Parisuhdeodotukset

Ajattelin ohittaa tämän päiväisen palstahärdellin ja viedä keskustelua alueelle, joka kovasti mietityttää ja joka saa tuntemaan suurehkoa rakkauden vajetta ja ehkä riittämättömyyttäkin,

Viime aikaisten kopultaatiokeskustelut ja progesteroni pitoisuuden jyrkkä nousu veressä saa yhdessä aikaan fysiologisia oireita, joita on välillä aika haastava kestää. Silti en lähde fyysisiä ja henkisiä vajeita paikkamaan baariin, summittaisen deittailuun tai tilanteessa missä ei ole toivoa onnistuq koska tiedän että sillä saavuttaa keksimäärin enemmän harmitusta kuin mitä on oikeasti vailla. Tarvitsevuuden ja vajeiden tunnistaminen itselleni saa kuitenkin aikaan sen, että tietää sisäänpäin sulkeutunut sinkkuus on vaihtumassa harkittuun avoimuuteen. Kun pohdin itse, tulee tarve peilata ajatuksia muiden aivoituksiin. Kyseessä on arvokeskustelu, mikä on tärkeää. Tiedän, että tähän tulee vastauksia, että ’riittää kun löytyy vagina’, mutta ei se kenellekään riitä pitkällä aikajänteellä. Kun suurin kuherruskuukausi on ohi, pelkästään yhtä asiaa etsivien suhteet tulee loppumaan ellei käy niin hyvä tuuri että kanista kuoriutuu juuri se mitä on tarvinnut. Jos ei jaksa ajatella, ei tähän voi aidosti vastata.

Siis asiaan: Jos pitäisi luokitella seuraavat mahdollisen kumppanin ominaisuudet luokkiin parinmuodostuksessa, miten ne jakaisitte:
1. MUST
2. SHOULD
3. Nice (plussaa muttei vaatimus)
4. Ihan sama
5. Not nice (miinusta muttei este)
6. Este

Asiat:
hyvä kroppa, kauniit/komeat kasvot, rumat tai epäsymmetriset kasvot, pitkä, lyhyt, hoikkuus, lihavuus, urheilullisuus, rintavuus, iso palkka, koulutus, omaisuus, menestys, karismaa, älykkyys, musikaalisuus, matemaattisuus, visuaalisuus, liikunnallisuus, empatiakyky, kiltteys, älykkyys, riidanhaluisuus, spontaanisuus, mustavalkoisuus, sosiaaliset taidot, lahjakkuus (jossain), keskustelutaidot, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, korkea lipido, aseksuaalisuus (tai matalat halut), hyvä kuuntelija, sama aaltopituus, mukavuus, ärhäkkyys, rakastuminen (oma), rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus, muuta-mitä?

Haasteet:
Lievät mt-ongelmat, vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, asperger, ADHD, elämänhallinnan ongelmat, uskottomuus, muuta-mitä?

Tärkeimpien asioiden luokittelu on omassa päässä selvä, mitta ei niin tärkeitä en ole itse miettinyt, Otan itse kopsun listasta ja alan laittamaan noita lokeroihin. Ehkä vastaan lopputuloksen vielä tänään?

Se mitä arvostaa ja mitä ei, ei tarkoita että ihmisen pitää olla täydellinen kelvatakseen. Mutta eri asioiden laittaminen järjestykseen saa omaa ajattelua kirkkaammaksi ja ehkä keskittyy paremmin itselleen olennaiseen. Ja ehkä samalla saa kuvaa täyttääkö itse omat kriteerinsä,

470

3604

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hmmmm.... En luokittele, vaan katson mitä se toinen on, siitä sitten seuraa... Jotain.

      • On kaksi eri asiaa luokitella ihmistä kun hän on oikeasti siinä KUIN miettiä mitä parisuhteelta ja kumppanilta odottaa.

        Vaikka odottaisi mitä, toinen voi ollakin jotain mitä ei edes osannut odottaa ja se hyvä ihmisessä tekee kokonaisuudesta ihanan ja mahtavan. Silti se, että tietää mitkä asiat on tärkeitä ehkä auttaa tunnistamaan sen helmen kun kohdalle (irl) osuu.


      • Minäkään en usko tuohon. Tuon tyyppinen on hurskastelua. Jokaisella on jotain ennakko-odotuksia kumppaniehdokkaalle.

        Vähintään yleensä ikä, sukupuoli, terveydentila jne.


      • Emberizi kirjoitti:

        On kaksi eri asiaa luokitella ihmistä kun hän on oikeasti siinä KUIN miettiä mitä parisuhteelta ja kumppanilta odottaa.

        Vaikka odottaisi mitä, toinen voi ollakin jotain mitä ei edes osannut odottaa ja se hyvä ihmisessä tekee kokonaisuudesta ihanan ja mahtavan. Silti se, että tietää mitkä asiat on tärkeitä ehkä auttaa tunnistamaan sen helmen kun kohdalle (irl) osuu.

        Voi kuulostaa hassulta, mutta ei mulla tosiaan ole mitään kriteerejä sellaisenaan. On tietysti ns. maalitaulu eli epämääräinen mielikuva "unelmien naisesta", mutta se on vain märkä päiväuni. Toki se fakta pitää, että selvästi ylipainoisen kohdalla en tunne seksuaalista kiinnostusta, mutta se ei ole luokittelu, vaan hitaasti opittu fakta.

        Kohtaan ihmisen ja jos asiat toimii, niin siitä kohtaamisesta voi syntyä jotain suurempaa.


      • Yogamies kirjoitti:

        Minäkään en usko tuohon. Tuon tyyppinen on hurskastelua. Jokaisella on jotain ennakko-odotuksia kumppaniehdokkaalle.

        Vähintään yleensä ikä, sukupuoli, terveydentila jne.

        No jos noin pilkun tarkasti pitää vääntää, niin olen umpihetero eli nainen, kiitos. Iäksi käy kaikki laillinen, terveydentilan osalta voi todeta että terveys on kiva asia.

        En ole yhtäkään kumppaniani löytänyt etsimällä, vaan kohtaamalla. Ja niin, naisia olivat kaikki, se kriteeri pitää. Ikähaitari on ollut lavea, terveydentilat mitä kelläkin.


      • randombypasser kirjoitti:

        No jos noin pilkun tarkasti pitää vääntää, niin olen umpihetero eli nainen, kiitos. Iäksi käy kaikki laillinen, terveydentilan osalta voi todeta että terveys on kiva asia.

        En ole yhtäkään kumppaniani löytänyt etsimällä, vaan kohtaamalla. Ja niin, naisia olivat kaikki, se kriteeri pitää. Ikähaitari on ollut lavea, terveydentilat mitä kelläkin.

        Luuletko, että listaus on pilkuntarkka ja teen excel’iin rasteja kun lähden treffeille? 😂

        Ihmisen voi valita kohtamaalla ja läsnäolon kokemalla, vaikka tietäisi miten eri asioita arvottaa. Tässä aloituksessa ei ole kyse toivelistasta vaan ARVOMATRIISISTA. Mikä on kenellekin välttämätön asia tai este, ja mikä ihan sama.

        Itseäni listaus auttaa, vaikka siinä ETTEN lähde AV öljyttäväksi, vaikka hänen persoonassaan on myös monia piirteitä, jotka sellaisenaan olisi tutustumisen arvoisia. Ja syy tähän on tietenkin henkinen varaus Ex:lle (eli kohtaaminen olisi oman näkemykseni mukaan pettämistä ja johtaisi luultavasti draamaan). Sorry AV, että käytön sinua esimerkkinä! Tai siinä, että jos uusi ihminen sanoo, ettei ole juurikaan kiinnostunut seksistä, turha käyttää molempien aikaa turhaan. En edes aloita tutustumista, koska kiinnostus on itselleni tärkeä asia parisuhteessa.


      • Emberizi kirjoitti:

        Luuletko, että listaus on pilkuntarkka ja teen excel’iin rasteja kun lähden treffeille? 😂

        Ihmisen voi valita kohtamaalla ja läsnäolon kokemalla, vaikka tietäisi miten eri asioita arvottaa. Tässä aloituksessa ei ole kyse toivelistasta vaan ARVOMATRIISISTA. Mikä on kenellekin välttämätön asia tai este, ja mikä ihan sama.

        Itseäni listaus auttaa, vaikka siinä ETTEN lähde AV öljyttäväksi, vaikka hänen persoonassaan on myös monia piirteitä, jotka sellaisenaan olisi tutustumisen arvoisia. Ja syy tähän on tietenkin henkinen varaus Ex:lle (eli kohtaaminen olisi oman näkemykseni mukaan pettämistä ja johtaisi luultavasti draamaan). Sorry AV, että käytön sinua esimerkkinä! Tai siinä, että jos uusi ihminen sanoo, ettei ole juurikaan kiinnostunut seksistä, turha käyttää molempien aikaa turhaan. En edes aloita tutustumista, koska kiinnostus on itselleni tärkeä asia parisuhteessa.

        Pilkuntarkka-kommenttini olikin Yogamiehelle.

        No itselläni on sisään rakennettu arvomatriisi, joka kertoo kohdattaessa suunnilleen parissa sekunnissa mihin suuntaan kyseinen ihmissuhde voi edetä. Toisinaan toki kohdatut yksilöt ovat osanneet feidata osan itseään tai tutkani on seonnut, jolloin hieman myöhemmin voi löytyä uusia puolia.

        Niin, näkisin että jos matriisisi on estänyt sinua saamasta AV:n öljyttyä rakkautta, se on palvellut sinua hyvin. Sorry AV ;)
        Itse en koe tarvitsevani vastaavaa matriisia, menen kohtaamisiin sokkona ja pidän sormet ristissä. Sekä jumalat jalassa ja housut mielessä...


    • No niin palapeli rakennettu:

      1. MUST
      älykkyys, empatiakyky,, sosiaaliset taidot, keskustelutaidot, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, sama aaltopituus, rakastuminen (oma), rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus

      2. SHOULD
      korkea lipido, hyvä kuuntelija,, mukavuus

      3. Nice (plussaa muttei vaatimus)
      hyvä kroppa, kauniit/komeat kasvot, koulutus, urheilullisuus, karismaa, musikaalisuus, matemaattisuus, visuaalisuus, liikunnallisuus, kiltteys, spontaanisuus (kohtuudella), lahjakkuus (jossain)

      4. Ihan sama
      pitkä, lyhyt, hoikkuus, lihavuus, rumat tai epäsymmetriset kasvot, iso palkka, omaisuus, menestys

      5. Not nice (miinusta muttei este)
      rintavuus (miehellä), mustavalkoisuus, asperger, ADHD, Lievät mt-ongelmat

      6. Este
      riidanhaluisuus, aseksuaalisuus (tai matalat halut), ärhäkkyys, vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, elämänhallinnan ongelmat, uskottomuus (krooninen)

      • Anonyymi

        Mikään niistä odotuksista ei selviä ennen kun tutustut kunnolla toiseen.

        Ja aika vähään tyydyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikään niistä odotuksista ei selviä ennen kun tutustut kunnolla toiseen.

        Ja aika vähään tyydyt.

        Ei tietenkään nuo asiat selviä kuin tutustumalla. Tosin vaikka älyn huomaa aika helposti, nopeimmillaan nopean terävyyden huomaa irl 3 min ja kirjoittaessakin se tulee ilmi. Samoin ärhäkkyys tahtoo pursua esiin aika äkkiä ja onhan noita muitakin.

        Eikä lista ollut edes täydellinen lista kaikkia ominaisuuksia mitä ihmisellä voi olla, vaan mitä sillä hetkellä kännykän näppäimistä tuli ulos ja yritin laittaa mukaan myös sellaisia mitkä usein on keskeisiä, vaikka itselleni ne ei kovin korkealla ole. Ja huomasin omasta MUST järjestelylistalta unohtuneen ainakin Arvomaailman samansuuntaisuuden (MUST), väkivaltaisuuden (este), iän-sama (nice), iän-nuorempi (ihan sama kunhan on yli 35v) ja iän-vanhempi (ihan sama kunhan ei vielä haaveile eläkkeestä vielä 10 vuoteen) ja luovuuden (nice)

        Oikeastaan vain MUST ja Esteet laatikoilla on väliä! Kaikki muu on kokonaisuutta.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ei tietenkään nuo asiat selviä kuin tutustumalla. Tosin vaikka älyn huomaa aika helposti, nopeimmillaan nopean terävyyden huomaa irl 3 min ja kirjoittaessakin se tulee ilmi. Samoin ärhäkkyys tahtoo pursua esiin aika äkkiä ja onhan noita muitakin.

        Eikä lista ollut edes täydellinen lista kaikkia ominaisuuksia mitä ihmisellä voi olla, vaan mitä sillä hetkellä kännykän näppäimistä tuli ulos ja yritin laittaa mukaan myös sellaisia mitkä usein on keskeisiä, vaikka itselleni ne ei kovin korkealla ole. Ja huomasin omasta MUST järjestelylistalta unohtuneen ainakin Arvomaailman samansuuntaisuuden (MUST), väkivaltaisuuden (este), iän-sama (nice), iän-nuorempi (ihan sama kunhan on yli 35v) ja iän-vanhempi (ihan sama kunhan ei vielä haaveile eläkkeestä vielä 10 vuoteen) ja luovuuden (nice)

        Oikeastaan vain MUST ja Esteet laatikoilla on väliä! Kaikki muu on kokonaisuutta.

        "Arvomaailman samansuuntaisuuden (MUST)"

        Tuollainen ajattelu on mielestäni ahdasmielisyyttä. Arvomaailma voisi olla ehkä 'nice', mutta en missään tapauksessa haluaisi puolisokseni samanmielistä ihmistä. Ihmisten arvojen rikkaus on erilaisuus ja se antaa pohjan kaikelle uudelle ja jännittävälle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Arvomaailman samansuuntaisuuden (MUST)"

        Tuollainen ajattelu on mielestäni ahdasmielisyyttä. Arvomaailma voisi olla ehkä 'nice', mutta en missään tapauksessa haluaisi puolisokseni samanmielistä ihmistä. Ihmisten arvojen rikkaus on erilaisuus ja se antaa pohjan kaikelle uudelle ja jännittävälle.

        Samaan suuntainen ei tarkoita identtistä! Otan esimerkiksi uskonnon. Ääriuskova ja ehdoton ateisti varmaan kohtaisivat hankaluuksia parisuhteessa, Maallistunut evlut ja kristillistä arvomaailmaa kunnioittava ateisti tuskin kokevat mitään ongelmaa toistensa aatteesta. Samoin vaikka mielenosoituksissa kauppojen ikkunoita särkevä vihainen viher-punainen tuskin tulisi toimeen selkeästi oikeistolaisia periaatteita kannattavan kanssa,

        Arvojen erilaisuus on rikkaus, mutta liian isot erot tekee parisuhteessa jatkuvaa vääntöä. En halua, että lapseni kuulee ja oppii esimerkiksi ”tappakaa kaikki rajalle” tai ”EU:sta pitää erota” tai ”rokotteet tappaa” tai muita ehdottomuuksia. Ja joutuisin myös häpeämään puolisoa, jos hän avaisi suunsa ystävieni tai perheeni seurassa.

        Arvoja on myös uskollisuus, lojaaalisuus, toisen kohtelu niin kuin haluaisi itseään kohdeltava, huonommassa osassa olevien auttaminen (vaikka veroja maksamalla) yms.

        Arvot on minulle tärkeä, vaikkei ne kaikille muille tietenkään ole. Arvojen kokonaisuus ratkaisee! Joukossa on arvoja, joilla on MUST merkitys ja sitten niitä joilla mennään Nice tai Not nice-osastoon.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Samaan suuntainen ei tarkoita identtistä! Otan esimerkiksi uskonnon. Ääriuskova ja ehdoton ateisti varmaan kohtaisivat hankaluuksia parisuhteessa, Maallistunut evlut ja kristillistä arvomaailmaa kunnioittava ateisti tuskin kokevat mitään ongelmaa toistensa aatteesta. Samoin vaikka mielenosoituksissa kauppojen ikkunoita särkevä vihainen viher-punainen tuskin tulisi toimeen selkeästi oikeistolaisia periaatteita kannattavan kanssa,

        Arvojen erilaisuus on rikkaus, mutta liian isot erot tekee parisuhteessa jatkuvaa vääntöä. En halua, että lapseni kuulee ja oppii esimerkiksi ”tappakaa kaikki rajalle” tai ”EU:sta pitää erota” tai ”rokotteet tappaa” tai muita ehdottomuuksia. Ja joutuisin myös häpeämään puolisoa, jos hän avaisi suunsa ystävieni tai perheeni seurassa.

        Arvoja on myös uskollisuus, lojaaalisuus, toisen kohtelu niin kuin haluaisi itseään kohdeltava, huonommassa osassa olevien auttaminen (vaikka veroja maksamalla) yms.

        Arvot on minulle tärkeä, vaikkei ne kaikille muille tietenkään ole. Arvojen kokonaisuus ratkaisee! Joukossa on arvoja, joilla on MUST merkitys ja sitten niitä joilla mennään Nice tai Not nice-osastoon.

        Noiden ääripäiden osalta olet tietenkin oikeassa. Mutta eiväthän ne ole kovin realistisia mahdollisuuksia. Vaikeuksien luulisi tulevan esiin jo kauan ennen mitään "vakavampaa" suhdetta, jos arvoissa on äärimmäisiä eroja. Tai sitten olisi kysymys epärehellisyydestä, joka itsessään on este koko suhteelle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noiden ääripäiden osalta olet tietenkin oikeassa. Mutta eiväthän ne ole kovin realistisia mahdollisuuksia. Vaikeuksien luulisi tulevan esiin jo kauan ennen mitään "vakavampaa" suhdetta, jos arvoissa on äärimmäisiä eroja. Tai sitten olisi kysymys epärehellisyydestä, joka itsessään on este koko suhteelle.

        Olen ollut suhteessa, jossa vastapuolen aito arvomaailma alkaa näkyy vasta 2-3v jälkeen, ja se on oli hyvin erilainen mitä alussa henkilö on itse sanoittanut alussa. Se sama arvomaailma olisi ollut luultavasti este, jos se olisi tullut alussa ilmi.

        Olen sitä mieltä, että arvomaailmaan liittyvistä asioista puhuminen kuuluu alussa asiaan, jotta selviää mitä eroja on ja onko erot liian suuria jommalle kummalle. Paljon myös vaikuttaa kummankin avarakatseisuus. Jos erilaisen arvon sallii eikä yritä muuttaa toista omaan malliin, ei arvoero ole yhtälailla ongelma kuin suvaitsemattomuudessa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen ollut suhteessa, jossa vastapuolen aito arvomaailma alkaa näkyy vasta 2-3v jälkeen, ja se on oli hyvin erilainen mitä alussa henkilö on itse sanoittanut alussa. Se sama arvomaailma olisi ollut luultavasti este, jos se olisi tullut alussa ilmi.

        Olen sitä mieltä, että arvomaailmaan liittyvistä asioista puhuminen kuuluu alussa asiaan, jotta selviää mitä eroja on ja onko erot liian suuria jommalle kummalle. Paljon myös vaikuttaa kummankin avarakatseisuus. Jos erilaisen arvon sallii eikä yritä muuttaa toista omaan malliin, ei arvoero ole yhtälailla ongelma kuin suvaitsemattomuudessa.

        Niin, epärehellisyys noissa asioissa voi olla kohtalokasta. Arvoissa on kuitenkin todella paljon sellaista, että ne lomittuvat hyvin keskenään, vaikka olisivatkin erilaisia. Mutta toki pitää puhua PELISÄÄNNÖT selviksi mahdollisimman varhain. Ja arvothan siellä taustalla vaikuttaa siihen, millaisia pelisääntöjä kunkin parisuhteessa voi olla.


    • Tutustuen selviää mm. arvot, käytös, asenteet, empaattisuus, älykkyyskin, tieto ja taidot. Tykkään yllättyä, niinpä en hirveästi mallinna ennakkoon, vaan tunnen mielenkiinnon ja katson pysyykö se yllä, mitä toisesta paljastuu.

      Kun hyvin käy on toinen ihan napakymppi. Eikä tartte olla kriteerien mukaan, vaan tekee vaan vaikutuksen tästä mä tykkään. Se on siinä silloin.

      • Oletko miettinyt riittääkö vaikutuksen tekeminen vaikka 20-vuotisen parisuhteen pohjaksi? Jos olisit uudestaan vapaa ja miettisit uutta ihmistä, riittäisikö se että on nyt kivaa vai miettisitkö minkälaisen ihmisten itse tarvitset ollaksesi pitkään tyytyväinen?

        Vertaus on kökkö, mutta tekee ymmärrettävästi mitä tarkoitan: Jos hakisit ihan muuta, vaikka töitä, hakisitko ajatuksella, että kunhan homma tuntuu ok:ta jonkin aikaa vai että homman pitää olla sellainen, että vielä 10v päästä on innoissaan menossa töihin. Jos hakee duunia, jossa viihtyy ja johon voisi sitoutua pidemmälle kuin seuraavan kvartaalin, ei haettavia paikkoja ole paljon. Jos taas hakee mitä vaan, huomaa olevansa vuoden päästä vaihtoaikeissa. Ihmistä ja ihmissuhteita ei voi herrat töihin, tietenkään, mutta prosessi mitä etsii ja miksi ja mitä itse voi tarjota on hyvin samanlainen.


      • Emberizi kirjoitti:

        Oletko miettinyt riittääkö vaikutuksen tekeminen vaikka 20-vuotisen parisuhteen pohjaksi? Jos olisit uudestaan vapaa ja miettisit uutta ihmistä, riittäisikö se että on nyt kivaa vai miettisitkö minkälaisen ihmisten itse tarvitset ollaksesi pitkään tyytyväinen?

        Vertaus on kökkö, mutta tekee ymmärrettävästi mitä tarkoitan: Jos hakisit ihan muuta, vaikka töitä, hakisitko ajatuksella, että kunhan homma tuntuu ok:ta jonkin aikaa vai että homman pitää olla sellainen, että vielä 10v päästä on innoissaan menossa töihin. Jos hakee duunia, jossa viihtyy ja johon voisi sitoutua pidemmälle kuin seuraavan kvartaalin, ei haettavia paikkoja ole paljon. Jos taas hakee mitä vaan, huomaa olevansa vuoden päästä vaihtoaikeissa. Ihmistä ja ihmissuhteita ei voi herrat töihin, tietenkään, mutta prosessi mitä etsii ja miksi ja mitä itse voi tarjota on hyvin samanlainen.

        Mä luotan aika paljon intuitiooni. Järkeeni ja intuitiooni. Ja sallin ihmisessä epämukaviakin piirteitä, ne tekee inhimilliseksi. Riippuu tietysti mitä ne piirteet on.

        Arvot taitaa olla niitä mitä vertailen, toisen omiini ja omiani toisen. Niissä nään suurimmat vaaranpaikat.

        No mä tunnistan sen ihmisen, kun se tulee eteeni. En tiedä miksi mutta osaan nykyään lukea ihmisiä läsnäollessa vähän pelottavankin hyvin. Vaikea selittää, mutta on joku kanava auki... Se on epämukavaakin, rasittavaa.

        Luulen, että sen ihmisen kanssa synkkaa helposti ja avoin ihminen on ehdottomasti lähempänä mun sydäntä, kun salamyhkäinen salailija. Tykkään myös hyväsydämisistä ihmisistä, jotka on vähän luonnonlapsia ja ittensälaisia.

        En enää mieti kestääkö joku ikuisuuden vai lyhyemmän ajan. Mutta oikeanlaisen kanssa kaikki vaan loksahtaa kohdilleen. Mitä vähemmän tarttee miettiä käydääks me yhteen, sen parempi.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Mä luotan aika paljon intuitiooni. Järkeeni ja intuitiooni. Ja sallin ihmisessä epämukaviakin piirteitä, ne tekee inhimilliseksi. Riippuu tietysti mitä ne piirteet on.

        Arvot taitaa olla niitä mitä vertailen, toisen omiini ja omiani toisen. Niissä nään suurimmat vaaranpaikat.

        No mä tunnistan sen ihmisen, kun se tulee eteeni. En tiedä miksi mutta osaan nykyään lukea ihmisiä läsnäollessa vähän pelottavankin hyvin. Vaikea selittää, mutta on joku kanava auki... Se on epämukavaakin, rasittavaa.

        Luulen, että sen ihmisen kanssa synkkaa helposti ja avoin ihminen on ehdottomasti lähempänä mun sydäntä, kun salamyhkäinen salailija. Tykkään myös hyväsydämisistä ihmisistä, jotka on vähän luonnonlapsia ja ittensälaisia.

        En enää mieti kestääkö joku ikuisuuden vai lyhyemmän ajan. Mutta oikeanlaisen kanssa kaikki vaan loksahtaa kohdilleen. Mitä vähemmän tarttee miettiä käydääks me yhteen, sen parempi.

        Ehkä nyt peräänkuulutan molemminpuolista kiinnostusta tutustua ja tulla toista vastaan. Ettei toinen vaan istu kelkassa kyydissä ja toinen vetää perässään. Aktiivisuutta mua kohtaan.

        Rehellisyyttä, rohkeutta avoimuuden muodossa, osaa olla ittensä ja antaa mun olla itsenilainen yrittämättä muuttaa mua muuksi, tykkää lapsista, on vanhempi itsekin ihan sama iso tai pieni lapsi, ei 10 vuotta nuorempi eikä vanhempi. Asuu omillaan, pärjää yksinkin mutta viihtyy yhdessäkin. Ei ole päihde tms. ongelmainen, uhkapeluri tai mikään kelmi ja konna. Mielummin nuhteeton tausta, kuten mullakin.

        Ei uskovainen eikä muutenkaan mikään ideologien raivopäinen kannattaja. Seksuaalisesti avoin muttei mikään holtiton seksiseikkailija. Mielummin ei ole irtonumeroitten kannattaja, vaan suhdeorientoitunut. Ei kuitenkaan tarkoita avioliittoon hinkumista. :D

        Siinä jotain.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ehkä nyt peräänkuulutan molemminpuolista kiinnostusta tutustua ja tulla toista vastaan. Ettei toinen vaan istu kelkassa kyydissä ja toinen vetää perässään. Aktiivisuutta mua kohtaan.

        Rehellisyyttä, rohkeutta avoimuuden muodossa, osaa olla ittensä ja antaa mun olla itsenilainen yrittämättä muuttaa mua muuksi, tykkää lapsista, on vanhempi itsekin ihan sama iso tai pieni lapsi, ei 10 vuotta nuorempi eikä vanhempi. Asuu omillaan, pärjää yksinkin mutta viihtyy yhdessäkin. Ei ole päihde tms. ongelmainen, uhkapeluri tai mikään kelmi ja konna. Mielummin nuhteeton tausta, kuten mullakin.

        Ei uskovainen eikä muutenkaan mikään ideologien raivopäinen kannattaja. Seksuaalisesti avoin muttei mikään holtiton seksiseikkailija. Mielummin ei ole irtonumeroitten kannattaja, vaan suhdeorientoitunut. Ei kuitenkaan tarkoita avioliittoon hinkumista. :D

        Siinä jotain.

        Siis nämä kysymyksees "Jos olisit uudestaan vapaa ja miettisit uutta ihmistä, riittäisikö se että on nyt kivaa vai miettisitkö minkälaisen ihmisten itse tarvitset ollaksesi pitkään tyytyväinen?"


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Siis nämä kysymyksees "Jos olisit uudestaan vapaa ja miettisit uutta ihmistä, riittäisikö se että on nyt kivaa vai miettisitkö minkälaisen ihmisten itse tarvitset ollaksesi pitkään tyytyväinen?"

        Lisään vielä, että tykkää liikkua ja liikunnallisuutta löytyy, vaikkei tarkoita mitään himoliikkujaa joka ei muuta teekkään, kun kyttää seuraavaa liikuntahetkeä just kotiin tultuaan.

        Mielummin ei sohvapottu, koska se on aika ankeeta. Mutta voi kotonakin rentoutua ja ollakin vaan, mut sillee ettei vaan kökötä sohvalla ikinä innostumatta mistään liikkumisesta ja tekemisestä. Yhdessäkin ois kiva liikkua ja liikuntaakin harrastaa.

        Eikä haittaa jos tykkää matkustellakin välillä. Mäkin tykkäisin. Eikä haittaa jos tykkää kotiruoasta mutta joskus vois käydä syömässä ravintolassakin tms. Ettei kummankaan tartte kokkailla jokainen päivä viikosta.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Lisään vielä, että tykkää liikkua ja liikunnallisuutta löytyy, vaikkei tarkoita mitään himoliikkujaa joka ei muuta teekkään, kun kyttää seuraavaa liikuntahetkeä just kotiin tultuaan.

        Mielummin ei sohvapottu, koska se on aika ankeeta. Mutta voi kotonakin rentoutua ja ollakin vaan, mut sillee ettei vaan kökötä sohvalla ikinä innostumatta mistään liikkumisesta ja tekemisestä. Yhdessäkin ois kiva liikkua ja liikuntaakin harrastaa.

        Eikä haittaa jos tykkää matkustellakin välillä. Mäkin tykkäisin. Eikä haittaa jos tykkää kotiruoasta mutta joskus vois käydä syömässä ravintolassakin tms. Ettei kummankaan tartte kokkailla jokainen päivä viikosta.

        Niin ja yhdessä asuessa jos niin kävis, kotityöt jaetaan reilusti ja kumpikin osallistuu, toiselle ei jätetä yksin vastuuta huushollista, laskuista, mistään.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Niin ja yhdessä asuessa jos niin kävis, kotityöt jaetaan reilusti ja kumpikin osallistuu, toiselle ei jätetä yksin vastuuta huushollista, laskuista, mistään.

        Kuten huomaat, sinullakin on toiveita ja ihan perusteltuja toiveita. Niinhän suurimmalla osalla oikeasti on, kun oikeasti alkaa asiaa miettimään.

        Rehellisesti sanoen oma ja ystävien kokemus on mies, jolla ei ole yhtään mitään odotuksia tai joka haluaa 2 vko jälkeen naimisiin tai muuttaa yhteen, paljastuu usein läheisriippuvaiseksi tai persoonassa on narsistisia piirteitä tai mielenterveys on hyvin heikko pinnan alla.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kuten huomaat, sinullakin on toiveita ja ihan perusteltuja toiveita. Niinhän suurimmalla osalla oikeasti on, kun oikeasti alkaa asiaa miettimään.

        Rehellisesti sanoen oma ja ystävien kokemus on mies, jolla ei ole yhtään mitään odotuksia tai joka haluaa 2 vko jälkeen naimisiin tai muuttaa yhteen, paljastuu usein läheisriippuvaiseksi tai persoonassa on narsistisia piirteitä tai mielenterveys on hyvin heikko pinnan alla.

        Tuo pitää paikkansa.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kuten huomaat, sinullakin on toiveita ja ihan perusteltuja toiveita. Niinhän suurimmalla osalla oikeasti on, kun oikeasti alkaa asiaa miettimään.

        Rehellisesti sanoen oma ja ystävien kokemus on mies, jolla ei ole yhtään mitään odotuksia tai joka haluaa 2 vko jälkeen naimisiin tai muuttaa yhteen, paljastuu usein läheisriippuvaiseksi tai persoonassa on narsistisia piirteitä tai mielenterveys on hyvin heikko pinnan alla.

        On toki, kun rauhassa miettii. :)

        Ei kuitenkaan kohtuuttomia mielestäni.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        On toki, kun rauhassa miettii. :)

        Ei kuitenkaan kohtuuttomia mielestäni.

        Minusta sinulla on ihan järkeviä toiveita. Kun tietää mitä etsii, voi vaikka mennä mukaan harrastukseen mistä oman tyyppisiä ihmisiä voisi olla (jos etsii). Vaikka partiossa, urheilussa, shakkikerhossa tai

        Iso osa ihmisistä tässä ketjussa on sitä mieltä, että mitään ei saisi toivoa eikä ainakaan sanoa, että joku juttu on este. Kaikilla niitä esteitä kuitenkin on sanoo niitä ääneen tai ei! Harva,ainakaan mies, ottaisi 200 kg kaljua naista. Tai ihan samoin hyvin harva olisi valmis muuttamaan yhteen narkomaanin kanssa. Samoin vaikka voimakkaat autismin kirjon jutut, jos puoliso ei osaa sosiaalisia sääntöjä ollenkaan, ei tervehdi eikä katso kohti, ja hätkähtää kosketusta. Tai se, että puolisoehdokas luulee itseään perhoseksi tai naapurin murhaavan hänet tai luulee olevansa jumala.. Isolle osa nuo asiat on ainakin jonkin este parisuhteelle.


      • Emberizi kirjoitti:

        Minusta sinulla on ihan järkeviä toiveita. Kun tietää mitä etsii, voi vaikka mennä mukaan harrastukseen mistä oman tyyppisiä ihmisiä voisi olla (jos etsii). Vaikka partiossa, urheilussa, shakkikerhossa tai

        Iso osa ihmisistä tässä ketjussa on sitä mieltä, että mitään ei saisi toivoa eikä ainakaan sanoa, että joku juttu on este. Kaikilla niitä esteitä kuitenkin on sanoo niitä ääneen tai ei! Harva,ainakaan mies, ottaisi 200 kg kaljua naista. Tai ihan samoin hyvin harva olisi valmis muuttamaan yhteen narkomaanin kanssa. Samoin vaikka voimakkaat autismin kirjon jutut, jos puoliso ei osaa sosiaalisia sääntöjä ollenkaan, ei tervehdi eikä katso kohti, ja hätkähtää kosketusta. Tai se, että puolisoehdokas luulee itseään perhoseksi tai naapurin murhaavan hänet tai luulee olevansa jumala.. Isolle osa nuo asiat on ainakin jonkin este parisuhteelle.

        Näinhän se on. En itsekkään kovin vahvasti mieleterveys vippaa ihmistä kumppaniksi ottaisi, muutama ollut ja työlästä on.

        Sukulaisissakin niitä on joilla vippaa, kellä enempi kellä vähempi.

        Vaan tiedostan senkin, etten itsekkään kelpaa ihmisille joille hyvä fyysinen terveys on ehto.

        Ei mua niinkään mikään muu vaivaa, mutta välillä on kovia särkyjä ja aina jonkunlaisia kipuja. Kaikki kivut ei kuitenkaan hidasta menoa, mutta pahemmat ja pidempään kestävöt teettää sitäkin, ettei yksinkertaisesti jaksa ja kykene loikkimaan happy facena kaikessa mukana. Ja vetäydyn ensimmäiseksi ihmiskontakteista, kun uuvun.

        Jotta voimat säästyy oleellisempaan, kuten arjen pyöritys.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Näinhän se on. En itsekkään kovin vahvasti mieleterveys vippaa ihmistä kumppaniksi ottaisi, muutama ollut ja työlästä on.

        Sukulaisissakin niitä on joilla vippaa, kellä enempi kellä vähempi.

        Vaan tiedostan senkin, etten itsekkään kelpaa ihmisille joille hyvä fyysinen terveys on ehto.

        Ei mua niinkään mikään muu vaivaa, mutta välillä on kovia särkyjä ja aina jonkunlaisia kipuja. Kaikki kivut ei kuitenkaan hidasta menoa, mutta pahemmat ja pidempään kestävöt teettää sitäkin, ettei yksinkertaisesti jaksa ja kykene loikkimaan happy facena kaikessa mukana. Ja vetäydyn ensimmäiseksi ihmiskontakteista, kun uuvun.

        Jotta voimat säästyy oleellisempaan, kuten arjen pyöritys.

        Kun ei jaksa selitellä ihmisille miljoonaan kertaan mikä on, niin pääsen helpommalla kun en hengaile edes missään porukoissa säännöllisesti.

