Tilannehan on se että on tuore suhde. Nainen kovasti haluaa lapsia muttei kuitenkaan halua itse mennä töihin nyt jos koskaan. Minä käyn töissä. Hänen mielestään pitäisi riittää että hän hoitaa lapsia ja ei niihin mene paljoa rahaa... No itse haluaisin omakotitalon ja että itsellekin jäisi elämä, tälle naiselle vuokra-asunto kerrostalossa on ihan hyvä. Ei tarvitse muuta kuin katon päälleen ja vähän ruokaa pöytään. En halua olla maksumies yksin koko hommaan vaikka varmaan ne lapset olisikin kiva juttu. Pitääkö etsiä nainen joka osallistuu talouden ylläpitoon myös rahallisesti vai koitanko saada tuolle järkeä päähän? Onhan se kiva kun kotitöitä joutessaan tekee mutta silti tämä menisi niin että yksin maksaisin kaiken mitä meillä on...
Mieskö elättää?
Mitentekis
64990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Etsi mieleisesi nainen! Pelkkä kiima ei arkielämässä kanna loputtomiin. Oma kokemukseni on, että arjen sopusointu turvaa myös kiiman säilymisen hyvin pitkään.
Vanha totuus: Kauneus katoaa mutta rumuus ( ikääntymisen merkit ) lisääntyy vastaan hangoittelusta huolimatta.
Me olimme jo surusteluvaiheessa päinvastaisessa tilanteessa siinä mielessä, että minä tulen vastaamaan perheemme kaikinpuolisesta turvallisuudesta ml. talous. Alkuun olimme 3 - 4:n lapsen kannalla mutta kahden, pienellä ikäerolla syntyneen jälkeen vaimoni sanoi, että hänelle riittäisi.
70-luvulla ei ollut mitään kodinhoidon tukia ja 3kk välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Ei lapsiperheen elämää ja sisällön antia voi hinnoitella.
Vaimolleni on aina riittänyt se mitä olen pystynyt tarjoamaan. Olemme eläneet todellisia niukkuuden vuosia mutta missään vaiheessa vaimoni ei ole esittänyt vaatimuksia tai ilmaissut tyytymättömyyttään.
Kotivuosien jälkeen vaimoni meni hakemaan sisältöä päiviinsä osa-aikaisesta myymäläkassan työstä.
Olemme itse, kuten myös lapsemme, erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme ja elämäämme kokonaisuutena.
Mietihän myös sitä miten yleisesti perheen talouden tulon ja kustannusten jako aiheuttaa riitoja!
Me emme ole koskaan riidelleet rahasta olipa sitä tai ei. Kaikki on aina ollut yhteistä ilman kumppanin vähäisintäkään kontrollia.
"70-luvulla ei ollut mitään kodinhoidon tukia ja 3kk välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä."
Ottaisin heti takaisin 70-luvun perhepolitiikan. 70-luku hakkaa muuten mennen tullen sen, että toinen vanhemmista on kotona tänä päivänä. Vaikka nykyään saisikin sen kotihoidontuen niin 70-luvun inflaatio & perheverotus olivat paljon hyödyllisempiä perheelle suhteessa tuloihin kuin nykyään.
Inflatiosta+oli+hyötyä+jos+velka+oli+sijoitettu+järkevään+kohteeseen.+Useimmiten+asuntoon.+Monella+autoon+tms.
Kyllä se kannattaa kertoa että käy koulut ensin ja hakee työn jonka jälkeen on helpompi perhe perustaa. Tuollaiset naiset jotka kuvittelevat että riittää kun vaan lapsia tekee eikä töitä muuta tarvita on ne ongelmat teillä edessä. Vai katsoo joku nainen olevansa kotiäiti pelkästään ja sillä toimeen tulee. Ei minusta tervettä järkeä ole silloin naisella. Minäkin kävin koulut ja työpaikan hommasin ennenkuin perhe perustettiin. Lähtökohtana on parempi näin. Kun lapset kasvoivat kulutkin kasvoivat ja tarvittiin minun tulot perheeseen. Nyt ollaan kahdestaan säästämme ylitulot eläkettä varten että omaisuuden kasvamisen myötä nautimme siitä. Ei kukaan ole velvollinen elättämään toista vain verukkeella ettei ole kouluja käynyt ja työtä tehnyt kodin ulkopuolella. Ei koti äidin ura ole oikein rahallisesti edes kattavaa. Kun eläkkeelle jää on todella pieni eläke naisella. Ja joudut elättää sen pakolla. Mieti jos eroatte mitä tuolle naiselle jää? Aika paha on se erokin ottaa varattomasta. Eiköhän siis molemmat käy koulut ja hommaa ansiotuloja ensin ja sitten perustetaan se perhe. En tajua kuinka kukaan nainen kuvittelee olevansa kotiäiti pelkästään.
Elättäminen+ja+elättäminen?+Ovatko+ihmiset+noin+täydellisen+tunteettomia+materialisteja,+että+kaikki+lasketaan+rahassa,+ja+itsekkäästi?
Unohtui. Pienieläkkeisen puolison elättäminen pakolla? Miten niin?
Kun kaikki on yhteistä niin mitään pakkoa ei ole. Leskeytymistilanteessa vielä toistaiseksi leskeneläke turvaa pienempieläkkeisen tulotason. Esimerkiksi minun kuollessani vaimoni eläke yli tuplaantuisi.
Lisänä on säästöistä ja eri muotoisesta materiaalista muodostuva turva.
Säästöistä ei ole mitään hyötyä jos ne ovat edesmenneen puolison tililla koska jos on lapsia niin ne perii säästöt jos ne eivät ole kummankin nimissä. Tämä pitää myös muistaa.
Minä mainitsin, että alusta alkaen kaikki on ollut yhteistä. Eron tullen olisi matot sanan mukaisesti leikattu halki! En osaa tätä selvemmin sanoa.
Ainoa minun nimiini jäänyt omaisuus on 1986 hankittu Espanjan asunto. Kun olimme menossa notariaattiin niin vaimoni näki matkan varrella ihania retonkeja ja jäi hypistelemään niitä.
Kuvittelen kuitenkin tuonkin kuuluvan avio-oikeuden piiriin.
Kuolemantapauksessa sovellettanee lakiosaperiaatetta? Leskelle puolet ja lapsille yhteisesti toinen puoli.
Mekkk olet väärässä ,sillä ei ole avioliitossa ja toisen kuollessa mitään merkitystä ,kenen tilillä on ja mitä ,leskelle kuuluu puolet ja lapsille toinen puoli, sitte eri asia jos on avioehto joka pois sulkee puolison pois, mutta asunto jää aina leskelle siihen asti kun leski kuolee sitte vasta lapset sen perii.
"mutta asunto jää aina leskelle siihen asti kun leski kuolee sitte vasta lapset sen perii."
Tarkkaan ottaen lapset perivät oman osansa asunnosta heti mutta leskelle jää elinikäinen asumisoikeus. Tämä on tärkeä ero siksi että perintövero tulee lasten maksettavaksi heti vaikka he eivät voikaan realisoida asuntoa koska leski asuu siinä.
Naisesi ottaa hirveen taloudellisen riskin jos on vaikka 20 v kototna ja tuleekin avioero niin ei ole palkkatuloja eikä eläke kertymää. Jos omaisuutta hankit niin muista tehdä avioehto kun itse maksat kaiken. Kukapa sitä vuokralla haluaa kokoikänsä asua kun asumiskulut nousee joka vuosi kun vuokra nousee. Poistu takavasemmalle jos naisesi ei halua tai viitti töitä tehdä. Kerroppa tämä juttu naisellesi jos on 20 v kototona niin eron tullessa on aika heikoilla ja hyvä palkka pitää miehellä olla että perheensä pystyy elättämään.
Ei se nainen korkealta putoa Suomessa saa työttömyyskorvausta ja sossusta lisää , sekä asumistukea ja muita tukia ,kun vaan hakee.
Takuueläkkeen 770€ saa joka ainoa jopa mamut ja romaanit ,kunhan on Suomessa asunut 3 v ja 65 ikä tai työkyvytön.
Riskipä hyvinkin. Siihen pitäisi lailla puuttua niin, että avioparin eläkkeet kertyvät yhteiseen pottiin.
Leskeneläke Suomessa onneksi vielä on.
Miksi työssäkäyvän pitäisi jakaa eläke sen puolison kanssa joka ei töihin halua mennä ja tälläinen on ihan hanurista. Jokaisen pitää huolehtia itse että eläkettä kertyy eikä ajtella että toinen elättää. Jos kunnon elintason haluaa niin suoemssa kun on kumatkin töissä ja nettoa saadaan 3500-5000£ niin pärjää.
Keski-iässä hahmottaa paremmin, että jakaessaan elämän, jakaa myös tulot. Nuoremmille on ongelmallisempaa, eihän sitä tiedä, mitä tapahtuu, pysytäänkö yhdessäkään. Ei se "työhön meneminen" ole aina omasta halusta kiinni eikä kouluttautuminen takaa työtä.
Mieheni on vakipaikassa töissä, mutt terveysongelmia on. Multa meni vakityö joitain vuosia sitten, mutten omaa rankempia sairauksia. Jotain työtä on nyt, muttei varmaan uutta löydy, kun tää loppuu. Kenelle haluat tulojesi t. eläkkeesi päätyvän, josset puolisolle? Lapsille kyllä, jos jotain jää. Meidän nuoriso on töissä miniöitä myöten.
Tunnen ainakin yhden rouvan, joka teki ensin lapset ja hankki ammatin keski-ikäisenä. Pääsi mummoksi ennen mua.
Mekkk haloo ,meillä on €urot ,ei puntia.
Opettele myös kirjoittamaan .
