Onko minussa jotakin vahvuutta,
kun kykenen uskomaan Jumalaan.
Ei ollenkaan.
Uskoa ei minusta irtoa,
vaikka kuinka puristaisi.
Minussa, joka uskon Jumalaan,
ja Sinussa, joka et usko Jumalaan,
ei siis ole tässä suhteessa eroa.
Kun katselen luomakuntaa,
niin järkeni ei kykene käsittämään,
miten se voisi olla olemassa,
jos ei kukaan ole sitä luonut.
Jos joku toinen kykenee siihen,
niin hän on minua kykeneväisempi.
Mutta tälläkään asialla
ei ole varsinaisesti tekemistä uskon kanssa.
Minä vedän syvään henkeä
ja imen kukkien tuoksua sisimpääni,
ja iloitsen elämästä kuunnellen lintujen laulua
ja katsellen oravien touhuja,
rauhoittavan vihertävän luonnon keskellä.
Näin teet varmasti sinäkin, joka et usko Jumalaan.
Suuri kohokohta minulle miehenä oli,
kun sain kohdata elämäni naisen
ja jakaa elämäni hänen kanssaan.
Minä olen vielä vuosikymmenien
jälkeen aina vaan enemmän ja enemmän rakastunut.
Minä, joka uskon Jumalaan,
olen valtavan iloinen siitä,
että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Sinä, joka et usko Jumalaan,
ilmaiset asian varmaan jollain toisella tavalla.
Mutta joka tapauksessa koko luomakunta
kukoistaa ja elää ja lisääntyy tuollaisen yhteyden kautta.
Mutta minulla on toinenkin suhde.
Samoin vaimollani.
Meillä kummallakin on suhde Jumalan kanssa.
Me uskomme ja luotamme toisiimme.
Mutta aivan yhtä lailla ja oikeastaan vieläkin enemmän,
me kumpikin uskomme ja luotamme Jumalaan,
jonka olimme tulleet tuntemaan,
jo ennenkuin me tulimme tuntemaan toisemme.
Uskossa on siis perimmältään kysymys
Rakkaussuhteesta Jumalan ja ihmisen välillä.
Usko annetaan meille lahjaksi,
kun antaudumme Jeesukselle.
Tuossa kohtaamisessa
me synnymme uudesti ikuiseen elämään,
joka sekin on Jumalan lahja.
Kysymyksessä on siis:
"usko, jonka Jeesus vaikuttaa" (Ap.t 3:16)
kun kykenen uskomaan Jumalaan.
Ei ollenkaan.
Uskoa ei minusta irtoa,
vaikka kuinka puristaisi.
Minussa, joka uskon Jumalaan,
ja Sinussa, joka et usko Jumalaan,
ei siis ole tässä suhteessa eroa.
Kun katselen luomakuntaa,
niin järkeni ei kykene käsittämään,
miten se voisi olla olemassa,
jos ei kukaan ole sitä luonut.
Jos joku toinen kykenee siihen,
niin hän on minua kykeneväisempi.
Mutta tälläkään asialla
ei ole varsinaisesti tekemistä uskon kanssa.
Minä vedän syvään henkeä
ja imen kukkien tuoksua sisimpääni,
ja iloitsen elämästä kuunnellen lintujen laulua
ja katsellen oravien touhuja,
rauhoittavan vihertävän luonnon keskellä.
Näin teet varmasti sinäkin, joka et usko Jumalaan.
Suuri kohokohta minulle miehenä oli,
kun sain kohdata elämäni naisen
ja jakaa elämäni hänen kanssaan.
Minä olen vielä vuosikymmenien
jälkeen aina vaan enemmän ja enemmän rakastunut.
Minä, joka uskon Jumalaan,
olen valtavan iloinen siitä,
että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Sinä, joka et usko Jumalaan,
ilmaiset asian varmaan jollain toisella tavalla.
Mutta joka tapauksessa koko luomakunta
kukoistaa ja elää ja lisääntyy tuollaisen yhteyden kautta.
Mutta minulla on toinenkin suhde.
Samoin vaimollani.
Meillä kummallakin on suhde Jumalan kanssa.
Me uskomme ja luotamme toisiimme.
