Tosiasiassa

Natsit toki aktiivisesti jalostivat ihmisrotua poistamalla hallintansa alla olleesta väestöstä mm. ateisteja. Saksan kirkot seurasivat sivusta, univormuja ja aseita siunaten.

Niin, natsithan olivat hartaita kristittyjä ja kielsivät ateismin harjoittamisen.

Tässä on kristillistä vapautta ja unelmahöttöä parhaimmilaan:
http://i2.cdn.cnn.com/cnnnext/dam/assets/131115160330-01-jonestown-massacre-horizontal-large-gallery.jpg

Nimikettä free-thinker alettiin käyttää 1600-luvun loppupuolella Englannissa niistä, jotka vastustivat kirkkoa ja Raamatun kirjaimellista uskomista. Sieltä se nimi sitten on levinnyt suoraan käännettynä Suomeenkin, missä vapaa-ajattelijoiksi kutsutaan yleensä Vapaa-ajattelijain liiton jäseniä.

Vapaa-ajattelija on mielestäni hyvä nimike ihmiselle, joka kuuluu Vapaa-ajattelijain liittoon ja vastustaa dogmaattista pakkoajattelua. Harva ateisti kuitenkaan kuuluu tuohon liittoon. Huomattavasti useampi ateisti on kirkon jäsen. Ei siis kannata kuvitella yhtäsuuruusmerkkiä vapaa-ajattelijan ja ateistin välille.

Minä ihmettelen sitä, mikä kumma hinku uskovilla on aina todistaa olematon yleissivistyksensä ja täydellinen tietämättömyytensä kaikista asioista. Mutta ilmeisesti se on yksi sokean uskon edellytyksistä, se että ei tiedä yhtään mitään mistään.

Niin, mitäpä tekemistä ateismilla oli vapaan ajattelun kanssa. Ajatuksenvapaus ei tarkoita sellaista ennaltamääräytynyttä tietämättömyyttä ja dogmaattisuutta, mitä ateismi edustaa.

Ajatuksenvapauteen kuuluu olennaisesti se, että ajatus itsessään on vapaa.

Ateistien ajatukset ovat kaikkea muuta kuin vapaita. Ne eivät ole itsessään vapaita, eivätkä ne myöskään suo vapautta.

Ajattelun vapaus. Tietääkö ateisti mitä on vapaus, ja tietääkö hän mitä on ajattelu. Luulee tietävänsä, tosiasiassa ei tiedä. Kieltää että tosiasiassa ei tiedä. Kieltää tosiasiat. Se on aika kaukana vapaudesta se.

Kahleita on monenlaisia ja ajatukset kahleet ovat kahleista kauheimmat. Niillä on hirvittäviä seurauksia.

Nimittäin kaikki oleva lähtee ajatuksesta.