Elämä on vai onko?

Uusi juttu omassa elämässä? Googlaa niin ymmärrät.

Emberizi kirjoitti:

Uusi juttu omassa elämässä? Googlaa niin ymmärrät.

Tulee mieleen laulu miljoona ruusua siinä sanotaan muistoja muistoja tuoksut tuo tunteet ja katseen ensirakkauden hyvin katri helena laulaa sen mutta parhaiten alla pukatsova

Niin, niistähän mä meuhasin.

Niin, tunteet tulee ja menee, ei niitä oikeen saa kontrolloitua, vaikka yrittäis. Ne ei ole tahdonalaisia ollenkaan.

Itsekin annsn tunteiden peuhata. Joskus ne aiheutti isojakin reagointeja, mutta nyt en kiirehdi siinä reagoimisella. Kannattaa vähän aikaa tutkailla ja odotella, että mitä se tunne sanoo.

Tietenkin joitain tuttuja tunteita voi antaa puhaltaa johonkin suuntaan ja nauttia sen tuomasta dopamiiniruiskeesta tms.

Seuraacaks varmaan saan jotain tunteita säbähommista. 1,5 h taas pitkästäaikaa...sekin jo saa tunnetta aikaan...

Anonyymi kirjoitti:

Niin, niistähän mä meuhasin.

Niin, tunteet tulee ja menee, ei niitä oikeen saa kontrolloitua, vaikka yrittäis. Ne ei ole tahdonalaisia ollenkaan.

Itsekin annsn tunteiden peuhata. Joskus ne aiheutti isojakin reagointeja, mutta nyt en kiirehdi siinä reagoimisella. Kannattaa vähän aikaa tutkailla ja odotella, että mitä se tunne sanoo.

Tietenkin joitain tuttuja tunteita voi antaa puhaltaa johonkin suuntaan ja nauttia sen tuomasta dopamiiniruiskeesta tms.

Seuraacaks varmaan saan jotain tunteita säbähommista. 1,5 h taas pitkästäaikaa...sekin jo saa tunnetta aikaan...

Lue lisää

Onko sinulla mielenterveydellisiä ongelmia vai mistä moinen

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla mielenterveydellisiä ongelmia vai mistä moinen

No ei oo diagnosoitu ja eipä mulla muutenkaan mitään ongelmia ole. Hyvin elämä suljuu.

Miten niin?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla mielenterveydellisiä ongelmia vai mistä moinen

Ei tunteiden tunteminen tarkoita automaattisesti mielenterveysongelmia. Terve ja tasapainoinen ihminen myös tuntee. Jos tunteet puuttuu kokonaan, se usein viittaa myös ongelmiin.

Toki on paljon mielenterveysongelmia, jossa ihminen on ikään kuin tunteen armoilla, esim. bipolaarisuus, ahdistushäiriöt, masennus jne.

Väittäisin, että terve ihminen uskaltaa tuntea ja tulee toimeen kaikenlaisten tunteiden kanssa.

Miten voi olla vastuussa sellaisesta, jota ei ole itse valinnut ja jolle ei mahda mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi olla vastuussa sellaisesta, jota ei ole itse valinnut ja jolle ei mahda mitään?

Sellaista se on olla ihninen.

Emberizi kirjoitti:

Ei tunteiden tunteminen tarkoita automaattisesti mielenterveysongelmia. Terve ja tasapainoinen ihminen myös tuntee. Jos tunteet puuttuu kokonaan, se usein viittaa myös ongelmiin.

Toki on paljon mielenterveysongelmia, jossa ihminen on ikään kuin tunteen armoilla, esim. bipolaarisuus, ahdistushäiriöt, masennus jne.

Väittäisin, että terve ihminen uskaltaa tuntea ja tulee toimeen kaikenlaisten tunteiden kanssa.

Lue lisää

Kaikilla on tunteita, halusipa tai ei.

Viimeinen niitti aikuisuuden arkkuun on se, että ymmärtää niiden tulevan itsestään ja oman eletyn elämän perusteella.

Kaikki tosin siihen ei kykene, vaan kiukkuavat, että muun maailman pitäisi tuottaa heille oikeanlaiset tunteet..

Eli jos joku vetää minua turpaan ja se tuntuu pahalta, niin se on oma vikani eikä turpaanvetäjän vika?

Anonyymi kirjoitti:

Eli jos joku vetää minua turpaan ja se tuntuu pahalta, niin se on oma vikani eikä turpaanvetäjän vika?

Tietenkin sinusta tuntuu pahalta, jos joku vetää sinua turpaan. Tunteesi ei kuitenkaan ole kenenkään vika, ei oma vikasi eikä turpaanvetäjän vika. Tunteesi on sinun luonnollinen reaktio. Se on eri asia kuin se turpaanveto, joka on väärin, jopa rikos siitä riippumatta, mitä tunnet. Voit haastaa turpaanvetäjän oikeuteen tunteistasi riippumatta. Voit vaatia kipukorvausta.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin sinusta tuntuu pahalta, jos joku vetää sinua turpaan. Tunteesi ei kuitenkaan ole kenenkään vika, ei oma vikasi eikä turpaanvetäjän vika. Tunteesi on sinun luonnollinen reaktio. Se on eri asia kuin se turpaanveto, joka on väärin, jopa rikos siitä riippumatta, mitä tunnet. Voit haastaa turpaanvetäjän oikeuteen tunteistasi riippumatta. Voit vaatia kipukorvausta.

Lue lisää

Tässä oli hieman tahatonta sarkasmia :) En voinut olla nauramatta. Tuli jotenkin mieleen vaan ne ajat, kun omien tunteiden selvittämiseen tarvittiin apua. Olin tosi vihainen ja tuota tunsin saavani, kun ei niistä omista tunteistaan voi vaatia mitään kipukorvauksia, vaikka käsittämättömän pahalta tuntuisi.

Mutta voin vastata samalla muihin:
- Miten te muut tulette tunteiden kanssa toimeen?
- Tulen toimeen
-Onko ne hyvä vai paha juttu?
-Hyvä ja pahaa
-Pitääkö niitä kontrolloida vai onko parempi elää tunteiden mukaan?
- Pitää
- Onko tunteet päässeet yllättämään teitä?
- On. Hiljattain.
- Oletteko enemmän tasaisen maan asukkeja, ylös-alas-menijöitä vai siltä väliltä?
- Ulospäin näytän epäilemättä aina tasaisemmalta, asiallisemmalta, onnellisemmaksi ja iloisemmalta jms. mitä en välttämättä ole.

Ja täällä ei onneksi tarvitse niinkään mitään esittää.

t.sxth

Anonyymi kirjoitti:

Eli jos joku vetää minua turpaan ja se tuntuu pahalta, niin se on oma vikani eikä turpaanvetäjän vika?

Turpiinvetäminen on väkivaltaa ja se paitsi tuntuu pahalta tunteissa sattuu myös kehossa.

Hyvä vastaus!

Emberizi kirjoitti:

Hyvä vastaus!

Jaa misä? 😛

Ittelle tuo ajatus-tunne-reaktio -kaava oli käänteentekevä ja yhä edelleen haasteita aiheuttava, juuri tuon ensimmäisen eli ajatuksen vuoksi. Kauhean vaikea saada jäljitettyä mikä ajatus johti johonkin tunteeseen, johon sitten tuli reagoitua tavalla xyz. Ja mitä nopeampi tilanne, sen vaikeammin perattava tapahtumaketju.

Hiivatin elämä, yhtä oppimista alusta loppuun asti, eikä joskus voisi valmistuakin? 😁

randombypasser kirjoitti:

Jaa misä? 😛

Ittelle tuo ajatus-tunne-reaktio -kaava oli käänteentekevä ja yhä edelleen haasteita aiheuttava, juuri tuon ensimmäisen eli ajatuksen vuoksi. Kauhean vaikea saada jäljitettyä mikä ajatus johti johonkin tunteeseen, johon sitten tuli reagoitua tavalla xyz. Ja mitä nopeampi tilanne, sen vaikeammin perattava tapahtumaketju.

Hiivatin elämä, yhtä oppimista alusta loppuun asti, eikä joskus voisi valmistuakin? 😁

Lue lisää

Sanopa muuta!

Tuntuu, että kaikenlaiset muut tunteet saan handlattua paremmin ja helpommin. Eikä niistä tule ongelmaa, noidankehää.

JasuM kirjoitti:

Tuntuu, että kaikenlaiset muut tunteet saan handlattua paremmin ja helpommin. Eikä niistä tule ongelmaa, noidankehää.

Jaano toinen tunne on omantunnon kalvaminen. Sekin on vaikea hallittava.

No ei se nyt kyllä ainakaan luuseriutta ole, siis vahvat tunteet, etenkään positiiviset vahvat tunteet. Kuluttavia voimakkaat tunteet on, poikkeuksetta ja niistä etenkin viha.

randombypasser kirjoitti:

No ei se nyt kyllä ainakaan luuseriutta ole, siis vahvat tunteet, etenkään positiiviset vahvat tunteet. Kuluttavia voimakkaat tunteet on, poikkeuksetta ja niistä etenkin viha.

Lue lisää

Voimakkaat positiiviset tunteet kuluttaa, jos niistä kokee huonoa omaa tuntoa. Historiassa koettua… kantapään kautta.

Siihen auttaa kun ymmärtää, ettei omia tunteitaan voi valita! Ne VAIN on, eikä niiden kanssa voi kuin tulla toimeen. Jos ei tule toimeen, on luultavasti aika hankala olla. Yleensä voimakkainkin tunne väistyy tai ainakin himmenee, jos ei heti niin ainakin.10 tai 20 vuodessa. 😆 Tuo ajatus on toisaalta aika rasittava, kaiken se kestää…. Pelkät ihastukset taas häviää, kun ei ole tekemisissä.

Se mihin voi vaikuttaa on omat teot.

randombypasser kirjoitti:

No ei se nyt kyllä ainakaan luuseriutta ole, siis vahvat tunteet, etenkään positiiviset vahvat tunteet. Kuluttavia voimakkaat tunteet on, poikkeuksetta ja niistä etenkin viha.

Lue lisää

On se silloin, kun ne kohdistuu hallitsemattomasti saavuttamattomaan kohteeseen. Järjetöntäkin.

Vihaa tunnen vain ihmisiä kohtaan, jotka satuttaa ehdoin tahdoin muita systemaattisesti. Kuten raiskaajat yms. persereiät.

Emberizi kirjoitti:

Voimakkaat positiiviset tunteet kuluttaa, jos niistä kokee huonoa omaa tuntoa. Historiassa koettua… kantapään kautta.

Siihen auttaa kun ymmärtää, ettei omia tunteitaan voi valita! Ne VAIN on, eikä niiden kanssa voi kuin tulla toimeen. Jos ei tule toimeen, on luultavasti aika hankala olla. Yleensä voimakkainkin tunne väistyy tai ainakin himmenee, jos ei heti niin ainakin.10 tai 20 vuodessa. 😆 Tuo ajatus on toisaalta aika rasittava, kaiken se kestää…. Pelkät ihastukset taas häviää, kun ei ole tekemisissä.

Se mihin voi vaikuttaa on omat teot.

Lue lisää

Kuluttaa. Häviää, monessako vuodessa, kun ei ole tekemisissä? 😅

Nojoo, teot ratkaisee kyllä.

Emberizi kirjoitti:

Voimakkaat positiiviset tunteet kuluttaa, jos niistä kokee huonoa omaa tuntoa. Historiassa koettua… kantapään kautta.