Mutta aivan yhtä lailla ja oikeastaan vieläkin enemmän,
me kumpikin uskomme ja luotamme Jumalaan,
jonka olimme tulleet tuntemaan,
jo ennenkuin me tulimme tuntemaan toisemme.
Uskossa on siis perimmältään kysymys
Rakkaussuhteesta Jumalan ja ihmisen välillä.
Usko annetaan meille lahjaksi,
kun antaudumme Jeesukselle.
Tuossa kohtaamisessa
me synnymme uudesti ikuiseen elämään,
joka sekin on Jumalan lahja.
Kysymyksessä on siis:
"usko, jonka Jeesus vaikuttaa" (Ap.t 3:16)
Vastaukset 59
Vanhimmat
”Mää en tästä mittään käsitä, ja se tarkoittaa, että jumala on olemassa!” 🤣🤪🤣🤪
Niin.
Minä en tiedä,
miten Jumala loi ja teki
ympärillämme olevan luonnon.
Mutta olen valtavan iloinen siitä,
että Hän valitsi vihreän pääväriksi.
Selvästikin Hän haluaa ihmiselle
hyvää ja kaunista.
Miten ihminen loi jumalan?
Ja tuhannet muutkin jumalat.
Näkymättömiksi loi.
Kapteeni huutaa:
"Mitä näkyvissä?"
Puosu vastaa:
"Silliä, silliä!"
Vain Ahti suo antejaan.
Jumala tappaa nälkään.
Miten ihminen loi jumalan?
Ja tuhannet muutkin jumalat.
Näkymättömiksi loi.
Kapteeni huutaa:
"Mitä näkyvissä?"
Puosu vastaa:
"Silliä, silliä!"
Vain Ahti suo antejaan.
Jumala tappaa nälkään.
Älä, kalamos, paina enteriä (rivinvaihtoa) muuta kuin kappaleen vaihtamisen yhteydessä. Ohjelma osaa itse rivittää tekstin. Tuota pidetään vähän hölmön ihmisen tapana ja se tekee tekstistä epäselvempää.
<< Onko minussa jotakin vahvuutta, kun kykenen uskomaan Jumalaan. Ei ollenkaan. >>
Yleensä ottaen sitä pidetään heikkoutena, ettei ihminen kykene ajattelemaan rationaalisesti vaan pitää mielikuvitusolentoja olevaisina. Vertaa vaikka joulupukkiuskoon: joulupukkiin uskovan ajattelumallia pidetään kehittymättömänä. Niin on tapaus kaikkien uskomusten kanssa: epälooginen ajattelumalli selittää ko. kaltaiset ajatusvirheet.
<< Uskoa ei minusta irtoa, vaikka kuinka puristaisi. >>
Niin, monesti harhaiset ajattelumallit istuvat ihmisessä kunnes multa suussa maistuu. Toki moni ihminen pääsee irtikin ajatusvirheistään kun heidän ajattelu kehittyy. Toki kehittyminen aina vaan vaikeutuu, mitä enemmän on ikää, joten ennuste on heikko, jos vielä 5-kymppisenä uskoo mielikuvitusolentoihin.
<< Kun katselen luomakuntaa, niin järkeni ei kykene käsittämään, miten se voisi olla olemassa, jos ei kukaan ole sitä luonut. >>
[Niin no, eihän se ole edes mikään luomakunta.]
Tässäkin mystiseen ajattelutapaan taipuvainen ohittaa tuossa omassa ajattelussa olevan ammottavan ristiriidan kuin ei mitään: mistä tämä "joku" sitten olisi tullut - ja jos kuvittelee, että tämä "joku" on ollut aina, niin eikö samaa selitystä pysty käyttämään ilman "jokua": maailmankaikkeus on ollut aina. Koko väittämä on siis redusoituna pelkästään: "minä uskon, koska uskon - ja vailla mitään syytä". Ja tosiaan, tuo varsin alkeellinen (maagiseen ajatteluun perustuva) ajatusmalli alkeellisine virheineen tietysti tuottaa myös se varsin selkeän havainnon, että uskonnolliset ihmiset saavat merkittävästi alhaisemman älykkyysosamäärän (keskimäärin). Noh, kaikkien ei tietysti tarvitsekaan olla mitään ruudinkeksijöitä, mutta eikö itseäsi nimenomaan haittaa tuo, että joudut myöntämään itsesi hivenen tyhmäksi kun uskot ? Jos olisit hivenen älykkäämpi, hylkäisit tuollaiset mielikuvituskaverisi.
