliin?
        Kun joku esittää niitä todisteita jumalista niin sitten voin kritisoida tuota ajatusta.
        Kritisoinnille pitää olla jotakin aihetta, nyt ei ole mitään tarvetta kritisoida kun kaikki todisteet puoltavat ajatusta. Jos taas tarkoitat ajatuksia yleensä niin kyllä niitä tulee joskus kritisoitua jos on aihetta.

        Mikä on ateistinen ajatus, onko se jokin jumaliin liittyvä vai mikä tahansa ateistin ajatus ja mitkä ajatukset liittyvät jumaliin?


      • KokemusK kirjoitti:

        "Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole."

        Kuvittelet siis että jokainen ihminen joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan olisi automaattisesti ateisti?
        Hyvin monilla uskontoihin kuulumattomilla ihmisillä on erilaisia henkisyyteen liittyviä käsityksiä jotka voivat sisältää jonkinlaisen "hengen" tai "korkeamman voiman" käsitteen mutta jotka eivät ole minkään vakiintuneen uskonnon mukaisia. He ovat siis teistejä mutta uskonnottomia.

        Lues kuule uudelleen mitä kirjoitin.

        "Kuvittelet siis että jokainen ihminen joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan olisi automaattisesti ateisti?"

        Ei en kuvittele, kuten viestissäni toin esiin. Kuvitteletko sinä, että kaikkiuskonnot=kirkkoja/uskontokuntia?

        Johan helvetti kirjoitin järjestäytyneistä uskonnoista...


      • KokemusK kirjoitti:

        "Oletko koskaan törmännyt uskonnottomaan teistiin? Minä nimittäin en ole."

        Kuvittelet siis että jokainen ihminen joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontokuntaan olisi automaattisesti ateisti?
        Hyvin monilla uskontoihin kuulumattomilla ihmisillä on erilaisia henkisyyteen liittyviä käsityksiä jotka voivat sisältää jonkinlaisen "hengen" tai "korkeamman voiman" käsitteen mutta jotka eivät ole minkään vakiintuneen uskonnon mukaisia. He ovat siis teistejä mutta uskonnottomia.

        Ja ei he eivät ole uskonnottomia, ainakaan automaattisesti. He vain eivät kuulu järjestäytyneisiin uskontoihin.


      • Valkparta...
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Ei, he eivät ole uskonnottomia.
        Heillä on vain omanlaisensa uskonto.
        Jos ihminen uskoo jonkinlaiseen jumalaan, hänellähän silloin on uskonto.

        Väärin.

        Wikipedia:
        The word religion is sometimes used interchangeably with faith, belief system or sometimes set of duties;[3] however, in the words of Émile Durkheim, religion differs from private belief in that it is "something eminently social".[4] A global 2012 poll reports that 59% of the world's population is religious, and 36% are not religious, including 13% who are atheists, with a 9 percent decrease in religious belief from 2005.[5] On average, women are more religious than men.[6] Some people follow multiple religions or multiple religious principles at the same time, regardless of whether or not the religious principles they follow traditionally allow for syncretism.


      • KokemusK
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Ei, he eivät ole uskonnottomia.
        Heillä on vain omanlaisensa uskonto.
        Jos ihminen uskoo jonkinlaiseen jumalaan, hänellähän silloin on uskonto.

        "Jos ihminen uskoo jonkinlaiseen jumalaan, hänellähän silloin on uskonto."


        Ei ole, hänellä on vain usko. Uskonto on vakiintunut ja kokonaisvaltainen oppirakennelma tietynlaisesta uskosta. Yksittäisen ihmisen usko voi olla hyvin rajallinen tai vaihteleva eikä sisällä välttämättä mitään selkeää käsitystä edes siitä mikä tai minkälainen se sen jumala on.


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        Ja ei he eivät ole uskonnottomia, ainakaan automaattisesti. He vain eivät kuulu järjestäytyneisiin uskontoihin.

        "He vain eivät kuulu järjestäytyneisiin uskontoihin"

        Järjestäytyminen ja vakiintuneisuus on yleisesti katsottu juuri uskonnon määritelmäksi erotuksena yksittäisen ihmisen uskosta.
        Sinun määritelmälläsi meillä olisi maailmassa lähes loputon määrä uskontoja.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Väite puntaroinnistanne on toistaiseksi vielä pelkkä väite. Ateistin esittämää kritiikkiä omia ateistisia ajatuksia vastaan ei ole näkynyt lainkaan.

        Minä kritisoin kyllä omia "ateistisia ajatuksiani", mistä seuraa, että ateismini perusteet tarkentuvat mielessäni. Voisin sanoa, että kaikki täällä käymäni kiinnostavat keskustelut ovat osa ateististen ajatusteni itsekritiikkiä.

        Uskoisin että kaikki ihmiset ajoittain kritisoivat omia ajatuksiaan. Mutta tekeekö kukaan meistä sitä niin johdonmukaisesti, että siitä riittäisi palstalla julkaistavaksi, sellaisena "ateistinen itsekritiikkini, osat 1-17" -tyyppisenä havaittavana kritiikkikokoelmana?

        En myöskään tähän hätään muista koskaan nähneeni kenenkään teistin kritisoivan julkisesti omia teistisiä ajatuksiaan.


      • ajatuspuntari
        kaarne kirjoitti:

        Minä kritisoin kyllä omia "ateistisia ajatuksiani", mistä seuraa, että ateismini perusteet tarkentuvat mielessäni. Voisin sanoa, että kaikki täällä käymäni kiinnostavat keskustelut ovat osa ateististen ajatusteni itsekritiikkiä.

        Uskoisin että kaikki ihmiset ajoittain kritisoivat omia ajatuksiaan. Mutta tekeekö kukaan meistä sitä niin johdonmukaisesti, että siitä riittäisi palstalla julkaistavaksi, sellaisena "ateistinen itsekritiikkini, osat 1-17" -tyyppisenä havaittavana kritiikkikokoelmana?

        En myöskään tähän hätään muista koskaan nähneeni kenenkään teistin kritisoivan julkisesti omia teistisiä ajatuksiaan.

        Voisitko antaa pienen näytteen? Tähän mennessä sellaista ei ole tullut, vaan ainoastaan henkilöön menemistä ja annetun tehtävän kritiikkiä.

        Uskoisin moisen ruotimisen tekevän keskustelun tasolle vain hyvää.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Voisitko antaa pienen näytteen? Tähän mennessä sellaista ei ole tullut, vaan ainoastaan henkilöön menemistä ja annetun tehtävän kritiikkiä.

        Uskoisin moisen ruotimisen tekevän keskustelun tasolle vain hyvää.

        Voisitko ystävällisesti antaa vaikka jonkinlaisen esimerkin, millaista sen ateismi kritiikin pitäisi mielestäsi olla?


      • KokemusK kirjoitti:

        "He vain eivät kuulu järjestäytyneisiin uskontoihin"

        Järjestäytyminen ja vakiintuneisuus on yleisesti katsottu juuri uskonnon määritelmäksi erotuksena yksittäisen ihmisen uskosta.
        Sinun määritelmälläsi meillä olisi maailmassa lähes loputon määrä uskontoja.

        Maailmassahan on loputon määrä uskontoja. Miksi meillä on termi järjestäytynyt uskonto, jos kaikki uskonnot olisivat järjestäytyneitä?

        Edes kaikki kristitityt eivät kuulu mihinkään viralliseen kirkkoon ym. mutta he ovat silti uskonnollisia. Ovathan he kristittyjä.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Voisitko antaa pienen näytteen? Tähän mennessä sellaista ei ole tullut, vaan ainoastaan henkilöön menemistä ja annetun tehtävän kritiikkiä.

        Uskoisin moisen ruotimisen tekevän keskustelun tasolle vain hyvää.

        En oikeastaan: se ei ole johdonmukainen prosessi, josta voisi poimia erillisen näytteen.

        Mun kohdalla se kiteytyy ehkä uskon pohtimiseen: mitä se on. Uskosta puhuttaessa kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että uskolla täytyy olla jokin kohde, muuten ei voi olla uskoa. Itse ajattelen niin, ainakin koeluontoisesti, että usko on ominaisuus itsessään. Sillä voi olla kohde tai olla olematta.
        Pohdin teismin ja ateismin välistä rajaa: mitä sieltä voi löytää. Se on kiinnostavampaa kuin ateismi tai teismi sinänsä. Alue on ongelmallinen, koska tietoteoria ei ilmeisesti sitä edes tunnista.
        Tuolta alueelta olen löytänyt pyhä-käsitteen, joka minusta liittyy uskoon, mutta joka ei sinänsä määritä mitään uskon kohdetta. Viime aikoina olen alkanut kiinnostua enemmänkin pyhästä ja laittanut lukulistalle muutamia asiaa käsitteleviä kirjoituksia.

        Näistä asioista olen kirjoittanut myös tällä palstalla pohdintoja.


      • kaarne kirjoitti:

        En oikeastaan: se ei ole johdonmukainen prosessi, josta voisi poimia erillisen näytteen.

        Mun kohdalla se kiteytyy ehkä uskon pohtimiseen: mitä se on. Uskosta puhuttaessa kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että uskolla täytyy olla jokin kohde, muuten ei voi olla uskoa. Itse ajattelen niin, ainakin koeluontoisesti, että usko on ominaisuus itsessään. Sillä voi olla kohde tai olla olematta.
        Pohdin teismin ja ateismin välistä rajaa: mitä sieltä voi löytää. Se on kiinnostavampaa kuin ateismi tai teismi sinänsä. Alue on ongelmallinen, koska tietoteoria ei ilmeisesti sitä edes tunnista.
        Tuolta alueelta olen löytänyt pyhä-käsitteen, joka minusta liittyy uskoon, mutta joka ei sinänsä määritä mitään uskon kohdetta. Viime aikoina olen alkanut kiinnostua enemmänkin pyhästä ja laittanut lukulistalle muutamia asiaa käsitteleviä kirjoituksia.

        Näistä asioista olen kirjoittanut myös tällä palstalla pohdintoja.

        Ongelmaksi sinun ateismi-kritiikkiin kohdistuvan toiveesi kannalta muodostuu se, että ei tämä kosketa minun ateismiani: en ole mitenkään lähentymässä uskomista johonkin persoonalliseen jumalaan.

        Usko, ateismin ja teismin kannalta, ei minun kokemuksesani ole asia, jota voi jotenkin kritisoida: siis se ei ole analyyttisen, tietoisen ajatteluprosessin tulos kumpaankaan suuntaan, vaan nimenomaan kokemusperäinen asia. En tiedä, miten jotain maailman kokemiseen liityvää peruskokemusta kritisoidaan.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Voisitko ystävällisesti antaa vaikka jonkinlaisen esimerkin, millaista sen ateismi kritiikin pitäisi mielestäsi olla?

        Hyvä on.

        Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit.


        Vastaavasti kristityn tulee tarkkailla omia uskonkäsityksiänsä ja olla valmis muuttamaan niitä mikäli aihetta ilmenee.

        Jos esimerkiksi Raamattu kertoo maailman olevan 6000 vuotta vanha ja se sitä selvästikään ei ole, tuosta käsityksestä tulee luopua. Jos puolestaan maailma on vanha ja evoluutio (myös makro) totta, mihin ajanhetkeen ja tapahtumaan sijoittuu lankeaminen. Ilman lankeamistahan ei tarvita sovitustakaan. Vanhassa maailmassa oli myös kärsimystä runsaasti eli se ei sovi yhteen raamatullisen paratiisikäsityksen kanssa.

        Luterilainen kirkko julistaa aina arkkipiispaa myöten, että tiede ja usko eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, koska ne käsittelevät eri kysymyksiä. Se on vale, tai vähintäänkin väärä ja ihmisiä harhaanjohtava julistus. Inhimillinen usko rakentuu maailmankuvasta hyvin paljon. Kristillisen maailmankuvan ollessa totta, myös tämän maailman ulkopuoliset tekijät vaikuttavat, siis se mitä kutsutaan henkimaailmaksi.

        Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta. Kun tieteentekijöiden parissa käydään läpi multiversumit ja rinnakkaistodellisuudet, ei voida välttyä ajatukselta kuinka erilaiset äärettömyydet voidaan sulloa noin inhimillesti ajatellen hyvinkin rajattuihin puitteisiin. Se palauttaa meidät takaisin noihin lyhyisiin aikajänteisiin ja siihen miten niidenkin puitteissa voi tapahtua kaikki.


        Näiden, siis ateismi- ja uskontokritiikin, jälkeen voi vielä makustella kritiikin kritiikkiä kummastakin perspektiivistä, vaikka näin:
        A: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.
        K: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.


      • ajatuspuntari
        kaarne kirjoitti:

        Ongelmaksi sinun ateismi-kritiikkiin kohdistuvan toiveesi kannalta muodostuu se, että ei tämä kosketa minun ateismiani: en ole mitenkään lähentymässä uskomista johonkin persoonalliseen jumalaan.

        Usko, ateismin ja teismin kannalta, ei minun kokemuksesani ole asia, jota voi jotenkin kritisoida: siis se ei ole analyyttisen, tietoisen ajatteluprosessin tulos kumpaankaan suuntaan, vaan nimenomaan kokemusperäinen asia. En tiedä, miten jotain maailman kokemiseen liityvää peruskokemusta kritisoidaan.

        Käytän seuraavassa termiä usko kuten sinä sitä käytit.

        Usko, ollessaan kokemusten summa, vertautuu aina uusiin kokemuksiin. Sen takia asenne ratkaisee - kokemushan sekin on, mutta johon voi vaikuttaa.


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        Maailmassahan on loputon määrä uskontoja. Miksi meillä on termi järjestäytynyt uskonto, jos kaikki uskonnot olisivat järjestäytyneitä?

        Edes kaikki kristitityt eivät kuulu mihinkään viralliseen kirkkoon ym. mutta he ovat silti uskonnollisia. Ovathan he kristittyjä.

        "Maailmassahan on loputon määrä uskontoja. "

        Kyllä nmiistä silti yritetään luetteloita tehdä. Niin tuskin tehtäisiin jos niitä olisi loputon määrä.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista

        "Miksi meillä on termi järjestäytynyt uskonto, jos kaikki uskonnot olisivat järjestäytyneitä?"

        Koska joku joka ei ole tajunnut uskonnon jo tarkoittavan samaa, on sellaisen keksinyt kuviteltuun tarpeeseen. Tai sitten sen tarkoitus on ollut erottaa pienet uskonnolliset ryhmät toisaalta suurista tunnetuista kirkkokunnista ja toisaalta yksittäisistä uskovista ihmisitä.

        "Edes kaikki kristitityt eivät kuulu mihinkään viralliseen kirkkoon ym. mutta he ovat silti uskonnollisia. "

        Uskonnollisuus ei ole sama asia kuin kuulua johonkin uskontoon. Mutta jos ihminen sanoo olevansa kristitty niin silloin hän luonnollisestikin kuuluu tuohon uskontoon vaikka ei olisikaan minkään kirkon jäsen. Kristitty ihminen sitoutuu kristinuskon oppiin eli yhteen uskontoon.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Hyvä on.

        Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit.


        Vastaavasti kristityn tulee tarkkailla omia uskonkäsityksiänsä ja olla valmis muuttamaan niitä mikäli aihetta ilmenee.

        Jos esimerkiksi Raamattu kertoo maailman olevan 6000 vuotta vanha ja se sitä selvästikään ei ole, tuosta käsityksestä tulee luopua. Jos puolestaan maailma on vanha ja evoluutio (myös makro) totta, mihin ajanhetkeen ja tapahtumaan sijoittuu lankeaminen. Ilman lankeamistahan ei tarvita sovitustakaan. Vanhassa maailmassa oli myös kärsimystä runsaasti eli se ei sovi yhteen raamatullisen paratiisikäsityksen kanssa.

        Luterilainen kirkko julistaa aina arkkipiispaa myöten, että tiede ja usko eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, koska ne käsittelevät eri kysymyksiä. Se on vale, tai vähintäänkin väärä ja ihmisiä harhaanjohtava julistus. Inhimillinen usko rakentuu maailmankuvasta hyvin paljon. Kristillisen maailmankuvan ollessa totta, myös tämän maailman ulkopuoliset tekijät vaikuttavat, siis se mitä kutsutaan henkimaailmaksi.

        Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta. Kun tieteentekijöiden parissa käydään läpi multiversumit ja rinnakkaistodellisuudet, ei voida välttyä ajatukselta kuinka erilaiset äärettömyydet voidaan sulloa noin inhimillesti ajatellen hyvinkin rajattuihin puitteisiin. Se palauttaa meidät takaisin noihin lyhyisiin aikajänteisiin ja siihen miten niidenkin puitteissa voi tapahtua kaikki.


        Näiden, siis ateismi- ja uskontokritiikin, jälkeen voi vielä makustella kritiikin kritiikkiä kummastakin perspektiivistä, vaikka näin:
        A: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.
        K: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.

        "Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit. "

        Millä tavalla tuo kritiikki vaikkapa kristinuskoa kohtaan on jotenkin nimenomaan ateistista kritiikkiä? Aivan yhtä hyvin vaikkapa muslimi voi kritisoida kristinuskoa omasta näkökulmastaan mielettömäksi.
        Tuo on siis vain jonkun uskonnon käsitysten kritiikkiä joka voi olla osuvaa ja hyvin perusteltua tai sitten ei. Se ei ole mitenkään leimallisesti ateistista koska vastavaa kritiikkiä voisi periaatteessa esittää kuka vain. Myös kristityksi itseään kutsuva voi pitää Raamatun joitakin kohtia mielettöminä. Itse asiassa se on kristityilläkin hyvin yleistä. He eivät vain nosta asiasta meteliä vaan sen sijaan hiljaa vain unohtavat ongelmalliset tai mielettömät kohdat ja keskittyvät niihin joita he haluavat uskoa.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Käytän seuraavassa termiä usko kuten sinä sitä käytit.

        Usko, ollessaan kokemusten summa, vertautuu aina uusiin kokemuksiin. Sen takia asenne ratkaisee - kokemushan sekin on, mutta johon voi vaikuttaa.

        En ymmärrä. Lukisin mielelläni konkreettisemman version ajatuksesta.

        En oikein ymmärrä, miten usko on kokemusten summa.
        Enkä älyä, mitä asenne ratkaisee.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit. "

        Millä tavalla tuo kritiikki vaikkapa kristinuskoa kohtaan on jotenkin nimenomaan ateistista kritiikkiä? Aivan yhtä hyvin vaikkapa muslimi voi kritisoida kristinuskoa omasta näkökulmastaan mielettömäksi.
        Tuo on siis vain jonkun uskonnon käsitysten kritiikkiä joka voi olla osuvaa ja hyvin perusteltua tai sitten ei. Se ei ole mitenkään leimallisesti ateistista koska vastavaa kritiikkiä voisi periaatteessa esittää kuka vain. Myös kristityksi itseään kutsuva voi pitää Raamatun joitakin kohtia mielettöminä. Itse asiassa se on kristityilläkin hyvin yleistä. He eivät vain nosta asiasta meteliä vaan sen sijaan hiljaa vain unohtavat ongelmalliset tai mielettömät kohdat ja keskittyvät niihin joita he haluavat uskoa.

        Maailmankuvatarkastelut tulee tehdä mahdollisimman kattavasti, ateismia unohtamatta. Kaikkeen tarkasteluun kuuluu kritiikki.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Maailmassahan on loputon määrä uskontoja. "

        Kyllä nmiistä silti yritetään luetteloita tehdä. Niin tuskin tehtäisiin jos niitä olisi loputon määrä.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista

        "Miksi meillä on termi järjestäytynyt uskonto, jos kaikki uskonnot olisivat järjestäytyneitä?"

        Koska joku joka ei ole tajunnut uskonnon jo tarkoittavan samaa, on sellaisen keksinyt kuviteltuun tarpeeseen. Tai sitten sen tarkoitus on ollut erottaa pienet uskonnolliset ryhmät toisaalta suurista tunnetuista kirkkokunnista ja toisaalta yksittäisistä uskovista ihmisitä.

        "Edes kaikki kristitityt eivät kuulu mihinkään viralliseen kirkkoon ym. mutta he ovat silti uskonnollisia. "

        Uskonnollisuus ei ole sama asia kuin kuulua johonkin uskontoon. Mutta jos ihminen sanoo olevansa kristitty niin silloin hän luonnollisestikin kuuluu tuohon uskontoon vaikka ei olisikaan minkään kirkon jäsen. Kristitty ihminen sitoutuu kristinuskon oppiin eli yhteen uskontoon.

        "Uskonnollisuus ei ole sama asia kuin kuulua johonkin uskontoon. "

        Uskonnollinen voi olla henkilö, jolla on vain taipumusta uskontoon mutta kyllä uskonnollisuus yleisesti ottaen tarkoittaa sitä että henkilöllä on jokin uskonto.

        Minä harjoitin aikoinaan uskontoa, joka oli sekoitus monista eri opeista. Ei siis virallinen uskonto. Olin silti uskonnollinen.

        "Uskonnot ovat luonteeltaan aatteellis-käsitteellisiä järjestelmiä, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia selityksiä maailmasta.

        Tavallisimmin uskonnolla tarkoitetaan uskoa jumalaan/jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina." Wikipedia

        "usko ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus yleismaailmallisena ilmiönä, joka us. on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee palvontamenoina ym. (yhteisöllisinä) tapoina. esim. Moni-, yksijumalainen uskonto. Tunnustaa, harjoittaa jotakin uskontoa. " Sivistyssanakirja

        Ei sanaakaan kirkoista. Yhteisöllisyys toki yhdistetään uskontoihin usein mutta en hoksaa miksei yksilö voisi olla uskonnollinen ilman moistakin.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Jumalusko on uskontoa jos siinä uskotaan jumalaan."

        Ei ole. Uskonto on vakiintunut oppijärjestelmä tietynlaisesta tavasta uskoa johonkin jumalaan/jumaliin. Uskonnolla on pyhät kirjoitukset, tavat, rituaalit yms. Ihmisellä voi olla usko joka ei ole millään lailla vakiintunut eikä ehkä kukaan muu usko samalla tavalla. Tai ihminen/ihmiset eivät halua antaa uskolleen mitään sääntöjä tai kirjoitettua oppia. SIlloin se ei ole uskonto vaan pelkkää jumaluskoa.

        Oletko oikeasti sitä mieltä, että on olemassa itsensä uskonnottomaksi määritteleviä ihmisiä, jotka uskovat johonkin jumalaan?

        Menee aika pölvästiksi tuo vänkääminen jo...


      • KokemusK
        UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:

        Oletko oikeasti sitä mieltä, että on olemassa itsensä uskonnottomaksi määritteleviä ihmisiä, jotka uskovat johonkin jumalaan?

        Menee aika pölvästiksi tuo vänkääminen jo...

        "Oletko oikeasti sitä mieltä, että on olemassa itsensä uskonnottomaksi määritteleviä ihmisiä, jotka uskovat johonkin jumalaan?"

        Ei se ole mielipidekysymys vaan tunnenkin yhden sellaisen. Hän nimenomaan ei halua tulla kategorisoiduksi mihinkään uskontoon vaan uskoa täysin vapaasti juuri niin kuin haluaa. Moni varmaan kutsuisi häntä hörhöksi koska hänen käsityksensä uskosta tuntuvat vaihtelevan jatkuvasti. Silti hän on ihan kiistatta jonkinlaisessa uskossa, mihinkään uskontoon häntä vain on mahdoton luokitella.
        Maailma on siis välillä kovin ihmeellinen.


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        "Uskonnollisuus ei ole sama asia kuin kuulua johonkin uskontoon. "

        Uskonnollinen voi olla henkilö, jolla on vain taipumusta uskontoon mutta kyllä uskonnollisuus yleisesti ottaen tarkoittaa sitä että henkilöllä on jokin uskonto.

        Minä harjoitin aikoinaan uskontoa, joka oli sekoitus monista eri opeista. Ei siis virallinen uskonto. Olin silti uskonnollinen.

        "Uskonnot ovat luonteeltaan aatteellis-käsitteellisiä järjestelmiä, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia selityksiä maailmasta.

        Tavallisimmin uskonnolla tarkoitetaan uskoa jumalaan/jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina." Wikipedia

        "usko ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus yleismaailmallisena ilmiönä, joka us. on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee palvontamenoina ym. (yhteisöllisinä) tapoina. esim. Moni-, yksijumalainen uskonto. Tunnustaa, harjoittaa jotakin uskontoa. " Sivistyssanakirja

        Ei sanaakaan kirkoista. Yhteisöllisyys toki yhdistetään uskontoihin usein mutta en hoksaa miksei yksilö voisi olla uskonnollinen ilman moistakin.

        "Ei sanaakaan kirkoista. "

        Ei mutta molemmissa mainitaan vakiintunut oppijärjestelmä. Epäilen että yksittäisellä ihmisellä on hyvin harvoin uskonsa takana vakiintunut oppijärjestelmä silloin jos hän ei kuulu mihinkään perinteiseen uskontokuntaan. Minusta voidaan kysyä, voiko yhden ihmisen usko edes olla vakiintunut oppijärjestelmä jos hän ei esim. kirjoita omia pyhiä kirjoituksiaan jotka ovat muuttumattomia.


      • ajatuspuntari
        kaarne kirjoitti:

        En ymmärrä. Lukisin mielelläni konkreettisemman version ajatuksesta.

        En oikein ymmärrä, miten usko on kokemusten summa.
        Enkä älyä, mitä asenne ratkaisee.

        Käytin sanaa usko siltä pohjalta miten sen itse jäsensit:

        "Usko... ei... ole... vaan nimenomaan kokemusperäinen asia."
        Tuon mukaan usko on siis kokemusperäinen asia.

        Se miten jokin koetaan, määrittyy paitsi sen mukaan mitä tapahtuu ja keitä olemme, myös sen mukaan mitä olemme aikaisemmin kokeneet. Nuo kaksi jälkimmäistä määrittävät uskoamme. Toki uskomme myös määrittää näitä kahta - ja itse asiassa sitä miten me vaikutamme itseemme ja ympäristöömme. Riippuvuudet vaikuttavat siten joka suuntaan. Tässä mielessä voi todeta miten usko on kokemusten summa.

        Asenne puolestaan on paitsi kokemuksista rakentunut, myös vapaan tahtomme valinnoista. Voimme kovettaa itsemme, olla avoimia, kyseleviä, tai vaikkapa umpimielisiä, ylimielisiä, vihamielisiä, vähätteleviä, tai itseämme ja toista kohtaan kunnioitusta osoittavia. Kristillisyydessä asenne on rakastava.

        Jokainen asenne vaikuttaa siihen millä tavoin haluamme ja kykenemme suhtautumaan oikeastaan mihin tahansa.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Ei sanaakaan kirkoista. "

        Ei mutta molemmissa mainitaan vakiintunut oppijärjestelmä. Epäilen että yksittäisellä ihmisellä on hyvin harvoin uskonsa takana vakiintunut oppijärjestelmä silloin jos hän ei kuulu mihinkään perinteiseen uskontokuntaan. Minusta voidaan kysyä, voiko yhden ihmisen usko edes olla vakiintunut oppijärjestelmä jos hän ei esim. kirjoita omia pyhiä kirjoituksiaan jotka ovat muuttumattomia.

        Kaikki uskonnot muuttuvat. Jos pysyvyys otetaan uskonnon vaateeksi, niin meille ei jää montaakaan uskontoa jäljelle.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Hyvä on.

        Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit.


        Vastaavasti kristityn tulee tarkkailla omia uskonkäsityksiänsä ja olla valmis muuttamaan niitä mikäli aihetta ilmenee.

        Jos esimerkiksi Raamattu kertoo maailman olevan 6000 vuotta vanha ja se sitä selvästikään ei ole, tuosta käsityksestä tulee luopua. Jos puolestaan maailma on vanha ja evoluutio (myös makro) totta, mihin ajanhetkeen ja tapahtumaan sijoittuu lankeaminen. Ilman lankeamistahan ei tarvita sovitustakaan. Vanhassa maailmassa oli myös kärsimystä runsaasti eli se ei sovi yhteen raamatullisen paratiisikäsityksen kanssa.

        Luterilainen kirkko julistaa aina arkkipiispaa myöten, että tiede ja usko eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, koska ne käsittelevät eri kysymyksiä. Se on vale, tai vähintäänkin väärä ja ihmisiä harhaanjohtava julistus. Inhimillinen usko rakentuu maailmankuvasta hyvin paljon. Kristillisen maailmankuvan ollessa totta, myös tämän maailman ulkopuoliset tekijät vaikuttavat, siis se mitä kutsutaan henkimaailmaksi.

        Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta. Kun tieteentekijöiden parissa käydään läpi multiversumit ja rinnakkaistodellisuudet, ei voida välttyä ajatukselta kuinka erilaiset äärettömyydet voidaan sulloa noin inhimillesti ajatellen hyvinkin rajattuihin puitteisiin. Se palauttaa meidät takaisin noihin lyhyisiin aikajänteisiin ja siihen miten niidenkin puitteissa voi tapahtua kaikki.


        Näiden, siis ateismi- ja uskontokritiikin, jälkeen voi vielä makustella kritiikin kritiikkiä kummastakin perspektiivistä, vaikka näin:
        A: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.
        K: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.

        Ymmärsinkö oikein, että peräänkuuluttamasi ateismi kritiikki on sellaista, että ateistin pitäisi enemma kritisoida ateisteja jotka kritisoivat kristinuskoa?


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        Kaikki uskonnot muuttuvat. Jos pysyvyys otetaan uskonnon vaateeksi, niin meille ei jää montaakaan uskontoa jäljelle.

