Dosentti
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: dosentti.
Dosentti on Suomessa yliopistollinen nimike, mutta se voi tarkoittaa eri maissa hieman eri asiaa. Sen yleinen merkitys on opettaja. Sanan alkuperä on latinan sana docēre ’opettaa, luennoida’.
Termi on käytössä lähinnä Euroopassa.
Dosentti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dosentti on henkilö, jolla on dosentin arvo eli dosentuuri jossakin yliopistossa. Dosentiksi voidaan hakemuksesta nimittää henkilö, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muilla tavoin osoitettu kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä hyvä opetustaito.[1] Perinteisesti dosentiksi nimittämisen minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta hyvää väitöskirjaa. Opetustaidon arviointitavat vaihtelevat eri yliopistoissa.
Muodollisesti dosentin arvoon kuuluu oikeus antaa omalla alallaan opetusta yliopistossa kaikilla tasoilla, vaikka henkilö ei olisikaan yliopiston työntekijä. Erityisesti on huomattava, että joissakin yliopistoissa professorien lisäksi myös dosentit voivat toimia väitöstyön valvojina. Dosentuuri voi olla myös määräaikainen.
Dosentuuri antaa oikeuden dosentin arvoon mutta ei luo työsuhdetta yliopistoon. Dosentilla voi olla muun tehtävän myötä (esimerkiksi yliassistentti tai yliopistonlehtori) työsuhde yliopistoon. Mikäli työsuhdetta ei ole, dosentille maksetaan hänen tekemistään töistä palkkio. Eri yliopistoissa ohjeistukset dosentin nimittämisen ja tehtävien suhteen saattavat vaihdella suurestikin.
Ennen vuoden 2009 yliopistolakia dosentuuri oli muodollisesti yliopiston virka. Käytännössä dosentilla ei kuitenkaan ollut virkaan liittyviä velvollisuuksia eikä pelkän nimikkeen perusteella määriteltyä palkkaa. Vuoden 2010 alussa lähtien yliopistojen virkasuhteet muuttuivat työsuhteiksi yliopistojen muuttuessa virastoista säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Samalla dosenttien virat lakkasivat ja dosentista tuli arvo, jonka yliopisto myöntää. Ennen 2010 nimitetyt dosentit saivat dosentin arvon hakemuksetta.[2][3] Maanpuolustuskorkeakoulussa, jota vuoden 2009 yliopistolaki ei koske, dosentuuri on edelleen virka, ei arvo.[4]
Eräiden valtionhallinnon tutkimuslaitosten, esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen[5] ja Keskusrikospoliisin laboratorion[6] johtajatason tehtävien hoitajilla on professorin arvonimi, mikäli heillä on vähintään dosentin pätevyys. Dosentin pätevyys on edellytyksenä myös yliopistollisen sairaalan ylilääkärin tehtävän hoitamiseen.[7]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dosentti
Opetustaito:
Dosentilta edellytetään hyvä opetustaito (Yliopistolaki 558/2009). Opetustaito arvioidaan
hakemukseen liitettävän tiedekunnan opetusansioiden kartoituslomakkeen mukaisesti (linkki
lomakkeeseen). Dosentilta vaaditaan vähintään 5 opintopisteen yliopistopedagogiset teoriaopinnot
tai vähintään 2 vuoden kokopäiväisenä opettajana yliopistossa toimiminen. Hakijalta edellytetään
myös, että hän on osallistunut aktiivisesti nuorempien tutkijoiden koulutukseen ja tutkimustyön
ohjaamiseen. Tutkijankoulutusansioita voi osoittaa mm. ohjatuilla syventävillä tutkielmilla, pro gradu
-tutkielmilla ja väitöskirjoilla sekä tohtorikoulutuskurssien järjestämisellä.
Alan edellyttämän käytännön perehtyneisyyden vaatimukset:
Lääketieteen ja hammaslääketieteen kliinisen alan dosentuuria varten edellytetään hakijalta
erikoislääkärin tutkinnon tai oikeuksien saamisen jälkeen kahden vuoden palvelua
seniorilääkärin/seniorihammaslääkärin tehtävissä.
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: dosentti.
Dosentti on Suomessa yliopistollinen nimike, mutta se voi tarkoittaa eri maissa hieman eri asiaa. Sen yleinen merkitys on opettaja. Sanan alkuperä on latinan sana docēre ’opettaa, luennoida’.
