Nyt minulla on oma rekisteröity nimimerkki. Tämän avauksen alle lupaan vuotaa kaikki maljani ylikuohumiset. Ihan mieluiten ruikuttaisin kuitenkin ammattilaisille.
Jos voisin. Eilen kävin yhdessä "matalankynnyksen" paikassa ruikuttamassa.
Täytyi ottaa jonotuslappu. Ikuisuuden siinä odottaessa lopulta pääsin palveltavaksi. Että mitä, minun täytyisi ruikuttaa tilanteestani siinä muiden odottelevien kuullen!!!!
Voi elämän kevät, miten tyhmästi järjestetty tuokin paikka. Tuossa tilanteessa harakka vei jotenkin jännästi kieleni. Keltäpä ei olisi vienyt? Kuka kykenee avautumaan omasta tilanteesta useiden silmäparien alla???!!!!
Kiertoilmaisuin lähes kuiskutellen sanoin tälle virkailijalle, että tarvisin apua huoliini. Asiaani tuskin otettiin nyt tälläkään kertaa kovin vakavasti. Lupasivat, että minulle saatetaan soittaa... Huom, saatetaan.
Olen käynyt jo niin monta tahoa läpi, että eihän tässä enää usko riitä...
Olin normituloinen, ja tulevaisuus näytti jopa hyvältä. Nyt kovaa vauhtia olen putoamassa köyhälistöön.... Eikä tämä ole ainoa romahtaminen historiani varrella. Ongelmani ovat kertautuneet vuosien saatossa. Koen olevani jo niin moniongelmainen, ettei niiden kuntoon saamiseksi enää muutama ranneliike riitä!
Itkuruikutusavaukseni
20
258
Vastaukset
- ropottelija
Jatkahan ranteella vispaamista. Kyllä se....siitä. Siis se siitä lähtee.
Hei!
Mutta kerro, miten Sinä olet juuri tällä palstalla. Sinähän kirjoitat reippaasti. Ongelmia tietysti on, mutta niitähän on kaikilla. Suurin ongelma yleensä lienee, että jokaien luulee, että vain minulla on ongelmia ja muilla ei ole. Tältä palstalta ei ehkä paljon apua saa, mutta aikaa täällä voi viettää. Miellyttävämpiäkin ajanviettotapoja on. Tsemppiä.Olen vanhoillislestadiolainen. Olen masennukseni vuoksi joutunut tuon tuosta epäilyksiin. Erityisesti usko siihen, että Jumala kyllä pitää omistaan huolen, on joutunut useita kertoja koetukselle.
Tiedän, ettei täältä apua oikein saakaan, niin kuin ei tuolta masennuspalstaltakaan.
Tämä on paikka, jonne käyn välillä vuodattamassa ylitsevuotavaa maljaa...
Miellyttävämpiä paikkoja varmasti on vaikka ja mitä. Yksi pakokeino on ollut ulkoilu luonnon helmassa, sekä kavereiden kanssa oleminen. Tällä hetkellä tuo ulkoilu ja lenkkeily vain eivät enää tuota mulle mielihyvää. Olen silti käynyt lenkeillä, vaikka aktiivisuuskäyrät osoittavat, että selkeetä laskua on tapahtunut. Mun on vain vaikeampaa potkia itseäni liikkeelle. Musiikkikaan ei tuota mulle enää mielihyvää. Eikä kavereiden kanssa hengailu. Se on muuttunut suorastaan ahdistavaksi, muttei se johdu kavereista, vaan tilanteestani. En haluaisi, että vaikea elämäntilanne paljastuisi kenellekään. Enkä halua olla taakka kenellekään. Jos jossain vaiheessa tapahtuu ihme ja nousen täältä kuopasta, on helpompaa olla taas kavereiden kanssa, kun en ole leimautunut luuseriksi.
Vain kaksi tietää pintaraapaisun elämästäni.. Muutamille muillekin olen hiukan rajoittanut aikoinaan, mutta he eivät ymmärtäneet tilannettani. Laittoivat mun syyksi kompurointini ja pyysivät ryhdistäytymään. Eivät selkeästi tienneet, kuinka masennus voi syödä toimintakykyä.
Vanhemmille en puhu vaikeuksistani enää mitään. Lakkasin puhumasta niistä jo edellisellä vuosikymmenellä. Haluan heidän luulevan, että olen jo päässyt vaikeuksistani. Minullahan meni oikeastaan todella hyvin tämän vuosikymmenen alkuvuosina! Vanhemmillani alkaa sitä paitsi olemaan ikääkin. Haluan heidän voivan elää huolettomia eläkepäiviä!Luzer kirjoitti:
Olen vanhoillislestadiolainen. Olen masennukseni vuoksi joutunut tuon tuosta epäilyksiin. Erityisesti usko siihen, että Jumala kyllä pitää omistaan huolen, on joutunut useita kertoja koetukselle.
Tiedän, ettei täältä apua oikein saakaan, niin kuin ei tuolta masennuspalstaltakaan.
Tämä on paikka, jonne käyn välillä vuodattamassa ylitsevuotavaa maljaa...
Miellyttävämpiä paikkoja varmasti on vaikka ja mitä. Yksi pakokeino on ollut ulkoilu luonnon helmassa, sekä kavereiden kanssa oleminen. Tällä hetkellä tuo ulkoilu ja lenkkeily vain eivät enää tuota mulle mielihyvää. Olen silti käynyt lenkeillä, vaikka aktiivisuuskäyrät osoittavat, että selkeetä laskua on tapahtunut. Mun on vain vaikeampaa potkia itseäni liikkeelle. Musiikkikaan ei tuota mulle enää mielihyvää. Eikä kavereiden kanssa hengailu. Se on muuttunut suorastaan ahdistavaksi, muttei se johdu kavereista, vaan tilanteestani. En haluaisi, että vaikea elämäntilanne paljastuisi kenellekään. Enkä halua olla taakka kenellekään. Jos jossain vaiheessa tapahtuu ihme ja nousen täältä kuopasta, on helpompaa olla taas kavereiden kanssa, kun en ole leimautunut luuseriksi.
Vain kaksi tietää pintaraapaisun elämästäni.. Muutamille muillekin olen hiukan rajoittanut aikoinaan, mutta he eivät ymmärtäneet tilannettani. Laittoivat mun syyksi kompurointini ja pyysivät ryhdistäytymään. Eivät selkeästi tienneet, kuinka masennus voi syödä toimintakykyä.
Vanhemmille en puhu vaikeuksistani enää mitään. Lakkasin puhumasta niistä jo edellisellä vuosikymmenellä. Haluan heidän luulevan, että olen jo päässyt vaikeuksistani. Minullahan meni oikeastaan todella hyvin tämän vuosikymmenen alkuvuosina! Vanhemmillani alkaa sitä paitsi olemaan ikääkin. Haluan heidän voivan elää huolettomia eläkepäiviä!Kännykkäni korjasi yhden sanan vääräksi.... eli Muutamille henkilöille olen -raottanut-, en RAJOITTANUT...... Peevelistä tämä iPhone!
Tää iPhone asettaa myös rajoituksia kirjoitukseeni. Esimerkiksi lyhenteitä käyttäessä tää korjaa automaattisesti seuraavan sanan alkamaan isolla. Olisikohan niin, että tänne kirjoittelevat muutkin iPhonella Bluetooth-näppäimistöllä.
Kosketusnäyttöä näpytellessä tää ei korjaa samalla tavalla, mutta sillä on paljon hitaampaa kirjoittaa. Siksi suosin tätä mukana kulkevaa kevyttä fyysistä näppäimistöä. Esimerkkinä voisin sanoa mm. Lyhenteen. Huomasitteko. Esimerkkejä olisi muitakin. Kuten jäsentellyn automaattinen korjailu jne.
Mutta se siitä.
- VastaaOletkoSinä
Taidan tietää sut. Laitoin whatsappiisi viestiä.
Sen sanon, että ei mua voi saada selville. Puhun totta, mutta muuttelen joitain kohtia vähän, etten paljastuisi. Jotain asian kannalta merkityksettömiä asioita.
Niin minullakin, kiitos vinkistä.
Ei jaksa, eikä aika riitä vatuloida noiden kuvien kanssa.Alan olemaan niin lopussa, ettei ruikuttamiseenkaan enää riitä voimia. Tänäänkään en millään olisi jaksanut herätä. Kumpa unen saisi jaktumaan loputtomiin. Haluaisin niin siirtyä ajasta ikuisuuteen!
- Syrjäytyneen_vanhempi
Ongelmasi saattavat johtua jostain fyysisestä syystä. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Netistä löytyy tietoa. Kannattaa mennä tutkimuksiin.
Syrjäytyneen_vanhempi kirjoitti:
Ongelmasi saattavat johtua jostain fyysisestä syystä. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Netistä löytyy tietoa. Kannattaa mennä tutkimuksiin.
Olen pyrkinyt sitäkin puolta selvittämään. Olen käynyt verikokeissa. Jouduin verikokeiden vuoksi jatkotutkimuksiin, joissa ei ilmennyt mitään. En tiedä, olisiko noissa tutkimuksissa selvinnyt myös mahdollinen kilpirauhasen vajaatoimintakin. Olen vaatinut päästä myös muihin tutkimuksiin, mutten ole päässyt. Lääkärit meinas, että sulla vain nyt on masennusta ja se saattaa vaikuttaa siihen, että veriarvotkin heittelevät (kun ei jaksa, muista tai tajua syödä niin kuin ennen).
On kuitenkin jännää huomata, että en minä ole ollut järin välkky silloinkaan, kun mulla on pyyhkinyt hyvin. Hajamielisyydestäni kaikki nämä ongelmani johtuu. Jos en olisi hajamielinen, en todennäköisesti olisi tässä tilanteessakaan. Uusi alamäki alkoi 2013 vuonna ja se alamäki oli puhtaasti oman hajamielisyyteni aikaansaannosta. Siitä sitten ollaan tultu vuosi vuodelta alaspäin, välillä loivempaa, välillä jyrkempää laskua. Vain muutamia pieniä nyppylöitä ollut matkan varrella, jolloin on ollu vähän toivoa paremmasta.
Uusin tilannekatsaus, jos tuskin ketään kiinnostaa.
Minulle soitettiin lopulta, niin kuin siellä "matalan kynnyksen" paikassa luvattiin.
Olen saanut asioita nyt etenemään siten, että laitoin toimeentulohakemuksen vetämään. Oli kyllä todella vaikeaa (vaikka oikeasti se olisi helppoa). Aivoni ovat niin jumissa ja motivaatio kaikkeen jossai kaukana... Ehkä motivaationi meni edeltä käsin sinne pilven päälle odottelemaan mua!
Toimeentulotukihakemusta tehdessä vollotin ääneen, kuin mikäki melupelle! Taas naapurissa jyskytettiin seinään ja huudettiin, että turpa kii mölyapina, kuinka monta kertaa pitää huutaa, ennen ku tuo ulina loppuu!!!!
Kumpa osaisin tukkia suuni. Ketä auttaa se, että vollotan, ku mikäki palosireeni täällä.
Tällaista tänään.- vl-ahitofel
Lopeta heti rypsiöljyn ja rapsiöljyn käyttäminen.
Ne lamauttavat aivojen toimintaa, heikentävät muistia, päättelykykyä ja lamauttavat päätöksentekokyvyn.
Päivä meni täysin nollat taulussa. Ei voi mennä päivät näin, ettei tee yhtään mitään, eikä oikeastaan edes syö. Olen menettänyt mielenkiinnon kaikkeen.
Vollottaakaan ei enää jaksa.- Syrjäytyneen_vanhempi
Voit hakea tukihenkilöä.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/tukea-tukihenkilöltä Tukihenkilö kuulostaa hyvältä idealta Luzer. Ota yhteyttä mielenterveysseuraan. Et voi ainakaan hävitä mitään..
Työpaikasta luopuminen oli huono idea. Onko mitään mahdollisuuksia päästä takaisin? Käy nyt ainakin pyytämässä työtodistuksen, kun ymmärsin sen puuttuvan sinulta.rauhansanalainen kirjoitti:
Tukihenkilö kuulostaa hyvältä idealta Luzer. Ota yhteyttä mielenterveysseuraan. Et voi ainakaan hävitä mitään..
Työpaikasta luopuminen oli huono idea. Onko mitään mahdollisuuksia päästä takaisin? Käy nyt ainakin pyytämässä työtodistuksen, kun ymmärsin sen puuttuvan sinulta.Työtodistus on mulla. Etuuksien haut tosin jäissä. Tai no nyt vähän saanut etenemään, nollat taulussa vetänyt nää viimeisimmät päivät.
Työpaikasta luopuminen oli huono idea, tiedän. Olin kuitenkin niin lopussa, etten oikein keksinyt muutakaan. En olisi suoriutunut enää siitä työstä, olin jo niin lopussa.
Tukihenkilöstä en tiedä. Täytyy selvitellä asiaa.
Jos en olisi koskaan saanut apua, minua ei enää olisi!
Onhan mulla takana päin yksi itsemurhanyrityskin.
Viimeksi olin lähellä tehdä itsemurhan 2014. Oli suunnitelmatkin jo valmiina ja toteutustapaa olin miettinyt usean viikon ajan. Tuolloin sain ihan kriittisellä hetkellä avun. Olin 2014 myös täysin PA omien töppäilyjeni vuoksi. Kävelin (asukastuvan, vai miksi noita nyt kutsutaankaan, joita lähiöissä on) ohi ja päätin, että minäpä kokeilen vielä tuon paikan. Sosiaalityöntekijät järjestelivät asioitani. Hyödyin myös kirkon työntekijöistä. Ilman heitä mua tuskin enää olisi. Olin vienyt suunnitelmani jo niin pitkälle, ettei sen toteuttaminen olisi ollut enää hankalaa.
Nyt elän ihan samankaltaista aikaa, kuin 2014. Rahat ovat loppu. Nykyistä hetkeä ei voi kuitenkaan täysin verrata 2014 vuoteen. Nyt tulevaisuus näyttää entistä harmaammalta, mutta keinot itsemurhan tekemiseen kytyisemmät. Ehkä olen oppinut noista aiemmista vuosista, ettei se seinä niin nopeasti tule vastaan. On kuitenkin lohdutonta, jos elämässä samat ongelmat toistuvat ja toistuvat.
Milloin nykyinen alamäkeni alkoi? Voisin ajoittaa sen alun vuoteen 2015. Siitä on ollut tasaista laskua, joskin muutama pieni nousu ja seesteisempi jakso ollut välillä. Totaalinen romahdus alkoi siitä, kun uuvuin työssä ja sen jälkeiset seuraukset.....
Nyt tunnelin päässä kajastaa himmeää valoa. Saatan saada taas apua. Ehkä tää tästä. Ehkä ei. 2014 vuonna suunnittelemani itsemurha olisi käytännössä helppo toteuttaa nytkin.Se vain, että se vaatii myös sitä ,että saan rohkaistuksi itseni siihen tekoon. 2009 vuoden yritystä tuskin kokeilen enää uudestaan. Epäonnistumisen riski liian suuri. Katotaan nyt tämä viimeinen oljenkorsi. Huomenna siis debishoitajalle ja ensi viikolla sosiaalityöntekijän luo. Näihin tunnelmiin!Mun ei pitänyt kirjoitella tänne. Eikä tänne kirjoittelusta ole kyllä mitään hyötyäkään. Suuntani on hukassa. Aika sosiaalineuvojalle on edessä päin. Jotain valoa siis näköpiirissä. Tämä paastoaminen on kuitenkin vienyt minulta voimat, fyysisetkin. En jaksa liikkua. Täytyy elää mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Kaurapuuro alkaa maistumaan jo puulta.
Suolan himo on mieletön. Olen tyydyttänyt suolanhimoa syömällä suolaa. Sokerinhimoa taas tyydyttänyt sokerilla. Eipä niistä paljoa ravintoarvoja saa.
Lihasmassani on hävinnyt olemattomiin. Sen voin huomata jo käydessäni puntarilla. Kun aiemmin kiikuin siinä normaalipainon alarajoilla, nyt olen selkeästi alipainoinen. Omien laskelmieni mukaan painoindeksini on tällä hetkellä 18.
Järki menee tällaiseen kituutteluun. Ensiviikon loppupuolelle pitäis jaksaa. Eipä verikokeisiinkaan valmistelu paljoa vaadi, onhan tässä oltu paastolla jo pikkuinen tovi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä682186Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1721732Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on711430Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461417Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2401363- 831222
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3421195- 1281165
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3651161Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3331115