Just, ja kun ne penskat saa perinnön niin ne on jo melkeen eläkeläisiä noin 60v ja niilläkin on jo kaikki hommattu ja rahaa.
Tietty sit pitää elää noin 90 vuotiaaksi.
Avioliitossa pitäisi pystyä erikoistumaan puolisoiden parhaaksi katsomalla tavalla. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Parisuhtessa tulisi olla melko yhteneväiset käsitykset siitä, miten sitä elämää eletään. Jos ei ole niin ei kannata ajatella suhteen olevan se jossa eletään loppuelämä.
Näin pitäis olla.
Nykytuet sen kuin pienenee. Asumistukea voi saada, mutta silti se vuokra on valtava etenkin seuduilla, jossa on töitä. Äitiyspvraha mitä on nykyään? Pieni. Voit puhua muijan kanssa siitäkin, ett kuka perheen elättää, jos sinä joudut vaikka liikenneonnettomuuteen ja menee perheen elatuskyky.
Opiskelu ei nykyään takaa sitä työtä. Yx opiskeli ja lähti sitten miehen mukaan ulkomaille. Sai pari kersaa ja mies löysi sitten uuden muijan. Lapset jäivät sinne ulkomaille, muija tuli 50v takaisin Suomeen ja kuoli parin vuoden päästä. Tuskin paljon teki alansa töitä. Työttömyysjaksoja on kaikilla.
Erityisesti jos toinen jää kotia hoitamaan, pitää ottaa yhteinen elinikäinen vastuu tapahtui mitä tapahtui. Vaikka intohimo lakkaisi, ihastuisi muihin, toinen rupeaisi ärsyttämään tai toinen sairastuisi pahasti, taloudellinen vastuu pitää kantaa.
Valitettavasti Suomen laki toimii juuri päin vastoin.
Varoittaisin vielä, että aloittajan pitää huolehtia, ettei tule "yllätysraskautta". Jos lapsi tulla putkahtaa maailmaan, siitä pitää huolehtia 20v, vaikka menis tikut ristiin puolison kanssa.
Toi vuokralla asuminen.. mekin ostettiin oma, kun ei niitä viihtyisiä vuokra-asuntoja niin olekaan. Nyt sitten pitäis korjata jotain, että asunto pysyis kunnossa. Vaan päästänkö isäntää katolle verenpainelääkepurkin kanssa? Alkaa kiinnostaa se, ett sais vaan valittaa vuokraisännälle mitä milloinkin!
Niin ihan vapaaehtoista se on elättää yksin perhettä jos näin katsot sen oikein olevan. Ja tuon naisen on itsensä kannettava se riski jos teille ero tulee eikä ole ansiotuloja muuta kuin lapsista. Jokaisen naisen tulisi huolehtia myös oman rahallisen tulon niin ettei tarvitse parkua yhteiskunnan apuja ja tukia jotta kotiäiti saa ammattiaan harrastaa. Eiköhän tämäkin yhteiskunta olisi paremmalla jamalla kun niin sanottuja tukia ei tarvitsi jakaa tälläisiä leikkiin jotka eivät halua töihin tai ansiotuloja hakea itse. Toki ei kaikille riitä sitä työtä. Se todellisuutta. Mutta kyllä minusta pitäisi olla edes työnhakijan roolissa jotta on edes kiinnostunut työstä. En minäkään jäänyt kotiin lapsia tekemään vain sillä kun nyt töitä ei ole. Töitä sain ja lapset hoitopaikan ja ansiotulon sain normaalisti. Toki äitiysloman pidin kuten laissa se mainitaan enkä silloin ollut työnantajille edes ehdolla. Mutta kun äitiysloma loppui ilmoitin itseni työnhakijaksi. Ja sain töitä. Se kuka päättää jäädä kotiin kotiäidiksi on se jokaisen naisen oma päätös. Mutta kun minä tulen aikanaan eläkeikään on minulla kuitenkin tienattuna se. Olisiko todella hyvä tuo kotiäidiksi alkaminen katsottava työksi? Ja siitä saatava eläkettä aikanaan? Voisihan se olla. Se että osaa sitten elää vähemmällä tuloilla perheessä on sekin taito kyllä. Mutta silloin pitää hyväksyä ettei tulot ole kovinkaan hyvät kun verrataan lapsettomiin perheisiin jossa molemmat joko töissä tai toinen työtön. Mutta tuo työtön saa paremmat tulot kuin kotiäiti. Kulut ovat perheessä silloin pienemmät. Se ketä elättää on itse työssä käyvän oma päätös. Hyväksyykö niin että vaimo on kotiäiti vuosia eikä muita tuloja ole tuonut perheeseen. Se jokaisen oma päätös. Mitä tuota itkemään ja kyselemään kannattaako. Koska minäkin näen sen niin että koulut ensin ansiotuloja tienaten sen jälkeen perheen perustamiseen alkeet ovat hyvät kaikilta kantilta katsottuna. Minäkin olen seurannut kun tuttuni nainen vuosia kotiäitinä useampi muksu pyöritti kotiasioita. Kun aika kului ja tuli aika lähteä työmarkkinoille niin eihän se pärjännyt. Oli sairaslomia ja vaivoja eikä kyennyt tekemään töitään. Sairauseläkettä hakee ja on jo vuosia sitä odottanut. Ei hyvältä näytä. No se hänen päätös mitä työtä halusi tehdä ja kuinka paljon. Se ketä taas elätetään on vapaaehtoista.
