Ensinnä on ylistettävä luonnontieteen loistavia saavutuksia. Meillä on sen ansiosta parempi elintaso, kykenemme viihtymään ja pitämään toisiimme yhteyttä insinöörien suunnittelemilla laitteilla, jotka eivät olisi mahdollisia ilman valtavaa teoreettista ja empiiristä edistymistä luonnontieteissä. Luonnontieteen tulosten tekninen soveltaminen ei olisi mahdollista, ellei se kykenisi tuottamaan todellista tietoa maailmasta.
Toisaalta kaikki luonnontiede ei ole käytännöllisesti hyödyllistä, kuten monet biologian tai astrologian tutkimustulokset. Jotkin asiat luonnontieteessä vain ovat, eikä niitä tarvitse sen enempää käyttää: asia voi olla totta ja silti täysin hyödytön. Käytäntö on nimittäin sellaista, mitä ihminen tekee itse, kun taas jotkin syvällä meressä elävät arkkibakteerit tai kaukaisissa galakseissa räjähtävät supernovat eivät piittaa ihmisestä, eivät vaikuta ihmisen elämään, eikä ihminen kykene käyttämään niitä. Tulokset käytännön hyödyksi, joita sellaisesta tutkimuksesta saadaan, ovat satunnaisia, eikä niiden totuus ole tästä riippuvainen. Tekniikka on aina suhteessa siihen, mitä ihminen sattuu haluamaan, mutta totuuden ei tarvitse taipua samaan mittaan.
Kun luonnontiede nyt on osoittanut uudelta ajalta lähtien erinomaisuuttaan, vaikuttaa 1500- luvulla kehittynyt humanismi vanhanaikaiselta — eikö vain se ole kokonaan vailla totuutta ja pitäisi jättää tietäminen yksin luonnontieteelle? Humanismi oli silloin paluuta antiikin Kreikan ja Rooman kasvatusihanteisiin, joten sillä ei ole mitään uutuusarvoa — mitä olisivat muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset tienneet sellaista, mitä ei luonnontiede kykenisi tarjoamaan? Ainakaan esimerkiksi lasten kasvattaminen ei ole kuitenkaan yhdentekevää. Mitä luonnontiede erityisillä menetelmillään kykenee sanomaan lasten kasvatuksesta? Joku saattaisi ajatella, että ei: lasten kasvatuksessa ei ole mitään tieteellistä, se on kokonaan mahdotonta. Kuitenkin nykyinen koululaitoskin on suuressa määrin humanismin ansiota.
Voitaisiin sanoa, että humanisti askartelee vain sanojen kanssa, eikä siitä ole mitään hyötyä. Kuitenkin luonnontieteessäkin tutkitaan usein hyödyttömiä asioita, jotka ovat tosia. Kaikki opiskelevat koulussa esimerkiksi äidinkieltä ja oppivat oikeinkirjoitusta — se on humanistista oppimista. Se, että humanismia ei yleensä huomata johtuu siitä, että sen vaikutus on niin lähellä meitä, että se vaikuttaa itsestäänselvältä. Kuitenkin kaikki tämä on ihmistieteen saavutusta. Jos sen säätelevä vaikutus otettaisiin pois, mitä luonnontieteilijät sille tekisivät? Eihän ole yhdentekevää järjestää kasvatusta tai kielten oppimista miten tahansa. Se, että esimerkiksi jotakin muinaista sanaa tulkittaisiin miten sattuu humanistisissa oppinaineissa, on myös väärinkäsitys — aivan kuten joku sanoisi, että matematiikassa 1 1=0. Esimerkiksi muinaiskreikan sana 'tata' on aivan yksiselitteisesti 'pappa', 'isä', tai 'taatto', eikä sitä ole mahdollista tulkita muuten — tietysti kääntäjällä on tiettyjä vapauksia sävyeron suhteen, mutta itse perusmerkitys on aivan muuttumaton. Humanistisilla aloilla on toisinaan matemaattiseen tarkkuuteen verrattavaa tietoa kun halutaan ymmärtää tarkasti esimerkiksi historiallista dokumenttia. Tietysti varmuutta on usein vähemmän mitä suurempiin merkityskokonaisuuksiin liikutaan.
Entäs sitten vaikkapa juridiikka? Mikä olisi meille hyödyllisempää kuin lakitiede, kun halutaan tietää, onko jokin eduskunnan säädös perustuslain vastainen? Olisiko sellainenkin tieto luovutettava luonnontieteelle? Ei tietenkään, eivät hekään sitä halua; oikeustiede on oma tieteensä ja sillä on parempaa tietoa omasta alastaan kuin luonnontieteellä.
