Oikea Uskovainen?

Juuri näin uskikset tekevät.

Jaa että yhdelle henkilölle... niinkuin sanoin että kyllä uskova selitykset löytää.

Mark5:
1. Niinhän te pidätte mutta satukirjoitus ei ole mikään todiste.
2. Tyypillinen uskiksen selitys. Jos raamattu on jumalan sanaa, kaikki hänen opetuksensa on tarkoitettu kaikille, opasti hän sitten yhtä tai useampaa ihmistä. Väität, että jumalasi puhuu "huvikseen"->kiellät ja vastustat jumalasi. Tyypillinen selitys"tämä ei koske minua,koska..."
3. Kerropa mitä näistä olet tehnyt.

uskon_sairautta kirjoitti:

Mark5:
1. Niinhän te pidätte mutta satukirjoitus ei ole mikään todiste.
2. Tyypillinen uskiksen selitys. Jos raamattu on jumalan sanaa, kaikki hänen opetuksensa on tarkoitettu kaikille, opasti hän sitten yhtä tai useampaa ihmistä. Väität, että jumalasi puhuu "huvikseen"->kiellät ja vastustat jumalasi. Tyypillinen selitys"tämä ei koske minua,koska..."
3. Kerropa mitä näistä olet tehnyt.

Lue lisää

Mark5:
"1. Niinhän te pidätte mutta satukirjoitus ei ole mikään todiste.
2. Tyypillinen uskiksen selitys. Jos raamattu on jumalan sanaa, kaikki hänen opetuksensa on tarkoitettu kaikille, opasti hän sitten yhtä tai useampaa ihmistä. Väität, että jumalasi puhuu "huvikseen"->kiellät ja vastustat jumalasi. Tyypillinen selitys"tämä ei koske minua,koska..."
3. Kerropa mitä näistä olet tehnyt."

1. Väitteelläsi ei ole mitään todistusarvoa, ennen kuin esität uskottavan selityksen, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?

2. Tyypillinen ateistien vastaus, kun ei pystytä kumoamaan Jumalan olemassaoloa.

3. Kerro ensin, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1.Moos.1:1)

Mark5 kirjoitti:

Mark5:
"1. Niinhän te pidätte mutta satukirjoitus ei ole mikään todiste.
2. Tyypillinen uskiksen selitys. Jos raamattu on jumalan sanaa, kaikki hänen opetuksensa on tarkoitettu kaikille, opasti hän sitten yhtä tai useampaa ihmistä. Väität, että jumalasi puhuu "huvikseen"->kiellät ja vastustat jumalasi. Tyypillinen selitys"tämä ei koske minua,koska..."
3. Kerropa mitä näistä olet tehnyt."

1. Väitteelläsi ei ole mitään todistusarvoa, ennen kuin esität uskottavan selityksen, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?

2. Tyypillinen ateistien vastaus, kun ei pystytä kumoamaan Jumalan olemassaoloa.

3. Kerro ensin, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1.Moos.1:1)

Lue lisää

3. Vastaapa selvästi esitettyyn kysymykseen äläkä kiemurtele.

Muutama sana käyttäjälle Mark5:

"Väitteelläsi ei ole mitään todistusarvoa, ennen kuin esität uskottavan selityksen, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?"

-Se että jotain asiaa ei tällä hetkellä tiedetä ei suinkaan tarkoita, että jokin taikaolento teki sen. Jos vaikka naapurin parkkipaikalle ilmestyy uusi mersu niin se ei tarkoita, että Jumala taikoi sen siihen.
-Kun mennään suuriin kysymyksiin kuten vaikka Universumin syntyyn niin ihmiskunnalla on jo ajatuksia siitä miten kaikki on saanut alkunsa. Voi olla, että emme ikinä löydä 99,999% varmuutta asiasta. Mutta se on vain hyväksyttävä.

-Nykytietämyksen mukaan on hyvinkin todennäköistä maailmankaikkeuden syntyminen "tyhjästä".
'A Universe From Nothing' by Lawrence Krauss, AAI 2009
https://youtu.be/7ImvlS8PLIo

"(1)Mutta koska pidämme Raamattua yhtenä varmana todisteena Jumalasta, (2)omien henkilökohtaisten kokemustemme kanssa, tiedämme, että Jumala on olemassa. (3)Lisäksi muitakin varmoja todisteita on."

-(1)Raamattu ei poikkea mitenkään muiden uskontojen teksteistä.
Raamatun kirjoittamisen historiasta tiedetään varsin paljon, kuten milloin eri kirjat on kirjoitettu, missä ne on kirjoitettu ja jopa mikä motiivi niiden kirjoittajilla on. Sekin on tutkittu miten Raamattu on muuttunut ajan kuluessa.
-(2)Henkilökohtaiset tuntemuksesi ja tunteesi ovat varsin huono todiste kenellekään muulle kuin itsellesi. Jos olet saanut hyvän olon vaikka rukoilusta se ei valitettavasti käy todisteena muille kuin itsellesi. Jos olet puhunut "kielillä" ja mielestäsi tuntenut Pyhän hengen voiman niin se tuntemus on itselläsi. Muille se näyttää vain... no hölmöltä. Lisäksi ne jotka ovat luopuneet uskosta ja ovat tehneet tätä "puhumista" eivät enää pidä sitä mitenkään yliluonnollisena kokemuksena.
-(3)Teistit, kaikissa uskonnoissa ovat epäonnistuneet Jumaliensa todistamisessa.
Jahven kanssa on sama asia.

"Kaikki uskovat, joille Jeesus on antanut vallan tehdä noita tekoja Hänen nimessään, myös tekevät niitä. "

-Viittaat ilmeisesti Raamatun kohtaan, jossa luvataan immuniteetti myrkyille ja käärmeenpuremille?
-En suosittelisi. Ei ole ketään kuka voisi ajatella olevansa immuuni vaikka akkuhapolle olkoot vaikka kuinka varma Jeesuksen suojelusta. Jos juot akkuhappoa tai muuta myrkkyä niin kuolet.
-Jeesus, Pyhähenki tai mikään muukaan taikaolento ei ole ikinä pelastanut tai suojellut todistetusti ketään. Kaikki ovat kuolleet. Älä juo myrkkyä.

Quo.Vadis kirjoitti:

Muutama sana käyttäjälle Mark5:

"Väitteelläsi ei ole mitään todistusarvoa, ennen kuin esität uskottavan selityksen, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet luoda itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?"

-Se että jotain asiaa ei tällä hetkellä tiedetä ei suinkaan tarkoita, että jokin taikaolento teki sen. Jos vaikka naapurin parkkipaikalle ilmestyy uusi mersu niin se ei tarkoita, että Jumala taikoi sen siihen.
-Kun mennään suuriin kysymyksiin kuten vaikka Universumin syntyyn niin ihmiskunnalla on jo ajatuksia siitä miten kaikki on saanut alkunsa. Voi olla, että emme ikinä löydä 99,999% varmuutta asiasta. Mutta se on vain hyväksyttävä.

-Nykytietämyksen mukaan on hyvinkin todennäköistä maailmankaikkeuden syntyminen "tyhjästä".
'A Universe From Nothing' by Lawrence Krauss, AAI 2009
https://youtu.be/7ImvlS8PLIo

"(1)Mutta koska pidämme Raamattua yhtenä varmana todisteena Jumalasta, (2)omien henkilökohtaisten kokemustemme kanssa, tiedämme, että Jumala on olemassa. (3)Lisäksi muitakin varmoja todisteita on."

-(1)Raamattu ei poikkea mitenkään muiden uskontojen teksteistä.
Raamatun kirjoittamisen historiasta tiedetään varsin paljon, kuten milloin eri kirjat on kirjoitettu, missä ne on kirjoitettu ja jopa mikä motiivi niiden kirjoittajilla on. Sekin on tutkittu miten Raamattu on muuttunut ajan kuluessa.
-(2)Henkilökohtaiset tuntemuksesi ja tunteesi ovat varsin huono todiste kenellekään muulle kuin itsellesi. Jos olet saanut hyvän olon vaikka rukoilusta se ei valitettavasti käy todisteena muille kuin itsellesi. Jos olet puhunut "kielillä" ja mielestäsi tuntenut Pyhän hengen voiman niin se tuntemus on itselläsi. Muille se näyttää vain... no hölmöltä. Lisäksi ne jotka ovat luopuneet uskosta ja ovat tehneet tätä "puhumista" eivät enää pidä sitä mitenkään yliluonnollisena kokemuksena.
-(3)Teistit, kaikissa uskonnoissa ovat epäonnistuneet Jumaliensa todistamisessa.
Jahven kanssa on sama asia.

"Kaikki uskovat, joille Jeesus on antanut vallan tehdä noita tekoja Hänen nimessään, myös tekevät niitä. "

-Viittaat ilmeisesti Raamatun kohtaan, jossa luvataan immuniteetti myrkyille ja käärmeenpuremille?
-En suosittelisi. Ei ole ketään kuka voisi ajatella olevansa immuuni vaikka akkuhapolle olkoot vaikka kuinka varma Jeesuksen suojelusta. Jos juot akkuhappoa tai muuta myrkkyä niin kuolet.
-Jeesus, Pyhähenki tai mikään muukaan taikaolento ei ole ikinä pelastanut tai suojellut todistetusti ketään. Kaikki ovat kuolleet. Älä juo myrkkyä.

Lue lisää

Hyvä vastaus mark5.n kaltaisille himouskoville, parempi vastaus jopa kuin omani...

bad.boy kirjoitti:

Jaa että yhdelle henkilölle... niinkuin sanoin että kyllä uskova selitykset löytää.

Jaakoppi-Mark eritoten.

kekek-kekek kirjoitti:

3. Vastaapa selvästi esitettyyn kysymykseen äläkä kiemurtele.

3.mark5 ei uskalla vastata,koska mark5 (ja bebe.kin) ovat jo nyt täysin solmussa selityksiensä kanssa, ovat "itseoppineita" uskiksia, selittelyiden ja tulkintojen sokaisemia valeuskovaisia, jumalharhoissaan.

Ääliöuskovaisuudessa asialle kuin asialle on aina olemassa peruste. Niillä ei tietenkään ole mitään tekemistä totuuden kanssa ja vielä vähemmän minkään loogisen selityksen kanssa mutta ääliöille huonokin perustelu kelpaa siinä missä ihmeet ja ilmestyksetkin.

"Kertoisitko missä Jeesus on, jotta voin lähteä seuraamaan? Vähän hankala muuten toimia tuon mukaan"

Vastaus:
"Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm.3:20)

Jos olet vilpitön ja etsit todella Jeesusta, Hän antaa kyllä löytää itsensä. Voit rukoilla ja pyytää Häntä tulemaan elämääsi. Jos heti et koe mitään, älä hellitä. Rukoile vaikka joka päivä, kunnes löydät Hänet. Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Mark5 kirjoitti:

"Kertoisitko missä Jeesus on, jotta voin lähteä seuraamaan? Vähän hankala muuten toimia tuon mukaan"

Vastaus:
"Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm.3:20)

Jos olet vilpitön ja etsit todella Jeesusta, Hän antaa kyllä löytää itsensä. Voit rukoilla ja pyytää Häntä tulemaan elämääsi. Jos heti et koe mitään, älä hellitä. Rukoile vaikka joka päivä, kunnes löydät Hänet. Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Lue lisää

Olisko ne olleet jeesuksia, niin ne naiset, jotka hiljan soittivat ovikelloani ja sanoivat jotakin Jumalasta ja Jeesuksesta.
Päästin heidät sisälle ja sohvalle istumaan niin sitten vanhempi frouva kertoi, että he ovatkin jehovan todistajia.
Olivatko he ns. antikristuksia tai vääräuskoisia?

