karu suomalainen avioero - nainen jättää ja mies sopeutuu

hmm, voisiko olla että se ex-vaimo on kuitenkin ensin monta kertaa yrittänyt luoda kehityskeskustelua suhteelle? kertonut toiveistaan ja odottanut myös miehen kertovan omistaan..
ja yrittänyt jopa itse ensin sopeutua, vaikka kaikki parannusehdotuksensa ovatkin menneet "kuuroille korville", eikä mies itse ole sanonut juuta eikä jaata yhtään mihinkään, ollut jopa haluton "nostamaan kissaa pöydälle" vaikka itsekin ehkä tiedostaa homman olevan pielessä.
tai ehkei edes tiedosta.. vaimo haluaisi olla vielä muutakin kuin yhdessä asuvat vanhemmat, kämppikset joilla on yhteiset lapset. eikä edes mitään yltiöhienoa ja hankalasti toteutettavaa, treffi-ilta silloin tällöin, lapset mummolaan ja parisuhdeviikonloppua (vaikka ihan vaan kotona) edes joskus, arjessa huomioimista kumppanina ei äitinä. tuntea olevansa rakastettu ja haluttu, ehdottaa ehkä jotain pientä lisää seksiinkin, aistillisuutta ja erotiikkaa, hellyyttä ja halimista, puhdasta himoa niinku silloin alkuaikoina, eikä aina vaan sitä "valot pois ja hommiin ja nukkumaan.."
ehkäpä vaimon mielestä miehen pitäisi isänä ja toisena vanhempana olla myöskin sitä; vastuunsa ottava vanhempi, ei lasten kaveri, ei lastenvahti silloin kun äiti ei ole saatavilla, eikä varsinkaan yksi lapsista.
ja kerta toisensa jälkeen kun vaimo on toiveitaan ja ehdotuksiaan esittänyt ja ne ovat silti jääneet huomioimatta tai ehkä jopa tyrmätty.. ajatus erosta on alkanut itää naisen mielessä.
ja sitten koittaa se kaunis päivä kun nainen ottaa eron puheeksi, kun ei tämä tästä paremmaksi enää tunnu muuttuvan, vaikka ehkä vuosia onkin yrittänyt, kertonut toiveistaan ja mikä mielestään mättää suhteessa, sopeutunut ja odottanut et ehkä tämä tästä kunhan lapset kasvaa vähän isommiksi, puhunut puhunut ja puhunut silti vastakaikua koskaan saamatta...

ja miehelle se tulee täytenä shokkina ja yllätyksenä!

Nyt se sitten haluaa puhua, vaatii selitystä. Tuo ruusuja oven taakse, lähettelee lahjoja. Ehdottaa romanttista viikonloppureissua Pariisiin... "Eikö voitais vielä yrittää?" Välillä taas huorittelee, viljelee vihjauksia itsemurha-aikeista.. "Häntä ei saa jättää!"

(tekstissä on löyhiä viitteitä omiin kokemuksiini, mut enimmäkseen koottu kuulemistani ja lukemistani toisten henkilöiden kokemuksista... tälleen niinku tämän sydäntäriipaisevan erotarinan toiseksi näkökulmaksi kun useimmissa parisuhteissa on kaksi osapuolta.)

m.wurst kirjoitti:

hmm, voisiko olla että se ex-vaimo on kuitenkin ensin monta kertaa yrittänyt luoda kehityskeskustelua suhteelle? kertonut toiveistaan ja odottanut myös miehen kertovan omistaan..
ja yrittänyt jopa itse ensin sopeutua, vaikka kaikki parannusehdotuksensa ovatkin menneet "kuuroille korville", eikä mies itse ole sanonut juuta eikä jaata yhtään mihinkään, ollut jopa haluton "nostamaan kissaa pöydälle" vaikka itsekin ehkä tiedostaa homman olevan pielessä.
tai ehkei edes tiedosta.. vaimo haluaisi olla vielä muutakin kuin yhdessä asuvat vanhemmat, kämppikset joilla on yhteiset lapset. eikä edes mitään yltiöhienoa ja hankalasti toteutettavaa, treffi-ilta silloin tällöin, lapset mummolaan ja parisuhdeviikonloppua (vaikka ihan vaan kotona) edes joskus, arjessa huomioimista kumppanina ei äitinä. tuntea olevansa rakastettu ja haluttu, ehdottaa ehkä jotain pientä lisää seksiinkin, aistillisuutta ja erotiikkaa, hellyyttä ja halimista, puhdasta himoa niinku silloin alkuaikoina, eikä aina vaan sitä "valot pois ja hommiin ja nukkumaan.."
ehkäpä vaimon mielestä miehen pitäisi isänä ja toisena vanhempana olla myöskin sitä; vastuunsa ottava vanhempi, ei lasten kaveri, ei lastenvahti silloin kun äiti ei ole saatavilla, eikä varsinkaan yksi lapsista.
ja kerta toisensa jälkeen kun vaimo on toiveitaan ja ehdotuksiaan esittänyt ja ne ovat silti jääneet huomioimatta tai ehkä jopa tyrmätty.. ajatus erosta on alkanut itää naisen mielessä.
ja sitten koittaa se kaunis päivä kun nainen ottaa eron puheeksi, kun ei tämä tästä paremmaksi enää tunnu muuttuvan, vaikka ehkä vuosia onkin yrittänyt, kertonut toiveistaan ja mikä mielestään mättää suhteessa, sopeutunut ja odottanut et ehkä tämä tästä kunhan lapset kasvaa vähän isommiksi, puhunut puhunut ja puhunut silti vastakaikua koskaan saamatta...

