Katharsis on syvästi puhdistava ja vapauttava kokemus. Minulla oli kerran kamala morkkis kun häpesin silmät päästäni kavereiden nähden eräässä tilanteessa jossa litkittiin kahvia mutta Beethovenin keisarikonsertosta kokemani katharsis syvällisen emotionaalisen kokemuksen myötä täytti rintani pyhällä rakkauden hengellä ja kaikki kärsimys ja murhe unohtuivat siinä samassa ja olin seuraavana päivänäkin kuin uusi mies ja pystyin kohtaamaan kaverini koulussa face to face henkisesti täysin uudesti syntyneenä.
Oletteko kokeneet musiikista katharsiksen?
Anonyymi
16
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Katharsis merkitsee sielun kuorman kirvoittumista ja puhdistumista. Siihen aikaan kuin luin ylioppilaskirjoituksiin minulla oli iltaisin pänttäämisen päätyttyä kamala olo ja henkinen tyhjyys josta vapauduin ja puhdistuin Haydnin Luomis-oratorion kuunteluun syvällisesti paneutuen ja uskonnollisten mielikuvien kautta jossa kristusta kannettiin taivaan porteista sisään koin järisyttävän emotionaalisen kokemuksen vavisuttavissa kuorokohtauksissa ja sitä kautta puhdistavan katharsiksen joka antoi minulle uutta positiivista energiaa, sanoinkuvaamatonta intoa ja merkitystä maalliseen vaellukseeni täyttymyksen kaltaisen psykofyysisen tilan jälkeen kuten Beethovenin keisarikonsertossakin ja Mozartin 19. pianokonsertossa.
En tiedä olenko kokenut katharsista, mutta kyllä olen suuresti vaikuttunut jostain musiikista tai jonkun laulajan äänestä ja kyllä musiikki voi parhaimmillaan antaa energiaa ja voimaa. Jos esim. on allapäin ja joku asia painaa mieltä, niin kuuntelemalla jotain lempimusiikkia mieli saattaa virkistyä.
Tällä hetkellä olen ollut vaikuttunut David Coverdalen äänestä ja varsinkin siitä mikä hänellä oli nuorena Purplen aikoina ja Whitesnaken alkuvuosina ja Purplen ja Snaken välissä tehdyillä soololevyillä "White snake" ja "Northwinds", mutta olen kesän ja nyt syksyn aikana vaikuttunut myös esim. Rob Halfordista, Paul Rodgersista ja Robert Plantista (Plantista vielä enemmän sitten, kun tutustuin hänen soolotuotantoonsa) ja Geddy Leesta.- Anonyymi
Olen skeptinen sen suhteen että pop-musiikista voisi kokea katharsiksen sillä niiden klassisenkaan musiikin säveltäjien lukumäärä joista voi kokea katharsiksen on käsitykseni mukaan melko rajallinen ja itse olen kokenut katharsiksen vain Beethovenin, Mozartin, Haydnin ja Schubertin musiikista joskin olen myös saanut Melartinista, Tuukkasesta, Deliuksesta ja Bachista emotionaalisia kokemuksia. Sibeliuksesta en käytännöllisesti katsottuna koskaan ole kokenut mitään tippa linssissä kokemusta Finlandiasta syvällisempää ja suurempaa. Enää sekään ei luonnistu.
Anonyymi kirjoitti:
Olen skeptinen sen suhteen että pop-musiikista voisi kokea katharsiksen sillä niiden klassisenkaan musiikin säveltäjien lukumäärä joista voi kokea katharsiksen on käsitykseni mukaan melko rajallinen ja itse olen kokenut katharsiksen vain Beethovenin, Mozartin, Haydnin ja Schubertin musiikista joskin olen myös saanut Melartinista, Tuukkasesta, Deliuksesta ja Bachista emotionaalisia kokemuksia. Sibeliuksesta en käytännöllisesti katsottuna koskaan ole kokenut mitään tippa linssissä kokemusta Finlandiasta syvällisempää ja suurempaa. Enää sekään ei luonnistu.
Olen kyllä syvästi vaikuttunut joidenkin laulajien äänestä ja joidenkin muusikoiden soittamisesta ja kyllä, siihen kuuluu myös rock ja heavy, että myös muunkinlainen populaarimusiikki. T
Teini-ikäisenä vaikutuin Mozartista. Beethovenistakin vaikutuin joskus, mutta en niin paljon ja Sibeliuksesta en ole koskaan vaikuttunut kauheasti. Eniten kuitenkin vaikutuin, silloin kun kuuntelin paljon klassista barokkisäveltäjien musiikista.- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Olen kyllä syvästi vaikuttunut joidenkin laulajien äänestä ja joidenkin muusikoiden soittamisesta ja kyllä, siihen kuuluu myös rock ja heavy, että myös muunkinlainen populaarimusiikki. T
Teini-ikäisenä vaikutuin Mozartista. Beethovenistakin vaikutuin joskus, mutta en niin paljon ja Sibeliuksesta en ole koskaan vaikuttunut kauheasti. Eniten kuitenkin vaikutuin, silloin kun kuuntelin paljon klassista barokkisäveltäjien musiikista.Olisi ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa jos olisit Mozartin kuunteluun kyllästyttyäsi siirtynyt kuuntelemaan musiikillisen kasvu-ja kehitysprosessin tuloksena jotakin romantiikan aikauden tai peräti 1900 luvun modernismin ajan klassista taidemusiikkia sen sijaan että päädyit kuuntelemaan pop ja rock musiikkia vai alkoiko sinulla tämä poppi ja rokki vaihe heti Mozartin jälkeen ilman mitään välivaiheita?
- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Olen kyllä syvästi vaikuttunut joidenkin laulajien äänestä ja joidenkin muusikoiden soittamisesta ja kyllä, siihen kuuluu myös rock ja heavy, että myös muunkinlainen populaarimusiikki. T
Teini-ikäisenä vaikutuin Mozartista. Beethovenistakin vaikutuin joskus, mutta en niin paljon ja Sibeliuksesta en ole koskaan vaikuttunut kauheasti. Eniten kuitenkin vaikutuin, silloin kun kuuntelin paljon klassista barokkisäveltäjien musiikista.Sibelius ei kuulukaan musiikin taivaalla ensimmäisen luokan kiintotähtiin.
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa jos olisit Mozartin kuunteluun kyllästyttyäsi siirtynyt kuuntelemaan musiikillisen kasvu-ja kehitysprosessin tuloksena jotakin romantiikan aikauden tai peräti 1900 luvun modernismin ajan klassista taidemusiikkia sen sijaan että päädyit kuuntelemaan pop ja rock musiikkia vai alkoiko sinulla tämä poppi ja rokki vaihe heti Mozartin jälkeen ilman mitään välivaiheita?
Ei alkanut heti Mozartin jälkeen, vaan pikku hiljaa. Vähän yli 20-vuotiaana aloin ensin kuunnella elokuvamusiikkia ja sitten jazzia ja swingiä ja enemmän Kari Tapiota. Mukana kulki vielä tuolloin klassinen, esim. barokkimusiikki. Sitten aloin kuunnella vähän AC/DC:tä ja mukaan tuli myös 1970-80 -lukujen popmusiikki ja disco, soul, funk. Aloin kuunnella, esim. Culture clubia, Genesistä, Men at workia, Pet shop boysia, Billy Joelia, Bonnie Tyleria, Cyndi Lauperia, Spandau ballettia, Visagea, Ultravoxia, Lionel Richia, Bob Marleyta yms. 1970-80 -lukujen artisteja ja bändejä. Sitten pikku hiljaa alkoi tulemaan mukaan enemmän rockia ja nykyisin kuuntelen jonkun verran heavyakin. Asiat ovat tapahtuneet jotenkin asteittain ja pikku hiljaa klassisen osuus on vain vähentynyt. Olen myös kuunnellut mitä tuntemuksia mulle tulee tietystä musiikista ja jos tunne on, etten jaksa tätä tällä hetkellä kauheasti, niin se on niin ja jos tietynlainen musiikki ja joku tietty artisti nappaa jollain hetkellä, niin se on sitten niin.
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa jos olisit Mozartin kuunteluun kyllästyttyäsi siirtynyt kuuntelemaan musiikillisen kasvu-ja kehitysprosessin tuloksena jotakin romantiikan aikauden tai peräti 1900 luvun modernismin ajan klassista taidemusiikkia sen sijaan että päädyit kuuntelemaan pop ja rock musiikkia vai alkoiko sinulla tämä poppi ja rokki vaihe heti Mozartin jälkeen ilman mitään välivaiheita?
Camilla Sait-Saënsin (1835-1921) teos "Eläinten karnevaali" oli yhteen aikaan mun suosikki.
- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Ei alkanut heti Mozartin jälkeen, vaan pikku hiljaa. Vähän yli 20-vuotiaana aloin ensin kuunnella elokuvamusiikkia ja sitten jazzia ja swingiä ja enemmän Kari Tapiota. Mukana kulki vielä tuolloin klassinen, esim. barokkimusiikki. Sitten aloin kuunnella vähän AC/DC:tä ja mukaan tuli myös 1970-80 -lukujen popmusiikki ja disco, soul, funk. Aloin kuunnella, esim. Culture clubia, Genesistä, Men at workia, Pet shop boysia, Billy Joelia, Bonnie Tyleria, Cyndi Lauperia, Spandau ballettia, Visagea, Ultravoxia, Lionel Richia, Bob Marleyta yms. 1970-80 -lukujen artisteja ja bändejä. Sitten pikku hiljaa alkoi tulemaan mukaan enemmän rockia ja nykyisin kuuntelen jonkun verran heavyakin. Asiat ovat tapahtuneet jotenkin asteittain ja pikku hiljaa klassisen osuus on vain vähentynyt. Olen myös kuunnellut mitä tuntemuksia mulle tulee tietystä musiikista ja jos tunne on, etten jaksa tätä tällä hetkellä kauheasti, niin se on niin ja jos tietynlainen musiikki ja joku tietty artisti nappaa jollain hetkellä, niin se on sitten niin.