Mark5 kirjoitti:

"Kertoisitko missä Jeesus on, jotta voin lähteä seuraamaan? Vähän hankala muuten toimia tuon mukaan"

Vastaus:
"Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm.3:20)

Jos olet vilpitön ja etsit todella Jeesusta, Hän antaa kyllä löytää itsensä. Voit rukoilla ja pyytää Häntä tulemaan elämääsi. Jos heti et koe mitään, älä hellitä. Rukoile vaikka joka päivä, kunnes löydät Hänet. Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Lue lisää

Samoin minun oven takana oli jeesuksia kaksin kappalein, keski-ikäisiä miehiä mutta ilman partaa. Sisälle en päästänyt, kun kutsumatta ja uskomatta tulivat....

Mark5 kirjoitti:

"Kertoisitko missä Jeesus on, jotta voin lähteä seuraamaan? Vähän hankala muuten toimia tuon mukaan"

Vastaus:
"Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm.3:20)

Jos olet vilpitön ja etsit todella Jeesusta, Hän antaa kyllä löytää itsensä. Voit rukoilla ja pyytää Häntä tulemaan elämääsi. Jos heti et koe mitään, älä hellitä. Rukoile vaikka joka päivä, kunnes löydät Hänet. Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Lue lisää

>Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Vastaavasti Jeesukselle ylivoimaisesti tärkein asia tuntuu olevan piileskely.

RepeRuutikallo kirjoitti:

>Jeesuksen löytäminen on ylivoimaisesti tärkein asia ihmiselle.

Vastaavasti Jeesukselle ylivoimaisesti tärkein asia tuntuu olevan piileskely.

Joo,kyllä vähintäänkin outo tapa osoittaa suurta rakkautta kaikkitietävältä jumalalta: raamatun julmuudet, narsismi (vain minua on rakastettava), hylkää perheesi, "näyttäytyy" olematomana,mykkänä,näkymättömänä,mitään tekemättömänä jne jne. kaikkea muuta täysin järjetöntä.
Tällaista olentoa uskikset pitävät kaiken rakkauden alkuna, voi sitä selitysten ja tulkintojen määrää, että musta saataisiin valkoiseksi, ei vaan onnistu, ei sitten millään jumala muutu todelliseksi.

jumalharhaa kirjoitti:

Joo,kyllä vähintäänkin outo tapa osoittaa suurta rakkautta kaikkitietävältä jumalalta: raamatun julmuudet, narsismi (vain minua on rakastettava), hylkää perheesi, "näyttäytyy" olematomana,mykkänä,näkymättömänä,mitään tekemättömänä jne jne. kaikkea muuta täysin järjetöntä.
Tällaista olentoa uskikset pitävät kaiken rakkauden alkuna, voi sitä selitysten ja tulkintojen määrää, että musta saataisiin valkoiseksi, ei vaan onnistu, ei sitten millään jumala muutu todelliseksi.

Lue lisää

Jumala on todellinen eikä mikään ateistien kielto muuta sitä. Ateistit mielikuvittelevat valkean mustaksi ja mustan valkeaksi -- narsismi on yksin jumalankieltäjässä.

näin.päin kirjoitti:

Jumala on todellinen eikä mikään ateistien kielto muuta sitä. Ateistit mielikuvittelevat valkean mustaksi ja mustan valkeaksi -- narsismi on yksin jumalankieltäjässä.

Jos väität jumalaasi todelliseksi niin aivan vapaasti voit asian perustella ja todistaa.
Muuten väitteesi jumalastasi on vain sanahelinää ja valhetta, pelkästään oma väitteesi ilman mitään todellisuuspohjaa, jumalharhojasi.

Tähän vain sen verran, ettei taida olla uskontoa maailmassa, missä ei pahojen henkien manaaminen olisi osa ihmisen parantamista. Tuotahan ovat harrastaneet Lapin noidat ja edelleen manaaminen on mm. osa Hindulaisuutta, Juutalaisuutta kuin Islamia.

Eikait tarkoita, että kaikki ovat yhtä tehokkaita mielikuvituspahisten häätämisessä?

Lisäksi käärmeillä kuten kyillä on tapana vältellä ihmisiä, tästä on ihan omakohtaista kokemusta.

Kun Raamatun mukaan Saatanakin on saman jumalolennon poika, jonka pojan kristityt uskovat Jeesuksen olevan, niin onko Jeesus syntymäjärjestyksessä vanhempi vai nuorempi vai samanikäinen veljensä Saatanan kanssa?

1. Nämä bebeben ja mark5n mainostavat "hengellisyydet" ovat täyttä hölynpölyä. Heidän "hengellisyys" ei ole yhtään mitään muuta kuin muillakaan ihmisillä. Jos heidän tätä hengellisyyttä tutkittaisi edes vähän, pintaa raapaistaisi, löytyisi höttöä ja kuvittelua.
"Ihme"kokemus on selitetty tosiasioiden vastaisesti jumalalla, kuten lähes joka väliin tungetaan jumala. Eli uskiksella ei sata varmasti ole mitään yhteyttä jumalaan vai valheellinen väite siitä, jumalasta ei jää uskikselle muuta kuin harhakuvitelma päähän.
2. Markin vakio selitys maailmankaikkeuden luomisesta. Mark5 ei tiedä miten maailmankaikkeus on kehittynyt, ei tiedä kukaan ihminen, tieteellä on kuitenkin paljon uskottavampi selitys kuin jumala.
Tämän kohdan uskis selittäää itselle edullisesti, kuten bebe. Selvä jeesuksen opetus ja käsky kaikille ja sitä ei noudateta. Bebe ja mark5 vastustavat jumalaansa ja ovat olevinaan jumalansa palvelijoita. Bebe ja mark5 ovat valehtelijoita ja huijareita uskossaan, valeuskovaisia.
3. Bebe ja mark5 eivät täytä täysin selviä jumalansa uskovan "merkkejä", bebe ja mark5 ovat valeuskovaisia, valehtelevat ja huijaavat uskossaan.
Miksi kukaan uskis ei ole todistetusti tehnyt yhtään mainituista merkeistä?
Koska kaikki väitetyt "varmasti tehdyt" ja "kaikkien nähdyt" teot ovat huijausta.

Kuten nämä kaikki kolme kohtaa, ja on paljon muitakin, osoittavat, että kaikki uskikset valehtelevat ja tulkitsevat täysin oman mielensä mukaisesti raamattua, jumalansa sanaa.
Ja vielä kehtaavat esiintyvä täällä hurskaina ja suurina opettajina, sairasta, todella sairasta valehtelua ja huijausta.

kekek-kekek kirjoitti:

Kun Raamatun mukaan Saatanakin on saman jumalolennon poika, jonka pojan kristityt uskovat Jeesuksen olevan, niin onko Jeesus syntymäjärjestyksessä vanhempi vai nuorempi vai samanikäinen veljensä Saatanan kanssa?

Lue lisää

Nämä saatanat, kolmiyhteydet yms. ovat juuri sitä samaa sarjaa kuin muutkin uskisten selittelyt ja tulkinnat, kuluvat samaan kategoriaan kuin Liisa ihmemaassa...
Uskikset ovat täysin solmussa ja syvällä suossa selityksineen ja tulkintoineen.

2."Se tarkoittaa sitä, että kaikki maallinen tulee hylätä ja kuunnella ainoastaan Pyhän hengen sana. Jeesuksen seuraaminen on hengellinen toimi. Mikään maallinen ei tarkoita Jeesuksen seuraamista. "

Niin tarkoittaakin maallisen omaisuuden antamista köyhille. Tämä on selvä jeesuksesi opetus ja käsky, etkä noudata jeesuksesi selvää ja yksiselitteistä käskyä? Kiellät jumalasi. väität epäsuorasti, että jeesuksesi vain "juttelee huvikseen"-> ja olet olevinaan nöyrä jumalasi lähettiläs(!?).
Missä kohtaa tässä jeesuksesi opastaa, että jeesuksen seuraaminen on "hengellinen toimi"? Ei missään. Keksit täysin omia tulkintoja jeesuksesi opastuksista. Väärennät jeesuksesi sanomisia-> kiellät näin jumalasi ja olevinaan olet nöyrä jumalan lähettiläs(?!).

>Jumala on uskovalla jokapäiväisesti läsnä. Uskova on tietoinen siitä, että Jumala on aina läsnä.

Ihmisen mieli on todellakin tavattoman voimakas vaikuttaja. Tutkimus jatkuu.

...lisäksi nämä himouskovat kuvittelevat, että heidän tyhjänpäiväisillä kirjoituksilla tällä palstalla olisi jotain merkitystä, taivaspisteitä nähtävästi yrittävät kerätä

uskissokeutta kirjoitti:

...lisäksi nämä himouskovat kuvittelevat, että heidän tyhjänpäiväisillä kirjoituksilla tällä palstalla olisi jotain merkitystä, taivaspisteitä nähtävästi yrittävät kerätä

Uskovainen elää haavekuvitelmissaan.

Käsityksesi psykiatriasta voisi hyötyä siitä, että lukisit esimerkiksi sveitsiläisen psykiatri Medard Bossin eksistentiaalisia perustuksia modernille lääketieteelle ja psykiatrialle (Existential Foundations of Medicine and Psychology, 1979). Psykiatria, tai lääketiede ei todellakaan ole yksimielinen siitä että kaikki ihmisen mieltä koskeva on aivokemiallisia prosesseja.
Kun asiaa tarkastelee järkevästi, kuten Boss, huomataan että taustalla on ennemminkin kartesiolaisen tradition vaikutus ihmiseen pelkkänä luonnonoliona, vaikka sellainen tutkimus itsessään edellyttää aina »a priori« ihmisen olevan enemmän kuin pelkkä »res extensa«, eli ulottuvainen olento.
Sähkökemiallinen prosessi on itsessään ihmisen olemistavan jatke, jossa aistihavaintoa täydennetään esim. traditiossa välittyneellä ymmärryksellä, kuten lääketieteellisellä tulkinnalla, joka on opittu lukemalla kirjoja. Se, josta tällainen kokemusten tulkinta vain aivokemiallisina prosesseina on kiinni, olet viime kädessä sinä tietynlaisen kulttuurin ehdollistamana.
Kulttuurinen olento ei kuitenkaan ole itse koskaan pelkkää aivokemiaa, so. läsnäoloistettu »res extensa«, jossa mielen uskotaan olevan sisällä kuin hengarin vaatekaapissa.
Psykiatrian kysymys ihmisen mielestä ylipäätänsä on haastavampi kysymys, jossa täytyy huomioida myös se, miten psykiatrinen tulkinta toisesta ihmisestä itse on olemassa, eli mikä on sähkökemialliseksi tulkitsemisen olemistapa — siitä päästään lähemmäksi todellista ihmisen olemistapaa. Tämä totuus on riippumaton kristinuskosta, joten kristinuskoa ei voida myöskään typistää vain aivokemialliseksi prosessiksi, vaan se on myös todellisuuden traditiosta riippuvaista tulkintaa, aivan kuten psykiatria itsekin.

