Masentaa, ahdistaa, en näe syytä enää elää

Pakko kirjottaa tänne koska ei oo ketään kenelle avautua.. :(

Oon siis 20v mies ja tosiaankin niinku otsikkokin jo kertoo, mua masentaa ja ahdistaa jatkuvasti, mun olo on niin kauhee etten kestä enää, en näe syytä enää elää..
Mulla ei oo yhtä ainuttakaan kaveria, eikä töitä (vaikka oon hakenu ties kui moneen työpaikkaan) eikä mitään muutakaan.. oon jatkuvasti yksin ja mun koko elämä on mennyt hukkaan ja menee kokoajan.. onko mut tuomittu tähän?

Mun koko "elämä" on semmosta et seuraan vaan sivusta mitä muut ihmiset tekee, koska en kuulu mihinkään ja mua ei huolita mihinkää mukaan.. toisinsanoen mun elämä on yhtä elokuvaa jota katon joka päivä (eli kun joudun seuraamaan vaan sivusta mitä muut tekee)

Itken myös jatkuvasti.. viimeks äsken kun heräsin.. ja mikään liikunta yms ei auta, kokeiltu on..

Mitä mä teen? :(

Kiitos jos jaksoit lukea kokonaan :(
Ilmoita


Hei. Voin sanoa heti, ettei sinua ole tuomittu tuollaiseen elämään. Ymmärrän myös, että jos elämästä (ihmissuhteet, työ, opiskelu, harrastus) puuttuu tukipilarit ja iloa tuottavat asiat, on vaikea jaksaa. Olosuhteet masentavat. Oletko käynyt työkkärin ammatinvalintatesteissä tai vastaavissa? Jos sulla oiskin potentiaalia sellaiseen työhön (tai opiskeluun) mitä et ole tullut ajatelleeksi? Tiedätkö mitkä asiat tuottavat sinulle iloa? Jos eläimet, hakeudu niiden seuraan. Itse saan iloa sarjakuvista. Mikä tahansa kuinka pöllö tahansa asia käy, kunhan se saa sut nauramaan ja rentoutumaan. Musiikki? Liika pelaaminen koneella on huono asia. Entäs uiminen? Vapaaehtoistyö (esim. ääneen lukeminen) vanhuksille laitoksessa? On tosi tärkeää tuntea olevansa tarpeellinen. Ja jos sulla on vanhemmat, niin puhu heille tuntemuksistasi. Vanhemmat yrittää päästää irti ja omaa tilaa sun ikäiselle, eikä monesti kehtaa kysellä kuulumisia. Ja yritä säilyttää jokin päivärytmi, aamulla ylös tiettyyn kellonaikaan, tuntui miltä vaan, ja kävelylle tai lenkille. Toivon kaikkea hyvää kevääseesi.
1 VASTAUS:
Mikään asia ei tee mua onnelliseksi.. (kokeiltu on) :( ja vanhempia ei kiinnosta.. ja olen käynyt mut ei niist mitää hyötyy ollu.. ja vapaaehtoistyö ei oo ratkasu tähän, en mä siitä saa kavereita yms :(