Itse asiassa,
minä en pidä itseäni tyhmänä,
kun uskon Jumalaan.
Mutta en nyt halunnut herättää keskustelua itsestäni
enkä kenestäkään yksittäisestä ihmisestä.
<< Itse asiassa, minä en pidä itseäni tyhmänä, kun uskon Jumalaan. >>
Mutta muista, että uskovat saavat keskimäärin merkittävästi alemmat ÄO-pisteet kuin uskonnottomat - ja tosiaan tuollainen maaginen ajattelutapa liitetään juuri tuohon tyhmyyteen, mikä uskovilla havaitaan.
Tosiaan, vaikka et itse kokisi itseäsi tyhmäksi, se ei mitenkään osoita sitä, ettetkö tyhmä kuitenkin olisi. Sinulla on irrationaalisia ajatusmalleja, jotka ovat tyypillisiä heikkolahjaisemmille.
<< Mutta en nyt halunnut herättää keskustelua itsestäni enkä kenestäkään yksittäisestä ihmisestä. >>
Jep, enkä minä tuossa edes viitannut Sinuun vaan puhuin nimenomaan yleisellä tasolla. Tietysti on hienoa, että heti tunnistit itsesi tuosta tyyppihihhulin tapauksesta.
"Itse asiassa,
minä en pidä itseäni tyhmänä,"
Älykkyys on ominaisuus,
jota typeryskin luulee
saaneensa osakseen
riittävästi.
"Itse asiassa,
minä en pidä itseäni tyhmänä,"
Älykkyys on ominaisuus,
jota typeryskin luulee
saaneensa osakseen
riittävästi.
Uskovaisen kyky tuijottaa vain omaan fantastiseen napaansa häkellyttää aina, eikä hän allaolevasta tekstistä ymmärrä tyypillisesti yhtään mitään, mutta silloin tällöin panen sen silti toiveikkaasti esiin...
Kaikkivoivaksi, kaikkitietäväksi, rakkaudeksi mainittu jumala, joka sallii mm. miljoonien viattomien lasten kärsimyksen ja kuoleman, on sanoinkuvaamattoman perverssi olio eikä ansaitse kunnioitusta saati palvontaa, on hän olemassa tai ei.
Uskovainen ei halua tämmöisiä kärsimyksiä ja kuolemia miettiä vaan ryntää selittämään, että pahuus, saatana jne. tulivat maailmaan, koska ihminen käytti väärin jumalalta saamaansa vapaata tahtoa. Jos ihminen vapaan tahtonsa aiheuttaman pahuuden käsittää, hän alkaa rukoilla jumalalta pelastusta jne.
Selkeää, uskottavaa? No, uskovaisen voidaan huomata ajattelevan, että vapaata tahtoa joko on tai ei, se on absoluutti, jolloin vapaan tahdon omaava ihminen pystyy tahtomaan periaatteessa mitä tahansa. Mutta todellisuudessa ihmisen vapaa tahto on tietenkin aina rajattu. Esimerkiksi keskiajan ihmisellä ei ollut mitään realistista mahdollisuutta tahtoa itselleen sähköpostia, facebook-tiliä tms.
Mitä tämä seikka merkitsee? Koska ihmisen vapaa tahto on väistämättä rajallinen, niin jumala olisi epäilemättä voinut halutessaan rajata ihmisen vapaan tahdon myös siten, että ihminen pystyisi hankkimaan oppiläksynsä synnistä, pahuudesta jne. ilman, että miljoonien viattomien lasten täytyy sen takia kärsiä ja kuolla. Näin ei jumala kuitenkaan halunnut. (Lue uskovainen tämä uudestaan ja yritä ajatella.)
Ateismiin johtavat päätelmät ovat tästä eteenpäin helppoja, mutta uskovaisen pitää sen sijaan alati velloa jumalan tutkimattomissa teissä, salatuissa tarkoitusperissä ja sen semmoisissa, jos hän yrittää selittää asiat itselleen parhain päin. En kadehdi uskovainen tällaista kummallista epäelämää.