Paljon voitaisiin aiheesta vielä sanoa, mutta onhan meille kaikille selvää, että elämme tieteiden moninaisuudessa: tieteitä on monta ja tiedekuntia on monta, koska tietämisen aloja ja tapoja on monta. Siten luonnontieteessäkin fysiikka ja matematiikka eroavat, sillä matematiikka on tarkempaa kuin fysiikka — siksi joudutaankin tekemään korjausmittauksia — , evoluutiohistoriasta sitten puhumattakaan. Evoluutiohistoria onkin hyvä esimerkki, koska se on yleisesti ottaen teknisesti hyödytön, suoralla empirialla todentamaton, erittäin epätarkka ja jatkuvasti korjattava tulkinta. Täydellisen tarkkuuden puutteesta ja sellaisesta ei seuraa kuitenkaan, että pitäisi tehdä vain matematiikkaa.
Niinpä on monta tietämisen alaa, sillä todellisuus on moninainen ja ihmisten tarpeet ovat myös — eikä mikään yksittäinen tieteenala hallitse kaikkien toisten kuninkaana, vaan ne muodostavat kuten valtavan työmaan, jossa jokaisella on omanlaisensa työ: kirvesmies hakkaa puita, seppä takoo rautaa, arkkitehti suunnittelee, työnvalvoja johtaa, ja niin edelleen. Tällaisena kokonaisuutena toimii tieteiden yhteinen rakennusprojekti, jossa kukaan ei yksin ole ylivertainen.
Toisaalta kaikki luonnontiede ei ole käytännöllisesti hyödyllistä, kuten monet biologian tai astrologian tutkimustulokset. Jotkin asiat luonnontieteessä vain ovat, eikä niitä tarvitse sen enempää käyttää: asia voi olla totta ja silti täysin hyödytön. Käytäntö on nimittäin sellaista, mitä ihminen tekee itse, kun taas jotkin syvällä meressä elävät arkkibakteerit tai kaukaisissa galakseissa räjähtävät supernovat eivät piittaa ihmisestä, eivät vaikuta ihmisen elämään, eikä ihminen kykene käyttämään niitä. Tulokset käytännön hyödyksi, joita sellaisesta tutkimuksesta saadaan, ovat satunnaisia, eikä niiden totuus ole tästä riippuvainen. Tekniikka on aina suhteessa siihen, mitä ihminen sattuu haluamaan, mutta totuuden ei tarvitse taipua samaan mittaan.
Kun luonnontiede nyt on osoittanut uudelta ajalta lähtien erinomaisuuttaan, vaikuttaa 1500- luvulla kehittynyt humanismi vanhanaikaiselta — eikö vain se ole kokonaan vailla totuutta ja pitäisi jättää tietäminen yksin luonnontieteelle? Humanismi oli silloin paluuta antiikin Kreikan ja Rooman kasvatusihanteisiin, joten sillä ei ole mitään uutuusarvoa — mitä olisivat muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset tienneet sellaista, mitä ei luonnontiede kykenisi tarjoamaan? Ainakaan esimerkiksi lasten kasvattaminen ei ole kuitenkaan yhdentekevää. Mitä luonnontiede erityisillä menetelmillään kykenee sanomaan lasten kasvatuksesta? Joku saattaisi ajatella, että ei: lasten kasvatuksessa ei ole mitään tieteellistä, se on kokonaan mahdotonta. Kuitenkin nykyinen koululaitoskin on suuressa määrin humanismin ansiota.
Voitaisiin sanoa, että humanisti askartelee vain sanojen kanssa, eikä siitä ole mitään hyötyä. Kuitenkin luonnontieteessäkin tutkitaan usein hyödyttömiä asioita, jotka ovat tosia. Kaikki opiskelevat koulussa esimerkiksi äidinkieltä ja oppivat oikeinkirjoitusta — se on humanistista oppimista. Se, että humanismia ei yleensä huomata johtuu siitä, että sen vaikutus on niin lähellä meitä, että se vaikuttaa itsestäänselvältä. Kuitenkin kaikki tämä on ihmistieteen saavutusta. Jos sen säätelevä vaikutus otettaisiin pois, mitä luonnontieteilijät sille tekisivät? Eihän ole yhdentekevää järjestää kasvatusta tai kielten oppimista miten tahansa. Se, että esimerkiksi jotakin muinaista sanaa tulkittaisiin miten sattuu humanistisissa oppinaineissa, on myös väärinkäsitys — aivan kuten joku sanoisi, että matematiikassa 1 1=0. Esimerkiksi muinaiskreikan sana 'tata' on aivan yksiselitteisesti 'pappa', 'isä', tai 'taatto', eikä sitä ole mahdollista tulkita muuten — tietysti kääntäjällä on tiettyjä vapauksia sävyeron suhteen, mutta itse perusmerkitys on aivan muuttumaton. Humanistisilla aloilla on toisinaan matemaattiseen tarkkuuteen verrattavaa tietoa kun halutaan ymmärtää tarkasti esimerkiksi historiallista dokumenttia. Tietysti varmuutta on usein vähemmän mitä suurempiin merkityskokonaisuuksiin liikutaan.
