Tämän miehen kunniaksi...

"Tämän miehen kunniaksi minäkin voin olla taas hetken demari!" Kysyn koskas sinä muuta olet ollut. Sinä kai kirjoittelet palstalle myös nikillä Oikeistodemari.

Sanot.että kirjoitti:

"Tämän miehen kunniaksi minäkin voin olla taas hetken demari!" Kysyn koskas sinä muuta olet ollut. Sinä kai kirjoittelet palstalle myös nikillä Oikeistodemari.

TuollaKIN nikillä Mkva-Jombe täällä ahkeroi.

Sanot.että kirjoitti:

"Tämän miehen kunniaksi minäkin voin olla taas hetken demari!" Kysyn koskas sinä muuta olet ollut. Sinä kai kirjoittelet palstalle myös nikillä Oikeistodemari.

Onko täällä joku toinenkin kuin vain tuo palstaa päivystävä ja tännekin näköjään jo ehtinyt tietty sekopää - tai trolli - joka luulee minun täällä surffailevan muillakin nikeillä kuin tällä? Mikäpä teistä puskaruikuista tietää, kun itse varmaan niitä puskanikkejänne yhtenään vaihtelette. Me rekisteröityneet olemme ylpeämpiä itsestämme.

Sen jälkeen, kun tämän nikin rekisteröin, olen esiintynyt vain tällä, yhtä kertaa lukuun ottamatta. Kerran esiinnyin jollakin puskanikillä kokeillakseni, tunnistetaanko minut, kun olette sanoneet minut erehtymättömästi tunnistavanne. Ei tunnistettu, ja siitä sitten kerroinkin. Sadat kerrat minut on kyllä ”tunnistettu” lukuisista sivullisista puskanikeistä. Aikaisemmin tuollaisten ”tunnistusten” edellytys oli, että asianomainen kirjoittaa hyvin, nykyisin valitettavasti sitäkään kriteeriä ei enää ole, ei varsinkaan tuolla tietyllä sekopäällä.

Tuo oikeistodemarin nikillä kirjoitteleva lienee edelleenkin siis demari. Minähän en sitä ole ollut aikoihin, paitsi tänään hetken, jonka avauksessani vain aioinkin olla. Mutta kyllä minä silti kunnioitan Kaarlo Pitsingin muistoa. Ja arvostan eräitä muitakin kaltaisiaan demareita, varsinkin ns. asevelisosialisteja, jotka estivät maamme joutumisen Tshekkoslovakian tielle.

Kuules Kapi, Sinä olet ihan minio kirjoittaja tällä palstalla, mutta tuo sinun puoluekantasi hieman ihmetyttää. Kun kirjoituksistasi paistaa aina läpi että vain sosialistit ovat ihmisiä, muut ovat sivutuotteena tullutta roskaa.
Kun kertomasi mukaan olet työsi tehnyt Suomen armeijassa (puolustusvoimissa). Niin mikä siellä mätti. vastaukseksi ei riitä että liian pieni palkka. Sillä sitä saa lähes jokainen. Mielestäni armeija on keskustan, kokoomuksen ja perssujen hoitama turva järjestelmä Suomelle ja sinä olit töissä siellä. Kohdeltiinko sinua kaltoin siellä, kun et halua ymmärtää kymmenien vuosien palkan maksajaasi. Vaan puolustusvoimien vastustajaa sosialisti, kommaria.
Noo kyllä minä hieman ymmärrän sinua Evrstin jämät olisi joitain.
Mutta ei niitä kaikki saanut.

