Teinipojasta asti olen kuvitellut, että minulle on olemassa vain yksi tietty sielunkumppani, ja molemmat vain odotamme toistemme löytymistä.
Aina kun katsoin kaunista maisemaa tai kun katselin auton ikkunasta ulos, tunsin tuon saman tunteen jonka oli ollut sisälläni jo vuosia.
Se on haikea ja kaipaava tunne, mutta sitä on vaikea selittää. Omalla tavallaan se on myös äärimmäisen kaunis tunne ja se onkin yksi suosikkitunteitani.
Tunnen silloin kuin jossakin olisi joku, joka katsoo tätä samaa taivasta, tuntee tämän saman kaipauksen tunteen ja odottaa minua samalla tavalla kuin minä odotan häntä. Haaveilen naisesta, jota en ole vielä koskaan tavannut ja jota en vielä tunne, ja toivon että hän haaveilee minusta samalla tavalla vaikkemme ole vielä tavanneet. Rakkautensa kohteen tunteminen on yliarvostettua..
Vai olenko vain yksinkertaisesti unohtanut keneen olen rakastunut, mutta sydämeni ei ole?
Tuo tunne tuo elämääni jotakin lisää, sillä kyse ei ole pelkästä haaveilusta samalla tavalla kuin lottovoitosta haaveillaan. Tunnen oikeasti, että jossakin on minulle jotain, mitä en vain vielä ole löytänyt ja tunnen kaunista kipua siitä, että olen tästä aarteesta yhä niin kaukana.
Mietin monesti tunteeko kukaan muu tuota samaa syvää haikeuden ja kaipauksen tunnetta vai onko tämä vain minun juttuni. Toivon, että se yksi ainakin tuntisi, sillä vain tämän tunteen kautta voisimme kerran kohdata. Se johdattaa meidät varmasti yhteen, kuin kompassi joka osoittaa pohjoiseen.
Se oikea.
57
4955
Vastaukset
- onnea.etsintään
Toivottavasti löydät sielunkumppanisi.
https://www.youtube.com/watch?v=MTIOSSDrD-U- Haaveilijajätkerö
En välttämättä löydä häntä koskaan, mutta aion mieluummin olla yksin kuin sellaisen kanssa jonka kanssa en voisi kuvitella eläväni koko loppuelämäni.
Toistaiseksi on oltu yksin. Yhden yön juttuja en myöskään harrasta. - onnea.etsintään
Haaveilijajätkerö kirjoitti:
En välttämättä löydä häntä koskaan, mutta aion mieluummin olla yksin kuin sellaisen kanssa jonka kanssa en voisi kuvitella eläväni koko loppuelämäni.
Toistaiseksi on oltu yksin. Yhden yön juttuja en myöskään harrasta.En usko, että kenellekään tulee elämän varrella vastaan kovinkaan montaa ihmistä, jonka kanssa syntyy voimakas yhteys. Jos tällainen ihminen on vielä vastakkaista sukupuolta ja vapaana, voidaan jo puhua todellisesta onnenpotkusta.
Haaveilijajätkerö kirjoitti:
En välttämättä löydä häntä koskaan, mutta aion mieluummin olla yksin kuin sellaisen kanssa jonka kanssa en voisi kuvitella eläväni koko loppuelämäni.
Toistaiseksi on oltu yksin. Yhden yön juttuja en myöskään harrasta.Sielunkumppani tuollaisena voi luultavasti olla olemassa vain siinä todellisuudessa jonka luot haaveissasi. Siinä todellisuudessa, jonka jaat muiden kanssa, mahdollisessa kumppanissa on kaikenlaisia ikäviä piirteitä ja epätäydellisyyksiä. Vastapainoksi siinä voi olla jotain mitä et osannut edes kuvitella.
- onnea.etsintään
scrg kirjoitti:
Sielunkumppani tuollaisena voi luultavasti olla olemassa vain siinä todellisuudessa jonka luot haaveissasi. Siinä todellisuudessa, jonka jaat muiden kanssa, mahdollisessa kumppanissa on kaikenlaisia ikäviä piirteitä ja epätäydellisyyksiä. Vastapainoksi siinä voi olla jotain mitä et osannut edes kuvitella.
Eihän aloittaja kirjoittanut, että hän olettaa kaipauksensa kohteen olevan täydellinen, vaan, että tämä olisi sielunkumppani.
onnea.etsintään kirjoitti:
En usko, että kenellekään tulee elämän varrella vastaan kovinkaan montaa ihmistä, jonka kanssa syntyy voimakas yhteys. Jos tällainen ihminen on vielä vastakkaista sukupuolta ja vapaana, voidaan jo puhua todellisesta onnenpotkusta.
