Kuinka moni haluisi jo kuolla ?

Aamuisin kun herää, ei haluisherätä ollenkaan,
ensimmäinen huomio, " hitto enkö ole kuollutkaa "

usein tulee halu kuolla heti, elämä ei enää kiinosta,

tietenki jos olisi rahaa voisi kiinostaaki,
mutta köyhänä ja asiraana huh huh ,
täällä ei ole enään mitään minua varten.

onko kenelläkään tietoa mikä olisi hyvä varma täysin kivuton " euta-pilleri "
Ilmoita


160 Vastausta

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.


Olet tainnut euta-pilleristä kirjoitella aikaisemminkin ?
Ei kukaan voi tietää varmaa täysin kivutonta pilleriä
kaikki pillerit ovat epävarmoja, todennäköisesti jää henkiin
entistä huonommassa kunnossa.
Eihän sellaista ihme-euta-pilleriä ole
eikä kukaan voisi kellekään kertoakaan millä hengen saisi itseltään.
Se olisi vastuutonta,
vaikka tietäisi toisen haluavan kuolla.
Unohda koko euta-pilleri ajatus !

Eipä tässä monen muunkaan elämä niin elämisen arvoista ole enää,
mutta kestettävä on.

Jos sairautesi ei sinua estä, tee vaikka pieni kävelylenkki
kerran-pari päivässä ja yritä keksiä jotain ajankulua,
että ajattelisit muuta.

Laiha lohtu, mutta ei oikein keksi mitään,
kun ei tunne sinua.

Lukeminen on mukavaa. se vie ajatukset muualle.

On sairaita ihmisiä, jotka yrittävät kaikin keinoin pysyä vielä
vähän aikaa hengissä ja ovat onnellisia jokaisesta päivästä,
jonka saavat elää vielä.

Yritä löytää valopilkkuja !
2 VASTAUSTA:
Kiitos ajatuksesta,

köpitämpä taas pikkusen ulos,
jospa noi aivot hitusen tuulettuisi,

pakko jaksaa vaikka ei jaksaisi,

mistähän johtuu lihaskivut, jalat meinaa pettää,
nyt lonkan lihakset ovat erikoisen kipeet,

onkohan lihas-heikouteen mitään lääkettä,
oletan
nämä kivut johtaa lopulta lihasheikkouteen,
loppuElo-ei-hääviä- kirjoitti:
Kiitos ajatuksesta,

köpitämpä taas pikkusen ulos,
jospa noi aivot hitusen tuulettuisi,

pakko jaksaa vaikka ei jaksaisi,

mistähän johtuu lihaskivut, jalat meinaa pettää,
nyt lonkan lihakset ovat erikoisen kipeet,

onkohan lihas-heikouteen mitään lääkettä,
oletan
nämä kivut johtaa lopulta lihasheikkouteen,
Hei !

Lihasheikkoutta aiheuttaa ainakin liikkumattomuus
ja liikunnalla saa voimia lihaksiin takaisin.
Vähäinenkin päivittäinen liikunta on parempi kuin ei mitään.

Jalkoja vahvistavia yksinkertaisia liikkeitä on helppo tehdä.
Ota tuolinkarmista tukea ja mene rauhallisesti puolikyykkyyn ja nouse ylös.
Tee niin monta kertaa kuin jaksat, vaikka aluksi 5-10 kertaa.
Sen verran kun jaksat.
Toista se 2-3 kertaa päivässä.

Seuraavalla viikolla yritä tehdä pari-kolme kyykkyä enemmän.
Tai niin monta kun milloinkin jaksat mutta joka päivä 2-3 kertaa.

Jo parissa viikossa tulee vähän voimia lisää jalkoihin
ja voi lisätä kyykkyjä sen mukaan.

Sitten ylävartalo:
Prisma esimerkiksi myy jumppakuminauhaa, jolla voi voimisteluttaa käsivarsia
ja ylävartaloa ja jalkojakin. Mukana tulee ohje, jossa on ohjeita, minkälaisia liikkeitä voi tehdä.
Jumppakuminauhoja on mallia kevyt, keskiraskas ja raskas.

Itselläni on malli kevyt, siinä on ihan tarpeeksi vastusta ja lisää vastusta saa kun laittaa sen kaksinkerroin.

Jumppakuminauha maksaa 6-7 euroa.

Tavallinen kuminauha käy yhtä hyvin, jos sellaista sattuu olemaan kotona.
Kaksinkerroin laitettuna saa silläkin tehokkaampaa vastusta.

Ei paljon tarvitse, kun saa pikkuhiljaa voimaa lisää.
Lihakset rappeutuu käytön puutteesta.

Ravinto on myös tärkeää, varsinkin valkuaisaine eli proteiini.
Sitä on hyvä saada päivässä gramma painokiloasi kohti.

Jos painat 60 kiloa, pitäisi saada 60 gr proteiinia päivässä.
Jos 70 kiloa, 70 gr proteiinia.
Mieluummin hiukan ylikin.

Lihassa, kalassa, juustossa, maidossa, kananmunassa esimerkiksi on proteiinia.

Noitten kyykkyliikkeitten ei pitäisi ainakaan pahentaa lonkkia.
Onkohan se kipu lonkkaluissa vai lihaksissa ?

Vinkiksi kerron, kun itse jumppakuminauhalla jumppaan,
että laitan patakintaat käteen.
Käteni nivelet ovat verran helposti kipeäksi tulevat,
että patakintaat pehmentävät nauhan vaikutusta käsissä ja sormissa
ja on helpompi tehdä liikkeitä, kun ei koske helposti kipeytyviin niveliin.

Ei kun jumppamaan ! Kokeile jalkaliikkeitä, tulet yllättymään, miten jalat alkavat kantaa paremmin.
Ja tule kertomaan, miten menee !
+Lisää kommentti
Matt 6:25-34 Sama suomeksi :)
Ilmoita
Jos ei tule toimeen omillaan nii johan täältä joutaa !
6 VASTAUSTA:
niin ja varsinki ku elämä on eletty,
jokapaikasta vanha on kipee,
puolisoki nukkuu nurmen alla,
ei yksin kipeenä jaksa enää,
mutt ku ei kuole vaikka kuinka on kipee,

söisin kourallisen pilleritä
jos tietäisi ett nukkuu varmsati
eikä aamulla tarvis enää herätä,
miten-me-selvitään- kirjoitti:
niin ja varsinki ku elämä on eletty,
jokapaikasta vanha on kipee,
puolisoki nukkuu nurmen alla,
ei yksin kipeenä jaksa enää,
mutt ku ei kuole vaikka kuinka on kipee,

söisin kourallisen pilleritä
jos tietäisi ett nukkuu varmsati
eikä aamulla tarvis enää herätä,
Koitahan jaksella kuitenkin !
Eikö sinulla ole kunnon lääkitystä,
kun sinun pitää kestää kipuja ?
On surkeaa olla kipeä ja yksin.
Ei sitä jaksaisi, eikä ei ole pakkokaan ikuisuuksiin,
jokainen pääsee pois.
siunausta.päivääsi kirjoitti:
Koitahan jaksella kuitenkin !
Eikö sinulla ole kunnon lääkitystä,
kun sinun pitää kestää kipuja ?
On surkeaa olla kipeä ja yksin.
Ei sitä jaksaisi, eikä ei ole pakkokaan ikuisuuksiin,
jokainen pääsee pois.
Ei todellakaan ole kipuihin lääkitystä,
noita tavallisia panadol 1 mg ne tukkii jokalähtöön,
niistä jo yksistään tulee vielä kipeemmäksi, jos jatkuvasti käyttää,

tuntuu aivan kuin nyky lääkärit olisi tietomäärässä taantuneet,
ne ei käsitä kuten joskus nurempana oli vastaavaa kipuilua lihaksistossa
annettiin kortisooni ja antipiotti hoito yht-aikaa siis kunnon kuurina,
kumasti koko ruumiin kivut parani piiiitkäksi aikaa, vuosiksi parani,

nyt olen kärsiny vastaavanlaisista räjähdysmäisestä kivuista jo lähes 2 v,
ilman järkevää hoitoa,

nyt noin puolivuotta
kipu on jo painunu sydän-lihakseen
koska saan jatkuvasti rintakipu-kohtauksia,

nitrot pitää olla kokoajan saatavilla,
heti kun alkaa tuntua että nyt kipu puristaa pitää heittää 2 tai 3 kpl pika nitroja suuhun
ja pikkusenaikaa odottaa
niin kipu lievittyy laukeaa ja taas pärjää jonkun aikaa,
nyt vaan on alkanu jäämään kummallinen jomotus nitrojen laukaisevan vaikutuksen jälkeen,
joten olen päätelly minulla on sydänlihas reumaattisesti myös kipee,,,

jotensakki tympii kun tuntuu ettei nyky lääkärit ole enään päteviä
eikä tiedä sairauksista ja niitten hoidosta juurikaan mitään,

onko lääkärikoulutus jotenki supistunu tietomäärältään,

vai onko niin että joka vaivaan ja sairuteen pitäisi löytyää just sen sairuden opiskellu lääkäri,
joka tietää vain yhden sairauden hoidosta,
kuinka esm. lihasreuma hoidetaan,
ettei se painuis myös sydän-lihakseen,

kuinka sairaat ihmiset yleensäkki löytää oikean lääkärin omien sairuksiensa hoitoon,
kyllä nyky vanhuksilla on vaikeeta

kuolis edes ettei olisi noitten lääkäreitten vaivoina,
kun ne ei edes tiedä vanhusten sairauksista juurikaan mitään

vaan yleistävät " se on pelkkää vanhuutta "
totta,,,
vanhuus on vaikeeta aikaa,,,
Nuoruus on vaikeaa javanhuus on vaikeaa niin jotta koko elämä on vaikeaa. Lukuunottamatta muutamia valoisia vaiheita.
hyvin-kipuileva-vanhus kirjoitti:
Ei todellakaan ole kipuihin lääkitystä,
noita tavallisia panadol 1 mg ne tukkii jokalähtöön,
niistä jo yksistään tulee vielä kipeemmäksi, jos jatkuvasti käyttää,

tuntuu aivan kuin nyky lääkärit olisi tietomäärässä taantuneet,
ne ei käsitä kuten joskus nurempana oli vastaavaa kipuilua lihaksistossa
annettiin kortisooni ja antipiotti hoito yht-aikaa siis kunnon kuurina,
kumasti koko ruumiin kivut parani piiiitkäksi aikaa, vuosiksi parani,

nyt olen kärsiny vastaavanlaisista räjähdysmäisestä kivuista jo lähes 2 v,
ilman järkevää hoitoa,

nyt noin puolivuotta
kipu on jo painunu sydän-lihakseen
koska saan jatkuvasti rintakipu-kohtauksia,

nitrot pitää olla kokoajan saatavilla,
heti kun alkaa tuntua että nyt kipu puristaa pitää heittää 2 tai 3 kpl pika nitroja suuhun
ja pikkusenaikaa odottaa
niin kipu lievittyy laukeaa ja taas pärjää jonkun aikaa,
nyt vaan on alkanu jäämään kummallinen jomotus nitrojen laukaisevan vaikutuksen jälkeen,
joten olen päätelly minulla on sydänlihas reumaattisesti myös kipee,,,

jotensakki tympii kun tuntuu ettei nyky lääkärit ole enään päteviä
eikä tiedä sairauksista ja niitten hoidosta juurikaan mitään,

onko lääkärikoulutus jotenki supistunu tietomäärältään,

vai onko niin että joka vaivaan ja sairuteen pitäisi löytyää just sen sairuden opiskellu lääkäri,
joka tietää vain yhden sairauden hoidosta,
kuinka esm. lihasreuma hoidetaan,
ettei se painuis myös sydän-lihakseen,

kuinka sairaat ihmiset yleensäkki löytää oikean lääkärin omien sairuksiensa hoitoon,
kyllä nyky vanhuksilla on vaikeeta

kuolis edes ettei olisi noitten lääkäreitten vaivoina,
kun ne ei edes tiedä vanhusten sairauksista juurikaan mitään

vaan yleistävät " se on pelkkää vanhuutta "
Hyvin kipuileva vanhus, voi ressukkaa sinua !
Kaikki sympatiani ovat sinun puolellasi ja kaikkien kipuilevien.

Minullakin on ollut monta vuotta päivittäisiä sydänoireita ja kipuja
ja koska sydänlääkärit eivät saa selkoa mistä se johtuu,
en voi saada muuta lääkettä kuin beeta-salpaajaa, kun oikein tykyttää tuhatta ja sataa.
Se vähän auttaa, mutta ei kaikkiin sydänoireisiin.

Minä en voi ollenkaan syödä vahvoja kipulääkkeitä,
tuntuu kuin norsun jalka painaisi rintaa, jos otan vaikka Burana 600 mg:n.
vain 200 mg voin ottaa kerralla.

Olet ehkä oikeassa, ettei kipulääkekään liian usein otettuna ole hyväksi
eikä liian suurella annoksella. Joskus pieni annos, puolikaskin
auttaa saman kuin kokonainen kipulääke, mutta ei tule sivuoireita.

Kun terveys menee, elämästä ei tule oikein mitään enää.
Se on kurjaa, murheellista ja ottaa päähän varsinkin
kun mitenkään ei pysty itse auttamaan itseään
eikä lääkäritkään viitsi syventyä potilaan asioihin ja vaivoihin.
Johtuuko se siitä että potilas on iäkäs, en tiedä.

Minäkään en ole saanut apua.
vaikka olen joutunut ambulanssilla sairaalaan useamman kerran
sydäntarkkailuun.
En ole saanut lähetettä mihinkään tutkimukseen.
En ensimmäiseenkään.

Olen maksanut itse pari tutkimusta, että edes jotain tietoa olen saanut ja beeta-salpaajan.
Aorttaläppävika löytyi sydämestä yksityisellä lääkärillä.

Pystytkö yhtään olemaan liikkeellä ?
Se ehkä helpottaisi sydämen toimintaa vähän, jos vaikka pieniä kävelyjä voisi tehdä.
Vai uskallatko ollenkaan lähteä ulos, pihallekaan ?

Parasta mahdollista vointia toivotan ja jakselemisiin !
+Lisää kommentti
Aamulla kun herää vatsakipuihin ei tee mieli kuolla vaan yrittää saada sellaisen asennon ettei kipuja.- Noh, useimmiten kello jo 9 mailla.- Ylös renttu aamupuuroa keittämään.- Siitä se sitt lähtee kun on pillerit ja puurot syöty, paskalle ja lenkille .- Siellä tapaan lintuja ja metsän eläviä :) .... Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
3 VASTAUSTA:
Vaikka taivaallinen isämme ruokkiikin lintusensa(kin), niin Hän ei kuitenkaan syötä niitä, vaan jokainen lintunen etsii ja noukkii safkansa ihan itse omalla nokallaan. Ts. tekee työn, jotta löytää / saa ruuan. Yläkerran Ukko auttaa vain niitä, jotka ymmärtävät auttaa itse itseään.

Vain jotkut ihmisen nimiset ovat lakanneet työskentelemästä ja olettavat siitä huolimatta, että sekä ruoka että kaikki muu tipahtaa ilmaiseksi taivaalta.
Niin, onhan Isä Meillä välikäsiä, minäkin sorsille joka päivä 5 siivua leipää :) En minä siitä köyhdy, iloinen kun voi tehdä toisia mieleen :)
Koskeekaikkea kirjoitti:
Vaikka taivaallinen isämme ruokkiikin lintusensa(kin), niin Hän ei kuitenkaan syötä niitä, vaan jokainen lintunen etsii ja noukkii safkansa ihan itse omalla nokallaan. Ts. tekee työn, jotta löytää / saa ruuan. Yläkerran Ukko auttaa vain niitä, jotka ymmärtävät auttaa itse itseään.