Koulut ensin. Tuo periaate koski minua. Vaimoani ei aikanaan laskettu oppikouluun opiskelupaikasta huolimatta.
Vanhan kansakoulun pohjalla pääsi myymäläapulaiseksi jossa myös vaimoni loi uransa avioitumiseemme saakka.
Jäi töistä pois etukäteen tekemämme, yhteisen sopimuksen mukaisesti eikä saanut mistään killinkiäkään.
Työttömäksi ei voinut ilmoittautua koska osoitus työhön olisi tullut välittömästi. Sitä paitsi, meistä se olisi ollut moraalitonta!
Minun aloituspalkkani oli noin 5 x vaimoni kokoaikainen parhaan myyjäryhmän palkka. Silloin oli miesten palkkataulukot erikseen.
Lapsiamme emme olisi saaneet yhteiskunnalliseen päivähoitoon ja yksityinen hoito olisi maksanut vaimoni palkan verran.
Minua joskus riippoo nykyinen rahan kanssa taiteilu ja ahneus. Joskus ajattelen, että tulisi perkele muutaman kymmenen vuoden vaihesiirto takaisin päin niin joutuisivat elämänarvot uuteen järjestykseen.
Loppuhenkonen. "Eläköidyimme" ennalta tekemämme sopimuksen mukaisesti 57v / 52v ikäisinä.
Vaimoni KELAn täydentämä eläke on tällä hetkellä 1068€.
Omani perustuu vain 27:ään työvuoteen jossa ovat mukana alku- ja loppupään pienet tulot mutta emme valita koska tämä oli suunniteltu jo -40v ikäisinä.
"Minun aloituspalkkani oli noin 5 x vaimoni kokoaikainen parhaan myyjäryhmän palkka. Silloin oli miesten palkkataulukot erikseen."
Olet tainnut elää vielä aikana jolloin pariskunnilla oli yhteisverotus? Silloinhan se yhden henkilön palkalla toimeen tulo oli paljon helpompaa koska verotus ei yhden hengen tuloilla noussut niin korkeaksi. Nykyään erillisverotuksen aikaan ei yhden ihmisen palkalla meinaa pärjätä oikein mitenkään päin koska progressio nousee yhtään isommissa tuloissa niin suureksi.
Taidatte olla aika vanhoja kun oli ”oppikouluja” ja miesten palkat ja naisten palkat samasta työstä oliko sillon ammatillisia kouluja ollenkaan nykyajan myyjät on melkeen kaikki merkonomeja siis ammattikoulutuksesta tulleita.
Kauheen nuorina olette eläköityneet eikä tuo muijasi eläke nyt niin huono ole moni yksin yrittäjä ei saa sen enempää vaikka olis tehnyt töitä 40 v.
Naisten keskieläke on nyt jotain 1300- 1400 €.
Nimimerkkini+74+=+minun+ikäni.+69=+vaimoni+ikä.+Täyttää+ensi+kuussa+70v.
74v+ja+69v.
Kyllä te olitte nuoria eläkeläisiä me nyky viiskymppiset saadaan tehdä töitä melkeen 70 vuotiaaksi, ilmankos muijallasi on pieni eläke , kun jäi noin varhain eläkkeelle, olis tehnyt 65v olis eläke suurempi turha rutista pienestä eläkkeestä ihan oma vika.
Eihän sieltä oppikoulusta mihinkään ammattiin valmistunut , munkin muija oli kaupassa vaatepuolella töissä keskikoulupohjalta, ei saanut muuta, kun ei ollut ammattia.
Munkin tuttavissa on naisia jotka 50-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella pääsivät pelkällä keskikoulupohjalla töihin mm. pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, virastoihin siis ylipäätään erilaisiin toimistotöihin.
Siis ilman ammattikoulutusta!
Minun täytyi taapertaa oppikoulu loppuun, puristaa liika höyry pois korvien välistä ja sitten hankkia varsinainen koulutus joka onnekseni ei lopultakaan sitonut minua mihinkään toimialaan joten kouluttamattoman kotiäidin kanssa oli vaivatonta vaihtaa paikkakuntia vihreämmän oksan etsinnässä.
Nykyisin pelkän peruskoulun käynyt ei pääse mihinkään ,eikä pelkkä ylioppilaskaan hanki mihinkään päästä, eivätkä saa edes työttömyyskorvausta, kun ei ole ammattia, TE toimistosta patistetaan ammatilliseen koulutukseen.
Kuka tahansa voi lopettaa työnteon milloin tahansa suunnittelun ja valmistelun jälkeen.