Entäs sitten vaikkapa juridiikka? Mikä olisi meille hyödyllisempää kuin lakitiede, kun halutaan tietää, onko jokin eduskunnan säädös perustuslain vastainen? Olisiko sellainenkin tieto luovutettava luonnontieteelle? Ei tietenkään, eivät hekään sitä halua; oikeustiede on oma tieteensä ja sillä on parempaa tietoa omasta alastaan kuin luonnontieteellä.
Paljon voitaisiin aiheesta vielä sanoa, mutta onhan meille kaikille selvää, että elämme tieteiden moninaisuudessa: tieteitä on monta ja tiedekuntia on monta, koska tietämisen aloja ja tapoja on monta. Siten luonnontieteessäkin fysiikka ja matematiikka eroavat, sillä matematiikka on tarkempaa kuin fysiikka — siksi joudutaankin tekemään korjausmittauksia — , evoluutiohistoriasta sitten puhumattakaan. Evoluutiohistoria onkin hyvä esimerkki, koska se on yleisesti ottaen teknisesti hyödytön, suoralla empirialla todentamaton, erittäin epätarkka ja jatkuvasti korjattava tulkinta. Täydellisen tarkkuuden puutteesta ja sellaisesta ei seuraa kuitenkaan, että pitäisi tehdä vain matematiikkaa.
Niinpä on monta tietämisen alaa, sillä todellisuus on moninainen ja ihmisten tarpeet ovat myös — eikä mikään yksittäinen tieteenala hallitse kaikkien toisten kuninkaana, vaan ne muodostavat kuten valtavan työmaan, jossa jokaisella on omanlaisensa työ: kirvesmies hakkaa puita, seppä takoo rautaa, arkkitehti suunnittelee, työnvalvoja johtaa, ja niin edelleen. Tällaisena kokonaisuutena toimii tieteiden yhteinen rakennusprojekti, jossa kukaan ei yksin ole ylivertainen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kemia on fysiikkaa. Biologia on kemiaa.
Tieteen keskeinen ominaisuus on kyky selittää olevaa, mutta ennen kaikkea ennustaa tulevaa luotettavasti ja niin, että ennuste voidaan havainnoilla varmentaa.
"Kaikki on fysiikkaa. Paitsi matematiikka."
Matematiikka on muiden luonnontieteiden työkalu ja kieli.
1 1=2 ei kerro ruokakaappini sisällöstä mitään, mutta 2 kilon pussia jauhoja kertoo.
Matematiikan avulla voin inventoida kaappini sisällön.
Vai että astrologia... :-D
Matematiikka on fyysikolle kuin talikko puutarhurille.
Fyysikko tekee oletukset ja mallinnukset. Matematiikkaa apuna käyttäen katsotaan mitä niistä seuraa. Jos havainnot/mittaukset tukevat ennustetta, niin uusi "teoria" on syntynyt. Teoriat kehittyvät ja tarkentuvat kaiken aikaa.
Esimerkiksi erikoisessa suhteellisuusteoriassa päädytään tietystä oletuksesta pelkällä matematiikalla johtopäätökseen, että massan m0 lepoenergia on m0 c**2. Samaten matematiikalla voidaan todeta, että liike-energian Newtonilainen kaava Ek=(1/2) m0 v**2 on tarkemman kaavan sarjakehitelmän ensimmäinen termi. Tälläkin saavutettava tarkkuus on kuitenkin useimmissa "arkielämän" tehtävissä täysin riittävä.
Matematiikka ja fysiikka ovat kuin siiamilaiset kaksoset.
"Matematiikka ja fysiikka ovat kuin siiamilaiset kaksoset."
Fysiikka on vain ja ainoastaan matematiikkaa - ei ole olemassa mitään fysikaalista sinänsä. Havainto tai kokemus sinänsä ei ole fysikaalista koska käsite "fysikaalinen" ei tarkoita yhtään mitään. Havainto on informaatiovirtaa ja informaatio sinänsä ei ole fysikaalista eikä siitä voi erottaa mitään fysikaalista komponettia erikseen tarkasteltavaksi.
Ei ole olemassa mitään ehdottoman pätevää keinoa erottaa hyvin toteutettua virtuaalitodellisuutta ja sitä ns. "oikeaa fysikaalista" todellisuusta toisistaan ihan samalla tavalla kuin on periaatteessa mahdotonta erottaa unta uneksi silloin kun näkee sitä unta.
Fysiikasta tieteenä ei ole kovin paljon hyötyä arkielämässä tavalliselle ihmiselle siinä mielessä että siitä ei tarvitse tietää mitään muuten kuin siinä tapauksessa että tarkoituksena on kehittää jotain teknologiaa. Ei tarvitse osata klassisen fysiikan kaavoja pärjätäksen elämässä. Linnut ja hyönteiset osaavat varsin hyvin lentää vaikka niillä ei ole aavistustakaan aerodynamiikasta.
