Pieni hetki, vastasi vanhalta kuulostava ääni

Anonyymi

Erään Taksikuskin kirjoitus:
Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lat
tiaa pitkin.
Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppine
n pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.
Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.
Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.
“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.
Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.
Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”
“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?”
“Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.
“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”
Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.
“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.
Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt.
Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisalli, jossa hän oli käynyt nuorena.
Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.
Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”
Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.
Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.
Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.
“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.
“Et mitään”, sanoin.
“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.
“On muitakin asiakkaita”, vastasin.
Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.
“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”
Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.
En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämäärättömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?
En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.
Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.

9

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tarina kiertää ja pulpahtaa esiin erilaisina variaatioina.

    • Anonyymi

      Sinä olet oikea lähimmäinen !

      Ukkeli

    • Anonyymi

      Kiitos kauniista tarinasta. - Mkr. -

      • Anonyymi

        Olisipa tarina todellisuutta eikä vain tarua.


    • Anonyymi

      Nätti juttu, josta juolahti mieleen ihan oikean elämän taxi-autoilija, joka vei kotiin vanhaa, huonokuntoista, huonosti liikkuvaa ihmistä joskus talviaikaan. Kyydittävä asui omakotitalossa, jonka katolta oli hänen poissaollessaan pudonnut lunta rappusille.

      Kotiin pääsy ei olisi onnistunut, ellei taxi-kuski olisi ottanut lumilapiota käteensä ja siivonnut rappua lumesta. Jonkun ajan päästä kiitos seisoi paikallislehden sivulla. - Nm. Paras taxi ikinä

      • Anonyymi

        Minun asuinalueellani ajelee pikkubussi harvaan asuttua lenkkiä. Usein olen ainoa matkustaja. Vai aamuin ja illoin bussiin riittää useampi matkustaja. Kerran huonolla kelillä tuttu bussikuski kysyi, onko minulla pitkä kävelymatka kotiin pysäkiltä. Sanoin, että ei, talo on tuo tuolla. Ihana kuski käänsi bussin pihakadulle ja vei minut oven eteen. Aikataulu antoi myöten ja minä olin ainoa matkustaja - taas kerran.
        Kyllä näitä erinomaisia asiakaspalveluhenkisiä ihmisiä on Kiitos heille.

        - Mkr. -


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun asuinalueellani ajelee pikkubussi harvaan asuttua lenkkiä. Usein olen ainoa matkustaja. Vai aamuin ja illoin bussiin riittää useampi matkustaja. Kerran huonolla kelillä tuttu bussikuski kysyi, onko minulla pitkä kävelymatka kotiin pysäkiltä. Sanoin, että ei, talo on tuo tuolla. Ihana kuski käänsi bussin pihakadulle ja vei minut oven eteen. Aikataulu antoi myöten ja minä olin ainoa matkustaja - taas kerran.
        Kyllä näitä erinomaisia asiakaspalveluhenkisiä ihmisiä on Kiitos heille.

        - Mkr. -

        Kyllähän heitä tietenkin on muitakin kuin tuntemamme / tietämämme. Mutta miksi tuntuu siltä, kuin heidän määränsä vähenisi vauhdilla? - Nm. Kiire vai itsekeskeisyys


    • Anonyymi

      Kestävyysvajeen hoito. Varo kuitenkin matutakseja
      2 viikkoa sitten 2- kymppinen ra1sk*s1 monta päivää 8- kymppistä vanhainkodissa Stadissa

      Kestävyysvajeen paikkaajamuslimi helsinkiläisessä vanhainkodissa
      IRFANI Abdul Hakim (080392-) onvangittu todennäköisin syin epäiltynä

      • Paha kello kauas kuuluu.
        Minä en halua opetella pelkäämään vastaantulijoita, en mustia, valkoisia enkä ruudullisia.
        Vapaaehtoisia auttajia ei ehkä juuri sen vuoksi tapaa, kun kiitosta ei anneta, vaan päin vastoin epäillään ja pelätään. Aina on varoitettu yksin eläjiä ja yksin kulkijoita, ja aina kuitenkin on jotain joskus tapahtunut.
        Muiden välinpitämättömyydestä osoittaa Ano 7:28 kertomus vanhainkodista, jossa tehtiin jatkuva rikos päiväkausia. Eikö muulla henkilökunnalla ollut mitään tarvetta käydä vanhusta katsomassa, vaikka kyseessä oli kertomuksen mukaan vanhainkoti!
        Todellista laiminlyöntiä. Talon muu henkilökunta oli jättänyt siis vanhuksen täysin raakalaisen kynsiin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oho! Martina Aitolehti tuo Anne-äitinsä tv:seen: "Ei ole varmasti aina ollut helppoa olla mun äiti"

      Martina Aitolehden lapsuuden perhe on osittain tuttu julkisuudesta, mutta ehkä äiti vähiten. Nyt Anne-äiti nähdään tv:ssä yhdessä Martinan kanssa. Ma
      Kotimaiset julkkisjuorut
      302
      8835
    2. Eriksenin hypetys mennyt yli

      Jos huuhkajien pelaaja olisi saanut samanlaisen sairauskohtauksen häntä ei olisi kohdeltu yhtä hyvin. Kun kyse oli jumaloitujen pallosankarien pel
      Maailman menoa
      206
      6480
    3. Kauhea kuva Stefun instassa

      Onko itse piru sarvineen? Saa aikaan kylmiä väreitä.....
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      4119
    4. Sofia haukkuu Martinaa

      Jaaha.. Nyt Sofia haukkuu Martinaa, että M on hänelle niin kamala. Ja jutun mukaan S aloitti kuvauksien aikana myös terapian, johon tietenkin myös kam
      Kotimaiset julkkisjuorut
      375
      4005
    5. Että osaa olla Suomalaisella mansikalla kova hiilijalanjälki

      kun poimijat lennätetään tänne kymmenillä matkustajakoneilla ja sitten aikanaan takaisin. En osta kotimaista mansikkaa enää koskaan. Sen verran luonn
      Maailman menoa
      247
      2403
    Aihe