KauKe kirjoitti:

Kuules Kapi, Sinä olet ihan minio kirjoittaja tällä palstalla, mutta tuo sinun puoluekantasi hieman ihmetyttää. Kun kirjoituksistasi paistaa aina läpi että vain sosialistit ovat ihmisiä, muut ovat sivutuotteena tullutta roskaa.
Kun kertomasi mukaan olet työsi tehnyt Suomen armeijassa (puolustusvoimissa). Niin mikä siellä mätti. vastaukseksi ei riitä että liian pieni palkka. Sillä sitä saa lähes jokainen. Mielestäni armeija on keskustan, kokoomuksen ja perssujen hoitama turva järjestelmä Suomelle ja sinä olit töissä siellä. Kohdeltiinko sinua kaltoin siellä, kun et halua ymmärtää kymmenien vuosien palkan maksajaasi. Vaan puolustusvoimien vastustajaa sosialisti, kommaria.
Noo kyllä minä hieman ymmärrän sinua Evrstin jämät olisi joitain.
Mutta ei niitä kaikki saanut.

Lue lisää

On tuo niin hauska, että siihen vielä vastaan.

Ensiksikin: mikä mielestäsi on minun puoluekantani? Olen kyllä puolueista riippumaton ja roikkumaton, villi ja vapaa. Nuoruudessani tosin kannatin säännöllisesti silloista kansanpuoluetta, mutta myöhemmin olen moniakin puolueita äänestellyt, en toki koskaan maalaisliitto-kepua enkä kommunisteja tai smp-persujakaan. Demareita olen viimeksi äänestänyt vuoden 2003 eduskuntavaalissa Paavo Lipposta, jota kyllä kannatin niin kauan kuin hän puolueen johdossa oli. Sen jälkeen olen tainnut kaikissa vaaleissa äänestää kokoomuksen ehdokasta; tämän ei pitäisi olla yllätys puheitani täällä seuranneelle.

Alkuvuonna 1972 kuntavaaleissa, siis 43,5 vuotta sitten olin siis ehdokkaana demarien listoilla, kun taustajoukkoni - Helsingin aliupseerikerhot - halusivat minut, silloisen ylivääpelin ja Santahaminan kerhon puheenjohtajan niille listoille asettaa. Syy siihen oli, että silloin oli liittomme hankkeena toimiupseerikunta, jota demarit puolueista pontevimmin tukivat, ja seuraavana vuonna se toteutuikin. Sotilasmestari minusta oli tullut v. 1973 alussa, ja pääsin ensimmäiselle luutnanttikurssille v. 1974 alussa, sain kurssin priimuksena suoritettuani sain ylennyksen luutnantiksi 1.7.1974 - siis 39-vuotispäivänäni - ja sitten minusta tuli yliluutnantti ja vielä kapteenikin puolustusvoimissa ensiksi siihen arvoon ylennettyjen joukossa 1.3.1979.

Siis minullako olisi aihetta katkeruuteen sotilasurani vuoksi! Johan pomppas! Sain sillä kaiken ja enemmänkin, mitä olin siltä odottanut. Sain toimia varsin erilaisissa, mielenkiintoisissa tehtävissä, joihin aina pääsin hakemuksestani, paitsi Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi siirryin pyynnöstä - hyvin mielelläni - ja viimeiseen palveluspaikkaani toimistoupseeriksi Pääesikuntaan siirryin ennalta sovitusti, kun Siinaille rauhanturvaajajoukkoon lähtiessäni jo tiesin, että minulta tulee siellä ottamaan tehtävän vastaan mies Pääesikunnasta, jonka tehtävään minä sitten tulen.

Ehkä sittenkin ihan parasta siinä sotilasurassani oli, että se tarjosi mahdollisuuden jäädä täydelle eläkkeelle 25 palvelusvuoden jälkeen ja päästä hakemaan uusia haasteita. Sen mahdollisuuden käytin. 18 vuotta palvelin sitten ”kepua lähellä olevassa” suuressa yrityksessä - sen tiennet - ja sain siellä varsinkin loppuvuosinani palkkaa, joka oli huomattavasti korkeampi kuin korkein toimiupseeripalkka. Ja nyt olen sieltäkin nauttinut puolta eläkettä jo 17 vuotta. Korkeimman toimiupseeripalkan perusteella määräytynyttä täyttä sotilaseläkettä olen nauttinut jo runsaat 35 vuotta, siis huomattavasti kauemmin kuin mitä sotilasurani kesti.