Suhtiksen ainoa käytännön sovellus taitaa olla gps-tekniikka (ja sekin asia voi olla melko kyseenalaista). Tietotekniikan rakentamiseen tarvitaan kvanttifysiikkaa mutta tietotekniikka sinänsä ei ole millään tavalla oikeasti välttämätöntä ihmislajille - se pikemminkin tekee nykyisen yhteiskunnan äärimmäisen haavoittuvaksi.
Kemia ei käytännössä ole palautettavissa fysiikan kaavoihin - esim. niinkin yksinkertaisen yhdisteen kuin veden ominaisuuksia on mahdotonta päätellä hapen ja vedyn ominaisuuksista ja vielä vähemmän klassisen tai kvanttifysiikan kaavoista. Fysiikalla on suuria ongelmia useamman kuin kahden hiukkasen/ kappaleen mallintamisessa puhumattakaan mistään "kvarkkien tanssi" hölmöilystä.
Biologia ei ole palautettavissa kemiaan koska genomi on ensisijassa kemiallisesti koodattua informaatiota joka ei ole redusoitavissa.
Fysiikka on tieteenä äärimmäisen yliarvostettua - lupailee paljon mutta suuret saavutukset odottavat aina toteutumistaan vähintään 10-20 v päästä.
Kaiken tieteen olennaisin tai olennainen asia on havaitsija itse eli tietoisuus - mistään muusta ei voi edes mitään tietää. Kaikki on tietoisuuden sisältöä. Havaitsija eli tietoisuus on aina ollut luonnontieteiden sokea piste.
Luonnontieteet ovat matematisoitua filosofista ja metafyysistä spekulaatiota koettujen/havaittujen säännönmukaisuuksien pohjalta ja keskittyvät tutkimaan sitä osaa todellisuudesta jolla kaikkein vähiten merkitystä yksilön elämän kannalta - kännykät ja tietsikat on kyllä ihan kivoja mutta leluja nekin ovat...
Fysiikka on sidoksissa fyysiseen todellisuuteen, matematiikan ei sitä tarvitse olla.
Kyllä fysiikalla on paljon hyödyllisiä sovelluksia. Eikö aivojen kuvaaminen olisi hyödyllistä vai antaisitko mieluummin kirurgin tutkia aivosi?
"Fysiikasta tieteenä ei ole kovin paljon hyötyä arkielämässä tavalliselle ihmiselle siinä mielessä että siitä ei tarvitse tietää mitään muuten kuin siinä tapauksessa että tarkoituksena on kehittää jotain teknologiaa."
No ei juurikaan muuta hyötyä, kuin se, että lähes koko infrastruktuurimme perustuu enemmän tai vähemmän fysiikkaan. Et taitaisi sinäkään pössytellä aivopierujasi tietokoneella nettiin ilman fyysikoiden työtä. Muuta turvemajaan, jos tiede ei kelpaa.
Ja kyllä kemia ja biologiakin fysiikan lakeihin palautuu, joskaan niitä ei pysty ikinä suoraan redusoimaan niiden monimutkaisuuden takia. Mitään "vitaativoimaa" ei ole löydetty, joka tekisi fysikaalisesta luonnosta elävää. Samaa kvarkkien tanssia monimutkaisemmassa kuviossa.
Kaikki, paitsi purjehdus, on turhaa.
Miksi tieteestä edes pitäisi olla hyötyä. Uteliaisuus kuuluu ihmisluonteeseen.
♡♡http://keskustelu.suomi24.fi/t/14383956/gps-satelliitit-ovat-huijausta
Miksi linkitit aivokuolleen aloituksen? Aloituksen väite oli silkkaa roskaa.
♡♡http://keskustelu.suomi24.fi/t/14324400/suuri-yhtenaisteoria
Ja paskanjauhamisesi lisääntyy. Valonnopeus ei ole ääretön ja aloitus on silkkaa makin alustan täytettä.
Todista väitteesi. Tai katso http://keskustelu.suomi24.fi/t/12082004/suhtis-kumottu
GPS toimii dokumentoidusti, suhteellisuusteoriaa ei olla kumottu ja suurta yhtenäisteoriaa rakennetaan edelleenkin tieteen löytyjen ja teorioiden pohjalta, ei salaliittoteoreetikkojen örvellyksestä.
Hiukkaskosmologian professori Kari Enqvist on todennut, että kadunmiehellä ei ole nykypäivän fysiikalle mitään annettavaa. Se ituttaa joitakin ja tämä ilmenee sitten mm. tieteenkieltämisenä.
Olisikohan avuksessa kyse juuri tästä ilmiöstä.
Mahdollisesti.