Niin.
Itse asiassa jokaisen ihmisen täytyy kuolla kerran.
Joten ei tästä taipaleesta kukaan ilman kärsimyksiä selviä.
Mutta en ymmärrä,
miten ateismi vapauttaa kaikesta tuosta pahuudesta,
josta kerroit.
Ateismi ei vapauta pahuudesta eikä siihen tuomitse. Tämä ei vain uskovaisen päähän mene.
Ymmärsin tuon aiemman viestin niin,
että kun tapahtuu pahaa,
niin se estää uskomasta hyvään Jumalaan,
ja olla uskomatta Jumalaan.
Ei silmitön järjetön elämiä tuhoava pahuus mitenkään todista, etteikö Jumalaa voisi olla. Se, todistaa vain, että kaikkitietävä, kaikkivaltias ja rakastava Jumala on mahdoton, mutta Raamatun Jumala, joka tuhosi koko ihmiskunnan ainakin kertaalleen ei selvästikään ole tuollainen jumala.
Lue lajien synty, olet lukenut vain raamatun.
Ilman lukemaasi et olisi muodostanut uskoa jumalaan.
Minä olen lukenut raamatun ja lajien synnyn, siksi olen ateisti.
Minä olen lukenut Raamatun, mutta en lajien syntyä. Todella harva ateisti lukee lajien synnyn tai edes tietää kyseisen kirjan. Täällä hääräävillä uskovaisilla on usein sellainen harhakuvitelma, että Lajien synty olisi kuin ateistien Raamattu.
Olen huomannut,
että asia on juuri niinkuin Raamattu sanoo.
Kaikki lisääntyvät lajinsa mukaan.
Entäs sitten mm. muulit?
Hevonen ja aasi lisääntyvät yhdessä.
Muitakin hybridejä syntyy.
Kasveja on sekoitettu risteyttämällä ja yhä enemmän geeniteknologian avulla.
Aikoinaan ihmiset selittivät jumalalla kaiken mitä eivät ymmärtäneet. Salamat, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, raekuurot, pyörremyrskyt ym. olivat mysteerejä, joten ne selitettiin jumalalla. Aukkojen jumalalla, jolla selitettiin se mitä ei tiedetty eikä ymmärretty. Aukkojen jumala on tyhmien ja tietämättömien ihmisten jumala. Avaaja edustaa täsmälleen samaa alkukantaista tyhmyyttä ja tietämättömyyttä. Hän ei ymmärrä asioita, joten jumala.
Raamattu tuntee kyllä muulinkin.
Heprean pered (muuli)
tullee verbistä parad,
ja viittaa tuohon kahteuteen.
Ja eläinen risteyttämisestä
on sitten VT:ssa säädetty.
Tai siis se on kielletty.
Mutta muulista huolimatta
tilanne on niinkuin Raamattu sanoo.
Kaikki lisääntyy lajinsa mukaan.
Kankaiden sekoittaminen on kiellettyä.
Sian syöminen on kiellettyä. (VT)
Jeesus: "Ennen maa ja taivas katoaa, kuin yksikään lain piirre muuttuu"
Jeesuksen sanaa vastaan rikotaan muissa raamatun jakeissa!
Eli raamattu on sekava ja ristiriitainen tekele.
Sinä vain ajattelet uskovasi johonkin josta käytät nimitystä "jumala".
Jaaha ...
Entä mitä Sinä ajattelet?
Kekek-kekek jumala on tiede!
Yritin kysyä,
että jos minä
"ajattelen uskovani Jumalaan",
niin miten sitten käänteisessä tapauksessa.
" minulla on toinenkin suhde.
Samoin vaimollani."
Se on samantapainen suhde kuin seksinukkea panisi.
Ja jumala on mies!
Mieti sitä, kenelle haluat antautua.
Käytin ilmaisua Rakkaussuhde.
Tuo iso alkukirjain viittaa määrätynlaiseen Rakkauteen,
jota Raamatussa kuvataan näin:
Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.
Oletko kuullut ihmisten eriskummallisista rakkauden kohteista.