Vain jotkut ihmisen nimiset ovat lakanneet työskentelemästä ja olettavat siitä huolimatta, että sekä ruoka että kaikki muu tipahtaa ilmaiseksi taivaalta.
Annan minä roposia naisille jotka istuvat kerjäämässä kaupan edessä ;)
+Lisää kommentti
Minä olen miettiny sitä paljon,,,
paljon enemmän kuin koskaan mitään muuuuuuta,

siis elämän viisautta,

miksi synnyin,

turhaanko synnyin,

mikä on ollu luojan tarkotus,

miksi en osaa olla kiitollinen kaikesta mitä olen saanu luojalta lahjaksi,
sain paaljon,,,
paljon enemmän kuin joku muu,,

miksi en koskaan olisi halunnu syntyä,

miksi vain vaikerran,

miksi mihinkään en ole tyytyväinen,

miksi hauisin vain kuolla,

miksi olen näin surkea ihminen,

kun olin nuori
kaikki oli itsestään selvää, helppoa,
luulin teen maailmasta ihanan,
hyvän elää
luulin kaikki on mahdollista,

ei ollut
olinki tyhmä,
itsekäs,
pistin hanttiin,
uurastin ,
katselin maailmaa kulmien alta, tuimasti,
luulin teen rakkauden voimalla lapsistani maailman ihanimmat ihmiset,
koulut teki, en minä,
lapset oli laina vain, maailma vei,
puolison vei sairaus,
yksin jäin,
voimat hiipuu,
väsyttää
tahdon pois,
minne,
pois , pois pois,

" olin
tekin olitte
eksyin teihin
te katositte
yksin jäin "
2 VASTAUSTA:
Tää on sitä Laiffia ! Luojani jo makaavat Näsinmäellä.- Lapset maailmalla omillaan.- Ei täällä kukhaan oo yksin, lenkillänikin kun kuljen linnut tervehtivät :)
Per-kel kirjoitti:
Tää on sitä Laiffia ! Luojani jo makaavat Näsinmäellä.- Lapset maailmalla omillaan.- Ei täällä kukhaan oo yksin, lenkillänikin kun kuljen linnut tervehtivät :)
Kuinka jaksat,
kuinka voit noin yleensä,

loit ilon hetkeksi sydämmeeni,
sinulla on linnut, luonnon ihmeet kavereina,
herätit minussa jotain muutaki näkemään kuin synkyyttä, kiitos,

muuten mulla hyvin,
askel lyhenee, syd.pistää hanttiin kaikessa,
elämän rajotteneisuus, kynenemättömyys enään juurikaan mihinkään harmittaa,

ole jotensakki pettyny maanpäälliseen elämään, sori,

iloitsen kyllä jokaisesta aurinkoisesta päivästä,
synkät sateiset päivät saa itkemään,
+Lisää kommentti
Tunnetilansakin voi valitakin,..vaikka päivä on harmaa, voi päättää etten nyt itkekään tällä kertaa, vaan keskityn elämästä kiitollisuuteen, kas kun synkkienkin päivien jälkeen aurinko taas saapuu!
Pidä itsesi puhtaana sievänä oman itsesi vuoksi, ja opeta tuolle herkälle tunne-elämällesi hauskempia lauluja!

kuten : talitintti maaliskuussa lauloi näin mielissään.
Tahdon laulaa riemusuulla sävelmän uuden tään: titi tyy titi tyytiti tyy!
1 VASTAUS:
Kiitos,
olet ilo palstalaisille, titityyyy,,, zatzatzaaaaaa,,,

aurinko paistaa,
lähdenki nyt asioille ym. hyödyllistä,
kuten lempeää liikuntaa 1/2 - 1 tuntia, ,,,,,
+Lisää kommentti
Oletko miettinyt missä vietät ikuisuuden?
4 VASTAUSTA:
En osaa nähdä kuolemani jälkeen oleville tapahtumille mitään,
kovin olen miettiny, mitä on kuoleman jälkeen,
ikävä ilmaista ajatusta,
näen pimeää, tyhjyyttä, minua ei enään ole olemassa,

siinä mielessä tunne huonoa omaa tuntoa,
kun lapsesta asti olen kuvitellu itseni uskovaiseksi,
edeleenkin olen uskovainen,
uskon vanhvasti jeesukseen olemassa oloon ,
korkeimman voimaan ja johdatukseen,
tunne sen aina jotenki läsnä,
vaikka en näekkään, se on vain tunne, vaisto ,
tai jokin lämpö energia,
joka leijuu meidän kaikkien ympärillä,
aina kokoajan,
mutta,
kuoleman jälkeistä elämää en näe ollenkaan,
se on minulta luojani jostain syystä salannu,
tiedän vain, kun kuolen,
minut työnnetään grematorioon, muutun tuhkaksi,
fyysinen olemus on täydellisesti poissa,
tuhkaläjä puolisoni kanssa samassa kirkkomaahan siunatussa haudassa,

olen luojani lapsi, vikoineen heikkouksineen, olen vain ihminen, luojani tietää sen,
luoja-näetkö-olen-täällä kirjoitti:
En osaa nähdä kuolemani jälkeen oleville tapahtumille mitään,
kovin olen miettiny, mitä on kuoleman jälkeen,
ikävä ilmaista ajatusta,
näen pimeää, tyhjyyttä, minua ei enään ole olemassa,

siinä mielessä tunne huonoa omaa tuntoa,
kun lapsesta asti olen kuvitellu itseni uskovaiseksi,
edeleenkin olen uskovainen,
uskon vanhvasti jeesukseen olemassa oloon ,
korkeimman voimaan ja johdatukseen,
tunne sen aina jotenki läsnä,
vaikka en näekkään, se on vain tunne, vaisto ,
tai jokin lämpö energia,
joka leijuu meidän kaikkien ympärillä,
aina kokoajan,
mutta,
kuoleman jälkeistä elämää en näe ollenkaan,
se on minulta luojani jostain syystä salannu,
tiedän vain, kun kuolen,
minut työnnetään grematorioon, muutun tuhkaksi,
fyysinen olemus on täydellisesti poissa,
tuhkaläjä puolisoni kanssa samassa kirkkomaahan siunatussa haudassa,

olen luojani lapsi, vikoineen heikkouksineen, olen vain ihminen, luojani tietää sen,
Minusta on ihan oikein, ettei tiedä tuonpuoleisesta mitään, onhan se meiltä salattua.
Korkeimman kämmenelle voi turvassa jättää ne ajatukset, ja elää elämäänsä niin hyvin kuin taitaa.
Aikansa kutakin , nyt on nyt ja kevät aika, luonnon suodessa meille paljon kaunista kukkineen ja linnunlauluineen.
Iloitaan vaan kaikesta annetusta ja elämästämme!
Oletko miettinyt, miksi sinun pitäisi viettää ikuisuus jossakin. Kauhea ajatus.
Miksi.ikuisuus kirjoitti:
Oletko miettinyt, miksi sinun pitäisi viettää ikuisuus jossakin. Kauhea ajatus.
ikuisuus,,,,,, ajaton aika,,,,,

mahdoton ajatus ihmiselle,,,,,
+Lisää kommentti
Joku taistelee elämästään sairauden kourissa, ei haluaisi kuolla vielä.
Tuntuu elämän halveksimiselta marista että haluaa kuolla,
mutta senkin voi ymmärtää, että haluaa pois.
Yksin sairaana menee elämänhalu
kun ei ole mitään minkä vuoksi elää,
eikä mitään riemua, minkä vuoksi herätä joka aamu
samaan kitumiseen ja yksinäisyyteen.

Onko helpompaa sillä joka haluaa kuolla
kuin sillä joka haluaisi elää vielä ja pelkää kuolemaa ?
1
Ilmoita
Jokainen voinee kuvitella tuonpuoleisen haluamakseen,
jos se helpottaa olotilaa.
Minä ainakin uskon näkeväni kaikki jo menetyt
rakkaani, vaikka tiedänkin, ettei niin tule käymään,
mutta a j a t u s jälleennäkemisestä lohduttaa minua
- varsinkin yksinäisinä hetkinä.

Jos usko helpottaa oloa,
se on tehnyt tehtävänsä.
4 VASTAUSTA:
Koen jotensakki samoin,
kaikki läheiset rakkaat pois-nukkuneet
jopa elämän varrella koulukaverit
työkaverit ,
kaikki muut lähisukulaiset ,
veljet ja ehdottomasti kaikki vanhempani siis isovanhemmista alkaen
näen heidät kaikki sielunisilmin,
kuin ryhmä valokuvassa,

koen heidän odottavan minua,

muistoistani he ei koskaan katoa,

oletan olen kaikkien rakkaiten ihmisten joukossaan samassa " valokuvassa "

ihana ajatus nähdä heidät kaikki,

he riemuiten odottavat jälleen näkemeisestä,

näin kuvittelen,
Oletteko varmoja. että tunnistatte heidän henkiolentonsa? Kun ulkokuorta ei enää ole, täytyy tuntea ihmisen sisin tooosi hyvin, että voisi tunnistaa hänet ilman tuttuja kasvoja, ilmeitä, eleitä sun muuta maallista.
TearsInHeaven kirjoitti:
Oletteko varmoja. että tunnistatte heidän henkiolentonsa? Kun ulkokuorta ei enää ole, täytyy tuntea ihmisen sisin tooosi hyvin, että voisi tunnistaa hänet ilman tuttuja kasvoja, ilmeitä, eleitä sun muuta maallista.
Kuten tuolla aikasemmin oli puhetta,
kuoleman jälkeinen elämä on salattu ihmiseltä,

ihminen voi vain kuvitella mitä kuoleman jälkeen on,

ihminen voi uskoa jumalan sanaan
jos on saanu uskonlahjan,

usko ei koskaan tule ihmisestä itsestään,
vaan usko on aina jumalan, jeesuksen lahja ihmiselle,

usko tulee kuulemisesta,
kannataa kuunnella jumalanpalveluksia,
ym harrastaa seurakunnan yhteyttä,

ihminen on aina vajaa,
ihminen ei koskaan voi olla täydellinen, virheetön , synnitön, ei koskaan,

vain jumala jeesus on täydellinen,
siihen luottakaamme,
Salattu-salattu, sehän on selviö. Eikä mitään tekemistä uskonnon tai uskomisen kanssa. Jumalanpalvelukset ja seurakunnat ovat ihmisten juttuja, mitä hevon tekemistä niilläkään on tämän aiheen kanssa?
+Lisää kommentti
Täällä ollaan kyllästyneitä elämään ja halutaan kuolla.
Se on ihan ymmärrettävä toive, jos elämä on ikään kuin eletty, eikä tulevaisuudessa ole mitään uutta tiedossa.
Mutta ikiaikaiseen ikuisuuteen ollaan menossa? Mikä meitä siellä kiehtoo ikuisesti? Haluammeko me todella elää ikuisesti palkinnoksi tästä varjojen maan läpi kulkemisesta?
Jos me petymme ja väsymme 80 vuodessa, miten selviydymme ajattomuudesta, jossa ei ole mitään uutta luvassa? Miksi me haahuilisimme ilman päämäärää ikuisuudessa? Mikä siellä odottaa?
2 VASTAUSTA:
Ihmisellä ei ole enää tietoisuutta kuoleman jälkeen.
Ei tarvitse olla huolissaan miltä tuntuu ja mikä odottaa.
Jokainen voi silti uskoa jotain hyvää tuonpuoleisesta
niin kauan kuin pystyy ajattelemaan.
Toivo lohduttaa ja rauhoittaa.
Vanhin veljeni kuoli v.-1951 tuberkuloosiin 23-vuotiaana. Ennen kuolemaansa lupasi tulla kertomaan tuonpuoleisesta jos sieltä pääsee . Ei ole kuulunut mitään.
+Lisää kommentti
Miten täällä on voitu tänään ?
Onko ollut kivuton päivä ja oletteko jaksaneet puuhailla jotain ?

Oletteko jaksaneet käydä äänestämässä - ennakkoon ?

On sellainen tunne jostain syystä, että on aika jännät vaalit.
Lopputulos ei ole välttämättä ihan saletti.
Voi tulla jotain ylläreitä.
Joku puolue saattaa yllättää äänimäärällä.
1
Ilmoita
Kuoleman läheisyys pelottaa,
varsinki nyt,

kun todettiin sydämen toiminnan lisää rajoittuneen,

suru siitä, elämä on vääjäämättä takanapäin, edessä vain kipua , väsymystä, uupumista,,
3 VASTAUSTA:
Sinä olit siis tutkimuksissa ?
Niinhän se menee ikääntyessä,
että elimistö heikkenee.
Sen tietää, mutta sitä ei tahdo sulattaa
ja se lisää pelkoa.

Ja kirjoitat ihan kuin moni muukin ajattelee,
elämä on takanapäin.
Sen hyväksyminen on vaikeaa, haikeaa ja murheellista.

Mieluummin eläisi vähän lyhyemmän elämän
vähän terveempänä,
jos saisi kuolla ykskaks yllättäen,
ettei tarvitsisi kivuissaan elämän loppumista
pelätä vuosiakin.

Puhun omasta kokemuksesta.
Sairautta on, sydänvaivaakin jo monta vuotta,
vaikea on tehdä mitään.
Elämä tuntuu tarkoituksettomalta,
mutta kuitenkin haluaa elää ja
yrittää torjua ajatusta kuolemasta,
ettei pelkäisi.
Jos se on pitkä ja kivulias,
se ajatus ahdistaa
joskus öin ja päivin.
Riippuu siitäkin kuinka sairaaksi itsensä
tuntee milloinkin.

Kaikille meille tulee nämä samat tunteet ja
ajatukset jossain vaiheessa elämää.
En ole löytänyt mitään rauhoitusta niihin.

Yritän jotain pientä "askarrella", lukea tai katsoa teeveetä,
että ajatukset olisivat edes joskus jossain muualla.
Jaksatko sinä puuhailla mitään
päivän mittaan ?

Muutettiinko sinun lääkitystäsi millään lailla,
että kivuliaisuus helpottaisi ?
siunausta.päivääsi kirjoitti:
Sinä olit siis tutkimuksissa ?
Niinhän se menee ikääntyessä,
että elimistö heikkenee.
Sen tietää, mutta sitä ei tahdo sulattaa
ja se lisää pelkoa.

Ja kirjoitat ihan kuin moni muukin ajattelee,
elämä on takanapäin.
Sen hyväksyminen on vaikeaa, haikeaa ja murheellista.

Mieluummin eläisi vähän lyhyemmän elämän
vähän terveempänä,
jos saisi kuolla ykskaks yllättäen,
ettei tarvitsisi kivuissaan elämän loppumista
pelätä vuosiakin.

Puhun omasta kokemuksesta.
Sairautta on, sydänvaivaakin jo monta vuotta,
vaikea on tehdä mitään.
Elämä tuntuu tarkoituksettomalta,
mutta kuitenkin haluaa elää ja
yrittää torjua ajatusta kuolemasta,
ettei pelkäisi.
Jos se on pitkä ja kivulias,
se ajatus ahdistaa
joskus öin ja päivin.
Riippuu siitäkin kuinka sairaaksi itsensä
tuntee milloinkin.

Kaikille meille tulee nämä samat tunteet ja
ajatukset jossain vaiheessa elämää.
En ole löytänyt mitään rauhoitusta niihin.

Yritän jotain pientä "askarrella", lukea tai katsoa teeveetä,
että ajatukset olisivat edes joskus jossain muualla.
Jaksatko sinä puuhailla mitään
päivän mittaan ?

Muutettiinko sinun lääkitystäsi millään lailla,
että kivuliaisuus helpottaisi ?
Tällähetkellä on varottava liikkumista, pitää olla erittäin varovainen,
mieluummin ei kovinkaa likkua,
ihonalainen verenvuoto valtaisaa,
johtuu verenohennuslääkkeistä,
eilisen tukimuksen surauksena,
kuulin että vähintään 4-5 päivää pitää olla erityisen varovainen
koska vuoto on valtavan laajalla alueella,
jännityksellä odotan kuinka jatkuu elämä,
pystynkö saamaan liikuntamäärään kuin ennen tutkimusta,
sydän on vaurioitunu lisää siitä mitä se on ollu aiemmin,
lääkitystä hiukan muutettu,
tuleva ei näytä hyvältä,

surku,
kuoleman läheisyys pelottaa,
vaikka aiemmin olenki sanonu ja tuntenu etten pelkää kuolemaa,
mutta nyt kun se vääjäämättä lähestyy,
kyllä huolettaa, pelottaaki,,,, nyt jo ,,,, kuinka pian kaikki ohi on,,,,,

todellakin,
jos kuolisi yllättäin hetkessä,
ei ehtis edes pelätä,
mutta jos kipeenä ja pikkuhiljaa elämän liekki hiipuu,
ei tunnu hyvältä,

vanhuuski menetteleisi JOS olisi terve,
olispa-edes-terve kirjoitti:
Tällähetkellä on varottava liikkumista, pitää olla erittäin varovainen,
mieluummin ei kovinkaa likkua,
ihonalainen verenvuoto valtaisaa,
johtuu verenohennuslääkkeistä,
eilisen tukimuksen surauksena,
kuulin että vähintään 4-5 päivää pitää olla erityisen varovainen
koska vuoto on valtavan laajalla alueella,
jännityksellä odotan kuinka jatkuu elämä,
pystynkö saamaan liikuntamäärään kuin ennen tutkimusta,
sydän on vaurioitunu lisää siitä mitä se on ollu aiemmin,
lääkitystä hiukan muutettu,
tuleva ei näytä hyvältä,

surku,
kuoleman läheisyys pelottaa,
vaikka aiemmin olenki sanonu ja tuntenu etten pelkää kuolemaa,
mutta nyt kun se vääjäämättä lähestyy,
kyllä huolettaa, pelottaaki,,,, nyt jo ,,,, kuinka pian kaikki ohi on,,,,,

todellakin,
jos kuolisi yllättäin hetkessä,
ei ehtis edes pelätä,
mutta jos kipeenä ja pikkuhiljaa elämän liekki hiipuu,
ei tunnu hyvältä,

vanhuuski menetteleisi JOS olisi terve,
Älä muuta sano, ei se vanhuus, vaan sairaudet ja oireet,
jotka hermostuttavat ja estävät vähänkään normaalia elämää.

Eihän sitä kukaan kuolemaa pelkää,
kun se kauempana tulevaisuudessa on
eikä vielä eläkkeelläolon alussakaan
niin kauan kun terveyttä on.

Kun terveys alkaa mureta,
mieli menee levottomaksi.

Luin äskettäin jostain, että hyvinkin kivuliaat
ihmiset voivat elää hyvin vanhaksi
ja puolella eläkeläisistä on kipuja
jo varhain ennenkuin kauan ovat olleet
eläkkeellä, mutta niitä kipuja pitäisi vaan kestää,
kipu ei tapa.
Kaikilla iäkkäille tulee kipuja jossain vaiheessa.

Vähän hymyilytti, kun se kirjoitus oli tarkoitettu
kai lohdutukseksi ja rauhoittamaan,
mutta ei oikein vakuuttanut.

Uskotaan nyt siihen kuitenkin
ja koitahan lepäillä lääkärin ohjeen mukaan
ja ottaa rauhallisemmin !
Toivotan sinulle parasta mahdollista vointia !
+Lisää kommentti
Tässä hieman opittavaa kuoleman kaipuussa rypeville.

https://www.is.fi/terveys/art-2000006060377.html
2 VASTAUSTA:
Viihdesivustojen "tule onnelliseksi"-linkki sopii oikein hyvin ohjeeksi nuoremmille, työikäisille ja terveemmille,
joille ei kuolemankellot soittele vielä vuosikymmeniin.

Kertoo suuresta inhimillisestä ymmärtämättömyydestä (typeryydestä) laittaa linkki tähän ketjuun, jossa ihmisiä on vakavasti sairaana eikä "halpa-ohjeet" enää heistä terveitä tee vaikka niitä hokisi itselleen kuinka.
Kyllä ne ovat sillä lailla hyviä ja paikallaan, että ne tekevät vakavasti sairaastakin vahvemman kohtaamaan kohtalonsa. - Kaikista muista, paitsi marisijoista
+Lisää kommentti
Lakkaa syämästä pahvi,,,, ai rikkaana voisit kyllä ellää,ha haa vanhuus ja itsekkyys ,taas se nähtiin.
1 VASTAUS:
mitä horiset, kaikilla on oikeus haaveilla,

etkö muka tienny,

RAHALLA SAA ja autolla pääsee, vanha sanonta,

rahalla saa myös vaativampia hoitoja kuin nyt mitä vanhukset saa,
kuten varmasti tiedät,,,

etkö halua että vanhukset voisi hyvin ja eläisivät pitempään,

joten lotto-voitto olisi kaikille vanhuksille suotavaa,,,,
+Lisää kommentti
Ei tässä vielä ole haaveissa kuolo, niin paljon on vielä tehtävää, joka pitää vanhan mummonkin kunnolla elämänsyrjässä kiinni. On paljon jo huonokuntoisia ystäviä ja sukulaisia, joille minun apuni on aina tervetullutta. Samalla se pitää omankin kunnon parempana, kun tuntee olevansa tarpeellinen. Vapaaehtoinen apuni on tuiki tärkeää näille ystävilleni, vien heitä ulos virkistäytymään, parempikuntoisia avustan kauppareissuilla, kun kulku on hidasta ja näkökykykin huono. Voi sitä onnea ja iloa jota he sanovat tuntevansa, kun on joku joka välittää, ja antaa apua ja omaa aikaansa huonompikuntoisille.
Toivon, että kun oma kuntoni rapistuu, löytyisi minullekin vapaaehtoinen auttaja. Kunnalta on turha odottaa apua, kaikki vaan maksaa liikaa, siksi vapaaehtoistyöntekijät ovat kultaakin kalliimpia. Toivon, että minullekin herkiää samanlaista apua sitten joskus.
7 VASTAUSTA:
" Arvokasta.työtä "

Olet ihana ihminen,
kiitos siitä,
vaikka en sinua tunnekaan,
ajatus tekemisistäsi yksin jo mieltä lämmintää,,,,
Kunnalta saa ainakin kotihoitajan käynnit.
Ei se ole kallista,
eipä tässä yhteiskunnassa mikään ole ilmaista.

Iäkkäitä avuntarvitsijoita on ainakin puoli miljoona.
Mistä löytyisi niin monta vapaaehtoista ?
En tohtisi unelmoidakaan.

Ei vanhuksien auttaminen niin auvoista ole aina.
Monet ovat katkeria ja vaikeita luonteeltaan
vaikka omasta mielestään ihania.
kunnallinen.apu.edukasta kirjoitti:
Kunnalta saa ainakin kotihoitajan käynnit.
Ei se ole kallista,
eipä tässä yhteiskunnassa mikään ole ilmaista.

Iäkkäitä avuntarvitsijoita on ainakin puoli miljoona.
Mistä löytyisi niin monta vapaaehtoista ?
En tohtisi unelmoidakaan.

Ei vanhuksien auttaminen niin auvoista ole aina.
Monet ovat katkeria ja vaikeita luonteeltaan
vaikka omasta mielestään ihania.
Entä jos tommosen lauseen lausuja on itse vaikea luonne,

kun moittii muita,
herää aina epäily lausujan omasta persoonasta,

pitäiskö itse katsoa peiliin,
peilissä-totuus-piilee kirjoitti:
Entä jos tommosen lauseen lausuja on itse vaikea luonne,

kun moittii muita,
herää aina epäily lausujan omasta persoonasta,

pitäiskö itse katsoa peiliin,
Kyllä niitä itsesäälissä rypeviä löytyy! Toisaalta on myös hiljaisia, jotka ei halua rasittaa muita marinoillaan. Heistä saattoi tykätäkin. Tyytymättömiä ja vaikeita vanhuksia olen laitoshoidossa tavannut monia.
Luojan kiitos ei tarvitse heitä enää katsella. Sellaisilla kun on aina vaikeaa.
lähihoitajana kirjoitti:
Kyllä niitä itsesäälissä rypeviä löytyy! Toisaalta on myös hiljaisia, jotka ei halua rasittaa muita marinoillaan. Heistä saattoi tykätäkin. Tyytymättömiä ja vaikeita vanhuksia olen laitoshoidossa tavannut monia.
Luojan kiitos ei tarvitse heitä enää katsella. Sellaisilla kun on aina vaikeaa.
Olet varmasti hyvä hoitaja
mutta,
tulitko koskaan ajatelleeksi,
ne valittajat vanhukset ovat hyvin sairaita, kipeitä,
heillä on paha olla,
valittaminen tuo hetken pikkusen helpotuksen pahaan oloon,
ainaki psyykkisesti,

soveltuvuustesti onkin tärkeä tehdä kaikille lähihoitajille,
kaikista kun ei ole hoitotyöhön,
heiltä usein puuttuu empatia,
myötäeläminen
ymmärtäminen miksi vanhus valittaa
miksi on kärtynen,

vanhus on kärtynen koska hänellä on varmasti paha olla,
kuolema tekee vanukselle vääjäämättä tuloaan kipujen ja hunon olon muodossa,

vanhus työ on hyvin raskasta,
vaaditaan paljon hoitohenkilökunnalta,
on niitäki hoitajia jotka tuntevat itsensä onnistuneeksi työssään
kun ovat voineet auttaa kärtystä sairasta ihmistä edes hiukan,
peilissä-totuus-piilee kirjoitti:
Entä jos tommosen lauseen lausuja on itse vaikea luonne,

kun moittii muita,
herää aina epäily lausujan omasta persoonasta,

pitäiskö itse katsoa peiliin,
E n t ä jos ei ole itse vaikea ?!
E n t ä jos on kokemusta häirikkökäyttäytyvien vanhusten auttamisesta ?!
Tuliko mieleen ajatella sitä ?!
Vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, että monet iäkkäät ovat psyykkisestikin sairaita
jolloin auttaminen voi olla joskus raskasta työtä varsinkin kun sitä joutuu vuosikausia tekemään.
Se ei tunnu enää "vapaaehtoiselta", kun autettava on häijy ja epäluuloinen.

Monet geriatriset sairaudet rappeuttavat aivoja eikä iäkäs silloin edes tiedosta oireitaan,
hän voi huutaa, kiukutella, moittia vaikka olisi kuinka avulias, ystävällinen ja ennenkaikkea
kärsivällinen.

Kaikki vanhukset eivtät ole kilttejä mummeleita ja pappoja,
myös väkivaltaisia vanhuksia on olemassa.
Vanhalla iällä kontrolli pettää aivorappeumien takia.
Ennen hyvinkäyttäytyvä ihminen voi muuttua ihan erilaiseksi.
Kun ei itsekritiikkikään toimi enää,
se tekee hoitajan elämän erittäin vaikeaksi.
peilissä-totuus-piilee kirjoitti:
Entä jos tommosen lauseen lausuja on itse vaikea luonne,

kun moittii muita,
herää aina epäily lausujan omasta persoonasta,

pitäiskö itse katsoa peiliin,
"Monet vanhukset ovat katkeria ja vaikeita luonteeltaan"
ei ole mitään haukkumista.
Se on toteamus.
Se on totta.
Miksi sitä on mahdoton hyväksyä ?
+Lisää kommentti
Paljon sietämään joutunut
voi yht'äkkiä lakata sietämästä
juuri mitään.
1
Ilmoita
Turha yrittää laistaa totuutta, kaltaisenne on tehneet ikäväksi koko palstan. Siis hapatkaa yksinänne.
Ilmoita
Kesä tulossa!
Kevät kauneimmillaan, lunta vain johon sitä joskus pakkasilla on kertynyt, krookukset kilvan lumien seasta näyttäytyvät väreillään kevään auringon alla, mihin tässä moinen hätä että kuolemaan???
Luojamme on antanut meille elämän ja se on arvokas jokaiselle, Ulos ja vaikka istuen siellä asiallisesti pukeutuneena hengittämässä, nauttimassa elämän ARVOKKAISTA asioista, pian alkaa kukkien loisto ja lintujen laulu! Luonto tarjoaa meille jokaiselle parastaan, siis elämä on lahja ja sitä saa nauttia jokainen. Minäkin!
1
Ilmoita
Kun on vanha ja sairas ei kukkien loisto ja lintujen laulu tunnu miltään,
kun ei mihinkään pysty enää. Elämän arvokkuus ei oikeasti ole linnunlaulussa
vaan ihmissuhteissa ja toimintakyvyssä.
Kun ne on menetetty ei jaksa teeskennellä, että elämä olisi "ihanaa",
kun se ei ole.

Arvostan niitä, jotka pysyä iloisina ja valoisina.
Monet saavat lohtua heidän sanoistaan.
4 VASTAUSTA:
Just noin,
olen hyvin sairas masentunu,

tänäänki pelsin konella lähes kaksisataa eruroa taivaan tuuliin,
seisoin ainaki 6-8 tuntia naputtelemassa kaikelaisia pelejä,
koneet nieli rahaa, ja minä olin kuin raivohullu,
raha ei merkinny mitään
kuhan vaan syötin koneseen
välliin sain suuriaki potteja , syötin neki taas koneeseen,
nyt olen aivan uupunu, väsyny,

sarastan sepelvaltimotautia,
olen joka paikasta jatkuvasti kipee,
koko ajan haluis vain kuolla pois,
miksi en kuole, vaikka olen vakavasti sairas,
nuoremmatki kuolee,
minun täytyy kipeenä tylsänä, elämään kyllästyneenä vaan elää ,,,,
en kykene kunnon työntekoon, syd. pistää hanttiin, en jaksa, en haluakkaa, mutta saasta tympii, enen kun olin terve
joka viikko siivosin kuin suursiivouksen,
nyt saa sairaana raihnaisena kuolla hukkua paskan sekaan
kun ei jaksa,
eikä raha riitä siivoojan palkkaamiseen
kun raha menee pelikoneisiin, hupss,

anteeksi pyydän ,
ei oo tarkotus teitä väsyttää omilla sairailla aatoksilla,
mutta ajattelen tämä kone olkoon mun marmatuksen kuuntelija,
sille pusken pahaa mieltäni,
en teille,
hyvät ystävät, olette kuin vertaistui vanhalle
kaikki me ollaan matkatkalla tuonpuoleiseen,
teidän joukossa voi olla vielä terveitä elämänhaluisia se olkoon teidän onnenne ,,
mulla ei ole huomista, on vain väsymys, musta mieli,
ku kuolis edes pois, mut ku ei kuole, tässä kitisen ja mamatan,
Mulle ainakin elämän arvoisuus on lintujen laulussa.- Mustarastaille omenoita syöttelen ja sorsille leipää.- Johan kirkuvat satojen metrien päästä kun näkevät mun tulevan :) Puutarhan puissa kyyhkyset vierailee, kiva niitten kutsuihin on vastata :) Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Per-kel kirjoitti:
Mulle ainakin elämän arvoisuus on lintujen laulussa.- Mustarastaille omenoita syöttelen ja sorsille leipää.- Johan kirkuvat satojen metrien päästä kun näkevät mun tulevan :) Puutarhan puissa kyyhkyset vierailee, kiva niitten kutsuihin on vastata :) Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
per-kel

missä syötät lintuja, voisin tulla katsomaan kaveriksi, (olen yksin, puoliso kuollu )
aina kun jaksan suuntaan lenkkini erään ojan varteen
jossa sorsat uiskentelee, sukeltelee,
tuntuu hassulta, sorsat viihtyy läpi talven virtaavassa ojassa
jos vähänkään jäässä on reikää,
hirvittää kuinka ne tarkenee pakkasillaki,
oja virtaa läpi kaupungin,
lenkki polku kulkee pitkin virtaavaa ojan piennarta useita kilometrejä,
oja antaa viihtyisyyttä kaupunkiin,
" Arvostan niitä, jotka pysyä iloisina ja valoisina. " He pysyvät sellaisina siitä syystä, että he eivät iästään, vaivoistaan, vioistaan ja huolistaan huolimatta lakkaa ihailemasta ja ihmettelemästä kukkien loistoa ja lintujen laulua.
+Lisää kommentti
Kun tulee keski-ikään
on kuin kotiinsa tulisi
tuntee itsensä
ja viihtyy omassa itsessään.

Vanhana on kuin vieras talossa
jota ei tunne.
Pelkää kuka ensi yönä
koputtaa ovea.
1 VASTAUS:
Todellakin,
tämä vanhuus on outoa aikaa,
nuorempana luuli olevansa kuolematon,
tietenki tiesi et vanhan kuolee jokatapauksessa,
mut kummasti ei vain osannu ajatella kuin voimattomaksi vanhana muuttuu,
nyt ku funtsii menneitä,
nuoruus oli ihanaa uteliasta aikaa,
kaikki tuntui olevan mahdollista,
elämä oli esessä,
töissä käytiin, lapset kasvoi ,
aikuistui, muuttivat pois kotoa,
tuli lapsenlapset iloksemme,

se kaikki on nyt takana päin,
vanhus on yksin,
toistaiseksi omatoiminen,
omat asiat ja harrastukset vielä onnistuu,
voimat kyllä vääjäämättä hiipuu,
fyysinen työ ei enään onnistu samoin kuin terveenä,
-- en valita vanhuutta, sehän on jokatapauksessa luonnonlaki,
kaikki vanhenee joskus, jos ei kuole nuorena,

vain se harmittaa kun terveys on menny
ja vääjäämättä lähestyy viimeinen matka sinne jonnekin,
kuoleman läheisyys leijuu ympärillä,

hohoijaa,
tänään konttasin pölyjen perässä,
vain osan huushollista jaksoin putsata,
huomenna jatkuu homma,
nurkka kerrallaan,
ulkona näyttää olevan harmaa päivä,
kuitenkin kevään tunnelma jo pitkällä,
politiikka radiossa on paasattu koko päivän,
kaikki haastateltavat vaikuttaa politikkona hyvin päteviltä,

olen kylläki jo äänestäny suomalaisuuden ja muutoksen puolesta,
aika näyttää kuinka meitä vanhuksia kohdellaan seuraavien vuosikymmenien aikana,
saammeko tarvitsemaamme hoivaa,
+Lisää kommentti
Kiitos sanoistasi !Hyvin kuvasti tuntoja, varmaan tuttuja useimmille ?
Jollain lailla vähän helpottaa,
kun tietää että joku muukin
ajattelee samoja.
En ole yksin ajatuksineni.

Eihän tätä vanhuutta tosiaankaan valittaa voi,
vastaankaan ei kannata taistella,
kun sille ei mahda mitään.

Silti on vaikea sisimmässään hyväksyä sitä,
kun se vanhuus on tullut "asumaan"
omaan kroppaan ja mieleen.

Se on kai silloin viimeistään tullut,
kun terveyskin alkaa reistailla
ja huomaa ajattelevansa iltaisin
nukkumaan mennessä
mahdanko herätä vielä aamulla...

Iäkkäitä alkaa oikeasti ymmärtää
vasta silloin, kun itsellekin alkaa hiipiä
vanhuus lähelle.
Nyt olen jo itsekin vanha.

Katselen nyt vanhempia ihmisiä toisin silmin:
Tuokin iäkäs mies on ollut komea ja hauska nuorukainen
ja tuo iäkäs nainen kaunis eloisa neitokainen.
Niin kuin minäkin joskus olin...
Kaikki nuorethan ovat kauniita ja komeita.

Haikeus hiipii mieleen ja joskus
vedet nousee silmiin.

Miten lyhyt onkaan ihmisen elämä.
Nuorena ei tajua ollenkaan kuinka nopeasti vuodet menevät.
Kolmekymmentä vuottakin tuntuu ikuisuudelta.
Niin sen kai kuulu tuntua,
ei koko elämäänsä voi elää
kuoleman pelossa.

Vanhuus yllättää.
Se tulee jotenkin salaa ?
1
Ilmoita
Kuolisin heti, jos tietäisin miten sen voisi kokea heti kivuitta ilman paniikkia,

kaikki vain pimenis heti,
Ilmoita
Ei kuoltaisi nyt koko ajan.
Vaikka se mieltä piinaa.
Tänään ei kuolla, jooko ?

Uskotteko, että ihmisen elämän pituus on
ennalta määrätty ?
Minä en usko.
Sattumaa se kaikki on.

Ehkä sekin helpottaa jotenkin vaikeina aikoina,
että ajattelee kohtalonsa olevan "herran kädessä"
ja tapahtuu niinkuin tapahtuu.
En millekään mitään voi.

Auttaisiko se alistumaan paremmin siihen,
ettemme itse määrää elämämme pituudesta ?

Vanhuus sairaana on kyllä kauhean ahdistavaa,
mutta yritetään sinnitellä taas ja nukkua yömme hyvin
ja levollisena.

Täällä palstoilla ei voi näköjään käyttää omaa vapaata nimimerkkiä enää,
pitää kirjautua tai muuten nimimerkiksi tulee "Anonyymi"
vissiin kaikille kirjautumattomille, vai onko se joku tilapäinen häiriö ?

Siunausta kaikille !
1 VASTAUS:
Anonyymi on jotenkin helpottava juttu,
voi vain jutella, sen kummemmin esittelemättä itteään,
samoin kuin esm. harrastuspiirissä tuttuja tavataan,

aiheeseen sananen,,,
vanhuus on elämän ikävintä ja vaikeinta aikaa,
johtuu siitä
kun voimat hiipuu,
sairaus nakertaa elämän iloa
jaksamista,

lähtölaskenta on alkanu,,,
+Lisää kommentti
Ei Jumalauta vielä, liian monta kaljaa varastossa :)
8 VASTAUSTA:
Voi vitsi,,,
no juo ne äkkiä
nii lähdetään yhdessä vaikka käsikädessä sinne jonnekkin,,,

aurinko paistaa, väsymys, kipu ja musta mieli tympii,
mietin,,,,
lähdenkö ulos ,,,
istun jollapi penkillä,,,,
katselen kun ihmisillä kiire jonnekkin,
minne mahtavat mennäkkää,
istun penkillä, kattelen aurinkoa,
en jaksa juurikaan kävellä saamatta
kirvelevää rintakipu kohtausta,
nitrotkaan ei heti vaikuta,
kärsi sitten siinä tuskissasi, mustan mielen kanssa,
mutta,,, onhan kevät
ja aurinko ilonani,
Anonyymi kirjoitti:
Voi vitsi,,,
no juo ne äkkiä
nii lähdetään yhdessä vaikka käsikädessä sinne jonnekkin,,,

aurinko paistaa, väsymys, kipu ja musta mieli tympii,
mietin,,,,
lähdenkö ulos ,,,
istun jollapi penkillä,,,,
katselen kun ihmisillä kiire jonnekkin,
minne mahtavat mennäkkää,
istun penkillä, kattelen aurinkoa,
en jaksa juurikaan kävellä saamatta
kirvelevää rintakipu kohtausta,
nitrotkaan ei heti vaikuta,
kärsi sitten siinä tuskissasi, mustan mielen kanssa,
mutta,,, onhan kevät
ja aurinko ilonani,
Kuka sun kanssa viitsis läheä mihinkään!
Oot niin tylsä tyyppi kun jauhat noita epäkohtia elämässäsi, siksi ne

pysyykin koko ajan mielessäsi.

Kenen luulet iloitsevan mustasta mielestäsi?

SINULTA PUUTTUU ITSEHILLINTÄ JA SELKÄRANKA LOPETA SIIS

MARINAT ja opettele jo kiitollisuutta pitkästä elämästäsi!
Anonyymi kirjoitti:
Kuka sun kanssa viitsis läheä mihinkään!
Oot niin tylsä tyyppi kun jauhat noita epäkohtia elämässäsi, siksi ne

pysyykin koko ajan mielessäsi.

Kenen luulet iloitsevan mustasta mielestäsi?

SINULTA PUUTTUU ITSEHILLINTÄ JA SELKÄRANKA LOPETA SIIS

MARINAT ja opettele jo kiitollisuutta pitkästä elämästäsi!
Ootas kun ittelles tulee vuosia lisää ja sairauksia !
Muista omat sanasi silloin !
Anonyymi kirjoitti:
Ootas kun ittelles tulee vuosia lisää ja sairauksia !
Muista omat sanasi silloin !
Olen pitkälle yli 80 vuotta, viimeisiä elinaikojakin elelen, mutta en katso olevan oikein

kaataa synkkyyksiään muiden luettavaksi.

Minun ei todella tarvitse muistaa sanojani, ne ovat itsestään selviä minulle.
Anonyymi kirjoitti:
Olen pitkälle yli 80 vuotta, viimeisiä elinaikojakin elelen, mutta en katso olevan oikein

kaataa synkkyyksiään muiden luettavaksi.

Minun ei todella tarvitse muistaa sanojani, ne ovat itsestään selviä minulle.
Jos haluat olla ankara itsellesi
suo kuitenkin muille
olla armollisia itseään kohtaan
ja kirjoittaa miten he tuntevat.

Lukeminenhan on vapaaehtoista.
Anonyymi kirjoitti:
Jos haluat olla ankara itsellesi
suo kuitenkin muille
olla armollisia itseään kohtaan
ja kirjoittaa miten he tuntevat.

Lukeminenhan on vapaaehtoista.
Ei minun itselleni ole tarvis olla ankara, onnellinen ja kiitollinenhan olen elämälle!
Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta velloa itsesäälissä, minusta elämä on niin ihanaa, kaikkine ajoittaisine voimien vähenemisineenkin, luonnollista se on, ja niin kuuluu olla, eihän me muuten annettaisi tilaa nuorille!
Anonyymi kirjoitti:
Ei minun itselleni ole tarvis olla ankara, onnellinen ja kiitollinenhan olen elämälle!
Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta velloa itsesäälissä, minusta elämä on niin ihanaa, kaikkine ajoittaisine voimien vähenemisineenkin, luonnollista se on, ja niin kuuluu olla, eihän me muuten annettaisi tilaa nuorille!
Rituliinikö se siinä muille raivoaa,
neuvoo kuinka mitten pitää elää,

mahtavaa

taidat olla tavallista parempi ihmenen,,,,,
Anonyymi kirjoitti:
Rituliinikö se siinä muille raivoaa,
neuvoo kuinka mitten pitää elää,

mahtavaa

taidat olla tavallista parempi ihmenen,,,,,
Aina on ja tulee olemaan täydellisiä yli-ihmisiä,
joille oma napa on maailman napa,
muunlaisia ihmisiä ei suvaita
mutta ei välitetä heist.
Trallallaa ...
aurinko paistaa...
ja ruoho alkaa vihertää...
kesä kaikilla kohta..,
+Lisää kommentti
Suomi apina asialla, siis ilman järkeä , he ilman järkeä on hyvä kun kuolevat.
Ilmoita
Radiossa just nyt keskustelleen kuolemisesta,

mikälaiset hautajaiset haluat itsellesi,

itse ajattelen,,,, haluun ihan pienet ,
vain lapset, lapselapse perheineen paikalla,

hautajaisten jälkee ilmoitetaan muille sukulaisille ja vakituisille ystäville
poismesta
ja että hautajaisetki on jo pidetty,

" elämä on kuolemista " tämä on enemmän kuin totta,
Ilmoita
"Jonakin päivänä me kuolemme
mutta kaikkina muina päivinä me elämme."

(Merete Mazzarellan kirjasta,
hänellä on mukavia kirjoja, aajtuksia ikääntyneen elämästä
ja kokemuksista)
2
Ilmoita
Tänään
kaunispäivä,
en jaksanu lähteä ulos,
eilen kävin kevätaurinkoa ihailemassa,
tuuli mereltä,
ilma oli ihanan lenpeä, raikas

autoon pitää vaihtaa kesärenkaat,
kuu puolessavälissä rahat melkein loppu, tuhlasin peleihin, hupss,, ku tyhmää,,,

terveisin: matkalla sinne jonnekkin,,,,,
3 VASTAUSTA:
"kuu puolessavälissä rahat melkein loppu, tuhlasin peleihin, hupss,, ku tyhmää,,, "

Just, joo ja sitten valitetaan köyhyydestä, kun ruokaan ja lääkkeisiin ei riitä rahat, koska Sipilä on viennyt ne sinne "omaan taskuunsa", mutta onneksi äänestit "persuja", joka on luvannut korjata sinunkin taloutesi, sillä se Demarin Rinteen satanenkin taisi huveta pelkiin lupauksiin.

Miksi muuten vaihtelet autoosi kesä- ja talvirenkaita? Osta kunnon kitkat, jotka pelittää aina, siis kesät ja talvet. Minä en ole tarvinnut vuosiin tuota rengasrumpaa.

Ai niin! Aloitushan oli kuolemasta? Minä en halua kuolla ja en kirjoita hoitotestamenttia, että minua ei elvytettäisi, mikäli se olisi mahdollista, koska ehtona olisi se "toivoton tapaus", johon omaisillakaan ei olisi mitään määräysvaltaa.

Ainoa toivoni on, että kuolisi ennen lapsiani, mutta kun olen saanut lapsenikin aika nuorena, niin hienoinen pelko on, että ne elämäntavoillaan saavat henkensä menetettyä ennen minua.??
Anonyymi kirjoitti:
"kuu puolessavälissä rahat melkein loppu, tuhlasin peleihin, hupss,, ku tyhmää,,, "

Just, joo ja sitten valitetaan köyhyydestä, kun ruokaan ja lääkkeisiin ei riitä rahat, koska Sipilä on viennyt ne sinne "omaan taskuunsa", mutta onneksi äänestit "persuja", joka on luvannut korjata sinunkin taloutesi, sillä se Demarin Rinteen satanenkin taisi huveta pelkiin lupauksiin.

Miksi muuten vaihtelet autoosi kesä- ja talvirenkaita? Osta kunnon kitkat, jotka pelittää aina, siis kesät ja talvet. Minä en ole tarvinnut vuosiin tuota rengasrumpaa.

Ai niin! Aloitushan oli kuolemasta? Minä en halua kuolla ja en kirjoita hoitotestamenttia, että minua ei elvytettäisi, mikäli se olisi mahdollista, koska ehtona olisi se "toivoton tapaus", johon omaisillakaan ei olisi mitään määräysvaltaa.

