Poijun narsismiketju

Siis mietin tässä sitä että se ei voi olla minun vastuullani jos joku toinen tekee väärän tulkinnan siksi että jokin seikka vain "näyttää" joltakin.

Mutta mun psykopaatin kanssa minä en pärjää, joten en ole yhteydessä. Viimeksi kun olin hän melkein kirkui: "Minä saan olla ihan niin epälooginen kuin haluan !!!"

Mä en edes tajua miten mä olen voinut joutua mukaan niin typeriin keskusteluihin joissa väitetään ettei rakkaudella ole mitään virkaa. Ja vielä suuri joukko ihmisiä osallistunut moiseen.

Ja sitten siellä luureissakin oli väittäjiä jotka piti valetta samanarvoisena tai jopa totuutta ylempänä olevana. Kuitenkin kaikki tuollainen väitös on tosiaan kautta maailmanhistorian eri kulttuurien suurimman osan viisaiden näkemyksestä täysin vastakkainen.
Minunko kuuluisi uskoa luuritätiä enemmän kuin Moosesta, Jeesusta ja Muhammedia ?
Tuntui aiiiivan järkylle kuunnella sitä !!!

Miksiköhän tuollaisessa tapauksessa tulee ajatelleeksi rakkauden vastakohdaksi älyn, eikä rakkaudettomuuden? Tarkoitan että jotenkin automaattisesti jos joku väittää että rakkaudella ei ole mitään virkaa, tulee ajatelleeksi että sanoja tarkoittaa että älyllinen toiminta olisi se joka pelastaisi, kun rakkaus ei sitä pelastusta voisi aikaansaada.
Ehkä tuossa ei nyt voi olla edes mitään universaalia totuutta tuollaisenaan, vaan on pakko yhdistää noita kommentteja joihinkin tilanteisiin.
Eli mitä nuo ihmiset tarkoittivat? Entä kuka kykenee tekemään erottelutyön, milloin pelissä on ollut rakkautta, milloin taas ei?
Kovastipa kuitenkin ne rakastamaan kykenemättömät uhriensa kimpussa hyörivät käyttäen hyväkseen sitä, että nämä kykenevät rakastamaan. Mistä tuo sitten johtuu?

Jaaha taas toi kaheli aloitti uuden ketjun.

autistiaivovamma kirjoitti:

Jaaha taas toi kaheli aloitti uuden ketjun.

Asiaan: Miksi sinusta on niin tärkeää heittää tuollainen kommentti, että teet sen?
Eli kysymys kuuluu: Mitä saat tuosta?

Hän ehkä on jostain syystä huolissaan että saanani saisivat jotenkin painoa, niin hän pyrkii vähän keventämään niitä tuollaisilla kevennyksillä sinne väliin.

Oikeastaan mä olen tottunut siihen. Ennen mun aivovammaani kun olin skarppipäisempi, mulle tehtiin tuota paljon varsinkin jos sanani alkoivat tosiaan saada painoa-

Itse asiassa mitä skarpimmilla pää on, sitä enemmän kaheliksi nimitellään. Saatuani aivovamman nimittely on huomattavasti vähentynyt. Alussa kun sain aivovamman ja valittelin sitä muille, niin mulle kommentoitiin: "Mut ihan järkevällehän sä kuulostat !"
Tai ehkä sekin oli sitä mun mitätöintiä, että jos sanon itse aivoissani olevan vikaa, niin olen väärässä.

Ei aivovamma ole sen kummempi kuin jalkavamma. Ihmeellinen myytti tuo aivovammasanakin. Itseasiassa mun vamma on näkynyt aika tasaisesti samaan aikaan juuri jaloissa ja päässä. Oireet ilmestyneet yleensä molempiin yhtä aikaa. Ja aivovamma voi tulla ihan muuhun kohtaan aivoja kuin loogisen puhumisen kykyyn. Jotkut sanoneet mulle puhelimessa puhumisen perusteella ettei he usko että mulla on aivovamma. Mutta pidän sitä epäloogisena koska ei kaikkia aivovammoja voi ylipäätään kuulla puheäänestä tai lausutuista sanoista. Miten he voi puhelimessa puhumisen perusteella tietää onko jollain aivovamma ? Aivovammahan voi tulla vaikka sellainen ettei pysty liikuttamaan jalkoja koska joku osa aivoista on vammautunut. Tai että ei pysty tuntemaan sormiaan tai ihan mitä vain vaikka että ei pysty tunnistamaan jotain fyysisiä objekteja. Niinkuin kirjassa "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi", mutta pystyi kuitenkin toimimaan musiikin professorina.

Älykkäät aivovammaiset on mahdollisia.

Mutta tollaset aivovammat jotka ei tule älyyn, ne tuntu kyllä varsin hävettäville, koska ne huomaa itse, ni ujous on tässä karissut melkein kokonaan. Jotkin kehonkin hermostovammat tuntui niin noloille ja kummallisille, etten edes ole niitä lääkärille koskaan kertonut,

Miksiköhän_ kirjoitti:

Miksiköhän tuollaisessa tapauksessa tulee ajatelleeksi rakkauden vastakohdaksi älyn, eikä rakkaudettomuuden? Tarkoitan että jotenkin automaattisesti jos joku väittää että rakkaudella ei ole mitään virkaa, tulee ajatelleeksi että sanoja tarkoittaa että älyllinen toiminta olisi se joka pelastaisi, kun rakkaus ei sitä pelastusta voisi aikaansaada.
Ehkä tuossa ei nyt voi olla edes mitään universaalia totuutta tuollaisenaan, vaan on pakko yhdistää noita kommentteja joihinkin tilanteisiin.
Eli mitä nuo ihmiset tarkoittivat? Entä kuka kykenee tekemään erottelutyön, milloin pelissä on ollut rakkautta, milloin taas ei?
Kovastipa kuitenkin ne rakastamaan kykenemättömät uhriensa kimpussa hyörivät käyttäen hyväkseen sitä, että nämä kykenevät rakastamaan. Mistä tuo sitten johtuu?

Lue lisää

Mun mielestä rakkaus ja äly kulkee käsikädessä. Rakkaudettomuus on mielestäni typerää. Ja rakastamiskyvytömyys on mahdollisesti eräänlaista aivovammaisuutta-.
Äly ei ole rakkauden vastakohta vaan enemmänkin päinvastoin. Näin siis mun mielestä-
Mä itse koin aivovammassa nimenomaan rakastamiskyvyn heikkenemistä ja se siinä ehkä olikin kaikkein kamalinta.

Eikös sana filosofiakin tarkoita juuri viisauden rakastamista. Philo tarkoittaa muistaakseni rakkautta ja sophy viisautta
ja etiikka kuuluu sitten osana filosofiaan eli viisauden rakastamiseen. Mutta rakastaminen on siinä siis oleellista. Ei nähdäkseni ole filosofiaa ilman rakkautta.

Ja voiko viisauttakaan olla ilman älyä ?
Ajattelisin että filosofiaan tarvitsee rakkautta ja älyä just molempia.

Jos yksilön ajattelu perustuu filosofisiin lähtökohtiin, pystyykö lähinnä ainoastaan psykologiaan perehtynyt henkilö sitä analysoimaan ?
Siinä on nähdäkseni oleellista filosofian ja psykologian välinen suhde toisiinsa ajattelumalleina.
Millainen asian filosofi on psykologille. Kuinka paljon filosofit käyvät psykologien vastaanotoilla ? Ja kuinka se toimii ?

Nuorena oli siis minulla erityiskiinnostuksena rakkaus filosofisessa mielessä ja nyt viime vuodet olen ilman omaa valintaani päätynyt perehtymään käytännössä ilmiöön joka on nähdäkseni rakkauden lähes täydellisin käytännössä ilmenevä vastakohta: psykopaattinen manipulaatio.

Tämä psykopaattisen manipulaation maailma on ilmennyt minulle eräänlaisena pimeänä kauhumaailmana, kun taas rakkauden maailma on kaunis.
Tuo kauniimpi maailma oli minulle tutumpi aivovauriooni asti jonka jälkeen olen ollut hyvin järkyttynyt päätyessäni näkemään tämän psykopaattisen manipulaation maailman jolle altistuin sosiaalisesti psyykkisen puolustuskyvyn laskettua aivovauriossa.

https://www.headway.org.uk/news/national-news/stephen-hawking-talks-about-living-with-a-neuro-condition-at-brain-injury-conference/

Tuossa esimerkki neurologisiin vammoihin liittyen

Olen jo ennen omaa hermostovammautumista ihaillut youtubessa puhujia jotka hälventävät ennakkoluuloja liittyen neurologisiin vammoihin. Tuli aika yllätyksenä tämä oma vammautuminen siihen jatkoksi, jotain täysin odottamatonta minulle. Kumma kyllä juuri ennen vammautumistani psykopaattini neuvoi minua lukemaan kirjan kahdeksaksi vuodeksi aivohalvautuneesta lääkäristä jonka hän oli ehtinyt lukea mutta minä en ennen vammautumistani.
Mutta voisin kyllä liittyä niiden Youtube puhujien seurueeseen periaatteessa.

Joo ihan mielenkiintoisia.
Aloin tuosta miettiä omaa suhdettani rakkauteen. Se onkin nyt sitten aika eriskummallinen tarina.
Itseasiassa mun ensimmäinen kiinnostus rakkauteen teini-iässä oli filosofinen pohdinto, ei siis liittynyt mihinkään ihmissuhteeseen. Koin rakkauden abstraktiksi asiaksi.

Siitä tää mun etiikkakiinnostuskin lienee lähtöisin. Mä koen ennenkaikkea sen rakkaudeksi, että paapotan etiikkaa.

Taisin teini-iässä saada myös jotain vaikutteita rakkauskäsitykseeni Kahlil Gibranin kirjoista. En ole lukenut niitä aikoihin, niin en ihan muista mitä.

Mulla on nuorena erityiskiinostuksena juuri sen pohdinta mitä on rakkaus. Joten aika pitkät pätkät aiheesta voisin kirjoittaa.
Mutta joo. Tulin murskatuksi ja varsin massiivisesti.

Joo se on varmaan paljon päänvaivaa aiheuttava juttu meidän kokemuksilla. Omalla kohdalla lähtien ihan pienestä kiintymyssuhteestani vanhempiini, jotka revittiin erityisellä tavalla koettavaksi ja tunnistettavaksi kokemukseksi, joista on jäänyt melko alkuperäistä tunnemuistoa mietittäväksi ja edelleen tunnettavaksi. Luultavasti tämä on sellainen asia joka ei avaudu ihan helposti jos koskaan sellaisille jotka eivät näitä ole näitä kokeneent ja joiden varhaisimmat kiintymykset ovat suht itsestäänselvästi kannatelleet kehitystä.

Joo onhan se aikamoista olla kiinni itseään tuhoavassa tuhovoimassa noin lähtökohtaisesti.

poiuytfdxcv kirjoitti:

Joo onhan se aikamoista olla kiinni itseään tuhoavassa tuhovoimassa noin lähtökohtaisesti.

Tässä aika hyvä näkemys


http://www.korhola.com/lang/fi/2005/07/esa-saarinen-uskaltaa-olla-radikaalisti-konservatiivipunktohtori-kehottaa-vanhempia-parannuksentekoon-2/

Minustakin se on raskasta. Kovin raskasta. Tässä on varmaan se kodin kokemus ja tunnemaailma aukaisemassa sen lopunelämän rakkauden kokemisen ja kyvyn ilmastoa. Tuleeko siitä sitten enemmän melankoolinen, jopa kauhea vai kepeämpi rallattelevainen. Tai jopa molempia yhtäaikaa, jolloin varmasti uupuu siinä tunnetrombissa, jos on kovin tunnekokemuksellisesti läsnä eikä pääse etääntymään (itsestään, asiasta) jolloin silloinkin menetetään jotain.

Mulle taas liiallinen eläytyminen toisiin aiheuttaa vakavammat vaikeudet kuin rakkaus.

Esim. mun luuri kokemus muotoutui tosi kieroksi jotenkin kun lähdin siitä että eläydyn sen vastaajan kokemukseen minusta empaattisesti ja keskustelen niistä lähtökohdista. Siitä tuli pähkähullua ja minulle miltei vaarallista .
Esimerkki : jos vastaaja kuvittelisi minut insinööriksi joka esittää kampaajaa, minä eläydyin täysillä miltä tuntuu olla puhelinvastaaja joka kuvittelee minut insinööriksi joka esittää kampaajaa ja elin sitten niitä tunteita itse sen päivän ominani. Meinasin seota.

Mä en oikein ymmärtänyt miksi suuri osa ajatteli ihan kaikkea muuta kuin sitä mitä minä sanoin.

Osa keskittyi puhelun aikana joidenkin kaavakkaiden täyttämiseen mistä minä sutten maksoin viimeiset ruokarahani joita olisin tarvinnu uusien hermoratojen rakentamiseen.
Suurin tarvitsemani apu olisi terveellinen ruoka-apu ruokana koska sillä parhaiten rakentaisi uusia hermoratoja tuhoutuneiden tilalle, mutta kun se on juuri se apu mitä ei voi saada. Alle minimitoimeentulon ei kovin tehokkaasti hermoratoja rakennella varsinkaan jos rahaa menee vielä puhelimeen paljon. Olen sulkenut koko puhelinlinjan pysyvästi.

Joo ihmisiä kohtaan mun rakkauden tunteet täysin vilpittömät pulpahtelee niin, että yleensä niiden ilmaiseminen katsotaan täysin sopimattomaksi. Sitten olen ne tunteet pidätellyt. Mutta toisaalta mä olen nyt alkamassa vähän kapinalliseksi tuossa, mahdollisesti ilmaisen vain vaikka sittenkin vaikka saisin kunnon paheksunnan osakseni. Koska mun mielestä tuo on turvallisempi vaihtoehto kuin se että menettää rakkauden kyvyn kokonaan .

poiuytrdfg kirjoitti:

Joo ihmisiä kohtaan mun rakkauden tunteet täysin vilpittömät pulpahtelee niin, että yleensä niiden ilmaiseminen katsotaan täysin sopimattomaksi. Sitten olen ne tunteet pidätellyt. Mutta toisaalta mä olen nyt alkamassa vähän kapinalliseksi tuossa, mahdollisesti ilmaisen vain vaikka sittenkin vaikka saisin kunnon paheksunnan osakseni. Koska mun mielestä tuo on turvallisempi vaihtoehto kuin se että menettää rakkauden kyvyn kokonaan .

Lue lisää

Juu just tuossa pussasin jälleennäkemisen riemusta ystäväni päälaen puhki, eikä tuo niin pahaksi pistänyt :) mutta se on meidän Välinen ystävärakkaus, johon minä mahdun tunteineni häntä kohtaan ja ilmaisuineni myös. Siihen mahtuu myös rakentava kritiikki ja toisen käytöksen paheksunta ja ruodinta jos niikseen on, koska olen havainnut hänen puoleltaan melko lailla vain aiheellista ja itsekin tunnistamaa parannusvaraa joissain tilanteissa, eli kyse ei ole varmaan koskaan ollut mistään erityisestä omaan pussiin pelaamisesta taikka manipulatiivisista vaikutusyrityksistä arveluttavin motiivein. Mutta se on meidän välisessä suhteessa.

Kuulostaa kiinnostavalta kyvyltä ja tavalta olla olemassa. Minä taas haavoitun kovastikin ja elän kaikkea toisen mielensisältöä aika raakalaismaisen reaalisti fysiologisine (stressi)muutoksineen. En siis tarvittavassa määrin ja säädellysti ole kyennyt muodostamaan tarvittavaa kuorta väliin riittävän turvallisissa olosuhteissa.

Keneltä kysyt ? Ymmärrän sua, olin ehkä itse vähän tollainen eikä se ole nähdäkseni pahaa tai huonoa, mutta se on vaarallista joissain olosuhteissa, jos esim- menettääkin oman kehoyhteyden esim. vammautuessa ja päätyy oikein kunnon psykopaattisen manipulaation kanssa tekemisiin samaan aikaan, kuten mulle kävi. Tai jos jollain on joku vaikka poliittiseen valtaan liittyvä motiivi hyväksikäyttää zen munkkia,..

mun yltiöempaattisuus onkin eräiltä osin kehittynyt just jossain itämaisten filosofioiden maailmassa mutta huomasin jo nuorena ettei se toimi länsimaalaisen psykologian maailmassa.
Siis jos elää kovin itämaisissa ajatuksissa puhelu johonkin auttavaan puhelimeen voi olla aika kulttuurishokki.

Ja sitten kun ei nämä länsimaiset auttavat tahot kokemukseni mukaan tue liikaa tuohon suuntaan mennyttä ihmistä, vaan sitten henkisesti alistavat. Kun ei he minun kokemukseni mukaan useimmat edes ymmärrä toiskulttuurisia henkisiä tiloja. Voisivat hyvin luulla jotakin arvostettavaa itämaista mystistä tilaa psyykenhäiriöksi tms.

https://www.amazon.com/Religion-Psychiatry-Boundaries-Peter-Verhagen/dp/0470694718/ref=sr_1_3?ie=UTF8&qid=1524144610&sr=8-3&keywords=religion and psychiatry

Haaveilin tuosta kirjasta jo 15 vuotta sitten mutta rahaa minulla ei ole siihen vieläkään. Ehkä jostain yliopiston kirjastosta sen olisi voinut löytää lainalle en tiedä.

Ajattelen että voisi olla niin että tyyppi joka on onnistunut luopumaan egostaan selviytyy käytännössä todennäköisemmin Intiassa kuin Suomessa.

poiuytrdsasdf kirjoitti:

https://www.amazon.com/Religion-Psychiatry-Boundaries-Peter-Verhagen/dp/0470694718/ref=sr_1_3?ie=UTF8&qid=1524144610&sr=8-3&keywords=religion and psychiatry

Haaveilin tuosta kirjasta jo 15 vuotta sitten mutta rahaa minulla ei ole siihen vieläkään. Ehkä jostain yliopiston kirjastosta sen olisi voinut löytää lainalle en tiedä.

Lue lisää

Minula taas ei ole ollenkaan niin kovin mystistä ja henkistä pääsanomani takana etteikö se olisi ihan kulttuurintutkimuksen ja sosiologian keinoin tavoitettavissa ja esitettävissä mieluiten ihan selkosuomella, joka ei aina ole ihan helppo juttu sekään. Mutta jospa psykiatriassa on paljonkin sellaista mystistä poppatiedettä tai taidetta, niin ehkei se sitten sovi heille ja heidän mystiikkaansa.

Noita kirjoja voi muuten ihan tarkastella tietokannoista että mistä olisi saatavilla.

joo ja kun nyt sitten on tällä hetkellä enemmän itseä kiinnostavia aiheita niin ei ehkä tuota tule luettua. Enemmän kiinnostaa mm. kaikki uudet neurologiset tutkimukset.

Tuo psykiatria ei minua niin kiinnostakaan, mutta se maailma jotenkin henki luurien taustalta.

Se minua vaivasikin niissä luureissa, että ovat ehkä olevinaan arvomaailmaltaan kaikille sopivia mutta kyllä minusta siellä vallitsee selvästi länsimaalainen psykologinen ja psykiatrinen maailmankuva. Ja ristiriita helposti mielestäni tulisi jos olisi jokin muu katsomus

poiuytresdfg kirjoitti:

Se minua vaivasikin niissä luureissa, että ovat ehkä olevinaan arvomaailmaltaan kaikille sopivia mutta kyllä minusta siellä vallitsee selvästi länsimaalainen psykologinen ja psykiatrinen maailmankuva. Ja ristiriita helposti mielestäni tulisi jos olisi jokin muu katsomus

Lue lisää

Varmaan se on usein se yksilökeskeisyys ja oletus, että yksilössä on jotain korjattavissa olevaa vikaa tai heikkoutta niin kuin voi monissa tapauksissa ollakin. Rajan yli sosiologiaan ja sosiaalipsykiatriaan varmaan kiepsahdetaan silloin kun yhteisössä on osoitettavissa yksilölle (terveydelle ja kohtuulliselle hyvinvoinnille) haitallisia ja epäeettisiä asenteita, vääriä ajatuksia ja oletuksia, normeja, käytäntöjä ja muuta sellaista (tietämättömyyttä, joka sinänsä ei ole vaarallista jos sen tunnustaa tai se tunnustetaan jonkin asian suhteen), jolloin tervehdytystä ja oikaisua ja hoitoa (oikeampaa tietoa) vaatii tietysti yhteisöllisemmät ja kulttuurisemmat asiat (asiantuntija/virkailijat/vallankäyttäjät nyt ainakin) edustajineen.

Mutta miksi he ei näe minun ainakin joiltain osin korjattavissa ollutta (olevaa) oleellista vikaa: Hermovaurioita ?
Niihin on ollut apua ruoasta ja jäsenten liikuttamisesta jne.
Se on mitä en ole tässä tajunnut, että tuo oleellisin vika on yleensä sivuutettu jotenkin. Mutta kun asia on niin että oikeastaan mitäänmuuta vikaa ei ole edes mahdollista korjata ilman hermostoa.

Ja toisaalta mielestäni pitäisi arvostaa enemmän ihmisten subjektiivista kokemusta itseään koskevissa asioissa. Subjektiivisuus ei ole mitenkään alempiarvoista kuin objektiivisuus sinällään, mutta ongelma tulee kun katsoo toista ihmistä koskevia asioita itsensä kannalta subjektiivisesti ja puuttuu toisen ihmisen vain häntä itseään koskeviin asioihin siltä pohjalta.

Jos mun pitää auttaa toista ihmistä, lähden aina siltä pohjalta mitä hän itse subjektiivisesti kokee ja suurin arvo on sillä tiedolla. Siksi mä olen jotenkin loukkaantunut, että myös minua ei kohdella kuten kohtelen muita.

No minusta avussa tulisi olla, ainakin niinkin raskaassa ja yhteiskunnallista arvovaltaa ja tunnustetusta nauttivassa instanssissa kuin psykiatria, tietoisia vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta, kehityssuunnista ja niiden tuottamista ongelmista. Kaikkiaan pitäisi jokaisen sivistyneen yksilön ainakin hiukan joskus epäillä oman näkemyksensä muodostumiseen vaikuttaneita asioita ja omata ehkä useampikuin yksi viitekehys tarkastellessaan toisten ihmisten asioita jättäen varsinkin tuntemattomien ihmisten asioiden tuntemisen ja tietämisen avoimeksi kysymysmerkillä (jos tykkää niiden parissa niin vimmatusti spekuloida ja skarrella) . Olisi myös syytä kunnioittaa ihmistä oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja kertojana, vaikka se voikin sisältää kognitiivisia vinoumia ja epätietoisuutta ja jopa väärää tajunnallista materiaalia arvioidessaan positiotaan, johon taas psykologilla ja hoitajalla pitäisi kai olla valmiuksia puuttua toivottavasti paremmin ja totuudenmukaisemmin ehdotuksin ja näkökulmin, jotka asiakas tietysti voi omaksua tai torjua. Ei taida yhteiskuntafilosofia kuulua opetussuunnitelmaan?

Tuolla poiulla oli tuosta aiemmin kirjoitusta kuinka asiakas ottaa vastuun kertomastaan jne.

Siis jos mä autan toista kysyn häneltä itseltään tiedot, enkä ongi mistään omasta tietovarastostani. Ja olin erittäin harmistunut luureissa kun eivät ottaneet vastaan minulta itseltäni itseäni koskevaa tietoa. Se oli se oleellisin ongelma.

En mä niinkuin tarvinnut heiltä mitään tietoa tai kokemustakaan vaan että saan kertoa itse itseäni koskevan tiedon. Niinkuin nyt tässä palstalla olenkin tehnyt aika pitkälle.
Mutta kun luurissa en saanut tietää omia hermovaurioitani omissa jäsenissäni enkä tuntea äitiäni jne. Se meinasi oikeesti tehdä hulluksi. Kyllä mun on parempi niin elää että tunnistan itse omat hermoni, äitini jne. Enhän mä muuten tiedä mistään mitään ja kaikesta tulee todellakin pähkähullua.

Minulle jotkut sanoikin muistaakseni että tässähän vaan spekuloidaan. Mutta eihän minua mikään spekulointi auta, varsinkaan mikäli itselläni tieto asiasta on.

dhudy kirjoitti:

No minusta avussa tulisi olla, ainakin niinkin raskaassa ja yhteiskunnallista arvovaltaa ja tunnustetusta nauttivassa instanssissa kuin psykiatria, tietoisia vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta, kehityssuunnista ja niiden tuottamista ongelmista. Kaikkiaan pitäisi jokaisen sivistyneen yksilön ainakin hiukan joskus epäillä oman näkemyksensä muodostumiseen vaikuttaneita asioita ja omata ehkä useampikuin yksi viitekehys tarkastellessaan toisten ihmisten asioita jättäen varsinkin tuntemattomien ihmisten asioiden tuntemisen ja tietämisen avoimeksi kysymysmerkillä (jos tykkää niiden parissa niin vimmatusti spekuloida ja skarrella) . Olisi myös syytä kunnioittaa ihmistä oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja kertojana, vaikka se voikin sisältää kognitiivisia vinoumia ja epätietoisuutta ja jopa väärää tajunnallista materiaalia arvioidessaan positiotaan, johon taas psykologilla ja hoitajalla pitäisi kai olla valmiuksia puuttua toivottavasti paremmin ja totuudenmukaisemmin ehdotuksin ja näkökulmin, jotka asiakas tietysti voi omaksua tai torjua. Ei taida yhteiskuntafilosofia kuulua opetussuunnitelmaan?

Tuolla poiulla oli tuosta aiemmin kirjoitusta kuinka asiakas ottaa vastuun kertomastaan jne.

Lue lisää

Joo minä otan vastuun omasta kerronnastani noin ylipäätäänkin. Olen vieläpä tarkasti yleensä jaotellut kuulijoilleni tiedon sen luonteiseen tietoon jota olen hyvä tietämään luotettavasti ja sen luonteiseen tietoon jota olen kyvytön tietämään luotettavasti. Mutta ongelmaksi lienee tullut se että he eivät luottaneet kykyyni kyetä jaottelemaan tuo tieto noin varsin luotettavasti.
Ehkä se ei ole kaikille tyypillistä tai jotain...
Tuli mieleen että mulla taitaa olla kirjahyllyssäkin jokin toiskulttuurinen kirja tiedon luokittelusta jota en ole kokonaan lukenut.

Mutta mä olen tosi turhautunut että tunnollinen työni luokitella tieto sellaiseksi jonka tiedän ja sellaiseksi jota en tiedä, on pääosin mennyt täysin hukkkaan koska muut eivät ole korviaan lotkauttaneet tuolle.

En mun olis oikeastaan ikinä kannattanut keskustella juuri kenenkään kanssa, koska vain sotkivat koko tiedon luokitteluasian ja mun pitää nyt alottaa alusta,.

Mä olisin halunnut halunnut tämän tyyppistä apua.
Tiedän 11 muunus x on 6. Voitteko auttaa minua selvittämään mikä on X ?
Mutta he alkaakin jankkaamaan joo mutta mistä sä tiedät että toi eka luku on 11 ja vika 6 ?
Mun mielestä se on 9 ja kaks. Kyllä sun pitää hyväksyä ihmisten erilaiset mielipiteet.
Plääh. Ja mulla meni taas rahat, enkä saanut selville mikä se X on.
Siis tuolta se tuntui koko ajan.

Ei he niinku välittäneet siitä että mun ongelma oli etten mä tiedä mikä on X jos eka luku on 11 ja vika kuusi-. Eikä mua kiinnostanu mikään muu höpötys varsinkaan mun rahoilla.

Sit he sanoo jotain niinku että: Ootko sä käynyt missään keskustelemassa tästä ?
Noh minä siihen että: En, mutta voitasko nyt samantien vain koittaa saada selville se X ?
Ei asia enemmästä keskustelusta miksikään parane.
Mulla on jotenkin vähän selvempi olo kun en keskustele kenenkään kanssa ja voin keskittyä yrittämään saada selville sen X:n.

Ja mun psykopaatin osuus tuossa pelissä on seuraava:
Hän reagoi näin: Ei ei sitä X:ää ei tulla sinulle selvittämään IKINÄ etkä tule sitä ikinä tietämään, koska VAIN MINÄ tiedän sen-.

Sit luurissa vastataan: Etkö sä väsy yrittämään kaikkea tietää ? Eihän kaikkea voi tietää ! Eiks olis helpompaa vain lekotella ?

Alkaa vähän tuntua sille että mulla on paremmat mahdollisuudet saada se x selville yksinäni.

Keksin juuri uuden teorian miksi psykopaatti ei halua empatiaa. Kun mun äiti koko aika painottaa minulle ettei tarvitse mitään empatiaa.
Voin olla väärässä, tämä on nyt spekulaation,
mutta voisiko se johtua siitä, että sittenhän mä saan selville hänen sisintä mikäli todella onnistuisin olemaan empaattinen ? Niin siksi sanoisi koko ajan, että ei tarvi sitä mihinkään.

Niin tavallaan hän menettäisi valtansa jos kykenisin empaattisesti ymmärtämään häntä ?
Voisko se mennä noin ?

Mutta se lässynlässyn empatia ei heitä niin paljon haittaa koska ei kukaan oikeesti ole sillon ollut empaattinen tai saanut mitään selville. .

poiuytfdsxcvb kirjoitti:

Keksin juuri uuden teorian miksi psykopaatti ei halua empatiaa. Kun mun äiti koko aika painottaa minulle ettei tarvitse mitään empatiaa.
Voin olla väärässä, tämä on nyt spekulaation,
mutta voisiko se johtua siitä, että sittenhän mä saan selville hänen sisintä mikäli todella onnistuisin olemaan empaattinen ? Niin siksi sanoisi koko ajan, että ei tarvi sitä mihinkään.

Lue lisää

Koskettaako se äitisi pimittämä x jotenkin sinua, ja miten oleellisesti? Onhan äitisi siinä kuin muutkin ihmiset oikeutettuja pitämään salaisuuksia vain itsellään mikäli ne eivät ole oleellisia jonkun toisen onnettomuuksiin ja vaikuta jonkun asemaan heikentävästi tms. esim. väärien syytösten takia.

Itse olen ainakin vakuuttunut. että vanhempani ovat molemmat tahoillaan vääristelleet ja antaneet ymmärtää väärin asioita oman julkisivun takia. Ovathan he sen myöntäneetkin, ainakin ne asiat mistä olen itse tietoinen ja mistä olen heitä syyttänyt. En ole ihan varma kaikesta mitä pääni yli ovat kaikkea esittäneet ja missä vaiheissa. Toisilleen, toisistaan ja minusta. Joitain vuosia sitten sain kuulla toisen ilmeisesti esittäneen toisesta jotain kertakaikkisen paikkansapitämätöntä ja röyhkeää mistä en ole ollut aiemmin tietoinen. Mutta molemmat ovat todella syyllisiä lapsen lavastamiseen ja manipuloimiseen, tosin eri aikoina ja eri tilanteissa ja suhteissa...

Kaikki pimitetyt X:t koskevat itseäni. Ovat oleellisia emotionaalisessa manipuloinnissa.

No minutkin on aikuisena tavallaan lavastettu vaikka miksi.

Mulla meni aika ok nin kauan kuin olin niin pieni ettei ollut juuri lainkaan omaa tahtoa. Mulle ei ollut uhmaikääkään. Eli niin kauan kuin olin täydellisen manipuloitava objekti kaikki asiat oli ok ja opettajat ja kaikki aikuiset tykkäsi minusta kun olin niin tavattoman helppo lapsi. Aikuiseksi asti sain itsetuntoni kyvystä nopeasti ja tarkasti noudattaa minulle annettuja ohjeita.

Mutta tuosta kyvystä ei ole enää ollut mitään hyötyä esim. tänä luurisoittelun aikana. Päinvastoin se on ollut koitua tuhokseni.
Jos ihmiset puhuu mitä sattuu, mitä hyötyä siitä on jos tarkasti kuuntelen ja noudatan pilkulleen mitä sattuu ???

Teini-ikäni vietin meditoiden.

poiuytrdcvb kirjoitti:

Mulla meni aika ok nin kauan kuin olin niin pieni ettei ollut juuri lainkaan omaa tahtoa. Mulle ei ollut uhmaikääkään. Eli niin kauan kuin olin täydellisen manipuloitava objekti kaikki asiat oli ok ja opettajat ja kaikki aikuiset tykkäsi minusta kun olin niin tavattoman helppo lapsi. Aikuiseksi asti sain itsetuntoni kyvystä nopeasti ja tarkasti noudattaa minulle annettuja ohjeita.

Lue lisää

Aikamoisessa onnikuplassa olet sitten aika pitkään kellinyt ellei aiemmin ole tullut törmäystä aikuisten ristiriitaisiin odotuksiin, vaatimuksiin ja näkemyksiin...

No kyllähän sitä joutuu olemaan aika ravitsemusasiantuntija ja tosi tuote- ja tarjoustietoinen ynnä kokkikin vielä että sillä rahamäärällä syö terveellisesti. Tietysti monella köyhällä on myös paljon huonoja tottumuksia ruoankin suhteen kuin myös ylipäänsä kulutuksen ja elintavan, kun ei sitä "pääomaa" ole kotoa tullut tavaksi asti. Siis eihän sillä rahalla tosiaan juhlita. Tai jos juhlitaan niin ei syödä. Paljon surua ja vastoinkäymisiä kokevat ihmiset varmaan sortuvat useasti myös lohtusyömiseen sokerin ja rasvan muodossa, samoin kuin muuta lohtukrääsää ja mitä nyt kullakin sitten mikä pitää sellaista noidankehää yllä.

Mä kyllä tiedän ravinnosta, koska teini-iän erityiskiinnostukseni oli ravinto lääkeenä- Mulla on siitä kirjojakin teini-iästä asti. En vaan ole vielä koskaan päässyt syömään tietojeni mukaan. Tai välllä pääsen mutta 70% liian pienin annoksin. Oon tosi laiha likka, välillä kenties koko kaupungin laihimpia.

Mulla on lisäongel,ana elinikäisesti sellanen aineenvaihdunta etten liho millään tavalla ja tarvitsisin siksi runsaasti ruokaa, Mä saan todella liian vähän ja aikoinaan lääkäri ihmetteli kun köyhät kuulema yleensä lihoo. Nä mä en koska mä en millään saa aineenvaihdunnalleni riittävästi. Mä en liho vaikka söisin kaikilla rahoillani rasvaa

gjrutru kirjoitti:

No kyllähän sitä joutuu olemaan aika ravitsemusasiantuntija ja tosi tuote- ja tarjoustietoinen ynnä kokkikin vielä että sillä rahamäärällä syö terveellisesti. Tietysti monella köyhällä on myös paljon huonoja tottumuksia ruoankin suhteen kuin myös ylipäänsä kulutuksen ja elintavan, kun ei sitä "pääomaa" ole kotoa tullut tavaksi asti. Siis eihän sillä rahalla tosiaan juhlita. Tai jos juhlitaan niin ei syödä. Paljon surua ja vastoinkäymisiä kokevat ihmiset varmaan sortuvat useasti myös lohtusyömiseen sokerin ja rasvan muodossa, samoin kuin muuta lohtukrääsää ja mitä nyt kullakin sitten mikä pitää sellaista noidankehää yllä.

Lue lisää

Ehkäpä vallanpitäjät haluaisivat tehdä köyhistä jotain ravitsemuskokkeja joiden ajatukset askartelisivat pääosin ravinnon parissa. Sehän olisi vaaratonta, eikö totta?

kokkilukkarikuppari kirjoitti:

Ehkäpä vallanpitäjät haluaisivat tehdä köyhistä jotain ravitsemuskokkeja joiden ajatukset askartelisivat pääosin ravinnon parissa. Sehän olisi vaaratonta, eikö totta?

Siis vähän kuin isöäitimme aikoinaan ja loppuun saakka.

poiuygfdsxcvb kirjoitti:

Mä kyllä tiedän ravinnosta, koska teini-iän erityiskiinnostukseni oli ravinto lääkeenä- Mulla on siitä kirjojakin teini-iästä asti. En vaan ole vielä koskaan päässyt syömään tietojeni mukaan. Tai välllä pääsen mutta 70% liian pienin annoksin. Oon tosi laiha likka, välillä kenties koko kaupungin laihimpia.

Lue lisää

Ravinto lääkkeenä toimii, siitä on omakohtainen ja monen tutun kokemus.

kokkilukkarikuppari kirjoitti:

Ehkäpä vallanpitäjät haluaisivat tehdä köyhistä jotain ravitsemuskokkeja joiden ajatukset askartelisivat pääosin ravinnon parissa. Sehän olisi vaaratonta, eikö totta?

Joo luin lehdestä jostain tutkimuksesta että aliravittujen ihmisten ajatukset suuntautui ruokakiinnostuksiin. Mutta se on tosi turhauttavaa jos osaa ulkoa hienot ruokakirjat mutta ei voi tehdä niitä ruokia.

kunsitänoudattaa kirjoitti:

Ravinto lääkkeenä toimii, siitä on omakohtainen ja monen tutun kokemus.

Joo mun hermostovaurioita on korjannut vain ruoka ja jäsenten liikuttelu.
Tosin mulla on nyt uusi vakavan tuntuinen sairaus, mutten ole mennyt lääkäriin.

Niin ja kasvissosekeitto on maukas pakasteista. Sellaisen kun tekee ison annoksen niin voi laittaa kerta-annoksia näpsäkästi pakkaseen. Tykkään myös tehdä taiteellisin vapauksin minestronekeittoa, jota voi myös isona kertakeitoksena pakastaa. Että ei sitä nälkään kuole kunhan jää vähän tilaa tuumia että mistä terveellisestä tykkää ja kuin sen ravitsemuksensa hoitaa. Mutta se tarvitsee omat mahdollisuutensa; iso kattila ja pakstin nyt ainakin sen lisäksi että haluaa ja voi toimia itsensä parhaaksi. Nämä siis itse hankittuja ei vielä rutinoituneita tietoisia käytäntöjäni. Makuasioita tietysti :)

Mielenkiintoista. Mietin tuossa juuri kun meni 60 sentin kurkku roskikseen kun oli päässyt homehtumaan. Jotenkin juuri tuoretta kurkkua ei tule syödyksi.

Tästä tuleekin köyhän ruokaketju kun ajatukset suuntautuu minulla sinne mistä puute :)

Minä olen ostanut viimeaikoina valmista hernekeittoa mutta se on oikeastaan aika kallista.

Kun eihän tuommoisesta pienestä purkista ole mihinkään. Tarvitsisin oikeesti viisi sellaista kerralla.

Ja tuli tuo hillopurkkikin aika kalliiksi kun minähän lusikoin kerralla koko hillon sellaisenaan.

poiuytrdsxcv kirjoitti:

Mielenkiintoista. Mietin tuossa juuri kun meni 60 sentin kurkku roskikseen kun oli päässyt homehtumaan. Jotenkin juuri tuoretta kurkkua ei tule syödyksi.

Joo siis toihan on törkeetä kuinka paljon sitä ruokaa meneekään roskikseen yksittäistaloudessa. Skarpit tuotekehittelijät nappaavat onkeensa ja muuntelevat kurkun kohta 20 senttiseksi yksineläjiä varten? :) Mutta tosiaan esim leipä pyrkii homehtumaan ja voi härskiintymään ennen kuin yksinäinen saa sen kulutettua.. tietty kätsypirkka senkin pakastaisi...?

Ei ne mulle liian suuria ole . Tuo kurkku jäi muusta syystä. Mulle nuo kaupan annokset on liian pieniä . Jugurttiakin menee aina litran purkki kerralla. Ruokaölyä söisin ainakin puoli pulloa päivässä mut eihän mun rahat riitä siihen millään niin joudun kuihtumaan.

poiuytrdsxdvb kirjoitti:

Kun eihän tuommoisesta pienestä purkista ole mihinkään. Tarvitsisin oikeesti viisi sellaista kerralla.

Minusta taas pienin purkki on liian iso kerta-annokseksi. No saa siitä tietysti kaksikin annosta, mutta ei se mieliteko ole aina sama peräkkäin... joskus jopa pistää hanttiin niin ettei edes voi syödä. Laittelen valmishernariin mahdollisuuksien mukaan jotain tuoretta porkkanaa tai yrttiä kesällä jos vain olen kasvatellut.

Siinä on muuten aika paljon lisäaineita niin etten ehkä suosittelisi kovin montaa päivää peräkkäin. Kerran olen tehnyt alusta alkaen ison kattilallisen itse ja hyvää oli.

Oon joku 47 kg ja narsistini on aina moittinut minua että syön kuin hevonen.
Mut kyllä mun ostoskori on tosi pieni verrattuna muihin kaupoassa.

Pelkkä riittävä määrä rasvaa maksaisi noin 60-70e kuukaudessa. En saa lähimainkaan
Sit mua on aina pilkattu anorektikoksi. Olin tosi loukkaantunut nuorena kun lääkäri kysyi oksennanko ruokani. Voisivat antaa mulle ruokalappuja noiden rumien puheiden tilalta.

poiuytfdsxcv kirjoitti:

Ei ne mulle liian suuria ole . Tuo kurkku jäi muusta syystä. Mulle nuo kaupan annokset on liian pieniä . Jugurttiakin menee aina litran purkki kerralla. Ruokaölyä söisin ainakin puoli pulloa päivässä mut eihän mun rahat riitä siihen millään niin joudun kuihtumaan.

Lue lisää

No sinähän olet aineenvaihdunnaltasi kuin kasvuikäinen poikanen :) Kyllä ne aivot ja hermosto polttaakin, kun on paljon materiaalia.... Ei sitä aina tarvita rääkkilenkkiä energiankulutuksessa.

Olen vitsaillut mielessäni etta haluaisin vaikka johonkin tosi tv ohjelmaan jossa mua lihotetaan kaikilla herkuilla niin lihavaksi kuin pystytään.

khhddyiy kirjoitti:

No sinähän olet aineenvaihdunnaltasi kuin kasvuikäinen poikanen :) Kyllä ne aivot ja hermosto polttaakin, kun on paljon materiaalia.... Ei sitä aina tarvita rääkkilenkkiä energiankulutuksessa.

Lue lisää

Joo luin jostain että aivot tosiaan kuluttaa paljon energiaa. :)

khhddyiy kirjoitti:

No sinähän olet aineenvaihdunnaltasi kuin kasvuikäinen poikanen :) Kyllä ne aivot ja hermosto polttaakin, kun on paljon materiaalia.... Ei sitä aina tarvita rääkkilenkkiä energiankulutuksessa.