        Vakiintuneisuus ei tarkoita että uskonto ei saisi mitenkään muuttua. Vakiintuneiden uskontojen uskon ydin (esim. kristinuskossa usko Jeesuksen sovitustyöhön) on kuitenkin hyvin pysyvä. Tulkinnat eri asioista muuttuvat silti maailman mukaan.
        Yleensä vakiintuneissa uskonnoissa on kuitenkin pyhiä kirjoituksia jotka katsotaan jumalalllisiksi ja sinällään pysyviksi.


      • KokemusK
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Ymmärsinkö oikein, että peräänkuuluttamasi ateismi kritiikki on sellaista, että ateistin pitäisi enemma kritisoida ateisteja jotka kritisoivat kristinuskoa?

        Ateismin kritiikki on käytännössä ateistien kritiikkiä. Ateismihan on (kuten loputtoman monta kertaa todettua) vain uskon puutetta. Siinä ei minusta ole kauheasti kritisoitavaa. Ihmisellä ei vain ole syystä tai toisesta uskoa mihinkään jumaluuteen.
        Ateisteja ja heidän tekojaan voi toki kritisoida ihan samalla tavalla kuin kenen muun tahansa. Ateismin kritiikki ei kuitenkaan ole minusta yhteismitallista uskontojen kritiikkiin koska uskontojen kritiikki on mahdollista kohdistaa uskontoon ja sen oppeihin, ateismin kritiikki tuntuu käytännössä aina olevan ateistien kritiikkiä ateismin kritiikin sijaan.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Käytin sanaa usko siltä pohjalta miten sen itse jäsensit:

        "Usko... ei... ole... vaan nimenomaan kokemusperäinen asia."
        Tuon mukaan usko on siis kokemusperäinen asia.

        Se miten jokin koetaan, määrittyy paitsi sen mukaan mitä tapahtuu ja keitä olemme, myös sen mukaan mitä olemme aikaisemmin kokeneet. Nuo kaksi jälkimmäistä määrittävät uskoamme. Toki uskomme myös määrittää näitä kahta - ja itse asiassa sitä miten me vaikutamme itseemme ja ympäristöömme. Riippuvuudet vaikuttavat siten joka suuntaan. Tässä mielessä voi todeta miten usko on kokemusten summa.

        Asenne puolestaan on paitsi kokemuksista rakentunut, myös vapaan tahtomme valinnoista. Voimme kovettaa itsemme, olla avoimia, kyseleviä, tai vaikkapa umpimielisiä, ylimielisiä, vihamielisiä, vähätteleviä, tai itseämme ja toista kohtaan kunnioitusta osoittavia. Kristillisyydessä asenne on rakastava.

        Jokainen asenne vaikuttaa siihen millä tavoin haluamme ja kykenemme suhtautumaan oikeastaan mihin tahansa.

        Ok. Käytettiin kokemus-sanaa kahdessa vähän eri merkityksessä. Kuinkas muutenkaan :-)

        Tarkoitin kokemusperäisellä sisäistä kokemusta: miltä tuntuu. En niinkään ulkoisia asioita, joita koemme elämässämme.

        Uskovalla täytynee olla jonkinlainen sisäinen kokemus jumalan läsnäolosta tms? On vaikea kuvitella uskoa, joka perustuu älylliseen päättelyyn: "on loogista uskoa koska..." ilman että sen pohjalla on kokemus asiasta.
        Ateistilla taas ei voi olla tuollaista sisäistä kokemusta. Ainakin olisi älytöntä yrittää olla ateisti, jos tuollainen sisäinen kokemus olisi.
        ________

        "Kristillisyydessä asenne on rakastava."
        Minusta kristillisyyden ihanteessa asenne on rakastava. Kristillisyydessä asenne voi faktisesti olla muutakin.

        Tästä on tarpeeksi näyttöä. En tiedä, miksi ihannekuvan väitetään olevan sama asia kuin vallitseva todellisuus.

        Minusta rakkaudellisen ihmisen asenne on rakastava uskomusmaailmasta riippumatta.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Maailmankuvatarkastelut tulee tehdä mahdollisimman kattavasti, ateismia unohtamatta. Kaikkeen tarkasteluun kuuluu kritiikki.

        "Maailmankuvatarkastelut tulee tehdä mahdollisimman kattavasti, ateismia unohtamatta. Kaikkeen tarkasteluun kuuluu kritiikki. "

        Kritisoidaan sitten tuota kirjoitustasi. Se on ympäripyöreää höpinää vailla mitään yhteyttä siihen, mitä sinulta kysyttiin.


      • kristitty *
        kaarne kirjoitti:

        Ok. Käytettiin kokemus-sanaa kahdessa vähän eri merkityksessä. Kuinkas muutenkaan :-)

        Tarkoitin kokemusperäisellä sisäistä kokemusta: miltä tuntuu. En niinkään ulkoisia asioita, joita koemme elämässämme.

        Uskovalla täytynee olla jonkinlainen sisäinen kokemus jumalan läsnäolosta tms? On vaikea kuvitella uskoa, joka perustuu älylliseen päättelyyn: "on loogista uskoa koska..." ilman että sen pohjalla on kokemus asiasta.
        Ateistilla taas ei voi olla tuollaista sisäistä kokemusta. Ainakin olisi älytöntä yrittää olla ateisti, jos tuollainen sisäinen kokemus olisi.
        ________

        "Kristillisyydessä asenne on rakastava."
        Minusta kristillisyyden ihanteessa asenne on rakastava. Kristillisyydessä asenne voi faktisesti olla muutakin.

        Tästä on tarpeeksi näyttöä. En tiedä, miksi ihannekuvan väitetään olevan sama asia kuin vallitseva todellisuus.

        Minusta rakkaudellisen ihmisen asenne on rakastava uskomusmaailmasta riippumatta.

        Tuo kuvaamasi usko on juuri sitä, mitä itsekin tarkoitan uskolla. Se on sisäinen kokemus: miltä tuntuu. Itselläni on sisäinen kokemus Jumalan olemassaolosta, eivätkä siihen tehoa mitkään loogiset päättelyt eikä "todisteet" puolesta eikä vastaan; se vain on. Se on kaikkien tuollaisten järkeilyjen ja "todisteiden" ylä- tai ulkopuolella, tai tarkemmin sanottuna ne ovat sen ulkopuolella, eivät tavoita sitä.

        Toinen asia sitten on, mistä tuollainen sisäinen tunne-elämän "tieto" on peräisin. Jos en nyt tarjoa uskonnollista selitystä (johon itse uskon), niin ajattelen, että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. Kokemusperäistä siis. Toki nuo kokemukset löytävät sitten erilaisia ilmenemiskanavia riippuen siitä, millaisen kulttuurin tai uskonnon keskellä ihminen elää.


      • kristitty * kirjoitti:

        Tuo kuvaamasi usko on juuri sitä, mitä itsekin tarkoitan uskolla. Se on sisäinen kokemus: miltä tuntuu. Itselläni on sisäinen kokemus Jumalan olemassaolosta, eivätkä siihen tehoa mitkään loogiset päättelyt eikä "todisteet" puolesta eikä vastaan; se vain on. Se on kaikkien tuollaisten järkeilyjen ja "todisteiden" ylä- tai ulkopuolella, tai tarkemmin sanottuna ne ovat sen ulkopuolella, eivät tavoita sitä.

        Toinen asia sitten on, mistä tuollainen sisäinen tunne-elämän "tieto" on peräisin. Jos en nyt tarjoa uskonnollista selitystä (johon itse uskon), niin ajattelen, että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. Kokemusperäistä siis. Toki nuo kokemukset löytävät sitten erilaisia ilmenemiskanavia riippuen siitä, millaisen kulttuurin tai uskonnon keskellä ihminen elää.

        "... että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. "

        Entä niiden kohdalla, joilla "tieto" Jumalasta on ollut, mutta sitä ei ole enää?


      • kristitty *
        kristitty * kirjoitti:

        Tuo kuvaamasi usko on juuri sitä, mitä itsekin tarkoitan uskolla. Se on sisäinen kokemus: miltä tuntuu. Itselläni on sisäinen kokemus Jumalan olemassaolosta, eivätkä siihen tehoa mitkään loogiset päättelyt eikä "todisteet" puolesta eikä vastaan; se vain on. Se on kaikkien tuollaisten järkeilyjen ja "todisteiden" ylä- tai ulkopuolella, tai tarkemmin sanottuna ne ovat sen ulkopuolella, eivät tavoita sitä.

        Toinen asia sitten on, mistä tuollainen sisäinen tunne-elämän "tieto" on peräisin. Jos en nyt tarjoa uskonnollista selitystä (johon itse uskon), niin ajattelen, että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. Kokemusperäistä siis. Toki nuo kokemukset löytävät sitten erilaisia ilmenemiskanavia riippuen siitä, millaisen kulttuurin tai uskonnon keskellä ihminen elää.

        Ai niin, unohtui sanoa, ettei tuo rakastava suhtautuminen kanssaihmisiin ole tosiaankaan ainakaan suoraan riippuvainen ihmisen elämänkatsomuksesta. Kristityillä "vanha aatami" jyllää tai he (=me) selittävät sujuvasti oma rakkaudettoman suhtautumisensa itselle parhain päin. Kuten on asia muillakin ihmisillä. Yhtä lailla epäitsekkyyttä ja rakkaudellisuutta kukkii kaikissa(?) leireissä.


      • agnoskepo kirjoitti:

        "... että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. "

        Entä niiden kohdalla, joilla "tieto" Jumalasta on ollut, mutta sitä ei ole enää?

        Tämä on hyvä kysymys ja sitä sopisi pohtia tarkemminkin. Mun esittämä ajatus ei kata tätä tapausta.

        Kysymykseen voi vastata ne, joilla on konkreettista kokemusta tällaisesta prosessista. Liukuuko maailman peruskokemus asennosta toiseen vai tapahtuuko siinä jonkunlainen kokemuksen mullistus. Vai jotain muuta.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        "... että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. "

        Entä niiden kohdalla, joilla "tieto" Jumalasta on ollut, mutta sitä ei ole enää?

        Ehkä heille on tapahtunut jotakin traumatisoivaa, ja yhteys omaan sisimpään on mennyt tukkoon? Tai sitten se "tieto" on ollut jotakin pinnallisempaa. Enhän minä tiedä.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Hyvä on.

        Kun ateisti ensin kritisoi esim. kristinuskoa mielettömäksi nostamalla esiin yksittäisiä VT:n kohtia, tämän tulisi huomata miten siinä yhteydessä on epäreilua sivuuttaa UT ja erityisesti evankeliumit.


        Vastaavasti kristityn tulee tarkkailla omia uskonkäsityksiänsä ja olla valmis muuttamaan niitä mikäli aihetta ilmenee.

        Jos esimerkiksi Raamattu kertoo maailman olevan 6000 vuotta vanha ja se sitä selvästikään ei ole, tuosta käsityksestä tulee luopua. Jos puolestaan maailma on vanha ja evoluutio (myös makro) totta, mihin ajanhetkeen ja tapahtumaan sijoittuu lankeaminen. Ilman lankeamistahan ei tarvita sovitustakaan. Vanhassa maailmassa oli myös kärsimystä runsaasti eli se ei sovi yhteen raamatullisen paratiisikäsityksen kanssa.

        Luterilainen kirkko julistaa aina arkkipiispaa myöten, että tiede ja usko eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, koska ne käsittelevät eri kysymyksiä. Se on vale, tai vähintäänkin väärä ja ihmisiä harhaanjohtava julistus. Inhimillinen usko rakentuu maailmankuvasta hyvin paljon. Kristillisen maailmankuvan ollessa totta, myös tämän maailman ulkopuoliset tekijät vaikuttavat, siis se mitä kutsutaan henkimaailmaksi.

        Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta. Kun tieteentekijöiden parissa käydään läpi multiversumit ja rinnakkaistodellisuudet, ei voida välttyä ajatukselta kuinka erilaiset äärettömyydet voidaan sulloa noin inhimillesti ajatellen hyvinkin rajattuihin puitteisiin. Se palauttaa meidät takaisin noihin lyhyisiin aikajänteisiin ja siihen miten niidenkin puitteissa voi tapahtua kaikki.


        Näiden, siis ateismi- ja uskontokritiikin, jälkeen voi vielä makustella kritiikin kritiikkiä kummastakin perspektiivistä, vaikka näin:
        A: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.
        K: Onko syytä mennä moiseen? On nääs loputon suo.

        Kommenttisi oli sinänsä hyvin kirjoitettu, mutta ei vastannut mielestäni annettuun kysymykseen: millaista ateismin kritiikin tulisi olla - siis miten tulisi kritisoida ajatusta siitä, ettei jumalia ole olemassa? Uskonnon kritisoiminenhan on uskontokritiikkiä - tehtiin se sitten teistin tai ateistin taholta.

        "Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta."

        Totta kai. Näinhän tieteessä toimitaan jatkuvasti, koska kriittinen ote ja itsekorjaavuus ovat tieteenteon peruspilareita. Itse asiassa uskovat tekevät silloin tällöin vääriä tulkintoja tutkimustuloksista, koska eivät osaa lukea tutkimusartikkeleita kriittisesti. Esim. jotain pientä poikkeavuutta johonkin suuntaan pidetään varmana todisteena asiasta (mm. rajatilakokemukset potilailla, jotka ovat olleet vähän aikaa kuolleina; lasten luontainen usko yliluonnolliseen = uskoa kristinuskon Jumalaan).

        En oikein ymmärtänyt tuota multiversumi-vertaustasi, mutta eikös multiversumiteorian kritiikki ole kritiikkiä tuota teoriaa, ei itse tiedettä kohtaan menetelmänä? Lisäksi on aika mielenkiintoista koittaa kritisoida tiedettä kokonaisuutena, koska siihen sisältyy kauhea määrä erilaisia tutkimusmenetelmiä. Näitä yksittäisiä menetelmiä sitten voi ja pitääkin tarkastella kriittisesti.


      • kristitty * kirjoitti:

        Tuo kuvaamasi usko on juuri sitä, mitä itsekin tarkoitan uskolla. Se on sisäinen kokemus: miltä tuntuu. Itselläni on sisäinen kokemus Jumalan olemassaolosta, eivätkä siihen tehoa mitkään loogiset päättelyt eikä "todisteet" puolesta eikä vastaan; se vain on. Se on kaikkien tuollaisten järkeilyjen ja "todisteiden" ylä- tai ulkopuolella, tai tarkemmin sanottuna ne ovat sen ulkopuolella, eivät tavoita sitä.

        Toinen asia sitten on, mistä tuollainen sisäinen tunne-elämän "tieto" on peräisin. Jos en nyt tarjoa uskonnollista selitystä (johon itse uskon), niin ajattelen, että se on peräisin lapsuudesta samoin kuin sen puuttuminen. Ei siitä, mitä ihmiselle on opetettu hänen lapsuudessaan, vaan siitä, miten hän on asiat kokenut. Kokemusperäistä siis. Toki nuo kokemukset löytävät sitten erilaisia ilmenemiskanavia riippuen siitä, millaisen kulttuurin tai uskonnon keskellä ihminen elää.

        Lapsuudesta varmaan ja ehkä sitäkin aikaisemmasta ajasta.
        Siitä on paljon puhuttu, että ihan vauvoilla, jotka eivät vielä elä lineaarisessa ajassa ja joilla ei vielä ole eritynyttä minä-kokemusta, olisi "ikuisuuden avaimet".

        Joillakin tuon kokemuksen muisto säilyy, jotkut kadottavat sen.

        En ehdi nyt pureutua asiaan tarkemmin. Laitan tämän muistiinpanoksi keskeneräisestä ajatuksesta.


      • kaarne kirjoitti:

        Tämä on hyvä kysymys ja sitä sopisi pohtia tarkemminkin. Mun esittämä ajatus ei kata tätä tapausta.

        Kysymykseen voi vastata ne, joilla on konkreettista kokemusta tällaisesta prosessista. Liukuuko maailman peruskokemus asennosta toiseen vai tapahtuuko siinä jonkunlainen kokemuksen mullistus. Vai jotain muuta.

        Mullistus tapahtuu ainakin herätyskristillisissä piireissä useimmiten uskoon tullessa. Kaverini, kristitty neuropsykologi, vertasi sitä radikaaliin poliittiseen "herätykseen", joskus -70 luvulla. Psyykkisesti kyse on samasta asiasta.
        Ainakin omalla kohdallani siirtyminen uskovaisuudesta uskontoa harjoittamattomaksi agnostikoksi on ollut hidas prosessi.


      • kristitty * kirjoitti:

        Ehkä heille on tapahtunut jotakin traumatisoivaa, ja yhteys omaan sisimpään on mennyt tukkoon? Tai sitten se "tieto" on ollut jotakin pinnallisempaa. Enhän minä tiedä.

        Mitään traumatisoivaa ei ainakaan omalla kohdallani tapahtunut. Yhteys omaan sisimpään on korulause, jossa en sisältöä näe.
        Jos ja kun olin fundamentalisti ja lisäksi laajalti kristinuskosta lukenut fundamentalisti, "tietoni" tuskin olisi ollut millään mittapuulla pinnallista.
        Et tiedä et, mutta arvailet. Minun kohdallani arvauksesi eivät kuitenkaan päteneet. Uskonnosta vieraantuminen oli minulle looginen ja paljolti järkeen pohjautuva kasvuprosessi.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Mitään traumatisoivaa ei ainakaan omalla kohdallani tapahtunut. Yhteys omaan sisimpään on korulause, jossa en sisältöä näe.
        Jos ja kun olin fundamentalisti ja lisäksi laajalti kristinuskosta lukenut fundamentalisti, "tietoni" tuskin olisi ollut millään mittapuulla pinnallista.
        Et tiedä et, mutta arvailet. Minun kohdallani arvauksesi eivät kuitenkaan päteneet. Uskonnosta vieraantuminen oli minulle looginen ja paljolti järkeen pohjautuva kasvuprosessi.

        Yhteys omaan sisimpään ei ole korulause, vaan ihan konkretiaa; kysypä sitä psykologeilta.

        Eihän se lukeneisuus tuo tuota "tietoa", josta oli puhe, ja joka on kokemusperäistä. Lukutaidottomilla ihmisillä se voi olla yhtä vahvana kuin paljon lukeneilla.
        Tuota "tietoa" ei tuo myöskään fundamentalismi, joka voi olla ns. pään uskoa, opittuun ja järkeiltyyn perustuvaa.

        Vastasin sinulle, koska kysyit. :) Arvailin, koska tietoa siitä minulla ei ole. Toivottavasti tässä tulee muitakin arvailuja, koska jokin niistä saattaa osua oikeaan suuntaan, omien kokemusten kertomisen lisäksi.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Ymmärsinkö oikein, että peräänkuuluttamasi ateismi kritiikki on sellaista, että ateistin pitäisi enemma kritisoida ateisteja jotka kritisoivat kristinuskoa?

        Rakentavalla kritiikillä pitäisi olla sijansa aiheesta riippumatta, myös itsekritiikillä, myös omien ajatusrakenteiden suhteen. Kristityn pitää voida kritisoida aiheesta ateistia, ateistin kristittyä, kristityn kristittyä, ateistin ateistia, jos se on rakentavampaa kuin hajottavaa.


      • ajatuspuntari
        kerettitytto kirjoitti:

        Kommenttisi oli sinänsä hyvin kirjoitettu, mutta ei vastannut mielestäni annettuun kysymykseen: millaista ateismin kritiikin tulisi olla - siis miten tulisi kritisoida ajatusta siitä, ettei jumalia ole olemassa? Uskonnon kritisoiminenhan on uskontokritiikkiä - tehtiin se sitten teistin tai ateistin taholta.

        "Myöskään tiedettä ei voi jättää ruotimatta."

        Totta kai. Näinhän tieteessä toimitaan jatkuvasti, koska kriittinen ote ja itsekorjaavuus ovat tieteenteon peruspilareita. Itse asiassa uskovat tekevät silloin tällöin vääriä tulkintoja tutkimustuloksista, koska eivät osaa lukea tutkimusartikkeleita kriittisesti. Esim. jotain pientä poikkeavuutta johonkin suuntaan pidetään varmana todisteena asiasta (mm. rajatilakokemukset potilailla, jotka ovat olleet vähän aikaa kuolleina; lasten luontainen usko yliluonnolliseen = uskoa kristinuskon Jumalaan).

        En oikein ymmärtänyt tuota multiversumi-vertaustasi, mutta eikös multiversumiteorian kritiikki ole kritiikkiä tuota teoriaa, ei itse tiedettä kohtaan menetelmänä? Lisäksi on aika mielenkiintoista koittaa kritisoida tiedettä kokonaisuutena, koska siihen sisältyy kauhea määrä erilaisia tutkimusmenetelmiä. Näitä yksittäisiä menetelmiä sitten voi ja pitääkin tarkastella kriittisesti.

        Ajatusta siitä uskooko jumalia olevan olemassa lainkaan, yksi taikka useampi, tulee kritisoida aivan samoin perustein ja samalla tavoin riippumatta siitä minkä luvun siihen sijoittaa. Mikäli luottaa vain havaittuun, se on jo rajaus (pois objektiivisuudesta).

        Multiversumi on lähinnä ajatusleikki, jolle kenties on myös tarvetta. Ajatus rinnakkaistodellisuuksista puolestaan on joiltakin osin hyvin samankaltainen kuin ajatus Jumalasta. Molemmat ajatukset kattavat erilaisia äärettömyyksiä ja nämä molemmat ajatukset ovat toistensa kanssa yhteensopivia.


      • ajatuspuntari
        kaarne kirjoitti:

        Ok. Käytettiin kokemus-sanaa kahdessa vähän eri merkityksessä. Kuinkas muutenkaan :-)

        Tarkoitin kokemusperäisellä sisäistä kokemusta: miltä tuntuu. En niinkään ulkoisia asioita, joita koemme elämässämme.

        Uskovalla täytynee olla jonkinlainen sisäinen kokemus jumalan läsnäolosta tms? On vaikea kuvitella uskoa, joka perustuu älylliseen päättelyyn: "on loogista uskoa koska..." ilman että sen pohjalla on kokemus asiasta.
        Ateistilla taas ei voi olla tuollaista sisäistä kokemusta. Ainakin olisi älytöntä yrittää olla ateisti, jos tuollainen sisäinen kokemus olisi.
        ________

        "Kristillisyydessä asenne on rakastava."
        Minusta kristillisyyden ihanteessa asenne on rakastava. Kristillisyydessä asenne voi faktisesti olla muutakin.

        Tästä on tarpeeksi näyttöä. En tiedä, miksi ihannekuvan väitetään olevan sama asia kuin vallitseva todellisuus.

        Minusta rakkaudellisen ihmisen asenne on rakastava uskomusmaailmasta riippumatta.

        Kristillisyys tulee määriteltyä Kristuksen sovituksessa, uskossa Häneen ja siinä minkälaisen esimerkin Hän seuraajilleen antoi. Rakkaus tulee Jumalalta.


      • toki toki
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Rakentavalla kritiikillä pitäisi olla sijansa aiheesta riippumatta, myös itsekritiikillä, myös omien ajatusrakenteiden suhteen. Kristityn pitää voida kritisoida aiheesta ateistia, ateistin kristittyä, kristityn kristittyä, ateistin ateistia, jos se on rakentavampaa kuin hajottavaa.

        Toki ateisteja on helppo kritisoida, mutta en vieläkään ymmärrä, mitä kritisoimista kuvittelet löytäväsi puhtaasta ateismista.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Mitään traumatisoivaa ei ainakaan omalla kohdallani tapahtunut. Yhteys omaan sisimpään on korulause, jossa en sisältöä näe.
        Jos ja kun olin fundamentalisti ja lisäksi laajalti kristinuskosta lukenut fundamentalisti, "tietoni" tuskin olisi ollut millään mittapuulla pinnallista.
        Et tiedä et, mutta arvailet. Minun kohdallani arvauksesi eivät kuitenkaan päteneet. Uskonnosta vieraantuminen oli minulle looginen ja paljolti järkeen pohjautuva kasvuprosessi.

        agnoskepo, kysyn uteliaisuuttani.

        Kristinuskossa on kysymys ihmisestä, ihmisen psyykestä ja henkisestä rakenteesta. Siinä on vain toissijaisesti kysymys esim. maailmankaikkeudesta tai yleensä luonnosta ja suhteesta siihen. Kristityn näkemykset esim. luonnontieteestä voivat olla melkein millaiset hyvänsä, eikä se määritä sitä, onko hän kristitty vai ei. Sen määrittää se, millaisena hän näkee ihmisen sekä ihmisen ja Jumalan suhteen.

        Muuttuivatko sinulla nimenomaan näkemykset ihmisestä ja ihmisen henkisestä rakenteesta ja dynamiikasta?


      • kristitty * kirjoitti:

        agnoskepo, kysyn uteliaisuuttani.

        Kristinuskossa on kysymys ihmisestä, ihmisen psyykestä ja henkisestä rakenteesta. Siinä on vain toissijaisesti kysymys esim. maailmankaikkeudesta tai yleensä luonnosta ja suhteesta siihen. Kristityn näkemykset esim. luonnontieteestä voivat olla melkein millaiset hyvänsä, eikä se määritä sitä, onko hän kristitty vai ei. Sen määrittää se, millaisena hän näkee ihmisen sekä ihmisen ja Jumalan suhteen.

        Muuttuivatko sinulla nimenomaan näkemykset ihmisestä ja ihmisen henkisestä rakenteesta ja dynamiikasta?

        Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta.
        Käsitykseni ihmisestä muuttui siinä mielessä, etten enää katso ihmisyyttä kristillisyyden aurinkolasien läpi. Väitän ihmiskuvani avartuneen.
        Toki kuusikympisen ihmiskuvan tuleekin olla paljon avarampi kuin kuusitoistakesäisen, varsinkin jos vähääkään paneutuu humanismiin ja kongnitiotieteisiin.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Rakentavalla kritiikillä pitäisi olla sijansa aiheesta riippumatta, myös itsekritiikillä, myös omien ajatusrakenteiden suhteen. Kristityn pitää voida kritisoida aiheesta ateistia, ateistin kristittyä, kristityn kristittyä, ateistin ateistia, jos se on rakentavampaa kuin hajottavaa.

        "Kristityn pitää voida kritisoida aiheesta ateistia, ateistin kristittyä, kristityn kristittyä, ateistin ateistia, jos se on rakentavampaa kuin hajottavaa."

        Nuohan ovat kaikki juuri henkilöiden kritiikkejä. Kritisoidaan ateistia tai kristittyä, ei ateismia tai kristinuskoa. En oikein ymmärrä mihin pääsemme yksittäisiä ihmisiä kritisoimalla kun tarkoitus olisi puhua niistä uskonnoista tai ateismista.


      • välihuomio
        agnoskepo kirjoitti:

        Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta.
        Käsitykseni ihmisestä muuttui siinä mielessä, etten enää katso ihmisyyttä kristillisyyden aurinkolasien läpi. Väitän ihmiskuvani avartuneen.
        Toki kuusikympisen ihmiskuvan tuleekin olla paljon avarampi kuin kuusitoistakesäisen, varsinkin jos vähääkään paneutuu humanismiin ja kongnitiotieteisiin.

        Missä tahansa uskossa on kysymys ihmisen psyykestä ja henkisestä rakenteesta, ei vaan kristinuskossa. Usko on parhaimmillaan tasapainoa ja itsetuntemusta sekä lapsuuden traumoista vapautumista. Jos vanhemmat on väkisin yrittäneet kaataa lapsen päähän omaa uskoaan tai muuten kohdelleet lasta huonosti, niin itsenäistyminen voi tuoda sen, että hylkää kaiken uskoon liittyvän. Taustalla on vanhempiin liittyvää käsittelemätöntä vihaa. Kyse on silloin jonkinlaisesta tiedostamattomasta kapinasta eikä napanuora ei ole katkennut. Tämä ei liity sinuun, en tiedä taustojasi, mutta ihminen on monimutkainen olento.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta.
        Käsitykseni ihmisestä muuttui siinä mielessä, etten enää katso ihmisyyttä kristillisyyden aurinkolasien läpi. Väitän ihmiskuvani avartuneen.
        Toki kuusikympisen ihmiskuvan tuleekin olla paljon avarampi kuin kuusitoistakesäisen, varsinkin jos vähääkään paneutuu humanismiin ja kongnitiotieteisiin.

        "Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta."
        Jätin tarkoituksella pois tuon "ihmisen suhteesta Jumalaan", koska se olisi ollut pelkästään uskonnollista, ja katsoin asiaa maallisemmasta näkökulmasta.

        En tiedä, mitä ne sinun kristilliset aurinkolasisi näyttivät, kun niitäkin on monenlaisia. Esimerkiksi ortodoksiset silmälasit näyttävät aika lailla erilaisen ihmisen kuin perinteisen luterilaiset.

        Ajoin takaa jotakin sellaista, että olet antanut ymmärtää luonnontieteen muuttaneen käsityksiäsi uskonnosta, mutta ihmiskuvasta et ole puhunut mitään, vaikka juuri se määrittää kristinuskoa eikä suhtautuminen luonnontieteisiin. Niin kiinnosti tietää, että miten ton ihmiskuvan kanssa. Se on siis avartunut, mutta en tiedä, mistä mihin.
        Mutta tämä oli tässä keskustelussa vain sivupolku, eikä siitä tarvitse jatkaa enempää.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Ajatusta siitä uskooko jumalia olevan olemassa lainkaan, yksi taikka useampi, tulee kritisoida aivan samoin perustein ja samalla tavoin riippumatta siitä minkä luvun siihen sijoittaa. Mikäli luottaa vain havaittuun, se on jo rajaus (pois objektiivisuudesta).