        Turhauttavaa selittää jotain mikä ei näy päällepäin kuten joku vinksallaan oleva raaja tms. Ihmiset kun mieltää että pitää olla tyyliin jotain irti tai tohjona että voi tuntee kovaa tuskaa ja kipua.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Kun ei jaksa selitellä ihmisille miljoonaan kertaan mikä on, niin pääsen helpommalla kun en hengaile edes missään porukoissa säännöllisesti.

        Turhauttavaa selittää jotain mikä ei näy päällepäin kuten joku vinksallaan oleva raaja tms. Ihmiset kun mieltää että pitää olla tyyliin jotain irti tai tohjona että voi tuntee kovaa tuskaa ja kipua.

        Migreeni, fibromyalgia, IBS ja endometrioosi on vähäteltyjä helposti, etenkin ihmisillä jotka ei ymmärrä niistä mitään. Tai koe itse ikinä mitään kovia kipuja edes hetkittäin.

        Niinpä mä luulen, että helposti jättäytyisin sinkuksi, jos niin kävis että parisuhde päättys. Ei tarttis selittää mitään eikä olla anteeks, kun pilaan sunkin elämäs kivuillani.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Migreeni, fibromyalgia, IBS ja endometrioosi on vähäteltyjä helposti, etenkin ihmisillä jotka ei ymmärrä niistä mitään. Tai koe itse ikinä mitään kovia kipuja edes hetkittäin.

        Niinpä mä luulen, että helposti jättäytyisin sinkuksi, jos niin kävis että parisuhde päättys. Ei tarttis selittää mitään eikä olla anteeks, kun pilaan sunkin elämäs kivuillani.

        Serkkuni sairasta EDS:aa. Ja hän on kohdannut sitä ihmisten vähättelyä ja ilkeilyä, parisuhteessakin on väitetty, että hän feikkaa. Se on tosi raskasta silloin koittaa saada ketään vakuuttuneeksi, siksi sitten luovuttaa mielummin ihmissuhteista, kun on aina pilkattavana tai epäilynalaisena.

        Sama itelläni kipujen kanssa. Päänaukojia on enempi, kun ymmärtäjiä.


    • Anonyymi

      Saisko jotain selkeempää ja helpompaa.

      • Anonyymi

        Eka lukeman jälkeen käsitin, että nyt Emppu valitsee itselleen miehen meidän joukosta.
        Kun hänellä on tuo kohonnut kopulaation tarve sekä progesteroni pitoisuuden jyrkkä nousu.

        On niin tieteellistä ja vaikeaa, että mun ei kannata tähän osallistua.
        :P


      • Sorry, ei auta kuin jättää välistä. Vapaaehtoista vastata,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eka lukeman jälkeen käsitin, että nyt Emppu valitsee itselleen miehen meidän joukosta.
        Kun hänellä on tuo kohonnut kopulaation tarve sekä progesteroni pitoisuuden jyrkkä nousu.

        On niin tieteellistä ja vaikeaa, että mun ei kannata tähän osallistua.
        :P

        Kannattaa lukea alustus uudestaan, jos mietit tämän olevan pääsykoe. Siellä kyllä sanoin miksi tätä asiaa pohdin.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kannattaa lukea alustus uudestaan, jos mietit tämän olevan pääsykoe. Siellä kyllä sanoin miksi tätä asiaa pohdin.

        Se eka lukeminen oli silmäily. Toka lukeminen selvitti asian :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se eka lukeminen oli silmäily. Toka lukeminen selvitti asian :)

        Niin eikä niitä miehiä nyt vain valita. Molempien pitää valita toisensa, jotta tulee Match, oli sitten kyse virtuaalinen vai oikea maailma.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Niin eikä niitä miehiä nyt vain valita. Molempien pitää valita toisensa, jotta tulee Match, oli sitten kyse virtuaalinen vai oikea maailma.

        Tässä olen eri mieltä. Vain real world voi valita. Virtuaalisessa maailmassa ei ole riittäviä tietoja valinnan telemiseksi.

        Esim. en voisi miehenä valita Emberiziä missään mielessä, koska tunnen hänet vain täällä Suomi24 palstalla virtuaalisesti. Teksti ei anna valinnan eväitä, eikä se olisi valinta aidosti, vaikka päättäisin nyt tässä ryhtyä "hakkailemaan" häntä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tässä olen eri mieltä. Vain real world voi valita. Virtuaalisessa maailmassa ei ole riittäviä tietoja valinnan telemiseksi.

        Esim. en voisi miehenä valita Emberiziä missään mielessä, koska tunnen hänet vain täällä Suomi24 palstalla virtuaalisesti. Teksti ei anna valinnan eväitä, eikä se olisi valinta aidosti, vaikka päättäisin nyt tässä ryhtyä "hakkailemaan" häntä.

        Nimen omaan samaa mieltä, että vain irl voi valita aidosti (mitä olen täällä kyllä usien tuonut ilmi). Täällä voi kiinnostua, joka harvinaisessa tapauksessa voi johtaa irl kohtaamiseen (tavallaan match), joka taas voi vielä harvemmin johtaa molemminpuoliseen oikeaan match’iin. Myönnän etten ollut kovin täsmällinen lausunnossani. 😂

        En näe tätä palstaa tapailuun johtavaa palstana ollenkaan, eli laske match’ejä. Täällä kirjoittelu on vähän sama kuin että tapaisi töissä, harrastuksessa tms. kiinnostavan ihmisen, jolle tekisi tai saisi aloitteen, ja joka johtaisi pidemmälle. Töihin ei mene treffit mielessä, vaikka työkaverin ei ole tavatonta päätyä suhteeseen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Nimen omaan samaa mieltä, että vain irl voi valita aidosti (mitä olen täällä kyllä usien tuonut ilmi). Täällä voi kiinnostua, joka harvinaisessa tapauksessa voi johtaa irl kohtaamiseen (tavallaan match), joka taas voi vielä harvemmin johtaa molemminpuoliseen oikeaan match’iin. Myönnän etten ollut kovin täsmällinen lausunnossani. 😂

        En näe tätä palstaa tapailuun johtavaa palstana ollenkaan, eli laske match’ejä. Täällä kirjoittelu on vähän sama kuin että tapaisi töissä, harrastuksessa tms. kiinnostavan ihmisen, jolle tekisi tai saisi aloitteen, ja joka johtaisi pidemmälle. Töihin ei mene treffit mielessä, vaikka työkaverin ei ole tavatonta päätyä suhteeseen.

        OK. Kommenttisi selvensi kantaasi. Itse kuitenkin olen niin ankara näitä virtuaalisia maailmoja kohtaan, etten usko edes aitoon kiinnostukseen virtuaaliseen henkilöön. Eli jos ehdottaisin virtuaalihenkilölle tapaamista irl, se olisi sama kuin sokkotreffit kenen tahansa kanssa. Voihan siitä syntyä jotakin, mutta suurella todennäköisyydellä se olisi vain .... no, yksi deitti niin monen joukossa. ;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        OK. Kommenttisi selvensi kantaasi. Itse kuitenkin olen niin ankara näitä virtuaalisia maailmoja kohtaan, etten usko edes aitoon kiinnostukseen virtuaaliseen henkilöön. Eli jos ehdottaisin virtuaalihenkilölle tapaamista irl, se olisi sama kuin sokkotreffit kenen tahansa kanssa. Voihan siitä syntyä jotakin, mutta suurella todennäköisyydellä se olisi vain .... no, yksi deitti niin monen joukossa. ;)

        Tuo riippuu myös siitä onko kirjottaja kirjautunut tai muuten signeeraa tekstinsä. Kun juttelet saman ihmisen kanssa yhdestä ja toisesta asiasta pidemmän aikaan, kyllä siinä jollain tasolla tutustuu jos ihminen kirjoittaa aidosti omana itsenään eikä trollina.

        Tutustuminen ei tietenkään ole milläänlailla verrattavissa irl tutustumiseen, mutta ainakin aivot käy tutuksi jollain tasolla, Jos vertaa pintatreffejä, niitä saa olla aika monta ennen kuin ihmisen sisin alkaa aueta.

        Viimeksi olen ollut treffeillä 2012 eli yksi muiden joukossa ei ole minun juttuni, Sarjadeittailu on viimeinen asia mitä kokeilen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tuo riippuu myös siitä onko kirjottaja kirjautunut tai muuten signeeraa tekstinsä. Kun juttelet saman ihmisen kanssa yhdestä ja toisesta asiasta pidemmän aikaan, kyllä siinä jollain tasolla tutustuu jos ihminen kirjoittaa aidosti omana itsenään eikä trollina.

        Tutustuminen ei tietenkään ole milläänlailla verrattavissa irl tutustumiseen, mutta ainakin aivot käy tutuksi jollain tasolla, Jos vertaa pintatreffejä, niitä saa olla aika monta ennen kuin ihmisen sisin alkaa aueta.

        Viimeksi olen ollut treffeillä 2012 eli yksi muiden joukossa ei ole minun juttuni, Sarjadeittailu on viimeinen asia mitä kokeilen.

        Hmmmm..... 10 vuotta deiteistä. Mitenköhän tuo omalla kohdallani onkaan? En muista milloin olen ollut deiteillä. Paha sanoa; toivottavasti niistä ei ole noin kauan sentäs!

        Nettipalstakeskustelujen muoto on sirpaleinen. En usko, että kirjautuminen muuttaa tuota asetelmaa kuin hyvin pintapuolisesti. Siksi en itse vaivaudu kirjautumaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hmmmm..... 10 vuotta deiteistä. Mitenköhän tuo omalla kohdallani onkaan? En muista milloin olen ollut deiteillä. Paha sanoa; toivottavasti niistä ei ole noin kauan sentäs!

        Nettipalstakeskustelujen muoto on sirpaleinen. En usko, että kirjautuminen muuttaa tuota asetelmaa kuin hyvin pintapuolisesti. Siksi en itse vaivaudu kirjautumaan.

        Deittien vähäisyyteen vaikuttaa se, että olen ollut 29v aikana (aika ensirakkaudesta tähän hetkeen):
        21v pitkissä parisuhteissa,
        1.5-2v lyhyemmissä (en jaksa laskea tarkasti)
        ~5v olen käyttänyt suhteista toipumiseen sinkkuna (en etsi-tila)

        Ja vain loppuaika on jäänyt deittailuun. Edelliset pari deittiä on 2012 (sama mies) ja sitä edelliset jossain ihan 2000-luvun alussa. Silloin noita kyllä olisi useampiakin.


    • Anonyymi

      6.ESTE; Kiukkuinen suomiakka huonolla historialla.

      Eli ei kannata edes hakea :D

      -harmiseikirj-

      • Hakea mitä? Suomalaista? Mikset hae vaikka venäläistä tai ukrainalaista, jos osuu paremmin omiin toiveisiin?


      • Emberizi kirjoitti:

        Hakea mitä? Suomalaista? Mikset hae vaikka venäläistä tai ukrainalaista, jos osuu paremmin omiin toiveisiin?

        Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova sopisi harmikselle. Ärhäkästi faktoista piittaamatta Äiti Venäjän puolesta.


      • MaximiIIian kirjoitti:

        Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova sopisi harmikselle. Ärhäkästi faktoista piittaamatta Äiti Venäjän puolesta.

        Eikun fanikirjettä Harmis vaan sitten vaan postiin!


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Eikun fanikirjettä Harmis vaan sitten vaan postiin!

        Marija taitaa olla varattu tai yh niin ei kiinnosta, noin muuten vaikuttaisi olevan topakka nainen :D

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Marija taitaa olla varattu tai yh niin ei kiinnosta, noin muuten vaikuttaisi olevan topakka nainen :D

        -harmiseikirj-

        Ikä ja ulkomuoto siis ON este.


    • Anonyymi

      Tuossa oli ihan liikaa tavaraa, karsin turhat pois.

      Karismaa, älykkyys, empatiakyky , spontaanisuus, sosiaaliset taidot, keskustelutaidot, läsnäolotaito, osittain omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, sopivasti korkea lipido, keskinäinen luottamus (myös vahva luottamus itseensä). Eloisa, osin unelmoiva, mutta silti jalat maassa oleva visionääri.

      AV

      • Omilla tai toisen tunteilla ei ole merkitystä? Vai uskotko, että tunteet tulee kun alkaa öljyllä kroppaa voitelemaan. 😁


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Omilla tai toisen tunteilla ei ole merkitystä? Vai uskotko, että tunteet tulee kun alkaa öljyllä kroppaa voitelemaan. 😁

        On se tähän mennessä aika hyvin tehonnut.
        Ilman tunteita ei kai kannata alkaa edes voitelemaan, muutenhan ei kerkeisi muuta tekemäänkään.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        On se tähän mennessä aika hyvin tehonnut.
        Ilman tunteita ei kai kannata alkaa edes voitelemaan, muutenhan ei kerkeisi muuta tekemäänkään.

        AV

        Kyllähän sinä minullekin olet voitelua, saippuoimista ja muistaakseni jotain aika intiimiä kylpyläreissua (kun olin ollut kirjautuneena 1 tai 2 vko), vaikket edes tunne minua irl ja et voi tietää miten tunteesi (ja halu) käyttäytyisi oikeassa elämässä. Ja silti olen nuo ”kutsut” kuullut.

        Olen täällä vain kunkin kirjoittajan omaan mielikuvitukseen perustuva mielikuva.

        Intiimikanssakäyminen tuo melkein aina tunteita, mutta se tunne on aika eri kaliberiltä kuin se miltä suuret ja syvät tunteet tuntuu (jo ennen voitelua).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kyllähän sinä minullekin olet voitelua, saippuoimista ja muistaakseni jotain aika intiimiä kylpyläreissua (kun olin ollut kirjautuneena 1 tai 2 vko), vaikket edes tunne minua irl ja et voi tietää miten tunteesi (ja halu) käyttäytyisi oikeassa elämässä. Ja silti olen nuo ”kutsut” kuullut.

        Olen täällä vain kunkin kirjoittajan omaan mielikuvitukseen perustuva mielikuva.

        Intiimikanssakäyminen tuo melkein aina tunteita, mutta se tunne on aika eri kaliberiltä kuin se miltä suuret ja syvät tunteet tuntuu (jo ennen voitelua).

        Suhteen aloittaminen on kuin projektityö joka etenee vaihe vaiheelta.
        Työn alle ei kannata ottaa sellaisia joista ei olisi kunnollista kokemusta, joten alussa kirjoittamani lista liittyy siihen.
        Rakkaus syttyy tai on syttymättä, ihmisenä vastapuolen tulisi edustaa lähinnä noita arvoja mitä kirjoitin. Jos toinen tuntuu ne täyttävän, olisi jo ihastunut.

        Huomasit varmaan etten kirjoittanut negatiivisia ollenkaan, siihenkin on syynsä.
        Ihmiset voivat muuttua, tunteet voivat muuttua. Negatiivisia asioita esiintyy joka suhteessa mutta niillä ei ole niin merkitystä, jos suhteen tukeva pohja olisi kunnossa, molemmin puolin.

        Et voi heti alussa saada kaikkea mitä haluat, koska kukaan ei voi toista tuntea niin hyvin. Alussahan jokainen esittää itsestään vain parhaita puolia, jättää ne huonommat myöhäisempään ajankohtaan, siihen kun olo olisi jo turvallinen.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suhteen aloittaminen on kuin projektityö joka etenee vaihe vaiheelta.
        Työn alle ei kannata ottaa sellaisia joista ei olisi kunnollista kokemusta, joten alussa kirjoittamani lista liittyy siihen.
        Rakkaus syttyy tai on syttymättä, ihmisenä vastapuolen tulisi edustaa lähinnä noita arvoja mitä kirjoitin. Jos toinen tuntuu ne täyttävän, olisi jo ihastunut.

        Huomasit varmaan etten kirjoittanut negatiivisia ollenkaan, siihenkin on syynsä.
        Ihmiset voivat muuttua, tunteet voivat muuttua. Negatiivisia asioita esiintyy joka suhteessa mutta niillä ei ole niin merkitystä, jos suhteen tukeva pohja olisi kunnossa, molemmin puolin.

        Et voi heti alussa saada kaikkea mitä haluat, koska kukaan ei voi toista tuntea niin hyvin. Alussahan jokainen esittää itsestään vain parhaita puolia, jättää ne huonommat myöhäisempään ajankohtaan, siihen kun olo olisi jo turvallinen.

        AV

        Ja tuo, "et voi tietää miten tunteesi (ja halu) käyttäytyisi oikeassa elämässä."

        Kerro viisaana mitä menettää jos tutustuisi ja saippuoisi, saippuoidessa on hyvä tutustua? Tuon session jälkeen tietäisi kaiken tarvittavan tunteesta ja halusta, joskus jopa siitä miten halu muuttuu hellyydeksi, yhteenkuuluvuudeksi.

        Ole rohkeampi, älä ihastu helposti mutta kerää kokemuksia.

        Tällä hetkellä en saippuoi kun yhtä ihmistä itseni lisäksi, joskus tekee myös valintoja, jossa ei ajattele vain itseään, omia halujaan tai hae äärimmäisyyksiä must-sektorilta.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suhteen aloittaminen on kuin projektityö joka etenee vaihe vaiheelta.
        Työn alle ei kannata ottaa sellaisia joista ei olisi kunnollista kokemusta, joten alussa kirjoittamani lista liittyy siihen.
        Rakkaus syttyy tai on syttymättä, ihmisenä vastapuolen tulisi edustaa lähinnä noita arvoja mitä kirjoitin. Jos toinen tuntuu ne täyttävän, olisi jo ihastunut.

        Huomasit varmaan etten kirjoittanut negatiivisia ollenkaan, siihenkin on syynsä.
        Ihmiset voivat muuttua, tunteet voivat muuttua. Negatiivisia asioita esiintyy joka suhteessa mutta niillä ei ole niin merkitystä, jos suhteen tukeva pohja olisi kunnossa, molemmin puolin.

        Et voi heti alussa saada kaikkea mitä haluat, koska kukaan ei voi toista tuntea niin hyvin. Alussahan jokainen esittää itsestään vain parhaita puolia, jättää ne huonommat myöhäisempään ajankohtaan, siihen kun olo olisi jo turvallinen.

        AV

        Kohdassa esteet on ne kaikken oleellisimmat negatiiviset asiat. Ja listassa on asioita, jotka moni kokee puutteeksi, vaikka itselle ne ei olisi kovinkaan merkittäviä juttuja.

        Ominaisuuksien lista ei ole täydellinen, vaan kokoelma itselle tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja mitä nyt sillä hetkellä väsyneenä tuli mieleen. Jotain aivan oleellisiakin oli jäänyt pois.

        En usko siihen, että keneen tahansa rakastuu kun vaan aloittaa seksielämän. Tai kyllä tiedän, että sillä tavalla pieni kiinnostus muuttuu hyvin helposti tunteiksi, mutta nuo läheisyyslähtöinen tunne on myös hyvin herkkä poistumaan kun kosketus, hellyys ja seksi jää pois. Ja lähes kaikissa parisuhteissa se tapahtuu ainakin väliaikaisesti ja lyhytaikaisesti. Sen sijaan ennen seksiä vahvat tunteet pysyy, vaikka ei näkisi vuoteen, eikä lähde pois, vaikka sitä toivoisi. Siis kärjistäen.

        Nyt pitää lähteä töihin… On taas kuitenkin joku ratkaistava tulipalo odottamassa sammutushenkilöstöä….


    • Huhhuh...

      Nyt sua jokin ahistaa ja kunnolla. Näin mä koen. Jokin juttu vaan takertelee ja etsit siihen jotain ärsykettä, että se tulisi ulos....

      Mä koin noin sun aloituksen.

      Tjaa? Kysyttiinkös tässä jotain?

      1.MUST
      2. SHOULD
      3. Nice (plussaa muttei vaatimus)
      4. Ihan sama
      5. Not nice (miinusta muttei este)
      6. Este

      Vastaan noihin kaikkiin, etten tiedä etukäteen. Jos kenenkään lähestyvän ihmisen kohdalla pitäis jotain miettiä, se olisi 2. Should.... eikös se tarkoita pitäisi?

      Minusta pitäisi antaa mahdollisuus tulla lähelle, sanoa mitä on ja olla sitä mitä nyt siinä onkaan.

      Ehkä miehenä oon vähän jäävi sanomaan, mua ei kovin moni uhkaa. Mutta yllätyn, miten moni nainen uskaltaa tulla lähelle.

      Ja olenko väärässä jos väitän, että haluisit olla vielä rohkeampi?

      Juu... lukitsen tään vastauksen. 😁

      • Tulkitset väärin ja oikein. Minua hyvin harvoin ahdistaa, mutta tällä viikolla sellainen (ohimenevä, tiedän) vaihe on ollut. Tai ahdisti, on oikeastaan jo ohi. Kun saan asiat paremmin omassa päässä järjestykseen, helpottaa.

        Loman jälkeen töihin paluu oli henkisesti haastavaa. Olin kerrankin loman ilman, että seuraan projektia, enkä tiennyt yhtään missä mennään. Tilanne oli yllättävän positiivinen, mutta muuten on tunnin töissä olon jälkeen joutunut hyppäämään suoraan ylinopeutta ajavan junan kyytiin ja arvioimaan, että junaa pysyy oikeilla raiteilla (onneksi en yksin) vaan yhteistyössä) ultranopeassa tempossa. Ja kun tosiaan oma tarvitsevuus iski taas maton alta itselle näkyväksi aiemmin mainitsemistani syistä, aloin pohtimaan omaa itseäni: mitä arvotan, arvotanko oikeita asioita, mikä on tärkeää ja mikä vain ihan kiva-osastoa jne? Pohdin myös omaa kelpaavuuytani, vaikka tiedän että sellaiselle joka minut joskus tulee haluaman kyllä kelpaan ja muista ei niin


      • Emberizi kirjoitti:

        Tulkitset väärin ja oikein. Minua hyvin harvoin ahdistaa, mutta tällä viikolla sellainen (ohimenevä, tiedän) vaihe on ollut. Tai ahdisti, on oikeastaan jo ohi. Kun saan asiat paremmin omassa päässä järjestykseen, helpottaa.

        Loman jälkeen töihin paluu oli henkisesti haastavaa. Olin kerrankin loman ilman, että seuraan projektia, enkä tiennyt yhtään missä mennään. Tilanne oli yllättävän positiivinen, mutta muuten on tunnin töissä olon jälkeen joutunut hyppäämään suoraan ylinopeutta ajavan junan kyytiin ja arvioimaan, että junaa pysyy oikeilla raiteilla (onneksi en yksin) vaan yhteistyössä) ultranopeassa tempossa. Ja kun tosiaan oma tarvitsevuus iski taas maton alta itselle näkyväksi aiemmin mainitsemistani syistä, aloin pohtimaan omaa itseäni: mitä arvotan, arvotanko oikeita asioita, mikä on tärkeää ja mikä vain ihan kiva-osastoa jne? Pohdin myös omaa kelpaavuuytani, vaikka tiedän että sellaiselle joka minut joskus tulee haluaman kyllä kelpaan ja muista ei niin

        ole väliäkään (jatkuu).

        Minua ahdistaa noin kerran vuodessa ja nyt oli se hetki! Ahdistus tuli siitä, että pariutuminen on niin turhauttava prosessi ja vaatii luultavasti iterointeja (jos ei käy hyvä tuuri). Enkä jakso alkaa mitään sarjadeittailua vetämään, eikä elämäni siihen edes taivu. Turhaumaa aiheutta myös se, ettei edes lottoa, ja ”odottaa” silti päävoittoa.

        Olen kirjoittanut paljon ronskimpia aloituksia pari pv, mutta jättänyt julkaisematta,

        Olet väärässä siinä, ettei rohkeus ole ongelmani eikä haasteeni. Olen hyvinkin rohkea tarvittaessa. Silti käytän rohkeutta kohtuullisen hillitysti.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        ole väliäkään (jatkuu).

        Minua ahdistaa noin kerran vuodessa ja nyt oli se hetki! Ahdistus tuli siitä, että pariutuminen on niin turhauttava prosessi ja vaatii luultavasti iterointeja (jos ei käy hyvä tuuri). Enkä jakso alkaa mitään sarjadeittailua vetämään, eikä elämäni siihen edes taivu. Turhaumaa aiheutta myös se, ettei edes lottoa, ja ”odottaa” silti päävoittoa.

        Olen kirjoittanut paljon ronskimpia aloituksia pari pv, mutta jättänyt julkaisematta,

        Olet väärässä siinä, ettei rohkeus ole ongelmani eikä haasteeni. Olen hyvinkin rohkea tarvittaessa. Silti käytän rohkeutta kohtuullisen hillitysti.

        Mä en tykkää biologiasta. Eiks voitas puhua mieluummin käsitöistä. Niistä tykkäs kaikki.


      • Emberizi kirjoitti:

        ole väliäkään (jatkuu).

        Minua ahdistaa noin kerran vuodessa ja nyt oli se hetki! Ahdistus tuli siitä, että pariutuminen on niin turhauttava prosessi ja vaatii luultavasti iterointeja (jos ei käy hyvä tuuri). Enkä jakso alkaa mitään sarjadeittailua vetämään, eikä elämäni siihen edes taivu. Turhaumaa aiheutta myös se, ettei edes lottoa, ja ”odottaa” silti päävoittoa.

        Olen kirjoittanut paljon ronskimpia aloituksia pari pv, mutta jättänyt julkaisematta,

        Olet väärässä siinä, ettei rohkeus ole ongelmani eikä haasteeni. Olen hyvinkin rohkea tarvittaessa. Silti käytän rohkeutta kohtuullisen hillitysti.

        Sori, tuli eilen muuta menoa ja nää jäi mun aloituksen viestisuman alle.

        No pariutuminen on turhauttavaa ja stressaavaa, eikä se pääty edes siihen, että löytyis joku mukava ehdokas, vaan vielä on tutustuttava ja tutkittava toinen läpikotaisin ja silti on riski, että sydän särkyy ja koko elämä pitää kasata taas kerran.

        Sitä omaa tarvitsevuuttaan joutuu punnitsemaan, että onko oman tarpeensa tyydyttämiseen varaa...

        Mä saatan välillä innostua, että joo, voisin ehkä tuon ihmisen kanssa voida katsoo mitä tuleman pitää, mutta kohta jo joku takaraivossa lyö jarruja päälle. Että elä hyvä mies taas ajaudu johonkin sellaiseen, mistä et ehjänä enää pois pääse. :oD Mutta mä luulen, etten vaan tarpeeksi sit tarvitse/halua jotain sellaista, mitä toisesta saisin elämääni.

        Tietty oon miettinyt, että ehkä vaan toisaalta haluan niin paljon, että sitä ei ehkä kukaan täällä pystyiskään tarjoamaan? Vai onko se sitä, etten ymmärrä miten edes huomaan mitä se toinen milloinkin tarjoaa?

        Ja finaalina huomaan miettiväni aivan liikaa kaikkea... :oD


      • Emberizi kirjoitti:

        ole väliäkään (jatkuu).

        Minua ahdistaa noin kerran vuodessa ja nyt oli se hetki! Ahdistus tuli siitä, että pariutuminen on niin turhauttava prosessi ja vaatii luultavasti iterointeja (jos ei käy hyvä tuuri). Enkä jakso alkaa mitään sarjadeittailua vetämään, eikä elämäni siihen edes taivu. Turhaumaa aiheutta myös se, ettei edes lottoa, ja ”odottaa” silti päävoittoa.

        Olen kirjoittanut paljon ronskimpia aloituksia pari pv, mutta jättänyt julkaisematta,

        Olet väärässä siinä, ettei rohkeus ole ongelmani eikä haasteeni. Olen hyvinkin rohkea tarvittaessa. Silti käytän rohkeutta kohtuullisen hillitysti.

        Btw...

        Mitä sait tästä ketjusta? Tai saitko mitään ajatuksia herättävää? 😊

        Siis tarkoitan koko ketjua, en pelkästään mun tuumimisia. 😊


      • Disseisback kirjoitti:

        Btw...

        Mitä sait tästä ketjusta? Tai saitko mitään ajatuksia herättävää? 😊

        Siis tarkoitan koko ketjua, en pelkästään mun tuumimisia. 😊

        Ketjussa on paljon ajatuksia avaavaa keskustelua ja varsinkin heillä, jotka avaavat miksi ajattelevat niin kuin ajattelevat. Kokonaisuutena ketju on taas rasittavaa ’pain in the ass’- osastoa. Taas muistin, miksi en ole tehnyt aloituksia pitkään aikaan…. Toisaalta oma moka kun lähden keskustelemaan eriäväisyyksiä aiheuttaneista näkemyksistä. Toisaalta jos toinen osaa perustella kantansa, ja kuuntelee myös minun kantani, se voi olla hyvinkin antoisaa (vaikka kumpikaan ei muuttaisi näkemyksiään), sitähän varten palsta on, mutta käytännössä se onnistuu vain osittain.

        Keskimääräinen lukija ei ymmärrä edes selityksen jälkeen, että kyseessä ei ole Tinder-lista vaan arvomatriisi. Aloituksessa oli listattu iso lista sekalaisia asioita, jotka pyydettiin arvottamaan oman näkemyksen mukaan. Fiksuimmat mietti asiaa itsekin ja lisäsi itsellekin tärkeitä asioita mukaan alkuperäiseen listaan tai pohti asioita. Sellaista on ilo lukea, koska se avaa omaakin näkemystä. Sitten taas osa lukija ymmärrä, että vaikka ’nice, muttei este’ ole suora vaatimus. Jos tekstiä on paljon, on vaatimukset jo sillä hirvittäviä.

        Sitten toinen turhauttava asia ketjussa on, se että moni tyrmää itselle erilaiset arvot ja vieläpä hyvin vaatimattomin perustein ja epäloogisin selityksiin, lähinnä tämä koskee osaa älykeskustelua. Jos vaikka 2 pitkän suhteen kumppanit on ollut selkeästi älykkäitä, on sen oltava eron syy… Riippumatta, että siitä että suhteideni loppumiselle on painava ja tavallista perustellumpi syy. Kun laskee kaikki 3kk-> suhteet/tapailut/parisuhteet historiasta tavallinen/älykäs jakauma on omalla kohdalla 43:57 (nuorena en osannut ajatella onko toinen sellainen, jonka kanssa viihtyisi lopun elämän). Älykkäiden jakaumasta lyhyeen/pitkään suhteeseen voi lähinnä päätellä, että suhde jatkuu pitkäksi todennäköisemmin älykkään kanssa. Jos huomiodaan vain yli 4kk ja yli 22v suhteet on suhde 0:100.


      • Emberizi kirjoitti:

        Ketjussa on paljon ajatuksia avaavaa keskustelua ja varsinkin heillä, jotka avaavat miksi ajattelevat niin kuin ajattelevat. Kokonaisuutena ketju on taas rasittavaa ’pain in the ass’- osastoa. Taas muistin, miksi en ole tehnyt aloituksia pitkään aikaan…. Toisaalta oma moka kun lähden keskustelemaan eriäväisyyksiä aiheuttaneista näkemyksistä. Toisaalta jos toinen osaa perustella kantansa, ja kuuntelee myös minun kantani, se voi olla hyvinkin antoisaa (vaikka kumpikaan ei muuttaisi näkemyksiään), sitähän varten palsta on, mutta käytännössä se onnistuu vain osittain.

        Keskimääräinen lukija ei ymmärrä edes selityksen jälkeen, että kyseessä ei ole Tinder-lista vaan arvomatriisi. Aloituksessa oli listattu iso lista sekalaisia asioita, jotka pyydettiin arvottamaan oman näkemyksen mukaan. Fiksuimmat mietti asiaa itsekin ja lisäsi itsellekin tärkeitä asioita mukaan alkuperäiseen listaan tai pohti asioita. Sellaista on ilo lukea, koska se avaa omaakin näkemystä. Sitten taas osa lukija ymmärrä, että vaikka ’nice, muttei este’ ole suora vaatimus. Jos tekstiä on paljon, on vaatimukset jo sillä hirvittäviä.

        Sitten toinen turhauttava asia ketjussa on, se että moni tyrmää itselle erilaiset arvot ja vieläpä hyvin vaatimattomin perustein ja epäloogisin selityksiin, lähinnä tämä koskee osaa älykeskustelua. Jos vaikka 2 pitkän suhteen kumppanit on ollut selkeästi älykkäitä, on sen oltava eron syy… Riippumatta, että siitä että suhteideni loppumiselle on painava ja tavallista perustellumpi syy. Kun laskee kaikki 3kk-> suhteet/tapailut/parisuhteet historiasta tavallinen/älykäs jakauma on omalla kohdalla 43:57 (nuorena en osannut ajatella onko toinen sellainen, jonka kanssa viihtyisi lopun elämän). Älykkäiden jakaumasta lyhyeen/pitkään suhteeseen voi lähinnä päätellä, että suhde jatkuu pitkäksi todennäköisemmin älykkään kanssa. Jos huomiodaan vain yli 4kk ja yli 22v suhteet on suhde 0:100.

        Heh. Löytyyks sulta exelistä taulukko? 🤣

        Joo. Vaikea täällä on tehdä niin täsmällistä aloitusta, etteikö tarttis selittää vielä rautalangan kanssa joillekin.
        Ja joitain sit osaa ärsyttää täsmällisyyskin. 😁


      • Disseisback kirjoitti:

        Heh. Löytyyks sulta exelistä taulukko? 🤣

        Joo. Vaikea täällä on tehdä niin täsmällistä aloitusta, etteikö tarttis selittää vielä rautalangan kanssa joillekin.
        Ja joitain sit osaa ärsyttää täsmällisyyskin. 😁

        Joo ei ole exceliä… 😆 Tää ketju on niin massiivinen, että varmaan pitäis olla, jos haluaisi olla kunnon emäntä. Mutta en ole. enkä koe tarvetta olla. Pakko vaan ohittaa suurin osa, ettei syö oikeaa elämää ihan minimiin.


      • Emberizi kirjoitti:

        Joo ei ole exceliä… 😆 Tää ketju on niin massiivinen, että varmaan pitäis olla, jos haluaisi olla kunnon emäntä. Mutta en ole. enkä koe tarvetta olla. Pakko vaan ohittaa suurin osa, ettei syö oikeaa elämää ihan minimiin.

        Keksit tähänkin töistä tutun priorisoinnin. 😁

        Mut ei tunnepohjaisia juttuja voi lyödä exeliin. 😊

        Mä oon rationaalinen tunneihminrn, mutta parinvalinnassa joutuu rationaalisen lokeroijan vaan unohtamaan...tai sitten asetat kamman johon tarttuu paljon potentiaalisia.

        Ja vaikka teillä naisilla tiedetysti on tarjokkaita enempi, niin ei tunnu silti helpolta. 😁

        Myö miehinä jos taistellaan näkyvyydestä, niin naiset sit siitä mitä näkee. 😁


    • Anonyymi

      Teoreettisia pohdintoja sellaiselle jolla ei ole valinnanvaraa. Kuten minulle. Ei jaksa alkaa miettiä keneltä olisi kiva saada pakit.

      • Anonyymi

        En minäkään jaksa näitä miettiä. Sekin jolla oli alkuun kaikki parhaat ominaisuudet, muuttui ajan saatossa kohti "kaikki huonoimmat ominaisuudet". 😅

        Tilan pysyvyyden pitäminen on suurin ongelma. Se ei selviä kyselemällä. Ja kertooko kenenkään henkilöhistoria edes kaiken, vaikka selvittäisi taustat?


    • Anonyymi

      Noihin raameihin sopis aika moni, minäkin. Mutta voi olla, että olen väärän ikäinen, väärää sukupuolta ja mikä tärkeintä ehkä en rakastais tai rakastuis ap:hen. Ehkä kannattais jättää kaikki muu sälä pois kuin rakkaus. Oletan, että ap on mies.

      • Älykkäitä on n.10-20% populaatiosta, joten yksi kriteeri on jo vaativa ja molemmin puoliset tunteet karsii myös rankasti.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Älykkäitä on n.10-20% populaatiosta, joten yksi kriteeri on jo vaativa ja molemmin puoliset tunteet karsii myös rankasti.

        Totta ap, älykkäitä on harvassa. Itse et vaikuta kovin älykkäältä, kun tuollaisia listoja rustaat, toivottavasti älykkyys ei ole kovin tärkeä vaatimus sille toiselle osapuolelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta ap, älykkäitä on harvassa. Itse et vaikuta kovin älykkäältä, kun tuollaisia listoja rustaat, toivottavasti älykkyys ei ole kovin tärkeä vaatimus sille toiselle osapuolelle.

        Näin tutkitusti älykkäänä totean, että minusta aloittaja vaikuttaa varsin älykkäältä yksilöltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin tutkitusti älykkäänä totean, että minusta aloittaja vaikuttaa varsin älykkäältä yksilöltä.

        Ahaa, mitähän sinä ja älykkääksi mainitsemasi ap ovat tehneet älykkyydellä? Pelastaneet kehitysmaiden lapsia, auttaneet kansainvälisissä katastrofeissa, toimineet maapallon pelastamiseksi vai oletteko kenties vain keränneet itsellenne massia ja luksusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa, mitähän sinä ja älykkääksi mainitsemasi ap ovat tehneet älykkyydellä? Pelastaneet kehitysmaiden lapsia, auttaneet kansainvälisissä katastrofeissa, toimineet maapallon pelastamiseksi vai oletteko kenties vain keränneet itsellenne massia ja luksusta.

        Senhän sinä varmasti haluaisit tietää. Vaan mitäpä se sulle kuuluu? Hoida ihan vaan omat tekemisesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa, mitähän sinä ja älykkääksi mainitsemasi ap ovat tehneet älykkyydellä? Pelastaneet kehitysmaiden lapsia, auttaneet kansainvälisissä katastrofeissa, toimineet maapallon pelastamiseksi vai oletteko kenties vain keränneet itsellenne massia ja luksusta.

        Työni tulee pelastamaan ihmishenkiä ihan konkreettisesti. Työlläni on arvo.


      • Emberizi kirjoitti:

        Työni tulee pelastamaan ihmishenkiä ihan konkreettisesti. Työlläni on arvo.

        Ja saattaa olla jo pelastanutkin?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Työni tulee pelastamaan ihmishenkiä ihan konkreettisesti. Työlläni on arvo.

        Totta kai työllä on arvo. Etenkin käsityöllä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta ap, älykkäitä on harvassa. Itse et vaikuta kovin älykkäältä, kun tuollaisia listoja rustaat, toivottavasti älykkyys ei ole kovin tärkeä vaatimus sille toiselle osapuolelle.

        Lue alustus uudestaan, niin ehkä ymmärrät paremmin miksi päädyin lajittelemaan eri ominaisuuksia. Siitähän tässä on kyse: miten arvotat eri ominaisuuksia mahdollisessa puolisossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta ap, älykkäitä on harvassa. Itse et vaikuta kovin älykkäältä, kun tuollaisia listoja rustaat, toivottavasti älykkyys ei ole kovin tärkeä vaatimus sille toiselle osapuolelle.

        Suurin osa ihmistä on aika älykkäitä, huippuälykkäitä on harvassa. Huippuälykkäät ovat usein myös huippuvaikeita ihmisinä.

        Tyhmää on korostaa älykkyyttä paljon muiden ominaisuuksien yläpuolelle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suurin osa ihmistä on aika älykkäitä, huippuälykkäitä on harvassa. Huippuälykkäät ovat usein myös huippuvaikeita ihmisinä.

        Tyhmää on korostaa älykkyyttä paljon muiden ominaisuuksien yläpuolelle.

        Olen eri mieltä. huippuälykkäitä on harvassa (Mensa), mutta itsekin tunnen monta, joissa hyvin harva on huippuvaikeita tai edes vaikeita. Osa on, mutta niin kuin on vähempi älyisistäkin. Aivan tavallisia työelämässä menestyviä ihmisiä nuo on suurin osa.

        Noin puolen väestöstä saa ÄO lukemat 90-110 ja
        Lukemat 85-115 (1 sigma) saa ~68%. Noin 95% (2 sigma) väestöstä saa lukemat 70-130. Siis ~vain 2.5% ylittää Mensan rajan. Tuolla ketjussa aiemmin sanoin, etten hae Mensan jäsentä (ei ole haitta eikä plussa) vaan ihminen kuka on noin about ylimmässä 10-20% on sopiva. En kysele kenenkään tulosta tietenkään, eikä se edes kiinnosta, mutta se miten ihmisen aivot toimii tai ei toimi vaikuttaa aika vahvasti siihen syntyykö sama aaltopituus vai ei. Teen töitä ympäristössä, jossa tuo ylin 10-20% on aika normitaso eikä Mensan tyypitkään ole mitään poikkeuksia. Samoin täällä kyllä bongaa terävät kirjoittajat aika nopeasti. Voisin lyödä vetoa, että noita ylimmän 10-20% tyyppejä mahtuu tännekin useampi kuin kirjoittajien lukumäärän ja älykkyyden esiintyvyys voisi olettaa. En siis osaa nähdä tuota vaatimusta mitenkään liian poissulkevana omassa elinympäristössä toisin kuin vaikka baaritiskillä (missä en yleensä käy). Itseasiassa kahden ihmisen älykkyysero on se mikä ratkaisee 115-125 tai 125-135 on luultavasti on toimiva yhtälö, mutta 165-125 ja 125-85 parit turhautuisivat toisiinsa alle tunnissa.

        Minulle älykkyys on tärkeä ominaisuus ja itse pidän sitä vaikka sixpack, palkkaa, omaisuutta tai pituutta älyttömänä vaatimuksena kumppanille. Meitä on erilaisia, ei meidän pidä kelvata kaikille kunhan kelpaa sille yhdelle oikealle! Ja myös omat valinnat on tehtävä sen mukaan mikä on itselle tärkeää.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen eri mieltä. huippuälykkäitä on harvassa (Mensa), mutta itsekin tunnen monta, joissa hyvin harva on huippuvaikeita tai edes vaikeita. Osa on, mutta niin kuin on vähempi älyisistäkin. Aivan tavallisia työelämässä menestyviä ihmisiä nuo on suurin osa.

        Noin puolen väestöstä saa ÄO lukemat 90-110 ja
        Lukemat 85-115 (1 sigma) saa ~68%. Noin 95% (2 sigma) väestöstä saa lukemat 70-130. Siis ~vain 2.5% ylittää Mensan rajan. Tuolla ketjussa aiemmin sanoin, etten hae Mensan jäsentä (ei ole haitta eikä plussa) vaan ihminen kuka on noin about ylimmässä 10-20% on sopiva. En kysele kenenkään tulosta tietenkään, eikä se edes kiinnosta, mutta se miten ihmisen aivot toimii tai ei toimi vaikuttaa aika vahvasti siihen syntyykö sama aaltopituus vai ei. Teen töitä ympäristössä, jossa tuo ylin 10-20% on aika normitaso eikä Mensan tyypitkään ole mitään poikkeuksia. Samoin täällä kyllä bongaa terävät kirjoittajat aika nopeasti. Voisin lyödä vetoa, että noita ylimmän 10-20% tyyppejä mahtuu tännekin useampi kuin kirjoittajien lukumäärän ja älykkyyden esiintyvyys voisi olettaa. En siis osaa nähdä tuota vaatimusta mitenkään liian poissulkevana omassa elinympäristössä toisin kuin vaikka baaritiskillä (missä en yleensä käy). Itseasiassa kahden ihmisen älykkyysero on se mikä ratkaisee 115-125 tai 125-135 on luultavasti on toimiva yhtälö, mutta 165-125 ja 125-85 parit turhautuisivat toisiinsa alle tunnissa.

        Minulle älykkyys on tärkeä ominaisuus ja itse pidän sitä vaikka sixpack, palkkaa, omaisuutta tai pituutta älyttömänä vaatimuksena kumppanille. Meitä on erilaisia, ei meidän pidä kelvata kaikille kunhan kelpaa sille yhdelle oikealle! Ja myös omat valinnat on tehtävä sen mukaan mikä on itselle tärkeää.

        Otathan huomioon sen, että kaikki älykkäät eivät parisuhdeasioissa arvosta vain älykkyyttä tai näkevät sen vain yhtenä juttuna, mutta ei mitenkään erityisenä vaatimuksena. Onko muuten kovin älykästä korostaa omaa älykkyyttään. Omasta mielestäni semmoiset ihmiset ovat hieman pellejä. Älykkyyden huomaa monesta muusta asiasta. Jaksaako älykäskään ihminen jutella syvällisiä päivästä toiseen. Miksi kumppanin pitäisi olla näitä asioita täydentävä? Eikö näitä asioita voi käydä läpi työkaverien ym. kanssa. Mä voin kyllä suosiolla tunnustautua vähemmän älykkääksi, kun itse näkisin suhteessa hempeilyn tärkeänä, toisaalta eikö ole älykästä nähdä elämässä erilaisia värejä. Ihan sama, itse en jaksa paskantärkeitä ihmisiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Otathan huomioon sen, että kaikki älykkäät eivät parisuhdeasioissa arvosta vain älykkyyttä tai näkevät sen vain yhtenä juttuna, mutta ei mitenkään erityisenä vaatimuksena. Onko muuten kovin älykästä korostaa omaa älykkyyttään. Omasta mielestäni semmoiset ihmiset ovat hieman pellejä. Älykkyyden huomaa monesta muusta asiasta. Jaksaako älykäskään ihminen jutella syvällisiä päivästä toiseen. Miksi kumppanin pitäisi olla näitä asioita täydentävä? Eikö näitä asioita voi käydä läpi työkaverien ym. kanssa. Mä voin kyllä suosiolla tunnustautua vähemmän älykkääksi, kun itse näkisin suhteessa hempeilyn tärkeänä, toisaalta eikö ole älykästä nähdä elämässä erilaisia värejä. Ihan sama, itse en jaksa paskantärkeitä ihmisiä.

        Jos parin älykkyys ero on liian suuri, arkielämä on hyvin turhauttavaa, toisen ymmärtäminen on vaikeaa ja kommunikaatio jatkuvaa rautalangasta vääntämistä. Eikö sitä aaltopituutta löydy eikä leikkisyyttä voi harjoittaa, kun toinen tippuu jatkuvasti kärryiltä, Tämä vahvasti kärjistäen, jotta ymmärrät miksi älykkyys voi olla tärkeä jollekin toiselle. Jos kuuluu porukkaan, johon noin puolet suomalaisista kuuluu 90-110, isoin osa muusta porukasta ei eroa älykkyydeltään liikaa itsestä. Jos on ÄO 160 tyyppi, voi jo vähemmän älykkäät mensan tyypit olla liian hitaita.

        Oman älykkyytensä tietäminen ei ole tyhmää, Ei se ole sen kummempi ominaisuus kun vaikka joku tietää olevansa kaunis (ei sen tietäminen tee rumaksi) tai vaikka jos on suomenmestari jossain urheilulajissa. Älykkyys on vain ominaisuus, joka jostain syystä aiheuttaa häpeää ihan tavallisillekin ihmisille.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Jos parin älykkyys ero on liian suuri, arkielämä on hyvin turhauttavaa, toisen ymmärtäminen on vaikeaa ja kommunikaatio jatkuvaa rautalangasta vääntämistä. Eikö sitä aaltopituutta löydy eikä leikkisyyttä voi harjoittaa, kun toinen tippuu jatkuvasti kärryiltä, Tämä vahvasti kärjistäen, jotta ymmärrät miksi älykkyys voi olla tärkeä jollekin toiselle. Jos kuuluu porukkaan, johon noin puolet suomalaisista kuuluu 90-110, isoin osa muusta porukasta ei eroa älykkyydeltään liikaa itsestä. Jos on ÄO 160 tyyppi, voi jo vähemmän älykkäät mensan tyypit olla liian hitaita.

        Oman älykkyytensä tietäminen ei ole tyhmää, Ei se ole sen kummempi ominaisuus kun vaikka joku tietää olevansa kaunis (ei sen tietäminen tee rumaksi) tai vaikka jos on suomenmestari jossain urheilulajissa. Älykkyys on vain ominaisuus, joka jostain syystä aiheuttaa häpeää ihan tavallisillekin ihmisille.

        Kärjistät asiaa, mutta on totta että hyvin älykkäiden ihmisten elämä on monesti vaikeaa, kun ei yksinkertaisesti löydy ihmisiä jotka ymmärtää heitä. Mutta aina homma ei parisuhteessa mene noin. Paras ymmärrys varmaan on, jos älykäs löytää älykkään, mutta kun ihmisten muutkin ominaisuudet ja mielenkiinnon kohteet määrittää asiaa. Yhtälailla voi sanoa, että taidemaalari voi olla vain taidemaalarin kanssa, kirjailija kirjailijan kanssa ja huippu-urheilija vain huippu-urheilijan kanssa. Huippu-urheilijat keskittyessään vahvasti urheiluun ja reissatessaan paljon, jos vielä on yhdessä toisen huippu-urheilijan kanssa, niin suhde voi kaatua etäisyyteen, ajanpuutteeseen ja kummankin oman edun tavoitteluun. Toisilla toimii, toisilla ei. Samoin taitelija, jos kaksi taiteilijaa yhdessä niin normielämä saattaa jäädä vähän turhankin kauas, kun taas erityyppinen puoliso voi maadoittaa taiteilijaa arkielämään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kärjistät asiaa, mutta on totta että hyvin älykkäiden ihmisten elämä on monesti vaikeaa, kun ei yksinkertaisesti löydy ihmisiä jotka ymmärtää heitä. Mutta aina homma ei parisuhteessa mene noin. Paras ymmärrys varmaan on, jos älykäs löytää älykkään, mutta kun ihmisten muutkin ominaisuudet ja mielenkiinnon kohteet määrittää asiaa. Yhtälailla voi sanoa, että taidemaalari voi olla vain taidemaalarin kanssa, kirjailija kirjailijan kanssa ja huippu-urheilija vain huippu-urheilijan kanssa. Huippu-urheilijat keskittyessään vahvasti urheiluun ja reissatessaan paljon, jos vielä on yhdessä toisen huippu-urheilijan kanssa, niin suhde voi kaatua etäisyyteen, ajanpuutteeseen ja kummankin oman edun tavoitteluun. Toisilla toimii, toisilla ei. Samoin taitelija, jos kaksi taiteilijaa yhdessä niin normielämä saattaa jäädä vähän turhankin kauas, kun taas erityyppinen puoliso voi maadoittaa taiteilijaa arkielämään.

        Puolison ei tarvitse olla huippuälykkö, mutta liian iso ero tekee sen ettei toinen tajua mitä sanon ja olo on kuin keskustelisi lapsen kanssa (tosin omista lapsista osa on luultavasti tiukkaälyisempiä kuin itse, ja osaavat haastaa, mutta noin yleisesti). Tai koko ajan joutuu miettimään miten selitän, että tuo toinen pysyy kärryillä tai pari ei ole tasavertainen kun toista pystyisi halutessaan johdattelemaan ilman, että hän tajuaa sitä (vaikken sitä tekisi). Olen tavannut ihmisen, jonka ÄO on 160 ja voin sanoa, että ITSE olin se, joka ei pysynyt kärryillä ajatuksen virrassa ja jouduin keskittymään täysillä. Sama asia on siis kumpanakin suuntaan!

        Liian iso älykkyys ero Ei vaan toimi arjessa! Tuskin itsekkään olisin Mensassa (en tiedä kun en ole kokenut tarvetta mennä testiin), nettitestillä olen joskus kauan sitten naputellut tuloksia 122-136, siis yli ja ali ja sisarukseni on saanut virallisella testillä 125 joskus teininä.Kaikki ystävistäni ovat älykkäitä ja tiedän yhden saaneen 115 tuloksen (ylin 16% jos meni päässälasku oikein). En siis rajaa älykkyyttä Mensan rajaan tai testitulokseen, vaan oikean elämän kohtaamiseen. Pelkkä ÄO ei tietennkän ole mittari ja vaikka kielellinen lahjakkuus kompensoi paljon. Tiedän kuitenkin, että vaikka ÄO 100-tyypin kanssa en pystyisi tyytyväisenä elämään, koska vuorovaikutuksen toimivuus on itselleni yksi tärkeimpiä asioita suhteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Otathan huomioon sen, että kaikki älykkäät eivät parisuhdeasioissa arvosta vain älykkyyttä tai näkevät sen vain yhtenä juttuna, mutta ei mitenkään erityisenä vaatimuksena. Onko muuten kovin älykästä korostaa omaa älykkyyttään. Omasta mielestäni semmoiset ihmiset ovat hieman pellejä. Älykkyyden huomaa monesta muusta asiasta. Jaksaako älykäskään ihminen jutella syvällisiä päivästä toiseen. Miksi kumppanin pitäisi olla näitä asioita täydentävä? Eikö näitä asioita voi käydä läpi työkaverien ym. kanssa. Mä voin kyllä suosiolla tunnustautua vähemmän älykkääksi, kun itse näkisin suhteessa hempeilyn tärkeänä, toisaalta eikö ole älykästä nähdä elämässä erilaisia värejä. Ihan sama, itse en jaksa paskantärkeitä ihmisiä.

        Täytyy todeta tähän, ettei "syvällisten puhuminen" ole ainakaan minusta mikään erityinen älykkyyden merkki.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Puolison ei tarvitse olla huippuälykkö, mutta liian iso ero tekee sen ettei toinen tajua mitä sanon ja olo on kuin keskustelisi lapsen kanssa (tosin omista lapsista osa on luultavasti tiukkaälyisempiä kuin itse, ja osaavat haastaa, mutta noin yleisesti). Tai koko ajan joutuu miettimään miten selitän, että tuo toinen pysyy kärryillä tai pari ei ole tasavertainen kun toista pystyisi halutessaan johdattelemaan ilman, että hän tajuaa sitä (vaikken sitä tekisi). Olen tavannut ihmisen, jonka ÄO on 160 ja voin sanoa, että ITSE olin se, joka ei pysynyt kärryillä ajatuksen virrassa ja jouduin keskittymään täysillä. Sama asia on siis kumpanakin suuntaan!

        Liian iso älykkyys ero Ei vaan toimi arjessa! Tuskin itsekkään olisin Mensassa (en tiedä kun en ole kokenut tarvetta mennä testiin), nettitestillä olen joskus kauan sitten naputellut tuloksia 122-136, siis yli ja ali ja sisarukseni on saanut virallisella testillä 125 joskus teininä.Kaikki ystävistäni ovat älykkäitä ja tiedän yhden saaneen 115 tuloksen (ylin 16% jos meni päässälasku oikein). En siis rajaa älykkyyttä Mensan rajaan tai testitulokseen, vaan oikean elämän kohtaamiseen. Pelkkä ÄO ei tietennkän ole mittari ja vaikka kielellinen lahjakkuus kompensoi paljon. Tiedän kuitenkin, että vaikka ÄO 100-tyypin kanssa en pystyisi tyytyväisenä elämään, koska vuorovaikutuksen toimivuus on itselleni yksi tärkeimpiä asioita suhteessa.

        Ja siis suuri älykkyysero on ongelma myös siihen toiseen suuntaan. Se "heikompi" osapuoli joutuu usein tuntemaan itsensä "tyhmäksi", eikä sekään pidemmän päälle ole mukava tunne. Vaikka toinen ei tekisi sitä tahallaan, vaan yrittäisi olla olematta liian korkealentoinen niin suuri ero on rasite parisuhteelle.

        Moni varmasti ihan vilpittömästi kuvittelee muuta, mutta vain kokemuksen kautta voi tajuta miten raskas kokemus suuri älyllinen ero voi olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis suuri älykkyysero on ongelma myös siihen toiseen suuntaan. Se "heikompi" osapuoli joutuu usein tuntemaan itsensä "tyhmäksi", eikä sekään pidemmän päälle ole mukava tunne. Vaikka toinen ei tekisi sitä tahallaan, vaan yrittäisi olla olematta liian korkealentoinen niin suuri ero on rasite parisuhteelle.

        Moni varmasti ihan vilpittömästi kuvittelee muuta, mutta vain kokemuksen kautta voi tajuta miten raskas kokemus suuri älyllinen ero voi olla.

        No, on teillä tosiaan ongelmat. Olen älykäs, mutta tulen ihan hyvin toimeen vähemmän älykkäidenkin kanssa ja löydän ihan hyviä keskustelun aiheitakin heidän kanssa. Se, että on tarve korostaa älykkyyttään, tehdä siitä ongelma on mielestäni suppeakatseisuutta ja jopa typerää. Tiedän useita epäsuhtaisia pareja älykkyyden suhteen. Muuten se, että tekee Mensan netti testin itsekseen kotona on ihan eri juttu kuin hikoilla virallinen testi valvonnan alla. Mitä tulee siihen, että ei niin älykäs tuntee huonommuutta älykkään kanssa niin se on enempi itsetunto kysymys. Mielestäni on kiva, jos arvostaa toisen älykkyyttää tai mitä lie hyvää ominaisuutta, mutta sitten ne ääliöt on asia erikseen, jotka parjaa ja jopa lyttää älykkäitä kuka mistäkin syystä huonommuuden tunteen vuoksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No, on teillä tosiaan ongelmat. Olen älykäs, mutta tulen ihan hyvin toimeen vähemmän älykkäidenkin kanssa ja löydän ihan hyviä keskustelun aiheitakin heidän kanssa. Se, että on tarve korostaa älykkyyttään, tehdä siitä ongelma on mielestäni suppeakatseisuutta ja jopa typerää. Tiedän useita epäsuhtaisia pareja älykkyyden suhteen. Muuten se, että tekee Mensan netti testin itsekseen kotona on ihan eri juttu kuin hikoilla virallinen testi valvonnan alla. Mitä tulee siihen, että ei niin älykäs tuntee huonommuutta älykkään kanssa niin se on enempi itsetunto kysymys. Mielestäni on kiva, jos arvostaa toisen älykkyyttää tai mitä lie hyvää ominaisuutta, mutta sitten ne ääliöt on asia erikseen, jotka parjaa ja jopa lyttää älykkäitä kuka mistäkin syystä huonommuuden tunteen vuoksi.

        Miksi Mensan testin pitäisi hikoiluttaa? Olen vastaavan testin tehnyt myös työhönotossa valvotusti, eikä se minusta ollut mitenkään hikoiluttavaa. Pikemmin ajattelin, että olen mitä olen, teen testit itsenäni ja ottavat jos kelpaa. Ja tulos oli hyvin linjassa Mensan nettitestien kanssa mut olen joskus historiassa kokeillut.

        En näe miksi älykkyystestissä olisi lähtökohtaisesti paineita tai jännitystä, ei tulos mihinkään vaikuta! Ei tulos vaikuttaisi omaan kuvaani itsestäni eikä sillä olisi minulle merkitystä onko tulos yli vai ali rajan.


      • Emberizi kirjoitti:

        Miksi Mensan testin pitäisi hikoiluttaa? Olen vastaavan testin tehnyt myös työhönotossa valvotusti, eikä se minusta ollut mitenkään hikoiluttavaa. Pikemmin ajattelin, että olen mitä olen, teen testit itsenäni ja ottavat jos kelpaa. Ja tulos oli hyvin linjassa Mensan nettitestien kanssa mut olen joskus historiassa kokeillut.

        En näe miksi älykkyystestissä olisi lähtökohtaisesti paineita tai jännitystä, ei tulos mihinkään vaikuta! Ei tulos vaikuttaisi omaan kuvaani itsestäni eikä sillä olisi minulle merkitystä onko tulos yli vai ali rajan.

        Onko ne nettitestit miten luotettavia versus Mensan valvottu testi?

        Itse tein taannoin reilussa 10 minuutissa testin, ohitinkin kokonaan muutaman kysymyksen. Tulos oli 115. En ole älykkö, mutta en ihan kengänpohjakaan.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Onko ne nettitestit miten luotettavia versus Mensan valvottu testi?

        Itse tein taannoin reilussa 10 minuutissa testin, ohitinkin kokonaan muutaman kysymyksen. Tulos oli 115. En ole älykkö, mutta en ihan kengänpohjakaan.

        ÄO-arvo 111 - 120

        Kyseessä on keskivertoa korkeampi älykkyys. Korkeakoulussa opiskelu ei tuota näille henkilöille ongelmia. Ahkeruudella voi tällainen henkilö saavuttaa poikkeuksellisen hyvän aseman työmarkkinoilla. Tällaisia arvoja saavuttavat ihmiset muodostavat väestöstä noin 12%.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Onko ne nettitestit miten luotettavia versus Mensan valvottu testi?

        Itse tein taannoin reilussa 10 minuutissa testin, ohitinkin kokonaan muutaman kysymyksen. Tulos oli 115. En ole älykkö, mutta en ihan kengänpohjakaan.

        Edelleenkin mietin, että miksi kaikki asiat pitäisi aina testata? Lisäksi näen, että ongelmaksi jossain tapauksissa voi muodostua se, että elämää alkaa muokkaamaan johonkin tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi, jos tuommoisesta testistä saisit huonot pisteet voisit aina kaikessa vedota, että en pysty tuohon ja tuohon, kun oon niin surkea kaikessa ja sama tietysti toisin päin. Tähän voisi ottaa esimerkin vielä pari viikkoa sitten aamulehdessä olleesta jutusta geenitesteistä ja niiden tarpeellisuudesta, siinä oli yhtenä esimerkkinä geneettinen alttius syövälle ja esimerkkinä käytettiin keuhkosyöpää. Jos ihminen joka tupakoi saisi tietää, että hänellä on geneettinen alttius keuhkosyövälle, saisi tietää tämän, hän saattaisi toimia henkilöstä riippuen eri tavalla. Hän saattaisi ajatella, että paskaakos tässä nyt on enää väliä, syöpä tulee kuitenkin eli eikun pahimmillaan vetää tupakkaa kaksin verroin, kun taas joku toinen voisi pelästyä ja lopettaa tupakoinnin. No oikeesti älykkäät ei tietty tupakoi lainkaan, sillä he ymmärtävät että tupakointi lisää ihan jokaisella keuhkosyöpäriskiä kymmenien kertaiseksi. Oikeesti älykkäät eivät myöskään ole reilusti ylipainoisia, sillä he tietävät ylipainon huomattavat riskit. Oikeasti älykkäät eivät myöskään käytä turhia kosmeettisia tuotteita, he eivät mielellään asu saasteisissa kaupungeissa jne. Eli summa summarum älykkään ihmisen näkee jo ulkonäöstä: laiha, tupakoimaton, päihteetön, väritön, metsän korvessa elävä hippi. Vai olisiko oikeasti älykkäämpää elää lyhyt, mutta hullun hauska elämä? Ei kuormittaisi vanhusten huoltoa. Vetäis kaksin käsin viinaksia, herkuttelis ja vähät välittäis normeista. Ehkä se Mensan testi kertois, millainen oikeasti älykäs ihminen olis noiden suhteen. En muuten menis ennustajallekaan, sillä kyllä se vähän takaraivossa kummittelua, että alkaisiko elää elämäänsä ennustuksen suuntaan. Tyyliin, ensi kuussa tapaat tummahiuksisen tulevaisuuden kumppanisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelleenkin mietin, että miksi kaikki asiat pitäisi aina testata? Lisäksi näen, että ongelmaksi jossain tapauksissa voi muodostua se, että elämää alkaa muokkaamaan johonkin tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi, jos tuommoisesta testistä saisit huonot pisteet voisit aina kaikessa vedota, että en pysty tuohon ja tuohon, kun oon niin surkea kaikessa ja sama tietysti toisin päin. Tähän voisi ottaa esimerkin vielä pari viikkoa sitten aamulehdessä olleesta jutusta geenitesteistä ja niiden tarpeellisuudesta, siinä oli yhtenä esimerkkinä geneettinen alttius syövälle ja esimerkkinä käytettiin keuhkosyöpää. Jos ihminen joka tupakoi saisi tietää, että hänellä on geneettinen alttius keuhkosyövälle, saisi tietää tämän, hän saattaisi toimia henkilöstä riippuen eri tavalla. Hän saattaisi ajatella, että paskaakos tässä nyt on enää väliä, syöpä tulee kuitenkin eli eikun pahimmillaan vetää tupakkaa kaksin verroin, kun taas joku toinen voisi pelästyä ja lopettaa tupakoinnin. No oikeesti älykkäät ei tietty tupakoi lainkaan, sillä he ymmärtävät että tupakointi lisää ihan jokaisella keuhkosyöpäriskiä kymmenien kertaiseksi. Oikeesti älykkäät eivät myöskään ole reilusti ylipainoisia, sillä he tietävät ylipainon huomattavat riskit. Oikeasti älykkäät eivät myöskään käytä turhia kosmeettisia tuotteita, he eivät mielellään asu saasteisissa kaupungeissa jne. Eli summa summarum älykkään ihmisen näkee jo ulkonäöstä: laiha, tupakoimaton, päihteetön, väritön, metsän korvessa elävä hippi. Vai olisiko oikeasti älykkäämpää elää lyhyt, mutta hullun hauska elämä? Ei kuormittaisi vanhusten huoltoa. Vetäis kaksin käsin viinaksia, herkuttelis ja vähät välittäis normeista. Ehkä se Mensan testi kertois, millainen oikeasti älykäs ihminen olis noiden suhteen. En muuten menis ennustajallekaan, sillä kyllä se vähän takaraivossa kummittelua, että alkaisiko elää elämäänsä ennustuksen suuntaan. Tyyliin, ensi kuussa tapaat tummahiuksisen tulevaisuuden kumppanisi.

        Ja vielä edelliseen lisäyksenä geenitestit on tietyissä tapauksissa todella tärkeitä ja voi vähentää huomattavasti inhimillistä kärsimystä eli tuo yllä oleva esimerkki oli karkea yleistys ja koski paljolti myös noita yksityisiltä vaikka netin kautta tilattavia testejä. Kannattaa myös miettiä, missä kaikkialla nuo testitulokset olisi sitten saatavilla, haluatko niitä mahdollisesti epämääräisille, ulkopuolisille tahoille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Edelleenkin mietin, että miksi kaikki asiat pitäisi aina testata? Lisäksi näen, että ongelmaksi jossain tapauksissa voi muodostua se, että elämää alkaa muokkaamaan johonkin tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi, jos tuommoisesta testistä saisit huonot pisteet voisit aina kaikessa vedota, että en pysty tuohon ja tuohon, kun oon niin surkea kaikessa ja sama tietysti toisin päin. Tähän voisi ottaa esimerkin vielä pari viikkoa sitten aamulehdessä olleesta jutusta geenitesteistä ja niiden tarpeellisuudesta, siinä oli yhtenä esimerkkinä geneettinen alttius syövälle ja esimerkkinä käytettiin keuhkosyöpää. Jos ihminen joka tupakoi saisi tietää, että hänellä on geneettinen alttius keuhkosyövälle, saisi tietää tämän, hän saattaisi toimia henkilöstä riippuen eri tavalla. Hän saattaisi ajatella, että paskaakos tässä nyt on enää väliä, syöpä tulee kuitenkin eli eikun pahimmillaan vetää tupakkaa kaksin verroin, kun taas joku toinen voisi pelästyä ja lopettaa tupakoinnin. No oikeesti älykkäät ei tietty tupakoi lainkaan, sillä he ymmärtävät että tupakointi lisää ihan jokaisella keuhkosyöpäriskiä kymmenien kertaiseksi. Oikeesti älykkäät eivät myöskään ole reilusti ylipainoisia, sillä he tietävät ylipainon huomattavat riskit. Oikeasti älykkäät eivät myöskään käytä turhia kosmeettisia tuotteita, he eivät mielellään asu saasteisissa kaupungeissa jne. Eli summa summarum älykkään ihmisen näkee jo ulkonäöstä: laiha, tupakoimaton, päihteetön, väritön, metsän korvessa elävä hippi. Vai olisiko oikeasti älykkäämpää elää lyhyt, mutta hullun hauska elämä? Ei kuormittaisi vanhusten huoltoa. Vetäis kaksin käsin viinaksia, herkuttelis ja vähät välittäis normeista. Ehkä se Mensan testi kertois, millainen oikeasti älykäs ihminen olis noiden suhteen. En muuten menis ennustajallekaan, sillä kyllä se vähän takaraivossa kummittelua, että alkaisiko elää elämäänsä ennustuksen suuntaan. Tyyliin, ensi kuussa tapaat tummahiuksisen tulevaisuuden kumppanisi.

        Heh, no ihan älykkäitä ihmisiä on kyllä kaiken kokoisissa ja näköisissä. En muotittaisi ihmisen habitusta yhteen älykkyyden kanssa. Moni älykäs ihminen toki on persoonallinen, mutta yhtä moni on kopio työkaverista mitä tulee habitukseen. :)


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Heh, no ihan älykkäitä ihmisiä on kyllä kaiken kokoisissa ja näköisissä. En muotittaisi ihmisen habitusta yhteen älykkyyden kanssa. Moni älykäs ihminen toki on persoonallinen, mutta yhtä moni on kopio työkaverista mitä tulee habitukseen. :)

        Tuosta älykkyydestä on Emppua suomittu monessa kohtaa, aika jännää sikäli kun mitäs haittaakaan siitä on, jos viehättyy älystä? Minäkin koen olevani sapioseksuaali siinä määrin, että tykkään tietynlaisesta älykkyydestä, se on osa ihmisen karismaakin.

        Itse tykkään aina oppia jotain ihmissuhteissani ja ihmissuhteiktani, siksi miellyn helposti älykkäänä pitämääni ihmiseen. Jonka koen olevan vieläpä fiksumpi kun minä joissain asioissa, juuri siksi että opin häneltä ja pysyy mielenkiinto yllä, kun toinen ei ole täysin kopio itsestäni. Mutta itseäni hölmömpää en jaksa katsella kumppanina. Ikävää mutta totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Otathan huomioon sen, että kaikki älykkäät eivät parisuhdeasioissa arvosta vain älykkyyttä tai näkevät sen vain yhtenä juttuna, mutta ei mitenkään erityisenä vaatimuksena. Onko muuten kovin älykästä korostaa omaa älykkyyttään. Omasta mielestäni semmoiset ihmiset ovat hieman pellejä. Älykkyyden huomaa monesta muusta asiasta. Jaksaako älykäskään ihminen jutella syvällisiä päivästä toiseen. Miksi kumppanin pitäisi olla näitä asioita täydentävä? Eikö näitä asioita voi käydä läpi työkaverien ym. kanssa. Mä voin kyllä suosiolla tunnustautua vähemmän älykkääksi, kun itse näkisin suhteessa hempeilyn tärkeänä, toisaalta eikö ole älykästä nähdä elämässä erilaisia värejä. Ihan sama, itse en jaksa paskantärkeitä ihmisiä.

        Jos on Suomen mestari juoksussa, tekeekö se paskan tärkeäksi, jos siitä kertoo? Jos hyvä musiikissa ja aen kertoo, miten se tekee paakan tärkeäksi. Älykkyys ei pitäisi olla tabu, eikä se ole mikään asia, jota pitäisi pistää maton alle sen takia, että osalle se tuottaa ahdistusta, Oikeassa elämässä älyä ei tietenkään tuoda ilmi sanallisesti ainakaan selkeästi heikompi älyiselle (samalla tasolla olevaa älykkyys ei loukkaa). Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, jossa pitäisi voida keskustella vapaasti mitä parisuhteelta sinkkuna tai varattuna odottaa.

        Äly ei poissulje hempeilyä. Eikä se, että listalla on älykkyys muiden joukossa poista värin näkemistä. En ymmärrä logiikkaasi, se ontuu. Aino mikä näkyy, että jonkun random tyypin vaatimus älystä ottaa kummallisen koville. Miksi älyä ei saisi odottaa?


    • Anonyymi

      Aika pitkään pitää ihminen tuntea ja hänen kanssaan elää, ennen kuin nuo listaamasi asiat saa varmuudella selville, jos silloinkaan

      • Totta, Ihminen voi myös muuttua. Parin voi valita intuitiolla (joka voi tosin sokeutua vaikka progesteronin pitoisuudesta ja ihmisen henkisten vajeiden takia väliaikaisesti). Vaikka kaikinplisi täydellistä, ihmissuhde voi jäädä lyhyeksi. Silti, olen sitä mieltä, että jos onnistuu lähtökohtaisesti osumaan mahdollisimman lähelle tärkeitä asioita ja esteitä ei löydy, onnistumisen mahdollisuus on paljon korkeampi,


    • Anonyymi

      Hmm ... monta kohtaa, mutta yritetään. Lisään tuonne esteisiin kohdan liika on liikaa.

      1. MUST
      älykkyys, empatiakyky, kiltteys, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteenpiirteet, korkea lipido, sama aaltopituus, mukavuus, rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus, muuta -samanlainen huumorintaju

      2. SHOULD
      sosiaaliset taidot, lahjakkuus (jossain), keskustelutaidot, hyvä kuuntelija, rakastuminen (oma)

      3. Nice (plussaa muttei vaatimus)
      hyvä kroppa, kauniit/komeat kasvot, urheilullisuus, koulutus, musikaalisuus, matemaattisuus, liikunnallisuus

      4. Ihan sama
      pitkä, lyhyt, hoikkuus, lihavuus, iso palkka, omaisuus, menestys, karismaa, visuaalisuus, spontaanisuus

      5. Not nice (miinusta muttei este)
      rumat tai epäsymmetriset kasvot, lihavuus, riidanhaluisuus, mustavalkoisuus, ärhäkkyys, lievät mt-ongelmat, asperger, ADHD, elämänhallinnan ongelmat

      6. Este
      - jos liikaa: rumat tai epäsymmetriset kasvot, lihavuus, urheilullisuus, menestys, liikunnallisuus, riidanhaluisuus, spontaanisuus, mustavalkoisuus, korkea lipido, ärhäkkyys, ADHD, elämänhallinnan ongelmat
      - aina: aseksuaalisuus (tai matalat halut), vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, uskottomuus, muuta - väkivaltaisuus

      • Anonyymi

        Ja kuten huomasit, niin laitoin saman asian useampaan kohtaan, kun asiat eivät ole minulle mustavalkoisia. 😛


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuten huomasit, niin laitoin saman asian useampaan kohtaan, kun asiat eivät ole minulle mustavalkoisia. 😛

        Eihän asiat ole koskaan joko tai vaan asian vakavuudella on toki merkitystä. Esim. Eron jälkeinen ohimenevä masennus on elämää, mutta masennus pysyvää tai toistuvaa työkyvyttömyyttä aiheuttavana sairautena on jo hyvin rankka puolisolle pitkällä aikajänteellä oli sitten ihminen kuinka ihana vaan.

        Yksi mielenkiintoinen valinta tuossa oli… Se, että toinen rakastaa on MUST, mutta sinulle ei ole välttämätöntä että rakastut/rakastat. Miksi noin?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Eihän asiat ole koskaan joko tai vaan asian vakavuudella on toki merkitystä. Esim. Eron jälkeinen ohimenevä masennus on elämää, mutta masennus pysyvää tai toistuvaa työkyvyttömyyttä aiheuttavana sairautena on jo hyvin rankka puolisolle pitkällä aikajänteellä oli sitten ihminen kuinka ihana vaan.

        Yksi mielenkiintoinen valinta tuossa oli… Se, että toinen rakastaa on MUST, mutta sinulle ei ole välttämätöntä että rakastut/rakastat. Miksi noin?

        Koska mä olen puolivakavissani miettinyt, etten oikeastaan kaipaa koko rakastumista. Mä alan kyllä ajan myötä pitää hyvästä tyypistä ja rakastankin, vaikken koskaan sekopäisesti rakastuisi. Tavallaan mä voisin hyvin olla ihan tyytyväinen tietyntasoisessa "järkiliitossakin".

        Vaan toisen pitäisi minua rakastaa. Muutoin en edes harkitse mitään vakavaa. Olen itsekäs ja tiedän sen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska mä olen puolivakavissani miettinyt, etten oikeastaan kaipaa koko rakastumista. Mä alan kyllä ajan myötä pitää hyvästä tyypistä ja rakastankin, vaikken koskaan sekopäisesti rakastuisi. Tavallaan mä voisin hyvin olla ihan tyytyväinen tietyntasoisessa "järkiliitossakin".

        Vaan toisen pitäisi minua rakastaa. Muutoin en edes harkitse mitään vakavaa. Olen itsekäs ja tiedän sen.

        Mä olen ollut parissa parisuhteessa ja huomannut, että mun on hyvin helppo kaivaa itsiesiinestäni esiin se hempeä rakastamisen tunne, vaikka se parisuhde olisi oikeasti ihan viturallaankin. Siihen ei toiselta kauhean paljoa vaadita. Riittää, kun on ihminen ja näyttää ihmisyytensä, näyttää tunteensa ja päästää henkisesti lähelle. Mä olen empaatikko ja peilaan (liiankin) helposti toisen tunteita. Eli jos kaikki on hyvin ja toinen on oikeasti hyvä tyyppi, joka rakastaa minua niin ei mun tarvitse sitä rakkautta itsestäni kovin syvältä kaivaa.

        En kuitenkaan usko tuohon samaan kykyyn toisissa. En ole montaa ihmistä tavannut, jotka kykenisivät tuohon samaan kuin minä. Siksi sen toisen pitää ihan aidosti rakastua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen ollut parissa parisuhteessa ja huomannut, että mun on hyvin helppo kaivaa itsiesiinestäni esiin se hempeä rakastamisen tunne, vaikka se parisuhde olisi oikeasti ihan viturallaankin. Siihen ei toiselta kauhean paljoa vaadita. Riittää, kun on ihminen ja näyttää ihmisyytensä, näyttää tunteensa ja päästää henkisesti lähelle. Mä olen empaatikko ja peilaan (liiankin) helposti toisen tunteita. Eli jos kaikki on hyvin ja toinen on oikeasti hyvä tyyppi, joka rakastaa minua niin ei mun tarvitse sitä rakkautta itsestäni kovin syvältä kaivaa.

        En kuitenkaan usko tuohon samaan kykyyn toisissa. En ole montaa ihmistä tavannut, jotka kykenisivät tuohon samaan kuin minä. Siksi sen toisen pitää ihan aidosti rakastua.

        Sinulle itsellesi riittää läheisyyden ja seksin tuoma oksitosiini ja dopamiini rakkaudeksi? Oletko koskaan rakastunut jäätävän kovaa?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Sinulle itsellesi riittää läheisyyden ja seksin tuoma oksitosiini ja dopamiini rakkaudeksi? Oletko koskaan rakastunut jäätävän kovaa?

        Olen ja siksi en sitä kaipaakaan. Eikä minulle riitä nuo sanomasi "rakkaudeksi". Kuten sanoin, niin olen empaatikko. En mä oleta kovinkaan monen kykenevän sitä tajuamaan, mutta se menee kuten tuossa edellä sanoin. Mun on hyvin helppo kaivaa vaikka se "jäätävä rakastuminen" itsestäni ulos, jos tilanne olisi otollinen. Vaan rehellisesti sanoen olen mielummin ilman sitä tunnetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuten huomasit, niin laitoin saman asian useampaan kohtaan, kun asiat eivät ole minulle mustavalkoisia. 😛

        Mutta mustavalkoset kuvat on kivoja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mustavalkoset kuvat on kivoja

        Harvemmin sellaisia näkee. Yleensä niissä on aina mukana todella paljon myös eriasteisia harmaita.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Sinulle itsellesi riittää läheisyyden ja seksin tuoma oksitosiini ja dopamiini rakkaudeksi? Oletko koskaan rakastunut jäätävän kovaa?

        Mä olen leikitellyt jopa sillä ajatuksella, että mä voisin luultavasti olla onnellinen vaikka järjestetyssäkin liitossa. Jos ne ihmiset, jotka sitä puuhaisivat, ihan aidosti tuntevat minut ja osaavat ottaa ne mun syvimmät tarpeeni huomioon siinä valinnassa, niin ihan varmasti olisin siinä onnellinen.

        En ole suuri länsimaisen romanttisen rakkauden ja "jäätävien rakastumisien" puolestapuhuja. En omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Muille en lähde ohjeita antamaan. Mä en kaipaa rakastumista, mutta rakastamista kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen leikitellyt jopa sillä ajatuksella, että mä voisin luultavasti olla onnellinen vaikka järjestetyssäkin liitossa. Jos ne ihmiset, jotka sitä puuhaisivat, ihan aidosti tuntevat minut ja osaavat ottaa ne mun syvimmät tarpeeni huomioon siinä valinnassa, niin ihan varmasti olisin siinä onnellinen.

        En ole suuri länsimaisen romanttisen rakkauden ja "jäätävien rakastumisien" puolestapuhuja. En omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Muille en lähde ohjeita antamaan. Mä en kaipaa rakastumista, mutta rakastamista kyllä.

        Kukin tyylillään. Minulle merkityksellisimpiä ovat oleet suuret rakastumiset. Ei niinkään tasainen arki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukin tyylillään. Minulle merkityksellisimpiä ovat oleet suuret rakastumiset. Ei niinkään tasainen arki.

        Niin, mulle taas oleellista on nimenomaan se, että arki toimii. Suurilla tunteilla ja vuoristoradalla en tee mitään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, mulle taas oleellista on nimenomaan se, että arki toimii. Suurilla tunteilla ja vuoristoradalla en tee mitään.

        Itse en taas tarvitse puoliso arjen takia, enkä voisi ajatella järkiliittoa tai pelkkään lähimmäiseen rakkauteen tai yksinäisyyteen perustuvaa liittoa.

        Minulla on läheisiä ja toimeentulo, mies teettää enemmän työtä kuin auttaa (eletyn elämän kokemus) enkä työn vähenemisen takia myöskään suhteeseen menisi tai isompien puitteidenkaan takia. Jos aloitan joskus suhteen, ainoa riittävä syy siihen on rakastuminen ja myöhemmin rakkaus.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itse en taas tarvitse puoliso arjen takia, enkä voisi ajatella järkiliittoa tai pelkkään lähimmäiseen rakkauteen tai yksinäisyyteen perustuvaa liittoa.

        Minulla on läheisiä ja toimeentulo, mies teettää enemmän työtä kuin auttaa (eletyn elämän kokemus) enkä työn vähenemisen takia myöskään suhteeseen menisi tai isompien puitteidenkaan takia. Jos aloitan joskus suhteen, ainoa riittävä syy siihen on rakastuminen ja myöhemmin rakkaus.

        En kai mäkään sanonut tarvitsevani puolisoa arjen takia? On tässä nyt tullut jo kuusi vuotta oltua sinkkuna, että kovin vaikeaa olisi elämä, jos tähän jotain arjen takia tarvitsisi. Vaan sen arjen pitää toimia, yhdessäkin. Puoliso ei saa olla sellainen, joka aiheuttaisi vaikeuksia ja kitkaa arjen pyörimiseen. Homman pitää vaan toimia.

        Kuten sanottu, niin mulle ei tuota mitään ongelmaa rakastaa (ja rakastua, vaikkakaan ei sekopäisesti) ihmiseen, joka on hyvä tyyppi (josta siis aidosti pidän) ja jonka kanssa asiat pyörivät mallikkaasti. Huomaan kyllä tässäkin, että koko käsite on ilmeisen mahdoton monelle tajuta. Ei se yllätä, vaan tiedän kyllä olevani erikoisyksilö. En ole koskaan pitkässä parisuhteessakaan kokenut sitä paljon puhuttua arkipäiväistymistä, josta lähes kaikki muuta jauhavat. Mulla ei ole mitään tajua mistä he oikein puhuvat. Mä rakastan "loputtomiin", kun asiat ovat hyvin. Sitten jos asiat ovat tarpeeksi pitkää ja tarpeeksi huonosti niin se rakkaus vain jossain kohtaa loppuu ja katoaa kokonaan, ei se koskaan arkipäiväisty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kai mäkään sanonut tarvitsevani puolisoa arjen takia? On tässä nyt tullut jo kuusi vuotta oltua sinkkuna, että kovin vaikeaa olisi elämä, jos tähän jotain arjen takia tarvitsisi. Vaan sen arjen pitää toimia, yhdessäkin. Puoliso ei saa olla sellainen, joka aiheuttaisi vaikeuksia ja kitkaa arjen pyörimiseen. Homman pitää vaan toimia.

        Kuten sanottu, niin mulle ei tuota mitään ongelmaa rakastaa (ja rakastua, vaikkakaan ei sekopäisesti) ihmiseen, joka on hyvä tyyppi (josta siis aidosti pidän) ja jonka kanssa asiat pyörivät mallikkaasti. Huomaan kyllä tässäkin, että koko käsite on ilmeisen mahdoton monelle tajuta. Ei se yllätä, vaan tiedän kyllä olevani erikoisyksilö. En ole koskaan pitkässä parisuhteessakaan kokenut sitä paljon puhuttua arkipäiväistymistä, josta lähes kaikki muuta jauhavat. Mulla ei ole mitään tajua mistä he oikein puhuvat. Mä rakastan "loputtomiin", kun asiat ovat hyvin. Sitten jos asiat ovat tarpeeksi pitkää ja tarpeeksi huonosti niin se rakkaus vain jossain kohtaa loppuu ja katoaa kokonaan, ei se koskaan arkipäiväisty.

        Ja jos arki ei toimi, niin mitkään treffi-illat, yhteiset lomat ja laatuajat eivät korjaa tilannetta. Asiat ovat aivan yhtä päin veetä kuin aiemminkin, jos ne arjen ongelmat ilmestyvät heti takaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kai mäkään sanonut tarvitsevani puolisoa arjen takia? On tässä nyt tullut jo kuusi vuotta oltua sinkkuna, että kovin vaikeaa olisi elämä, jos tähän jotain arjen takia tarvitsisi. Vaan sen arjen pitää toimia, yhdessäkin. Puoliso ei saa olla sellainen, joka aiheuttaisi vaikeuksia ja kitkaa arjen pyörimiseen. Homman pitää vaan toimia.

        Kuten sanottu, niin mulle ei tuota mitään ongelmaa rakastaa (ja rakastua, vaikkakaan ei sekopäisesti) ihmiseen, joka on hyvä tyyppi (josta siis aidosti pidän) ja jonka kanssa asiat pyörivät mallikkaasti. Huomaan kyllä tässäkin, että koko käsite on ilmeisen mahdoton monelle tajuta. Ei se yllätä, vaan tiedän kyllä olevani erikoisyksilö. En ole koskaan pitkässä parisuhteessakaan kokenut sitä paljon puhuttua arkipäiväistymistä, josta lähes kaikki muuta jauhavat. Mulla ei ole mitään tajua mistä he oikein puhuvat. Mä rakastan "loputtomiin", kun asiat ovat hyvin. Sitten jos asiat ovat tarpeeksi pitkää ja tarpeeksi huonosti niin se rakkaus vain jossain kohtaa loppuu ja katoaa kokonaan, ei se koskaan arkipäiväisty.

        Samoin minulle on tärkeää, että parisuhde vain toimii (automaattisesti, ilman "työtä"), ja asiat pyörii mallikkaasti. Ja arkeahan sitä suurimmaksi osaksi eletään, arki on tärkein. On vähän nolo ilmaisu "suhde arkipäiväistyy". Arjessa on suurin rakkaus.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoin minulle on tärkeää, että parisuhde vain toimii (automaattisesti, ilman "työtä"), ja asiat pyörii mallikkaasti. Ja arkeahan sitä suurimmaksi osaksi eletään, arki on tärkein. On vähän nolo ilmaisu "suhde arkipäiväistyy". Arjessa on suurin rakkaus.

        - Sheena

        Ihan samaa mäkin olen joskus miettinyt, että miten niin "arkipäiväistyy". Arkeahan elämä pääosin on, arki on tärkeää.


    • Anonyymi

      Lipido on oikeasti libido

      • Lukihäiriö, sorry.


    • Anonyymi

      Mä rakastan ihmistä mun elämässä. Katsoin aloitusta, mutten jaksa edes miettiä, mitä odotuksia häntä kohtaan voisi olla. En muista myöskään oliko sellaisia koskaan, ainakaan tietoisina. Päätin ottaa selvää ajan kanssa, kuten olen tehnyt.

    • Anonyymi

      Ajattelin ohittaa turhat kysymykset ja tehdä sen oikean kysymyksen:
      Miksi et ala itse aktiiviseksi, kun kuitenkin puristaa? Näkeehän sen.

      Ja ainoa vastaus näihin on, että olen aina valinnut mutulla. Siihen ei tarvita listoja, teinimäisiä englanninkielisiä termejä tai hienoja sivistyssanoja vaan tuntemista.

      -keinovaginamies-

      • Anonyymi

        Ja tuntemiseen päästään olemalla tekemisissä sekä tarkkailemalla. Harvemmin luotan siihen mitä sanotaan tai kirjoitetaan, vaan teen johtopäätökseni toiminnan perusteella.

        Toiminnasta perille pääsemiseksi vaaditaan noita edellä mainittuja.

        -keinovaginamies-


      • Ei näitä asioita ihmisen kansaa silmiin tuijottelemaan TIETENKÄÄN enää mieti!!! Tämä on vain kuivaharjoittelua. Mutu perustuu usein alitajuntaan, mutta vaikka halusi saada naista voi sotkea arviointikykysi ja mutu keskittyy sen jälkeen vain yhteen asiaan (ainakin putkiaivoilla).

        Sehän tässä se on ongelman ydin on, että saadakseen on pakko antaa ja olla itse aktiivinen. Prosessin turhauttavuus joku muu asia mitä en itse vielä tunnista jarruttaa. Koska käsijarru on ylhäällä, olen vielä paikoilla.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ei näitä asioita ihmisen kansaa silmiin tuijottelemaan TIETENKÄÄN enää mieti!!! Tämä on vain kuivaharjoittelua. Mutu perustuu usein alitajuntaan, mutta vaikka halusi saada naista voi sotkea arviointikykysi ja mutu keskittyy sen jälkeen vain yhteen asiaan (ainakin putkiaivoilla).

        Sehän tässä se on ongelman ydin on, että saadakseen on pakko antaa ja olla itse aktiivinen. Prosessin turhauttavuus joku muu asia mitä en itse vielä tunnista jarruttaa. Koska käsijarru on ylhäällä, olen vielä paikoilla.

        Arviointikykyni ei ole koskaan näissä asioissa sumentunut. Olen oikeasti hyvin harkitsevainen tyyppi. Ei minun sänkyyni joka muija pääse, vaikka niin voisi juttujen perusteella kuvitella :)

        Palstalla ei ole arvoa, jos sillä ei ole viihdearvoa. Tämä on minun vankkumaton mielipiteeni. Enimmäkseen täällä eletään teorioiden tasolla, mikä on hyvin tylsää.

        Käsijarru voi käytännön elämässä myös ruostua jumiin.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Arviointikykyni ei ole koskaan näissä asioissa sumentunut. Olen oikeasti hyvin harkitsevainen tyyppi. Ei minun sänkyyni joka muija pääse, vaikka niin voisi juttujen perusteella kuvitella :)

        Palstalla ei ole arvoa, jos sillä ei ole viihdearvoa. Tämä on minun vankkumaton mielipiteeni. Enimmäkseen täällä eletään teorioiden tasolla, mikä on hyvin tylsää.

        Käsijarru voi käytännön elämässä myös ruostua jumiin.

        -keinovaginamies-

        Joskus on parempi hetken levätä jarru päällä, ennen kuin suuntaa jonnekin minne ei oikeasti halua mennä. Jarrun saa kevyellä liikkellä auki, kun tahtoo (irl).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Joskus on parempi hetken levätä jarru päällä, ennen kuin suuntaa jonnekin minne ei oikeasti halua mennä. Jarrun saa kevyellä liikkellä auki, kun tahtoo (irl).

        En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt ihmisiä joiden ratti kääntyy suuntaan jonne eivät lopulta halua, eli pelkällä hetkellisellä tunteella menijät. Minun mutu syntyy pitkän muhimisen jälkeen. Se on ns. hidas intuitio.

        Välillä on hyvä istua aloillaan ja harkita. Kannattaa kuitenkin varoa ettei rasvattomaan käsijarruvaijeriin lirahda vettä.

        Automatkailu on sitten erikseen. Silloin on jopa suotavaa eksyä ja pyörittää rattia miten sattuu.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Arviointikykyni ei ole koskaan näissä asioissa sumentunut. Olen oikeasti hyvin harkitsevainen tyyppi. Ei minun sänkyyni joka muija pääse, vaikka niin voisi juttujen perusteella kuvitella :)

        Palstalla ei ole arvoa, jos sillä ei ole viihdearvoa. Tämä on minun vankkumaton mielipiteeni. Enimmäkseen täällä eletään teorioiden tasolla, mikä on hyvin tylsää.

        Käsijarru voi käytännön elämässä myös ruostua jumiin.

        -keinovaginamies-

        Citikassa on outo käsijarru siinä kojelaudassa keskellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt ihmisiä joiden ratti kääntyy suuntaan jonne eivät lopulta halua, eli pelkällä hetkellisellä tunteella menijät. Minun mutu syntyy pitkän muhimisen jälkeen. Se on ns. hidas intuitio.

        Välillä on hyvä istua aloillaan ja harkita. Kannattaa kuitenkin varoa ettei rasvattomaan käsijarruvaijeriin lirahda vettä.

        Automatkailu on sitten erikseen. Silloin on jopa suotavaa eksyä ja pyörittää rattia miten sattuu.

        -keinovaginamies-

        Citikan ratti kääntyy ohan mihin suuntaan tahansa. Siinähän ei oo kuin se yksi puola alaspäin. Missään muussa autossa ei oo noin tuhmän näköistä rattia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Citikassa on outo käsijarru siinä kojelaudassa keskellä.

        Fiat Ducatossa se vasta pöljä oli. Väärällä puolella ja liian alhaalla.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Arviointikykyni ei ole koskaan näissä asioissa sumentunut. Olen oikeasti hyvin harkitsevainen tyyppi. Ei minun sänkyyni joka muija pääse, vaikka niin voisi juttujen perusteella kuvitella :)

        Palstalla ei ole arvoa, jos sillä ei ole viihdearvoa. Tämä on minun vankkumaton mielipiteeni. Enimmäkseen täällä eletään teorioiden tasolla, mikä on hyvin tylsää.

        Käsijarru voi käytännön elämässä myös ruostua jumiin.

        -keinovaginamies-

        Ja silti tulit valinneeksi väärin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja silti tulit valinneeksi väärin?

        En sanoisi noin. Harvemmat keski-ikäiset pariskunnat kestävät toisiaan yhtä hyvin kuin me muorin kanssa. Käytännössä olemme kimpassa 24/7 ja molemmilla on niin huono huumori, ettei toisen jutuille voi kun nauraa.

        Pidemmissä suhteissa ei voi alussa tietää kuinka toisen fysiikka vuosien saatossa muuttuu.

        Ainoita ongelmia suhteessamme on hänen liian kuiva nahkakolonsa ohentuneine limakalvoineen. Toki asiaan liittyy pari muutakin terveyteen ja tuntoherkkyyteen liittyvää juttua, mistä syystä umpitunneli ei ole käytössä yhtä usein kuin minä haluaisin. Onneksi nykyaikana näihin löytyy tekniset apuvälineratkaisut sekä sopimusmenettelyt.

        -keinovaginamies-


    • Jos lukee listaasi (21:39) huomaan että voisin itse arvottaa samat asiat samalla tavalla.
      Nämä ovat aika yleisiä mielipiteitä, enkä usko että poikkeat paljoakaan keskiverrosta.
      Ärhäkän älyn ihanointi oli jännä.

      Sitten tyhmä kysymys: Listassa luki "rintavuus (miehellä)"
      Oliko kyseessä man boobs vai oliko toiveita rintakehän koosta?

      • Kun tein pitkää listaa ominaisuuksia en miettinyt itseäni vaan mitä nyt tuli mieleen ja kun aloin siirtämään noita eri laatikoihin totesin ettei miehen (olen hetero) suuret rinnat ole välttämättä suurin hot, mutten kuitenkaan loppujen lopuksi mitään vaikuta.

        Ärhäkkyys ja älykkyys välissä oli tarkoitus olla pilkku ja itsellä nuo kaksi meni eri paikkaan. 😁 Toki, jos ärhäkkä ’älykäs kiehtoo, saa nuo pitää kimpassa. Itse arvioisin, että älykäs ärhäkkä on usein aika rasittava yhdistelmä. Tyhmää ärhäkkää voi kauniisti ohjata, älykästä ei.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kun tein pitkää listaa ominaisuuksia en miettinyt itseäni vaan mitä nyt tuli mieleen ja kun aloin siirtämään noita eri laatikoihin totesin ettei miehen (olen hetero) suuret rinnat ole välttämättä suurin hot, mutten kuitenkaan loppujen lopuksi mitään vaikuta.

        Ärhäkkyys ja älykkyys välissä oli tarkoitus olla pilkku ja itsellä nuo kaksi meni eri paikkaan. 😁 Toki, jos ärhäkkä ’älykäs kiehtoo, saa nuo pitää kimpassa. Itse arvioisin, että älykäs ärhäkkä on usein aika rasittava yhdistelmä. Tyhmää ärhäkkää voi kauniisti ohjata, älykästä ei.

        Kävin äsken ketjua läpi ja tosiaan ei siellä kukaan maininnut mitään ärhäkkäästä älykkyydestä.
        Taas olen lukenut ketjua silmät ristissä, väsyneenä, ajatus puolittain unessa.

        Tuo älykäs ärhäkkä kuitenkin kuvaa sinua sillä tasolla, mitä näistä viesteistä yleisesti voi päätellä. Ehkä sun kannattaa valita rauhallinen, älykäs ja ennen kaikkea ymmärtävä mies, ettei tule liian paljon räiskettä parisuhteeseen.


      • Carl-Gustaf kirjoitti:

        Kävin äsken ketjua läpi ja tosiaan ei siellä kukaan maininnut mitään ärhäkkäästä älykkyydestä.
        Taas olen lukenut ketjua silmät ristissä, väsyneenä, ajatus puolittain unessa.

        Tuo älykäs ärhäkkä kuitenkin kuvaa sinua sillä tasolla, mitä näistä viesteistä yleisesti voi päätellä. Ehkä sun kannattaa valita rauhallinen, älykäs ja ennen kaikkea ymmärtävä mies, ettei tule liian paljon räiskettä parisuhteeseen.

        Voin taata, ettei yksikään ex-puoliso, tapailu, ystävä tai työkaveri kuvailisi minua ärhäkkäänä älykkäänä. Ilman, etuliitettä ilmaisua olen joskus kuullut, viimeksi ma. Eikä yhdessäkään parisuhteessa ole ollut räiskettä reilu 20v aikana kertaakaan. Ja kun oli exex suhteessa 9kk pariterapiassa, ammattilaisen ohje oli minulle päin vastainen: minun pitäisi sanoittaa omia myös negatiivisia tunteitani enemmän ja mitä tarvitsen suhteessa enemmän.

        Näet temperamenttini (jota on), ehkä määrätietoisuuden (jota on) ja joka on täällä kuorrutettu sillä, että joskus reagoi tyhmyyksiin kärkkäästi (mitä en irl tee, vaan jätän kokonaan huomiotta, enkä palstallakaan saa noista mitään tunnereaktioita, vaikka reagoin kirjlalisesti). Tempperamenttini on kuitenkin aika erilaista, ja ulospäin hillitympää mitä temperamenttisuus yleensä mielletään.


      • Emberizi kirjoitti:

        Voin taata, ettei yksikään ex-puoliso, tapailu, ystävä tai työkaveri kuvailisi minua ärhäkkäänä älykkäänä. Ilman, etuliitettä ilmaisua olen joskus kuullut, viimeksi ma. Eikä yhdessäkään parisuhteessa ole ollut räiskettä reilu 20v aikana kertaakaan. Ja kun oli exex suhteessa 9kk pariterapiassa, ammattilaisen ohje oli minulle päin vastainen: minun pitäisi sanoittaa omia myös negatiivisia tunteitani enemmän ja mitä tarvitsen suhteessa enemmän.

        Näet temperamenttini (jota on), ehkä määrätietoisuuden (jota on) ja joka on täällä kuorrutettu sillä, että joskus reagoi tyhmyyksiin kärkkäästi (mitä en irl tee, vaan jätän kokonaan huomiotta, enkä palstallakaan saa noista mitään tunnereaktioita, vaikka reagoin kirjlalisesti). Tempperamenttini on kuitenkin aika erilaista, ja ulospäin hillitympää mitä temperamenttisuus yleensä mielletään.

        Onkohan tämä ollut sulle rasittava ketju. Täällä on muitakin nukkuneita kuin minä.😃
        Voisin ottaa sen linjan, etten lähde nukuksissa vastailemaan sun ketjuihin.

        Minä luulen että noiden listojen pääasiallisin tarkoitus on jäsentää omia ajatuksia.
        Aika tarkkaan sä olet ne ajattellut, niihin on vaikea keksiä mitään lisättävää.

        Jään kuitenkin miettimään, miksi tällaiset listat ovat joillekin tärkeitä ja millä lailla ne voisivat olla hyödyksi.


      • Carl-Gustaf kirjoitti:

        Onkohan tämä ollut sulle rasittava ketju. Täällä on muitakin nukkuneita kuin minä.😃
        Voisin ottaa sen linjan, etten lähde nukuksissa vastailemaan sun ketjuihin.

        Minä luulen että noiden listojen pääasiallisin tarkoitus on jäsentää omia ajatuksia.
        Aika tarkkaan sä olet ne ajattellut, niihin on vaikea keksiä mitään lisättävää.

        Jään kuitenkin miettimään, miksi tällaiset listat ovat joillekin tärkeitä ja millä lailla ne voisivat olla hyödyksi.

        Olet ymmärtänyt tarkoitukseni, sen lisäksi toivoin omien arvomatriisin peilausta muiden tärkeisiin asioihin. Peilaus, silloin kun teksti on luettu eikä lukija kuvittele kummallisia merkityksiä rivien väliin ja kunnioittaa erilaista näkökohtaa, on hyvin antoisaa. On mielenkiintoista kuulla miksi toinen on päätynyt erilaiseen arvoihin ja myös minulta saa kysyä miksi sinä kattelet noin, jos haluaa. Se taas, on huonoa keskustelua, että ei hyväksy erilaista arvomaailmaa. Vähän niin kuin ateisti ja kiihkouskovainen keskustelisi kumpi on oikeassa, vaikka kyseessä on mielipide ja arvot.

        Tämä on ollut RAUTALANKAKETJU. Kuusi rullaa ketjua on jo mennyt. Nyt ajattelin laittaa loput rullat kaappiin.

        Palstalla on niin vähän keskustelua, että kun joku aloittaa jotain sitten vastaajia on julmettu määrä. Itselle olisi riittänyt teidän tuttujen kirjoittajienkin kommentit, vaikka muutama antoisa anomuumi ketjuun on kyllä osallistunut.


      • Anonyymi
        Carl-Gustaf kirjoitti:

        Onkohan tämä ollut sulle rasittava ketju. Täällä on muitakin nukkuneita kuin minä.😃
        Voisin ottaa sen linjan, etten lähde nukuksissa vastailemaan sun ketjuihin.

        Minä luulen että noiden listojen pääasiallisin tarkoitus on jäsentää omia ajatuksia.
        Aika tarkkaan sä olet ne ajattellut, niihin on vaikea keksiä mitään lisättävää.

        Jään kuitenkin miettimään, miksi tällaiset listat ovat joillekin tärkeitä ja millä lailla ne voisivat olla hyödyksi.

        Vastaan sivusta ... minulle tällaisten ajatteleminen on ollut tärkeää itsetuntemuksen kannalta. Oleellista on paitsi se mikä on mulle tärkeää niin myös se miksi se on tärkeää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vastaan sivusta ... minulle tällaisten ajatteleminen on ollut tärkeää itsetuntemuksen kannalta. Oleellista on paitsi se mikä on mulle tärkeää niin myös se miksi se on tärkeää.

        Itsereflektio on myös omassa elämässäni keskeinen asia. Persoonallisuus tuntuu olevan jatkuvassa muutoksessa ja löydän itsestäni uusia puolia.

        Usein sitä miettii paljonko muut ihmiset käyttävät aikaa kehittääkseen omaa itsetuntemustaan.
        Joillakin itsetuntemus on jäänyt kokonaan intuitiiviselle tasolle, jolloin sitä on vaikea lähestyä rationaalisesti.


      • Emberizi kirjoitti:

        Olet ymmärtänyt tarkoitukseni, sen lisäksi toivoin omien arvomatriisin peilausta muiden tärkeisiin asioihin. Peilaus, silloin kun teksti on luettu eikä lukija kuvittele kummallisia merkityksiä rivien väliin ja kunnioittaa erilaista näkökohtaa, on hyvin antoisaa. On mielenkiintoista kuulla miksi toinen on päätynyt erilaiseen arvoihin ja myös minulta saa kysyä miksi sinä kattelet noin, jos haluaa. Se taas, on huonoa keskustelua, että ei hyväksy erilaista arvomaailmaa. Vähän niin kuin ateisti ja kiihkouskovainen keskustelisi kumpi on oikeassa, vaikka kyseessä on mielipide ja arvot.

        Tämä on ollut RAUTALANKAKETJU. Kuusi rullaa ketjua on jo mennyt. Nyt ajattelin laittaa loput rullat kaappiin.

        Palstalla on niin vähän keskustelua, että kun joku aloittaa jotain sitten vastaajia on julmettu määrä. Itselle olisi riittänyt teidän tuttujen kirjoittajienkin kommentit, vaikka muutama antoisa anomuumi ketjuun on kyllä osallistunut.

        Kirjoitan myös nimimerkillä Gattino.
        Jo kuvasta voi päätellä, että Gattino ei ole yhtä sofistikoitu kuin minä, Carl-Gustaf.
        https://www.suomi24.fi/profiili/Gattino

        Tosin roolit menevät joskus sekaisin.


      • Anonyymi
        Carl-Gustaf kirjoitti:

        Kirjoitan myös nimimerkillä Gattino.
        Jo kuvasta voi päätellä, että Gattino ei ole yhtä sofistikoitu kuin minä, Carl-Gustaf.
        https://www.suomi24.fi/profiili/Gattino

        Tosin roolit menevät joskus sekaisin.

        Ahaa :D Kun sitä huomaa pitävänsä jonkun jutuista, niin se onkin sama henkilö. Kertooko se minun intuitiota, älystä vai peräti tyhmyydestä!? :)

        Olisi mukava nähdä, miten ulkoinen olemuksesi mielikuviani vastaaa. Uskoisin että yhtä vähän, kuten puheäänen omistajiensa kanssa, joita aina silloin tällöin kohtaan.

        Juttu meni nyt vähän aiheen ohi, aloittajalle sori :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa :D Kun sitä huomaa pitävänsä jonkun jutuista, niin se onkin sama henkilö. Kertooko se minun intuitiota, älystä vai peräti tyhmyydestä!? :)

        Olisi mukava nähdä, miten ulkoinen olemuksesi mielikuviani vastaaa. Uskoisin että yhtä vähän, kuten puheäänen omistajiensa kanssa, joita aina silloin tällöin kohtaan.

        Juttu meni nyt vähän aiheen ohi, aloittajalle sori :)

        Ai no sinä olet varmaan yhtä utelias kuin "se" mummo vainajan kissa :) Pidin Gattinoa nuorena miehenä, mutta puhuit tosiaankin miellyttävän pehmeällä tavalla.

        Noniin, menehän siitä, nyt tämä lähtee :) 🐾


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai no sinä olet varmaan yhtä utelias kuin "se" mummo vainajan kissa :) Pidin Gattinoa nuorena miehenä, mutta puhuit tosiaankin miellyttävän pehmeällä tavalla.