Huvittaa erityisesti tuo, että luulet minun haikailevan everstin jämiä! Upseeriruusukkeet eivät ole minulle tärkeitä kuten eräälle täällä, joka on tehnyt itsestään reservin majurin, vaikka täyspäinen näkee otsallaankin, ettei hän sellainen voi olla. Olisin ollut ihan tyytyväinen jo sotilasmestarinkin arvoon, jonka korkeimmaksi mahdolliseksi itselleni uskoin aina siihen saakka, kunnes toimiupseerihanke toteutui. Kävin tosin RUK:n jo ylikersanttina palvellessani ja reservin vänrikki kyllä olin; jos minulle ne upseeriruusukkeet olisivat olleet tärkeitä, ehkä olisin siten sotaväestä eläkkeelle jäädessäni laittanut vänrikin napit kauluslaattoihini ja käynyt kuvauttamassa itseni upseerina;))

No, eipä minulla enää vuosikymmeniin ole ollut tallella muuta sotilaspukua, jossa olisivat kapteeni ruusukkeet, kuin rauhanturvahommissa käytetty intialainen kenttäpuku, jota muutaman harvan kerran olen käyttänyt rauhanturvaajayhdistyksemme toimiessa joissakin tehtävissä erinäisissä yleisötapahtumissa. Sinibaretti minulla toki myös on, ja sen laitan päähäni useammin tilaisuuksissamme, siviilijuhlapuvun ja kunniamerkkien kanssa. Sellainen tilaisuus oli vajaa kuukausi sitten YK-päivänä, ja sen tiimoilta otettu kuva minusta on viimeisenä profiilikuvissani, joiden joukossa lakupuolella on muitakin sotilaspukuisia kuvia minusta, yksi jopa upseerikokelaan arvomerkeissä, joita käytin vain yhden päivän, RUK-kurssini päättymispäivän.

Oli tuo viestisi tosiaan niin hauska, että innostuin vastaamaan siihen noin pitkään. Tämä saanee riittää minulta tälle avaukselleni ja muutenkin, kun tiedossa on oikein kivoja viikonlopun rientoja.

kapi_ kirjoitti:

On tuo niin hauska, että siihen vielä vastaan.

Ensiksikin: mikä mielestäsi on minun puoluekantani? Olen kyllä puolueista riippumaton ja roikkumaton, villi ja vapaa. Nuoruudessani tosin kannatin säännöllisesti silloista kansanpuoluetta, mutta myöhemmin olen moniakin puolueita äänestellyt, en toki koskaan maalaisliitto-kepua enkä kommunisteja tai smp-persujakaan. Demareita olen viimeksi äänestänyt vuoden 2003 eduskuntavaalissa Paavo Lipposta, jota kyllä kannatin niin kauan kuin hän puolueen johdossa oli. Sen jälkeen olen tainnut kaikissa vaaleissa äänestää kokoomuksen ehdokasta; tämän ei pitäisi olla yllätys puheitani täällä seuranneelle.

Alkuvuonna 1972 kuntavaaleissa, siis 43,5 vuotta sitten olin siis ehdokkaana demarien listoilla, kun taustajoukkoni - Helsingin aliupseerikerhot - halusivat minut, silloisen ylivääpelin ja Santahaminan kerhon puheenjohtajan niille listoille asettaa. Syy siihen oli, että silloin oli liittomme hankkeena toimiupseerikunta, jota demarit puolueista pontevimmin tukivat, ja seuraavana vuonna se toteutuikin. Sotilasmestari minusta oli tullut v. 1973 alussa, ja pääsin ensimmäiselle luutnanttikurssille v. 1974 alussa, sain kurssin priimuksena suoritettuani sain ylennyksen luutnantiksi 1.7.1974 - siis 39-vuotispäivänäni - ja sitten minusta tuli yliluutnantti ja vielä kapteenikin puolustusvoimissa ensiksi siihen arvoon ylennettyjen joukossa 1.3.1979.

Siis minullako olisi aihetta katkeruuteen sotilasurani vuoksi! Johan pomppas! Sain sillä kaiken ja enemmänkin, mitä olin siltä odottanut. Sain toimia varsin erilaisissa, mielenkiintoisissa tehtävissä, joihin aina pääsin hakemuksestani, paitsi Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi siirryin pyynnöstä - hyvin mielelläni - ja viimeiseen palveluspaikkaani toimistoupseeriksi Pääesikuntaan siirryin ennalta sovitusti, kun Siinaille rauhanturvaajajoukkoon lähtiessäni jo tiesin, että minulta tulee siellä ottamaan tehtävän vastaan mies Pääesikunnasta, jonka tehtävään minä sitten tulen.

Ehkä sittenkin ihan parasta siinä sotilasurassani oli, että se tarjosi mahdollisuuden jäädä täydelle eläkkeelle 25 palvelusvuoden jälkeen ja päästä hakemaan uusia haasteita. Sen mahdollisuuden käytin. 18 vuotta palvelin sitten ”kepua lähellä olevassa” suuressa yrityksessä - sen tiennet - ja sain siellä varsinkin loppuvuosinani palkkaa, joka oli huomattavasti korkeampi kuin korkein toimiupseeripalkka. Ja nyt olen sieltäkin nauttinut puolta eläkettä jo 17 vuotta. Korkeimman toimiupseeripalkan perusteella määräytynyttä täyttä sotilaseläkettä olen nauttinut jo runsaat 35 vuotta, siis huomattavasti kauemmin kuin mitä sotilasurani kesti.

Huvittaa erityisesti tuo, että luulet minun haikailevan everstin jämiä! Upseeriruusukkeet eivät ole minulle tärkeitä kuten eräälle täällä, joka on tehnyt itsestään reservin majurin, vaikka täyspäinen näkee otsallaankin, ettei hän sellainen voi olla. Olisin ollut ihan tyytyväinen jo sotilasmestarinkin arvoon, jonka korkeimmaksi mahdolliseksi itselleni uskoin aina siihen saakka, kunnes toimiupseerihanke toteutui. Kävin tosin RUK:n jo ylikersanttina palvellessani ja reservin vänrikki kyllä olin; jos minulle ne upseeriruusukkeet olisivat olleet tärkeitä, ehkä olisin siten sotaväestä eläkkeelle jäädessäni laittanut vänrikin napit kauluslaattoihini ja käynyt kuvauttamassa itseni upseerina;))

No, eipä minulla enää vuosikymmeniin ole ollut tallella muuta sotilaspukua, jossa olisivat kapteeni ruusukkeet, kuin rauhanturvahommissa käytetty intialainen kenttäpuku, jota muutaman harvan kerran olen käyttänyt rauhanturvaajayhdistyksemme toimiessa joissakin tehtävissä erinäisissä yleisötapahtumissa. Sinibaretti minulla toki myös on, ja sen laitan päähäni useammin tilaisuuksissamme, siviilijuhlapuvun ja kunniamerkkien kanssa. Sellainen tilaisuus oli vajaa kuukausi sitten YK-päivänä, ja sen tiimoilta otettu kuva minusta on viimeisenä profiilikuvissani, joiden joukossa lakupuolella on muitakin sotilaspukuisia kuvia minusta, yksi jopa upseerikokelaan arvomerkeissä, joita käytin vain yhden päivän, RUK-kurssini päättymispäivän.

Oli tuo viestisi tosiaan niin hauska, että innostuin vastaamaan siihen noin pitkään. Tämä saanee riittää minulta tälle avaukselleni ja muutenkin, kun tiedossa on oikein kivoja viikonlopun rientoja.

Lue lisää

miten kalliiksi olet tullut valtiolle ja Valiollekin, sen omistaville keskustalaisille maitotiloille?

"Ehkä sittenkin ihan parasta siinä sotilasurassani oli, että se tarjosi mahdollisuuden jäädä täydelle eläkkeelle 25 palvelusvuoden jälkeen ja päästä hakemaan uusia haasteita. Sen mahdollisuuden käytin. 18 vuotta palvelin sitten ”kepua lähellä olevassa” suuressa yrityksessä - sen tiennet - ja sain siellä varsinkin loppuvuosinani palkkaa, joka oli huomattavasti korkeampi kuin korkein toimiupseeripalkka. Ja nyt olen sieltäkin nauttinut puolta eläkettä jo 17 vuotta. Korkeimman toimiupseeripalkan perusteella määräytynyttä täyttä sotilaseläkettä olen nauttinut jo runsaat 35 vuotta, siis huomattavasti kauemmin kuin mitä sotilasurani kesti."

Oli työsi tulokset mielestäsi sen arvoisia?

Varmaan myös muissa puolueissa oli noihin aikoihin noin kuin kerrot, ja syistä, joita mainitset. Saattaapa olla myös niin, että puoluesihteerien asema olisi taas noussut viime aikoina. Joskaan juuri nyt ei taida puolueilla olla niin vaikutusvaltaisia puoluesihteereitä kuin jokin aika sitten oli, mm. kepulla Jarmo Korhonen ja kokoomuksella Taru Tujunen.

Tuo Pitsingistä kertonut Pekka Korvenheimo oli muuten jo alle kolmekymppisenä Kalevi Sorsan vastaehdokkaana demarien puoluesihteeriksi v. 1969. Olisikohan hän saanut niin merkittävän poliitikkouran kuin Sorsa sai, jos olisi puoluesihteeriksi päässyt? Eipähän Pekka-poika sitten poliitikoksi antautunutkaan, mutta merkittävän diplomaattiuran hän teki, suurlähettiläänä monissakin maissa. Eläkkeellä hänkin on jo kauan ollut.

Pekan isä oli Jorma Korvenheimo, eversti ja kahden kauden kaupunginvaltuutettu Helsingissä, sitoutumattomana kokoomuksen riveissä. Puolustusministeriössä osastopäällikkönä palvellut Korvenheimo oli jo toista kertaa ehdokkaana v. 1972 kuntavaaleissa, jolloin minä Topografikunnan esikuntavääpelinä palvellessani olin sitoutumattomana ehdokkaana demarien listoilla, joille silloinen taustajoukkoni minut halusi asettaa. Minähän sain vain vajaat 250 ääntä, enkä mennyt läpi, mutta Korvenheimo sai muistaakseni yli 800 ääntä ja meni läpi kirkkaasti.

Vaalien jälkeen sitten Korvenheimo kutsui minut kanssaan kahville Puolustusministeriön kahvioon. Hän sanoi minulle: ”Oli hyvä, että olimme ehdokkaina eri puolueiden listoilla. Jos olisimme olleet samoilla listoilla, olisimme ehkä syöneet toistemme ääniä niin, että meistä kumpikaan ei olisi mennyt läpi”. Turhaa vaatimattomuutta Korvenheimolta, hän olisi kyllä mennyt läpi siinäkin tapauksessa, kun hän sai muistaakseni nelisensataa ääntä yksin Käpylästä, jossa asui ja toimi Käpylä-seuran puheenjohtajana. Minä tuskin olisin saanut tarvittavia n. 400 ääntä kokoomuksenkaan listoilla.

Seuraavissa vaaleissa eli v. 1976 me varuskuntalaiset sitten päädyimme yhteen yhteiseen ehdokkaaseen. Minulla on tuossa asiassa pieni ansio. Toimin silloin opettajana Esikuntakoulussa ja olin myös Santahaminan toimiupseerien puheenjohtaja, ja kutsuin kaikkien Helsingin kerhojen, myös upseerikerhon edustajat saunailtaan kerhomme saunalle ja tein ehdotuksen yhteisestä ehdokkaastamme, joksi esitin toimiupseeriyliluutnantti Hirvikangasta kokoomuksen listoille. Upseerit asettuivat hänen taakseen, josta kiitos heidän silloiselle puheenjohtajalleen eversti Lehtimäelle (myöhempi kenraaliluutnantti). Ja niin ehdokkaamme meni läpi ja toimi Korvenheimon tavoin kaksi kautta kaupunginvaltuutettuna.

Vielä hauska muisto tuosta kahvittelutapaamisestamme eversti Korvenheimon kanssa: Pekka kai asui tuolloin vielä vanhempiensa kodissa Käpylässä. Isä-Korvenheimo kertoi, että hän noutaa aina postiluukun alta itselleen tulevan Uuden Suomen ja Pekalle tulevan Suomen sosialidemokraatin, ja vie demarilehden aamu-uniselle Pekalle vuoteeseen sitä peukalon ja etusormen välissä riiputtaen ja pudottaeessan sen Pekalle sanoo: ”tässä tämä Uuden Suomen työläispainos”!

Tämän takana enemmän tietoa Pekka Korvenheimosta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_J._Korvenheimo

Kapin avaus on Pekka J. Korvenheimon kirjoitus Helsingin Sanomissa. Ei Korvenheimokaan ole enää suurlähettiläs, ei moni ministerin arvonimen saanut enää ministeri, ei ole enää presidentin virassa Koivisto, Ahtisaari eikä Halonen, mutta presidentiksi niitä edelleen nimitetään. Presidentti oli Kekkonenkin kuolemaansa asti. Pitsinki ei enää aikoihin ollut maaherran virassa, mutta oli ollut pitkään. Korvenheimon kirjoituksen otsikkokin näkyy olevan Poliittisesti kokenut maaherra.

Lueppas.uudestaan kirjoitti:

Kapin avaus on Pekka J. Korvenheimon kirjoitus Helsingin Sanomissa. Ei Korvenheimokaan ole enää suurlähettiläs, ei moni ministerin arvonimen saanut enää ministeri, ei ole enää presidentin virassa Koivisto, Ahtisaari eikä Halonen, mutta presidentiksi niitä edelleen nimitetään. Presidentti oli Kekkonenkin kuolemaansa asti. Pitsinki ei enää aikoihin ollut maaherran virassa, mutta oli ollut pitkään. Korvenheimon kirjoituksen otsikkokin näkyy olevan Poliittisesti kokenut maaherra.

Lue lisää

Kopiohan se tietenkin oli, eihän kapi osaa muuta kirjoittaa kun itsestään.

Sekoitat vähän asioita, kun henkilö on erotettu hän ei ole enää maaherra tms. Virkanimike ja arvonimi ovat eri asioita. Eläkkeelle jääneet voivat käyttää virkanimikettään, tosin siitä pitäisi tuo eläkkellä olo ilmetä.

Arvonimet kuten ministeri tai vuorineuvos tietysti pysyvät koko eliniän. Presidenttien osalta on säädetty että virassa oleva on Tasavallan Presidentti ja muut ovat presidenttejä.

Kapin arvomaailmaa kuvaa hyvin, että hän kopioi virasta erotetun surkean johtajan kuolemasta mutta ei samaan aikaan kuolleen korkeimman sodassa olleen upseerin kenraali Kannisen kuolemasta.

Kotimaan palveluksessa seksi oli varmaa heteroiden välistä. Poikkeuksia tietysti oli, vaikkakin harvassa.

YK-joukoissa poikien välinen seksi lienee ollut yleisempää, koska vastakkainen sukupuoli oli vaikeasti saavutettavissa.
Hierarkia lienee asettanut myös rajoituksia niin, että miehistö ja toimiupseerit "munattivat" keskenään. Upseerit taas "pamputtivat" vain toisiaan.

Ei tosiaankaan ammoisina aikoinani meillä naissotilaita ollut, eikä tietooni tullut yhtään sellaista tapausta, jossa miespuoliset sotilaat olisivat harrastaneet homoseksiä keskenään. Sotilasurastani tosin vain ensimmäiset 10 vuotta palvelin varusmiehiä kouluttavissa joukoissa. V:sta 1965 alkaen palvelin laitoksissa, joissa varusmiehiä oli vain muutama lähetti, autonkuljettaja tms. Topografikunnan maastotöissä kesäisin oli tosin alalle koulutettavia varusmiehiäkin mm. Mittauspatteristosta Niinisalosta, mutta kyllä niissä hommissa oli mielenkiintoista puuhaa varusmiehillekin niin, että tuskinpa heistä kenelläkään oli tarvetta alkaa muhinoida keskenään.

Ymmärrettävää toki on, että kun nykyisin nuoret miehet ja nuoret naiset ovat kasarmeilla yhdessä, voi heidän kesken syntyä myös seksisuhteita, jollaisiin aina aikaa ja paikkaa tarvittaessa löytyy. Mutta epäilen kyllä tuossa kerrottua miesten välisestä seksistä, kun kertojana on tuo Leino, joka kai tuon jälkeen (9.2.2014) on saanut lemput nykyisen Aliupseeriliiton puheenjohtajan toimesta, jossa nykyisin näkyy olevan aivan toinen mies, tarkistin Aliupseeriliiton sivuilta.

Tuon sekopää-perskärpäseni - tai trollin - puheet YK-palveluksessa olleiden seksisuhteista ja -mahdollisuuksista ovat sellaisia, joita ainoastaan täydellinen tietämättömyys asioista voi tuottaa. Siellä jos missä oli kaikille halukkaille vaittereille tarjolla aina naisseuraa, ainakin maksullisena, jos ei muuten. Kyproksella oli runsaasti laillisia, valvottuja bordelleita, Israelissa bordellit olivat laittomia, mutta oli niitä isommissa kaupungeissa kuten Tel Avivissa paljonkin. Ja Tiberiaksessa ja varsinkin rantakaupungissa Nataniassa oli lukuisia baareja, joissa oli paljon maksullisia tyttöjä. Noin pojat kertoivat;))

Minulla oli kaikilla reissuillani myös oikein kivoja vakioystävättäriä, kuten Kyproksella Marulla, Siinain aikanani Eilatissa Tova ja Golanin aikanani Tiberiaksessa Gila, heistä mieleeni jääneimmät mainitakseni. Niin, ja olihan siellä Siinailla myös Kanadan rauhanturvajoukoissa palvellut korpraali Ruth, oikein kiva tyttö, jonka kanssa minulla oli oikein mukavia vipinöitä vähän aikaa, ja kun Ruth kotiutettiin, vielä hän muutaman kerran kirjoitti minulle Kanadastakin ja minä kirjeisiin vastasin, mutta sitten se lopahti. Huomautan vielä, että Siinain ja Golanin aikoinani olin vapaa mies, mutta Kyproksen aikanani olin vielä ensimmäisessä avioliitossani, mutta kun vielä kovin nuori olin, niin…. mitäpä tuosta enempää.

Nythän niissä Suomenkin rauhanturvajoukoissa on myös naissotilaita, joten varmaan syntyy heidän ja miespuolisten sotilaiden kesken myös seksisuhteita, ja vakavampiakin, sillä omassa yhdistyksessänikin - Helsingin rauhanturvaajissa - on pariskunta, joka on löytänyt toisensa rauhanturvaajina palvellessaan.

kapi_ kirjoitti:

Ei tosiaankaan ammoisina aikoinani meillä naissotilaita ollut, eikä tietooni tullut yhtään sellaista tapausta, jossa miespuoliset sotilaat olisivat harrastaneet homoseksiä keskenään. Sotilasurastani tosin vain ensimmäiset 10 vuotta palvelin varusmiehiä kouluttavissa joukoissa. V:sta 1965 alkaen palvelin laitoksissa, joissa varusmiehiä oli vain muutama lähetti, autonkuljettaja tms. Topografikunnan maastotöissä kesäisin oli tosin alalle koulutettavia varusmiehiäkin mm. Mittauspatteristosta Niinisalosta, mutta kyllä niissä hommissa oli mielenkiintoista puuhaa varusmiehillekin niin, että tuskinpa heistä kenelläkään oli tarvetta alkaa muhinoida keskenään.

Ymmärrettävää toki on, että kun nykyisin nuoret miehet ja nuoret naiset ovat kasarmeilla yhdessä, voi heidän kesken syntyä myös seksisuhteita, jollaisiin aina aikaa ja paikkaa tarvittaessa löytyy. Mutta epäilen kyllä tuossa kerrottua miesten välisestä seksistä, kun kertojana on tuo Leino, joka kai tuon jälkeen (9.2.2014) on saanut lemput nykyisen Aliupseeriliiton puheenjohtajan toimesta, jossa nykyisin näkyy olevan aivan toinen mies, tarkistin Aliupseeriliiton sivuilta.

Tuon sekopää-perskärpäseni - tai trollin - puheet YK-palveluksessa olleiden seksisuhteista ja -mahdollisuuksista ovat sellaisia, joita ainoastaan täydellinen tietämättömyys asioista voi tuottaa. Siellä jos missä oli kaikille halukkaille vaittereille tarjolla aina naisseuraa, ainakin maksullisena, jos ei muuten. Kyproksella oli runsaasti laillisia, valvottuja bordelleita, Israelissa bordellit olivat laittomia, mutta oli niitä isommissa kaupungeissa kuten Tel Avivissa paljonkin. Ja Tiberiaksessa ja varsinkin rantakaupungissa Nataniassa oli lukuisia baareja, joissa oli paljon maksullisia tyttöjä. Noin pojat kertoivat;))

Minulla oli kaikilla reissuillani myös oikein kivoja vakioystävättäriä, kuten Kyproksella Marulla, Siinain aikanani Eilatissa Tova ja Golanin aikanani Tiberiaksessa Gila, heistä mieleeni jääneimmät mainitakseni. Niin, ja olihan siellä Siinailla myös Kanadan rauhanturvajoukoissa palvellut korpraali Ruth, oikein kiva tyttö, jonka kanssa minulla oli oikein mukavia vipinöitä vähän aikaa, ja kun Ruth kotiutettiin, vielä hän muutaman kerran kirjoitti minulle Kanadastakin ja minä kirjeisiin vastasin, mutta sitten se lopahti. Huomautan vielä, että Siinain ja Golanin aikoinani olin vapaa mies, mutta Kyproksen aikanani olin vielä ensimmäisessä avioliitossani, mutta kun vielä kovin nuori olin, niin…. mitäpä tuosta enempää.

Nythän niissä Suomenkin rauhanturvajoukoissa on myös naissotilaita, joten varmaan syntyy heidän ja miespuolisten sotilaiden kesken myös seksisuhteita, ja vakavampiakin, sillä omassa yhdistyksessänikin - Helsingin rauhanturvaajissa - on pariskunta, joka on löytänyt toisensa rauhanturvaajina palvellessaan.

Lue lisää

Kyllä asia on kuule niin, että tiedän tasan tarkkaan mitä pelkässä "härkäjoukossa" tapahtuu jos meinaa "myrkkyihinsä" pakahtua.
Et Sinä ole asiassa poikkeus, pikemminkin päinvastoin, heikosta itsekurista johtuen.

on ollut pelkkä juoppo persereikä elämänsä aikana. Tavallista sitkeämpi tosin mutta se ei paljon lohduta.
Siis samanlainen paska kuten kapikin.

No no, ei taistolaiset sentään Suomea mitenkään hallinneet.