Venäjä valmistautuu etelärannikomme haltuunottoon

”North Stream -kaasuputken rakentamisen ja käyttöönoton myötä Venäjän laivasto velvoitettiin samalla huolehtimaan tämän putken turvallisuudesta ja toimivuudesta juuri siten, kuin Venäjä haluaa. Näin ollen koko Itämeri ja sen sotilaallisesti tärkeät alueet kuten Ahvenanmaa, Gotlanti ja Baltia kokonaisuudessaan kuuluvat Venäjän asevoimien ja etenkin laivaston toiminta-alueen piiriin. Tämän mukaisesti Venäjä on de facto lisännyt ja vahvistanut sotilaallista toimintaansa Itämerellä kaasuputkihankkeen toteuttamisen vanavedessä.”

Edellä esitetyt näkemykset saavat inhorealistista tukea valtiotieteen tohtorin ja Euroopan sotahistorian dosentin Markku Salomaan juuri ilmestyneestä laajasta ja perusteellisesta Putinin Venäjän ja sen asevoimien geostrategisten pyrkimysten analyysiteoksesta Kylmän sodan toinen erä (Docendo, 2015). Suomen sotilasmaantieteelliseen tilanteeseen oleellisesti liittyen esimerkiksi Iltalehti nosti 9.12.2015 Salomaan teoksesta esiin seuraavaa, artikkelissaan ”Kirjaväite: Venäjä varautuu Suomen rannikon valtaamiseen”:

”Kirjan mukaan Putin allekirjoitti neljä kuukautta sitten doktriinin, joka hyväksyy Suomen etelärannikon valtaamisen konfliktitilanteessa. Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaan mukaan Venäjä on konfliktitilanteessa varautunut valloittamaan Suomen etelärannikon Vironlahdelta Hankoon saakka…Kirjan mukaan Putin vahvisti Venäjän uuden meridoktriinin 26. heinäkuuta 2015 Kaliningradissa. Doktriinissa lausutaan, että Venäjän on kaikissa tilanteissa taattava meriyhteys Kaliningradiin, jossa sijaitsee Venäjän Itämeren laivaston esikunta ja toinen päätukikohta. Kirjan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että konfliktitilanteessa Venäjä aikoo ottaa hyvissä ajoin hallintaansa Suomen etelärannikon Vironlahdelta Hankoon asti. Sen lisäksi on myös vallattava Ahvenanmaa, Ruotsin Gotlanti ja Tanskan Bornholm.”

Artikkeli jatkuu näin:

”Kirjan kirjoittanut Salomaa vahvistaa, että rannikon haltuunotto tarkoittaisi myös Suomen pääkaupungin Helsingin valtaamista. –Sanotaan näin, että koko Kehä III:n eteläpuolinen alue, Salomaa summaa. Kirjan mukaan operaatiot olisi tehtävä niin yllätyksellisesti, ettei puolustautujille jää aikaa reagoida tapahtuneeseen kunnolla…Salomaan mukaan Suomen rannikkoalueen valtaaminen on vanha uhkakuva, joka on palautunut muiden kylmän sodan uhkakuvien kanssa. –Nyt se on vain palautunut entistä vahvempana sen vuoksi, ettei Viro ole enää osa Neuvostoliittoa, vaan sen rannikko on nyt Naton hallussa. Näin ollen ei ole kuin yksi suunta, mihin Venäjä voi yrittää Itämerellä tunkeutua, Salomaa kertoo.”

Tutkija kiteyttää näin:

”–Meillä on pieni rannikkolaivasto ja pienet rannikkojoukot. Ne riittävät tietynlaiseen toimintaan, mutta vaikea nähdä, että niillä taattaisiin koko rannikon hallussapitoa, Salomaa sanoo. Salomaan mukaan Itämeren sukellusvenehavainnot ovat merkki siitä, että Venäjä harjoittelee suunnitelmiaan…Hän toivoo, että Venäjän toimiin hahmotellaan ratkaisua seuraavassa puolustusselonteossa. –Tämä on iso ongelma näin pienelle maalle, Salomaa toteaa.”