        Multiversumi on lähinnä ajatusleikki, jolle kenties on myös tarvetta. Ajatus rinnakkaistodellisuuksista puolestaan on joiltakin osin hyvin samankaltainen kuin ajatus Jumalasta. Molemmat ajatukset kattavat erilaisia äärettömyyksiä ja nämä molemmat ajatukset ovat toistensa kanssa yhteensopivia.

        "Mikäli luottaa vain havaittuun, se on jo rajaus (pois objektiivisuudesta). "

        Tietysti kriittisyydessä pitää olla rajauksia, muutenhan se ei olisi kriittisyyttä vaan kaiken aivotonta hyväksymistä. Luottaminen ei-havaittuun ei siis kriittisyyttä vaan kritiikittömyyttä.

        "Multiversumi on lähinnä ajatusleikki, jolle kenties on myös tarvetta."

        Multiversumi on myös malli, jota ehkä voidaan joskus testata. Teoreettisessa fysiikassa luodaan malleja, jotka voidaan ehkä joskus todentaa. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnollisten kuvitelmien kanssa.

        "Ajatus rinnakkaistodellisuuksista puolestaan on joiltakin osin hyvin samankaltainen kuin ajatus Jumalasta."

        Mutta kuitenkin täysin erilainen oleellisilta kohdiltaan.


      • kristitty * kirjoitti:

        Ehkä heille on tapahtunut jotakin traumatisoivaa, ja yhteys omaan sisimpään on mennyt tukkoon? Tai sitten se "tieto" on ollut jotakin pinnallisempaa. Enhän minä tiedä.

        "Ehkä heille on tapahtunut jotakin traumatisoivaa, ja yhteys omaan sisimpään on mennyt tukkoon? Tai sitten se "tieto" on ollut jotakin pinnallisempaa. Enhän minä tiedä. "

        Tai ehkä he ovat ymmärtäneet, että kyseessä on harhaluulo. Sellainenkin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon.


      • kristitty * kirjoitti:

        "Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta."
        Jätin tarkoituksella pois tuon "ihmisen suhteesta Jumalaan", koska se olisi ollut pelkästään uskonnollista, ja katsoin asiaa maallisemmasta näkökulmasta.

        En tiedä, mitä ne sinun kristilliset aurinkolasisi näyttivät, kun niitäkin on monenlaisia. Esimerkiksi ortodoksiset silmälasit näyttävät aika lailla erilaisen ihmisen kuin perinteisen luterilaiset.

        Ajoin takaa jotakin sellaista, että olet antanut ymmärtää luonnontieteen muuttaneen käsityksiäsi uskonnosta, mutta ihmiskuvasta et ole puhunut mitään, vaikka juuri se määrittää kristinuskoa eikä suhtautuminen luonnontieteisiin. Niin kiinnosti tietää, että miten ton ihmiskuvan kanssa. Se on siis avartunut, mutta en tiedä, mistä mihin.
        Mutta tämä oli tässä keskustelussa vain sivupolku, eikä siitä tarvitse jatkaa enempää.

        "Ajoin takaa jotakin sellaista, että olet antanut ymmärtää luonnontieteen muuttaneen käsityksiäsi uskonnosta, mutta ihmiskuvasta et ole puhunut mitään, vaikka juuri se määrittää kristinuskoa eikä suhtautuminen luonnontieteisiin. Niin kiinnosti tietää, että miten ton ihmiskuvan kanssa. Se on siis avartunut, mutta en tiedä, mistä mihin."

        Agnoskepohan toi ilmi humanismin ja kognitiotieteen, jotka eivät ole sitä luonnontiedettä varsinaisesti. Eikä uskonto ja ihmiskuva ole toisensa poissulkevia siinä mielessä, että niitä ei voisi käsitellä yhdessä.


      • kaarne kirjoitti:

        Lapsuudesta varmaan ja ehkä sitäkin aikaisemmasta ajasta.
        Siitä on paljon puhuttu, että ihan vauvoilla, jotka eivät vielä elä lineaarisessa ajassa ja joilla ei vielä ole eritynyttä minä-kokemusta, olisi "ikuisuuden avaimet".

        Joillakin tuon kokemuksen muisto säilyy, jotkut kadottavat sen.

        En ehdi nyt pureutua asiaan tarkemmin. Laitan tämän muistiinpanoksi keskeneräisestä ajatuksesta.

        "Siitä on paljon puhuttu, että ihan vauvoilla, jotka eivät vielä elä lineaarisessa ajassa ja joilla ei vielä ole eritynyttä minä-kokemusta, olisi "ikuisuuden avaimet"."

        Samoin pienillä lapsilla on käsityksiä, jotka voidaan liittää esimerkiksi kristinuskon jumalakuvaan, kun lapset esimerkiksi luulevat, että vanhemmat ovat kaikkitietäviä.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kristillisyys tulee määriteltyä Kristuksen sovituksessa, uskossa Häneen ja siinä minkälaisen esimerkin Hän seuraajilleen antoi. Rakkaus tulee Jumalalta.

        "Kristillisyys tulee määriteltyä Kristuksen sovituksessa, uskossa Häneen ja siinä minkälaisen esimerkin Hän seuraajilleen antoi. Rakkaus tulee Jumalalta. "

        Sanahelinää.


      • kristitty * kirjoitti:

        "Kristinuskossa on ensisijaisesti kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan, ei ihmisen psyykestä tai henkisestä rakenteesta."
        Jätin tarkoituksella pois tuon "ihmisen suhteesta Jumalaan", koska se olisi ollut pelkästään uskonnollista, ja katsoin asiaa maallisemmasta näkökulmasta.

        En tiedä, mitä ne sinun kristilliset aurinkolasisi näyttivät, kun niitäkin on monenlaisia. Esimerkiksi ortodoksiset silmälasit näyttävät aika lailla erilaisen ihmisen kuin perinteisen luterilaiset.

        Ajoin takaa jotakin sellaista, että olet antanut ymmärtää luonnontieteen muuttaneen käsityksiäsi uskonnosta, mutta ihmiskuvasta et ole puhunut mitään, vaikka juuri se määrittää kristinuskoa eikä suhtautuminen luonnontieteisiin. Niin kiinnosti tietää, että miten ton ihmiskuvan kanssa. Se on siis avartunut, mutta en tiedä, mistä mihin.
        Mutta tämä oli tässä keskustelussa vain sivupolku, eikä siitä tarvitse jatkaa enempää.

        Olen mielestäni puhunut myös ihmiskuvastani ja sen muutoksesta.
        Uskovien ihmisten älyllinen epärehellisyys ja tekopyhyys oli suuri syy hylätä uskonnolliset piirit. Kaikkia uskiksia se ei tietenkään koske, mutta lauman mukana menivät useimmiten nekin, jotka yksityisesti ajattelivat toisin.
        Niistä piireistä valmistui kyllä naispappejakin, eräs heistä ystäväkaartini kärkeä, joten ei me ihan tiukkapipoisimpia kuvainraastajia oltu.

        En itse pitänyt koskaan uskovaisuutta moraalin perustana, mutta moni tuttavistani piti. Siitä huolimatta pidin uskovaisia monella tapaa "parempina ihmisinä" kuin ei-uskovaisia. Olihan Jumala "ottanut heiltä kivisydämen ja pannut tilalle lihasydämen ja saanut aikaan sen, että he tekevät Hänen tahtonsa" (En jaksa kaivaa sanatarkkaa lainausta.
        Tässäkin kunnia toki annettiin Jumalalle, mutta samalla uskovaa pidettiin moraalisesti ja sosiaalisesti parempana.

        Siinä yksi pointti, jonka kohdalla ikkunani on avartunut.

        Ollakseni rehellinen, kyllä sanottava myös, että monista eettisistä ja moraalisista arvoistani kiitän vieläkin seestymis- ja aikuistumisiän kristillisyyttäni.
        Joku omaksuu samat ja paremmatkin arvot ateistina, mutta minulle ne tulivat kristillisyyden kautta. Myöhemmin kirjoista omaksumani humanistiset ajatukset eivät kovin paljoa siihen keitokseen lisänneet. Toki tarkensivat ajattelua.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Kristityn pitää voida kritisoida aiheesta ateistia, ateistin kristittyä, kristityn kristittyä, ateistin ateistia, jos se on rakentavampaa kuin hajottavaa."

        Nuohan ovat kaikki juuri henkilöiden kritiikkejä. Kritisoidaan ateistia tai kristittyä, ei ateismia tai kristinuskoa. En oikein ymmärrä mihin pääsemme yksittäisiä ihmisiä kritisoimalla kun tarkoitus olisi puhua niistä uskonnoista tai ateismista.

        Aloituksessa oli kyse ateismin kritisoinnista. Sen jälkeen A. Mikkonen kysyi mitä kysyi ja siihen vastasin.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Aloituksessa oli kyse ateismin kritisoinnista. Sen jälkeen A. Mikkonen kysyi mitä kysyi ja siihen vastasin.

        Juu ja kokemusK hyvin huomautti mikä kysymyksessäsi/ja minulle vastausessasi oli vähän niinkuin pielessä, ilmeisesti hait aloituksellasi jotain sellaista, että miksi ateistit eivät kritisoitte muiden ateistien mielipiteitä? Ehkä, näin sen vastauksestasi ymmärsin.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Juu ja kokemusK hyvin huomautti mikä kysymyksessäsi/ja minulle vastausessasi oli vähän niinkuin pielessä, ilmeisesti hait aloituksellasi jotain sellaista, että miksi ateistit eivät kritisoitte muiden ateistien mielipiteitä? Ehkä, näin sen vastauksestasi ymmärsin.

        Uskomuksen lajista riippumatta sitä on voitava kritisoida, myös ateismia. On kömpelöä väittää ettei ateismi ole uskomusperustaista, kun on sellainenkin käsite olemassa kuin positiivinen ateismi.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Olen mielestäni puhunut myös ihmiskuvastani ja sen muutoksesta.
        Uskovien ihmisten älyllinen epärehellisyys ja tekopyhyys oli suuri syy hylätä uskonnolliset piirit. Kaikkia uskiksia se ei tietenkään koske, mutta lauman mukana menivät useimmiten nekin, jotka yksityisesti ajattelivat toisin.
        Niistä piireistä valmistui kyllä naispappejakin, eräs heistä ystäväkaartini kärkeä, joten ei me ihan tiukkapipoisimpia kuvainraastajia oltu.

        En itse pitänyt koskaan uskovaisuutta moraalin perustana, mutta moni tuttavistani piti. Siitä huolimatta pidin uskovaisia monella tapaa "parempina ihmisinä" kuin ei-uskovaisia. Olihan Jumala "ottanut heiltä kivisydämen ja pannut tilalle lihasydämen ja saanut aikaan sen, että he tekevät Hänen tahtonsa" (En jaksa kaivaa sanatarkkaa lainausta.
        Tässäkin kunnia toki annettiin Jumalalle, mutta samalla uskovaa pidettiin moraalisesti ja sosiaalisesti parempana.

        Siinä yksi pointti, jonka kohdalla ikkunani on avartunut.

        Ollakseni rehellinen, kyllä sanottava myös, että monista eettisistä ja moraalisista arvoistani kiitän vieläkin seestymis- ja aikuistumisiän kristillisyyttäni.
        Joku omaksuu samat ja paremmatkin arvot ateistina, mutta minulle ne tulivat kristillisyyden kautta. Myöhemmin kirjoista omaksumani humanistiset ajatukset eivät kovin paljoa siihen keitokseen lisänneet. Toki tarkensivat ajattelua.

        Ok, kiitos vastauksestasi. Tuollaiset kokemukset ovat itselleni tuttuja varsinkin teini-iältäni, kun aloin "nähdä". Olen nimittäin kasvanut kristillisten piirien yhteydessä, koska kotonani oltiin aktiivikristittyjä. Eivät ne kokemukset ihmiskuvaani muuttaneet, koska ei se ollut perustunut uskoon kristittyjen paremmuudesta ihmisinä muihin nähden. Ne vain usein kuohuttivat; siinä iässä näki ja koki niin tuoreesti.

        Oikeastaan tarkoitin noilla ihmiskuvilla jotakin tällaista:

        Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni verrattuna persoonalliseen Suureen.
        (Millaiseksi itsekukin tuon Suuren sitten mieltääkin..., riippuu mieltäjästä.)

        Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen (esim. maailmankaikkeuteen, elämään, tai mitä niitä nyt on).

        Mutta, kuva ihmisestä on noissa kaikissa kolmessa erilainen, vaikka ei otettaisi siinä huomioon noita Suuria.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Uskomuksen lajista riippumatta sitä on voitava kritisoida, myös ateismia. On kömpelöä väittää ettei ateismi ole uskomusperustaista, kun on sellainenkin käsite olemassa kuin positiivinen ateismi.

        "On kömpelöä väittää ettei ateismi ole uskomusperustaista, kun on sellainenkin käsite olemassa kuin positiivinen ateismi"

        Positiivinen ateismi on ehkä uskomusperäistä mutta ateismi ei ole, aivan samoin kuin hauki on kala mutta kaikki kalat eivät ole haukia.
        Positiivista ateismia voi helpommin kritisoida koska se esittää väitteen, tosin sitäkään ei voi vaatia esittämään todisteita jumalan olemattomuudesta.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Uskomuksen lajista riippumatta sitä on voitava kritisoida, myös ateismia. On kömpelöä väittää ettei ateismi ole uskomusperustaista, kun on sellainenkin käsite olemassa kuin positiivinen ateismi.

        Voisitko antaa esimerkin kuinka ateismia kritisoidaan, kritisoitte vaikka sinä ajatuspuntari ateismia tähän vaikka ihan malliksi, niin jos minä ja ehkä joku muukin saisi edes harmaan aavistuksen siitä, mitä ylipäänsä tarkoitat, tämä ei oikeasti ole puoleltani mitään vinoilua, vaan en tosissanikaan tiedä.


      • kristitty * kirjoitti:

        Ok, kiitos vastauksestasi. Tuollaiset kokemukset ovat itselleni tuttuja varsinkin teini-iältäni, kun aloin "nähdä". Olen nimittäin kasvanut kristillisten piirien yhteydessä, koska kotonani oltiin aktiivikristittyjä. Eivät ne kokemukset ihmiskuvaani muuttaneet, koska ei se ollut perustunut uskoon kristittyjen paremmuudesta ihmisinä muihin nähden. Ne vain usein kuohuttivat; siinä iässä näki ja koki niin tuoreesti.

        Oikeastaan tarkoitin noilla ihmiskuvilla jotakin tällaista:

        Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni verrattuna persoonalliseen Suureen.
        (Millaiseksi itsekukin tuon Suuren sitten mieltääkin..., riippuu mieltäjästä.)

        Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen (esim. maailmankaikkeuteen, elämään, tai mitä niitä nyt on).

        Mutta, kuva ihmisestä on noissa kaikissa kolmessa erilainen, vaikka ei otettaisi siinä huomioon noita Suuria.

        "Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole."

        Tuo on sinun mielikuvasi. Toisaalta voidaan sanoa, että uskonnollisessa näkökulmassa ihminen on suuri, koska ihminen on Jumalan jälkeen seuraava arvoasteikossa. Sekulaarissa näkökulmassa ihminen on eläin muiden eläinten joukossa. Uskonnollinen näkökulma on siis narsistisempi vaikka mielikuvituskaverille nöyristelläänkin.


      • ertert kirjoitti:

        "Siitä on paljon puhuttu, että ihan vauvoilla, jotka eivät vielä elä lineaarisessa ajassa ja joilla ei vielä ole eritynyttä minä-kokemusta, olisi "ikuisuuden avaimet"."

        Samoin pienillä lapsilla on käsityksiä, jotka voidaan liittää esimerkiksi kristinuskon jumalakuvaan, kun lapset esimerkiksi luulevat, että vanhemmat ovat kaikkitietäviä.

        Varmasti näinkin.

        Ajattelin kuitenkin koko usko-käsitettä. Mun ajatus kulki siihen suuntaan, että sen pohjalla on jonkunlainen perusluottamus siihen että elämä kantaa ja toisaalta ehkä kaipaus tuohon ajattomaan ja minättömään olotilaan, joka hyvin pienellä lapsella on.
        Tuosta ajasta tuskin kellään on tietoisia muistoja, mutta en pidä mahdottomana, että sekin aika olisi talentunut alitajuntaamme, joka, kuten tunnettua, syöttää meille esim. unissa tietoisuuden rajan taakse jäävää psyykkistä aineistoa.


      • KokemusK
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Voisitko antaa esimerkin kuinka ateismia kritisoidaan, kritisoitte vaikka sinä ajatuspuntari ateismia tähän vaikka ihan malliksi, niin jos minä ja ehkä joku muukin saisi edes harmaan aavistuksen siitä, mitä ylipäänsä tarkoitat, tämä ei oikeasti ole puoleltani mitään vinoilua, vaan en tosissanikaan tiedä.

        Tässä sitä sitten tulee!

        Minusta positiivinen ateismi ei ole oikea ateismia koska se esittää väitteitä (=Positiivisten ateistien mukaan jumalan olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti/melko varmasti epätotena) jotka ovat yhtä mahdottomia käytännössä varmuudella todistaa kuin teistien väitteet jumalan olemassaolosta. Se siis lähestyy jossain määrin uskoa joka taas on ateismin määritelmän kanssa ristiriidassa.
        "Varsinainen " ateismi taas ei vaadi todisteita jumalan olemattomuudesta vaan normaaliin tapaan jonkun olemassaolon todistamisen taakka on sillä joka sen väittää olevan olemassa. Se ei siis vaadi varmuutta tai uskoa mistään.


      • KokemusK kirjoitti:

        Tässä sitä sitten tulee!

        Minusta positiivinen ateismi ei ole oikea ateismia koska se esittää väitteitä (=Positiivisten ateistien mukaan jumalan olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti/melko varmasti epätotena) jotka ovat yhtä mahdottomia käytännössä varmuudella todistaa kuin teistien väitteet jumalan olemassaolosta. Se siis lähestyy jossain määrin uskoa joka taas on ateismin määritelmän kanssa ristiriidassa.
        "Varsinainen " ateismi taas ei vaadi todisteita jumalan olemattomuudesta vaan normaaliin tapaan jonkun olemassaolon todistamisen taakka on sillä joka sen väittää olevan olemassa. Se ei siis vaadi varmuutta tai uskoa mistään.

        Ok. Tässä siis näyte ateismin kritiikistä.
        Kritiikin kritiikkiä kutsutaan metakritiikiksi. Tässä näyte metakritiikistä:

        Sillä ei ole väliä, onko joku ateisti hyvillä vai huonoilla perusteilla. Hän on ateisti joka tapauksessa, jos ei usko (persoonallisiin) jumaliin.
        Sekä väitteitä esittävä, että niitä esittämätön ateisti ovat yhtälailla ateisteja, riippumatta siitä, miten he ovat ateismiin päätyneet ja mitkä heidän perustelunsa asialle ovat.

        Ei ole olemassa varsinaista ateismia erotuksena muusta ateismista. Koko kritiikiltä menee pohja, jos käsitteiden määrittely on alun pitäen pielessä.

        Positiivisten ateistien väitteitä voidaan kyllä kritisoida, ja niin tehdäänkin. Sitä harrastavat seka teistit että ateistit.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        Tässä sitä sitten tulee!

        Minusta positiivinen ateismi ei ole oikea ateismia koska se esittää väitteitä (=Positiivisten ateistien mukaan jumalan olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti/melko varmasti epätotena) jotka ovat yhtä mahdottomia käytännössä varmuudella todistaa kuin teistien väitteet jumalan olemassaolosta. Se siis lähestyy jossain määrin uskoa joka taas on ateismin määritelmän kanssa ristiriidassa.
        "Varsinainen " ateismi taas ei vaadi todisteita jumalan olemattomuudesta vaan normaaliin tapaan jonkun olemassaolon todistamisen taakka on sillä joka sen väittää olevan olemassa. Se ei siis vaadi varmuutta tai uskoa mistään.

        Pitäisikö palstan nimi muuttaa positiiviseksi ateismiksi?


      • kaarne kirjoitti:

        Ok. Tässä siis näyte ateismin kritiikistä.
        Kritiikin kritiikkiä kutsutaan metakritiikiksi. Tässä näyte metakritiikistä:

        Sillä ei ole väliä, onko joku ateisti hyvillä vai huonoilla perusteilla. Hän on ateisti joka tapauksessa, jos ei usko (persoonallisiin) jumaliin.
        Sekä väitteitä esittävä, että niitä esittämätön ateisti ovat yhtälailla ateisteja, riippumatta siitä, miten he ovat ateismiin päätyneet ja mitkä heidän perustelunsa asialle ovat.

        Ei ole olemassa varsinaista ateismia erotuksena muusta ateismista. Koko kritiikiltä menee pohja, jos käsitteiden määrittely on alun pitäen pielessä.

        Positiivisten ateistien väitteitä voidaan kyllä kritisoida, ja niin tehdäänkin. Sitä harrastavat seka teistit että ateistit.

        Lisäys metakritiikkiin:

        Ateisti voi uskoa mihin tahansa, esim. todoistamattomiin väitteisiin jumalan olemassaolemattomuudesta. Usko sinänsä ei ole ateismin määritelmä. Ateismi määrittää vain uskoa (persoonallisiin) jumaliin.

        Jos siis itse ateismin olemus on ymmärretty väärin, sekä ateismi jaettu virheellisesti oikeaan ja väärään ateismiin, niin kritiikki on kerrassaan harhateillä, ja on suorastaan mahdotonta edes ymmärtää sen perusteita.


      • kristitty *
        kaarne kirjoitti:

        Lisäys metakritiikkiin:

        Ateisti voi uskoa mihin tahansa, esim. todoistamattomiin väitteisiin jumalan olemassaolemattomuudesta. Usko sinänsä ei ole ateismin määritelmä. Ateismi määrittää vain uskoa (persoonallisiin) jumaliin.

        Jos siis itse ateismin olemus on ymmärretty väärin, sekä ateismi jaettu virheellisesti oikeaan ja väärään ateismiin, niin kritiikki on kerrassaan harhateillä, ja on suorastaan mahdotonta edes ymmärtää sen perusteita.

        Tuossa metakritiikissäsi on nyt jotakin, mikä ei oikein natsaa. Se ei sovi yhteen sen ateistien väittämän kanssa, että ateismi on vain jumaluskon puutetta eikä mitään muuta, ja että ateismin pohjalta ei voi nousta mitään katsomuksia, koska jonkin puuttumisesta, tyhjästä ei nouse mitään. Noita mantrojahan täällä on jankattu.
        Ihmiset näkevät käytännössä, että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa, ja siksi he puhuvat ateismista uskontona tai aatteena tai minä nyt milloinkin puhuvat.

        Yritätte sulloa todellisuutta abstraktien määritelmien sisään, eikä se sinne mahdu, vaan leviää sieltä ulos väkisin. Tässä ketjussakin niitä määritelmiä on toisteltu, ja niiden vika on se, että todellisuus on toisenlainen kuin ne väittävät.

        Siis sen lisäksi, että ateismi on jumaluskon puutetta, siihen voi kuulua myös muuta, kuten kuuluu vaikkapa tässä positiivisessa ateismissa.
        Samoin kuin sen lisäksi, että teismi on jumaluskoa, siihen voi kuulua myös muuta, kuten siihen kuuluu uskonnoissa.


      • kristitty * kirjoitti:

        Ok, kiitos vastauksestasi. Tuollaiset kokemukset ovat itselleni tuttuja varsinkin teini-iältäni, kun aloin "nähdä". Olen nimittäin kasvanut kristillisten piirien yhteydessä, koska kotonani oltiin aktiivikristittyjä. Eivät ne kokemukset ihmiskuvaani muuttaneet, koska ei se ollut perustunut uskoon kristittyjen paremmuudesta ihmisinä muihin nähden. Ne vain usein kuohuttivat; siinä iässä näki ja koki niin tuoreesti.

        Oikeastaan tarkoitin noilla ihmiskuvilla jotakin tällaista:

        Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni verrattuna persoonalliseen Suureen.
        (Millaiseksi itsekukin tuon Suuren sitten mieltääkin..., riippuu mieltäjästä.)

        Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen (esim. maailmankaikkeuteen, elämään, tai mitä niitä nyt on).

        Mutta, kuva ihmisestä on noissa kaikissa kolmessa erilainen, vaikka ei otettaisi siinä huomioon noita Suuria.

        Olihan minulla noita ajatuksia jo teini-iässäkin, mutta kriittisyyden ja oman käsityskyvyn kasvaessa ne pakkasivat vaan lisääntymään. Etkö itse enää näe tekopyhyyttä ja jopa silkkaa typeryyttä ympärilläsi olevissa kristityissä ja juuri kristillisyyden kaapuun naamioituneena? Näkemyseni leimaamisyritys teini-ikäiseksi kypsymättömyydeksi oli jo sinultakin melkoisen paksua.

        Varsinaisesta väitteestäsi olen kanssasi eri mieltä. Onkohan meillä ollut eri Raamattu, eri tunnustuskirjat ja eri kirkko? Vai kieltäydytkö vain näkemästä kristillisyyttä sellaisena kuin se on?

        "Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni ..."

        Kristinusko nostaa ihmisen jumalan kuvana varsin korkeaan asemaan. Kristinuskon mukaan ajatus luomisesta keskittyi maapalloon ja luomakunnan kruunuun ihmiseen. Aurinko, kuu ja tähdet olivat vain maapalloa varten tehtyä rekvisiittaa. Alkuperäisessä kristillisessä ihmiskuvassa ihminen oli Jumalasta seuraava ja muun luomakunnan herra; ei suinkaan pieni.

        "Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen"

        Veikko Huovinen lausui Konsta Pylkkäsen suulla: "Ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen oikeudet" Olen samaa mieltä.

        Mitä enemmän olen luonnontieteisiin perehtynyt, sitä nöyremmäksi olen tullut ja nyt en tarkoita tekopyhää nöyristelyä.
        Kvanttifysiikan ja kosmologian ihmeellisyyksien edes pinnallinen tajuaminen antaa ihan erilaista perspektiiviä ihmisenä oloon kuin uskonnolliset dogmit.
        Ihmisen kehityshistoriaan ja evoluutiobiologiaan tutustuminen laittaa myös ihmisen omalle paikalleen. S.J.Gould on sanonut ihmiskunnasta, että jos maapallon eliöstön historia olisi koripalloilija kädet sivuille ojennettuna, niin koko ihmiskunnan olemassaolo häviäisi parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
        Kristityille taas koko universumi on ihmistä varten luotu. Sinä et ehkä allekirjoita sitä, mutta se on kristinuskon kiistämättömiä perusoppeja. Sen kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä oman uskontonsa perusteita koskien.

        Kaukaisen sukulaiseni triboliitin fossiili on kunniapaikalla kirjahyllyssäni. Se on elänyt yli 250 miljoonaa vuotta sitten. Jos alan kokea itseni liian erinomaiseksi, käyn tervehtimässä tätä etäistä "pikkuserkkuani". Opettaa suhteuttamaan asioita.


      • KokemusK
        kristitty * kirjoitti:

        Tuossa metakritiikissäsi on nyt jotakin, mikä ei oikein natsaa. Se ei sovi yhteen sen ateistien väittämän kanssa, että ateismi on vain jumaluskon puutetta eikä mitään muuta, ja että ateismin pohjalta ei voi nousta mitään katsomuksia, koska jonkin puuttumisesta, tyhjästä ei nouse mitään. Noita mantrojahan täällä on jankattu.
        Ihmiset näkevät käytännössä, että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa, ja siksi he puhuvat ateismista uskontona tai aatteena tai minä nyt milloinkin puhuvat.

        Yritätte sulloa todellisuutta abstraktien määritelmien sisään, eikä se sinne mahdu, vaan leviää sieltä ulos väkisin. Tässä ketjussakin niitä määritelmiä on toisteltu, ja niiden vika on se, että todellisuus on toisenlainen kuin ne väittävät.

        Siis sen lisäksi, että ateismi on jumaluskon puutetta, siihen voi kuulua myös muuta, kuten kuuluu vaikkapa tässä positiivisessa ateismissa.
        Samoin kuin sen lisäksi, että teismi on jumaluskoa, siihen voi kuulua myös muuta, kuten siihen kuuluu uskonnoissa.

        "Se ei sovi yhteen sen ateistien väittämän kanssa, että ateismi on vain jumaluskon puutetta eikä mitään muuta"

        Puhdas pelkkä ateismi on tuota. Aivan kuten puhdas teismi on vain sitä että uskotaan jumalaan/jumaliin. Ihminen kun on inhimillinen olento, hän väistämättä alkaa kasata siihen sitten muuta ympärille ja johtaa siihen että kenenkään ateismi ei käytännössä ole täysin "puhdasta". Ihmisellä on yleensä tarve perustella itselleen ja muille omia käsityksiään ja ratkaisuujaan. Tämä voi johtaa siihen että hänet määritellään esim. positiiviseksi tai negatiiviseksi ateistiksi riippuen siitä minkälaisia ajatuksia hänellä on ateismiinsa liittyen. Pohjalla on kuitenkin aina tuo pelkkä ateismi.

        "ateismin pohjalta ei voi nousta mitään katsomuksia, koska jonkin puuttumisesta, tyhjästä ei nouse mitään."

        Ateismin pohjalta luonnollisesti nousee katsomuksia mutta ne voivat olla loputtoman monimuotoisia koska tuo ateismi ei sinällään anna katsomuksille mitään valmista suuntaa kuten uskonnot yleensä antavat.

        "Ihmiset näkevät käytännössä, että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa, ja siksi he puhuvat ateismista uskontona tai aatteena tai minä nyt milloinkin puhuvat."