Yhdyn kommenttiisi.. ;P
"Se yksi ja Ainoa..".. ;P
- 4334312132
1. Kaikki on täydellistä, ollaan sielunkumppaneita
2. Homma tasaantuu
3. Katsos vaan, toi onkin tavallinen ihminen
4. Pettymys
5. Jatketaan yhdessäoloa tai nainen hakee eroa ellei mies ehdi löytää parempaa"Normaaleilla" yksilöillä tämä menee varmasti useimmiten Just noin.. Tai meneehän se pitkälti noin, jos/kun jompikumpi on ns. "normaali" ja VastaVuoroiseen Rakkauteen ja Rakastamiseen kykenemätön tjms.. ;P
.. Mitä enemmän on PantuMenemään, niin sitä varmemmin on PantuPiloille enemmän tai vähemmän kyky Rakkauteen ja Rakastamiseen.. ;P- Teknodonna
NuuskaMuikkune kirjoitti:
"Normaaleilla" yksilöillä tämä menee varmasti useimmiten Just noin.. Tai meneehän se pitkälti noin, jos/kun jompikumpi on ns. "normaali" ja VastaVuoroiseen Rakkauteen ja Rakastamiseen kykenemätön tjms.. ;P
.. Mitä enemmän on PantuMenemään, niin sitä varmemmin on PantuPiloille enemmän tai vähemmän kyky Rakkauteen ja Rakastamiseen.. ;PSun piti vastata mun pöllö-kissa -kyselyyn, eikä luuhata tällä funtsimassa joutavia.
Teknodonna kirjoitti:
Sun piti vastata mun pöllö-kissa -kyselyyn, eikä luuhata tällä funtsimassa joutavia.
;D.. Sorry.. Että jätin Sut Pahaan Jamaan.. ;D
- 4334312132
1. Kaikki on täydellistä, ollaan sielunkumppaneita
2. Homma tasaantuu
3. Katsos vaan, toi onkin tavallinen ihminen
4. Pettymys
5. Jatketaan yhdessäoloa tai nainen hakee eroa ellei mies ehdi löytää parempaa- 3312
Kohdat 4 ja 5 ovat väärin, jos on kyse todellisesta rakkaudesta. Kun ihminen oppii tuntemaan rakkautensa kohteen inhimilliset epätäydellisyydet, rakkaus syvenee todellisemmaksi. Silloin rakastetaan nimenomaan ihmistä itseään, eikä mielikuvaa ja unelmaa.
3312 kirjoitti:
Kohdat 4 ja 5 ovat väärin, jos on kyse todellisesta rakkaudesta. Kun ihminen oppii tuntemaan rakkautensa kohteen inhimilliset epätäydellisyydet, rakkaus syvenee todellisemmaksi. Silloin rakastetaan nimenomaan ihmistä itseään, eikä mielikuvaa ja unelmaa.
Samaa mieltä 3312 kanssa. Noin se menee, voin sanoa että menee koska tunnen niin. :)
Minä uskon taas että on montakin ihmistä jotka kävisi mulle siulullisesti yhteen. Mutta on monta muutakin asiaa maailmassa mitkä sotkee tuon kuvion välillä.