Termi on käytössä lähinnä Euroopassa.
Dosentti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dosentti on henkilö, jolla on dosentin arvo eli dosentuuri jossakin yliopistossa. Dosentiksi voidaan hakemuksesta nimittää henkilö, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muilla tavoin osoitettu kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä hyvä opetustaito.[1] Perinteisesti dosentiksi nimittämisen minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta hyvää väitöskirjaa. Opetustaidon arviointitavat vaihtelevat eri yliopistoissa.
Muodollisesti dosentin arvoon kuuluu oikeus antaa omalla alallaan opetusta yliopistossa kaikilla tasoilla, vaikka henkilö ei olisikaan yliopiston työntekijä. Erityisesti on huomattava, että joissakin yliopistoissa professorien lisäksi myös dosentit voivat toimia väitöstyön valvojina. Dosentuuri voi olla myös määräaikainen.
Dosentuuri antaa oikeuden dosentin arvoon mutta ei luo työsuhdetta yliopistoon. Dosentilla voi olla muun tehtävän myötä (esimerkiksi yliassistentti tai yliopistonlehtori) työsuhde yliopistoon. Mikäli työsuhdetta ei ole, dosentille maksetaan hänen tekemistään töistä palkkio. Eri yliopistoissa ohjeistukset dosentin nimittämisen ja tehtävien suhteen saattavat vaihdella suurestikin.
Ennen vuoden 2009 yliopistolakia dosentuuri oli muodollisesti yliopiston virka. Käytännössä dosentilla ei kuitenkaan ollut virkaan liittyviä velvollisuuksia eikä pelkän nimikkeen perusteella määriteltyä palkkaa. Vuoden 2010 alussa lähtien yliopistojen virkasuhteet muuttuivat työsuhteiksi yliopistojen muuttuessa virastoista säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Samalla dosenttien virat lakkasivat ja dosentista tuli arvo, jonka yliopisto myöntää. Ennen 2010 nimitetyt dosentit saivat dosentin arvon hakemuksetta.[2][3] Maanpuolustuskorkeakoulussa, jota vuoden 2009 yliopistolaki ei koske, dosentuuri on edelleen virka, ei arvo.[4]
Eräiden valtionhallinnon tutkimuslaitosten, esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen[5] ja Keskusrikospoliisin laboratorion[6] johtajatason tehtävien hoitajilla on professorin arvonimi, mikäli heillä on vähintään dosentin pätevyys. Dosentin pätevyys on edellytyksenä myös yliopistollisen sairaalan ylilääkärin tehtävän hoitamiseen.[7]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dosentti
Opetustaito:
Dosentilta edellytetään hyvä opetustaito (Yliopistolaki 558/2009). Opetustaito arvioidaan
hakemukseen liitettävän tiedekunnan opetusansioiden kartoituslomakkeen mukaisesti (linkki
lomakkeeseen). Dosentilta vaaditaan vähintään 5 opintopisteen yliopistopedagogiset teoriaopinnot
tai vähintään 2 vuoden kokopäiväisenä opettajana yliopistossa toimiminen. Hakijalta edellytetään
myös, että hän on osallistunut aktiivisesti nuorempien tutkijoiden koulutukseen ja tutkimustyön
ohjaamiseen. Tutkijankoulutusansioita voi osoittaa mm. ohjatuilla syventävillä tutkielmilla, pro gradu
-tutkielmilla ja väitöskirjoilla sekä tohtorikoulutuskurssien järjestämisellä.
Alan edellyttämän käytännön perehtyneisyyden vaatimukset:
Lääketieteen ja hammaslääketieteen kliinisen alan dosentuuria varten edellytetään hakijalta
erikoislääkärin tutkinnon tai oikeuksien saamisen jälkeen kahden vuoden palvelua
seniorilääkärin/seniorihammaslääkärin tehtävissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi Sinua ressukkaa...
Julkaisuluettelo
Julkaisuista mainitaan täydellinen kirjallisuusviite, josta ilmenee tekijät ja artikkelin nimi. Abstrakteja
ei ilmoiteta. Halutessaan julkaisuluettelon voi laatia vain viimeisen 10 vuoden ajalta.