        Virhe on kuitenkin siinä että ateismi ei kahlitse katsomuksia yhtään samassa mitassa kuin yksi tietty uskonto. Aivan kuten "puhdas teismi" eli pelkkä usko jumalaan on saanut aikaan valtavan määrän eri uskontoja, ateismi saa aikaan loputtoman kirjon erilaisia katsomuksia. Ateismi ei siis voi olla samanlainen kuin yksi tietty eksaksi uskonto vaan edelleen se on kuin pelkkä puhdas jumalusko, vain täysin käänteisenä.

        "Siis sen lisäksi, että ateismi on jumaluskon puutetta, siihen voi kuulua myös muuta"

        Ihmisen kaikkiin katsantoihin voi kuulua muuta. Aivan kuten vaikka suomalainen-ei suomalainen, musikaalinen-ei musikaalinen, poliittisesti aktiivinen- ei aktiivinen eivät ole ainoita ihmistä määrittäviä asioita. Ne ovat vain niitä perusmääritteitä. Ihmiset sitten ovat paljon muutakin. Ei ateisti ole vain ateisti, hän on ihminen kaikkine muine käsityksineen, kokemuksineen ja ajatuksineen joilla ei monilla ole mitään tekemistä ateismin kanssa mutta jotka kuitenkin muokkaavat hänen maailmankuvaansa.

        Mutta ei tämä ole ateismin "vika" vaan kaikkiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa liittyvä asia.


      • ajatuspuntari
        agnoskepo kirjoitti:

        Olihan minulla noita ajatuksia jo teini-iässäkin, mutta kriittisyyden ja oman käsityskyvyn kasvaessa ne pakkasivat vaan lisääntymään. Etkö itse enää näe tekopyhyyttä ja jopa silkkaa typeryyttä ympärilläsi olevissa kristityissä ja juuri kristillisyyden kaapuun naamioituneena? Näkemyseni leimaamisyritys teini-ikäiseksi kypsymättömyydeksi oli jo sinultakin melkoisen paksua.

        Varsinaisesta väitteestäsi olen kanssasi eri mieltä. Onkohan meillä ollut eri Raamattu, eri tunnustuskirjat ja eri kirkko? Vai kieltäydytkö vain näkemästä kristillisyyttä sellaisena kuin se on?

        "Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni ..."

        Kristinusko nostaa ihmisen jumalan kuvana varsin korkeaan asemaan. Kristinuskon mukaan ajatus luomisesta keskittyi maapalloon ja luomakunnan kruunuun ihmiseen. Aurinko, kuu ja tähdet olivat vain maapalloa varten tehtyä rekvisiittaa. Alkuperäisessä kristillisessä ihmiskuvassa ihminen oli Jumalasta seuraava ja muun luomakunnan herra; ei suinkaan pieni.

        "Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen"

        Veikko Huovinen lausui Konsta Pylkkäsen suulla: "Ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen oikeudet" Olen samaa mieltä.

        Mitä enemmän olen luonnontieteisiin perehtynyt, sitä nöyremmäksi olen tullut ja nyt en tarkoita tekopyhää nöyristelyä.
        Kvanttifysiikan ja kosmologian ihmeellisyyksien edes pinnallinen tajuaminen antaa ihan erilaista perspektiiviä ihmisenä oloon kuin uskonnolliset dogmit.
        Ihmisen kehityshistoriaan ja evoluutiobiologiaan tutustuminen laittaa myös ihmisen omalle paikalleen. S.J.Gould on sanonut ihmiskunnasta, että jos maapallon eliöstön historia olisi koripalloilija kädet sivuille ojennettuna, niin koko ihmiskunnan olemassaolo häviäisi parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
        Kristityille taas koko universumi on ihmistä varten luotu. Sinä et ehkä allekirjoita sitä, mutta se on kristinuskon kiistämättömiä perusoppeja. Sen kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä oman uskontonsa perusteita koskien.

        Kaukaisen sukulaiseni triboliitin fossiili on kunniapaikalla kirjahyllyssäni. Se on elänyt yli 250 miljoonaa vuotta sitten. Jos alan kokea itseni liian erinomaiseksi, käyn tervehtimässä tätä etäistä "pikkuserkkuani". Opettaa suhteuttamaan asioita.

        Mietin voiko kusiainen asemastaan huomata miten kristitty* kertoi omasta teinikokemuksestaan?


      • kristitty * kirjoitti:

        Tuossa metakritiikissäsi on nyt jotakin, mikä ei oikein natsaa. Se ei sovi yhteen sen ateistien väittämän kanssa, että ateismi on vain jumaluskon puutetta eikä mitään muuta, ja että ateismin pohjalta ei voi nousta mitään katsomuksia, koska jonkin puuttumisesta, tyhjästä ei nouse mitään. Noita mantrojahan täällä on jankattu.
        Ihmiset näkevät käytännössä, että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa, ja siksi he puhuvat ateismista uskontona tai aatteena tai minä nyt milloinkin puhuvat.

        Yritätte sulloa todellisuutta abstraktien määritelmien sisään, eikä se sinne mahdu, vaan leviää sieltä ulos väkisin. Tässä ketjussakin niitä määritelmiä on toisteltu, ja niiden vika on se, että todellisuus on toisenlainen kuin ne väittävät.

        Siis sen lisäksi, että ateismi on jumaluskon puutetta, siihen voi kuulua myös muuta, kuten kuuluu vaikkapa tässä positiivisessa ateismissa.
        Samoin kuin sen lisäksi, että teismi on jumaluskoa, siihen voi kuulua myös muuta, kuten siihen kuuluu uskonnoissa.

        MInä tyrmäsin KokemusK:n ateismikritiikin niiltä osin, että hän väitti että positiivinen ateismi ei ole oikeaa ateismia ja perusteli tämän väitteen sillä, että se lähentelee uskoa ja ilmoitti tämän asian olevan ristiriidassa ateismin määritelmän kanssa. Minusta tässä oli kaksi virheellistä lähtöolettamaa (oikea ja väärä ateismi sekä ateismin määritelmä) ja mielestäni perustelin kantani.

        Nuo asiat mitä sinä sanot, eivät mielestäni koskettele samaa asiaa. Olen kanssasi ainakin osittain samaa mieltä, mitä sinun väitteisiisi tulee, mutta en osaa yhdistää niitä aiempaan kritiikkiin.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Olihan minulla noita ajatuksia jo teini-iässäkin, mutta kriittisyyden ja oman käsityskyvyn kasvaessa ne pakkasivat vaan lisääntymään. Etkö itse enää näe tekopyhyyttä ja jopa silkkaa typeryyttä ympärilläsi olevissa kristityissä ja juuri kristillisyyden kaapuun naamioituneena? Näkemyseni leimaamisyritys teini-ikäiseksi kypsymättömyydeksi oli jo sinultakin melkoisen paksua.

        Varsinaisesta väitteestäsi olen kanssasi eri mieltä. Onkohan meillä ollut eri Raamattu, eri tunnustuskirjat ja eri kirkko? Vai kieltäydytkö vain näkemästä kristillisyyttä sellaisena kuin se on?

        "Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni ..."

        Kristinusko nostaa ihmisen jumalan kuvana varsin korkeaan asemaan. Kristinuskon mukaan ajatus luomisesta keskittyi maapalloon ja luomakunnan kruunuun ihmiseen. Aurinko, kuu ja tähdet olivat vain maapalloa varten tehtyä rekvisiittaa. Alkuperäisessä kristillisessä ihmiskuvassa ihminen oli Jumalasta seuraava ja muun luomakunnan herra; ei suinkaan pieni.

        "Sekulaarissa ihmiskuvassa ihminen on suuri, koska persoonallista Suurta ei ole. Esim. sekulaarin humanismin ajatuksena on, että ihminen on kaiken mitta.
        Paitsi, jos ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen"

        Veikko Huovinen lausui Konsta Pylkkäsen suulla: "Ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen oikeudet" Olen samaa mieltä.

        Mitä enemmän olen luonnontieteisiin perehtynyt, sitä nöyremmäksi olen tullut ja nyt en tarkoita tekopyhää nöyristelyä.
        Kvanttifysiikan ja kosmologian ihmeellisyyksien edes pinnallinen tajuaminen antaa ihan erilaista perspektiiviä ihmisenä oloon kuin uskonnolliset dogmit.
        Ihmisen kehityshistoriaan ja evoluutiobiologiaan tutustuminen laittaa myös ihmisen omalle paikalleen. S.J.Gould on sanonut ihmiskunnasta, että jos maapallon eliöstön historia olisi koripalloilija kädet sivuille ojennettuna, niin koko ihmiskunnan olemassaolo häviäisi parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
        Kristityille taas koko universumi on ihmistä varten luotu. Sinä et ehkä allekirjoita sitä, mutta se on kristinuskon kiistämättömiä perusoppeja. Sen kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä oman uskontonsa perusteita koskien.

        Kaukaisen sukulaiseni triboliitin fossiili on kunniapaikalla kirjahyllyssäni. Se on elänyt yli 250 miljoonaa vuotta sitten. Jos alan kokea itseni liian erinomaiseksi, käyn tervehtimässä tätä etäistä "pikkuserkkuani". Opettaa suhteuttamaan asioita.

        Stop stop! Äläpäs leimaa kirjoittamaani teini-ikäisen kypsymättömyyden leimaamiseksi, kun teini-ikäiset ovat tuollaisessa usein paljon tarkkanäköisempiä ja rehellisempiä kuin aikuiset. Jos ihmisellä nuo ominaisuudet säilyvät tai vielä vahvistuvat, saa olla siitä kiitollinen. Aikuisena vain on nähnyt, että kaikilla ihmisillä on joka paikassa "mustat" puolensa, olivat he sekulaareja tai kristittyjä tai mitä tahansa. Tekopyhyyttä ja silkkaa typeryyttä näen paljon esimerkiksi ateistien taholta tällä palstalla. ;)
        Sellaista en vain oikein jaksa, että kristillisyyden kaapuun naamioidaan milloin mitäkin, ja siksi pysyttelen erillään kristillisistä piireistä ja toiminnasta ja elän ei-aktiivisena taviskristittynä, olen elänyt näin jo vuosikymmenet. Tuo ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi noita ihmisiä vilpittöminä uskovina.

        Noista ihmiskuvista. Et nyt lukenut, mitä kirjoitin, kuten ei lukenut ertertkään, joka tuossa vastasi ja toisti samaa, mitä itse kirjoitin.
        Sanoin:
        "Kristillisessä ihmiskuvassa ihminen on pieni verrattuna persoonalliseen Suureen."
        Siis verrattuna Jumalaan. Käänsit sen, että verrattuna luomakuntaan.

        Minun ei olisi pitänyt varmaankaan käyttää tuollaista kieltä kuin "persoonallinen Suuri" ja "persoonaton Suuri", koska se näyttää johtaneen harhateille. Muutenkin se tekstini on liian tiivistä kieltä, mikä johtuu siitä, että nuo asiat ovat itselleni tuttuja, ja te taas ette ole ilmeisesti törmänneet niihin juuri tuossa muodossa.
        Eli turhaan tuossa motkotan, että luitte väärin, kun itseni olisi pitänyt kirjoittaa selvemmin.

        Edustat siis tätä kolmatta ihmiskuvaa, minkä tuossa esitin:
        "ihminen on pieni verrattuna persoonattomaan Suureen (esim. maailmankaikkeuteen, elämään, tai mitä niitä nyt on)"

        Minua kiinnostaa, miten ihmiskuvasi muuttui, kun Jumala jäi pois. Siis ihmiskuvasi, jota katsot ilman uskonnon silmälaseja ennen ja nyt.
        Mutta minusta puolestani jätetään tämä juttu, kun tämä on tässä tosiaan sivupolkua ja yritän kirjoittaa siitä mahdollisimman niukasti ja sitten väärinymmärrys on melko varma.


      • ajatuspuntari
        ertert kirjoitti:

        "Kristillisyys tulee määriteltyä Kristuksen sovituksessa, uskossa Häneen ja siinä minkälaisen esimerkin Hän seuraajilleen antoi. Rakkaus tulee Jumalalta. "

        Sanahelinää.

        Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää.


      • kristitty *
        KokemusK kirjoitti:

        "Se ei sovi yhteen sen ateistien väittämän kanssa, että ateismi on vain jumaluskon puutetta eikä mitään muuta"

        Puhdas pelkkä ateismi on tuota. Aivan kuten puhdas teismi on vain sitä että uskotaan jumalaan/jumaliin. Ihminen kun on inhimillinen olento, hän väistämättä alkaa kasata siihen sitten muuta ympärille ja johtaa siihen että kenenkään ateismi ei käytännössä ole täysin "puhdasta". Ihmisellä on yleensä tarve perustella itselleen ja muille omia käsityksiään ja ratkaisuujaan. Tämä voi johtaa siihen että hänet määritellään esim. positiiviseksi tai negatiiviseksi ateistiksi riippuen siitä minkälaisia ajatuksia hänellä on ateismiinsa liittyen. Pohjalla on kuitenkin aina tuo pelkkä ateismi.

        "ateismin pohjalta ei voi nousta mitään katsomuksia, koska jonkin puuttumisesta, tyhjästä ei nouse mitään."

        Ateismin pohjalta luonnollisesti nousee katsomuksia mutta ne voivat olla loputtoman monimuotoisia koska tuo ateismi ei sinällään anna katsomuksille mitään valmista suuntaa kuten uskonnot yleensä antavat.

        "Ihmiset näkevät käytännössä, että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa, ja siksi he puhuvat ateismista uskontona tai aatteena tai minä nyt milloinkin puhuvat."

        Virhe on kuitenkin siinä että ateismi ei kahlitse katsomuksia yhtään samassa mitassa kuin yksi tietty uskonto. Aivan kuten "puhdas teismi" eli pelkkä usko jumalaan on saanut aikaan valtavan määrän eri uskontoja, ateismi saa aikaan loputtoman kirjon erilaisia katsomuksia. Ateismi ei siis voi olla samanlainen kuin yksi tietty eksaksi uskonto vaan edelleen se on kuin pelkkä puhdas jumalusko, vain täysin käänteisenä.

        "Siis sen lisäksi, että ateismi on jumaluskon puutetta, siihen voi kuulua myös muuta"

        Ihmisen kaikkiin katsantoihin voi kuulua muuta. Aivan kuten vaikka suomalainen-ei suomalainen, musikaalinen-ei musikaalinen, poliittisesti aktiivinen- ei aktiivinen eivät ole ainoita ihmistä määrittäviä asioita. Ne ovat vain niitä perusmääritteitä. Ihmiset sitten ovat paljon muutakin. Ei ateisti ole vain ateisti, hän on ihminen kaikkine muine käsityksineen, kokemuksineen ja ajatuksineen joilla ei monilla ole mitään tekemistä ateismin kanssa mutta jotka kuitenkin muokkaavat hänen maailmankuvaansa.

        Mutta ei tämä ole ateismin "vika" vaan kaikkiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa liittyvä asia.

        Alkuun kirjoitat "oikein", mutta tässä luiskahtaa pois asiasta:

        "Ateismin pohjalta luonnollisesti nousee katsomuksia mutta ne voivat olla loputtoman monimuotoisia koska tuo ateismi ei sinällään anna katsomuksille mitään valmista suuntaa kuten uskonnot yleensä antavat."

        Tuossa asetat yhtäkkiä ateismin ja uskonnot rinnasteisiksi, vaikka rinnasteisia ovat ateismi ja teismi sekä uskonnot ja ateismin pohjalta syntyneet katsomukset.
        Pelkkä teismikään ei anna vielä katsomuksille mitään valmista suuntaa. Se on käytännössä vain esim. että "kyllä mä jonkinlaiseen jumaluuteen uskon, mutta ei mulla ole siitä asiasta mitään tarkempia käsityksiä enkä sellaisista välitäkään".

        Enempää en nyt ehdi jatkaa.


      • KokemusK
        kaarne kirjoitti:

        MInä tyrmäsin KokemusK:n ateismikritiikin niiltä osin, että hän väitti että positiivinen ateismi ei ole oikeaa ateismia ja perusteli tämän väitteen sillä, että se lähentelee uskoa ja ilmoitti tämän asian olevan ristiriidassa ateismin määritelmän kanssa. Minusta tässä oli kaksi virheellistä lähtöolettamaa (oikea ja väärä ateismi sekä ateismin määritelmä) ja mielestäni perustelin kantani.

        Nuo asiat mitä sinä sanot, eivät mielestäni koskettele samaa asiaa. Olen kanssasi ainakin osittain samaa mieltä, mitä sinun väitteisiisi tulee, mutta en osaa yhdistää niitä aiempaan kritiikkiin.

        "Nuo asiat mitä sinä sanot, eivät mielestäni koskettele samaa asiaa. Olen kanssasi ainakin osittain samaa mieltä, mitä sinun väitteisiisi tulee, mutta en osaa yhdistää niitä aiempaan kritiikkiin."

        Ne eivät olleetkaan (tai yrittäneet olla) vastaus sinulle vaan nimimerkille "kristitty". Mutta on niissä oikeastaan monta yhtymäkohtaakiin. Eli olen oikeasti kanssasi siinä samaa mieltä että positiivinen ateismi on käytännössä ihan oikeaa ateismia koska ihmisluonto ei juurikaan pysty elämään pelkän "puhtaan" ateismin kanssa eli ihmisellä on tarve selittää ja perustella omaa ajatusmaailmaansa. Ja se voi oikein hyvin ja perustellusti johtaa positiivisen ateismin näkemyksiin.

        Mutta jos ajatellaan ateismia vain teorian tasolla, kuten perusteellisessa ateismin kritiikissä pitäisi, positiivista ateismia voidaan kritisoida siitä että se vaatii jotain eikä ole vain uskon puutetta. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole kauheasti väliä sillä elämme oikeassa inhimillisessä maailmassa jossa oiekasti kukaan ei voi olla ainakin joillain tasolla perustelematta ja arvottamatta käsityksiään.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Nuo asiat mitä sinä sanot, eivät mielestäni koskettele samaa asiaa. Olen kanssasi ainakin osittain samaa mieltä, mitä sinun väitteisiisi tulee, mutta en osaa yhdistää niitä aiempaan kritiikkiin."

        Ne eivät olleetkaan (tai yrittäneet olla) vastaus sinulle vaan nimimerkille "kristitty". Mutta on niissä oikeastaan monta yhtymäkohtaakiin. Eli olen oikeasti kanssasi siinä samaa mieltä että positiivinen ateismi on käytännössä ihan oikeaa ateismia koska ihmisluonto ei juurikaan pysty elämään pelkän "puhtaan" ateismin kanssa eli ihmisellä on tarve selittää ja perustella omaa ajatusmaailmaansa. Ja se voi oikein hyvin ja perustellusti johtaa positiivisen ateismin näkemyksiin.

        Mutta jos ajatellaan ateismia vain teorian tasolla, kuten perusteellisessa ateismin kritiikissä pitäisi, positiivista ateismia voidaan kritisoida siitä että se vaatii jotain eikä ole vain uskon puutetta. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole kauheasti väliä sillä elämme oikeassa inhimillisessä maailmassa jossa oiekasti kukaan ei voi olla ainakin joillain tasolla perustelematta ja arvottamatta käsityksiään.

        No tämä kuulostaa jo paremmalta.
        Näin me saatiin aikaiseksi ateismin kritiikkiä, vaikka musta tuntuu että tässä meni vähän sekasin (ainakin mulla), kuka vastaa kenelle ja mihin asiaan. :-)


      • mikä jottei?
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Mietin voiko kusiainen asemastaan huomata miten kristitty* kertoi omasta teinikokemuksestaan?

        "Mietin voiko kusiainen asemastaan huomata miten kristitty* kertoi omasta teinikokemuksestaan? "

        Kyllä voi, koska kristitty* on samanlainen kusiainen samanlaisin oikeuksin maailmankaikkeudessa, vaikka jotain muuta ehkä kuvitteleekin jumalansa seuraajana.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää.

        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden."

        Kristinuskon ydinsanoma on se että jos ette ole puolellamme olette meitä vastaan.


      • ajatuspuntari
        satan kirjoitti:

        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden."

        Kristinuskon ydinsanoma on se että jos ette ole puolellamme olette meitä vastaan.

        Tuo on väitteesi ydin, mutta se ei ole kristinuskon ydin. Lisäksi, yrititkö sanoa olevasi kristittyjen puolella?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Tuo on väitteesi ydin, mutta se ei ole kristinuskon ydin. Lisäksi, yrititkö sanoa olevasi kristittyjen puolella?

        Sitähän se juuri on.

        1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.


      • KokemusK kirjoitti:

        Vakiintuneisuus ei tarkoita että uskonto ei saisi mitenkään muuttua. Vakiintuneiden uskontojen uskon ydin (esim. kristinuskossa usko Jeesuksen sovitustyöhön) on kuitenkin hyvin pysyvä. Tulkinnat eri asioista muuttuvat silti maailman mukaan.
        Yleensä vakiintuneissa uskonnoissa on kuitenkin pyhiä kirjoituksia jotka katsotaan jumalalllisiksi ja sinällään pysyviksi.

        Hmm...Jos uskonnot määritellään nimenomaan niin, että vain järjestäytyneet uskonnot mahtuvat määritelmän sisään, niin kyllä teistikin voi olla uskonnoton. Ok hyväksytään.

        Kauan sitten kadotettu pointti taisi olla, että harvassa ovat teistit, joiden teismiin ei liity (tai jonka teismi ei liity) mihinkään uskomus- ja oppijärjestelmään(jonka minä määrittelisin uskonnoksi).


      • Aada@
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Uskovien mantra ateismista.
        Ateismi olisi muka fanaattista uskoa...
        Täällä kirjoittelee useampikin entinen uskova, joka on tullut asioita puntaroituaan
        lopputulokseen, ettei usko Jumalan olevan olemassa.

        Mm. Minä, Agnoskepo, Aada Agnostikko, Kerettityttö...

        Et voi väittää, ettemme olisi puntaroineet asioita eri näkökulmasta.

        Esitin myös sen, että ateistit kritisoivat toisia ateisteja.

        Mitä vielä vaadit?

        Kalju pitkätukka



        Olen 30v asiaa puntaroinut ja mikäli totean jossain vaiheessa olleeni väärässä, voin taas korjata ajatuksiani paremmin todellisuutta vastaaviksi.
        Aada agnostikko nimimerkin vaihdoin Aada@:ksi.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää.

        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää. "

        Se on sanahelinää siitä syystä, että se ei oikeastaan tarkoita mitään vaan on mantra, jolla uskovalle yritetään saada aikaiseksi mukavia tuntemuksia.


      • ajatuspuntari
        ertert kirjoitti:

        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää. "

        Se on sanahelinää siitä syystä, että se ei oikeastaan tarkoita mitään vaan on mantra, jolla uskovalle yritetään saada aikaiseksi mukavia tuntemuksia.

        Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet. Muussa tapauksessa mantrat ja sanahelinät on toisaalla, kuten onkin.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet. Muussa tapauksessa mantrat ja sanahelinät on toisaalla, kuten onkin.

        "Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet."

        Se on siis sanaa joka merkitsee eri ihmisille ihan eri asioita. Kristitty katsoo Raamatun sanaa siltä kannalta että hän uskoo sen olevan Jumalan sanaa ja siksi totta. Hän ei vaadi sille uskottavuudelle sen suurempia todisteita koska usko sanoman jumalallisuudesta riittää. Kuten se saakin riittää uskonnollisesta näkökulmasta.
        Mutta kun Raamatun tekstit irrotetaan uskonnollisesta yhteydestä ja poistetaan usko sen jumalliseen alkuperään, se on vain yksi teksti muiden joukossa eikä sinällään totta kunnes jokainen sen kohta erikseen jotenkin todeksi todistetaan. Ja kristinuskoon kuulumattomalle se on silloin vain yksi kirja muiden joukossa eli siinä mielessä jokainen kristiuskon opinkappaleeseen vetoaminen ilman parempia perusteluita on juuri sitä "sanahelinää".


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet."

        Se on siis sanaa joka merkitsee eri ihmisille ihan eri asioita. Kristitty katsoo Raamatun sanaa siltä kannalta että hän uskoo sen olevan Jumalan sanaa ja siksi totta. Hän ei vaadi sille uskottavuudelle sen suurempia todisteita koska usko sanoman jumalallisuudesta riittää. Kuten se saakin riittää uskonnollisesta näkökulmasta.
        Mutta kun Raamatun tekstit irrotetaan uskonnollisesta yhteydestä ja poistetaan usko sen jumalliseen alkuperään, se on vain yksi teksti muiden joukossa eikä sinällään totta kunnes jokainen sen kohta erikseen jotenkin todeksi todistetaan. Ja kristinuskoon kuulumattomalle se on silloin vain yksi kirja muiden joukossa eli siinä mielessä jokainen kristiuskon opinkappaleeseen vetoaminen ilman parempia perusteluita on juuri sitä "sanahelinää".

        Et esittänyt mitään todisteita, vaikka siteerasit kirjoittamaani, jossa perustelin todisteiden välttämättömyyttä. Toistaiseksi esitit vain näkemyksen, jonka kriteerein omat väitteesi osoittautuvat kehäpäätelmiksi ja sanahelinäksi.


      • KokemusK
        deina_skali kirjoitti:

        Hmm...Jos uskonnot määritellään nimenomaan niin, että vain järjestäytyneet uskonnot mahtuvat määritelmän sisään, niin kyllä teistikin voi olla uskonnoton. Ok hyväksytään.

        Kauan sitten kadotettu pointti taisi olla, että harvassa ovat teistit, joiden teismiin ei liity (tai jonka teismi ei liity) mihinkään uskomus- ja oppijärjestelmään(jonka minä määrittelisin uskonnoksi).

        "Kauan sitten kadotettu pointti taisi olla, että harvassa ovat teistit, joiden teismiin ei liity mihinkään uskomus- ja oppijärjestelmään"

        Toki harvinaisia he ovat. Mutta kun olemme yleensä hyvin tarkkoina siitä, mikä on ateisminkin oikea määritelmä, olakaamme tarkkoja tässäkin asiassa :)


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Et esittänyt mitään todisteita, vaikka siteerasit kirjoittamaani, jossa perustelin todisteiden välttämättömyyttä. Toistaiseksi esitit vain näkemyksen, jonka kriteerein omat väitteesi osoittautuvat kehäpäätelmiksi ja sanahelinäksi.

        "Et esittänyt mitään todisteita, vaikka siteerasit kirjoittamaani, jossa perustelin todisteiden välttämättömyyttä."

        Siis mitä sinulle nyt oikein pitää todistaa? Siis erikseen todistaa että Raamattu EI OLE Jumalan sanaa ja siksi totta?

        "Toistaiseksi esitit vain näkemyksen, jonka kriteerein omat väitteesi osoittautuvat kehäpäätelmiksi ja sanahelinäksi."

        Mitä kehäpäätelmää on siinä että kerron sinulle sen faktan että uskonnon opit ovat uskonvaraisia? Mutta jos nyt haluat tälle jonkun loogisen todistuksen niin ainakin asiaa voidaan tarkastella todennäköisyyden kautta.
        Eli siis: maailmassa on tuhansia uskontoja joista jokainen uskoo aivan varmasti omaavansa sen jumalallisen totuuden oikeasta uskosta. On siis kiistämätöntä että maksimissaan yksi noista eri käsityksistä voi olla yhtä aikaa oikea. Suurin osa uskonnoista uskoo siis aivan väärin omaavansa totuuden. On siis uskonnoille hyvin tunnusomaista olla varma uskosta joka on kuitenkin pakostikin edes joiltain osin väärä.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Et esittänyt mitään todisteita, vaikka siteerasit kirjoittamaani, jossa perustelin todisteiden välttämättömyyttä."

        Siis mitä sinulle nyt oikein pitää todistaa? Siis erikseen todistaa että Raamattu EI OLE Jumalan sanaa ja siksi totta?

        "Toistaiseksi esitit vain näkemyksen, jonka kriteerein omat väitteesi osoittautuvat kehäpäätelmiksi ja sanahelinäksi."

        Mitä kehäpäätelmää on siinä että kerron sinulle sen faktan että uskonnon opit ovat uskonvaraisia? Mutta jos nyt haluat tälle jonkun loogisen todistuksen niin ainakin asiaa voidaan tarkastella todennäköisyyden kautta.
        Eli siis: maailmassa on tuhansia uskontoja joista jokainen uskoo aivan varmasti omaavansa sen jumalallisen totuuden oikeasta uskosta. On siis kiistämätöntä että maksimissaan yksi noista eri käsityksistä voi olla yhtä aikaa oikea. Suurin osa uskonnoista uskoo siis aivan väärin omaavansa totuuden. On siis uskonnoille hyvin tunnusomaista olla varma uskosta joka on kuitenkin pakostikin edes joiltain osin väärä.

        Kun totesin ettet esittänyt todisteita väitteillesi, kysyt nyt mitä oikein pitikään todistaa plus höpisit asiaanliittymättömyyksiä. Emme missään vaiheessa keskustelleet millä perustein kristinuskossa on totuus tai ei ole, joten en aio mennä siihen nytkään. Yksinkertaisesti, väitit kristinuskosta jotain minkä tueksi sinulla ei ollut mitään järjellistä argumenttia. Ei noin argumentoida saati keskustella.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun totesin ettet esittänyt todisteita väitteillesi, kysyt nyt mitä oikein pitikään todistaa plus höpisit asiaanliittymättömyyksiä. Emme missään vaiheessa keskustelleet millä perustein kristinuskossa on totuus tai ei ole, joten en aio mennä siihen nytkään. Yksinkertaisesti, väitit kristinuskosta jotain minkä tueksi sinulla ei ollut mitään järjellistä argumenttia. Ei noin argumentoida saati keskustella.

        "Emme missään vaiheessa keskustelleet millä perustein kristinuskossa on totuus tai ei ole"

        Keskustelitte käsittääkseni kyllä siitä voiko kristillisyyden ydinsanomaa kutsua "sanahelinäksi" Ja minusta voi koska se ei uskonnottomalle tai toisen uskoiselle ihmiselle ole sen merkityksellisempää tekstiä kuin mikä tahansa muukaan eikä sinällään todista mitään.

        "Yksinkertaisesti, väitit kristinuskosta jotain minkä tueksi sinulla ei ollut mitään järjellistä argumenttia. "

        En edelleenkään tiedä mille väitteelle ei ollut järjellistä argumenttia. Voisitko kertoa mikä se väite oli?

        "Ei noin argumentoida saati keskustella."

        Ei niin, On todella huonoa argumentointia ja keskustelua tuomita toisen väitteet kertomatta kuitenkaan mitkä ne väitteet ovat jotka tuomitaan.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Emme missään vaiheessa keskustelleet millä perustein kristinuskossa on totuus tai ei ole"

        Keskustelitte käsittääkseni kyllä siitä voiko kristillisyyden ydinsanomaa kutsua "sanahelinäksi" Ja minusta voi koska se ei uskonnottomalle tai toisen uskoiselle ihmiselle ole sen merkityksellisempää tekstiä kuin mikä tahansa muukaan eikä sinällään todista mitään.

        "Yksinkertaisesti, väitit kristinuskosta jotain minkä tueksi sinulla ei ollut mitään järjellistä argumenttia. "

        En edelleenkään tiedä mille väitteelle ei ollut järjellistä argumenttia. Voisitko kertoa mikä se väite oli?

        "Ei noin argumentoida saati keskustella."

        Ei niin, On todella huonoa argumentointia ja keskustelua tuomita toisen väitteet kertomatta kuitenkaan mitkä ne väitteet ovat jotka tuomitaan.

        Tässä tilaamasi raakamateriaali sekä siihen laittamani vastine:


        ertert
        10.10.2014 09:51
        2
        Sulje
        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää. "

        Se on sanahelinää siitä syystä, että se ei oikeastaan tarkoita mitään vaan on mantra, jolla uskovalle yritetään saada aikaiseksi mukavia tuntemuksia.

        VASTAA
        Facebook
        Twitter
        share email
        share url
        Ilmoita asiaton viesti

        ajatuspuntari
        10.10.2014 11:20
        1
        Sulje
        Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet. Muussa tapauksessa mantrat ja sanahelinät on toisaalla, kuten onkin.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Kauan sitten kadotettu pointti taisi olla, että harvassa ovat teistit, joiden teismiin ei liity mihinkään uskomus- ja oppijärjestelmään"

        Toki harvinaisia he ovat. Mutta kun olemme yleensä hyvin tarkkoina siitä, mikä on ateisminkin oikea määritelmä, olakaamme tarkkoja tässäkin asiassa :)

        Niin? Minähän nimenomaan sanoin aiemmin, että uskonnollinen ja uskonnoton, eivät ole synonyymejä teismille ja ateismille.


      • KokemusK kirjoitti:

        "Kauan sitten kadotettu pointti taisi olla, että harvassa ovat teistit, joiden teismiin ei liity mihinkään uskomus- ja oppijärjestelmään"

        Toki harvinaisia he ovat. Mutta kun olemme yleensä hyvin tarkkoina siitä, mikä on ateisminkin oikea määritelmä, olakaamme tarkkoja tässäkin asiassa :)

        Jos joku on teisti vain, ilman siihen liittyviä aatteellisiakäsityksia ja rituaaleja...ok hän on uskonnoton teisti. Mutta epäilen, että kaikki teistit ovat uskonnollisia (vaikkeivät omaisi varsinaisesti uskontoa).


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Tässä tilaamasi raakamateriaali sekä siihen laittamani vastine:


        ertert
        10.10.2014 09:51
        2
        Sulje
        "Kristinuskon ydinsanoma määrittää kristillisyyden. Se ei tietenkään ole sanahelinää. "

        Se on sanahelinää siitä syystä, että se ei oikeastaan tarkoita mitään vaan on mantra, jolla uskovalle yritetään saada aikaiseksi mukavia tuntemuksia.

        VASTAA
        Facebook
        Twitter
        share email
        share url
        Ilmoita asiaton viesti

        ajatuspuntari
        10.10.2014 11:20
        1
        Sulje
        Kun kristinuskon ydinsanomaa väitetään sanahelinäksi ja väitetään lisäksi mitä muuta se on, sekä esitetään näiden tarkoitus, on syytä esittää todisteet. Muussa tapauksessa mantrat ja sanahelinät on toisaalla, kuten onkin.

        Niin? KOvin tutuilta näyttävät. Ja mikähän vastauksissani oli noihin nähden pielessä?


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        Niin? KOvin tutuilta näyttävät. Ja mikähän vastauksissani oli noihin nähden pielessä?

        Käyttäydyt kuin sinun omatekoiset, omaan näkökulmaasi sidotut määritelmäsi olisivat merkityksellisiä, vaikka niissä ei näy järjen hiventä eivätkä ne vähimmässäkään määrin ole objektiivisia, vaan päinvastoin.

        Et voi keskustella aiheesta järkevästi sivuuttamalla mitä kristinusko merkitsee kristityille, mikä kristinuskossa on tärkeintä kristityille. Dissaamispyrkimyksissäsi annat itsestäsi jokseenkin vähämielisen vaikutelman, mikä tuskin on salattu tarkoituksesi.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Käyttäydyt kuin sinun omatekoiset, omaan näkökulmaasi sidotut määritelmäsi olisivat merkityksellisiä, vaikka niissä ei näy järjen hiventä eivätkä ne vähimmässäkään määrin ole objektiivisia, vaan päinvastoin.

        Et voi keskustella aiheesta järkevästi sivuuttamalla mitä kristinusko merkitsee kristityille, mikä kristinuskossa on tärkeintä kristityille. Dissaamispyrkimyksissäsi annat itsestäsi jokseenkin vähämielisen vaikutelman, mikä tuskin on salattu tarkoituksesi.

        "Käyttäydyt kuin sinun omatekoiset, omaan näkökulmaasi sidotut määritelmäsi olisivat merkityksellisiä, vaikka niissä ei näy järjen hiventä eivätkä ne vähimmässäkään määrin ole objektiivisia, vaan päinvastoin."

        Toistetaanpa nyt vielä kerran jos se sinulle menisi jakeluun: Ateismi on ihmisen henkilökohtaisen jumaluskon puutetta. Miten ihmeessä sitten voisi olla niin että minun oma kokemukseni omasta jumaluskon puutteestani ei olisi hyvinkin merkityksellinen ateismini kannalta?

        "Et voi keskustella aiheesta järkevästi sivuuttamalla mitä kristinusko merkitsee kristityille, mikä kristinuskossa on tärkeintä kristityille. "

        Missä vaihessa minä olen sen sivuuttanut? Olen vain ja ainoastaan todennut että nämä merkitykset kristitylle eivät muuta sitä faktaa että ne eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä muille kuin kristityille.

        "Dissaamispyrkimyksissäsi annat itsestäsi jokseenkin vähämielisen vaikutelman, mikä tuskin on salattu tarkoituksesi."

        Sinä annat vaikutelman inkvisiittorista jolle on ihan sama mitä toinen sanoo, haluat tulkita sen väärin ja vielä pahantahtoisesti.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Käyttäydyt kuin sinun omatekoiset, omaan näkökulmaasi sidotut määritelmäsi olisivat merkityksellisiä, vaikka niissä ei näy järjen hiventä eivätkä ne vähimmässäkään määrin ole objektiivisia, vaan päinvastoin."

        Toistetaanpa nyt vielä kerran jos se sinulle menisi jakeluun: Ateismi on ihmisen henkilökohtaisen jumaluskon puutetta. Miten ihmeessä sitten voisi olla niin että minun oma kokemukseni omasta jumaluskon puutteestani ei olisi hyvinkin merkityksellinen ateismini kannalta?

        "Et voi keskustella aiheesta järkevästi sivuuttamalla mitä kristinusko merkitsee kristityille, mikä kristinuskossa on tärkeintä kristityille. "

        Missä vaihessa minä olen sen sivuuttanut? Olen vain ja ainoastaan todennut että nämä merkitykset kristitylle eivät muuta sitä faktaa että ne eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä muille kuin kristityille.

        "Dissaamispyrkimyksissäsi annat itsestäsi jokseenkin vähämielisen vaikutelman, mikä tuskin on salattu tarkoituksesi."

        Sinä annat vaikutelman inkvisiittorista jolle on ihan sama mitä toinen sanoo, haluat tulkita sen väärin ja vielä pahantahtoisesti.

        Ateistin oma määritelmä ateismista ei voi olla sen merkityksellisempi kuin mitä kristinusko on kristityille. Kuitenkin vain näistä toista pidit sanahelinänä. Tämän toteaminen ei tee kenestäkään pahantahtoista eikä inkvisiittoria.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Ateistin oma määritelmä ateismista ei voi olla sen merkityksellisempi kuin mitä kristinusko on kristityille. Kuitenkin vain näistä toista pidit sanahelinänä. Tämän toteaminen ei tee kenestäkään pahantahtoista eikä inkvisiittoria.

        "Ateistin oma määritelmä ateismista ei voi olla sen merkityksellisempi kuin mitä kristinusko on kristityille."

        Sekoitat nyt koko ajan kaksi asiaa, jonkun määritelmän ja jonkun todistamisen. Minä en yritä TODISTAA ateismia oikeaksi, kerron vain että se on sekä minulle että yleisen määeritelmän mukaan jumaluskon puutetta ihmisellä. Tämä ei ole eikä yritä olla mikään todistus Jumalan olemassaolon puutteesta. Se on sitten ihan eri asia.
        Kristinuskon keskeiset kohdat taas juuri keskittyvät erityisesti kuvaamaan sitä mitä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Nämä ovat keskeisiä asioita kristityn ihmiselle ja hänen USKONSA perusta.
        Kristinuskon opinkappaleet ja ateismin määritelmä eivät siis ole millään tavalla kaksi verrannollista asiaa. Ateismin määritelmä pyrkii vain määrittelemään sen mitä ateismi ateistille on, ei todistamaan mitään tai sanomaan että ateisti on oikeassa. Kristinuskon opinkappaleet taas pyrkivät ihan muuhun.

        "Tämän toteaminen ei tee kenestäkään pahantahtoista eikä inkvisiittoria."

        Tekee se jos et edes yritä missään vaihessa ymmärtää mitä toinen sanoo vaan olet vain päättänyt hänen olevan väärässä.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Ateistin oma määritelmä ateismista ei voi olla sen merkityksellisempi kuin mitä kristinusko on kristityille."

        Sekoitat nyt koko ajan kaksi asiaa, jonkun määritelmän ja jonkun todistamisen. Minä en yritä TODISTAA ateismia oikeaksi, kerron vain että se on sekä minulle että yleisen määeritelmän mukaan jumaluskon puutetta ihmisellä. Tämä ei ole eikä yritä olla mikään todistus Jumalan olemassaolon puutteesta. Se on sitten ihan eri asia.
        Kristinuskon keskeiset kohdat taas juuri keskittyvät erityisesti kuvaamaan sitä mitä Jumala on ja mitä hän tahtoo. Nämä ovat keskeisiä asioita kristityn ihmiselle ja hänen USKONSA perusta.
        Kristinuskon opinkappaleet ja ateismin määritelmä eivät siis ole millään tavalla kaksi verrannollista asiaa. Ateismin määritelmä pyrkii vain määrittelemään sen mitä ateismi ateistille on, ei todistamaan mitään tai sanomaan että ateisti on oikeassa. Kristinuskon opinkappaleet taas pyrkivät ihan muuhun.

        "Tämän toteaminen ei tee kenestäkään pahantahtoista eikä inkvisiittoria."

        Tekee se jos et edes yritä missään vaihessa ymmärtää mitä toinen sanoo vaan olet vain päättänyt hänen olevan väärässä.

        Noin yksinkertaista asiaa en sekoittaisi ja aika harva muukaan. Täällä vain monilla näyttää olevan sellainen päähänpinttymä, että heidän tavoin uskominen ei ole uskomista lainkaan. Näin he kehittävät umpimielisyystekniikan, jonka mukaan heidän ei edes tule tarkistaa kantaansa.


        "Ateismin määritelmä pyrkii vain määrittelemään sen mitä ateismi ateistille on, ei todistamaan mitään tai sanomaan että ateisti on oikeassa. Kristinuskon opinkappaleet taas pyrkivät ihan muuhun."

        Aika monta virheellistä väittämää sait tuohon mahtumaan, harhaanjohtavuuksista puhumattakaan. Esimerkiksi ateismin määritelmä ei tosiaan pyri taikka pyri määrittelemään mitä ateismi on ateismille. Ei ateismin yleinen määritelmä voi olla vain ateistien määriteltävissä, koska silloin määritelmä saattaa vääristyä. Myöskään muslimien määritelmä islamista ei voi hyväksyä, koska he sisällyttävät siihen uskonnollisia väitteitä. Kristinuskon määritelmänkin tulee olla neutraali. Silloin kerrotaan mitä kristinusko sen pohjalta mihin kristityt uskovat. Määritelmässä kerrotaan toki hyvää sanomasta, mutta määritelmä itsessään ei ole mikään manipulointiyritys, kuten kauniisti vihjailit.


        "Tekee se ((inkvisiittorin)) jos et edes yritä missään vaihessa ymmärtää mitä toinen sanoo vaan olet vain päättänyt hänen olevan väärässä."

        Haluat varmaan näyttää hyvää esimerkkiä ja palata aloitusviestin pariin yrittämään ymmärtämään mitä kirjoitin.









        Ateismilla on monta ulottuvuutta, lähinnä sen mukaan mihin se vertautuu. Mikäli ateismi vertautuu kristinuskoon, se on myös maailmankuva ja luo pohjaa erilaisille dogmeille.


      • jiijäätee
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Noin yksinkertaista asiaa en sekoittaisi ja aika harva muukaan. Täällä vain monilla näyttää olevan sellainen päähänpinttymä, että heidän tavoin uskominen ei ole uskomista lainkaan. Näin he kehittävät umpimielisyystekniikan, jonka mukaan heidän ei edes tule tarkistaa kantaansa.


        "Ateismin määritelmä pyrkii vain määrittelemään sen mitä ateismi ateistille on, ei todistamaan mitään tai sanomaan että ateisti on oikeassa. Kristinuskon opinkappaleet taas pyrkivät ihan muuhun."

        Aika monta virheellistä väittämää sait tuohon mahtumaan, harhaanjohtavuuksista puhumattakaan. Esimerkiksi ateismin määritelmä ei tosiaan pyri taikka pyri määrittelemään mitä ateismi on ateismille. Ei ateismin yleinen määritelmä voi olla vain ateistien määriteltävissä, koska silloin määritelmä saattaa vääristyä. Myöskään muslimien määritelmä islamista ei voi hyväksyä, koska he sisällyttävät siihen uskonnollisia väitteitä. Kristinuskon määritelmänkin tulee olla neutraali. Silloin kerrotaan mitä kristinusko sen pohjalta mihin kristityt uskovat. Määritelmässä kerrotaan toki hyvää sanomasta, mutta määritelmä itsessään ei ole mikään manipulointiyritys, kuten kauniisti vihjailit.


        "Tekee se ((inkvisiittorin)) jos et edes yritä missään vaihessa ymmärtää mitä toinen sanoo vaan olet vain päättänyt hänen olevan väärässä."

        Haluat varmaan näyttää hyvää esimerkkiä ja palata aloitusviestin pariin yrittämään ymmärtämään mitä kirjoitin.









        Ateismilla on monta ulottuvuutta, lähinnä sen mukaan mihin se vertautuu. Mikäli ateismi vertautuu kristinuskoon, se on myös maailmankuva ja luo pohjaa erilaisille dogmeille.

        Ateismi on vain jumaliin uskon puutumista.

        Miksi vääntää sitä miksikään muuksi? Tai miksi sitten pitäisi kutsua ihmistä mille mikään jumala ei merkitse yhtään mitään omassa elämässä, eikä välttämättä edes ajattele koko asiaa? Miten olisi vaikka se mitä tähänkin asti on käytetty? ;)

        Eli turhaan teet noita turhia omia määrityksiä alkaa tekemään.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Noin yksinkertaista asiaa en sekoittaisi ja aika harva muukaan. Täällä vain monilla näyttää olevan sellainen päähänpinttymä, että heidän tavoin uskominen ei ole uskomista lainkaan. Näin he kehittävät umpimielisyystekniikan, jonka mukaan heidän ei edes tule tarkistaa kantaansa.


        "Ateismin määritelmä pyrkii vain määrittelemään sen mitä ateismi ateistille on, ei todistamaan mitään tai sanomaan että ateisti on oikeassa. Kristinuskon opinkappaleet taas pyrkivät ihan muuhun."

        Aika monta virheellistä väittämää sait tuohon mahtumaan, harhaanjohtavuuksista puhumattakaan. Esimerkiksi ateismin määritelmä ei tosiaan pyri taikka pyri määrittelemään mitä ateismi on ateismille. Ei ateismin yleinen määritelmä voi olla vain ateistien määriteltävissä, koska silloin määritelmä saattaa vääristyä. Myöskään muslimien määritelmä islamista ei voi hyväksyä, koska he sisällyttävät siihen uskonnollisia väitteitä. Kristinuskon määritelmänkin tulee olla neutraali. Silloin kerrotaan mitä kristinusko sen pohjalta mihin kristityt uskovat. Määritelmässä kerrotaan toki hyvää sanomasta, mutta määritelmä itsessään ei ole mikään manipulointiyritys, kuten kauniisti vihjailit.


        "Tekee se ((inkvisiittorin)) jos et edes yritä missään vaihessa ymmärtää mitä toinen sanoo vaan olet vain päättänyt hänen olevan väärässä."

        Haluat varmaan näyttää hyvää esimerkkiä ja palata aloitusviestin pariin yrittämään ymmärtämään mitä kirjoitin.









        Ateismilla on monta ulottuvuutta, lähinnä sen mukaan mihin se vertautuu. Mikäli ateismi vertautuu kristinuskoon, se on myös maailmankuva ja luo pohjaa erilaisille dogmeille.

        "Noin yksinkertaista asiaa en sekoittaisi ja aika harva muukaan. "

        Kyllä sekoitat koska sinusta jonkun asian yleinen määritelmä on jotenkin suoraan verrannollinen siihen mitä jonkun uskonnon opinkappaleet merkitsevät siihen uskontoon uskovalle.

        "Esimerkiksi ateismin määritelmä ei tosiaan pyri taikka pyri määrittelemään mitä ateismi on ateismille. Ei ateismin yleinen määritelmä voi olla vain ateistien määriteltävissä, koska silloin määritelmä saattaa vääristyä"

        Edelleenkin olet pahasti harhateillä. Ateismi koskee ateistia. Ateismin määritelmän pitää siis kuvata juuri sitä mitä ateismi on sille ateistille, ei kenellekään muulle. Ateismin määritelmä on myös hyvin yksinkertainen, jumaluskon puute, eikä siihen ole mitään erilaisia uskovien näkökantoja ympättävissä.
        Määritelmän tavoite on kuvata jotain mahdollisimman eksaktisti ja yksiselitteisesti, ei mitään muuta. Ja mitä yksinkertaisempi on asia, sen yksinkertaisempi voi olla myös määritelmä.

        "Myöskään muslimien määritelmä islamista ei voi hyväksyä, koska he sisällyttävät siihen uskonnollisia väitteitä. "

        Uskonnolliset väitteet kuuluvat uskontojen määritelmiin. Kristinusko on uskoa jossa uskotaan kristillisen uskon perusasioihin. Ja nuo perusteet ovat kristinuskon uskonnollisia väitteitä.

        "Kristinuskon määritelmänkin tulee olla neutraali. "

        Väite voi olla neutraali sillä tasolla että kristinuskoon kuuluvat tietyt kristinuskon keskeiset uskonkappaleet. Mutta nuo uskonkappaleet itsessään ovat uskonnolisia käsityksiä eivätkä enää sisällöltään neutraaleja.

        "mutta määritelmä itsessään ei ole mikään manipulointiyritys, kuten kauniisti vihjailit."

        En ole koskaan niin väittänyt. Vaan että se uskonnollinen, ei neutraali sisältö, ei ole enää kaikille merkitykseltään samaa. Sen merkitys riippuu siitä onko uskossa vai ei. On neutraalia sanoa että yksi kristinuskon keskeisia opinkappaleita on uskoa Jeesuksen sovitustyöhon mutta sen sovitustyön merkitys ja sisältö riippuu siit uskooko tuon sovitustyön merkityksellisyyteen vai ei.

        "Ateismilla on monta ulottuvuutta, lähinnä sen mukaan mihin se vertautuu. "

        Toki, mutta tämä ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että ateismi on vain jumaluskon puutetta. On sillä toki sen lisäksi monta muutakin ulottuvuutta kun aletaan vertaamaan vaikka uskontoihin. Mutta ei se sitä määritelmää silti muuta,

        "Mikäli ateismi vertautuu kristinuskoon, se on myös maailmankuva ja luo pohjaa erilaisille dogmeille."

        Niin ja mikäli ateismia vertaa uskoon joulupukkiin, se ei enää luo pohjaa erilaisille dogmeille. Toki vertauksilla voi luoda asioille erilaisia sisältöjä mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että vertaukset ovat usein epätäydellisiä rinnastuksia joissa asiat eivät ole täysin vertailukelpoisia vaikka silti rinnastuksina mielenkiintoisia.


    • ajatuspuntari

      Ateistien esittämän ateismikritiikin määrä jäi olemattomaksi. Johtaako itsekritiikin puute ateistiseen ajatteluun vai ateistinen ajattelu itsekritiikin puutteeseen, vai onko tuo paheneva kierre?

      • Kalju Pitkätukka

        ...kaatoi nappulat, paskoi laudalle, ja julisti voittaneensa...


      • Trollista ateistien pitäisi olla yhtä hämillään siitä mitä ateismi sana tarkoittaa, kuin hänkin on.


      • ajatuspuntari
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        ...kaatoi nappulat, paskoi laudalle, ja julisti voittaneensa...

        Te ette koskaan edes siirtäneet. Väittämääsi paskomista ei tapahtunut (ellei tuota järjetöntä väitettä sellaiseksi katsota). Ilman julistuksia voi todeta miten aloitusviestin teemakysymykseen ei koskaan vastattu. Siitä voi vetää johtopäätökset - ketjussahan on kaikkiaan yli 200 viestiä.


      • Kalju Pitkätukka
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Te ette koskaan edes siirtäneet. Väittämääsi paskomista ei tapahtunut (ellei tuota järjetöntä väitettä sellaiseksi katsota). Ilman julistuksia voi todeta miten aloitusviestin teemakysymykseen ei koskaan vastattu. Siitä voi vetää johtopäätökset - ketjussahan on kaikkiaan yli 200 viestiä.

        Edellinen viestisi oli juuri laudalle paskomista ja nappuloiden kaatamista, niin ylimielinen johtopäätös se on.

        Mitä tarkkaanottaen tarkoitat ateismin ateismikritiikillä?

        Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin.

        Olen ollut uskovainen(joskin joku tämän palstan uskis ylimielisesti totesi, että vain luulin olevani uskovainen...), olen päätynyt
        uskonnottomaksi monien vaiheiden kautta.
        Moni on käynyt saman tien, usea jopa fundamentalistikristillisyyden kautta.
        Jotkut eivät ole koskaan uskoneet jumaliin.

        Ateisteja yhdistää vain tämä, epäusko jumaliin, jumaluskon puute.

        Meidänkö pitäisi kilvan alkaa kritisoimaan toistemme epäuskoa, että olisit tyytyväinen?

        Kun et tätä havaitse, julistat meidät kritiikittömiksi ihmisiksi.

        Jos tämä ei ole laudalle paskomista, ei mikään.


      • ajatuspuntari
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Edellinen viestisi oli juuri laudalle paskomista ja nappuloiden kaatamista, niin ylimielinen johtopäätös se on.

        Mitä tarkkaanottaen tarkoitat ateismin ateismikritiikillä?

        Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin.

        Olen ollut uskovainen(joskin joku tämän palstan uskis ylimielisesti totesi, että vain luulin olevani uskovainen...), olen päätynyt
        uskonnottomaksi monien vaiheiden kautta.
        Moni on käynyt saman tien, usea jopa fundamentalistikristillisyyden kautta.
        Jotkut eivät ole koskaan uskoneet jumaliin.

        Ateisteja yhdistää vain tämä, epäusko jumaliin, jumaluskon puute.

        Meidänkö pitäisi kilvan alkaa kritisoimaan toistemme epäuskoa, että olisit tyytyväinen?

        Kun et tätä havaitse, julistat meidät kritiikittömiksi ihmisiksi.

        Jos tämä ei ole laudalle paskomista, ei mikään.

        Korkeintaan luulit olevasi sillä todennäköisesti valehtelet. Mistään kunnioituksesta lähimmäistä kohtaan ei ole mitään havaintoa, käytös on hioutumatonta ja sisälukutaito olematonta, asenteen vammauttamaa.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Korkeintaan luulit olevasi sillä todennäköisesti valehtelet. Mistään kunnioituksesta lähimmäistä kohtaan ei ole mitään havaintoa, käytös on hioutumatonta ja sisälukutaito olematonta, asenteen vammauttamaa.

        Mä olen tätä jo useampaan kertaan sinulta ihan ystävällisesti pyytänyt, että voisitko nyt hyvä ihminen antaa esimerki siitä, millaista ateismi kritiikkiä oikein peräänkuulutat?


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Korkeintaan luulit olevasi sillä todennäköisesti valehtelet. Mistään kunnioituksesta lähimmäistä kohtaan ei ole mitään havaintoa, käytös on hioutumatonta ja sisälukutaito olematonta, asenteen vammauttamaa.

        Että esimerkki olisi helpompi tajuta, niin voisit niinkuin antaa esimerkin niin, että leikkisit hetken olevasi ateisti, ja sitten esittäisit kritiikkiä omaa ateismmiasi kohtaan.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Että esimerkki olisi helpompi tajuta, niin voisit niinkuin antaa esimerkin niin, että leikkisit hetken olevasi ateisti, ja sitten esittäisit kritiikkiä omaa ateismmiasi kohtaan.

        Kaipaan ateisteilta sellaisia ajatuksia, jotka kuka tahansa voi omassa ajattelussaan asettaa siihen toiseen vaakakuppiin. Jos esimerkiksi nojaat järkeen, voit miettiä millä edellytyksin jo tekemäsi päätelmäsi ovat oikeita.

        Millä tavoin pitäisi ateistina ottaa esimerkiksi huomioon tämä? :

        "Todistaja ei kuitenkaan ollut kuka tahansa, vaan Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Martti Huhtamäki, jolla on vuosikymmenten kokemus elämästä suomalaisen valtamedian ja eliitin kulissien takana. Huhtamäen puheenvuorossa suomittiin valtamedian aloittamaa Magneettimediaan kohdistunutta poliittista vainoa. Hänen todistelunsa tuki useiden syytteen tuoneiden artikkeleiden sisältöä. Hän esimerkiksi vahvisti, että Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, edesmennyt omistaja Aatos Erkko oli juutalainen."
        http://www.magneettimedia.com/hovioikeudenkaynti-ohi-lampimat-kiitokset-auttaneille/

        Valitsin tarkoituksella esimerkin, josta nojalla ei voi tehdä mitään varmaa päätelmää mistään, mutta jokainen voi tuon tiedonmurusen perusteella arvioida oman viitekehyksensä oikeellisuutta, tai ainakin miettiä mitä lisäulottuvuuksia on sen perusteella otettava huomioon. Olisi kummallista, jos joka kerta kaikki tieto on aina pakkosovitettava ateistiseen maailmankuvaan, vaikka se puoltaisi muita tulkintoja.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Kaipaan ateisteilta sellaisia ajatuksia, jotka kuka tahansa voi omassa ajattelussaan asettaa siihen toiseen vaakakuppiin. Jos esimerkiksi nojaat järkeen, voit miettiä millä edellytyksin jo tekemäsi päätelmäsi ovat oikeita.

        Millä tavoin pitäisi ateistina ottaa esimerkiksi huomioon tämä? :

        "Todistaja ei kuitenkaan ollut kuka tahansa, vaan Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Martti Huhtamäki, jolla on vuosikymmenten kokemus elämästä suomalaisen valtamedian ja eliitin kulissien takana. Huhtamäen puheenvuorossa suomittiin valtamedian aloittamaa Magneettimediaan kohdistunutta poliittista vainoa. Hänen todistelunsa tuki useiden syytteen tuoneiden artikkeleiden sisältöä. Hän esimerkiksi vahvisti, että Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, edesmennyt omistaja Aatos Erkko oli juutalainen."
        http://www.magneettimedia.com/hovioikeudenkaynti-ohi-lampimat-kiitokset-auttaneille/

        Valitsin tarkoituksella esimerkin, josta nojalla ei voi tehdä mitään varmaa päätelmää mistään, mutta jokainen voi tuon tiedonmurusen perusteella arvioida oman viitekehyksensä oikeellisuutta, tai ainakin miettiä mitä lisäulottuvuuksia on sen perusteella otettava huomioon. Olisi kummallista, jos joka kerta kaikki tieto on aina pakkosovitettava ateistiseen maailmankuvaan, vaikka se puoltaisi muita tulkintoja.