Uskottava tarina. Minulla alkoi klassisen musiikin kuunteluharrastus myös vähitellen kun alle 10 vuotiaana kuuntelin suomalaista iskelmä musiikkia ja sen jälkeen aloin kuuntelemaan kevyempää klassista kunnes aika pian Beethovenit, Haydnit ja Mozartit kolahtivat enkä ole sen jälkeen klassisesta musiikista irti päässyt. Minulle Camille Saint-Saëns on toisen luokan säveltäjä. Nyttemmin olen palannut haydnin musiikkiin musiikkimakuni oltua pitkään korostanut suomalaista klassista ilman Sibeliusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa jos olisit Mozartin kuunteluun kyllästyttyäsi siirtynyt kuuntelemaan musiikillisen kasvu-ja kehitysprosessin tuloksena jotakin romantiikan aikauden tai peräti 1900 luvun modernismin ajan klassista taidemusiikkia sen sijaan että päädyit kuuntelemaan pop ja rock musiikkia vai alkoiko sinulla tämä poppi ja rokki vaihe heti Mozartin jälkeen ilman mitään välivaiheita?
Siirtyminen kuolleesta musiikista elävämpään (klassisesta populaariin) voi monesti olla ihan terveellistä. Ehkäisee myös sokeaa ylimielisyyttä, joka lähinnä estää syvällisen puhdistavat kokemukset.
- Anonyymi
"Älä luota mieheen, jonka vatsa ei nauraessa hytky" - kiinalainen sananlasku
Camille Saint-Saënsin
- Anonyymi
Katharsishan edellyttää miltei yliluonnollista tai yli-inhimillisen voimakasta emotionaalista kokemusta musiikista jossa tahto, minuus ja koko muu maailma on tullut tungetuksi ulos tajunnasta musiikillisen objektin ja siihen valetun objektivoidun tunteen muodostuessa ainoaksi realiteetiksi joka valtaa tajunnan ja koko kehon jokaista solua myöten kokonaisvaltaisena psykofyysisenä kokemuksena.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katharsishan edellyttää miltei yliluonnollista tai yli-inhimillisen voimakasta emotionaalista kokemusta musiikista jossa tahto, minuus ja koko muu maailma on tullut tungetuksi ulos tajunnasta musiikillisen objektin ja siihen valetun objektivoidun tunteen muodostuessa ainoaksi realiteetiksi joka valtaa tajunnan ja koko kehon jokaista solua myöten kokonaisvaltaisena psykofyysisenä kokemuksena.
Itse en ole Katharsista niin musertavana kokenut mistään muusta kuin Beethovenin, Mozartin, Schubertin ja Haydnin musiikista vaikka olen lukenut että esim. raivoavan luonnonvoiman näkeminenkin voi synnyttää jossain määrin samankaltaisen kokemuksen vaikkakaan tuskin läheskään yhtä voimakkaana kuin parhaimmillaan suuresta säveltaiteesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en ole Katharsista niin musertavana kokenut mistään muusta kuin Beethovenin, Mozartin, Schubertin ja Haydnin musiikista vaikka olen lukenut että esim. raivoavan luonnonvoiman näkeminenkin voi synnyttää jossain määrin samankaltaisen kokemuksen vaikkakaan tuskin läheskään yhtä voimakkaana kuin parhaimmillaan suuresta säveltaiteesta.
Heh... Miksei "läheskään yhtä voimakkaana"? Tai vaikka paljon voimakkaampanakin kuin joku moderni, elitistinen säveltaidekokemus?
"Katharsis" liittyy kaiketi alkujaan lähinnä antiikin teatteritaiteeseen. Ei paljon myöhempään, eriytyneeseen ja sittemmin marginalisoituneeseen klassismusiikilliseen säveltaiteeseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh... Miksei "läheskään yhtä voimakkaana"? Tai vaikka paljon voimakkaampanakin kuin joku moderni, elitistinen säveltaidekokemus?
"Katharsis" liittyy kaiketi alkujaan lähinnä antiikin teatteritaiteeseen. Ei paljon myöhempään, eriytyneeseen ja sittemmin marginalisoituneeseen klassismusiikilliseen säveltaiteeseen.Hildesheimerin mukaan kuunnellessamme jonkun säveltäjäneron kuten Mozartin tai Beethovenin musiikkia nautimme erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja koemme katharsiksen. Itse en ole koskaan kokenut katharsista voimakkaammin kuin juuri edellä mainittujen herrojen teoksista joiden sielua puhdistava vaikutus tuntui vielä seuraavanakin päivänä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad691265- 42911
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että356744- 116690
- 53673
- 51648
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116646Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38615- 76602
- 56584