Skitsofrenia diagnoosin voi saada hyvin kevyesti

Millä perusteella skitsofrenia-"diagnoosi" sitten pitäisi tehdä?

Mikä lääkäri? Mikä potilas? Mikä hoitovirhe? Mikä virka-aseman väärinkäyttö? Mikä psykoosi? Ei psykiatriassa ole mitään edellä mainittuja, kun puhutaan kirjaimellisesti. Et taida ymmärtää mistä psykiatriassa on kysymys.

Aistiharhat tai harhaluulot eivät ole sairauksia eivätkä sairauden oireita, eivätkä voi olla. Sairauksia ei määritellä niin. Ihmisillä on sitä paitsi vaikka mitä harhaluuloja jatkuvasti: osa kuvittelee, että ovat Suomen parhaimmistoa auton ratissa; toiset ovat vakuuttuneita, että joku tietty tyttö, poika, nainen tai mies on heihin ihastunut; yhdet ovat vakuuttuneita, että voittavat ihan just lotossa, ihan just; neljännet uskovat, että valtio on heidän suojelinsa; viidennet, että joillain ihmisillä on taikavoimia, ja niin edelleen. Tällainen kuuluu ihmisyyteen eikä siinä ole edes mitään ihmeellistä. On hieman koomista, että jotkut kuvittelevat harhaluulojen olevan jotenkin merkki sairaudesta.

Myöskään mielikuvituksen tuote eli "olemattomien asioiden näkeminen" ei ole sairaus eikä sairauden oire. Erikseen on tietyt huumaavat aineet, kuten esimerkiksi LSD, joka muuttaa näköhermoston toimintaa. "Olemattomien asioiden kuuleminen" on henkilön omaa ajattelua. Syyttävät "äänet" ovat sitä, että henkilö sättii itseään syystä tai toisesta. Kukaan ei kuule mitään ääniä tai puhetta joita ei ole olemassa.

Kertomasi omat kokemuksesi ovat varmasti tuntuneet todelta, mutta kuten itsekin myöhemmin tajusit, olit kuvitellut asioita. Kuvitteleminen ei ole sairaus eikä sairauden oire. Miksi olet kuvitellut niin kuin kerroit kuvittelleesi, tiedät vain sinä itse. En väheksy kärsimystäsi. Se on todellista eittämättä. Hyvä, jos fiiliksesi ovat nykyisellään paremmat.

Tavallinen harhaluulo on eri asia kuin psykoottinen harhaluulo. On ihan normaalia erehtyä joskus tai kuvitella esim. että on hyvä ratissa tai että joku on tosi ihastunut minuun, vaikkei ole. No, joidenkin harhaluulojen kohdalla voi olla vaikeaa vetää rajaa siihen, että onko kyseessä "normaali" harhaluulo vai psykoottinen harhaluulo, esim. vaikka uskomus siitä, että joillain ihmisillä on taikavoimia. Saattaa olla ihan normaalin rajoissa, jos ihmisellä on joku yliluonnolliseen liittyvä harhaluulo. Psykoosissa onkin ilmeisesti kyse siitä, että siinä on sekä voimakkaita outoja harhaluuloja että aistiharhoja. Sitäpaitsi psykoottiset harhaluulot on sellaisia, että ne ovat ihan arkitodellisuuden ulkopuolella, ja psykoottinen ihminen on niistä todella vakuuttunut, siis ei kyseenalaista harhaluulojaan ollenkaan. Esimerkiksi minä uskoin vakaasti psykoosissa ollessani, että minä olen ihmisen ja avaruusolion hybridi ja että minut sen takia halutaan tappaa ja säilöä jonnekin testattavaksi. Sitten uskoin, että kyllä ne avaruusoliot minut pelastaa ennen sitä, ja minua tullaan kohta hakemaan lentävällä lautasella. Minä siis uskoin ihan täysillä siihen. Ihan niinkuin olisin elänyt scifi -elokuvaa, jossa minä olin pääosan esittäjä. En ollut koskaan ollut elämässäni yhtä vakuuttunut mistään asiasta. Mutta sitten, kun psykoosilääkkeet alkoi muutaman vuorokauden päästä vaikuttaa, niin aloin palailemaan maan pinnalle. Sekin auttoi, kun huomasin, että ei ne alienit tulleetkaan minua hakemaan. :) Ehkä nykyään pystyn olemaan jopa hieman huvittunut asiasta, vaikka se tosi pahalta tuntuukin. Lisäksi minulla oli psykoosin aikana paljon muitakin oireita, esim. aistiharhoja ja neurologisia oireita, kuten ataksiaa. Siksi ajattelen, että psykoosi on oikeasti neurologinen sairaus. Se nimittäin tuntui siltä, että aivot sanoi yhteistyösopimuksen irti joksikin aikaa. Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis, että psykoosi on aivotoiminnan häiriö. Eri juttu on taas se, mistä tämä häiriö johtuu. Häiriöksi sanon psykoosia sen takia, että ainakaan minä en kyennyt psykoosin aikana millään lailla huolehtimaan itsestäni, koska olin aivan omassa harhamaailmassani.