ja miehelle se tulee täytenä shokkina ja yllätyksenä!

Nyt se sitten haluaa puhua, vaatii selitystä. Tuo ruusuja oven taakse, lähettelee lahjoja. Ehdottaa romanttista viikonloppureissua Pariisiin... "Eikö voitais vielä yrittää?" Välillä taas huorittelee, viljelee vihjauksia itsemurha-aikeista.. "Häntä ei saa jättää!"

(tekstissä on löyhiä viitteitä omiin kokemuksiini, mut enimmäkseen koottu kuulemistani ja lukemistani toisten henkilöiden kokemuksista... tälleen niinku tämän sydäntäriipaisevan erotarinan toiseksi näkökulmaksi kun useimmissa parisuhteissa on kaksi osapuolta.)

Lue lisää

niin, enkä tiedä kuinka henk. koht. kokemuksiin oma kirjoituksesi perustui,

minun kommenttini siihen oli noin niinku yleisellä tasolla vastaavaan erotarinaan vastine..
ei mitään henkilökohtaista, eikä varsinkaan tarkoituksena loukata.

mun mielestä parisuhteissa olisi hyvä välillä ottaa ns. "aikalisä", tilannekatsaus niinku. että "hei mitä kuuluu? miten menee?" ja osata puhua niistä ikävistäkin asioista kumppaneina, eikä sit vaan yhtäkkiä täräyttää sitä et "eiköhän tää ollu täsä.." ja sit myöskin ottaa vastaan sitä mahdollista kritiikkiäkin toiselta, ilman et heti suuttuu et "no erotaan sitte jos en sulle kelepaa!"

että jatkaisin tuota edellistä loppukommenttiani vielä et harvemmin kumpikaan niistä parisuhteen osapuolista on täydellinen ja virheetön,

"Siinä kun istahdetaan alas ja luultuaan että keskustellaan joulun vietosta mutta eteen riisutaankin sormus ja avaimet niin siinä onkin mies aika ihmeissään."

Suomalainen ero meneekin aika lailla usein näin. Miehelle se tulee jotenkin "yllätyksenä" se ero. On muka ihmeissään. Vaimo on kuitenkin monta vuotta saattanut kertoa että on onneton, tyytymätön, väsynyt jne että pitäis tulla muutosta asioihin tai ei enää voi edetä. Mies ei korviaan lotkauta ja keskittyy kaikeen kivaan ja lähtee kotoa kun pitäisi tehdä juttuja yhdessä. Kun mikään pyyntö ja keskustelukehotus tepsi niin nainen saa tarpeekseen ja haluaa eroon. Ero on monesti naiselle siinä mielessä hyvä että mies ottaa lapset vuorollaa ja nainen saa levätä ja pitää omaa hauskaa, mitä ei ehkä avioliitossa saanut. Naisella on avioliitossa työjuhdan rooli ja kaikki revitään naisen selkänahasta eikä mies tajua että siinä on mitään epäoikeudenmukaista tai ongelmaa. Yks iso asia on kotityöt. Kun ne jaettaisi tasaisemmin kun naisetkin käy kerran töissä niin jäisi sitä yhdessäoloaikaa ja molemmilla olis parempi mieli eikä naiset aina niin väsyneitä.

Anonyymi kirjoitti:

"Siinä kun istahdetaan alas ja luultuaan että keskustellaan joulun vietosta mutta eteen riisutaankin sormus ja avaimet niin siinä onkin mies aika ihmeissään."

