Kuinka helppoa oliskaan tehdä "Nelat"

Totta. Ei itsemurhaa tehdä kun vähän v-tuttaa ja elämä potkii päähän.

Minulla on tytär jonka hyvän ystävättären äiti hirtti itsensä kun tyttö oli 17-vuotias.
En edes kauhean hyvin tuntenut tätä ihmistä, tai siis tuttuja oltiin mutta ei mitään kavereita tms. mutta hänen tyttärensä oli minulle tärkeä ja läheinen. Hän vietti paljon aikaa meillä ja oli melkein kuin oma tytär.
Äidillään oli niin vaikeaa ettei jaksanut äidin roolia hoitaa. Oli hoidossa välillä, käytti masennuslääkkeitä, mutta silti ei päässyt pohjalta ylös kammertamaan. Tämä ihminen kärsi ja sen näki. Tätä jatkui vuosia ja oli sydäntäraastavaa seurata, tyttärenkin takia.
Kun kuulin hänen kuolemastaan oli se valtava isku ja surua tunnen edelleen aina kun muistan tämän. Tyttäreni ystävä sairastui itse vaikeaan masennukseen ja oli myös hoidossakin. Hän kuitenkin pääsi jaloilleen ja on fiksu ja hieno nuori nainen nykyään, avoliitossa ja yhden pojan äiti. Hänellä on aina paikka sydämessäni ja äitinsä muisto pysyy mielessä.

Usein oikein kiukuttaa kun itsemurhaa heitellään noin vain liian keveästi ilmaan kun hiemankaan on kurjaa ja vaikeaa. Kyllä siihen päätökseen vaaditaan niin pohjaton toivottomuus ettei muuta ratkaisua vain enää ole. Tämän kertomani ihmisen elämästä tiedän aika paljon tyttären kertomana, jo lapsuuden insestikokemuksista alkaen (isä).
Hänen tuskansa oli valtava mutta hän jaksoi kuitenkin taistella sen kanssa 39-vuotiaaksi ilman kunnollista apua ja ilman tukiverkkoa. Vanhemmiltaan ei mitään apua herunut, eikä hän heihin halunnut edes yhteyttä. Pelkäsi oman tytttärensä puolesta.

En ole koskaan ennen,vaikka on aiemmin ollut itsetuhoisia ajatuksia,ollut näin lähellä itsemurhaa,kuin tänä vuonna ja näin aikaisin aamulla tällä palstalla.Kuinka helppoa olis vaikka mennä kellariin ja alkaa vaan väkertää jotain systeemiä,että saisi itsensä hirettyä,koska se olis aika lailla varma tapa päästä pois tästä maailmasta ja en yhtään,siis en yhtään ihmettele miksi ihmiset päätyy siihen ratkaisuun ja on helppo ajatella miltä on tuntnut tästä nuoresta tsekkinaisesta,Nelasta,kun hän on mennyt sinne Nuuksioon,josta hänet sitten löydettiiin.
Tai Harrysta,joka siis katosi samoihin aikoihin kuin Nela,mutta löydettiin eri paikasta,metsästä tosin.harry hoiti sairasta isoäitiään ja kaiketi väsyi hänen hoitamiseensa. Eivät nämä ihmiset halunneet kuolla,he halusivat vaan jonkin loppuvan ja eivät kyenneet helpottamaan pahaa oloaan muulla tavoin.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ennen,vaikka on aiemmin ollut itsetuhoisia ajatuksia,ollut näin lähellä itsemurhaa,kuin tänä vuonna ja näin aikaisin aamulla tällä palstalla.Kuinka helppoa olis vaikka mennä kellariin ja alkaa vaan väkertää jotain systeemiä,että saisi itsensä hirettyä,koska se olis aika lailla varma tapa päästä pois tästä maailmasta ja en yhtään,siis en yhtään ihmettele miksi ihmiset päätyy siihen ratkaisuun ja on helppo ajatella miltä on tuntnut tästä nuoresta tsekkinaisesta,Nelasta,kun hän on mennyt sinne Nuuksioon,josta hänet sitten löydettiiin.
Tai Harrysta,joka siis katosi samoihin aikoihin kuin Nela,mutta löydettiin eri paikasta,metsästä tosin.harry hoiti sairasta isoäitiään ja kaiketi väsyi hänen hoitamiseensa. Eivät nämä ihmiset halunneet kuolla,he halusivat vaan jonkin loppuvan ja eivät kyenneet helpottamaan pahaa oloaan muulla tavoin.

Lue lisää

jatkoa. olen ajatellut,että minun pitäisi hakea apua tähän olotilaan.

Anonyymi kirjoitti:

jatkoa. olen ajatellut,että minun pitäisi hakea apua tähän olotilaan.

Apua saa kyllä kun pyytää. Voit soittaa ihan terveyskeskuksen potilastoimistoon, josta neuvovat eteenpäin. Tsemppiä :)

Asun pienessä kylässä, joka kuntaliitoksen myötä kuuluu isompaan kaupunkiin, joka on 30-40km päässä. Siellä ois ollu viimeviikolla päihteisiin kuolleiden muistoilta ja olisin halunnu mennä, aihe koskettaa mua, mutta ei ole autoa ja ne tutut, joilla on auto, ei varmaan niin kiinnostuneita. Vika bussi ois lähteny vain puoli tuntia tilaisuuden alun jälkeen.

Nyt ilmoitustaululla oli ilmoitus, että täällä meidän kylällä on puistossa itsemurhan tehneiden ja omaisten muistamistilaisuus. Kukaan mun läheinen ei ole tehnyt itsemurhaa. No moni on käyttäny niin paljo päihteitä, että se on johtanu kuolemaan. Mietin pitäiskö mennä? Aihe koskettaa, koska se on pahimpia pelkojani, että joku läheinen itsemurhan tekis. Mulle tulee sellasia pelkoja. Niistä ei tietenkään voi puhua. Jos kysyis toiselta: "Ethän vaan ole ajatellut tappaa itseäsi?". Sehän ois niinku kehotus... Ikään kuin, aihetta olisi, kun sellaista kysytään. Ei kumminkaan ole ollut itsemurhia lähipiirissä. Voiko sinne mennä osoittaakseen tukea, vai onko se röyhkeää niitä kohtaan, joita asia on konkreettisesti kohdannut? Tämä on pieni kylä, tilaisuus on puistossa ulkona kylmässä. Tuleekohan sinne ketään, jos minäki epäröin?