SairastunutMuttaToipunut kirjoitti:

Tavallinen harhaluulo on eri asia kuin psykoottinen harhaluulo. On ihan normaalia erehtyä joskus tai kuvitella esim. että on hyvä ratissa tai että joku on tosi ihastunut minuun, vaikkei ole. No, joidenkin harhaluulojen kohdalla voi olla vaikeaa vetää rajaa siihen, että onko kyseessä "normaali" harhaluulo vai psykoottinen harhaluulo, esim. vaikka uskomus siitä, että joillain ihmisillä on taikavoimia. Saattaa olla ihan normaalin rajoissa, jos ihmisellä on joku yliluonnolliseen liittyvä harhaluulo. Psykoosissa onkin ilmeisesti kyse siitä, että siinä on sekä voimakkaita outoja harhaluuloja että aistiharhoja. Sitäpaitsi psykoottiset harhaluulot on sellaisia, että ne ovat ihan arkitodellisuuden ulkopuolella, ja psykoottinen ihminen on niistä todella vakuuttunut, siis ei kyseenalaista harhaluulojaan ollenkaan. Esimerkiksi minä uskoin vakaasti psykoosissa ollessani, että minä olen ihmisen ja avaruusolion hybridi ja että minut sen takia halutaan tappaa ja säilöä jonnekin testattavaksi. Sitten uskoin, että kyllä ne avaruusoliot minut pelastaa ennen sitä, ja minua tullaan kohta hakemaan lentävällä lautasella. Minä siis uskoin ihan täysillä siihen. Ihan niinkuin olisin elänyt scifi -elokuvaa, jossa minä olin pääosan esittäjä. En ollut koskaan ollut elämässäni yhtä vakuuttunut mistään asiasta. Mutta sitten, kun psykoosilääkkeet alkoi muutaman vuorokauden päästä vaikuttaa, niin aloin palailemaan maan pinnalle. Sekin auttoi, kun huomasin, että ei ne alienit tulleetkaan minua hakemaan. :) Ehkä nykyään pystyn olemaan jopa hieman huvittunut asiasta, vaikka se tosi pahalta tuntuukin. Lisäksi minulla oli psykoosin aikana paljon muitakin oireita, esim. aistiharhoja ja neurologisia oireita, kuten ataksiaa. Siksi ajattelen, että psykoosi on oikeasti neurologinen sairaus. Se nimittäin tuntui siltä, että aivot sanoi yhteistyösopimuksen irti joksikin aikaa. Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis, että psykoosi on aivotoiminnan häiriö. Eri juttu on taas se, mistä tämä häiriö johtuu. Häiriöksi sanon psykoosia sen takia, että ainakaan minä en kyennyt psykoosin aikana millään lailla huolehtimaan itsestäni, koska olin aivan omassa harhamaailmassani.

Lue lisää

Monissa kulttuureissa psykooseja pidetään erityisesti merkkinä lahjakkuudesta ja monien kansojen uskomusmaailma on suorastaan rakentunut psykoottisten harhojen ja harhaluulojen ympärille. Suomalaiset luterilaiset kristityt eivät myöskään eroa näistä kansoista ihan niin paljon, kuin yleensä tahtovat uskoa. Tässä mielessä eronteko eriskummallisten ja normaalien harhaluulojen välillä on aina enemmän tai vähemmän kultuurisidonnainen. Esimerkiksi alkuperäiskansoja kuvannut valokuvaaja ja elokuvantekijä Phil Porges on tehnyt työssään havainnon, että eri kansojen keskuudessa nuorena psykoottiseen kriisiin ajautuvat yksilöt usein koulutetaan shamaaneiksi vanhempien mentoreiden opastuksella. Suhtautuminen psykooseihin siis on äärimmäinen kulttuurisidonnainen ilmiö, eikä ole mitään viitettä siitä, että luonnonkansojen shamaaneilla olisi mitään neurologista sairautta -hehän ovat arvostettuja ja toimintakykyisiä yhteisön jäseniä.

https://www.youtube.com/watch?v=CFtsHf1lVI4

Monissa köyhissä maissa niin sanottujen psykoosisairauksien ennuste onkin huomattavan paljon parempi kuin länsimaissa. Psykoosin hoitaminen suorastaan neurologisena häiriönä joka vaatii elinikäistä lääkitystä on pikemminkin tuhoisaa psykoottisairaiden toimintakyvylle. Pelkästään hoitamatta jättäminen nostaa todennäköisyyttä, että ihminen on vähemmän psykoottinen ja työkykyisempi kuin lääkityksellä hoidettu potilas ainakin, mitä tulee lähes kaikkiin tehtyihin yli neljä vuotta kestäviin tutkimuksiin. Esimerkiksi Harrow et al. tekemä 2014 vuotta kestävä tutkimus toteaa, että lääkkeet todella ovat yhteydessä suurempaan psykoottisuuteen: "At each follow-up assessment over the 20 years, a surprisingly high percentage of SZ treated with antipsychotics longitudinally had psychotic activity. More than 70% of SZ continuously prescribed antipsychotics experienced psychotic activity at four or more of six follow-up assessments over 20 years. Longitudinally, SZ not prescribed antipsychotics showed significantly less psychotic activity than those prescribed antipsychotics." https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25066792

Näin ollen voi tehdä johtopäätöksen, että psykoosi voimakkaammin sosiaalinen ja vuorovaikutukseen liittyvä ilmiö kuin neurologinen. Se usein paranee itsestään, liittyy monilla vahvasti elämän kriiseihin ja siihen tehoaa esimerkiksi Avoimen dialogin kaltainen psykoterapeuttinen hoitomalli tehokkaasti. Yritäpä parantaa Alzheimeria keskusteluterapialla, niin tiedät mikä on neurologisen sairauden ja psykiatrisen sairauden ero.

SairastunutMuttaToipunut kirjoitti:

Tavallinen harhaluulo on eri asia kuin psykoottinen harhaluulo. On ihan normaalia erehtyä joskus tai kuvitella esim. että on hyvä ratissa tai että joku on tosi ihastunut minuun, vaikkei ole. No, joidenkin harhaluulojen kohdalla voi olla vaikeaa vetää rajaa siihen, että onko kyseessä "normaali" harhaluulo vai psykoottinen harhaluulo, esim. vaikka uskomus siitä, että joillain ihmisillä on taikavoimia. Saattaa olla ihan normaalin rajoissa, jos ihmisellä on joku yliluonnolliseen liittyvä harhaluulo. Psykoosissa onkin ilmeisesti kyse siitä, että siinä on sekä voimakkaita outoja harhaluuloja että aistiharhoja. Sitäpaitsi psykoottiset harhaluulot on sellaisia, että ne ovat ihan arkitodellisuuden ulkopuolella, ja psykoottinen ihminen on niistä todella vakuuttunut, siis ei kyseenalaista harhaluulojaan ollenkaan. Esimerkiksi minä uskoin vakaasti psykoosissa ollessani, että minä olen ihmisen ja avaruusolion hybridi ja että minut sen takia halutaan tappaa ja säilöä jonnekin testattavaksi. Sitten uskoin, että kyllä ne avaruusoliot minut pelastaa ennen sitä, ja minua tullaan kohta hakemaan lentävällä lautasella. Minä siis uskoin ihan täysillä siihen. Ihan niinkuin olisin elänyt scifi -elokuvaa, jossa minä olin pääosan esittäjä. En ollut koskaan ollut elämässäni yhtä vakuuttunut mistään asiasta. Mutta sitten, kun psykoosilääkkeet alkoi muutaman vuorokauden päästä vaikuttaa, niin aloin palailemaan maan pinnalle. Sekin auttoi, kun huomasin, että ei ne alienit tulleetkaan minua hakemaan. :) Ehkä nykyään pystyn olemaan jopa hieman huvittunut asiasta, vaikka se tosi pahalta tuntuukin. Lisäksi minulla oli psykoosin aikana paljon muitakin oireita, esim. aistiharhoja ja neurologisia oireita, kuten ataksiaa. Siksi ajattelen, että psykoosi on oikeasti neurologinen sairaus. Se nimittäin tuntui siltä, että aivot sanoi yhteistyösopimuksen irti joksikin aikaa. Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis, että psykoosi on aivotoiminnan häiriö. Eri juttu on taas se, mistä tämä häiriö johtuu. Häiriöksi sanon psykoosia sen takia, että ainakaan minä en kyennyt psykoosin aikana millään lailla huolehtimaan itsestäni, koska olin aivan omassa harhamaailmassani.