Suomalainen ero meneekin aika lailla usein näin. Miehelle se tulee jotenkin "yllätyksenä" se ero. On muka ihmeissään. Vaimo on kuitenkin monta vuotta saattanut kertoa että on onneton, tyytymätön, väsynyt jne että pitäis tulla muutosta asioihin tai ei enää voi edetä. Mies ei korviaan lotkauta ja keskittyy kaikeen kivaan ja lähtee kotoa kun pitäisi tehdä juttuja yhdessä. Kun mikään pyyntö ja keskustelukehotus tepsi niin nainen saa tarpeekseen ja haluaa eroon. Ero on monesti naiselle siinä mielessä hyvä että mies ottaa lapset vuorollaa ja nainen saa levätä ja pitää omaa hauskaa, mitä ei ehkä avioliitossa saanut. Naisella on avioliitossa työjuhdan rooli ja kaikki revitään naisen selkänahasta eikä mies tajua että siinä on mitään epäoikeudenmukaista tai ongelmaa. Yks iso asia on kotityöt. Kun ne jaettaisi tasaisemmin kun naisetkin käy kerran töissä niin jäisi sitä yhdessäoloaikaa ja molemmilla olis parempi mieli eikä naiset aina niin väsyneitä.

Lue lisää

Joskus on käynyt mielessä että onko tuossa keskustelussa joku sellainen elementti että mies ei tunne saavansa siinä ääntään kuuluksi vai onko tosiaan ettei halua vain kuulla.

Olen joskus miettinyt että olisiko helpompaa tehdä vaikka lista exceliin ja pisteyttää mikä ärsyttää eniten ja mitä vaihtoehtoja näkee ongelman purkamisesksi. Siihen listaan myös miehen kommentit ja painotukset niin olisi joku yhteinen pohja josta lähdettäisiin rakentamaan uutta arkea.

Siinä ehtisi molemmat rauhassa miettiä ratkaisuja.

m.wurst kirjoitti:

niin, enkä tiedä kuinka henk. koht. kokemuksiin oma kirjoituksesi perustui,

minun kommenttini siihen oli noin niinku yleisellä tasolla vastaavaan erotarinaan vastine..
ei mitään henkilökohtaista, eikä varsinkaan tarkoituksena loukata.

mun mielestä parisuhteissa olisi hyvä välillä ottaa ns. "aikalisä", tilannekatsaus niinku. että "hei mitä kuuluu? miten menee?" ja osata puhua niistä ikävistäkin asioista kumppaneina, eikä sit vaan yhtäkkiä täräyttää sitä et "eiköhän tää ollu täsä.." ja sit myöskin ottaa vastaan sitä mahdollista kritiikkiäkin toiselta, ilman et heti suuttuu et "no erotaan sitte jos en sulle kelepaa!"

että jatkaisin tuota edellistä loppukommenttiani vielä et harvemmin kumpikaan niistä parisuhteen osapuolista on täydellinen ja virheetön,

Lue lisää

Epäilemättä nuo on naispuolisten tuttujesi uhrikertomuksia miten he yrittivät kaikkensa ja silti..... bullshit, oikeasti ne akat laskelmoi, lapset jää mulle, saan elarit jne. mullahan elämä vain paranee. Kun tahdon bilettämään vien vaan muksut isälleen. Siksi suurimman osan eroista hakee nainen kun ne hyötyy siitä eniten, ihan turha siinä on kuvitella on yrittänyt minkään vertaa, todennäköisesti se on vehkeillyt liikettään vuosia kaikessa hiljaisuudessa ja siinä samalla kekisnyt tekosyitä miksi sen mies on niin huono että siitä pitää erota. Ehkä se itse jopa uskoo niihin juttuihinsa.

"Samalla eteen tulee sopimus saatesanoilla "sosiaalitoimiston kanssa laskettiin elatusmaksut ja jos ei käy niin mennään okeuden kautta ja näät lapsia seuraavan kerran kuukausien päästä." Pakkohan siihen on nimi raapustaa kun ymmärtää että sovittelija on toisen puolen pöytää eikä parempaa ole tarjolla."