Ehkä tää pitää sit vaan hyväksyä.. :(
+Lisää kommentti
Maailma on mahdollisuuksia täynnään. Tekeminen ei lopu koskaan.
Se on sitten itsestä kiinni, mitä tekee..
4 VASTAUSTA:
Ylemmässä vastauksessa on vastaus myös tähän ^
Siis, ylemmässä vastauksessani*
ss44 kirjoitti:
Siis, ylemmässä vastauksessani*
kaikenlaiseen paskaan.
Ei-kannata-uskoa kirjoitti:
kaikenlaiseen paskaan.
No kaiken tuon kirjoittelun jälkeen voin sanoa entisenä Valton työntekijänä rehellisesti että olen tehnyt töitä sen eteen mikä auttaa masentuneita rehellisesti puhumaan asioista. En usko että kukaan uskaltaa myöntää asiaa julkisesti mutta minä uskallan. Minulla on vaikea masennus ollut vuosia, haluaisin kuulla onko työelämässä olevia, joilla on rankkaa töissä tai muuten??? Siis minä jäin eläkkeelle v. 2015. Haluaisin tietää onko ahdistusta tai onnetonta tunnetta tai jotain muuta koska mulla on ollut kaikkea mm. lopullisiakin juttuja.
+Lisää kommentti
Suosittelen surullisia filmejä ja lohdutonta musiikkia. Masennus on vaihe, jolloin mieli ja elämä on hidastunut, jotta sitä ehtii tarkastella. Pohdi itsellesi tärkeitä asioita ja uudelleenarvioi ne. Haaveilet ehkä jostain, mutta onko sillä loppujen lopuksi niin merkitystä. Jos se on kumppani niin sitten sillä on merkitystä, mutta älä muusta stressaa. Mieti: maine on hetkellistä, raha jää jälkipolville, kerrytetyn älykkyyden ja viisauden vie alzhaimer jne. Jos olet työtön niin nyt pika pikaa pohtimaan mahdollisen yhteishaun kautta koulutusta. Kristittynä tiedän, että Raamattu antaa elämälle vain kaksi tehtävää, joilla on merkitystä:
1. Viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan ja saarnata se kaikille kansoille
2. Lisääntykää ja täyttäkää maa
Toki Raamatussa puhutaan myös köyhien ja sairaiden auttamisesta, mutta nuo kaksi ovat suorat ohjeiatukset. Tietenkään ne eivät ole pakottavia. Jokaisesta ei ole niitä täyttämään. Sanot seuraavasi vierestä muiden menoa ja tunnet, että jäät paitsi kaikesta ja olet syrjäytynyt, mutta muista että ihmisen halulla kokea asioita ei ole loppua. Mikään määrä ei riitä. Raamatussa se on sanottu näin.

Saarnaajan kirja 1:8
"Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttä kuulemisesta."

Ohjeeni on: saat olla surullinen ja masentunut. Et ole kenenkään aikataulussa, mutta yhteishaku alkaa pian joten kohta on ryhdiatäydyttävä. Hakeudu seurakuntaan, mieluiten adventtiseurakuntaan (hyviä kokemuksia) ja avaa silmäsi ja tarkastele ihan lähellesi onko siellä ketään kiinnostavaa ihmistä jos sellainen puuttuu.
2 VASTAUSTA:
Ei muuta kuin raamattu kouraan, niin sieltä ne vastaukset löytyy.
"kohta on ryhdiatäydyttävä" tämä teksti kiteyttää kaiken sen että sinun ei tulisi neuvoa ketään täällä ja ettet asioista mitään tiedä.
+Lisää kommentti
Hei,

Oletko ajatellut, että voisit keskustella tilanteestasi jonkin ulkopuolisen tahon kanssa? Ulkopuolinen tuki voisi auttaa jäsentämään ajatuksia ja myös helpottaa jaksamista.

On olemassa monenlaisia erilaisia auttavia tahoja, joihin voit olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

- Verkkokriisikeskus Tukinetistä (tukinet.net) saa halutessaan tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

- Jos soittaminen tuntuu sinulle sopivimmalta tavalta hakea apua, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. Suomen Mielenterveysseuran nettisivuilta: http://www.mielenterveysseura.fi

Voimia tilanteeseesi!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Masentaa, ahdistaa, en näe syytä enää elää

Pakko kirjottaa tänne koska ei oo ketään kenelle avautua.. :(

Oon siis 20v mies ja tosiaankin niinku otsikkokin jo kertoo, mua masentaa ja ahdistaa jatkuvasti, mun olo on niin kauhee etten kestä enää, en näe syytä enää elää..
Mulla ei oo yhtä ainuttakaan kaveria, eikä töitä (vaikka oon hakenu ties kui moneen työpaikkaan) eikä mitään muutakaan.. oon jatkuvasti yksin ja mun koko elämä on mennyt hukkaan ja menee kokoajan.. onko mut tuomittu tähän?

Mun koko "elämä" on semmosta et seuraan vaan sivusta mitä muut ihmiset tekee, koska en kuulu mihinkään ja mua ei huolita mihinkää mukaan.. toisinsanoen mun elämä on yhtä elokuvaa jota katon joka päivä (eli kun joudun seuraamaan vaan sivusta mitä muut tekee)

Itken myös jatkuvasti.. viimeks äsken kun heräsin.. ja mikään liikunta yms ei auta, kokeiltu on..

Mitä mä teen? :(

Kiitos jos jaksoit lukea kokonaan :(

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta