Huuhaata huuhaata, hallelujaa!

Jahas. Nämä omat kokemukseni tässä elämässä sopivat oikein hyvin tänne palstalle, kun ei niitä vakavasti missään oteta. Nimittäin jos joku viitsii lukea. Kannattaa, saa ainakin hyvät naurut ja päivä pelastuu.

Miettikääs (tai älkää miettikö), kun lapsi/nuori traumatisoituu, sille aloitetaan lääkitys, jota se jatkaa loppuikänsä (pahimmassa tapauksessa, mutta joidenkin mielestä se on hyvä asia). Tietenkin tarinaan kuuluu se, että tätä henkilöä kutsutaan erilaisin diagnostisin nimikkein. Ja ne jotka eivät diagnooseista mitään ymmärrä, kutsuvat tätä ihmistä yksinkertaisesti hulluksi, tai ihan miten milloinkin heille sopii. Itse ovat tietenkin fiksuja, älykkäitä ja kauniita. Eikös? (Mustavalkoista ajattelua, splittingiä? Juu-u, kyllä kyllä).

Ja kun tämä henkilö kertoo muutamalle "kaverilleen" seksuaalisesta hyväksikäytöstä, nämä "kaverit" alkavat nauraa. Hyvä että sai ne edes nauramaan, onhan sekin hyvä merkki, jos kertoo hyvän vitsin ja sille nauretaan. Eikös? Eikös ja jookos, ananas ja kookos.

Lääkärit ja muut kirjanoppineet eivät tietenkään asiaa vakasti ota. Se kuuluu kuvioon. Nyökkäillään vain, yes yes. Parasta on, että hyväksikäyttäjä pääsee pälkähästä, ja jopa uhri joutuu kärsimään siitä että alkaa puhua asiasta. Eikös jossain kulttuurissa raiskauksen uhrit joudu itse rangaistuiksi? Hmm, se on tuttua. Mitenkäs karma? Toimineeko se oikeasti, vai onko se vain urbaani legenda?

Oma suku (sukisuki) kaikkoaa kaiken lisäksi, kun tämä henkilö oireilee. Kun hän muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon, alkavat sukulaiset kadota kuin pieru saharaan (siellä ne oli aiemminkin). Hänestä tulee se hankala tyyppi, jota kukaan ei halua muistaa (Mikään ei ole niin vaikeaa kuin muistaminen). Mutta henkilö lohduttaa itseään, etteiväthän ne sukulaiset ole koskaan suuremmin välittäneet (jos ollenkaan), mitä nyt tekopyhyyttään jouluisin. Tämä joulutekopyhyys on aika naurettava ilmiö jo itsessään. Joulun jälkeen ihminen unohtuu, kunnes tulee seuraava joulu. Jossain vaiheessa häntä ei muisteta edes jouluna.

Juu, ja jos oma vanhempi kertoo että olet vahinkolapsi, se on aika hassua. Nimittäin, tämä ihminen kun ei tiennyt, että omat vanhemmat tekevät vahinkoja. Eivät sitten olekaan täydellisiä?

Sitten puhuvat, ettei se vihan ja kaunan kantaminen kannata. Ei kannatakaan. Miksi haaskata 1,5 sekuntiakaan niille ihmisille? Siinä tulee vain sydäninfarkti ja loppu. Mutta se onkin tarina erikseen.

Viha ja kauna, kana ja viuha. Miksiköhän narsisteja sanotaan narsuiksi? Ihan kuin joku lemmikkieläin. Ei niissä ihmisissä ole mitään kivaa ja hellyyttävää. Yhtä paljon kuin kuukausia vanhassa lihapullakastikkeessa, joka on seissyt huoneenlämmössä.

Ja kun on traumatisoitunut nuorena, sama paska jatkuu myöhemminkin, kun omat puolustusmekanismit ovat liian heikot torjuakseen kaikenmaailman narsisti-psykopaatteja. Juu-u, sillä lailla ja sokeria päälle.

Huumori on paras ase nykymaailmassa, tai oikeammin paras lohtu. Ei sillä huumorilla voi pistää vastaan jollekin reikäpäälle, joka tulee iholle. Kun ei ymmärretä kunnioittaa ihmisen koskemattomuutta (sekä fyysisessä sekä henkisessä mielessä). Kun katselee ja kuuntelee tätä menoa, ei voi muutakuin nauraa. Mutta usein ei naurata.
Ei nytkään.

Hehe.

Terveisin: Mr. X