Ainoa toivoni on, että kuolisi ennen lapsiani, mutta kun olen saanut lapsenikin aika nuorena, niin hienoinen pelko on, että ne elämäntavoillaan saavat henkensä menetettyä ennen minua.??
Vaikka usein haluiski jo kuolla,
varsinki aamuisin kun herää,
tympii nousta sängystä,
nousen silti
keitän kahvit
menen kylppäriin aamutouhuille,
otan aamulääkkeet,
siitä se päivä taas kipuineen alkaa,
uloski lähden ja asioille,

kaikesta mustasta mielestä huolimatta en missän tapauksessa tee hoitotestamenttia,

haluan että hoidetaan loppuun asti kunniallisesti,

eräs sukulainen oli tehny hoitotestamentin,
hänen kuolemasa oli kauhea,
aivan hirveä,
kitu noin 2 vuotta ennekuin sekavana kuoli,
aivan kamala kuolema, aivan hirvee, tommosta kuolemaa en halua ikinä kellekkään,

sydän tekee loppuaan, jännityksellä odotan miten ja kuinka kauan elän vielä,

juu sama on joskus tullu mielee kauhulla, nuorenat tehdyt lapseni ovat nyt lähempänä kuusikymppisiä,
toivon ja rukoilen että pysyvät terveenä , hoitavat terveyttää hyvin
sillä kuolemallaki pitää olla järjestys ,
minä vanha lähden ensin, uskon että niin käyki,
jälkeläiseni vaikuttavat hyvin terveiltä,

sille ei kylläkään mitään voi
kuolema pyörii joka päivä mielessä, aivan kuin se leijailisi kaikkialla,
siihen syynä huomattavsti lisääntyneet sydänoireet rintakipuineen,

ajatusmaailmassani hoen itselleni,,, pitäis mennä lääkäriin, en vaan saa aikaseksi,,,
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka usein haluiski jo kuolla,
varsinki aamuisin kun herää,
tympii nousta sängystä,
nousen silti
keitän kahvit
menen kylppäriin aamutouhuille,
otan aamulääkkeet,
siitä se päivä taas kipuineen alkaa,
uloski lähden ja asioille,

kaikesta mustasta mielestä huolimatta en missän tapauksessa tee hoitotestamenttia,

haluan että hoidetaan loppuun asti kunniallisesti,

eräs sukulainen oli tehny hoitotestamentin,
hänen kuolemasa oli kauhea,
aivan hirveä,
kitu noin 2 vuotta ennekuin sekavana kuoli,
aivan kamala kuolema, aivan hirvee, tommosta kuolemaa en halua ikinä kellekkään,

sydän tekee loppuaan, jännityksellä odotan miten ja kuinka kauan elän vielä,

juu sama on joskus tullu mielee kauhulla, nuorenat tehdyt lapseni ovat nyt lähempänä kuusikymppisiä,
toivon ja rukoilen että pysyvät terveenä , hoitavat terveyttää hyvin
sillä kuolemallaki pitää olla järjestys ,
minä vanha lähden ensin, uskon että niin käyki,
jälkeläiseni vaikuttavat hyvin terveiltä,

sille ei kylläkään mitään voi
kuolema pyörii joka päivä mielessä, aivan kuin se leijailisi kaikkialla,
siihen syynä huomattavsti lisääntyneet sydänoireet rintakipuineen,

ajatusmaailmassani hoen itselleni,,, pitäis mennä lääkäriin, en vaan saa aikaseksi,,,
Sinäkö et ole se sama henkilö , joka kävi äskettäin lääkärissä ja voi sen jälkeen huonosti ?
Sydän on sitkeä. Se kestää paljon, vaikka kipuileekin !
+Lisää kommentti
Aamulla puhe radiossa aihe :

kuinka suhtaudut elämän rajallisuuteen,

puhelinkeskusteluissa tuli ilmi,
kuusikymmentä ikävuotta lähentelevät ovat jo huomanneet elämän rajallisuudem
moni oli tullu varovaisemmaksi hurjien harrastustensa suhteen, jopa lopettaneet,

me vanhukset tidostamme elämän rajallisuuden ihan konkreettisesti,
kuten ketjussa on käyny ilmi,

--

tänään ulkona
harmaa päivä,
kipu raastaa jälleen rintakehässä,
muutama nitro suuhun,
jospa tämä tästä vielä jotenki jatkuu,
ainaki kitumalla,

jaksamisiin,,,,,
Ilmoita
Sairaudet ja kivut ovat juuri se asia mikä nostaa elämän rajallisuuden tietoisuuteen.

Niin kauan kun voi eläkkeellä jatkaa elämää ilman suurempaa huolta terveydestä
ei tule useinkaan ajatelleeksi etten elä ikuisesti.

Heti kun iän tuomat sairaudet ja niiden oireet alkavat elää meissä joka päivä
alkaa helposti ajatella kuolemaakinlähes joka päivä ainakin ohimenevästi.

Kun oikein rinnasta vihloo ja meinaa tuupertua ei voi olla ajattelematta, että
nytkö se tuli ? Kuolema.

Asteittain menee huonompaa kuntoon eikä haluaisi sitä millään hyväksyä.
Kuvittelee, että kun liikun ja jumppaan ja askaroin niin ennenkin,
kunto vielä vähän nousisi ,
mutta ei,
ei se p*rk*le enää nouse,
alaspäin menee,
pakko hammasta purrrren myöntää.

nimimerkki pärk-kel
1 VASTAUS:
Tähän tilanteeseen ilmeisesti tottuu,
koleman läheisyyteen
jokapäivä koen sen,
kuolema leijuu ympärillä,

usein kuvittelen,
kuinka vanhempani koki lähtönsä,
mitä ehtivät hetkessä ajatella,
toinen löytyi kuolleena olohuoneen lattialta,
oli kuollu silläaikaa kun isäni oli ollu kaupungilla,
isäni kuoli sängynviereen,
oli aamulla noussu sängystä alkanu pukeuta ,
löytyi puolipukeutuneen kuolleena,
he kuolivat äkkiä hetkessä,
molemmilla syd, vikaa
oli ollu jo pitemmän aikaa,
lääkehoidot oli vakituisena käytössä,

itsellä sama perintö, sydänkohtauksia nykyään päivittäin,
kuinka kauan tätä kestää
ennekuin lähtö tulee, ja kuinka se tulee,

ei auta,
katson ikkunasta,
aurinko alkoi paistamaan,
lähden hieman ulos autolla,
ajan kaupan oven läheisyyteen,
en jaksa pitkää matkaa kävellä,

kuullaan taas ,,, kuinka jaksamme,,,
+Lisää kommentti
Kyllä kai se lkuolema eijuu ympärillään, kun ei muusta puhukaan

Kuolemanvietti kuuluu voimakkaana tällä autoakin vielä ajelevalla , miettii ja erittelee vanhempiensakin kuolemat täällä. Lupaa palata asiaan, kertomaan vaivoistaan.

Epätodennäköisiä nuo päivittäiset infarktinsä! Sairaloista itsediagnointia, joita on ikävä kyllä löytynyt jokaisen tuttavapiiristä.
1
Ilmoita
Sehän nauttii ketjun pitkittämisestä ja inhasta rypemisestä kuolemanajatuksissa.
1
Ilmoita
Kuoleman ajatteleminen iäkkäänä ei ole mitää epänormaalia ,
siitä puhuminen tai sen ilmaiseminen jollakin tavalla helpottaa ihmisen ahdistusta.
Juurikin sydänvaiva hermostuttaa erikoisesti, koska sydän on elämää yllläpitävä elin.
Oireet voivat olla päivittäisiä, milloin helpompia, milloin vaikeampia,
niihin ei voi itse vaikuttaa eikä kaikkiin sydänoireisiin ole lääkettäkään,
vaikka moni niin luulee.
Oireita ja kipuja voi lievittää jonkun verran.
Seurasin oman isäni vuosikausien kamppailuja sydänoireitten kanssa,
ei helppoa ollut.
2 VASTAUSTA:
Vaivoista puhuminen helpottaa omaa oloa,
senhän jokainen tietää luonnostaan,
surku kun jotkut palstalaiset ärsyyntyy toisten sananikäisten sairaitten marinoista,
itse kyllä aina kuuntelen tarkaan,
olen luontaisesti empaattinen,
ymmärrän elämää ja sen vaikeuksia erittäin hyvin, jo yksistään ammattini vuoksi,
jos joku lähimmäinen vaikertaa vaivojaan, olen avuksi jos voin,
tiedän puhuminen helpottaa hänen oloaan,

tietenkin tämä ketju sisältää asiaa ja kokemuksia kuolemasta
ja sen läheisyydestä
sehän on alotuksen otsikossakin jo mainittu,

joka ei tykkää ketjun aiheesta
luulisi ettei myöskään vaivaudu lukemaan sitä,
kukaan ei pakota,
eikä varsinkaan moittimaan sairaitten tuntemaa tuskaa,
vakavasti sairaat vääjäämättä joutuu ajattelemaan omaa lopullista lähtöään,

puhuminen auttaa helpottaa

kaikille jaksamista
Tämä on yleinen palsta ja tänne saa kirjoittaa vapaasti toisia loukkaamatta. Ketjuhan on muodostunut esimerkiksi hyvästä mielipiteenvaihdosta muutamaa
änkyräkommenttia lukuun ottamatta. Kuolema on yhtä luonnollinen kuin mämmin syöminen tai soutaminen. Jaksetaan yhdessä.
+Lisää kommentti
Ei ole oikein käyttää oman ahdistuksensa purkamiseen kanssaihmisiä, sitä varten olemassa on mielenterveyteen kouluttautuneet lääkärit.
Ahdistukseen on myös lääkitystä, ehkä voisit oman kunnan terveydenhoitajaan ottaa yhteyttä.

Vaikka olet tottunut vuosikausia seuraamaan isäsi tyyliä sydänoireineen, ei tuollainen tervettä ole!

Kaikilla on omat vaivansa, mutta
"ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki"

piste
2 VASTAUSTA:
Oletko joku masokisti kun tulet lukemaan juttuja joita et halua lukea ?

On hienoa, että voi ja saa kirjoittaa jonnekin ahdistuksissaan.
Se antaa tällekin palstalle jonkun todellisen merkityksen.
Jonninjoutavia aiheita on riittämiin.

Sekin kertoo aiheen tärkeydestä,
että ketju on näin pitkä.
Mielenkiinto on toisin kuin muissa aiheissa.

Vain armoton, säälimätön ja epäinhimillinen ihminen yrittää kieltää muitten
inhimillisiä kirjoituksia.
Sellaiset ei täällä pomota !
Pituuden tärkeys on sulla perseessäs! Yhtä kurjaa voivottelua ja kuoleman kaipuuta, mutta jos olisi rahaa niin sitten! Hyi helevetti näitä naukujia!
+Lisää kommentti
Täältä onkin kaikonnut moni reipas ikäihminen. Eutanaasiapalsta saa jo jäädä tältäkin lukijalta, pitäkä hyvänänne.
1 VASTAUS:
On oikein hyvä että ilkeät ihmiset häipyvät tästä(kin) ketjusta.
+Lisää kommentti
alotukseen:

on päiviä jolloin ei jaksais elämää eteenpäin,
sitten on taas päiviä jolloin kaikki on hyvin
elämä maistuu ainaki sen päivän

jaksamista kaikille,
1
Ilmoita
Miksi kiusata toisia ihmisiä ITSEMURHA_AJATUKSILLA, kauheaahan se on ! Oletteko ihan sokeita aiheillenne, kun ette ymmärrä mikä sopii ja mikä e i?
2 VASTAUSTA:
Ompa ikävä kun olet pahottanu mielesi, eihän ketjun tarkotus ole ollu ollenkaan pahottaa kenenkään mieltä,
pelottaako aihe jotenkin sinua,

tiesitkö,
moni haluaa keskustella asiasta,

etkö soisi ihmisten purkaa ajatuksiaan ,
asiasta keskustelu voi jopa estää vanhusten itsemurhia,
koska on vertaistuki,
monella samoja sairauksia
ja saman ongelman kanssa kappailevia vanhuksia,

ainaki minun mieli on piristyny palstan ansiosta valtavasti,

eipä kehtaisi ketään moittia tuomita keskusteluista,

kaikki olemme enemmän tai vähemmän heikossa kunnossa,

vertaistuki on aarrettakin kalliimpaa

jaksamista sinullekki

jos tämä ketju sinua rasittaa,
älä aukase sitä,
älä varsinkaan lue,
pahotat vain oman mielesi, sehän ei ole ketjun tarkotus,

kaikkea hyvää elämääsi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Kukaan ei ole pakottanut ketään tulemaan lukemaan ketjua jota ei halua lukea.
Sen sijaa aihe on vapaa täällä, sanavapaus on.
Joka kolmas päivä yksi vanhus tekee itsemurhan.
Keskustelu jonkun kanssa voi estää itsemurhia, luoda toivoa ihmiseen.
On ainakin joku syy herätä aamulla,
tulla kurkkaamaan onkohan joku kaveri tai vertaiskaveri kirjoitellut minulle.
Kuinka joku voi kieltää toivoa antavan keskustelun ?
Itsekästä ja tyhmää.
+Lisää kommentti
EI kaikkien ole pakko tulla lukemaan tätä ketjua jos EI halua !!!
Eikö mene millään perille ???
On ihan vapaa valinta, mitä lukee ja mitä ei.
1
Ilmoita
Vertaistuki on todellakin kallis aarre.
On ihmisiä, joilla ei ole puhekumppania
tai ihmisiä joiden kanssa ei voi kaikkea puhua.

Tämä on vapaaehtoinen keskustelupalsta
ja varsinkin tämä ketju,
joka auttaa ainakin minua paljon.
Yksin miettisin muuten.

On lohdullista kokea,
että joku muu miettii samoja,
jotakin muuta painaa samat asiat.
Ei tunne olevansa niin ypöyksin
ajatuksineen.

Siunausta taas kaikille !
Leppoisaa iltaa ja rentouttavia unia !
1 VASTAUS:
Kyllä vain,
nyt kun voimat vääjämättä hiipuu ijän karttuessa,
tuonpuoleinen tulee väksin sillointällöin pohdintaan,
yksin kyselee itseltään onkohan aikaa vielä
ja kuinka kauan,
voi elää vain päivän kerrallaan,
olla kiitollinen kun herää uuteen aamuun vielä jossaki kunnossa,

tämä palstan veraistuki on korvaamaton korvike
sairaalle yksinelävälle vanhukselle, kiitos kaikille, jaksamisiin
+Lisää kommentti
Nyt kun me suuret ikäluokat olemme noin kahdeksankymmisiä
tai ainaki kynnyksella,
tänään radiosta tuli tunnin ohjelama sarjasta osa
jossa käsiteltiin kuolemaa ja hautajaisia,
sanottiin että on melko ajankohtaista koska meitä on paljon ja moni hunossa kunnossa,
kuolemasta on syytä keskustella, se huolettaa monia, herättää kysymymyksiä loppuajan tulevasta,

nyt oli käsittelyssä hautajaisten järjetäminen,

kävi ilmi, tuhkaus on yleistyny, jotkut vielä varsinkin pohjanmaalla haluavat arkkuhautauksen,
kävi myös ilmi
moni vanhus suunittelee omat hautajaiset valmiiksi
tekee siis tavallaan testamentin kuinka haluaa omat hautajaiset vietää,

omalla kohdalla en aio valmistella omaia hautajaisiani,

jälkeläiset saa sen tehdä aikanaan,

sen heille ilmoitan,
en kaipaa suuria hautajaisia,
riittää kun lapse ja lapsenlapet perheineen on paikalla jos pääsevät töistään,

tänään oli harmaa päivä
sateliki hieman,
kyllä se kesä sieltä tulee
säätieto lupasi lämpenevää,
kohta on vappuki,
1
Ilmoita
Tänään aamulla taas ilmoitettiin
puheradiossa tänään tulee jälleen uusi osa ohjelmasta kuolema,
ilmeisesti asia on kovin kipeä,
kun moni viisikymmpinen j u l k k i s tähti on nyt lyhyen ajan sisällä yllättäin kuolleet, niitä alkaa olla jo kymmenkunta tai yliki kirkasta tähtijulkkista,

noin suurinpiirtein viisikymppiset
ja hieman yliki ovat meidän omien jälkeläistemme ikäisiä
tietenkin mekin olemme huolisamme omista jälkeläisistämme ja toivomme heille hyvinvointa ja terveyttä,
kuolemallaki pitää olla järjestys,
me vanhat ensin pois,

ilmeisesti on katsottu aiheeliseksi sopeuttaa radion kuulijoita ajatukseen kuolema, kuolema kuuluu elämään,
eläm ei ole ikuista,

moni meistä ei omalle kohdalle hyväksy ajatausta,
pistämme hanttiin niinpaljon kuin mahdollista,

iloitkaamme tänään,,,,,,,,,,,,,,,,,,, auriko paistaa,,,,,,,,,,,,,,,,,, tulee kesä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
1 VASTAUS:
onkohan tuleva ohjelma patmos-radiossa
koska sieltä just puhutaan kuolemasta,

vai tuleeko niitä ohjelmia useammalta kanavalta,
+Lisää kommentti
Se aina yllättää ja järkyttääkin kun paljon nuorempia poistuu yllättäen tästä elämästä.
Muutenkin oman ikäpolven tuttuja ihmisiä lähtee tämän tästä, mikä on luonnollista,
mutta havahduttaa joka kerta.
Televisio pitää ajan tasalla, noin joka toinen kuukausi joku meidän aikalaisistamme tai nuorempi
kerrotaan poistuneeksi keskuudestamme.
Nuoremmilla etenkin "äkillinen sairauskohtaus" syynä.
Ilmoita
Hei kaikki !
Miten täällä voidaan ?
Onko kevät ja aurinko yhtään piristänyt ?
2 VASTAUSTA:
Kiitos kysymästä,,, huonosti,,,,,,,

----------------------
kipu raastaa
mieli musta
ihminen vihaa nyt elämää

kuolla tahtoo
luoja ei kuule
tuskanhuutoa ihmisen

kauanko kestää
tuska tuo
ennkuin luoja kutsuu luo
sairaan vanhan ihmisen

anteeksi pyytää ihminen
murhetta mustaa häpeillen

oli elämä silloin suloista
kun oli nuori ja voimat tallessa

se kaikki on nyt takana
on vain lähtö lähellä

mutt¨ milloin kyselee ihminen
kipujen kourissa,

anteeksi elämä

kirj. mummi *
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kysymästä,,, huonosti,,,,,,,

----------------------
kipu raastaa
mieli musta
ihminen vihaa nyt elämää

kuolla tahtoo
luoja ei kuule
tuskanhuutoa ihmisen

kauanko kestää
tuska tuo
ennkuin luoja kutsuu luo
sairaan vanhan ihmisen

anteeksi pyytää ihminen
murhetta mustaa häpeillen

oli elämä silloin suloista
kun oli nuori ja voimat tallessa

se kaikki on nyt takana
on vain lähtö lähellä

mutt¨ milloin kyselee ihminen
kipujen kourissa,

anteeksi elämä

kirj. mummi *
piti olla loppukaneetti,,,

anna anteeksi elämä,
+Lisää kommentti
Kuolema tulee kun se haluaa, en halua kuolla vain ihmiset vailla järkeä haluvat todella---läheisiä olen tavannut jotka halusivat kuolla ovat saaneet sen toteen sairauksilla. Elämä voi olla tuskaa ja ei kun loppu tulee, lähes kaikilla on noutaja matkalla valoon.
Ilmoita
https://www.youtube.com/watch?v=Y1cBoq9U4jw

Muistot hyviä---ajassa--- kuin häellä.
1 VASTAUS:
Reijolla oli satumaa Suomessa----niin ei ole ollut monella.