Ei ole pakko suostua eikä tuollaisessa tilanteessa muutenkaan pitäisi nimeään mihinkään laittaa vaan ihan rauhassa tutkailla paperit ennen allekirjoitusta.

m.wurst kirjoitti:

hmm, voisiko olla että se ex-vaimo on kuitenkin ensin monta kertaa yrittänyt luoda kehityskeskustelua suhteelle? kertonut toiveistaan ja odottanut myös miehen kertovan omistaan..
ja yrittänyt jopa itse ensin sopeutua, vaikka kaikki parannusehdotuksensa ovatkin menneet "kuuroille korville", eikä mies itse ole sanonut juuta eikä jaata yhtään mihinkään, ollut jopa haluton "nostamaan kissaa pöydälle" vaikka itsekin ehkä tiedostaa homman olevan pielessä.
tai ehkei edes tiedosta.. vaimo haluaisi olla vielä muutakin kuin yhdessä asuvat vanhemmat, kämppikset joilla on yhteiset lapset. eikä edes mitään yltiöhienoa ja hankalasti toteutettavaa, treffi-ilta silloin tällöin, lapset mummolaan ja parisuhdeviikonloppua (vaikka ihan vaan kotona) edes joskus, arjessa huomioimista kumppanina ei äitinä. tuntea olevansa rakastettu ja haluttu, ehdottaa ehkä jotain pientä lisää seksiinkin, aistillisuutta ja erotiikkaa, hellyyttä ja halimista, puhdasta himoa niinku silloin alkuaikoina, eikä aina vaan sitä "valot pois ja hommiin ja nukkumaan.."
ehkäpä vaimon mielestä miehen pitäisi isänä ja toisena vanhempana olla myöskin sitä; vastuunsa ottava vanhempi, ei lasten kaveri, ei lastenvahti silloin kun äiti ei ole saatavilla, eikä varsinkaan yksi lapsista.
ja kerta toisensa jälkeen kun vaimo on toiveitaan ja ehdotuksiaan esittänyt ja ne ovat silti jääneet huomioimatta tai ehkä jopa tyrmätty.. ajatus erosta on alkanut itää naisen mielessä.
ja sitten koittaa se kaunis päivä kun nainen ottaa eron puheeksi, kun ei tämä tästä paremmaksi enää tunnu muuttuvan, vaikka ehkä vuosia onkin yrittänyt, kertonut toiveistaan ja mikä mielestään mättää suhteessa, sopeutunut ja odottanut et ehkä tämä tästä kunhan lapset kasvaa vähän isommiksi, puhunut puhunut ja puhunut silti vastakaikua koskaan saamatta...

ja miehelle se tulee täytenä shokkina ja yllätyksenä!

Nyt se sitten haluaa puhua, vaatii selitystä. Tuo ruusuja oven taakse, lähettelee lahjoja. Ehdottaa romanttista viikonloppureissua Pariisiin... "Eikö voitais vielä yrittää?" Välillä taas huorittelee, viljelee vihjauksia itsemurha-aikeista.. "Häntä ei saa jättää!"

(tekstissä on löyhiä viitteitä omiin kokemuksiini, mut enimmäkseen koottu kuulemistani ja lukemistani toisten henkilöiden kokemuksista... tälleen niinku tämän sydäntäriipaisevan erotarinan toiseksi näkökulmaksi kun useimmissa parisuhteissa on kaksi osapuolta.)

Lue lisää

Toi mitä kirjoitin ei ihan sellaisenaan ole yksi-yhteen mihinkään vaan kooste kaveripiirissä tapahtuneista eroista ja niistä olleista yhteisistä asioista. Näissäkin tietysti on hyvä muistaa että kyse on toisen puolen näkemyksistä ja vaikka näitä on saunassa kyyneleet silmässä pohdittu ja sitä kautta pidän aika luotettavina niin silti se on vain yhdestä näkökulmasta.

Minulla itsellä oli ihan toinen käsikirjoitus kun minä olin se joka sanoi että meidän pitää jutella. Jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko tuo pitänyt tehdä aiemmin ennenkuin hänelle tuli näkemys että toisen miehen kanssa onnellisempi.

Voisi yhden kaverin osalta vielä sen verran jatkaa että pari viikkoa eron jälkeen oli exälle ilmoittanut että kun kerran haluat keskustella niin sitten keskustellaan. Oli mennyt exän uudelle kämpälle sillä asenteella että tämä ero puhutaan nyt selväksi.
Ei oikein onnistunut kaveri siinäkään, menivät keskustelun jälkeen uudelleen yhteen, muuttivat uudelle paikkakunnalle ja viimeksi kun kävivät niin pienokaista odoteltiin pariskunnalle.

Harmaaritari kirjoitti:

"Samalla eteen tulee sopimus saatesanoilla "sosiaalitoimiston kanssa laskettiin elatusmaksut ja jos ei käy niin mennään okeuden kautta ja näät lapsia seuraavan kerran kuukausien päästä." Pakkohan siihen on nimi raapustaa kun ymmärtää että sovittelija on toisen puolen pöytää eikä parempaa ole tarjolla."

Ei ole pakko suostua eikä tuollaisessa tilanteessa muutenkaan pitäisi nimeään mihinkään laittaa vaan ihan rauhassa tutkailla paperit ennen allekirjoitusta.