Kristitty86 kirjoitti:

Käsityksesi psykiatriasta voisi hyötyä siitä, että lukisit esimerkiksi sveitsiläisen psykiatri Medard Bossin eksistentiaalisia perustuksia modernille lääketieteelle ja psykiatrialle (Existential Foundations of Medicine and Psychology, 1979). Psykiatria, tai lääketiede ei todellakaan ole yksimielinen siitä että kaikki ihmisen mieltä koskeva on aivokemiallisia prosesseja.
Kun asiaa tarkastelee järkevästi, kuten Boss, huomataan että taustalla on ennemminkin kartesiolaisen tradition vaikutus ihmiseen pelkkänä luonnonoliona, vaikka sellainen tutkimus itsessään edellyttää aina »a priori« ihmisen olevan enemmän kuin pelkkä »res extensa«, eli ulottuvainen olento.
Sähkökemiallinen prosessi on itsessään ihmisen olemistavan jatke, jossa aistihavaintoa täydennetään esim. traditiossa välittyneellä ymmärryksellä, kuten lääketieteellisellä tulkinnalla, joka on opittu lukemalla kirjoja. Se, josta tällainen kokemusten tulkinta vain aivokemiallisina prosesseina on kiinni, olet viime kädessä sinä tietynlaisen kulttuurin ehdollistamana.
Kulttuurinen olento ei kuitenkaan ole itse koskaan pelkkää aivokemiaa, so. läsnäoloistettu »res extensa«, jossa mielen uskotaan olevan sisällä kuin hengarin vaatekaapissa.
Psykiatrian kysymys ihmisen mielestä ylipäätänsä on haastavampi kysymys, jossa täytyy huomioida myös se, miten psykiatrinen tulkinta toisesta ihmisestä itse on olemassa, eli mikä on sähkökemialliseksi tulkitsemisen olemistapa — siitä päästään lähemmäksi todellista ihmisen olemistapaa. Tämä totuus on riippumaton kristinuskosta, joten kristinuskoa ei voida myöskään typistää vain aivokemialliseksi prosessiksi, vaan se on myös todellisuuden traditiosta riippuvaista tulkintaa, aivan kuten psykiatria itsekin.

Lue lisää

Kiitos vinkistä, minä olen täysi maallikko kognitiivisissa tieteissä ja biologiassa.

Onko todisteita tai varteenotettavia olettamuksia, että tietoisuutemme voisi edes osittain olla muualla kuin naturalistisesti mielletyssä ruumiissamme?

Jos tajuntamme on vain ja ainoastaan ruumiissamme niin eikö silloin kaikenlaiset Jumalatuntemukset/kokemukset voida selittää ilman yliluonnollista elementtiä?

Sanoisin, että tietoisuus on olemista maailmassa toisten ihmisten kanssa ja sellaisena myös tradition vaikutuksen kohteena olevaa. Se, että »naturalistinen« käsitys tietoisuudesta kehittyy, edellyttää historiallista tilannetta, eli tietoisuutta. Tajunta voidaan selittää ilman teologiaa, mutta sitä ei voida selittää vain »naturalistisesti«. Teologiaakin joudutaan lähestymään ihmisen historiallisesti ehdollistuneen ymmärryksen ja tulkinnan kautta — kuten sitä aina myös lähestytään.
»Naturalistinen« käsitys ihmisestä pitää sisällään esimerkiksi jonkin tajuamisen jonakin, kuten aivojen tajuamisen yhteydessä haastatteluaineostosta saatuun kivun kokemukseen — tietoisuus mahdollistaa sen, että haastatteluaineisto, joka toimii merkkikielen varassa, yhdistetään aivoihin tilallisena »avaruuskappaleena«.
Avaruuskappaleet ympäristöllisesti lähestyttävinä kohteina ja kielellinen olemassaolomme toisten ihmisten kanssa mahdollistavat aivojen käsittämisen kivun »paikkana«. Meidän täytyi olla avoimia todellisuudelle ja toisille ihmisille ennen kuin kykenimme tulkitsemaan aivot kivun »paikaksi«.
Omaa tietoisuuttaan on mahdotonta yrittää pusertaa ympäristöllisesti havaitun kohteen sisään, koska tietoisuus on itse jotakin sellaista, joka »ympäröi« siten lähestyttäviä kohteita niiden tilallisessa esilläolossa — tietoisuus ei ole itse mitään, mikä siinä on esillä.
Tämä on ehkä helpointa tajuta sen kautta, jos muistat millaista oli kun olit itse lapsi: et ymmärtänyt mitään aivotieteestä, vaan olit kykenevä ottamaan sellaisen tiedon vastaan. Oman tietoisuutesi avoimuus mahdollisesti sellaisen tiedon vastaanottamisen kuuntelemalla opetusta, lukemalla tiedelehtiä ja -kirjoja, jne. eikä tietoisuutesi ole kadonnut sen jälkeen kun aloit ajatella sen »sisältyvän« johonkin ympäristöllisesti kohdattavaan avaruuskappaleeseen. Avoimuutesi tulkita todellisuutta erottaa sinut edelleenkin sellaisesta kappaleesta.
Eräs tapa havainnoida tietoisuuden eroa olioihin on aika. Asiat tulevat esille ajallisesti, tilallisesti läsnäolevina olioina ja myös aikaa on mahdollista tulkita nykyhetkien seuraantona, jolloin aika käsitetään kokonaan nykyajan kautta pelkkänä läsnäoloistettuna nyt-hetkien seuraantona, eikä ymmärretä sitä, miten tällainen läsnäoloistettu nyt-hetkien seuraanto on itsessään riippuvainen alkuperäisemmästä menneisyydestä — selvittääkseen alkuperäisemmin miksi myös aika käsitetään nyt-hetkien seuraantona, täytyisi tutkia ajan käsitteen historiaa, kuten Aristoteleen aikatutkielmaa ja miksi Kantin aikakäsite ei koskaan päässyt sitä pidemmälle...
Pelkästään se, että edes aloittaa sellaisen tutkimuksen, vapauttaa tietoisuuden alkuperäisemmin ymmärtämään itsensä ajallisena läsnäoloistamisena, jolla on menneisyys ja tulevaisuus aivokemiaa (jonakin nyt läsnäoloistettuna tietona) avoimempana historiallisena toimintana. Se, mikä mahdollistaa tietämisen alkuperäisemmin, on avoimuutemme, jonka on mahdotonta rajoittua ja sisältyä vain aivokemiaan nykyisesti läsnäolevana oliona — se koskee myös aikaa, tilaa, olioita, jne. koskevien käsitteidemme alkuperää, jolloin sellaisten käsitteiden alkuperäisyyttä ei voida ottaa annettuna.

Kiitos asiallisesta kirjoituksesta.
1. "Pelkästään siitä, että monta ihmistä ovat samaa mieltä, ei voida päätellä että he ovat oikeassa, tai että totuuden kriteeri on julkinen jaettavuus."
Tästä olen samaa mieltä. Tämä koskee myös uskovaisia. Usein kuulee sanottavan, että "jumala elää",koska on niin ja niin paljon uskovaisia. Niin, jumala elää näiden ihmisten uskomusten kautta, ei se jumalaa todeksi tee. Mitä muuta jumalasta jää? No, ainakin usko. Henkilökohtaisesti jokin "ihme"kokemus on varmasti arvokas jollekin ihmiselle, sekään ei jumalaa todelliseksi tee, ja kaikki ei näitä kokemuksiaan tulkitse jumalan aikaansaannoksiksi.
2. Jumalansa sanaa ja käskyjä luulisi jumalaa seuraavan noudattavan. Jeesuksesi on sanonut raamatun mukaan paljon muutakin (tai paremminkin jeesuksen vuorosanat), esim. en ole tullut tuomaan rauhaa maanpäälle vaan tuhoa (jotain sinnepäin).
3. Eikö muka raamatussa juuri nuo aloituksen uskovaisen merkit ole mainittu? Aika selkeästi ne on sinne kirjattu. Kirjoittamasi muut uskovaisen merkit olet nyt kyllä itse keksinyt, ei niin raamatussa ole kirjoitettu.

Sitä en tiedä pääsetkö kristuksesi luokse vai et, se on nyt puhtaasti juuri se uskon asia.
Raamatusta löytyy myös kaikkea muutakin kuin noita laittamiasi kohtia, ja niistä kohdista löytyy myös jumalasi julmuus, ei ole rakkautta tappaa ja esim vaatia että perhe pitää hylätä jne, toki selityksin ja tulkinnoin nämä täysin ristiriitaiset kohdat yritetään vääntää "suureksi rakkaudeksi".
Eli en väheksy uskoasi mutta pidän uskosi perusteita valheena ja huijauksena. Olkoonkin ettei kaikkea ihminen pysy selittämään tai ymmärtämään, ei selitykseksi tietämättömyyteen kelpaa olematon,näkymätön,mykkä,mitääntekemätön jumala, jollaisena jumalasi "näyttäytyy".

Kiitos myös sinulle asiallisesta vastauksesta. Jatketaan keskustelua.

Kuten molemmat tiedämme, evankeliumiin on tehty paljon lisäyksiä — ikään kuin Kristuksen sanaa olisi voitu parannella, eikä vain turmella kun ihmiset käyvät sitä käsittelemään oman mielensä mukaisesti.
Viittaat lähetyskäskyyn Markuksen evankeliumin lopussa, Mark. 16:17-18.
Kuitenkin Mark. 16:9-20 pidetään laajalti lisäyksenä. Tämän käsikirjoituksen viimeisen sivun aitoutta epäillään, koska se puuttuu varhaisimmista kreikaksi, latinaksi, syyriaksi, koptiksi ja armeniaksi kirjoitetuista käsikirjoituksista.
Siinä on myös tyylipiirteitä, joiden perusteella se näyttäisi olevan lisäys. Useimmat tutkijat uskovat siten, että alkuperäisen käsikirjoituksen viimeinen sivu katosi ja viimeinen sivu lisättiin 2. vuosisadalla. Paras ja vanhin versio loppuu kohtaan 16:8, joten epäilen kyseisen kohdan aitoutta.
Siitä, mitä minä sanon uskon tunnusmerkiksi, on sen sijaan valtava määrä kohtia ympäri UT:ta, joten historiallis-filologinen tutkimus antaa enemmän tukea minun näkemykselleni.

Minusta Jumala on UT:ssa Isä (Luoja), Poika (Kristus) ja Pyhä Henki. Jumalan toiminta on Isän näkymistä Pojassa, eli Luojan ilmenemistä luodussa Kristuksessa, Pyhän Hengen muistuttavan ja paljastavan toiminnan kautta. Siksi Pyhän Hengen sanotaan olevan paljastamisen Henki.
UT:n Jumala on sellainen kolminaisuus, jossa Kristus paljastuu Luojansa luotuna. Mistään muualta, kuten esimerkiksi Saturnuksen renkaiden syntyhistoriasta, ei löydetä Kristuksen Luojaa. Luojaa ei alkujaankaan ole UT:ssa etsitty luonnosta, kuten sen tuntemattomasta alusta — ihmiset ymmärsivät silloinkin, että luonnossa on tuntemattomia asioita, eikä Luojaa tarvittu niiden selittäjäksi. Miksi nyt sitten tarvittaisiin?
Sen sijaan vain Kristus ilmentää Luojaansa ja vain Kristuksen kautta löydetään hänen Isänsä. Koska Kristus on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:39), puhuu Isä Kristuksen sanassa: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.« (Joh. 14:6). Isä ei vaikene, sillä hän puhuu Poikansa suulla ja Kristuksen kärsimyksessä — kuoleva Kristus oli näkyvissä ja kuultavissa, joten sitä oli myös Isä joka on yhtä Pojan kanssa.