Ongelma on todella iso Suomen kannalta, jos otamme lukuun sen, mitä Putinin hallinnon ajama Euraasian unioni -hanke, jota Cicero-säätiön johtaja ja tutkija Marcel H. Van Herpen nimittää ”Putinin uusimmaksi imperialistiseksi projektiksi” kirjassaan Putinin sodat: Venäjän uuden imperialismin nousu (Terra Cognita, 2015), pitää sisällään. Kirjansa sivulla 101 Van Herpen selostaa, miten putinilaisen Euraasian unionin lähtökohtaisten kaavaluiden mukaan tällä ylikansallisella unionilla olisi valtiot ylittävä organisaatio komissioineen ja tuomioistuimineen ja parlamentteineen ja yhteisvaluuttoineen. Kirjansa sivulla 108 Van Herpen kirjoittaa seuraavasti, venäläiseen Euraasian unioni -keskusteluun ja suunnitteluun viitaten:

”Joidenkin venäläisten analyytikoiden mielestä Moskovan yhdistymiskiihkon ei tule pysähtyä entisen imperiumin rajoille. Valtio-opin tutkija Dmitri Orlov kirjoitti, että Euraasian unioniin on yhdistettävä entisen Neuvostoliiton valtiot, mutta mukaan tulee ottaa myös ’Suomi, Unkari, Tshekin tasavalta, Mongolia, Vietnam ja Bulgaria samoin kuin kaksi valtiota Euroopan ja Aasian ulkopuolelta, Kuuba ja Venezuela.’ Orlovin mielestä Kremlin ei tule tyytyä entisen Neuvostoliiton osien yhdistämiseen, vaan tavoitteet on asetettava korkeammalle ja yritettävä palauttaa koko entinen kommunistiblokki, ja enemmänkin (Suomi). Apulaispääministerin ja entisen NATO-lähettilään Dmitri Rogozinin kerrotaan sanoneen, että projekti oli suunniteltu ’yhdistämään ei niinkään maita, vaan kansoja ja kansalaisia yhteisen valtiokokonaisuuden nimissä.’”

Dosentti Markku Salomaan uusin kirja tarkastelee siten varsinkin Suomen kannalta oleellisen ajankohtaisia turvallisuuspoliittisia ja geostrategisia peruskysymyksiä. Salomaan arvio tämänhetkisestä yleistilanteesta maailmalla osuu sekin oikeaan, kuten YLE:n uutisartikkelin 8.12.2015 ”Sotahistorian dosentti: Kylmä sota on palannut, Suomelta jäänyt merkit huomaamatta” ingressissä todetaan:

”Euroopassa on käynnissä kylmän sodan toinen osa, väittää sotahistorian dosentti. Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta kylmän sodan asenteiden paluu on jäänyt huomaamatta.”

Markku Salomaan Kylmän sodan toinen erä -kirjaan kannattaa perehtyä huolella. Kirja tarjoaa paitsi syvällisen analyysin tämänhetkisestä kylmän sodan paluun geostrategisesta tilanteesta myös laajan historiallisen katsauksen toisen maailmansodan jälkeisen kylmän sodan ensimmäisestä erästä, jonka elimellistä jatkumoa nykytilanne on. Suomalaisittain erittäin valaisevaa luettavaa ovat Salomaan esittämät kriittiset näkökulmat suomettumisen vaiheisiin ja näiden jatkumiseen.

Korkeatasoisen asiantuntemuksensa ja turvallisuuspoliittisen ajankohtaisuutensa vuoksi suositeltavia ovat myös Salomaan kaksi aiempaa teosta: Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä (Docendo, 2015) ja Puhutaan Natosta (Docendo, 2015).

Ensiksi mainitun teoksen takakannessa todetaan muun muassa:

”Kirja on kiinnostavaa luettavaa kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille, sillä muun muassa Ukrainan kriisin takia erikoisjoukkojen haasteeseen vastaaminen on erityisen ajankohtaista myös Suomessa.”

Jälkimmäisen takakannessa todetaan puolestaan muun muassa seuraavasti:

”VTT Markku Salomaa ottaa suorasukaisesti ja perustellusti kantaa käytyyn Nato-keskusteluun ja liputtaa Suomen sotilaallisen liittoutumisen puolesta. Puhutaan Natosta kaataa myyttejä, esimerkiksi vanhojen vasemmistolaisten uskomuksen siitä, että Nato olisikin se varsinainen uhka ja että Suomen etujen mukaista olisi toimia Kremliä myötäillen. Salomaa kumoaa käsityksen, että Suomella olisi automaattinen Nato-optio tai että olisimme yksin kyvykkäitä puolustautumaan Venäjää vastaan. Kirja on tarkoitettu kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille kansalaisille.”

Nyt jo loppuunmyydyn Venäjän karhu heräsi -kirjani sivuilla 179–183 kirjoitin seuraavasti:

”Historian opetusten valossa ja jälleen heränneen Venäjän karhun alettua liikehtiä aggressiivisesti suomalaisten tulisi toimia seuraavat seikat vakavasti ottaen:

”’Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan’. Tämä jo antiikin roomalaisten opettama totuus pätee edelleen ja Suomen sotahistoria vahvistaa tämän pätevyyden. Kuten olemme nähneet, geopolitiikka on voimissaan ja Venäjällä on edelleen alueelliset laajentumissuunnitelmansa. Riittävän sotilaallisen iskukyvyn olemassaolo itsessään vahvistaa rauhantilan säilymistä ja nostaa oleellisesti hyökkäyskynnystä. Venäjä kunnioittaa todellista sotilaallista voimaa ja halveksii sotilaallista heikkoutta.”

”Sotilaallinen maanpuolustuskyky on saatettava riittävän iskukykyiselle tasolle. Valtion ensisijaisena tehtävänä on maanpuolustuksesta huolehtiminen. Puolustusbudjettia on suurennettava tuntuvasti ja kaikki mahdolliset resurssit on otettava käyttöön. Jalkaväkimiinat on palautettava puolustuskäyttöön.”

”Suomen on liittouduttava. Suomen on itse huolehdittava asevelvollisuusarmeijansa riittävästä suuruudesta ja taistelutahdon ja -kunnon jatkuvasta ylläpitämisestä. Suomen puolustaminen tulee olemaan suomalaisten joukkojen vastuulla vastedeskin kaikissa tilanteissa.”

”Ilmavoimien, ilmatorjunnan, huoltovarmuuden takaamisen ja elektronisen sodankäynnin osalta Suomi tarvitsee kaiken sen tuen, jota Suomen jäsenyys NATO:ssa tarjoaa. Jatkosodassa Suomen oli pakko turvautua itselleen maailmankatsomuksellisesti vieraan diktatuurivaltion mutta Neuvosto-Venäjää pienemmän pahan apuun, mutta nyt Suomella on ollut mahdollisuus liittyä Suomen luonnollisen viiteryhmän eli läntisten demokratioiden puolustusliittoon.”

”Suomi on edelleen puolustamisen arvoinen maa, kuten jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth usein lausui.”

”Ennen kaikkea on kuitenkin huolehdittava hengellisestä maanpuolustuksesta

Sekä Suomen kansan että poliitikkojen olisi nyt ymmärrettävä – viimeistään palauttamalla mieleen niin vuoden 1944 historialliset todellisuudet kuin myös muut Suomen vuosisataisen historian ratkaisevat käännekohdat – että esivallan velvollisuuksiin kuuluu tehdä kaikki inhimilliseltä kannalta katsottuna mahdollinen sotilaallisenkin maanpuolustuksen kestävyyden takaamiseksi ja huolehtia Suomen kansan olemassaolon kaikinpuolisten edellytysten säilymisestä.”

”Jos tällaisesta huolehtimisesta kevytmielisesti ja harhaanjohdetun huolettomasti laistetaan, syyllistytään anteeksiantamattomaan edesvastuuttomuuteen. Voi jopa sanoa, että tällainen menettely on jumalattoman epäraamatullista. Roomalaiskirjeen luvun 13 jakeet 1–7 ja Ensimmäisen Timoteuskirjeen luvun 2 jakeet 1–3 opettavat, että esivallan miekan on oltava terävä, jotta laillinen esivalta Jumalan palvelijana kykenisi toteuttamaan niitä tehtäviä, jotka Jumala on esivallalle asettanut. Rauhantilan ja kansalaisten kaikinpuolisen elämän ja koskemattomuuden turvaaminen ja tarvittaessa puolustaminen – poliisitoimi ja maanpuolustus – kuuluvat keskeisimmin esivallan toimialaan.”