Lue lisää

Ei pitäisi ei, omaa tyhmyyttä jos näin tekee mutta onneksi niitä on jälkeenpäin pystynyt kohtuulllistamaan.

Harmaaritari kirjoitti:

Epäilemättä nuo on naispuolisten tuttujesi uhrikertomuksia miten he yrittivät kaikkensa ja silti..... bullshit, oikeasti ne akat laskelmoi, lapset jää mulle, saan elarit jne. mullahan elämä vain paranee. Kun tahdon bilettämään vien vaan muksut isälleen. Siksi suurimman osan eroista hakee nainen kun ne hyötyy siitä eniten, ihan turha siinä on kuvitella on yrittänyt minkään vertaa, todennäköisesti se on vehkeillyt liikettään vuosia kaikessa hiljaisuudessa ja siinä samalla kekisnyt tekosyitä miksi sen mies on niin huono että siitä pitää erota. Ehkä se itse jopa uskoo niihin juttuihinsa.

Lue lisää

"Epäilemättä nuo on naispuolisten tuttujesi uhrikertomuksia miten he yrittivät kaikkensa ja silti"

Aloitus ja koko tämä palsta on yhtä uhrikertomusta. Aina on vika muissa kuin itsessä. Sitä kannattais vaan miettiä mikä mättää omassa asenteessa. Onko naisvihaajalle muka yllätys ettei naiset kiinnostu? Ei kai? Ihmissuhteen perusta on molemminpuolinen kunnioitus.

Harmaaritari kirjoitti:

Epäilemättä nuo on naispuolisten tuttujesi uhrikertomuksia miten he yrittivät kaikkensa ja silti..... bullshit, oikeasti ne akat laskelmoi, lapset jää mulle, saan elarit jne. mullahan elämä vain paranee. Kun tahdon bilettämään vien vaan muksut isälleen. Siksi suurimman osan eroista hakee nainen kun ne hyötyy siitä eniten, ihan turha siinä on kuvitella on yrittänyt minkään vertaa, todennäköisesti se on vehkeillyt liikettään vuosia kaikessa hiljaisuudessa ja siinä samalla kekisnyt tekosyitä miksi sen mies on niin huono että siitä pitää erota. Ehkä se itse jopa uskoo niihin juttuihinsa.

Lue lisää

siinäpä muuten yksi erittäin hyvä keino tappaa keskustelunhalut ja tuhota suhde,
alentuva tai jopa suorastaan halveksuva suhtautuminen toiseen..
kaikki kehitysehdotukset ja keskustelunavaukset kuitataan "ämmien kotkotuksina" tai "oot taas naistenlehdistä lukenu.." tai "siskos kans jutellu" tai jopa et "sulla on joku uus kiikarissa.."

eipä sellasen möllimöykyn kanssa jaksa pitkään edes yrittää mitään,

ei sillä etteikö myös täydellisen itsekeskeisiä kusipäitä olisi olemassa (sukupuolesta riippumatta), mut parisuhdevalinnoissa niinku elämässä yleensäkin tulee tehtyä virheitä. erehtyminen on inhimillistä ja mahdollisuus oppia jotain, ei elinkautinen eikä maailmanloppu.
ja tottakai itteenikin on välillä vituttanut ja rankasti virheideni ja erehdysteni seurauksia kärsiessä, mut sit vaan täytyy jossain kohtaa oppia päästämään irti eikä jäädä sinne vellomaan ja piehtaroimaan.

leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :D

Ei elatusmaksuja lasketa sosiaalitoimistossa kenenkään selän takana, vaan elatusmaksut lasketaan lastenvalvojan luona niin, että kummankin osapuolen on pakko olla paikalla samaan aikaan.

Jos auto on tulevan ex-vaimon, niin tottakai hän voi sen ottaa. Jos taas auto on tulevan ex-miehen, nainen ei tietenkään voi ottaa sitä. Jos taas auto on yhteinen... no, silloin sen varmaan tuossa tilanteessa ottaa se, joka ensimmäisenä ehtii, mutta auton kuten muunkin omaisuuden omistussuhteet päätetään osituksessa.

