Miesvihasta (Mantoo-kamppanja)

Termi koetaan yleensä synonyyminä seläntakanapuhumiselle tai pahanpuhumiselle, mikä tarkoittaa sellaista "keskustelua" jota ei käytäisi normaalisti asianomaisen ollessa paikalla.. Naiset purkavat luultavasti myös tunteitaan todellakin. Tuli mieleen miesten ja naisten erilaisuus. Miesten juoruaminen koetaan "akkamaiseksi" mutta naisten melkein luonnolliseksi. Normaalisti miehen kuuluisi suojella naista(myös juoruilta) ja pysyä ulkopuolella "pitsin nypläyksestä"
Kovin miehekästä ei ole osallistua tai kuunnella juoruamista. Voisi sanoa että se ei ole miehekästä ollenkaan.
Jos miehet alkavat juoruilla kuin naiset, kovin paljon toivoa ei ole jäljellä.

Miesvihassasi näet kaikki miehet kourioija.
Tiesitkö että muslimikuttuurissa miehet ovat kovia kourimaan ja näitähän te haluatte lisää.

Juhannusjuhlissa Keuruulla näet ainakin "muutaman" tyrkyllä olevissa paljastavissa niukissa asusteissa olevia henkilöitä.
Mitähän tähän sanoisi David Wilkersson ja hänen vaimonsa jos olisivat helluntaikonferenssissa?

tätäköhaluat kirjoitti:

Miesvihassasi näet kaikki miehet kourioija.
Tiesitkö että muslimikuttuurissa miehet ovat kovia kourimaan ja näitähän te haluatte lisää.

Pöyristyttävää itsekeskeisyyttä. Raiskauksista ja seksuaalisestä häirinnästä ei siis saa puhua ilmiönä, ettei miehille tule paha mieli. Et siis miehenä ja kristittynä?? halua puhdistaa tätä mätäpaisetta yhteiskunnasta ja seurakunnista? Mitä se sinusta kertoo?

Pöyristyttävää.
Naiset saavat arvostella miehiä mutta miehet eivät naisia.
Esim. Ruotsi on maailman raiskaustilastoissa toisella sijalla.
Mistä nämä raiskaajamiehet ovat tulleet Ruotsiin?

Juuri naiset ajavat sukupuoletonta ideologiaa valtamedian naistoimittajien aivopesulla.
Kasvatus sukupuolettomuuteen pitäisi naisten mukaan aloittaa päiväkodeista ja kouluista.

Ongelma on yleismaailmallinen ja koskee kumpaakin sukupuolta sekä miehiä että naisia

Sulla on oma robleema, eli luonteenkierouma, jonka pyrit selittelemään mustan valkeaksi.
Eli ei onnistu, yritähän uudelleen, mutta vaatii luonteensa tutkimista vielä.

kieroumaa.on kirjoitti:

Sulla on oma robleema, eli luonteenkierouma, jonka pyrit selittelemään mustan valkeaksi.
Eli ei onnistu, yritähän uudelleen, mutta vaatii luonteensa tutkimista vielä.

Lue lisää

Voisitko tarkentaa? Missä kohdin "selitän mustan valkeaksi"?

Omasta mielestäni kirjoitin ja yleensäkin kirjoitan asioista siten kuin olen ne itse kokenut tai muilta vastaavaa kokeneilta kuullut, olen ehdottoman rehellinen sekä oikeudenmukainen osapuolelle jos toisellekin.

Koska syytät vakavien rikosten uhria ropleemaiseksi - joka onkin totta, ropleemoissa löytyy - ja luonteenkieroutumaksi - joka ei ole totta ja jota luonteenkieroumaa en myöskään yritä selittää valkoiseksi.

Kuinkahan tuon kirjoituksesi voisi tulkita? Rikoksen uhrin syyllistämiseksi, uhrin tunteiden vähättelyksi, uhrin särkyneen mielen selittämisen luonteenkieroutumaksi?

Luonteenkieroutuma? Onko minulla luonteenkieroutuma? Luonteeni oli kyllä alunperin melko iloinen, tempperamentikas ja nauravainen lapsen persoona, mutta sitten ulkopuoliset luonteenkeroumat puuttuivat moiseen autuudentilaan. On kylläkin totta, että itsepuolustuksena olen joskus, tilanteen niin vaatiessa, pyrkinyt ottamaan käyttööni myös ne samat aseet joilla minua vastaan hyökättiin, eli aggression, "lyömään takaisin kuin mies".

Oletko itse mies? Koet siis totuudenkirjoittamiseni luonteenkieroumana, sillä se tuo esiin monien miesten - ei kaikkien - luonteenkieroutumat?

Vai oletko nainen, ehkä mee-too? Et siedä kirjoittajaa, joka tahtoo olla oikeudenmukainen myös miehiä kohtaan?

Vain oikeudenmukaisuuden kautta voi tuomita.

Vai, miehenä et siedä tätä oikeudenmukaisuutta, joka vie sinulta aseet naisvihassasi? Tahdot hieman "kouluttaa" minua? "Antaa opetuksen"? "Ottaa huoralta luulot pois"?
.

Metoo-kampanja ei kaikilta osin ollut viisaasti toteutettu. Mutta kampanjan teemat ovat useimmille naisille omakohtaisesti tuttuja. Toivottavasti keskustelu rohkaisee naisia tekemään helpommin rikosilmoituksia silloin kun asia on aktuelli. Totuus on, että miehet ovat saaneet mellastaa rauhassa, koska naiset ovat olleet aivan liian kilttejä vuosikausia.

Seksuaalista häirintää ja jopa raiskauksia tapahtuu myös seurakunnissa. Eräs seurakunnan työntekijä raiskasi kaverini tilanteessa, jossa heidän oli määrä keskustella kirkon asioista. Sanoi jälkeenpäin, että ei sinua kukaan uskoa, sillä minä olen pastori ja sinä et ole kukaan.

Minulta on yritetty repiä vaatteet päältä työpaikalla. Tein joosefit ja pomolle jäi vain villatakki käteen. Ja paljon muuta vastaavaa. Oma lukunsa ovat eri seurakuntien vikkeläsormiset uskonveljet. Pari vanhimmistoveljeä oli niin törkeitä tapauksia, että piti jo ovelta tsekata, ettei satu lähietäisyydelle. Yksi pastori soitti kerran kotiin, että olen täällä alasti kylpyammeessa, tuletko seuraksi. Tunsin miehen vain ulkonäöltä.

Seksuaalirikollinen tai häiritsijä voi olla kuka tahansa. Eikä heillä ole otsassa varoituslappua. Miehet jotka puolustelevat tällaista toimintaa, ovat osa ongelmaa, vaikka eivät itse siihen syyllistyisikään.

capiche kirjoitti:

Metoo-kampanja ei kaikilta osin ollut viisaasti toteutettu. Mutta kampanjan teemat ovat useimmille naisille omakohtaisesti tuttuja. Toivottavasti keskustelu rohkaisee naisia tekemään helpommin rikosilmoituksia silloin kun asia on aktuelli. Totuus on, että miehet ovat saaneet mellastaa rauhassa, koska naiset ovat olleet aivan liian kilttejä vuosikausia.

Seksuaalista häirintää ja jopa raiskauksia tapahtuu myös seurakunnissa. Eräs seurakunnan työntekijä raiskasi kaverini tilanteessa, jossa heidän oli määrä keskustella kirkon asioista. Sanoi jälkeenpäin, että ei sinua kukaan uskoa, sillä minä olen pastori ja sinä et ole kukaan.

Minulta on yritetty repiä vaatteet päältä työpaikalla. Tein joosefit ja pomolle jäi vain villatakki käteen. Ja paljon muuta vastaavaa. Oma lukunsa ovat eri seurakuntien vikkeläsormiset uskonveljet. Pari vanhimmistoveljeä oli niin törkeitä tapauksia, että piti jo ovelta tsekata, ettei satu lähietäisyydelle. Yksi pastori soitti kerran kotiin, että olen täällä alasti kylpyammeessa, tuletko seuraksi. Tunsin miehen vain ulkonäöltä.

Seksuaalirikollinen tai häiritsijä voi olla kuka tahansa. Eikä heillä ole otsassa varoituslappua. Miehet jotka puolustelevat tällaista toimintaa, ovat osa ongelmaa, vaikka eivät itse siihen syyllistyisikään.

Lue lisää

Jos nyt puhutaan seurakunnassa tapahtuvasta häirinnästä, niin mulla on parin vuosikymmenen takaa rukoustilanteesta (Hgin Saalem), eli etupenkissä kämmenet ristissä ollen, kokemus kuinka selän takana olleella evankelistalla seisoi. Oli kivikova kyrpä selkääni vasten.

Tarina ei päättynyt aivan tähänkään.

Kuinka tuon koin? Ensinnäkin: meni usko helluntaievankelistojen hengellisyyteen. Järkytyin enemmänkin tästä asian hengellisestä puolesta, että joku voi seksuaalisesti hyväksikäyttää apua "etupenkistä" pyytämään tullutta nuorta naisihmistä. Jos jököttää, sille ei kai voi mitään, mutta pitäköön jökötyksensä sentään ulkopuolella fyysisen kosketuksen.

Myös erään toisen esirukoilijamiehen kohdalla koin saman.

En enää mene puljujen esirukoiltavaksi, mutta jos noin onneton tilanne sattuisi ja havaitsisin uudelleen vastaavaa, nousisin ja kajauttaisin samointein asian koko seurakunnalle. Joku tolkku huijaripuljujen rikoksissakin!

Sekä nais- että miesvihan takana on aina pelko. Joko tiedostettu tai tiedostamaton. Kaikilla peloilla on taipumus synnyttää vihaa pelon kohdetta kohtaan.

Miehet eivät tajua, että naisen on fyysisesti heikompana aina tavallaan varjeltava itseään. On mietittävä kehen voi luottaa. Mihin voi mennä ja kenen kanssa. Ja mitä reittejä kannattaa valita pimeällä liikkuessaan. Kyse on terveestä varautumisesta, ei niinkään pelosta.

Ei siis kannata olla niin itsekeskeinen, että loukkaantuu jos nainen väistää toiselle puolelle pimeällä kadulla vastaan tullessa. Jotkut yliherkät miehet ovat siitäkin kitisseet.

capihce kirjoitti:

Sekä nais- että miesvihan takana on aina pelko. Joko tiedostettu tai tiedostamaton. Kaikilla peloilla on taipumus synnyttää vihaa pelon kohdetta kohtaan.

Miehet eivät tajua, että naisen on fyysisesti heikompana aina tavallaan varjeltava itseään. On mietittävä kehen voi luottaa. Mihin voi mennä ja kenen kanssa. Ja mitä reittejä kannattaa valita pimeällä liikkuessaan. Kyse on terveestä varautumisesta, ei niinkään pelosta.

Ei siis kannata olla niin itsekeskeinen, että loukkaantuu jos nainen väistää toiselle puolelle pimeällä kadulla vastaan tullessa. Jotkut yliherkät miehet ovat siitäkin kitisseet.

Lue lisää

Jostain käsittämättömästä syystä olen aina ollut miesten mieleen. Itselläni ei ole ollut sitä ongelmaa, kuinka iskeä mies. Päinvastoin, tarjonta on ollut suuri. Muistan yhden kerran elämässäni hiukan avittaneeni tilannetta kun havaitsin vau-miten-komee-ja-ihana-miehen! astelevan kaljatuoppi kädessään vastaan pubin käytävällä.

Vaikka olen jo jonkin verran iäkäs tyttö, en pukeudu seksikkäästi, teen kaikkeni ettei kukaan mies minua edes huomaisi, niin havaitsen yhtäkkiä kiinnostuneen katseen ja kiroan mielessäni. Mitä minä teen väärin? Ehkä pirteä luonteeni - se kieroutuma - saa aikaan reaktioita vastakkaisessa sukupuolessa. Imartelevaa kyllä, kiitos, mutta todellakin haluan jo olla rauhassa!

Tähän sopii kasakkalaulu jonka käännös englanniksi löytyy youtuben asetuksista.
Ты ж меня обманула / Sä huiputit mua:
https://www.youtube.com/watch?v=gdPvaIXxm4Q

Itsessäni mahd. muhii parisen pisaraa kasakanverta, myös juutalaista, ehkä nämä osin selittävat persoonani epäsuomalaisen kummallisuuden.
.

EiEnääTurpaKiinni kirjoitti:

Jos nyt puhutaan seurakunnassa tapahtuvasta häirinnästä, niin mulla on parin vuosikymmenen takaa rukoustilanteesta (Hgin Saalem), eli etupenkissä kämmenet ristissä ollen, kokemus kuinka selän takana olleella evankelistalla seisoi. Oli kivikova kyrpä selkääni vasten.

Tarina ei päättynyt aivan tähänkään.

Kuinka tuon koin? Ensinnäkin: meni usko helluntaievankelistojen hengellisyyteen. Järkytyin enemmänkin tästä asian hengellisestä puolesta, että joku voi seksuaalisesti hyväksikäyttää apua "etupenkistä" pyytämään tullutta nuorta naisihmistä. Jos jököttää, sille ei kai voi mitään, mutta pitäköön jökötyksensä sentään ulkopuolella fyysisen kosketuksen.

Myös erään toisen esirukoilijamiehen kohdalla koin saman.

En enää mene puljujen esirukoiltavaksi, mutta jos noin onneton tilanne sattuisi ja havaitsisin uudelleen vastaavaa, nousisin ja kajauttaisin samointein asian koko seurakunnalle. Joku tolkku huijaripuljujen rikoksissakin!

Lue lisää

"Kuinka tuon koin? Ensinnäkin: meni usko helluntaievankelistojen hengellisyyteen. Järkytyin enemmänkin tästä asian hengellisestä puolesta, että joku voi seksuaalisesti hyväksikäyttää apua "etupenkistä" pyytämään tullutta nuorta naisihmistä."

Ymmärrän hyvin, sillä omat kokemukset ovat samansuuntaisia. Yritän kuitenkin ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisia.

Näissä tilanteissa on inhottanut eniten tekopyhyys. Puhutaan yhtä ja tehdään toista. Ja mikä törkeintä, yritetään vierittää syy naiselle. Huomasin jo kauan sitten pärjääväni paremmin ei-uskovaisten miesten kanssa, sillä he eivät teeskentele muuta kuin ovat.

Miehiä en kokemuksistani huolimatta vihaa, minulla on aina ollut miespuolisia kavereita. Mutta tekopyhyyttä en arvosta miehessä enkä naisessa.