Lue lisää

Millä perustein on epänormaalia uskoa, että joillain ihmisillä on taikavoimia? En näe mitään yhteyttä.

Monet ihmiset eivät kyseenalaista ajatuksiaan tai näkemyksiään yhteen jos toiseen asiaan liittyen. Osa näkemyksistä on harhaluuloja, osa tosia, ja valtaosa varmasti osittain totta, osittain ei. Erehtyminen sen enempää kuin oikeassa oleminen ei ole sairaus tai sairauden oire.

Kerroit joskus uskoneesi olevasi ihmisen ja avaruusolion hybridi. Selväsitkin erehdyit. En edelleenkään näe mitään mikä viittaisi sairauteen. Sen mitä pystyn päättelemään esimerkeistäsi. määritelmäsi tavalliselle ja psykoottiselle harhaluulolle ovat täysin samat. Selkeyden vuoksi kokeile määritellä mitä on viittaamasi "tavallinen" ja "psykoottinen" harhaluulo. Se voi auttaa sinuakin hahmottamaan, ettei mitään objektiivista eroa todellisuudessa ole. Aistiharhat eli mielikuvitus ei niin ikään ole sairaus tai sairauden oire. Erikseen on esim. LSD-käytön tai muun kemiallisen vaikuttimen seuraukset näköaistimuksille, mutta ne ovat siis eri asia.

Viittaamasi psykoosilääkkeet, eli oikeammin neuroleptit, eivät blokkaa mitään harhoja vaan lamaavat käyttäjän aivotoimintoja estämällä normaalin dopamiinitoiminnan aivoissa. Tämä heikentää kognitiota, jolloin henkilö ei pysty ajattelemaan yhtä selkeästi, luovasti eikä laaja-alaisesti. Samalla kiinnostus itseensä, ajatuksiinsa, ympäristöönsä, elämäänsä, koko maailmaan kapenee. Minulla ei mitään niiden käyttöä vastaan, mutta on järkevää perehtyä käyttämiensä aineiden vaikutuksiin, ettei joudu katumaan myöhemmin. Ataksia taasen on neuroleptiseurausta. Ihmisellä ei voi olla ataksiaa henkisistä syistä johtuen.

Niin kauan kuin tarkoitat häiriöllä jotakin fyysiseen/biologiseen vikaan viittaavaan, joudun toteamaan, että olet erehtynyt. Tieteellisesti katsoen psykoosi ei ole sairaus tai yhtään mitään muutakaan fyysistä. Tämä ei ole mielipideasia. Psykoosi on nimitys tietynlaiselle käytökselle, ajattelulle ja/tai tunteilulle, josta ympärilläolevat eivät välitä, ihan niin kuin kaikki niin kutsutut mielisairaudet.

Tiedän sen, että monissa kulttuureissa psykoosin sairastaneista saatetaan kouluttaa shamaaneja. Näissä kulttuureissa psykoosi saatetaan nähdä yliluonnollisten kykyjen osoituksena, mistä johtuu psykoosiin sairastuneiden arvostava kohtelu. Väittäisin, että tämä arvostava kohtelu saattaa vaikuttaa siten, että psykoosiin sairastunut toipuu paremmin. Shamaanien toimintakyvystä taas saatetaan olla montaa eri mieltä. Eihän shamaani todennäköisesti kykene esim. parantamaan ihmisiä sairauksista, vaikka ehkä niin itse uskoo.