Tavallaanhan on se yksi ja ainoa, mutta kyllä sen löytää kun kuuntelee itseään. Sinähän se tunnet kuka hän on tuolta ihmismassasta. :o)Niinpä se taitaa olla. Riippuu tietysti ihmisestä. Aika moneen ihmiseen pystyy samaistumaan ja tykästymäänkin, jos vaan ei ole ihan ehdoton kaiken suhteen. Kaikissa eri ihmisissä joiden kanssa on seurustellutkin on yleensä ollut erilaisia puolia, jotka ovat viehättäneet. Silti kukaan heistä ei ole samanlainen keskenään edes silloin, kun jotain yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Kai se oikea on sitten se, joka oikeasti saa asettumaan ja viihtymään yhdessä. Joka tuntuu omimmalta ja läheisimmältä?zönggö kirjoitti:
Niinpä se taitaa olla. Riippuu tietysti ihmisestä. Aika moneen ihmiseen pystyy samaistumaan ja tykästymäänkin, jos vaan ei ole ihan ehdoton kaiken suhteen. Kaikissa eri ihmisissä joiden kanssa on seurustellutkin on yleensä ollut erilaisia puolia, jotka ovat viehättäneet. Silti kukaan heistä ei ole samanlainen keskenään edes silloin, kun jotain yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Kai se oikea on sitten se, joka oikeasti saa asettumaan ja viihtymään yhdessä. Joka tuntuu omimmalta ja läheisimmältä?Saman olen huomannut. Mutta aika mahdotonta on ollut sanoa, että kuka se ihan oikea on... Vähän se jokainen on ollut aikanaan. :oD
tähänsekaappi kirjoitti:
Saman olen huomannut. Mutta aika mahdotonta on ollut sanoa, että kuka se ihan oikea on... Vähän se jokainen on ollut aikanaan. :oD
Ainakin sen hetken, kunnes on huomattu ettei ole lähellekään oikea. :)
Mä voin ihan myöntää, että en ole jokaiseen tuntenut hirmusti vetoa ja kokenut aina oikeaksi missään vaiheessa. Tai ollut edes hirmu ihastunut aina. Mutta olen ollut utelias tutustumaan niiden asioiden valossa, jotka olen kokenut positiivisiksi. Antanut tilaisuuden itselle ja toiselle.
Ehkä asiaan on vaikuttanut sekin, että ei ole kauheasti ollut ns. valinnanvaraa. Jos näin karskisti voidaan sanoa. Ei ole mitään liutaa ukkoja ollut kiinnostuneita, toisin kun palstalla usein väitetään naisilla olevan. On sitten joukkoon tullut niitäkin, joista on pitänyt vähän kuin hakemalla hakea sitä jotain oikeaa ja tunnetta. Kuitenkaan löytämättä kuin hetkeksi jonkunlaisen yrityksen ymmärtää toinen toisiaan.
Onneksi pari helmeäkin on vastaan tullut. Ettei ihan huuhaaksi ole mennyt. :)
Monet yrittää vasta, kun tuntee hirmuista vetoa toiseen. Toisin kuin minä olen toisinaan tehnyt enemmänkin päätöksen katsoa mitä tästä voisi tulla.zönggö kirjoitti:
Ainakin sen hetken, kunnes on huomattu ettei ole lähellekään oikea. :)
Mä voin ihan myöntää, että en ole jokaiseen tuntenut hirmusti vetoa ja kokenut aina oikeaksi missään vaiheessa. Tai ollut edes hirmu ihastunut aina. Mutta olen ollut utelias tutustumaan niiden asioiden valossa, jotka olen kokenut positiivisiksi. Antanut tilaisuuden itselle ja toiselle.
Ehkä asiaan on vaikuttanut sekin, että ei ole kauheasti ollut ns. valinnanvaraa. Jos näin karskisti voidaan sanoa. Ei ole mitään liutaa ukkoja ollut kiinnostuneita, toisin kun palstalla usein väitetään naisilla olevan. On sitten joukkoon tullut niitäkin, joista on pitänyt vähän kuin hakemalla hakea sitä jotain oikeaa ja tunnetta. Kuitenkaan löytämättä kuin hetkeksi jonkunlaisen yrityksen ymmärtää toinen toisiaan.
Onneksi pari helmeäkin on vastaan tullut. Ettei ihan huuhaaksi ole mennyt. :)
Monet yrittää vasta, kun tuntee hirmuista vetoa toiseen. Toisin kuin minä olen toisinaan tehnyt enemmänkin päätöksen katsoa mitä tästä voisi tulla.No mulla oli ehkä eron jälkeen sellaista vimmaa saaha joku. :o/
Mutta sanotaan, että käyrä on noussut kokoajan sopivampaan suuntaan :o)tähänsekaappi kirjoitti:
No mulla oli ehkä eron jälkeen sellaista vimmaa saaha joku. :o/
Mutta sanotaan, että käyrä on noussut kokoajan sopivampaan suuntaan :o)Laastari? No ei mullakaan kyllä mitään pitkiä aikoja ole sinkkuna mennyt. Olen tainnut olla suurimman osan aikuisesta elämästäni varattu, vain kumppani vierellä on vaihtunut.