Tarinassasi nainen ottaa ensin auton, mutta mies ajaa myöhemmin autolla seinää päin. Jos molemmilla on omat autot, niin miksi on ongelma, että nainen ottaa omansa? Jos mies aikoo ajan päin seinää, niin eikö olisi vaan hyvä, jos tällöin joku ottaisi perheen ainoan auton?

m.wurst kirjoitti:

siinäpä muuten yksi erittäin hyvä keino tappaa keskustelunhalut ja tuhota suhde,
alentuva tai jopa suorastaan halveksuva suhtautuminen toiseen..
kaikki kehitysehdotukset ja keskustelunavaukset kuitataan "ämmien kotkotuksina" tai "oot taas naistenlehdistä lukenu.." tai "siskos kans jutellu" tai jopa et "sulla on joku uus kiikarissa.."

eipä sellasen möllimöykyn kanssa jaksa pitkään edes yrittää mitään,

ei sillä etteikö myös täydellisen itsekeskeisiä kusipäitä olisi olemassa (sukupuolesta riippumatta), mut parisuhdevalinnoissa niinku elämässä yleensäkin tulee tehtyä virheitä. erehtyminen on inhimillistä ja mahdollisuus oppia jotain, ei elinkautinen eikä maailmanloppu.
ja tottakai itteenikin on välillä vituttanut ja rankasti virheideni ja erehdysteni seurauksia kärsiessä, mut sit vaan täytyy jossain kohtaa oppia päästämään irti eikä jäädä sinne vellomaan ja piehtaroimaan.

leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :D

Lue lisää

Niin no sepä se pointti oikeastaan onkin että miksi sitä pitäisi sitten yrittää kaikenlaisia hokkuspokkus-temppuja väkisin jos vaan on niin että homma ei suju. Minä väitän että ihmisten perusluonnette ei juurikaan voi muuttaa ja se kyllä on tiedossa jo siinä naimisiinmenovaiheessa. Yleensähän miehet kuitenkin sopeutuu, ne tuntee ja tietää puolisonsa viat ja on oppineet ne hyväksymään, jutkottavat ihan tyytyväisinä siinä liitossaan sitten.

Naiset taas varmaan herkemmin on niin että vaikka sen miehen ominaisuudet oli tiedossa ne jostain ihmeen syystä kuvittelee että ne voisivat muuttua, no kun ei muutukaan ne sitten muutaman vuoden päästä alkaa harkitsemaan eroa. Esim. yksi kaverini kertoi tuntemastaan eropariskunnasta kun se xxx ei ikinä oppinut keräämään likaisia sukkia lattialta. No ei se varmaan kerännyt niitä silloinkaan kun nainen sen kanssa naimisiin halusi, se olisi siis pitänyt olla ihan hyväksyttävä ominaisuus kun se naimisiin mennessä vielä kelpasi.

M184 kirjoitti:

Toi mitä kirjoitin ei ihan sellaisenaan ole yksi-yhteen mihinkään vaan kooste kaveripiirissä tapahtuneista eroista ja niistä olleista yhteisistä asioista. Näissäkin tietysti on hyvä muistaa että kyse on toisen puolen näkemyksistä ja vaikka näitä on saunassa kyyneleet silmässä pohdittu ja sitä kautta pidän aika luotettavina niin silti se on vain yhdestä näkökulmasta.

Minulla itsellä oli ihan toinen käsikirjoitus kun minä olin se joka sanoi että meidän pitää jutella. Jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko tuo pitänyt tehdä aiemmin ennenkuin hänelle tuli näkemys että toisen miehen kanssa onnellisempi.

Voisi yhden kaverin osalta vielä sen verran jatkaa että pari viikkoa eron jälkeen oli exälle ilmoittanut että kun kerran haluat keskustella niin sitten keskustellaan. Oli mennyt exän uudelle kämpälle sillä asenteella että tämä ero puhutaan nyt selväksi.
Ei oikein onnistunut kaveri siinäkään, menivät keskustelun jälkeen uudelleen yhteen, muuttivat uudelle paikkakunnalle ja viimeksi kun kävivät niin pienokaista odoteltiin pariskunnalle.

Lue lisää

"Voisi yhden kaverin osalta vielä sen verran jatkaa että..."
ohoh, vau! joskus noinkin voi käydä,

sitä oon välillä ittekki miettiny omassa parisuhteessa, et oisko jonkun muun kanssa parempi.. toisaalta ku viimesimmän parisuhdekriisin tiimoilta ollaan nyt saatu puoliskon kanssa rakennettua sellainen keskusteluyhteys ja luottamus, et sen kanssa voi puhua ihan mistä vaan, ne salaisimmat ja noloimmatkin jutut (jos haluaa siis..)
et sit joku uus tyyppi.. meh.
niinku oliskai siinä varmaan se uutuudenviehätys ja himo ja hormoonimyrskyt ja kaikkee..
mut ku ei ne kestä loputtomiin, sit pitäs taas yrittää sovittaa elämisensä edes suunnilleen yksiin sen uuden tyypin kans, ja taas oppia kertomaan toiselle ja kestämään toiselta ne kritiikit ja muut vaikeemmat asiat.. liian vaivalloista niinku :D
en tiiä, yksin olis kai kaikkein helpointa, jos nyt ero tulis..