Tiedän myös sen, että köyhissä maissa psykoosipotilailla on parempi ennuste. En ole varma siitä, mistä kaikista tekijöistä tämä johtuu. Yhtenä syynä saattaa olla se, että psykoosipotilaita ei syrjitä tai leimata yhtä paljon kuin länsimaissa. Toinen syy saattaa olla se, että köyhissä maissa monilla ihmisillä menee huonosti ainakin materiaalisesti, mikä vähentää negatiivista vertailua muihin. Sitten myös köyhissä maissa voi olla paremmat mahdollisuudet työllistyä sellaisiin ammatteihin, jotka ei vaadi aivojen rasittamista tai psyykkisiä paineita, esim. manuaaliset työtehtävät. Yhtenä syynä voi olla myös lääkityksen puute. Tämä tuntuu minusta vähän ristiriitaiselta, koska olen lukenut jostain, että ennen neuroleptien keksimistä ihmiset saattoivat viettää psykoottisena ja psykiatrisissa sairaaloissa lopun ikänsä. Yksi selitys tälle voi olla se, että psykiatriset sairaalat olivat stressaavia ympäristöjä, ja stressi pahensi ja ylläpiti psykoosioireita, joten potilaat eivät päässeet paranemaan. Köyhissä maissa psykiatrista sairaalahoitoa on vähemmän, minkä takia potilaat pääsee paranemaan itsekseen. Psykoosi saattaa joillakin olla tila, joka siis paranee itsestään ilman lääkkeitä tai hoitoa. Mutta ei välttämättä kaikilla, vaan jotkut tarvitsee siihen lääkityksen, että psykoosi pysyy poissa. Olen lukenut esim. skitsofreenikosta, joka sairastui psykoosiin joka kerta kun koetti lopettaa lääkityksen. Joten aika ristiriitaista tietoa tästä asiasta on olemassa.

En tiedä onko psykoosi sosiaalinen ilmiö. Itselleni se oli aika henkilökohtainen kamala kokemus, johon liittyi paljon suoranaista kauhua, ja paljon muutakin kärsimystä. Jos se olisi vain sosiaalinen ilmiö, en olisi kärsinyt niin paljon sisäisesti. Toisaalta psykoosissa saattaa olla yhtenä tekijänä sosiaaliset ilmiöt, kuten huonot ihmissuhteet, toisista ihmisistä johtuva voimakas stressi tai alistetuksi ja kiusatuksi joutuminen. Sosiaaliset tekijät siis saattaa altistaa psykoosille.

Sekin tiedetään, että psykoterapia aiheuttaa muutoksia aivotoimintaan. Nämä muutokset ei ole välttämättä kauhean suuria, vaan sellaisia, että ne vaikuttaa jonkin verran ihmisen persoonallisuuteen ja tapaan toimia. Alzheimeria ei voi parantaa keskusteluterapialla, koska muutokset aivotoiminnassa on aika suuria. Väitän, että minun psykoosiakaan ei olisi voitu parantaa pelkällä keskusteluterapialla. Jos joku olisi tullut minulle sanomaan, että en ole ihmisen ja avaruusolennon hybridi ja että minua ei yritetä tappaa, niin minä en olisi uskonut, vaan olisin vain ajatellut, että minulle valehdellaan.

Sen uskominen, että joillain ihmisillä on taikavoimia, saattaa olla normaalin rajoissa. Tosin se ei ehkä ole ihan realistista ajattelua. Ihmisillä on kyllä aina ollut taipumusta uskoa johonkin yliluonnolliseen, ja siksi jotain yliluonnollista uskomusta voidaan pitää ihan normaalina.
Muistelen, että yksi normaalin harhaluulon piirre on se, että se on omaksuttu ympäröivästä kulttuurista. Siksi esimerkiksi intiaani, joka uskoo toteemipaalun palvontaan, ei ole psykoottinen. Uskonnot on kulttuurisia tekijöitä, siksi uskonnon harjoittaminen ei ole psykoottista. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että on monesti aika vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä on normaali ja mikä psykoottinen harhaluulo. Ehkä psykoottinen harhaluulo on sellainen, että se ei mitenkään liity arkitodellisuuteen, siihen uskotaan täysillä, se ei ole välttämättä ympäröivästä kulttuurista omaksuttu, psykoottinen toimii harhaluulonsa pohjalta ja harhaluulon pohjalta toimiminen vaikeuttaa ihmisen selviytymistä tai pärjäämistä arkitodellisuudessa. On olemassa myös psykoositilalle hyvin tyypillisiä harhaluuloja, joita on ainakin se, että kuvittelee, että joku yrittää tappaa, tai että ruoka on myrkytettyä.