Aika nopeasti on uusi löytynyt, ehkä mullakin on ollut just sitä etten ole osannut olla yksin. Jonkinasteista läheisriippuvuutta taatusti. :)
nyt sitten kun kerrankin päätin että taidankin möllöttää yksinäni eroni jälkeen, niin vielä lankesin kerran ja tässä sitä nyt ollaan. Ipanat ja kaikki. :D
Koskaan ei pitäis kai sanoa, ei koskaan. Mä lähden iltakylpyjä valmistelemaan ipanoille ja laittelemaan niitä sitten nukkumaan, joten hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua! Aattelin olla viikonlopun visusti irti tietokoneesta. :Pzönggö kirjoitti:
Laastari? No ei mullakaan kyllä mitään pitkiä aikoja ole sinkkuna mennyt. Olen tainnut olla suurimman osan aikuisesta elämästäni varattu, vain kumppani vierellä on vaihtunut.
Aika nopeasti on uusi löytynyt, ehkä mullakin on ollut just sitä etten ole osannut olla yksin. Jonkinasteista läheisriippuvuutta taatusti. :)
nyt sitten kun kerrankin päätin että taidankin möllöttää yksinäni eroni jälkeen, niin vielä lankesin kerran ja tässä sitä nyt ollaan. Ipanat ja kaikki. :D
Koskaan ei pitäis kai sanoa, ei koskaan. Mä lähden iltakylpyjä valmistelemaan ipanoille ja laittelemaan niitä sitten nukkumaan, joten hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua! Aattelin olla viikonlopun visusti irti tietokoneesta. :PNo ei minusta laastareita kukaan ole ollut, ihan vakavissaan olen aina ollut liikkeellä, mutta jotain hämminkiä on ollut. En tiedä sit tuosta läheisriippuvuudesta, mutta ihan sama, olkoot vaikka yks sellainen? :oD Mutta nyt on kyllä ihan toinen moodi päällänsä. :o)
Menehän kultien huuhdontaan. :o) Ja ehkä huili tietsikasta ois hyvä itsekullekin, mutta mahdotonta kun oon töissä. :oD
Palaillaan. :o)
Suurin osa miehistä tyytyisi vakituiseen seksipartneriin.
- ehkä.sittenkin
Ihminen ajattelee helposti, että oma mielipide tai ajatustapa on "normaali ja yleinen". Ehkäpä suurin osa miehistä ei tyytyisikään pelkkään seksiin, vaan haluaisi syvemmän ihmissuhteen.
ehkä.sittenkin kirjoitti:
Ihminen ajattelee helposti, että oma mielipide tai ajatustapa on "normaali ja yleinen". Ehkäpä suurin osa miehistä ei tyytyisikään pelkkään seksiin, vaan haluaisi syvemmän ihmissuhteen.
Rakkaus on tunne omassa mielessä, kyllä siitä saa vahvankin.
- Abcopg
...
- Sydänsielu
Jotenkin joskus ajauduin lukemaan näitä keskusteluja ja nyt käyn sillon tällön huvikseni lukemassa ,koskaan en ole mihinkään kommentoinut mutta nyt täytyy. Kuulostaa ihan vitsiltä että jollakin on tuo ihan sama tunne.. tai toisaalta lohduttavalta etten ole ainoa. Kaunis haikea kaipuu..välillä sietämätön epätoivo ja raastava ikävä , sydän jotenkin palaa ja tykyttää oudosti sitä puristaa. Yritän elää elämää mut välillä jää miettimään loppuuuko tämä ikinä vai palkitaanko odotus ja kärsimys joskus. Tää on niin outo olo et osasit hyvin kuvailla sanoin.
.. Jeps.. Ainoa mikä auttaa on oppia siirtämään tiettyjä tunteita ja tuntemuksia syrjään.. Ja ehkä ns. Laittamalla "Toivon" ainakin "jäähylle".. ;P
Helpommin sanottu, kuin tehty.. Mut onnistuu.. Helpottaa oloa kummasti.. Tosin on siinä "huonotkin" puolet.. Niin kuin kaikissa asioissa.. ;P
- NainenVaanTäältä
Ehkä se olen sitten minä. Ajattelen ja olen myös aina ajatellut samalla tavalla.
Kirjoituksessasi niin moni asia kuulostaa tutulta. Ajattelen myös, että jossain on joku minulle oikea ihminen, jota en ole vielä (kai) tavannut.
En halua enkä aio alkaa seurustella vaan "jonkun ihan kivan kanssa", vaan jotta olisi joku, jos ja kun hän ei kuitenkaan tunnu elämäni ihmiseltä. Olen myös mieluummin yksin. Kuten kirjoitit, niin olisi outoa ja vaikeaa alkaa rakentaa jotain jonkun ihmisen kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan voisi ajatella olevansa loppuelämää yhdessä. Minäkään en harrasta yhden illan juttuja.