Lue lisää

Ehkä mä olen kasvuikäinen kun en ole koskaan päässyt kasvamaan isoksi j:)

hlhiyit kirjoitti:

Minusta taas pienin purkki on liian iso kerta-annokseksi. No saa siitä tietysti kaksikin annosta, mutta ei se mieliteko ole aina sama peräkkäin... joskus jopa pistää hanttiin niin ettei edes voi syödä. Laittelen valmishernariin mahdollisuuksien mukaan jotain tuoretta porkkanaa tai yrttiä kesällä jos vain olen kasvatellut.

Siinä on muuten aika paljon lisäaineita niin etten ehkä suosittelisi kovin montaa päivää peräkkäin. Kerran olen tehnyt alusta alkaen ison kattilallisen itse ja hyvää oli.

Lue lisää

Minä syön kaupan purkkikasvishernekeittoa eikä siinä ole lisäaineita.

Luin kyllä myös että olis olemassa geeni jonka omaaja ei liho ruoalla. En tiä voisko mulla olla joku semmonen.

poiuytrdsxv kirjoitti:

Joo luin jostain että aivot tosiaan kuluttaa paljon energiaa. :)

Onkohan muuten keksitty kartoittaa ihan oikeasti erityisherkkien painoindeksiä? Luulis meinaa että palais ja lujaa... ellei sitten pääse tai joudu johonkin riittävän hyvään ja suojattuun ympäristöön.

Niin joo muuten mulla on ollut läpi elämän jatkunut kova stressi , vois johtua siitäkin laihuus...

Jos mulla olisi rahaa söisin tuota hilloakin moninkertaisen määrän. Siis mun mielestä ihminen ei voi elää koko kykykapasiteetillaan ilman riittävää määrää ruokaa. Sitä pitäs saada niin paljon kuin napa vetää. Sitten vasta muut lääkärin tarkastukset että mitä vaivoja jää jäljelle.

Tai eiks vois olla joku että saisi ylimääräisiä ruokalappuja joissa olis vaikka lihottavia ruokia niin sinne ihannepainoon asti. :)
Siis kaikkea hilloja ja rasvoja :)
Eikö vois olla tollanen apteekkikulujen korvausten vaihtoehtona :)

poiuytfdsxcv kirjoitti:

Niin joo muuten mulla on ollut läpi elämän jatkunut kova stressi , vois johtua siitäkin laihuus...

Sama mulla. En nyt omalta kohdalta just tällä hetkellä puhus laihuudesta, mutta solakkuus/normipainoisuus ilman mitään liikunnallisia ponnistuksia.

Joo. Mä kans tykkään öljyistä .
Aivosairaat voi tarvita rasvaisia ruokia.
Mä kerran nuorena erehdyin syömään pilkulleen ravintosuositusten mukaan silloisen suosituksen mukaan tosi vähän rasvaa ja tulin varsin sairaaksi. Aivan tosi sairaaksi.

Minusta tulee kuin kuivettunut vihannes ilman öljyjä-

poiuytdsdfgh kirjoitti:

Joo. Mä kans tykkään öljyistä .
Aivosairaat voi tarvita rasvaisia ruokia.
Mä kerran nuorena erehdyin syömään pilkulleen ravintosuositusten mukaan silloisen suosituksen mukaan tosi vähän rasvaa ja tulin varsin sairaaksi. Aivan tosi sairaaksi.

Lue lisää

Kalaöljykapseleita olen myös ottanut vähän epäsäännöllisesti muta kummiskin. Ne pääsikin juuri loppumaan. Viherjauhetta en ole kokeilut. Mut tosiaan kaikkea mahdollista ja koko ajan helpompaa ja parantuvaa on nykyään tarjolla. Vaatii tietysti hiukan harrastuneisuutta ottaa selvää. Ymmärtääkseni vatsa ja suolisto tarvitsee kuitenkin jotain ihan oikeaa työskenneltävää niin että ihan oikeaa ateriaa pelkät ravintolisä ei pysty sellaisenaan korvaamaan.

Joo mä olen joskus ottanut kalaöljyjä mutta nyt olen luottanut että niitä tarvittavia rasvahappoja muuntuisi riittävästi noista omega 3 kasvisrasvoista.
Mä en sattuneista syistä voi enää syödä kalaa vaikka tekisi mieli kovasti.

poiuytresdf kirjoitti:

Joo mä olen joskus ottanut kalaöljyjä mutta nyt olen luottanut että niitä tarvittavia rasvahappoja muuntuisi riittävästi noista omega 3 kasvisrasvoista.
Mä en sattuneista syistä voi enää syödä kalaa vaikka tekisi mieli kovasti.

Lue lisää

Tuo e-epa pitäis muuten olla puhdasta eikä mitä tahansa mölleria. Mutta tiiä sitten... Itselläni on esim. lohimielitekoja, joita noudatan sitten mahdollisuuksien mukaan niin kuin monia muitakin mielitekoja esim. salmiakki ja lakritsi alhaisen verenpaineen takia, koska olen ymmärtänyt että mielitekoni eivät useimmiten ole huonoja tottumuksia, vaan elimistöni vaatimuksia joita on syytä noudattaakin. Ainakin jos tarkastelee ulkoa päin asioita. Mistäpä sitten tiedän mikä rasvamaksa tahikka sisäelinläski olenkaan, tai johtuuko se päällimmäisin olo lopulta siäisesti nautituista ravintoaineista vai ulkoapäin tulevista haasteista... toistaiseksi olen vahvasti jäälkimmäisen kannalla. Siis käyttäessäni henkistä arvostelukykyäni.

Joo.
Mä yksinkertaisesti kaipaisin suuria määriä jotain terveellistä ja lihottavaa.
Ei mulla jää mitään moneksi päiväksi. Jos saan vaikka suuren kattilan soppaa ääriään myönten täynnä. Käyn kattilalla niin monta kertaa peräkanaa lautaseni kanssa, että se on syöty kerralla kokonaan-

poiuytfdsxcvb kirjoitti:

Joo.
Mä yksinkertaisesti kaipaisin suuria määriä jotain terveellistä ja lihottavaa.
Ei mulla jää mitään moneksi päiväksi. Jos saan vaikka suuren kattilan soppaa ääriään myönten täynnä. Käyn kattilalla niin monta kertaa peräkanaa lautaseni kanssa, että se on syöty kerralla kokonaan-

Lue lisää

Tuo kertoo kyllä puutostilasta ja puutteesta... ei tietenkään mistään nälkäkuoleman partaalla olevasta, koska hehän ei fysiologisesti edes pysty syömään paljoa oksentamatta tai ehkäjopa tuupertumatta lopullisesti, mutta jo(i)stain riittämättömyyksistä joko ravinnossa tai sitten kovin vaativasta kulutuksesta. Molemmista todennäköisesti kohdallasi. Oudoksuttaa muuten ihmiset ketkä hakee jännitystä elämäänsä järjestetysti ja maksetusti...

Sit ei pysty kunnolla nukkumaan kun nälkä valvottaa. Siihenkin saisi varmaan ilmaista apua lääkäriä ja lääkettä, mutta ei samalla rahalla lihottavaa ruokaa niin että uni sitten maittaisi ihan sillä eikä sen kummempaa ekspertismiä tarvita. Koen tuon vähän epäoikeudenmukaiseksi.

poiuytrsdv kirjoitti:

Sit ei pysty kunnolla nukkumaan kun nälkä valvottaa. Siihenkin saisi varmaan ilmaista apua lääkäriä ja lääkettä, mutta ei samalla rahalla lihottavaa ruokaa niin että uni sitten maittaisi ihan sillä eikä sen kummempaa ekspertismiä tarvita. Koen tuon vähän epäoikeudenmukaiseksi.

Lue lisää

No onhan tuommoinen ihan pähkähullua!

extremeet kirjoitti:

Tuo kertoo kyllä puutostilasta ja puutteesta... ei tietenkään mistään nälkäkuoleman partaalla olevasta, koska hehän ei fysiologisesti edes pysty syömään paljoa oksentamatta tai ehkäjopa tuupertumatta lopullisesti, mutta jo(i)stain riittämättömyyksistä joko ravinnossa tai sitten kovin vaativasta kulutuksesta. Molemmista todennäköisesti kohdallasi. Oudoksuttaa muuten ihmiset ketkä hakee jännitystä elämäänsä järjestetysti ja maksetusti...

Lue lisää

joo mä en tarvii jännityskirjojakaan . omastakin elämästä saisi sellaisen.

Joo joskus olen ollut niin nälkiintynyt etten ole pystynyt syömään juurikaan.
Mulla tosiaan on jotenkin ravinnon kulutus suurempaa kuin mitä olen ravintoa saanut ja saan ja tätä nälkää olen kokenut jo vuosikymmeniä suurimman osan ajasta.
Joskus syön tosi vähän, joskus paljon, mutta aina sama tilanne. Nälkä on sillonkin kun on vatsanahka kiristyksellä vatsa täynnä ruokaa. Mut sitten ei vaan voi syödä enempää koska ei mahdu ja tulee vaikeaksi hengittää. .

Olis hyvä syödä niin ettei ois nälkä tai pakko syödä tai himoja tai muuta ihme juttuja vaan ruoka ois niinku polttoainetta joka on tarpeellista ottaa tietyin väliajoin ja tietyssä määrässä että keho ja aivot toimivat optimaalisesti. Ruoka on niinku lääke joka otetaan ennaltaehkäisevästi. Sä kun oot tuolanen et tutkit asiat tarkkaan, jos tutkisit ravinnon niin söisit paremmin luulen. Niinku miksi silloin pistäisi itseensä jotain epäterveellistä niinku purkkiruokaa, terveellinen on kaunista ja hyvää. Hyvä on hyväksi ja jos ei syö hyvin niin ei tiedä mikä on hyväksi mun mielestä. Karkki on hyvää vain kun ei ymmärrä kuinka haitallista se on tai et ei tiedä miksi jokin toinen on paljon enemän hyvää tuottava.

Kyl mäkin otan lysi kalaöljyä, mut pyrin syömään kalaa. Kasvatettu kala ei enää maistu etes hyvälle, se on pilattu jollakin tapaa. Oisko hormonit tai jokin rypsi ravinto tms, ei siin oo enää ees omaga kolmosiikaan ku puolet mitä 10 vuotta sitten. Loipetin sen syömisen kokonaan luulen et se on jotenkin haitallista keholle. Syön silliä silakkaa muikkuja, mut emt perämeri on kai aika saastunu nii syön suuren osan järvestä kalastettua. Mitähän siinäkin sit on en tiä, mut ainaki nuo syö luonnollista ruokaa.

Söin ennen kalapuikkoja paljon mut noin 6 vuotta sitten niiden maku muuttui, en enää kyenny syömään, se rasva muuttui sellaseksi et se tarttui suuhun kiinni ja maistui pahalle. Luulen et sekin kala mitä siin oli muuttui kasvatetuksi tai jotain. Kalapuikot oli mun suurinta herkkua. :(

Sanoiko aristoteles että ruoka on lääkettä ja lääke on ruokaa? Jostain luin tollasta.

Jos se on tää mun suuri pää kun kuluttaa niin paljon ..heheh..

Siis fakta on ettei mun rahat riitä riittävään määrään ruokaa. mulla kuluu jo mun ruokakassin sisällön energiat siihen jos kävelem kauppaan ja takasin. Ja on niin hillitön nälkä sitten ettei voi alkaa kokkaamaan pitkäkestoisia ruokia. Siksi syön purkista.
Tämä on ihan normaali nälkä . Mulla on tosi laiha rasvaton keho-. Kun siis läpi elämän on elänyt kehon kannalta minimillä ruoalla-.

Jotkut on joskus sanoneet että näytän vähänkuin pikajuoksijalle (vaikken liikkuisi melkein ollenkaan. )

Taas varmaan joku moittis sun suurta päätä ja liikaa ajattelua. Mutta minusta se on mistä lähdetään ja sitten ravintoa sen mukaan. Harmillisen totta että tuon kalan kanssa on vähän just noin kuin edellisessä puheenvuorossa. Itselläkin vähän saman suuntaisia kokemuksia ja tuntemuksia sen suhteen. Mutta tosiaan sen ruoan kanssa ei kannat amyöskään liian pitkään rutinoitua liiaksi, jos tuntuu että alkaa mistua puulta. Sitten taas uusi tutkintakierros ja uuden menyyn laadinta. Eikä siinä vanhoja ja hyviä kannata kokonaan nakata pois.

Mä vaan olen tälläkin tavalla vähän poikkeava ja koen siksi tämän perusturva järjestelmän vähän omia tarpeitani vastaamattomaksi. Mä tarviisin ruokaa. Voisin luopua lähes kaikista muista palveluista.

No jos sä syöt tuollee nii ei ihme et sul o hermosto oireita. Kaikki noi alzhaimerit ja dementiat ja diabetekset, kolesterolit, ms taudit, masennukset ja muut "taudit" jotka on yleistyny viimesen 60v aikana johtuu suurelta osin ravinnosta tai että ravinto ei enää suojaa niiltä tekijöiltä jotka aiheuttaa kehoon rasitusta(myrkyt, stressi, ....). Luulen näin.

Nykyään asiasta ei enää huomautella mutta nuorena aina sain kommentteja vähän naureskellen: "Syötkö sä mitään ?"

Noh nyttenkin laitoin iltapalaksi kuusi leivän siivua. Yhdestä kahdesta ei olisi mihinkään-.

nam kirjoitti:

No jos sä syöt tuollee nii ei ihme et sul o hermosto oireita. Kaikki noi alzhaimerit ja dementiat ja diabetekset, kolesterolit, ms taudit, masennukset ja muut "taudit" jotka on yleistyny viimesen 60v aikana johtuu suurelta osin ravinnosta tai että ravinto ei enää suojaa niiltä tekijöiltä jotka aiheuttaa kehoon rasitusta(myrkyt, stressi, ....). Luulen näin.

Lue lisää

Siis mitä mun ravinnossa vikaa on. Terveellisesti syön. Mutta on pakko saada lisukkeeksi jotain lihottavaa muuten olen ihan luuranko-. Syön mielelläni salaattia jne. Mutta yks kulho salaattia on kuin ei olis syönyt mitään. Eikä mulla ole rahaa viiteen tai kymmeneen päivässä
Tuntuu oudolle ettei kukaan kuule että mä yksinkertaisesti en saa keholleni riittävästi . Ihmisillä ei ole siihenkään empatiakykyä koska itsellään on erilainen keho

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mä vaan olen tälläkin tavalla vähän poikkeava ja koen siksi tämän perusturva järjestelmän vähän omia tarpeitani vastaamattomaksi. Mä tarviisin ruokaa. Voisin luopua lähes kaikista muista palveluista.

Lue lisää

Minulla on ollut ajoittain osittain sama ongelma niin siksipä pystyn vähän järkeilemään siihenkin suuntaan. Tietysti se päällimmäinen ja selittävin johtuu muista vaikutuspiiriini ajoittain ulottumattomista seikoista.

Nykyäänhän terveystietoisimmat tekee kaikkea sisäelinpuhdistuskuuria sun muuta... mutta eihän se auta jos ympäristö on "myrkyllinen" ja myrkyttyy koko ajan. Sopeutetaanko se elimistö myrkkyihin säännöllisin puhdistukuurein vrt. hammaspesu, vai puhdistettaisko se ympäristö myrkyistä ja myrkyllisistä. Siinäpä pulma.

Se taitaa nyt mennä niin että kasvit geenimanipuloidaan että ne sietäisivät enemmän myrkkyjä. Mut milloin ihmisiä aletaan geenimanipuloimaan samoin???

hlhlljt kirjoitti:

No onhan tuommoinen ihan pähkähullua!

No joopa tuon kaltaista epäloogisuutta on ollut puoli elämääni. hermostovaurioituneena nälkiintyneenä en saanut ruoka-apua edes kirkolta. Kaikkea muuta kallista palvelua mulle olis maksettu. Mulle jopa luurissa ehdotettiin että hakisin toimeentulotukea luurisoittelua varten kun jotkut kuulema saavat.

Toinen ongelma on että joudun rajoittamaan kylpemistä . Sekin auttaisi hermostovaurioihin, mutta en saa kuluttaa kallista vettä-. Ni en pääse joka päivä suihkuun rentouttamaan hermoja.

Näin videoitakin kuinka hermostovaurioisia vesiliikutetaan kuntoutukseksi, mutta mä en voi edes mennä liikkumaan tuonne ostamaani saaviin kun vesi on niin kallista.

Oon niin pieni että mahdun tuommoseen pienehköön saaviin hyvin.

Ainakin m un ensisijaiset tarpeet olis ruokaa ja vettä riittävästi ja asunto johon ei talvella jäädy ja sit tarvis jotain villavaatetta talveksi. Laiha paleltuukin helpommin.
En oikeestaan tarviis välttämättä mitään tuon hienompaa. Mutta ainoa mitä saisi olisi jotain hienoa ekspertismiä

Mutta joo ne geenit. Mun psykopaatinkaan ei ole ikinä lihomista tarvinnut miettiä. ..ja hälle ja joillein muillekin sukulaisille sopii vähän semmonen kaloripitoisempi ruoka kuten mullekin, koska muuten kuihtuvat.

Tottakai mulla on punajuuria mutta ei niillä paino pysy. Elääkseni vihanneksilla joita rakastan tarvitsisin niin suuret määrät ettei raha riitä. Ei se auta mua jos saan antioksidantit mutta painan 40 kiloa. Tarvitsisin sekä ravinteita että energiaa riittävästi ja siihen ei raha riitä

Joudun ostaan niinkuin yhden kukkakaalin, yhden kurpitsan ja yhden paprikan , ei rahat riitä enempään. tarvitsisin ainakin kolme neljä

En saa edes joka päivä kukkakaalia. Ei ole rahaa 30 kukkakaaliin kuukaudessa

Pitää myös muistaa oma pohjoinen geeniperintömme, jos snyt ellainen sattuu olemaan. Silloinhan esim. kaurapuuro (Halpaa!), marjat, juurekset ja ihan punainen liha, kenties riista ja kala myös olisi sitä elimistön geenisoputumaa. Mutta emmehän mekään mitään homogeenistä sakkia ole, niin että geeniperimän tiedon puutteessa tulee luottaa siihen omaan termostaattiin, jos se kerta toimii ja ilmoittelee mieliteoistaan, eikä ne kovin vaarallisia ole ihan maalaisjärjellä arvioitaessa. Viljoista tietysti täysjyvä ja käsittelemättömin on aina se suositeltavampi. Leipä on sellainen eurooppalaisittain varmaan vähn kummallisuusvaatimus ruokapöydässä.

hlhdioy kirjoitti:

Pitää myös muistaa oma pohjoinen geeniperintömme, jos snyt ellainen sattuu olemaan. Silloinhan esim. kaurapuuro (Halpaa!), marjat, juurekset ja ihan punainen liha, kenties riista ja kala myös olisi sitä elimistön geenisoputumaa. Mutta emmehän mekään mitään homogeenistä sakkia ole, niin että geeniperimän tiedon puutteessa tulee luottaa siihen omaan termostaattiin, jos se kerta toimii ja ilmoittelee mieliteoistaan, eikä ne kovin vaarallisia ole ihan maalaisjärjellä arvioitaessa. Viljoista tietysti täysjyvä ja käsittelemättömin on aina se suositeltavampi. Leipä on sellainen eurooppalaisittain varmaan vähn kummallisuusvaatimus ruokapöydässä.

Lue lisää

Ja sitten pitää muistaa teollisen biografian vaikutus ruokailuaikasääntöihin. Uskon, että osaltani menetettyä kapasiteetia on ollut vaatimus ja oletus vahvasta aamupalsta, jolla selvitään lounaaseen. No ei. Kykenen edes ajattelemaan syömistä vasta tunti heräämisen jälkeen, jolloin aamupala on siis menetetty. Sitten lounaalla ahdan itseni niin täyteen että olen pökerryksissä parisen tuntia. Eli vasta kun minä alan tokenemaan parhaimmilleni, niin päivä on jo ohitse. Onneksi en ole enää tässä tehtaanpillin tanssissa sentään.

hlhdioy kirjoitti:

Pitää myös muistaa oma pohjoinen geeniperintömme, jos snyt ellainen sattuu olemaan. Silloinhan esim. kaurapuuro (Halpaa!), marjat, juurekset ja ihan punainen liha, kenties riista ja kala myös olisi sitä elimistön geenisoputumaa. Mutta emmehän mekään mitään homogeenistä sakkia ole, niin että geeniperimän tiedon puutteessa tulee luottaa siihen omaan termostaattiin, jos se kerta toimii ja ilmoittelee mieliteoistaan, eikä ne kovin vaarallisia ole ihan maalaisjärjellä arvioitaessa. Viljoista tietysti täysjyvä ja käsittelemättömin on aina se suositeltavampi. Leipä on sellainen eurooppalaisittain varmaan vähn kummallisuusvaatimus ruokapöydässä.

Lue lisää

No mulla on oltava viljan gluteenitonta ja leivänkin.

hlhdioy kirjoitti:

Pitää myös muistaa oma pohjoinen geeniperintömme, jos snyt ellainen sattuu olemaan. Silloinhan esim. kaurapuuro (Halpaa!), marjat, juurekset ja ihan punainen liha, kenties riista ja kala myös olisi sitä elimistön geenisoputumaa. Mutta emmehän mekään mitään homogeenistä sakkia ole, niin että geeniperimän tiedon puutteessa tulee luottaa siihen omaan termostaattiin, jos se kerta toimii ja ilmoittelee mieliteoistaan, eikä ne kovin vaarallisia ole ihan maalaisjärjellä arvioitaessa. Viljoista tietysti täysjyvä ja käsittelemättömin on aina se suositeltavampi. Leipä on sellainen eurooppalaisittain varmaan vähn kummallisuusvaatimus ruokapöydässä.

Lue lisää

Marjat ovat kalliita jos ei kykene itse poimimaan. Just ei ole rahaa kalliisiin marjoihin juureksiin j ne.

poiuytfdszxcv kirjoitti:

Marjat ovat kalliita jos ei kykene itse poimimaan. Just ei ole rahaa kalliisiin marjoihin juureksiin j ne.

Ja eihän rahaa jäisi mihinkään jos kulkisi vielä bussilla, mutta mä en koskaan kulje. Esim kirkon ruoka-apuun meneminen bussilla tulisi kalliimmaksi kuin sen ruoan arvo.

Banaanit on edullista ja terveellistä

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Ja eihän rahaa jäisi mihinkään jos kulkisi vielä bussilla, mutta mä en koskaan kulje. Esim kirkon ruoka-apuun meneminen bussilla tulisi kalliimmaksi kuin sen ruoan arvo.

Niin ja sitten siihen on vielä muut proseduurit päälle, jonotukset ja ilmoittautumiset. Ruoka-apu on kyllä lisuke, mutta ei sillä kokonaan elä, jos nyt ei täysaskeetikoksi ole kutsumusta. päivämääräkin niissä umpeutuu viimeistään parissa päivässä että ei niilläkään ehkä välttämättä elä ellei todella ole omistautunut ruoanhakuun ja sen hankitaan noin ylipäänsä. Se on aina tietysti pois muusta, jos hätä kulkee ruoan riittävyyden ja saatavuuden ympärillä. Sekös passais tietyille tyypeille.

Mun mielestä tämä on osa narsistien projektia. He ei ole halunnut minulle niin paljon ruokaa että pääsisin riippumattomaksi omiin voimiini. Mun piti lähes juonitella ruokakuljetukset itselleni päästäkseni tähänkään kuntoon.

Aivan ylilaihana voi myös antaa itsestään oudon vaikutelman niin että se haittaa sosiaalista asemaa.

Siis järkeäsi epäillään jos olet aivan liian laiha. Siksikin olisi hyvä saada sellainen sopiva paino.

Oot nyt loukkaava. Mistä olet keksinyt että söisin epäterveellisesti ja punajuurien hintaa juurikin en ole valittanut, ne ovat edullisia.
Siitäkö että olen syönyt muutaman kerran kaupan kasvishernekeittoa ja lorauttanut sinne lisäksi kylmäpuristettua oliiviyöjyä tai rypsiöljyä ?
Tai ostanut ensimmäisen kerran noin kymmeneen vuoteen hilloa ?

??? Jos sallinette meidän olla omista lähtökohdistamme loogisia punajuurien hinnoista huolimatta? Kyllä se ravitsemusjuttu vaan tuottaa ongelmia meikälaisellekin, kun sitä on joskus ollut todella nälissään ja joskus on oksennutettu lautaselle. Saati sitten joku teollisvatsan toimintoihin kellotettu ruokailu seurauksineen. Pahoittelemme aiheuttamaamme häriötä liukuhihnalla.

Tämä on just tätä että hieman poikkeava aineenvaihdunta jos sen paljastaa johtaa melkein kiusaamiseen nettipalstallakin. Ei voi mitään se on fakta että mä kuihdun jos en saa esim aika paljon rasvoja. Onko tää jotain aineenvaihduntarasismia nytten ?

Tämä on just käsittämätöntä että ihmiset joilla ei ole laihtumisongelmaa itsellään, ei kykene sitä kohtaan minkäänlaiseen empatiaan. Näin on mulla ei ole lihomisongelmaa, mulla on laihtumistaipumus. Tämäkö nyt sitten on niin ärsyttävä erikoisuus ? Aika uskomatonta !

poiuytrdsdf kirjoitti:

Oot nyt loukkaava. Mistä olet keksinyt että söisin epäterveellisesti ja punajuurien hintaa juurikin en ole valittanut, ne ovat edullisia.
Siitäkö että olen syönyt muutaman kerran kaupan kasvishernekeittoa ja lorauttanut sinne lisäksi kylmäpuristettua oliiviyöjyä tai rypsiöljyä ?
Tai ostanut ensimmäisen kerran noin kymmeneen vuoteen hilloa ?

Lue lisää

Sä olet vaan ärsyttävä. Teennäinen, et sä oo loukkaantunut ees. Et sä voi ees loukkaantua. Sä olet loukkaantunut vain teoriassa. Vaatii aika paljon älyllistä jonglöörausta että mä sit loukkaan.

poiuytrdscv kirjoitti:

Tämä on just käsittämätöntä että ihmiset joilla ei ole laihtumisongelmaa itsellään, ei kykene sitä kohtaan minkäänlaiseen empatiaan. Näin on mulla ei ole lihomisongelmaa, mulla on laihtumistaipumus. Tämäkö nyt sitten on niin ärsyttävä erikoisuus ? Aika uskomatonta !

Lue lisää

voi voi miksi ihmiset ei ole niinku mä, loistavia empaattisia ja loogisia lol.

Laihuuden takia suomalaisessa kulttuurissa mua nuorena aika paljon kiusattiinkin, mutta toiskulttuuriset ei ole siitä kiusanneet. Mua on kerran mm. toiskulttuurinen äiti-ihminen ruokkinut kämmeneltään kuin linnunpoikaa.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Tämä on just tätä että hieman poikkeava aineenvaihdunta jos sen paljastaa johtaa melkein kiusaamiseen nettipalstallakin. Ei voi mitään se on fakta että mä kuihdun jos en saa esim aika paljon rasvoja. Onko tää jotain aineenvaihduntarasismia nytten ?

Lue lisää

No minä olen sitten esim. mustikkakeittorasisti vaikka otsaan merkittynä kun semmoisen olen pakotettu oksentaen nielemään. Ja muuten monasti nälissäni riittämättömällä ruoalla. Ruokaa se on kai kuravellikin, kunhan vain se pettuleivällä höystetään ja leivoksiksi merkityksellistetään.

Mutta tää keskustelu on nyt jotenkin käsittämätön.
En mä olen ihmisten toivonut olevan kuten mä-
Eikä mua haittaa se että eri ihmisille sopii erilainen ruoka.

Mm.Madeleine kirjoitti:

No minä olen sitten esim. mustikkakeittorasisti vaikka otsaan merkittynä kun semmoisen olen pakotettu oksentaen nielemään. Ja muuten monasti nälissäni riittämättömällä ruoalla. Ruokaa se on kai kuravellikin, kunhan vain se pettuleivällä höystetään ja leivoksiksi merkityksellistetään.

Lue lisää

Mä olen kärsinyt siitä että mua samaan aikaan pilkataan anorektikoksi ja moititaan siitä että kulutan niin paljon ruokaa,

poiuytrsdfg kirjoitti:

Mutta tää keskustelu on nyt jotenkin käsittämätön.
En mä olen ihmisten toivonut olevan kuten mä-
Eikä mua haittaa se että eri ihmisille sopii erilainen ruoka.

Eikä minulle. Eikä se, että sopii syödä eri aikoina, eri määriä ja eri laatua.

Tuntuu ihan hassulta että voiko sellastakin olla että joitakin ihmisiä suututtaa erilainen syöminen.
Luin jonkun uuden unitutkijan jutun, että täyttävä iltapala olisikin unen kannalta hyvä, että se kevyt iltapalakin ei ole mikään itsestään selvä totuus. Mä olen aina syönyt raskaimman aterian nukkumaan mennessä. Muuten herään tunnin päästä nälkään ja alan pyöriä- .

Siis mun pääateria on usein ollut noin klo 12 yöllä se painavin.

Ootko itse nyt jostain kateellinen ? Kuullostaa aika ihmeelliselle lällätykselle tuo juttusi nyt .
Ne joilla on paljon rahaa voisi ehkä nauttia laihtumistaipumuksesta mutta ei köyhä.

Onko yhtä ihmeellistä lällytystä kuin omasikin?

Syö niin et laihdu, vain onko rahanpuute nyt sama asia kuin laihtumistaipumus, voi kun mä olen niin piikkeuksellinen että rahapulassakin musta tulee laihtumiseentapivainen.

Aikamoista, että väität poiun tai minun haluavan edustaa täydellisyyttä. Olet tullut selkeästi riittävän hyvin ruokituksi ja pehmeällä nukkuneeksi, jotta käsityksesi voisi liihoitella omahyväisyydestäsi tajuamaan toisenlaisia olosuhteita.

Laihtumiseentaipumus on niin paljon parempi asia kuin lihomiseentapivuus, laihtumisesta voisi nauttia koska se on niin paljon parempaa.

ei.riitä kirjoitti:

Aikamoista, että väität poiun tai minun haluavan edustaa täydellisyyttä. Olet tullut selkeästi riittävän hyvin ruokituksi ja pehmeällä nukkuneeksi, jotta käsityksesi voisi liihoitella omahyväisyydestäsi tajuamaan toisenlaisia olosuhteita.

Lue lisää

Nälänhätä suomessa on kyl toisenlainen olosuhde. Melkeinä erityislaatuinen.

nam kirjoitti:

Laihtumiseentaipumus on niin paljon parempi asia kuin lihomiseentapivuus, laihtumisesta voisi nauttia koska se on niin paljon parempaa.

Siis olemme tuumailleet juuri lähinnä laihuuden ja riittämättömän ravinnon aiheuttamia komplikaatioita ja seurauksia, ja sinä latiset brassailusta?!? Olet varmaan niitä ihmisiä ketä loukkaa pelkkä terveellisen ja sopivan ruokavalion hakusana googlesta, joka on tietysti selkeä hyökkäys juuri sinun läskejäsi vastaan?!?!

Mulla taas on käsitys että Suomessa olisi nälkää näkeviä enemmänkin. Miksi on jotain ruokajakeluja , kirkon aterioita ja muuta ?

nam kirjoitti:

Nälänhätä suomessa on kyl toisenlainen olosuhde. Melkeinä erityislaatuinen.

No eipä uskois ruokakassijonoja katsellessa. Kun sitä olettaisi muuhunkin tosiaan jäävän jokunen roponen kuin henkensä pitimiksi ainakin mainostuksen mukaan. Ja ei se auta enää vaikka kuukauden päässsä (jos silloinkaan) häämöttä viranomaispäätös seuraavasta tukipäätöksestä vaikka takautuvastikin, kun silloinkin pitää syödä.

Mä en tällä hetkellä varsinaisesti näe nälkää mutta terveydentilani kohenisi enemmällä ruoalla. Siitä on kyse yksinkertaisesti-
Hermostivaurion ollessa pahimmillaan näin nälkää. Jonain päivänä söin esim vain kolme kananmunaa, toisena hieman tattaripuuroa jne.

mutta se hermostovaurio aiheutti myös oksettavaa oloa yms. Joten se syöminen ei ollut normaalia silloin muutenkaan. Leuat kouristeli kesken syömisen jne.

Mun narsisti kuljetti mulle silloin vain pieniä pussukoita ruokaa kaupasta, enkä pystynyt vaatimaan enemmän siinä kunnossa.

nam kirjoitti:

Laihtumiseentaipumus on niin paljon parempi asia kuin lihomiseentapivuus, laihtumisesta voisi nauttia koska se on niin paljon parempaa.

Kuka noin on sanonut ?

Tuosta olisi varmaan moni ainakin köyhissä maissa eri mieltä.
Tykkäisikö joku nälkää näkevä perhe siitä, että joku vaan laihtuu vaikka syö jo toistenkin osuudesta ?

Ehkä jos rakastaa mässäilyä ja on varakas, silloin se voisi olla toivottavaa, että voisi mässäillä mielin määrin ilman mitään näkyviä vaikutuksia.

Mutta tulee tuossakin kyllä hetkeksi aikaa tosi pömppövatsa ennenkuin se ruoka laskee.

poiuygfdsxvgb kirjoitti:

Ehkä jos rakastaa mässäilyä ja on varakas, silloin se voisi olla toivottavaa, että voisi mässäillä mielin määrin ilman mitään näkyviä vaikutuksia.

Varmaan se kun elopaino mikäli uutisiin ja tutkimuksiin on uskominen on ollut nousevaa meillä ja kai muuallakin länsimaissa ja kulttuurisesti laihuutta ihannoidaan, niin eihän ihanteellisella hoikalla voi olla mitään ongelmia kun se on kerran hoikka. Kun ei taas tajuta sitäkään että kulttuurisesti pyöreä voi olla optimaalisessa painossaan voidakseen hyvin ja hoikka, tai laiha samoin, mutta ei todellakaan välttämättä mikäli kulutus on jatkuvasti yli saadun energian ja mennään koko ajan rajoilla sen kanssa (alle). Selkeästi ylipainoiset taas menkööt mutisemaan omaan ketjuunsa.

Niin ja kun fakta on että tällaisesta ominaisuudesta voi nauttia vasta jos pääsee mässäilemään, mutta mä en ole vielä koskaan päässyt....sitä mä niinkuin tarkoitan...heh

poiuytrdsdvg kirjoitti:

Niin ja kun fakta on että tällaisesta ominaisuudesta voi nauttia vasta jos pääsee mässäilemään, mutta mä en ole vielä koskaan päässyt....sitä mä niinkuin tarkoitan...heh

No ei se mikään miellyttävä ja tavoiteltava kokemus ole, mutta pitäsi sinun päästä sekin kokemaan kun se on kai varsin tavallinen kokemus monen ruokailun jälkeen maassamme. Itse en suosi kovin isoja aterioita vaan penempiä mutta useammin. Kerran päivässä pyrin useimmiten jonkin lämpimän aterian syömään.

Mutta en pitäisi lihavuuttakaan henkilön omana vikana. Varmaan on ihmisiä joiden keho jotenkin vaan lihoaa ja lihoaa vähän niinkuin mun laihtuu jostain geneettisestä tms. syystä-
vaikka eivät söisi väärin tai kohtuuttomasti.

Ja olen lukenut että esim. jotkin lääkitykset voivat aiheuttaa lihomista.

poiuytrsdv kirjoitti:

Mutta en pitäisi lihavuuttakaan henkilön omana vikana. Varmaan on ihmisiä joiden keho jotenkin vaan lihoaa ja lihoaa vähän niinkuin mun laihtuu jostain geneettisestä tms. syystä-
vaikka eivät söisi väärin tai kohtuuttomasti.

Lue lisää

Näin minä olen myös ymmärtänyt. Mutta siis ei pitäisi myöskään tehdä pinnallisia oletuksia ja johtopäätöksiä kulttuurisesta ihannepainosta muuhun ihmisen tilaan ja hyvinvointiin. Todellakin joku pyöreäksi katsottu voi olla iloisimmissa ja toimivimmassa ihannepainossaan kun taas normaali tai hoikahko hoippua monesta syystä jaksamisensa äärirajoilla.

Mutta joo pitää mennä miettimään vakavampia asioita. hyvää yötä

Hyvää yötä.

pinnanalle kirjoitti:

Näin minä olen myös ymmärtänyt. Mutta siis ei pitäisi myöskään tehdä pinnallisia oletuksia ja johtopäätöksiä kulttuurisesta ihannepainosta muuhun ihmisen tilaan ja hyvinvointiin. Todellakin joku pyöreäksi katsottu voi olla iloisimmissa ja toimivimmassa ihannepainossaan kun taas normaali tai hoikahko hoippua monesta syystä jaksamisensa äärirajoilla.

Lue lisää

Ihan hassu ajatuksenakin että elämänlaatu olisi riippuvainen painosta.
Noh jos se on, niin mun elämänlaatu paranee lihotessa.

On nuo jotkut miehetkin aikoinaan kehuskelleet minulle minua lihavammilla tyttöystävilä joita kuulema rakastavat mutta eivät minua. Ja jotkut miettivät kuinka nätti minusta tulisi lihottamalla.

Näit nälkää kolme kananmunaa päivässä, syy geeneissä!!! Ei ole rahaa ruokaan, syy geeneissä!! Geeneistä(hyvistä!!) voisi nauttia, voisi mässäillä kuin syömishäiriöinen mutta kun ei ole ruokahalua, syy geeneissä! Syömishäiriön vuoksi laiha, syy geeneissä. Narsisti ja ulkomaalainen ruokkivat minua kuin varpusta, varmaan toivat tarpeeksi mutta et vain syönyt, syy narsisti toi vain yhden kananmunan päivässä ja maksoikin sen, syy ei rahaa.

Harjoittelen epäloogisuutta!!!

Mun psykopaattikin sanoi mulle muutama vuotta sitten kun olin halvaantunut: "Ajattele jos sä saisit kunnolla ruokaa ja sulle kasvais sellaset hiukset ku nuorena !"
Tokaisin ettei hiukset kiinnosta. Ja onko itselläänkään kumppoiset. Hän siinä sitten peilin edessä vähän niitä kohotteli ja totesi että: "ei"

nam kirjoitti:

Näit nälkää kolme kananmunaa päivässä, syy geeneissä!!! Ei ole rahaa ruokaan, syy geeneissä!! Geeneistä(hyvistä!!) voisi nauttia, voisi mässäillä kuin syömishäiriöinen mutta kun ei ole ruokahalua, syy geeneissä! Syömishäiriön vuoksi laiha, syy geeneissä. Narsisti ja ulkomaalainen ruokkivat minua kuin varpusta, varmaan toivat tarpeeksi mutta et vain syönyt, syy narsisti toi vain yhden kananmunan päivässä ja maksoikin sen, syy ei rahaa.

Harjoittelen epäloogisuutta!!!

Lue lisää

kaikki tuo oli valetta

Huomaan kyllä että harjoittelet epäloogisuutta.

Koita itse syödä jonain päivänä kolme kananmunaa ja ei muuta

No sulla on syömishäiriö, ei laihtumistaipumusta! Ja jos sulla ei ole varaa ostaa ruokaa niin se ei tarkoita että sulla olisi laihtumistaipumusta. Ruokahalunpuute ei ole laihtumistaipumus, se on ruokahalunpuute!!! Varpunen, onkohan silläkin laihtumistaipumus... nokkii siemeniä yksitellen niin sirosti niinkuin sinäkin, mut oot 40 kilonen! Oletko sä vain määritellyt itsesi laihtumistapuvaiseksi ja sit se toteuttaa itseään.

Anteeks mutta en jaksa enempää sun höpötystä-

https://yle.fi/uutiset/3-5592817

lisää aiheesta

http://www.dailymail.co.uk/health/article-3685577/How-fit-just-THINKING-exercise-Scientists-say-imagining-working-actually-make-muscles-stronger.html

Tuossakin vähän yleisistä käsityksistä poikkeavaa tutkimustietoa

Ja niihin kuului oleellisesti mm. hunaja

Mutta jos joku todella on laihuudesta kateellinen niin kyllä siihen aika monikin voi päästä yksinkertaisesti nälkiinnyttämällä itsensä, uskoisin...
En suosittele kuitenkaan...
Syö niin vähän ettei voi nukkuakaan...niin saattaa tulla kalpea keijukaisnäkö nopeemmin.
En suosittele kuitenkaan.

Onneks maailmanlaajuisesti kuitenkin suht harvinainen kateuden aihe: Nälkiintyneen hermostovauriot

poiuytrdsxcv kirjoitti:

Mutta jos joku todella on laihuudesta kateellinen niin kyllä siihen aika monikin voi päästä yksinkertaisesti nälkiinnyttämällä itsensä, uskoisin...
En suosittele kuitenkaan...
Syö niin vähän ettei voi nukkuakaan...niin saattaa tulla kalpea keijukaisnäkö nopeemmin.
En suosittele kuitenkaan.

Lue lisää

HEH, HEH ei ole sulla helppoa. On autismia ja aivovammaa, sekä nyt uutena syömishäiriö. en yhtään ihmettele, kun ne sun narsistivanhempasi vieläkin ovat voinnistasi kiinnostuneita, vaikka olet jo keski-ikäinen. vaikuttaa kyllä siltä, että paremman avun vaivoihisi saisit psykiatrisessa sairaalassa. Oletko kokeillut hoitoa?

No et itse anna itsestäsi yhtään hienompaa vaikutelmaa.

Jos siellä kukaan alkaisi pilkallisesti puhua kenenkään mistään sairaudesta, tulisi varmaan pölvästin maine äkkiä ja näyttelykutsut mahdollisesti romahtaisi samantien. Yksi pölvästi viesti voisi riittää siihen.

Kuitenkin esim tuskin edes narsistiksi tunnustautuminen aiheuttaisi mitään erityistä huomiota tai syrjintää siellä-

Sitä paitsi minulle on lääkäri sanonut parikymmentä vuotta sitten että se ei ole oikeasti edes mahdollista että minulla olisi syömishäiriö vaikka joku sellaista väittäisikin.

Itseasiassa joo pystyn sen usealla tavalla todistamaankin ettei laihuuteni voi johtua syömishäiriöstä- Ja voishan sen periaatteessa vaikka testatakin syöttämällä mulle tietyt määrät ruokaa ja punnitsemalla paljonko paino nousee. Siitä sen sitten näkis. Totuus on totuus tässäkin asiassa.

Sä olet vain tietämätön asiasta. Mun mielestä suolistobakteereilla on suurempi rooli kuin geeneillä. Bakteerit peritään ja elintavat vaikuttavat, bakteereja saa ruuastakin, stressi esim lisää erään bakteerrin lisääntymistä 10000x.

Joo suolistobakteerit varmaan vaikuttaa. Nehän vaikuttaa moniin neurologisiin ilmiöihinkin. Oon kyllä koittanut syödä nyt hapankurkkuja.

Niin, siis jos viittaa jossakin asiassa johonkin sairauteen tai geeneihin tms on parempi tutkia asia koska sairaudet täytyy hoitaa ja koska ajatus ja epävarmuus sellaisesta luo turvattomuutta ja toisaalta viallisuuden ja toivottomuuden tunnetta jos se on niin loputon kuin geeni. Yleensä kuitenkin nuo 'sairaudet' ovat vain oireita elintavoista tai ikävästä elämäntilanteesta, nykylääketiedo hoitaa ja diagnosoi oireita, oireena esim syömishäiriö.

nam kirjoitti:

Sä olet vain tietämätön asiasta. Mun mielestä suolistobakteereilla on suurempi rooli kuin geeneillä. Bakteerit peritään ja elintavat vaikuttavat, bakteereja saa ruuastakin, stressi esim lisää erään bakteerrin lisääntymistä 10000x.

Lue lisää

Ei toi "poiutrewsdfg" mennytkään sairauksineen sinne kansainväliseen taidemaailmaan täältä, vaan jatkaa sekopäisiä selityksiään täällä. On se kumma, että ylläpito julkaisen selvästi henkisesti sairaan yksinpuhelua palstalla.

No kun sä oot niin k ovasti kiinnostunut keskustelemaan mun kanssa näistä ruoka-asioista. On meillä jotain yhteistäkin. Mä lapsena elin pitkälti perunalla ja jauhelihakastikkeella jota sain välillä tosi paljonkin.

nam kirjoitti:

Niin, siis jos viittaa jossakin asiassa johonkin sairauteen tai geeneihin tms on parempi tutkia asia koska sairaudet täytyy hoitaa ja koska ajatus ja epävarmuus sellaisesta luo turvattomuutta ja toisaalta viallisuuden ja toivottomuuden tunnetta jos se on niin loputon kuin geeni. Yleensä kuitenkin nuo 'sairaudet' ovat vain oireita elintavoista tai ikävästä elämäntilanteesta, nykylääketiedo hoitaa ja diagnosoi oireita, oireena esim syömishäiriö.

Lue lisää

No mulla on tässä ollut paljon vakavampia sairauksia kun päästä varpaisiin vammauduin tavalla jota ei voi millään hoitaa, että epävarmuuksiin on ollut pakko tottua. Mulls on nytkin niin kamalia oireita kehossa etten ole viittinyt edes läheisemmille kertoa. Ja ajattelen että niiden aiheuttajan löytyminen lääkärissäkään voisi olla liian vaikeaa niin ettei mulla oikein ole voimavaroja sellaisiin prosesseihin, siksi haluaisin edes ruokaa kunnolla

Että yhteistä kokemusta löytyy mulla enemmän sairaiden kolmannen maailman kansalaisten kanssa tässä vaiheessa- Jos vaikka jaetaan toinen toistemme kärsimystä.

mäenkestä kirjoitti:

Ei toi "poiutrewsdfg" mennytkään sairauksineen sinne kansainväliseen taidemaailmaan täältä, vaan jatkaa sekopäisiä selityksiään täällä. On se kumma, että ylläpito julkaisen selvästi henkisesti sairaan yksinpuhelua palstalla.

Lue lisää

No täällä kaiketi tosta poiusta ja sen puheripulista on vähiten haittaa muille ihmisille , kun täällä ton puheripulin voi sivuuttaa, vielä kun tääkin ketju on ihan häntä varten laadittu. Eri asia olis jos se tukkis jonkun spostia tai soittelis puhelimella.

Mitä tulee ylläpitoon, nii se tuskin ny erityisemmin näitä palstoja valvoo. Sen voi ihan päätellä siitä sisällöstä mitä ihmiset tänne suomi 24:ään eri palstoille suoltaa. Poistelevat varmaan vaan silloin ku joku ilmoittaa, eikä nois poiun höpinöis ny mitään erityistä "pahaa" ole.

Eikä nykyään haittaa muutakaan keskustelua, kun ei täällä juurikaan sellaista ole. Aihe ei enää niin kiinnosta kuin takavuosina ja jos jollakulla on tarve keskustella narsisteista , niin ehkä on menty muualle, kun tää suomi 24 ny on mitä on.

Mä kirjoitan ihan fiksua asiaa, tosin hiomaton ulkoasu pilaa siitä 70%. Ja se että se tulee häiritsevinä pätkinä, mutta sekin tällä palstalla osittain johtuu köyhydestä koska mulla ei ole rahaa ostaa tietokoneeseen muistia ja näin halvoissa koneissa sitä ei juuri valmiiksi ole.
Mä en ole nyt ollut elämässä niin suuntautunut hiotun tekstin luomiseen. Kun mieluummin ilmaisen hiotusti sitten maalaamalla.

Siis kun mä olen nyt päättänyt että en ryhtyne kirjailijaksi vaikka minulle on läpi elämäni ihmiset suositelleet kirjan kirjoittamista eri aiheista. Koska kirjoittaminen ei itseasiassa ole minun alaani kuitenkaan. Mä tavallaan en edes pidä puhumisesta tai kirjoittamisesta.

Itseasiassa en nykyään puhu enkä kirjoita kenenkään muun kanssa kuin täällä kuin enintään muutaman lauseen-
Puhumiseni on itseasiassa 99% reagointia henkiseen väkivaltaan.
Kun olen itsekseni enkä kuuntele kenenkään paskaa, minulle ei tule tarvetta puhuakaan.

Totta ei minuakaan ruokakeskustelu oikeastaan kiinnosta. Oikeastaan kamalaa jos ihmiset puuttuu toistensa syömisiin, se on itseasiassa narsistinen piirre pyrkia kontrolloimaan toisen ihmisen syömistä

poiuytrdvb kirjoitti:

Totta ei minuakaan ruokakeskustelu oikeastaan kiinnosta. Oikeastaan kamalaa jos ihmiset puuttuu toistensa syömisiin, se on itseasiassa narsistinen piirre pyrkia kontrolloimaan toisen ihmisen syömistä

Lue lisää

Hyvä, että olet vauhdissa. Hyvää alkukesää sinulle :-)

Eilen oli tosi rankka päivä, kaikki traumat nousi pintaan tai jotain ja hirveitä terveysongelmia.
Mutta mietin tässä sosiaalisuutta. Mä koen eläneeni vuosikymmeniä kuin kidutusvankina sosiaalisessa ryhmässä, johon mä en kuulu.
Mulle some on aivan uskomaton kokemus. Yhtäkkiä kuin tyhjästä mua ilmestyy seuraamaan sellaisia ihmisiä joukoittain, jollainen olen "vanginvartioideni" mukaan ollut "hulluissa kuvitelmissani". Kyllä he on tunnistaneet minut kenen joukkoon mä kuulun.

Että ehkä en jatka täällä kauheesti enää, kun tää ei tee kauheen hyvää mun "imagolle", kun täälläkin tulen kohdelluksi välillä vähän mielenkiintoiseen sävyyn. Ja oon niinku joku jonka jutut ei kiinnosta ketään mutta puhelee yksinään.
Vaikka tuolla toisaalla menee viestini vähän suuremmalle joukolle jos mulla on jotain ilmaistavaa. Mutta mietinkin kyllä siellä tarkempaa mitä ilmaisen koska se mitä ilmaisen saa huomiota.

Mutta se n tosi mielenkiintoista kun siellä ikäänkuin puhutaan kulttuurisesti täysin eri kieltä kuin esim. täällä ...aivan erilaisin m erkityssisällöin jne.
Mä osaan tuota toista kulttuurikieltä huomattavasti paremmin kuin tätä suomalaista, niin siks musta varmaan saa siellä paremman vaikutelmankin.

Ja Suomessa tuolle toiselle kulttuurikielelle ei kokemusteni mukaan olla juuri lainkaan avoimia, jollloin mulla tavallaan 90% persoonallisuuttani jää tämän suomalaisen kokemusmaailman ulkopuolelle.

Mun taiteestakin näköjään tykätään enemmän kun mennään esim. jonnein Singaporeen päin.

poiuytrsdf kirjoitti:

Että ehkä en jatka täällä kauheesti enää, kun tää ei tee kauheen hyvää mun "imagolle", kun täälläkin tulen kohdelluksi välillä vähän mielenkiintoiseen sävyyn. Ja oon niinku joku jonka jutut ei kiinnosta ketään mutta puhelee yksinään.
Vaikka tuolla toisaalla menee viestini vähän suuremmalle joukolle jos mulla on jotain ilmaistavaa. Mutta mietinkin kyllä siellä tarkempaa mitä ilmaisen koska se mitä ilmaisen saa huomiota.

Lue lisää

No kun minua kiinnostaa välillä kovastikin. Olet pyöriskellyt monin paikoin saman tyyppisten asioiden ympärillä kuin minä. Lähdet välillä vaan kurittomasti rönsyilemään, niin että pitää olla aika todella harrastunut joissain asioissa ettei kiinnostus sitten herpaannu.

Ei kai täällä nyt niin nuukaa jos ei ihan viimeisen päälle ajatus tai asia ja sen ilmaisuasu ole viimeisen päälle hiottu. Sinulla on ihan luettavaa tekstiä joka pesee monesti fiinimmissäkin paikoissa tuotettua.

Itse olen huomannut kuinka vaikea onkaan monesti osallistua keskusteluun ihan eri elämänehdot ja premissit omaavien ihmisten kanssa. Ei ihme että takkuaa elämä joka puolella.

:)

lukijakuntaa kirjoitti:

No kun minua kiinnostaa välillä kovastikin. Olet pyöriskellyt monin paikoin saman tyyppisten asioiden ympärillä kuin minä. Lähdet välillä vaan kurittomasti rönsyilemään, niin että pitää olla aika todella harrastunut joissain asioissa ettei kiinnostus sitten herpaannu.

Ei kai täällä nyt niin nuukaa jos ei ihan viimeisen päälle ajatus tai asia ja sen ilmaisuasu ole viimeisen päälle hiottu. Sinulla on ihan luettavaa tekstiä joka pesee monesti fiinimmissäkin paikoissa tuotettua.

Itse olen huomannut kuinka vaikea onkaan monesti osallistua keskusteluun ihan eri elämänehdot ja premissit omaavien ihmisten kanssa. Ei ihme että takkuaa elämä joka puolella.

:)

Lue lisää

Tai ei ehkä vaikea sinänsä, paits jos haluaa jotenkin itse tulla näkyviksi ja tunnetuksi omine ehtoineen.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Mun taiteestakin näköjään tykätään enemmän kun mennään esim. jonnein Singaporeen päin.

Kiinnostavaa. Millai just Singapore?

https://www.is.fi/matkat/art-2000000490740.html

Joo ootte te muutama kivaa lukijaa ja sit muutama jotka haluaa mut saada vaikuttamaan kauheen vammaselle. Kyllä mä olenkin varsin vammainen, mutta jätän asiaan sivuun niissä asioissa kun voi. Pystyn pienen hetken esiintyyn taiteilijana niin ettei kukaan huomaa minussa minkäänlaista vammaa. Noh ja varsinkin sitten alan rönsyillä kun vastaan jonkun rönsyilijän kirjoitukseen. Mulla on tapana olla kohtelias ja vastata samalla tavalla ystävällisesti kaikille. jotka minua puhuttelee. Tuo ilmeni Suomessa aspergerpiirteenä. Mutta tuolla kansainvälisessä maailmassa se toimii aika hyvin että vastaa kaikille samalla tavalla ystävällisesti

Suomalaisessa arjessa vaikuttaa aspergerille jos mä vastaan jollein ihme tyypille ja arvovaltaiselle henkilölle samalla tavalla. Eikä se niin ole mulle eduksi.
Mutta tuossa taiteessa se sopii nappiin mun rooliin, kun tietenkin mun taide on syrjinnän vastaista ja mä myös osoitan sen omalla käytökselläni vastaamalla yhtä arvostavasti jokaiselle

Esim. mä tykkään kauheesti kun mun someseuraajia on miltei kaikista sosiaaliluokista. Räppäreistä virkamiehiin.

Oikeastaan ei just Singapore mut se on siellä keskellä-

Siis täällä palstalla minustakin tulee hölmö vaikutelma jos vastaan johonkin hölmöön viestiin oikein perusteellisesti. Ja se niinkuin jotenkin laskis mun sosiaalista asemaa että teen niin, mutta jotenkin taiteilijan roolissa ei käy niin, jos mä pyrin vastaamaan vaikka vähän kummallisemmallekin kyselijälle. Mua on aina inhottu muulloin paitsi silloin kun ilmenen taiteilijan olemuksessani yhtäkkiä ihmiset tykkää jutella mulle niin kauan kuin olen siinä osassa. Mutta se kestää vaan sen hetken. Mutta mikä narsisteissa on kauheaa on se että he pakottaa minua just korostuneesti siihen vammasen roolin ja vähän niinkuin rivien välistä viestin että: Ei kai nyt ketään tuon pösilön kanssa kiinnosta keskustella. Sehän olis melkeen noloa keskustella sen kaa.

poiuytrdfg kirjoitti:

Siis täällä palstalla minustakin tulee hölmö vaikutelma jos vastaan johonkin hölmöön viestiin oikein perusteellisesti. Ja se niinkuin jotenkin laskis mun sosiaalista asemaa että teen niin, mutta jotenkin taiteilijan roolissa ei käy niin, jos mä pyrin vastaamaan vaikka vähän kummallisemmallekin kyselijälle. Mua on aina inhottu muulloin paitsi silloin kun ilmenen taiteilijan olemuksessani yhtäkkiä ihmiset tykkää jutella mulle niin kauan kuin olen siinä osassa. Mutta se kestää vaan sen hetken. Mutta mikä narsisteissa on kauheaa on se että he pakottaa minua just korostuneesti siihen vammasen roolin ja vähän niinkuin rivien välistä viestin että: Ei kai nyt ketään tuon pösilön kanssa kiinnosta keskustella. Sehän olis melkeen noloa keskustella sen kaa.

Lue lisää

Joissain piireissä on just sellaisia hyvin hienovaraisia joskus vallan naurettavia sääntöjä ja yhteisesti jaettuja makumieltymyksiä, mielipiteitä sekä asenteita erottautumismeiningissä, että voi olla joskus hauskaakin haastaa niitä vähän "tyhmänä". Varmaan on hajontaa siinä että kuinka se sitten otetaan vastaan tai miten siihen suhtaudutaan. Joidenkin kanssa menee valitettavasti asiat sitten niin pitkälle pieleen ettei paluuta ole. Mutta tuskin sitä sitten kovin kaipaakaan?

Joo en kaipaa. Ku mä olen nyt innostunut someseuraajien keräilystä mikä on kyllä mulle täysin odottamaton juttu että sellasesta kiinnostuin vaikka ei ollut tarkotusta mennä someen koskaan.
Melkeen jo ihmettelen että "noh mikäs nyt on" , jos jonain päivänä ei ole tullut uusia someseuraajia heheh.

Mutta kyllä tää on mun mielestä jo todistettu että se on ollut vain mun huijaamista ja kiusaamista kun on levitetty semmosta ideaa että kukaan ei olis minusta kiinnostunut ja siks mun pitäs olla jotenkin epätoivoisesti kiinnostunut jostain ihmisistä.

Sitäpaitsi kun nettiseuraajissani on vielä tosi mielenkiintoisia ihmisiä, esim. paljon itseäni menestyneempiä taiteilijoita.

Niin se ihminen syntyy tiettyihin suhteisiin johon se sopeutetaan ja sopeutuu.

Siis minusta olisi tosi noloa ryhtyä esittelemään tai todistelemaan jotain fiksuuttani, älyäni tai hankittua sivistystä jollekin jonka mielestä olen tyhmä. Silloin voi oikein korostuneesti hänen ajatuskuvioita seuraillen ja noudattaen sitten olla tyhmä sille, jotta saa ihmetellä oman yksinkertaisen ajatusmaailmansa toteutumista esityksen (pinnallinen pikku psykodraama) keinoin. Jos jaksaa.

Eikö kannattaisi kokonaan vaan poistua heidän ulottuviltaan ja kaikkien niiden ketkä ei ihan peruskunnioitusta osoita sinua kohtaan. Mihinkään yhteistyöhön lähteminen ketkuiluihin taipuvaisten ihmisten kanssa on aika riski, eikä sinulle kai ole siitä mitään hyvää seurannut. Ei ehkä edes perusitsekkäiden ihmisten, mikäli et kykene riittävästi pitämään puoliasi. Eikö nyt vaan kannattaisi luopua kaikkinaisista odotuksista ja toiveista heitä kohtaan ja surra ja siivota heidät lopullisesti ulos elämästäsi niin ettei heillä olisi enää niin tunnevaltaa sinuun.

Tarkkanäköistä.
Minä en vain millään voinut tajuta miksi sitä peruskunnioitusta ei ollut, vaikka sellainen kuuluu yleensä tuollaisten palveluiden perusperiaatteisiin. Siitä minä sitten päättelin, että ehkä ne palvelut ovat hulluille suunnattuja ja siten niissä sitten puhutaan kuin hulluille,
Itseasiassa minulla on nyt useampiakin uusia hyviä kokemuksia muissa palveluissa (ei tosin mitään psykologisia palveluja) joissa asioidaan kasvotusten. Kiva huomata että normaalia, asiallista, kohteliastakin käytäntöä on monessakin paikassa ja jotkut jopa teitittelee minua (mikä ehkä hämmentää psykopaattiani). Näytän toki jo normaalimmalle kun en enää linkkaakaan ja yhtäkkiä molemmat silmät osottaa suoraan oltuaan vuosia kierossa. Vaikka sitten näkymättömämpiä terveysongelmia onkin huolena.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Tarkkanäköistä.
Minä en vain millään voinut tajuta miksi sitä peruskunnioitusta ei ollut, vaikka sellainen kuuluu yleensä tuollaisten palveluiden perusperiaatteisiin. Siitä minä sitten päättelin, että ehkä ne palvelut ovat hulluille suunnattuja ja siten niissä sitten puhutaan kuin hulluille,
Itseasiassa minulla on nyt useampiakin uusia hyviä kokemuksia muissa palveluissa (ei tosin mitään psykologisia palveluja) joissa asioidaan kasvotusten. Kiva huomata että normaalia, asiallista, kohteliastakin käytäntöä on monessakin paikassa ja jotkut jopa teitittelee minua (mikä ehkä hämmentää psykopaattiani). Näytän toki jo normaalimmalle kun en enää linkkaakaan ja yhtäkkiä molemmat silmät osottaa suoraan oltuaan vuosia kierossa. Vaikka sitten näkymättömämpiä terveysongelmia onkin huolena.

Lue lisää

Tuossa onkin aika paljon kummasteltavaa että kelle palvelut onkaan järjestetty ja mikä ajatus takana oikein on. Kun esim lastensuojelu on tarkoitettu ilmeisesti perheiden tukemiseen, vaikka luulisi että sen tehtävä on suojella siltä perheeltä. Samoin on varmaan harvinaisempaa että todella hullu hoitoon hakeutuisi, vaan eikö sellaset yleensä toimiteta hoitoon muun tahon toimesta pitkällisenkin "hulluuden" aiheuttaessa jo suuriakin vaikeuksia sekä hullulle että ympäristölle. Samoin on hyvin epätodennäköistä että psykopaattiset ja vahvasti narsistiset ihmiset hakeutuisivat hoitoon. Vähän samoin kuin konnat ja murhamiehet marssivat tekojensa jälkeen vankilaan?

Eiköhän ne ole suurelta osin vaikeissa oloissa ja suhteissa heikoilla olevia ketkä avun piiriin jossain vaiheessa etsiydy, jos nyt enää aiemman kokemushistorian takia uskaltautuvat ja ilkeävät.

Tietysti epäkunnioittavaan käytökseen sopeutuu ja tottuu niin kuin mihin tahansa sisäistettyyn standardiin, jonka mukaan sinua on kohdeltu ja saatu kohdella. Joskus tarvitaan jotain ulkopuolista ja vierasta, joka edes herättää kysymyksen ,että onko se nyt muka ihan ok että sinulle saa näin tehdä? Siitä voi sitten alkaa jokin hidas ja vaikea muutos kohti ehkä jotain laadukkaampaa. Tai sitten ei.

------Mutta kun ne lapset ovat vanhempiensa lapsia----
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2
"ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa,

tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.,"

Ja monen monta kohtaa laissa, joissa tähdennetään perheen ja kunkin perheen arvojen kunnioittamista kun on kyse perheen ulkopuolisten tahojen (esim. koulu) suhteesta lapseen.

Ei ole tainnut etsinnöistä huolimatta löytyä ikäänkuin korkeampaa tahoa, joka voisi määritellä syvempiä määreitä lasten merkityksellistämiseen.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#a417-2007
"2 §
Vastuu lapsen hyvinvoinnista

Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi."

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin riittävän aikuisia siinä vaiheessa kun perustavat perheen, että eivät voisi suvaita viranomaisia häärimässä ihokontaktissa ilman syytä...

Suosittelen lukemaan lastensuojelulakia, siitä voisi saada jotain lisävalaistusta itselleen ja pohdinnoilleen.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#a417-2007

Mun mielestä yleisesti ottaen Suomessa on liiankin perheitä ulkopuolelta holhoava ilmapiiri.
Luinkin jostain että olikos se esim. Ranskassa perheitä kunnoitetaan enemmän.
Oikeastaan se suomalainen luurikin nyt aikuisena oli oikeastaan siksi niin kamala kun se olisi vissiin holhonnut meidän 50 ja 70 vuotiaiden poppoota vieläkin. Puuttuu siihen mitä minä saan vanhemmistani sanoa. Mun mielestä mun vanhemmat päättää sen ennen heitä, eikä mun ole pakko mun vanhempiakaan siinä uskoa. Onhan minustakin sanottu vaikka mitä mitä en hyväksy.

(Keskityn nyt vaan huonommin aiheeseen kun nyt joudunkin pohtimaan syöpäkysymyksiä. Niin nyt ei ainakaan turhanpäiväinen puhuminen enää kiinnosta. )

Ja ennen kaikkea yrittivät erittäin aktiivisesti estää minua kertomasta elämäntarinaani sellaisenaan kuin se on tapahtunut. Tuntui ihan joukkomanipulaatiolle, en hetkeen meinannut enää itsekään tietää, enkä käsittää mihin meininkiin olin joutunut.

Mutta jos 30 tai 300 ei anna mun kertoa niin 2000 tai 3000 antaa tai 20 000 tai 30 0000 tai miljoona

Jaa no , mulla on vähän yksinkertaisempi linja:
Jokainen tietää parhaiten totuuden OMISTA asioistaan oli sitten Asperger tai nentti. ¨
Ratkaisevinta on se onko tietävinään parmmin omistaan vai toisen asioita. Jos on tietävinään paremmin toisen asioista on yleensä väärässä. Jos on tietävinään paremmin omista asioistaan, on yleensä oikeassa. Minä ihmettelen sitä kun useimmat keskustelijat eivät vaikuta kiinnittävän huomioita siitä kenen asioista ollaan olevinaan oikeassa.
Mä en koskaan väitä tietäväni toisen asioita häntä paremmin olin sitten Asperger tai nentti.

Ei se ole mikään Asperger piirri että yrittää määritellä toisen asiat mieleisikseen. Melkein kaikki luurissa teki niin, eikä he ole Aspergereja kaikki

poiuytresxg kirjoitti:

Ei se ole mikään Asperger piirri että yrittää määritellä toisen asiat mieleisikseen. Melkein kaikki luurissa teki niin, eikä he ole Aspergereja kaikki

Luureissa ollaan pääsääntöisesti tekemisissä ventovieraiden kanssa.
Ex-ysäväni p i t ä i s i tuntea minut huomattavan hyvin.
Jotain hyvin erikoista on siinä, että loikkaa ikäänkuin toisen yläpuolelle säännöllisesti tekemään lopullisia määritelmiä tämän toiminnasta, luonteesta ja elämästä...
Ehkä hän on yrittänyt maalata minusta hovikelpoista, että voisin kälättää piireissä miten olemme kasvaneet exäni kanssa erillemme ja olemme edelleen ystäviä.
Tuo ei nyt vain sovi minulle. En edes tervehdi sitä kyseistä exää, vaikka olikin huomattavan pitkä suhde. Eihän tämä tietenkään ole hovikelpoista. Mutta elän totuudessa.
Tällä ex-ystävällä tapana puhua pulputtaa niin paljon että jokainen keittiöpsykologikin tajuaa että peittelee jotain.
Minusta on hirveää, että voi jonkun kanssa tulla noin hirveä riita elintilasta. Että molemmille ei ole tilaa.
Suomessa puhutaan niin paljon parisuhteista, että ystävätaitoja ei taida juurikaan olla. Ystävyys vaatii vähän toisenlaista suhtautumista kuin parisuhde.

Mielestäni missään suhteessa ei kannattaisi harkitsematta töötätä kaikkia ajatuksiaan vaikka itse pitäisikin näitä totuutena. Elämä on liian lyhyt ja arvokas, että tätä kannattaisi haaskata toisten loukkaamiseen... vaikka sitten selittäisikin, että ei tarkoittanut sitä eikä halua loukata...

Ihmiset on tehneet minulle jatkuvasti sellasta joka puolella eikä he ole Aspergereita-
Minullekin se tuntuu hyvin erikoiselle, mutta se on valtavan yleistä- mikä tekee siitä vielä erikoisempaa. Taiteilijat telee sitä vähemmän.

Mutta tietty kun joku önkkö asperger narsisti niinkuin mun isä ryhtyy siihen , se on sitten kenties önköimmillään se meininki.

Mä sanoisin Asperger ei ole peroonallisuus se on hermostollinen ominaisuus. Tuommoinen käytös tulee persoonallisuudesta jos luulee tietävänsä toisen asia häntä paremmin.

poiuytresxg kirjoitti:

Ei se ole mikään Asperger piirri että yrittää määritellä toisen asiat mieleisikseen. Melkein kaikki luurissa teki niin, eikä he ole Aspergereja kaikki

Ei minusta ole todellakan mikään a-piirre. Erittäin yleistä missä tahansa ja kenen hyvänsä kohdalla että sitä on jäykistynyt jossain vaiheessa siihen mielen mieluisaan ja nätisti järjestettyyn teatteriin, jossa ei ole enää tilaa millekään uudelle eikä oman tajun riittävyyttä enää edes kyseenalaisteta kun näytös on kynnistetty ja roolit jaettu. Tosi moni on jossain vaiheessa jumahtanut kokemuksiensa ja koulutuksena vangeiksi toistaen sitten siihen asti hankittua "tietotaitoa" kunnes kuolema siitä erottaa.

Liittynee vahvasti ihan oman edun ja itselle mieluisan tai edes siedettävän todellisuuden rakentamisen ja hahmottamisen tarpeeseen. Joskus hinnalla millä hyvänsä, varsinkin jos kulttuuri vielä ulkopuolella on kovin jäykkä ja kaavamainen rooleineen, odotuksineen jne tukien tiettyä kässäriä käsityksillään.

Tietysti ei voi varmaan edes odottaa että jokainen perustoja myöten tarkistelee ja varmistelee perustansa joka kuukausi valmiina aloittamaan nollasta noin ihan elämän sujuvuuden kannalta, eihän kukaan sellaistakaan jaksa (en edes minä, vaikka on sopeutettu).

poiuytrsasdf kirjoitti:

Ihmiset on tehneet minulle jatkuvasti sellasta joka puolella eikä he ole Aspergereita-
Minullekin se tuntuu hyvin erikoiselle, mutta se on valtavan yleistä- mikä tekee siitä vielä erikoisempaa. Taiteilijat telee sitä vähemmän.

Lue lisää

Mullekin. Siis ensinnäkin he tietävät asiani ja persoonani paremmin kuin minä ja sitten minä saan vielä kuulla että kuka luulen oikein olevani..? Ja minulla on vielä sosiaalisesti huonot taidot..?

ei-a-piirre kirjoitti:

Ei minusta ole todellakan mikään a-piirre. Erittäin yleistä missä tahansa ja kenen hyvänsä kohdalla että sitä on jäykistynyt jossain vaiheessa siihen mielen mieluisaan ja nätisti järjestettyyn teatteriin, jossa ei ole enää tilaa millekään uudelle eikä oman tajun riittävyyttä enää edes kyseenalaisteta kun näytös on kynnistetty ja roolit jaettu. Tosi moni on jossain vaiheessa jumahtanut kokemuksiensa ja koulutuksena vangeiksi toistaen sitten siihen asti hankittua "tietotaitoa" kunnes kuolema siitä erottaa.

Liittynee vahvasti ihan oman edun ja itselle mieluisan tai edes siedettävän todellisuuden rakentamisen ja hahmottamisen tarpeeseen. Joskus hinnalla millä hyvänsä, varsinkin jos kulttuuri vielä ulkopuolella on kovin jäykkä ja kaavamainen rooleineen, odotuksineen jne tukien tiettyä kässäriä käsityksillään.

Tietysti ei voi varmaan edes odottaa että jokainen perustoja myöten tarkistelee ja varmistelee perustansa joka kuukausi valmiina aloittamaan nollasta noin ihan elämän sujuvuuden kannalta, eihän kukaan sellaistakaan jaksa (en edes minä, vaikka on sopeutettu).

Lue lisää

https://www.quora.com/Why-do-other-people-think-they-know-things-better-about-me-than-myself

Tässä tukea tälle näkemykselle, jos ei tuo muotoilu kuulostanut vakuuttavalta

Mutta mulla ei ole mennyt kohta 50 vuoteen kaaliini ei sitten millään että miten niin monet ihmiset voivat olla tuolta osin noin yksinkertaisia kuin tuossa linkissäkin selostetaan, koska itse en ole tuossa asiassa noin yksinkertainen ja huomaisin kyllä että ajattelisin hullunkurisesti jos ajattelisin noin. Mulle se on aivan päivän selvää etten voi tietää toisten ihmisten asioita, eikä mulle synny sellaista ajatusharhaa että voisin tietää, paitsi joskus joistan asioista jokin intuitio tai sellainen todella pitkällisen kuullostelun jälkeen syntynyt päätelmä. Elämä on niin monimuotoista, että kuinka jollein voi muotoutua ajatusharha että jokin ilmiö koostuisi vain jostain yhdestä kahdesta kolmesta seikasta? Ja koskien toista ihmistä niin että ne voisi tietää ?
Jos puhun toisista, niin sanon yleensä lähinnä sen mitä ovat itse itsestään sanoneet- En mä keksi jotain ihan muuta mitä henkilö ei ole itse sanonut- Onhan toki mahdollista että on puhunut lööperiä, mutta ei mulla sen parempaa tietoa voi toisesta olla kuin mitä hän itse sanoo, niinkuin noista vanhemmistanikaan. Voihan ihmiset sitten eri yhteydessä sanoakin jotain muuta, mutta se on eri juttu sitten. Uskon yleensä ihmisistä sen mitä kaikkein läheisimmässä konktaktissa ovat ilmaisseet-

poiuytrszxcv kirjoitti:

Mutta mulla ei ole mennyt kohta 50 vuoteen kaaliini ei sitten millään että miten niin monet ihmiset voivat olla tuolta osin noin yksinkertaisia kuin tuossa linkissäkin selostetaan, koska itse en ole tuossa asiassa noin yksinkertainen ja huomaisin kyllä että ajattelisin hullunkurisesti jos ajattelisin noin. Mulle se on aivan päivän selvää etten voi tietää toisten ihmisten asioita, eikä mulle synny sellaista ajatusharhaa että voisin tietää, paitsi joskus joistan asioista jokin intuitio tai sellainen todella pitkällisen kuullostelun jälkeen syntynyt päätelmä. Elämä on niin monimuotoista, että kuinka jollein voi muotoutua ajatusharha että jokin ilmiö koostuisi vain jostain yhdestä kahdesta kolmesta seikasta? Ja koskien toista ihmistä niin että ne voisi tietää ?
Jos puhun toisista, niin sanon yleensä lähinnä sen mitä ovat itse itsestään sanoneet- En mä keksi jotain ihan muuta mitä henkilö ei ole itse sanonut- Onhan toki mahdollista että on puhunut lööperiä, mutta ei mulla sen parempaa tietoa voi toisesta olla kuin mitä hän itse sanoo, niinkuin noista vanhemmistanikaan. Voihan ihmiset sitten eri yhteydessä sanoakin jotain muuta, mutta se on eri juttu sitten. Uskon yleensä ihmisistä sen mitä kaikkein läheisimmässä konktaktissa ovat ilmaisseet-

Lue lisää

Ihmiset syyllistyvät aika useinkin mm. attribuutierheeseen ja pitävät usein itseään kompleksisempina kuin muita. Toimii myös ryhmien välillä sisäpiiriläiseksi katsotun eduksi. Yksinäinen, tuntematon ja suojaton on epäilemättä kaikkien potkittavana mitä moninaisemmin tavoin ja monista syistä. Aina se "yksinäinen ratsastaja" on vähän ainakin arveluttava ja epäilyttävä varsinkin jos ei suostu mukautumaan edes kutsuttuna ryhmän "kuriin" ja järjestykseen, vaan ehkä jopa kyseenalaistaa tai haastaa niitä jollain tavalla. Ihmisillä on solidaarisuuksia perustuen ihan muuhun kuin etiikkaan, oikeudenmukaisuuteen tai edes kunnioitukseen.

Niinpä, mut tosi kummallista. Ei oikeen meinaa tajuta miten heil on sellasia kaikkia ihmejuttuja.

Toivottavasti toivun tästäkin päivästä. Olin jälleen yhteydessä psykopaattiini, ja koin jotain todella outoa sen seurauksena. Kun se kokemus oli päällä mietin samalla: "Ihmiset ei varmaan meinaa uskoa että tällästä voi olla olemassa, en meinaa itsekään uskoa, mutta koitanpa nyt tunnistella tätä (karmeaa) kokemusta ymmärtääkseni mistä on kyse."
Se on jotain toooosi kummallista emotionaalista juttua mitä psykopaatti tekee.

Ja kuulostihan se vähän kylmälle kun pohdin että jos nyt juuri kun olen toipumassa 40 neurologisesta oireesta ja pystyn pitkästä aikaa kävelemään, niin täytyykin alkaa sairaasta syöpää, että on kyllä aika kauheeta.
Niin mun psykopaatti siihen viileesti ihan pokkana: "No toisilla on semmonen kohtalo"

Mut kyllä se jonkun uskonnollisemman kulttuurin keskellä kuulostaisi oudolle jos menisin sinne kertomaan että Suomessa kiinnostus etiikkaan, totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen on neurologisen häiriön oire-.

Oletan itseasiassa että aika monessakin kulttuurissa tuo nimenomainen piirre ei menisi neurologisen häiriön piikkiin, vaan sille annettaisiin esim. uskonnollinen merkitys.

poiuytrsdf kirjoitti:

Mä sanoisin Asperger ei ole peroonallisuus se on hermostollinen ominaisuus. Tuommoinen käytös tulee persoonallisuudesta jos luulee tietävänsä toisen asia häntä paremmin.

Mutta entä kun olet kertonut, että saatat joskus empatioida toisia sillä tavoin, että menet niinkuin syvälle sen toisen asioihin ja ikäänkuin koet sen toisen asioita liikaa itsellesi...?
Siis tarkoitan tällä, että jos hän kokee minun asioita niin, että empatioi niitä liikaa itselleen eikä kestä sitä sellaisena?

"Mutta tietty kun joku önkkö asperger narsisti niinkuin mun isä ryhtyy siihen , se on sitten kenties önköimmillään se meininki. "
Hän voi kyllä olla vähän tuollainen önkkö asperger narsistikin. Enemmän kyllä a, mutta tuntee tyydytystä ylitellessään rajoja...

poiuytreswasdf kirjoitti:

Niinpä, mut tosi kummallista. Ei oikeen meinaa tajuta miten heil on sellasia kaikkia ihmejuttuja.

Toivottavasti toivun tästäkin päivästä. Olin jälleen yhteydessä psykopaattiini, ja koin jotain todella outoa sen seurauksena. Kun se kokemus oli päällä mietin samalla: "Ihmiset ei varmaan meinaa uskoa että tällästä voi olla olemassa, en meinaa itsekään uskoa, mutta koitanpa nyt tunnistella tätä (karmeaa) kokemusta ymmärtääkseni mistä on kyse."
Se on jotain toooosi kummallista emotionaalista juttua mitä psykopaatti tekee.

Ja kuulostihan se vähän kylmälle kun pohdin että jos nyt juuri kun olen toipumassa 40 neurologisesta oireesta ja pystyn pitkästä aikaa kävelemään, niin täytyykin alkaa sairaasta syöpää, että on kyllä aika kauheeta.
Niin mun psykopaatti siihen viileesti ihan pokkana: "No toisilla on semmonen kohtalo"

Lue lisää

Sinullako nyt tuo s-sairaus? Anteeksi etten ole koko ketjua lukenut, etten tiedä, oletko kertonut tuosta jossain.

Sinullako kirjoitti:

Sinullako nyt tuo s-sairaus? Anteeksi etten ole koko ketjua lukenut, etten tiedä, oletko kertonut tuosta jossain.

Itsekin sitä mietin.

No suurehkoja möykkyjä ainakin, mutta laatuisuuden selviämistä joutuu odottamaan.
Mutta nyt on se ongelma että hermostoni meinaa ratketa liiasta psykopaatin seurasta mikä on aivan uskomaton kokemus. Hänellä on ihan kauhea pää. Ja olen siitä taas väliaikaisesti hyvin huonokuntoinen. Nyt on ihan pakko olla itekseen vaan että saa taas hermoston tasottumaan.

poiuytdfggfg kirjoitti:

No suurehkoja möykkyjä ainakin, mutta laatuisuuden selviämistä joutuu odottamaan.
Mutta nyt on se ongelma että hermostoni meinaa ratketa liiasta psykopaatin seurasta mikä on aivan uskomaton kokemus. Hänellä on ihan kauhea pää. Ja olen siitä taas väliaikaisesti hyvin huonokuntoinen. Nyt on ihan pakko olla itekseen vaan että saa taas hermoston tasottumaan.

Lue lisää

möykyt siis ovat minulla, niin psykopaatti on taas vähän otteessaan

tosi kylmää meininkiä ja on käyty tässä myös psykopaattisia keskusteluja

Hänen ajatus ja tunnemaailma on ihan kamala, en ole meinannut taaskaan selvitä sen vaikutuksesta. Kumpa pääsisin tästä taas pian omaani möykkyineni.

Psykopaatti muuten ei vain luule olevansa erityinen ihminen, vaan hän on jotenkin tosi erilainen kuin esim. ihmiset kaupassa. Enemmän kuin joku satuolento- kauhee noita-akka-

Tosin semmonen aika pieni ja siro, ni vaikutelma ei oo silleen pelottava

Ja vanhemmiten tuo noitamaisuus vaan lisääntyy.
Itseasiassa se voi olla hiukan perinnöllistäkin, minunkin on joskua pelätty olevan noita, mutta en ole.

Noi möykyt vaan on inhottavasti ihan samassa kohtaa mihin kohtaan mummoni kuoli kasvaneisiin möykkyihin

Mun psykopaattini ajattelee nää minulta löytyneet vois hyvinkin olla syöpä ja itse on nyt vaikea ajatella asiaa

sairastunutkuka kirjoitti:

Itsekin sitä mietin.

Koita mennä niin että ei ole mitään sairautta ennenkuin toisin todistetaan. Koko elämä on noin...

Niin no jotain vikaa on kun on kovasti paljon oireitakin, mutta ei vielä tarkempaa tietoa vaivan laadusta.
Eilinen ilta kului epämääräisessä kauhussa. Mun on kertakaikkiaan parempi pysytellä erossa ihmisistä jotka puhuu mulle pelottavia juttuja. Mulle puhutaan aina kauheesti pelottavia juttuja ja sit olen sen mukaisessa tilassa eläytyjä kun olen. Siitä se pelko sitten tulee.
Vaikka toisaalta vaikka olenkin kovin vaikutuksille altis (liikaa niin etten pidä siitä), niin olen kyllä rohkeakin tavallani, uskallan ajoittain esim. olla eri mieltä kuin kaikki muut ympärilläni vaikka heitä olisi aivam täysin ylivoimainen enemmistö.

Oon joskus saanut sisukkaasti pidettyä pääni semmoisissakin asetelmissa joissa se vaikuttaisi mahdottomalle loogisesti ajatellen. Siinä auttaa se pitkäjänteisyys kun vaan vaikka 20 vuotta pidän kiinni prikulleen samasta linjasta. Ne muut on mahdollisesti siinä ajassa löpsyilleet jo moneen suuntaan-

Niinku tääkin kun kerroin että äiti on psykopaatti, niin aluks se oli hankalampi mutta nyt kun olen sitä jo kuusi vuotta hokenut niin porukka alkanee pehmenemään näkökulmalle. Ja väitänkin että se hokeminen kuusi vuotta olisi ollut vaikeaa jos olisin aivan väärässä , koska siinä ajassa olisi jo ilmennyt merkittävää ristiriitaa väitteeni kanssa jos aivan väärässä olisin.

Ja siis kun ei häntä tunnu erityisemmin haittaavan ajatus siitä että olisi psykopaatti. Olis hän jo sanonut kuuden vuoden kuluessa että "enkä ole", jos ei ollenkaan olisi. Sillä ei ole mitään merkitystä jos hän nyt tänään sanoo niin jo on tän täältä lukenut. Jotenkin minusta tuntuu siltä että hän mahdollisesti seuraa minun elämääni tätä kautta, kun ei henkilökohtaisesti kanssani voi keskustella psykopaattiutensa takia. .

poiuytdsdfg kirjoitti:

Ja siis kun ei häntä tunnu erityisemmin haittaavan ajatus siitä että olisi psykopaatti. Olis hän jo sanonut kuuden vuoden kuluessa että "enkä ole", jos ei ollenkaan olisi. Sillä ei ole mitään merkitystä jos hän nyt tänään sanoo niin jo on tän täältä lukenut. Jotenkin minusta tuntuu siltä että hän mahdollisesti seuraa minun elämääni tätä kautta, kun ei henkilökohtaisesti kanssani voi keskustella psykopaattiutensa takia. .

Lue lisää

Aikamoisen tyly elämäntehtävä meikäläisillä. Olishan sitä helpompaakin ollut tarjolla, mutta piti sitten palata inttämään näitä asioita...

Mutta sun pitää nyt oikeasti mennä sinne lääkäriin niiden möykkyjesi kanssa.

Joo.

Mun psykopaatti on jo niin pitkällä että sanoi että ei hän sitä sano etteikö tietyillä tunneasioilla olisi ylipäätään merkitystä kenellekään, vaan sitä että hänelle niillä ei ole merkitystä eikä hän niitä tarvitse...

Mä sanoisin että varmaan just siksi kun puuttuu ne asiat hänelle merkityksellisiksi tekevä pala aivoista.

Mutta siis mun kannalta tämä ilmiö johtaa jatkuvaan emotionaaliseen välivaltaan minua kohtaan joka on jatkunu jo kohta 50 vuotta. Yks päivä sitä jo tuossa rääkäisin puhelimeen psykopaatille ja narsistille. Mutta mitään muutosta ei ole luvassa.
Ainoa mitä voidaan tehdä on nopeasti sulkea luurit molemmin puolin eikä käyttää niitä.

Eipä ole ihme että on sitten kovasti sanomassa ettei itse keltään mitään tunnejuttua tarvitse- jos meinaa tuommosta energiaryöstöä

Oikeesti tää menee niin että psykopaatti on riippuvainen minun energioistani. Minä en häneltä energioita tarvii. Mutta voin sitten ajoittain vaikuttaa hänestä riippuvaiselta kun hän rääkkää minut huonoon kuntoon tuolla energian hankintatavallaan, minkä seurauksena sitten turvaudun häneen. (Kun hän on ainoa maailmassa joka tietää mistä rapakunnossani on kyse) Asia on just ja prikulleen noin.
Tilanne on niinkuin se että mua on säälittäny jättää tuota kummallista loiskasvia kuihtumaan. Mutta nyt pelottaa että se kasvaa minuun syöväksi.

Mulle jo aikoinaan joku sano mua kiusanneesta jengistä: "Mut ajattele kuinka vahva sä oot ! Noi kaikki tarvii sua mutta sä et tarvii heitä ketään !"

Nimittäin huomasin eilen semmosen että kun hän emotionaalisesti minua kiusaa se ottaa minua samaan kohtaan missä on nuo möykyt.

Puhuin eilen psykopaatille siitä, että jotkut sanoo olevansa kateellisia taiteen tekemisen kyvystä. Mun psykopaatti selitti mulle, että he varmaan yrittää ilahduttaa mua sanomalla niin. Mä sanoin ettei se siltä tunnu vaan siltä että se olis heidän oma tunne kun ilahtuvat sitten maalausohjeista.
Psykopaattini koilotti kovaan ääneen: Mä en sitten ymmärrä yhtään semmosia ihmisiä jotka on semmosesta kateellisia että joku osaa jotain mitä ei itse osaa.
Mutta sitten hän mutisi jatkoksi: "Tai ehkä mä tiedosta"

Mun on nyt pakko lopettaa kirjoittaminen kun tulee taas tiettyä aivo-oiretta. Ehkä tää kaikki on ollut mulle liikaa, mutta lopuksi tämmöinen oivallus:

Mun mielestä jos ei osaa hoivata emootiota, ei osaa hoivata lasta.
Sen voi ajatella jonain näkymättömänä semmoisena monimuotoisena herkkänä edessään: emootion, ja lapsi on myös sellainen...

Emootion arvostuksesta ei ollut luureissa tietoakaan ja siksi mielestäni luurista ei juuri voi olla apuakaan, kun se tekee vain pahaa emootiolle. Mä sanon suoraan: se tuntui subjektiivisesti kokien osin emotionaaliselle väkivallalle, niinkuin mun vanhemmatkin.

Siksi mun mielestä taide auttaa paremmin koska se suhtautuu emootioon kunnioittaen arvostuksella ja hienovaraisesti.

Keskusteluapu ei auta mitään juuri siksi että siinä täysin tunteita huomioimatta paiskotaan niitä sanoja, ja huonommassa tapauksessa jopa nautitaan toisen tunteiden loukkaamisesta, koska ainahan esim. aliarvioiva suhtautuminen on tunteita loukkaavaa.

Myös kyseenalaistaminen ilman perusteltua syytä on tunteita loukkaavaa.

Psykologisoijat ensin johdattelee emotionaaliseen itsensä kiduttamiseen esim. sillä kun aina pitää hakea vikaa itsestä johtu ongelma mistä johtu, ja sitten nimittelevät aikamoiseksi itsensä kiduttajaksi niinkuin kerran minua luurissa.
Noh, nyt mä en ole kun opettelen emotionaalista itsepuolustusta, toivottavasti en liian myöhään.

Ja mun mielestä sekin on väärin että puheen tasolla tapahtuvasta sanotaan että sehän on vain puhetta ja pilkataan jos ei ole välittämättä. Ei se ole niin yksinkertaista.sen ihmisen hermoston on kuitenkin pakko käsitellä se koko materiaali minkä hänen aivonsa ovat päätyneet vastaanottamaan, (jos hän on oikeesti kuunnellut sitä luuria). En tiedä voiko sitä edes päätöksellä sivuuttaa. Mahdollisesti ei.

Joku oli kiinnittänyt huomiota että vastaanotan kaiken mitä minulle sanotaan.
No kyllä vaan, ei minulla ole tapana muuten vaan luuria korvallani pitää (kuten psykopaatillani) varsinkaan isolla rahalla. En minä päästä asiaa ohi mitä sieltä kuuluu. Kyllä minä kuuntelen sen ja mahdollisimman kunnolla.

Eikä asioita ole helppoa laittaa ohi korvienkaan jos ei tiedä etukäteen milloin korvat pitää laittaa pois päältä.

Ja esim. ihan tavallisaivoisillakin voi alkaa musiikkikappale vaikkapa soida päässä minkä on ohimennen kuullut, eikä sen tarvi olla mikään lempikappale. Hyvin voi olla esim. jokin hölmö mainoslaulu tai mikä vaan.

Tätä oli arvoisalla luuriväellä vaikeuksia onnistua analysoimaan, vaikka monenlaista tietäjääkin siellä löytyy.
Tämä on nähdäkseni lähestulkoon tieteellinen itseanalyysi. Tai ainakaan mitään tieteellistä ristiriitaa ei tästä pitäisi löytyä-

Ja koska luuriväki ei ymmärtänyt tätä, siksi neurologiset oireeni pahenivat myös niiden puhelujen vaikutuksesta, kun nekin sitten vaikuttivat tunnetasoon sekä kuormittivat hermostoa.
Asia ON näin.

Ihan ppsykologian yliopisto-oppien mukaan tunteet osaltaan hallitsee ääreis- ja keskushermoston toimintaa. Niin jos rajuihin ääreis- ja keskushermoston oireisiin sairastunut henkilö soittaa luuriin ja hänen tunteitaan loukataan, niin on ihan luonnollista että ne oireet pahenee siitä. MIten on mahdollista ettei fiksut ihmiset ymmärrä noin yksinkertaista asiaa ?

Mutta tässä on nyt uudet murheet joihin yhdistettynä psykopaatin aallonpituus on aika kamala kombinaatio kestää

poiuytrsxcvb kirjoitti:

Ja koska luuriväki ei ymmärtänyt tätä, siksi neurologiset oireeni pahenivat myös niiden puhelujen vaikutuksesta, kun nekin sitten vaikuttivat tunnetasoon sekä kuormittivat hermostoa.
Asia ON näin.

Lue lisää

Nii-ih, no koska sinä ny ymmärsit ja tiedostit tuon asian, että neurologiset oireesi pahenivat luureihin soittamisen takia, niin kysymys kuuluu.

Minkä helkkarin takia sinä niihin soittelit?

Veivaat tuota luuriasiaa päivästä toiseen, että kun ne luuri- ihmiset sitä ja tätä, olivat/ovat sinulle vahingoksi, syypäitä siihen, että oireesi pahenivat ja sitä rataa.

Mutta loppupeleissä ny kuitenkin sinä itse olet aiheuttanut nuo traumat itsellesi, soittelemalla itsepintaisesti noihin luureihin siitäkin huolimatta, että vointisi huononi niiden puheluiden johdosta.

Niinhän sitä sanotaan, et "tyhmästä päästä kärsii koko kruppi", pätee ny tähän sinun tapaukseesi, kun en ny usko, että noi palvelevien puhelimien ihmiset ny sulle soittelivat, että sinne soittaminen oli oma valintasi

Mietis voiko loputtomiin syytellä toisia ihmisiä omasta tyhmästä toiminnastaan, et vaikka tulee huono olokin niin ihminen vaan jatkaa ja jatkaa itselleen vahingollista toimintaa ja samaan aikaan valittaa et olo vaan senkun pahenee

Että tuon kysymyksesi voisit esittää myös itsellesi "MIten on mahdollista ettei fiksut ihmiset ymmärrä noin yksinkertaista asiaa ? "

Miksi sinä itse et ymmärtänyt, vaan jatkoit sitä soittelua niihin luureihin ja aiheutit omalla toiminnallasi itse itsellesi vahinkoa.

Oliko/onko se niin, et tosiaan itsekään ymmärrä vai onko toimintasi ns. pakonomaista, että vaikka tiedostat sen itsellesi vahingolliseksi niin silti jatkat ja jatkat vaan ja syyllinen omaan toimintaasi sitten pitää etsiä itsesi ulkopuolelta.

Mietipä sitä !!!

Ehkä jonain päivänä oivallat jos oikein kovasti itse mietit,

poiuytrsdfg kirjoitti:

Ehkä jonain päivänä oivallat jos oikein kovasti itse mietit,

En minä ny sitä erityisemmin mieti, enkä sinuakan,
mutta joskus tekee mieli kommentoida just jotain tällaista.

Että tavallaan itse on aiheuttanut omalla toiminallaan itselleen vahinkoa,
mut syyttelee sitte muita

Mutta nyt on edessä elämäni vaikein älytehtävä. Kuinka saan suurehkon kasvaimen kutistumaan ? Olen tutkinut eilen kasvainten kuvia netissä ja pohtunut asiaa pää kuumana.

Toinen oivallus. Minähän olen yltiöempaattinen. Nuoruuteni vietin itkien uutisten äärellä kuin ihmiset uutisissa olisivat läheisiäni.
Niin mun viimeinen empatiakokemus oli vaarallinen. Päädyin lähelle psykopaattien kokemusmaailmaa, mikä on ollut mulle aivan liian pelottavaa. Tuota ei ehkä pitäisi tehdä, kun psykopaatit niin usein itsekin sanoo ettei tarvitse empatiaa.

Ehkä mun pitäisikin olla vain tyytyväinen siitä kun narsistit ja psykopaatit on kummallisen haluttomia keskustelemaan kanssani.

Jos oma hermosto yllättäen vakavasti vaurioituu, k yllä sen itse huomaa, jos ei se älyosa lähde kokonaan. Miten ihmiset ei tuota ymmärrä ? Ei siihen edes lääkäriä tarvi, kyllä sen huomaa ihan itse. Sanoisin ettei voi olla huomaamatta.

Mutta tästä edes olen itse vaisu puheissani kelleen miehelle joka ei käyttäydy tosi tunnehuomioivasti kuin herrasmies.

Sellasille vaan ouhun jotka ei harrasta mitään vähätteleviä reaktioita. En mä itsekään tee sellasia kellekään, en edes sellasille jotka ei minua kiinnosta. Niin miks mun pitäs vastaanottaa sellasta käytöstä.

Mä itseasiassa haluan Aspergermaisia toimimattomaksi leimattuja käytösmallejani takaisin kuten tasapuolisen kohteliaisuuden ja odotuksen siitä. Mun mielestä ne ovat eettisesti hyviä. enkä näe mitään syytä luopua niistä.

Mulla on varmaan tullut ikää ulkonäköön kun ihmiset ympäristössä on jotenkin kohteliaampia kuin ennen.

Se alko jo viime kesänä kun pappat pihalla on alkaneet jutteleen mulle,

"Jos esim. soitan jonnei ja selitän hienotunteisesti, asiallisesti ja kohteliaasti asiani, mun mielestä voin odottaa samantyyppistä vastausta."

Kyllä näin, tosiaankin sinä soitat, mutta jos et omasta mielestäsi saa sellaista vastakaikua, vaan koet että olotilasi vaan huononee, niin ei ole mitään järkeä kuunnella kohteliaisuus syistäkään , saati soitella uudestaan ja uudestaan.

Ymmärrätkö, sinä olet tuossa toimija/toiminnan alullepanija, yhteydenottaja , että valitset itse sen soittamisen. No sitten sieltä tuutista tulee jotain sellaista mistä et pidä , ja koet ettei sinua ymmärretä.

Niin edelleen olet se toimija, voit lopettaa kuuntelun, sulkea puhelimen , kun tulee huono olo ja edelleen voit jatkossakin miettiä, et soitankokaan kun ei ne osaa eikä ymmärrä siellä luureissa mitään ja se soittelu saa aikaan vaan hermostovauroita.

Tässä ei ny tarvita sen enempää kuin sen oman toiminnan pohtimista, mikä on järkevää ja mikä minulle on hyväksi ja pyrkiä toimimaan ja valitsemaan ihmisiä ja asioita elämäänsä sen mukaisesti.

Muut ihmiset ovat mitä ovat, vaikka kuinka haluaisit että he olisivat toisenlaisia, niin he eivät ole jos eivät itse halua muuttua. Että oman elämäsi ja hyvinvointisi kannalta sinun pitää itse tehdä valintoja, etkä voi omista vääristä valinnoistasi syyttää muita, jopa ihan vieraitakin ihmisiä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Jos esim. soitan jonnei ja selitän hienotunteisesti, asiallisesti ja kohteliaasti asiani, mun mielestä voin odottaa samantyyppistä vastausta."

Kyllä näin, tosiaankin sinä soitat, mutta jos et omasta mielestäsi saa sellaista vastakaikua, vaan koet että olotilasi vaan huononee, niin ei ole mitään järkeä kuunnella kohteliaisuus syistäkään , saati soitella uudestaan ja uudestaan.

Ymmärrätkö, sinä olet tuossa toimija/toiminnan alullepanija, yhteydenottaja , että valitset itse sen soittamisen. No sitten sieltä tuutista tulee jotain sellaista mistä et pidä , ja koet ettei sinua ymmärretä.

Niin edelleen olet se toimija, voit lopettaa kuuntelun, sulkea puhelimen , kun tulee huono olo ja edelleen voit jatkossakin miettiä, et soitankokaan kun ei ne osaa eikä ymmärrä siellä luureissa mitään ja se soittelu saa aikaan vaan hermostovauroita.

Tässä ei ny tarvita sen enempää kuin sen oman toiminnan pohtimista, mikä on järkevää ja mikä minulle on hyväksi ja pyrkiä toimimaan ja valitsemaan ihmisiä ja asioita elämäänsä sen mukaisesti.

Muut ihmiset ovat mitä ovat, vaikka kuinka haluaisit että he olisivat toisenlaisia, niin he eivät ole jos eivät itse halua muuttua. Että oman elämäsi ja hyvinvointisi kannalta sinun pitää itse tehdä valintoja, etkä voi omista vääristä valinnoistasi syyttää muita, jopa ihan vieraitakin ihmisiä.

Lue lisää

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, millainen jahtaaja ja tuputtaja olet. Tuputat näkemystäsi tuputtamisesta päästyäsi aivan kuin kohde olisi jokin tyhmä, täysin ajattelukyvytön yksilö. Vain sinun näkemyksesi on oikea, muita ratkaisuja ei ole olemassa, vaikka luovalle ihmiselle ratkaisuja samaan ongemaan olisi nipuittain, mutta ei sinulle.
Eräällä tuttavallani oli samanlainen tuputtaja, jonka ratkaisu oli ainoa oikea. Ja se sekoitti tuttavani pään aivan todella, voinen kertoa, että ahdistelun raja ylitettiin ja mikä kummallisinta tuputtaja ei hyväksynyt toisen ratkaisua, joka oli aivan päinvastainen, mutta erittäin toimiva. Että yhdestä asiasta olen onnellinen, joka on se, että poiju pitää oman päänsä ja tekee niinkuin sisimmässään tuntee ja mistä hyvän olotilan tai edes siedettävän saa aikaiseksi.
Hyvää vappua kuitenkin, jospa se sinullakin joku päivä helpottaa ja olet vapaa kahleistasi.

Kiitos , mä olen ettimässä päästä semmosta lihasta, jolla oma pää pidetään. Joutuu ihan jännittään niskaa.

Mulla oli joukko tuputtajia ympärilläni koko nuoruuteni ajan kunnes päädyin niin rapakuntoon että kaikki kyllästyi minuun ja häipyi. :)
Nyt musta vasta eka kerran on tulossa sosiaalinen, kun psykopaatti on niin antisosiaalinen, niin mä olen sosiaalisempi etäämpänä hänestä.

Nii hyvää vappua kaikille

Hyvää vappua sinullekin!

:)

puusilmätkösulla kirjoitti:

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, millainen jahtaaja ja tuputtaja olet. Tuputat näkemystäsi tuputtamisesta päästyäsi aivan kuin kohde olisi jokin tyhmä, täysin ajattelukyvytön yksilö. Vain sinun näkemyksesi on oikea, muita ratkaisuja ei ole olemassa, vaikka luovalle ihmiselle ratkaisuja samaan ongemaan olisi nipuittain, mutta ei sinulle.
Eräällä tuttavallani oli samanlainen tuputtaja, jonka ratkaisu oli ainoa oikea. Ja se sekoitti tuttavani pään aivan todella, voinen kertoa, että ahdistelun raja ylitettiin ja mikä kummallisinta tuputtaja ei hyväksynyt toisen ratkaisua, joka oli aivan päinvastainen, mutta erittäin toimiva. Että yhdestä asiasta olen onnellinen, joka on se, että poiju pitää oman päänsä ja tekee niinkuin sisimmässään tuntee ja mistä hyvän olotilan tai edes siedettävän saa aikaiseksi.
Hyvää vappua kuitenkin, jospa se sinullakin joku päivä helpottaa ja olet vapaa kahleistasi.

Lue lisää

"Että yhdestä asiasta olen onnellinen, joka on se, että poiju pitää oman päänsä ja tekee niinkuin sisimmässään tuntee ja mistä hyvän olotilan tai edes siedettävän saa aikaiseksi. "

No sinä ny taidat tuntea tuon poiun henk. koht tasolla, tiedät hänestä ja hänen tunteistaan paremmin kuin minä

Kun taas minä otan kantaa vain hänen esittämiensä asioiden pohjalta.

Kommentissani ny tosiaan otin kantaa, siihen, että hän voisi itse hallita tuota luurikäyttätymistään ettei siitä aiheutuisi hänelle hermostovauroita.

Keinoina siihen ny esitin, ettei soittelisi niihin luureihin tai jos soittaakin, eikä tunne saavansa vastakaikua ja ymmärrystä, niin hän voisi sulkea puhelimen, ei ole pakko tehdä/kuunnella sellaista mistä kokee tulevan itselleen hermosovauroita. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä.

Mutta joo, tuos kun luin ja ymmärsin, et olet onnellinen tuo poiun puolesta, kun hän pitää oman päänsä, niin on toki totta, että mikä minä olen mitään sanomaan, jos kerran ko. toiminta tuo poiulle hyvän tai ainakin siedettävän olon ja siinä sivussa onnellisuuden kokemuksiakin.

Minä ny vaan luulin, et ne tuosta luureihin soittelusta johtuvat hermostovauriot olis huono juttu ja sen tähden lähdin kommentoimaan, et kannattaisi lopettaa moinen touhu.

Mut tosiaan tää täällä on vaan mun "puhetta", näkökulma kulloiseenkin asiaan, enkä usko, et kukaan pelkästään mun puheiden perusteella alkaa mitään tekemään tai jättää tekemättä.

Että nou hätä, toi poiuhan ei oman kertomansa mukaan ees lue mun kommenntteja, et ota sinäkin mallia hänestä tässä asiassa, vaik ymmärrän kyllä että poiukin saattaa tarvita jonkun ns. altes egon joka sit vastailee ikäänkuin hänen puolestaan.

Mut kiitoksia vaan vapun toivotukista, mukavasti se meni vaik sää ei niin suosinutkaan. Eileen tuli käytyä vähän tanssimassa, tänään sit aamusella ravintolas vappu brunssilla ja työnjuhlaa vietin sit iltavuoron merkeissä .

Mutta sinällään hullunkurista että minua kovasti neuvoo henkilö joka itsekin tavallaan samalla myöntää ettei juuri edes ajattele minua. Sen kyllä huomaa.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Mutta sinällään hullunkurista että minua kovasti neuvoo henkilö joka itsekin tavallaan samalla myöntää ettei juuri edes ajattele minua. Sen kyllä huomaa.

Toivotaan, että nautti nyt sitten siitä tanssimisesta ja brunsseistaan, että saa itsensä täysin onnelliseksi. ja oli vakituinen kumppani tanssittajana, ettei tarvinnut narsisteihin sotkeentua. Ainoa, minkä huomaa, että osaa vain ajatella kaikki asiat vain oman kokemuksensa kautta ja kova on halu ohjata ja opastaa. Eikö työelämä anna tarpeeksi paljon tuolla saralla vai mistä on kyse?
Melkoinen neuvo, mutta tuskin on niin humoristinen kuin antaa ymmärtää, ettei hänen kommenttejaan kannattaisi lukea. On ihan jokaisen oma asia mitä lukee, vai haluaako vaan tässäkin ohjata ja opastaa.

Mun äiti on ihan oikee psykopaatti ja semmonen että moni vois luulla että semmosia olis enintään elokuvissa ! Näen sen taas selvemmin. 'Aika yllätys itselleni, en mä nuorena tajunnut että mun äiti on psykopaatti.

Mun äiti on kyllä oikeesti hyvin poikkeava siitä millaisia ihmiset keskimäärin on. Hän on mun mielestä vielä sellainen outo hieman yksinäinen susi tyyppinen psykopaatti (on sanonutkin ettei tarvi meitä ketään) mutta on kyllä tavallaan sosiaalisesti menevä.
Mutta ihan totta kun mun äidin hyvin tuntee hän on todella pelottava.

Ja mulla on semmonen olo että ollakseni eettinen ihminen mun on sanottava tuo, koska muutoin olen ikäänkuin mukana psykopaatin epäeettisissä jutuissa. Jotkut ihmettelee miks mulla on niin äärimmäinen etiikkakkiinnostus. Noh on vähän pakkokin olla, muuten mut olis jo moneen kertaan manipuloitu psykopaatiksi. Että ihan asiasta hädissäni etiikkaa väännän pää kuumana.

Kuka edes vois kuunnella hyvin manipulatiivista psykopaattia 50 vuotta putkeen ja selvitä siitä mitenkään ilman jotain voimakasta etiikkakiinnostusta tms. ? Se alko mulla kuusi vuotiaana. Alotin pohdinnat muurahaisista. Saako muurahaisia pakottaa kulkemaan minun määräämää rataa jne ? Onko se kiusaamista ?

troikkajaajomies kirjoitti:

Toivotaan, että nautti nyt sitten siitä tanssimisesta ja brunsseistaan, että saa itsensä täysin onnelliseksi. ja oli vakituinen kumppani tanssittajana, ettei tarvinnut narsisteihin sotkeentua. Ainoa, minkä huomaa, että osaa vain ajatella kaikki asiat vain oman kokemuksensa kautta ja kova on halu ohjata ja opastaa. Eikö työelämä anna tarpeeksi paljon tuolla saralla vai mistä on kyse?
Melkoinen neuvo, mutta tuskin on niin humoristinen kuin antaa ymmärtää, ettei hänen kommenttejaan kannattaisi lukea. On ihan jokaisen oma asia mitä lukee, vai haluaako vaan tässäkin ohjata ja opastaa.

Lue lisää

Naurattaa, siis melkoista säksätystä, et ensi lukemalta vähän nimmariisikin liittyen, tuli mieleen sanonta, "koirat haukkuu ja karavaani kulkee"

Mutta kyllä joo, tykkään tanssimisesta ja tosiaan vappubrunssikin tullu viime vuosina jonkinlaiseksi perinteeksi jos vaan työvuorot alkaa myöden.

Sitte tuosta opettamisesta ja ohjaamisesta, niin kai mun juttuni voi sellaiseksikin tulkita, jos kerran lukijasta siltä tuntuu, mutta eihän nää jutut ny ketään mihinkään velvoita, kukin tekee ja elää niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Kuhan ny vaan toin esille näkökulman et miksi jatkaa sellaista toimintaa, mistä on itselle haittaa, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja aiheuttaa jopa sairauden oireiden lisääntymistä. Että vanha kansanviisaus "tyhmästä päästä kärsii koko kruppi" saattaa olla totisisinta totta vielä nykyäänkin.

Mut joo, tuosta mun kommenttien lukemisesta tai lukematta jättämisestä, niin sekin on toki oma valinta. Vastailenkin usein näihin tämänkin tyyppisiin kannanottoihin, kun ei vaan voi olla ihmettelemättä sitäkään et millainenkohan ihminen siä taustalla oikeasti mahtaa olla.
Toki sitä mainittua humoristakaan puolta unohtamatta, joku jo joskus aikoinaan loihe lausumaan tän palstankin tiimoilta, et jonkin sortin viihdettäkin tää on.

Poiun muurahaispohdintaan liittyen sanoisin, et ei ole olemassa mitään keinoa pakottaa muurhaisia kulkemaan sinun määräämääsi polkua.

Sama pätee kyllä ihmisiinkin, ihminen kyllä saattaa muuttaa elämänsä suuntaa, mutta se tapahtuu ainoastaan silloin jos hän itse haluaa ja toimii sen muutoksen suuntaan.
Se, että joku tuo näkyville muita vaihtoehtoisia reittejä, niin sitä en lähtisi nimittämään kiusaamiseksi.

Se on vaan sellaista muistuttamista, että on valinnan mahdollisuuksia, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa polkua. En usko muurahaistenkaan itsepintaisesti kulkevan loputtomiin sellaista reittiä, joka tuottaa heille pelkästään kipua ja kärsimystä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Naurattaa, siis melkoista säksätystä, et ensi lukemalta vähän nimmariisikin liittyen, tuli mieleen sanonta, "koirat haukkuu ja karavaani kulkee"

Mutta kyllä joo, tykkään tanssimisesta ja tosiaan vappubrunssikin tullu viime vuosina jonkinlaiseksi perinteeksi jos vaan työvuorot alkaa myöden.

Sitte tuosta opettamisesta ja ohjaamisesta, niin kai mun juttuni voi sellaiseksikin tulkita, jos kerran lukijasta siltä tuntuu, mutta eihän nää jutut ny ketään mihinkään velvoita, kukin tekee ja elää niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Kuhan ny vaan toin esille näkökulman et miksi jatkaa sellaista toimintaa, mistä on itselle haittaa, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja aiheuttaa jopa sairauden oireiden lisääntymistä. Että vanha kansanviisaus "tyhmästä päästä kärsii koko kruppi" saattaa olla totisisinta totta vielä nykyäänkin.

Mut joo, tuosta mun kommenttien lukemisesta tai lukematta jättämisestä, niin sekin on toki oma valinta. Vastailenkin usein näihin tämänkin tyyppisiin kannanottoihin, kun ei vaan voi olla ihmettelemättä sitäkään et millainenkohan ihminen siä taustalla oikeasti mahtaa olla.
Toki sitä mainittua humoristakaan puolta unohtamatta, joku jo joskus aikoinaan loihe lausumaan tän palstankin tiimoilta, et jonkin sortin viihdettäkin tää on.

Poiun muurahaispohdintaan liittyen sanoisin, et ei ole olemassa mitään keinoa pakottaa muurhaisia kulkemaan sinun määräämääsi polkua.

Sama pätee kyllä ihmisiinkin, ihminen kyllä saattaa muuttaa elämänsä suuntaa, mutta se tapahtuu ainoastaan silloin jos hän itse haluaa ja toimii sen muutoksen suuntaan.
Se, että joku tuo näkyville muita vaihtoehtoisia reittejä, niin sitä en lähtisi nimittämään kiusaamiseksi.

Se on vaan sellaista muistuttamista, että on valinnan mahdollisuuksia, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa polkua. En usko muurahaistenkaan itsepintaisesti kulkevan loputtomiin sellaista reittiä, joka tuottaa heille pelkästään kipua ja kärsimystä.

Lue lisää

Niin, onhan se viihdettä leikkiä toisten asioilla. Muistan lukeneeni naisesta, joka alkoi leikkimään ukkomiehen kanssa, että kuinka pitkälle sen saa oikein menemään, että toiset leikkii toisilla, eihän siitä mihinkään pääse. Ehkä luonteessa tuo leikkimistaipumus, kun on kyky asettua ikäänkuin leikkikalunsa yläpuolelle ollen jotenkin sitten ns. parempi tai hurskaampi ihminen kuin muut. Tuo nyt tuli vain mieleen, että ei kannata ottaa itseensä, koska ihan viihteen vuoksihan täällä vaan tarinoidaan ns. paremman puutteessa...

Mä hyppään yli noita yhteenlaskutoimituksen kirjoituksia kun ei ne anna mulle mitään, niinkuin ei monen muunkaan koskaan mua neuvoneen puheet. Luurissa sen näki kirkkaasti että neuvoa on joka lähtöön montaa kymmentä erilaista. Mikä niistä sitten on se oikea ? Täytyisi valita yksi niistä toisten osoittamista lukuisista teistä ? Miksi ei kysyisikin itseltään ? Ehkäpä itselle onkin oikea vain yksi ainoa tie kenties ??!! Eikä niitä muita teitä kannattaisi vilkuilla ?!

leikkiäkövaan kirjoitti:

Niin, onhan se viihdettä leikkiä toisten asioilla. Muistan lukeneeni naisesta, joka alkoi leikkimään ukkomiehen kanssa, että kuinka pitkälle sen saa oikein menemään, että toiset leikkii toisilla, eihän siitä mihinkään pääse. Ehkä luonteessa tuo leikkimistaipumus, kun on kyky asettua ikäänkuin leikkikalunsa yläpuolelle ollen jotenkin sitten ns. parempi tai hurskaampi ihminen kuin muut. Tuo nyt tuli vain mieleen, että ei kannata ottaa itseensä, koska ihan viihteen vuoksihan täällä vaan tarinoidaan ns. paremman puutteessa...

Lue lisää

Joo, joo, vanha juttu, koita ny päästä sinäkin siittä jo yli.

Jos minun tarinaani viittaat, niin kysessä ei ollut ukkomies ja sillä ny oli pari muutakin vakituisempaa hoitoa minun lisäkseni, ettei ny millään lailla jääny kärsimään, saati sitä seksiäkään vaille kun päätin suhteen.

Mitä tulee "paremmuuteeni", niin siinähän sinä ny hoidat ansiokkaasti tuota virkaasi, kun aina silloin tällöin vuodesta toiseen tuot täällä esille minun erheeni , ettei ny kukaan vaan luulisi, et yhteenlaskutoimitus, olis joku hyvä ja hurskaampi(naurua) ja parempi ihminen kuin muut.

Meitä ihmisiä ny täällä on moneen junaan ja joku aina näköjään jää asemallekkin.

Mä en koe minkäänlaista tarvetta neuvoihin mihinkään suuntaan. Mä koen tän kirjoittamisen enemmänkin elämänkokemkseni jakamiseksi.

Mä pyrin vain kuvailemaan mitä mä olen nähnyt, kuullut, kokenut.
Niin mä puhuin luuriin, mutta moni ei uskonut aidoksi kokemukseksi.
Noh täällä mä jatkan aidosti kuvausta kokemuksesta luuriin soittamisesta. Sitten voisin jatkaa kokemuksesta suomi24 palstalle kirjoittamisesta jne.

Usein kun olen puhunut, olen sisimmässäni toivonut että ihmiset poimisivat kertomuksestani epäeettiset kohdat ja mainitsisivat tapahtuneen kuulostavan epäeettiselle. Mutta pettymyksekseni juuri koskaan tuota ei ole tapahtunut.
Jos joku minulle kertoo jotain minkä tulkitsen epäeettiseksi, aika helposti kyllä mainitsen asiasta,

Olen myös pohtinut etiikkaa eri kulttuurien näkökulmista sekä koittanut myös niitä yhdistämällä.
Mutta mitä hyötyä mun on keskustellä minnekään missä eettinen pointti ei ylipäätään ole oleellinen koko keskustekussa ? Mua ei muu kiinnosta. Ei ole koskaan kiinnostanu.

Ja tämä kiinnostukseni tulee jatkumaan ikuisesti.

Ja nyt mä etsin yrttejä jotka vois auttaa kasvaimiin.
Jos tiedätte jotain hyviä niitä neuvoja olen ihan kiinnostunut lukemaan.

Voikukka vois olla hyvä ? Niitä saisi kohta edullisesti

poiuytrdsxvg kirjoitti:

Voikukka vois olla hyvä ? Niitä saisi kohta edullisesti

Niin, eiköhän sitä ja monia muitakin yrttejä ja juomia käytetä syövän torjumiseen/parantamiseen. Mut jostain mielen syövereistä tuli mieleen muistikuva, et etkös sinä ollu myös niitä vannoutuneita ruokasooda ihmisiä

poiuytrdfg kirjoitti:

Ja nyt mä etsin yrttejä jotka vois auttaa kasvaimiin.
Jos tiedätte jotain hyviä niitä neuvoja olen ihan kiinnostunut lukemaan.

Minusta sinun tulisi ensisijassa tutkituttaa itsesi lääkärissä. Ravintoaineet ja yrtit voi ehkä tukea hoitoja, mutta ei ne syöpää paranna.

Tulee mieleen ainakin kurkuma mustapippurilla höytettynä ja lisäravinteista karnosiini. Karnosiinia saa ihan hyvin varustetuista kaupoista.

poiuytrdsazxc kirjoitti:

Mä pyrin vain kuvailemaan mitä mä olen nähnyt, kuullut, kokenut.
Niin mä puhuin luuriin, mutta moni ei uskonut aidoksi kokemukseksi.
Noh täällä mä jatkan aidosti kuvausta kokemuksesta luuriin soittamisesta. Sitten voisin jatkaa kokemuksesta suomi24 palstalle kirjoittamisesta jne.

Lue lisää

Olet kovasti tuosta "avusta" ja sen kummallisuudesta ja epäeettisyydestä kirjoittanutkin. Vähemmän taas niistä vanhempiesi teoista tilanteissa, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen, jossa nyt olet.

Luonnettasi olet pyrkinyt kuvaamaan ja todistelemaan sellaiseksi, jota on varmaan yhtä vaikea uskoa todeksi kulttuurissamme kuin psykopaattiäitiä. Mutta kun jos kerran näin on ja tältä pohjalta tarvitset jotain... apua, niin ollakseen sitten vaikuttavaa niin tietysti asia tulee ottaa tosissaan.

Sehän olisikin että viranomaiset jakelisivat "en usko" -kommentteja asiakkailleen. Semmoinen voi ollakin usein lapsiuhrien kohtalo vähän joka paikassa. Varsinkin nuoret ja lapset on muutenkin syyllistettyjä ja syytettyinä milloin mistäkin milloin kenenkin kasvattajan ja psykiatrin ja vanhempien toimestamilloin minkäkin muodin mukaan... Ja vanheneva Suomi ei varmaan helpota asiaa, kun nuoruus koetaan monin tavoin uhaksi monien vanhenevien ihmisten taholta. Olen todistanut muutaman kerran (itseni lisäksi) keksi-ikäisiltä ja siitä ylöspäin niin törkeää käytöstä nuorta/lasta kohtaan ihan julkisesti että oikein häijyä teki.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, eiköhän sitä ja monia muitakin yrttejä ja juomia käytetä syövän torjumiseen/parantamiseen. Mut jostain mielen syövereistä tuli mieleen muistikuva, et etkös sinä ollu myös niitä vannoutuneita ruokasooda ihmisiä

Lue lisää

Yhdistelet minuun kaikkea mikä ei minuun liity. tällä kertaa ruokasoodaa, mikä kuulostaa jo hieman huvittavalle. Luin tuon ruokasoodankyllä jostain netistä ja mietin että uskaltaako semmoista syödä. Olen kyllä kerran tummentuneeseen hampaaseen koittanut sitä, mutta en ole ole mikään vannoutunut ruokasooda ihminen...heheh

lkhiuiu kirjoitti:

Minusta sinun tulisi ensisijassa tutkituttaa itsesi lääkärissä. Ravintoaineet ja yrtit voi ehkä tukea hoitoja, mutta ei ne syöpää paranna.

Tulee mieleen ainakin kurkuma mustapippurilla höytettynä ja lisäravinteista karnosiini. Karnosiinia saa ihan hyvin varustetuista kaupoista.

Lue lisää

Olen kyllä menossa selvittämään ovatko kasvaimet syöpää vai muita vain kasvaimia. Joutuu vähän odottamaan.

jueehihf kirjoitti:

Olet kovasti tuosta "avusta" ja sen kummallisuudesta ja epäeettisyydestä kirjoittanutkin. Vähemmän taas niistä vanhempiesi teoista tilanteissa, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen, jossa nyt olet.

Luonnettasi olet pyrkinyt kuvaamaan ja todistelemaan sellaiseksi, jota on varmaan yhtä vaikea uskoa todeksi kulttuurissamme kuin psykopaattiäitiä. Mutta kun jos kerran näin on ja tältä pohjalta tarvitset jotain... apua, niin ollakseen sitten vaikuttavaa niin tietysti asia tulee ottaa tosissaan.

Sehän olisikin että viranomaiset jakelisivat "en usko" -kommentteja asiakkailleen. Semmoinen voi ollakin usein lapsiuhrien kohtalo vähän joka paikassa. Varsinkin nuoret ja lapset on muutenkin syyllistettyjä ja syytettyinä milloin mistäkin milloin kenenkin kasvattajan ja psykiatrin ja vanhempien toimestamilloin minkäkin muodin mukaan... Ja vanheneva Suomi ei varmaan helpota asiaa, kun nuoruus koetaan monin tavoin uhaksi monien vanhenevien ihmisten taholta. Olen todistanut muutaman kerran (itseni lisäksi) keksi-ikäisiltä ja siitä ylöspäin niin törkeää käytöstä nuorta/lasta kohtaan ihan julkisesti että oikein häijyä teki.

Lue lisää

Joo, osunet asian ytimeen. Oma persoonallisuuteni on suomalaisessa kulttuurissa hieman poikkeava, mutta sitä en ymmärrä miksi sitä sitten ei voi todeksi uskoa, minun persoonaani.
Minä olen omalla tavallani osittain "toisten kulttuurien kasvatti". Vietin koko nuoruuteni lähes vallan toiskulttuuristen parissa ja se on tosiasiallisesti osa minua koska ympäristö ja kokemukset muokkaa ihmistä, vaikka koenkin monesti tarvetta peitellä asiaa suomalaisten parissa rasismin pelossa. Kun tulin sieltä suomalaisten pariin olo oli aika pöllämystynyt että kuinka selittää että olen suomalainen mutten osaa suomalaista kulttuuria.

Ja kyllä sen somekokemuksestani huomaa ettei mua maailmalla edelleenkään kovin suomalaiseksi koeta. Mulla on ehkä yksi suomalainen nettiseuraaja ja sata intialaista.

Ja Luojan kiitos että olen myös toisten kulttuurien kasvatti enkä vain narsistien vanhempieni, niin aivoissani on muitakin aivoalueita aktivoitunut.

Ja eihän tietenkään millään avulla ole mitään hyviä seurauksia, jos minun auttamisessa ei lähdetä siitä mikä minä olen.
Siis tietenkin apua tarvin vain sellaisena kuin olen en minkään muunlaisena. Mulle tuntuu tosi oudolle se kun ihmiset puhuu mulle yleensä niin että mulle tuntuu että he puhuu jolain muulle. Tuo alkoi mulla jo lapsuudessa ja ihmettelin sitä aina psykopaatilleni että miksi ihmiset aina puhuu mulle niin että tuntuu että he puhuu jolloin muulle kuin mulle. Se voi johtua siitäkin osaltaan että mubn psykopaatti on aina halunnut vastata mun puolesta,

jueehihf kirjoitti:

Olet kovasti tuosta "avusta" ja sen kummallisuudesta ja epäeettisyydestä kirjoittanutkin. Vähemmän taas niistä vanhempiesi teoista tilanteissa, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen, jossa nyt olet.

Luonnettasi olet pyrkinyt kuvaamaan ja todistelemaan sellaiseksi, jota on varmaan yhtä vaikea uskoa todeksi kulttuurissamme kuin psykopaattiäitiä. Mutta kun jos kerran näin on ja tältä pohjalta tarvitset jotain... apua, niin ollakseen sitten vaikuttavaa niin tietysti asia tulee ottaa tosissaan.

Sehän olisikin että viranomaiset jakelisivat "en usko" -kommentteja asiakkailleen. Semmoinen voi ollakin usein lapsiuhrien kohtalo vähän joka paikassa. Varsinkin nuoret ja lapset on muutenkin syyllistettyjä ja syytettyinä milloin mistäkin milloin kenenkin kasvattajan ja psykiatrin ja vanhempien toimestamilloin minkäkin muodin mukaan... Ja vanheneva Suomi ei varmaan helpota asiaa, kun nuoruus koetaan monin tavoin uhaksi monien vanhenevien ihmisten taholta. Olen todistanut muutaman kerran (itseni lisäksi) keksi-ikäisiltä ja siitä ylöspäin niin törkeää käytöstä nuorta/lasta kohtaan ihan julkisesti että oikein häijyä teki.

Lue lisää

Joo olen huomannut minäkin että yllätyksekseni osa vanhemmista ihmisistä kohtelee tosi rumasti nuoria ihmisiä, ei ollenkaan henkisesti ravitsevasti niinkuin odottaisi vanhemmilta ihmisiltä. vaan ihan päinvastoin

poiuygfdxcvb kirjoitti:

Yhdistelet minuun kaikkea mikä ei minuun liity. tällä kertaa ruokasoodaa, mikä kuulostaa jo hieman huvittavalle. Luin tuon ruokasoodankyllä jostain netistä ja mietin että uskaltaako semmoista syödä. Olen kyllä kerran tummentuneeseen hampaaseen koittanut sitä, mutta en ole ole mikään vannoutunut ruokasooda ihminen...heheh

Lue lisää

Niin , kuten mainitsin, et oli muistikuva jostain mielen syövereistä, ehkä ajanjaksolta kun kirjoittelit eri nimmarillakin, mut tosis sit vaan muistin väärin.

Ei liittyny tuohon mitään sen kummempaa, kuin et muistikuvani oli väärä, et kyseessä oli sit eri henkilö. Saattoi johtua siitäkin, et tuo ko. muistamani henkilö oli kans joku taitelija tyyppi, et saatat ehkä tunteakkin hänet, kun niissä piireissä olet.

Mut tosiaan tosta ruokasoodasta on kohistu jo ajat sitten ja koulukuntia riittää, sekä puolesta, että vastaan