ja mun mielestä romanttinen kirjallisuus ja leffat on tavallaan pilanneet (ainakin osan) "tavallisista" rakkaussuhteista ja niiden toiveista ja odotuksista, suurin osa näistä fiktiivisistä rakkaustarinoista kun päättyy siihen et "he saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti", ku todellisuudessa siitähän se koko tarina vasta alkaa.. ja "aika" virheellistä tietoa myöskin et onnellisuus alkaa vasta kun on "saanut sen toisen"..

Harmaaritari kirjoitti:

Niin no sepä se pointti oikeastaan onkin että miksi sitä pitäisi sitten yrittää kaikenlaisia hokkuspokkus-temppuja väkisin jos vaan on niin että homma ei suju. Minä väitän että ihmisten perusluonnette ei juurikaan voi muuttaa ja se kyllä on tiedossa jo siinä naimisiinmenovaiheessa. Yleensähän miehet kuitenkin sopeutuu, ne tuntee ja tietää puolisonsa viat ja on oppineet ne hyväksymään, jutkottavat ihan tyytyväisinä siinä liitossaan sitten.

Naiset taas varmaan herkemmin on niin että vaikka sen miehen ominaisuudet oli tiedossa ne jostain ihmeen syystä kuvittelee että ne voisivat muuttua, no kun ei muutukaan ne sitten muutaman vuoden päästä alkaa harkitsemaan eroa. Esim. yksi kaverini kertoi tuntemastaan eropariskunnasta kun se xxx ei ikinä oppinut keräämään likaisia sukkia lattialta. No ei se varmaan kerännyt niitä silloinkaan kun nainen sen kanssa naimisiin halusi, se olisi siis pitänyt olla ihan hyväksyttävä ominaisuus kun se naimisiin mennessä vielä kelpasi.

Lue lisää

nii mites se ny menikään..
"nainen toivoo et mies muuttuu, mies toivoo et nainen ei muutu."

vaikka parhaansa yrittää nii ymmärtäneeköhän mies- ja naissukupuolet koskaan toisiaan, niinku ihan kokonaan..?

mut sit vielä se, et kuinka sitovana ja vakavastiotettavana oikeastaan voisi edes pitää siinä ihastumisen huumassa ja himokkaassa hormoonimyrskyssä tehtyä parisuhdepäätöstä?
siinä kun yleensä näkee vain ne parhaat puolet siitä toisesta,
sit ero kuitenki tuntuu olevan aina joku maailmankaatava epäonnistuminen..
mitä jos vaikka avioliitosta tehtäis ainakin ensialkuun vain määräaikainen, sit vois tietyn ajan kuluttua puoliskot yhdessä päättää et jatketaanko sopimusta vielä vaiko ei..

m.wurst kirjoitti:

nii mites se ny menikään..
"nainen toivoo et mies muuttuu, mies toivoo et nainen ei muutu."

vaikka parhaansa yrittää nii ymmärtäneeköhän mies- ja naissukupuolet koskaan toisiaan, niinku ihan kokonaan..?

mut sit vielä se, et kuinka sitovana ja vakavastiotettavana oikeastaan voisi edes pitää siinä ihastumisen huumassa ja himokkaassa hormoonimyrskyssä tehtyä parisuhdepäätöstä?
siinä kun yleensä näkee vain ne parhaat puolet siitä toisesta,
sit ero kuitenki tuntuu olevan aina joku maailmankaatava epäonnistuminen..
mitä jos vaikka avioliitosta tehtäis ainakin ensialkuun vain määräaikainen, sit vois tietyn ajan kuluttua puoliskot yhdessä päättää et jatketaanko sopimusta vielä vaiko ei..

Lue lisää

Tuollainen määräaikainen soipimus olisi varmaan monella tapaa hyvä juttu koska silloin sejn sopimusken jatkumista haluava varmaan jollain tapaa edes yrittäisi venyä eikä myöskään tulisi, tai ainakaan ei pitäisi tulla, kenelläkään täysin yllätyksenä jos ei jatkukaan. nykytilanteessahan se toinen saattaa olla niin tyhmä että luottaa niihin alttarilla annnettuihin lupauksiin ja kuvittelee liiton jatkuvan loppuun asti.

Tuollaisessa olisi sekin hyöty että eroa ykskaks haluava joutuisi ehkä sitten tekemään myönnytyksiä. Vaikka niin että sopimuksessa lukee että jos toinen haluaa eron toinen saa lapset eikä niin että menevät autoamaattisesti äidille.