        Noniin, menehän siitä, nyt tämä lähtee :) 🐾

        lisätään vielä, että miellyttävän leikkisä..🐾😅


    • Anonyymi

      Kirjoitan mieluummin omat.

      1. MUST-korkea seksistamina, fyysinen yhteensopivuus, siisteys
      2. SHOULD-työssäkäynti ja terveet harrastukset
      3. Nice (plussaa muttei vaatimus)-hyvät tulot
      4. Ihan sama-hyvät tulot
      5. Not nice (miinusta muttei este)-lievä epärehellisyys,luonnehäiriöt
      6. Este-riippuvaisuus sosiaalisen ympäristön hyväksynnästä ja näiden vaatimusten tuominen parisuhteeseen, rikollisuus, fyysinen väkivaltaisuus

      Eli voi olla vähän psyko jos on hyvä sängyssä ja pitää huolta OMISTA asioistaan.

      • Anonyymi

        Mä oon hyvä sängyssä. Mä oon hyvä nukkuun. Ka huono nouseen aamulla ylös.


    • Must-osasto: tunteet puolin ja toisin, huumorintaju, lämmin/empaattinen tunneälykäs luonne, koukuttava iho..

      Esteet: kylmäkiskoisuus, itsekkyys, materialistiset arvot, huumorintajuttomuus, ei ole hulluna minuun 😎

      • Itse en vaadi hulluna olemista, mutta en lähtisi suhteeseen tai suhteen alkuun, jossa toinen on oot ihan kiva, ja tää riitä ja odottelen tässä koska tunteet syttyy. Ensi tapaamisessa tai tapailussa ei nyt tunteita ehkä kannata miettiä, vaan käyttää läsnäolo kokonaan tutustumiseen. Jotkut ihmiset vaan kolahtaa heti, ja sen jälkeen tunne syvenee ja toiset ei kolahda koskaan.

        Toi tunneäly on hyvä lisäys listaan. Täysin tunneälyttömän kanssa menee hermo aika helposti ja taas tunneälykäs on hyvää seuraa ja osaa luovia tilanteissa. Lämpimyys on iso iso plussa (Should) ja ihon tuoksunkin unohdin (MUST). Tosin ilman tuoksua ei ole tunteita, eli periaattessa sama asia eri kantilta. Noissa esteissäkin on tärkeitä asioita, varsinkin itsekkyys/epäitsekkyys-pari pelkästään yksinään lisää/rajoittaa suhteen onnellisuutta.

        Sinulla ei ole yhtään ulkoista asiaa must tai este-listalla. Eikä esteitä myöskään mt-ongelmia, päihteitä, väkivaltaa tms. Olisiko ne oikeasti ok?


      • Emberizi kirjoitti:

        Itse en vaadi hulluna olemista, mutta en lähtisi suhteeseen tai suhteen alkuun, jossa toinen on oot ihan kiva, ja tää riitä ja odottelen tässä koska tunteet syttyy. Ensi tapaamisessa tai tapailussa ei nyt tunteita ehkä kannata miettiä, vaan käyttää läsnäolo kokonaan tutustumiseen. Jotkut ihmiset vaan kolahtaa heti, ja sen jälkeen tunne syvenee ja toiset ei kolahda koskaan.

        Toi tunneäly on hyvä lisäys listaan. Täysin tunneälyttömän kanssa menee hermo aika helposti ja taas tunneälykäs on hyvää seuraa ja osaa luovia tilanteissa. Lämpimyys on iso iso plussa (Should) ja ihon tuoksunkin unohdin (MUST). Tosin ilman tuoksua ei ole tunteita, eli periaattessa sama asia eri kantilta. Noissa esteissäkin on tärkeitä asioita, varsinkin itsekkyys/epäitsekkyys-pari pelkästään yksinään lisää/rajoittaa suhteen onnellisuutta.

        Sinulla ei ole yhtään ulkoista asiaa must tai este-listalla. Eikä esteitä myöskään mt-ongelmia, päihteitä, väkivaltaa tms. Olisiko ne oikeasti ok?

        Laiskana miehenä kirjoitin oleellisimmat vaan. Ei käy väkivalta, päihteiden väärinkäyttö eikä mt-ongelmat. Vaikeuksien kerjäämistä sellaisen kanssa seukkaaminen. Myöskään luiseva peppu ei ole suotava, tulee nirhaumia reisiin sylityksin 🫢

        Huumorintajuinen lämmin friidu on vahvoilla.


      • MaximiIIian kirjoitti:

        Laiskana miehenä kirjoitin oleellisimmat vaan. Ei käy väkivalta, päihteiden väärinkäyttö eikä mt-ongelmat. Vaikeuksien kerjäämistä sellaisen kanssa seukkaaminen. Myöskään luiseva peppu ei ole suotava, tulee nirhaumia reisiin sylityksin 🫢

        Huumorintajuinen lämmin friidu on vahvoilla.

        Hyvä lisäys tuo, luiseva peppu. Sama, mielummin muhkea kun luiseva peppu. Eikä muuteskaan luuranko, minusta naisessa saa olla vähän matskuakin. On mitä paijata. :)

        Keski-iässä harva on enää teinimäisen luiseva tai hoikkeliini, mikä on vaan plussaa kun liha tarttuu luihin ja vähän rasvaakin. Nam.


      • MaximiIIian kirjoitti:

        Laiskana miehenä kirjoitin oleellisimmat vaan. Ei käy väkivalta, päihteiden väärinkäyttö eikä mt-ongelmat. Vaikeuksien kerjäämistä sellaisen kanssa seukkaaminen. Myöskään luiseva peppu ei ole suotava, tulee nirhaumia reisiin sylityksin 🫢

        Huumorintajuinen lämmin friidu on vahvoilla.

        Niin näen samoin, ongelmainen ihminen voi olla superihana tyyppi ja hänet voi hyväksyä täysin ihmisenä, mutta silti ongelmaisten puolisona oleminen on aikamoinen risti kannettavana. Tietysti ongelmia on eritasoisia, nykyisiä ja vanhoja ongelmia. Tämäkään asia ei ole täysin mustavalkoinen.


      • Anonyymi
        MaximiIIian kirjoitti:

        Laiskana miehenä kirjoitin oleellisimmat vaan. Ei käy väkivalta, päihteiden väärinkäyttö eikä mt-ongelmat. Vaikeuksien kerjäämistä sellaisen kanssa seukkaaminen. Myöskään luiseva peppu ei ole suotava, tulee nirhaumia reisiin sylityksin 🫢

        Huumorintajuinen lämmin friidu on vahvoilla.

        Kas, olen olettanut sinut mieheksi.


    • Anonyymi

      Ap, taidat olla etsimissä jotain täydellisyyttä, mutta herää jo todellisuuteen, että kukaan ihminen ei täytä näitä kriteeriä ja sen kertoo enemmän sinusta, mitä vaadit toiselta. Et sinäkään ole mikään taivaan lahja toiselle, jos näin kuvittelit? Joten jokaisessa ihmisessa on jotain hyvää, jos taas haluat saada sielunkumppanin, niin se tulee kohdalle tai sitten ei. Olen huomannut, että yhä nuoremmat vaativat enemmän itselleen kaikkea ja täydellisyyttä. Tämä netti on pullollaan kaikkia ihmisiä, jotka vaativat niin paljon, mutta eivät itse anna mitään.

      • Anonyymi

        Parisuhde on kahden toisiaan rakastavan suhde, eikä mikään toisen palvelemisen suhde. Ei kukaan jaksa sellaista, että vain toista pitäisi huomioida kaikessa ja toiselta ei saa mitään. Molemminpuolista toisen huomioimista, läheisyyttä ja asioiden jakamista.


      • Aika monella tuntuu olevan haaste hahmottaa tekstiä tai sitten se mitä sanon on mennyt ihan ohi. Aloituksessa kysytään pohjimmiltaan miten lajittelisit eri ominaisuuksia kumppaniehdokkaassa. On tärkeitä asioita, on suhteen esteitä, on asioita, jotka on tai -, mutta nuo eivät kuitenkaan merkitse.

        Kaikilla meillä on asioita, joita kumppanilta toivomme, ainakin normaalin itsetunnon omaavilla. Palaan omaan listaani, josta MUST puuttui oikean ihon tuoksu ja esteistä vahva itsekkyys (kiitos MM muistutuksesta).

        1. MUST eli pakolliset
        älykkyys, empatiakyky, sosiaaliset taidot, keskustelutaidot, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, sama aaltopituus, rakastuminen (oma), rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus

        6. Esteet
        riidanhaluisuus, aseksuaalisuus (tai matalat halut), ärhäkkyys, vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, elämänhallinnan ongelmat, uskottomuus (krooninen)

        Valitettavasti en pysty yhtään asiaa listalta poistamaan!!! Minusta nuo on ihan perusasioita, paitsi älykkyys, molemmin puoliset tunteet ja oikea ihon tuoksu (rajaavat rajusti). Mutta, koska en etsi ketä vaan, vaan haaveilen parisuhteesta, jossa voisin viihtyä pidempäänkin onnellisena, en näe mitään syytä miksi ottaisin jotain mikä ei kuitenakaan riitä tai generoi haastavan elämän.

        Vaikka haluan mahdolliselta kumppanilta, ettei alkoholi, elämänhallinta tai mt ole ongelma, se ei tarkoita etten hyväksy samaa ihmistä ihmisenä. Hän voi olla ihana, mutta en vain halua parisuhdetta hänen kanssaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Aika monella tuntuu olevan haaste hahmottaa tekstiä tai sitten se mitä sanon on mennyt ihan ohi. Aloituksessa kysytään pohjimmiltaan miten lajittelisit eri ominaisuuksia kumppaniehdokkaassa. On tärkeitä asioita, on suhteen esteitä, on asioita, jotka on tai -, mutta nuo eivät kuitenkaan merkitse.

        Kaikilla meillä on asioita, joita kumppanilta toivomme, ainakin normaalin itsetunnon omaavilla. Palaan omaan listaani, josta MUST puuttui oikean ihon tuoksu ja esteistä vahva itsekkyys (kiitos MM muistutuksesta).

        1. MUST eli pakolliset
        älykkyys, empatiakyky, sosiaaliset taidot, keskustelutaidot, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, sama aaltopituus, rakastuminen (oma), rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus

        6. Esteet
        riidanhaluisuus, aseksuaalisuus (tai matalat halut), ärhäkkyys, vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, elämänhallinnan ongelmat, uskottomuus (krooninen)

        Valitettavasti en pysty yhtään asiaa listalta poistamaan!!! Minusta nuo on ihan perusasioita, paitsi älykkyys, molemmin puoliset tunteet ja oikea ihon tuoksu (rajaavat rajusti). Mutta, koska en etsi ketä vaan, vaan haaveilen parisuhteesta, jossa voisin viihtyä pidempäänkin onnellisena, en näe mitään syytä miksi ottaisin jotain mikä ei kuitenakaan riitä tai generoi haastavan elämän.

        Vaikka haluan mahdolliselta kumppanilta, ettei alkoholi, elämänhallinta tai mt ole ongelma, se ei tarkoita etten hyväksy samaa ihmistä ihmisenä. Hän voi olla ihana, mutta en vain halua parisuhdetta hänen kanssaan.

        Ihon tuoksu? En ole tiennytkään, että iho tuoksuu joltakin. Hitto! Olen tainnut missata jotakin??

        Tai no, hieltä tietysti iho voi haista.


    • Anonyymi

      Kannattaa valita naiskavereiksi vain sellaisia kauniita ja jotka ovat potentiaalisia elättäjiäsi :()

      Eli vakituisessa työssä käyviä, jne, no ei sentään niinkään, mutta kun...

      Törmäsin aika jänniin silmiin kun tuijotin vähän aikaa erästä uutta nuorta naista, aika siis erikoisen kauniit silmät jotenkin, mutta sitten vielä kaksi toista jotka olen nähnyt vain noin metrin etäisyydeltä pitää jutella heille.

      Voi myös olla mahdollista että noinnen noista kahdesta on sama joku vanha jos on värjännyt hiuksensa :D

    • Anonyymi

      Täällä on paljon varattuja. Niiltä voisi kysyä, että millaiseen valintaan kaikkien listojen jälkeen päädyit?

      • Tämä ei ollut valintaan tähtäävä kysely, lue pohjustus uudestaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tämä ei ollut valintaan tähtäävä kysely, lue pohjustus uudestaan.

        Näin on. mä vihaan yleensäkin valintoja. mä en osaa niitä tehdä. ja mut ois varmaan koulussakin laitettu nepsy luokalle, jos sellanen ois ollut. Älkää tehkä valintoja. Paitsi valinnaisaineet oli helppo valita eli teknistä työtä. Mä en haluais ollenkaan tehdä töitä vaan tehdä pelkkiä käsitöitä, eikä tehdä ikinä mitään valintoja.


    • Anonyymi

      Naisilla on melkoinen valinnanvara kun voivat edes miettiä vakavissaan tällaisia. Hyvähän se toki on mutta miehenä olen kateellinen.

    • En pysty tekemään vaatimusmäärittelyä niin, että osaisin tuolla tarkkuudella eritellä ominaisuuksia.

      Mutta MUST-osaston osaan jakaa kahteen komponenttiin, jotka ovat toisistaan riippumattomia mutta toisaalta myös sellaisia että ne liittyvät enemmän itseeni kuin kumppaniin. Tarkoitan ettei niitä muut voi objektiivisesti arvioida samalla tavalla.

      1. Mun pitää ymmärtää henkilö, osaan jotenkin ennakoida miten hän toimii ja mitä haluaa jne.
      2. Henkilö ei saa suunnattomasti ärsyttää minua vaikka oltaisiin pitkiäkin aikoja ihan vaan kahdestaan

      • Anonyymi

        Olisi pitänyt omaankin listaan lisätä esteenä tuo jatkuva huomionkerjääminen..

        Kertoonä paljon ihmisestä jossei pysty viihdyttämään itseään edes viittä minuuttia tai vaan olemaan hiljaa.


    • Anonyymi

      Raskasta settiä. Relaa vähän, kiristävä nuttura ja epätoivo ovat esteitä -osiossa. Jos ne näkyvät täällä, niin näkyvät muuallakin.

      • Mitä raskasta itsensä ja toiveidensa hahmottamisessa on? Jos se ottaa koville, olemme kyllä äärierilaisia ihmisiä ja kovin pienestä saat itseesi tiltiin. Et ole lukenut aloitusta tai vaihtoehtoisesti ymmärtänyt lukemaasi, jos kuvittelet tämän ketjun olevan treffi-ilmoitus.

        Ajattelu ei ole epätoivoista vaan se, että kuka vaan ja millä tahansa ”ehdoilla” kelpaa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Mitä raskasta itsensä ja toiveidensa hahmottamisessa on? Jos se ottaa koville, olemme kyllä äärierilaisia ihmisiä ja kovin pienestä saat itseesi tiltiin. Et ole lukenut aloitusta tai vaihtoehtoisesti ymmärtänyt lukemaasi, jos kuvittelet tämän ketjun olevan treffi-ilmoitus.

        Ajattelu ei ole epätoivoista vaan se, että kuka vaan ja millä tahansa ”ehdoilla” kelpaa.

        Raskaita ovat: loputon vatvominen, pitkät tekstiseinät, puuttuva huumorintaju, omien näkemysten jankkaaminen. Muun muassa.

        Tapa miten ja mitä kirjoitat huokuu epätoivoa. Tämä yleisenä kommenttina joitakin aiempiakin tekstejäsi lukeneena.

        Tämä on minun näkemykseni, pahoitteluni jos se loukkasi. Tuo että lähdit spekuloimaan etten ole lukenut tai ymmärtänyt aloitusta on hyvä esimerkki mainitsemastani raskaudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raskaita ovat: loputon vatvominen, pitkät tekstiseinät, puuttuva huumorintaju, omien näkemysten jankkaaminen. Muun muassa.

        Tapa miten ja mitä kirjoitat huokuu epätoivoa. Tämä yleisenä kommenttina joitakin aiempiakin tekstejäsi lukeneena.

        Tämä on minun näkemykseni, pahoitteluni jos se loukkasi. Tuo että lähdit spekuloimaan etten ole lukenut tai ymmärtänyt aloitusta on hyvä esimerkki mainitsemastani raskaudesta.

        Lisään että alkuperäisen kommenttini tarkoitus oli hieman ravistella, että heräisit tuosta vatvomisestasi ja lähtisit ihmisten pariin nauttimaan elämästä ja miehistä kun selvästi kovin miehenkipeä olet. Hyvä tarkoitus oli, mutta meni näköjään metsään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Raskaita ovat: loputon vatvominen, pitkät tekstiseinät, puuttuva huumorintaju, omien näkemysten jankkaaminen. Muun muassa.

        Tapa miten ja mitä kirjoitat huokuu epätoivoa. Tämä yleisenä kommenttina joitakin aiempiakin tekstejäsi lukeneena.

        Tämä on minun näkemykseni, pahoitteluni jos se loukkasi. Tuo että lähdit spekuloimaan etten ole lukenut tai ymmärtänyt aloitusta on hyvä esimerkki mainitsemastani raskaudesta.

        Olemme erilaisia ihmisiä, ja saammekin olla. Ei tuntemattoman arvio loukkaa millään tavalla, vain läheiset ihmiset merkitsee. Se mitä yritän selittää, on juuri etten reagoi ja elä kuten sinä. olen erilainen. Itselläni kirjoittaminen eikä tekstin pituus tai sisältö tuota yhtään ahdistusta tai ole raskasta, vaan lopputulos on päinvastainen.

        Tunnen kyllä kaltaisia ihmisiä mitä tälläinen asioiden pohdinta ahdistaa, myös luettuna tai kuultuna. Ystävissä ja läheisessä heitä ei ole, koska yleensä elämään jää ihmiset, joiden kanssa yhteistä löytyy. Esimerkiksi voimakas tosiasiallinen ja usein voimakas asia-ihminen xSTx kokee juuri usein juuri kuvauksesi mukaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olemme erilaisia ihmisiä, ja saammekin olla. Ei tuntemattoman arvio loukkaa millään tavalla, vain läheiset ihmiset merkitsee. Se mitä yritän selittää, on juuri etten reagoi ja elä kuten sinä. olen erilainen. Itselläni kirjoittaminen eikä tekstin pituus tai sisältö tuota yhtään ahdistusta tai ole raskasta, vaan lopputulos on päinvastainen.

        Tunnen kyllä kaltaisia ihmisiä mitä tälläinen asioiden pohdinta ahdistaa, myös luettuna tai kuultuna. Ystävissä ja läheisessä heitä ei ole, koska yleensä elämään jää ihmiset, joiden kanssa yhteistä löytyy. Esimerkiksi voimakas tosiasiallinen ja usein voimakas asia-ihminen xSTx kokee juuri usein juuri kuvauksesi mukaan.

        En ole ahdistunut, kummallinen tulkinta.

        Ei minunkaan lähipiirini kuulu kaltaisiasi ihmisiä, jotka puheissaan vihjailevat älykkyydellään, mutta tosiasiassa käyttäytyvät erittäin epäloogisesti ja typerästi.


    • Jäävään itseni tästä keskustelusta, sillä en hae pitkäaikaista parisuhdetta. Minulle riittää, että tyyppi tuntuu hyvälle.

      • Anonyymi

        Tuo tuskin kuulostaa hyvältä pujiksen korvissa.. (tai silmissä..) Oikeastaan uskomattoman loukkaava töksäytys. Kaikki täällä kuitenkin tietävät hänet.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo tuskin kuulostaa hyvältä pujiksen korvissa.. (tai silmissä..) Oikeastaan uskomattoman loukkaava töksäytys. Kaikki täällä kuitenkin tietävät hänet.

        Ymmärtääkseni meillä on yhteisymmärrys aiheesta pujottelijan kanssa. Ei sit ehkä tullut mieleesi, ettei hänkään halua parisuhdetta kanssani vaan viettää kevyttä ja kivaa kanssani?

        Ällöttää tuollainen esiasetelma, että kaikki parittelevat naaraat haluavat parisuhteen tai että pitäisi olla jotenkin "yhdessä" jotta parittelu sallitaan.

        Tuollainen aloituksen kaltainen parinvalinta on yhtä kuin yksin oleminen. Valintakysymys.
        Minä olen valinnut toisin.

        Ja mitä pujottelijaan tulee, hän on minun rakastajani ja hyvä sellainen. Rakaskin, minkä hän tietää kyllä. Mutta parisuhde? Ei.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ymmärtääkseni meillä on yhteisymmärrys aiheesta pujottelijan kanssa. Ei sit ehkä tullut mieleesi, ettei hänkään halua parisuhdetta kanssani vaan viettää kevyttä ja kivaa kanssani?

        Ällöttää tuollainen esiasetelma, että kaikki parittelevat naaraat haluavat parisuhteen tai että pitäisi olla jotenkin "yhdessä" jotta parittelu sallitaan.

        Tuollainen aloituksen kaltainen parinvalinta on yhtä kuin yksin oleminen. Valintakysymys.
        Minä olen valinnut toisin.

        Ja mitä pujottelijaan tulee, hän on minun rakastajani ja hyvä sellainen. Rakaskin, minkä hän tietää kyllä. Mutta parisuhde? Ei.

        Olen kansasi samaa mieltä, että jos kaksi ihmistä haluaa aidosti samaa ja on tyytyväisiä, mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee? Miksi pitäisi olla vain yksi malli?

        Tässäkin ketjussa on nähty, että joku ei halua kokea tunteita vaan ottaisi mielummin puolison vain järkisyistä. Toinen haluaa nimenomaan rakkausliittoa, Jonkun mielestä pitäs ”ottaa” kuka vaan ongelmista ja tunteista huolimatta ja olla vapaaehtoinen sairaanhoitaja. Ja taas jonkun toive on taas suhde ilman nimellistä sitoumusta joko ilman tunteita tai tunteilla. Ja joku taas haluaa vain yhdenillan juttuja.

        Mitä väliä sillä minkä muodon valitsee, kunhan kumpikin kannattaa samaa linjaa ja on linjansa kanssa sujut!


      • Pikku-pirpana
        Emberizi kirjoitti:

        Olen kansasi samaa mieltä, että jos kaksi ihmistä haluaa aidosti samaa ja on tyytyväisiä, mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee? Miksi pitäisi olla vain yksi malli?

        Tässäkin ketjussa on nähty, että joku ei halua kokea tunteita vaan ottaisi mielummin puolison vain järkisyistä. Toinen haluaa nimenomaan rakkausliittoa, Jonkun mielestä pitäs ”ottaa” kuka vaan ongelmista ja tunteista huolimatta ja olla vapaaehtoinen sairaanhoitaja. Ja taas jonkun toive on taas suhde ilman nimellistä sitoumusta joko ilman tunteita tai tunteilla. Ja joku taas haluaa vain yhdenillan juttuja.

        Mitä väliä sillä minkä muodon valitsee, kunhan kumpikin kannattaa samaa linjaa ja on linjansa kanssa sujut!

        Hyvin sanottu.. taas kerran osasit sanoittaa asiani fiksummin kuin minä. Mutta yhdyn mielipiteeseesi.


      • Anonyymi

        Haet kuitenkin lyhytaikaista suhdetta? Pujiksen kanssa ei riitä?


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ymmärtääkseni meillä on yhteisymmärrys aiheesta pujottelijan kanssa. Ei sit ehkä tullut mieleesi, ettei hänkään halua parisuhdetta kanssani vaan viettää kevyttä ja kivaa kanssani?

        Ällöttää tuollainen esiasetelma, että kaikki parittelevat naaraat haluavat parisuhteen tai että pitäisi olla jotenkin "yhdessä" jotta parittelu sallitaan.

        Tuollainen aloituksen kaltainen parinvalinta on yhtä kuin yksin oleminen. Valintakysymys.
        Minä olen valinnut toisin.

        Ja mitä pujottelijaan tulee, hän on minun rakastajani ja hyvä sellainen. Rakaskin, minkä hän tietää kyllä. Mutta parisuhde? Ei.

        Kyllä on parisuhde rakastajankin kanssa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on parisuhde rakastajankin kanssa.

        Tavallaan on. Mutta ei perinteisellä tavalla.


    • Anonyymi

      Eilisessä jamess bond- olokuvasa oli: uöo,eoseto l'ut't åej,e'l'rlo'so' öiotoeka. em l'ut' vaam lim ter'vo' ter'sl'lsolo' kptta vpovat ö'åost' vem'öaostem öiotoöoovotöööö _D

      lähdin nkkumaankin... Fulll-Steel-SJacket :D

    • Anonyymi

      "eri asioiden laittaminen järjestykseen saa omaa ajattelua kirkkaammaksi "

      Minua pikemminkin sekoittaa vaistoa. Olen hyvin vahvasti intuitiivinen ihminen. On täysin hyödytöntä ja etupäässä haitallista tehdä pitkää listaa unelmien kumppanista, miettiä ja pohtia sellaista mikä ei ole tässä ja nyt.

      Kaikenlisäksi on kovin epävarmaa, että yleensäkään mistään löytyisi omaa unelmien mielikuvituskumppania. Mikä hassuinta, kovin epävarmaa sekin haluaisiko itsekään ihannekumppaniaan, jos asioita olisi listannut ja laittanut järjestykseen 🤔. Tosiasia on se, että vaikka ko. itselle täsmäihminen periaatteessa löytyisi, jokin muu yllättävä asia hänen kanssaan voisi mättää, tai sitten yllättävä asia toisinpäin; oma listaus on tehty yllättävästi väärin eikä siinä ole huomioitu mitä tietty "huippuominaisuus" tuo tulleessaan ja vie mennessään.

      Jos olisin nyt kumppania vaille, niin kenties tekisin kuten kymmeniä vuosia ennenkin, eikä yksistään kumppanin valinnassa (vaan esimerkiksi myös ammatinvalinnassa). Miettisin mitä en ainakaan halua, esteet. Siinä on ehdottomana ykkösenä päihdeongelmat. Sen jälkeen sosiaaliset ongelmat ja elämänhallintaan liittyvät ongelmat. Ei näitä kiitos.

      Se mitä pitää olla on suunnilleen samansuuntaiset tärkeimmät arvot, suurinpiirtein sama taajuus. Näistä voi parhaassa tapauksessa syttyä rakkaus.

      Rakastuminen on vaikea. Yleisesti ottaen en rakastu miehiin, joiden kanssa voisin edes harkita parisuhdetta. Heidän kanssaan voi kuitenkin olla ystävä, tai kaveri.

      - Sheena

      • Olen myös vahvasti intuitiivinen, ei näiden asioiden pohtiminen etukäteen sitä estä tai poista. Kuten olen jo varmaan kymmenen kertaa tässä ketjussa toistanut, ei näitä asioita kelaa siinä kohtaa kun johonkin ihmiseen on tutustumassa. Silloin tärkeintä on läsnäolo ja koko asia häviää taustalta.

        Ymmärrän, ettei kukaan jaksa lukea enää näin pitkää ketjua ja siksi toistan saman mitä aiemmassa vastauksessani. Valitettavasti en pysty yhtään asiaa omalta must ja esteet listalta poistamaan, kaikki tarvitaan, jotta suhde voi toimia. En voi alkaa suhteeseen vaikka psykoosipotilaan tai narkin kanssa erinäisistä syistä. Minusta nuo on ihan perusasioita, paitsi älykkyys, molemmin puoliset tunteet ja oikea ihon tuoksu (rajaavat rajusti ja niin pitääkin, en etsi haaremia kun alan etsimään).

        1. MUST eli pakolliset
        älykkyys, empatiakyky, sosiaaliset taidot, keskustelutaidot, läsnäolotaito, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, sama aaltopituus, rakastuminen (oma), rakastuminen (toinen), keskinäinen luottamus, ihon oikea tuoksu

        6. Esteet
        riidanhaluisuus, aseksuaalisuus (tai matalat halut), ärhäkkyys, vakavat mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, elämänhallinnan ongelmat, uskottomuus (krooninen), vanha itsekkyys


      • Anonyymi

        Luin kirjoituksesi alusta loppuun ja olen jopa samoilla linjoilla, mutta levysoittimen neula jäi hyppimään kohtaan: "Rakastuminen on vaikea. Yleisesti ottaen en rakastu miehiin, joiden kanssa voisin edes harkita parisuhdetta. Heidän kanssaan voi kuitenkin olla ystävä, tai kaveri."
        Eli luetun ymmärtäminen tuossa kohtaa rupesi tökkimään, noh ei siinä mitään uutta ole sinänsä.
        Tulkinta: Voit olla siis vain kaveri miesten kanssa joihin rakastut ja miehiin joihin rakastut et huoli parisuhteeseen? Tartteekos minun nyt hommata jotain ajattelua avaavaa nestettä nautittavaksi , kahvia? tms jotain vastaavaa että tuo menee perille...Tietty tuolta löytyis myös valkaisuainetta, mutta sitä käytän vasta äärimmäisessä hädässä :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin kirjoituksesi alusta loppuun ja olen jopa samoilla linjoilla, mutta levysoittimen neula jäi hyppimään kohtaan: "Rakastuminen on vaikea. Yleisesti ottaen en rakastu miehiin, joiden kanssa voisin edes harkita parisuhdetta. Heidän kanssaan voi kuitenkin olla ystävä, tai kaveri."
        Eli luetun ymmärtäminen tuossa kohtaa rupesi tökkimään, noh ei siinä mitään uutta ole sinänsä.
        Tulkinta: Voit olla siis vain kaveri miesten kanssa joihin rakastut ja miehiin joihin rakastut et huoli parisuhteeseen? Tartteekos minun nyt hommata jotain ajattelua avaavaa nestettä nautittavaksi , kahvia? tms jotain vastaavaa että tuo menee perille...Tietty tuolta löytyis myös valkaisuainetta, mutta sitä käytän vasta äärimmäisessä hädässä :)

        Ehkä hieman kryptisesti kirjoitettu...

        Meinasin, että silloin harvoin kun rakastun, niin se tapahtuu täysin intuitiivisesti "koska sydän sanoo niin". Sydän ei ajattele käytännön esteitäni parisuhteelle, se vaan toimii. Suurimpia esteistä on miehen runsas alkoholin käyttö, joten en anna itselleni lupaa viedä suhdetta ystävyyttä/kaveruutta pidemmälle, se olisi minua kohtaan väärin. Toisaalta näen tässä enimmäkseen hyviä puolia, joten nou hätä.

        Tiedän myös sielua ja kehoa raastavan intohimon piinan. Kun järki sanoo "ei tätä", vaikka tunne palavan vahvasti vaatii, niin silloin ei kyllä käy kaveruuskaan.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Jestas, en lukenut alusta loppuun tätä ketjua, tunnustan. Henkilökohtaisesti itseäni hirvittää lokerointi, onhan se tietty siistiä ja järjestelmällistä -myönnetään. Mutta onko esim. ällilläkään tai muilla ominaisuuksilla / niiden puuttumisella nyt niin suurta merkitystä jos ns. kemiat kohtaa. Enkä nyt puhu mistään natriumin ja veden yhdistämisestä 😁, vaan enemmänkin tunnepohjaisesta luonnon ohjaamasta valinnasta mihin ei sisälly näitä köh, käytännön algoritmeja...
      Tämä ei ole sitten hyökkäys mitään tai ketään kohtaan, vain tälläinen manipuloimaton mielipide

      • Kolmas kerta tässä ketjussa: kun ihmiseen tutustuu, huomio siirtyy läsnäoloon ei listoihin. Tämä aloituksessa oli kyse eri ominaisuuksien arvottamisesta. Mitä pidät mahdollisessa puolisossa tärkeänä ja mikä on toisisijaista, kullekin omakohtaisesti.

        Luonnonvalinta, myös ihon haju, ohjaa omalla kohdalla älykköjen luo, Lopputulos on todennäköisesti ihan sama. Paitsi… Luonnon ohjaama valinta ei välttämättä huomioi mielensairauksia tai narkomaania tai sitä, että vastapuoli on varattu, jos ihminen olisi muuten oikea. Niissä on oman elämän kannalta parempi tehdä ei kiitos-valinta.

        Yksinkertainen ominaisuuksien luokittelu ei ole algorytmiä nähnytkään. Enemmänkin tämä on alle 3v palikkatestin aikuisversio (mistä kolosta kukin palikka mahtuu laatikkoon).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kolmas kerta tässä ketjussa: kun ihmiseen tutustuu, huomio siirtyy läsnäoloon ei listoihin. Tämä aloituksessa oli kyse eri ominaisuuksien arvottamisesta. Mitä pidät mahdollisessa puolisossa tärkeänä ja mikä on toisisijaista, kullekin omakohtaisesti.

        Luonnonvalinta, myös ihon haju, ohjaa omalla kohdalla älykköjen luo, Lopputulos on todennäköisesti ihan sama. Paitsi… Luonnon ohjaama valinta ei välttämättä huomioi mielensairauksia tai narkomaania tai sitä, että vastapuoli on varattu, jos ihminen olisi muuten oikea. Niissä on oman elämän kannalta parempi tehdä ei kiitos-valinta.

        Yksinkertainen ominaisuuksien luokittelu ei ole algorytmiä nähnytkään. Enemmänkin tämä on alle 3v palikkatestin aikuisversio (mistä kolosta kukin palikka mahtuu laatikkoon).

        Onko painoarvo sitten käytännössä siellä, millä tehdään järkiperäiset ratkaisut?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kolmas kerta tässä ketjussa: kun ihmiseen tutustuu, huomio siirtyy läsnäoloon ei listoihin. Tämä aloituksessa oli kyse eri ominaisuuksien arvottamisesta. Mitä pidät mahdollisessa puolisossa tärkeänä ja mikä on toisisijaista, kullekin omakohtaisesti.

        Luonnonvalinta, myös ihon haju, ohjaa omalla kohdalla älykköjen luo, Lopputulos on todennäköisesti ihan sama. Paitsi… Luonnon ohjaama valinta ei välttämättä huomioi mielensairauksia tai narkomaania tai sitä, että vastapuoli on varattu, jos ihminen olisi muuten oikea. Niissä on oman elämän kannalta parempi tehdä ei kiitos-valinta.

        Yksinkertainen ominaisuuksien luokittelu ei ole algorytmiä nähnytkään. Enemmänkin tämä on alle 3v palikkatestin aikuisversio (mistä kolosta kukin palikka mahtuu laatikkoon).

        "Yksinkertainen ominaisuuksien luokittelu ei ole algorytmiä nähnytkään. Enemmänkin tämä on alle 3v palikkatestin aikuisversio (mistä kolosta kukin palikka mahtuu laatikkoon)."
        Joo, kyllähän jotakuinkin tuon ymmärsin 😀, mutta kun olen vähän sentyyppinen kaveri joka joskus kokeilee ihan huvikseen että meneekö se neliskulmainen palikka sittenkin siihen pyöreään aukkoon mihin sitä ei selvästikään ole tarkoitettu...ulkoilutan muumejani.
        Aikani kuluksi tässä turisen, enkä toivottavasti kenenkään suruksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yksinkertainen ominaisuuksien luokittelu ei ole algorytmiä nähnytkään. Enemmänkin tämä on alle 3v palikkatestin aikuisversio (mistä kolosta kukin palikka mahtuu laatikkoon)."
        Joo, kyllähän jotakuinkin tuon ymmärsin 😀, mutta kun olen vähän sentyyppinen kaveri joka joskus kokeilee ihan huvikseen että meneekö se neliskulmainen palikka sittenkin siihen pyöreään aukkoon mihin sitä ei selvästikään ole tarkoitettu...ulkoilutan muumejani.
        Aikani kuluksi tässä turisen, enkä toivottavasti kenenkään suruksi

        Konstaapeli hyvä 🤭


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko painoarvo sitten käytännössä siellä, millä tehdään järkiperäiset ratkaisut?

        Valinta tapahtuu tunteen ja intuition perustella ilman listoja (oma osuus): onko kiinnostusta irl vai ei. Jos on, sitten pitää vain toivoa ettei se ole yksipuolista ja jatkotreffit sovitaan .

        Tuo esteet lista on kuitenkin sellainen, mikä voi käydä esteeksi vaikka muuten kaikki on ok.


      • Anonyymi

        Minusta taas on tärkeä tiedostaa mikä on itselle tärkeää. Elämä on ainakin mulle opettanut jo mistä ei tule tulemaan minun kanssani mitään. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa sellaiseen tilanteeseen, jonka tietää jo alussa jonkin asian takia kestämättömäksi. Ei ainakaan, jos etsii jotain pysyvämpää. Tietysti jos etsii hetken huvia niin eihän näillä silloin juuri väliä ole. Kestää minkä kestää ja sitten uutta putkeen.

        Mä koen täysin valheiksi jokaisen sellaisen selityksen, etteikö "lista" olisi olemassa. Jokaisella, joka haluaa mitään pysyvämpää on lista. Jos ei ole, niin sitten ei tunnen lainkaan itseään. Useammin kyse on kuitenkin vaan hyveposeeraamisesta, kuinka itse "muka" on niin avomielinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta taas on tärkeä tiedostaa mikä on itselle tärkeää. Elämä on ainakin mulle opettanut jo mistä ei tule tulemaan minun kanssani mitään. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa sellaiseen tilanteeseen, jonka tietää jo alussa jonkin asian takia kestämättömäksi. Ei ainakaan, jos etsii jotain pysyvämpää. Tietysti jos etsii hetken huvia niin eihän näillä silloin juuri väliä ole. Kestää minkä kestää ja sitten uutta putkeen.

        Mä koen täysin valheiksi jokaisen sellaisen selityksen, etteikö "lista" olisi olemassa. Jokaisella, joka haluaa mitään pysyvämpää on lista. Jos ei ole, niin sitten ei tunnen lainkaan itseään. Useammin kyse on kuitenkin vaan hyveposeeraamisesta, kuinka itse "muka" on niin avomielinen.

        Toinen (ja mielestäni hyvin todennäköinen) vaihtoehto on se, että ihmiset mieltävät tällaiset listat eri tavalla. Joillekin ihmisille järjestelmällisyys on jo luonnostaan ihan kauhistus ja kaiken pitäisi mennä enemmän tai vähemmän hallitun kaaoksen kautta. Pelkkä ajatus tällaisesta listaamisesta tuntuu suorastaan paluulta koulunpenkille.

        Toinen on myös se miten listaa "käytetään". Tällä palstalla moni tuntuu ajattelevan ne deittipalveluissa oleviksi vaatimuslistoiksi, joiden ulkopuolelta ei kenenkään kanssa edes keskustella. Aloittaja kuitenkin mitä ilmeisimmin puhuu sisäisestä listasta, itsensä tuntemisesta. Siitä, että tiedostaa vaikkapa toisen runsaan alkoholinkäytön tulevan olemaan jatkossa itselle ongelma, eikä hieman tutustuttuaan laita itseään tilanteeseen, jossa tuo pitäisi todeta käytännön kautta. Tai jos tietää, ettei itse juurikaan seksiä halua, niin ei tietäen tunge itseään suhteeseen, jossa toisen suuri seksin tarve aiheuttaa ongelmia.

        Moni myös ilmeisesti ihan aidosti kuvittelee, että tällaisten asioiden selvittämiseen ja toiseen tutustumiseen menisi vuosia. Voi olla, että joillakuilla menee. Itse en vaan tajua mitä sen toisen seurassa oikein tehdään, jos ei tällaisia asioita toisesta opi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minusta taas on tärkeä tiedostaa mikä on itselle tärkeää. Elämä on ainakin mulle opettanut jo mistä ei tule tulemaan minun kanssani mitään. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa sellaiseen tilanteeseen, jonka tietää jo alussa jonkin asian takia kestämättömäksi. Ei ainakaan, jos etsii jotain pysyvämpää. Tietysti jos etsii hetken huvia niin eihän näillä silloin juuri väliä ole. Kestää minkä kestää ja sitten uutta putkeen.

        Mä koen täysin valheiksi jokaisen sellaisen selityksen, etteikö "lista" olisi olemassa. Jokaisella, joka haluaa mitään pysyvämpää on lista. Jos ei ole, niin sitten ei tunnen lainkaan itseään. Useammin kyse on kuitenkin vaan hyveposeeraamisesta, kuinka itse "muka" on niin avomielinen.

        Hyvin selkeä ja kiteytetty kommentti! Olen samoilla linjoilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toinen (ja mielestäni hyvin todennäköinen) vaihtoehto on se, että ihmiset mieltävät tällaiset listat eri tavalla. Joillekin ihmisille järjestelmällisyys on jo luonnostaan ihan kauhistus ja kaiken pitäisi mennä enemmän tai vähemmän hallitun kaaoksen kautta. Pelkkä ajatus tällaisesta listaamisesta tuntuu suorastaan paluulta koulunpenkille.

        Toinen on myös se miten listaa "käytetään". Tällä palstalla moni tuntuu ajattelevan ne deittipalveluissa oleviksi vaatimuslistoiksi, joiden ulkopuolelta ei kenenkään kanssa edes keskustella. Aloittaja kuitenkin mitä ilmeisimmin puhuu sisäisestä listasta, itsensä tuntemisesta. Siitä, että tiedostaa vaikkapa toisen runsaan alkoholinkäytön tulevan olemaan jatkossa itselle ongelma, eikä hieman tutustuttuaan laita itseään tilanteeseen, jossa tuo pitäisi todeta käytännön kautta. Tai jos tietää, ettei itse juurikaan seksiä halua, niin ei tietäen tunge itseään suhteeseen, jossa toisen suuri seksin tarve aiheuttaa ongelmia.

        Moni myös ilmeisesti ihan aidosti kuvittelee, että tällaisten asioiden selvittämiseen ja toiseen tutustumiseen menisi vuosia. Voi olla, että joillakuilla menee. Itse en vaan tajua mitä sen toisen seurassa oikein tehdään, jos ei tällaisia asioita toisesta opi.

        Toiset vaan panee, ei ne ehdi ihmiseen tutustua henkisenä ja psyykkisenä olentona.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Toiset vaan panee, ei ne ehdi ihmiseen tutustua henkisenä ja psyykkisenä olentona.

        Kun haetaan se fiilis seksistä, niin ollaan ohuella jäällä. Sen ihmisen tarttis kyetä aiheuttamaan jees fiilis ilman seksiäkin. Sitten se voi kestääkkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toinen (ja mielestäni hyvin todennäköinen) vaihtoehto on se, että ihmiset mieltävät tällaiset listat eri tavalla. Joillekin ihmisille järjestelmällisyys on jo luonnostaan ihan kauhistus ja kaiken pitäisi mennä enemmän tai vähemmän hallitun kaaoksen kautta. Pelkkä ajatus tällaisesta listaamisesta tuntuu suorastaan paluulta koulunpenkille.

        Toinen on myös se miten listaa "käytetään". Tällä palstalla moni tuntuu ajattelevan ne deittipalveluissa oleviksi vaatimuslistoiksi, joiden ulkopuolelta ei kenenkään kanssa edes keskustella. Aloittaja kuitenkin mitä ilmeisimmin puhuu sisäisestä listasta, itsensä tuntemisesta. Siitä, että tiedostaa vaikkapa toisen runsaan alkoholinkäytön tulevan olemaan jatkossa itselle ongelma, eikä hieman tutustuttuaan laita itseään tilanteeseen, jossa tuo pitäisi todeta käytännön kautta. Tai jos tietää, ettei itse juurikaan seksiä halua, niin ei tietäen tunge itseään suhteeseen, jossa toisen suuri seksin tarve aiheuttaa ongelmia.

        Moni myös ilmeisesti ihan aidosti kuvittelee, että tällaisten asioiden selvittämiseen ja toiseen tutustumiseen menisi vuosia. Voi olla, että joillakuilla menee. Itse en vaan tajua mitä sen toisen seurassa oikein tehdään, jos ei tällaisia asioita toisesta opi.

        👍👍👍 Kuin lukisit ajatukseni ja kiteyttäisit ne.

        Jos ihminen on älykäs tai on tottunut kirjoittamana ja prosessoimaan asioita (kuten monessa akateemisessa ammatissa vaaditaan), se näkyy myös siinä että yhteinen ymmärrys ja tapa ilmaista asioita tulee luontevammin toisen samanlaisen kanssa. Jos lukeminen on vierasta, 5000 sanan kirjoitus voi olla mörkö ja ahdistava haaste. Silti, en itse pistä painoarvoa vaikka koulutukselle, koska erot ihmisyksilöiden välillä on isompia kuin mitä vaikka koulutus takaa.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Kun haetaan se fiilis seksistä, niin ollaan ohuella jäällä. Sen ihmisen tarttis kyetä aiheuttamaan jees fiilis ilman seksiäkin. Sitten se voi kestääkkin.

        Samaa mieltä Jasu! Silloin kun tunne on vahva läksyt aikaakestävä jo ennen seksiä, silloin liitolla on paras mahdollisuus. Jos tunne on vain oksitosiinia, se häviää kun seksi loppuu ja on pois tarpeeksi pitkään.

        Tämä ei tietenkään tarkoita, että vahva ja syvä tunneyhteys olisi vaihtoehtoinen seksihalujen kanssa. Itse ole. koenut, että kun kolahtaa syvää, silloin myös seksuaalinen viehätys on voimakas (vaikkei seksiä olisi edes harrastettu). Silloin suorastaan piehtaroi haluissa. Ja veikkaan, että avain tuohon on feromonit eli geneettinen yhteensopivuus. Luonto joskus tietää paremmin kuin mitä omat tietoiset listat. Silti se lista on hyvä olla, ettei ajaudu vaikka väkivaltaisen narkin kanssa yhteen, jos kuuntelee pelkkää luonnon viestiä,


      • Emberizi kirjoitti:

        Samaa mieltä Jasu! Silloin kun tunne on vahva läksyt aikaakestävä jo ennen seksiä, silloin liitolla on paras mahdollisuus. Jos tunne on vain oksitosiinia, se häviää kun seksi loppuu ja on pois tarpeeksi pitkään.

        Tämä ei tietenkään tarkoita, että vahva ja syvä tunneyhteys olisi vaihtoehtoinen seksihalujen kanssa. Itse ole. koenut, että kun kolahtaa syvää, silloin myös seksuaalinen viehätys on voimakas (vaikkei seksiä olisi edes harrastettu). Silloin suorastaan piehtaroi haluissa. Ja veikkaan, että avain tuohon on feromonit eli geneettinen yhteensopivuus. Luonto joskus tietää paremmin kuin mitä omat tietoiset listat. Silti se lista on hyvä olla, ettei ajaudu vaikka väkivaltaisen narkin kanssa yhteen, jos kuuntelee pelkkää luonnon viestiä,

        Näinpä, silläpä ihmettelenkin ihmisiä jotka ei mitään muuta kaipaa kuin seksiä suhteen toiselta osapuolelta. Mietin, että onko se ihminen vaan pelkkä panopuu, eikä muuta väliä?

        Minusta kun on mahdotonta haluta seksiä ihmisen kanssa, josta en tiedä mitään edes pidänkö ihmisestä.. Taikka saati jos mikään muu ei yhdistä kuin seksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Konstaapeli hyvä 🤭

        Oho, kävi vahinko...täysin tiedostamatta, nuo palikkatestit on niin vaikeita 😀, ai nyt hokasin että vois palikka sopia sinne kolmioonkin, korjaisiko tämä virheen jutussa?
        Vai karkasivatko muumit täysin omille teilleen taas...😇


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Näinpä, silläpä ihmettelenkin ihmisiä jotka ei mitään muuta kaipaa kuin seksiä suhteen toiselta osapuolelta. Mietin, että onko se ihminen vaan pelkkä panopuu, eikä muuta väliä?

        Minusta kun on mahdotonta haluta seksiä ihmisen kanssa, josta en tiedä mitään edes pidänkö ihmisestä.. Taikka saati jos mikään muu ei yhdistä kuin seksi.

        Onhan noita pelkkää seksiä kaipaavia, mutta kyllä tuossakin on aina joskus näkökulmaharhaa. Toisen ihmisen ajatuksia on joskus vaikea tulkita, vaikka oisi samossa ajatuksissakin, kun itse katsoo asiaa ihan eri perspektiivistä.

        Esimerkiksi nyt tuo seksi. Mulla on pari kaveria, jotka sanovat, että heitä kiinnostaa miehessään vain muna. Muuten kuulemma mies saa hiihdellä ihan omia reittejään ja rouvia ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle tuo on täysin käsittämätön ajattelutapa. Kuitenkin minä olen selvästi noita kavereitani seksuaalisempi yksilö ja mulle seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta. Seksi on vähintään SHOULD tai jopa MUST, kun taas noille kavereilleni se taas on jotain tyyliin ihan kiva silloin tällöin.

        Jos siis lähdettäisiin ihan tuolta pohjalta, niin minut voisi oudompi vastauksen perusteella määrittää ihmiseksi, joka ei kaipaa suhteen toiselta osapuolelta kuin seksiä ja nuo kaverini, että heitä kiinnostaisi muukin. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin ihan päinvastoin. Minä haluan seksiä, koska tykkään toisesta kaikin puolin ja olen kiinostunut hänestä muutoinkin. Noita kavereitani taas ei tosiaan kiinnosta mikään muu miehessään kuin seksi ja se on ihan suoraan myös sanottu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan noita pelkkää seksiä kaipaavia, mutta kyllä tuossakin on aina joskus näkökulmaharhaa. Toisen ihmisen ajatuksia on joskus vaikea tulkita, vaikka oisi samossa ajatuksissakin, kun itse katsoo asiaa ihan eri perspektiivistä.

        Esimerkiksi nyt tuo seksi. Mulla on pari kaveria, jotka sanovat, että heitä kiinnostaa miehessään vain muna. Muuten kuulemma mies saa hiihdellä ihan omia reittejään ja rouvia ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle tuo on täysin käsittämätön ajattelutapa. Kuitenkin minä olen selvästi noita kavereitani seksuaalisempi yksilö ja mulle seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta. Seksi on vähintään SHOULD tai jopa MUST, kun taas noille kavereilleni se taas on jotain tyyliin ihan kiva silloin tällöin.

        Jos siis lähdettäisiin ihan tuolta pohjalta, niin minut voisi oudompi vastauksen perusteella määrittää ihmiseksi, joka ei kaipaa suhteen toiselta osapuolelta kuin seksiä ja nuo kaverini, että heitä kiinnostaisi muukin. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin ihan päinvastoin. Minä haluan seksiä, koska tykkään toisesta kaikin puolin ja olen kiinostunut hänestä muutoinkin. Noita kavereitani taas ei tosiaan kiinnosta mikään muu miehessään kuin seksi ja se on ihan suoraan myös sanottu.

        Ymmärrän. Minuakin luullaan haluttomaksi ja seksuaalisesti omituiseksi, kun en lämpene ihmisille välittömästi heidät tavatessani, vaan sitten joskus aikanaan jos sittenkään.

        Ylipäönsä pidän harvaa seksuaalisesti kiinnostava, vaikka muutoin saatan ihmisestä ollakin ihan kiinnostunut. En vain mene seksin kautta kenenkään tuttavapiiriin.

        Enkä syty ilman tunteita.

        Mutta joo, me ihmiset ollaa niin monitahoisia. En itse voisi ikinä kiinnostua vain kenenkään sukuelimestä, se on viimeinen asia mistä kiinnostun, seksi. Mutta kun seksi on alkanut ko. ihmisen kanssa kiinnostaa, niin kyllä se sitten maittaa. Mutta haluijini vaikuttaa vahvasti suhteen koko tila ja miten voin suhteessa. Jos on jotain mikä hiertää, se heijastuu oitis niin että haluni hiipuvat.

        Ensin on selvitettävä kaikki muut kismat, että taas alkaa seksi maittamaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan noita pelkkää seksiä kaipaavia, mutta kyllä tuossakin on aina joskus näkökulmaharhaa. Toisen ihmisen ajatuksia on joskus vaikea tulkita, vaikka oisi samossa ajatuksissakin, kun itse katsoo asiaa ihan eri perspektiivistä.

        Esimerkiksi nyt tuo seksi. Mulla on pari kaveria, jotka sanovat, että heitä kiinnostaa miehessään vain muna. Muuten kuulemma mies saa hiihdellä ihan omia reittejään ja rouvia ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle tuo on täysin käsittämätön ajattelutapa. Kuitenkin minä olen selvästi noita kavereitani seksuaalisempi yksilö ja mulle seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta. Seksi on vähintään SHOULD tai jopa MUST, kun taas noille kavereilleni se taas on jotain tyyliin ihan kiva silloin tällöin.

        Jos siis lähdettäisiin ihan tuolta pohjalta, niin minut voisi oudompi vastauksen perusteella määrittää ihmiseksi, joka ei kaipaa suhteen toiselta osapuolelta kuin seksiä ja nuo kaverini, että heitä kiinnostaisi muukin. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin ihan päinvastoin. Minä haluan seksiä, koska tykkään toisesta kaikin puolin ja olen kiinostunut hänestä muutoinkin. Noita kavereitani taas ei tosiaan kiinnosta mikään muu miehessään kuin seksi ja se on ihan suoraan myös sanottu.

        Tuo näkökulma on totta!


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Toiset vaan panee, ei ne ehdi ihmiseen tutustua henkisenä ja psyykkisenä olentona.

        Minä ajattelen, että seksi syntyy aivoissa, eli nimenomaan henkisyydestä ja psyykkisyydestä se lähtee, seksi on kommunikaatiota, vuorovaikutusta.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä ajattelen, että seksi syntyy aivoissa, eli nimenomaan henkisyydestä ja psyykkisyydestä se lähtee, seksi on kommunikaatiota, vuorovaikutusta.

        - Sheena

        Mutta ventovieraan kanssa noin ei voi olla ikinä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä ajattelen, että seksi syntyy aivoissa, eli nimenomaan henkisyydestä ja psyykkisyydestä se lähtee, seksi on kommunikaatiota, vuorovaikutusta.

        - Sheena

        Samaa mieltä, mutta VAIN hyvässä seksissä, jota voi myös rakasteluksi kutsua.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Samaa mieltä, mutta VAIN hyvässä seksissä, jota voi myös rakasteluksi kutsua.

        Seksi vain ei SAA olla huonoa.

        - Sheena


    • Anonyymi
    • Siis tämähän on lista mitä en ikinä käyttänyt.🤔 otin vaan miehen joka on fiksu.
      Ja koen korreloi haasteet.

    • Anonyymi

      no sen alkuvaiheen jälkeen toinen on sitten se elämänkumppani ja sitä ajatellen kannattaa miettiä miten haluaa vapaa-aikaansa käyttää, että haluaako yhteistä tekemistä vai riittääkö että toinen on se elämän tukipylväs tai mikä nyt onkaan siinä jossain taustalla, tarkoitan että jos toinen vaikka sattuu olemaan kovin seurallinen ja haluaa sen tyyppistä tehdä vapaallaan ja toinen sitten vaan odottaa kotona toimettomana, että samankaltaisuus kai se tärkein kuitenkin on, että saa elämästään eniten irti kumpikin, no täydentävä erilaisuus sekin tosin voi sopia että jos vaikka se kotona viihtyvä vartavasten kaipaa sitä yksinoloa, mut just että kumpikin saa suhteesta sitä mitä haluaa eikä tule ajatusta että on uhrannut liikaa, joka sekin voi tietenkin ajan kanssa sitten muuttua, ennen ihmiset vaan kasvoivat yhteen kun kestivät sinnillä toisiaan

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Johtopäätös tästä ketjusta on, että iso osa EI ymmärrä lukemaansa, 70% meni ohi mitä aloituksessa luki ja mikä aloituksen tarkoitus oli: omien arvojen kartoitus.Toinen johtopäätös on, että isoa osaa ahdistaa ominaisuuksien lajikointi. Miksi???

      Onko takana ahdistus, koska listalla on joku oma puute? Kaikissa meissä on puutteita ja vahvuuksia! Ei kukaan voi kelvata kaikille, vaikka päällänsä seisoisi ja on asioita, jotka on osalle este vaikka esim. yksinhuoltajuus (sama ei toista haittaa yhtään). Erityisesti älykkyys ja koulutus aiheuttaa monesti suuren poran, vaikka on kyse ihan samanlainen yksittäinen asia kuin mikä tahansa muu. Ehkä siksi, että moni kokee aivan turhaa alemmuuden tunnetta? Ei älykkyys ole ihmisarvon mittari, mutta silti se on yhtä tärkeä asia saman aaltopituuden ja sielunkumppanuuden löytymisen taustalla kuin luonne tai arvomaailma.

      • Anonyymi

        Entäs laikuus-näkökulma?

        Tiedän ihmistyypin joka ei jaksa lukea ja kirjoittaa noin pitkästi asioista jotka ovat itselle melkolailla päivänselviä ja tulevat käytännössä selkärangasta. Ei silloin tarvitse pyöritellä laatikoita, vaan käydä toimeen.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs laikuus-näkökulma?

        Tiedän ihmistyypin joka ei jaksa lukea ja kirjoittaa noin pitkästi asioista jotka ovat itselle melkolailla päivänselviä ja tulevat käytännössä selkärangasta. Ei silloin tarvitse pyöritellä laatikoita, vaan käydä toimeen.

        -keinovaginamies-

        Jos asia on selvä eikä keskustelun tarvetta tai tarvetta peilata omia vaatimuksiaan muihin ole, miksi ketju on näin järjettömän pitkä?

        Miksi itse olet osallistunut? Sanoaksesi, että asia on päivän selvä?

        Jos otetan vaikka alhainen seksihalukkuus ja -kyky esimerkiksi. Osalle se on ehdoton ei. Osalle se on alussa este, mutta pitkässä parisuhteessa asian hyväksyy mielummin kuin eroaa (arki on tärkeämpi). Osalle asia on samantekevä ja osalle taas plussa tai ehdoton vaatimus. Sanoisin, että jos asia on tietoisesti tärkeä, siihen alitajuisesti kiinnittää helpommin huomiota eikä lähde suhteen alkuun, jonka onnistumisen edellytykset on mitättömät.

        Jos tietoisesti tietää minne halua päätyä, on paljon paremmat edellytykset löytää kotiin, vaikka kulkisi intuition ohjaamana. Ainakin navigointi toimii paremmin kuin ’try and cry’-tekniikalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos asia on selvä eikä keskustelun tarvetta tai tarvetta peilata omia vaatimuksiaan muihin ole, miksi ketju on näin järjettömän pitkä?

        Miksi itse olet osallistunut? Sanoaksesi, että asia on päivän selvä?

        Jos otetan vaikka alhainen seksihalukkuus ja -kyky esimerkiksi. Osalle se on ehdoton ei. Osalle se on alussa este, mutta pitkässä parisuhteessa asian hyväksyy mielummin kuin eroaa (arki on tärkeämpi). Osalle asia on samantekevä ja osalle taas plussa tai ehdoton vaatimus. Sanoisin, että jos asia on tietoisesti tärkeä, siihen alitajuisesti kiinnittää helpommin huomiota eikä lähde suhteen alkuun, jonka onnistumisen edellytykset on mitättömät.

        Jos tietoisesti tietää minne halua päätyä, on paljon paremmat edellytykset löytää kotiin, vaikka kulkisi intuition ohjaamana. Ainakin navigointi toimii paremmin kuin ’try and cry’-tekniikalla.

        Muista en voi sanoa, mutta omalta osaltani keskustelen täällä viihteekseni eli tylsiin hetkiin.
        Usein en edes keskustele, vaan tuuppaan jotain älytöntä johonkin ajatuksen herättävään ketjuun (joita ei paljon ole) ja häivyn. Näin aamuisin ja lomalla olen hidas nousemaan, joten olen vielä kännyssä kiinni.

        Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. Kyllä, myös naisilla ikääntymisen myötä.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muista en voi sanoa, mutta omalta osaltani keskustelen täällä viihteekseni eli tylsiin hetkiin.
        Usein en edes keskustele, vaan tuuppaan jotain älytöntä johonkin ajatuksen herättävään ketjuun (joita ei paljon ole) ja häivyn. Näin aamuisin ja lomalla olen hidas nousemaan, joten olen vielä kännyssä kiinni.

        Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. Kyllä, myös naisilla ikääntymisen myötä.

        -keinovaginamies-

        Tuntuu, että kun lapset on tehty niin vähenee kiinnostus seksiinkin kummasti. Ennen se taisikin olla alitajuinen lisääntymisvietti mikä ajoi äheltämään. Vaikkei sitä niin tiedostanut.

        Mutta nyt kun sekin asia on hoidossa on vuosi vuodelta vaan vähentynyt mielenkiinto kyhnyttää miehen kanssa. Ehkä siihen liittyy ikääntyminenkin, hormonaaliset muutokset. Menkat on jo pois, niin ei enää ole lisääntymisviettiäkään.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Tuntuu, että kun lapset on tehty niin vähenee kiinnostus seksiinkin kummasti. Ennen se taisikin olla alitajuinen lisääntymisvietti mikä ajoi äheltämään. Vaikkei sitä niin tiedostanut.

        Mutta nyt kun sekin asia on hoidossa on vuosi vuodelta vaan vähentynyt mielenkiinto kyhnyttää miehen kanssa. Ehkä siihen liittyy ikääntyminenkin, hormonaaliset muutokset. Menkat on jo pois, niin ei enää ole lisääntymisviettiäkään.

        Ehkäpä tosiaan on miehen parempi vaihtaa nuorempaan ja viriilimpään naiseen. :D

        Jolla vielä on alitajuinen vietti viemässä.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan on miehen parempi vaihtaa nuorempaan ja viriilimpään naiseen. :D

        Jolla vielä on alitajuinen vietti viemässä.

        Ja ehkä mieskin on tylsä niin ei siksikään vuosien pöyssäämisen jälkeen enää ole mitään uutta mikä innostaisi. Miehetkin vanhenee, niin asenteetkin jäykkenee.. :)


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ja ehkä mieskin on tylsä niin ei siksikään vuosien pöyssäämisen jälkeen enää ole mitään uutta mikä innostaisi. Miehetkin vanhenee, niin asenteetkin jäykkenee.. :)

        Ja niska 😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja niska 😁

        Ja jalat, köpöttää kun puuhevonen. :P


      • Anonyymi

        Ehkä niiden, jotka eivät osaa, pitää miettiä nämä asiat puhki ja poikki perusteellisesti. Ne, jotka ovat pariutuneet intuitiivisesti ja siinä onnistuneet, eivät luultavasti koe tarvetta miettiä asioita syvääluotaavasti. They just do it.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muista en voi sanoa, mutta omalta osaltani keskustelen täällä viihteekseni eli tylsiin hetkiin.
        Usein en edes keskustele, vaan tuuppaan jotain älytöntä johonkin ajatuksen herättävään ketjuun (joita ei paljon ole) ja häivyn. Näin aamuisin ja lomalla olen hidas nousemaan, joten olen vielä kännyssä kiinni.

        Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. Kyllä, myös naisilla ikääntymisen myötä.

        -keinovaginamies-

        " Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. "

        Hyvä -keinovaginamies-! Osuit naulan kantaan. Itselläni pisti silmään myös kovasti, että mietittiin mille perustuksille rakentuu nimenomaan pitkä suhde. Ihan kuin sitä kukaan etukäteen tietäisi mitä tapahtuu vuoden, kahden tai 10 vuoden päästä. Ymmärrän, että parikymppisenä haluaa ehdottomasti viriilin kumppanin, jos itselläkin on seksihaluja paljon. Jos seksihaluja on ollut paljon, ja niitä on edelleen viisikymppisenä, niin aivan satavarmaa on, ettei ne tule siitä nousemaan vaan vähenemään, seksikyky taatusti laskee. Tämä voi myös tapahtua aika nopealla aikataululla.

        Vanhemmiten tulee myös sairauksia. Pelkästään verenpaine lääkitys voi viedä seksikyvyn. Se on miehille etenkin kova paikka, etenkin jos ovat olleet hyvinkin aktiivisia seksin suhteen.

        Samoin ap laittoi esteeksi "uskottomuus (krooninen)"

        "Krooninen uskottomuus" liittyy erittäin vahvasti seksiriippuvuuteen. Itseasiassa se on sairaus myös kuten muutkin riippuvuudet. Jokatapauksessa seksiriippuvainen ihminen etsii jatkuvasti uusia seksikumppaneita. Seksi puolestaan ei onnistu ilman halua ja kykyä. Miten ap tunnistaa seksiaddiktin miehen? Ei mitenkään, se ei näy päällepäin. Kukaan ei myöskään kerro tarpeestaan etsiä jatkuvasti uusia seksikokemuksia ja valloituksia.

        Aplle: vaikutat älykkäältä naiselta. Siksi ihmettelen miksi otat niin surkeasti huomioon muutoksen ja sen, ettei lähellekään kaikki ihmiset ole sitä miltä sinusta näyttää ja tuntuu.

        Mitä pidempää listaa teet tarvittavista ominaisuuksista, sitä tarkemmin menee pieleen. Halutessaan vakinaisen tai tilapäisen suhteen erittäin älykäs mies näyttelee sitä mitä haluat. Ei aina edes tietoisesti. Itseäni häiritsee jollain tavalla tuo älykkyyden korostaminen. Onko kukaan koskaan sanonut "Haluan tyhmän miehen" ja kun sellaisen saa, sanoo saman miehelle itselleen? Pidät myös empaattisista miehistä. Eikö olisi varsin epäempaattisista itseltäsi sanoa toisen olevan tyhmä? Itse asiassa tuo juuri häiritsee. Puhut paljon empaattisuudesta, mutta kirjoituksesi eivät sitä kovasti paljon osoita muille palstailijoille, etenkään näissä miesasioissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. "

        Hyvä -keinovaginamies-! Osuit naulan kantaan. Itselläni pisti silmään myös kovasti, että mietittiin mille perustuksille rakentuu nimenomaan pitkä suhde. Ihan kuin sitä kukaan etukäteen tietäisi mitä tapahtuu vuoden, kahden tai 10 vuoden päästä. Ymmärrän, että parikymppisenä haluaa ehdottomasti viriilin kumppanin, jos itselläkin on seksihaluja paljon. Jos seksihaluja on ollut paljon, ja niitä on edelleen viisikymppisenä, niin aivan satavarmaa on, ettei ne tule siitä nousemaan vaan vähenemään, seksikyky taatusti laskee. Tämä voi myös tapahtua aika nopealla aikataululla.

        Vanhemmiten tulee myös sairauksia. Pelkästään verenpaine lääkitys voi viedä seksikyvyn. Se on miehille etenkin kova paikka, etenkin jos ovat olleet hyvinkin aktiivisia seksin suhteen.

        Samoin ap laittoi esteeksi "uskottomuus (krooninen)"

        "Krooninen uskottomuus" liittyy erittäin vahvasti seksiriippuvuuteen. Itseasiassa se on sairaus myös kuten muutkin riippuvuudet. Jokatapauksessa seksiriippuvainen ihminen etsii jatkuvasti uusia seksikumppaneita. Seksi puolestaan ei onnistu ilman halua ja kykyä. Miten ap tunnistaa seksiaddiktin miehen? Ei mitenkään, se ei näy päällepäin. Kukaan ei myöskään kerro tarpeestaan etsiä jatkuvasti uusia seksikokemuksia ja valloituksia.

        Aplle: vaikutat älykkäältä naiselta. Siksi ihmettelen miksi otat niin surkeasti huomioon muutoksen ja sen, ettei lähellekään kaikki ihmiset ole sitä miltä sinusta näyttää ja tuntuu.

        Mitä pidempää listaa teet tarvittavista ominaisuuksista, sitä tarkemmin menee pieleen. Halutessaan vakinaisen tai tilapäisen suhteen erittäin älykäs mies näyttelee sitä mitä haluat. Ei aina edes tietoisesti. Itseäni häiritsee jollain tavalla tuo älykkyyden korostaminen. Onko kukaan koskaan sanonut "Haluan tyhmän miehen" ja kun sellaisen saa, sanoo saman miehelle itselleen? Pidät myös empaattisista miehistä. Eikö olisi varsin epäempaattisista itseltäsi sanoa toisen olevan tyhmä? Itse asiassa tuo juuri häiritsee. Puhut paljon empaattisuudesta, mutta kirjoituksesi eivät sitä kovasti paljon osoita muille palstailijoille, etenkään näissä miesasioissa.

        Sivusta ...

        Minusta on aina yhtä outoa huomata miten palstalla ei (muka?) lainkaan tajuta eroa siinä mitä tarvitaan parisuhteen alkamiseen ja siinä mitä tarvitaan sen jatkumiseen ja kestämiseen. Ihanko tahallanne te jankutatte hölmöyksiä?

        Itse esimerkiksi olen hyvin seksuaalinen naisolento. Seksi ja läheisyys ovat minulle yksiä ehdottomasti tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa parisuhteeseen, jos seksi ei olisi alkuvaiheessa iso osa suhdetta. Tästä huolimatta olen ollut elämäni aikana parisuhteessa, jossa seksi oli viimeisen viisi vuotta todella kortilla miehen masennuksen takia. Eikä seksin puute ollut edes syy eroon, vaikakin toki osa sitä.

        Tuosta huolimatta, tai oikeastaan ehkä tuosta johtuen, en tosiaan ikinä alkaisi parisuhteeseen, jossa seksi olisi jo alussa kortilla. Niin ihmeellistä miesyksilöä ei ole, että muut ominaisuudet kompensoisivat seksin puutteen suhteen alussa. Tai no, ehkä joskus reilu kuusikymppisenä tai seitsenkymppisenä voisin olla tuollaisessakin tyytyväinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta ...

        Minusta on aina yhtä outoa huomata miten palstalla ei (muka?) lainkaan tajuta eroa siinä mitä tarvitaan parisuhteen alkamiseen ja siinä mitä tarvitaan sen jatkumiseen ja kestämiseen. Ihanko tahallanne te jankutatte hölmöyksiä?

        Itse esimerkiksi olen hyvin seksuaalinen naisolento. Seksi ja läheisyys ovat minulle yksiä ehdottomasti tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa parisuhteeseen, jos seksi ei olisi alkuvaiheessa iso osa suhdetta. Tästä huolimatta olen ollut elämäni aikana parisuhteessa, jossa seksi oli viimeisen viisi vuotta todella kortilla miehen masennuksen takia. Eikä seksin puute ollut edes syy eroon, vaikakin toki osa sitä.

        Tuosta huolimatta, tai oikeastaan ehkä tuosta johtuen, en tosiaan ikinä alkaisi parisuhteeseen, jossa seksi olisi jo alussa kortilla. Niin ihmeellistä miesyksilöä ei ole, että muut ominaisuudet kompensoisivat seksin puutteen suhteen alussa. Tai no, ehkä joskus reilu kuusikymppisenä tai seitsenkymppisenä voisin olla tuollaisessakin tyytyväinen.

        Realismissa ei ole mitään hölmöyttä. Olen itsekin erittäin seksuaalinen naisolento, joka yrittää himmailla enemmän seksin suhteen. Vaikka itse olen vielä kunnossa, mieheni ei ole, vaikka on minua nuorempi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. "

        Hyvä -keinovaginamies-! Osuit naulan kantaan. Itselläni pisti silmään myös kovasti, että mietittiin mille perustuksille rakentuu nimenomaan pitkä suhde. Ihan kuin sitä kukaan etukäteen tietäisi mitä tapahtuu vuoden, kahden tai 10 vuoden päästä. Ymmärrän, että parikymppisenä haluaa ehdottomasti viriilin kumppanin, jos itselläkin on seksihaluja paljon. Jos seksihaluja on ollut paljon, ja niitä on edelleen viisikymppisenä, niin aivan satavarmaa on, ettei ne tule siitä nousemaan vaan vähenemään, seksikyky taatusti laskee. Tämä voi myös tapahtua aika nopealla aikataululla.