Ihana kuulla, että joku ajattelee samalla tavalla kuin minä. En sitten olekaan ihan niin outolintu ajatuksineni."En halua enkä aio alkaa seurustella vaan "jonkun ihan kivan kanssa", vaan jotta olisi joku, jos ja kun hän ei kuitenkaan tunnu elämäni ihmiseltä. Olen myös mieluummin yksin."
Naisten hypergamia. Naiselle ei kelpaa tasoisensa mies. "Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa".- kokemuksesta73
super-atm kirjoitti:
"En halua enkä aio alkaa seurustella vaan "jonkun ihan kivan kanssa", vaan jotta olisi joku, jos ja kun hän ei kuitenkaan tunnu elämäni ihmiseltä. Olen myös mieluummin yksin."
Naisten hypergamia. Naiselle ei kelpaa tasoisensa mies. "Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa".Kyllä pitää olla sellainen johon on ihastunut ei siitä muuten mitään tule,.
kokemuksesta73 kirjoitti:
Kyllä pitää olla sellainen johon on ihastunut ei siitä muuten mitään tule,.
Naiset pystyvät ihastumaan ainoastaan komeimpiin ja suosituimpiin miehiin. Naisen kanssa saman tasoinen mies ei ole naiselle mitään.
- Yksinäkökulma
super-atm kirjoitti:
Naiset pystyvät ihastumaan ainoastaan komeimpiin ja suosituimpiin miehiin. Naisen kanssa saman tasoinen mies ei ole naiselle mitään.
Riippuu naisen itsetunnostakin mihin on valmis ja millaiset on omat elämän arvot. Ei se omantasoinenkaan vältämättä se ainoa ratkasu ole.
Yksinäkökulma kirjoitti:
Riippuu naisen itsetunnostakin mihin on valmis ja millaiset on omat elämän arvot. Ei se omantasoinenkaan vältämättä se ainoa ratkasu ole.
Riippuu myös enimmäkseen naisten hypergamiasta.
- Teräsmiehelle
tällä satupalstalla kompassin suunta pitäisi paikkansa, jos etelässä lentelet. Tosin et tarvitse kompassia, voit luottaa erehtymättömään suuntavaistoosi. Huomenna voi paikat huurtua, joten tee kunnon lämmittelyt ennen lentoonlähtöä. Olisihan se kamalaa, jos pakkolasku yllättäisi. Lana Langin sydän pakahtuisi onnnesta, jos aikakone toisi sankarin jälleen Smallvilleen.
Noh, Laitetaan nyt jotain aiheeseen liittyvää MuZakkiakin.. ;D
https://www.youtube.com/watch?v=VOOkxWXGkHM
https://www.youtube.com/watch?v=K_jxXhh_iWo
VAROITUS: Ei hempeily Kammoisille.. ;D- PalstaTrolli
Laitan paremmaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=CX45pYvxDiA
Vaikka hieman pelkään, että aloittaja jää yksin kokemaan ihania tunteitaan.
- Missäoletrakkaani
Kaipa näin hienoon tekstiin täytyy itsekkin vastata. Samoja tunteita ollut läpi elämän itselläkin, mutta ikävä kyllä ei tunnu rakkaus osuvan omalle kohdalleni. Voiko sitä enempää toivoa kuin sielunkumppania jonka kanssa voi jakaa kaiken ja yhdessä olisi hyvä olla elämänsä loppuun asti. Kauniisti kirjoitettu ihanista ajatuksista. Moni nainen varmasti otettu tuollaisesta tekstistä. Olisi mielenkiintoista tietää sinusta lisää. Voisin laittaa sulle vaikka s-postia johonkin osoitteeseen niin olis ihan mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia ja katsoa kohtaako ne. Mitäs sanot? ☺
- Harhojavain
Äitisi on sulle prinssisatuja lukenut vähän liikaa. Nää on harhoja.