Tuo korintolaiskirjeen "rakkauden" määritelmä on osin käännösvirhe. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Janne Saarikivi (kirjassa "Suomen kieli ja mieli") kertoo, että sana joka on käännetty sanaksi "rakkaus" on alkukielellä "agape", jonka oikeampi käännös Paavalin ajan kreikassa voisi olla ennemmin "sopu" tai "joukkuehenki" tai "yhteen hiileen puhaltaminen". Nykykielellä vaikka "hyvä pössis".
Paavali ei puhu siis rakkaudesta eikä ainakaan parisuhteeseen liittyvästä rakkaudesta tai kahden ihmisen suhteesta (saati ihmisen ja Jumalan suhteesta), vaan yhteisön jäsenten asenteesta toisiaan kohtaan.
Sanot että olet uudestisyntynyt, koska olet antautunut Jeesukselle. En usko tätä ollenkaan. Kristityt ovat samanlaisia kuin ei-kristityt. Usein jopa pahempia, koska kuvittelevat saavansa pahat tekonsa heti anteeksi vain pyytämällä Jeesukselta. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja näitten hyväksikäyttäjien suojeleminen on institutionalisoitunutta toimintaa monissa kristillisissä yhteisöissä.
Sinä et usko,
että minä olisin uudestisyntynyt.
No,
en minä voi sitä Sinulle mitenkään todistaa.
Kysyisin,
uskotko kuitenkin,
että on myös uudestisyntyneitä ihmisiä?
Phineas Gage oli uudesti syntynyt ja sen kaikki ateistit tunnustaa.
Syntyminen tarkoittaa äidin kohdusta ulkomaailmaan poistumista. En usko että tämän toistaminen on mahdollista.
Antautunut Jeesukselle
Hih
Parempi otsikko olisi:
Toinen uskoo tiettyyn jumalaan, mutta ei muihin. Toinen ei usko yhteenkään jumalista.
Ja tietenkin sitten on niitäkin,
jotka uskovat ja luottavat moniinkin jumaliin.
Juuri näin. On monijumalaisia uskontoja ja myös ei eksklusiivisia (poissulkevia) uskontoja. Esimerkiksi monet japanilaiset kokevat olevansa siirtolaisia JA buddhalaisia.
Yritin herättää keskustelua siitä,
mikä perimmältään erottaa
Jumalaan uskovan ihmisen
ihmisestä, joka ei usko.
Kysymys on jostain paljon enemmästä
kuin esimerkiksi siitä,
että uskoo Jumalan olevan olemassa.
Erottaa???
Ateistia ei kiinnosta raamatun sana, vaikka se on tarkoitettu kaikille!
Sanojen
tiputtelu
monelle riville
ei kenestäkään
sen fiksumpaa tee.
Sanoisin, että erona on usein Intuitiivinen eli tunteellinen ajattelu. Uskovat vakuuttuvat asioista fiilispohjalta, vaikka samalla ymmärtäisivätkin, ettei heillä ole mitään järkevää perustetta uskoa Jumalan olemassa oloon.
Harhainen käsitys!
Vain uskossa saat kokea sen todellisuuden, sinun ei tarvitse kuvitella mitään eikä tehdä sitä itse, Jumala tekee sen!!!!!!!!!!!!!!!!
Uskovainen toimii täysin tunteillaan ja vielä rakastuu "lyhtypylväisiin".
Suurin osa teisteistäkään ei piittaa Raamatun sanasta.
"Yritin herättää keskustelua siitä,
mikä perimmältään erottaa
Jumalaan uskovan ihmisen
ihmisestä, joka ei usko. "
Ainoa erotus on se, onko ihmisellä uskoa kyseiseen jumaluuteen.
Sana 'ateisti' on normaalisti käytössä kun puhutaan ihmisestä joka ei usko yhteenkään minkään uskonnon jumaluuksista.
"Kysymys on jostain paljon enemmästä
kuin esimerkiksi siitä,
että uskoo Jumalan olevan olemassa."
Pieleen meni. :)
Tässä yksi tutkimus, joka viittaa, että tunteenomaisella ajattelulla on yhteys uskonnollisuuteen:
https://www.apa.org/news/press/releases/2011/09/thinking-god
Sittemmin on myös osoitettu, että uskovalta ei välttämättä puutu kykyä rationaaliseen loogiseen ajatteluun. Hän vain käyttää toisinaan fiilispohjaista ajattelua useammin.