Miksi pitäisi "päästä" eläkkeelle? Siihen olotilaanhan voi ryhtyä ilman mitään yhteiskunnan tukia. Pieniä lapsilisiä lukuun ottamatta emme ole saaneet mitään muuta.
Olemme säästäneet yhteiskunnan kustannuksia terveytemme huoltamisessa käyttäessämme yksityisklinikoita aikataulu- ja mukavuussyistä.
Mm. molempien kaihileikkaukset, olkapääleikkaukseni, vaimon allergiatutkimukset jotka tyrittiin julkisella puolella, yksi kolmesta syöpäleikkauksestani, hammasimplantit, sillat ja muut alan palvelut, suurin osa labrakokeista jne.
Pelkästä solidaarisuudesta olin työttömänä työnhakijana Espanjassa 3kk:n jaksoja ja vaimoni otti marketin kassan osa-aikatyöstä ommaa lommaa ilman mitään korvausta.
En ollut hamuamassa suomalaisia työpaikkoja ja vaimoni antoi omat, vähät työtuntinsa työkavereidensa nautittaviksi. Olivat hyvillään.
Emme rutise pienistä eläkkeitämme koska aloitimme valmistelun riittävän ajoissa ja olemme helkutin tyytyväisiä ratkaisuumme.
Kuka tahansa pystyy halutessaan samaan jos haluaa ja vaivautuu ennakoimaan.
Onnistuu ilman perintöjä, lottovoittoja tai muuta ylimääräista tuloa.
Onko jotenkin outoa jos joku on tyytyväinen pieneen eläkkeeseensä?
Muijasi saa kansaneläkettä työeläkkeensä päälle loppuikänsä ,se on yhteiskunnan tukea.
KELAn vajaa 200€/kk on meille tungettu pyytämättämme. Olisi törkeää järjestelmän herjausta ryhtyä palauttelemaan sitä kuukausittain. Hieman byrokratiaamme tuntien epäilen pysyvän ratkaisun olevan hyvin vaikeaa.
Samassa yhteydessä voisi ottaa puheeksi infrastruktuurimme josta nautimme kaikki. Koulutusjärjestelmä, julkinen terveydenhuolto jne.
Keksi jotain parempaa!
Valehtelit sen, että ette saa mitään tukiaisia tuo yksi huomautti siitä, ei mulla muuta.....
Olen syvästi pahoillani täydellisestä tietämmättömyydestäni tukiaisten suhteen! Onneksi sinä alan erikoistuntijana huomautit siitä.
Olisi rikokseni riittävä sovitus jos ryhtyisimme kuukausittain lahjittamaan vaikkapa punaiselle ristille tuosta ylimäärästä jäävän netto-osuuden?
Mielipiteesi?
Tai kummilapsi Somaliasta?
Muita ehdotuksia?
Kyllä se mieltä lämmittää kun eläke laskelma tulee meille jokaiselle. Näemme sen suuruuden mikä on työ historiasi. Kerran töissä kävimme läpi miksi jokaisella on eri laskutapa eläkkeen suuruudesta. No minä olen joutunut elättämään perheeni nuoresta lähtien ja tein töitä että opiskelin. Kun nousin koulutukseni työhön joka oli parempi palkka olin se pääasiallinen elättäjä. Vaikka nainen olenkin. Lapsiakin tein mutta mies hoiti ne lapset. Minä lyhyet äitiyslomat pidin ja töihin menin kun olin se isompi tuloisempi. Eikö se juuri ole näin että perheessä tehdään päätös pienemmän palkkaisen jäämiseen kotiin? Eikö totta? Kun eläke laskelmat tuli vertasimme työkavereiden kanssa jotka olivat kotona lapsiaan hoitaen vuosia kun olivat pienempi tuloksia kun puoliso. Kova oli järkytys kun laskelma on eläkkeestä oli paljon isompi minulla kuin niiden jotka olivat työstään poissa ja kotona hoitaen vuosia lapsia. Kun tavoite tuohon eläkkeeseen tulee kaikilla on minun eläke suurempi kuin noiden jotka kotiin jäivät. Kovasti kyllä olivat sitä mieltä ettei näin saisi olla. Kun sanoin että minä olen töitä tehnyt ja tienannut joten katson että olen ansainnut paremman eläkkeen. Riitahan siitä tuli. Mutta näin miehillä on yleensä isommat eläkkeet kuin naisilla koska jäävät työhön kun pienempi tuloisempi jää kotiin. Ja yleensä se nainen. Mutta elätän kyllä mieheni myös eläkkeellä ja annan etuja sille kun ollaan eläkkeellä. Koska mulla se sattuu olemaan isompi.
Eläkkeen eri laskutapa? En ymmärrä!
Jokainen kerta kun vaihdoin työnantajaa 45v ikäni jälkeen, otin eläkeyhtiön laskelman siihen asti kertyneestä työeläkkeestäni. Mitä hämmästelemistä siinä on?
Nimi "työeläke" kertoo jo mistä on kyse. Ei tarvitse riidellä.
Ihmettelen vain, että millaisessa työyhteisössä olet toiminut?
Kirjallinen ilmaisuasusi saattaa myös mieleeni kysymyksen äidinkielestäsi tai koulutuksestasi?
"Kun eläke laskelmat tuli vertasimme työkavereiden kanssa jotka olivat kotona lapsiaan hoitaen vuosia kun olivat pienempi tuloksia kun puoliso. Kova oli järkytys kun laskelma on eläkkeestä oli paljon isompi minulla kuin niiden jotka olivat työstään poissa ja kotona hoitaen vuosia lapsi"
No ero korostuu nyt kun ette ole olleet vielä monia vuosikymmeniä töissä ja lasten takia poissaoloista on vielä melko vähän aikaa ja ne muodostavat isomman prosentin kokonaisvuosista. Lopullinen eläkehän on "muodostunut" vasta sitten kun jäädään oikeasti eläkkeelle ja sitä kerryttää enemmän ne lopun ajan tulot koska eläke kertyy tulojen suhteessa ja viimeisiltä vuosilta kertyy enemmän kuin alun vuosilta koska palkkataso nousee jatkuvasti.
Lopullisten eläkkeiden suhteellinen ero ei siis tule olemaan niin suuri kuin nyt näyttää. Toki eroa tulee olemaan jonkin verran
Likimainkaan kaikilla eivät tulot nouse vuosien myötä.
On paljon henkilöitä jotka joutuvat työelämästä pois ennen aikaisesti.
Henkilöstövähennykset ja työttömyys. Työurakehityksen lasku. Jne.
Kaikki eivät ole viranhaltijoita jotka olisivat palkkahississä.
Mm. teollisuudessa oli yleistä, että henkilö siirrettiin huonommin palkattuun työhön reilusti ennen eläkeikää.
Oma tapaukseni lienee jonkin sortin äärijuttu? Viimeisen työpaikkani palkka oli noin puolet edellisen työpaikan palkasta ja palkkaindeksin kautta laskettuna vielä tuotakin pienempi kuin parhaina vuosinani.
Enkä ole harvinen tapaus muussa suhteessa kuin ehkä muutoksen suuruudessa.
"Likimainkaan+kaikilla+eivät+tulot+nouse+vuosien+myötä."
Toisen puolison pienempi eläke vaikuttaa vain eläkkeiden eritasoiseen verotukseen. uutenha ne ovat samaan talouteen tulevaa yhteistä rahaa.
Alkuaan emme laskeneet vaimoni palkan tai eläkkeen varaan yhtään mitään. Hän teki omat ratkaisunsa mennessään kassalle virkistymään viikoittain 22 tunniksi. Nuo henkilökontaktit vaikuttivat välillisesti hänen kiinnostumiseensa kunnallis- ja AYpoliikkasta
Tuo loppupään "puolipalkkatyö". Vittuunuin vuodessa verottajan tulkintoihin koska en saanut vähentää asumiskustannuksiani työpaikkakunnalla ja viikonloppujen kotimatkoista vain halvimman julkisen sarjalipun mukaan. Olin aloittanut vuoden alussa ja lokauussa muutimme lokakuussa yhteisellä sopimuksella sopparin määräaikaiseksi joten vuoden lopussa voin poistua tyylikkäästi työttömäksi kotipaikkakunnalleni.
Puhuivat jo silloin, 90-luvulla, tekopyhästi työvoiman liikkuvvuden edistämisestä!
Viimeeksi olin 1967 työssä jossa minuun sovellettiin TES:a.
Sen jälkeen olin aina sopimuspalkalla. Tosin opiskelun loppupuolla tein portsarin töitä joista en maksanut veroa. Muutenkin työuran alkuvuodet eivät kerryttäneet eläkettä.
Selvyyttä palkkasumman laskuun. Luulin kertoneeni riittävän selvästi, että viimeisessä työpaikassani aloitus ja lopetus palkkasumma oli numeroina noin puolet edellisen työpaikan lopetustilanteen palkkasummasta. Tämä tarkastelu siis numeroina!
Pudotus tapahtui parin viikon sisällä jonka työpaikan vaihto vei aikaa joten se oli myös ostovoimaltaan todellinen.
Koko virallisen työurani palkkoja olen vertaillut eläkeyhtiön toimittaman eläkekertymälaskelman erittelyn mukaisesti palkkaindeksin kehityksen pohjalla.
Hanki itelles palkattu siivooja, tiskaaja, ruuanlaittaja, kodinlämmittäjä, pölyjen pyyhkijä ja kaiken valmiiksi laittaja, aamu,iltapala,päivällinen, talouden hoitaja.... listaa voi jatkaa niillä mitättömillä töillä joita vaimosi joutuisi kotona raatamaan sinun käydessä töissä ja nauttiessasi lomista!
Älä missään nimessä lähde lapsia hankkimaan, koska sinusta ei ole siihen.
Naisesi luultavasti uhrautuisi kyllä ja tekisi kaiken puolestasi mutta luuletko että pitkään jaksaa kuunnella vittuilujasi hänen työnsä merkitsettömyydestä? Erotkaa! :)
Tuo mainittu ammattikunta on kodinhoitajat ,taitaa nykyisin olla lähihoitaja ja suuntautuminen kodinhoitoon.
Eroa!
Täytyykö tuollaista asiaa täältä kysyä, tunnut olevan tyytymätön tilanteeseen niin eihän tuohon ole muuta vastausta ,kun ero.
Ilmoitat vaimollesi että lapsia hankitaan vasta sitten kun on vakityö johon voi palata äitiyslomalta.Elikkä vaadit hänenkin panostusta perheen elantoon.Minä tekisin näin.
Mistä sää kuvittelet ilman ammattia olevan naikkosen saavan vakityötä.😂😂😂😂😂
No ei sitä saa ainakan tuolla asenteella,yrittelijäillä ihmisillä joilla on päämäärä sitä kummasti tuntuu löytyvän ,he kääntävät jokaisen kiven eivätkä anna periksi.Aikuisenakin voi kouluttaa itseään ammattiin!!
Kaikki pelkkää kotiäitiyttä suunnittelevat kouluun ja töihin. Miten kehtaavat olla toisten elättinä, miehen tai yhteiskunnan, en tajua. Tyhjästäkö se raha näiden elättämiseen nyhjästään?? Kyllä jokaisen pitäisi nyt edes oma elantonsa ansaita. Jos ei edes ajattele hankkivansa koulutusta ja työtä, ei ole kyllä mitään asiaa olla täysivaltainen nyky-yhteiskunnan jäsen. Jos olisin mies, nauraisin tuommoisen akan pihalle. Toki noitakin perämetän tahvoja löytyy, joille nainen on vain kodinkone ja pillu, mutta ap nyt et vaikuta siltä... Ehdotan että etsit enemmän omia mieltymyksiä tässä asiassa vastaavan naisen perheenperustamiseen. Muuten saatte tuosta asiasta vuosia hiertävän kiistan, joka voi lopulta hajottaa suhteenne kuitenkin. Sen verran näkemyksenne eroavat.
Kyllä kai ne koti äitien perseet leviää ja läskimäärä lisääntyy kun ollaan kotona koko ajan. Ei lapsia tarvii koko aikaa paapoa, muijani istuskeli kotona oleessaan ja katsoi töllöä ja lapsi oli omissa leikeissään, edes ruokaa en juuri saanut kun töistä tulin. Kun erehdyin asiasta sanomaan alkoi muijan suu käydä, niin että ruokaa haluisit ja pillua ja se siitä. Kun levähdin työ päivän jälkeen muija vaati että hoidan osuuteni kotona koska hän on tehnyt omat askareensa, kysyin mitä oot tehnyt, no kaikenlaista muija vastasi. Nyt nähdään sitten vuosien jälkeen mitä se löysyys kotona teettää...painoa on tullut reilusti lisää, nainen oli ennen lapsen syntymää hoikka tai normaali ja näytti hyvältä, nyt on ylipainoinen ja kiukuttelee huonoa kuntoaan, kai se sovalla se kunto häviää ja nainen rupsahtaa eikä tee kyllä enää seksiikään mieli kun naista katsoo. Ja kaiken päälle mun rahoillani elettiin pitkään kun muija oli työtön eikä oikein halunnutkaan etsiä ennenkuin pakotin. Nyt sitten kehtaa valittaa kun mun kohdalle tuli työttömyys ja muija toissä valittaa että hänen rahoillaan eletään mikä ei pidä paikkansa, naista vaan vituttaa kun ei voi olla kotona.
Ehdotitkos koskaan, että menisitte vaikka sauvakävelemään?
Sää hoidat nyt kersan ja kodin? Vai pitääkö eukon hoitaa kotohommat edelleen? Isompaa kersaa ei tarvi hoitaa niin paljon kuin pienempää, ota sekin huomioon.
SAmaa mieltä ,noiden ei olis pitänyt tehdä lapsia ensinkään.
Kukin tavallaan.
Kahden synnytyksen ja 7:n kotivuoden jälkeen vaimoni paino oli 4kg yli lähtötason.
Eipä päässyt myöhemminkään nousemaan koska elämässämme oli 12:n vuoden jakso jolloin oli arkiviikot muualla enkä kotiviikonlopuina tehnyt yhtään mitään. En sisällä enkä pihalla.
17 vuotta sitten lekuri komensi, yllättäen ilmenneeseen geneettiseen sairauteen viitaten, että rouvan on saatava painoa (laardia) lisää tai yksi vakava vatsatauti voi olla kohtalokas.
52kg > 58kg tyydytti lekuria.
En väitä tätäkään yleisesti päteväksi totuudeksi.