        Vanhemmiten tulee myös sairauksia. Pelkästään verenpaine lääkitys voi viedä seksikyvyn. Se on miehille etenkin kova paikka, etenkin jos ovat olleet hyvinkin aktiivisia seksin suhteen.

        Samoin ap laittoi esteeksi "uskottomuus (krooninen)"

        "Krooninen uskottomuus" liittyy erittäin vahvasti seksiriippuvuuteen. Itseasiassa se on sairaus myös kuten muutkin riippuvuudet. Jokatapauksessa seksiriippuvainen ihminen etsii jatkuvasti uusia seksikumppaneita. Seksi puolestaan ei onnistu ilman halua ja kykyä. Miten ap tunnistaa seksiaddiktin miehen? Ei mitenkään, se ei näy päällepäin. Kukaan ei myöskään kerro tarpeestaan etsiä jatkuvasti uusia seksikokemuksia ja valloituksia.

        Aplle: vaikutat älykkäältä naiselta. Siksi ihmettelen miksi otat niin surkeasti huomioon muutoksen ja sen, ettei lähellekään kaikki ihmiset ole sitä miltä sinusta näyttää ja tuntuu.

        Mitä pidempää listaa teet tarvittavista ominaisuuksista, sitä tarkemmin menee pieleen. Halutessaan vakinaisen tai tilapäisen suhteen erittäin älykäs mies näyttelee sitä mitä haluat. Ei aina edes tietoisesti. Itseäni häiritsee jollain tavalla tuo älykkyyden korostaminen. Onko kukaan koskaan sanonut "Haluan tyhmän miehen" ja kun sellaisen saa, sanoo saman miehelle itselleen? Pidät myös empaattisista miehistä. Eikö olisi varsin epäempaattisista itseltäsi sanoa toisen olevan tyhmä? Itse asiassa tuo juuri häiritsee. Puhut paljon empaattisuudesta, mutta kirjoituksesi eivät sitä kovasti paljon osoita muille palstailijoille, etenkään näissä miesasioissa.

        Mistä päättelet minun sanovan miehelle, jota vaikka tapailisin, että hän on liian tyhmä, vaikka muuten ok? Ajatus on omasi!

        En tietenkään sano kenellekään, että hän on hidas tai tyhmä. Jos asia tulisi esteeksi, sanoisin jotain muuta. Tosin koska olen sapioseksuaali, en edes ihastu ihan tyhmiin. Tunteiden puuttuminen on tietysti validi asia sanoa ei-kiitos, jos ei ole muuta selkeää syytä (esim. päihteet, varattuna olo).

        Jos muutosta pelkää, ei parisuhteeseen voi alkaa. Ei elämää voi hallita ja kontrolloida! Usein intuitioni on varoittanut ongelmista ennen kuin ne on ollut näkyvillä. Aivot ja alitajunta näkee enemmän kuin silmät. Jos taas mitään näkyviä uhkia ei ole, miksi eläisi odottaen että kohta maa räjähtää. Elämä menisi murehtiessa! Silti näen järkeväksi välttää ennalta mahdollisia ongelmia, jos ne on tiedossa.

        Jos alan olla vaikka miehen kanssa, jonka tarve seksiin ja läheisyyteen on saman suuntainen kuin itsellä, ja sitten 10v päästä mies saa kivessyövän ja seksi loppuu, se on elämää johon ei voinut varautua. En tietenkään sellaisessa tilanteessa lähde (jolle mies ei voi mitään kumpikaan). Silti, koska mies oli alussa kiinnostunut läheisyydestä, hän luultavasti haluaa silti olle lähellä ja saada ja antaa hyväilyjä. Lähtökohtaisesti mies, jota ei kiinnosta seksi ja läheisyys, taas lopettaa molemmat kun alun miellyttämisvaihe on ohi.

        Seksiaddikti mies tuskin jaksaa olla yhden kanssa edes alussa ja selitykset on sen mukaista. Luultavasti kuitenkin seksiaddikti paljastuu vasta tapailussa/seurustelussa ja sekin on vain elämää. Joskus myös se ettei erojen jälkeen ole hetkeäkään ollut selibaatissa, voi hälyttää tai se, että vaikka pettää vaimon raskauden aikana. Usein sarjapettäjä on bipolaarinen, epävakaa tai hyvin impulsiivinen (mitkä on tunnistettavissa jollain tasolla, jos hoitotasapaino on huono). Itse alan intiimiin kanssakäymiseen vasta kun se omalta puolesta on luontevaa ja haluan sitä. Enkä ajattele ostavani sillä sitoutumista tai kiinnosta. Siis, jos suhteen alussa joutuu perääntymään, en näe mitenkään kauheana ajatusta, että suhde johti seksiin, vaikkei kestänyt lopunelämää.

        P.s. Tässä ketjussa olen moittinut muutamia sisälukutaidosta en tyhmyydestä (on 2 eri asiaa), ja sekin johtuu siitä, että minun suuhuni laitetaan kärjistysti sanoja, jota en ole sanonut missään kohtaa. Kirjoittaja vastaa omasta tulkinnastaan, jos sillä ei ole mitään pohjaa.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Tuntuu, että kun lapset on tehty niin vähenee kiinnostus seksiinkin kummasti. Ennen se taisikin olla alitajuinen lisääntymisvietti mikä ajoi äheltämään. Vaikkei sitä niin tiedostanut.

        Mutta nyt kun sekin asia on hoidossa on vuosi vuodelta vaan vähentynyt mielenkiinto kyhnyttää miehen kanssa. Ehkä siihen liittyy ikääntyminenkin, hormonaaliset muutokset. Menkat on jo pois, niin ei enää ole lisääntymisviettiäkään.

        Itselläni lapset eivät vaikuttaneet seksihaluihin. Tietysti synnytyksen jälkeen meni hetki ennenkuin jaksoin innostua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä niiden, jotka eivät osaa, pitää miettiä nämä asiat puhki ja poikki perusteellisesti. Ne, jotka ovat pariutuneet intuitiivisesti ja siinä onnistuneet, eivät luultavasti koe tarvetta miettiä asioita syvääluotaavasti. They just do it.

        Intuitiiviset miettivät kyllä asioita syvällisestikin, eivät vain tee siitä numeroa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni lapset eivät vaikuttaneet seksihaluihin. Tietysti synnytyksen jälkeen meni hetki ennenkuin jaksoin innostua.

        Ei mullakaan välittömästi. Mutta kyllähän se sektioista toipuminen kesti ja yksin kahta pientä hoidin yötäpäivää, niin väsymys teki tehtävänsä.

        Ja nyt taitaa vaikuttaa jo mummoutuminen, vaihdevuodet ja kyllähän toi mies osaa olla ihan vitun tympeekin välillä, niin ettei tee mieli lähennellä. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Realismissa ei ole mitään hölmöyttä. Olen itsekin erittäin seksuaalinen naisolento, joka yrittää himmailla enemmän seksin suhteen. Vaikka itse olen vielä kunnossa, mieheni ei ole, vaikka on minua nuorempi.

        Hölmöys olikin ihan muualla kuin realismissa. Realismiahan tuossa ei ollut tippaakaan.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ei mullakaan välittömästi. Mutta kyllähän se sektioista toipuminen kesti ja yksin kahta pientä hoidin yötäpäivää, niin väsymys teki tehtävänsä.

        Ja nyt taitaa vaikuttaa jo mummoutuminen, vaihdevuodet ja kyllähän toi mies osaa olla ihan vitun tympeekin välillä, niin ettei tee mieli lähennellä. :)

        En ole hän, joka aiemmin sanoi samaa. Ei minullakaan lapset ole vaikuttaneet mitenkään seksihaluihin. Synnytys ja sektiokaan eivät vaikuttaneet haluihin, mutta kykyyn kyllä. Aikansa oli pakko kärvistellä ilman. Sektio varsinkaan ei mulla vaikuttanut mitään oikein mihinkään. Mäen oikein jaksanut aina edes muistaa, että mut oli vasta leikattu auki. Oli pakko olla ilman särkylääkkeitä, että edes kipu muistuttaisi asiasta. Eikä kyllä vauva-aikakaan vaikuttanut. Mä en ollut silloin lainkaan väsynyt vaan kuljin jollain ihan oudoilla energioilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole hän, joka aiemmin sanoi samaa. Ei minullakaan lapset ole vaikuttaneet mitenkään seksihaluihin. Synnytys ja sektiokaan eivät vaikuttaneet haluihin, mutta kykyyn kyllä. Aikansa oli pakko kärvistellä ilman. Sektio varsinkaan ei mulla vaikuttanut mitään oikein mihinkään. Mäen oikein jaksanut aina edes muistaa, että mut oli vasta leikattu auki. Oli pakko olla ilman särkylääkkeitä, että edes kipu muistuttaisi asiasta. Eikä kyllä vauva-aikakaan vaikuttanut. Mä en ollut silloin lainkaan väsynyt vaan kuljin jollain ihan oudoilla energioilla.

        Juu. Mä luulen, että jos oisin ollut nuorempi oisin jaksanut pikkusen paremmin sitä fyysistä koitosta. Tuntui, että oli ihan töttöröö ja zombi osan vuotta.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Juu. Mä luulen, että jos oisin ollut nuorempi oisin jaksanut pikkusen paremmin sitä fyysistä koitosta. Tuntui, että oli ihan töttöröö ja zombi osan vuotta.

        37v ja 39v on aika iäkäs jo lisääntymään. Raskaudet oli vielä rankkoja ja ravasin viikottain kontrolleissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole hän, joka aiemmin sanoi samaa. Ei minullakaan lapset ole vaikuttaneet mitenkään seksihaluihin. Synnytys ja sektiokaan eivät vaikuttaneet haluihin, mutta kykyyn kyllä. Aikansa oli pakko kärvistellä ilman. Sektio varsinkaan ei mulla vaikuttanut mitään oikein mihinkään. Mäen oikein jaksanut aina edes muistaa, että mut oli vasta leikattu auki. Oli pakko olla ilman särkylääkkeitä, että edes kipu muistuttaisi asiasta. Eikä kyllä vauva-aikakaan vaikuttanut. Mä en ollut silloin lainkaan väsynyt vaan kuljin jollain ihan oudoilla energioilla.

        Mullakin yllättävän hyvin hävis sektiokivut parissa päivässä, vaikka mulla on molemmat pystyviilloin tehty eli halki. Toisin kuin suunnitellut sektiot tehdään vaakaan joka paranee nopeammin.

        Sattui kyllä kun nosteli 2 vanhaa. Mutta oli pakko kun yksin olin 2v. ja vastasyntuneen kanssa. Isyyslomien jälkeen heti.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Mistä päättelet minun sanovan miehelle, jota vaikka tapailisin, että hän on liian tyhmä, vaikka muuten ok? Ajatus on omasi!

        En tietenkään sano kenellekään, että hän on hidas tai tyhmä. Jos asia tulisi esteeksi, sanoisin jotain muuta. Tosin koska olen sapioseksuaali, en edes ihastu ihan tyhmiin. Tunteiden puuttuminen on tietysti validi asia sanoa ei-kiitos, jos ei ole muuta selkeää syytä (esim. päihteet, varattuna olo).

        Jos muutosta pelkää, ei parisuhteeseen voi alkaa. Ei elämää voi hallita ja kontrolloida! Usein intuitioni on varoittanut ongelmista ennen kuin ne on ollut näkyvillä. Aivot ja alitajunta näkee enemmän kuin silmät. Jos taas mitään näkyviä uhkia ei ole, miksi eläisi odottaen että kohta maa räjähtää. Elämä menisi murehtiessa! Silti näen järkeväksi välttää ennalta mahdollisia ongelmia, jos ne on tiedossa.

        Jos alan olla vaikka miehen kanssa, jonka tarve seksiin ja läheisyyteen on saman suuntainen kuin itsellä, ja sitten 10v päästä mies saa kivessyövän ja seksi loppuu, se on elämää johon ei voinut varautua. En tietenkään sellaisessa tilanteessa lähde (jolle mies ei voi mitään kumpikaan). Silti, koska mies oli alussa kiinnostunut läheisyydestä, hän luultavasti haluaa silti olle lähellä ja saada ja antaa hyväilyjä. Lähtökohtaisesti mies, jota ei kiinnosta seksi ja läheisyys, taas lopettaa molemmat kun alun miellyttämisvaihe on ohi.

        Seksiaddikti mies tuskin jaksaa olla yhden kanssa edes alussa ja selitykset on sen mukaista. Luultavasti kuitenkin seksiaddikti paljastuu vasta tapailussa/seurustelussa ja sekin on vain elämää. Joskus myös se ettei erojen jälkeen ole hetkeäkään ollut selibaatissa, voi hälyttää tai se, että vaikka pettää vaimon raskauden aikana. Usein sarjapettäjä on bipolaarinen, epävakaa tai hyvin impulsiivinen (mitkä on tunnistettavissa jollain tasolla, jos hoitotasapaino on huono). Itse alan intiimiin kanssakäymiseen vasta kun se omalta puolesta on luontevaa ja haluan sitä. Enkä ajattele ostavani sillä sitoutumista tai kiinnosta. Siis, jos suhteen alussa joutuu perääntymään, en näe mitenkään kauheana ajatusta, että suhde johti seksiin, vaikkei kestänyt lopunelämää.

        P.s. Tässä ketjussa olen moittinut muutamia sisälukutaidosta en tyhmyydestä (on 2 eri asiaa), ja sekin johtuu siitä, että minun suuhuni laitetaan kärjistysti sanoja, jota en ole sanonut missään kohtaa. Kirjoittaja vastaa omasta tulkinnastaan, jos sillä ei ole mitään pohjaa.

        "En tietenkään sano kenellekään, että hän on hidas tai tyhmä. Jos asia tulisi esteeksi, sanoisin jotain muuta. Tosin koska olen sapioseksuaali, en edes ihastu ihan tyhmiin. Tunteiden puuttuminen on tietysti validi asia sanoa ei-kiitos, jos ei ole muuta selkeää syytä (esim. päihteet, varattuna olo)."

        Sama juttu minulla. Äly on se mihin minä ihastun. Äly on tarjokkaan tärkein ominaisuus, vaikka ei tietenkään ainoa oleellinen. Eniten muhun vetoaa ihan tietynlainen nopea tilanneäly, mutta on muullakin älyllä väliä. Tietyllä tavalla minunnon ihan turha "vaatia" älyä, sillä en mä tule ihastumaan sellaiseen, jolla sitä ei ole.

        Vaan tietenkään jos olen jo ihastunut ja rakastunut ja parisuhteeseen päätynyt, niin ei vaikkapa aivovamma tai jokin aivosairaus saisi minua häipymään. Se vaikuttaisi tietysti siihen miten sen oman kumppanin näkee, mutta ei se saisi jättämään. Varsinkin, jos päätyy ihan omaishoitajaksi niin dynamiikka on jo aivan jotain muuta kuin tasavertaisessa parisuhteessa.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        37v ja 39v on aika iäkäs jo lisääntymään. Raskaudet oli vielä rankkoja ja ravasin viikottain kontrolleissa.

        Mä olin 35 ja 37, elin en nyt ihan nuori minäkään. 🙂

        En tiedä mikä siinä olikin, että en kokenut sitä sektiohaavaa oikeastaan lainkaan kivuliaaksi. Osastolla oli samassa huoneessa pari muuta vähän aiemmin sektiossa olleita ja he olivat todella kipeitä. Ensimmäisenä aamuna yöllisen sektion jälkeen mä otin tarjotun särkylääkkeen ja kun sen vaikutus loppui niin tajusin, etten ollut varonut haavaa. Silloin sattui ja totesin, ilman lääkitystä on mulle parempi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä olin 35 ja 37, elin en nyt ihan nuori minäkään. 🙂

        En tiedä mikä siinä olikin, että en kokenut sitä sektiohaavaa oikeastaan lainkaan kivuliaaksi. Osastolla oli samassa huoneessa pari muuta vähän aiemmin sektiossa olleita ja he olivat todella kipeitä. Ensimmäisenä aamuna yöllisen sektion jälkeen mä otin tarjotun särkylääkkeen ja kun sen vaikutus loppui niin tajusin, etten ollut varonut haavaa. Silloin sattui ja totesin, ilman lääkitystä on mulle parempi.

        No et. :)

        Melkeen yhtä iäkäs äitiytyjä. Oliko sulla kipupumppua haavassa? Mulla oli ekat yöt ja sitten käskin ottaa sen pois. Mutta tokalla kertaa oli virhe, kipu oli ihan hirveä. Onneksi olin osastolla sen 3 päivää. Napapiikkien verran.

        Sain kipulääkettä.

        Yllättävän pian se kipu häviää, mutta haavakipu tulee kyllä jos jotenkin saa liikaa kirraamaan tai painetta haavaan.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        No et. :)

        Melkeen yhtä iäkäs äitiytyjä. Oliko sulla kipupumppua haavassa? Mulla oli ekat yöt ja sitten käskin ottaa sen pois. Mutta tokalla kertaa oli virhe, kipu oli ihan hirveä. Onneksi olin osastolla sen 3 päivää. Napapiikkien verran.

        Sain kipulääkettä.

        Yllättävän pian se kipu häviää, mutta haavakipu tulee kyllä jos jotenkin saa liikaa kirraamaan tai painetta haavaan.

        Ei ollut. Kerran otin ihan tablettina annetun särkylääkkeen, silloin aamulla ja iltapäivällä totesin, että seuraavaa en ota.

        Ne jälkisupistukset oli monin verroin kivuliaampia kuin se itse haava. Imettäminen sattui kuin joku olisi lyönyt mahaa. Ne sektion jälkeiset jälkisupistukset oli sen koko touhun karmein kokemus ja ne loppui kokonaan vasta joskus kuukauden päästä. Siinä vaadittiin kaikki mun tahdonvoima, että ylipäänsä kykenin imettämään, kun sattui niin pirusti. Ne sattui melkeinpä enemmän kuin koko ensimmäinen ns. normaali synnytys.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut. Kerran otin ihan tablettina annetun särkylääkkeen, silloin aamulla ja iltapäivällä totesin, että seuraavaa en ota.

        Ne jälkisupistukset oli monin verroin kivuliaampia kuin se itse haava. Imettäminen sattui kuin joku olisi lyönyt mahaa. Ne sektion jälkeiset jälkisupistukset oli sen koko touhun karmein kokemus ja ne loppui kokonaan vasta joskus kuukauden päästä. Siinä vaadittiin kaikki mun tahdonvoima, että ylipäänsä kykenin imettämään, kun sattui niin pirusti. Ne sattui melkeinpä enemmän kuin koko ensimmäinen ns. normaali synnytys.

        Totta, ne oli kipeitä. Samoin toi imetys kun sai aikaan supistuksia.

        Oli ne sellasia kokemuksia, ettei kolmatta kertaa enää halunnut kokea. Vaikkei mitään traumaa jäänyt, mutta niin helvetin työlästä ja keho on kun mammutilla, lonkat vielä löysty niin ettei oikea lonkka ole palautunut vieläkään. :)


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Totta, ne oli kipeitä. Samoin toi imetys kun sai aikaan supistuksia.

        Oli ne sellasia kokemuksia, ettei kolmatta kertaa enää halunnut kokea. Vaikkei mitään traumaa jäänyt, mutta niin helvetin työlästä ja keho on kun mammutilla, lonkat vielä löysty niin ettei oikea lonkka ole palautunut vieläkään. :)

        No mä voin raskausaikana varmaan parhaiten kuin koskaan muulloin elämässäni. En ole tainnut koskaan sitten lapsuuden nukkua niin hyvin kuin silloin. Vielä kun menkat ja niihin liittyneet kivut ja jatkuva anemia oli poissa (mulla oli raskausaikoina parhaat hemoglobiinit ikinä) viitisen vuotta putkeen, niin se oli tosi bueno. Ainoastaan alun pahoinvointi oli persiistä, mutta muutoin raskaana oleminen sopi mulle. 😀


      • Anonyymi kirjoitti:

        No mä voin raskausaikana varmaan parhaiten kuin koskaan muulloin elämässäni. En ole tainnut koskaan sitten lapsuuden nukkua niin hyvin kuin silloin. Vielä kun menkat ja niihin liittyneet kivut ja jatkuva anemia oli poissa (mulla oli raskausaikoina parhaat hemoglobiinit ikinä) viitisen vuotta putkeen, niin se oli tosi bueno. Ainoastaan alun pahoinvointi oli persiistä, mutta muutoin raskaana oleminen sopi mulle. 😀

        Kiva kuulla, että noinkin päin. :)


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Kiva kuulla, että noinkin päin. :)

        Mä olen aina ollu huono nukkuja ja herkkäuninen. Silloin nukuin kuin tukki, läpi yön. En mä ole koskaan muulloin herännyt klo. 6 pirteänä.

        Meillä on ihan "sukuvika" että sikiöt on pienikokoisia. Molemmat syntyivät alle kolmekiloisina ja se tietenki vaikuttaa kovasti siihen millasta taakkaa sitä kantaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen aina ollu huono nukkuja ja herkkäuninen. Silloin nukuin kuin tukki, läpi yön. En mä ole koskaan muulloin herännyt klo. 6 pirteänä.

        Meillä on ihan "sukuvika" että sikiöt on pienikokoisia. Molemmat syntyivät alle kolmekiloisina ja se tietenki vaikuttaa kovasti siihen millasta taakkaa sitä kantaa.

        Ok. No on edes ollut ajanjakso milloin on ollut hyvä uni. Mä kyllä nukun kun tukki, pää hipasee tyynyä ja olen jo unessa, vaikka nukkuisin päiväunetkin.

        Unenlahjat on hyvät, mutta pirteä en varsinaisesti ole useinkaan.

        Pikkuisia. 💙


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Tuntuu, että kun lapset on tehty niin vähenee kiinnostus seksiinkin kummasti. Ennen se taisikin olla alitajuinen lisääntymisvietti mikä ajoi äheltämään. Vaikkei sitä niin tiedostanut.

        Mutta nyt kun sekin asia on hoidossa on vuosi vuodelta vaan vähentynyt mielenkiinto kyhnyttää miehen kanssa. Ehkä siihen liittyy ikääntyminenkin, hormonaaliset muutokset. Menkat on jo pois, niin ei enää ole lisääntymisviettiäkään.

        Tämän huomasin jo nuorena miehenä, että on olemassa ihmisiä joita kiinnostaa seksi pääosin vain niin kauan kunnes mukulat ja perhe on saavutettu, ehkä jopa avioliitto oli listalla. Sen jälkeen mokoman puuhailun voi lopettaa tai korkeintaan kerran kuussa kumppanin mieliksi.

        Minulla ei ollut mitään asiaa heille :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan on miehen parempi vaihtaa nuorempaan ja viriilimpään naiseen. :D

        Jolla vielä on alitajuinen vietti viemässä.

        Se on ikävää että niin monen naisen vietti on kiinni noista ja ikää myöden laskee.
        En ihmettele yhtään, että niin monet miehet katselevat nuoremman kenellä on siihen saumat :)

        Niiden nuorempien kanssa on sitten se piru, että kohtahan ne on raskaana tai vähintään sellaiseksi haluavat.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä niiden, jotka eivät osaa, pitää miettiä nämä asiat puhki ja poikki perusteellisesti. Ne, jotka ovat pariutuneet intuitiivisesti ja siinä onnistuneet, eivät luultavasti koe tarvetta miettiä asioita syvääluotaavasti. They just do it.

        Näinhän se on, että itelleen ihmiset täällä kirjoittavat, eli koettavat selvittää päätään.

        Itseäni minäkin täällä viihdytän.
        Mitä hemmettiä minäkin alan toisia neuvomaan? Ihan turhaa hommaa taas. Jokainen tekee kuitenkin niin kuin parhaaksi näkee.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Seksihalu ja -kyky esimerkissäsi et ottanut huomioon sitä seikkaa että ainakin kyky-osio voi muuttua pitkän suhteen aikana. "

        Hyvä -keinovaginamies-! Osuit naulan kantaan. Itselläni pisti silmään myös kovasti, että mietittiin mille perustuksille rakentuu nimenomaan pitkä suhde. Ihan kuin sitä kukaan etukäteen tietäisi mitä tapahtuu vuoden, kahden tai 10 vuoden päästä. Ymmärrän, että parikymppisenä haluaa ehdottomasti viriilin kumppanin, jos itselläkin on seksihaluja paljon. Jos seksihaluja on ollut paljon, ja niitä on edelleen viisikymppisenä, niin aivan satavarmaa on, ettei ne tule siitä nousemaan vaan vähenemään, seksikyky taatusti laskee. Tämä voi myös tapahtua aika nopealla aikataululla.

        Vanhemmiten tulee myös sairauksia. Pelkästään verenpaine lääkitys voi viedä seksikyvyn. Se on miehille etenkin kova paikka, etenkin jos ovat olleet hyvinkin aktiivisia seksin suhteen.

        Samoin ap laittoi esteeksi "uskottomuus (krooninen)"

        "Krooninen uskottomuus" liittyy erittäin vahvasti seksiriippuvuuteen. Itseasiassa se on sairaus myös kuten muutkin riippuvuudet. Jokatapauksessa seksiriippuvainen ihminen etsii jatkuvasti uusia seksikumppaneita. Seksi puolestaan ei onnistu ilman halua ja kykyä. Miten ap tunnistaa seksiaddiktin miehen? Ei mitenkään, se ei näy päällepäin. Kukaan ei myöskään kerro tarpeestaan etsiä jatkuvasti uusia seksikokemuksia ja valloituksia.

        Aplle: vaikutat älykkäältä naiselta. Siksi ihmettelen miksi otat niin surkeasti huomioon muutoksen ja sen, ettei lähellekään kaikki ihmiset ole sitä miltä sinusta näyttää ja tuntuu.

        Mitä pidempää listaa teet tarvittavista ominaisuuksista, sitä tarkemmin menee pieleen. Halutessaan vakinaisen tai tilapäisen suhteen erittäin älykäs mies näyttelee sitä mitä haluat. Ei aina edes tietoisesti. Itseäni häiritsee jollain tavalla tuo älykkyyden korostaminen. Onko kukaan koskaan sanonut "Haluan tyhmän miehen" ja kun sellaisen saa, sanoo saman miehelle itselleen? Pidät myös empaattisista miehistä. Eikö olisi varsin epäempaattisista itseltäsi sanoa toisen olevan tyhmä? Itse asiassa tuo juuri häiritsee. Puhut paljon empaattisuudesta, mutta kirjoituksesi eivät sitä kovasti paljon osoita muille palstailijoille, etenkään näissä miesasioissa.

        Enemmän pitäisi ihmisen osata elää hetkessä ja vaistolla. Tulevasta ei kuitenkaan tiedä. Huomenna voi olla kuollut :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämän huomasin jo nuorena miehenä, että on olemassa ihmisiä joita kiinnostaa seksi pääosin vain niin kauan kunnes mukulat ja perhe on saavutettu, ehkä jopa avioliitto oli listalla. Sen jälkeen mokoman puuhailun voi lopettaa tai korkeintaan kerran kuussa kumppanin mieliksi.

        Minulla ei ollut mitään asiaa heille :)

        -keinovaginamies-

        Juu. No en ole ihan noin ponneton kuiteskaan, kun tuo kuvauksesi. Saa äkkiä vähän väärän kuvan, kun ei vierestä seuraa parin elämää. Ja yrittää täällä kerrottua tulkita. :)

        Mutta en kyllä ole mikään maailman seksiorientunein ihminen ollut koskaan. On se myönnettävä.

        Se on kuin pääruoan lisuketta, ei pääruoka. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on ikävää että niin monen naisen vietti on kiinni noista ja ikää myöden laskee.
        En ihmettele yhtään, että niin monet miehet katselevat nuoremman kenellä on siihen saumat :)

        Niiden nuorempien kanssa on sitten se piru, että kohtahan ne on raskaana tai vähintään sellaiseksi haluavat.

        -keinovaginamies-

        Joo. Olen ajatellut asian niin, että jos en kykene olemaan riittävästi ittenäni, niin kaikinmokomin vaihtaa parempaan.

        Käy mulle. En estele. Mutta rinnakkaissuhteita en suvaitse. Se on sitten ero, eikä välimallia.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Joo. Olen ajatellut asian niin, että jos en kykene olemaan riittävästi ittenäni, niin kaikinmokomin vaihtaa parempaan.

        Käy mulle. En estele. Mutta rinnakkaissuhteita en suvaitse. Se on sitten ero, eikä välimallia.

        Mutta jos kovasti rakastaa miestään, eikä enää itse riittävällä tavalla kykene, niin silloinhan tietysti antaa luvan rakastajattaren hankintaan. :)

        Sehän on sitä tosirakkautta?

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta jos kovasti rakastaa miestään, eikä enää itse riittävällä tavalla kykene, niin silloinhan tietysti antaa luvan rakastajattaren hankintaan. :)

        Sehän on sitä tosirakkautta?

        -keinovaginamies-

        No minusta hän saa sitten ottaa sen rakastajansa vakkarikseen ja mä joudan lähtemään.

        En ota riskiä mistään yaudeista ja ei se rakkaus sitten riitä enää mulle, rippeet jonkun muun jäljiltä. Ja kun en tartte talouden takia miestä, niin mitäpä mä tässä olisin, kun voisin asua muuallakin.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        No minusta hän saa sitten ottaa sen rakastajansa vakkarikseen ja mä joudan lähtemään.

        En ota riskiä mistään yaudeista ja ei se rakkaus sitten riitä enää mulle, rippeet jonkun muun jäljiltä. Ja kun en tartte talouden takia miestä, niin mitäpä mä tässä olisin, kun voisin asua muuallakin.

        Rakkautta on päästä irtikin, kun yhdessäolon syyt ei enää täyty.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        No minusta hän saa sitten ottaa sen rakastajansa vakkarikseen ja mä joudan lähtemään.

        En ota riskiä mistään yaudeista ja ei se rakkaus sitten riitä enää mulle, rippeet jonkun muun jäljiltä. Ja kun en tartte talouden takia miestä, niin mitäpä mä tässä olisin, kun voisin asua muuallakin.

        Lapsillehan se olis tietysti vaikeeta, jos asuttaisi erillään ja he kulkisi ees taas välimatkoja. Ainakin noin vanhemmista riippuvaisina vielä.

        Mä en välttämättä tartte ketään kumppanikseni. Varsinkaan, jos rakkaus on lässähtänyt ja mielenkiinto nolla mua kohtaan. Menköö sinne missä paremmin viihtyy. :)

        Mä viihdyn ja pärjään kyllä ilman miestäkin oikein hyvin. Ei hätää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän pitäisi ihmisen osata elää hetkessä ja vaistolla. Tulevasta ei kuitenkaan tiedä. Huomenna voi olla kuollut :)

        -keinovaginamies-

        Aivan ja juuri siksi itseäni ei kiinnostakaan tuhlata aikaa tyhjänpäiväisyyksiin. Senkin ajan voi kuluttaa tehden jotain kivaa. 🙂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Intuitiiviset miettivät kyllä asioita syvällisestikin, eivät vain tee siitä numeroa.

        Tämäkin on totta.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Lapsillehan se olis tietysti vaikeeta, jos asuttaisi erillään ja he kulkisi ees taas välimatkoja. Ainakin noin vanhemmista riippuvaisina vielä.

        Mä en välttämättä tartte ketään kumppanikseni. Varsinkaan, jos rakkaus on lässähtänyt ja mielenkiinto nolla mua kohtaan. Menköö sinne missä paremmin viihtyy. :)

        Mä viihdyn ja pärjään kyllä ilman miestäkin oikein hyvin. Ei hätää.

        Hyvä hyvä. Pärjääviä naisia maailma tarvitsee.
        Jonkun vaan on pidettävä huoli noista tarvitsevistakin :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä hyvä. Pärjääviä naisia maailma tarvitsee.
        Jonkun vaan on pidettävä huoli noista tarvitsevistakin :)

        -keinovaginamies-

        Jep. Oon aatellut, että kun vaan töistä saa palkan, sillä pitäs pärjätä.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Jep. Oon aatellut, että kun vaan töistä saa palkan, sillä pitäs pärjätä.

        Ja jos nyt asuu jossain vuokrallakin, rivarissakin vaikka. Niin eihän siellä asuessa tartte kovin kaksista osata. Tulee vaan äkkiä aika pitkäksi, kun siivotakkaan ei viitti 24/7..ja mitäs siellä muutakaan tekee? Laulaa ja lukee.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ja jos nyt asuu jossain vuokrallakin, rivarissakin vaikka. Niin eihän siellä asuessa tartte kovin kaksista osata. Tulee vaan äkkiä aika pitkäksi, kun siivotakkaan ei viitti 24/7..ja mitäs siellä muutakaan tekee? Laulaa ja lukee.

        Menee kaikki taidot hukkaan. :)


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Ja jos nyt asuu jossain vuokrallakin, rivarissakin vaikka. Niin eihän siellä asuessa tartte kovin kaksista osata. Tulee vaan äkkiä aika pitkäksi, kun siivotakkaan ei viitti 24/7..ja mitäs siellä muutakaan tekee? Laulaa ja lukee.

        Laitat seinälle grafiikkaa ja soitat jonku naisen kylään?

        Rivarin edessä on kuule tehty jarruremonttiakin.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Laitat seinälle grafiikkaa ja soitat jonku naisen kylään?

        Rivarin edessä on kuule tehty jarruremonttiakin.

        -keinovaginamies-

        Noniin, mä pääsen tekee jarrurempat porukoitten talliin. Ja sit kun en pääse, niin vien huoltamolle molle pärnäsen korjaamolle molle. :)

        Koruja vois toki tehdä, näpertelyä. Mutta en ihmettel jos kerrostaloasujat ja rivariasujat ravaa harrasteissa pitkin kyliä. Eihän niillä ole kotona mitään tekemistä. Pikkusen kämpän alle 100 neliöö siivookin hetkessä. Sitten on taas mitäs sitten tekis.

        Puuduttavaa.


      • PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Noniin, mä pääsen tekee jarrurempat porukoitten talliin. Ja sit kun en pääse, niin vien huoltamolle molle pärnäsen korjaamolle molle. :)

        Koruja vois toki tehdä, näpertelyä. Mutta en ihmettel jos kerrostaloasujat ja rivariasujat ravaa harrasteissa pitkin kyliä. Eihän niillä ole kotona mitään tekemistä. Pikkusen kämpän alle 100 neliöö siivookin hetkessä. Sitten on taas mitäs sitten tekis.

        Puuduttavaa.

        Ja se nainen, mistäs semmosen löytää? Ne on niin vaikeasti saavutettavia, ettei niitten perässä jaksa ravata.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Mistä päättelet minun sanovan miehelle, jota vaikka tapailisin, että hän on liian tyhmä, vaikka muuten ok? Ajatus on omasi!

        En tietenkään sano kenellekään, että hän on hidas tai tyhmä. Jos asia tulisi esteeksi, sanoisin jotain muuta. Tosin koska olen sapioseksuaali, en edes ihastu ihan tyhmiin. Tunteiden puuttuminen on tietysti validi asia sanoa ei-kiitos, jos ei ole muuta selkeää syytä (esim. päihteet, varattuna olo).

        Jos muutosta pelkää, ei parisuhteeseen voi alkaa. Ei elämää voi hallita ja kontrolloida! Usein intuitioni on varoittanut ongelmista ennen kuin ne on ollut näkyvillä. Aivot ja alitajunta näkee enemmän kuin silmät. Jos taas mitään näkyviä uhkia ei ole, miksi eläisi odottaen että kohta maa räjähtää. Elämä menisi murehtiessa! Silti näen järkeväksi välttää ennalta mahdollisia ongelmia, jos ne on tiedossa.

        Jos alan olla vaikka miehen kanssa, jonka tarve seksiin ja läheisyyteen on saman suuntainen kuin itsellä, ja sitten 10v päästä mies saa kivessyövän ja seksi loppuu, se on elämää johon ei voinut varautua. En tietenkään sellaisessa tilanteessa lähde (jolle mies ei voi mitään kumpikaan). Silti, koska mies oli alussa kiinnostunut läheisyydestä, hän luultavasti haluaa silti olle lähellä ja saada ja antaa hyväilyjä. Lähtökohtaisesti mies, jota ei kiinnosta seksi ja läheisyys, taas lopettaa molemmat kun alun miellyttämisvaihe on ohi.