Kiitos Reijo ,äänesi oli hyvä suomen kielelle. Miehikkälässä on sukuni haudattuna, kaunis kirkko.

Otan osaa suruun joka ottaa aikaa.
+Lisää kommentti
Usein miettiny,
tahtois vain kadota,
täysin vain kadota lopullisesti, tuntemattomaan, hukkaan, ikuisiksi ajoiksi,

miksi ihmiset tuomitsee jos ihminen lähtee oman käden kautta ?
tuomitseeko jumala ?
en koskaan ole kuullu saarnaa raamatusta jossa jumalatuomitsee ihmisen joka on lähteny omankädenkautta,
onko se jotenki raamatussa ilmoitettu, hauisi tietää,

poislähtö varmasti pyörii monen vanhuksen mielessä
varsinkin kun on sairas, kipee, uupunut,
eikä saa asiallista pyytetöntä apua ulkopuoleta,

kokee ettei ole enään ihminen, on vain takka varsinki nykyiselle yhteiskunnalle,
yhteikuntamme on kylmä jäätävä, suhteessa vanhuksiin,

olisi vertaistuen tapaista kuulla muitteen mietelmiä
vanhuuden avuttomuuden ja kipujen kourissa olevilta kanssa-kulkijoilta
kipujen kourissa olevilta vahuksilta,

kuinka te seviätte päivästä toiseen,
varsinkin jos ette saa ulkopuolista apua ,
ette osaa edes hankkia ulkopuolista apua
ette edes k e h t a a kuten allekijoittanu kipee vanhus,,,,

elämä vanhuksena on maanpäällinen helvetti omasta mielestä,

ihmettelen suuresti niitä ihania vanhoja ihmisiä jotka nauttivat elämästä osaavat olla aina aina aina vain posittivisa aina,
onko se mahdollista

onko se mahdollista vanhan ihmisen elämässä olla aina vain positiivinen ,
koen vastenmielisyyttä , suurta inhoa tommosia kehotuksia / ilamisuaja kohtaan,

minulle luoja on suonut vain negatiivisen ajatusmaailman,
oletin jo nuorena etten elä vanhaksi,
kuinkas kävikään,
olen eläny ainaki 30- 40 vuotta yli kuvitemienei elämän kaaren omalla kohdallani,
olen hyvin hämmässtyny, kyselenkin luojalta miksi,
mikä on mun tarkotus, miksi luoja ei vataa kysymykseeni,

---
ihmisen pitäisi olla aina terve, ei koskaan tuntea olevansa kipee, aina pitäisi vain jaksaa
aina olla täydellinen, ihana , ystävällinen , sympaattinen ,
no olenki aina ollu,
mutta onko se sittenkin ollut minulle takkaa,
kun en enään jaksa en haluaisi jatkaa elämää,
kun ole kuitenkin negatiivinen ihminen, näen maailman mustana,

psitiivisuus on minulle mahdottomuus,
olen surullinen, vihanen, väsyny, kipee, lopen uupunu kipuihin,
ympärillä olevaan välinptämättömyyteen,
ymmärtämättömyyteen,
siihen että aina tyrkytetään " sinun tätyy olla positiivinen " tyrkytetetään posiivista elämää ,
väsyny siihen että aina minä vain yksin olen syyllinen omaan pahaan olooni,
ja
siihen että aina aina aina tuodaan esiin, minulla on kaikki paljon paremmin kuin monella mulla,
väitetään jopa että olen paljon varakkaampi kuin moni muu eläkeläinen,
miksi tunnen itseni köyhäksi kurjaksi, en ihmisen arvoiseksi ihmiseksi,
miksi olen vain mustaa murhetta täynnä,,,,

kertokaa se minulle,,,, tuomitkaa jälleen,,,,,, syy on vain minussa itsessäni,,,,,,
1 VASTAUS:
Ehkä sodan jälkeinen aika
kaikkine puuteineen, vaikeuksineen, pettymyksineen turvattomuuden tunteineen
on vaikuttanu negatiivisen elämänkatsomuksen kehittymiseen,
myös pitkän elämän koetut rankatkin kokemukset
taistelut elämän myrskyissä on vaikuttanu negatiiviseen ajatteluun
elämä ei koskaan ole helppoa
aina vaan pitää jaksaa,

enää ei jaksa, se on loppu nyt,

terv. negatiivinen aito ihminen ,, ajattelija,,,

inhona posittiivistä tyrkytystä ihmiselle joka on kokenu kaiken elämässään,
ihan kaikein,
koen posittivisyyden teeskentelyksi,

suuresti epäilen,,,, voiko ihminen olla todella oikeesti aidosti aina positiivinen,,,,
+Lisää kommentti
On se mahdollista olla positiivinenkin, mutta se edellyttää että on vielä aika terve, pääsee liikkeelle eikä tarvitse ainakaan paljon apua ja että auttajiakin on tai edes yksi, jonka puoleen voi kääntyä pahimmassa avuntarpeessa.
Kovin sairaan ihmisen ilman yhtään auttajaa ei tarvitse pakottaa itseään olemaan kestohymy päällä.

Kai sinullakin on yksi ihminen sentään ,jonka puoleen voit kääntyä apua tarvitessasi ja sinulla käy tietysti kotihoito ainakin 1-2 kertaa viikossa.
7 VASTAUSTA:
On läheisiä ihmisiä, voi jutella kivuliaistakin asioista,
mutta
jostain syystä sielujen sympatiaa en koe kenekään lässnäollessa,

-- puolisoni kun oli vielä elossa, hänen kanssaan tunsi myös lämmintä läheisyyttä olimme kuin yks-ihminen,
kun hän kuoli jäi vain puolikas ihmistä
negatiivisine ajatuksineen mustaan murheeseen,
samaa läheisyyttä ei enään koskaan ole tuntenu,

omat jälkeläisetkää ei tajua että olen tullu vanhaksi,
jossainmäärin avuttomaksi,
he pitävät täysin vielä omatoimisena ihmisenä , kuten olenkin,
mutta hyvin uupunut,

minkäänlaista kotiapua ei ole,
ei kehtaa ,,,
ylittäisin itseni jos joskus alentuisin sitä pyytämään,
tai jos joskus ja kun on pakkoa hakea apua,

toivoisin jälkeläisteni kypsyisivät ihmisinä ymmärtämään että tarvitsen heitä,
voisi olla konkreettisesti tukena ja läsnä esm. lääkärikäynnillä,
siinä tunnen itseni avuttomaksi,
jopa pelokkaaksi,
--
kuten viimeaikaisten uutisoinnin myötä
tämä vanhuus huolestuttaa erikoisesti
kun nyky yhteiskunta on muuttunu
vanhusten heitteillejättö on liian yleistä,
myös hoitojen suhteen,
priorisointi terveyskeskuksissa epäilyttää jo huolestuutavasti,
vanhus vaistoaa sen liian hyvin,

ei ihme kun mieli on musta,

terv. entinen työ-myyrä,,, me sota-ajan sekundaa,,,,,

joskus olimme oikeita ihmisiä,,, suomen rakentajia,,,,
nyt vanhuksia,,,,,,
yhteiskunnan riesa,,,,
Anonyymi kirjoitti:
On läheisiä ihmisiä, voi jutella kivuliaistakin asioista,
mutta
jostain syystä sielujen sympatiaa en koe kenekään lässnäollessa,

-- puolisoni kun oli vielä elossa, hänen kanssaan tunsi myös lämmintä läheisyyttä olimme kuin yks-ihminen,
kun hän kuoli jäi vain puolikas ihmistä
negatiivisine ajatuksineen mustaan murheeseen,
samaa läheisyyttä ei enään koskaan ole tuntenu,

omat jälkeläisetkää ei tajua että olen tullu vanhaksi,
jossainmäärin avuttomaksi,
he pitävät täysin vielä omatoimisena ihmisenä , kuten olenkin,
mutta hyvin uupunut,

minkäänlaista kotiapua ei ole,
ei kehtaa ,,,
ylittäisin itseni jos joskus alentuisin sitä pyytämään,
tai jos joskus ja kun on pakkoa hakea apua,

toivoisin jälkeläisteni kypsyisivät ihmisinä ymmärtämään että tarvitsen heitä,
voisi olla konkreettisesti tukena ja läsnä esm. lääkärikäynnillä,
siinä tunnen itseni avuttomaksi,
jopa pelokkaaksi,
--
kuten viimeaikaisten uutisoinnin myötä
tämä vanhuus huolestuttaa erikoisesti
kun nyky yhteiskunta on muuttunu
vanhusten heitteillejättö on liian yleistä,
myös hoitojen suhteen,
priorisointi terveyskeskuksissa epäilyttää jo huolestuutavasti,
vanhus vaistoaa sen liian hyvin,

ei ihme kun mieli on musta,

terv. entinen työ-myyrä,,, me sota-ajan sekundaa,,,,,

joskus olimme oikeita ihmisiä,,, suomen rakentajia,,,,
nyt vanhuksia,,,,,,
yhteiskunnan riesa,,,,
Minäkin toivon että jälkeläisesi kypsyisivät ihmisinä, myöstarjoamaan apua.
Sitä pitäisi muutenkin älytä tarjota jo ennen kuin avun tarve on näkyvää.
Kyllä normaalisti vanhempiensa elämää luulisi lasten tajuavan helpottaa aina kun on tilaisuus,
vaikkei olisikaan vielä varsinainen "pakko".
Itse teet virheen, kun näyttelet lapsillesi paremmin voivaa kuin oletkaan.
On vähä turhaa valittaa, jos ei saa suutansa auki ja peittelee ja salaa kuntoaan !

Marttyyriksi ei kannata heittäytyä. Jokainen meistä joutuu sen asian eteen,
että emme ole enää yhteiskunnan ykkösiä, vaikka sitä ahkerasti rakensimmekin.
Anonyymi kirjoitti:
On läheisiä ihmisiä, voi jutella kivuliaistakin asioista,
mutta
jostain syystä sielujen sympatiaa en koe kenekään lässnäollessa,

-- puolisoni kun oli vielä elossa, hänen kanssaan tunsi myös lämmintä läheisyyttä olimme kuin yks-ihminen,
kun hän kuoli jäi vain puolikas ihmistä
negatiivisine ajatuksineen mustaan murheeseen,
samaa läheisyyttä ei enään koskaan ole tuntenu,

omat jälkeläisetkää ei tajua että olen tullu vanhaksi,
jossainmäärin avuttomaksi,
he pitävät täysin vielä omatoimisena ihmisenä , kuten olenkin,
mutta hyvin uupunut,

minkäänlaista kotiapua ei ole,
ei kehtaa ,,,
ylittäisin itseni jos joskus alentuisin sitä pyytämään,
tai jos joskus ja kun on pakkoa hakea apua,

toivoisin jälkeläisteni kypsyisivät ihmisinä ymmärtämään että tarvitsen heitä,
voisi olla konkreettisesti tukena ja läsnä esm. lääkärikäynnillä,
siinä tunnen itseni avuttomaksi,
jopa pelokkaaksi,
--
kuten viimeaikaisten uutisoinnin myötä
tämä vanhuus huolestuttaa erikoisesti
kun nyky yhteiskunta on muuttunu
vanhusten heitteillejättö on liian yleistä,
myös hoitojen suhteen,
priorisointi terveyskeskuksissa epäilyttää jo huolestuutavasti,
vanhus vaistoaa sen liian hyvin,

ei ihme kun mieli on musta,

terv. entinen työ-myyrä,,, me sota-ajan sekundaa,,,,,

joskus olimme oikeita ihmisiä,,, suomen rakentajia,,,,
nyt vanhuksia,,,,,,
yhteiskunnan riesa,,,,
Älä vaadi itseltäsi niin paljon, ei kenenkään tarvitse olla kaikkivoipa elämänsä loppuun asti.
Saa väsähtää, saa uupua ja olla jaksamaton.
Saa pyytää apua.

Levollisia yöunia !
Anonyymi kirjoitti:
On läheisiä ihmisiä, voi jutella kivuliaistakin asioista,
mutta
jostain syystä sielujen sympatiaa en koe kenekään lässnäollessa,

-- puolisoni kun oli vielä elossa, hänen kanssaan tunsi myös lämmintä läheisyyttä olimme kuin yks-ihminen,
kun hän kuoli jäi vain puolikas ihmistä
negatiivisine ajatuksineen mustaan murheeseen,
samaa läheisyyttä ei enään koskaan ole tuntenu,

omat jälkeläisetkää ei tajua että olen tullu vanhaksi,
jossainmäärin avuttomaksi,
he pitävät täysin vielä omatoimisena ihmisenä , kuten olenkin,
mutta hyvin uupunut,

minkäänlaista kotiapua ei ole,
ei kehtaa ,,,
ylittäisin itseni jos joskus alentuisin sitä pyytämään,
tai jos joskus ja kun on pakkoa hakea apua,

toivoisin jälkeläisteni kypsyisivät ihmisinä ymmärtämään että tarvitsen heitä,
voisi olla konkreettisesti tukena ja läsnä esm. lääkärikäynnillä,
siinä tunnen itseni avuttomaksi,
jopa pelokkaaksi,
--
kuten viimeaikaisten uutisoinnin myötä
tämä vanhuus huolestuttaa erikoisesti
kun nyky yhteiskunta on muuttunu
vanhusten heitteillejättö on liian yleistä,
myös hoitojen suhteen,
priorisointi terveyskeskuksissa epäilyttää jo huolestuutavasti,
vanhus vaistoaa sen liian hyvin,

ei ihme kun mieli on musta,

terv. entinen työ-myyrä,,, me sota-ajan sekundaa,,,,,

joskus olimme oikeita ihmisiä,,, suomen rakentajia,,,,
nyt vanhuksia,,,,,,
yhteiskunnan riesa,,,,
Ylpeys tai tietämättömyys onkin eräs melkoinen rajoite joillakin iäkkäillä. Jos ei "alennu ", niinkuin joku sanoi kysymään yhteiskunnalta apua,? suurin vaan odottaa omaistensa tulevan hätiin,,,,on virhe juuri siinä.
Miten veroja koko ikänsä maksanut ihminen ei tajua olevansa oikeutettu saamaan apua, siis kodinhoitoapua, jonka vuoksi on sos.turvankin työnantajansa maksanut valmiiksi?
Tai miehensä eläkkeestä, jos on kotiäitinä ollut ikänsä?

