Keskivokaalit ja takavokaalit

Pistitpä pahan! Yrittäessäni miettiä muotisanan "selfie" taivutuksia ei tullut muuta kuin seifileitä eli etupuolisiin ääntiöihin ja kalapuoliseen ruokavalioon kallistuu sekin.

Laulajia on kutsuttu usein vokalisteiksi. Takavuosikymmenten komsomoliaikojen puolalaisista ravintolamuusikoista monet olivat tiettävästi varsin lahjakkaita konsonantisteinakin.

Nyt etuvuosikymmeninä olen ollut havaitsevinani, että näillä palstoilla esiintyy melkoinen joukko nasalisteja. Pitäisikö minun luokitella sellaiseksi itsenikin?.

>Entäpä toiseen suuntaan: voiko takavokaalisana saada "ääkköspäätteen"?

Jonkin verran valokuvausta harrastaneena olen ainakin täällä nettimaailmassa nähnyt myynnissä monenmoisia "objektiivejä". Lienevätkö nuo ääkköspisteet merkkinä linssien väliin päässeistä pölyhiukkasista vai mistä?

Takavuosikymmeniin vielä palatakseni: yksi tuntemani polyteekkari yritti aikoinaan tienata opiskelurahoja pölynimurien ovelta ovelle -myyjänä. Pölyteekkarin ura loppui kuitenkin lyhyeen kaverin huomatessa olevansa pölyallergikko ja samalla polyallergikko: allergiaa aiheutti myös alalla vallitseva businessetiikka.

Pitääkö kirjoittaa "busineksessa" vai "busineksessä", jos lausuu "bisneksessä"?

Ei ole. Tosin sanoilla ”veri” ja ”meri” on takavokaalinen partitiivin pääte (verta, merta), mutta muissa muodoissa päätteet ovat etuvokaalisia (esim. veressä).

Vieraaseen nimeen voidaan pääte kirjoittaa ääntämyksen mukaan tai (epäloogisesti mutta yleisemmin) kirjoitusasun mukaan, siis ”visuaalisen vokaalisoinnun mukaan”. Esimerkiksi Baker : Bakerilla ~ Bakerillä, ääntämys kummassakin tapauksessa [beikerillä].

Tähdennetään nyt kuitenkin, että e ja i OVAT etuvokaaleja kuten ä, ö ja y. Ne eivät ole keskivokaaleja eikä tätä asiaa pitäisi yhtään hämärtää, vaikka kuinka yritetään opettaa vokaalisointua.

Itä-Helsingin nuorisomurteessa ä äännetään usein lähempänä a:ta kuin ä:tä. Heijastuu myös taivutukseen erikoisella tavalla.