Kaipaisin neuvoja tällaiseen ongelmaan. Olen äitini edunvalvoja (valtakirjalla valtuutettu) ja hän on vielä suht hyvässä kunnossa (asuu omassa kodissaan). Nyt hän haluaisi tukea minua ja antaa ennakkoperintöä. Miten asia pitäisi juridisesti hoitaa? Riittääkö ihan äidin allekirjoittama lahjakirja? Summa on alle 10% hänen omaisuudestaan.
Meitä on kaksi perillistä ja tämä toinen perillinen myös hyväksyy järjestelyn. Olisiko siis fiksu tehdä lahjakirja, jossa on kaikkien asianosaisten allekirjoitus?
- kalle
Meitä on kaksi perillistä ja tämä toinen perillinen myös hyväksyy järjestelyn. Olisiko siis fiksu tehdä lahjakirja, jossa on kaikkien asianosaisten allekirjoitus?
- kalle
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa varmaan ensin hommata lääkärinlausunto että äitisi on oikeustoimikelpoinen niin ei tule ongelmia myöhemmin ja todistajaksi joku ulkopuolinen esim. asianajaja olisi hyvä. Maistraatille pitää todennäköisesti olla selvitys siitä mahdollisesta äitisi antamasta lahjoituksesta/ennakkoperinnöstä ja lääkärinlausunnosta.
Oletko siis edunvalvoja, edunvalvontavaltuutettu ja onko edunvalvonta valtuutus vahvistettu vai valtakirjalla hoidat äitisi asioita? Asiat menee ihan eri tavoin riippuen vastauksesta.
Äitini on tehnyt edunvalvontavaltuutuksen, joka on vahvistettu dvv:ssä, eli olen sitä kautta äitini virallinen edunvalvoja. Äitiäni ei ole mitenkään todettu vajaavaltaiseksi tai muuten oikeustoimikelvittomaksi. Pääsyy on se, ettei hän enää kykene hoitamaan asioita mm. tämän digitalisaation takia, koska ei pärjää siinä maailmassa yhtään.
Nyt pohdinnassa oleva ennakkoperintö on ihan äitini tahdon mukainen ja hän kyllä ymmärtää, mistä on kyse. Olen ymmärtänyt, ettei tämä valtuutuksen vahvistaminen suoraan rajoita hänen oikeutta antaa lahjaa/ennakkoperintöä lapsilleen, jotka siis muutenkin hänen perillisiään ja joille kaikki omaisuus jää hänen kuoltuaan.
- kalle
"Olen ymmärtänyt, ettei tämä valtuutuksen vahvistaminen suoraan rajoita hänen oikeutta antaa lahjaa/ennakkoperintöä lapsilleen..."
Edunvalvontavaltakirjaan olisi hyvä erikseen selkokielisesti huomioida mahdollisia lahjatilanteita eli että onko vai eikö valtuutettu oikeutettu päättämään tai hyväksymään niitä (vapaasti tai tiettyyn rajaan saakka) VAI että jääkö päätös lahjoituksista valtuutuspaperin ulkopuolelle eli valtuuttajan itsenäisen päätöksen varaan?
Ilmeisen usein em. paperiin määrätään hieman epämääräisen ympäripyöreästi valtuutetulle hoidettaviksi kohteiksi talouteen ja terveyteen liittyvät asiat niitä kummemmin täsmentämättä - tällöin tulee helposti tulkintaongelmia esim. aloittajan esittämässä tapauksessa.
Kysyminen puhelimitse sieltä DVV:stä ei paljon maksa. Todennäköistä on, että asia tulisi esiin viimeistään kun teet vuositilitystä edunvalvottavasi asioista.
Edunvalvonnan pääasiallinen tehtävä on huolehtia edunvalvottavan lukuun edunvalvottavan varoista, ja katsoa että hän saa tarpeellisen elämisentason, hoidon ja kuntoutuksen ym niillä käytettävissä olevilla varoilla.
Edunvalvonnan perustehtävä siis on aivan erilainen, kuin se että ihminen olisi konkreettisesti itse päättämässä kaikista omista asioistaan.
Edunvalvoja,ei voi itse hoitaa sitä asiaa missä edunvalvottava siirtäusi hänelle omausuutta millään tavalla. Edunvalvojan tehtävähän on huolehtua päämiehen edusta,eikä etenkään edunvalvojalle lahjoituksesta.
Joka ei ole päämiehen etu,se on etu että vaeat ovat päämiehen omana omaisuutena. Kannattaa olla yhteydessä dvv: hen,ja kysellä asiasta sieltä.
Jos tulkinra on se,että edunvalvoja voisi hyväksyä päämiehen tekemän lahjoituksen itselkeen,ja on yleisesti käytössä,niin miten paljon sitä tapahtuu,että pääniehien omaisuutta siirtyy pois päämiesten käsistä?
Nimenomaan tässä edunvalvontavaltuutuksessa on vähän typerää byrokratiaa ja siinä tulkitaan näitä juttuja. Aloittajan tapauksessa äiti on tajunnut mitä tekee ja varmaan vielä jättää perinnöksi, ja varsinkin jos tämä "kalle" on ainoa lapsi niin kaikki paperinpyöritys on aika epätarkoituksenmukaista.
Ymmärrän kyllä, että ollaan tarkkoja, kun on monenlaista välistävetäjää ja perinnönrohmuajaa, kun ei itsellä älli riitä fiksuun rahankäyttöön niin pitää ottaa lisää mistä saa helposti. Mä oon läheltä (ja on itselle hyvin tuttuja) seurannut yhtä valtuutustapausta mikä ei ihan sama kuin tämä, niin siinäkin on tarpeetonta byrokratiaa, mutta myös niin tuttuja rahanhimon piirteitä ja on taipumusta tehdä siirtoja mitkä itselle edullisia eli ns. pedataan hommaa itselle.
Mä pystyisin kyllä tommosen hoitaan ilman ongelmia, ja mä suhtaudun perintöihin "tulee mitä tulee jos tulee mitään"! Ei käännä edes köyhyys eikä sairaudet päätä - tai juuri siksi eikä raha ja autoilla ym. rehvastelu ole elämän ykkösarvo!
lajijasuris
'Lahja edunvalvojalle' voidaan ehkä parhaiten hoitaa siten, että tehtävästä sovitaan (kirjallisesti) joku palkkio per kk tai per vuosi.