Onko elämä syntynyt monta kertaa?

Jos uusi elämä syntyisi nyt, vanha elämä todennäköisesti söisi sen suihinsa saman tien.

Panspermia on ilmeisesti yksi mahdollisuus, mutta toistaiseksi emme tiedä tarpeeksi.

Ei, Mark5, älä turhaan yritä puleerata sädekehääsi muistuttamalla että vain Jumalan yliluonnollinen sana voi synnyttää elämää. Sinä et nimittäin voi tietää sitä, ellet ole Jumala itse. Ja sitähän sinä et ole.

Yritäpä sitten tällä nimimerkillä kirjoittaessasi pitää itsesi kurissa.

Sen verran ltarkentaisin, että LUCA tuskin on ollut läheskään niin monimutkainen kuin nykyinen solu.

Tuosta elämän syntymisesta riittää varmaan mielipiteitä; Richard Dawkins olettaa että se on syntynyt vain kerran; koska tapahtuma on niin erikoislaatuinen.

Panspermia-teoriassa lienee, nykyisillä tiedoillamme eksoplaneetoista ym, ongelmallista se, että jos elämää on jo siirtynyt ns kaikkialle, miksemme ole löytäneet sitä? Tunnettuja eksoplaneettoja on ainakin 4 000 (voi olla vanha tieto), ja lisää tullee koko ajan.

Kun elämä on "päässyt vauhtiin" niin uuden elämän synty tämän rinnalle on hyvin, hyvin epätodennäköistä. Elämä kun käyttää kaikki / suuren osan elämälle otollisista rakennuspalikoista joten uusi elämä jää aikaisemman jalkoihin. Jos elämä syntyy jossain paikallisesti ja pian sen jälkeen sammuu, niin miksei se voisi syttyä uudestaankin.

Linnunradassa on 200 miljardia tähteä ja universumissa ainakin 200 miljardia muutakin galaksia. Sen pienen otoksen perusteella mitä olemme onnistuneet lähiympäristöstämme näkemään niin keskimäärin joka tähdellä on planeetta. On esitetty arvio, että linnunradalla voisi olla 10 miljardia kiviplaneettaa, jotka ovat sellaisella etäisyydellä tähdestään, että vesi niiden pinnalla voisi pysyä nestemäisenä. Universumissa ehkä 100 miljardia kertaa enemmän. Ihme olisi jos elämää ei olisi missään muualla. Se saako ihmiskunta koskaan tietää toisesta elämästä on jo toinen kysymys, kun välimatkat ovat valtavia.

Panspermian idea voi toimia yhden aurinkokunnan mittakaavassa (maa - mars), mutta tähtien väliset etäisyydet tekevät sen vaikeaksi ellei mahdottomaksi tähtien välillä. Tarkoituksellinen levittäminen on asia etikseen. Jos vaikka ihmiskunta päättäisi, että sen pyhä tehtävä on levittää DNA-pohjaista elämää jokaiselle potentiaaliselle eksoplaneetalle, niin kai me voitaisiin saada bakteeripaketti toimitettua toiseen aurinkokuntaan. Eri asia on sitten se menestyisikö näin levitetty elämä millä todennäköisyydellä.

PS.
Oman mielenkiintoisen näkökulman LUCA:a edeltäneeseen elämään voi antaa RNA-virukset. Ovatko ne sellaisen elämän perillisiä, joka ei ole sukua LUCA:lle? Viruksia ei pidetä varsinaisesti elävinä, mutta ne voivat olla äärimmilleen surkastuneita jäänteitä elävistä eliöistä, joista on karsiutunut pois kaikki muu paitsi oman perimän monistaminen otollisessa ympäristössä. Ja olisiko tuo nykyvirusten esimuotojen "otollinen ympäristö" voinut joskus olla joku "alkuliemi", johon orgaanisia yhdisteitä oli rikastunut?

Täytyy pitää mielessä se, että olosuhteet elämän syntymiselle ja säilymiselle olivat erittäin epäedulliset ensimmäisen elävän solun ilmaannuttua planeetallemme. Sen vuoksi se kuoli ja niin kuolivat sen jälkeen syntyneet elävät solut kerta toisensa jälkeen, kunnes lopulta syntyi voittaja, LUCA, ja se selvisi kaikista olosuhteiden asettamista haasteista voittajana. Me olemme siitä todisteena.

Olosuhteet elämän syntymiselle olivat niin otolliset, että eläviä soluja syntyi elottomasta aineesta monta kertaa, kenties miljoonittain. Vasta LUCA oli niin elinvoimainen, että syrjäytti kaikki muut ja selvisi voittajana tähän päivään asti. Me olemme siitä todisteena.

Kumpi näkemys on nykyään tiedemiesten enemmistön näkemys?

Elämä on syntynyt monta kertaa ja kuollut sukupuuttoon. Elämää syntyy jatkuvasti universumin eri kolkissa ja osa siitä kuolee sukupuuttoon, osasta tulee kaltaisiamme neroja.

Elämää on kaikkialla universumissa ja multiversumeissa. Maan elämä on vain pisara meressä, joka poreilee elämää... on matemaattinen fakta, että elämää on syntynyt miljardeja kertoja ja osa lajeista on kehittyneempiä kuin ihmiset!

Kannattaa ymmärtää, mitä Last Universal Common Ancestor tarkoittaa. Se ei ollut ensimmäinen elävä eliö, vaan sillä oli jo pitkä rivi varhaisempia kantamuotoja. Se oli oman evoluutiohistoriansa tulos ja sillä varmasti oli biologisia sukulaisia, mutta vain LUCAn jälkeläisiä on enää elossa.

Vähän sama jos puhuisimme vaikka lintujen viimeisestä yhteisestä kantamuodosta, jonka jälkeläisiä kaikki nykyään elävät linnut ovat (Last common ancestor of Brids = LCAoB). Tuo LCAoB ei ollut ensimmäinen lintu tai linnun ja sitä edeltävien populaatioiden välimuoto, vaan se oli se lintupopulaatio, josta kaikki nykyiset ovat polveutuneet.