Autoilun historia Suomessa. Osa 2.

Vuonna 1960 tuntematon, nuori suomalaistyttö hämmästytti koko Amerikan kyvyillään:
https://www.youtube.com/watch?v=cYdorfWNNxM

Hyvää, taattua laatutekstiä a.no. Kiire ja helle painaa. Meillä nyt enää.28.8 raatii virallisen mitta-aseman mukaa.

Kirjoitan tämän, vaikka tiedän, ettei juttuni kiinnosta ketään, eikä huumorinikaan. Haters gonna hate.

Oma kokemus autoilusta:

Autossa oli vikaa Lambda-anturissa. Yritin irrottaa sitä, ja rikoin sen liittimen. Huomasin ettei se ollutkaan Lambda-anturi, vaan lämpötila-anturi auton moottorin jäähdyttimelle. Etsin ympäri ämpäri uutta liitintä tunnistimeen, jopa maahantuonnissa kävin, eikä niillä ollut kuin auton koko johtosarja, kaikki piuhat...arvatkaa mitä maksaa. Lopulta kytkin itse johdot, kun liitintä en löytänyt. Toimihan se. Mitä sitten. Ei ollut oma auto, vaikka maksoin ison osan auton hinnasta. Penniäkään en takaisin saanut eron jälkeen. Bassovahvistimen, soittimen ja kaiuttimetkin ostin ja asensin. Avioehto suojeli vain hänen omaansa. Kaikki mikä minun oli, jäi sinne, koska avioehto ei päde, jos ei pysty todistamaan esimerkiksi kuiteilla, että tämä on omaa. Kyse oli vain sinäänsä arvottomasta tavarasta, mutta omaa se oli. Pitäkööt romut. Minä heitän voltin, koska elämä on nyt paljon paremmin kuin aikanaan.

Pohdintaa:

Käytän julkista liikennettä. En omista autoa, enkä halua. Lapsena minulla oli muovikassillinen pikkuautoja ja myös koottavia pienoismalleja (lentokoneita). Pilalle hemmoteltu serkku viskoi minun muualla ollessa kaikki erääseen isoon ojaan. Isä rakensi minulle savesta autoteitä, joissa leikein pikkuautoillani. Eräänä aamuna kaikki oli tuhottu. Isoisä sanoi, että TVL:n miehet olivat käyneet ojaa kunnostamassa, ja vahingossa tuhonneet ne savitiet. Oja oli mummolan pihassa, metsikössä, eikä siellä mitään TVL:n miehiä ollut, vaan tajusin isoisäni tuhonneen ne. Oma isä sanoi, että olen vahinkolapsi, joten ei se ihme jos päähän potkivat. Nyt olen päässyt niistä potkijoista, mutta usein korventaa muistot, ja ottaa niin päähän.

Teininä avasin Tunturi Tigerini sylinterin. kun laitoin kiinni sen, toinen männänrengas katkesi. No, ajaelin yhdellä, eikä ollut ongelmaa.

Lisää pohdintaa asiaan liittymättä:

Lapsena näin usein nälkää. Kävin mummolassa usein syömässä. Vaatteisiin ei ollut aina varaa, joten pidin esimerkiksi joitain vuosia vanhaa Lahden kisojen villapaitaa yläasteella. Ja luokkaa ylempänä ollut serkku naureskeli ja ivasi. Olin köyhä vaikka se oli 70-80-lukua. Nälkäisenä lapsena kun menin sänkyyn, illalla kuvittelin mielessäni, kuinka olisin yksin ruokakaupassa, ja kuinka söisin vatsan täyteen kaikkea hyvää. Tämä on muuten totta. Vihasin kaikkea jo lapsena, fantasioin kuinka koko planeetta räjähtää atomeiksi. Kärsin pakko-oireista ja hyväksikäytöstä. Olin vahinkolapsi, kuten se minulle kerrottiin. Jos joku perzesilmä lukee tätä, ja miettii, olenkohan juuri SE ihminen, sanon sille, "mietipä sitä." Haha. Suurimpia häviäjiä ovat toisia päähänpotkivat alaspainaja-narsistit.

Kun jouduin nuorempana teho-osastolle hengityskoneeseen, kuulin herättyäni ettei yksikään sukulainen käynyt katsomassa, ollessani syvästi tajutottomana nenämahaletkuissa. Hoitajat olivat soittaneet minusta. Kukaan ei vaivautunut. Mitä sitten?

Nyt minulla on upea ihminen rinnallani. Ainoa asia on yrittää unohtaa kaikki ihmiset menneisyydessä, sukulaisia myöden ja jättää heidät sinne missä he ovat aina olleetkin.

Loppumietelmä:

Ritari Ässän KITT osasi muuten puhua ja ajaa itsekseen. Ritari Ässällä oli kello, jolla hän viestitteli autolleen, esimerkiksi, KITT, tule tänne! KITT vastasi, right away Michael. Kun Ässä jäi ratsiassa kiinni humalassa, hän puolustautui, ettei hän itse ajanut, vaan auto. KITTin vihollinen oli KARR, jonka KITT tuhosi. Se oli surullista, koska KARRilla oli silti jotain hyvää syvällä pahassa transistorisydämessään.

Eräs ihminen oli tosielämässä mennyt traktorinsa kanssa autokorjaamoon kysymään voisivatko asentaa turbo boostin traktoriin. Tyyppi oli siis yksinkertainen mieleltään. Autokorjaamossa ajattelivat, että pääsee eroon kun laitetaan vaan joku nappula kiinni kojelautaan. Sieltä lähdettyään äijä ajoi päin ladonseinää. Ritari Ässän ystävät tietävät miksi.

Mikko Alatalon auton nimi on Pomppaloora, sekin osaa puhua.

Kun joku ajaa autolla tuhatta ja sataa kuin reikäpää, se tarkoittaa, että henkilöllä on reikä päässä, josta ilma kulkee lävitse vähentäen tuulen vastusta, ja näin nopeuttaen kulkuneuvon nopeutta. Nämä reikäpäät tulevat kiimaan kesällä, kun kuuma ilma saa heidän vauhtikuumeensa huippuunsa. Heidän suosikkiruokansa on reikäleipä, josta ilma kulkee myös lävitse, joten kauppareissulla ilmanvastus pienenee entisestään, kun kaikki reikäleivät autossa eivät estä auton vauhtia aerodynamiikkaa heikentäen. Fast and furious-elokuvat ovat juurikin tästä aiheesta kertovia dokumenttielokuvia. Ensimmäisessä elokuvassa Vin Diesel osti marketista reikäleivän, joka olikin mafioso Alfredon suosikkileipää. Kun Alfredo meni markettiin ja Diesel oli ostanut ainoan jäljellä olleen leivän, hän tuli vihaiseksi (furious) ja lähti ajamaan takaa Dieseliä (fast). Vin käytti elokuvissa diesel autoa, koska hänen isänsä Mark Diesel oli diesel polttoaineen kehittäjä. Tästä nimi diesel-polttoaineelle.

..autoilusta ni.. joskus muinoin autohullu täti lauleskeli itsekseen itsestään toisessa persoonassa.. se meni näin.. meidän täti Kempeleellä ajaa tällä vempeleellä.. joskus kauppaan kaupunkiin.. joskus maalle vieraisiin.. tämä on hiukan mystiseksi jäänyt juttu..??? ei kai täti ollu "sellanen" täti? ketä ne vieraat oli??? joskus 60-70-luvun taitetta.. hippi?

NYT kaikki moottorinpärinän ystävät! Katsokaapa, miten paha mutka oli Nurnburgringillä vuoden -70 Eltsun ajoissa. Miehet olivat rautaa ja autot aaltopahvia. Ei ollut turvakaaria, eikä edes turvavöitä ja jokaisella kilpailijalla oli palava nortti hampaiden välissä. Curt Lincoln oli näistä autoista ainoa, jonka tunnistin: https://www.youtube.com/watch?v=0xwc54G2Ur8

Meillä oli Talvisodan alkaessa kolme vanha, mutta kunnostettua mersua tallissa. Presidentin määräyksellä niistä paras määrättiin valtiolle.
Sanottiin että rauhan tullessa saatte sen takaisin. Ei muuten saatu. Vedotiin siihen että rauhanehdot olivat niin kovat.
Jatkosota vei meiltä toisen mersun kun rankkoihin alueluovutuksiin jouduttiin. Oli ne kovia aikoja. Olin niin pieni etten käsittänyt että Karjalan ja Petsamon menetykset olivat vielä isompia.
Teitä korvessa ei ollut. Isäni veti hevoisella ens mersun, sen huonoimman soratien varteen. Sitten päästiin kirkkoon joskus.