Tieteelliset julkaisut tulee järjestää julkaisuluettelossa (http://www.aka.fi/fi/rahoitus/nainhaet/hakemuksen-liitteet/julkaisuluettelo/)
eri julkaisutyyppeihin seuraavassa järjestyksessä ja
merkitä tähdellä marginaaliin ne 7 julkaisua, joilla hakija katsoo täyttyvän oman osuutensa ja
itsenäisen tutkimuslinjansa ja joissa hakija on ensimmäinen tai viimeinen tekijä. Lisäksi kunkin julkaisun perään tulee merkitä sen Julkaisufoorumi (JUFO) –luokka
(https://www.tsv.fi/julkaisufoorumi/haku.php):
1. Artikkelit kansainvälisissä aikakauslehdissä, joissa on referee-käytäntö
2. Artikkelit kansainvälisissä tieteellisissä kokoomateoksissa sekä kansainvälisissä tieteellisissä
konferenssijulkaisuissa, joissa referee-käytäntö
3. Artikkelit kotimaisissa aikakauslehdissä, joissa on referee-käytäntö
4. Artikkelit kotimaisissa tieteellisissä kokoomateoksissa sekä kotimaisissa tieteellisissä
konferenssijulkaisuissa, joissa on referee-käytäntö
5. Tieteelliset monografiat
6. Muut tieteelliset julkaisut, kuten artikkelit tieteellisissä lehdissä ja konferenssijulkaisuissa,
joissa ei ole referee-käytäntöä sekä julkaisut yliopisto- ja laitossarjoissa.
Lisäksi voidaan omana ryhmänään luetella muut julkaisut (oppikirjat, yleistajuiset artikkelit jne.),
patentit, tietokoneohjelmat, esitelmät, vierailuluennot, radio- ja TV-ohjelmat ym.
Hakijan nimi korostetaan tekijäluettelossa lihavoimalla.
Tieteelliseksi alkuperäisartikkeliksi voidaan katsoa vain kirjoitus, jonka oleellisena sisältönä ovat
muihin artikkeleihin sisältymättömät tutkimustulokset, ja joka on julkaistu tai tarkoitus julkaista
tieteellisessä aikakauslehdessä. Tähän ryhmään luetaan myös referee-käytäntöä käyttävissä
tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistut katsausartikkelit sekä ulkoisen arvioinnin läpikäynyt
monografiaväitöskirja. Julkaistavaksi hyväksytyt tai lähetetyt käsikirjoitukset voidaan mainita lisäten
merkintä "hyväksytty julkaistavaksi" tai "lähetetty julkaistavaksi". Hakijan on merkittävä
julkaisuluetteloonsa, mikäli hän on julkaisussa ollut tasavertainen tekijä ensimmäisen tai viimeisen
kirjoittajan kanssa.
Referoinnissa noudatetaan Vancouver -järjestelmää (esim. Wilson D H, Thyson W T: artikkelin nimi,
Am J.Clin Patol 29: 765-770, 1984).
4. Vapaamuotoinen arviointi
Hakija laatii 1-2 sivun pituisen vapaamuotoisen arvioinnin tutkimusalastaan ja panoksestaan sen
hyväksi. Arviointiin tulee sisällyttää selvitys hakijan omasta osuudesta yhteisjulkaisuissa.
5. Opetusansiot
Opetusansiot tulee selvittää tiedekunnan opetusansioiden kartoituslomakkeen mukaisesti.
6. Julkaisut
Hakemusasiakirjoihin tulee sisällyttää ne 20 julkaisua, jotka hakija haluaa ansioinaan huomioon
otettavaksi. Julkaisut tulee luokitella ja järjestää julkaisuluettelon mukaiseen järjestykseen.
DOSENTUURIHAKEMUSTEN KÄSITTELY JA HALLINNOINTI
Dosentuurihakemuksen käsittelyä varten hakemuksesta pyydetään laitoksen/yksikön
johtajan/oppiaineen vastuuhenkilön lausunto dosentuurin tarpeellisuudesta ja
tarkoituksenmukaisuudesta oppiaineen opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Lausuntoa laatiessa
tulee arvioida perusteellisesti kytkentä tiedekunnan ja laitoksen tai osaston tutkimukseen ja
opetukseen. Dosentuurilla tulee olla selkeä merkitys tiedekunnan toiminnalle vähintään seuraavan
viiden (5) vuoden perspektiivillä (rehtorin yleisohje 19.12.2012).
Jo on pkeleen sorkat välissä tässäkin ketjussa.