Se, että Kristus on tullut tuomaan miekan (eli sodan), eikä rauhaa (Matt. 10:34) pitää paikkansa, sillä havaitsemme sen esimerkiksi siitä kuinka Rooman paavit hyökkäsivät Lutherin kimppuun, kun hän väitti ettei paavi ole kristinuskon korkein auktoriteetti, vaan Kristus — siitä, että Kristuksen sanasta pidettiin kiinni paavia vastaan seurasi sotaa. Samoin Roomassa kristityt häiritsivät yleistä rauhaa ja silloinkin marttyyrien roviot paloivat. Usko on silloin miekka ja uskominen sodankäyntiä, sillä kristityt eivät luopuneet Kristuksesta julkisen rauhan puolesta, vaan pitivät Kristusta arvokkaampana.

Kristitty86 kirjoitti:

Kiitos myös sinulle asiallisesta vastauksesta. Jatketaan keskustelua.

Kuten molemmat tiedämme, evankeliumiin on tehty paljon lisäyksiä — ikään kuin Kristuksen sanaa olisi voitu parannella, eikä vain turmella kun ihmiset käyvät sitä käsittelemään oman mielensä mukaisesti.
Viittaat lähetyskäskyyn Markuksen evankeliumin lopussa, Mark. 16:17-18.
Kuitenkin Mark. 16:9-20 pidetään laajalti lisäyksenä. Tämän käsikirjoituksen viimeisen sivun aitoutta epäillään, koska se puuttuu varhaisimmista kreikaksi, latinaksi, syyriaksi, koptiksi ja armeniaksi kirjoitetuista käsikirjoituksista.
Siinä on myös tyylipiirteitä, joiden perusteella se näyttäisi olevan lisäys. Useimmat tutkijat uskovat siten, että alkuperäisen käsikirjoituksen viimeinen sivu katosi ja viimeinen sivu lisättiin 2. vuosisadalla. Paras ja vanhin versio loppuu kohtaan 16:8, joten epäilen kyseisen kohdan aitoutta.
Siitä, mitä minä sanon uskon tunnusmerkiksi, on sen sijaan valtava määrä kohtia ympäri UT:ta, joten historiallis-filologinen tutkimus antaa enemmän tukea minun näkemykselleni.

Minusta Jumala on UT:ssa Isä (Luoja), Poika (Kristus) ja Pyhä Henki. Jumalan toiminta on Isän näkymistä Pojassa, eli Luojan ilmenemistä luodussa Kristuksessa, Pyhän Hengen muistuttavan ja paljastavan toiminnan kautta. Siksi Pyhän Hengen sanotaan olevan paljastamisen Henki.
UT:n Jumala on sellainen kolminaisuus, jossa Kristus paljastuu Luojansa luotuna. Mistään muualta, kuten esimerkiksi Saturnuksen renkaiden syntyhistoriasta, ei löydetä Kristuksen Luojaa. Luojaa ei alkujaankaan ole UT:ssa etsitty luonnosta, kuten sen tuntemattomasta alusta — ihmiset ymmärsivät silloinkin, että luonnossa on tuntemattomia asioita, eikä Luojaa tarvittu niiden selittäjäksi. Miksi nyt sitten tarvittaisiin?
Sen sijaan vain Kristus ilmentää Luojaansa ja vain Kristuksen kautta löydetään hänen Isänsä. Koska Kristus on yhtä Isän kanssa (Joh. 10:39), puhuu Isä Kristuksen sanassa: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.« (Joh. 14:6). Isä ei vaikene, sillä hän puhuu Poikansa suulla ja Kristuksen kärsimyksessä — kuoleva Kristus oli näkyvissä ja kuultavissa, joten sitä oli myös Isä joka on yhtä Pojan kanssa.

Se, että Kristus on tullut tuomaan miekan (eli sodan), eikä rauhaa (Matt. 10:34) pitää paikkansa, sillä havaitsemme sen esimerkiksi siitä kuinka Rooman paavit hyökkäsivät Lutherin kimppuun, kun hän väitti ettei paavi ole kristinuskon korkein auktoriteetti, vaan Kristus — siitä, että Kristuksen sanasta pidettiin kiinni paavia vastaan seurasi sotaa. Samoin Roomassa kristityt häiritsivät yleistä rauhaa ja silloinkin marttyyrien roviot paloivat. Usko on silloin miekka ja uskominen sodankäyntiä, sillä kristityt eivät luopuneet Kristuksesta julkisen rauhan puolesta, vaan pitivät Kristusta arvokkaampana.

Lue lisää

Raamatun syntyhistoriasta voi jokainen lukea ja tehdä omat päätelmänsä. Minun päätelmä on se, että Raamattu on samantapainen sankaritarina kuin muutkin sen aikaiset tarinat.
Mitään alkuperäistä Raamattua ei edes ole vaan Raamattu on eri kirjoitelmista koottu kirja, johon on kompromissina valittu jotkut ja jotkut kirjoitelmat on jätetty pois,satukirjoitusta. Kaikki Raamattuun liitetyt pyhyydet ja jumalan sana-määritelmät ovat vain ihmisten keksintöä.
Eli Raamatun jumalaan uskomisen pohja on hatara.
Lutherin kaikkia ajatuksia ei (tarkoituksella?) haluta korostaa, esim Lutherin ajatuksia juutalaisista. Halutaan (tarkoituksella?) korostaa sitä protestanttisuutta. Oliko Luther sittenkään niin "puhtoinen" kuin annetaan ymmärtää?

Kaikista näistä ja uskovaisten perustelujen onttoudesta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä: jumala on valhetta ja huijausta.
Ymmärrän, että ihmisellä on kaipuu jostakin, jostakin merkityksellisyydestä ja pelastuksestakin joltakin (kuolema, kadotus jne).
Sitä en ymmärrä, että tätä itse löydettyä jumalaa yritetään lähes väkisin syöttää totuutena muille ihmisille.
Usko pitäisi olla henkilökohtainen eikä mitään muuta,koska perusteluita "kaikkien jumalasta" ei ole.
Valitettavan usein uskovainen tuomitsee muut oman jumalansa perusteella vaikka pitäisi tuomita vain itsensä ja muut samalla tavalla uskovat.
Valitettavan usein uskovainen kuvittelee olevansa "parempi" ihminen kuin muut vaikka ihminen voi elää hyvän elämän täysin ilman uskiksen julistamaa jumalaakin.
Rakkaus yms. hyvät asiatkaan eivät tarvitse selittäjäkseen jumalaa.

Historiatiede ei ole kuten matematiikkaa, mutta siinä on parempia ja huonompia perusteluita. Raamatun syntyhistoriasta lukeneet useimmat tutkijat ovat samalla kannalla kuin minä, koska sille on enemmän perusteita. Eräs on teoreettinen johdonmukaisuus.
Raamatun syntyhistorian selittämiseen täytyy käyttää samoja perusteita kuin toistenkin historiallisten dokumenttien, joiden kehityksessä havaitaan vastaavia piirteitä. Historiatieteessä uskotaan kevyemminkin perustein dokumenttien perustuvan todellisiin tapahtumiin. Filologinen tutkimus joutuu käyttämään puutteellisia lähdeaineistoja, mutta siinä ei ole kysymys vain omien mielihalujen seuraamisesta.
Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää Sokratesta: vaikka Sokrates ei itse kirjoittanut mitään ja primaarilähteet hänen elämäänsä, kuten tuomioon Ateenassa ja kuolemaan, perustuvat näytelmäkirjailijan uralle tahtoneen Platonin — »millaisia valheita sinä oletkaan minusta kirjoittanut!« kerrotaan Sokrateen huudahtaneen luettuaan Platonin tekstejä —, Ksenofonin keräilemiin huhuihin, sekä Aristofaneen komedianäytelmään. Kaikki kolme primaarilähdettä ovat myös keskenään useissa piirteissä ristiriitaisia. Kuitenkin kaikissa on myös yhdistävänä tekijänä sellaista, minkä selittää parhaiten historiallinen tosiperäisyys: Sokrates oli oikea henkilö, joka tuomittiin ja kuoli Ateenassa.
Ei ole myöskään mitään alkuperäistä Sokrateesta kertovaa kirjaa, vaan suullisia puheita, jotka oli myöhemmin kerätty vaihtelevassa muodossa kirjoituksiksi — osa niistä, kuten esimerkiksi Platonin ›Timaios‹, ovat selvästi fiktiivisiä, mutta siitä ei voida kuitenkaan päätellä Sokrateen olleen fiktiivinen hahmo, tai että Platonin ›Faidon‹ olisi kokonaan virheellinen kuvatessaan Sokrateen vankilassa odottamassa tuomiotaan.

Ei minustakaan ole tarvetta olettaa, että koskaan olisi ollut yhtä lähdettä Raamatulle, vaan että vaihtelevia tarinoita on myöhemmin kirjoitettu ylös, jotka ensin välittyivät suullisessa muodossa. Suullisen perinteen alun selittää parhaiten se, että Kristus oli myös todellinen historiallinen henkilö. Siihen saadaan vahvistusta myös esimerkiksi roomalaisen historioitsija Tacitukselta vuodelta 116:
»Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.» (Annaalit 15, 44.)
Tacitus oli roomalainen historioitsija joka vihasi kristittyjä, joten ei ole syytä olettaa, että hän olisi uskonut kristittyjen käsityksen Pilatuksen toiminnasta vain huhujen perusteella. Kun kysymystä Kristuksen historiallisuudesta käsitellään kuten mitä tahansa dokumenttia, on siitä enemmän aineistoa kuin useista, joiden historiallisuuteen kuitenkin uskotaan.

Olen paljolti samaa mieltä sikäli, että »Ihmeistä« ainakin osa on myöhempää lisäystä, elleivät kaikki. Sellaisten lisäysten perustana lienee, että kirjoittajat ovat yrittäneet tehostaa uskonsanomaa — ikään kuin Jumalan toiminta parantuisi siitä, että ihmiset yrittävät omine käsityksineen ja haluineen puuttua siihen.
Suurin ja tärkein ihme on se, että Kristus oli yhtä Isän kanssa — ja siihen täytyy kristityn uskoa, jos hän aikoo olla kristitty. Jos ihmeparantumisia yms. nimittäin olisi tapahtunut, ei niistä tai niihin uskomisesta olisi mitään hyötyä, ellei Kristus olisi yhtä Isän kanssa. Sen sijaan usko Kristuksen ykseyteen Isän kanssa ei edellytä toisia »ihmeitä«, joten sellaisten tapahtuminen on meille kristityille minusta melko lailla yhdentekevää.
Joka tapauksessa se, että ihmeisiin ei yleensä uskota, perustuu ns. vulgaarisuuden ja keskivertoisuuden aksioomiin, joiden oikeutuksesta tai oikeutuksettomuudesta keskustelu olisi hyödytöntä, sillä kristityn ei ole tarvetta vakuuttaa ketään »ihmeistä« tai sellaisten puutteesta.

Joka tapauksessa, »ihmeet« teivät olisi tekijöilleen ilon aihe, »ihmeitä« tekevät myös väärät ja eksyttävät ihmiset ja usko pelkkien »ihmeiden« perusteella on torumisen aihe:
»Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.« (Luuk. 10:19). »Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.« (Mark. 13:22)
»Niin Jeesus sanoi hänelle: ›Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko‹« (Joh. 4:48)

Siihen, miksi Luoja ilmenee nöyryyttävässä, kivun ja kärsimyksen täyttämässä muodossa, sekä vain historialliselle ihmiselle — kuulopuheilla, teksteillä ja traditioilla on aina omanlaisensa »risti« kannettavanaan, johon verrattuna luonnollinen teologia vaikuttaa varmastikin useimmista kestävämmältä vaihtoehdolta... kaikki, mikä on historiallista, rajallista, sekavaa ja suttuista, on kuten elämämme, eikä totuudella ole mahdottomampaa paikkaa asua.