En usko kaiken kerrotun paikkansa pitävyyteen, koska jo 75 v. luona käydään seurakunnan diakonien taholta. Mikä työ itselleni onkin tuttua.
80-85 vuotiaiden POTILAIDEN tilannetta taas yleensä kartoitetaan yhteydenotolla terveyskeskuksesta käsin.
Ehkä kyseinen valittamisen synkkyyteen vajonnut, on käynyt pelkästään yksityislääkärin vastaanotolla.
Anonyymi kirjoitti:
Ylpeys tai tietämättömyys onkin eräs melkoinen rajoite joillakin iäkkäillä. Jos ei "alennu ", niinkuin joku sanoi kysymään yhteiskunnalta apua,? suurin vaan odottaa omaistensa tulevan hätiin,,,,on virhe juuri siinä.
Miten veroja koko ikänsä maksanut ihminen ei tajua olevansa oikeutettu saamaan apua, siis kodinhoitoapua, jonka vuoksi on sos.turvankin työnantajansa maksanut valmiiksi?
Tai miehensä eläkkeestä, jos on kotiäitinä ollut ikänsä?

En usko kaiken kerrotun paikkansa pitävyyteen, koska jo 75 v. luona käydään seurakunnan diakonien taholta. Mikä työ itselleni onkin tuttua.
80-85 vuotiaiden POTILAIDEN tilannetta taas yleensä kartoitetaan yhteydenotolla terveyskeskuksesta käsin.
Ehkä kyseinen valittamisen synkkyyteen vajonnut, on käynyt pelkästään yksityislääkärin vastaanotolla.
Ei pidä paikkansa, ei terveyskeskuksesta automaattisesti oteta yhteyttä minkään kuntoiseen ihmiseen.
Edes kun pääsee sairaalasta puolikuntoisena ei järjestetä kotihoidon käyntiä.
Voit olla niin heikko, ettet vessaan pääse, puhumattakaan että jääkaappi on tyhjä sairaalasta palatessasi, mihinkään ei tartuta, mistään ei oteta yhteyttä. Siinähän olet ruoatta ja avutta.

Jos jossakin on sairaanhoitopiiri, jossa asiat hoituvat hyvin,
olkaa onnellisia !
Anonyymi kirjoitti:
On läheisiä ihmisiä, voi jutella kivuliaistakin asioista,
mutta
jostain syystä sielujen sympatiaa en koe kenekään lässnäollessa,

-- puolisoni kun oli vielä elossa, hänen kanssaan tunsi myös lämmintä läheisyyttä olimme kuin yks-ihminen,
kun hän kuoli jäi vain puolikas ihmistä
negatiivisine ajatuksineen mustaan murheeseen,
samaa läheisyyttä ei enään koskaan ole tuntenu,

omat jälkeläisetkää ei tajua että olen tullu vanhaksi,
jossainmäärin avuttomaksi,
he pitävät täysin vielä omatoimisena ihmisenä , kuten olenkin,
mutta hyvin uupunut,

minkäänlaista kotiapua ei ole,
ei kehtaa ,,,
ylittäisin itseni jos joskus alentuisin sitä pyytämään,
tai jos joskus ja kun on pakkoa hakea apua,

toivoisin jälkeläisteni kypsyisivät ihmisinä ymmärtämään että tarvitsen heitä,
voisi olla konkreettisesti tukena ja läsnä esm. lääkärikäynnillä,
siinä tunnen itseni avuttomaksi,
jopa pelokkaaksi,
--
kuten viimeaikaisten uutisoinnin myötä
tämä vanhuus huolestuttaa erikoisesti
kun nyky yhteiskunta on muuttunu
vanhusten heitteillejättö on liian yleistä,
myös hoitojen suhteen,
priorisointi terveyskeskuksissa epäilyttää jo huolestuutavasti,
vanhus vaistoaa sen liian hyvin,

ei ihme kun mieli on musta,

terv. entinen työ-myyrä,,, me sota-ajan sekundaa,,,,,

joskus olimme oikeita ihmisiä,,, suomen rakentajia,,,,
nyt vanhuksia,,,,,,
yhteiskunnan riesa,,,,
Jokaisen ihmisen soisi kypsyvän ihmisenä iän myötä. Hyvänä esimerkkinä nuoremmalle polvelle. Marttyyrin asenne vain karkottaa nekin pois, jotka olisivat valmiit auttamaan.

Ei ikääntyneen ole pakko tulla omillaan toimeen, mutta pitää järjestää apu omin avuin. Siivousapua saa ihan edullisesti siivousfirmoista. Pienestäkin eläkkeestä sen pystyy kerran kuussa maksamaan, ja kotitalousvähennys on luotu.
Lasten velvoittaminen apujoukoksi ei ole hyvä ajatus, sillä kaikilla on omat erheensä ja kiireensä.
Nuoremmalle polvelle ei ole syytä aiheuttaa huonoa omaatuntoa.
Joskushan on apua pyydettävä, eikä se ole iästä kiinni. Olemmehan huolehtineet joskus lapsenlapsistammekin omien lapsiemme kiireiden vuoksi.
Ei avun pyytäminen ja saaminen ole ikäkysymys.
Mutta apulaiseksi velvoittaminen ei ole hyvä ajatus.
Makriina2 kirjoitti:
Jokaisen ihmisen soisi kypsyvän ihmisenä iän myötä. Hyvänä esimerkkinä nuoremmalle polvelle. Marttyyrin asenne vain karkottaa nekin pois, jotka olisivat valmiit auttamaan.

Ei ikääntyneen ole pakko tulla omillaan toimeen, mutta pitää järjestää apu omin avuin. Siivousapua saa ihan edullisesti siivousfirmoista. Pienestäkin eläkkeestä sen pystyy kerran kuussa maksamaan, ja kotitalousvähennys on luotu.
Lasten velvoittaminen apujoukoksi ei ole hyvä ajatus, sillä kaikilla on omat erheensä ja kiireensä.
Nuoremmalle polvelle ei ole syytä aiheuttaa huonoa omaatuntoa.
Joskushan on apua pyydettävä, eikä se ole iästä kiinni. Olemmehan huolehtineet joskus lapsenlapsistammekin omien lapsiemme kiireiden vuoksi.
Ei avun pyytäminen ja saaminen ole ikäkysymys.
Mutta apulaiseksi velvoittaminen ei ole hyvä ajatus.
Kyllä lasten kuuluu auttaa silloin tällöin,
ei se mitään apulaiseksi velvoittamista ole.
Lähimmäistä kuuluu auttaa, on se sukulainen tai ei.
Lapsia voi pyytää järjestämään esim kotihoidon käynnin tarvittavan usein.
Kotihoidosta tulee henkilö tapaamaan ja arvioimaan tarpeen.
+Lisää kommentti
Mutta eikö vanhempi osaa itse ottaa yhteyttä, vaan ikäänkuin ripustautuu lapsiinsa? Jos vanhempi on niin avuton ettei enää kykene, kyllä siitä lapset on tietoisia. Mutta näkevät 'läpi' yritykset hyödyntää heitä.
Se ei todellakaan kuulu enää nyky-yhteiskuntaan, onneksi. Tunnen erään neitiihmisen, joka hoiti vanhan opettajansa lopunajan asiat, kiltti kun oli, ja haudattuaan hänet, oman äitinsä siivoajana ja ruokahuoltajana monet vuodet!

Valitti joskus minulle, miten äiti jättää lattialle kaikki mikä käsistä putoo, tilaa ruokaa yli tarpeen, ja siivouttaa sitten tyttärellään jääkaapit ja tiskit.
Ylisuuri yksinäisen asunto, tyttären ahdistava lapsuuden koti, josta äiti ei halunnut luopua, eikä tarvinnutkaan.
Kyllä nuoremman on käytettävä omaa järkeään, jos ei toisella ei sitä enää ole. Vastoin vanhuksen tahtoakin täytyy joskus reippaasti , niin asiat hoituu vanhuksellekin helpommiksi.
Koettu on.
10 VASTAUSTA:
Ai vanhemmat hyödyntää lapsiaan ?
Mitäs ne lapset on ikänsä tehneet ?
Hyödyntäneet vanhempiaan !
Vuorostaan kuuluu vanhempiaan.
Ei kaikki vanhukset tiedä mihin ottaa yhteyttä apua saadakseen.
Juuri siinä voivat lapset oikein hyvin auttaa.
Pistää asiat alulle ja seurata kuinka lähtee toimimaan.
Anonyymi kirjoitti:
Ei kaikki vanhukset tiedä mihin ottaa yhteyttä apua saadakseen.
Juuri siinä voivat lapset oikein hyvin auttaa.
Pistää asiat alulle ja seurata kuinka lähtee toimimaan.
Sitä mieltä
kaikki 70-100 v tarvitsevat jonkun luotettavan tukihenkilön jonka kanssa käy esm. lääkärissä,
tietenkin on paljon asioita joita terveemmässä kunnossa olevat vanhukset voi itse hoitaa,
mutta mielestäni lääkäri reissut on jo hankalampia yksi,
usein unohtuu mitä lääkäri sanoi,
tai unohtaa osan vaivoistaan kertomatta,
ainaki minulle elämän varrella on näin käyny
se jälkeenpäin harmittaa,
vaivat jää kipuilemaan, eikä kehtaa heti mennä uudelleen,

vanuus on ihmisen elämän surkeinta aikaa, einaki omalla kohdallani,
Anonyymi kirjoitti:
Sitä mieltä
kaikki 70-100 v tarvitsevat jonkun luotettavan tukihenkilön jonka kanssa käy esm. lääkärissä,
tietenkin on paljon asioita joita terveemmässä kunnossa olevat vanhukset voi itse hoitaa,
mutta mielestäni lääkäri reissut on jo hankalampia yksi,
usein unohtuu mitä lääkäri sanoi,
tai unohtaa osan vaivoistaan kertomatta,
ainaki minulle elämän varrella on näin käyny
se jälkeenpäin harmittaa,
vaivat jää kipuilemaan, eikä kehtaa heti mennä uudelleen,

vanuus on ihmisen elämän surkeinta aikaa, einaki omalla kohdallani,
On yleistä, että lääkärillä jää asioita käsittelemättä.
Lääkärikäyntiin tarvitsisi "edusmiehen" tai naisen.

Jo nuorempana kun huomasi astuvansa ulos kiireisen lääkärin huoneesta, joutui toteamaan,
että taas jäi vastauksia vaille.

Lääkäriaika on liian lyhyt ja lääkäri kun ottaa puheenvuoron itselleen,
et paljon mitään pääse kysymään ja kohta huomaat että lääkäri sanoo sinulle:
"Näkemiin ja tule kolmen kuukauden päästä uudestaan jos on vielä vaivoja !"

Laitan nykyään paperille lyhyen pelkistetyn listan asioistani, ettei mikään jäisi
käsittelemättä. Vetoan huonomuistisuuteeni eikä se ole kaukana totuudesta...
Yleensä asioita on 2-3, ei enempää. Joskus vain yksi, siihen ei paperia tarvitse.

Kun lääkäri kysyy, mikä vaivaa annan listan lääkärille ja sanon että toivoisin nämä asiat käsiteltävän (ja tarvitaanko labra, joku muu tutkimus, lääkettä tai hoitoa ja mikä olisi paras hoito)
Lääkäri saa päättää missä laajuudessa aikansa puitteissa vastaa.

Kun ei asialistaa ole, ei suullisesti pääse ensimmäistä asiaa pitemmälle.
Listasta lääkärin on ainakin pakko nähdä, mihin haluaa vastauksen.
Anonyymi kirjoitti:
Ai vanhemmat hyödyntää lapsiaan ?
Mitäs ne lapset on ikänsä tehneet ?
Hyödyntäneet vanhempiaan !
Vuorostaan kuuluu vanhempiaan.
Moneen junaan on näitä vanhuksiakin, valitusasemiinkin monet jääneet.
Ylvästelihän joku jo ketjun pituudella,,,,voi surku!

Ei naukumamman poika.
Anonyymi kirjoitti:
Moneen junaan on näitä vanhuksiakin, valitusasemiinkin monet jääneet.
Ylvästelihän joku jo ketjun pituudella,,,,voi surku!

Ei naukumamman poika.
Mikä sinua nyppii,,,,
me kaikki tämänikäset kuljemme kohti kuoleman porttia, moni onjo hyvinki lähellä lähtöä,,,

etkö salli kenellekkää edes pientä henkistä helpotusta,
eikö huolistaan ja vaivoistaan vanha saisi puhua edes näillä anonyymi palstoilla,
tiesitkö
huolista puhuminen ja mankuminen kummasti helpottaa,
nämä jutut ei pitäisi rasittaa sinua,
vai rasitaako ne sinua kovastikki,
jos niin miksi, vastaa,,,,

etkö halua että kanassakulkijat palstalla saisi edes hieman helpotusta murheeseensa,,,

niin ja voithan jättää lukematta avaukset,
eritoteen pitkät ketjut jos ne sinua ärsyttää,,,
----
meikällä muuten mukava päivä, arinko paistaa, taitaa tulla kesä,,,
----
koitahan sinäki jaksaa
vaikka kuinka sinua nyt kiukuttaa
meitä muita puhutteleva aihe ja pitkä ketju,
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sinua nyppii,,,,
me kaikki tämänikäset kuljemme kohti kuoleman porttia, moni onjo hyvinki lähellä lähtöä,,,

etkö salli kenellekkää edes pientä henkistä helpotusta,
eikö huolistaan ja vaivoistaan vanha saisi puhua edes näillä anonyymi palstoilla,
tiesitkö
huolista puhuminen ja mankuminen kummasti helpottaa,
nämä jutut ei pitäisi rasittaa sinua,
vai rasitaako ne sinua kovastikki,
jos niin miksi, vastaa,,,,

etkö halua että kanassakulkijat palstalla saisi edes hieman helpotusta murheeseensa,,,

niin ja voithan jättää lukematta avaukset,
eritoteen pitkät ketjut jos ne sinua ärsyttää,,,
----
meikällä muuten mukava päivä, arinko paistaa, taitaa tulla kesä,,,
----
koitahan sinäki jaksaa
vaikka kuinka sinua nyt kiukuttaa
meitä muita puhutteleva aihe ja pitkä ketju,
Eihän minua kiukuta sentään, en vain koe marisemisen ja valittamisen voivan ketään auttaa! Toimeen tarttuminen jo varhain, ennakoiden vanhuutensa on minusta järkevämpää.
Kysyt enkö soisi muille helpotusta purkaa mieltään, toki, mutta kyllä täytyy olla paljon paineita, jos helpottaa tuntemattomana kertominen.

Sen sijaan miksi ette puhu terveyskeskuksen sairaanhoitajille tilanteestanne? Sieltähän se apu tulee kodinhoidon muodossa.

Tuntemattomana valittaen, saa sen tuntumaan pinttyneeltä tavalta, ja se on turhan ikävää kuuneltavaa!
Vanha viisaus sanoo, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Anonyymi kirjoitti:
Eihän minua kiukuta sentään, en vain koe marisemisen ja valittamisen voivan ketään auttaa! Toimeen tarttuminen jo varhain, ennakoiden vanhuutensa on minusta järkevämpää.
Kysyt enkö soisi muille helpotusta purkaa mieltään, toki, mutta kyllä täytyy olla paljon paineita, jos helpottaa tuntemattomana kertominen.

Sen sijaan miksi ette puhu terveyskeskuksen sairaanhoitajille tilanteestanne? Sieltähän se apu tulee kodinhoidon muodossa.

Tuntemattomana valittaen, saa sen tuntumaan pinttyneeltä tavalta, ja se on turhan ikävää kuuneltavaa!
Vanha viisaus sanoo, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
olet sinä ainaki näsäviisas,,,,,,,

tiijä häntä sitte muusta viisaudesta,,,,,,,
Anonyymi kirjoitti:
Eihän minua kiukuta sentään, en vain koe marisemisen ja valittamisen voivan ketään auttaa! Toimeen tarttuminen jo varhain, ennakoiden vanhuutensa on minusta järkevämpää.
Kysyt enkö soisi muille helpotusta purkaa mieltään, toki, mutta kyllä täytyy olla paljon paineita, jos helpottaa tuntemattomana kertominen.