Noh, ehkä sulle, mutta ei välttis kaikille.. ;P
Mikä järki on seurustella tai suhteilla ihan vain seurustelun tai suhteilun takia?.. Noh, jokainen tyylillään.. ;P
- Mvgk
Haaveilija.jätkerölle: Kirjoitit juuri sillä tavalla, mitä minäkin olen koko elämäni tuntenut. Ei paremmin olisi voinut kirjoittaa. Minulla on ikää jo, mutta tuollalailla tunsin nuorena, ja tunnen edelleenkin. Ja ihme ja kumma, löysin nuorena juuri kuvailemasi sielunkumppanini. Mutta juuri kun aloimme lähentyä toisiamme, minulle tapahtui jotakin hyvin järkyttävää, ja jouduin jättämään tämän miehen taakseni suurta tuskaa tuntien. En nyt kerro tsrkemmin, mitä minulle tapahtui, mutta se tilanne aiheutti minulle syvän trauman, josta en ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Kauheinta täsdä tilanteessa oli se, että tämä mies luuli, että en pidä hänestä enkä välitä hänestä. Mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Myöhemmin kuulin, että hän oli alkanut seurustelemaan toisen kanssa, ja minäkin menin toisen miehen kanssa. En ole nähnyt tätä sielunkumppaniani nuoruuden jälkeen. Mutta hän on mielessä joka päivä.
- Totuudentorvitietää
Toivottavasti ap muistaa että kun haaveissa on niin ihana lillutella, niin ei sitten rupea sätkimään sitoutumiskammoisena kun sielunkumppaninsa kanssa ollaankin lihaa ja verta.
Sori vaan mutta haluan muistuttaa että joskushan sitä haluaa pitää haaveensa saavuttamattomana ja siinä samassa voi satuttaa oikeaa ihmistä.- Prinsessapäiväkirjat
Se on se elämän sietämätön keveys, ja itseaiheutetut angstit.
- Toinenpuolikasjuuon
Vaemasti sulle on joku. Mä olen omani kohdannut. Nyt vaan odotellaan kohtaamista.
Olen kokenut aloittajan kuvaileman kaipuun täyttymyksen sielun ja ruumiin kumppanuudesta.
Olin aikoinaan kokenut kovia ihmissuhderintamalla ja niin nuori kuin olinkin, olin jo menettänyt toivoni vakavasta suhteesta. Uudessa työpaikassa kohtasin kuitenkin työparini ja esimieheni, joka pysäytti epätoivossa vellovat ajatukseni. Hän oli yksinkertaisesti niin rakastettava persoona kaikkine avuineen ja puutteineen, että olisin heti ensinäkemältä halunnut syleillä häntä. Ihastuin oitis tapaan, jolla hän katsoi minua hieman ujosti, mutta kuitenkin arvonsa ja esimiesasemansa ilmituoden. Se oli kaikki minulle hyvin hämmentävää.
Työskentelimme yhdessä ajoittain ja meillä oli aikaa jutella toistemme kanssa haaveista, toiveista, elämästä ja sen tarkoituksesta ylipäätään. Mitä enemmän juttelimme, sitä enemmän kaipaukseni häntä kohtaan lisääntyi. Hän edusti ennenkaikkea juuri sellaista vakautta, mitä olin elämääni kaivannut. Huomasin usein haaveilevani hänen läsnäolostaan kun menin nukkumaan.
Lopulta, kun olimme jälleen kahden ja olin kaiken rohkeuteni kerännyt, uskalsin häntä varovasti lähestyä. Hän suostui ja elämäni käärittiin ruusuntuoksuiseen usvaan. Hän oli minua kokeneempi kaikessa ja ymmärsi minua täydellisesti. Näin jopa unia menneistä elämistä, joiden aikoina olisimme kohdanneet ja eläneet yhdessä.
Suhteemme ei kuitenkaan ollut täydellinen. Hän nimittäin oli naimisissa, eikä halunnut miestään jättää yhteisten lapsien vuoksi. Kuitenkin ne vuodet, joiden ajan suhteemme jatkui, olivat elämäni kauneinta aikaa. Oli kuin elämää suurempi pensseli olisi viimeistellyt keskeneräisen taulun. Olin yhtä niin hänen mielensä kuin kehonsakin kanssa, tosin vain hetkellisesti siihen asti kunnes hänen oli lähdettävä kotiinsa.
Elin jatkuvassa kaipuussa ja odotuksessa. Työskentelimme yhdessä, vietimme vapaa-aikaa yhdessä - aluksi. Vähitellen yhteinen ajankäyttö väheni ja ikäänkuin optimoitui hänen tarpeitaan vastaavaksi. Minä olin sinkku, mitäpä minä olisin tarvinnut muuta kuin häntä. Niinpä mukauduin.
Lopulta suhteemme optimoitui asteelle, jolla emme tavanneet enää ollenkaan. Siis työkin meni.
Silti olemme ystäviä edelleen, tosin emme sanan fyysisessä merkityksessä kuitenkaan.- SellaistaSe
Se että löytäisi sen "ainoan ja oikean", ei silti tarkoita, että aika ja/tai paikka sitä olisi.
Ja olisiko sitten enää loppujen lopuksi edes se ainoa ja oikea, kun romanttinen Romeo ja Julia kehys kuvasta poistettaisiin... Ihminen helposti romantisoi mahdotonta
- Klfgrtuuipp
Sinusta oli sitten ok naida toisen muijaa.
- äläunelmoiliikaa
Tuo on vaan siitä vaarallinen tunne, että sitten kun luulet löytäneesi sen oikean ja kiinnyt häneen ja luulet, että teidän juttunne on kirjoitettu tähtiin ja bla bla bla niin sitten kun se juttu karahtaakin kiville niin se menetyksen tuska on sinulle jättimäinen - sinähän olet haaveillut hänestä jo ennen kuin tapasittekaan. Kaikista parasta oman mielenterveyden kannalta nykymaailmassa olisi vaan harrastaa kevyitä irtosuhteita koska kehenkään ei voi luottaa.
- Naine_n
Minä olin ihan samanlainen nuorenpana.. Luulin löytäneeni jo "sen oikean", mutta olin väärässä.. Nyt jatkan unelmointia.. Ehkä se on seuraava miesystäväni, ehkä ei. Mutta sitä minä etsin, jälleen.
Ehkä on tullut kateltua liikaa romanttisia elokuvia :)- Olet.nainen
Ehkä jatkat edelleen unelmointia ja etsimistä, tyhmä kurppaprinsessa.
- Merkitön
Jotenkin tunnen suurta surua siitä, että suurin osa kommentoijista on kokenut kovia rakkauden etsinnässä ja tuntuu kuin he olisivat joutuneet kovettamaan sisimpänsä, panssaroimaan kaipuunsa skeptisyyden ja kyynisyysen taakse. Aloittaja ajattelee juuri niin kuin itsekin olen aina ajatellut. Olen toki mennyt naimisiin aikoinaan, liitto ei ollut onnellinen, silti perustanut perheen, eronnut... syvällä itsessäni tiedostaen sen kipeän seikan, että aviopuolisoni ei ole sielunkumppanini, saati kaksoisliekkini. Vuosien ajan, liittomme vaikeina hetkinä, ajattelin täysin samoin kuin aloittaja. Ajattelin, että jossain sinä olet, toinen puolikkaani, kaksoseni, elät ja hengität, tai olet joskus ollut mutta olet ehkä jo toisella puolen rajaa. Yksinäisinä, äärimmäisen tuskallisina hetkinä tämä ajatus antoi voimaa. Tiedän, että jossakin hän on, ihminen, joka ymmärtää minut täysin ja jonka minä ymmärrän täysin.
Meillä jokaisella on toinen puolikas. Harvinaista on, että kohtaamme hänet "livenä", ja jos kohtaammekin, on mahdollista ettemme voi jakaa maanpäällistä elämäämme toisen puolikkaamme kanssa - ja näin on silloin tarkoitettu. Puolikkaamme on silti jossakin eikä henkisellä tasolla koskaan hylkää. - illuusion
"se oikea" on vain idea, tai mielikuva vastakkaisesta sukupuolesta ihmisen mielessä..Sitten kun tätä kuvaa vastaava ihminen ilmaantuu oikeassa elämässä vastaan niin tähän sitten "rakastutaan"..Eli ts. monesti rakastutaan tähän omaan projektioon, eikä kyetä näkemään toista ihmistä sellaisena mitä hän oikeasti on, ainakaan heti.
Aloittajan kanssa aivan samaa haaveillut teinitytöstä saakka.
Sitten elämä hieman opettanut realiteetteja.
Olen elämän epäonnesta ja omista huonoista valinnoista johtuen masentunu nainen.. Olen ikäloppu 48 -vuotias. Minulla oli hellä oma mies yli 20 vuotta sitten. Mutta hän tissutteli jatkuvasti, poltti ja mökötti. Hän oli juuri avioeronnut - saanut kunnolla siipeensä itsevarmalta exältään. Oli virhe alkaa seurustelemaan hänen kanssaan - mutta sen elämä eteeni toi. Tykästyttiin luontevasti toisiimme.
