the Gallup

”Jos tehtäisiin gallup, kuinka laaja tahansa, jossa kysyttäisiin yksi kysymys, johon pitäisi vastata kyllä tai ei, kysymyksen ollessa seuraava: "Haluaisitko poistaa maailmasta kaiken kärsimyksen?", olisi kyllä-tulos varmaan aika lähellä 100 %:a.”

Valitettavasti rehellisen, 100% kyllä -vastauksen saat vain globalisteilta. Uskonnot, valtiot, kansat, heimot ja yhteisöt valitettavasti ajavat oman ryhmänsä etuja ja kun ne ovat keskenään ristiriidassa, seuraa kärsimystä.

Jos haluaisit vähentää kärsimystä ja olisi selvää, että sinä osaltasi lisäät sitä, niin olisitko valmis viiltämään ranteesi auki (tai vetämään itsesi jojoon tms)?

Miltä tuntuisi ilo ilman kärsimystä?

Voihan sitä haluta, mutta se ei onnistu. Eihän tuohon pysty edes uskisten olettama kaikkivaltias jumala.

Jos kaikki kärsimys pitäisi poistaa, esim. kaikki lihaa syövät eläimet kuolisivat ja kokisivat kärsimystä kuollessaan nälkään, kun eivät voisi syödä toisia eläimiä kärsimystä aiheuttaen...

Toinen esimerkki: Jos tulivuoren purkaus äkkiä tuhoaisi kaupungin, suuri osa sen asukkaista kuolisi (kärsien) ja heidän omaisensa ja ystävänsä kärsisivät surua heidän kuolemansa takia. Eli tulivuorenpurkauksetkin olisi lopetettava...

Kaikki kärsimys ei riipu ihmisten moraalittomuudesta, ja hyvää tarkoittavatkin aiheuttavat kärsimystä.

Riippuu mitä kärsimyksellä tarkoitetaan. Ihminen aiheuttaa omalla ajattelullaan suurimman osan kärsimyksestä. Ei kukaan ihminen voi toisen pään sisälle mennä, ja poistaa hänen kärsimyksiään. Ihminen kehittää omilla havainnoillaan ja oletuksillaan reitit aivoihin, joiden olemassaolo ja muuttaminen on ihmisen itsensä vallassa. On kyseenalaistettava omat ajatuksensa. Ajatukset eivät ole totuus yhtään mistään. Jos olosuhteet on huonot, niin siitäkin selviää omalla ajattelulla, kuten logoterapian kehittäjä Viktor E. Fraklin keskitysleirillä.

Miksi ihmisen pitäisi tavoitella länsimaista "hyvinvointia", jossa kärsimystä aiheuttaa jo se, että kynsi katkeaa tai kaupasta ei saanut sitä mitä halusi? Länsimainen ihminen masentuu kaikesta, koska aivoissa on sellainen reititys, että taloudellisessa kilpailussa epäonnistuminen (joka on ihmisarvon mittari) aiheuttaa kärsimystä.

Vastaus kysymykseen on siis, en halua poistaa kaikkea kärsimystä.

Kärsimys edistää eloonjäämistä sekä yksilö- että lajitasolla.
Niinpä on vaikea kuvitella kärsimyksetöntä maailmaa.

Esimerkiksi syöpää ei parenneta tahtomalla, vaan kehittämällä tiedettä.

Miten se olisi helppo toteuttaa?

Mitä helkkaria tää o? Tää on cretupalsta eikä mikään uskontopalsta.

Ilmoitettu poistoon.

"Mikaelin käsikirja"(Jose Stevens) kertoo, että "Kärsimys kuuluu lapsen sielunikään", Ei vastasyntyneen sielunikään kuulu kärsimystä. Se on sielun tapa oppia, tuntea "sydämessään vaikeaa fiilistä". Nuoren sielun henki on kova ja iloinen, ja se kokee sieluinkänsä lopulla paljon kipuja, varsinkin ruumiissaan, jos hän oli suurikin "voittaja": Tuska, tulee kypsässä sieluniässä, se on painostava tunne, joka johtuu näetystä ja koetusta, ja joka voi lamauttaa ihmisen toimintakyvyttömäksi, eräänlaisen ahdistuksen tavoin. Vanha sielu kantaa olemattomuuttaan, se on kokenut fyysisesti kaiken, mitä kroppa on kokenut, eikä ole enää niin kypsällä tavalla hehkeä, kuin sitä edeltänyt sielunikä. Tästä on silti kaksi vaikeampaa sielunikää olemassa TRANSENTTISET SIELUT, jotka ovat GURUJA uskonnoissa, tai suuria opettajia tieteessä. He eivät tarvitse välttämättä puhelinta. ÄÄRETÖN SIELU on se, joka kokee Jumalan tavoin äärettömän suurta tunnetta. Itse kokisin tuon vanhuuden tyhjyyden tai nuoren pienien kipujen vielä kolahtavan, itselläni, älkää luulko minunkaan kykenevän suureen telepatiaan tai opetukseenkaan, se ei lisäänny, kai, ilman alkohooliakaan tms... Älkää juoko paljoa, jos ette tee paljon töitä tai edes harrasta paljoa sen jälkeen...Turha on laiskuuttaan tai väkivaltaista luonnettaan kasvattaa alkoholilla. Tai ei, ei nuokaan ehkä turhaa, koska vain ylpeä kuningas on joskus kuollut nuoren työnarkomaniansa paremmaksi kuin laiskottelevan toverinsa.