On myös huomattava, että aivan samoin kuin Newtonin lait eivät enää päde relativistissa nopeuksissa, kiihtyvyyksissä tai painovoimissa, samoin lakkaa "maatiaisjärki" tuottamasta havaintoja tukevia selityksiä: kvanttimekaaninen maailma vaikuttaa aivan järjettömältä.
Olisiko kuitenkin niin, että suhteellisuusteoriankin loi ns. kadunmies sveitsiläisessä patenttitoimistossa, hänellä olematta yliopistojen kanssa tekemistä. Yliopistokoulutetulla sata vuotta myöhemmin, kuten Enqvisitillä ei ole ollut mitään lisättävää päättelemällä tehtyyn teoriaan.
Tämä sveitsiläinen katupoikahan pääasiassa prujasi toisten töitä. Hän sai nobelin valosähköisestä ilmiöstä, mutta piti silti kvanttimekaniikkaa humpuukina todeten, että "jumala ei heitä noppaa". Hän omisti loppuelämänsä oman kaiken teorian kehittelyyn ja putosi fysiikan valtavirrasta kuin eno veneestä.
Ei olisi.
Kyseinen "kadunmies" oli fysiikan tohtori, vaikka työpaikka oli koulutukseen nähden vaatimaton.
Einstein erehtyi kvanttifysiikasta, mutta puheet "prujaamisesta" ovat yksinomaan hölmöjä.
Eikös tämän päivän parhaat ylioppilaat tiedä saman verran fysikaalisesta maailmasta, kuin 1900-luvun vaihteessa tohtorit.
Saksassa poliisin esimieskin on tohtori (kannattaa kuunnella tv-sarjoissa, kuinka esimiestä nimitetään tohtoriksi), mutta et taida tuntea maailman tapoja?
Ei heitä kuitenkaan Einsteineiksi uskota.
Enqvistikin on saanut jotain lisäkoulutust ja on varmaan myös prujuja käytössä, mutta missä tulokset?
Enqvist loppujen lopuksi ei tiedä mitään, ei yksin saisi edes hiukkaskiihdytintä toimimaan tai vuorella olevaa obervatoriota suunnattua haluttuun kohteeseen. Menisi kenties turistina muiden joukossa.
Näyttö ratkaisee ja sitähän ei ole. Puuttuvatko aivot, vai mistä kiikastaa? Tiedon puute ei ainakaan, jos Einsteiniin Enqvistiä haluaa verrata.
Oletko oikeasti noin tyhmä, vai pitääkö sinun ihan heittäytyä hölmöksi?
Aikadilaatio on dille. "Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille" Jokin Maaritin laulu.
Jotkut ovat jo irroittaneet fysiikan reaalitodellisuudesta. Tätä sanotaan teoreettisen fysiikan harjoittamiseksi.
Nämä eivät käsitä sitä rajapintaa mikä on sovelletun fysiikan ja teoreettisen fysiikan välillä. Teoreettiseen fysiikkaan kuuluu osa-alueena myös filosofian mukana olo.
Teoreettisen fysiikan harjoittajat voivat käsitellä myös filosofisia kysymyksiä, myös niitä kysymyksiä, joita sovelletun fysiikan harjoittaja ei edes työssään tarvitse.
Fysiikan asemasta tieteiden joukossa voidaan puhua ja pitääkin puhua, mutta silti on aina ymmärrettävä tuon rajapinnan mukana olo. Teoreettisessa fysiikassa voidaan mennä osaksi filosofian puolelle, mutta sovelletussa fysiikassa joudutaan pysymään reaalitodellisuudessa kiinni.
Oletko kuullut kappalejaosta?
Irrallisia lauseita kirjoittavan ei tarvitse tajuta kappalejakoja. Narratiivinen (kerronnallinen) teksti tarvitse kappalejakoja ymmäryksen helpottamiseksi.
Irrallisia lauseita on helpompi ymmärtää erillisinä lauseina.
Olet oikeassa. Alla oleva tekstikin on todella helppoa luettavaa ilman kappalejakoja.