        "Kaipaan ateisteilta sellaisia ajatuksia, jotka kuka tahansa voi omassa ajattelussaan asettaa siihen toiseen vaakakuppiin. Jos esimerkiksi nojaat järkeen, voit miettiä millä edellytyksin jo tekemäsi päätelmäsi ovat oikeita. "

        Jotenkin minusta tuntuu että jostain syystä vaadit nyt ateistilta jotain muuta kuin mitä vaadit uskovalta vaikka kuitenkin sijoitat ne saman vaa'an eri puolille eli siis saman asian eri puoliksi. Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa, tunnetta ja varmuutta siitä että on joku ylempi voima.
        Mutta aivan samoin ateismi on pohjimmiltaan vain sitä että ei tunne minkään jumaluuden läsnäoloa, mitään jumaluutta ei kaipaa eikä ajattele, eikä mikään uskonnollinen merkitse ihmiselle mitään sen enempää. Se on siis samalla tavalla sen jumaluuden tunteen puutetta. Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella tai jumalan olemassaolon älyllisesti perustellen kieltää? Kun jumalaa ei jollekin ole eikä se herätä mitään tuntemuksia niin niitä tuntemuksia ei vain yksinkertaisesti ole. Mitä ihmeen perusteltavaa siinä on? Ajatuksesi tuntuu lähtevän siitä että jumalan olemassaolo on joku sellainen perusoletus josta poikkeaminen pitää erikseen perustella. Mutta eihän se niin mene.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Kaipaan ateisteilta sellaisia ajatuksia, jotka kuka tahansa voi omassa ajattelussaan asettaa siihen toiseen vaakakuppiin. Jos esimerkiksi nojaat järkeen, voit miettiä millä edellytyksin jo tekemäsi päätelmäsi ovat oikeita. "

        Jotenkin minusta tuntuu että jostain syystä vaadit nyt ateistilta jotain muuta kuin mitä vaadit uskovalta vaikka kuitenkin sijoitat ne saman vaa'an eri puolille eli siis saman asian eri puoliksi. Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa, tunnetta ja varmuutta siitä että on joku ylempi voima.
        Mutta aivan samoin ateismi on pohjimmiltaan vain sitä että ei tunne minkään jumaluuden läsnäoloa, mitään jumaluutta ei kaipaa eikä ajattele, eikä mikään uskonnollinen merkitse ihmiselle mitään sen enempää. Se on siis samalla tavalla sen jumaluuden tunteen puutetta. Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella tai jumalan olemassaolon älyllisesti perustellen kieltää? Kun jumalaa ei jollekin ole eikä se herätä mitään tuntemuksia niin niitä tuntemuksia ei vain yksinkertaisesti ole. Mitä ihmeen perusteltavaa siinä on? Ajatuksesi tuntuu lähtevän siitä että jumalan olemassaolo on joku sellainen perusoletus josta poikkeaminen pitää erikseen perustella. Mutta eihän se niin mene.

        "Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa"

        Kuka niin ajattelee? En minä ainakaan.

        "Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella"

        Mitähän pitäisi vastata ihmiselle, joka kysyy perusteluja järkiperusteluiden tarpeellisuudelle?


        "Ajatuksesi tuntuu lähtevän siitä että jumalan olemassaolo on joku sellainen perusoletus josta poikkeaminen pitää erikseen perustella."

        Ajatus lähti aloitusviestistä. Ajatuksia tulee voida tarkastella eri näkövinkkeleistä. Hyväksyn sen, että joku ei pysty taikka halua tarkastella näkökantojansa, mutta teen sen raskain mielin, koska sillä tavoin sallin toiselle tavoittelemansa itsepetoksen.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        "Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa"

        Kuka niin ajattelee? En minä ainakaan.

        "Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella"

        Mitähän pitäisi vastata ihmiselle, joka kysyy perusteluja järkiperusteluiden tarpeellisuudelle?


        "Ajatuksesi tuntuu lähtevän siitä että jumalan olemassaolo on joku sellainen perusoletus josta poikkeaminen pitää erikseen perustella."

        Ajatus lähti aloitusviestistä. Ajatuksia tulee voida tarkastella eri näkövinkkeleistä. Hyväksyn sen, että joku ei pysty taikka halua tarkastella näkökantojansa, mutta teen sen raskain mielin, koska sillä tavoin sallin toiselle tavoittelemansa itsepetoksen.

        No mä olen ihan sentakia ateisti, ja olin jo ennenkuin edes tiesin koko ateisti sanan olemassaolosta ( olen 47 vuotias pikkupaikkakuntalainen), kun en henkilökohtaisesti ole saanut mitään todisteita Jumalan/jumalien olemassaolosta. Vähän vaikee sitä on kritisoida, sitä olen sitä sulta ihan kyselly, et kuinka se oikein tehdään.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        No mä olen ihan sentakia ateisti, ja olin jo ennenkuin edes tiesin koko ateisti sanan olemassaolosta ( olen 47 vuotias pikkupaikkakuntalainen), kun en henkilökohtaisesti ole saanut mitään todisteita Jumalan/jumalien olemassaolosta. Vähän vaikee sitä on kritisoida, sitä olen sitä sulta ihan kyselly, et kuinka se oikein tehdään.

        Henkilökohtaisten todisteiden saaminen on kaksiteräinen miekka jo näiden pohjalta:

        - Uskominen yliluonnolliseen ei tarkoita samaa kuin sen uskominen, että Jeesus on Kristus.

        - Uskominen Jeesukseen Kristuksena ei tarkoita, että uskoo automaattisesti oikein edes kristillisestä viitekehyksestä tarkastellen.


        Ateistikin voi rukoilla Jumalaa, vieläpä täydestä sydämestänsä. Silloin voi kysyä kuka Hän on, tai onko Häntä lainkaan, tunnustaa Hänelle oma epäusko ja syntisyys, sekä pyytää Häntä ilmaisemaan itsensä.


        Jotkut pilkkaavat kristittyjä, että mikäli mitään ei kuulu, näy, ilmene, kristityt syyttävät rukoilijaa siitä miten tämä ei rukoillut täydestä sydämestänsä ja riittävän paljon. Kärsivällisyyttä tietenkin tarvitaan ja Jumala ei kuuntele teeskentelijöitä, mutta voit itse arvioida (kritisoida) miten meni.

        Sinun ei tarvitse altistaa itseäsi millekään hurlumhei-porukalle. Seurakuntayhteys on kristitylle tärkeää, mutta seurakuntayhteys tarkoittaa kristittyjen välistä yhteyttä, ei mitään lahkopelleilyä. Seurakuntayhteys voinee toteutua useammalla tavalla kuin pystyn kuvittelemaan.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Henkilökohtaisten todisteiden saaminen on kaksiteräinen miekka jo näiden pohjalta:

        - Uskominen yliluonnolliseen ei tarkoita samaa kuin sen uskominen, että Jeesus on Kristus.

        - Uskominen Jeesukseen Kristuksena ei tarkoita, että uskoo automaattisesti oikein edes kristillisestä viitekehyksestä tarkastellen.


        Ateistikin voi rukoilla Jumalaa, vieläpä täydestä sydämestänsä. Silloin voi kysyä kuka Hän on, tai onko Häntä lainkaan, tunnustaa Hänelle oma epäusko ja syntisyys, sekä pyytää Häntä ilmaisemaan itsensä.


        Jotkut pilkkaavat kristittyjä, että mikäli mitään ei kuulu, näy, ilmene, kristityt syyttävät rukoilijaa siitä miten tämä ei rukoillut täydestä sydämestänsä ja riittävän paljon. Kärsivällisyyttä tietenkin tarvitaan ja Jumala ei kuuntele teeskentelijöitä, mutta voit itse arvioida (kritisoida) miten meni.

        Sinun ei tarvitse altistaa itseäsi millekään hurlumhei-porukalle. Seurakuntayhteys on kristitylle tärkeää, mutta seurakuntayhteys tarkoittaa kristittyjen välistä yhteyttä, ei mitään lahkopelleilyä. Seurakuntayhteys voinee toteutua useammalla tavalla kuin pystyn kuvittelemaan.

        No en ole myöskään saanut mitään henkilökohtaisia todisteita mistään yliluonnollisista tapahtumistakaan. Enkä oikein osaa rukoilla mitään miltään sellaisekta mikä ei ole minulle todellisuutta. Asioita voi ihan hyvin miettiä myös ihan itsekseen.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        No en ole myöskään saanut mitään henkilökohtaisia todisteita mistään yliluonnollisista tapahtumistakaan. Enkä oikein osaa rukoilla mitään miltään sellaisekta mikä ei ole minulle todellisuutta. Asioita voi ihan hyvin miettiä myös ihan itsekseen.

        Tietenkin voi asioita miettiä itsekseen - kuten pitääkin - mutta aloitusviestin hengessä sitä pelkkää omavoimaista miettimistäkin voisi olla hyvä välillä kritisoida.

        -- Olen oikeassa, koska olen aina oikeassa. --

        Vaikka tuo ei olekaan vakavamielinen ajatelma, voi sen avulla huomata siihen sisältyvän ajatusvankilan. Kysymys kuuluu, huomaisiko tuossa ajatusvankilassa oleva koko vankilaa, tai olevansa siellä vankina. Mielestäni ei, ei ainakaan niin kauan kuin ei suostu ottamaan mitään muuta tarkasteluperspektiiviä.


        Ateismiin soveltaen, voiko ateistilla ateisminsa puolesta olla jonkinlaista ajatusvankilaa? Se tuli mieleen, kun mainitsit miten asioita voi miettiä ihan hyvin itsekseen ilman että tarvitsisi (koskaan) rukoilla.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Tietenkin voi asioita miettiä itsekseen - kuten pitääkin - mutta aloitusviestin hengessä sitä pelkkää omavoimaista miettimistäkin voisi olla hyvä välillä kritisoida.

        -- Olen oikeassa, koska olen aina oikeassa. --

        Vaikka tuo ei olekaan vakavamielinen ajatelma, voi sen avulla huomata siihen sisältyvän ajatusvankilan. Kysymys kuuluu, huomaisiko tuossa ajatusvankilassa oleva koko vankilaa, tai olevansa siellä vankina. Mielestäni ei, ei ainakaan niin kauan kuin ei suostu ottamaan mitään muuta tarkasteluperspektiiviä.


        Ateismiin soveltaen, voiko ateistilla ateisminsa puolesta olla jonkinlaista ajatusvankilaa? Se tuli mieleen, kun mainitsit miten asioita voi miettiä ihan hyvin itsekseen ilman että tarvitsisi (koskaan) rukoilla.

        Eiköhän se rukoilu ole juurikin sitä itsekseen miettimistä. Tosin en vieläkään ymmärrä mitä tarkoitat ateismi kritiikillä, kun se ateismi ainakin kohdallani on ihan pelkästään sitä, etten usko että Jumalaa/jumalia on olemassa, ja olen siitä miltein sata prosenttisen varma, ihan satavarmaksihan en sitä voi tietää, mutta miten sitä voisin kritisoida. Mutta eiköhän tää ollu tässä, en vain ymmärrä mitä tarkoitat.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Eiköhän se rukoilu ole juurikin sitä itsekseen miettimistä. Tosin en vieläkään ymmärrä mitä tarkoitat ateismi kritiikillä, kun se ateismi ainakin kohdallani on ihan pelkästään sitä, etten usko että Jumalaa/jumalia on olemassa, ja olen siitä miltein sata prosenttisen varma, ihan satavarmaksihan en sitä voi tietää, mutta miten sitä voisin kritisoida. Mutta eiköhän tää ollu tässä, en vain ymmärrä mitä tarkoitat.

        Voiko sellainen, joka ei usko, nöyrtyä rukoilemaan Jumalaa? Sehän edellyttäisi sen myöntämistä, että itse ei omassa voimassaan voi päästä Jumalan olemassaoloa koskevassa kysymyksessä riittävään varmuuteen. Joskus nöyrtyminen on sitä tarvittavaa kritiikkiä ja kritiikin kohteena on se josta tarkastellaan onko se ylpeyttä vai ei.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Voiko sellainen, joka ei usko, nöyrtyä rukoilemaan Jumalaa? Sehän edellyttäisi sen myöntämistä, että itse ei omassa voimassaan voi päästä Jumalan olemassaoloa koskevassa kysymyksessä riittävään varmuuteen. Joskus nöyrtyminen on sitä tarvittavaa kritiikkiä ja kritiikin kohteena on se josta tarkastellaan onko se ylpeyttä vai ei.

        Kuten aiemmin sanoin, minun itseni on vaikea rukoilla jumalia/Jumalaa kun en niihin kerran usko, ja että minun mielestäni rukoilu on muutenkin itsensä kanssa miettimista, ja myös sen etten vieläkään ymmärrä mitä sinä haet kysellessäsi ateismi kritiikin perään, ketjussahan on kymmenien viestien voimalla jo kiistelty käsitteistä, ja vielä ateistien kesken, en ole yhdestäkään esimerkistäsi saanut muuta tolkkua, kuin ehkä sen, että mielestäsi ateismi kritiikin puute on sitä kun ateistit ei kritisoitte toisia ateisteja, jota sitäkin tästä ketjusta näköjään löytyy, joten en vain ymmärrä mitä aloitukssessasi pyydät meitä ateisteja tekemään, niinkuin ei näköjään kukaan muukaan, kun et mielestäni ole siitä vielä esimerkkiä pystynyt antamaan, mitä oikeasti haluaisi ateistien sinulle sanovan. Eli lyhyesti, en tajua mistä puhut.


      • ajatuspuntari
        A.Mikkonen ( ei kirj.) kirjoitti:

        Kuten aiemmin sanoin, minun itseni on vaikea rukoilla jumalia/Jumalaa kun en niihin kerran usko, ja että minun mielestäni rukoilu on muutenkin itsensä kanssa miettimista, ja myös sen etten vieläkään ymmärrä mitä sinä haet kysellessäsi ateismi kritiikin perään, ketjussahan on kymmenien viestien voimalla jo kiistelty käsitteistä, ja vielä ateistien kesken, en ole yhdestäkään esimerkistäsi saanut muuta tolkkua, kuin ehkä sen, että mielestäsi ateismi kritiikin puute on sitä kun ateistit ei kritisoitte toisia ateisteja, jota sitäkin tästä ketjusta näköjään löytyy, joten en vain ymmärrä mitä aloitukssessasi pyydät meitä ateisteja tekemään, niinkuin ei näköjään kukaan muukaan, kun et mielestäni ole siitä vielä esimerkkiä pystynyt antamaan, mitä oikeasti haluaisi ateistien sinulle sanovan. Eli lyhyesti, en tajua mistä puhut.

        Ymmärrät mitä tarkoittaa, kun jonkun sanotaan olevan tapojensa orja. Jos ihminen ajattelee jostakin aiheesta aina samalla tavalla, ajatuksensa kiertävät kehää. Tiedämme myös mitä ovat kehäpäätelmät eli ajatukset, jotka nojaavat viimekädessä esitettyihin väittämiin.

        Sikäli kuin joku on tapojensa orja, tai on ajatustensa vanki kehämäisine ajatuksineen, tai jos jonkun ajatuksissa näkyy kehäpäätelmät, ajattelemme miten tälle tekisi hyvää tarkistaa kantansa perinpohjaisesti. Palstan ateistit ovat ansioituneet suosittelemalla tätä kristityille, muttei ateisteille.

        Matt. 7:4

        Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?


        Ymmärrät paremmin, kun jätät suosiolla turhat sanojen uudelleenmäärittelyt. Esimerkiksi rukoilu ja itseksensä mietiskely ovat eri asioita, vaikka voihan sitä ajatuksissaan kääntyä Jumalan puoleen.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        "Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa"

        Kuka niin ajattelee? En minä ainakaan.

        "Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella"

        Mitähän pitäisi vastata ihmiselle, joka kysyy perusteluja järkiperusteluiden tarpeellisuudelle?


        "Ajatuksesi tuntuu lähtevän siitä että jumalan olemassaolo on joku sellainen perusoletus josta poikkeaminen pitää erikseen perustella."

        Ajatus lähti aloitusviestistä. Ajatuksia tulee voida tarkastella eri näkövinkkeleistä. Hyväksyn sen, että joku ei pysty taikka halua tarkastella näkökantojansa, mutta teen sen raskain mielin, koska sillä tavoin sallin toiselle tavoittelemansa itsepetoksen.

        ""Yleensähän juuri uskosta ajatellaan niin että usko ei ole järjen ja perustelujen asia vaan usko on uskoa"
        Kuka niin ajattelee? En minä ainakaan."

        Eli sinun uskosi on täysin järkiperäistä eikö lainkaan uskonvaraista?

        ""Miksi tuota puutetta pitäisi jotenkin järjellisesti perustella"
        Mitähän pitäisi vastata ihmiselle, joka kysyy perusteluja järkiperusteluiden tarpeellisuudelle?"

        Eli siis sinusta jokainen uskonpuute maailmassa pitää erikseen järkiperäisesti perustella tai muuten asia pitää hyväksyä todeksi? Tämä siis koskee niin joulupukkia, pääsiäisnoitia kuin saunatonttujakin. Oletko todella tuota mieltä?

        "Hyväksyn sen, että joku ei pysty taikka halua tarkastella näkökantojansa"

        Ei vaan et hyväksy niitä näkökantoja joita ihmiset sinulle antavat. Sinulle ei riitä että ihmisellä ei ole uskoa, hän ei tunne uskonnolisia tunteita eikä kaipaa uskoa elämäänsä. Sinusta ihmisellä pitäisi sen lisäksi ilmeisesti olla joku hieno monimutkainen ajatusrakennelma jolla aukottomasti todistaa Jumalan mahdottomuus ennen kuin ihminen saisi olla ateisti.


      • A.Mikkonen ( ei kirj.)
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Ymmärrät mitä tarkoittaa, kun jonkun sanotaan olevan tapojensa orja. Jos ihminen ajattelee jostakin aiheesta aina samalla tavalla, ajatuksensa kiertävät kehää. Tiedämme myös mitä ovat kehäpäätelmät eli ajatukset, jotka nojaavat viimekädessä esitettyihin väittämiin.

        Sikäli kuin joku on tapojensa orja, tai on ajatustensa vanki kehämäisine ajatuksineen, tai jos jonkun ajatuksissa näkyy kehäpäätelmät, ajattelemme miten tälle tekisi hyvää tarkistaa kantansa perinpohjaisesti. Palstan ateistit ovat ansioituneet suosittelemalla tätä kristityille, muttei ateisteille.

        Matt. 7:4

        Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?


        Ymmärrät paremmin, kun jätät suosiolla turhat sanojen uudelleenmäärittelyt. Esimerkiksi rukoilu ja itseksensä mietiskely ovat eri asioita, vaikka voihan sitä ajatuksissaan kääntyä Jumalan puoleen.

        Mitä kehäpäätelmiä, mitä sanoja olel uudelleen määrittänyt, ja kuten olen useasti jo sanonut, että vaikea rukoilla sellaiselta jonka olemassa oloon ei usko eli jumalat ovat minulle olemattomia, eli minun mielestäni rukoilu on itsekseen miettimistä, siinulla joka ilmeisesti uskot yhteen niistä kaikista jumalista asia on varmasti eri.


    • 7+10

      Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole. Teisti uskoo jumalaan/jumaliin. Uskonnot ovat usein kankeita muuttumaan, mutta muuttuvat kuitenkin. Tiede taas muuttuu kokoajan uuden paremman tiedon valossa. Millä hetkellä se tiede tietää oikein?. Yhtä pihalla täällä on kaikki, teistit ja ateistit. Agnostikko on se kuka ymmärtää ettei tiedä mitään.

      • "Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole. "

        Väärin. Ateismi on epäuskoa. Positiivinen ateismi on se mistä yllä puhut.

        "Agnostikko on se kuka ymmärtää ettei tiedä mitään."

        Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko.


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        "Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole. "

        Väärin. Ateismi on epäuskoa. Positiivinen ateismi on se mistä yllä puhut.

        "Agnostikko on se kuka ymmärtää ettei tiedä mitään."

        Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko.

        en ymmärrä mistä puhut!!!!!


      • kristitty *
        deina_skali kirjoitti:

        "Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole. "

        Väärin. Ateismi on epäuskoa. Positiivinen ateismi on se mistä yllä puhut.

        "Agnostikko on se kuka ymmärtää ettei tiedä mitään."

        Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko.

        " Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko."

        Ei ole. On henkistä väkivaltaa ihmistä kohtaan väittää, että hän on ateisti tai teisti, jos hän ei ole kumpaakaan.

        Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta.
        Täällä näkyy laumailmiö. Aletaan väittää jotakin asiaa, ja kohta koko joukko väittää samaa, ja reaalitodellisuus menee jossakin ihan muualla.


      • kristitty * kirjoitti:

        " Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko."

        Ei ole. On henkistä väkivaltaa ihmistä kohtaan väittää, että hän on ateisti tai teisti, jos hän ei ole kumpaakaan.

        Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta.
        Täällä näkyy laumailmiö. Aletaan väittää jotakin asiaa, ja kohta koko joukko väittää samaa, ja reaalitodellisuus menee jossakin ihan muualla.

        Muakin on kiusannut pitkään, että ateismin ja teismin välissä ei ole tilaa millekään muulle kannalle. Mutta ilmeisesti se on tietoteorian tai ontologian kanta asiaan.
        No, semmoinen kanta on joskus esitetty kuin ignostismi. En tiedä, olisiko se kelvollinen puuttuvaksi käsitteeksi e.m. väliin.

        Agnostismin määritelmä on myös ihan yleisesti hyväksytty. Mutta agnostismin kohdalla epäselvyyttä aiheuttaa, että sille on olemassa arkikielen määritelmä ja tietoteorian määritelmä ja ne poikkeavat toisistaan. Noita kahta eri merkitystä käytetään sekaisin täsmentämättä kumpaa tarkoitetaan.

        Ei ateistit täällä keksi omia määritelmiä: minusta kaikki määritelmät, joita on käytetty, on tsekattavissa ihan Wikipediassa esitellyistä määritelmistä. Ja vaikka Wikipediaa voi arvostella luotettavuuden osalta, niin noiden määritelmien osalta lähteet on kuitenkin merkitty.

        Toisaalta: kaikki määritelmät ovat sopimuksen varaisia: ihmiset niitä keksivät ja sopivat niistä keskenään. Siksi niitä voi toki myös kritisoida. Mutta kyllä ateistien enemmistä käyttää yleisesti hyväksyttyjä ja käytössä olevia määritelmiä.


      • kristitty * kirjoitti:

        " Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko."

        Ei ole. On henkistä väkivaltaa ihmistä kohtaan väittää, että hän on ateisti tai teisti, jos hän ei ole kumpaakaan.

        Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta.
        Täällä näkyy laumailmiö. Aletaan väittää jotakin asiaa, ja kohta koko joukko väittää samaa, ja reaalitodellisuus menee jossakin ihan muualla.

        "Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta.
        Täällä näkyy laumailmiö. Aletaan väittää jotakin asiaa, ja kohta koko joukko väittää samaa, ja reaalitodellisuus menee jossakin ihan muualla. "

        Älä jauha ylimielistä sontaa.


      • kristitty * kirjoitti:

        " Ja jokainen agnostikko on joko teisti tai ateisti sen lisäksi, että on agnostikko."

        Ei ole. On henkistä väkivaltaa ihmistä kohtaan väittää, että hän on ateisti tai teisti, jos hän ei ole kumpaakaan.

        Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta.
        Täällä näkyy laumailmiö. Aletaan väittää jotakin asiaa, ja kohta koko joukko väittää samaa, ja reaalitodellisuus menee jossakin ihan muualla.

        Paitsi, että kaikki ihmiset ovat joko teistejä tai ei-teistejä (ateisteja).

        Ehkä sinäkin ymmärrät mitä ateismi on, jos otetaan muu esimerkki:
        Riitelisitkö, jos minä sanoisin, että maailmassa on vain kissoja ja ei-kissoja?

        "Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta."

        Teeppä katukysely siitä mitä ateismi on, niin saat todennäköisimmäksi vastaukseksi "ei usko jumalaan".
        Sinä näyt kuvittelevan, ettei ateistien omalla kokemuksella ateismista ole mitään merkitystä, vaan haluat kaventaa ateismin määritelmää koskemaan vain ihmisiä, jotka ajattelevat ettei jumalia ole.

        Kerro ihmeessä vielä lisää siitä miten on joukko ihmisiä, jotka eivät ole teistejä mutteivät ole ei-teistejäkään.
        Ihminen saa toki sanoa olevansa agnostikko ja siten määritellä itsensä sen kautta mitä tietää mutta agnostismi ei kerro missä suhteessa ihminen on teismiin. PISTE.


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Paitsi, että kaikki ihmiset ovat joko teistejä tai ei-teistejä (ateisteja).

        Ehkä sinäkin ymmärrät mitä ateismi on, jos otetaan muu esimerkki:
        Riitelisitkö, jos minä sanoisin, että maailmassa on vain kissoja ja ei-kissoja?

        "Keksitte täällä noita omia määritelmiänne ateismille, agnostisuudelle, uskonnolle ja ties mille. Ne eivät vastaa todellisuutta eikä "virallisia" määritelmiä, ei liioin ihmisten käytännön kokemusta."

        Teeppä katukysely siitä mitä ateismi on, niin saat todennäköisimmäksi vastaukseksi "ei usko jumalaan".
        Sinä näyt kuvittelevan, ettei ateistien omalla kokemuksella ateismista ole mitään merkitystä, vaan haluat kaventaa ateismin määritelmää koskemaan vain ihmisiä, jotka ajattelevat ettei jumalia ole.

        Kerro ihmeessä vielä lisää siitä miten on joukko ihmisiä, jotka eivät ole teistejä mutteivät ole ei-teistejäkään.
        Ihminen saa toki sanoa olevansa agnostikko ja siten määritellä itsensä sen kautta mitä tietää mutta agnostismi ei kerro missä suhteessa ihminen on teismiin. PISTE.

        Teistien ja ateistien lisäksi on olemassa suuri joukko kannastansa jossain määrin epävarmoja, ailahtelevia ihmisiä.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Teistien ja ateistien lisäksi on olemassa suuri joukko kannastansa jossain määrin epävarmoja, ailahtelevia ihmisiä.

        Ihminen on kuitenkin aina joko teisti tai ateisti, vaikka se kumpaa hän on olisikin alahteleva. Ihminen voi olla epävarma mutta silti hän ei voi olla kulloisellakin hetkellä mitään muuta kuin joko jotain, tai ei-jotain.

        Se että ihminen olisi jotain muuta kuin jotain tai ei-jotain on looginen mahdottomuus.


      • kaarne kirjoitti:

        Muakin on kiusannut pitkään, että ateismin ja teismin välissä ei ole tilaa millekään muulle kannalle. Mutta ilmeisesti se on tietoteorian tai ontologian kanta asiaan.
        No, semmoinen kanta on joskus esitetty kuin ignostismi. En tiedä, olisiko se kelvollinen puuttuvaksi käsitteeksi e.m. väliin.

        Agnostismin määritelmä on myös ihan yleisesti hyväksytty. Mutta agnostismin kohdalla epäselvyyttä aiheuttaa, että sille on olemassa arkikielen määritelmä ja tietoteorian määritelmä ja ne poikkeavat toisistaan. Noita kahta eri merkitystä käytetään sekaisin täsmentämättä kumpaa tarkoitetaan.

        Ei ateistit täällä keksi omia määritelmiä: minusta kaikki määritelmät, joita on käytetty, on tsekattavissa ihan Wikipediassa esitellyistä määritelmistä. Ja vaikka Wikipediaa voi arvostella luotettavuuden osalta, niin noiden määritelmien osalta lähteet on kuitenkin merkitty.

        Toisaalta: kaikki määritelmät ovat sopimuksen varaisia: ihmiset niitä keksivät ja sopivat niistä keskenään. Siksi niitä voi toki myös kritisoida. Mutta kyllä ateistien enemmistä käyttää yleisesti hyväksyttyjä ja käytössä olevia määritelmiä.

        Huxley taisi olla henkilö, joka keksi sanan agnostismi. Hän on itse kirjoittanut asiasta seuraavaa:
        "...Positiivisessa muodossaan se (agnostismi) voidaan ilmaista seuraavasti: älyllisissä asioissa seuraa järkeäsi niin pitkälle kuin se sinua kuljettaa, äläkä piittaa mistään muista näkökohdista. Ja negatiivisesti: älyllisissä asioissa älä teeskentele, että johtopäätökset, joita ei ole varmistettu tai jotka eivät ole varmistettavissa, ovat oikeita.
        Tätä on minulle agnostinen usko ja jos ihminen pysyy kokonaisen ja turmeltumattomana, hänellä ei ole häpeämistä maailmankaikkeuden edessä, olipa tulevaisuus millainen hyvänsä.... "

        (Lähde Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo s. 86.)

        Lyhensin selitystä. Tämä Huxleyn ilmeisesti alkuperäinen ajatus agnostismista on sellainen, johon minun on helppo yhtyä.


      • ateismi
        deina_skali kirjoitti:

        Ihminen on kuitenkin aina joko teisti tai ateisti, vaikka se kumpaa hän on olisikin alahteleva. Ihminen voi olla epävarma mutta silti hän ei voi olla kulloisellakin hetkellä mitään muuta kuin joko jotain, tai ei-jotain.

        Se että ihminen olisi jotain muuta kuin jotain tai ei-jotain on looginen mahdottomuus.

        Välimuotoja ei siis ole?


      • ateismi kirjoitti:

        Välimuotoja ei siis ole?

        Ei ole. On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Ei ole. On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

        Kehitystä - evoluutiota - eri lajien välillä ei siis tapahdu.


      • ihan pihalla
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Kehitystä - evoluutiota - eri lajien välillä ei siis tapahdu.