Muija ei enää kotona koske mihinkään, ei edes vaivaudu juuri kyselemään päivän kuulumisia, menee kuulemma mehut töissä ja kotiin tulon jälkeen istuu sohvalla tai näplää puhelinta, kai siinäkin sitten harrastusta. Minä olen ehdottanut yhteisiä aktiviteettejä mutta kun on ylipainoa naisella ei jaksa edes yrittää. Minä sentään käyn salilla ja ulkoilen, muija on niitä nykyajan "sohvaperunoita" ja se näkyy.
Nyt selvität mies itsellesi mitä sinä haluat elämältä. Eli todennäköisesti tulevaisuutta ei ole tuolla yhtälöllä. Kumpaakin tukee se että on samantyyppiset ajatukset elämästä. Eli se nainenkin panostaa koulutukseen ja työelämään. Ja saa sitä kautta paremmat äitiysrahat sinä ne perhe tuet yms. jos olette kumpikin lapsi rakkaita. Heidän elättäminen tulee maksamaan joka vuosi enemmän ja enemmän kun ikää karttuu. Kyllä siinä tarvitaan molempien raha panosta ja aikapanosta samassa suhteessa. Suomessa on se hyvä puoli että täällä saa nainenkin ansaita ja kouluttautua ja mennä työelämään. tuollainen ajatusmalli että jäädään vain mahapystyssä loikoileen kotiin ei sinun tyyppiselle miehelle varmasti riitä . eikä pidäkkään.
Niin kuin joku jo sanoi pillu kiima häviää. Vähintään viimeistään silloin kun sinä reppuväsyneenä raahaudut kotiin ja toinen aloittaa sen vaatimus listansa. Peräänny nyt ajoissa ennen kuin on se pulla uunissa. Katastrofi ainesta tuo sun uusi suhde on.
Tämä juuri, ei minulla kassa riitä jos on mukulat ja emäntä lompakolla aina kun jotain tarvitsee ostaa. Kotiin tarvitaan aina jotain uutta. Asuminen maksaa ja aina enemmän tarvitsee tilaa mitä enemmän asujia eli lapsia... Tottakai aikansa voi ja pitää olla toisen kotona kun on ihan pieniä lapset mutta meneekös tuo sitten myöhemminkään töihin? Epäilen että ei kun ei nytkään halua ennen lapsien tekoa mennä. Mahdollista se on pärjätä mutta siihen suostuessani joudun hyväksymään myös sen että olen köyhä lopun ikääni.
Jospa taloutta lähestyisi toisesta suunnasta. Rahojen riittävyys asettaa rajat jotka kumpikin hyväksyy.
Toisesta suunnasta lähestyen rahat eivät koskaan tule riittämään kaikkeen jota saattaisia haluta.
Mielenrauhan kannaltakin on parempi olla sortumatta materiaaliseen kilpailuun ympäristön kanssa.
Ennen kodinhoidon tai muitakaan tukia minun palkkani riitti TARVITTAVAAN elintasoon puutteenkin päivinä!
Harrastusvälineitä hankittiin kalupörsseistä käytettyinä. Vaimo vaihtoi tenavien vaatteita pikkurahalla jostakin vaihtopisteestä. Niukkuus kannusti tonttiviljelyn ja keräilytalouden harrastamiseen.
Vanhaa ajopeliä pidin kunnossa tekemällä keväisin ja syksyisin tarvittavat, ennakoivat toimenpiteet. Jne.
Lapset oppivat varhain, ettei kaikkea haluttavaa voi koskaan saada vaan on priorisoitava tarpeet.
Kun talous alkoi helpottumaan niin jokaosesta marginaalikillingistä pystyi nauttimaan ilman, että ne kaikki olisi ollut tarve kuluttaa.
Vaimoni meni osa-aikaiseen kassatyöhön kun nuorempikin tuli peruskouluikään.
Lähti töihin klo17 lasten tultua jo koulusta. Painopiste oli virkistymisessä. Tulo oli onnettoman pientä mutta lisänä kuitenkin.
Vaimoni ei ole koskaan käynyt lompakollani koska lompakko on ollut yhteinen.
Sekin on tutkittu, että työssäkäyvien naisten lapset pärjäävät paremmin maailmassa.
Tuollaiset naiset ovat pommeja miehille....Sen lisäks, että maksatte näiden elämisen parisuhteessa, niin maksatte korotettuja elatusmaksuja myöskin parisuhteen jälkeen, koska nainen on työtön, jolloin mies maksaa enemmän.
Elätti on aina elätti, oli mies tai nainen. Omassa tapauksessa olen elättänyt miestä ja kolmea lasta. On mies kyllä ollut nimellisesti töissä niin pienellä palkalla että työkkärin korvausta vähän enemmän. Kotitöillään on koittanut korvata asiaa, mutta joo...itse olen joutunut hurjasti lisätienistiä ottaa. Eipä sitä aikoinaan ymmärtänyt kenen kelkkaan sitä joutui. Mieluummin olisin elättänyt sairasta miestä kun tämmöistä joka vaan ei välitä.