Erehtyminen ei siis tarkoita samaa, kuin psykoottinen harhaluulo. Erehtyminen on ihan normaalia. Terve ihminen pystyy jossain määrin muuttamaan mielipiteitään, jos todistusaineistoa on riittävästi. Psykoottinen ihminen ei oikein luovu millään esim. ajatuksesta, että joku yrittää tappa hänet, vaikka ajatusta ei tukisi mitkään todisteet.

Aistiharhat ei ole sama asia kuin mielikuvitus. Normaalissa tilassa oleva ihminen pystyy kuvittelemaan mielessään kaikenlaista ilman, että erehtyy luulemaan mielikuviaan todellisuudeksi. Aistiharhoissa taas ihminen aistii jollakin viidestä aististaan jotain, mitä ei näyttäisi olevan olemassa. Minä esimerkiksi tunsin, miten näkymättömät kädet pahoinpiteli minua. Ja tunsin kauhua.

Lisään vielä, että minulla oli ataksiaa jo ennen neuroleptilääkitystä. Lisäksi oli myös muistihäiriöitä ennen lääkitystä. Näitten asioitten takia olen sitä mieltä, että se mitä koin oli neurologista. Kyseessä oli siis aivojen toimintahäiriö. Neurolepteja olen syönyt jo yli kymmenen vuotta. Kävin joku aika sitten kognitiivisissa testeissä, joissa minut todettiin keskitasoa älykkäämmäksi. En tiedä, onko neuroleptit sitten laskeneet minun älykkyyttä, jos on niin sitten olen alunperin ollut tosi paljon keskitasoa älykkäämpi. Sitä on vaikea sanoa, koska minua ei ole testattu ennen neuroleptejä. Tein ensimmäisen psykoosin jälkeen netissä älykkyystestin, jossa älykkyysosamääräni oli 125. Pitäisi kysyä nyt vuosien jälkeen testin tehneeltä psykologilta tarkemmin siitä, mikä minun älykkyysosamäärä on nyt, tiedän vain sen, että se oli yli keskitason. Sitten ehkä tietäisin vähän siitä, onko neuroleptilääkitys laskenut minun älykkyysosamäärää.

Et tiedä mistä puhut etkä ymmärrä mitä yritän sanoa. En usko, että olen kykenevä saamaan sinua ymmärtämään.

Uskon, että ymmärrän, mitä yrität sanoa. Yrität sanoa esimerkiksi sitä, että psykoosi ei ole oikea sairaus, vaan se on jonkilaista suvaitsemattomuutta mielestäsi ehkäpä? Ajattelet, että ihmisiä suljetaan ihan noin vain laitokseen, jos he on "epätoivottuja" jotenkin tai he vain ajattelevat väärällä tavalla? Minä rohkenen olla eri mieltä, ja minulla on siihen oikeus. Olen eri mieltä siksi, että olen itse kokenut psykoosin ja laitoshoidon, ja tiedän mitä se on. Ei psykoosi ole sitä, että vain ajattelee väärällä tavalla. Psykoosi on sitä, että on niin paljon omassa harhamaailmassaan, ettei kykene huolehtimaan itsestään juuri minkään vertaa. Minä en esimerkiksi halunnut mennä suihkuun, koska pelkäsin, että suihkusta tulee happoa tai jotain myrkkyä. Ja olin vielä aika varma asiasta, kunnes sitten itse huomasin, että tavallista vettähän tämä on. Jo mainittujen lisäksi minulla oli lukemattomia muita samankaltaisia harhaluuloja, jotka teki olemisestani kauhunsekaista helvettiä. Siksi voin sanoa, että olen iloinen siitä, että olin sairaalassa, muuten olisin saattanut sekavassa tilassa tehdä ihan mitä vaan, olisin jopa saattanut päästä hengestäni. Mielenterveyspalvelujen laatu on sitten asia erikseen, en minäkään ole täysin tyytyväinen siihen, miten minua on hoidettu. Sairas kuitenkin olin silloin, siitä en pääse mihinkään.

Ja sen takia sinua saa kohdella miten vaan. Vittuilla urakalla sairaalassa ja nauraa päälle?

Hitto mitä lampaita...