        Mitä ihmeen tekemistä evoluutiolla on teismin ja ateismin kanssa?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kehitystä - evoluutiota - eri lajien välillä ei siis tapahdu.

        Voi trolliseni.

        Evoluutiossakin jokin joko on esim. ihminen tai se ei-ole. Kehitys voi olla asteittaista, siltikään jokin ei voi yhtä aikaa olla jotain ja ei-jotain, vaan se on aina jompaa kumpaa.


      • ajatuspuntari
        ihan pihalla kirjoitti:

        Mitä ihmeen tekemistä evoluutiolla on teismin ja ateismin kanssa?

        Sinunkin ajatuksesi voivat kehittyä, hyvä nimimerkki ihan pihalla.


      • ihan pihalla
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Sinunkin ajatuksesi voivat kehittyä, hyvä nimimerkki ihan pihalla.

        Niin kehittyvätkin, mutta silti kommenttisi on pöljä.


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Voi trolliseni.

        Evoluutiossakin jokin joko on esim. ihminen tai se ei-ole. Kehitys voi olla asteittaista, siltikään jokin ei voi yhtä aikaa olla jotain ja ei-jotain, vaan se on aina jompaa kumpaa.

        Muutoksen vähittäisyys ei tarkoita muutoksen olevan asteittaista. Sitä paitsi, rajat ovat usein keinotekoisia, kuten luodon ja saaren tapauksessa, tai määriteltäessä kuinka monta hiekanjyvää muodostaa kasan.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Muutoksen vähittäisyys ei tarkoita muutoksen olevan asteittaista. Sitä paitsi, rajat ovat usein keinotekoisia, kuten luodon ja saaren tapauksessa, tai määriteltäessä kuinka monta hiekanjyvää muodostaa kasan.

        Ei liity asiaan millään tapaa.

        Ihminen voi yhtenä hetkenä olla teisti ja toisena ei. Ihminen ei kuitenkaan voi olla yhtä aikaa teisti ja ei-teisti ja ihmisen on aina oltava joko teisti tai ei-teisti.

        On yhdentekevää mikä määritelmä tai asia on, josta on kyse. schrödingerin kissakin on joko elossa tai ei-elossa. Muita vaihtoehtoja ei ole...paitsi ehkä kvanttitasolla.


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Ei liity asiaan millään tapaa.

        Ihminen voi yhtenä hetkenä olla teisti ja toisena ei. Ihminen ei kuitenkaan voi olla yhtä aikaa teisti ja ei-teisti ja ihmisen on aina oltava joko teisti tai ei-teisti.

        On yhdentekevää mikä määritelmä tai asia on, josta on kyse. schrödingerin kissakin on joko elossa tai ei-elossa. Muita vaihtoehtoja ei ole...paitsi ehkä kvanttitasolla.

        Pystytkö kuorimaan kaikki ajatuksesi kerros kerrokselta ilman ilon ja surun kyyneliä?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Pystytkö kuorimaan kaikki ajatuksesi kerros kerrokselta ilman ilon ja surun kyyneliä?

        Voisitko pysyä asiassa?


      • kristitty *
        deina_skali kirjoitti:

        Ei ole. On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

        "On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?"

        Se, että se ei pidä paikkaansa. :)


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Voisitko pysyä asiassa?

        Kyllä, en vain tarkoittanut edellistä ihan kirjaimellisesti.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Teistien ja ateistien lisäksi on olemassa suuri joukko kannastansa jossain määrin epävarmoja, ailahtelevia ihmisiä.

        "Teistien ja ateistien lisäksi on olemassa suuri joukko kannastansa jossain määrin epävarmoja, ailahtelevia ihmisiä. "

        Väärin. Ateisti on ateisti, riippumatta siitä, kuinka epävarma hän on ateismistaan. Sama pätee teistiin.


      • kristitty * kirjoitti:

        "On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?"

        Se, että se ei pidä paikkaansa. :)

        "Se, että se ei pidä paikkaansa. :)"

        Ja mikä on perustelusi, tyhjä väite ja hymiö?


      • kristitty * kirjoitti:

        "On vain teistejä ja ei-teistejä. Mikä tässä on niin vaikeaa?"

        Se, että se ei pidä paikkaansa. :)

        Kai tajuat, että minkään muun olemassa olo on looginen mahdottomuus?


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Kai tajuat, että minkään muun olemassa olo on looginen mahdottomuus?

        Heitä, siis näitä muita, on kyllä minullekin ilmoittautunut. Olisi ollut julmaa väittää heitä olemassaolemattomiksi.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Heitä, siis näitä muita, on kyllä minullekin ilmoittautunut. Olisi ollut julmaa väittää heitä olemassaolemattomiksi.

        "Heitä, siis näitä muita, on kyllä minullekin ilmoittautunut. Olisi ollut julmaa väittää heitä olemassaolemattomiksi. "

        Väärin, kuvittelet vain muiden olevan jotain, mitä he eivät ole.


      • kristitty *
        deina_skali kirjoitti:

        Kai tajuat, että minkään muun olemassa olo on looginen mahdottomuus?

        deina_skali

        Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen.

        Samalla logiikalla voisi sanoa, että on vain valkoihoisia ja ei-valkoihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-valkoihoisia, vaikka heissä on puolet valkoihoista.
        Tai voisi sanoa, että on vain mustaihoisia ja ei-mustaihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-mustaihoisia, vaikka heissä on puolet mustaihoista. He ovat mulatteja.

        Kun otetaan jokin asia vertailukohdaksi, kaikki muu on tietysti ei-tuo-asia, mutta eihän se kerro vielä, mitä se kaikki muu sitten on. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikkapa lumipallo, saadaan tulokseksi, että deina_skali on ei-lumipallo, ja siinäpä hänet on näppärästi määritelty ja pantu pakettiin. Nyt me kaikki tiedämme, mikä deina_skali on. Hän on ei-lumipallo.

        Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta.


      • kristitty * kirjoitti:

        deina_skali

        Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen.

        Samalla logiikalla voisi sanoa, että on vain valkoihoisia ja ei-valkoihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-valkoihoisia, vaikka heissä on puolet valkoihoista.
        Tai voisi sanoa, että on vain mustaihoisia ja ei-mustaihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-mustaihoisia, vaikka heissä on puolet mustaihoista. He ovat mulatteja.

        Kun otetaan jokin asia vertailukohdaksi, kaikki muu on tietysti ei-tuo-asia, mutta eihän se kerro vielä, mitä se kaikki muu sitten on. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikkapa lumipallo, saadaan tulokseksi, että deina_skali on ei-lumipallo, ja siinäpä hänet on näppärästi määritelty ja pantu pakettiin. Nyt me kaikki tiedämme, mikä deina_skali on. Hän on ei-lumipallo.

        Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta.

        "Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen."

        Nyt sinä höpiset asian vierestä. Kysehän oli siitä, että on vain teistejä ja ateisteja. Sillä ei ole mitään merkitystä kumpia on enemmän.

        "Samalla logiikalla voisi sanoa, että on vain valkoihoisia ja ei-valkoihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-valkoihoisia, vaikka heissä on puolet valkoihoista."

        Ei voi, koska on kyse täysin erilaisesta asiasta. Olisi helppo esittää paljon muita vertauskuvia, joissa logiikka toimisi. Juuri siitä syystä perustelu vertauskuvilla ei ole toimivaa vaan vertauskuvat toimivat ainoastaan asian selventäjinä.

        "Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta. "

        Se toimii kyllä todellisuuden tasolla, mutta valitsit vain noin naurettavan esimerkin, jotta pääsisit sanomaan, että logiikka ei tavoita todellisuutta. Täysin turhaa kikkailua siis.


      • ajatuspuntari
        kristitty * kirjoitti:

        deina_skali

        Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen.

        Samalla logiikalla voisi sanoa, että on vain valkoihoisia ja ei-valkoihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-valkoihoisia, vaikka heissä on puolet valkoihoista.
        Tai voisi sanoa, että on vain mustaihoisia ja ei-mustaihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-mustaihoisia, vaikka heissä on puolet mustaihoista. He ovat mulatteja.

        Kun otetaan jokin asia vertailukohdaksi, kaikki muu on tietysti ei-tuo-asia, mutta eihän se kerro vielä, mitä se kaikki muu sitten on. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikkapa lumipallo, saadaan tulokseksi, että deina_skali on ei-lumipallo, ja siinäpä hänet on näppärästi määritelty ja pantu pakettiin. Nyt me kaikki tiedämme, mikä deina_skali on. Hän on ei-lumipallo.

        Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta.

        Kun ateisti nojaa kehittelemäänsä määritelmään, määritelmä on pyhä eikä sitä, sen kattavuutta ja toimivuutta saa kyseenalaistaa.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun ateisti nojaa kehittelemäänsä määritelmään, määritelmä on pyhä eikä sitä, sen kattavuutta ja toimivuutta saa kyseenalaistaa.

        Miten muutenkaan ateismi voidaan lyhyesti ja kattavasti määritellä?


      • ajatuspuntari
        agnoskepo kirjoitti:

        Miten muutenkaan ateismi voidaan lyhyesti ja kattavasti määritellä?

        Ainakin määritelmässä tulee kertoa ateismin uskonvaraisuus.


      • kristitty *
        agnoskepo kirjoitti:

        Miten muutenkaan ateismi voidaan lyhyesti ja kattavasti määritellä?

        Tässä oli puhe agnostisuuden määritelmästä. deina_skali nimittäin väittää, agnostikot ovat väistämättä teistejä tai ateisteja.

        Mäkätin noista määritelmistänne täällä.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12653453/#comment-71531126


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Ainakin määritelmässä tulee kertoa ateismin uskonvaraisuus.

        Siis ateisti uskoo, ettei usko jumaliin?
        Niinkö?


      • ajatuspuntari
        agnoskepo kirjoitti:

        Siis ateisti uskoo, ettei usko jumaliin?
        Niinkö?

        Tarkasteltaessa kysymystä Jumalan olemassaolosta, siis ontologisesti, kyseessä on uskomukselliset vastinparit; teismi ja ateismi. Ei voi olla niin, että vain toisella tavalla uskominen on uskomista.


      • NäinMeillä
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Tarkasteltaessa kysymystä Jumalan olemassaolosta, siis ontologisesti, kyseessä on uskomukselliset vastinparit; teismi ja ateismi. Ei voi olla niin, että vain toisella tavalla uskominen on uskomista.

        "Ei voi olla niin, että vain toisella tavalla uskominen on uskomista."

        Ei niin. Mutta tuo edellyttää sitä että ateismi pitäisi aina siällään jotain uskomista. Minulle ateismi on kuitenkin sitä että mikään jumaluus ei vain yksinkertaisesti kuulu millään lailla elämääni enkä ole koskaan mitään uskoa kaivannut. Jumalan olemassaolo ei siis vaadi minulta mitään kieltämistä eikä ateismi mitään uskomista. Se on vain puhdasta kaiken sukonnollisen uskomisen puutetta,
        Vasta jos joku minulle jumlaa aktiivisesti tuputtaa, minun pitää se aktiivisesti kieltää. Muuten mikään jumala ei minulle tule mieleen koskaan.


      • ajatuspuntari
        NäinMeillä kirjoitti:

        "Ei voi olla niin, että vain toisella tavalla uskominen on uskomista."

        Ei niin. Mutta tuo edellyttää sitä että ateismi pitäisi aina siällään jotain uskomista. Minulle ateismi on kuitenkin sitä että mikään jumaluus ei vain yksinkertaisesti kuulu millään lailla elämääni enkä ole koskaan mitään uskoa kaivannut. Jumalan olemassaolo ei siis vaadi minulta mitään kieltämistä eikä ateismi mitään uskomista. Se on vain puhdasta kaiken sukonnollisen uskomisen puutetta,
        Vasta jos joku minulle jumlaa aktiivisesti tuputtaa, minun pitää se aktiivisesti kieltää. Muuten mikään jumala ei minulle tule mieleen koskaan.

        Mitä ikinä kaipaatkaan, voitko olla täysin tyytyväinen elämääsi ja asenteisiisi jos et koskaan tarkista kantojasi?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Mitä ikinä kaipaatkaan, voitko olla täysin tyytyväinen elämääsi ja asenteisiisi jos et koskaan tarkista kantojasi?

        Minä tarkastin. Olin aikanani fundamentalisti kristitty. En ole enää.


      • "Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole"

        Ateismi on TIETOA siitä, että jumalaa/jumalia ei ole.


      • ajatuspuntari
        agnoskepo kirjoitti:

        Minä tarkastin. Olin aikanani fundamentalisti kristitty. En ole enää.

        Oletko nykyiselläsi fundamentalisti ateisti?


      • Kalju Pitkätukka
        agnoskepo kirjoitti:

        Minä tarkastin. Olin aikanani fundamentalisti kristitty. En ole enää.

        Uskonnollisuuteni on kulkenut pitkän polun, ollen välillä keskeisemmällä sijalla elämässäni, välillä taka-alalla.
        Kantaani uskoon tuli puntaroitua useaan otteeseen, kunnes päädyin pitämään Jumalaa epätodellisena.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Oletko nykyiselläsi fundamentalisti ateisti?

        Eikö se, miten määrittelen itseni näy jo nimimerkistäni.


      • ajatuspuntari
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Uskonnollisuuteni on kulkenut pitkän polun, ollen välillä keskeisemmällä sijalla elämässäni, välillä taka-alalla.
        Kantaani uskoon tuli puntaroitua useaan otteeseen, kunnes päädyin pitämään Jumalaa epätodellisena.

        Jää vielä mietityttämään minkä ihmeen takia kysymys ateismiin kohdistetusta kritiikistä saa veresi kiehumaan. Itselleni vastakkaisten näkemysten pohdiskelu kritiikkeineen päivineen on mitä luontevinta.


      • satan kirjoitti:

        "Ateismi on USKOA siihen, että jumalaa ei ole"

        Ateismi on TIETOA siitä, että jumalaa/jumalia ei ole.

        "Ateismi on TIETOA siitä, että jumalaa/jumalia ei ole."

        Gnostinen/positiivinen/vahva ateismi on, ateismi ilman lisämäärettä ei ole. Ateismi itsessään on uskon puuttumista ei tietoa.
        Täysin varmaa tietoa jonkin olemattomuudesta on mahdoton olla olemassa, eikä mielestäni voi puhua tiedosta ilman todisteita.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Heitä, siis näitä muita, on kyllä minullekin ilmoittautunut. Olisi ollut julmaa väittää heitä olemassaolemattomiksi.

        Mitä he siis ovat, jos he eivät ole teistejä eivätkä ei-teistejä?

        He ovat paradokseja. Loogisia mahdottomuuksia. Toki on ihmisiä, jotka sanovat etteivät tiedä ovatko teistejä vai eivät mutta silti he ovat jompaa kumpaa itsetiedostuksensa tasosta riippumatta.

        Mikä tässä on niin vaikeaa? Seköä ettette edelleenkään tiedä mitä ei-teismi eli ateismi tarkoittaa?


      • kristitty * kirjoitti:

        deina_skali

        Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen.

        Samalla logiikalla voisi sanoa, että on vain valkoihoisia ja ei-valkoihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-valkoihoisia, vaikka heissä on puolet valkoihoista.
        Tai voisi sanoa, että on vain mustaihoisia ja ei-mustaihoisia, jolloin mulatit olisivat automaattisesti ei-mustaihoisia, vaikka heissä on puolet mustaihoista. He ovat mulatteja.

        Kun otetaan jokin asia vertailukohdaksi, kaikki muu on tietysti ei-tuo-asia, mutta eihän se kerro vielä, mitä se kaikki muu sitten on. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikkapa lumipallo, saadaan tulokseksi, että deina_skali on ei-lumipallo, ja siinäpä hänet on näppärästi määritelty ja pantu pakettiin. Nyt me kaikki tiedämme, mikä deina_skali on. Hän on ei-lumipallo.

        Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta.

        "Todellisuuskuvaasi vääristää se, että siinä on teismi se, mihin verrataan. Se tulee siitä, että ihmisten enemmistö on ja on aina ollut teistejä. A-teismi on siinä siis jotakin poikkeavaa, sellaista, mistä puuttuu tietty ominaisuus. Teismi on siinä dominoivassa asemassa, ja ateismi on vain a-.
        Lähtötilanne ei siis ole tasavertainen."

        Ei liity asiaan millään tavalla.

        "Kun otetaan jokin asia vertailukohdaksi, kaikki muu on tietysti ei-tuo-asia, mutta eihän se kerro vielä, mitä se kaikki muu sitten on. Jos otetaan vertailukohdaksi vaikkapa lumipallo, saadaan tulokseksi, että deina_skali on ei-lumipallo, ja siinäpä hänet on näppärästi määritelty ja pantu pakettiin. Nyt me kaikki tiedämme, mikä deina_skali on. Hän on ei-lumipallo."

        Niin. ateismi ei määritä yhtikäs mitään muuta kuin yhden asian mitä henkilö ei ole (teisti). Mikä tässä on niin vaikeaa?

        "Eli, ajatusleikin tasolla tuollainen logiikka toimii, mutta se ei tavoita todellisuutta."

        Miten olisi siis, jos sen sijaan, että sinä ja toverisi yrittäisitte jatkuvasti niputtaa ei-teistejä yhteen keinotekoisesti, te hyväksyisitte ettei ei-teismi (eli ateismi) määritä yhtään mitään mitä henkilö on oikeasti?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Tarkasteltaessa kysymystä Jumalan olemassaolosta, siis ontologisesti, kyseessä on uskomukselliset vastinparit; teismi ja ateismi. Ei voi olla niin, että vain toisella tavalla uskominen on uskomista.

        No niin nyt päästiin ytimeen vihdoin. Et tiedä mitä ateismi on.
        Ateismi ja teismi eivät ole väitevastapareja. Ateismi ei sillä mitään väitteitä.


      • kristitty * kirjoitti:

        Tässä oli puhe agnostisuuden määritelmästä. deina_skali nimittäin väittää, agnostikot ovat väistämättä teistejä tai ateisteja.

        Mäkätin noista määritelmistänne täällä.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12653453/#comment-71531126

        Agnostismi tarkoittaa, ettei jumalista ole tietoa (joko henkilökohtaisella tai yleisellä tasolla). Se ei tarkoita, ettei henkilö tiedä uskooko vai ei mutta vaikka tarkoittaisi, niin jokainen henkilö olisi silti joko ateisti tai teisti. Se tietääkö mitä on on asia erikseen.


      • kristitty *
        deina_skali kirjoitti:

        Agnostismi tarkoittaa, ettei jumalista ole tietoa (joko henkilökohtaisella tai yleisellä tasolla). Se ei tarkoita, ettei henkilö tiedä uskooko vai ei mutta vaikka tarkoittaisi, niin jokainen henkilö olisi silti joko ateisti tai teisti. Se tietääkö mitä on on asia erikseen.

        Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi! Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin.
        Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään. Kuis sä nyt tuollaisia olet innostunut väsäämään?


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        No niin nyt päästiin ytimeen vihdoin. Et tiedä mitä ateismi on.
        Ateismi ja teismi eivät ole väitevastapareja. Ateismi ei sillä mitään väitteitä.

        Kun määritelmäsi eivät ole linjassa todellisuuden kanssa, sitä pahempi todellisuudelle?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun ateisti nojaa kehittelemäänsä määritelmään, määritelmä on pyhä eikä sitä, sen kattavuutta ja toimivuutta saa kyseenalaistaa.

        "Kun ateisti nojaa kehittelemäänsä määritelmään, määritelmä on pyhä eikä sitä, sen kattavuutta ja toimivuutta saa kyseenalaistaa."

        Ainoa ongelma harhaisessa kuvitelmasssasi on se, että me emme ole kehitelleet sitä määritelmää.


      • jkhjkhjkhk
        kristitty * kirjoitti:

        Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi! Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin.
        Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään. Kuis sä nyt tuollaisia olet innostunut väsäämään?

        Kyllä tuo on ihan oikea agnostismin määritelmä neiti nirppanokka. Agnostismi on nimen omaan tietoteoreettinen termi.


      • kristitty * kirjoitti:

        Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi! Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin.
        Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään. Kuis sä nyt tuollaisia olet innostunut väsäämään?

        "Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi!"

        Ne eivät ole hänen määritelmiään vaan ihan yleisiä määritelmiä.

        "Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin."

        Ei sovi, koska ne pitävät sisällään juuri ne asiat, jotka ovat oeellisia määritelmän ymmärtämisen kannalta ja väärinymmärrysten välttämiseksi.

        "Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään."

        Älä kiukuttele, kun sinulle selitetään sanojen määritelmiä, kun sinulla näyttää olevan suuria vaikeuksia ymmärtää niitä.


      • Kalju Pitkätukka
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Jää vielä mietityttämään minkä ihmeen takia kysymys ateismiin kohdistetusta kritiikistä saa veresi kiehumaan. Itselleni vastakkaisten näkemysten pohdiskelu kritiikkeineen päivineen on mitä luontevinta.

        Siinä vaiheessa, kun luopuu jumaluskosta, tulee ateistismi kyseenalaistettua.
        Kun puntaroi syitä uskoa Jumalaan, syitä olla uskomatta.

        Kun on päätynyt pitämään Jumalaa olemattomana, tämä kritiikki on jo läpikäyty, mitä sitä enää pöyhimään, ellei uusia näkökantoja Jumalan puolesta tuoda esiin.

        Kun uskonnottomuuteni tulee puheeksi uskovaisen kanssa, ateismini tulee yleensä kritisoiduksi, mutta niillä argumenteilla, jotka
        olen jo menneisyydessä läpikäynyt.
        Voin siis keskittyä kantani puolustamiseen sen kyseenalaistamisen sijaan.
        Uusia todistuksia jumaluskon puolesta perin harvoin tulee.

        Vereni ei kiehu ateismini kritisoinnista.

        Ilmiselvä jankkaaminen ja epärehellisyys voi minusta kirvoittaa karkean kommentin, kuten johtopäätöksesi ateistien itsekritiikin puutteesta.
        Mielestäni et kauniimpaa vastausta ansainnut.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun määritelmäsi eivät ole linjassa todellisuuden kanssa, sitä pahempi todellisuudelle?

        "Kun määritelmäsi eivät ole linjassa todellisuuden kanssa, sitä pahempi todellisuudelle?"

        Älähän yritä vierittää omia virheitäsi muiden niskoille. Tuo sinun idioottimainen jankkaamisesi ei johda mihinkään.


      • ajatuspuntari
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Siinä vaiheessa, kun luopuu jumaluskosta, tulee ateistismi kyseenalaistettua.
        Kun puntaroi syitä uskoa Jumalaan, syitä olla uskomatta.

        Kun on päätynyt pitämään Jumalaa olemattomana, tämä kritiikki on jo läpikäyty, mitä sitä enää pöyhimään, ellei uusia näkökantoja Jumalan puolesta tuoda esiin.

        Kun uskonnottomuuteni tulee puheeksi uskovaisen kanssa, ateismini tulee yleensä kritisoiduksi, mutta niillä argumenteilla, jotka
        olen jo menneisyydessä läpikäynyt.
        Voin siis keskittyä kantani puolustamiseen sen kyseenalaistamisen sijaan.
        Uusia todistuksia jumaluskon puolesta perin harvoin tulee.

        Vereni ei kiehu ateismini kritisoinnista.

        Ilmiselvä jankkaaminen ja epärehellisyys voi minusta kirvoittaa karkean kommentin, kuten johtopäätöksesi ateistien itsekritiikin puutteesta.
        Mielestäni et kauniimpaa vastausta ansainnut.

        Aloitus ei ollut jankkaamista. Ei myöskään ole jankkaamista todeta kuinka ateistit eivät ole tarttuneet aloituksessa esitettyyn haasteeseen. Mitään pöyhimisiä ja ruotimisia yksikään ateisti ei ole täällä tehnyt. Väitteitä moisesta esitit sinäkin, mutta silloin sinun olisi ollut sangen helppoa ottaa vapaavalintainen esimerkki itse harjoittamastasi ateismin kritiikistä.

        Mainitsit myös epärehellisyydestä. Ketjussa ei ollut tarkoitus keskustella muusta kuin aloitusviestin mukaisesta aiheesta. Kun et keskustele aiheesta, syytät milloin mistäkin ja oikeutat käytöksesi, on mahdollista päätellä kuinka rehellisiä tässä nyt sitten ollaan, siis siellä ja täällä.


      • ajatuspuntari
        ertert kirjoitti:

        "Kun määritelmäsi eivät ole linjassa todellisuuden kanssa, sitä pahempi todellisuudelle?"

        Älähän yritä vierittää omia virheitäsi muiden niskoille. Tuo sinun idioottimainen jankkaamisesi ei johda mihinkään.

        Miten yritän? Mitä virheitä? Mikä jankkaaminen?

        Vakuuta minut.


      • ajatuspuntari
        ertert kirjoitti:

        "Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi!"

        Ne eivät ole hänen määritelmiään vaan ihan yleisiä määritelmiä.

        "Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin."

        Ei sovi, koska ne pitävät sisällään juuri ne asiat, jotka ovat oeellisia määritelmän ymmärtämisen kannalta ja väärinymmärrysten välttämiseksi.

        "Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään."

        Älä kiukuttele, kun sinulle selitetään sanojen määritelmiä, kun sinulla näyttää olevan suuria vaikeuksia ymmärtää niitä.

        Pahalle tahdollesi emme mitään voi, mutta sikäli kuin huonolle käytöksellesi et itsekään mitään mahda, saatat olla riivattu.


      • NäinMeillä
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Mitä ikinä kaipaatkaan, voitko olla täysin tyytyväinen elämääsi ja asenteisiisi jos et koskaan tarkista kantojasi?

        "Mitä ikinä kaipaatkaan, voitko olla täysin tyytyväinen elämääsi ja asenteisiisi jos et koskaan tarkista kantojasi?"

        Jos ajatus Jumalasta ei vain millään tavalla kuulu minun ajatteluuni, miten minun pitäisi tarkistaa kantojani? Aina kerran kuussa aktiivisesti kuulostella että mahtaakohan nyt kuitenkin edes hiukan tuntua siltä että Jumala on olemassa? Vai mitä tarkoitat?


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Miten yritän? Mitä virheitä? Mikä jankkaaminen?

        Vakuuta minut.

        "Mitä virheitä?"

        Sitä että yrität väkisin tehdä ateismista uskomista. Et millään halua uskoa että ateismiin ei liity uskoa vaikka kuinka moni ateisti sitä sinulle vakuuttaisi.

        "Mikä jankkaaminen?"

        No juuri tämä.


      • kristitty *
        jkhjkhjkhk kirjoitti:

        Kyllä tuo on ihan oikea agnostismin määritelmä neiti nirppanokka. Agnostismi on nimen omaan tietoteoreettinen termi.

        En satu olemaan kumpaakaan, en neiti enkä nirppanokka. :)
        Tietoteoreettisilla termeillä ei ole useinkaan mitään virkaa silloin, kun puhutaan elävästä elämästä, kuten deina_skalikin on tässä puhunut. Hän on puhunut IHMISISTÄ. Hän on yrittänyt luokitella väkivaltaisesti ihmiset sellaisiksi, mitä he eivät ole.
        Olivat määritelmät sitten virallisen tietoteoreettisia tai itse kyhättyjä ja abstrakteja, ne mennä viheltävät jossakin todellisuuden ulkopuolella, jos ne pitäytyvät vain siihen teoreettisuuteensa.


      • ajatuspuntari
        NäinMeillä kirjoitti:

        "Mitä ikinä kaipaatkaan, voitko olla täysin tyytyväinen elämääsi ja asenteisiisi jos et koskaan tarkista kantojasi?"

        Jos ajatus Jumalasta ei vain millään tavalla kuulu minun ajatteluuni, miten minun pitäisi tarkistaa kantojani? Aina kerran kuussa aktiivisesti kuulostella että mahtaakohan nyt kuitenkin edes hiukan tuntua siltä että Jumala on olemassa? Vai mitä tarkoitat?

        Oikeinko leveilet ajattelusi kapeudella?


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Mitä virheitä?"

        Sitä että yrität väkisin tehdä ateismista uskomista. Et millään halua uskoa että ateismiin ei liity uskoa vaikka kuinka moni ateisti sitä sinulle vakuuttaisi.

        "Mikä jankkaaminen?"

        No juuri tämä.

        Eihän vakuuttelun itsessään pidäkään vakuuttaa, vaan faktojen ja logiikan. Jotkut uskovat niin ja toiset noin tai näin, mutta ateisti väittää siihenkin vastaan. Se on jankkaamista.


      • åokjhlkjjhoåå
        kristitty * kirjoitti:

        En satu olemaan kumpaakaan, en neiti enkä nirppanokka. :)
        Tietoteoreettisilla termeillä ei ole useinkaan mitään virkaa silloin, kun puhutaan elävästä elämästä, kuten deina_skalikin on tässä puhunut. Hän on puhunut IHMISISTÄ. Hän on yrittänyt luokitella väkivaltaisesti ihmiset sellaisiksi, mitä he eivät ole.
        Olivat määritelmät sitten virallisen tietoteoreettisia tai itse kyhättyjä ja abstrakteja, ne mennä viheltävät jossakin todellisuuden ulkopuolella, jos ne pitäytyvät vain siihen teoreettisuuteensa.

        Jos uskoo jumalaan, on teisti. Jos ei usko on ateisti. En ymmärrä, miten joku voisi samaan aikaan uskoa ja ei-uskoa.
        QAgnostismin määritelmä on vieläkin oikein ja tietoteoria kuuluu ihan oikeaan elämään, rouva besserwisser.


      • NäinMeillä
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Oikeinko leveilet ajattelusi kapeudella?