”Vain uskossa saat kokea sen todellisuuden, sinun ei tarvitse kuvitella mitään eikä tehdä sitä itse, Jumala tekee sen!”
Tekee minkä? Sinun kokemusmaailmasi on sinun oma tuotos. En näe tarvetta syyttää siitä jumalia.
Usko tuo yleisesti kovasti rauhallista mielenhallintaa ja osuu sinne sydänalaan, riippumatta missä kulttuurissa eletään. Paljon mualimaa nähneenä, uskovat ihmiset ovat erittäin hyväntahtoisia ja rakkaudellisia, kovasti auttavaisia kaikkia ihmisiä kohtaan. Jumala on verkko, missä toimitaan aina valon lähettiläinä. Olin Kiinassa tai Lofoteilla tai Etelä- Afrikassa, niin kaiku on aina samanlainen. Jeesus on Kristinuskossa valanut sellaisen rakkauden muotin että se kohdataan eri puolilla maailmaa ihonväristä riippumatta. On erittäin turvallista elää kristittynä, vaikka hiljaisena kuuntelijana.
Itse rakastan niitä, jotka rakastavat takaisin. Jumala on mielenkiintoinen ajatus, mutta siihen se jää. Ne jotka rakastavat jumaliaan eivät juuri tunnu olevan mitenkään erilaisia ihmisiä.
Niiden tarvitsee saada jumaliltaan vastarakkautta, mutta se on vain kirjoitettuja
sanoja.
"Onko minussa jotakin vahvuutta, kun kykenen uskomaan Jumalaan. "
Ei vaan sinussa on tyhmyyttä. Sinä selität jumalalla asioita joita et tyhmyyttäsi kykene tajuamaan. Jumalasi on tyypillinen aukkojen jumala, joka asuu sellaisten ihmisten päässä joilla on ammottava aukko siinä kohtaa missä muilla on aivot.
Eiköhän+vastaus+tähän+ole+yksilöllinen.+Uskovaisella+ja+ei+uskovaisella+ei+välttämättä+ole+mitään+eroa+arkielämässä.+Kummatkin+voivat+elää+tasapainoista+elämää+ja+olla+onnellisia.
”Kun katselen luomakuntaa,
niin järkeni ei kykene käsittämään,
miten se voisi olla olemassa,
jos ei kukaan ole sitä luonut.”
Se, ettet ymmärrä jotakin, ei todista yhtään mitään. Se, on argumentti tietämättömyydestä, mikä on yksi tunnetuimpia virhepäätelmiä.
KAIKEN toimintamme tulee olla sopusoinnussa Jumalan sanan totuuden kanssa ja tuottaa siten kunniaa Jumalalle. Tämä koituu pysyväksi onneksemme. Hänen sanansa vanhurskaat periaatteet EIVÄT MUUTU asuinpaikan tai henkilökohtaisten olosuhteiden mukaan.
Ne ovat aina tosia, aina oikeita.
Sananlaskut 31
"6Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle
ja viiniä murhemielisille.
7Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä
älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8
Avaa suusi mykän hyväksi,
oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9
Avaa suusi, tuomitse oikein,
hanki kurjalle ja köyhälle oikeus."
Ei ole.
Sinulla on heikkous uskoa olemattomaan mieluisaan mielikuvituksen luomaan asiaan.
Kannattaisi aikuistua ja ottaa vastuu itsestään.
Jumala on tunteittesi kohde, oma luomus tähän tarkoitukseen. Sikäli se on hyvä että jokainen voi muotoilla sen mieleisekseen.
Lopulta rakkaudessa jumalaan onkin siis kyse itserakkaudesta.
Lopulta usko on uskoa omaan intuitioon tai "fiilikseen". Vaikka mitään järkiperusteita ei pysty esittämään ja vaikka enemmistö niistä, jotka haluavat uskoa jumalaan / jumaliin uskovat ihan eri tavalla, niin uskovalle oma intuitio menee niin järjen kuin muiden ihmisten intuition yli. "Minä olen oikeassa, koska minusta tuntuu siltä".