”Jotta tällaisella takaamisella, huolehtimisella ja muulla maanpuolustustyöllä voisi tänään olla samanlainen siunaus ja menestys kuten oli 70 vuotta sitten, on suomalaisten myös tänään tehtävä parannus ja palattava niille samoille hengellisille juurille, joista 70 vuotta sitten ymmärrettiin pitää laajalti kiinni ja jotka Heidelbergin katekismus tiivistää osuvasti näin Isä meidän -rukousta käsittelevässä kysymyksessään ’125. Mikä on neljäs pyyntö?’”

”’Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme’. Se on: varusta meidät kaikella ruumiillisesti välttämättömällä (Ps 104:27–28; 145:14–16; Mt 6:25–26), jotta me tämän myötä ymmärtäisimme Sinun olevan kaiken hyvän ainoa lähde (Apt 14:17; 17:27–28) ja että ilman Sinun siunaustasi ei huolehtimisemme eikä työmme eivätkä Sinulta saamamme lahjat koidu hyväksemme (1 Kor 15:58; 5 Ms 8:3; Ps 37:3–7, 16–17) ja jotta me siksi lakkaisimme luottamasta mihinkään luotuun olentoon ja luottaisimme yksin Sinuun (Ps 55:23; 62:11).”

Edelle oleva kirjoitus on Juha Ahvion blogi 13.12.2015
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/781/venaja_valmistautuu_suomen_etelarannikon_haltuunottoon

Jälleen terävää analyysiä Ahviolta.

Vaikea uskoa, että tuossa olisi mitään järkeä. Luultavasti etelärannikko olisi suhteellisen helppo vallata, mutta Suomen joukot vetäytyisivät sisemmäksi, josta olisi helppo tehdä vastahyökkäyksiä tuolle vallatulle, kapealle, mutta leveälle kaistaleelle, ja katkoa se ja muuten aiheuttaa mittavia tappioita Venäjälle. Sen sijaan luulen, että saattaisivat vallata laajemman alueen, ehkä koko Etelä-Suomen. Ei kait todellisia/täsmällisiä suunnitelmia edes vuodeta julkisuuteen.

Siinä skenaariossa, että Venäjä ajautuisi sotaan nimenomaan NATO:n kanssa, se luultavasti valtaisi Gotlannin ja Baltian maat, joissa ei ole todellisia tukikohtia. Tällöin Suomen rannikkoa ei välttämättä tarvitsisi vallata.

Tänään Turkin ja Venäjän laivastot olivat yhteentörmäyskurssilla Aigeianmerellä(Kreikan/Turkin edusta) ja on selvää että jotain on tekeillä, sillä Turkki ei selvästi pelkää Venäjää, vaan pyrkii uhkailemaan tätä. Toimiiko Turkki yksin vai tuleeko ohjeet NATO:sta, sitä on vaikea sanoa. Mutta nyt Putinia selvästi testataan.

>> Venäjä valmistautuu etelärannikomme haltuunottoon <<
Älynväläyksen äly on sammunut lopullisesti.

Samaa mieltä on Naton tiedustelu, Venäjä on harjoitellut itämeren sulkemista, sekä iskua mm. Tukholmaan ;
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1450057569118.html

Venäjä ei pärjää talouden alalla, mutta haluaa olla suurvalta. Ainut keino on sotilaallisen voiman käyttö. Vai keksiikö joku jonkun muun keinon päteä kansainvälisellä areenalla? Kun tuo urheilupuolikin alkaa tökkimään pahasti.

Ahvion arviot, toteutuu taikka ei, perustuu suomalaisen selväpiirteiseen järkeilyyn, jota vastaan on mahdotonta asiallisesti argumentoida. Esikunnissa ja hallituksissa tämä tiedetään jo ja valmistautuminen on alkanut.

Eikös vippaslössi vielä vähän aikaa sitten lähtenyt siitä, että päinvastoin POHJOIS-Suomi miehitetään. Tämä vankka uskomus pohjautuu niinkin luotettaviin lähteisiin kuin Jarmon Pelästyssanomiin ja Pihon löytämiin maalisuikaleisiin.