Erottaisitko lapsen kuvaamataidosta?

Kukaan ei ole koskaan väittänytkään etteikö ateisteilla olisi pedagosisia taitoja,
mutta yleensä opettajat, jopa papit uskovat Jumalaan. Kansainvälisellä tasolla
suuret johtajat ja opettajat: Kekkonen, Martti Ahtisaari, Barak Obama jne.

Jos lapseni kokee uskonnon itselleen tärkeäksi, niin en minä häntä kiellä menemästä uskonnontunneille. Olen tätä aina parin vuoden välein kysellytkin (kun suuri osa kavereista täällä maaseudulla on uskiksia), mutta eivät ole vielä halunneet. ET on kuulemma koulun parhaita aineita ja uskonnontunneilla taas on ilmeisen surkea tunnelma...

Samoin jos nuo haluavat joskus kirkkoon liittyä, niin se on heidän oma valintansa. Toki keskustelemme ensin siitä, mikä on moisen valinnan taustalla. Onko kyse pelkistä riparilahjoista, vai kiinnostaako uskonto sinänsä.

Mukavasti vaikuttaa, että kun lapsesta asti ei ole aivopesty, niin osaavat muodostaa omia mielipiteitään ja tehdä valintoja omien arvojensa perusteella.

"Pienilläkin lapsilla on jo nuorena selvästi havaittavia taipumuksia. Taivasasiat eivät tee poikkeusta, koska tämä taipumus kertoo vain mielikuvituksen rikkaudesta."

Ei vain voida osoittaa, että lapsilla olisi tuollaisia taipumuksia riippumatta siitä onko heille opetettu uskonnollisuutta. Ei minulla ainakaan ollut mitään taivasasiataipumuksia, kun minulle ei oltu uskoa kotona juurrutettu. Kouluun mennessä olinkin jo ymmärtänyt naturalistisen maailmankäsityksen perusteet, joten moinen opetus ei minulle enää mennyt läpi sielläkään. On selvää, että lasten uskonnollisuus on vanhemmilta tai ainakin joiltain toisilta aikuisilta opittua.

"Se heijastuu paljolti esim. kuvaamataitoonmusiikkiin, matematiikkaan jne."

Jos en pitäisi tuota väitettäsi sanahelinänä niin kysyisin, että miten ihmeessä hengellisyys muka heijastuu matematiikkaan. Vastauksesi tuskin olisi tuota väitettä kummoisempi.

"Opetus hengellisistä asioista linkittyy vääjäämättä myös lapsen kasvamiseen kokonaisvaltaisesti."

No linkittyy joo. Mutta jos vanhemmat eivät itse ole hengellisiä, niin miksi he opettaisivat lapsilleen hengellisyyttä tai haluaisivat, että sitä opettaa heille joku muu?

"Mitä vanhemmat ajattelevat erottaessaan lapsensa kirkosta ? Itseään ja kokonaisvaltaisesti !"

Vanhemmilla on sama oikeus erottaa lapsensa kirkosta kuin heillä on ollut liittää lapsensa kirkkoon. Jos vanhemmat tulevat toisiin ajatuksiin lapsen kirkkoon kuulumisesta, niin on täysin luontevaa, että he erottavat lapsen kirkosta. Kyllä siinä ajatellaan myös lasta eikä vain itseä.

Lapsihan on menty vastoin ymmärrystään alunperin liittämään kirkkoon vain vanhempien näkemysten vuoksi. Jos kritisoit lasten erottamista kirkosta, niin sinun pitäisi yhtä lailla kritisoida heidän liittämistä kirkkoon. On hyvä, että noiden näkemysten vaikutuksia voi perua. Lapsi saa sitten aikuistuttuaan päättää ihan itse mihin kuuluu.

"Vanhemmilla on taipumus saattaa lapsensa samojen harrastusten pariin, vaikka
motocrossiin. Mutta mitäs tapahtuu kun se onkin lapselle vastenmielistä. Seuraa
itkua, parkua ja katkeruutta."

Tunnetko kaikki maailman vanhemmat? Ei minua ainakaan vanhempieni harrastusten pariin juuri saatettu, vaan ne esiteltiin ihan kaikkien muidenkin harrastusten joukossa ja sain ihan itse päättää. Kirkosta erosin heti kun ikä salli ja hiffasin, että voin sen itse tehdä.