Lisää-välilehden valikoimissa on kohteita, jotka on suunniteltu ohjaamaan asiakirjan yleistä ulkoasua. Näiden valikoimien avulla voit lisätä taulukoita, ylätunnisteita, alatunnisteita, luetteloita, kansilehtiä ja muita asiakirjan rakenneosia. Kun luot kuvia tai kaavioita, myös ne sopivat nykyisen asiakirjasi ulkoasuun. Voit muuttaa asiakirjan valitun tekstin muotoilua helposti valitsemalla valitulle tekstille ulkoasun Aloitussivu-välilehden pikatyylien valikoimasta. Voit myös muotoilla tekstin suoraan käyttämällä muita Aloitussivu-välilehden ohjausobjekteja. Useimmat ohjausobjektit antavat valita nykyisen teeman ulkoasun tai suoraan määritetyn muodon käyttämisen. Voit muuttaa asiakirjasi yleistä ulkoasua valitsemalla Sivun asettelu -välilehdessä uudet teeman elementit. Voit muuttaa pikatyylien valikoimassa käytettävissä olevia ulkoasuja Vaihda nykyinen pikatyylijoukko -komennon avulla. Sekä teemojen että pikatyylien valikoimat sisältävät palautuskomentoja, joten voit aina palauttaa asiakirjan ulkoasun nykyisen mallin sisältämäksi ulkoasuksi. Lisää-välilehden valikoimissa on kohteita, jotka on suunniteltu ohjaamaan asiakirjan yleistä ulkoasua.Näiden valikoimien avulla voit lisätä taulukoita, ylätunnisteita, alatunnisteita, luetteloita, kansilehtiä ja muita asiakirjan rakenneosia. Kun luot kuvia tai kaavioita, myös ne sopivat nykyisen asiakirjasi ulkoasuun. Voit muuttaa asiakirjan valitun tekstin muotoilua helposti valitsemalla valitulle tekstille ulkoasun Aloitussivu-välilehden pikatyylien valikoimasta. Voit myös muotoilla tekstin suoraan käyttämällä muita Aloitussivu-välilehden ohjausobjekteja. Useimmat ohjausobjektit antavat valita nykyisen teeman ulkoasun tai suoraan määritetyn muodon käyttämisen. Voit muuttaa asiakirjasi yleistä ulkoasua valitsemalla Sivun asettelu -välilehdessä uudet teeman elementit. Voit muuttaa pikatyylien valikoimassa käytettävissä olevia ulkoasuja Vaihda nykyinen pikatyylijoukko -komennon avulla. Sekä teemojen että pikatyylien valikoimat sisältävät palautuskomentoja, joten voit aina palauttaa asiakirjan ulkoasun nykyisen mallin sisältämäksi ulkoasuksi. Lisää-välilehden valikoimissa on kohteita, jotka on suunniteltu ohjaamaan asiakirjan yleistä ulkoasua. Näiden valikoimien avulla voit lisätä taulukoita, ylätunnisteita, alatunnisteita, luetteloita, kansilehtiä ja muita asiakirjan rakenneosia.Kun luot kuvia tai kaavioita, myös ne sopivat nykyisen asiakirjasi ulkoasuun. Voit muuttaa asiakirjan valitun tekstin muotoilua helposti valitsemalla valitulle tekstille ulkoasun Aloitussivu-välilehden pikatyylien valikoimasta. Voit myös muotoilla tekstin suoraan käyttämällä muita Aloitussivu-välilehden ohjausobjekteja. Useimmat ohjausobjektit antavat valita nykyisen teeman ulkoasun tai suoraan määritetyn muodon käyttämisen. Voit muuttaa asiakirjasi yleistä ulkoasua valitsemalla Sivun asettelu -välilehdessä uudet teeman elementit. Voit muuttaa pikatyylien valikoimassa käytettävissä olevia ulkoasuja Vaihda nykyinen pikatyylijoukko -komennon avulla. Sekä teemojen että pikatyylien valikoimat sisältävät palautuskomentoja, joten voit aina palauttaa asiakirjan ulkoasun nykyisen mallin sisältämäksi ulkoasuksi. Lisää-välilehden valikoimissa on kohteita, jotka on suunniteltu ohjaamaan asiakirjan yleistä ulkoasua. Näiden valikoimien avulla voit lisätä taulukoita, ylätunnisteita, alatunnisteita, luetteloita, kansilehtiä ja muita asiakirjan rakenneosia. Kun luot kuvia tai kaavioita, myös ne sopivat nykyisen asiakirjasi ulkoasuun.Voit muuttaa asiakirjan valitun tekstin muotoilua helposti valitsemalla valitulle tekstille ulkoasun Aloitussivu-välilehden pikatyylien valikoimasta. Voit myös muotoilla tekstin suoraan käyttämällä muita Aloitussivu-välilehden ohjausobjekteja. Useimmat ohjausobjektit antavat valita nykyisen teeman ulkoasun tai suoraan määritetyn muodon käyttämisen. Voit muuttaa asiakirjasi yleistä ulkoasua valitsemalla Sivun asettelu -välilehdessä uudet teeman elementit. Voit muuttaa pikatyylien valikoimassa käytettävissä olevia ulkoasuja Vaihda nykyinen pikatyylijoukko -komennon avulla. Sekä teemojen että pikatyylien valikoimat sisältävät palautuskomentoja, joten voit aina palauttaa asiakirjan ulkoasun nykyisen mallin sisältämäksi ulkoasuksi. Lisää-välilehden valikoimissa on kohteita, jotka on suunniteltu ohjaamaan asiakirjan yleistä ulkoasua. Näiden valikoimien avulla voit lisätä taulukoita, ylätunnisteita, alatunnisteita, luetteloita, kansilehtiä ja muita asiakirjan rakenneosia. Kun luot kuvia tai kaavioita, myös ne sopivat nykyisen asiakirjasi ulkoasuun. Voit muuttaa asiakirjan valitun tekstin muotoilua helposti valitsemalla valitulle tekstille ulkoasun Aloitussivu-välilehden pikatyylien valikoimasta.