Siihen auttaa kun ymmärtää, ettei omia tunteitaan voi valita! Ne VAIN on, eikä niiden kanssa voi kuin tulla toimeen. Jos ei tule toimeen, on luultavasti aika hankala olla. Yleensä voimakkainkin tunne väistyy tai ainakin himmenee, jos ei heti niin ainakin.10 tai 20 vuodessa. 😆 Tuo ajatus on toisaalta aika rasittava, kaiken se kestää…. Pelkät ihastukset taas häviää, kun ei ole tekemisissä.

Se mihin voi vaikuttaa on omat teot.

Lue lisää

Mutta miksi niistä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa? Tunteista, joista sanot ettei niitä voi valita, ne vain on? Miksi sellaisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jota ei voi hallita? Hieman sama kuin tuntisi kauniin kesäpäivän kastelevasta sateesta huonoa omaatuntoa.

En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että omia tunteitaan ei voi valita, että ne vain ovat. JOs edellä esittämäni kaava ajatus-tunne-reaktio pitää paikkansa, on omiin tunteisiinsa mahdollista vaikuttaa vaikuttamalla ajatuksiinsa. Jos tunnista mitä ajattelee ja miten se vaikuttaa tunntetiloihin, voi kohtuullisen helposti vaikuttaa tunteisiinsa ja kyllä, myös niihin voimakkaisiin, sen olen testannut irl käyttämällä koekaniinina itseäni.

randombypasser kirjoitti:

Mutta miksi niistä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa? Tunteista, joista sanot ettei niitä voi valita, ne vain on? Miksi sellaisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jota ei voi hallita? Hieman sama kuin tuntisi kauniin kesäpäivän kastelevasta sateesta huonoa omaatuntoa.

En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että omia tunteitaan ei voi valita, että ne vain ovat. JOs edellä esittämäni kaava ajatus-tunne-reaktio pitää paikkansa, on omiin tunteisiinsa mahdollista vaikuttaa vaikuttamalla ajatuksiinsa. Jos tunnista mitä ajattelee ja miten se vaikuttaa tunntetiloihin, voi kohtuullisen helposti vaikuttaa tunteisiinsa ja kyllä, myös niihin voimakkaisiin, sen olen testannut irl käyttämällä koekaniinina itseäni.

Lue lisää

Nyt joudut neuvojaksi, miten vaikutan ajatuksiini, että saan hölmöilyn loppumaan?

Siis märehtimisen tunteet vaikkapa? Tai miten saa loppumaan tunteen et joku on mielessä vaikkei sitä nää edes ikinä? Silti kaipaa jatkuvasti ihan kuin janoinen vettä?

JasuM kirjoitti:

Nyt joudut neuvojaksi, miten vaikutan ajatuksiini, että saan hölmöilyn loppumaan?

Siis märehtimisen tunteet vaikkapa? Tai miten saa loppumaan tunteen et joku on mielessä vaikkei sitä nää edes ikinä? Silti kaipaa jatkuvasti ihan kuin janoinen vettä?

Lue lisää

No siis nyt vaaditkin jo ihan liikaa :)

Ei vainen, ehkä jotain voin koittaa antaa suuntaviitoiksi.
Itselleni teen asian siten, että jään tutkimaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Mitä ajattelen jostain asiasta, miten ne ajatukset ovat suuntautuneita (nega/posi), mistä ne ajatukset kumpuavat (tapahtumia, oletuksia, unelmia, mitä) ja ovatko ne todellakin realistisia ajatuksia, mahdollisesti objektiivisia totuuksia vaiko ehkä vain piintyneen ajattelun tuomia mielikuvia.

Eräs aikoja sitten mennyt suhde ja etenkin erotilanne aiheuttivat paljonkin vihaa. Ja sitä ihmettelin itsessäni. Pitkään tutkin tuntemustani ja ajatuksia siihen liittyen ja/tai tunteiden takana, jolloin pääsin jäljille siitä, että oma moraalikäsitykseni soti voimakkaasti sitä mennyttä erotilannetta vastaan. Sen jälkeen oli helpompi päästää irti siitä, hyväksyä se tilanne tapahtumineen toisen ihmisen tekona parhaan ymmärryksensä puitteissa ja hiljalleen luovuin siitä vihasta. Aikaa se kaikki toki vei, ehkä sen 4-5 vuotta, mutta oli hyvä ja opettava prosessi.

randombypasser kirjoitti:

Mutta miksi niistä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa? Tunteista, joista sanot ettei niitä voi valita, ne vain on? Miksi sellaisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jota ei voi hallita? Hieman sama kuin tuntisi kauniin kesäpäivän kastelevasta sateesta huonoa omaatuntoa.

En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että omia tunteitaan ei voi valita, että ne vain ovat. JOs edellä esittämäni kaava ajatus-tunne-reaktio pitää paikkansa, on omiin tunteisiinsa mahdollista vaikuttaa vaikuttamalla ajatuksiinsa. Jos tunnista mitä ajattelee ja miten se vaikuttaa tunntetiloihin, voi kohtuullisen helposti vaikuttaa tunteisiinsa ja kyllä, myös niihin voimakkaisiin, sen olen testannut irl käyttämällä koekaniinina itseäni.

Lue lisää

Viittaan noilla tunteilla tilanteeseen, jossa rakastuu järjettömästi varattuna, vaikka se kantasuhde olisi kurja. Historiassa senkin on tullut koettua. Ja siihen taas, että teot ratkaisee, ettei tee mitään varattuna.

Väitän, ettei rakastumista ainakaan tsunamiversiota, voi ajatuksillaan estää. Omalla kohdalla torjuin ajatusta yli puoli vuotta, kuvittelin hallitsevani tilanteen ja sitten räjähtikin kasvoille ihan vahingossa. Enää en tuota ihmistä kohtaa, mutta silloin se tapaamista ei voinut vältellä.

JasuM kirjoitti:

Kuluttaa. Häviää, monessako vuodessa, kun ei ole tekemisissä? 😅

Nojoo, teot ratkaisee kyllä.

No jos tunteet ei häviä 10 vuodessa, silloin hän oli taatusti sinun puoleltasi se oikea. Aina sitä oikeaa ei vaan saa.

Emberizi kirjoitti:

Viittaan noilla tunteilla tilanteeseen, jossa rakastuu järjettömästi varattuna, vaikka se kantasuhde olisi kurja. Historiassa senkin on tullut koettua. Ja siihen taas, että teot ratkaisee, ettei tee mitään varattuna.

Väitän, ettei rakastumista ainakaan tsunamiversiota, voi ajatuksillaan estää. Omalla kohdalla torjuin ajatusta yli puoli vuotta, kuvittelin hallitsevani tilanteen ja sitten räjähtikin kasvoille ihan vahingossa. Enää en tuota ihmistä kohtaa, mutta silloin se tapaamista ei voinut vältellä.

Lue lisää

"Ja siihen taas, että teot ratkaisee, ettei tee mitään varattuna. "

Olen kokenut saman tapaisen episodin elämässäni. Kun en hallinnut tunteitani, piti asia ratkaista tekojen avulla.

Tuolloin itse en kyennyt hallitsemaan tunteitani, mutta kykenin hallitsemaan tekojani ja tutkimaan ajatuksiani edellisen tueksi. Nyttemmin olen huomannut, että kykenen vaikuttamaan tunteisiini muuttamalla ajatteluani, vaikkei se yleensä käy nopeasti eikä helposti. Viittaukseesi nähden odotan tilaisuutta koettaa hallita tunteitani tsunamin edessä, tähän asti on koettu vasta myrskyaalto, jonka kanssa pärjäsin riittävän hyvin :)

randombypasser kirjoitti:

No siis nyt vaaditkin jo ihan liikaa :)

Ei vainen, ehkä jotain voin koittaa antaa suuntaviitoiksi.
Itselleni teen asian siten, että jään tutkimaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Mitä ajattelen jostain asiasta, miten ne ajatukset ovat suuntautuneita (nega/posi), mistä ne ajatukset kumpuavat (tapahtumia, oletuksia, unelmia, mitä) ja ovatko ne todellakin realistisia ajatuksia, mahdollisesti objektiivisia totuuksia vaiko ehkä vain piintyneen ajattelun tuomia mielikuvia.

Eräs aikoja sitten mennyt suhde ja etenkin erotilanne aiheuttivat paljonkin vihaa. Ja sitä ihmettelin itsessäni. Pitkään tutkin tuntemustani ja ajatuksia siihen liittyen ja/tai tunteiden takana, jolloin pääsin jäljille siitä, että oma moraalikäsitykseni soti voimakkaasti sitä mennyttä erotilannetta vastaan. Sen jälkeen oli helpompi päästää irti siitä, hyväksyä se tilanne tapahtumineen toisen ihmisen tekona parhaan ymmärryksensä puitteissa ja hiljalleen luovuin siitä vihasta. Aikaa se kaikki toki vei, ehkä sen 4-5 vuotta, mutta oli hyvä ja opettava prosessi.

Lue lisää

Noniin eli kynä käteeni ja yhdelle sivulle vihkoon negat ja toiselle posit. Sitten oletukset, unelmat, tapahtumat. Ovatko ne realistisia ajatuksia vai ei. Okei. Tällä alkuun.

No unelmia ne varmaan on enimmäkseen, mutta perustuen osin realismiin ja osin oletuksiin. Mistä ne kumpuaa? No ihastumisesta! :D

Kyllä sä tiiät, kun näät jotain mistä tykkäät hirveesti ja koet sen ihanaks persoonaks.

Mutta joo. Pitää räknätä. :)

Emberizi kirjoitti:

No jos tunteet ei häviä 10 vuodessa, silloin hän oli taatusti sinun puoleltasi se oikea. Aina sitä oikeaa ei vaan saa.

Heh, eli 8 vuotta jäljellä. 😂

Okei. 👍

Eipä niin. Sehän se varmaan osan harmituksesta tekeekin.

JasuM kirjoitti:

Noniin eli kynä käteeni ja yhdelle sivulle vihkoon negat ja toiselle posit. Sitten oletukset, unelmat, tapahtumat. Ovatko ne realistisia ajatuksia vai ei. Okei. Tällä alkuun.

No unelmia ne varmaan on enimmäkseen, mutta perustuen osin realismiin ja osin oletuksiin. Mistä ne kumpuaa? No ihastumisesta! :D

Kyllä sä tiiät, kun näät jotain mistä tykkäät hirveesti ja koet sen ihanaks persoonaks.

Mutta joo. Pitää räknätä. :)

Lue lisää

Ehkä noin, kaikilla on omat tapansa, kunhan pääset sen jäljille, mistä tunteiden taustalla olevat ajatukset ovat muodostuneet. Ja kun sinne pääset, olet jo itse asiassa maalissa, se on lohdullista tietää, loppu on vain ajan kulumista kun alitajunta tekee oman osuutensa ❤

Ihastuminen/rakastuminen tms. ja viha ovat ne vaikeimmat purettavat, mutta prosessi on onneksi sama. Ensin tehdään tietoinen perkuu ja jaottelu, sitten annetaan alitajunnan tehdä töitään omia aikojaan, vaikka voi sitä toki välillä potkia ahterille 😁

randombypasser kirjoitti:

Ehkä noin, kaikilla on omat tapansa, kunhan pääset sen jäljille, mistä tunteiden taustalla olevat ajatukset ovat muodostuneet. Ja kun sinne pääset, olet jo itse asiassa maalissa, se on lohdullista tietää, loppu on vain ajan kulumista kun alitajunta tekee oman osuutensa ❤

Ihastuminen/rakastuminen tms. ja viha ovat ne vaikeimmat purettavat, mutta prosessi on onneksi sama. Ensin tehdään tietoinen perkuu ja jaottelu, sitten annetaan alitajunnan tehdä töitään omia aikojaan, vaikka voi sitä toki välillä potkia ahterille 😁

Lue lisää

Kyllä mä varmaan tiedän mistä ja miks, mutten löydä switch off nappia. 😂

Hiljaa hyvä tulee. Nyt meen laittaa kakrut nukkumaan. 🥴

JasuM kirjoitti:

Kyllä mä varmaan tiedän mistä ja miks, mutten löydä switch off nappia. 😂

Hiljaa hyvä tulee. Nyt meen laittaa kakrut nukkumaan. 🥴

Hyvät yöt, ainakin kakruille, ellei sinullekin 😁

randombypasser kirjoitti:

"Ja siihen taas, että teot ratkaisee, ettei tee mitään varattuna. "

Olen kokenut saman tapaisen episodin elämässäni. Kun en hallinnut tunteitani, piti asia ratkaista tekojen avulla.

Tuolloin itse en kyennyt hallitsemaan tunteitani, mutta kykenin hallitsemaan tekojani ja tutkimaan ajatuksiani edellisen tueksi. Nyttemmin olen huomannut, että kykenen vaikuttamaan tunteisiini muuttamalla ajatteluani, vaikkei se yleensä käy nopeasti eikä helposti. Viittaukseesi nähden odotan tilaisuutta koettaa hallita tunteitani tsunamin edessä, tähän asti on koettu vasta myrskyaalto, jonka kanssa pärjäsin riittävän hyvin :)

Lue lisää

Tsunami ja tavallinen kevätmyrsky on kuin yö ja päivä.

Emberizi kirjoitti:

Tsunami ja tavallinen kevätmyrsky on kuin yö ja päivä.

Mmmhmmhm, jään odottelemaan, josko vielä kohtaisin tsunamin, olkoonkin että nyt en pääse varattuna mittelemään tahtojen taistelua itseni kanssa, mutta parempi niin.

Emberizi kirjoitti:

Tsunami ja tavallinen kevätmyrsky on kuin yö ja päivä.

Ja tuohon liittyen

Antti Tuisku - Hyökyaalto
https://www.youtube.com/watch?v=ScCShsNFwgI

Sekä nyt hyvät yöt!

randombypasser kirjoitti:

Ja tuohon liittyen

Antti Tuisku - Hyökyaalto
https://www.youtube.com/watch?v=ScCShsNFwgI

Sekä nyt hyvät yöt!

Lue lisää

Joo, Anttikin taitaa olla sen kokenut, on meinaan sen verran tiukka sanoitus (tai lyriikan kirjoittanut sanottaja). 😉

Muistan sen oikean tsunamin Tapaninpäivänä, ne kuvat TV:ssä suurista vyöryvistä aalloista, jotka vie kaiken mennessä. Muistan, ettei kännykät toimi eikä yhteyttä saa. Muistan sen tunteen, joka vaan vyöryi päälle, kun katseli kun virta vie kaiken mukanaan. Muistan, koska läheinen ihminen oli paikan päällä ja pelastui vain hyvän tuurin ansioita. Rakkauskin voi päätyä turvalliseen olotilaan, jos käy hyvin. Suurta aaltoa ei kohtaa kovin montaa kertaa elämänsä aikana. Pelottava voimallinen tunne suuressa kauneudessaan ja taitavalle surffaajalle aallon harjalla ratsastaminen voi olla hyvinkin palkitseva kokemus. Vaikka tunne pelottaa, vaikka aallon kyytiin pääseminen voi tarkoittaa myös kaatumista valtavalla voimalla, silti, jos saisin valita sen haluaisin vielä tässä elämässä kokea.

Hyvää Yötä! Itse tuskin tosin saan vielä unta hetkeen.

Tunnelukko? Riippuvaisuus? Et osaa päästää irti?

Emberizi kirjoitti:

Joo, Anttikin taitaa olla sen kokenut, on meinaan sen verran tiukka sanoitus (tai lyriikan kirjoittanut sanottaja). 😉

Muistan sen oikean tsunamin Tapaninpäivänä, ne kuvat TV:ssä suurista vyöryvistä aalloista, jotka vie kaiken mennessä. Muistan, ettei kännykät toimi eikä yhteyttä saa. Muistan sen tunteen, joka vaan vyöryi päälle, kun katseli kun virta vie kaiken mukanaan. Muistan, koska läheinen ihminen oli paikan päällä ja pelastui vain hyvän tuurin ansioita. Rakkauskin voi päätyä turvalliseen olotilaan, jos käy hyvin. Suurta aaltoa ei kohtaa kovin montaa kertaa elämänsä aikana. Pelottava voimallinen tunne suuressa kauneudessaan ja taitavalle surffaajalle aallon harjalla ratsastaminen voi olla hyvinkin palkitseva kokemus. Vaikka tunne pelottaa, vaikka aallon kyytiin pääseminen voi tarkoittaa myös kaatumista valtavalla voimalla, silti, jos saisin valita sen haluaisin vielä tässä elämässä kokea.

Hyvää Yötä! Itse tuskin tosin saan vielä unta hetkeen.

Lue lisää

Niin, en tiedä kuka sanoitukset on sorvannut, mutta vaikuttavat ne ovat 😳

Olisihan se kiva kokea tajunnan räjäyttävä ihmissuhde vielä, etteivät ne olisi vain muistoissa, mutta katsotaan millaisia metkuja tulevaisuus keksiikään järjestää. Aikaahan kuitenkin on hirmusti, ihan koko loppu elämä 😁

JasuM kirjoitti:

Kuluttaa. Häviää, monessako vuodessa, kun ei ole tekemisissä? 😅

Nojoo, teot ratkaisee kyllä.

"monessako vuodessa, kun ei ole tekemisissä?"

Muutama vuosi menee, mutta ei tosiaan saa olla tekemisissä. Ei myöskään saa olla tekemisissä kenenkään muun kanssa, joka on tekemisissä edelleen.

JasuM kirjoitti:

Nyt joudut neuvojaksi, miten vaikutan ajatuksiini, että saan hölmöilyn loppumaan?

Siis märehtimisen tunteet vaikkapa? Tai miten saa loppumaan tunteen et joku on mielessä vaikkei sitä nää edes ikinä? Silti kaipaa jatkuvasti ihan kuin janoinen vettä?

Lue lisää

Siirrät tietoisesti ajatuksesi toiseen asiaan märehtimisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnelukko? Riippuvaisuus? Et osaa päästää irti?

Ei mikään noista. :)

Mä vaan kun tykästyn johkun, mä todella tykästyn. Se ei ole pelleilyä. Siksi se kestää työstää poiskin.

Emberizi kirjoitti:

No jos tunteet ei häviä 10 vuodessa, silloin hän oli taatusti sinun puoleltasi se oikea. Aina sitä oikeaa ei vaan saa.

Itse ajattelen, ettei ole olemassa "sitä oikeaa", vaan oikeita voi olla erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

"monessako vuodessa, kun ei ole tekemisissä?"

Muutama vuosi menee, mutta ei tosiaan saa olla tekemisissä. Ei myöskään saa olla tekemisissä kenenkään muun kanssa, joka on tekemisissä edelleen.

Lue lisää

Joo, sen olen aina tiennyt toimivan parhaiten. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa johon olen lätkässä, en kykene hillitsemään tunteitani vaikka pakotettas ja vaikka toinen tykkäis kuinka huonoa minusta sen vuoksi.

Enkä voi edes jutella ihmisestä joka pitää unohtaa, kun kaikki muistelu ja puhuminen palauttaa mieleen ja sytyttää uudestaan kaipuun. Vaikka olisin jo ehtinyt toipua.

Oon uudestaan syttyvä hiillos. Kuten tulipalotkin, ne jää helposti kytemään ja roihahtaa uudestaan. Saa olla sammuttelemassa yhtenään.

Anonyymi kirjoitti:

Siirrät tietoisesti ajatuksesi toiseen asiaan märehtimisen sijaan.

Ei auta, kun hetken. Ei näissä märheissä.

JasuM kirjoitti:

Joo, sen olen aina tiennyt toimivan parhaiten. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa johon olen lätkässä, en kykene hillitsemään tunteitani vaikka pakotettas ja vaikka toinen tykkäis kuinka huonoa minusta sen vuoksi.

Enkä voi edes jutella ihmisestä joka pitää unohtaa, kun kaikki muistelu ja puhuminen palauttaa mieleen ja sytyttää uudestaan kaipuun. Vaikka olisin jo ehtinyt toipua.

Oon uudestaan syttyvä hiillos. Kuten tulipalotkin, ne jää helposti kytemään ja roihahtaa uudestaan. Saa olla sammuttelemassa yhtenään.

Lue lisää

Muista, tunteita ei tarvitse hillitä tai hallita, vain reagoimista niihin, siis käytännössä tekoja.

randombypasser kirjoitti:

Muista, tunteita ei tarvitse hillitä tai hallita, vain reagoimista niihin, siis käytännössä tekoja.

En tee mitään, silti ne elää elämäänsä piittaamatta miten paljon ohessa kidun. Kaamee sana kitua, mutta sitähän se on kidutusta aikansa. :)

JasuM kirjoitti:

En tee mitään, silti ne elää elämäänsä piittaamatta miten paljon ohessa kidun. Kaamee sana kitua, mutta sitähän se on kidutusta aikansa. :)

Siis terve järkihän ei liity mitenkään asiaan. Eikä sillä pysty joka tunnetta ohjailemaankaan. Vaikka järkeni pelaa, tiedostan ihan realiteetit jatkuvasti, niin silti repsahtelee ihan kuin ohjaus lähtee lapasesta, menee, puskee suoraan, liiraa. :)

JasuM kirjoitti:

En tee mitään, silti ne elää elämäänsä piittaamatta miten paljon ohessa kidun. Kaamee sana kitua, mutta sitähän se on kidutusta aikansa. :)

Jep, ne on vallattomia vintiöitä, mutta silti niitä aina edeltää ajatuksia, yleensä tiedostamattomia. Eli periaatteessa teet asioita niiden tunteiden eteen, vaikket sitä tiedostakaan.

Tärkeintä silti on tiedostaa ja hyväksyä ne tunteet sekä hyvin selkeästi valita miten niihin mahdollisesti reagoi. Se on käytännössä ainoa mikä on tarpeen, vain hyväksyä ja valita reaktionsa tietoisesti. Loppu hoituu kyllä, elämä tekee sen 😉

randombypasser kirjoitti:

Jep, ne on vallattomia vintiöitä, mutta silti niitä aina edeltää ajatuksia, yleensä tiedostamattomia. Eli periaatteessa teet asioita niiden tunteiden eteen, vaikket sitä tiedostakaan.

Tärkeintä silti on tiedostaa ja hyväksyä ne tunteet sekä hyvin selkeästi valita miten niihin mahdollisesti reagoi. Se on käytännössä ainoa mikä on tarpeen, vain hyväksyä ja valita reaktionsa tietoisesti. Loppu hoituu kyllä, elämä tekee sen 😉

Lue lisää

En tiiä, ne kaikki ajatukset saattaa yks kaks vaan ryöpsähtää mieleen. Tai kuva ilmestyä mieleen. Sitten hymyilen ja hymähdän, lämmin tunne läikähtää rinnassa ja totean, on se ihana. Tulee jonkinlainen ikävä. Sitten menee taas hetki yrittäen unohtaa.

Sitten voi mennä jonkun aikaa taas muissa mietteissä. Kunnes taas jostain ryöpsähtää mieleen on se ihana. Ja sama alkaa alusta. :D

Oiskohan psykologille asiaa? :D

randombypasser kirjoitti:

Jep, ne on vallattomia vintiöitä, mutta silti niitä aina edeltää ajatuksia, yleensä tiedostamattomia. Eli periaatteessa teet asioita niiden tunteiden eteen, vaikket sitä tiedostakaan.

Tärkeintä silti on tiedostaa ja hyväksyä ne tunteet sekä hyvin selkeästi valita miten niihin mahdollisesti reagoi. Se on käytännössä ainoa mikä on tarpeen, vain hyväksyä ja valita reaktionsa tietoisesti. Loppu hoituu kyllä, elämä tekee sen 😉

Lue lisää

Aina ei pysty kyllä valitsemaankaan, tai siis teot voi mutta tunteilla reagoi. Joskus sitä käy, että on hetken aikaa vain tunteen armoilla. Senkin voi hyväksyä ja antaa tunteen vain tulla, ja mennä.

JasuM kirjoitti:

En tiiä, ne kaikki ajatukset saattaa yks kaks vaan ryöpsähtää mieleen. Tai kuva ilmestyä mieleen. Sitten hymyilen ja hymähdän, lämmin tunne läikähtää rinnassa ja totean, on se ihana. Tulee jonkinlainen ikävä. Sitten menee taas hetki yrittäen unohtaa.

Sitten voi mennä jonkun aikaa taas muissa mietteissä. Kunnes taas jostain ryöpsähtää mieleen on se ihana. Ja sama alkaa alusta. :D

Oiskohan psykologille asiaa? :D

Lue lisää

No periaatteessa kaikki aktiivinen, mitä niille ajatuksille yrittää tehdä, on itse asiassa haitallista, se vain ruokkii niitä ajatuksia, muistamista. Mutta sellanen ihminen on, yrittää aktiivisesti unohtaa tai poistaa jotain mielestään.

Kaikilla meillä olis tilausta pollatohtorille, täyspäistä ihmistä olekaan ja vaikka oliskin, niin ihan kaikesta sekään orpo piru ei selviä ilman apua 😊

Emberizi kirjoitti:

Aina ei pysty kyllä valitsemaankaan, tai siis teot voi mutta tunteilla reagoi. Joskus sitä käy, että on hetken aikaa vain tunteen armoilla. Senkin voi hyväksyä ja antaa tunteen vain tulla, ja mennä.

Lue lisää

Näin se on, itsekin huomaan vähän väliä, että jättäydyin tunteiden vietäväksi. Etenkin jos tilanne on ajallisesti nopea, niin itselläni on hyvin vähän mahdollisuuksia reagoida järkevästi, kyllä se automatiikalla menee 🙄

randombypasser kirjoitti:

No periaatteessa kaikki aktiivinen, mitä niille ajatuksille yrittää tehdä, on itse asiassa haitallista, se vain ruokkii niitä ajatuksia, muistamista. Mutta sellanen ihminen on, yrittää aktiivisesti unohtaa tai poistaa jotain mielestään.

Kaikilla meillä olis tilausta pollatohtorille, täyspäistä ihmistä olekaan ja vaikka oliskin, niin ihan kaikesta sekään orpo piru ei selviä ilman apua 😊

Lue lisää

Lobotomiakin saattas auttaa. :)

No kunhan hämmästelen omituista osaa itsessäni. Yllättää itsenikin. Ihan kun ois "riivauksen vallassa". Mutta on tämmöstä ollut joskus ennenkin. Ja on niistäkin selvitty. Aikanaan. :)

JasuM kirjoitti:

Lobotomiakin saattas auttaa. :)

No kunhan hämmästelen omituista osaa itsessäni. Yllättää itsenikin. Ihan kun ois "riivauksen vallassa". Mutta on tämmöstä ollut joskus ennenkin. Ja on niistäkin selvitty. Aikanaan. :)

Lue lisää

No ei, lobotomia ei tuohon auttaisi, ellei sitä tehtäisi varsin laajana 😂

Aika parantaa haavat, pitkä aika parantaa isotkin haavat ja elämän mittainen aika parantaa mitä vaan. Monttua odotellessa 🤣

randombypasser kirjoitti:

No ei, lobotomia ei tuohon auttaisi, ellei sitä tehtäisi varsin laajana 😂

Aika parantaa haavat, pitkä aika parantaa isotkin haavat ja elämän mittainen aika parantaa mitä vaan. Monttua odotellessa 🤣

Lue lisää

Heheh, kaikki pois vaan. Äkkiä ne on nenän kautta ulos nypätty. Herneen kokoiset aivot (mun siis). :"D

Juu. Eikä tämä ole edes haava, tämä on viestejä sisimmästä. Yritän poimia sanoman. Ja oppia.

Ihminen voi reagoida tilanteessa ”kylmästi”, koska sillä kohtaa ei muuhun pysty. Tunteet tulee silloin jälkijunassa, kuukauden, vuoden tai kahden päästä. Ja aika usein padottu tunne on juuri sellainen, joka pääsee yllättämään! Se voi tulla, vaikka kun eron jälkeen ekaa kertaa ihastuu tai kun ensimmäistä kertaa päätyy intiimiin läsnäolevaan läheisyyteen.

Oikeastaan en tarkoittanut aloituksella tuota mitä sanot, toisen kohtelua hyvin ja tunteiden huomioimista. Koen myös vastuuta kanssaihmisistä ja se on myös tärkeä osa omaa arvomaailmaa. Lähestyin asia enemmän oman navan kautta eli siitä, että vastaan itse omista tunteistani. Vaikka joku aiheuttaisi minussa jotain tunteita, vain olemalla oma ihana itsensä, se ei minun tunteeni ole kenenkään muun vika. Tai jos pahoita jostain mieleni eikä toinen sitä tarkoittanut, on tunne vain minun. On totta, että tunneälykäs ihminen huomaa aika nopeasti missä menee kunkin ”raja” kun tutustutaan enemmän ja sitä on halutessaan helppo kunnioittaa.

Nyt elän siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei ex suhde aiheuta mitään tunnereaktioita. Asia on puitu loppuun jo kauan ennen eroa. Mutta muut tunteet pääsi vähän yllättämään, vaikka olen yrittänyt opettaa itselleni tunteiden tuntemista sellaisena kuin ne on ja silloin kun ne tulee.

Emberizi kirjoitti:

Ihminen voi reagoida tilanteessa ”kylmästi”, koska sillä kohtaa ei muuhun pysty. Tunteet tulee silloin jälkijunassa, kuukauden, vuoden tai kahden päästä. Ja aika usein padottu tunne on juuri sellainen, joka pääsee yllättämään! Se voi tulla, vaikka kun eron jälkeen ekaa kertaa ihastuu tai kun ensimmäistä kertaa päätyy intiimiin läsnäolevaan läheisyyteen.

Oikeastaan en tarkoittanut aloituksella tuota mitä sanot, toisen kohtelua hyvin ja tunteiden huomioimista. Koen myös vastuuta kanssaihmisistä ja se on myös tärkeä osa omaa arvomaailmaa. Lähestyin asia enemmän oman navan kautta eli siitä, että vastaan itse omista tunteistani. Vaikka joku aiheuttaisi minussa jotain tunteita, vain olemalla oma ihana itsensä, se ei minun tunteeni ole kenenkään muun vika. Tai jos pahoita jostain mieleni eikä toinen sitä tarkoittanut, on tunne vain minun. On totta, että tunneälykäs ihminen huomaa aika nopeasti missä menee kunkin ”raja” kun tutustutaan enemmän ja sitä on halutessaan helppo kunnioittaa.

Nyt elän siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei ex suhde aiheuta mitään tunnereaktioita. Asia on puitu loppuun jo kauan ennen eroa. Mutta muut tunteet pääsi vähän yllättämään, vaikka olen yrittänyt opettaa itselleni tunteiden tuntemista sellaisena kuin ne on ja silloin kun ne tulee.

Lue lisää

Sivusta vastaan tähän:

"Nyt elän siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei ex suhde aiheuta mitään tunnereaktioita. Asia on puitu loppuun jo kauan ennen eroa. Mutta muut tunteet pääsi vähän yllättämään, vaikka olen yrittänyt opettaa itselleni tunteiden tuntemista sellaisena kuin ne on ja silloin kun ne tulee."

Tunteet on siinämäärin kettumaisia, että kun jonkun tunteen jäsentelee päässään, sanotaan nytten vaikka erossa sen, että ensin on pettynyt toiseen, sitten itseensä, käsittelee ne, niin sitten tuleekin tunne, että hittoako minä siis mistään suhteessa oirehdin ja reagoin, kun tämän pystyikin käsittelemään. Sit pukkaa jonkun ikävän tunteen.

Noin esimerkiksi...

Eli ei tunteita voi ennakoida. Tunteiden ymmärtäminen ja jäsentelykin tuottaa tunteita. Täydelliseen tyhjiöön ei pohtimalla pääse.

Ehkä helpompi vaan koettaa naurahtaa omalle tahdolleen hallita niitä penteleitä. Niitä kun pukkasee tulla sitä mukaa lisää, mitä enemmän niitä kuuntelee. Ei se ole tunteettomuutta, että johonkin vetäsee rajan ja jatkaa elämistä. Ottaa itseä niskasta kiinni ja menee kohti uusia tuntemuksia, freshejä ja jättää vanhat niiden alle...

Vanhan ihastumisen voi jättää mukavaan muistoon kun hommaa uuden. Sinne ne kultautuu alle.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta vastaan tähän:

"Nyt elän siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei ex suhde aiheuta mitään tunnereaktioita. Asia on puitu loppuun jo kauan ennen eroa. Mutta muut tunteet pääsi vähän yllättämään, vaikka olen yrittänyt opettaa itselleni tunteiden tuntemista sellaisena kuin ne on ja silloin kun ne tulee."

Tunteet on siinämäärin kettumaisia, että kun jonkun tunteen jäsentelee päässään, sanotaan nytten vaikka erossa sen, että ensin on pettynyt toiseen, sitten itseensä, käsittelee ne, niin sitten tuleekin tunne, että hittoako minä siis mistään suhteessa oirehdin ja reagoin, kun tämän pystyikin käsittelemään. Sit pukkaa jonkun ikävän tunteen.

Noin esimerkiksi...

Eli ei tunteita voi ennakoida. Tunteiden ymmärtäminen ja jäsentelykin tuottaa tunteita. Täydelliseen tyhjiöön ei pohtimalla pääse.

Ehkä helpompi vaan koettaa naurahtaa omalle tahdolleen hallita niitä penteleitä. Niitä kun pukkasee tulla sitä mukaa lisää, mitä enemmän niitä kuuntelee. Ei se ole tunteettomuutta, että johonkin vetäsee rajan ja jatkaa elämistä. Ottaa itseä niskasta kiinni ja menee kohti uusia tuntemuksia, freshejä ja jättää vanhat niiden alle...

Vanhan ihastumisen voi jättää mukavaan muistoon kun hommaa uuden. Sinne ne kultautuu alle.

Lue lisää

Kun mietin vähän enemmän tunteita, oma strategiani on ehkä sinun ja randombypasser välistä.

On paljon asioita, jossa tunteet toimii itselläni niin kuin RBP sanoo. Työssä onnistumiset, työssä epäonnistumiset, tavalliset erimielisyydet (kovin paljon niitä ei ole), lasten kiukuttelut ja moni muu arkipäivän pikku asia. Sama koskee luultavasti kevyttä ihastusta tai treffailua, jossa tunteet ei ole heränneet. Siis asioissa, jotka ei horjuta ”pöytää” millään tavalla.

Sitten on isot asiat, joihin omalla kohdalla järkeistäminen ei vaan toimi. Järkeistää voi, mutta silti tunne elää omaa elämäänsä ja voi myös yllättää. Näitä on rakastuminen tai sitä edeltävä ihastuminen, omat kipeät pisteet, läheisten vakavat sairaudet ja kuolema ainakin.

Kun rakastuu syvästi mennään hallitsemattomalle alueeelle. Pitkässä parisuhteessakin voi olla ilman syvää voimallista rakastumista, vaikka se hävettää myöntää. 😔 Se on myös rakkautta, mutta kovin erilaista eikä
omaa maailmaa järisyttävää. Ero syvästä rakkaudesta on maanjäristys, mutta miedommassa rakkaudessa eron saattaa pystyä käsittelemään jopa RBP:n tyyppisellä metodilla. Yleensä miedossa rakkaus-versioissa tunteet alkaa syttyä vasta seksissä…. Olenkin paljon miettinyt, että onko seksi hyvä idea ennen kuin tunteet ovat jo syttyneet. Ei siksi että intiimissä läheisyydessä olisi jotain pahaa, ei ole! Vaan siksi, että vääristääkö seksi oksitosiinin ja muiden läheisyyshormonien takia tunteita? En tiedä….Kun rakastuu voimalla, se tapahtuu usein jo paljon ennen kuin ollaan iholla, mutta irl kohtaamista se edellyttää toki. Ihastua voi persoonaan voi ilman oikeaa elämää ja intuitio voi sanoa, että luultavasti kolahtaisi, vaikka sitä ei lopullisesti tiedä etukäteen.

Olen aina ihan nuoruuden jälkeen pitänyt 1.5-2.5v tauon eron ja tapailun aloittamisen välillä. Ja yleensä ”testaan” olenko toipunut jo ennen kuin oikeasti lähden uutta ihmistä edes miettimään. Nuorena olin hölmö ja silloin kävi yhden kerran, että ystävän miehen kaveri oli hyvin ihastunut minuun. Päädyimme bileistä nukkumaan minun luokseni, mutta pussailua enempää ei sattunut eikä numeroa vaihdettu aamulla. Mies näki vaivan numeron saamiseksi (joutui kertomaan että oli päätynyt luokseni… olimme vain lähteneet samaan aikaan bussille). Sitten kun soitti ja ilmoitti, että on hirvittävän ihastunut ja haluaisi tutustua vakavasti… tunsin itseni todella paskapääksi kun jouduin sanomaan, että eron tunteet tuli ryöppynä pintaan (ne todella tuli) enkä vaan pysty nyt aloittamaan mitään vähään aikaan. Miehessä ei ollut vikaa, en vain siinä hetkessä pystynyt. Sen jälkeen opin hoitamaan omat tunteeni kuntoon ennen kuin edes ajattelen miehiä. Kun pöytä on vakaa, on paljon helpompi rakentaa sen varaan uutta!

BTW: uusi suhde voi auttaa ihastumisen unohtamiseen, mutta syvempään rakkauteen ei auta kuin aika. P:stä, mutta niin se vaan tahtoo olla. Erot tai vanhat rakastumiset ei itsellä enää aiheuta hetkellä tunneryöppyä, vaan muut asiat.

Emberizi kirjoitti:

Kun mietin vähän enemmän tunteita, oma strategiani on ehkä sinun ja randombypasser välistä.

On paljon asioita, jossa tunteet toimii itselläni niin kuin RBP sanoo. Työssä onnistumiset, työssä epäonnistumiset, tavalliset erimielisyydet (kovin paljon niitä ei ole), lasten kiukuttelut ja moni muu arkipäivän pikku asia. Sama koskee luultavasti kevyttä ihastusta tai treffailua, jossa tunteet ei ole heränneet. Siis asioissa, jotka ei horjuta ”pöytää” millään tavalla.

Sitten on isot asiat, joihin omalla kohdalla järkeistäminen ei vaan toimi. Järkeistää voi, mutta silti tunne elää omaa elämäänsä ja voi myös yllättää. Näitä on rakastuminen tai sitä edeltävä ihastuminen, omat kipeät pisteet, läheisten vakavat sairaudet ja kuolema ainakin.

Kun rakastuu syvästi mennään hallitsemattomalle alueeelle. Pitkässä parisuhteessakin voi olla ilman syvää voimallista rakastumista, vaikka se hävettää myöntää. 😔 Se on myös rakkautta, mutta kovin erilaista eikä
omaa maailmaa järisyttävää. Ero syvästä rakkaudesta on maanjäristys, mutta miedommassa rakkaudessa eron saattaa pystyä käsittelemään jopa RBP:n tyyppisellä metodilla. Yleensä miedossa rakkaus-versioissa tunteet alkaa syttyä vasta seksissä…. Olenkin paljon miettinyt, että onko seksi hyvä idea ennen kuin tunteet ovat jo syttyneet. Ei siksi että intiimissä läheisyydessä olisi jotain pahaa, ei ole! Vaan siksi, että vääristääkö seksi oksitosiinin ja muiden läheisyyshormonien takia tunteita? En tiedä….Kun rakastuu voimalla, se tapahtuu usein jo paljon ennen kuin ollaan iholla, mutta irl kohtaamista se edellyttää toki. Ihastua voi persoonaan voi ilman oikeaa elämää ja intuitio voi sanoa, että luultavasti kolahtaisi, vaikka sitä ei lopullisesti tiedä etukäteen.

Olen aina ihan nuoruuden jälkeen pitänyt 1.5-2.5v tauon eron ja tapailun aloittamisen välillä. Ja yleensä ”testaan” olenko toipunut jo ennen kuin oikeasti lähden uutta ihmistä edes miettimään. Nuorena olin hölmö ja silloin kävi yhden kerran, että ystävän miehen kaveri oli hyvin ihastunut minuun. Päädyimme bileistä nukkumaan minun luokseni, mutta pussailua enempää ei sattunut eikä numeroa vaihdettu aamulla. Mies näki vaivan numeron saamiseksi (joutui kertomaan että oli päätynyt luokseni… olimme vain lähteneet samaan aikaan bussille). Sitten kun soitti ja ilmoitti, että on hirvittävän ihastunut ja haluaisi tutustua vakavasti… tunsin itseni todella paskapääksi kun jouduin sanomaan, että eron tunteet tuli ryöppynä pintaan (ne todella tuli) enkä vaan pysty nyt aloittamaan mitään vähään aikaan. Miehessä ei ollut vikaa, en vain siinä hetkessä pystynyt. Sen jälkeen opin hoitamaan omat tunteeni kuntoon ennen kuin edes ajattelen miehiä. Kun pöytä on vakaa, on paljon helpompi rakentaa sen varaan uutta!

BTW: uusi suhde voi auttaa ihastumisen unohtamiseen, mutta syvempään rakkauteen ei auta kuin aika. P:stä, mutta niin se vaan tahtoo olla. Erot tai vanhat rakastumiset ei itsellä enää aiheuta hetkellä tunneryöppyä, vaan muut asiat.

Lue lisää

Oletko horoskoopiltasi neitsyt? Meillä kun tuntuu olevan ihan sama tyyli, ei voi aloittaa parisuhdetta kun edellisen loppuminen on tuntunut "pieneltä kuolemalta". Sellaisen jälkeen on kyllä tullut hoidettua miehisten halujen tyydyttämistä eri kohteisiin mutta se rakastuminen uudelleen vie tuskaisen ajan koska itse ei ole siihen vielä valmis, vastaanotto ei ole kunnossa. No, kuka nyt haluaisi autollakaan kolaroida ihan jokainen päivä, tai viikko, kuukausi tai vuosi?

Sinä olet nainen joka herättää ainakin minussa tunteita (kirjoitetun tekstin muodossa), harva sen tekee.


AV

Anonyymi kirjoitti:

Oletko horoskoopiltasi neitsyt? Meillä kun tuntuu olevan ihan sama tyyli, ei voi aloittaa parisuhdetta kun edellisen loppuminen on tuntunut "pieneltä kuolemalta". Sellaisen jälkeen on kyllä tullut hoidettua miehisten halujen tyydyttämistä eri kohteisiin mutta se rakastuminen uudelleen vie tuskaisen ajan koska itse ei ole siihen vielä valmis, vastaanotto ei ole kunnossa. No, kuka nyt haluaisi autollakaan kolaroida ihan jokainen päivä, tai viikko, kuukausi tai vuosi?

Sinä olet nainen joka herättää ainakin minussa tunteita (kirjoitetun tekstin muodossa), harva sen tekee.


AV

Lue lisää

Ja tuohon...

" Ei siksi että intiimissä läheisyydessä olisi jotain pahaa, ei ole! Vaan siksi, että vääristääkö seksi oksitosiinin ja muiden läheisyyshormonien takia tunteita? En tiedä….Kun rakastuu voimalla, se tapahtuu usein jo paljon ennen kuin ollaan iholla, mutta irl kohtaamista se edellyttää toki. Ihastua voi persoonaan voi ilman oikeaa elämää ja intuitio voi sanoa, että luultavasti kolahtaisi, vaikka sitä ei lopullisesti tiedä etukäteen"

Tuo on mielestäni hipauksen liian syvällistä ajattelua. Tärkeintä on ettet vahingoita itseäsi tai sitä mitä nyt olet. Suojele itseäsi koska tunteet voivat viedä, kukaan meistä ei tiedä miten tunteet toimisivat arkielämässä. Tuskin koskaan, on sitten tavattu baarissa, laskettelurinteessä, kadulla tai tällä palstalla. Huonoin vaihtoehto on tämä palsta, et saa kokonaisuutta heti tietoosi, on vain ihmisen aivot ja se mitä toinen henkilö asioista ajattelisi.

Voiko ihastua vain aivoihin, ajatteluun tai siihen miten yhteneväiset tunnesiteet kirjoittamisesta tulisi. Ehkä, kyllä ja ei. Loppuarviointiin vaikuttaa niin moni asia etten tiedä miten kaikki menisi vaikka esimerksi tällä palstalla ihastuisi, rakastuisi tai jotain siltä väliltä.

Kyllä, elämä on ja sen kuuluukin olla sitä:)

AV

Aloituksella "ihminen vastaa omista tunteistaan ja tunnereaktioistaan!" mielestäni tarkoitettiin, ettei saa syyttää toista omista tunteista ja purkaa niitä ikävällä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksella "ihminen vastaa omista tunteistaan ja tunnereaktioistaan!" mielestäni tarkoitettiin, ettei saa syyttää toista omista tunteista ja purkaa niitä ikävällä toiseen.

Lue lisää

Ikävällä vai ikävillä teoilla?
Ikävän ymmärrän koska sehän kestää joskus vuosia, ikävää tekoa en ymmärrä koska olisi itse ollut osallisena ja jokaisella on oma oikeus tehdä mitä vaan ja milloin vaan. Jos haluaa hyvää on oltava toisen tunteiden arvoinen, yksinkertaista? Jos ei ole, ei silläkään ole merkitystä, niin ei ole vain suotu ja matka jatkuu. Emme voi hallinnoida toisia, voimme vain toivoa että riittäisimme suhteessa siihen mitä itse haluamme.


AV

Emberizi kirjoitti:

Kun mietin vähän enemmän tunteita, oma strategiani on ehkä sinun ja randombypasser välistä.

On paljon asioita, jossa tunteet toimii itselläni niin kuin RBP sanoo. Työssä onnistumiset, työssä epäonnistumiset, tavalliset erimielisyydet (kovin paljon niitä ei ole), lasten kiukuttelut ja moni muu arkipäivän pikku asia. Sama koskee luultavasti kevyttä ihastusta tai treffailua, jossa tunteet ei ole heränneet. Siis asioissa, jotka ei horjuta ”pöytää” millään tavalla.

Sitten on isot asiat, joihin omalla kohdalla järkeistäminen ei vaan toimi. Järkeistää voi, mutta silti tunne elää omaa elämäänsä ja voi myös yllättää. Näitä on rakastuminen tai sitä edeltävä ihastuminen, omat kipeät pisteet, läheisten vakavat sairaudet ja kuolema ainakin.

Kun rakastuu syvästi mennään hallitsemattomalle alueeelle. Pitkässä parisuhteessakin voi olla ilman syvää voimallista rakastumista, vaikka se hävettää myöntää. 😔 Se on myös rakkautta, mutta kovin erilaista eikä
omaa maailmaa järisyttävää. Ero syvästä rakkaudesta on maanjäristys, mutta miedommassa rakkaudessa eron saattaa pystyä käsittelemään jopa RBP:n tyyppisellä metodilla. Yleensä miedossa rakkaus-versioissa tunteet alkaa syttyä vasta seksissä…. Olenkin paljon miettinyt, että onko seksi hyvä idea ennen kuin tunteet ovat jo syttyneet. Ei siksi että intiimissä läheisyydessä olisi jotain pahaa, ei ole! Vaan siksi, että vääristääkö seksi oksitosiinin ja muiden läheisyyshormonien takia tunteita? En tiedä….Kun rakastuu voimalla, se tapahtuu usein jo paljon ennen kuin ollaan iholla, mutta irl kohtaamista se edellyttää toki. Ihastua voi persoonaan voi ilman oikeaa elämää ja intuitio voi sanoa, että luultavasti kolahtaisi, vaikka sitä ei lopullisesti tiedä etukäteen.

Olen aina ihan nuoruuden jälkeen pitänyt 1.5-2.5v tauon eron ja tapailun aloittamisen välillä. Ja yleensä ”testaan” olenko toipunut jo ennen kuin oikeasti lähden uutta ihmistä edes miettimään. Nuorena olin hölmö ja silloin kävi yhden kerran, että ystävän miehen kaveri oli hyvin ihastunut minuun. Päädyimme bileistä nukkumaan minun luokseni, mutta pussailua enempää ei sattunut eikä numeroa vaihdettu aamulla. Mies näki vaivan numeron saamiseksi (joutui kertomaan että oli päätynyt luokseni… olimme vain lähteneet samaan aikaan bussille). Sitten kun soitti ja ilmoitti, että on hirvittävän ihastunut ja haluaisi tutustua vakavasti… tunsin itseni todella paskapääksi kun jouduin sanomaan, että eron tunteet tuli ryöppynä pintaan (ne todella tuli) enkä vaan pysty nyt aloittamaan mitään vähään aikaan. Miehessä ei ollut vikaa, en vain siinä hetkessä pystynyt. Sen jälkeen opin hoitamaan omat tunteeni kuntoon ennen kuin edes ajattelen miehiä. Kun pöytä on vakaa, on paljon helpompi rakentaa sen varaan uutta!

BTW: uusi suhde voi auttaa ihastumisen unohtamiseen, mutta syvempään rakkauteen ei auta kuin aika. P:stä, mutta niin se vaan tahtoo olla. Erot tai vanhat rakastumiset ei itsellä enää aiheuta hetkellä tunneryöppyä, vaan muut asiat.

Lue lisää

Miksi pitäisi unohtaa vanha ihastuminen tai rakkaus?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi unohtaa vanha ihastuminen tai rakkaus?

Ei sitä unohda koska ilman sitä menneisyyttä emme olisi sellaisia kun nyt olemme.
Kunnioittakaamme myös menneisyyttä, niin hyvässä kuin myös pahassa.


AV

Anonyymi kirjoitti:

Oletko horoskoopiltasi neitsyt? Meillä kun tuntuu olevan ihan sama tyyli, ei voi aloittaa parisuhdetta kun edellisen loppuminen on tuntunut "pieneltä kuolemalta". Sellaisen jälkeen on kyllä tullut hoidettua miehisten halujen tyydyttämistä eri kohteisiin mutta se rakastuminen uudelleen vie tuskaisen ajan koska itse ei ole siihen vielä valmis, vastaanotto ei ole kunnossa. No, kuka nyt haluaisi autollakaan kolaroida ihan jokainen päivä, tai viikko, kuukausi tai vuosi?

Sinä olet nainen joka herättää ainakin minussa tunteita (kirjoitetun tekstin muodossa), harva sen tekee.


AV

Lue lisää

En ole neitsyt. Uskotko horoskooppeihin?

Viimeisin parisuhteeni ero ei ollut pieni kuolema, pettymys ero tietysti oli, mutta olin itse se lähtevä osapuoli. Halusin itse pois ja olin jo monta vuotta aiemmin todennut, ettei parisuhdetta pysty korjaamaan vaikka mitä tekisi. Kun ero oli viimein selvä, olin jo käsitellyt asiaan aivan loppuun. Nyt käsittelyä on takana jo 4-5v. Sitä aiemmissa suhteissa käsiteltävää on ollut enemmän, kun asiat sattui nopeammin ja ehkä kyky käsitellä kasvaa ajan kanssa.

Uskon, että jos liian aikaisin alkaa uuteen, on vaara päätyä huonoon vaihtoehtoon kun rikkinäisenä ei näe objektiivisesti ja perustarpeet huutaa kirkuen vajettaan. Silloin on helppo ajautua myös vahingollisiin suhteisiin. Tietysti vahingollinen suhde on mahdollinen vain jos törmää päihdeongelmaiseen, narsistiin, persoonallishäiriöiseen, sarjapettäjään, väkivaltaiseen, sairaalloisen mustasukkaiseen tai vakavasti mt-ongelmaiseen (ihminen ei voi sairaudelleen mitään, mutta kumppani se kuormittaa kohtuuttomasti silti). Tavallisten empaattisten ihmisten kanssa suhteet ei ole koskaan vahingollisia.

Suojelen siis ensisijaisesti itseäni sillä etten ryntää suhteesta toiseen. Ennen kuin on valmis uuteen pitää olla niin ehjä, että kestää vaurioitta pettymyksen, jos kaikki ei menekään maaliin asti. Harvoinhan tarinat kuitenkaan päättyy taivaan rantaan ratsastavaan prinssiin ja puolen valtakuntaan. 😆 Ja pitää pystyä arvostamaan itseään ettei tyydy liian vähään.

Toinen asia mitä ajattelen, on se toinen osapuoli. En halua joutua tarkoituksella tilanteeseen, että satutan toista ja annan ymmärtää olevani valmis, vaikka tiedän hyvin etten ole. Tietysti sen voi sanoa suoraan, kuten sinä teet, jolloin vastapuoli tietää asian ja päättää itse miten siihen suhtautuu.

Voin sanoa omalta puolelta myös, että jotain visusti kiinni ollutta olet minussa saanut ravisteltua auki ja se hämmentää. Sekään ei ole tavallista. En viitsi avoimessa mediassa lähteä sen enempää selittämään, menee liian henkilökohtaiseksi. Niin ja kirjoittajana kiehdot, se varmaan on selvää jo vastauksien lukumäärän mukaan. Se mikä sinussa pelottaa, on se että löydät kipeän ja vajaan pisteeni. En tiedä onko se tietoista vai osuuko tunnemaailma vaan niin hyvin yhteen, että se mitä tarjoat itsestäsi osuu siihen kipeään ja yleensä hyvin piilotettuun kohtaan. Tunnemaailman osuminen voi olla yhtä hyvin avain jumalalliseen tunneyhteyteen (onnistuessaan) tai sitten erittäin kovaan kipuun (satuttaessaan). Olen höylillä päällä tänään, kolmas. ♥️

Tiedän itse puhuvani siinä mielessä höpöjä, että olemme anonyymejä palstalla. Silti tunne mitä tulee on jollain tasolla tosi ja aito. Elämä on.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävällä vai ikävillä teoilla?
Ikävän ymmärrän koska sehän kestää joskus vuosia, ikävää tekoa en ymmärrä koska olisi itse ollut osallisena ja jokaisella on oma oikeus tehdä mitä vaan ja milloin vaan. Jos haluaa hyvää on oltava toisen tunteiden arvoinen, yksinkertaista? Jos ei ole, ei silläkään ole merkitystä, niin ei ole vain suotu ja matka jatkuu. Emme voi hallinnoida toisia, voimme vain toivoa että riittäisimme suhteessa siihen mitä itse haluamme.


AV

Lue lisää

Ikävällä tavalla toiseen piti kirjoittaa edelliseen.

Tarkoitin syyttämisellä sitä, että riidellessä huutaa vihaisena "teet minut aina vihaiseksi”.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tuohon...

" Ei siksi että intiimissä läheisyydessä olisi jotain pahaa, ei ole! Vaan siksi, että vääristääkö seksi oksitosiinin ja muiden läheisyyshormonien takia tunteita? En tiedä….Kun rakastuu voimalla, se tapahtuu usein jo paljon ennen kuin ollaan iholla, mutta irl kohtaamista se edellyttää toki. Ihastua voi persoonaan voi ilman oikeaa elämää ja intuitio voi sanoa, että luultavasti kolahtaisi, vaikka sitä ei lopullisesti tiedä etukäteen"

Tuo on mielestäni hipauksen liian syvällistä ajattelua. Tärkeintä on ettet vahingoita itseäsi tai sitä mitä nyt olet. Suojele itseäsi koska tunteet voivat viedä, kukaan meistä ei tiedä miten tunteet toimisivat arkielämässä. Tuskin koskaan, on sitten tavattu baarissa, laskettelurinteessä, kadulla tai tällä palstalla. Huonoin vaihtoehto on tämä palsta, et saa kokonaisuutta heti tietoosi, on vain ihmisen aivot ja se mitä toinen henkilö asioista ajattelisi.

Voiko ihastua vain aivoihin, ajatteluun tai siihen miten yhteneväiset tunnesiteet kirjoittamisesta tulisi. Ehkä, kyllä ja ei. Loppuarviointiin vaikuttaa niin moni asia etten tiedä miten kaikki menisi vaikka esimerksi tällä palstalla ihastuisi, rakastuisi tai jotain siltä väliltä.

Kyllä, elämä on ja sen kuuluukin olla sitä:)

AV

Lue lisää

Tiedän hyvin, varsin hyvin, että oikea elämä on se mikä ratkaisee. AINA. Itselläni pelkkä ihon tuoksu ratkaisee onko fyysistä kemiaa henkisen kemian lisäksi. Enkä edes lähtisi noin vaan jonkun hohtokeilattavaksi. Joku itsesuojeluvaisto pitää olla, kunnes tietää toisesta muutakin kuin nimimerkin.

Se mikä vain pisti hämilleen, oliko se toissapäivänä vai miten, oli tunneyhteyden osuminen ja itsellekin yllättävä pisto sokeaan kohtaani.

Olen tunneihmiseksi melkein inhorealisti, enkä alan leijumaan (oikeasti) pilvilinnoissa. Silti… olen hämilläni.

Emberizi kirjoitti:

En ole neitsyt. Uskotko horoskooppeihin?

Viimeisin parisuhteeni ero ei ollut pieni kuolema, pettymys ero tietysti oli, mutta olin itse se lähtevä osapuoli. Halusin itse pois ja olin jo monta vuotta aiemmin todennut, ettei parisuhdetta pysty korjaamaan vaikka mitä tekisi. Kun ero oli viimein selvä, olin jo käsitellyt asiaan aivan loppuun. Nyt käsittelyä on takana jo 4-5v. Sitä aiemmissa suhteissa käsiteltävää on ollut enemmän, kun asiat sattui nopeammin ja ehkä kyky käsitellä kasvaa ajan kanssa.

Uskon, että jos liian aikaisin alkaa uuteen, on vaara päätyä huonoon vaihtoehtoon kun rikkinäisenä ei näe objektiivisesti ja perustarpeet huutaa kirkuen vajettaan. Silloin on helppo ajautua myös vahingollisiin suhteisiin. Tietysti vahingollinen suhde on mahdollinen vain jos törmää päihdeongelmaiseen, narsistiin, persoonallishäiriöiseen, sarjapettäjään, väkivaltaiseen, sairaalloisen mustasukkaiseen tai vakavasti mt-ongelmaiseen (ihminen ei voi sairaudelleen mitään, mutta kumppani se kuormittaa kohtuuttomasti silti). Tavallisten empaattisten ihmisten kanssa suhteet ei ole koskaan vahingollisia.

Suojelen siis ensisijaisesti itseäni sillä etten ryntää suhteesta toiseen. Ennen kuin on valmis uuteen pitää olla niin ehjä, että kestää vaurioitta pettymyksen, jos kaikki ei menekään maaliin asti. Harvoinhan tarinat kuitenkaan päättyy taivaan rantaan ratsastavaan prinssiin ja puolen valtakuntaan. 😆 Ja pitää pystyä arvostamaan itseään ettei tyydy liian vähään.

Toinen asia mitä ajattelen, on se toinen osapuoli. En halua joutua tarkoituksella tilanteeseen, että satutan toista ja annan ymmärtää olevani valmis, vaikka tiedän hyvin etten ole. Tietysti sen voi sanoa suoraan, kuten sinä teet, jolloin vastapuoli tietää asian ja päättää itse miten siihen suhtautuu.

Voin sanoa omalta puolelta myös, että jotain visusti kiinni ollutta olet minussa saanut ravisteltua auki ja se hämmentää. Sekään ei ole tavallista. En viitsi avoimessa mediassa lähteä sen enempää selittämään, menee liian henkilökohtaiseksi. Niin ja kirjoittajana kiehdot, se varmaan on selvää jo vastauksien lukumäärän mukaan. Se mikä sinussa pelottaa, on se että löydät kipeän ja vajaan pisteeni. En tiedä onko se tietoista vai osuuko tunnemaailma vaan niin hyvin yhteen, että se mitä tarjoat itsestäsi osuu siihen kipeään ja yleensä hyvin piilotettuun kohtaan. Tunnemaailman osuminen voi olla yhtä hyvin avain jumalalliseen tunneyhteyteen (onnistuessaan) tai sitten erittäin kovaan kipuun (satuttaessaan). Olen höylillä päällä tänään, kolmas. ♥️

Tiedän itse puhuvani siinä mielessä höpöjä, että olemme anonyymejä palstalla. Silti tunne mitä tulee on jollain tasolla tosi ja aito. Elämä on.

Lue lisää

Tämä on yhtä aitoa mitä normaalissa elämässä, poikkeaa vain siitä ettemme katso toisiamme silmiin kun keskustelemme tai tiedosta keitä olemme (ainakaan minä).
Meissä on paljon samaa, olemme kokeneet samoja asioita iloineen ja pettymyksineen.
Luo ehkä yhteisen maailmankuvan ja arvojärjestyksen huolimatta siitä että voimme joskus myös hassutella. Kukaan ei ole täydellinen, en ainakaan minä. Enkä toivo että sinäkään sitä olisit tai tuntisit olevasi. Nyt kun olet saanut huomion mieheltä on sinun tehtäväsi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, arvioida enemmän ja haastaa epämukavuusalueelle:)

Mutta mukava olet, kiitos jo siitä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi unohtaa vanha ihastuminen tai rakkaus?

”Miksi pitäisi unohtaa vanha ihastuminen tai rakkaus” No otetaan yksi esimerkki:

Päätön rakastuminen. Ei suunniteltu. Kuitenkaan EI mitään toivoa suhteesta eikä edes suudelmasta. Realiteetin on hyvin selvät, mitään ei tule. Tunteille ei voi mitään, se kestää sen kuin kestää. Silti, jos halut jäädä tunteeseen, se ei tule varmasti loppumaan! Haluatko sitoa itsesi kurjuuteen ja haaveeseen, jolla ei ole mitään mahdollisuutta toteutua? Vai yritätkö mielummin yrittää siirtyä eteenpäin kun vaan pystyt itse siihen?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on yhtä aitoa mitä normaalissa elämässä, poikkeaa vain siitä ettemme katso toisiamme silmiin kun keskustelemme tai tiedosta keitä olemme (ainakaan minä).
Meissä on paljon samaa, olemme kokeneet samoja asioita iloineen ja pettymyksineen.
Luo ehkä yhteisen maailmankuvan ja arvojärjestyksen huolimatta siitä että voimme joskus myös hassutella. Kukaan ei ole täydellinen, en ainakaan minä. Enkä toivo että sinäkään sitä olisit tai tuntisit olevasi. Nyt kun olet saanut huomion mieheltä on sinun tehtäväsi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, arvioida enemmän ja haastaa epämukavuusalueelle:)

Mutta mukava olet, kiitos jo siitä.

AV

Lue lisää

Paha moka, mukava = ihana.
Tiedostan ettet leiju pilvissä, silti tunteella lähetetty menee usein tunteisiin jos on yhteys.

AV

Emberizi kirjoitti:

Tiedän hyvin, varsin hyvin, että oikea elämä on se mikä ratkaisee. AINA. Itselläni pelkkä ihon tuoksu ratkaisee onko fyysistä kemiaa henkisen kemian lisäksi. Enkä edes lähtisi noin vaan jonkun hohtokeilattavaksi. Joku itsesuojeluvaisto pitää olla, kunnes tietää toisesta muutakin kuin nimimerkin.

Se mikä vain pisti hämilleen, oliko se toissapäivänä vai miten, oli tunneyhteyden osuminen ja itsellekin yllättävä pisto sokeaan kohtaani.

Olen tunneihmiseksi melkein inhorealisti, enkä alan leijumaan (oikeasti) pilvilinnoissa. Silti… olen hämilläni.

Lue lisää

Aivoituksesi sai myös jotain aukenemaan sisältäni joten tasoissa ollaan.
Luulen ihmisen olevan jokin hitsipuikko joka ajan kuluessa peittyy suojaavalla kuonalla. Tarvitaan vain oikea virran määrä, sopiva maadoitus ja kova isku joka puikon päässä olevan kuonan rikkoo ja syntyy silmät sokaiseva valokaari.

Outoa, ehkä olen ollut sanojasi vailla.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on yhtä aitoa mitä normaalissa elämässä, poikkeaa vain siitä ettemme katso toisiamme silmiin kun keskustelemme tai tiedosta keitä olemme (ainakaan minä).
Meissä on paljon samaa, olemme kokeneet samoja asioita iloineen ja pettymyksineen.
Luo ehkä yhteisen maailmankuvan ja arvojärjestyksen huolimatta siitä että voimme joskus myös hassutella. Kukaan ei ole täydellinen, en ainakaan minä. Enkä toivo että sinäkään sitä olisit tai tuntisit olevasi. Nyt kun olet saanut huomion mieheltä on sinun tehtäväsi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, arvioida enemmän ja haastaa epämukavuusalueelle:)

Mutta mukava olet, kiitos jo siitä.

AV

Lue lisää

” Nyt kun olet saanut huomion mieheltä on sinun tehtäväsi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, arvioida enemmän ja haastaa epämukavuusalueelle:)”

Kuulepas nyt, olen ollut treffeillä 3 kertaa 10v sitten (ennen kuin pariuduin taas) (ja ehkä jokunen pussailukokemus-ilman treffejä, tunnustan) ja sitä ennen yli 20v sitten. En siis yhtään ymmärrä yhtään mitään pelejä, haastamisia ja muita koreografioita. 😉 Sorry 😂

Joko tarvitsen jonkun mies ja nainen 2020-luvulla oppaan 😆tai sitten valitsen olla oma itseni ja sanon asiat suoraan, sitä mukaa kun ajankohtaiseksi tulee. Eihän nuo pari viimeistään kommenttia tainnut ihan tyylipuhtaasti mennä nekään. 😂 Minkäs teet.

Emberizi kirjoitti:

” Nyt kun olet saanut huomion mieheltä on sinun tehtäväsi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, arvioida enemmän ja haastaa epämukavuusalueelle:)”

Kuulepas nyt, olen ollut treffeillä 3 kertaa 10v sitten (ennen kuin pariuduin taas) (ja ehkä jokunen pussailukokemus-ilman treffejä, tunnustan) ja sitä ennen yli 20v sitten. En siis yhtään ymmärrä yhtään mitään pelejä, haastamisia ja muita koreografioita. 😉 Sorry 😂

Joko tarvitsen jonkun mies ja nainen 2020-luvulla oppaan 😆tai sitten valitsen olla oma itseni ja sanon asiat suoraan, sitä mukaa kun ajankohtaiseksi tulee. Eihän nuo pari viimeistään kommenttia tainnut ihan tyylipuhtaasti mennä nekään. 😂 Minkäs teet.

Lue lisää

Saat täyden kympin kommentistasi.
Miksi tunnen vetovoimaa vaikeisiin naisiin?

AV

Anonyymi kirjoitti:

Aivoituksesi sai myös jotain aukenemaan sisältäni joten tasoissa ollaan.
Luulen ihmisen olevan jokin hitsipuikko joka ajan kuluessa peittyy suojaavalla kuonalla. Tarvitaan vain oikea virran määrä, sopiva maadoitus ja kova isku joka puikon päässä olevan kuonan rikkoo ja syntyy silmät sokaiseva valokaari.

Outoa, ehkä olen ollut sanojasi vailla.

AV

Lue lisää

Kun uskaltaa olla haavoittuva ja tarvitseva, ehkä pääsee pintaa syvemmälle? Elämän suola, jota
Ilman on ruoka on terveellistä, muttei kuitenkaan kovin erikoista ja sykähdyttävää. Haavassa se kuitenkin sattuu,

Anonyymi kirjoitti:

Saat täyden kympin kommentistasi.
Miksi tunnen vetovoimaa vaikeisiin naisiin?

AV

Mutta nyt on Perjantai, hyvä päivä purkaa koko viikko:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Paha moka, mukava = ihana.
Tiedostan ettet leiju pilvissä, silti tunteella lähetetty menee usein tunteisiin jos on yhteys.

AV

Siis uskot horoskooppeihin ja telepatiaan? Ihan niin kuin olisin aistivani pientä pelin tynkää? Mutten pahalla ajatuksella tietenkään. 😉 Jos en olisi jo tänään ollut jo muutenkin höylillä päällä, saattaisin tiputella vielä neljännen lisää sarjaan, mutta pitää joku tolkku sentään pitää.

Uskot siis tuntevasi mitä ajattelen ainakin jollain tasolla? Olispa hauska kuulla mitä luulet, mutta toisaalta en kyllä haluaisi kaikkien lukevan minua kuin avointa kirjaa. 🤭

Anonyymi kirjoitti:

Saat täyden kympin kommentistasi.
Miksi tunnen vetovoimaa vaikeisiin naisiin?

AV

Hah hah, vai vaikeisiin. 🤣 Olisko pelitaidottomaan parempi ilmaisu? Pelaamaan oppii, jos jaksaa opetella peliin säännöt. Vähän niin kuin shakki.

Pitänee kohta käydä katsomassa, että isot syö iltapalaa. Eivät enää tarvitse paapomista, mutta silti pitää olla joskus läsnäkin.

Emberizi kirjoitti:

Siis uskot horoskooppeihin ja telepatiaan? Ihan niin kuin olisin aistivani pientä pelin tynkää? Mutten pahalla ajatuksella tietenkään. 😉 Jos en olisi jo tänään ollut jo muutenkin höylillä päällä, saattaisin tiputella vielä neljännen lisää sarjaan, mutta pitää joku tolkku sentään pitää.

Uskot siis tuntevasi mitä ajattelen ainakin jollain tasolla? Olispa hauska kuulla mitä luulet, mutta toisaalta en kyllä haluaisi kaikkien lukevan minua kuin avointa kirjaa. 🤭

Lue lisää

Hmm...toki olisi mukava kertoa mitä ajattelen ihan kasvotusten.
Mutta ei kai alle viikon kirjoittelulla sentään...

AV

Emberizi kirjoitti:

Hah hah, vai vaikeisiin. 🤣 Olisko pelitaidottomaan parempi ilmaisu? Pelaamaan oppii, jos jaksaa opetella peliin säännöt. Vähän niin kuin shakki.

Pitänee kohta käydä katsomassa, että isot syö iltapalaa. Eivät enää tarvitse paapomista, mutta silti pitää olla joskus läsnäkin.

Lue lisää

Toki, älä anna palstailun häiritä normaalia arkea ja sen tarpeita.
Ymmärrän ja arvostan. Muista että miehet kyllä odottavat, oma elämä ensin.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hmm...toki olisi mukava kertoa mitä ajattelen ihan kasvotusten.
Mutta ei kai alle viikon kirjoittelulla sentään...

AV

En ole koskaan ollut aikarajojen ja koreografioiden kannattaja. Jonkun kanssa pääsee samaan vuorokaudessa kuin toisen kanssa 3 kuukaudessa ja kolmannen kanssa ei koskaan. Uskon pitkälle intuitioon ja siihen tuntuuko joku asia oikealta. Silti en tiedä uskaltaisinko noin vaan lähteä… sitähän sinä kysyt. 😉

Kokisin turvallisempana jutella ensin vähän suljetummin asioista, vaikka sitä varten luodulla maililla. On paljon asioita, joita ei voi tai kannata sanoa täällä julkisesti. Tietysti keskustelun täytyy onnistua luottamuksella, se on lähtökohta. Voi löytyä asioita, joita jompikumpi kokee esteenä tai ainakin joutuu hetken nielaisemaan. Tai elinympyräni voi olla sinusta liian erilaiset. Jos jotain isompaa tulee ilmi, kannattako anonyyymin suojaa edes rikkoa, vaikka tunneyhteys kuinka kutkuttelisi? Ehkä luottamus syvenee, kun näkee aivon sijasta kokonaisemman ihmisen? Niin ainakin kuvittelisin. Sinänsä turha myöskään etukäteen pelätä liikaa omaa kelpaavuuttaan, ei aina voi osua kuitenkaan. Asiat selviävät vain tutustumalla siihen kokonaisempaan ihmiseen.

Olen vähän hassu sekoitus sekä jalat massa että tunteella käyvää ihmistä. Pelkään ja haluan samaan aikaan. Enkä oikein tiedän kumpaa tunnetta seuraisin. Aikamoinen päivä muuten.

Emberizi kirjoitti:

En ole koskaan ollut aikarajojen ja koreografioiden kannattaja. Jonkun kanssa pääsee samaan vuorokaudessa kuin toisen kanssa 3 kuukaudessa ja kolmannen kanssa ei koskaan. Uskon pitkälle intuitioon ja siihen tuntuuko joku asia oikealta. Silti en tiedä uskaltaisinko noin vaan lähteä… sitähän sinä kysyt. 😉

Kokisin turvallisempana jutella ensin vähän suljetummin asioista, vaikka sitä varten luodulla maililla. On paljon asioita, joita ei voi tai kannata sanoa täällä julkisesti. Tietysti keskustelun täytyy onnistua luottamuksella, se on lähtökohta. Voi löytyä asioita, joita jompikumpi kokee esteenä tai ainakin joutuu hetken nielaisemaan. Tai elinympyräni voi olla sinusta liian erilaiset. Jos jotain isompaa tulee ilmi, kannattako anonyyymin suojaa edes rikkoa, vaikka tunneyhteys kuinka kutkuttelisi? Ehkä luottamus syvenee, kun näkee aivon sijasta kokonaisemman ihmisen? Niin ainakin kuvittelisin. Sinänsä turha myöskään etukäteen pelätä liikaa omaa kelpaavuuttaan, ei aina voi osua kuitenkaan. Asiat selviävät vain tutustumalla siihen kokonaisempaan ihmiseen.

Olen vähän hassu sekoitus sekä jalat massa että tunteella käyvää ihmistä. Pelkään ja haluan samaan aikaan. Enkä oikein tiedän kumpaa tunnetta seuraisin. Aikamoinen päivä muuten.

Lue lisää

Jep, ja minä taas olen ihan hullu. Jos treffattaisiin ehdottaisin varmaan jotain kylpylän höyrysaunaa "x" melkein alastomana ja sen jälkeen illallista. Punaiset posket kummallakin treffeistä tapahtuisi mitä tahansa:)
Älä ota painetta tästä kirjoittelusta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Jep, ja minä taas olen ihan hullu. Jos treffattaisiin ehdottaisin varmaan jotain kylpylän höyrysaunaa "x" melkein alastomana ja sen jälkeen illallista. Punaiset posket kummallakin treffeistä tapahtuisi mitä tahansa:)
Älä ota painetta tästä kirjoittelusta.

AV

Lue lisää

Apua sun kanssa, 🤭 kas kun ei kokovartalohierontaa vierekkäisissä pöydissä pyyhkeen varassa 😊 Klassinen ensitapaaminen…. oletko sä aina noin hurja? Onneksi uimahallit ja kylpylät on varmaan suljettuna. 🤣 Mussa asuu piilossa pieni yllytyshullu, joskus on esim. tullut mentyä avantoon nuorena 20 krt peräkkäin vain kisan takia. Pitää siis vähän ennakoida ja varmistella ettei nyt ihan heittämällä liian punaposkiseksi kärähdä.

Sä suunnittelet selkeästi jonkun näköistä hohtokeilausta, pitäisikö mun olla varuillaan? Varo ettei tule pahoja unia, vilkas mielikuvitus voi saada alitajunnan luovaksi aamuyöstä. 😆

Emberizi kirjoitti:

Apua sun kanssa, 🤭 kas kun ei kokovartalohierontaa vierekkäisissä pöydissä pyyhkeen varassa 😊 Klassinen ensitapaaminen…. oletko sä aina noin hurja? Onneksi uimahallit ja kylpylät on varmaan suljettuna. 🤣 Mussa asuu piilossa pieni yllytyshullu, joskus on esim. tullut mentyä avantoon nuorena 20 krt peräkkäin vain kisan takia. Pitää siis vähän ennakoida ja varmistella ettei nyt ihan heittämällä liian punaposkiseksi kärähdä.

Sä suunnittelet selkeästi jonkun näköistä hohtokeilausta, pitäisikö mun olla varuillaan? Varo ettei tule pahoja unia, vilkas mielikuvitus voi saada alitajunnan luovaksi aamuyöstä. 😆

Lue lisää

Tarkasta mahtuuko uikkarit vielä:)
Mut hei, sinähän tarvitset jotain normaalista poikkeavaa?
Vai meinaatko että arkea jaksaa ilman tuollaista, jos menisi huonosti, menisit kotiin tuntuisi nykyinen puuduttava arki juhlalliselta (ihana olla kotona) tai jos menisi hyvin...mitähän siitä seuraisi? Juu, on siinä aina vaaransa.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tarkasta mahtuuko uikkarit vielä:)
Mut hei, sinähän tarvitset jotain normaalista poikkeavaa?
Vai meinaatko että arkea jaksaa ilman tuollaista, jos menisi huonosti, menisit kotiin tuntuisi nykyinen puuduttava arki juhlalliselta (ihana olla kotona) tai jos menisi hyvin...mitähän siitä seuraisi? Juu, on siinä aina vaaransa.

AV

Lue lisää

Mahtuu se, kun koko on sopiva, eikä yritä mahtua niihin vanhoihin jota käytti 17v tai edes ennen lapsia. Viime syksynä käytin sitä uikkaria jopa ihan säännöllisesti, vesi on turvallinen
ja tuttu elementti, mutta kyllä silti edes ajatus uimapukutreffeistä on hurja! Onneksi ne hallit on kiinni!

Ei mun arki ole puuduttavaa. Tuntuu, että voisi olla olla vähän vähemmän dynaamista (työ) ja aivot menee rinnakkaisista ongelmista, jotka pitää ratkaista ja raportoida viimeistään eilen, ja vetää johtopäätöksiä sormia napsauttamalla. Joskus rauhakin voi olla ihan pop.

Musta alkaa tuntua, että joko sä oot psykologi tai ammattineuvottelija ammatiltasi… Kokeilet missä mun rajat menee, ja sitten kun oot saanut mut naama punaisena ajattelemaan uimapukuensitreffejä melkein alasti hämärässä höyrysaunassa, kohta menee mikä vaan läpi. 😂

Anonyymi kirjoitti:

Tarkasta mahtuuko uikkarit vielä:)
Mut hei, sinähän tarvitset jotain normaalista poikkeavaa?
Vai meinaatko että arkea jaksaa ilman tuollaista, jos menisi huonosti, menisit kotiin tuntuisi nykyinen puuduttava arki juhlalliselta (ihana olla kotona) tai jos menisi hyvin...mitähän siitä seuraisi? Juu, on siinä aina vaaransa.

AV

Lue lisää

Hyvää yötä, varmaan oletkin jo unille ehtinyt! Osaatko kyllä osua johonkin noiden sanojesi kanssa. En tiedä oikein miten päin kiemurtelisin täällä.

Tästä voi olla samaa mieltä -tasapaino ratkaisee
ja on henkilökohtainen asia mikä on kenellekin sopiva yhdistelmä.

Siihen tarvitaan älykkyyttä.

Eihän mikään voi olla hyödyllistä jos ei ole tunteita. Ilman tunteita kaikki olisi yhdentekevää.

Pelko on tunnetila, josta on usein hyötyä; se varoittaa... vaikka vain alitajuisesti, mutt kuitenkin panee harkitsemaan tilannetta. Ainakin mun varovaisuus nousee pintaan; on joskus pelastanut pahemmilta vaurioilta.

Toisaalta en ole aina vastuussa tunteistani; sanotaan nyt esim. tulla petetyksi! Mä tunnen silloin sellaista pettymystä, ett tunne on suorastaan vihaa! Eli mun tunneskaala tekee kuperkeikan; ilosta tulee surua ja rakkaus vaihtuu vihaan. Mä en tuossa tilanteessa pysty antamaan anteeksi, joten suhde loppuu äkisti ja iäksi. Anteeksi antamaan pystyn vuosien kuluttua; tuskan/kipuilun loputtua. Mennyt on mennyttä... eikä palaa!

Kestää aikansa palautua ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eli nollata koko tunnetilani normaaliksi.
Mikä mulla sitten on normaalia, onkin ehkä erijuttu kuin useammilla ihmisillä. Tuskin kyse on sentään personallisuushäiriöstä, johtunee ilmeisesti temperamentin piirteistä.
Väsyneenä mä en nyt jaksa ruotia asiaa enempää.
trollikka

Toisen tunteista ei voi olla vastuussa, sehän nyt on ihan selvä. Se ei silti tarkoita, että voi käyttäytyä huonosti ja ilkeästi muita kohtaan.