"Kyllä lapsi osoittaa jo esim. kuvaamataidon tai uskonnon tunnilla osaamistaan ja omia mielihalujaan. Se on itseohjautuvuutta."

Onko joku kiistänyt tuon asian jotenkin? Mielestäni tuo on itsestäänselvyys, jonka mainitsemiseen ei oikein ole mitään erityistä syytä varsinkaan tässä kontekstissa. Näyttää siltä, että yrität ujuttaa ajatusta, että lapset jotenkin erityisesti haluaisivat kuulua kirkkoon ja osoittaisivat kovasti omaehtoista hengellisyyttä, mitä aikuiset olisivat jotenkin lapselta riistämässä erottamalla lapsen kirkosta. Muuta syytä en keksi tuolle mitä esität.

Kaikista loogisinta olisi, ettei lapsia liitettäisi virallisesti mihinkään uskontoihin. Silloin ei tarvitsisi miettiä uskonnoista eroamisen asioitakaan. Jokainen ihminen saisi itse miettiä omalla kohdallaan mihin haluaa kuulua. Sitä en tietenkään kiellä, että jos lapsi haluaa kuulua vaikka johonkin kirkolliseen kerhoon, että hänelle se sallitaan. On kuitenkin ihan ymmärrettävää, että jos vanhempien mielestä kirkon opetukset ovat huuhaata, niin eivät he halua sellaista lapsilleen syötettävän. Aivan vastaavasti esim. uskovaiset vanhemmat eivät haluaisi liittää lapsiaan johonkin vapaa-ajattelijoiden juttuihin, vaikka lapset sitä haluaisivat itse.

Kuvaamataito ei ole taikauskoa, vaan kynällä saa paperille tuherrettua.

Kokeile saada paperille jälkeä pelkän rukouksen voimalla, niin näet eron.

Hengellinen kasvu tulee aina ´lineaarisesti perässä, koska lapsella ensin on
niin paljon muuta opettelemista, jotka täytyy painaa pollaan eli mieleen.
Sydämen asiat tulee siinä mukana, mutta : maantieto, matematiikka,
asiat jotka ovat luonnollisesti vähemmän abstrakteja, mutta nopeampi ja
konkreettisempi oppimisen sekvenssi kuin hengellisillä asioilla ja myös
motivoivampi aines opetella uutta.
Siitä huolimatta on yksilöitä lapsia, jotka näkevät isompia kuvia jo hyvin nuorena.

”Taivasasiat eivät tee poikkeusta, koska tämä taipumus kertoo vain
mielikuvituksen rikkaudesta. Se heijastuu paljolti esim. kuvaamataitoon
musiikkiin, matematiikkaan jne. ”

Tässä et varmaankaan tarkoita Aabrahamilaisia uskontoja? Niillä on nimittäin melko kielteinen suhtautuminen kuvaamataitoon.

16. ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,

17. ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa,

18. ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa;

Itseohjautuu juu, todennäköisemmin eroaa kirkosta heti kun saa.

Tuota noin. Uskallan väittää, että vapauden riistoa uskonnossa (ja uskomattomuudessa) harrastetaan eniten uskonnollisissa piireissä. Jopa tällä palstalla on kerrottu kuinka vanhempi on kieltänyt täysin oman mielipiteen.

Minä olen hyvä esimerkki miten ateisti toimii. Minä olen ateisti. Opetin tyttärelleni uskontoja, ja hän valitsi ev. lut kirkon. Jopa kannustan häntä seuraamaan omaa uskoaan. En kuitenkaan pakottanut häntä olemaan uskovainen tai uskomatta kuten aloittaja kuvaa asian.

Annat kuvan, että haluat pakottaa uskoon lapsia.

"Mitä vanhemmat ajattelevat erottaessaan lapsensa kirkosta ?"

Häh?

Eivät vauvat kuulu kirkkoon syntyessään eli ei heitä myöskään kirkosta eroteta. Mihin kirkkoon sinun mielestäsi minun olisi ateistina pitänyt lapseni liittää? Muslimiksi? Hindulaiseksi? Evankelis luterilaiseksi? Jehovaksi?

Eikö ole parempi antaa lapsen itse päättää sitten, kun/jos hän tulee johonkin uskoon?

””””””Vanhemmilla on taipumus saattaa lapsensa samojen harrastusten pariin, vaikka motocrossiin.””””””

Tunnen miehen, joka on lähtöisin uskovaisesta kodista (muistaakseni helluntalaisperheestä). Kertoi, että nuorena hän ajatteli, että uskovaisen elämä ei hänelle sovi ja niinpä hän päätti etsiä jotain muuta, ja löysikin: hän oli innokas motocrossin harrastaja ja lahjakkuus voittaen mm. motocrossin Suomen mestaruuden 1970-luvulla. Ajoi myös jotain ammattimaista motocross-kilpaa ulkomailla ja joutui vakavaan onnettomuuteenkin niissä kisoissa.

Elämän erilaisten tapahtumien kautta Jumala puhutteli tätä miestä, ja hän tuli uskoon. Oli helluntaisrk:n pastorikin jossain srk:ssa.

On harvinaisen rehti ja suoraselkäinen mies maallisissa asioissa eikä hengellisissäkään toimissaan ole mikään haihattelija vaan ”jalat tukevasti maan päällä” kulkija. (Maallista ja hengellistä tosin ei pidä aina kovin jyrkästi erottaa toisistaan).

Hän on edelleen kiinnostunut tekniikasta, varsinkin moottoreista ja on taitava korjaamaan niitä. Kerran olin hänen kanssaan rankasavotassa, ja näin miten taitavasti hän käsitteli moottorisahaa. Painoi sahan kanssa metsässä menemään kuin kärppä puita kaataen ja karsien.

Kuuluu näihin Gospel Riders -moottoripyöräilijöihin, jotka järjestävät evankelioimistilaisuuksiaan eri puolella Suomea.

Mielenterveysongelmaisen lapset tunnistaa töherryksistään.

Ks. et-opetus.fi
ET käsittelee eettisä kysymyksiä myös uskontojen näkemysten ulkopuolelta, sekulaaristi, vapaasti.

Kyllä vanhempien kannustavalla toiminnalla on suuri vaikutus lapsen taiteelliseen luovuuteen.
Tarinassa, jossa opettaja syyttää isälle tämän pojan piirtäneen hävyttömän kuvan vc seinään, toteaa isä kuvaa katsoessaan >ehei ole meidän pojan piirtämä, kun meidän poika piirtää v.tun, on se just`eikä melkein<

Taitaa olla niin , että ensin oli ihmiskunnan historiassa taiteet sitten tuli palvonta josta "uskonnolliset" kehittivät uskonnon.
Historian hämärissä ihmiset tekivät kalliomaalauksia, rakennelmia ja takoivat kalikalla puunrunkoa josta syntyi musiikki.
Peruskoulussa riittäisi se, että uskontoja opiskeltaisiin historian yhteydessä (kaikki oppilaat) ja taideaineita ei saisi vähentää - totisesti.

Lastahan siinä ajatellaan, eikä itsekkäästi.

Tuskinpa tulisi erotettua, vaikka mahdollisuus annettaisiinkin. Vaikka ominaisuudet saattavat periytyä. Tällä tarkoitan sitä, että ns. taideaineet olivat täydellisen alakohtaisen lahjattomuuteni vuoksi kidutusta käsittämättömien suoritusvaatimusten äärellä.

Taisit kuitenkin kautta rantain käsitellä ET-opetusta. Siitä olisin ollut halukas pääsemään osalliseksi minäkin, vaan eihän se ollut 'luvallista', ei edes virallisten oppituntien ulkopuolella.
ET-opetuksen ohjeistuksessa kun on tuollainen valitettava kohta:
"Elämänkatsomustiedon opetukseen saavat uskontokuntiin kuulumattomien lisäksi osallistua myös muiden uskontokuntien jäsenet, ellei heidän oman uskontonsa opetusta järjestetä"

Tulipa oltua evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, siis opetusta oli järjestettynä -> ei mahdollisuutta oppiin koulussa. Tietenkin omaehtoinen tiedonhankinta tehostui, kun kunnan haluttomuus tiedon jakeluun kävi ilmeiseksi.
Nyt vuosikymmenten kuluttuakaan tilanne ei taida olla kehittynyt juurikaan valoisammaksi neutraalin elämänkatsomustietouden opetuksessa.