Teorettinen fysiikka on matemaattisesti formaloitua ja tiukasti sidottu reaalitodellisuuteen. Hypoteesien kohdalla voidaan ottaa enemmän vapauksia, mutta teoriat ovat kovaa tiedettä. Filosofista spekulointia ei ole kielletty fyysikoiltakaan, mutta väite, että teoreettinen fysiikka olisi irti reaalitodellisuudesta on täyttä hömppää. Kvanttifysiikan tulkinnoista keskustelukin alkaa olla menneen talven lumia, eikä se ole ennenkään vaikuttanut varsinaiseen matematiikkaan sidottuun teoriamuodostukseen.
David Mermin "turpa kiinni ja laske" oli jo silloin hyvä ohje ja sitä se on vieläkin.
"David Mermin "turpa kiinni ja laske" oli jo silloin hyvä ohje ja sitä se on vieläkin."
Tuo kyllä hyvä ohje mutta yksikään tieteen popularisoija ei koskaan tunnu noudattavan sitä vaan he nimenomaan esittävät niitä filosofisia ja vahvasti spekulatiivisia tulkintoja siitä matemaattisesta mallista.
Jos esim. kvanttifysiikasta aikoo kirjoittaa tai puhua ilman matematiikkaa niin silloin kannattaisi myöskin ilmaista että on valinnut jonkun niistä monista kvanttifysiikan tulkinnoista sen popularioinnin pohjaksi.
Wikipedia luokittelee 13 erilaista kvanttifysiikan tulkintaa joista periaatteessa kaikki voivat olla yhteensopivia havaintojen ja mittausten kanssa. Millä perusteella se "oikea" tulkinta valitaan vai onko kyse makuasioista vähän kuin esim. jäätelön maun suhteen? Kunkin oma mieltymys ja uskomus on aina tietysti se ainoa oikea... :-)
https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics#Comparison_of_interpretations
Näiden jokaisen tulkinnan taustalla on vähän erilainen ontologia ja perusoletukset toisiinsa nähden mm. näiden asioiden suhteen:
a) Onko tulkinta determninistinen vai ei?
b) Onko aaltofunktio todellinen?
c) Romahtaako aaltofunktio?
d) Oletetaanko piilomuuttujia?
e) Onko havaitsijalla merkitystä?
f) Onko kyseessä lokaali ja epälokaali malli?
g) Onko olemassa universaali aaltofunktio?
Monimaailmamalli tuntuu olevan mieluisin useimmille popularisoijille koska siinä ei tarvitse antaa havainnoitsijalle mitään erityistä roolia eli se on deterministinen ja lokaali malli jossa oletetaan mielummin käsittämättömän suuri määrä maailmankaikkeuksia jossa kaikki mahdolliset asiat toteutuvat.
Monimaailmamallejakin taitaa olla ainakin kaksi erilaista - kosmologinen versio jossa ne maailmat eivät mitenkään vuorovaikuta keskenään ja David Deutschin esittämä malli jossa ne vuorovaikuttavat jatkuvasti.
Johtopäätökseni on että suurin osa tieteen popularisoinneista on täyttä roskaa eli popularisoijat (Eqnvist, Krauss yms. sekopäät)eivät siis ymmärrä pitää turpaansa kiinni asiasta josta eivät oikeasti ymmärrä yhtään mitään. Kyseessä on siis lähinnä materialistien uskonnollinen hartauskirjallisuus joka tieteellisesti ja filosofisesti tarkasteltuna on silkkaa sumutusta ja vääristelyä.
"If you think you understand quantum mechanics, you don't understand quantum mechanics." (Richard Feynman)
Hauskaa illanjatkoa!
" (Eqnvist, Krauss yms. sekopäät eivät siis ymmärrä pitää turpaansa kiinni asiasta josta eivät oikeasti ymmärrä yhtään mitään.)"
Ja sinä peeloko muka ymmärtäisit, joka et tiennyt hiukkasfysiikan standardimallin olevan kvanttifysiikkaa, etkä tunnistanut Scrödingerina aaltoyhtälöä esiintyessäsi kvanttifysiikan guruna? Mandrake morfisine kenttineen on ainoastaan oikeassa ja kaikki, joka ei tue vakavasti harhaista maailmankuvaasi on väärin.
Olet ukko paha kussut vihtaasi niin usein ja niin totaalisesti, että eiköhän sinun pitäisi jo lopettaa länkyttämisesi. Megalomaaninen pelle.