KummaKasakanLapsi kirjoitti:

Jostain käsittämättömästä syystä olen aina ollut miesten mieleen. Itselläni ei ole ollut sitä ongelmaa, kuinka iskeä mies. Päinvastoin, tarjonta on ollut suuri. Muistan yhden kerran elämässäni hiukan avittaneeni tilannetta kun havaitsin vau-miten-komee-ja-ihana-miehen! astelevan kaljatuoppi kädessään vastaan pubin käytävällä.

Vaikka olen jo jonkin verran iäkäs tyttö, en pukeudu seksikkäästi, teen kaikkeni ettei kukaan mies minua edes huomaisi, niin havaitsen yhtäkkiä kiinnostuneen katseen ja kiroan mielessäni. Mitä minä teen väärin? Ehkä pirteä luonteeni - se kieroutuma - saa aikaan reaktioita vastakkaisessa sukupuolessa. Imartelevaa kyllä, kiitos, mutta todellakin haluan jo olla rauhassa!

Tähän sopii kasakkalaulu jonka käännös englanniksi löytyy youtuben asetuksista.
Ты ж меня обманула / Sä huiputit mua:
https://www.youtube.com/watch?v=gdPvaIXxm4Q

Itsessäni mahd. muhii parisen pisaraa kasakanverta, myös juutalaista, ehkä nämä osin selittävat persoonani epäsuomalaisen kummallisuuden.
.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta. Tulen vilkkaasta ja huumorintajuisesta savolais-karjalaisesta perheestä. Ja minäkin tunnen kieltämättä itseni välillä oudoksi linnuksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Onhan tuota vientiä ollut kotitarpeiksi. Olin jo varsin kunnioitettavassa iässä, kun minut yritettiin ostaa työmatkalla Uzbekistanissa. Useampia hevosia tarjottiin miespuoliselle kollegalle. Kollega vinoili aina jälkikäteen, että olisi pitänyt silloin myydä.:)

Miesten kanssa huumorintaju on tullut todella tarpeeseen. Enkä jaksa pienistä edes nipottaa. Mutta törkeyksien edessä minusta tulee tiukka täti.

capiche kirjoitti:

"Kuinka tuon koin? Ensinnäkin: meni usko helluntaievankelistojen hengellisyyteen. Järkytyin enemmänkin tästä asian hengellisestä puolesta, että joku voi seksuaalisesti hyväksikäyttää apua "etupenkistä" pyytämään tullutta nuorta naisihmistä."

Ymmärrän hyvin, sillä omat kokemukset ovat samansuuntaisia. Yritän kuitenkin ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisia.

Näissä tilanteissa on inhottanut eniten tekopyhyys. Puhutaan yhtä ja tehdään toista. Ja mikä törkeintä, yritetään vierittää syy naiselle. Huomasin jo kauan sitten pärjääväni paremmin ei-uskovaisten miesten kanssa, sillä he eivät teeskentele muuta kuin ovat.

Miehiä en kokemuksistani huolimatta vihaa, minulla on aina ollut miespuolisia kavereita. Mutta tekopyhyyttä en arvosta miehessä enkä naisessa.

Lue lisää

Juu. Itsekään en periaatteessa ole miestenvihaaja, se tässä traagista onkin.

Yhteenliittoutuminen kuitenkin aikaansaa melkoisen tahtojen taistelun, sillä luottamus miehiin on mennyt ja pyrin itse johtamaan tilanteita, myös osoittaakseni sekä itselleni että mainitulle miehelle, etten ole häntä alempi ja huonompi ihminen ja ennenpitkää jompi kumpi lähtee. 💔

Sillä monet miehet eivät siedä naisia jotka - edes symboolisesti - eivät suostu nenä verisenä palaamaan paikalleen lattialle, huoneen perimmäiseen nurkaan, "jonne kuuluu".

Sieltä alunperin nouseminen onkin vaikeaa, naiselta suoranainen "miehen työ"! 😶

Narsisteja on miehissä sekä naisissa.

EiEnääTurpaKiinni kirjoitti:

Jos nyt puhutaan seurakunnassa tapahtuvasta häirinnästä, niin mulla on parin vuosikymmenen takaa rukoustilanteesta (Hgin Saalem), eli etupenkissä kämmenet ristissä ollen, kokemus kuinka selän takana olleella evankelistalla seisoi. Oli kivikova kyrpä selkääni vasten.

Tarina ei päättynyt aivan tähänkään.

Kuinka tuon koin? Ensinnäkin: meni usko helluntaievankelistojen hengellisyyteen. Järkytyin enemmänkin tästä asian hengellisestä puolesta, että joku voi seksuaalisesti hyväksikäyttää apua "etupenkistä" pyytämään tullutta nuorta naisihmistä. Jos jököttää, sille ei kai voi mitään, mutta pitäköön jökötyksensä sentään ulkopuolella fyysisen kosketuksen.

Myös erään toisen esirukoilijamiehen kohdalla koin saman.

En enää mene puljujen esirukoiltavaksi, mutta jos noin onneton tilanne sattuisi ja havaitsisin uudelleen vastaavaa, nousisin ja kajauttaisin samointein asian koko seurakunnalle. Joku tolkku huijaripuljujen rikoksissakin!

Lue lisää

soffikos se on kans metoota kokenut niin kauheasti, on sulla ollut hirmuinen elämä!

ja näyttää vaan pahenevan vanhuutta elettäessä, siinä sitä on olkiukkoa riesaksi asti.

No voi sentään kehittelit hienon olkiukon mielessäsi ja toki julkistit sen eli pääsit ihan metoon lliepeille ja henkeen hihkumaan naiselämisen kamaluutta.

Eihän enää naiset uskalla liikkua pimeässä kadulla isommissa kaupungeissa ahdistelijoiden takia.
Seurakunnatkin ovat muuttuneet ahdistelupaikoiksi.

Älä välitä tuosta ahdistelijasta edellä. Kirjoituksemme osuivat ja upposivat erityisesti häneen ja loukatun hepinheiluttajan piti iskeä takaisin.

Hiusten värjääminen tummemiksi selvästi paransi uskoani, hyvä niin. Minä laihdutin kerran viisi kiloa ja aloin heti saamaan enemmän treffikutsuja. Otin myös rakennekynnet.

Oleylpeänainen kirjoitti:

Hiusten värjääminen tummemiksi selvästi paransi uskoani, hyvä niin. Minä laihdutin kerran viisi kiloa ja aloin heti saamaan enemmän treffikutsuja. Otin myös rakennekynnet.

Lue lisää

Mun ei tarvi kuin pukeutua säkkiin, olla mahdollisimman vaatimattoman näköinen ja piiloutua muiden selän taa niin jo joku miehenketale sinnekin kurkistaa...!

Nyt, kun uskon turvavälin miehiin levenneen riittävästi, uskaltaudun joskus, etenkin kyläreissulle, kuten hautajaisiin, laittamaan pientä meikkiä, en miesten vuoksi vaan saadakseni harmaan naamani näyttämään edes keskinkertaisen viehättävältä. Että erotun ainakin itse ruumiista, jota ollaan siunaamassa.

Hiuksia värjäsin vaaleammiksi pitkään, sillä en millään oppinut ymmärtämään miksi kullanvaaleat hiukseni yhtäkkiä ihan itsestään muuttuivat tummiksi. Jokin luonnonoikku? Ennenkuin tajusin, että Suomineito oli peilistä iäksi kadonnut ja vanha Iisakki ja Iivana tyttärineen siellä minua katseli. Äiti Venäjä ja Israelin sukukunnat.

Vaikeaa oli mutta lopulta hyväksyin tämän tosiasian.

https://www.youtube.com/watch?v=uBw1UvI6IGg

Pistetään me hyväksikäytetyt keskenämme tanssiksi, eikä hävetä, eikä piitata sivulta kuuluvista, "hurskaiden" hellarimiesten pilkkahuudoista! Meissä on voimaa, meitä ei nujerreta! Jos joku lyö meitä toiselle poskelle, lyödään me takaisin molemmille poskille!
.

#Meissä on voimaa, meitä ei nujerreta! Jos joku lyö meitä toiselle poskelle, lyödään me takaisin molemmille poskille!#
Muista että Jumala teki sinut miehen kylkiluusta.
Naiset eivät vain kestä totuutta.

Äärifeministeille kirjoitti:

#Meissä on voimaa, meitä ei nujerreta! Jos joku lyö meitä toiselle poskelle, lyödään me takaisin molemmille poskille!#
Muista että Jumala teki sinut miehen kylkiluusta.
Naiset eivät vain kestä totuutta.

Lue lisää

Minua ei ole tehty miehen kylkiluusta, en sentään niin vanha ole. Se ol Eeva joka tehtiin. Yrittäkää harhaopettajat pysyä nyt edes alkeellisessa totuudessa.

Minä kyllä kestän totuuden silloin kun sellaisen kuulen. Tällä forkalla totuus on kyllä useimmiten täysin hukassa.

Otsikkosi on viesti feministeille. Kuitenkin osoitat itse kirjoituksesi minulle. Yritä nyt päättää. Se on ihan helppoa! Mieti kelle kirjoitat ja sitten kirjoitat. Tarkoitan tällä, että koska en ole feministi, ei viestisi itseasiassa ole suunnattu minulle lainkaan.

Pettymys miehiin, ylpeytesi ja turhamaisuutesi ei ole Jumalan mielen mukaista.
Iisebelin käärmeet sihisköön.

1. Piet. 3:3
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

YmmärrettävääTotuutta kirjoitti:

Pettymys miehiin, ylpeytesi ja turhamaisuutesi ei ole Jumalan mielen mukaista.
Iisebelin käärmeet sihisköön.

1. Piet. 3:3
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

Lue lisää

Haista home.

"Me-too kampanja on isku huonoa miehisyyttä vastaan, mutta samalla menee lapsi pesuvedessä kun se tyrmää kaiken miehisyyden."

Miten metoo-kampanja tyrmää kaiken miehisyyden? Siinähän nostettiin esille pelkästään väärinkäytöksiä. Eihän kukaan ole sanonut, että kaikki miehet olisivat samanlaisia. On itsekeskeistä kääntää kaikkia asiat itseenä.

Kukaan ei ole myöskään sanonut, että miehen pitäisi hävetä seksuaalisuuttaan. Mutta kyllä miehenkin pitää pystyä hallitsemaan itseään niin, että hän tajuaa missä tilanteessa seksuaalisuus on ok ja missä taas ei.

Eikä se miesten seksuaalisuus nyt niin kauheasti poikkea naisten seksuaalisuudesta. Tynnyrissä kasvaneille miehille voi tulla yllätyksenä, että naiset reagoivat aivan yhtäläiseen seksikkäinä pitämiinsä vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Mutta kummallekin sukupuolelle on takuuvarmasti annettu myös aivot ja itsehillintä.

sinulla on paljon stereotypioita, en ole kokenut katseluun tai reagointiin olevan syytä.. En oikein ymmärrä, mikä tarve on nähdä jotain "himoa" vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen? Minulle kumppanuus on varmaan lähinnä, samojen arvojen jakamista tai että toisen kanssa viihtyy ja toinen jakaa samalla tavoin asioita.... niin miksi katsella jotain tai miksi se herättäisi jotain, toki tiedostan, että tietynlaiset piirteet voivat olla miellyttävämpiä , mutta esim. se sama voi päteä niin naiskauneuteenkin vaikka en ole homoseksuaali, niin ehkä enemmän saatan ajatella, että joku on kaunis ja saatan jollain tasolla ihailla jonkun kauneutta mutta en seksuaalisessa mielessä, siihen ei liity mitenkään mitään sellaista... mutta miksi niihin pitäisi jotenkin reagoida, siis tuijottamallako ja "iskemällä silmääkö"? sehän on jotain peliä, ja miksi sitä tehtäisiin sellaista?

Sanoisin, että himo on enemmänkin vietti, eikä se perustu rakkauteen.
Vietteihin perustuva elämä, ei ole onnellista elämää.

Eli miksi ihmiset tekee sitä, ovatko ihmiset vain viettiensä orjia... miksi reagoida, koska pelistä ei kukaan saa mitään ja se että joku aiheuttaa ulkoisesti jonkin reagtion, ei perustu siihen, että tietäisi mitä toinen on sisimmältään... en niinku ymmärrä, että uskis capiche heittää tuollaista kommenttia, tai siis kyllä muuten, mujtta niin järkevä capiche...

toisaalta... rakkaus tai sellainen, tunteenakaan, ei perustu mihinkään kovin järjelliseen... mihin se perustuu?

Niinpä niin.

eistereotyyppejä kirjoitti:

Sanoisin, että himo on enemmänkin vietti, eikä se perustu rakkauteen.
Vietteihin perustuva elämä, ei ole onnellista elämää.

Eli miksi ihmiset tekee sitä, ovatko ihmiset vain viettiensä orjia... miksi reagoida, koska pelistä ei kukaan saa mitään ja se että joku aiheuttaa ulkoisesti jonkin reagtion, ei perustu siihen, että tietäisi mitä toinen on sisimmältään... en niinku ymmärrä, että uskis capiche heittää tuollaista kommenttia, tai siis kyllä muuten, mujtta niin järkevä capiche...

Lue lisää

Jumala seksuaalivietin loi. Eikä sen kieltäminenkään ole tervettä. Siihen täytyy suhtautua vain vastuullisesti ja järkevästi kuten jalat maassa elävä capichekin tekee.:)

Mutta en minä aviomiestä ottaisi vain jakaakseni samat arvot. Kyllä siinä pitäisi olla muutakin vipinää. Seksi on iloinen asia vastuullisessa suhteessa. Eikä se ilo ole uskovaisiltakaan kielletty.

En tarkoita, etteikö aviosuhteessa saisi toimia kaikkineen osa-alueet, varmaan tulisi kaikkineen kokea että toinen on puoleensa vetävä, eikä se ole millään tavalla sinänsä ulkonäköasia... vetovoima ehkä liittyy muihin elementteihin... toisaalta kemioihin ei voi luottaa, mitä kokee.
Kemian kokeminen voi olla myös yksipuolinen kokemus.

ja toisaalta jos ajattelee pitkiä suhteita, ei voi kemian kokemukseen tai kokemattomuuteen... asioita lopettaa, suhteisiin liittyy paljon myös muutakin, jos esim. on elänyt toisen ihmisen kanssa, ei voi ajatella itsekkäästi. Joku toinen ihminen ei esimerkiksi paikkaa ongelmia ja toisenlaisessa suhteessa voisi olla samat tai eri ongelmat. Siksi kyse ei ole pelkästään kemioista.
Suhteet eivät yleensä ole koskaan täysin ongelmattomia, muuten kuin ehkä saduissa.

Kysymys on valtaa tavoittelevista naisista. Pitäisikö hyväksyä naisenemmistöinen seurakunta joka ei ole tervehenkinen ja eikä noudata apostolista raamatullista seurakuntamallia?

En hyväksy naisten henkistä ahdistelua ja juoruilua.
En hyväksy miesten ahdistelua.

ketjunaloittaja kirjoitti:

Kysymys on valtaa tavoittelevista naisista. Pitäisikö hyväksyä naisenemmistöinen seurakunta joka ei ole tervehenkinen ja eikä noudata apostolista raamatullista seurakuntamallia?

En hyväksy naisten henkistä ahdistelua ja juoruilua.
En hyväksy miesten ahdistelua.

Lue lisää

Kannatan ketjun aloituksen, eli aloittajan mielipidettä. Aloituksessa on epäilemättä totuutta, vaikken itse enää lähemmin tunne juuri helluntaiseurakuntien ongelmia. Mutta pystyn kyllä arvaamaan ja uskomaan mitä siitä tulee kun 17 nutturapäätä häärää johtotehtävissä ja miehet on alistettuina ajettu nurkkaan.

Oikeudet kuuluvat myös miehille, tämähän on selviö, eikä perättömästi pidä kenestäkään juoruilla. Mutta jos jossain on todella joku hävytön miehenpuoli näyttelemässä heppiään sakastin puolelta, niin kyllä tulee ottaa ikäänkuin hepistä kiinni, eli nostaa se pöydälle ja julkisesti käsitellä asia vaikkapa seurakunnan kokouksessa.

Naisten ajama sukupuolineutraalisuus on vihollisuutta myös naisia kohtaan.
Ällöttäviä nuo naismaiset miehet tai suomlaisia miehiä /naisia alistavat dominoleidit.

gambiannokikeppi kirjoitti:

Naisten ajama sukupuolineutraalisuus on vihollisuutta myös naisia kohtaan.
Ällöttäviä nuo naismaiset miehet tai suomlaisia miehiä /naisia alistavat dominoleidit.

"Naiset" eivät aja mitään tuollaista. Jotkut äänekkäät naiset voivat ajaa. Mutteivät suinkaan kaikki naiset. On kyseenalaista kuinka "naisia" tuollaiset "naiset" yleensä itse ovatkaan.

Itse kuulun ryhmään "naiset" enkä kannata moista muka-neutraalisuutta.

En jaksa edes piitata tuollaisesta, negatiivisesta "naisten" yleistämisestä. Emme kaikki ole yleisiä naisia.

Ehkä yhdistin vähän liioitellusti feminismin ja sukupuolineutraalin agendan toisiinsa. Vaikka jotain yhtäläisyyksiä niiden välillä varmaan onkin.
Toisaalta ymmärrän feminismiä, mutta siinäkin taitaa olla erilaisia "tyylisuuntia".
Sitä en ymmärrä, jos miehet hakevat naisten asemaa ja naiset miesten.
Sen voin kuitenkin sanoa, että melkein kaikki tuntemani miehet arvostavat naisia. (vaikka jutut voivat miesten kesken olla joskus toisia)
Varsinkin vakiintuneet ja parisuhteessa olevat. Ennemmin sinkuilla ja yksinäisillä tuntuu ongelmana miten tärähtää järjestelmään(voin olla väärässäkin((kaikkein vähiten toivoisi ongelman olevan ns.vakiintuneiden ja johtavassa asemassa olevien ) Järjestelmä itsessään tosin tuntuu välillä, jos ei nyt mielisairaalalta niin vähintään tärähtäneeltä ismeineen ja agendoineen. Mutta turha syyttää yhteiskuntaakaan jos oma huusholli on siivoamatta. Vaikkakin ei olisi pahitteeksi esim. oikeanlainen lainsäädäntö ja muut sitä tukevat systeemit..

Sinänsä "sukupuolineutraalisuus" on tosi asia, ettei sillä ole merkitystä mitä sukupuolta kukin edustaa, ainoa ero miesten ja naisten kesken taitavat yleensä olla fysiologisia.
Sukupuoli ei määritä, muuten ihmiset voivat olla erilaisia miten toimivat ja miten elävät ja miten ajattelevat asioista.

Ymmärrän tuon"ettei sillä ole väliä mitä sukupuolta edustaa" lauseen liittyvän paremmin tasa arvoon, kuin miesten ja naisten erilaisuuteen.
Stereotypiat tulevat rasitteiksi, jos ne sisältävät malleja ja rakenteita(alisteisia tai ohjaavia) niin että ne vaikuttavat miehen ja naisen(ja varsinkin lasten) persoonallisuuteen väärällä tavalla.
Miehelle on kuitenkin tärkeää tietää, että hän on tekemisissä nimenomaan naisen, eikä neutrin, tai toisen miehen kanssa. Luullakseni se on naiselle yhtä tärkeää.
Se mitä kukin ajattelee omasta sukupuolestaann, on tietysti subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Mielestäni sukupuolten erilaisuudella on kuitenkin merkitystä silloin, kun erilaiset ihmiset määrittävät omia rajojaan. Jos mallit muuttuvat tunnistamattomaksi(neutreiksi) ei osata enää samaistua puoleen tai toiseen.

Varmaan yleisesti tai stereotyyppisesti ihmiselle voi olla tärkeää, onko tekemisissä miehen tai naisen kanssa... riippuu varmaan mitä tarkoitetaan, missä tekemisissä?
Enhän minä nytkään tiedä periaatteessa keskustelisinko miehen vai naisen kanssa, luultavasti miehen sen mukaan, että sanot miehelle on jokin tärkeää, ja sanot tietäväsi yleisesti miesten ajatukset.

Miksi jonkin sukupuolen malliin pitäisi samaistua? Miksi nainen ei voisi kasvaa korjaamaan autoja ja vaikka rakentamaan terassia(toki fysiologia voi joihinkin asioihin tuoda haasteensa, jos joutuu kantamaan painavia tavaroita). Pukeutuminenkin ja ulkoiset tavat, ovat lähinnä kulttuurisia ja jos tässä kulttuurissa mies olisi pukeutunut hameeseen, niin se olisi normaalia miesten mielestä, joskushan miehet ovat pukeutuneet hameeseen melkeistäpä... jos vaikka esim. barokkiaikakauden pukeutumista, siinä on tämän päivän miehelle hyvin feminiinisiksi ajateltuja piirteitä, miehet käyttivät peruukkeja, meikkasivat, puuteroivat ja vaatteissa saattoi olla röyhelöä ja pitsiä.

Minusta on hieman ehkä yksinkertaista ajatella, suppeasti tämän päivän miesnäkökulmalla asiaa, koska historiassa tiedetään, joskus miesten olleen jopa keikarimaisempia kuin naiset ikään, tai ainakin saman verran. Toki voi löytyä historiasta lihasten pullisteluakin, ainakin sodankäynnin ihanteeseen, on liitetty mielikuvana muskeliset miehet peitsien tai kirveiden kanssa heilumassa. Mutta ei ole stereotypioita, aikakausi voi määrittää tiettyjä asioita, miten yleisesti toimitaan, tämä aikakausihan on suvaitseva esimerkiksi erilaisuutta kohtaan tietyllä tapaa.

Jokaisellahan on oikeus olla sukupuoleen katsomatta, sellainen kuin on.

Vaikka itse tiedostaisin, todennäköisimmin pitäväni esimerkiksi vastakkaisesta sukupuolesta tietyllä tapaa, en koe että sen henkilökohtaisen mieltymykseni kautta, etteikö jollakin toisella olisi oikeus pitää vaikka samasta sukupuolesta, jos niin tahtoo tehdä, ja kokee sen asian niin. Ajattelen että rakkauskaan ei määrittele rajoja toisaalta. Ei toinen ihminen voi rajata toisen ihmisen ajattelua tai elämäntapaa tai tapaa toimia.

Stereotypia syntyy käsittääkseni siten että on olemassa jokin ihmiskuva(malli) johon yhteisö "pervertoituu" esim. patriarkaarisessa yhteiskunnassa.
Tämän vastakohtana voidaan nähdä esim.yltiöliberalismi joka poistaa vanhoja rakenteita.
Molemmilla äärilaidoilla lienee heikkoutensa ja ehkä vahvuutensakin. Kysymys on ihmiskuvasta . Siitä minkä katsotaan olevan stereotyyppistä ja minkä ei. Tämä vaihtelee varmaan myös eri kulttuureissa.
Se liittynee yksilöllisyyteen ihmiskuvaan (stereotyyppiset ihmiset ovat( myös)yksilöitä ja aikansa lapsia?) Kaikki kulttuurit ja yhteiskunnat ovat varmaan jonkin varran luoneet stereotypioita ja alistavia rakenteita esim diktatuurin kautta (muuten olisi kysymys täydellisestä kulttuurista) Aikaisemmin yleinen miehen ammatti oli sotilas. Onko se stereotypia?
Samoin mikä tahansa ammatti tai status voidaan nähdä stereotypisenä ajan kuluessa?
Mutta se ei vielä todista väitteen todenperäisyyttä kokonaan, koska ilmiötä olisi tutkittava myös historiallisesti. Tässä mielessä ei ole varmaa miten koko termi stereotypia pitäisi määritellä. Helpompi olisi ehkä puhua ihmiskuvasta, koska siitä lienee koko ajan kyse kun puhutaan ihmisen käyttäytymisestä ja roolimalleista.
Ihmiskuva muuttuu koko ajan. Sukupuoli pysyy kuitenkin samana erilaisista ilmiöistä huolimatta. Sukupuolen määrittely sen sijaan saattaa muuttua ja elää koko ajan. Loppujen lopuksi jokainen sukupolvi "päättää" itse mihin rooliin haluaa samaistua ja mihin olla samaistumatta. Ainakin yksilöllisen "maun"ja kokemuksen suhteen. Silti en ajattele että on samantekevää miten valitsen tai mitä ajattelen, tai en ajattele omasta ja toisten rooleista ihmisinä.
Voin ainoastaan päättää millainen itse haluan olla ja mihin samaistua. Lisäksi jotkut menneisyyden stereotyyppiset ilmiöt voivat myöhemmin tulla hyväksyttäviksi jos niiden syntymekanismi ja tausta ymmärretään( myös toisinpäin) Vaara on myös siinä että luisutaan liian sallivaan suuntaan ja hylätään "vanhat hyvät" mallit joita ei tarvitsisi vällttämättä vaihtaa. Vaikka tieto ja esim psygologia kehittyy koko ajan, haasteena on psygologeillakin nähdä ihminen ihmisenä eikä stereotypiana..
Yksi uuden sukupolven heikkouksista voi olla siinä, että se pitää itseään parempana kuin vanhat sukupolvet. Tästä on myös esimerkkejä historiasta kuten ranskan vallankumous ja varmaan muitakin löytyy.

Mutta kysyit hyvän kysymyksen (jos se oli kysymys..) "miksi pitäisi samaistua.. sukupuoleen" ?
En tiedä onko ilmaisu "pitäisi" oikea tässä tapauksessa, mutta luullakseni sitä(samaistumista) tapahtuu jatkuvasti joko tietoisesti tai tiedostamattomasti ihmisten välillä. ( esim. miten lapset "matkivat" vanhempiaan )

Ihmisellä näyttää olevan luontainen taipumus siihen.
Puhutaan hyvistä tai huonoista roolimalleista jotka vaikuttavat eri tavalla.
Filosofiassa ja tieteessä puhutaan(kiistellään) tänään "vapaasta tahdosta" ja valinnanvapaudesta (tällä hetkellä kunnon debatti)
Eli siitä onko ihmisellä vapaa valinnanmahdollisuus vaiko ei.
Tästä on erilaisia mielipiteitä ja teorioita..

Persoonan vapaasta tahdosta puhuttaessa lähestytään samalla uskonnollisia ja moraalisia kysymyksiä (tieteen painajainen)
Moraali vaatii hyvän ja pahan myöntämistä. so. valintaa niiden välillä.
Tästä kiistellään. Koskien ihmiskuvaa ja erilaisiin tyyppeihin samaistumista, lähestytään siis ihmisyyden "ydintä" olemusta.. Mitä ihmisyys ylipäätään on , tai ihmisenä oleminen?
Kellä on oikeus sanoa mikä on ihmisyyttä??(onko ihminen..eläin?!?..)

Todellisuudessa jokainen valitsee, kukin tavallaan. Onko se tragediaa vai komediaa paljastuu ehkä myöhemmin. Joskus "hyvä" voi olla parhaan vihollinen. Joka osaa erottaa ne toisistaan luultavasti tietää jotain valinnasta..
Onko mallit alistavia ja pakottavia, vai persoonallisuutta tukevia, vaikuttaa siis valintaan. Kuitenkin jokaisella on myös oma persoonallisuus jolla hän tulkitsee "juttuja"..

Siksi "ongelma" on mielestäni ymmärrettävä, varsinkin lasten ja nuorten kannalta, jotka miettivät omaa rooliaan miten "sopeutua yhteiskuntaan,"Nähdäkseni ns. kasvatuksessa(tästä on jostain syystä tullut miltei halventava termi) on kyse juuri siitä, että on turvallinen(aikuinen) roolimalli johon samaistua. Samalla kasvatukseen kuulunee sekin, että tuetaan kunkin yksilöllistä persoonallisuutta ja vahvistetaan sitä.
Mutta tuo "miksi pitäisi tai miksi ei pitäisi" liittynee juurikin ihmisen brobleeman eli tarkoitukseen ja olemassaoloon..

Kasvatuksella voidaan tukea positiivisesti ominaisuuksia tai heikentää, mutta ei välttämättä muuttaa luontaisia mekanismeja, joita esim. geenipooli mikä ihmisessä on tuottanut. Puhutaan persoonallisuuden piirteistä, joissa on paljolti mukana myös perimä, se on ikävän kaiun tuottava sana nyky-yhteiskunnassa, mutta se on totuus, että tietyllä tapaa meillä ei ole valinnan mahdollisuuksia ja toisaalta, on mahdollisuus, tukea positiivisia ominaisuuksia ja heikentää negatiivisia. Kaikki eivät ehkä osaa tai kykene ajattelemaan, tekevänsä valintoja, he vain toimivat miten toimivat, mutta harvemmille valinta on filosofinen kysymys, on ihmisiä jotka ikäänkuin ohjautuvat, eivätkä he mieti välttämättä syitä tai seurauksia pidemmälle. Toiset taas ehkä enemmän pohtivat etiikan ongelmia myös käytännössä.

Sukupuolirooleista, käsittääkseni, jo lapsena näkyy jollain tavalla, jos eroaa yleisesti ajatelluista määritelmistä esimerkiksi oletetusta sukupuolesta ja suhteessa siihen, miten ihminen ohjautuu, tuolloin ei terapiat tai kasvatus tuota sellaisia tuloksia mihin yhteiskunta(uskontokin) voisi omasta näkövinkkelistä ohjata, silloin siirrytään ajattelemaan yksilön etua, jotta ihminen olisi hyväksytty ja saisi kokea hyväksyntää, niistä lähtökohdista, miten hän itse kokee. Tänä päivänä ehkä enenevässä määrin, yksilön oma kokemus on etusijalla myös yhteiskunnallisesti. Tämä kehitys on ollut huima ihan viime vuosikymmeninä. Vielä kahdeksankymmentä luvulla tai yhdeksänkymmentäluvulla viime vuosisadalla asiat olivat aivan toisin. Ehkä tuleva sukupolvi on enemmän itsensä kanssa tasapainossa siinä mitä on? Vastaako sitten mallit mitä yhteiskunta tarjoaa todellista elämää muiden ihmisten kanssa ja keskuudessa? Riippuu varmana tukirverkosta, mitä ihmisellä on, on sitten mikä tahansa piirre sellainen, mikä ei ole ollut yhteiskunnallisesti katsottuna suotavaa yleisesti, ainakaan ennen vanhaan tai uskonnon näkövinkkelistä katsottuna. Yhteiskuntahan ei suosi monia muitakaan asioita, esim. arkuutta tai hiljaisuutta, ihmisen tulisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, omata hyvät kielelliset taidot jne. Jo työ ja kouluelämässä vaaditaan sosiaalisia taitoja. Itseasiassa ne ovat keskeinen piirre, ja osa mukautumista ja että tulee osata ja kyetä mukautumaan eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa, onko kyse asiasta mihin ei voisi vaikuttaa? Ikävä kyllä, tämän päivänkin yhteiskunta, vaikka edistystä on tapahtunut ja tapahtuu, on vielä jossain määrin aika raadollinen, erilaisuus, jota ei koeta positiiviseksi erilaisuudeksi... ei ole hyväksyttävää eli kyllä tietyssä määrin, ihminen joutuu mukautumaan pärjätäkseen, joko luontaisesti tekee niin, tai opettelee tekemään niin, jos ei ole osannut.

Sukupuoli on eri asia kuin sukupuoliroolit. Sukupuoli määräytyy jo ennen syntymää. Sukupuoliroolit ovat keksittyjä. Ja niiden avulla yritetään valitettavasti myös hallita yksilöitä käyttäytymään tietyllä tavoin.

Yksilöiden väliset erot ovat tosiasiassa isompia kuin sukupuolten väliset erot. Sekin on synnynnäistä. Valmiin sosiaalisen roolin omaksuminen on psyykkisesti yhtä tuhoisaa sekä miehille että naisille. Sillä silloin yksilö ei saa olla oma itsensä ja hänen lahjansa jäävät ehkä käyttämättä.

Minä olen esim. naisena hallinnut aina paremmin isoja kokonaisuuksia kuin pitsinnypläystä. Törmään vastaavasti miehissä jatkuvasti pitsinnyplääjiin. Jokainen mies ei ole suuria kokonaisuuksia hallitseva johtaja. Ja jos häneltä sitä vaaditaan, niin hän voi yhtä huonosti kuin nainen, jota yritetään ahtaa valmiiseen muottiin.

Niin ihmiset ovat erilaisia yksilöinä, sukupuolisuus ei vaikuta siihen hallitseeko jotain asioita vai ei. ja yhteiskunta ei luo pelkästään sukupuolille paineta olla tietynlaisia vaan myös yksilöille on paineet olla yhteiskunnan velvoitteiden mittaisia... tässä kärrynpyörässä tuntuu välillä, ettei täytä lainkaan niitä mittoja... jotkut näyttävän täyttävän... joskus mietin, täyttävätkö oikeasti vai esittävätkö roolin liian hyvin? pitäisikö minunkin pyrkiä näyttelemään rooli muille?

Välillä tuntuu itsestä, että ei hallitse mitään kokonaisuuksia, ei pieniä eikä suuria, sitä vain tarvotaan eteenpäin vuodesta toiseen, jollain jota kutsutaan sisuksi ja selviydytään päivästä kerrallaan yksitellen.

Mielenkiintoinen ajatus tuo että pitää olla sosiaalinen yhteiskunnassa pärjätäkseen,
mutta samanaikaisesti suvaita erilaisuutta.
Ajatus on selvästikin ristiriitainen siinä mielessä, että jos samaan aikaan vaaditaan vapautta, ja kuitenkin sosiaaliset säännöt ehdollistavat ja rajoittavat..
Yhden psygologisenkin mallin mukaan koko yhteiskunta sairastuu jos se ei huolehdi heikommista jäsenistään. Jos esim työelämä uuvuttaa liikaa (vaikkapa pakottavien sosiaalisten mallien vuoksi) on vaarana, että eläkekassa ym. yhteiskunnan tukijärjestelmä ei enää selviä laskusta.
Yksinkertaistetusti taustasyynä voisi ajatella pinnallisuuden ja yksilökeskeisyyden, joka yhdessä talouden maksimoinnin kanssa on luonut tilanteen. Valta on rahaa, mutta kuka kyseenalaistaa sen rakenteet jos se sanelee säännöt?
Ehkä kansallinen psykoanalyysi olisi paikallaan kaiken muun "keskustelun" ja politiikan ohella.
Varsinkin jos lasku tulee myöhemmin maksettavaksi.
Joskus filosofit miettivät valtion rakenteita ja etsivät sopivia malleja osana poliittista järjestelmää. Jos aika on ajanut filosofoinnin ohi, toivottavasti hätäjarru löytyy ,
kunhan raiteita riittää. Tuskin auttaa sekään jos höyryä lyödään lisää ja samaan aikaan matkustajat tippuu junasta.
Mutta jos kannatetaan suvaitsevaisuutta mutta juuri sillä, jos sitä korostetaan liiaksi ja passivoidaan asiat aivan kuin että kasvimaakin kasvaisi ja juurtuisi ilman istutusta ja siemeniä ja että lapsi kasvaisi itsestään kunhan osataan varoa, ja olla suvaitsevaisia niin siihen en välttämättä usko..
Tai jos lapselle opetetaan että mitään sukupuolten erilaisuutta ei ole olemassakaan.
(eri asia on tietysti pakottaa tai vaatia jotain sellaista mikä on sopimatonta ja luonnonvastaista..)
Mutta luultavasti siitä keskustellaankin yhteiskunnassa. Haitaksi ei varmaan olisi että ne asiantuntiat jotka ovat perillä näistäkin asioista saisivat äänensä kuuluviin.
Ehkä ongekman syy on vielä osaksi hämärän peitossa ja tarvitaan jotain lisää.

yleensäkin yksilöajattelu on sallittu, mutta se pitää tehdä tiettyjen sosiaalisten sääntöjen mukaan. Pitää myös opetella olemaan kohtelias, vaikka sinulle kukaan ei olisi ikinä ollut samalla tavoin kohtelias, on opittava katsomaan silmiin, hymyiltävä, on opittava puolustautumaan mutta sekin pitää osata tehdä oikealla tavalla, kyllä... kaiken kaikkiaan, ihmisen pitää ymmärtää sosiaalisia pelisääntöjä tai on pulassa ja voi olla pulassa, vaikka osaisikin ne... yhteiskunnassa asiat perustuvat tehokkuuteen ja vaikka usein tietyllä tapaa on ymmärrys ihmisen kantokyvyn rajoista, sitä ei välttämättä aina realistisesti löydy, ei yksistään sosiaaliset asiat aiheuta kuormitusta, ajallisesti tiukka aikataulu, jos siinä ei ole varaa muuttuviin tilanteisiin, voi aiheuttaa stressiä monissa eri ammateissa ja työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus sen ohella, tämän vuoksi ihmisen tulisi olla tasapainossa myös työn ulkopuolella, jolloin tulee merkittävään rooliin ihmisellä silti sosiaaliset rakenteet, ne "tukirakenteet", toki myös ihmisellä pitää itsellään muuten olla asiat reilassa itsensä kanssa.

Onko sukupuolten erilaisuus kuinka pitkälle opetettu asia? Jos vanhempi vie poikaa lätkään ja tyttöä kaunoluistelemaan, kuka opetti säännön? miksi tyttö ei voinut pelata lätkää? tai monethan kyllä oikeasti pelaavatkin, mutta varmaan vähemmän uskovien piireissäkö?

toisaalta sosiaalisen selvitymisen vuoksi, poikaa pitäisi viedä lätkään.. ei kaunoluistelemaan, ehkä? mutta eikö lapsi itse ohjaudu siihen mitä haluaa tehdä? onko tytölle sosiaalisesti suotavampaa pelata lätkää kuin pojan tanssia vaikka balettia? ja onko kyse tuolloinkin yhteiskuntaluokista miten? duunarit eivät hyväksy ja taas, akateemisesti koulutetummat voivat olla toista mieltä... mutta miksi yhteiskunta perustuu tuollaiseen?

Yksi tekijä voi olla identiteettiin liittyvän hämmennyksen suhteen se, että vanhemmat ovat ehkä olleet kypsymättömiä kasvattajina..
Esimerkiksi isä on voinut vaatia pojalta miehisyyttä ja samanaikaisesti olemuksellaan tai muulla tavalla antanut pojalle väärän miehen mallin.
Eli lapsi joutuu ristiriitaan joka vaikuttaa hänen psyykkiseen ja ehkä fyysiseenkin kehitykseen
kasvussa pojasta mieheksi.
Se voi vaikuttaa myös seksuaaliseen kehitykseen ja suuntautumiseen.
En tiedä aiheesta kaikkea, mutta ajattelisin että tässä voi olla jokin yhteys.
Nuori hakee yleensä (miltein epätoivoisesti) isä tai äitihahmoa varsinkin jos sellainen puuttuu lähistöltä.
Vielä suvut voivat olla hajaantuneena eri paikkakunnille ja perheet asuvat erikseen.
Koti ja yhteisön tuki on varmaan nuorelle vähintään yhtä tärkeitä kuin aikuisellekkin.
Ehkä sitten voi käydä niinkin että lapsi tai nuori "protestoituu roolissaan," mutta hän toisenlaisessa kasvuympäristössä(jossa hänellä olisi ollut aito maskuliininen miehen malli)olisi suuntautunut ja ehkä käyttäytynytkin eri tavalla..
Tämä on yksi näkökulma, mutta varmaan löytyy muitakin jotka selittävät näitä asioita.
Varmaan samassa kasvuympäristössä lapset voivat silti olla erilaisia ja suuntautua esim. erilaisiin ammatteihin jne. Kuitenkin miten jokaisen yksilöllisyys otetaan huomioon niin ettei esim jalkapalloilijasta tehdä pakolla insinööriä tai toisin päin. Eli huomioidaan erilaisuus ja erilaiset lahjat.
Luultavasti ongelma tuulee silloin vastaan jos tätä erilaisuutta ei oteta huomioon ja se voi sitten vaikuttaa lapsen ja nuoren kasvuun eri tavoin..

eistereotyyppejä kirjoitti:

yleensäkin yksilöajattelu on sallittu, mutta se pitää tehdä tiettyjen sosiaalisten sääntöjen mukaan. Pitää myös opetella olemaan kohtelias, vaikka sinulle kukaan ei olisi ikinä ollut samalla tavoin kohtelias, on opittava katsomaan silmiin, hymyiltävä, on opittava puolustautumaan mutta sekin pitää osata tehdä oikealla tavalla, kyllä... kaiken kaikkiaan, ihmisen pitää ymmärtää sosiaalisia pelisääntöjä tai on pulassa ja voi olla pulassa, vaikka osaisikin ne... yhteiskunnassa asiat perustuvat tehokkuuteen ja vaikka usein tietyllä tapaa on ymmärrys ihmisen kantokyvyn rajoista, sitä ei välttämättä aina realistisesti löydy, ei yksistään sosiaaliset asiat aiheuta kuormitusta, ajallisesti tiukka aikataulu, jos siinä ei ole varaa muuttuviin tilanteisiin, voi aiheuttaa stressiä monissa eri ammateissa ja työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus sen ohella, tämän vuoksi ihmisen tulisi olla tasapainossa myös työn ulkopuolella, jolloin tulee merkittävään rooliin ihmisellä silti sosiaaliset rakenteet, ne "tukirakenteet", toki myös ihmisellä pitää itsellään muuten olla asiat reilassa itsensä kanssa.

Onko sukupuolten erilaisuus kuinka pitkälle opetettu asia? Jos vanhempi vie poikaa lätkään ja tyttöä kaunoluistelemaan, kuka opetti säännön? miksi tyttö ei voinut pelata lätkää? tai monethan kyllä oikeasti pelaavatkin, mutta varmaan vähemmän uskovien piireissäkö?

Lue lisää

"Mielenkiintoinen ajatus tuo että pitää olla sosiaalinen yhteiskunnassa pärjätäkseen, mutta samanaikaisesti suvaita erilaisuutta."

Tällaisiin paradokseihin yhteiskunnassa törmää. Käytännössä erilaisuutta hyväksytään aika huonosti. Ja sen vuoksi esim. työpaikalla on viisasta sopeutua jossain määrin toimintakulttuuriin. Kunhan vetää rajan siihen, ettei ryhdy muuttamaan persoonaansa tai arvojaan. Elämässä ei pärjää, ellei osaa myös joustaa.

"Aito johtaminen ei "katso henkilöön", vaan kohtelee tasapuolisesti ja samalla ottaa yksilön huomioon."

Juuri näin. Johtaminen on ihmisten johtamista ja motivoimista - myös yksilötasolla - eikä pelkästään asioiden kanssa näpertämistä. Ja siksi se on aina haastavaa ja mielenkiintoista.

Hyvä johtajuus ei kuitenkaan liity sukupuoleen, vaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Naiset ovat esim. hyviä johtajia kansainvälisissä ympäristössä, jossa henkilöstö tulee eri kulttuureista. Eri kulttuurien kanssa toimittaessa on osattava lukea myös sanattomia viestejä. Ja nainen on siinä keskimäärin parempi kuin mies.

Mitä tulee kykyyn tehdä päätöksiä, niin sekin on henkilökohtainen eikä sukupuoliominaisuus. Jämäköitä vastuullisia päättäjiä löytyy niin miehistä kuin naisistakin. Toisaalta organisaatioissa törmää jatkuvasti miehiin, jotka ovat sietämättömiä venkoilijoita, kun pitäisi tehdä päätöksiä. Ja luonnollisesti myös heidän sielunsisariaan.

Tälle päivää iittyy myös eräs havainto, toisen ihmisen sanaton viestintä, silmien pyörittely kertoi jotain, ajatuksista, jollain tapaa se loukkasikin, kerroin aika rehellisesti jostain, se kuuluu luonteeseeni, en esitä jotain mitä en ole... koin, että hän arvosteli käytöksellään minua. Ehkä hän tahtoi niin tehdäkin? Miksi?
Olen aina ollut hyvä lukemaan sanatontakin viestintää, mutta en ole hyvä tekemään päätöksiä, enkä ole johtajatyyppiä. Sosiaalisissa tilanteissa minulle ehkä liikaa merkitsee se, mitä joku ajattelee minusta ja joskus liikaa myötäilen. Ja ehkä joskus joihinkin tilanteisiin on liittynyt kateuttakin, mitä on ollut vaikea käsittää, kun en ymmärrä kateutta sillä tavoin, se ei ole kovinkaan vahva piirre itsessäni.

olisi muuten helpompi ihmiselle itselleen jos ei näkisi sanatonta viestintää, siitä näkee oikeat ajatukset, olen ehkä joissain tapauksissa erehtynyt, mutta aika useasti olen osunut oikeaan, ja olen sen kautta tavallaan kuin tiennyt ennalta, mitä esim. jonkin asian kanssa tuleman pitää... osaan ehkä myös kuunnella "pieniä vihjeitä", jotka eivät ole aina tarkoituksellisia, puheesta... sen kaiken kokoaminen on tietenkin tulee helposti mutta tietyllä tapaa kuormittavaa, koska en halua, että esim. joku toinen päättää asioistani ja joudun yleensä puntaroimaan omaakin mielipidettä ettenhän vain sorru siihen, että en johonkin "suostuisi" tai "lähtisi" asioihin sillä tavoin mukaan, koska haluan vain tehdä itsenäisiä päätöksiä ja että vastustaisin jotain sitä kautta, koska jos näen että pyritään ohjaamaan johonkin suuntaan enkä ole varma mikä on hyväksi, vaan että pystyisin todellisesti puntaroimaan asioissa jonkin asian olevan oikein.

Toisaalta kun olen tiedostanut että olen ollut toisten ohjailtavissa liikaa, ehkä sitä on voinut oppia myös tietyllä tavalla katsomaan asioita sen kautta... ei halua olla ohjailtavissa, mutta sehän ei tarkoita, etteikö joku olisi oikeassa jossain asiassa... kas siinä pulma...

on paljon ihmisiä jotka eivät muuten tunnista sanatonta viestintää tai näe ilmeiden merkityksiä, ja sillä on suojeleviakin vaikutuksia, joltain kantilta katsottuna, ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä koskaan.

Tutkia voisi sitäkin ,miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Sanattomien viestien tulkitsemisessa voi olla myös omat riskinsä. Tarvii olla hyvä ihmistuntija (tai johtaja) , että osaa yhdistää viestit oikeisiin lokeroihin ja osoitteisiin..
Luultavasti kyky voi olla heikkous tai vahvuus tässäkin tapauksessa. Joskus ihmiset myös "lukitsevat roolinsa" toisiinsa ja ruletti on valmis..

( "kirjailijan" vapaudella .. "meillä on täällä sellainen ja sellainen ihminen joka käyttäytyy niin ja niin ja osaa, pystyy ja ajattelee näin ja näin" (ja juttu vahvistetaan "sanattomista viesteistä" joita väritetään kahvitauolla pullat ja kahvit suussa)
Toisin sanoen ennakko asenteet voi kylvää ennakkoluuloja ja vääriä roolimalleja, ja ihmiset ei enää itsekään tiedä missä mennään..on hauska ja helppo lukea sen typerän pomon tai esimiehen, alaisen tai kenen tahansa sanatonta viestintää, ja tajunnan virtaa..
ja sitten julistaa diagnoosi kerralla kuntoon.
Luultavasti johtamiseen kuuluukin jonkinlainen "oppositiossa" oleminen niin, että ei kiinnitetä väärällä tavalla yksityiskohtiin huomiota..
Siinä on tänä päivänä varmaan lisähaasteena sekin, että sosiaalisia taitoja korostetaan liikaa.
Mutta mikä on liikaa tai liian vähän johtamisessa, tai missä tahansa, määräytyy tosiaankin henkilön luonteen ja muun perusteella.
Sukupuolista puhuttaessa niillä on mielestäni roolinsa ainakin identiteetin kannalta ja siinä, miten ihminen voi "roolinsa sisällä" elää omana itsenään rikkomatta toisia.
Aito johtaminen vaatinee miestä ja naista yhtä paljon kuin kulttuuri ihmisyyttä..

eistereotyyppejä kirjoitti:

olisi muuten helpompi ihmiselle itselleen jos ei näkisi sanatonta viestintää, siitä näkee oikeat ajatukset, olen ehkä joissain tapauksissa erehtynyt, mutta aika useasti olen osunut oikeaan, ja olen sen kautta tavallaan kuin tiennyt ennalta, mitä esim. jonkin asian kanssa tuleman pitää... osaan ehkä myös kuunnella "pieniä vihjeitä", jotka eivät ole aina tarkoituksellisia, puheesta... sen kaiken kokoaminen on tietenkin tulee helposti mutta tietyllä tapaa kuormittavaa, koska en halua, että esim. joku toinen päättää asioistani ja joudun yleensä puntaroimaan omaakin mielipidettä ettenhän vain sorru siihen, että en johonkin "suostuisi" tai "lähtisi" asioihin sillä tavoin mukaan, koska haluan vain tehdä itsenäisiä päätöksiä ja että vastustaisin jotain sitä kautta, koska jos näen että pyritään ohjaamaan johonkin suuntaan enkä ole varma mikä on hyväksi, vaan että pystyisin todellisesti puntaroimaan asioissa jonkin asian olevan oikein.

Toisaalta kun olen tiedostanut että olen ollut toisten ohjailtavissa liikaa, ehkä sitä on voinut oppia myös tietyllä tavalla katsomaan asioita sen kautta... ei halua olla ohjailtavissa, mutta sehän ei tarkoita, etteikö joku olisi oikeassa jossain asiassa... kas siinä pulma...

on paljon ihmisiä jotka eivät muuten tunnista sanatonta viestintää tai näe ilmeiden merkityksiä, ja sillä on suojeleviakin vaikutuksia, joltain kantilta katsottuna, ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä koskaan.

Lue lisää

"olisi muuten helpompi ihmiselle itselleen jos ei näkisi sanatonta viestintää,"

Tavallaan, mutta siitä on myös erittäin paljon hyötyä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tahattomat mikroilmeethän peilaavat ihmisten vaihtelevia tunnetiloja, eikä kaikkea toisen pään sisällä tapahtuvaa kannata edes ryhtyä miettimään.

paitsi että kaikki ei ole aina tahattomia mikroilmeitä, joskus toinen viestijä voi myös näyttää ylireagoidusti mitä mieltä hän on ilmeillään... mikroilmeitä ei ehkä kannata huomioida... mutta jos joku katsoo aina esimerkiksi kuin halveksuva ilme naamallaan, luultavasti hän haluaa osoittaa halveksuntaansa vai mitä luulet? entä jos lisäksi sinulla esim. aina tulee olotila, että teet kaiken väärin mitä teetkin, et uskalla olla inhimillinen, joku mainitsee jokaisesta virheestä, olet varpaisillasi... oletko välittämättä... luultavasti, koska ajattelet, että saat olla mikä olet... mutta tämmöisen kaltaista esiintyy ja voisi sattua kohdallesi?

eistereotyyppejä kirjoitti:

paitsi että kaikki ei ole aina tahattomia mikroilmeitä, joskus toinen viestijä voi myös näyttää ylireagoidusti mitä mieltä hän on ilmeillään... mikroilmeitä ei ehkä kannata huomioida... mutta jos joku katsoo aina esimerkiksi kuin halveksuva ilme naamallaan, luultavasti hän haluaa osoittaa halveksuntaansa vai mitä luulet? entä jos lisäksi sinulla esim. aina tulee olotila, että teet kaiken väärin mitä teetkin, et uskalla olla inhimillinen, joku mainitsee jokaisesta virheestä, olet varpaisillasi... oletko välittämättä... luultavasti, koska ajattelet, että saat olla mikä olet... mutta tämmöisen kaltaista esiintyy ja voisi sattua kohdallesi?

Lue lisää

Ajattelisin, että sellainen ilmeily on huonoa käytöstä. Tuskin vaivaisin päätäni sen enempää. Sivistymätön käytös on hänen ongelmansa.

En ole suoraan sanoen kovin riippuvainen muiden mielipiteistä. Jos sille tielle lähtee, niin joutuu vetämään itsensä kahdeksikolle, eikä sekään riittäisi. Ja jos sellaiseen uhraa aikaa, niin energia ei riitä tärkeämpään.

Em. ei tietenkään tarkoita, etteikö elämässäni olisi myös ihmisiä, joiden näkemyksiä arvostan. En tosin ole niistäkään riippuvainen.

ravist kirjoitti:

Tutkia voisi sitäkin ,miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Sanattomien viestien tulkitsemisessa voi olla myös omat riskinsä. Tarvii olla hyvä ihmistuntija (tai johtaja) , että osaa yhdistää viestit oikeisiin lokeroihin ja osoitteisiin..
Luultavasti kyky voi olla heikkous tai vahvuus tässäkin tapauksessa. Joskus ihmiset myös "lukitsevat roolinsa" toisiinsa ja ruletti on valmis..

( "kirjailijan" vapaudella .. "meillä on täällä sellainen ja sellainen ihminen joka käyttäytyy niin ja niin ja osaa, pystyy ja ajattelee näin ja näin" (ja juttu vahvistetaan "sanattomista viesteistä" joita väritetään kahvitauolla pullat ja kahvit suussa)
Toisin sanoen ennakko asenteet voi kylvää ennakkoluuloja ja vääriä roolimalleja, ja ihmiset ei enää itsekään tiedä missä mennään..on hauska ja helppo lukea sen typerän pomon tai esimiehen, alaisen tai kenen tahansa sanatonta viestintää, ja tajunnan virtaa..
ja sitten julistaa diagnoosi kerralla kuntoon.
Luultavasti johtamiseen kuuluukin jonkinlainen "oppositiossa" oleminen niin, että ei kiinnitetä väärällä tavalla yksityiskohtiin huomiota..
Siinä on tänä päivänä varmaan lisähaasteena sekin, että sosiaalisia taitoja korostetaan liikaa.
Mutta mikä on liikaa tai liian vähän johtamisessa, tai missä tahansa, määräytyy tosiaankin henkilön luonteen ja muun perusteella.
Sukupuolista puhuttaessa niillä on mielestäni roolinsa ainakin identiteetin kannalta ja siinä, miten ihminen voi "roolinsa sisällä" elää omana itsenään rikkomatta toisia.
Aito johtaminen vaatinee miestä ja naista yhtä paljon kuin kulttuuri ihmisyyttä..

Lue lisää

"Siinä on tänä päivänä varmaan lisähaasteena sekin, että sosiaalisia taitoja korostetaan liikaa."

On hyvä huomata, että sosiaaliset taidot ovat täysin eri asia kuin sosiaalisuus. Sosiaalisuus on ulospäin suuntautuneisuutta. Sosiaalisia taitoja voi olla - ja erittäin usein onkin - myös introverteilla.

Sosiaaliset taidot ovat vain toisen ihmisen huomioon ottamista. Ei tarvitse leikkiä Leelian lepotuolia tai tehdä ihmisistä syväanalyysejä. Eikä mitään muutakaan, joka ei sovi omaan luonteeseen. Pitää vain pitää silmät auki sen suhteen mitä ympärillä tapahtuu.

Juu sosiaaliset taidot on eri.. asia kuin sosiaalisuus .. " taidot" voi tosin olla selviytymiskeino ja varmaan hyvä sellainen..vaikka siinäkin voi olla jonkunlaisia rajoituksia .. varsinkin jos sosiaaliset tilanteet muuttuvat pelkäksi selviytymiseksi .. "sosiaalisessa tilanteessa olevat ottavat huomioon muita sosiaalisessa tilanteessa olevia jotka sopeutuvat ja ottavat edelleen toisia huomioon ja kaikki ottavat kaikkia huomioon" ..aikamoinen ruletti .. sitten ne jotka väsyvät tai eivät halua tai jaksa olla huomion kohteena tai ottaa muita huomioon heitetään sairaalaan ja lyödään pilleripurkki kouraan.. loput voidaan laittaa mielisairaalaan..jos vielä jää joku jäljelle hänelle voidaan suositella eutanasiaa.. mikä ihana maailma

ravist kirjoitti:

Juu sosiaaliset taidot on eri.. asia kuin sosiaalisuus .. " taidot" voi tosin olla selviytymiskeino ja varmaan hyvä sellainen..vaikka siinäkin voi olla jonkunlaisia rajoituksia .. varsinkin jos sosiaaliset tilanteet muuttuvat pelkäksi selviytymiseksi .. "sosiaalisessa tilanteessa olevat ottavat huomioon muita sosiaalisessa tilanteessa olevia jotka sopeutuvat ja ottavat edelleen toisia huomioon ja kaikki ottavat kaikkia huomioon" ..aikamoinen ruletti .. sitten ne jotka väsyvät tai eivät halua tai jaksa olla huomion kohteena tai ottaa muita huomioon heitetään sairaalaan ja lyödään pilleripurkki kouraan.. loput voidaan laittaa mielisairaalaan..jos vielä jää joku jäljelle hänelle voidaan suositella eutanasiaa.. mikä ihana maailma

Lue lisää

Miksi sosiaaliset tilanteet ovat pelkkää selviytymistä? Siksikö, että peilaa neuroottisesti muiden reaktioita, eikä uskalla olla oma itsensä?

Mitäs jos vain ottaisi vapauden olla oma ainutlaatuinen itsensä? Ja hyväksyisi sen, että kaikki eivät ehkä tykkää, mutta jotkut saattavat tykätäkin. Vapaus on minun kokemukseni mukaan sitä, että lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä ja keskittyy sen sijaan elämään.

Kukaan ei ole täydellinen. Ja kun vähän pintaa raapaisee, niin myös sosiaalisilla ja itsevarmoilta vaikuttavilla on aivan samoja riittämättömyyden tunteita. Me kaikki olemme aika lailla samassa veneessä. Se on vain elämää.

Lievä ahdistus voi olla viesti siitä, että tekee vääriä asioita . Vakavampien oireiden syy on harvemmin tässä päivässä. Menneisyyden käsittelemättömät ja kielletyt tunteet oireilevat aina ennenpitkää ahdistuksena, masennuksena tai vaikka vihana.

Omien ongelmien yhteiskunnallistaminen on nykyään kovin suosittu puolustusmekanismi. Mutta se on vain pakoa ongelmista, jotka pitäisi vapautuakseen käsitellä.

Näinhän se on. Toisaalta yhteiskunnankin ongelmat pitäisi nähdä ja olla niistä perillä. Omat ongelmat voi näkyä yhteiskunnassa eri tavoilla, mikä ei tietenkään ole puolusteltavissa..

Mutta joskus jonkun erityis alan asiantuntija tietää oman siivunsa yksityiskohdat mutta ei näe kokonaisuutta. Jos sitten säädetään lakeja yksioikoisesti, vaarana on että ongelmat kasaantuvat entisestään.
Jossain tulee raja vastaan ja kansalaiset alkavat reagoida.

Sairaus voidaan nähdä myös neuroottisesta peilaamisesta johtuvana. Jotkut kokevat olevansa vainottuja koko ikänsä. Toiset eivät jaksa elää neuroosinsa kanssa.
Jos tunnettaisiin sairauden syntymekanismi voitaisiin ymmärtää taustalla oleva syy.

Tässä mielessä oire voi kertoa sairaudesta jotain (joka on sen aiheuttaja). Ja sen kautta päästä jäljille. Usein sairas ihminen kärsii siitä että hänet nähdään syyllisenä ja sairaana,
Hänet identifioidaan ja personoidaan nimellä "sairas". Tästä lääketehtaat ovat myös hyvin perillä. Toisin sanoen jos rakenteet keskittyvät enemmän oireisiin eikä esim. ennaltaekäisyyn se näkyy ennen pitkää.

En tiedä onko tehty tutkimusta yksilön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta koskien näitä ilmiöitä. Yleensä ajatellaan niiden olevan fyysiseen tai psyykkiseen kuormitukseen liittyviä. Tai pelkästään somaattisia eli kehollisia tai psykosomaattisia psyykeeseen liittyviä, ja sitten analysoidaan sitäkautta.
Yhteiskunta elää pitkälti veromarkoista ja markkinavoimista. Toisaalta jos rakenteet tulevat liian kalliiksi pitää keksiä jokin selviytymiskeino.

Alkuperäinen kertomus on vanhassa testamentissa (1 Kuningasten kirjassa) jossa Isebel "johti"verhojen takaa petollisesti ja häikäilemättämästi heikon miehensä (Kuningas Ahabin) nukkehallitusta. Hän mm. murhautti ja vainosi "kilpailijoitaan"( esim.( muistaakseni )naapurinsa joka ei suostunut myymään viinitilaansa kuninkaalle) Tästä termi on lähtöisin.
Raamatussa noituus ja epäusko ovat rinnakkaisia merkitykseltään.
Usein ne liitetään valitun kansan Israelin halveksumiseen ja vainoamiseen.
Sen katsotaan liittyvän myös Jumalan lain hylkäämiseen eli laittomuuteen.
Siitä termin varoittava jälkikaiku.

no voi hyvää päivää taas. Ketähän ne israaelilaiset vainosi ja tuhosi ja murhautti? Ai niin, hys hys... israelilaisia ei saa arvostella, eikä jumalan valittua kansaa.

raviste kirjoitti:

Alkuperäinen kertomus on vanhassa testamentissa (1 Kuningasten kirjassa) jossa Isebel "johti"verhojen takaa petollisesti ja häikäilemättämästi heikon miehensä (Kuningas Ahabin) nukkehallitusta. Hän mm. murhautti ja vainosi "kilpailijoitaan"( esim.( muistaakseni )naapurinsa joka ei suostunut myymään viinitilaansa kuninkaalle) Tästä termi on lähtöisin.
Raamatussa noituus ja epäusko ovat rinnakkaisia merkitykseltään.
Usein ne liitetään valitun kansan Israelin halveksumiseen ja vainoamiseen.
Sen katsotaan liittyvän myös Jumalan lain hylkäämiseen eli laittomuuteen.
Siitä termin varoittava jälkikaiku.

Lue lisää

Vaikkakin Iisebeliksi haukuttuna, en tunnista itsessäni tuollaista henkeä.

Aidosti uskovainen nainen ei heittäydy Iisebeliksi. Iisebelin henki voi elää joissain jumalattomissa naisissa, muttei kaikissa heissäkään. Tuo Iisebel on ollut ihan omaa luokkaansa.

Totta on, että esim. ev.lut.kirkossa tapaa tätä henkeä. Helluntailaisista en tiedä, varmasti sielläkin.

Kammottava horo.
.

irtokarkit ei ne enää maistu niinkuin silloin lapsena, niitä sai jollain kymmenellä pennillä(mummon markkoja), olisikohan niitä ollut viidelläkin pennillä... oli merkkareita... sellaiset merenneitokarkit oli kans hyviä. :)

Joskus miehillä voi olla taakkanaan naisvihaa joka on siirtynyt heihin miehen naiseen(esim isän tai jonkun sukulaisen) kohdistuneesta vihasta.
Ketju on seuraavanlainen: Ensin jompikumpi alistaa toista(koska on tullut itse alistetuksi) Sovitaan että alistaja on mies. Mies alistaa siis vaimoaan jolloin lapsi reagoi siihen, ja kokee sen koskevan itseään esim. äidin(ja isän) puheen, tai puhumattomuuden kautta.
Tutkimuksissa on huomattu , että lapsi "ottaa itseensä" vanhempiensa riidat ja imee ilmapiiriä kuin sieni. Lapsi(tässä tapauksessa poika) kokee äidin vihaavan itseään koska isä on alistanut äitiä (mies on vihannut itseään, koska hän on ollut itse alistettu lapsi joka on aijemmista sukupolvista imenyt itseensä "juttuja") Toisin sanoen tässä on itseään toistava ketju , joka vaikuttaa miehessä ja naisessa.
Jokainen on ollut pienenä lapsi ja imenyt itseensä asioita. Minkä sille kukaan voi, mitä on lapsena kokenut, tai mihin sukuun syntynyt. Mutta kenen elämä on tarpeeksi pitkä purkamaan menneisyyttä ? Ja onko yhteiskunta valmis siihen?
Joskus lapsi on jätetty heitteille kun aikuiset ryyppäävät. Onko ihme jos" tuttipullolle" on käyttöä myöhemmin. Siihen tuskin auttaa sekään, jos viinaa saa halvalla ruokakaupasta.
Veronmaksajien ja suuryritysten lompakkoa se tottakai helpottaa hetkellisesti. Lääketehtaista puhumattakaan. Aikuiset saavat sillä välin kiistellä tasa arvosta.

tasarv kirjoitti:

Joskus miehillä voi olla taakkanaan naisvihaa joka on siirtynyt heihin miehen naiseen(esim isän tai jonkun sukulaisen) kohdistuneesta vihasta.
Ketju on seuraavanlainen: Ensin jompikumpi alistaa toista(koska on tullut itse alistetuksi) Sovitaan että alistaja on mies. Mies alistaa siis vaimoaan jolloin lapsi reagoi siihen, ja kokee sen koskevan itseään esim. äidin(ja isän) puheen, tai puhumattomuuden kautta.
Tutkimuksissa on huomattu , että lapsi "ottaa itseensä" vanhempiensa riidat ja imee ilmapiiriä kuin sieni. Lapsi(tässä tapauksessa poika) kokee äidin vihaavan itseään koska isä on alistanut äitiä (mies on vihannut itseään, koska hän on ollut itse alistettu lapsi joka on aijemmista sukupolvista imenyt itseensä "juttuja") Toisin sanoen tässä on itseään toistava ketju , joka vaikuttaa miehessä ja naisessa.
Jokainen on ollut pienenä lapsi ja imenyt itseensä asioita. Minkä sille kukaan voi, mitä on lapsena kokenut, tai mihin sukuun syntynyt. Mutta kenen elämä on tarpeeksi pitkä purkamaan menneisyyttä ? Ja onko yhteiskunta valmis siihen?
Joskus lapsi on jätetty heitteille kun aikuiset ryyppäävät. Onko ihme jos" tuttipullolle" on käyttöä myöhemmin. Siihen tuskin auttaa sekään, jos viinaa saa halvalla ruokakaupasta.
Veronmaksajien ja suuryritysten lompakkoa se tottakai helpottaa hetkellisesti. Lääketehtaista puhumattakaan. Aikuiset saavat sillä välin kiistellä tasa arvosta.

Lue lisää

"Joskus miehillä voi olla taakkanaan naisvihaa joka on siirtynyt heihin miehen naiseen(esim isän tai jonkun sukulaisen) kohdistuneesta vihasta."

Esimerkin kautta opitaan. Mutta sama seuraa, jos pojan kasvattaa nainen, joka vihaa miehiä. Vastaavasti naisia vihaava ehkä väkivaltainen isä kasvattaa tyttärestään miehiä vihaavan.

Mies ja naisviha ovat niitä syntejä, jotka siirtyvät perintönä sukupolvesta toiseen, ellei joku katkaise ketjua omalta kohdaltaan. Kannattaa miettiä mitä asenteita antaa perinnöksi lapsilleen.

No joo.. noin se varmaan suurinpiirtein menee. Siinä on sitten erilaisia rooleja ja ihmisiä pallot hukassa kuka mitenkin. Erikoista ja traagista miten se on vaikuttanut lapsiin ja aikuisiin sukupolvissa eteenpäin.. vihollisen taktiikka on aikojen alusta ollut sekoittaa ihmissuhteet ja roolit sellaisiksi että ihmisen olisi vaikea kasvaa ihmiseksi., Siinä se voi onnistua vain jos esim. kulttuuri suosii vääriä mies ja naismalleja tai epäjumalanpalvontaa.
Aikamoinen vyyhti purettavaksi. Onneksi epäjumalat(niitä ei oikeasti ole olemassa) elävät yhtä kauan kuin epäuskokin joka haihtuu onneksi sen tunnetun R- sanan kautta. Samalla roolit voivat loksahtaa kohdilleen kun kohtaaminen mahdollistuu itsetuntemuksen kautta. Yksinkertaista mutta totta eikä varmaan tosiaankaan sellaista etteikö ketjua kannattaisi katkaista.
Vihahan elää pelon kautta . Kuka noitten kaverusten väliin uskaltautuu "rauhan asein" niin ketjut meni poikki ajat sitten. Rakkaus ja viha on kolikon kaksi puolta. Siitä varmaan se mustasukkaisuus..

Mutta miehen on rakastettava naista kuten Kristus seurakuntaa. Ja avioliitossa vallitsee seksuaalinen tasa-arvo, sillä "miehen ruumis kuuluu vaimolle ja vaimon miehelle". Nainen voi siis vaatia oikeuksiaan siinä kuin mieskin.

Sanaa alistuminen ei luonnollisesti tarvitse edes käyttää terveessä ja rakastavassa ihmisuhteessa. Naisvihamielisimmät kommentoijat tuskin edes ovat ihmissuhteessa.

Hesarissa oli tänään artikkeli netissä muhivista maailmanlaajuisista naisvihaliikkeistä. Yksi sen edustaja syyllistyi Kanadassa autolla ihmisjoukkoon ajamiseen. Tapoihini ei kuulu etsiä demoneja joka nurkan takaa. Mutta olen jo pitkään ollut vakuuttunut, että naisviha ja miesviha ovat henkivaltoja.

capiche kirjoitti:

Mutta miehen on rakastettava naista kuten Kristus seurakuntaa. Ja avioliitossa vallitsee seksuaalinen tasa-arvo, sillä "miehen ruumis kuuluu vaimolle ja vaimon miehelle". Nainen voi siis vaatia oikeuksiaan siinä kuin mieskin.

Sanaa alistuminen ei luonnollisesti tarvitse edes käyttää terveessä ja rakastavassa ihmisuhteessa. Naisvihamielisimmät kommentoijat tuskin edes ovat ihmissuhteessa.

Hesarissa oli tänään artikkeli netissä muhivista maailmanlaajuisista naisvihaliikkeistä. Yksi sen edustaja syyllistyi Kanadassa autolla ihmisjoukkoon ajamiseen. Tapoihini ei kuulu etsiä demoneja joka nurkan takaa. Mutta olen jo pitkään ollut vakuuttunut, että naisviha ja miesviha ovat henkivaltoja.

Lue lisää

Minä en usko kyseessä olevan henkivallan, vaan ihmisten luonnolliset reaktiot luonnonvastaiseen demokratiaan.

Tietynlainen maailmanjärjestys on ollut aikojen alusta asti. Viime vuosisadan, jo 1800-luvunkin puolelta alkanut feministinen liike meni ohi terveen järjen ja sen hedelmiä ovat nämä täysin luonnottomat sukupuolijaot. Ei ihme jos miehet hermostuvat ja myös syyttömät naiset saavat kärsiä tästä naisvihasta. Jos naisella on vähänkin omia ajatuksia, joku mies heti luulee naista "feministiksi". Naisella on aivot ihan Jumalan luomina, eikä niiden käyttöön tarvita jotain feminismiä.

Alun alkaen femismillä oli hyvät tarkoitusperät, että nainen tunnustettiin yleensäkin ihmiseksi, ei vain kissan veroiseksi.

Demokraattinen yhteiskunta on heikentänyt ihmisiä. Miehet eivät yritä, monet heittäytyvät alkoholismiin, ovat ruikuttajia ja naisten hoivattavia. Kuka tällaisia miehiä voi kunnioittaa? Naisen on pakko olla se joka pitää kodin pystyssä. Nolostunut mies yrittää haalia miehisyytensä rippeet ja käyttää nyrkkiään kun ei enää muuta ole. Onneksi naisilla on paistinpannut.

Nyt joudutaan jo kysymään tulisiko leipäjonot laittaa vastikkeellisiksi. Leipäjonot ovat paljolti lisänneet ihmisten avuttomuutta. Naiset eivät osaa tehdä ruokaa: toisten tekemät valmisruuat haetaan ilmaiseksi. Jääpi sekin raha ryyppäämiseen!

Himppasen huonommat ajat terästäisivät ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin, samaten lapsia. Käpylehmät voisivat tehdä paluunsa.
.

capiche kirjoitti:

Mutta miehen on rakastettava naista kuten Kristus seurakuntaa. Ja avioliitossa vallitsee seksuaalinen tasa-arvo, sillä "miehen ruumis kuuluu vaimolle ja vaimon miehelle". Nainen voi siis vaatia oikeuksiaan siinä kuin mieskin.

Sanaa alistuminen ei luonnollisesti tarvitse edes käyttää terveessä ja rakastavassa ihmisuhteessa. Naisvihamielisimmät kommentoijat tuskin edes ovat ihmissuhteessa.

Hesarissa oli tänään artikkeli netissä muhivista maailmanlaajuisista naisvihaliikkeistä. Yksi sen edustaja syyllistyi Kanadassa autolla ihmisjoukkoon ajamiseen. Tapoihini ei kuulu etsiä demoneja joka nurkan takaa. Mutta olen jo pitkään ollut vakuuttunut, että naisviha ja miesviha ovat henkivaltoja.

Lue lisää

22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,

Mistä olet muka keksinyt että jumala tai raamattu kannattaa tasa-arvoisuutta? Etkö osaa lukea? Tässähän selvästi pakotetaan nainen alistumaan miehen tahtoon. Keksit varmaan jotakin positiivista tästäkin:

5. Moos. 22:23-24 Jos raiskauksen uhri ei ole huutanut tarpeeksi kovaa, kivitä hänet kuoliaaksi.

Kimmo_Kuu_Seikkailuun kirjoitti:

22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,

Mistä olet muka keksinyt että jumala tai raamattu kannattaa tasa-arvoisuutta? Etkö osaa lukea? Tässähän selvästi pakotetaan nainen alistumaan miehen tahtoon. Keksit varmaan jotakin positiivista tästäkin:

5. Moos. 22:23-24 Jos raiskauksen uhri ei ole huutanut tarpeeksi kovaa, kivitä hänet kuoliaaksi.

Lue lisää

"3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa."

Ks. yllämainittu Paavalin ohje. Siinä kuvataan varsin tasa-arvoista seksuaalista suhdetta avioliitossa. Yhteiskunnallisesta tasa-arvosta en tietenkään puhunut mitään, sillä siihen päästiin länsimaissakin vasta 70-luvulla.

capiche kirjoitti:

"3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa."

Ks. yllämainittu Paavalin ohje. Siinä kuvataan varsin tasa-arvoista seksuaalista suhdetta avioliitossa. Yhteiskunnallisesta tasa-arvosta en tietenkään puhunut mitään, sillä siihen päästiin länsimaissakin vasta 70-luvulla.

Lue lisää

Kuuntele sinä jumalasi ohjeita:

13 "Jos saatte tietää, että jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän asuttaviksenne, 14 on kelvottomia miehiä, jotka ovat viekoitelleet kaupunkinsa asukkaat palvelemaan muita, teille vieraita jumalia, 15 tutkikaa asiaa ja selvittäkää se tarkoin. Jos käy ilmi, että sellainen iljettävä teko todella on tapahtunut, 16 teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa. 17 Kaikki sieltä saatu saalis on koottava keskelle toria. Sitten koko kaupunki samoin kuin kaikki saalis on poltettava kokonaisuhrina Herralle, teidän Jumalallenne. Sellainen kaupunki pysyköön ikuisesti rauniokasana; sitä ei saa enää koskaan rakentaa uudestaan.

Tokiossa asuu noin 13,2 miljoonaa ihmistä, niistä noin 0,7 on kristittyjä. Jos tottelet jumalasi käskyjä mene tappamaan kaikki ne jotka eivät ole kristinuskoisia. Muuten et sokeana lampaana tottele jumalaasi ja joudut helvettiin ikuisiksi ajoiksi.

LapsuudenKäpylehmät kirjoitti:

Minä en usko kyseessä olevan henkivallan, vaan ihmisten luonnolliset reaktiot luonnonvastaiseen demokratiaan.

Tietynlainen maailmanjärjestys on ollut aikojen alusta asti. Viime vuosisadan, jo 1800-luvunkin puolelta alkanut feministinen liike meni ohi terveen järjen ja sen hedelmiä ovat nämä täysin luonnottomat sukupuolijaot. Ei ihme jos miehet hermostuvat ja myös syyttömät naiset saavat kärsiä tästä naisvihasta. Jos naisella on vähänkin omia ajatuksia, joku mies heti luulee naista "feministiksi". Naisella on aivot ihan Jumalan luomina, eikä niiden käyttöön tarvita jotain feminismiä.

Alun alkaen femismillä oli hyvät tarkoitusperät, että nainen tunnustettiin yleensäkin ihmiseksi, ei vain kissan veroiseksi.

Demokraattinen yhteiskunta on heikentänyt ihmisiä. Miehet eivät yritä, monet heittäytyvät alkoholismiin, ovat ruikuttajia ja naisten hoivattavia. Kuka tällaisia miehiä voi kunnioittaa? Naisen on pakko olla se joka pitää kodin pystyssä. Nolostunut mies yrittää haalia miehisyytensä rippeet ja käyttää nyrkkiään kun ei enää muuta ole. Onneksi naisilla on paistinpannut.

Nyt joudutaan jo kysymään tulisiko leipäjonot laittaa vastikkeellisiksi. Leipäjonot ovat paljolti lisänneet ihmisten avuttomuutta. Naiset eivät osaa tehdä ruokaa: toisten tekemät valmisruuat haetaan ilmaiseksi. Jääpi sekin raha ryyppäämiseen!

Himppasen huonommat ajat terästäisivät ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin, samaten lapsia. Käpylehmät voisivat tehdä paluunsa.
.

Lue lisää

"Minä en usko kyseessä olevan henkivallan, vaan ihmisten luonnolliset reaktiot luonnonvastaiseen demokratiaan."

Olet siis diktatuurin kannalla. Löytyyhän niitä maailmalta. Voin antaa vinkkejä mistä voit hakea tervettä ja luonnonmukaista elämää. Siellä on kyllä semmoinen pieni vaara, että kaikki itsenäiset ajattelijat päätyvät vankilaan.

Oletko tullut ajatelleeksi miksi lähes kaikki maailman patriarkalliset yhteiskunnat ovat jokseenkin kehittymättömiä ja epäinhimillisiä. Ihmisten - niin miesten kuin naisten - tarpeet on lakaistu roskiin eliitin tarpeiden tieltä. Eliitti päättää puolestasi, sinä kumarrat ja kiität. Että sellaista tervehenkisyyttä.

Oletko todella sitä mieltä, että netin miesyhteisöt, joissa vaihdetaan tietoja parhaista tavoista pettää vaimoja, yllytetään raiskauksiin, fantasioidaan naisten tappamisesta ja paloittelemisesta tai levitetään naisten tappovideoita, ovat ihan vaan luonnollinen reaktio. Minusta ne ovat absoluuttisen pahuuden ilmentymiä.

Viha kasvaa, kun sitä yhdessä ruokitaan. Ja kun tällaiselle pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Kuten naisiin kohdistuvia väkivaltavideoita ladanneen Peter Madsenin, Turun puukottajan ja Kanadan naisia vihaavan autoterroristin tapauskin osoittaa. Ja näitä ennen lukemattomat naisiin kohdistuneet sarjaväkivallanteot.

capiche kirjoitti:

"Minä en usko kyseessä olevan henkivallan, vaan ihmisten luonnolliset reaktiot luonnonvastaiseen demokratiaan."

Olet siis diktatuurin kannalla. Löytyyhän niitä maailmalta. Voin antaa vinkkejä mistä voit hakea tervettä ja luonnonmukaista elämää. Siellä on kyllä semmoinen pieni vaara, että kaikki itsenäiset ajattelijat päätyvät vankilaan.

Oletko tullut ajatelleeksi miksi lähes kaikki maailman patriarkalliset yhteiskunnat ovat jokseenkin kehittymättömiä ja epäinhimillisiä. Ihmisten - niin miesten kuin naisten - tarpeet on lakaistu roskiin eliitin tarpeiden tieltä. Eliitti päättää puolestasi, sinä kumarrat ja kiität. Että sellaista tervehenkisyyttä.

Oletko todella sitä mieltä, että netin miesyhteisöt, joissa vaihdetaan tietoja parhaista tavoista pettää vaimoja, yllytetään raiskauksiin, fantasioidaan naisten tappamisesta ja paloittelemisesta tai levitetään naisten tappovideoita, ovat ihan vaan luonnollinen reaktio. Minusta ne ovat absoluuttisen pahuuden ilmentymiä.

Viha kasvaa, kun sitä yhdessä ruokitaan. Ja kun tällaiselle pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Kuten naisiin kohdistuvia väkivaltavideoita ladanneen Peter Madsenin, Turun puukottajan ja Kanadan naisia vihaavan autoterroristin tapauskin osoittaa. Ja näitä ennen lukemattomat naisiin kohdistuneet sarjaväkivallanteot.

Lue lisää

En ole diktatuurin kannalla. Olen vain realisti.

Enkä ole "todella" yhtään tuollaista mieltä kuin keksit muka minun ajatuksikseni.

kyse on siis edellisessä kysymyksessä jo aikuistuneista lapsista, vaikkapa jo 18 vuotta täyttäneistä, tai siinä ikävuoden kynnyksellä tai ylitse, puututteko aikuisen ihmisen elämään vai voitteko ajatella asian olevan yksilöihmisen oman harkinnan varainen?

eistereotyyppejä kirjoitti:

kyse on siis edellisessä kysymyksessä jo aikuistuneista lapsista, vaikkapa jo 18 vuotta täyttäneistä, tai siinä ikävuoden kynnyksellä tai ylitse, puututteko aikuisen ihmisen elämään vai voitteko ajatella asian olevan yksilöihmisen oman harkinnan varainen?

Lue lisää

Miten siihen voisi puuttua? Eihän se puuttumalla muuksi muuttuisi. En minä ainakaan lakkaisi lastani rakastamasta jos hän kertoisi olevansa homo. Aikuisten lasten parisuhdeasiat eivät ole myöskään vanhempien päätettävissä.

Olet harvinaisuus uskovien joukossa, useimmat puuttuisivat ja he eivät näytä uskaltavan vastata edes.

Ei tämä ollut ketjun aihe edes, se vaan oli ajatus ja heitin ketjuun, mutta olen joskus miettinyt sitä, että olin uskovanakin toisia ihmisiä kohtaan tietyllä tapaa hyväksyvä, luulen... että uskovien ilmapiiri jumalansa kanssa oli ahdistava jo kokemuksena, koska en voinut ymmärtää sitä ilmiselvää vihaa, mikä näkyi kaikessa muiden ihmisten arvioissa, varsinkin jos ihminen olisi erilainen.. jos joku palstalla kirjoittaisi olevansa homoseksuaali, häntä ohjattaisiin kääntymään mitä todennäköisemmin pois siitä minkä kokee oikeaksi luonnostaan, ohjautumaan johonkin missä ihminen kokisi olevansa luonnonvastaisessa tilassa siinä suhteessa minkä itse yksilönä kokee, en tiedä tulisiko palstalle ketään oikeaa homoseksuaalia... mutta uskovat pitävät eheytystä oikeana keinona, ja en katso niin... raamattu kieltää homoseksuaalisuuden, joten sinun tulisi ajatella homoseksuaalisuutta jonain mitä jumalasi vihaa.

Ymmärrän tuon että ei saisi tuomita, niinhän raamattukin opettaa..vaikkakin samalla neuvoo myös nuhtelemaan rakkaudessa..tuo nuhtelu on se ongelma koska sitä on mahdoton tehdä uskonnollisuuden kautta ..jolloin se herättää vain vastareaktion, siinä mennään väärällä tavalla turkyttämään jotain eikä sellainen koskaan auta mitään. Mutta toisenlaistakin voi olla ilmassa kuten sellaista ylisuvaitsevuutta johon olen itsekin törmännyt.Kerran kuulin "oletteko te yhdessä" -kysymyksen kun olin kaverini kanssa yhdessä tilaisuudessa. En ollut kuitenkaan ihan varma mitä kysyjä tarkoitti
mutta meinasin vastata: "ei en ole homo, emmekä ole todellakaan yhdessä!!", mutta sain pidettyä suuni kiinni. Myöhemmin ajattelin että olisiko sittenkin pitänyt pamauttaa kaikkien kuullen.. Kysymys vaivaa joskus vieläkin kuten kaikki sellainen jossa mennään sanallisesti alueelle joka ei kuulu toiselle ihmiselle, varsinkaan ns. puolitutulle jollainen tämäkin henkilö oli. Joten oja on kyllä molemmilla puolilla .. muutamia muitakin samantapaisia tilanteita on ollut ,, joskus tuntuu että ihmiset ei vaan yksinkertaisesti välitä ja saat olla rauhassa ihan mitä tahansa ja kukaan ei edes huomaa tai tunne s i n u a omana itsenäsi... jos tajuatte pointin..

Voihan se monille olla loukkaavaa, jos kokee ettei ole tunnistettavissa. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja jotkut ääneen päräyttävät vaikka mitä ja kyselevät, esim. palleatyrä voisi tehdä sen näköiseksi että on aina raskaana vaikka ei olisi. Itse asiassa ihmiset paljolti katsovat sitä mitä on ulkoisesti ja arvioivat sen mukaan, se ei ole välttämättä pelkästään ulkonäkö, vaan he luovat mielikuvan koko olemuksesta ja siihen kun tulee lisäksi sanallinen ja äänellinen... eli se koko visuaalinen paketti ja voi mennä hetken ennen kuin ihmiset huomaavat kuka olet ja mikä.

Minua paljon tytötellään, vaikka en ole enää missään tyttöiässä, joku sanoi että sen pitäisi olla loukkaavaa, että niin tehdään, enkä tarkoita ettäkö miehet tytöttelisi, ehkä enemmän naiset tekevät sitä, siis saman sukupuoliset. Painin joskus tietynlaisesta "vakuuttavuusongelmasta" itseni kanssa välillä. Ei se minua loukkaa, mutta joskus kuuntelen hieman ihmeissäni että sanoja voi olla vaikka noin kymmenen vuotta vanhempi vain ja olen hänelle tyttönen.

No joo.. ei se minua yleisesti vaivaa ettenkö olisi tunnistettavissa, ja voihan asialle itsekin tehdä jotain kuten mennä juttelemaan muiden kanssa jne ..tilanne vaan oli vähän hämmentävä,. mutta en näe siitä painajaisia eikä se todellakaan vaivaa päivittäin huomasin vaan silloin että millaisia aikuisen asenteet voi olla. ja ehkä silloinen tuntemus johtui myös siitä että jossain määrin on koko ikänsä kärsinyt jonkinlaisesta kohtaamattomuudesta ja tuntui kaiken huipulta sellainen kohtaaminen joka ei ollut kohtaamista ollenkaan ..henkilö ei katsonut silmiin mutta sanoi asian muiden kuullen yleisessä tilassa jossa oli muitakin ihmisiä paikalla..siinä tuli sitten jonkunlainen takauma ja reaktio. kohtaamattomuus on varmaan yleinen ongelma mutta varsinkin nuorista puhuttaessa tuntuisi järkevältä että heitä kohdattaisiin ja olisi myös aikuisia heille vaikka olisi omiakin haavoja. .se ei kuitankaan auta mitään jos seurakunnissakin annetaan ulkopuolisten"ja maallisten tahojen päättää asiat.

eistereotyyppejä kirjoitti:

Olet harvinaisuus uskovien joukossa, useimmat puuttuisivat ja he eivät näytä uskaltavan vastata edes.

Ei tämä ollut ketjun aihe edes, se vaan oli ajatus ja heitin ketjuun, mutta olen joskus miettinyt sitä, että olin uskovanakin toisia ihmisiä kohtaan tietyllä tapaa hyväksyvä, luulen... että uskovien ilmapiiri jumalansa kanssa oli ahdistava jo kokemuksena, koska en voinut ymmärtää sitä ilmiselvää vihaa, mikä näkyi kaikessa muiden ihmisten arvioissa, varsinkin jos ihminen olisi erilainen.. jos joku palstalla kirjoittaisi olevansa homoseksuaali, häntä ohjattaisiin kääntymään mitä todennäköisemmin pois siitä minkä kokee oikeaksi luonnostaan, ohjautumaan johonkin missä ihminen kokisi olevansa luonnonvastaisessa tilassa siinä suhteessa minkä itse yksilönä kokee, en tiedä tulisiko palstalle ketään oikeaa homoseksuaalia... mutta uskovat pitävät eheytystä oikeana keinona, ja en katso niin... raamattu kieltää homoseksuaalisuuden, joten sinun tulisi ajatella homoseksuaalisuutta jonain mitä jumalasi vihaa.

Lue lisää

"raamattu kieltää homoseksuaalisuuden, joten sinun tulisi ajatella homoseksuaalisuutta jonain mitä jumalasi vihaa."

Niinkö? Ja minä kun olen luullut, että minun tulisi ajatella homoseksuaalejakin ihmisinä, joita Jumala rakastaa. :) Aika monet kristityt jakavat itse asiassa kanssani tämän käsityksen.

Periaatteessa sanovat noin kyllä, että rakastavat homoseksuaaleja, seon aika usein niin, että sanovat tuolla tavoin...mutta samaan hengenvetoon aika usein sanovat että homoseksuaalien homoseksuaaliset teot Jumala kieltää ja se on syntiä ja synti tulisi hylätä. Toki he sanovat ja myöntävät, että heillä itselläänkin on syntejä, mutta homoseksuaalien "synti" on kyllä ylitsepääsemätön probleema uskovaisille. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eikö se ole hieman ristiriitaista? Sitten on toisaalta koulukunta joka on synnitön ja hyvä ja hurskas ja kaikessa uskollinen ja puhdas ja kuuliainen, jolla on omasta mielestään sen vuoksi "mandaatti"... kumpikin uskovien suuntaus on väärässä toimissaan.

Aika vähän kristityistä oikeasti jakaa käsityksen, että jokainen eläköön omaa elämäänsä toisten ja toisten kristittyjen ei tarvitse laittaa nokkaansa siihen.... sinä ilmeisesti kuitenkin olet toista maata ja ajattelet, että raamattu ei ole ylin auktoriteettisi asian suhteen?

capiche kirjoitti:

"raamattu kieltää homoseksuaalisuuden, joten sinun tulisi ajatella homoseksuaalisuutta jonain mitä jumalasi vihaa."

Niinkö? Ja minä kun olen luullut, että minun tulisi ajatella homoseksuaalejakin ihmisinä, joita Jumala rakastaa. :) Aika monet kristityt jakavat itse asiassa kanssani tämän käsityksen.

Lue lisää

Jumala vihaa yhtäläiseen vihaa, kohdistui se nyt sitten kehen tahansa. Sekä itseään parempana pitävää farisealaista hurskastelua. Kristityn pitäisi minun mielestäni muistaa tietty nöyryys, sillä mekin olemme vain armahdettuja syntisiä.

Eli kierrät asian. Sanopa suoraan. Onko sinulle homoseksuaalisuus synti? onko raamatun Jumalalle homoseksuaalisuus synti? Vihaako Jumalasi syntiä raamatun mukaan?

eistereotyyppejä kirjoitti:

Periaatteessa sanovat noin kyllä, että rakastavat homoseksuaaleja, seon aika usein niin, että sanovat tuolla tavoin...mutta samaan hengenvetoon aika usein sanovat että homoseksuaalien homoseksuaaliset teot Jumala kieltää ja se on syntiä ja synti tulisi hylätä. Toki he sanovat ja myöntävät, että heillä itselläänkin on syntejä, mutta homoseksuaalien "synti" on kyllä ylitsepääsemätön probleema uskovaisille. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eikö se ole hieman ristiriitaista? Sitten on toisaalta koulukunta joka on synnitön ja hyvä ja hurskas ja kaikessa uskollinen ja puhdas ja kuuliainen, jolla on omasta mielestään sen vuoksi "mandaatti"... kumpikin uskovien suuntaus on väärässä toimissaan.

Aika vähän kristityistä oikeasti jakaa käsityksen, että jokainen eläköön omaa elämäänsä toisten ja toisten kristittyjen ei tarvitse laittaa nokkaansa siihen.... sinä ilmeisesti kuitenkin olet toista maata ja ajattelet, että raamattu ei ole ylin auktoriteettisi asian suhteen?

Lue lisää

"Aika vähän kristityistä oikeasti jakaa käsityksen, että jokainen eläköön omaa elämäänsä toisten ja toisten kristittyjen ei tarvitse laittaa nokkaansa siihen...."

Minulla on realistinen käsitys ihmisyydestä. Ja olen tätä uskon tietäkin kulkenut vakavalla mielellä jo yli 40 vuotta.

Mistä lähtien toisen elämään ylhäältä päin puuttuminen on tuonut mitään hyvää? Ihminen oppii silloin kun on valmis oppimaan, ei yhtään ennen. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ei näissä uskon asioissakaan.

Kestävä usko on aina kasvuprosessin tulos. Kun tieto ei ole vielä muuttunut vakaumukseksi, niin saatetaan ottaa myös askel taaksepäin. Ihminen oppii joskus myös virheitä tekemällä. Ainakin minä olen saanut niin elämäni kestävimmät opit. Jumala ei odota meiltä virheettömyyttä. Kun suunta on oikea, niin armo toimii siltana yrityksen ja erehdyksen välillä.

Jos minä olen huolissani kanssakristitystä, niin puhun hänestä Jumalalle. Keskustelen asiasta ko. henkilön kanssa korkeintaan silloin, jos siihen luonteva tilaisuus tulee. Enkä silloinkaan ruoska kädessä, vaan pikemminkin tukien ja pohtien miksi hän kokee asiat niin kuin kokee.

Minä uskon nimittäin Jumalan suuruuteen ja johdatukseen. Kun Hän on hyvän työnsä jossakin henkilössä aloittanut, niin Hän on täysin kykenevä saattamaan sen myös päätökseen. Jos tulokset eivät näy tänään, niin ehkä joskus myöhemmin.

Kierrät kuin kissa puurokattilaa, tyypillistä uskovien propagandaa, mistään ei voida rehellisesti sanoa, koska tarkoitus pyhittää keinot. Olen ollut uskovainen ja tiedän tasan tarkkaan mitä yleisesti homoseksuaalisuudesta ajatellaan uskovien piireissä ja sen vuoksi nuo sudenkuopat kirjoituksessasikin kyllä näen, kierrät asiaa, mutta sieltä välistä paljastuu kertomus siitä kuinka tulee oppia pois virheistä.

Todellinen välittäminen on yksilön vapauden kunnioittamista. Ja se tarkoittaa sitä, että jokainen tehköön omassa petikammarissaan mitä lystää, mitä se muiden asia on.

lisään kirjoitukseen eli niin kauan kuin osapuolina on siis kaksi aikuista ihmistä, jotka voivat päättää itsenäisesti, niin se on jokaisen oma henkilökohtainen asia.

Toiseen ihmiseen suhtautuminen oli hän kuka hyvänsä liittyy ihmissuhteisiin. Kaikkia tulee rakastaa ja kohdella samanveroisesti. Ongelma tulee siitä jos ihmiset kokevat tulevansa kaltoinkohdelluiksi ja heitä kohdellaan väärin. Periaatteessa kysymys on henkilökohtainen ja uskonvarainen. Olenko kiinnostunut toisesta aidosti ihmisenä ja kunnioitanko hänen peroonaansa. Monet ovat hämmentyneitä omasta identiteestistään ja sukupuollsuudestaan. Siinä ei auta silloin jonkun raamatunlauseen tyrkyttäminen tai pakottaminen. Mutta siinä ei auta sekään jos suhtaudutaan liian höllökätisesti ihmiseen joka etsii ehkä tietämättäänkin minuuttaan . Tarvitaan esimerkkiä ja oikeaa etäisyyttä . Jokainen tarvitsee terveitä rajoja kasvaakseen ihmisenä. Sen tietää varsinkin sellainen joka on itse kasvuvaiheessaan törmännyt näihin asioihin. Jos ilmapiiri on liian salliva tai liian pakottava molemmissa äärilaidoissa voidaan pahoin.
on sanonta : "näytä minulle millainen minä olen niin minä näytän sinulle millainen sinä olet"
Ihmiset ovat toistensa peilejä ja jopa kopioita jossain mielessä.
Jos "kopiopaperin"muste muuttuu vääränlaiseksi tunnistamattomaksi kukaan ei enää näe mitä tekstissä lukee.

Musteesi on lähes tunnistamatonta.

On normaalia kasvaa ihmisenä, normaalia etsiä identiteettiään... ei peileiltäkään tarvitse ottaa mitä tahansa vastaan? ja pyrkiä muuttumaan jonkun heijasteen mukaan, joka ei kerro totuutta. Eikö ihmisen itsensä tule oppia tunnistamaan, kuka on ja millainen.¨
Kuka luo rajat ihmiselle, toinen ihminenkö, tunnistanko ne itse eli ymmärränkö mikä on hyväksi ja mikä ei, vai kuviteltu jumaluus?

Ihmiselle on raamatussa annettu laki tuomaan rajoja.
Synnin kautta laittomuus tuli maailmaan.

Ei ne sieltä raamatun homeisilta lehdiltä, elämän hyvät opit tule.

Meetoo kamppanjassahan ei ole ollut kyse aviopuolisoiden kesken tapahtuneesta syyttelystä, vaan sen tarkoitus on ollut yhteiskunnallisesti tuoda ilmi, että esimerkiksi elokuva alalla on paljon röyhkeyttä ja naisia väärällä tavalla seksualisoivia ajattelumalleja.

vai oliko se metoo, no jokatapauksessa.

Sellainen... laitetaanko musaa seuraavaksi.

Kuunnellaanko seuraavaksi (löytää siis youtubesta): Tuula Amberla; Korppi.

nostereotype kirjoitti:

Sellainen... laitetaanko musaa seuraavaksi.

Kuunnellaanko seuraavaksi (löytää siis youtubesta): Tuula Amberla; Korppi.

Kaunis laulu.

Tuo kertomani tarina päättyi hautausmaalle.

Muuan ystäväni kuoli ja hänet haudattiin muistolehtoon. Etsin hänen laattansa kallioon naulattuna. Tämän laatan lähes vierellä oli tuon kaukaisen poikaystäväni laatta. Ilmeisesti heidän tuhkansa lepäsivät vierekkäin montussa.

Katselin tuota laattaa ja muistin miestä jota olin kauan sitten rakastanut. Avasin suuni, mutta vain näyttääkseni hänelle suustani puuttuvat hampaat. Nuo nuoruudessa saadut nyrkin iskut rikkoivat hampaitani ja heikensivät monien muiden juurta, niitä poisteltiin vuosien aikana. Eli väkivallan seuraukset jatkuivat vielä kauan eromme jälkeenkin.

On minulla hänestä jossain valokuva ja parikin tallella.
.

Kiitos opettavaisesta tarinasta. Teit oikean valinnan, kun et jäänyt enempää hakattavaksi.

Laulut ovat jollain tavalla terapeuttisia, niiden kautta voi käsitellä monenlaisia tunteita.

oliskohan aloittaja tarkottanut "naisvaltainen" eikä "enemmistöinen"? .. jos termit menee sekaisin niin ainakin jää enemmän tulkinnanvaraa .. kun vielä selviää miesvaltaiset / naisvaltaiset ja pippuria ja maustetta soppaan niin jos se siitä.. ei ole pitkä aika siitäkään kun oikeasti vietiin ladon taakse kotimaassakin porukkaa .. ja niitäkin arpia vieläkin nuollaan.. naiset on naisia ja miehet miehiä hankala sitä on muuttaa miksikään..

Ja mielestäni ja omalta osaltani, asia on loppuun käsitelty. Toivottavasti myös entiseltä tuttavalta, jota luulin kaverikseni ja joka ei sitä ollutkaan. En väitä olevani tai olleeni mikään pyhimys, mutta ihan mieluusti unohtaisin koko episodin ja jos samalla palstalla käydään kirjoittelemassa niin okei, saat olla ihan rauhassa... haluaisin itse käyttää aikaani yhä enenevässä määrin johonkin järkevämpään kuin nettikirjoitteluun... mutta en sano, ettenkö saattaisi tänne raapustaa jotain, joten.. jätämmehän toisemme rauhaan, pieni hajurako on varmaan hyväksi.

Haluan vain olla rauhassa ja niin uskoisin, että sinäkin.