Kristitty86 kirjoitti:

Olen paljolti samaa mieltä sikäli, että »Ihmeistä« ainakin osa on myöhempää lisäystä, elleivät kaikki. Sellaisten lisäysten perustana lienee, että kirjoittajat ovat yrittäneet tehostaa uskonsanomaa — ikään kuin Jumalan toiminta parantuisi siitä, että ihmiset yrittävät omine käsityksineen ja haluineen puuttua siihen.
Suurin ja tärkein ihme on se, että Kristus oli yhtä Isän kanssa — ja siihen täytyy kristityn uskoa, jos hän aikoo olla kristitty. Jos ihmeparantumisia yms. nimittäin olisi tapahtunut, ei niistä tai niihin uskomisesta olisi mitään hyötyä, ellei Kristus olisi yhtä Isän kanssa. Sen sijaan usko Kristuksen ykseyteen Isän kanssa ei edellytä toisia »ihmeitä«, joten sellaisten tapahtuminen on meille kristityille minusta melko lailla yhdentekevää.
Joka tapauksessa se, että ihmeisiin ei yleensä uskota, perustuu ns. vulgaarisuuden ja keskivertoisuuden aksioomiin, joiden oikeutuksesta tai oikeutuksettomuudesta keskustelu olisi hyödytöntä, sillä kristityn ei ole tarvetta vakuuttaa ketään »ihmeistä« tai sellaisten puutteesta.

Joka tapauksessa, »ihmeet« teivät olisi tekijöilleen ilon aihe, »ihmeitä« tekevät myös väärät ja eksyttävät ihmiset ja usko pelkkien »ihmeiden« perusteella on torumisen aihe:
»Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.« (Luuk. 10:19). »Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.« (Mark. 13:22)
»Niin Jeesus sanoi hänelle: ›Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko‹« (Joh. 4:48)

Siihen, miksi Luoja ilmenee nöyryyttävässä, kivun ja kärsimyksen täyttämässä muodossa, sekä vain historialliselle ihmiselle — kuulopuheilla, teksteillä ja traditioilla on aina omanlaisensa »risti« kannettavanaan, johon verrattuna luonnollinen teologia vaikuttaa varmastikin useimmista kestävämmältä vaihtoehdolta... kaikki, mikä on historiallista, rajallista, sekavaa ja suttuista, on kuten elämämme, eikä totuudella ole mahdottomampaa paikkaa asua.

Lue lisää

Kristinuskon keskeisin asia on ylösnousemus, jos se ei ole totta niin kristinusko ei voi olla totta. Kun hylkäät osan väitetyistä ihmeistä niin millä perusteella hyväksyt loput yliluonnolliset väittämät?

Raamatussa on paljon totuusväittämiä, kun olet ilmeisesti hylännyt osan niin eikö loputkin ole syytä alistaa kriittiselle tutkimiselle?

Hyväksytkö sekulaarien tutkijoiden ajatuksia ja tutkimustuloksia tai oletko sattumoisin tutustunut heidän näkemyksiinsä Raamatusta ja kristinuskosta?

q.v kirjoitti:

Kristinuskon keskeisin asia on ylösnousemus, jos se ei ole totta niin kristinusko ei voi olla totta. Kun hylkäät osan väitetyistä ihmeistä niin millä perusteella hyväksyt loput yliluonnolliset väittämät?

Raamatussa on paljon totuusväittämiä, kun olet ilmeisesti hylännyt osan niin eikö loputkin ole syytä alistaa kriittiselle tutkimiselle?

Hyväksytkö sekulaarien tutkijoiden ajatuksia ja tutkimustuloksia tai oletko sattumoisin tutustunut heidän näkemyksiinsä Raamatusta ja kristinuskosta?

Lue lisää

Noita kirjoittamiasi asioita ja kysymyksiä itsekin olen ihmetellyt.
Harras ja jumalaansa seuraava uskovainen ei noudata jumalansa käskyjä(?), uskoo osan ihmeistä, selittää ja tulkitsee jne.
Uskominen tarkoittaa: on uskottava täysin kritiikittä järjettömyydet, tosiasiat pitää "kiertää", tappaminen on suurta rakkautta, hyvä jumala käskee tappamaan ja hylkäämään läheiset, että vain häntä rakastettaisi jne. ristiriitaa ja vielä kerran ristiriitaa.
Kuitenkin väitetyltä kaikkitietävältä ja kaiken rakkauden lähteeltä voisi odottaa jotain selkeämpää ja oikeasti "rakkauden tekoja".
Ihminen kyllä ymmärtää, vaikka uskisten mukaan ihminen ei voi ymmärtää jumalaa, ko jumala ei ole mikään rakastava isä vaan ihmisten luoma kuvitteellinen olento.
Selityksin ja tulkinnoin yritetään vääntää musta valkoiseksi, satu todeksi, ja uskominen ei muka ole mielen sairautta?

q.v kirjoitti:

Kristinuskon keskeisin asia on ylösnousemus, jos se ei ole totta niin kristinusko ei voi olla totta. Kun hylkäät osan väitetyistä ihmeistä niin millä perusteella hyväksyt loput yliluonnolliset väittämät?

Raamatussa on paljon totuusväittämiä, kun olet ilmeisesti hylännyt osan niin eikö loputkin ole syytä alistaa kriittiselle tutkimiselle?

Hyväksytkö sekulaarien tutkijoiden ajatuksia ja tutkimustuloksia tai oletko sattumoisin tutustunut heidän näkemyksiinsä Raamatusta ja kristinuskosta?

Lue lisää

Kristus sanoo: »Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa« (Joh. 3:3). »Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.« (Joh. 3:7). Ne jotka uskovat Kristukseen, syntyvät uudelleen ainakin »ylhäältä« eli Kristuksen kautta suhteessaan Isään. Minun ei tarvitse sanoa kaikkiin kysymyksiin »kyllä« tai »ei«, kuten siihen onko ruumiillinen ylösnousemus jotakin joka tapahtuu vasta määrätyn ajanjakson jälkeen, koska en tiedä, tai sillä ei ole merkitystä itse pääasian kannalta, kuten Lasaruksen herättäminen, jossa on tavanomaisen ihmekertomuksen piirteitä.
Kun joku uskoo Kristukseen ja syntyy uudelleen ylhäältä, on siinä riittävästi, että hänen ei tarvitse pohtia sen ohella kaikkia toisia kysymyksiä. Jätän toiset asiat Isän huoleksi, minulle riittää se, että uskon Kristuksen olleen Isän kanssa yhtä ja olen yhteydessä Luojaan. Siitä kykenen itse varmistumaan eläessäni ja uskomalla.
Olen taipuvainen uskomaan kaiken ihmistä koskevan mahdollisimman banaaliksi ja vulgaariksi. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin loppua (Mark. 6:9-20), jossa Kristus ilmestyy Magdaleenalle ja opetuslapsilleen, pidetään historiallisessa tutkimuksessa yleensä väärennöksenä.
Periaatteeni Raamatun tulkinnalle ovat (a.) luonnollinen järki, (b.) historiallis-filologinen tutkimus, (c.) omat kokemukset. Uskon sitä mikä täyttää kaikki kolme kriteeriä ja pidän epätotena sellaista, mikä epäonnistuu kaikkien niiden täyttämisessä, loppuja epäilen enemmän tai vähemmän. Esimerkiksi kohta »Sillä kun kuolleista noustaan [...] he ovat niinkuin enkelit taivaissa« (Mark. 12:25) vaikuttaa olevan ristiriidassa Lasaruksen henkiinheräämisen kanssa, sillä hän ei ole »niinkuin enkelit taivaissa«. Kun kaksi kohtaa vaikuttavat olevan ristiriidassa, mutta enkelit ja riivaajat tunnen omasta kokemuksestani (c.) ja on enemmän luonnollisen järjen (a.) mukaista kuolleista nousseiden olevan sellaisia, jotka eivät kävele ympäriinsä, uskoisin ennemmin kohdan Lasaruksesta olevan väärennös — sikäli kun kriteeri (b.) kuitenkin on täyttymättä, lykkään arvostelmaa.
Olen itse ammatiltani filosofian maisteri ja tehnyt sekulaaria tutkimusta kristinuskosta — esimerkiksi oma uskoni ja kokemukseni eivät siihen kuulu. Kaikki akateemiset kriteerit täyttävä tutkimus kristinuskoon on periaatteessa sekulaaria.

Kristus tosin nousee ylös myös muissa kertomuksissa, kuten Johanneksen evankeliumissa, joten uskon sen. »Jeesus sanoi hänelle: ›Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!‹« (Joh. 20:29). Sopiva periaate on, että pyrkii tinkimään kaikesta siitä, mikä on luonnollisen järjen vastaista — etenkin kun tekstiin on tehty myöhempiä lisäyksiä, kuten jotkin ihmeet. Tästäkin kohdasta käy ilmi, ettei Kristuksen näkeminen ja koetteleminen sormellaan ole kuitenkaan tärkeä: »autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!‹«. Tarvitseeko minun uskoa Kristuksen edes olleen näkyvästi koeteltavissa?
Tässä ja useissa kohdissa Kristus ilmaisee, että on sitä parempi, mitä vähemmän edellyttää »ihmeellisiä« asioita, kuten ruumiillisia ilmestyksiä ja uskoo niiden puutteesta huolimatta. Suurempi ihme kuin Kristuksen ilmestyminen päivällispöytään on esimerkiksi syntymiseni uudelleen »ylhäältä«, jonka olen saanut uskossa Kristukseen Isän Poikana Pyhän Hengen kautta — vaikka Kristus ilmestyisi minulle näkyvässä hahmossa, niin siihen uskominen ei olisi minulle suuremmaksi ansioksi, kuin näkemättä uskominen.

» Paljon muitakin tunnustekoja [sēmeia], joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että [ina] te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20:30-31)«. Tässä ›että‹ ilmaisee arvojärjestystä: sillä se, että Jeesus on Kristus Jumalan poika ja että meillä on uskon kautta elämä hänen nimessänsä, on arvoltaan ensisijaista ja toissijaisia ovat »tunnusteot«.
Tunnustekoihin, eli toissijaiseen ei ole mitään hyötyä uskoa, jos uskoo siihen mikä on ensisijaista — on mielestäni kokonaan kristillisen arvojärjestyksen mukaista selittää, että tunnustekoja ei ole tapahtunut, jos se loukkaa niin paljon luonnollista järkeämme, että uhkaamme menettää niiden takia sen mikä on ensisijaista.
Monille ihmisille asia on päinvastoin: he tarvitsevat näkemisen, tai toisten tunnustekojen vahvistusta, mutta he ovat vähemmän autuaita kuin sellaiset jotka uskovat ilman tunnustekoja, kuten Kristuksen ruumiillista ilmestymistä.
Jos kyseinen tunnusteoksi UT:ssa kutsuttu ruumiillinen ilmestyminen opetuslapsille on »keskeistä«, miksi minun tarvitsisi uskoa siihen, kun uskon ilmankin — tunnusteot, sikäli kun niitä tehtiin (siitä ei tarvitse kiistellä, koska se ei ole tärkeää) tehtiin uskossa heikkojen takia, ei niiden takia, jotka ovat uskossa vahvoja ilmankin.