Kun uskonnollinen hömppäsi on osoitettu vääräksi, niin sekopäitä ovatkin huippututkijat, jotka ovat niin paljon sinua edellä kaikessa, ettet peelo edes kykene tajuamaan. Krauss ja Enqvist ovat julkaisseet monikummenkertaisesti sen määrän kansainvälisesti arvostettuja tieteellisiä artikkeleja kuin Mandrake ja sinulla raukallahan ei ole ainuttakaan. Eikä koskaan tule olemaan.
Jaa vieläkö tämä Mandrake-jankkaus jatkuu täällä, vähän niin kuin Savorinen omine peräkammarikosmologioineen :D
Samat on sävelet. Minä tiedän kuinka asia on ja alan huippututkijat ovat pellejä, jos rohkenevat olla kanssani eri mieltä.
No olinhan minä vähän pölvästi kun muuta luulinkaan. Nyt olen taas takaisin maan pinnalla.
"Teorettinen fysiikka on matemaattisesti formaloitua ja tiukasti sidottu reaalitodellisuuteen. Hypoteesien kohdalla voidaan ottaa enemmän vapauksia, mutta teoriat ovat kovaa tiedettä."
Taas meni väärin. Teoriat ovat varsin pehmoista näennäistiedettä.
Jokin aika tv esitti ohjelman tuberkuloosista. Ja Kochin on vaikea saada aikansa tiedemaailmaa uskomaan faktaa: tubi on tarttuva tauti jonka aiheuttaa bakteeri.
Lopuksi tiedemaailman oli taivuttava.
Tiedemaailma edelleen luottaa liiaksi vahvoihin auktoriteetteihin. Toisinajattelija voi joutua kohtaamaan kovaa ja asiatonta arvostelua. Eikä syrjintäkään ole aivan poissuljettua.
Tiedemaailmassa täytyy olla kovapäinen jos aikoo pärjätä. Tässä mielessä "teoriat ovat kovaa tidettä" eli kovapäisten hypoteeseja.
Kirjoittelet lähes esitieteellisestä ajasta ja selittelet lääketieteen mokia, kun puhe on teoreettisesta fysiikasta. Ja eikö se Koch itsekin edustanut juurikin tiedemaailmaa.
Olet pelkkä vitun pelle, joka ei ymmärrä asioista yhtään mitään, mutta jonka pitää mölistä omat mölinänsä joka asiassa.
"Teoriat ovat varsin pehmoista näennäistiedettä."
Tieteelliset teoriat ovat tieteen kovin ydin, oi hyvä idiootti.
Tieteestä kertominen yleisellä tasolla on sanallista kerrontaa ja tässä pätee samat loogiset vaatimukset tieteen haarasta riippumatta.
Teoreettinen fysiikka ei tässä muodosta poikkeusta.
Tieteelliset teoriat voivat olla matemaattisia kaavoja taikka sanallisia selityksiä. Tuo oma viittaukseni lääketieteen historiaan Kochin osalta kertoo vain tiedemaailman tavasta suhtautua uusiin ajatuksiin. Niitä voidaan vastustaa pitkäänkin kunnes ne lopulta hyväksytään.
Tiedemaailmassa vallitsee tietynlainen ennakoiva arvofilosofia. Nämä arvofilosofian vaikutukset näkyvät tutkijain jokapäiväisessä työssäkin. Tutkija joka uskaltaa esittää uusia poikkeavia näkemyksiä on oltava tosi rohkea ja tyhmä tai sitten todella jotain uutta tietävä.
Ja tässä on myös erehdysten mahdollisuus. Tutkija joka väittää olevansa erehtymätön on pelkkä ideologi, hörhöinen auktoriteetti.
Tutkija joka julkaisee tutkimuksiaan suurelle yleisölle yleistajuisella kielellä on erityisen altis väärin arvioinnille ja väärille päätelmille. Julkaistu aineisto useimmin palvelee tutkijan omia ennakkoasenteita ja ideologiaa eikä totuutta.
Jokainen tutkija joutuu saman kysymyksen eteen: mitä olen havainnut ja miten tämän kaiken nyt selitän?
Aina on olemassa se mahdollisuus, etä havainnot selitetään oman ennakkoasenteen ja ideologian mukaisesti. Tiede ei yhdeltäkään osa-alueelta voi pitää automaattista ja sidottua ennakkoajattelua pätevänä tutkimusmetodina.
Tiede ei ole ideologiaa, tiede ei etsi yhtä ateistis-nihilististä ideologiaa vaan etsii tosiasioita. (ainakin pitäisi etsiä tosiasioita)
Olet ymmärtänyt väärin tieteen arvofilosofian. Se ei ole jonkin tietyn ideologian pönkittämistä.
↓↓↓ http://keskustelu.suomi24.fi/t/12450203/valon-nopeus-on-aareton