        Eli sinusta on ajattelun laajuutta että sattuu uskomaan johonkin mutta jos ei usko niin se on kapeutta? Eli minun olisi nyt vain väkisin tiristettävä päähäni edes joku pieni uskon murunen vaikka minusta ei ole koskaan tuntunut siltä että jumala on olemassa enkä ole koskaan 40-vuorisen elämäni aikana tuntenut uskonnolisia tunteita? Olisikohan kuitenkin niiin että tuo sinun ajattelusi on nimenomaan sitä kapeutta?


      • kristitty *
        åokjhlkjjhoåå kirjoitti:

        Jos uskoo jumalaan, on teisti. Jos ei usko on ateisti. En ymmärrä, miten joku voisi samaan aikaan uskoa ja ei-uskoa.
        QAgnostismin määritelmä on vieläkin oikein ja tietoteoria kuuluu ihan oikeaan elämään, rouva besserwisser.

        Olen tuntenut monia, jotka ovat olleet epätietoisia siitä, uskovatko vai eivät. Aika tavallistahan tuo on, ja minusta on outoa, jos ette ole törmänneet sellaiseen. Joillekin se on ongelma, ja toisia se ei vaivaa.

        Onko siinä todellisuuden moninaisuudessa ja epämääräisyydessä jotakin pelottavaa, vai miksi se täytyy yrittää alistaa jollekin hassulle teoreettiselle määritelmälle, joka ei kuvaa sitä ollenkaan?


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Eihän vakuuttelun itsessään pidäkään vakuuttaa, vaan faktojen ja logiikan. Jotkut uskovat niin ja toiset noin tai näin, mutta ateisti väittää siihenkin vastaan. Se on jankkaamista.

        "Eihän vakuuttelun itsessään pidäkään vakuuttaa, vaan faktojen ja logiikan. "

        Siis sinulle ei ole fakta se jos joku sinulle kertoo oman käsityksensä ateismista eli että se ei ole mitään kiistämistä tai jumalan olemattomuuteen uskomista vaan vain sitä että jumalaa ei vain yksinkertaisesti tälle henkilölle ole ihan kuten ei ole joulupukkiakaan. Eli et halua uskoa oikean ateistin oikeaaa ajatusta vaan pidät mielummin kiinni siitä omasta käsityksestäsi ateismista jota kukaan ateisti ei ole kuitenkaan vahvistanut?
        Missä tuossa on se logiikka ja faktat?

        "Jotkut uskovat niin ja toiset noin tai näin"

        Kukaan ei ole kiistänyt etteikö eri ateisteilla olisi eri käsityksiä, Päinvastoin, ateistit muodostavat niin vapaasti käsityksensä että heidän käsityksiään on suunnilleen rajaton määrä. Mutta tämä ei muuta setä, mitä ateismi pohjimmiltaan on. Aivan kuten jokainen uskovakin uskoo hieman eri tavalla, mutta se uskonnon keskeinen määritelmä on kuitenkin jossain olemassa.


      • ajatuspuntari
        NäinMeillä kirjoitti:

        Eli sinusta on ajattelun laajuutta että sattuu uskomaan johonkin mutta jos ei usko niin se on kapeutta? Eli minun olisi nyt vain väkisin tiristettävä päähäni edes joku pieni uskon murunen vaikka minusta ei ole koskaan tuntunut siltä että jumala on olemassa enkä ole koskaan 40-vuorisen elämäni aikana tuntenut uskonnolisia tunteita? Olisikohan kuitenkin niiin että tuo sinun ajattelusi on nimenomaan sitä kapeutta?

        Missään vaiheessa en ole kirjoittanut siitä miten kukin sattuu uskomaan olemaan uskomatta, vaan siitä minkä verran voi ja on syytä tarkistaa kantojansa. Tiedoksesi: Surinat, hytinät, niiden puuttuminen tai olemassaolo eivät kerro mitään Jumalan olemassaolosta.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Eihän vakuuttelun itsessään pidäkään vakuuttaa, vaan faktojen ja logiikan. "

        Siis sinulle ei ole fakta se jos joku sinulle kertoo oman käsityksensä ateismista eli että se ei ole mitään kiistämistä tai jumalan olemattomuuteen uskomista vaan vain sitä että jumalaa ei vain yksinkertaisesti tälle henkilölle ole ihan kuten ei ole joulupukkiakaan. Eli et halua uskoa oikean ateistin oikeaaa ajatusta vaan pidät mielummin kiinni siitä omasta käsityksestäsi ateismista jota kukaan ateisti ei ole kuitenkaan vahvistanut?
        Missä tuossa on se logiikka ja faktat?

        "Jotkut uskovat niin ja toiset noin tai näin"

        Kukaan ei ole kiistänyt etteikö eri ateisteilla olisi eri käsityksiä, Päinvastoin, ateistit muodostavat niin vapaasti käsityksensä että heidän käsityksiään on suunnilleen rajaton määrä. Mutta tämä ei muuta setä, mitä ateismi pohjimmiltaan on. Aivan kuten jokainen uskovakin uskoo hieman eri tavalla, mutta se uskonnon keskeinen määritelmä on kuitenkin jossain olemassa.

        1. "Eli siis: maailmassa on tuhansia uskontoja joista jokainen uskoo aivan varmasti omaavansa sen jumalallisen totuuden oikeasta uskosta. On siis kiistämätöntä että maksimissaan yksi noista eri käsityksistä voi olla yhtä aikaa oikea. Suurin osa uskonnoista uskoo siis aivan väärin omaavansa totuuden. On siis uskonnoille hyvin tunnusomaista olla varma uskosta joka on kuitenkin pakostikin edes joiltain osin väärä."


        2. "Päinvastoin, ateistit muodostavat niin vapaasti käsityksensä että heidän käsityksiään on suunnilleen rajaton määrä"


        Sinusta ei enää tiedä haluatko olla pakonomaisesti oikeassa vai väärässä.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Kun määritelmäsi eivät ole linjassa todellisuuden kanssa, sitä pahempi todellisuudelle?

        Ymmärrätkö, että puhut nyt ateistien kanssa? Vai oletko niin ylimielinen, että kuvittelet tietäväsi asian paremmin?

        Ateismi on ainoastaan ei-teismiä. Ateismiin ei sisälly ainuttakaan väitettä. Ei ainuttakaan. Se on ainoastaan teismin sisältämän väitteen hylkääminen.

        On tietenkin olemassa ateisteja, jotka väittävät ettei mitään jumalia ole. Sekö sinua sekoittaa?


      • kristitty * kirjoitti:

        Voi hyvä ihme noita määritelmiäsi! Ne ovat kuin suoraan jostain puppugeneraattorista, käytän tuota omaa ilmaisuanne, kun se sopii tähän niin hyvin.
        Ne ovat mahdotonta asioiden vääntelyä ja kääntelyä abstraktilla tasolla, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Ne eivät kerro asioiden todellisesta laidasta mitään, vaan ne kertovat vain omasta abstraktista itsestään. Kuis sä nyt tuollaisia olet innostunut väsäämään?

        Oletko sittenkin sinä, joka yrittää määritellä ateismia ja agnostismia joksikin mitä ne eivät ole. Olen useaan otteeseen kirjoittanut, että ihmiset saavat luokitella itsensä miten haluavat. Se vain ei muuta kirjoittamiani faktoja.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Pahalle tahdollesi emme mitään voi, mutta sikäli kuin huonolle käytöksellesi et itsekään mitään mahda, saatat olla riivattu.

        Trolli


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Ymmärrätkö, että puhut nyt ateistien kanssa? Vai oletko niin ylimielinen, että kuvittelet tietäväsi asian paremmin?

        Ateismi on ainoastaan ei-teismiä. Ateismiin ei sisälly ainuttakaan väitettä. Ei ainuttakaan. Se on ainoastaan teismin sisältämän väitteen hylkääminen.

        On tietenkin olemassa ateisteja, jotka väittävät ettei mitään jumalia ole. Sekö sinua sekoittaa?

        "Ateismiin ei sisälly ainuttakaan väitettä."

        Olen sanaton.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        "Ateismiin ei sisälly ainuttakaan väitettä."

        Olen sanaton.

        Koska pidät kiinni harhaluulostasi mitä ateismi on. Ateismi on kirjaimellisesti e-jumaluskoa. Sille mitä luulet sen tarkoittavat on oma terminsä.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        1. "Eli siis: maailmassa on tuhansia uskontoja joista jokainen uskoo aivan varmasti omaavansa sen jumalallisen totuuden oikeasta uskosta. On siis kiistämätöntä että maksimissaan yksi noista eri käsityksistä voi olla yhtä aikaa oikea. Suurin osa uskonnoista uskoo siis aivan väärin omaavansa totuuden. On siis uskonnoille hyvin tunnusomaista olla varma uskosta joka on kuitenkin pakostikin edes joiltain osin väärä."


        2. "Päinvastoin, ateistit muodostavat niin vapaasti käsityksensä että heidän käsityksiään on suunnilleen rajaton määrä"


        Sinusta ei enää tiedä haluatko olla pakonomaisesti oikeassa vai väärässä.

        "Sinusta ei enää tiedä haluatko olla pakonomaisesti oikeassa vai väärässä."

        Sinusta taas tietää. Haluat olla pakonomaisesti oikeassa ;)

        Ja tuossa minun vertauksessani unohdat sujuvasti että uskonnot haluavat tarjota kaikenkattavan maailmaselityksen, joten on aika fataalia jos ne ovat väärässä.
        Atesmi ei taas käsittele kuin yhtä ainoaa asiaa, sitä sattuuko henkilö uskomaan johon jumalaan vai ei. Ja se on aina oikeassa koska kyllä ateisti tietää, uskooko itse vai ei.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Missään vaiheessa en ole kirjoittanut siitä miten kukin sattuu uskomaan olemaan uskomatta, vaan siitä minkä verran voi ja on syytä tarkistaa kantojansa. Tiedoksesi: Surinat, hytinät, niiden puuttuminen tai olemassaolo eivät kerro mitään Jumalan olemassaolosta.

        "Missään vaiheessa en ole kirjoittanut siitä miten kukin sattuu uskomaan olemaan uskomatta, vaan siitä minkä verran voi ja on syytä tarkistaa kantojansa."

        Niin ja kerroit jo valmiiksi mikä on oikea kanta sanomalla että ateistin ajattelu on kapeaa...

        "Tiedoksesi: Surinat, hytinät, niiden puuttuminen tai olemassaolo eivät kerro mitään Jumalan olemassaolosta."

        Olen aina luullut että juuri monet uskovat perustelevat uskoaan sillä miten "tuntevat" Jumalan läsnäolon yms.? Ja pitävät sitä varmana todisteena Jumalan olemassaolosta.


      • ajatuspuntari
        KokemusK kirjoitti:

        "Missään vaiheessa en ole kirjoittanut siitä miten kukin sattuu uskomaan olemaan uskomatta, vaan siitä minkä verran voi ja on syytä tarkistaa kantojansa."

        Niin ja kerroit jo valmiiksi mikä on oikea kanta sanomalla että ateistin ajattelu on kapeaa...

        "Tiedoksesi: Surinat, hytinät, niiden puuttuminen tai olemassaolo eivät kerro mitään Jumalan olemassaolosta."

        Olen aina luullut että juuri monet uskovat perustelevat uskoaan sillä miten "tuntevat" Jumalan läsnäolon yms.? Ja pitävät sitä varmana todisteena Jumalan olemassaolosta.

        Onhan se ateismin ajattelu kapeaa, jos se ei salli edes mahdollisuutta etsiä virheitä itsestään.

        Mainitsemasi "tunteminen" koetaan eri tavoin. Kokemukset voivat olla voimakkaita eli ei niiden subjektiivista merkitystä pidä väheksyä, mutta Raamatun mukaan niiden varassa ei pidä olla.

        2. Kor. 11:14

        Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Koska pidät kiinni harhaluulostasi mitä ateismi on. Ateismi on kirjaimellisesti e-jumaluskoa. Sille mitä luulet sen tarkoittavat on oma terminsä.

        Olet tässä ketjussa kirjoittanut erittäin ristiriitaisesti ja ilmeisesti sitä itse ymmärtämättä. Kaiketi jotkut uskonsisaruksesi sen jo huomasivatkin.


      • ajatuspuntari
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Olet tässä ketjussa kirjoittanut erittäin ristiriitaisesti ja ilmeisesti sitä itse ymmärtämättä. Kaiketi jotkut uskonsisaruksesi sen jo huomasivatkin.

        Viestini oli suunnattu deina_skalille.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Onhan se ateismin ajattelu kapeaa, jos se ei salli edes mahdollisuutta etsiä virheitä itsestään.

        Mainitsemasi "tunteminen" koetaan eri tavoin. Kokemukset voivat olla voimakkaita eli ei niiden subjektiivista merkitystä pidä väheksyä, mutta Raamatun mukaan niiden varassa ei pidä olla.

        2. Kor. 11:14

        Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

        "Onhan se ateismin ajattelu kapeaa, jos se ei salli edes mahdollisuutta etsiä virheitä itsestään."

        Missä on sanottu että se ei salli sitä mahdollisuutta? Minusta tuntuu että päinvastoin sinun uskosi tuntuu kapealta kun se ei hyväksy muita mahdollisuuksia kuin sen että ateismi on virheelistä ja ateisti ei vain ole tuota virhettä haluunnut löytää.

        "Mainitsemasi "tunteminen" koetaan eri tavoin. Kokemukset voivat olla voimakkaita eli ei niiden subjektiivista merkitystä pidä väheksyä, mutta mutta Raamatun mukaan niiden varassa ei pidä olla. "

        Eli siis niitä voi olla tai voi olla olematta ja ne voivat merkitä jotain tai olla merkitsemättä. Olipa harvinaisen selvää ;)


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Olet tässä ketjussa kirjoittanut erittäin ristiriitaisesti ja ilmeisesti sitä itse ymmärtämättä. Kaiketi jotkut uskonsisaruksesi sen jo huomasivatkin.

        Ja mistä uskosta luulet olevan kyse? Eikö ole vieläkään mennyt jakeluun mitä ateismi on? Vai tarkoititko epäuskonsisaruksiani?

        Ja voisit varmasti ystävällisesti sitten osoittaa sen "ristiriidan".


      • ajatuspuntari
        deina_skali kirjoitti:

        Ja mistä uskosta luulet olevan kyse? Eikö ole vieläkään mennyt jakeluun mitä ateismi on? Vai tarkoititko epäuskonsisaruksiani?

        Ja voisit varmasti ystävällisesti sitten osoittaa sen "ristiriidan".

        --- Ja mistä luulet olevan kyse? Eikö ole vieläkään mennyt jakeluun? Tarkoititko (ironinen viisastelu)? ---

        Nämä rakenteet kertovat kyvyttömyydestäsi ja haluttomuudestasi ottaa vastaan mitään hyvää. Jos se jostakin syystä näyttää muuttuvan pidemmäksi aikaa kuin mitä jaksaisit näytellä ystävällistä ja halukasta tolkulliseen viestintään, palataan asiaan.


    • 10+7

      Epäusko jumalaan tarkoittaa uskoa siihen, ettei sitä ole. Miten agnostikko voi olla teisti tai ateisti jossei ota kantaa? Ottaessaan kantaa kallistuu jommalle kummalle puolelle.

      • "Epäusko jumalaan tarkoittaa uskoa siihen, ettei sitä ole. Miten agnostikko voi olla teisti tai ateisti jossei ota kantaa? Ottaessaan kantaa kallistuu jommalle kummalle puolelle."

        Epäusko tarkoittaa sitä ettei usko. Minä en usko jumaliin eli olen ateisti, en tiedä onko jumalia joten olen siis agnostinen ateisti.
        Jos uskoisin/tietäisin että jumalia ei ole olisin gnostinen ateisti.

        Kumpaa tarkoitat agnostisismillasi- sitä että et tiedä uskotko vai et, vai sitä että et tiedä onko jumalia olemassa?
        Jos kyse on uskomisesta niin luulisin että jokainen epävarma on jompaankumpaan suuntaan kallellaan. Useimmiten epävarmuus tarkoittaa sitä että on ateismiin päin kallellaan.
        En tiedä pitääköhän yksikään teisti itseään agnostikkona, tuskin, luulisin että uskominen olisi mahdotonta jos ei olisi jonkinlaista luuloa tai kuvitelmaa jumalan olemassaolon tietämisestä. Jos ei usko jumalien olemassaoloon tai epäröi sen suhteen, on paljon lähempänä ateistia kuin teistiä.


      • Eikä tarkoita. Epäusko on epäuskoa. Epäusko ja usko ettei ole ovat eri asioita.

        Esimerkki: Minun pankkitililläni on 10 miljoonaa euroa. Uskotko? Voit uskoa, uskoa ettei ole (uskoa siis vastaväitteen) tai vain olla uskomatta väitettäni (neutraali).

        Epäusko on tila uskon ja uskon ettei ole välillä. Se on ei-uskoa. Se ei tarkoita, että hyväksyisit vastaväitteet (minulla ei ole 10 miljoonaa euroa tililläni).

        Agnostikko ottaa kantaa. Agnostikko on henkilö, joka sanoo ettei tiedä onko jumalia tai ettei jumalista voi ylipäätään olla tietoa. Tämä ei kerro omaako henkilö uskon jumaliin (teisti) vai ei (ateisti).



    • I'm GOD

      Ei missään nimessä.

      On ehdottoman varmasti uskottava, ettei jumalaa ole.
      Lisäksi on kehuttava itseään älykkääksi ja kaikkitietäväksi.

    • Kommentti aloittajan aivoituksiin

      Kun aloittaja sanoi näin:

      "Jos ateisti harjoittaa uskontokritiikkiä järkevästi ja itsekriittisesti, hän ainakin toisinaan tarkistaa kantojansa. Ainakaan toistaiseksi sellaista ateistia ei ole havaittu."

      niin hän oli jo etukäteen päättänyt, että järkevyys ja itsekriittisyys johtaa automaattisesti ihmisen päättelemään, että jotkut ihmisen keksimät jumaljutut tai vastaavat yliluonnollisuudet saattaisivatkin olla selitys kaikkeen.

      • ajatuspuntari

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.


      • ajatuspuntari
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        Ateismi on ainoa uskomisen laji, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Ateismi on ainoa uskomisen laji, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        Ateismi onkin sitä että ei usko, helppoa, eikö?


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        Pössyttele sinä vaan sitä yliluonnollista oopiumiasi.


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        "Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? "

        Kuka on sanonut että mahdollisuutta ei anneta. Heti kun minusta alkaa tuntua siltä että alan kenties kuitenkin uskoa tai alan kaivata jotain uskoa, annan sille kyllä mahdollisuuden.
        Tällä jankkkauksella kuitenkin ilmeisesti oikeasti ajat takaa sitä että ateistin pitäisi jatkuvalla syötöllä ajatella uskonasioita vaikka ne eivät häntä lainkaan kiinnostaisi eikä hän moiselle tuntisi tarvetta. Mutta kenties sinä jatkuvasti annat muille uskonnoille kuin omallesi, esim. islamille tai budhalaisuudella, aidon mahdollisuuden etkä hirttäydy siihen ajatukseen että kristinusko on se ainoa oikea...


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        "Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo?"

        Ei. En tiedä mitä tuo loppulause edes tarkoitti. Se ettei väitä perusteettomasti jotain olemassaolevaksi tai ei hyväksy perusteettomia väitteitä jonkin olemassaolosta, ei tarkoita että täytyisi hyväksyä vastaväite (jotain ei ole olemassa).

        Termi ateismi sisältää vain ensimmäisen väitteen hylkäämisen, eli epäuskon, ei vastaväitettä eli uskon ettei ole.

        "Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte."

        Jos ylimielisyydeltäsi ennättäisin, niin tajuaisit puhuvasi paskaa.


      • deina_skali kirjoitti:

        "Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo?"

        Ei. En tiedä mitä tuo loppulause edes tarkoitti. Se ettei väitä perusteettomasti jotain olemassaolevaksi tai ei hyväksy perusteettomia väitteitä jonkin olemassaolosta, ei tarkoita että täytyisi hyväksyä vastaväite (jotain ei ole olemassa).

        Termi ateismi sisältää vain ensimmäisen väitteen hylkäämisen, eli epäuskon, ei vastaväitettä eli uskon ettei ole.

        "Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte."

        Jos ylimielisyydeltäsi ennättäisin, niin tajuaisit puhuvasi paskaa.

        Jos ylimielisyydeltäsi ennättäisit, niin tajuaisit puhuvasi ******.

        tietenkin lol


      • deina_skali kirjoitti:

        "Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo?"

        Ei. En tiedä mitä tuo loppulause edes tarkoitti. Se ettei väitä perusteettomasti jotain olemassaolevaksi tai ei hyväksy perusteettomia väitteitä jonkin olemassaolosta, ei tarkoita että täytyisi hyväksyä vastaväite (jotain ei ole olemassa).

        Termi ateismi sisältää vain ensimmäisen väitteen hylkäämisen, eli epäuskon, ei vastaväitettä eli uskon ettei ole.

        "Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte."

        Jos ylimielisyydeltäsi ennättäisin, niin tajuaisit puhuvasi paskaa.

        Jos ylimielisyydeltäsi ennättäisit, niin tajuaisit puhuvasi ******.

        tietenkin lol


      • ajatuspuntari kirjoitti:

        Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo silloinkin kun olisi mahdollisuus päätellä vastaus tämän olemassaoloon, vieläpä oikein?

        Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa? Ei vastaus voi olla se, että muuten ei pidäkään paitsi silloin kuin ajatus on ateistinen. Kuitenkin juuri tuota te täällä kiivaasti kannatatte. Mitä muuta se on kuin fundamentalismia? Ateismi on ainoa uskomisen, josta ei saa sanoa sen olevan uskomista.

        ajatuspuntari

        "Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo?"

        Näet ateismin vaihtoehtoina siis vain uskon omaan Jumalaasi. Mutta kun aloituksessa tunnuit kaipaavan nimenomaan ennakkoluulotonta asennetta ja mihinkään ajatuksiinkaan ei saisi hirttäytyä.
        No jos näet oman Jumalasi käytännössä ainoana vaihtoehtona ateismille, niin eikö se ole juuri tuota hirttäytymistä. Käytännössä yrität perustelle sitä, miksi oma ajattelumallisi on kaikkein järkevin, loogisin ja ainoa joka on tosi. Vai?
        Ja ateisminkin ymmärrät väärin.

        "Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa?"

        Jos lähtisimme haaveilemaan jokaisen ihmismielen kehittämän yliluonnollisen selitysmallin perään, niin aika menisi haaveillessa.
        Ja miksi jokaisen uuden pseudotieteellisen selitysmallin kohdalla pitäisi aina muka aloittaa ns puhtaalta pöydältä ja suhtautua siihen kuin johonkin erityistapaukseen.

        Kunhan yliluonnollisuuksiin uskovat ovat todistaneet edes yhden (1) yliluonnollisuuden olemassaolon, niin palataan sitten asiaan. Siihen asti moisten miettiminen vaikuttaa ajanhukalta.


      • ajatuspuntari
        qwertyilija kirjoitti:

        ajatuspuntari

        "Pitäisikö siis hyväksyä vaihtoehto eli kieltää Jumalan olemassaolo?"

        Näet ateismin vaihtoehtoina siis vain uskon omaan Jumalaasi. Mutta kun aloituksessa tunnuit kaipaavan nimenomaan ennakkoluulotonta asennetta ja mihinkään ajatuksiinkaan ei saisi hirttäytyä.
        No jos näet oman Jumalasi käytännössä ainoana vaihtoehtona ateismille, niin eikö se ole juuri tuota hirttäytymistä. Käytännössä yrität perustelle sitä, miksi oma ajattelumallisi on kaikkein järkevin, loogisin ja ainoa joka on tosi. Vai?
        Ja ateisminkin ymmärrät väärin.

        "Miksi mihinkään ajatukseen pitäisi hirttäytyä eli ettei anna itsellensä edes mahdollisuutta tarkistaa kantojansa?"

        Jos lähtisimme haaveilemaan jokaisen ihmismielen kehittämän yliluonnollisen selitysmallin perään, niin aika menisi haaveillessa.
        Ja miksi jokaisen uuden pseudotieteellisen selitysmallin kohdalla pitäisi aina muka aloittaa ns puhtaalta pöydältä ja suhtautua siihen kuin johonkin erityistapaukseen.

        Kunhan yliluonnollisuuksiin uskovat ovat todistaneet edes yhden (1) yliluonnollisuuden olemassaolon, niin palataan sitten asiaan. Siihen asti moisten miettiminen vaikuttaa ajanhukalta.

        "Näet ateismin vaihtoehtoina siis vain uskon omaan Jumalaasi. Mutta kun aloituksessa tunnuit kaipaavan nimenomaan ennakkoluulotonta asennetta ja mihinkään ajatuksiinkaan ei saisi hirttäytyä.
        No jos näet oman Jumalasi käytännössä ainoana vaihtoehtona ateismille, niin eikö se ole juuri tuota hirttäytymistä."

        Miksi kuvittelet minusta noin? Millä perusteella? Vain koska näet minun täällä kirjoittavan kristinuskosta?


        "Jos lähtisimme haaveilemaan jokaisen ihmismielen kehittämän yliluonnollisen selitysmallin perään, niin aika menisi haaveillessa."

        Asiaa voi lähestyä erilaisin rajauksin, esimerkiksi vaihtoehtoisia asetelmia tarkastellen, kuten liittyykö yliluonnollisuuksiin persoonallisuutta ja jos liittyy, millä tavoin tuo persoonallisuus ilmaisee itseään (sikäli kuin niin haluaa) ja onko ilmentänyt jo.

        Olet kaiketi oikeassa siinä, ettei ole syytä tuhlata aikaa turhaan, mutta etkö tuolla jo ole etukäteen lyönyt lukkoon sen mikä on turhaa ja mikä ei?


        "Kunhan yliluonnollisuuksiin uskovat ovat todistaneet edes yhden (1) yliluonnollisuuden olemassaolon, niin palataan sitten asiaan."

        Sitten on jo myöhäistä. Siinä vaiheessa ihmiset ovat valmiita pitämään antikristusta Kristuksena.


      • ajatuspuntari
        satan kirjoitti:

        Ateismi onkin sitä että ei usko, helppoa, eikö?

        Pitäisikö tuo uskoa?


      • KokemusK
        ajatuspuntari kirjoitti:

        "Näet ateismin vaihtoehtoina siis vain uskon omaan Jumalaasi. Mutta kun aloituksessa tunnuit kaipaavan nimenomaan ennakkoluulotonta asennetta ja mihinkään ajatuksiinkaan ei saisi hirttäytyä.
        No jos näet oman Jumalasi käytännössä ainoana vaihtoehtona ateismille, niin eikö se ole juuri tuota hirttäytymistä."

        Miksi kuvittelet minusta noin? Millä perusteella? Vain koska näet minun täällä kirjoittavan kristinuskosta?


        "Jos lähtisimme haaveilemaan jokaisen ihmismielen kehittämän yliluonnollisen selitysmallin perään, niin aika menisi haaveillessa."

        Asiaa voi lähestyä erilaisin rajauksin, esimerkiksi vaihtoehtoisia asetelmia tarkastellen, kuten liittyykö yliluonnollisuuksiin persoonallisuutta ja jos liittyy, millä tavoin tuo persoonallisuus ilmaisee itseään (sikäli kuin niin haluaa) ja onko ilmentänyt jo.

        Olet kaiketi oikeassa siinä, ettei ole syytä tuhlata aikaa turhaan, mutta etkö tuolla jo ole etukäteen lyönyt lukkoon sen mikä on turhaa ja mikä ei?


        "Kunhan yliluonnollisuuksiin uskovat ovat todistaneet edes yhden (1) yliluonnollisuuden olemassaolon, niin palataan sitten asiaan."

        Sitten on jo myöhäistä. Siinä vaiheessa ihmiset ovat valmiita pitämään antikristusta Kristuksena.

        "Miksi kuvittelet minusta noin? Millä perusteella? Vain koska näet minun täällä kirjoittavan kristinuskosta?"

        No jos pystyt vilpittömästi ja käsi sydämellä sanomaan että pidät kaikkia maailman uskontoja sinällään samanarvoisin ja että jatkuvasti punnitset avoimin mielin niiden kaikkien mahdollisuuksia olla oikeassa, niin hyvä niin. Jotenkin vain epäilen että et tee niin. Joten vasta jos oikeasti toimit noin, sinulla on varaa pitää muita kapeakatseisina ja jämähtäneinä.


    • EläköönPasta

      Ennemmin mä uskon vaikka Lentävään Spagettihirviöön. Etkä muuten voi todistaa ettei se olis olemassa 8)

    • uskonkuitenkin

      Ateisti on ajanut itsensä nurkkaan, eikä hänellä ole paljon liikkumavaraa siinä. Ateismi on sinänsä ihan asiallinen katsomus kaikkeudesta ja olemassaolon merkityksellisyydestä.
      Jokainen mieltää asiat niinkuin parhaaksi ymmärtää olemalla niin fiksu, kuin pystyy. Uskovaiset tavallaan ja ateistit tavallaan.
      Uskovilla on vain liikkumavaraa elämässään paljon vaikka ei jumalaa olisikaan. Ateistilla ei ole. Jos Jumalaa ei ole lopputulos on kuitenkin kummallekkin ihan sama. Paluu tiedottomuuteen. Ei ole enää kysymyksiä eikä pohdittavaa.

      • uskonkuitenkin

        vain viinanjuomista ja naimista.. molemman sisältö ja mystinen kaapuimies jota kukaan ei näe!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3215
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      27
      2273
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1849
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      28
      1735
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1401
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1371
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1266
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      29
      1251
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1177
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1167
    Aihe