Sen sijaan miksi ette puhu terveyskeskuksen sairaanhoitajille tilanteestanne? Sieltähän se apu tulee kodinhoidon muodossa.

Tuntemattomana valittaen, saa sen tuntumaan pinttyneeltä tavalta, ja se on turhan ikävää kuuneltavaa!
Vanha viisaus sanoo, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Itse valitat täällä jatkuvasti - - - että muut valittavat.
Miksi tuppaat tänne ?
Anonyymi kirjoitti:
Itse valitat täällä jatkuvasti - - - että muut valittavat.
Miksi tuppaat tänne ?
Just samaa mieltä tuosta anonyymistä,
joska sanoo = " eihän minua kiukuta sentään, en,,,,, "
hän täällä moittii kaikkia muita komentoijia,
pitää itseään parmpana kuin muut, näyttelee mahtavaa,
ei huomaa olevansa itse mariseva fossiili ,
+Lisää kommentti
Insuliinia on jäljellä enään yksi pistos, en tiedä miten saisin, jos en itse pystyisi menemään apteekkiin. Siivous on heikkoa lihaskipujen kanssa. Itserakkaat sukulaiset eivät kysele vointiani koskaan. Olin suosiossa silloin, kun olin toimintatarmoinen, sen aikaiset ystävät ovat kuolleet
1 VASTAUS:
Kotihoito pitää ottaa avuksi ajoissa !
Kotihoito voi käydä vain joka toinenkin viikko esimerkiksi tuomassa lääkkeet ja samalla mittaamassa verenpaineen ja tsekkaamassa kunnon yms..
On hyvä varmistaa, että lääkkeitä on, jos sattuu, ettei itse pääse hakemaan.
+Lisää kommentti
Katsoin toissapäivänä ameriikkalaisen dokumentin kuolemasta,
ameriikassa lääkäri saa kirjoittaa reseptin ohjeineen ihmiselle joka haluaa päättää päivänsä silloin kun itse katsoo sen sopivaksi ajankohdaksi,

kävi ilmi että jopa nuorille kirjoitetaan resepti
tietenkin lääkäri pitää pitkät haastattelut aina ensin potilaan kanssa
varmistuu siitä että potilas on todella päättänyt , on oikeesti päätöksensä takana,
potilaan piti tajuta mitä pyytää,
piti olla myös siinä kunnossa että itse voi ottaa lääkkeen kenekään avustamatta,
siis itse,

mitä mieltä täällä ollaan,

itse olen ameriikkalaisten kannalla,
suomeen sama laki,
on paljon ihmisiä jotka ovat hyvin sairaita, kipeitä, eivät haluisi kärsiä kitua vuosia,
olla muitten ihmisten avustettavana kaikessa,
miksi ei suomeenki vois samaa lakia soveltaa,

dokumentissakaan potilaat ei heti ottaneet lääkettä,
se oli niillä kotona valmiina sitten kun tekevät lopullisen päätöksen,

aurinko paistaa, kesä on taas tuloillaan,
murhe myllertää siitä huolimatta
taas on monet kipuihinsa sairuksiinsa vanhuutensa kuolleet,
hautajaisiin pitäisi jaksaa ottaa osaa,

" elämä on kuolemista " Juise Leskisen aforismin mukaan laulaen,,,
7 VASTAUSTA:
Ollapa täälläkin sen verran amerikkalaisuutta, että saisi valita kuinka kauan kipujaan ja pelkojaan jaksaa. Kun ei mitään muuta ole enää odotettavissa kuin poislähtö ikuisiksi ajoiksi.

Pelkkä tietoisuus että on itse mahdollisuus vaikuttaa asiaan
voisi helpottaa kivuissa olemista.
Anonyymi kirjoitti:
Ollapa täälläkin sen verran amerikkalaisuutta, että saisi valita kuinka kauan kipujaan ja pelkojaan jaksaa. Kun ei mitään muuta ole enää odotettavissa kuin poislähtö ikuisiksi ajoiksi.

Pelkkä tietoisuus että on itse mahdollisuus vaikuttaa asiaan
voisi helpottaa kivuissa olemista.
Kestämättömiä pelkoja ja kipuja tuossa helpon kuoleman toivoon ehkä tarraututaan.
Jos, ja tähdennän todella, jos kivut ovat niin kovat, tai pelkojaan ei kestä, on syytä keskutelle psykiatrin kanssa ja saada joko vahvoja kipu/ tai rauhoittavaa lääkitystä.
Joskus pelkkä keskustelukin ymmärtävän lääkärin kanssa auttaa jo sinänsä.
Anonyymi kirjoitti:
Kestämättömiä pelkoja ja kipuja tuossa helpon kuoleman toivoon ehkä tarraututaan.
Jos, ja tähdennän todella, jos kivut ovat niin kovat, tai pelkojaan ei kestä, on syytä keskutelle psykiatrin kanssa ja saada joko vahvoja kipu/ tai rauhoittavaa lääkitystä.
Joskus pelkkä keskustelukin ymmärtävän lääkärin kanssa auttaa jo sinänsä.
Iäkkäille harvoin voidaan antaa psyykenlääkettä riittävää annosta.
Pää ei kestä.
Mistä niitä ymmärtäviä lääkäreitä vanha huonokuntoinen ihminen kykenee löytämään
kun ei löydä nuorempikaan ?
Anonyymi kirjoitti:
Iäkkäille harvoin voidaan antaa psyykenlääkettä riittävää annosta.
Pää ei kestä.
Mistä niitä ymmärtäviä lääkäreitä vanha huonokuntoinen ihminen kykenee löytämään
kun ei löydä nuorempikaan ?
Niinkuin metsään huudat, niin se vastaa!
Anonyymi kirjoitti:
Niinkuin metsään huudat, niin se vastaa!
Helppo huudella ohjeita rannalta kun merellä on myrsky.
Jos itse menet niin huonoon kuntoon ettet mihinkään pysty,
ehkä tulet huomaamaan kuinka "viisaita" rannalta huutelijoitten ohjeet ovat.
Anonyymi kirjoitti:
Helppo huudella ohjeita rannalta kun merellä on myrsky.
Jos itse menet niin huonoon kuntoon ettet mihinkään pysty,
ehkä tulet huomaamaan kuinka "viisaita" rannalta huutelijoitten ohjeet ovat.
On pakko myöntää, vanhuus tulee vääjäämättä,
avuttomuus no monissa asioissa jo todellisuutta,

me kahdeksankymmpiset ja yliki taistelemme kuitenkin loppuunasti,
vaikka monelle tämä ikä on jo liikaa,

moni meistä haluaisi jo pois,
moni on jo päässy pois,

sydämmestä aina riipaisee kun lukee kirkollisia kuolinilmoituksia,
pitkät rivit on nuorempia jo poistunu keskuudestamme,
suurta ihmetystä aiheuttaa oma elämä,
olen vielä elossa vaikki kipuilen jo pahoin,
kaikesta huolimatta lähden liikunnan pariin useamman kerran viikossa,
oletankin, pakotteellinen likunta pitää minua hengissä,
vaikka en haluisi aamuisin enään herätä uuteen päivän,

tuo ameriikkalainen laki on mielenkiintoinen,
sen haluisin myös suomeen,

suomessa itsemurhat vanhusten keskuudessa on maailman huippulukemissa,
monen loppuun uupuneen vahuksen ei tarvisi ampua itseään jos lääkitys suomessa olisi mahdollinen,

no,,,,,,,,,,,,,,,, tänään on taas uusi päivä ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
päivän tapahtumat odottaa taas tekijäänsä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
vaikka vanha ja vaivanen onki,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

jaksamista teille kaikille,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Minulta alkoi kaverit "kadota" seitsemissäkymmenissä".
Olin itse 70 ja kaveripiiristä poistui kaikki läheisimmät, kuusi 70-74 vuotiasta.
Olen huomannut että 70-74 ikä on "riskaabeli",
70-74 vuoden iässä kuolema korjaa paljon ihmisiä.

Paljon ihmisiä myös jää aika yksin. Ei kaikki jaksa enää "hankkia" uusia ystäviä.

Muutama vuosi sitten eli muutaman vuoden nuorempana vaikka oli huonoja päiviä tuli vuorostaan parempiakin päivä.
Se piti toivoa ja valoisuutta elämässä yllä.

Ei ole ollut helppoa tottua siihen, ettei enää milloinkaan tule parempaa päivää.
Yhä huonompia vain.
Se on henkisesti raskasta ja toinen ihminen tajuaa sen oikeasti vasta sitten,
kun on itse samassa jamassa.

Nämä ovat toteamuksia vain, ei mitään valituksia.
Elämän arkea sen loppuvaiheissa.

Lukekaa jotain mukavaa ja rauhottavaa !
Luen itse parast'aikaa Esko Valtaojan koottuja kolumneja,
joita hän on kirjoittanut lehtiin.
Niitä on monta kirjaa.
Tämän kirjan nimi on "Ensimmäinen koira kuussa".
Siinä on sopivanpituisia 2-3 sivun pikku juttuja kaikista aiheista maan ja taivaan välillä.
Aiheet ovat yleensä tuttuja kaikille ihmisille ja tavallisella arkikielellä kirjoitettuja vaikka kirjoittaja onkin avaruustutkija.
Mukava kirja , jolla saa ajatukset pois oman itsensä murehtimisesta.
Se tekee hyvää !

Aurinkoa ja mielenrauhaa !
+Lisää kommentti
apinoilla on oikeus kuolla heti!!!
1 VASTAUS:
Joko pääsis pois?
+Lisää kommentti
Jumalat ovat salanneet kuoleman ihanuuden , että ihmiset jaksaisivat elää. Tämän viisauden kuulin kerran ja uskon minullakin on vielä jotakin kaunista edessä.
1 VASTAUS:
Se oli ihanasti sanottu ja ajateltu !
Uskot niin. Usko on tehnyt tehtävänsä, jos se ihmisen elämää helpottaa.
+Lisää kommentti
Surku, paha alku päivälle,
jokapaikkaa kiristää,puristaa, särkee,
tämä jos mikä on loppuelämän maanpäällinen helvetti,
otin hiukan porevitamiinia " perocca " jospa olo kohta jotenki helpottaa,
jää nähtäväksi,

radiossa oli taas vanhusten huonosta kohtelusta
yli yhdeksänkymppinen oli menny kipeän jalkansa kanssa lääkäriin,
lääkäri oli tokassu sinun jalkaasi ei mikään vaivaa,
vanhus oli menny hämillään kotiinsa eikä osannu hakea parempaa apua,
ohjelmassa oli muitaki huonosti kohdeltuja vanhuksia,
kyseltiin onko suomi enään sivistysvaltio kun kohtelee omaia vanhuksia kaltoin,
kotipalveluissakin uutisen mukaan oli puutteelisuuta,
ei ihme kun olemme masennuksen kourissa,
liian moni syrjinnän kohteena,
emme osaa hakea oikeasta paikasta apua,
meillä ei ole tukihenkiöä joka neuvoisi,
oisi kaverina auttamassa avun hakemisessa,
valvomassa että asiat hoituu,

sateinen päivä
ei muuta kuin töppöstä toiseneteen
ulos ja hiukan reissunpäälle,
jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu,,, tai sitten ei,,,

jaksamista kaikille,,
4 VASTAUSTA:
Samassa uutisessa oli,
joku vanhus oli psyykelääkitty niin kovasti,
oli puhjennu dementtia,

kysymys kuuluuki :
voidaanko psyykelääkityksellä aiheuttaa dementiaa ????,,,,
"sateinen päivä
ei muuta kuin töppöstä toiseneteen
ulos ja hiukan reissunpäälle,
jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu,,, tai sitten ei,,, "

Minua ei saa suurinsurminkaan lähtemään ulos yhtään mihinkään, jos kipuja tuntuu, mutta harvoin muutenkaan, joten kipuja ei ole.

Oletko aloittaja, joka haluaa kuolla kipujensa vuoksi, vai oletko vain muuten ketjun jatkaja? Tietenkin ikä olisi hyvä tietää myös, josko minäkin olen jo kuoleman vaarassa, koska en jaksa läheä yhtään mihinkään!
Lääkäriin pitää mennä, lääkkeet loppuu,
eikä apteekkiin oltu uusittu ,
eikä nykyää puhelimella uusiminen enään onnistu,
on pakko mennä lääkäriin,
pelottaa kaltoinkohtelu,
ilmeisesti vanha ihminen ei ole enään ihminen
eikä hoidon tarpeessa,

pelottaa hiivatisti
Uusi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäriin pitää mennä, lääkkeet loppuu,
eikä apteekkiin oltu uusittu ,
eikä nykyää puhelimella uusiminen enään onnistu,
on pakko mennä lääkäriin,
pelottaa kaltoinkohtelu,
ilmeisesti vanha ihminen ei ole enään ihminen
eikä hoidon tarpeessa,

pelottaa hiivatisti
Sinulla on netti käytössäsi,
eikö kukaan ole neuvonut sinua uusimaan reseptisi Kanta.fi:n kautta ?
Ei tartte mennä apteekkiin !
+Lisää kommentti
Aivan mahtavaa, jos sattuisikin aamulla heräämään paratiisissa, ja sieltä katsellessaan sitten aikanaan seuraisi miten perikunta suhtautuisi neljän pankin sekä 16 pikavippifirman velkojenperijöihin, oi sitä iloa taivaalliselta aitiopaikalta tapahtumaa seuratessa ja nektaria siemaillessa.
1 VASTAUS:
Meikä nukkuu joka yö paratiisissa, näen ihania unia,

mutta
auta armias kun aamulla herää taaaaaaasssssss maanpäälliseen helvettiin,

oletettavaa onkin,
ihmisen elämä maanpäällä on joko taivaitten valtakunta,

tai
maanpäällinen helvetti,

pitkän elämän eläneenä kokemusksesta voi kertoa,
elämä maanpäällä on molempia elämän erivaiheissa,

elämä on taistelua selviytymisestä, jaksamisesta,

helppoa ei kellää eteenkään vanhoilla,
+Lisää kommentti
"Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki!"
eipä siis ole ihmekään, jos on kurjaa...
3 VASTAUSTA:
raamatun sana :

otsasi hiessä tulee sinun leipäsi ansaita ,,,

joten helppoa elämässä ei ole kenelläkään,
Uusi
On kurjaakin kurjempaa olla sairas ja vanha, toimintakyvytön.
Se vaan on niin.
Ilos olis tahtonut ellää, vaik päivää vähemmin.

Nukkukaa hyvin, erikoisesti kaikki kärsivät ihmiset !
Terveet nukkuvat hyvin ilman muuta.
Uusi
Anonyymi kirjoitti:
On kurjaakin kurjempaa olla sairas ja vanha, toimintakyvytön.
Se vaan on niin.
Ilos olis tahtonut ellää, vaik päivää vähemmin.

Nukkukaa hyvin, erikoisesti kaikki kärsivät ihmiset !
Terveet nukkuvat hyvin ilman muuta.
Eiköhän me jotenki keppuroida yö taas,

nyt parina yönä olen unessani kokenu rintakipua ja hankalaa oloa ,
mutta jostain syystä en ole heränny ylös, jatkoin vain uniani,

--- mietin
josko kuolema korjaa minut sänkyyn nukkuessani,
se jää nähtäväksi,

aamu heräämiset ovat nykyään aina vastenmielisiä,
minkäs teet,
eiku pitää nousta aamutoimille,
lääkkeet suuhun,
aamukahvin keittoon,
jotain keksiä kahvin kaveriksi,
joko leipää tai sämpylää,
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kuinka moni haluisi jo kuolla ?

Aamuisin kun herää, ei haluisherätä ollenkaan,
ensimmäinen huomio, " hitto enkö ole kuollutkaa "

usein tulee halu kuolla heti, elämä ei enää kiinosta,

tietenki jos olisi rahaa voisi kiinostaaki,
mutta köyhänä ja asiraana huh huh ,
täällä ei ole enään mitään minua varten.

onko kenelläkään tietoa mikä olisi hyvä varma täysin kivuton " euta-pilleri "

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta