Menee hermot 19-vuotiaaseen tyttäreeni

Niinhän se usein on, että eivät kuuntele.

Hyvä pointti olisi saada ymmärtämään toisella tavalla.
Esim.
- että avoliitto ei ole oikeastaan ollenkaan oikein, vaikka melkein kaikkihan ovat nykyisin. Niin, tämä ei nyt mene perille kyllä, mutta voisi kokeilla silti, mistäs tietää...
- jutella että jos rupeaa asumaan yhdessä noin nuorena, ennenkuin on seurustellut muitten kanssa, niin menettää perspektiivin ja sitoo liian nuorena itsensä.
- että mitä sillä miehellä oikeastaan on mielessä: - onko itse jo kokeillut toisia/eronnut ja nyt haluaa "lampaanlihaa" (sorry) vai ovatko aikeet oikeasti aidot = silloin kosisi reilusti kyllä. Yleensä näillä avoliiton ehdottajilla ei ole aikeena ollenkaan avioliitto ja vakava suhde, vaan ne "petihommat" (sorry taas).

Mielestäni ei ole epänormaalia ollenkaan, jos baarit ja bileet eivät kiinnosta, fiksuja nuoria ei usein kiinnostakaan.

Jos olisi mahdollisuus, niin tyttären olisi hyvä asua ihan yksinään omassa boksissaanjo nyt ja saada kokea yksinasuminen.

Vanhemmat eivät mahda mitään, ja nuoret päättävät itse asioistaan.
Nää nyt olivat vain ehdotuksia.
Ymmärrän kyllä vanhempien huolen.

Jahas, tämä provoilija on siirtynyt nyt Vauva-palstalta Suomi24:lle. Älkää vastaako mitään, muuten hän alkaa tehtailla juttuja samasta aiheesta joka päivä.

Kyllä muuten miltei naurattamaan kävi! Hetkinen? Yhdeksäntoista? Ja 8 vuotta vanhempi mies?
Hyvä kun joku hyviä muistoja tuo ihmisille mieleen! 19 vuotiaana kuullostelin vauvan liikkeitä, luin "meille tulee vauva" esitelehtistä, ja täytin kaksikymmentä. Talven vatsaa kasvateltua synnytin.
Poika tuli. Toinen tuli jonkun v. päästä.
Mikä on oikea ikä elää oma elämä? Minkä ikäisen kanssa, ja miten eläen, monta lasta? Miettiköhän se mies, olinko liian nuori?

Siis mistä tää tyttö ei ole valmis päättämään? Seurustelemisesta?

Ap ei kirjoittanut, aikooko tää tytär muuttaa miehen kanssa yhteen. Sekö äiskää pelottaa?

Mitä neuvoja kukaan voisi antaa? Tytär tekee niin kuin haluaa. Ja pakko on antaa tehdä. Eipä ole ensimmäinen, joka oman päänsä pitää.

Tottakai vanhemmat aina voisi antaa ohjeet ja selvät nuotitukset, miten elämää kannattaa elää, mutta koska ne nuoret on vanhempiaan kuunnelleet? Jokainen tekee omat kuvionsa, on ne sitten viisaat tai ei. Olin minäkin raskaana 18-vuotiaana ja 7 vuotta elin lapsen isän kanssa, sitten erottiin. Opiskelin ja sain ammatin sen jälkeen. Kaikki ok.

Tyttäresi elää omaa elämäänsä just niin kuin hän itse haluaa.
Pisteet tyttärellesi siitä ettei hän ryyppää ja käytä huumeita.

Sanot parisuhdetta palloksi jalassa, sinulla on näköjään hyvin negatiivinen käsitys parisuhteesta. Olet ilmeisesti kateellinen tyttärellesi hänen nuoruudestaan, siitä kun hänellä on ihana rakkaussuhde menossa.

Sinuna alkaisin korjaamaan omaa parisuhdetta paremmalle kantille/jos sinulla ei sellaista ole, etsimään hyvää mieltä muista asioista kuin tyttäresi kontrolloinnista.

Jaa että liian nuori? Itse muutin kotoa pois 15 vuotiaana ja sain viisi metriä etumatkaa. Sen jälkeen kävin ammattikoulut ja tekut ja itse elätin itseni ilta- ja viikonlpputöillä. Urheillakkin siinä ehdittiin ja elää. Lainaa toki joutui ottamaan mutta sen takaisinmaksu ei ollut ongelma koska valmistuin 21 vuotiaana. Luokkani nuorimapana.

Kyllä ihmisen taimi elämässä pärjää jos vain haluaa ekä heittäydy laakereilleen. Paljon riippuu tässä tapauksessa parinvalinnasta. Jos mies maksaa juoksvat kulut niin tyttärelläsi ei ole mitään hätää. Ja epäilempä että hän muutti pois kotoa jotta he voivat harrastaa seksiä aina kun siltä tuntuu. Ja kulkea alasti kotona. Nuoret kun ovat melko aktiivisia tuossa iässä.

Vaan antaahan ajan kulua. Pari-kolme vuotta niin alkuhuuma on ohi. Ja realismi on ovella. Sen jälkeen kun opiskelut on opiskeltu, alkaa se oikea elämä. Ja voihan olla että silloin valtaan se lppuiän kumppani.

Ei kannata olla huolissaan. Suomaaliset ei leikkaa kurkkuja auki.

Joku on jossakin sanonut että tytöt kehittyvät poikia nopeammin joten jotkut ovat siitä päätelleet että tytöt ovat aikuisempia kuin pojat ja että tyttöjen pitää seurustella itseään vanhempien kanssa. Ollessani viidennellä luokalla eräs luokalla ollut tyttö seurusteli jonkun 16-vuotiaan kanssa.

Kahdeksan vuoden ikäero on normaalia. Sen verran oli vanhemmillani, sen verran itselläni ja miehelläni. Nyt keski-iässä tapailen 26 v vanhempaa miestä, eikä sekään ole liikaa.

Luulisi aikuisen, "vanhemman", jo tietävän, että nuori tekee joka tapauksessa itse omat ratkaisunsa, ja toisen elämää ei voi elää tämän puolesta. Mikään nk. järjen ääni ei saa nuorta toimimaan määräysten mukaan. Päin vastoin, voi olla, että tiukka ja määräilevä koti-ilmapiiri on karkottamassa häntä kotoa pois. Olet kasvatustyösi tehnyt, relaa. Nyt nuori elää oman elämänsä.

Aikuinen tytär päättää omasta elämästään. Siihen hänellä on oikeus.
Ihmiset tekevät hyviä ja huonoja ratkaisuja iästä riippumatta. Rakastuneena asioita katsoo vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Jos tytär muuttaa miehen kanssa yhteen, hän pääsee ainakin sinun kattosi alta pois. Jotkut ihmiset haluavat aina päättää toisten asioista, koska heidän oma elämänsä on niin täydelliseksi heidät opettanut. Vai miten se on?

Niin suojelisimme niin mielellään lapsiamme liian varhaisilta suhteilta. Ikävää on että ap:n lapsia ei ole edes opiskellut ja jää näin väliinputoajaksi elämässä.
Ehkä on hyväkin päästää irti ja kertoa, että voisi lykätä lasten hankkimista mahdollisimman pitkälle, jotta ehtii nyt sitten elää , saattaa olla hyvinkin pian muuttaa käsityksiään.
Mutta rahaa ja elättämistä ei saa antaa, sitten pitää elää omien ja miehen tuloilla. Jos tulee käymään voi tarjota kahvit, kuten vieraille yleensä ja kuunnella jutut.

Ikäero ie ole niinkään vaikuttava tekijä. Missä vaiheessa poikaystävä on ammattinsa suhteen? Onko hän jo lopettanut koulunsa? Työpaikka tiedossa? Vai onko poikaystävä taivaanrannanmaalari joka on vain kiinnostunut kaikesta muusta kuin itsensä eteenpäin viemisestä?

Nyt joku saattaa sanoa että mitä ammatilla on väliä, hehän rakastavat toisiaan! Kuitenkin, ellei pysty itse maksamaan omaa ja tyttäresi (varsinkin kun hän on täysin kouluttamaton ja ammattitaidoton) jokapaiväistä leipää ja kattoa pään pääle, siinä rakkaus joutuu tosi koville ja useimmiten kuin ei, lentää ovesta ulos!

Mutta me kaikkihan tuo jo tiedetään! Vain tyttäresi ei.
Taitanee olla parasta antaa hänen oppia tuo omin päin. Muista äitinä kuitenkin:

Tee heti alusta tyttärellesi kristallinkirkkaasti selväksi että sinä ET tule tukemaan heitä taloudellisesti. Salli, hyvä äiti, tyttäresi mahdollisuus itse oppia millaista on elää pelkällä rakkaudella. Tee myös hänelle selväksi että sinä tulet aina henkisesti tukemaan , rakkautesi häntä kohtaan ei koskaan lopu!
Muistuta kuitenkin; ei lisääntymistä vielä pitkään aikaan.

Hyvällä onnella tyttäresi ja poikaystävänsä selviävät omillaan. Siitä sinä ja he saatte suurimman ilon aiheen

tyttäresi on jo täysi ikäinen et voi päättää enään hänen puolesta mitähän tekee

Tyttäresi on täysi ikäinen, eikä enää lapsi vaikka välillä vanhemmista voi tuntua että olisi lapsi. Tyttäresi saa vaikka sen puolison kanssa asuessa oppia vastaamaan kaikesta mikä liittyy arkielämään. Itse olin 19-vuotias aloin seurustelemaan 16.5-vuotta vahemman miehen kanssa. Vanhempani eivät tuominneet mutta halusivat jutella silloisen mieheni kanssa. 8-vuoden ikäero on pieni. Minä vanhempana antaisin tukea, enkä haukkuja. Todellisuudessa voit menettää tyttäreesi välit jos yrität liiaksi puuttua hänen elämäänsä. Linnunpoikanen on jo lentänyt pesästään ja uskon että se on hämmentävää. Mitä omin mielin haluaisin omalle tyttärelleni tekevän on juuri se, että vaikka tilanne olisi mikä ole tukena. Sillä kun menee päin puuta, on hänellä se turvallinen ja tukeva vanhempi ollut vuosien aikana jolle hän pystyy tulevaisuudessa avautumaan. Elämässä jossain vaiheessa menee päin peetä. Älä tuomitse, tue ja kerro että välit ja rakastat tyttäresi. Se on sitten ihan eri asia miten sen ilmaisee. Onko tyttärelläsi edellytyksiä ammattikouluun? Rahatilanne? Älä myöskään pakota jäämään kotiin vaan anna tyttäresi aikuistua! Tue vaikka tulevan opiskelun kirjaostoissa jos se saisi hänet kiinnostumaan opiskeluista. Kirjat ovat todella kalliit.

Vähän noin se minullakin meni. Olin tosin aikaisempi. Rupesin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa 13 vanhana. Se tosin oli sitä että mies istui pulkassa ja soitti kaksirivistä haitaria ja minä vedin pulkkaa.

Siitä tuli juuri 47 vuotta avioliitosta (naimisiin -72) ja sain kaksi poikaa. Nuorempi heistä kuoli 4/2018, eli pian vuosi sitten. On ollut myrskyä ja myllerrystä mutta suurin osa ajasta ovat olleet yhteisiä hienoja muistoja. Minullekin äitini yritti toista väylää mutta päätäni ei käännetty.

Rakkaus on vahva, kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Niin sanoo raamattu. Tiedän että olemme aika kummajainen pari juuri tuon 47 vuoksi, sehän ei kuulu enää nykymaailmaan.

Joustaa ja periksiantaa sekä kompromissikyky täytyy ihmisellä olla jos lapsuudesta vanhuuseläkkeelle selviää yhdessä liitossa. Ja vielä niin että liitto on koossa vielä tänäkin päivänä.

"Tyttö on muutenkin epänormaali kun baarit ja tulevat opiskelijabileet eivät kiinnosta.
"

haha vittu mikä urpo äidiksi olet.
itse olen 41 ja voisin naida tyttäresi millo vaan.
kerrankin joku nainen joka ei ole baariruusu.