Ei, ›Raamattu‹ ei kokonaisuutena ole Jumalan sanaa.
»Jumalan sana« tarkoittaa Kristuksen sanaa, sillä Kristus on yhtä Luojan, eli Isän kanssa ja yhdessä Pyhän Hengen kanssa kyseessä on Kolminaisen Jumalan sana. Sana on sama riippumatta siitä onko se äänne- vai kirjainmerkillä ilmaistu, joten ei ole merkitystä onko se kirjoitettu, vaiko äännetty. Sana on myös muodollisesti sama kun se toistetaan riippumatta toistajasta, mutta sisällöllisesti se ei välttämättä ole toistettuna sama — siis Jumalan sana, sillä se on riippuvainen myös Pyhästä Hengestä, joka avaa sanan uskossa Kristukseen Isän Poikana.
Ensin Jumalan sana oli äännetty, sillä Kristus ei itse kirjoittanut mitään. Toiseksi, apostolit toistivat kyseisiä sanoja, sana levisi toisille ja muuntui matkalla ja kolmanneksi, jotkut kirjoittivat sen ylös ja se muuntui edelleen.
Se, että jokin on Jumalan sanaa, on ensisijaista suhteessa Raamattuun kirjana — Raamatussa on myös yksiä kohtia, jotka ovat Kristuksen itsensä sanomia ja toisia, jotka ovat esimerkiksi Paavalin sanomia. Paavalin sana on Jumalan sanaa sikäli, kun sen alkuperä on Kristuksen sanassa.
Raamatun tasot ovat hierarkkisesti järjestyneet niin, että osia siitä voidaan pitää epätosina toisten osien perusteella — eli ottaa »rusinat pullasta«, kuten sinä sitä nimität. Kaikissa teksteissä on suurempi tai pienempi hierarkia, jonka perusteella yhdet kohdat ovat olennaisempia kuin toiset, siitä on mahdotonta päästä mihinkään.
Samoin esimerkiksi evoluutioteoria voidaan käsittää sen olennaisen (substantiaalisen) sisällön, kuten lajien kehittymisen toisistaan perusteella, tai sitten kokonaisuutena, eli sisältäen myös sellaisen kehityksen mekanismit, kuten epigeneesin. Se, joka väittää evoluutioteorian pitävän paikkansa vuodesta toiseen, väittää siten olennaisen sisällön, eikä kokonaisuuden perustella, sillä epigeneesi vahvistettiin vasta 2000-luvulla — evoluution puolustaja ottaa myös jossakin määrin »rusinat pullasta«, mutta ei siinä ole ongelmaa.
Siitä, mitkä ovat esimerkiksi tekstin tai teorian substantiaalista sisältöä ja mitkä eivät, voidaan käydä keskustelua, mutta »rusinat pullasta« on piirre, joka on ominainen kaikelle inhimilliselle ajattelulle, myös empiiriselle havainnolle.

Vertaukset yleensä ontuvat, jos sen millä verrataan oletetaan olevan rakenteellisesti yksi yhteen sama verratun kanssa. Vertauksellani tarkoitin omasta mielestäni, että kaikessa tekstin lukemisessa on toiminnassa samanlainen olennaisen erottaminen epäolennaisesta, joka on ominaista myös evoluutioteorialle. Itse todistamisen laadun kanssa vertauksella ei ollut minusta tekemistä, mutta voimme keskustella siitäkin.
Todisteet evoluutiosta ja todisteet esimerkiksi Kristuksen sanan »Minä ja Isä olemme yhtä« (Joh. 10:30) paikkansa pitävyydestä ovat erilaisia — eriarvoisuudesta voidaan olla kuitenkin montaa mieltä. Voimme keskustella asiasta. En halua kuitenkaan keskustella Raamatun totuudesta kokonaisuutena, koska kuten totesin, Raamattu ei kristinuskon kannalta ole kokonaisuutena Jumalan sanaa. Huomautan myös, että minua kiinnostaa keskustella sen ensisijaisista tekijöistä, eikä esimerkiksi ihmeistä, tai toisista »tunnusteoista«.
Voisitko siinä suhteessa selittää, miksi todisteet evoluutiosta ovat »arvokkaampia« kuin Kristuksen sana? Mitä todisteen ›arvo‹ on ja miksi evoluutiolla on sitä enemmän, kuin Kristuksen sanalla? Koska asetat ilmeisestiin evoluution todisteiden arvon kokonaisuutena vastakkain UT:n »satujen« kanssa, se koskee sinusta varmastikin myös niitä asioita, joita on syytä pitää kristinuskon sisäisen hierarkian mukaisesti ensisijaisina, kuten sitä että Kristus on Jumalan Poika.
Mikä on niin mahdotonta siinä ajatuksessa, että Kristus, sellaisena kuin hänen voidaan historiatieteenkin kanssa ongelmatta ajatella olleen, olisi ollut yhtä Luojan kanssa? Tarkoitan historiatieteen kannalta, että ei ole mitenkään ongelmallista uskoa myöskään esimerkiksi ehtoollisen asettamista — se, että mitä luultavimmin historiallisestikin olemassa ollut Jeesus todella sanoi niin, on aivan todennäköistä. Miksi kukaan keksisi sellaisen tapahtuman kuin ehtoollinen omasta päästään?
Tällaiset ovat kuitenkin niitä asioita, jotka ovat kristinuskossa ensisijaisia — ja niiden suhteen ei ole loukkaavaa luonnollisen järjen suhteen näkyvä tapahtuma, kuten leivän jakaminen, vaan korkeintaan sen näkymätön merkitys.

Kristitty86 kirjoitti:

Vertaukset yleensä ontuvat, jos sen millä verrataan oletetaan olevan rakenteellisesti yksi yhteen sama verratun kanssa. Vertauksellani tarkoitin omasta mielestäni, että kaikessa tekstin lukemisessa on toiminnassa samanlainen olennaisen erottaminen epäolennaisesta, joka on ominaista myös evoluutioteorialle. Itse todistamisen laadun kanssa vertauksella ei ollut minusta tekemistä, mutta voimme keskustella siitäkin.
Todisteet evoluutiosta ja todisteet esimerkiksi Kristuksen sanan »Minä ja Isä olemme yhtä« (Joh. 10:30) paikkansa pitävyydestä ovat erilaisia — eriarvoisuudesta voidaan olla kuitenkin montaa mieltä. Voimme keskustella asiasta. En halua kuitenkaan keskustella Raamatun totuudesta kokonaisuutena, koska kuten totesin, Raamattu ei kristinuskon kannalta ole kokonaisuutena Jumalan sanaa. Huomautan myös, että minua kiinnostaa keskustella sen ensisijaisista tekijöistä, eikä esimerkiksi ihmeistä, tai toisista »tunnusteoista«.
Voisitko siinä suhteessa selittää, miksi todisteet evoluutiosta ovat »arvokkaampia« kuin Kristuksen sana? Mitä todisteen ›arvo‹ on ja miksi evoluutiolla on sitä enemmän, kuin Kristuksen sanalla? Koska asetat ilmeisestiin evoluution todisteiden arvon kokonaisuutena vastakkain UT:n »satujen« kanssa, se koskee sinusta varmastikin myös niitä asioita, joita on syytä pitää kristinuskon sisäisen hierarkian mukaisesti ensisijaisina, kuten sitä että Kristus on Jumalan Poika.
Mikä on niin mahdotonta siinä ajatuksessa, että Kristus, sellaisena kuin hänen voidaan historiatieteenkin kanssa ongelmatta ajatella olleen, olisi ollut yhtä Luojan kanssa? Tarkoitan historiatieteen kannalta, että ei ole mitenkään ongelmallista uskoa myöskään esimerkiksi ehtoollisen asettamista — se, että mitä luultavimmin historiallisestikin olemassa ollut Jeesus todella sanoi niin, on aivan todennäköistä. Miksi kukaan keksisi sellaisen tapahtuman kuin ehtoollinen omasta päästään?
Tällaiset ovat kuitenkin niitä asioita, jotka ovat kristinuskossa ensisijaisia — ja niiden suhteen ei ole loukkaavaa luonnollisen järjen suhteen näkyvä tapahtuma, kuten leivän jakaminen, vaan korkeintaan sen näkymätön merkitys.

Lue lisää

q.v kirjoittaa hyvin jeesuksesta ja jumalista.
Suomen laki vs. Raamattu. Näitäkin voi verrata ja yhtäläisyyksiä löytyy mutta Suomen laki on kumminkin se mitä pitää noudattaa. Ei tällainenkaan vertailu muuta Raamattua todeksi ja vaikka lakiakin tulkintaan, ei lain tulkinta ole läheskään samaa kuin Raamatun tulkinta.
Ja miksi? Koska Raamattu on satukirjoitusta ja ei siitä ole löydettävissä mitään oleellista tietoa, vain ihmisen keksimää tarinaa. Vaikka Raamatussa sanotaan esim. "älä tapa", lukee siellä myös selvät jumalan käskyt tappaa. Niin, tarvitaan runsaasti selityksiä ja tulkintaa, miksi joku olisi jumalan sanomaa ja mikä ei.

Ihmisen ainut tapa saada oikeaa ja todistettua tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta on tieteen keinot, ei Raamattu ole mikään vaihtoehtoteoria millekään oikealle tiedolle, ei myöskään evoluutioteorialle.

Miksi kukaan keksisi Taru sormusten herrasta-tarinan omasta päästään? Onko ihminen muuttunut kovinkaan paljoa tarinan keksimisessä? Tieto on lisääntynyt ja muuttanut uskomuksia.
Kristinuskonkin on ollut pakko muuttua muun yhteiskunnan mukana ettei se kuolisi pois.
Jeesus- tarina ei vaan ole uskottava millään tavalla.

Ensimmäinen Uuden testamentin fragmentti, joka hiljattain löydettiin muumion käärinliinoista, on tutkimusta johtavan paleontologin mukaan 1. vuosisadalta, n. vuodelta 90 jaa. Sikäli kun löydökset pitävät, se on siten vanhempi kuin ns. Rylandin papyrus, eli P52, jota tähän saakka pidettiin vanhimpana fragmenttina, n. vuosilta 90–175. Jo ennen ensimmäisen vuosisadan loppumista suullisia tarinoita on ollut kierrossa pitkään — suullinen välittyminen on myös siksikin todennäköistä, että kristinusko levisi aluksi köyhien uskontona. Ainoastaan tärkeimmät tapahtumat oli tapana kirjoittaa ylös, minkä havaitsee lukemalla esimerkiksi aikalaishistorioita. Tärkeänä Kristuksen mainitsevana historioitsijana on kuitenkin roomalainen Tacitus, jolta on tosin säästynyt vain pieni osa hänen kuvaustaan kristinuskon varhaisvaiheista.
Ensimmäiseltä vuosisadalta on useimpien tutkijoiden mukaan myös kirje nimeltä ›Didache‹, jossa keskustellaan Jeesuksesta ja hänen ehtoollisestaan (ks. esim. 9:2).
Tässä on jo runsaasti aineistoa tukemaan evankeliumeiden osittaista historiallista todenperäisyyttä — osittain tiedämme myös, että siellä on väärennöksiä —, huomioiden kuinka pienimuotoisesta toiminnasta alkuun on varmastikin ollut kysymys. 90% antiikin teksteistä on hävinnyt kaikilta tunnetultakin auktoreilta ja lukemattomat ihmiset ovat kadonneet »historian hämäriin«; se, että Kristuksesta ei ole varhaisempia kirjoituksia, ei ole mikään ihme.
Fiktiiviset tekstit eroteltiin jo varhain, kuten esimerkiksi Lukianoksen »Alēthē diēgēmata«, jota kukaan ei pitänyt totena, vaan fiktiona. Tietoisesti fiktiivisiä tekstejä kirjoiteltiin varhain. Fiktion mahdollisuutta ei voida koskaan 100% varmuuudella sulkea pois, mutta todellinen tapahtuma perustana selittää sen todennäköisemmin ja teoreettisesti yhdenmukaisemmin — UT:n suhteen ei pitäisi omaksua poikkeuskriteerejä.

Mitä tappamiseen tulee, niin kristityille Kristuksen sana on tärkeämpi kuin Vanha testamentti: sellainen ei ole meille kristittyjen lakia, joka ei perustu Kristuksen sanaan siitä, mitä laki on.
»Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.« (Matt. 5:17 ) Kuitenkin: »Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki [outos gar estin o nomos] ja profeetat« (Matt. 7:12).
Mitä on siis Mooseksen ›laki‹ kristitylle? Se on kumottu kaikkialla, missä se ei täytä tätä vaatimusta, että meidän tulisi arvioda, haluammeko sellaista kohtelua itsellemme. Siten ajattelevat kristityt — joka toimii toisin, toimii Mooseksen tai jonkun toisen nimissä, kuin Kristuksen.
Kristityt eivät parjaa Kristuksen sanaa laista ja ilman sitä ala lukemaan VT:stä, että mieheen yhtynyt mies tulisi kivittää, emmekä ala myöskään surmaamaan pyhäisin työtä tekevää miestä. Kukapa meistä haluaisi tulla kivitetyksi? Ei, kristittynä täytyy ajatella parantamista, anteeksiantoa ja korjaavaa rakkautta.

Ihmisellä on tietoa myös esimerkiksi omista ajatuksistaan, tai siitä mihin hänen omatuntonsa kehottaa, tai siitä missä hän tarkalleen nyt on, tai jostakin muistosta asioista jotka tapahtuivat kauan aikaa sitten, vaikka sellaisia tietoja ei löydy mistään tieteestä, kaikista vähiten luonnontieteestä, jolla ei ole tietoa suurimmasta osasta asioita, joita luonnossa tapahtuu, ei sen enempää sosiologiassa, jonka tiedot yhteiskunnasta ovat valtavan aukkoisia, tai psykologiassa joka tutkii ihmismieltä. Ihmisen ainoa tapa saada oikeaa ja todistettua tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta, kuten nykyisestä ympäristöstään, ei ole vaikkapa historiatiede, sen enempää kuin fysiikka, vaan yksinkertainen omakohtainen empiirinen havainto ja siihen kuuluva päättely. Kaikki tietomme rakentuvat jossain määrin omakohtaisen havainnon, päättelyn, jne. perusteella, sillä tietämisen subjekti on joka tapauksessa aina »joku«.
Omassa tapauksessani uskonto perustuu paitsi UT:ssa välittynelle Kristuksen sanalle — missä olen perustellusti samaa mieltä sekulaarin tutkimuksen valtavirran ja enemmistön kanssa —, myös henkilökohtaiselle kokemukselle siitä, mitä on »syntyä uudesti, ylhäältä« (Joh. 3:7). Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän henkilökohtaista tietoa esimerkiksi omista mielenliikkeistämme, joiden tietämiseen emme tarvitse enemmän ketään toista, vaan joilla päinvastoin on yleensä vähemmän tietoa ja ymmärrystä meistä itsestämme ja asioista, jotka koskevat meitä läheisesti ja henkilökohtaisesti.
On aivan oikein, että uskonto ei ole mikään vaihtoehtoinen »maailmanselitys«, sillä »Jeesus vastasi: ›Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta‹« (Joh. 18:36) ja
»kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta« (1. Joh. 2:16). Kristuksen sanan ei ole tarkoitus kilpailla maailman ja sen selitysten kanssa, mutta se koskettaa sitä osaa ihmisestä, joka ei ole maailmaa, tai luo sen.

Kristitty86 kirjoitti:

Ensimmäinen Uuden testamentin fragmentti, joka hiljattain löydettiin muumion käärinliinoista, on tutkimusta johtavan paleontologin mukaan 1. vuosisadalta, n. vuodelta 90 jaa. Sikäli kun löydökset pitävät, se on siten vanhempi kuin ns. Rylandin papyrus, eli P52, jota tähän saakka pidettiin vanhimpana fragmenttina, n. vuosilta 90–175. Jo ennen ensimmäisen vuosisadan loppumista suullisia tarinoita on ollut kierrossa pitkään — suullinen välittyminen on myös siksikin todennäköistä, että kristinusko levisi aluksi köyhien uskontona. Ainoastaan tärkeimmät tapahtumat oli tapana kirjoittaa ylös, minkä havaitsee lukemalla esimerkiksi aikalaishistorioita. Tärkeänä Kristuksen mainitsevana historioitsijana on kuitenkin roomalainen Tacitus, jolta on tosin säästynyt vain pieni osa hänen kuvaustaan kristinuskon varhaisvaiheista.
Ensimmäiseltä vuosisadalta on useimpien tutkijoiden mukaan myös kirje nimeltä ›Didache‹, jossa keskustellaan Jeesuksesta ja hänen ehtoollisestaan (ks. esim. 9:2).
Tässä on jo runsaasti aineistoa tukemaan evankeliumeiden osittaista historiallista todenperäisyyttä — osittain tiedämme myös, että siellä on väärennöksiä —, huomioiden kuinka pienimuotoisesta toiminnasta alkuun on varmastikin ollut kysymys. 90% antiikin teksteistä on hävinnyt kaikilta tunnetultakin auktoreilta ja lukemattomat ihmiset ovat kadonneet »historian hämäriin«; se, että Kristuksesta ei ole varhaisempia kirjoituksia, ei ole mikään ihme.
Fiktiiviset tekstit eroteltiin jo varhain, kuten esimerkiksi Lukianoksen »Alēthē diēgēmata«, jota kukaan ei pitänyt totena, vaan fiktiona. Tietoisesti fiktiivisiä tekstejä kirjoiteltiin varhain. Fiktion mahdollisuutta ei voida koskaan 100% varmuuudella sulkea pois, mutta todellinen tapahtuma perustana selittää sen todennäköisemmin ja teoreettisesti yhdenmukaisemmin — UT:n suhteen ei pitäisi omaksua poikkeuskriteerejä.

Mitä tappamiseen tulee, niin kristityille Kristuksen sana on tärkeämpi kuin Vanha testamentti: sellainen ei ole meille kristittyjen lakia, joka ei perustu Kristuksen sanaan siitä, mitä laki on.
»Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.« (Matt. 5:17 ) Kuitenkin: »Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki [outos gar estin o nomos] ja profeetat« (Matt. 7:12).
Mitä on siis Mooseksen ›laki‹ kristitylle? Se on kumottu kaikkialla, missä se ei täytä tätä vaatimusta, että meidän tulisi arvioda, haluammeko sellaista kohtelua itsellemme. Siten ajattelevat kristityt — joka toimii toisin, toimii Mooseksen tai jonkun toisen nimissä, kuin Kristuksen.
Kristityt eivät parjaa Kristuksen sanaa laista ja ilman sitä ala lukemaan VT:stä, että mieheen yhtynyt mies tulisi kivittää, emmekä ala myöskään surmaamaan pyhäisin työtä tekevää miestä. Kukapa meistä haluaisi tulla kivitetyksi? Ei, kristittynä täytyy ajatella parantamista, anteeksiantoa ja korjaavaa rakkautta.

Ihmisellä on tietoa myös esimerkiksi omista ajatuksistaan, tai siitä mihin hänen omatuntonsa kehottaa, tai siitä missä hän tarkalleen nyt on, tai jostakin muistosta asioista jotka tapahtuivat kauan aikaa sitten, vaikka sellaisia tietoja ei löydy mistään tieteestä, kaikista vähiten luonnontieteestä, jolla ei ole tietoa suurimmasta osasta asioita, joita luonnossa tapahtuu, ei sen enempää sosiologiassa, jonka tiedot yhteiskunnasta ovat valtavan aukkoisia, tai psykologiassa joka tutkii ihmismieltä. Ihmisen ainoa tapa saada oikeaa ja todistettua tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta, kuten nykyisestä ympäristöstään, ei ole vaikkapa historiatiede, sen enempää kuin fysiikka, vaan yksinkertainen omakohtainen empiirinen havainto ja siihen kuuluva päättely. Kaikki tietomme rakentuvat jossain määrin omakohtaisen havainnon, päättelyn, jne. perusteella, sillä tietämisen subjekti on joka tapauksessa aina »joku«.
Omassa tapauksessani uskonto perustuu paitsi UT:ssa välittynelle Kristuksen sanalle — missä olen perustellusti samaa mieltä sekulaarin tutkimuksen valtavirran ja enemmistön kanssa —, myös henkilökohtaiselle kokemukselle siitä, mitä on »syntyä uudesti, ylhäältä« (Joh. 3:7). Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän henkilökohtaista tietoa esimerkiksi omista mielenliikkeistämme, joiden tietämiseen emme tarvitse enemmän ketään toista, vaan joilla päinvastoin on yleensä vähemmän tietoa ja ymmärrystä meistä itsestämme ja asioista, jotka koskevat meitä läheisesti ja henkilökohtaisesti.
On aivan oikein, että uskonto ei ole mikään vaihtoehtoinen »maailmanselitys«, sillä »Jeesus vastasi: ›Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta‹« (Joh. 18:36) ja
»kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta« (1. Joh. 2:16). Kristuksen sanan ei ole tarkoitus kilpailla maailman ja sen selitysten kanssa, mutta se koskettaa sitä osaa ihmisestä, joka ei ole maailmaa, tai luo sen.

Lue lisää

Tottakai ihmisellä on ajatukset, tunteet ja omatunto. Ei se ole yliluonnollista kuten ei ole (muiden) eläinten vaistot tai vietitkään. Ihminen on muovautunut ja kehittynyt tällaiseksi, ja lopulta, paljonko ihminen on näiden osalta muuttunut tuhansien vuosien ajalla? Yhteiskunnan arvot ovat ainakin muuttuneet ja sitä myötä ihmisten ajattelukin,miten kohdellaan toista ihmistä.
Jokainenhan kokee tämän maailman ja elämän omalla tavallaan. Se, että perustaako elämänsä tietoon vai uskomuksiin, on tietysti oma valinta eikä sillä periaatteessa ole merkitystä, koska...
Lopulta tässä elämässä ratkaisee ihmisen omat teot, ja ajattelen, että pitäisi pyrkiä sopusointuun itsensä,muiden ihmisten ja luonnon kanssa.
Omien tekojen ulkoistaminen ja vastuun siirtäminen hyvistä teoista jumalalle ja pahoista saatanalle, ei ole tervettä.
Tämän keskustelun ydin on ollut koko ajan: onko Raamattu totta ja onko omat kokemukset todiste jumalasta. Sinä perustelet omaa kantaasi ja tarkoituksesi(?) on osoittaa Raamatun kirjoitukset ainakin osittain "eläväksi".
Mutta, mutta, ei hienot selitykset ja tulkinnat Raamatusta, ei omat "ihme"kokemukset, ei vaikka kaikki ihmiset huutaisivat yhteen ääneen "jumala elää", ei mikään, ole muuttanut jumalaa todelliseksi (ainakaan tähän maailman aikaan mennessä).
Suurin ongelma on se, että Jumala on kadonnut jäljettömiin. Herra ei ole täällä rehellisesti kertomassa itsestään, oikeasta ja väärästä, on vain ja ainoastaan ihmisten selitykset ja tulkinnat eli ei mitään väitetystä jumalasta.

Ihmisen olemistapa eroaa pelkästä luonnoliosta, joka on edelleenkin kartesiolainen »res extensa«, jossa omantunnon, tunteiden, jne. uskotellaan olevan »sisällä« kuin hengarin vaatekaapissa, vaikka asia on niin, että luonnonoliot kuten aivot sijaitsevat ajattelevan, tuntevan jne. tietoisuuden alkuperäisen tilallisuuden, ajallisuuden, jne. sisällä.
Esimerkiksi ajattelun käsitteitä kuten ›aika‹ tai ›tila‹ ei voida oppia luonnosta, eikä sellaisten ole mahdollista kehittyä luonnonolioiden toiminnasta, koska kaikki luonnontieto edellyttää kyseisiä käsitteitä. Tila ja aika ovat ihmisen olemistapoja, jollaista ei ole vaikkapa kivellä tai tukilla itsessään: ihmisen olemistapa ymmärretään väärin kun se pyritään palauttamaan ulottuvaiseen kappaleeseen. Ihminen on yliluonnollinen olento, joskaan ei tavanomaisessa merkityksessään.

Keskustellaan sitten suurimmasta ongelmasta.
Kristitylle Jumala ei ole kadonnut jäljettömiin, koska Kolminainen Jumala tarkoittaa sellaista Jumalaa, joka keskustelee ihmisen kanssa: Pyhän Hengen avaamassa uskossa Kristukseen Isän Poikana. Herra oli kertomassa itsestään myös juutalaisille, mutta samalla myöskään ei ollut, sillä he eivät uskoneet Jeesukseen Isän Poikana. Isää voidaan kuunnella ja kuitenkin olla kuulematta, nähdä ja silti olla näkemättä. Omana aikanaankin Jeesus todisti itsestään — ja sille joka ei usko, se on vain ihmisen sanaa, eikä Isän itsensä sanaa. Usko sanaan erottaa sellaiset, joilla on Luoja ja sellaiset, joilla ei ole Luojaa: ja kuitenkin kaikki voivat kuunnella samaa sanaa, yhdet uskoen ja toiset uskomatta. Minusta se mikä ratkaisee oman yhteyteni Luojaan, on henkilökohtainen usko tai sen puute.
»Niin he sanoivat hänelle: ›Missä sinun isäsi on?‹ Jeesus vastasi: ›Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni‹« (Joh. 8:12-20).

Kristitty_86 kirjoitti:

Ihmisen olemistapa eroaa pelkästä luonnoliosta, joka on edelleenkin kartesiolainen »res extensa«, jossa omantunnon, tunteiden, jne. uskotellaan olevan »sisällä« kuin hengarin vaatekaapissa, vaikka asia on niin, että luonnonoliot kuten aivot sijaitsevat ajattelevan, tuntevan jne. tietoisuuden alkuperäisen tilallisuuden, ajallisuuden, jne. sisällä.
Esimerkiksi ajattelun käsitteitä kuten ›aika‹ tai ›tila‹ ei voida oppia luonnosta, eikä sellaisten ole mahdollista kehittyä luonnonolioiden toiminnasta, koska kaikki luonnontieto edellyttää kyseisiä käsitteitä. Tila ja aika ovat ihmisen olemistapoja, jollaista ei ole vaikkapa kivellä tai tukilla itsessään: ihmisen olemistapa ymmärretään väärin kun se pyritään palauttamaan ulottuvaiseen kappaleeseen. Ihminen on yliluonnollinen olento, joskaan ei tavanomaisessa merkityksessään.

Keskustellaan sitten suurimmasta ongelmasta.
Kristitylle Jumala ei ole kadonnut jäljettömiin, koska Kolminainen Jumala tarkoittaa sellaista Jumalaa, joka keskustelee ihmisen kanssa: Pyhän Hengen avaamassa uskossa Kristukseen Isän Poikana. Herra oli kertomassa itsestään myös juutalaisille, mutta samalla myöskään ei ollut, sillä he eivät uskoneet Jeesukseen Isän Poikana. Isää voidaan kuunnella ja kuitenkin olla kuulematta, nähdä ja silti olla näkemättä. Omana aikanaankin Jeesus todisti itsestään — ja sille joka ei usko, se on vain ihmisen sanaa, eikä Isän itsensä sanaa. Usko sanaan erottaa sellaiset, joilla on Luoja ja sellaiset, joilla ei ole Luojaa: ja kuitenkin kaikki voivat kuunnella samaa sanaa, yhdet uskoen ja toiset uskomatta. Minusta se mikä ratkaisee oman yhteyteni Luojaan, on henkilökohtainen usko tai sen puute.
»Niin he sanoivat hänelle: ›Missä sinun isäsi on?‹ Jeesus vastasi: ›Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni‹« (Joh. 8:12-20).

Lue lisää

No,jos se usko on edellytys, että yhteys luojaan on tai ei, miksi luoja leikkii ihmisten kanssa eikä yksinkertaisesti ja rehellisesti ilmoita itsestään tai anna sitä uskoa kaikille?
Vapaa tahto jne ovat vain selityksiä tai ihminen ei voi ymmärtää...
Jumalasi ei ole rehellinen suhteessa ihmisiin. Jumalasi leikkii likaista peliään ihmisillä. Vaatii ehdotonta rakkautta itseään kohtaan, narsistisesti. Raamatun mukaan jumala on jo etukäteen määrännyt ihmiset kadotukseen tai taivaaseen, miksi sitten uskoa?Taas ristiriitaa...
Kukaan Raamatun tekstien kirjoittaja ei edelleenkään ole tavannut jeesusta. Kukaan, et edes sinä, pysty sanomaan varmasti, että jeesus on näin ja näin sanonut. On pelkkää arvailua, mikä on jumalan sanaa ja mikä ei. Jeesukselle on vain kirjoitettu vuorosanat, jonkun keksimänä.
Minusta jumaluskon perusta on valhetta, kaikista tulkinnoista ja selityksistä huolimatta, ja myös niiden takia, ovat täynnä arvailua ja olettamusta ja uskomusta, no, sitä "sokeaa" uskoa.
En ymmärrä ajatustasi ajan yms oppimisesta. Ihminen on tällaiseksi kehittynyt, ei esim.ajan tajuaminen ole jumalasta, aikakin kyllä ainakin osittain opitaan ihan konkreettisesti.

Kuten tiedät, lähestulkoon aikalaishistorioitsija Johannes Flaviuksen (n. 37-95 jaa.) »Antiquitates Iudaicae« mainitsee myös — todennäköisesti peukaloidussa kohdassa — Kristuksen, joten varmaankaan et viittaa kyseiseen teokseen, koska perustelusi olisi ilmeisen ristiitainen. Kiinnostuin sikäli siitä, ketkä kaikki, Josefus Flaviuksen lisäksi, ovat kirjoittaneet varhaisina aikoina Johannes Kastajasta?

Miksi kirjoittamani vastike on poistettu?
Mikä ihme on moden motiivi?
Kaikki linkit liittyivät asiaan...
Ärsyttävää..
-q.v

Aivan oikein soimaat Vanhan testamentin opetuksia, sillä kristityille Kristuksen sana on tärkeämpi kuin Vanha testamentti: sellainen ei ole meille kristittyjen lakia, joka ei perustu Kristuksen sanaan siitä, mitä laki on.
»Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.« (Matt. 5:17 ) Kuitenkin: »Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki [outos gar estin o nomos] ja profeetat« (Matt. 7:12).
Mitä on siis Mooseksen ›laki‹ kristitylle? Se on kumottu kaikkialla, missä se ei täytä tätä vaatimusta, että meidän tulisi arvioda, haluammeko sellaista kohtelua itsellemme. Siten ajattelevat kristityt — joka toimii toisin, toimii Mooseksen tai jonkun toisen nimissä, kuin Kristuksen.
Kristityt eivät parjaa Kristuksen sanaa laista ja ilman sitä ala lukemaan VT:stä, että mieheen yhtynyt mies tulisi kivittää, emmekä ala myöskään surmaamaan pyhäisin työtä tekevää miestä. Kukapa meistä haluaisi tulla kivitetyksi? Ei, kristittynä täytyy ajatella parantamista, anteeksiantoa ja korjaavaa rakkautta, sikäli kun joku voi huonosti, kuten rikolliset; ja lain pitäisi palvella kaikkia pahojakin niin, että heitä autetaan kaidalle tielle.

Kristitty86 kirjoitti:

Aivan oikein soimaat Vanhan testamentin opetuksia, sillä kristityille Kristuksen sana on tärkeämpi kuin Vanha testamentti: sellainen ei ole meille kristittyjen lakia, joka ei perustu Kristuksen sanaan siitä, mitä laki on.
»Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.« (Matt. 5:17 ) Kuitenkin: »Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki [outos gar estin o nomos] ja profeetat« (Matt. 7:12).
Mitä on siis Mooseksen ›laki‹ kristitylle? Se on kumottu kaikkialla, missä se ei täytä tätä vaatimusta, että meidän tulisi arvioda, haluammeko sellaista kohtelua itsellemme. Siten ajattelevat kristityt — joka toimii toisin, toimii Mooseksen tai jonkun toisen nimissä, kuin Kristuksen.
Kristityt eivät parjaa Kristuksen sanaa laista ja ilman sitä ala lukemaan VT:stä, että mieheen yhtynyt mies tulisi kivittää, emmekä ala myöskään surmaamaan pyhäisin työtä tekevää miestä. Kukapa meistä haluaisi tulla kivitetyksi? Ei, kristittynä täytyy ajatella parantamista, anteeksiantoa ja korjaavaa rakkautta, sikäli kun joku voi huonosti, kuten rikolliset; ja lain pitäisi palvella kaikkia pahojakin niin, että heitä autetaan kaidalle tielle.

Lue lisää

"Aivan oikein soimaat Vanhan testamentin opetuksia, sillä kristityille Kristuksen sana on tärkeämpi kuin Vanha testamentti: sellainen ei ole meille kristittyjen lakia, joka ei perustu Kristuksen sanaan siitä, mitä laki on."

Jos teille on jeesuksenne sanoma tärkeämpi niin minkä vuoksi käännätte raamatun sivuja VT:n puolelle vastustaessanne esimerkiksi homoseksuaaleja. Eihän jeesuksenne vastustanut homoseksuaaleja, kun oli sellainen itse.

Sellaisiakin ihmisiä on, jotka lukevat VT:tä sillä lailla. Kaikki kristityt eivät kuitenkaan anna VT:lle tällaista painoarvoa ja eikö kristinuskossa ole olennaisinta se, kuinka Kristuksen sanaan UT:ssa suhtaudutaan, eikä vain itse keksitty suhde VT:iin? Ei kristinusko ole muinaista juutalaisuutta, vaan sen suhde lakiin on sellainen kuin Kristus sanoo sen olevan.
Jeesuksen homoseksuaalisuudesta ei ole minkäänlaisia viitteitä, joten puhut sydämesi kyynisyydestä, eikä se liity minuun henkilökohtaisesti. Jos haluat jatkaa keskustelua, niin toivon että otat sydämeesi sellaisen asenteen, joka kunnioittaa myös ns. vastapuolta, joka on vain toisinajattelija.
Pilkkaaminen ei ole varmaan koskaan johtanut rakentavaan lopputulokseen ja etkö sinä sillä ennemmin aiheuta harmia itsellesi? Kun elämässä on muutenkin hankalaa, niin helposti purkaa turhautumiaan toisiin ihmisiin, vaikka he eivät henkilökohtaisesti sitä olisi ansainneet.
Minä olen aivan tavallinen ihminen ja on väsyttävää lukea kirjoituksia, joissa yritetään pilkata uskontoani epärakentavalla tavalla, joten en jatka osaltani kesustelua enempää.

Ainoastaan ateistit ja fundikset ovat oikeita uskovaisia? Ei kai nyt silleen...

No kerropa mikä se sinun todellisuus on?

osoitapa se oma erinomaisuutesi, jos kerta haukut muita yksinkertaisikai.