Ateistit raamatussa

Ei Islamistakaan lähdetä minnekkään. Uskoit tai et.

Jeesuksen mielestä hänen seuraajansa olivat ateisteja:

”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” (Matt. 17: 20)

Raamatussa useimmat "jumalattomat" ovat itse asiassa "väärien" jumalien palvojia, eivät ateisteja eli jumalattomia sinänsä.

Vanhan Testamentin aikoihin oli pakko olla sen heimon uskonnon kannattaja mihin kuului, mutta Uutta Testamenttia kirjoitettaessa kreikkalaistuneet seemiläiset sata - parisataa vuotta oletetun Jeesuksen kuoleman jälkeen luultavasti olivat hyvin selvillä myös Kreikan ateistisista suuntauksista, mutta eipä ateisteja taideta sen kummemmin kurmuuttaa Uudessakaan Testamentissa.

Rooman vallan alla oli uskonnonharjoitus suhteellisen vapaata, kunhan tiesi ja ymmärsi keisarinkin olevan jumalan, jota piti palvoa ja kunnioittaa. Ateistit olivat liemessä ilman kristittyjäkin.

Kristinuskon alkumuoto syntyi perimätiedon mukaan aikaisintaan vuonna 30, mutta muotoutui jonkinlaiseen muotoon vasta parin kolmen vuosisadan kuluessa. Lopullista muotoaan kristinusko ei koskaan saavuttanut, vaan hajosi suureen määrään erilaisia kirkkoja ja lahkoja.

Kristinuskoa ei joka tapauksessa ollut olemassa minimissään ennen vuotta 30.

Raamatussa esiintyvistä historiallisista henkilöistä sen enempää kuin kuvitteellisista hahmoistakaan kukaan ei siis ollut kristitty.

Minkä nimistä uskontoa he siis tunnustivat, kun kristinuskoa ei vielä ollut olemassa?

Jeesuskaan ei uskonut mihinkään. Hän ratsasti mieluummin aasilla kuin ajeli taksilla, koska ei uskonut, että taksikuski juttelisi yhtä mukavia kuin aasi.