Anonyymi kirjoitti:

Ei elatusmaksuja lasketa sosiaalitoimistossa kenenkään selän takana, vaan elatusmaksut lasketaan lastenvalvojan luona niin, että kummankin osapuolen on pakko olla paikalla samaan aikaan.

Jos auto on tulevan ex-vaimon, niin tottakai hän voi sen ottaa. Jos taas auto on tulevan ex-miehen, nainen ei tietenkään voi ottaa sitä. Jos taas auto on yhteinen... no, silloin sen varmaan tuossa tilanteessa ottaa se, joka ensimmäisenä ehtii, mutta auton kuten muunkin omaisuuden omistussuhteet päätetään osituksessa.

Tarinassasi nainen ottaa ensin auton, mutta mies ajaa myöhemmin autolla seinää päin. Jos molemmilla on omat autot, niin miksi on ongelma, että nainen ottaa omansa? Jos mies aikoo ajan päin seinää, niin eikö olisi vaan hyvä, jos tällöin joku ottaisi perheen ainoan auton?

Lue lisää

Tarkennetaan nyt sen verran että kyseessä siis vapaaehtoinen sopimus johon oli haettu apua viranomaisilta. Kun nimet oli paperissa niin se oli sitten lastensuojelussa hyväksytty kun siinä ei ollut mitään lapsen edun vastaista.
Ettei nyt tule naisia demonisoitua niin on hyvä todeta ettei nämä sopimukset mitenkään kohtuuttomia olleet vaan hyvinkin järkeviä kaikille osapuolille.

Auto oli miehen osalta vertauskuva.

Harmaaritari kirjoitti:

Tuollainen määräaikainen soipimus olisi varmaan monella tapaa hyvä juttu koska silloin sejn sopimusken jatkumista haluava varmaan jollain tapaa edes yrittäisi venyä eikä myöskään tulisi, tai ainakaan ei pitäisi tulla, kenelläkään täysin yllätyksenä jos ei jatkukaan. nykytilanteessahan se toinen saattaa olla niin tyhmä että luottaa niihin alttarilla annnettuihin lupauksiin ja kuvittelee liiton jatkuvan loppuun asti.

Tuollaisessa olisi sekin hyöty että eroa ykskaks haluava joutuisi ehkä sitten tekemään myönnytyksiä. Vaikka niin että sopimuksessa lukee että jos toinen haluaa eron toinen saa lapset eikä niin että menevät autoamaattisesti äidille.

Lue lisää

alttarilla, taikka muissakaan vihkimismenoissahan ei luvata mitään. vaan tahdotaan.
"että tahokkonää ottaa tämän näin tässä puolisoksesi ja rakastaa häntä nii ylä- ku alamäessäki.." ei se oo et "luppaakkonää..." (ainakaan Suomessa)

ja ihan hyvin vois sopia jälkikasvun huoltajuushommatki etukäteen, että jos toinen taikka molemmat ei sit haluakkaan tehä jatkosopimusta avioliitolle nii olis sekin homma jo selvillä ja käsiteltynä valmiiksi, vähä niinku avioehtoki.. mikä sekin on joittenki mielestä niii epäromanttista ja jotenki silleen kauhistuttavaa "eroon valmistautumista" muka.. hevonpaskat! unohtakaa se romanttinen kuvitelma "yhessäkunneskuolemaerottaa" ja "mekuulutaanyhteen" sellasista ku voi pahimmassa tapauksessa tulla et "yhessävaikkaväkisin" tai "jossenmääsuasaaniieisaakukaanmuukaan!"

Tyhmä on nainen (tai mies) joka sellaisen avioehdon tekisi! Ei olisi kyllä tervejärkisen kirjoissa.

Muuten, huomatkaa: avioerotilanteessa mies ajattelee vain rahaa! Siksi järkevä nainen pitää visusti puolensa, ja onneksi suurin osa naisista näin tekeekin.
Miehelle ei merkitse mikään muu mitään kuin raha ja pillun saanti sekä ilmainen kotiorja.
Kun vaimo lähtee reppana luhistuu täysin. Kukkopojasta tuleekin surkea rätti.
Ollaan ja uhotaan mutta kun vaimo ilmoittaa että se on loppu nyt, jääkin jäljelle itkevä surkea pikkupoika jonka maailma romahtaa totaalisesti. Tämä on tunnettu tosiasia. Nainen selviää erosta ja putoaa kuin kissa jaloilleen.
Kumpi on se vahvempi sukupuoli?