Tuon jälkeen ei ole ollut oikeaa seurustelusuhdetta. Vuoden olin kuolemansairaan ukkomiehen kanssa. Vaikka olimme jossain määrin sielunkumppaneita, juttu jätti itsetuntoon haavoja.
Sitä on, mitä tekee. Tekemisiään ei saa tekemättömiksi, oli millainen sankaritar hyvänsä.
En ole saanut mieheltä paijausta yli 10. vuoteen.
Olen alkanut miettiä, mistä voisin ostaa hellyyttä? Tosin olen taloudellisesti melko köyhä.
Näyttää todellakin siltä, että miesten on helpompi saada ihan ilmaiseksi hellyyttä, tukea, sympatiaa ja lohdutusta kuin naisten. Eivät miehet osaa eivätkä jaksa antaa lohduttomalle, "epäonnistuneelle" naiselle hellyyttä.
Olen ollut nuorempana luova, innostunut ja tehnyt vaikka mitä suorituksia. Nyt katson tekemisiäni kuin vieraan - miten viitsinkin, jaksoin, mistä sain motivaation moiseen?
Ilman rohkaisua, läheisyyttä, hellyyttä en ole mitään, voisin aivan hyvin lakata olemasta ja siirtyä ikuiseen uneen.
En pysty kohtamaan onnistuneita, hyvinvoivia ihmisiä kuin erittäin pinnallisesti ja ohimenevästi. Olen viikkoja yksin, puhun vain kunto-ohjaajan ja kaupan kassan kanssa.
Mietin, onko täällä lukemassa samanlaisia miehiä ja että voisimmeko auttaa toisiamme pääsemään eteenpäin näistä synkistä aatoksista.
Pari yritystä masentuneen miehen kanssa ystävystymisestä mulla on, mutta ystävyys ei edennyt kirjoittelua pidemmälle.- Kaipaan_kaksoisliekkiäni
Törmäsin tähän viestiin, kun etsin viestejä kaksoisliekkeihin liittyen. Uskon itse juuri niin kuin aloittaja. Uskon, että minua varten on yksi tietty ihminen, jonka kanssa kuulun yhteen ja jonka kohtaan, kun aika on molemmille oikea. Välillä jopa tunnen yhteyden häneen, mutta en ole tietääkseni koskaan nähnyt hänen kasvojaan.
Olen ollut nyt useamman vuoden yksin. Aiemmissa, sinänsä ihan hyvissä, suhteissa olen aina kokenut olevani väärän ihmisen kanssa ja kaivannut sitä toista, jota en ole vielä kohdannut. Sen vuoksi olen mieluummin yksin. Parisuhteessa olo jonkun toisen kanssa ei olisi oikein meitä kumpaakaan kohtaan.
Tiedän, että moni pitää tällaisia ajatuksia kummallisena, eivätkä ymmärrä. Onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät ja ovat itse kokeneet asioita, joita on vaikea selittää toiselle ilman toisen omaa kokemusta asiasta.
Vaikka tiedän kohtaavani tuon rakkaan ihmisen jonain päivänä, iskee välillä epäusko kaikkeen tai turhaudun "kaipaukseen". Olisi ihanaa löytää ihminen, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia tähän liittyen tai vain kuulla muiden kokemuksia. Tai löytää tuo ihminen... Allekirjoitan tämän kaiken mitä aloittaja sanoi.
- 777777777777777
Sama tunne oli minullakin joskus. Etsin ja erehdyin. Kun en enää etsinyt, kohtaloni tuli eteeni. Eli rauhoitu kaikessa varmuudessa. Hän tulee, kun aika on oikea. Rakkautta ei saa häiritä.
Olemme olleet yhdessä jo 42 vuotta. On monenlaista koettu, iloa ja suruakin, vaan kaiken se kestää.
Jumalan voimalla.- nykyään.ei
Tuohon aikaan normaalit naiset olivat vielä kunnon naisia.
- Etsin_kaksoisliekkiäni
Kiitos rauhoittavasta viestistäsi ja oman kokemuksesi jakamisesta. ❤
Hieno teksti..
Itsekkin uskon näin, että jossain hän on. En ole enää ollenkaan varma, että hänet koskaan tulen kohtaamaan. Sinällään uskon, että niitä oikeaita on toki usempiakin maailman mittakaavassa, mutta kohtaaminen on ehkä tämän elämän aikana jopa turhan optimistista. Joskushan elämä toki kuulemma yllättääkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763432
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t302071Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681939Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191500- 281411
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261348Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61316Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671267Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101207Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531035