        Seksiaddikti mies tuskin jaksaa olla yhden kanssa edes alussa ja selitykset on sen mukaista. Luultavasti kuitenkin seksiaddikti paljastuu vasta tapailussa/seurustelussa ja sekin on vain elämää. Joskus myös se ettei erojen jälkeen ole hetkeäkään ollut selibaatissa, voi hälyttää tai se, että vaikka pettää vaimon raskauden aikana. Usein sarjapettäjä on bipolaarinen, epävakaa tai hyvin impulsiivinen (mitkä on tunnistettavissa jollain tasolla, jos hoitotasapaino on huono). Itse alan intiimiin kanssakäymiseen vasta kun se omalta puolesta on luontevaa ja haluan sitä. Enkä ajattele ostavani sillä sitoutumista tai kiinnosta. Siis, jos suhteen alussa joutuu perääntymään, en näe mitenkään kauheana ajatusta, että suhde johti seksiin, vaikkei kestänyt lopunelämää.

        P.s. Tässä ketjussa olen moittinut muutamia sisälukutaidosta en tyhmyydestä (on 2 eri asiaa), ja sekin johtuu siitä, että minun suuhuni laitetaan kärjistysti sanoja, jota en ole sanonut missään kohtaa. Kirjoittaja vastaa omasta tulkinnastaan, jos sillä ei ole mitään pohjaa.

        Miten sinulla kävisi, jos tapailisit "tyhmää" miestä, ja myöhemmin sekstailisitkin hänen kanssaan. Seksi osoittautuisi äärimmäisen tyydyttäväksi. Pitäisitkö miestä edelleen "tyhmänä" ?

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinulla kävisi, jos tapailisit "tyhmää" miestä, ja myöhemmin sekstailisitkin hänen kanssaan. Seksi osoittautuisi äärimmäisen tyydyttäväksi. Pitäisitkö miestä edelleen "tyhmänä" ?

        - Sheena

        Olen sen jo tehnyt useammankin kanssa. Seksissä ei olut mitään vikaa. Mutta eipä meillä muuta yhteistä ollutkaan pidemmän päälle.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen sen jo tehnyt useammankin kanssa. Seksissä ei olut mitään vikaa. Mutta eipä meillä muuta yhteistä ollutkaan pidemmän päälle.

        Niinpä. Seksi ja parisuhde eivät varsinaisesti ole suoraan toisiinsa liittyviä asioita. Vaikka itse en suuremmin ole koskaan irtoseksiä harrastanut, niin on niitäkin kertoja tähän elämään pari mahtunut ja kriteerit ovat erit kuin parisuhteessa. Seksi on voinut olla hyvääkin, mutta ilman tunteita ei seksi ainakaan minulle ole koskaan "äärimmäisen tyydyttävää". Tunteeni taas eivät syty, jollei älyllinenkin puoli toimi erinomaisesti.


    • Anonyymi

      Yksi näkökohta, jonka (minusta häiritsevän) moni tuntuu lähes kokonaan aloituksessa ohittavan, on itsetuntemus. Ikäänkuin se, ettei omista lainkaan "vaatimuslistaa", olisi hyve. Mulle siitä tulee pikemmin olo, että tuo ihminen ei lainkaan tunne itseään tai sitten hän ei etsi lainkaan vakavissaan seuraa.

      Joskus törmää mm. ihmisiin, jotka vastaavat "en tiiä" tai "ehkä joskus" kysymykseen "haluatko lapsi". Siis anteeksi mitä? Mä voin vielä ymmärtää tuon vastauksen, jos ihminen on alle 25. Vaan aidosti aikuisen ihmisen kohdalla tuollainen vastaus saa kyllä kulmakarvani hieman kohoamaan ja jos itse olisin kumpaankaan suuntaan varma, niin en alkaisi sen pidemmälle tuota suhdetta testaamaan.

      Aloittaja sanoi myös tuossa aloitusviestinsä lopussa "Ja ehkä samalla saa kuvaa täyttääkö itse omat kriteerinsä". Tuo on minusta tosi olennainen juttu. Jos etsin kilttiä ja mukavaa ihmistä, niin olenko minä itse kiltti ja mukava? Jos etsin ihmistä, joka olisi kanssani samalla aaltopituudella, niin tiedänkö mitä se oikeasti tarkoittaa. Kokevatko he, joiden minä koen olevan kaltaisiani, olevansa minun kaltaisiani? Miksi joku asia on minulle tärkeää ja miksi jokin asia ei ole? Minusta tämä näkökulma on ketjussa jätetty ihan liian vähälle huomiolle ja keskitytty (taas) liikaa siihen mten hyi hyi ei saisi esittää "vaatimuksia". 🤔

      • Anonyymi

        Ja siis jos minä vaikka sanoisin, että "en halua kumppania, joka tupakoi". Niin miksi moni tupakoija alkaa ensimmäisenä mouhota miten epäreilua vaatia sellaista? No ok tupakoijat nyt ovat jo pitkälti tämän "vaatimuksen" hyväksyneet, mutta tilalle voi vaihtaa mitä vaan. Paljon järkevämpi tulkinta (minun mielestäni) on tulkita tuo "vaatimus" siten, että kerron siinä itsestäni jotain hyvin olennaista. Jos olet tupakoija niin varaudu siihen, että nalkuttaisin siitä asiasta joka käänteessä. Kuka täysjärkinen ihminen sellaista seuraa haluaisi tietentahtoen valita?


      • Anonyymi

        Koko keskustelu tuntuu jonkinlaiselta leuhkimiselta että "minullapa on niin paljon kysyntää että taidanpa pistää ne ihmiset mielessäni tällaiseen jonoon. Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koko keskustelu tuntuu jonkinlaiselta leuhkimiselta että "minullapa on niin paljon kysyntää että taidanpa pistää ne ihmiset mielessäni tällaiseen jonoon. Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"

        Kysymykseksi jääkin, että jos on paljon kysyntää ja itsekin on miehenkipeä, niin miksi ei vaan toimi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koko keskustelu tuntuu jonkinlaiselta leuhkimiselta että "minullapa on niin paljon kysyntää että taidanpa pistää ne ihmiset mielessäni tällaiseen jonoon. Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"

        Tuo kertoo sinun asenteestasi asiaan. En mä sille mitään mahda. Minulle ei tule lainkaan tuollainen tunne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymykseksi jääkin, että jos on paljon kysyntää ja itsekin on miehenkipeä, niin miksi ei vaan toimi?

        Kyllä jokainen saa, jos niin kovin miehenkipeä on. Siinä ei ole mitään leuhkittavaa. Eri juttu on, että kiinnostaako se. Mitä ilmeisimmin alottajaa ei kiinnosta. Eikä kyllä kinnostaisi minuakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koko keskustelu tuntuu jonkinlaiselta leuhkimiselta että "minullapa on niin paljon kysyntää että taidanpa pistää ne ihmiset mielessäni tällaiseen jonoon. Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"

        "Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"

        Se on harvinaisen lyhyt jono. Itse olen kiinnostunut tasan yhdestä kerrallaan ja asiat katsotaan kunnolla loppuun saakka, jos kerran kiinnostaa. Lopuille sanotaan heti suoraan, että suksi kuuseen. Norkoilemaan ei kannata jäädä, kun mahdollisudet ovat tasan nolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymykseksi jääkin, että jos on paljon kysyntää ja itsekin on miehenkipeä, niin miksi ei vaan toimi?

        Ja vastaukseksi jää, että oikeasti sitä kysyntää ei ole ainakaan järkevältä taholta.
        Lähes viiskyt vee ja pikkulapsi kotona. Kuka järkevä vanhempi mies lähtee vielä siihen koitokseen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä jokainen saa, jos niin kovin miehenkipeä on. Siinä ei ole mitään leuhkittavaa. Eri juttu on, että kiinnostaako se. Mitä ilmeisimmin alottajaa ei kiinnosta. Eikä kyllä kinnostaisi minuakaan.

        Aloittajan kirjoitusten perusteella vaikuttaa, että on kovinkin kiinnostunut, mutta ei voi sitä itselleen myöntää. Intuitiivinen tieto pitää verhota jos jonkinlaisiin järjen kieputuksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittajan kirjoitusten perusteella vaikuttaa, että on kovinkin kiinnostunut, mutta ei voi sitä itselleen myöntää. Intuitiivinen tieto pitää verhota jos jonkinlaisiin järjen kieputuksiin.

        No tää on just! Mitä mä olen hänestä ajatellut!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja vastaukseksi jää, että oikeasti sitä kysyntää ei ole ainakaan järkevältä taholta.
        Lähes viiskyt vee ja pikkulapsi kotona. Kuka järkevä vanhempi mies lähtee vielä siihen koitokseen?

        En tiedä rehellisesti mitkä ”markkinat” on, koska en ole kokeillut. Inhoan tuota sanaa, koska ihmiset ei ole myynnissä olevia esineitä, mutta siteraan sinua.

        Sen tiedän, että miehiä lyhyen ”rakkauden” perässä ainakin on tarjolla, 😆 vaikken ole edes hakenut tai kokeillut, se on käynyt selväksi. Minulla on sisäiset vahvuuteni mikä takia saan paljon hymyjä, flirttiä ja seuraan hakeutuvia miehiä oikeassa elämässä. Toki se ei kerro syvemmästä kiinnostuksesta, vaan siitä että pitävät minua luultavasti hyvänä tyyppinä ja arvostavat muuten (useampi on sanonut samaa ihan ääneen irl, vaikkei se meidän kulttuurissa kovin tavallista ole). Miehet on tosin minua nuorempia.

        Edellisen kerran kun olin sinkku, täällä oli kova painostus ettei yh kelpaa kenellekään. Kun lähdin 1.5v jälkeen luolastani ulkoilmaan, oli miesten reaktio päinvastainen, Yhdellekään lapset ei ollut este tai edes haitta. Ehkä tosin johtuu, että olen kiinnostunut vain fiksuista miehistä…. Yksi mies sanoitti asiaa, kun kerroin että minulla on 2 lasta (silloin 1v ja 3v); ” jos olisit lapseton et kiinnostaisi, koska luultavasti joko haluaisit lapsen biologinen kello huutaen punaisena (ihan sama kuka on isä) tai sitten olisi iso todennäköisyys, että saman ikäinen on lapseton luonteen haasteiden, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteiden takia.” Oikea elämä ei ole noin mustavalkoinen, mutta ei tuo mies täysin väärässäkään ollut. Ikäkin on este keskimäärin vain nuoremmille ja heillekin vain osalle.

        Se pitääkö joku minulle sopimaton minua sopimattomana itselleen ei oikeastaan liikuta. Jo se ettei molemmin puolisia tunteita syty tekee sopimattomaksi. En tarvitse kuin yhden, haaremi on poissuljettu vaihtoehto. 😁

        Elävässä elämässä olen nähnyt vierestä ettei ainakaan naiselle pariutuminen keski-iässä ole mahdotonta. Sen oikean ja ongelmattoman ihmisen löytäminen vaan vie enemmän aikaa. Vaikka päihde- tai mt-ongelmien pahentuminen korostuu iän myötä, ja enemmistö toimivaan ja onnelliseen parisuhteen kykenevistä on jo varattuja. Silti, sieltä joukosta voi löytää hyvän ehdokkaan, kun jaksaa aloittaa seulomisen.

        Uskoisin, että tälläkin palstalla on omiin arvoihin osuvia ihmisiä. Ei se siis mahdotonta voi olla sopivaan törmätä. Tietysti tunteen kolahdus ja molemmin puolinen kelpaavuus, vaatii irl kohtaamista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koko keskustelu tuntuu jonkinlaiselta leuhkimiselta että "minullapa on niin paljon kysyntää että taidanpa pistää ne ihmiset mielessäni tällaiseen jonoon. Millaisen jonon te ajattelitte omista ihailijoistanne muodostaa?"

        Taas yksi sisälukutaidoton kommentoija. Aloituksessa kysytään arvoja parin valintaan ja miten ne itse arvotat (varmaan kymmenes kerta samat sanat tässä ketjussa).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Taas yksi sisälukutaidoton kommentoija. Aloituksessa kysytään arvoja parin valintaan ja miten ne itse arvotat (varmaan kymmenes kerta samat sanat tässä ketjussa).

        Ajattelin vain kertoa oman näkemykseni miksi kaikki eivät edes halua ymmärtää aloituksen perimmäistä sanomaa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tiedä rehellisesti mitkä ”markkinat” on, koska en ole kokeillut. Inhoan tuota sanaa, koska ihmiset ei ole myynnissä olevia esineitä, mutta siteraan sinua.

        Sen tiedän, että miehiä lyhyen ”rakkauden” perässä ainakin on tarjolla, 😆 vaikken ole edes hakenut tai kokeillut, se on käynyt selväksi. Minulla on sisäiset vahvuuteni mikä takia saan paljon hymyjä, flirttiä ja seuraan hakeutuvia miehiä oikeassa elämässä. Toki se ei kerro syvemmästä kiinnostuksesta, vaan siitä että pitävät minua luultavasti hyvänä tyyppinä ja arvostavat muuten (useampi on sanonut samaa ihan ääneen irl, vaikkei se meidän kulttuurissa kovin tavallista ole). Miehet on tosin minua nuorempia.

        Edellisen kerran kun olin sinkku, täällä oli kova painostus ettei yh kelpaa kenellekään. Kun lähdin 1.5v jälkeen luolastani ulkoilmaan, oli miesten reaktio päinvastainen, Yhdellekään lapset ei ollut este tai edes haitta. Ehkä tosin johtuu, että olen kiinnostunut vain fiksuista miehistä…. Yksi mies sanoitti asiaa, kun kerroin että minulla on 2 lasta (silloin 1v ja 3v); ” jos olisit lapseton et kiinnostaisi, koska luultavasti joko haluaisit lapsen biologinen kello huutaen punaisena (ihan sama kuka on isä) tai sitten olisi iso todennäköisyys, että saman ikäinen on lapseton luonteen haasteiden, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteiden takia.” Oikea elämä ei ole noin mustavalkoinen, mutta ei tuo mies täysin väärässäkään ollut. Ikäkin on este keskimäärin vain nuoremmille ja heillekin vain osalle.

        Se pitääkö joku minulle sopimaton minua sopimattomana itselleen ei oikeastaan liikuta. Jo se ettei molemmin puolisia tunteita syty tekee sopimattomaksi. En tarvitse kuin yhden, haaremi on poissuljettu vaihtoehto. 😁

        Elävässä elämässä olen nähnyt vierestä ettei ainakaan naiselle pariutuminen keski-iässä ole mahdotonta. Sen oikean ja ongelmattoman ihmisen löytäminen vaan vie enemmän aikaa. Vaikka päihde- tai mt-ongelmien pahentuminen korostuu iän myötä, ja enemmistö toimivaan ja onnelliseen parisuhteen kykenevistä on jo varattuja. Silti, sieltä joukosta voi löytää hyvän ehdokkaan, kun jaksaa aloittaa seulomisen.

        Uskoisin, että tälläkin palstalla on omiin arvoihin osuvia ihmisiä. Ei se siis mahdotonta voi olla sopivaan törmätä. Tietysti tunteen kolahdus ja molemmin puolinen kelpaavuus, vaatii irl kohtaamista.

        En pitäisi ketään, joka kuvittelee lapsettomuuden indikoivan luonteen, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteita kovinkaan fiksuna. Vaikka olen itse ihan tavallinen pulliainen, en ole tavannut yhtäkään henkilöä, joka noin ajattelisi, joten erikoista jos sinun ”eliittipiireissäsi” sellaisia liikkuu (tai ehkä juuri siksi).


      • Anonyymi kirjoitti:

        En pitäisi ketään, joka kuvittelee lapsettomuuden indikoivan luonteen, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteita kovinkaan fiksuna. Vaikka olen itse ihan tavallinen pulliainen, en ole tavannut yhtäkään henkilöä, joka noin ajattelisi, joten erikoista jos sinun ”eliittipiireissäsi” sellaisia liikkuu (tai ehkä juuri siksi).

        Mies lienee tarkoittaneen, tai näin ymmärsin, että vain pieni osa >36v on lapsettomia lisääntymiskyvyn ongelmien tai sen takia ettei halua lapsia, Ja mies itse myöhemmin selvensi, että haluaisi lapsia eli ei tainnut etsiä lisääntymiskyvytöntä luultavasti?

        EN itse näen asiaa noin mustavalkoisesti, mutta se on totta, että niissä jotka ei 36v ole lapsia saaneet on lisääntymiskyvyttömien lisäksi hieman suurempi OSUUS ongelmaisia, sitoutumiskyvyttömiä, ihmissuhteiden kanssa kamppailevia, itsekkäitä tai hyvin ideologisia tyyppejä (maailman pelastajia, jotka ei myöskään sovi kaikille). Silti OSUUS EI KERRO mitään yksilöstä!!! Omakohtaisesti lapsettomuus tai lapset ei vaikuta kumpaankaan suuntaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymykseksi jääkin, että jos on paljon kysyntää ja itsekin on miehenkipeä, niin miksi ei vaan toimi?

        Liikaa kysyntyy ja epätietoutta mitä haluaa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tiedä rehellisesti mitkä ”markkinat” on, koska en ole kokeillut. Inhoan tuota sanaa, koska ihmiset ei ole myynnissä olevia esineitä, mutta siteraan sinua.

        Sen tiedän, että miehiä lyhyen ”rakkauden” perässä ainakin on tarjolla, 😆 vaikken ole edes hakenut tai kokeillut, se on käynyt selväksi. Minulla on sisäiset vahvuuteni mikä takia saan paljon hymyjä, flirttiä ja seuraan hakeutuvia miehiä oikeassa elämässä. Toki se ei kerro syvemmästä kiinnostuksesta, vaan siitä että pitävät minua luultavasti hyvänä tyyppinä ja arvostavat muuten (useampi on sanonut samaa ihan ääneen irl, vaikkei se meidän kulttuurissa kovin tavallista ole). Miehet on tosin minua nuorempia.

        Edellisen kerran kun olin sinkku, täällä oli kova painostus ettei yh kelpaa kenellekään. Kun lähdin 1.5v jälkeen luolastani ulkoilmaan, oli miesten reaktio päinvastainen, Yhdellekään lapset ei ollut este tai edes haitta. Ehkä tosin johtuu, että olen kiinnostunut vain fiksuista miehistä…. Yksi mies sanoitti asiaa, kun kerroin että minulla on 2 lasta (silloin 1v ja 3v); ” jos olisit lapseton et kiinnostaisi, koska luultavasti joko haluaisit lapsen biologinen kello huutaen punaisena (ihan sama kuka on isä) tai sitten olisi iso todennäköisyys, että saman ikäinen on lapseton luonteen haasteiden, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteiden takia.” Oikea elämä ei ole noin mustavalkoinen, mutta ei tuo mies täysin väärässäkään ollut. Ikäkin on este keskimäärin vain nuoremmille ja heillekin vain osalle.

        Se pitääkö joku minulle sopimaton minua sopimattomana itselleen ei oikeastaan liikuta. Jo se ettei molemmin puolisia tunteita syty tekee sopimattomaksi. En tarvitse kuin yhden, haaremi on poissuljettu vaihtoehto. 😁

        Elävässä elämässä olen nähnyt vierestä ettei ainakaan naiselle pariutuminen keski-iässä ole mahdotonta. Sen oikean ja ongelmattoman ihmisen löytäminen vaan vie enemmän aikaa. Vaikka päihde- tai mt-ongelmien pahentuminen korostuu iän myötä, ja enemmistö toimivaan ja onnelliseen parisuhteen kykenevistä on jo varattuja. Silti, sieltä joukosta voi löytää hyvän ehdokkaan, kun jaksaa aloittaa seulomisen.

        Uskoisin, että tälläkin palstalla on omiin arvoihin osuvia ihmisiä. Ei se siis mahdotonta voi olla sopivaan törmätä. Tietysti tunteen kolahdus ja molemmin puolinen kelpaavuus, vaatii irl kohtaamista.

        Itse en ole valmis allekirjoittamaan, että lapsettomuus/lapsellisuus kertoisi suoraan mitään luonteesta. Lapseton voi olla monista syistä. Itseni esim. piti 17 vuotiaana saamani diagnoosin mukaan jäädä ilman lasta. En sitten jäänytkää ja vaikka lapsi tietysti kasvattaa vanhempaansa niin en mä täysin ja totaalisen eri ihminen ilman lastani olisi.

        Vaan tuon allekirjoitan täysin, ettei lapsi/lapset ole mikään este parisuhteen löytymiselle. Ei oikeastaan edes hidaste, siksi että tarjokkaita ei olisi. Hidaste ehkä kuitenkin siinä mielessä, että vanhempi ei usein ole valmis kovin helposti tuomaan ketään uutta lapsensa elämään. Nuo yh morkkaamiset ja kurpittelut ja kaikki muuta ovat puhtaasti tällaisten palstojen ilmiö, joihin ei oikeassa elämässä törmää. Ne ovat täällä vain yritys halventaa naisia, kun ei muuhun kykene.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tiedä rehellisesti mitkä ”markkinat” on, koska en ole kokeillut. Inhoan tuota sanaa, koska ihmiset ei ole myynnissä olevia esineitä, mutta siteraan sinua.

        Sen tiedän, että miehiä lyhyen ”rakkauden” perässä ainakin on tarjolla, 😆 vaikken ole edes hakenut tai kokeillut, se on käynyt selväksi. Minulla on sisäiset vahvuuteni mikä takia saan paljon hymyjä, flirttiä ja seuraan hakeutuvia miehiä oikeassa elämässä. Toki se ei kerro syvemmästä kiinnostuksesta, vaan siitä että pitävät minua luultavasti hyvänä tyyppinä ja arvostavat muuten (useampi on sanonut samaa ihan ääneen irl, vaikkei se meidän kulttuurissa kovin tavallista ole). Miehet on tosin minua nuorempia.

        Edellisen kerran kun olin sinkku, täällä oli kova painostus ettei yh kelpaa kenellekään. Kun lähdin 1.5v jälkeen luolastani ulkoilmaan, oli miesten reaktio päinvastainen, Yhdellekään lapset ei ollut este tai edes haitta. Ehkä tosin johtuu, että olen kiinnostunut vain fiksuista miehistä…. Yksi mies sanoitti asiaa, kun kerroin että minulla on 2 lasta (silloin 1v ja 3v); ” jos olisit lapseton et kiinnostaisi, koska luultavasti joko haluaisit lapsen biologinen kello huutaen punaisena (ihan sama kuka on isä) tai sitten olisi iso todennäköisyys, että saman ikäinen on lapseton luonteen haasteiden, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteiden takia.” Oikea elämä ei ole noin mustavalkoinen, mutta ei tuo mies täysin väärässäkään ollut. Ikäkin on este keskimäärin vain nuoremmille ja heillekin vain osalle.

        Se pitääkö joku minulle sopimaton minua sopimattomana itselleen ei oikeastaan liikuta. Jo se ettei molemmin puolisia tunteita syty tekee sopimattomaksi. En tarvitse kuin yhden, haaremi on poissuljettu vaihtoehto. 😁

        Elävässä elämässä olen nähnyt vierestä ettei ainakaan naiselle pariutuminen keski-iässä ole mahdotonta. Sen oikean ja ongelmattoman ihmisen löytäminen vaan vie enemmän aikaa. Vaikka päihde- tai mt-ongelmien pahentuminen korostuu iän myötä, ja enemmistö toimivaan ja onnelliseen parisuhteen kykenevistä on jo varattuja. Silti, sieltä joukosta voi löytää hyvän ehdokkaan, kun jaksaa aloittaa seulomisen.

        Uskoisin, että tälläkin palstalla on omiin arvoihin osuvia ihmisiä. Ei se siis mahdotonta voi olla sopivaan törmätä. Tietysti tunteen kolahdus ja molemmin puolinen kelpaavuus, vaatii irl kohtaamista.

        Itselläni oli aikoinaan "vaatimus" että mahdollisella miesystävällä pitää olla omia lapsia ja mieluusti vielä "vanhoja" kuten omanikin olivat erotessani heidän isästään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ole valmis allekirjoittamaan, että lapsettomuus/lapsellisuus kertoisi suoraan mitään luonteesta. Lapseton voi olla monista syistä. Itseni esim. piti 17 vuotiaana saamani diagnoosin mukaan jäädä ilman lasta. En sitten jäänytkää ja vaikka lapsi tietysti kasvattaa vanhempaansa niin en mä täysin ja totaalisen eri ihminen ilman lastani olisi.

        Vaan tuon allekirjoitan täysin, ettei lapsi/lapset ole mikään este parisuhteen löytymiselle. Ei oikeastaan edes hidaste, siksi että tarjokkaita ei olisi. Hidaste ehkä kuitenkin siinä mielessä, että vanhempi ei usein ole valmis kovin helposti tuomaan ketään uutta lapsensa elämään. Nuo yh morkkaamiset ja kurpittelut ja kaikki muuta ovat puhtaasti tällaisten palstojen ilmiö, joihin ei oikeassa elämässä törmää. Ne ovat täällä vain yritys halventaa naisia, kun ei muuhun kykene.

        Sen ymmärrän, että jos itse haluaa lapsia, niin tuossa lähellä neljääkymppiä sellainen, jolla on jo lapsia (ja joka voisi vielä haluta lisää) on houkutteleva vaihtoehto. Vanhempana ei usein osaa enää ihan samalla tavalla heittäytyä ja jos toinen on jo sen vauvavaiheen elänyt läpi, se voi tuntua turvalliselta. Täysin lapseton nainen, joka tuossa kohtaa vielä lapsen haluaa, on jo kiireessä ja voi kelpuuttaa lähes kenet vaan. Ja jos lasta ei halua, niin silloin ei tietenkään ole lasta haluavalle potentiaalinen vaihtoehto. Joku tietysti voi haluta myös nuoremman, mutta moni ajattelee myös, ettei halua kasvattaa vielä puolisoakin lapsen lisäksi 😉.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Taas yksi sisälukutaidoton kommentoija. Aloituksessa kysytään arvoja parin valintaan ja miten ne itse arvotat (varmaan kymmenes kerta samat sanat tässä ketjussa).

        Pitäisikö sun terävöittää sun kommunikaatiota kun jatkuvasti sut ymmärretään väärin?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisikö sun terävöittää sun kommunikaatiota kun jatkuvasti sut ymmärretään väärin?

        Se on vaikeaa, jos tekstiä ei luetaan vaan muodostetaan mielipide omien ennakkoluulojen perusteella.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Se on vaikeaa, jos tekstiä ei luetaan vaan muodostetaan mielipide omien ennakkoluulojen perusteella.

        Se on vähän sama, että hyvistä käyttöohjeista ei ole mitään hyötyä, jos ei niitä lue. 😉


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Se on vaikeaa, jos tekstiä ei luetaan vaan muodostetaan mielipide omien ennakkoluulojen perusteella.

        Oletko aivan varma, ettei kyse ole sinun omista ennakkoluuloista vastaajille? Pistää oikeasti vähän silmään miten "ojennat" ihan asiallisia kommentteja, joskus jopa mitätöit ne, ja näpäytät "puutteellisesta sisälukutaidosta".

        - Sheena


    • Anonyymi

      oot varmaan ahkera karjanäyttelijässä kävijä?

      • En kyllä ole koskaan karjanäyttelyssä ollut, kun en ole maanviljelijä.

        Baarissa /yökerhossa taas käy ihmisiä. Aika vähäiseksi on ihan tarkoituksella jäänyt: puhtaasti biletyksen takia 1krt/3v. Keikkoja/festareita/työhön liittyviä juhlia on ollut keksimäärin 2krt/v ja siinä kaikki. Enkä myöskään ole virtuaalisessa parinhaussa mukana. Elän siis niin kuin sanon, olen jättäytynyt tarkoituksella ja harkitusti tuon kaiken ulkopuolelle.


    • Anonyymi

      Yksi kriteeri ohittaa kaiken luettelemasi ! Fyrkka /omaisuus runsas tulovirta . Noi ovat kelvollisen uroskumppanin perus edellytykset .

      • Itse en tarvitse elättäjää. Sinänsä jokainen itse määrittelee mikä on tärkeää.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itse en tarvitse elättäjää. Sinänsä jokainen itse määrittelee mikä on tärkeää.

        Isäntä päällikkö Tinderistä korkeasti koulutettu jännä mies ehkä ulko maalainen emberitsillä haussa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Isäntä päällikkö Tinderistä korkeasti koulutettu jännä mies ehkä ulko maalainen emberitsillä haussa

        Jos tuollaisen haluaa, niin tuohan on helppo löytää. Jopa sellainen, jolla on pätäkkää sen koulutuksen lisäksi.


    • Anonyymi

      Aina yhtä hassua huomata miten lujaa älykkyyden vaatimus triggeröi niin monia. 😀

      • Niin.. koville se ottaa, sama on toistunut ennenkin täällä.


      • Anonyymi

        Onhan se vaatimuksista ylimielisin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vaatimuksista ylimielisin.

        Mitä eroa vaikka älyllä ja musikaalisuudella tai kielellisellä lahjakkuudella on? Kaikissa voi olla lahjakas.

        Usein musikaalinen haluaa musikaalisen, koska silloin omaa tärkeä asia voidaan jakaa. Usein kielellisesti lahjakas haluaa toisen samanlaisen, koska kielellinen kommunikointi on lahjakkaalle luultavasti tärkeä ja vähemmän lahjakas ei pysty tarvetta täyttämään.

        Älyn arvostamisen pitäminen ylimielisenä kertoo eniten siitä, ettei itse arvosta oma älyään ja kokee alemmuuden tunnetta vaatimuksesta! Ei äly ihmisarvoa määrittele tai ihmisen paremmuutta! Silti liian iso älykkyysero tekee parisuhteen arjen haastavaksi, tämä on jo keskusteltu ketjussa, löytyy sieltä, jos haluat ymmärtää asiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vaatimuksista ylimielisin.

        Ok. Eli kaunista/komeaa saa vaatia, mutta älyn vaatiminen on ylimielistä. No minkäs teet. Olen sitten syntyjäni ylimielinen ja äly on aina ihan pienestä pitäen kiehtonut minua. En myöskään ole koskaan ihastunut muihin kuin älykkäisiin. Muiden on ollut turha edes yrittää. Ei kolahda. Jo päiväkodissa ihastuin erääseen loogiseen ongelmanratkaisijaan 😀. Minkä sitä geeneilleen mahtaa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Mitä eroa vaikka älyllä ja musikaalisuudella tai kielellisellä lahjakkuudella on? Kaikissa voi olla lahjakas.

        Usein musikaalinen haluaa musikaalisen, koska silloin omaa tärkeä asia voidaan jakaa. Usein kielellisesti lahjakas haluaa toisen samanlaisen, koska kielellinen kommunikointi on lahjakkaalle luultavasti tärkeä ja vähemmän lahjakas ei pysty tarvetta täyttämään.

        Älyn arvostamisen pitäminen ylimielisenä kertoo eniten siitä, ettei itse arvosta oma älyään ja kokee alemmuuden tunnetta vaatimuksesta! Ei äly ihmisarvoa määrittele tai ihmisen paremmuutta! Silti liian iso älykkyysero tekee parisuhteen arjen haastavaksi, tämä on jo keskusteltu ketjussa, löytyy sieltä, jos haluat ymmärtää asiaa.

        On siinä kuitenkin jokin ero sanooko itseään musikaaliseksi vai älykkääksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On siinä kuitenkin jokin ero sanooko itseään musikaaliseksi vai älykkääksi.

        Samanlaisesta lahjakkuudesta molemmissa on kysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samanlaisesta lahjakkuudesta molemmissa on kysymys.

        Aika erilaisen vaikutelman ne antaa. Luulen että se musikaalinen saa enemmän sympatiaa osakseen. Ja musikaalisuus on vieläpä helposti todistettavissa - älykkyyttään voi huudella kuka vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika erilaisen vaikutelman ne antaa. Luulen että se musikaalinen saa enemmän sympatiaa osakseen. Ja musikaalisuus on vieläpä helposti todistettavissa - älykkyyttään voi huudella kuka vain.

        Niinhän älykkyyskin on helposti todennettavissa. Paitsi testaamalla, niin ihan vaan keskustelemalla ihmisen kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän älykkyyskin on helposti todennettavissa. Paitsi testaamalla, niin ihan vaan keskustelemalla ihmisen kanssa.

        Nyt menee niin ylimieliseksi rotuopiksi että jättäydyn tyhmyyksissäni keskustelun ulkopuolelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt menee niin ylimieliseksi rotuopiksi että jättäydyn tyhmyyksissäni keskustelun ulkopuolelle.

        No on syytäkin, jos kuvittelee älykkyystestejä rotuopiksi.


      • Anonyymi

        Onhan se vähän älytöntä vaatia älykkyyttä. Suunnilleen kaikkihan ovat älykkäitä omalla tavallaan. Jos tosiaan vielä loogisesti ajatellaan älykkyyden vastakohtana tyhmyyttä, niin aloittajan pitäisi kirjoittaa Tinderiin "tyhmät älkööt vaivautuko"? Tietysti hän ei älykkäänä ihmisenä niin kirjoittaisi. Mikäli kirjoittaisi "Tykkään fiksuista", niin jokainen hänen profiilinsa lukija pitäisi itseään fiksuna ja jakelisi sydämiä, vai mitä siellä tehdään, en tiedä.

        Jos taas ajatellaan aloittajan kirjoittavan vain täällä miten pitää miehessä älykkyyttä arvossaan, niin mitä merkitystä tai arvoa sillä on, koska kukaan ei voi tietää mitä aloittaja älykkyydellä tarkoittaa. Paitsi, ettei se ainakaan ole tyhmyyttä, jonka myöskin meistä jokainen määrittelee omalla tavallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vähän älytöntä vaatia älykkyyttä. Suunnilleen kaikkihan ovat älykkäitä omalla tavallaan. Jos tosiaan vielä loogisesti ajatellaan älykkyyden vastakohtana tyhmyyttä, niin aloittajan pitäisi kirjoittaa Tinderiin "tyhmät älkööt vaivautuko"? Tietysti hän ei älykkäänä ihmisenä niin kirjoittaisi. Mikäli kirjoittaisi "Tykkään fiksuista", niin jokainen hänen profiilinsa lukija pitäisi itseään fiksuna ja jakelisi sydämiä, vai mitä siellä tehdään, en tiedä.

        Jos taas ajatellaan aloittajan kirjoittavan vain täällä miten pitää miehessä älykkyyttä arvossaan, niin mitä merkitystä tai arvoa sillä on, koska kukaan ei voi tietää mitä aloittaja älykkyydellä tarkoittaa. Paitsi, ettei se ainakaan ole tyhmyyttä, jonka myöskin meistä jokainen määrittelee omalla tavallaan.

        Jokainen saa vapaasti pitää itseään älykkäänä. Jokainen ei kuitenkaan ole älykäs. Ei vaikka se tieto kuinka sattuisi.

        Älykkyyden vastakohta taas ei ole tyhmyys, vaan älyn puute. Nuo ovat käytännössä ihan eri asioita ja älyskäskin ihminen voi olla ihan pirun tyhmä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vähän älytöntä vaatia älykkyyttä. Suunnilleen kaikkihan ovat älykkäitä omalla tavallaan. Jos tosiaan vielä loogisesti ajatellaan älykkyyden vastakohtana tyhmyyttä, niin aloittajan pitäisi kirjoittaa Tinderiin "tyhmät älkööt vaivautuko"? Tietysti hän ei älykkäänä ihmisenä niin kirjoittaisi. Mikäli kirjoittaisi "Tykkään fiksuista", niin jokainen hänen profiilinsa lukija pitäisi itseään fiksuna ja jakelisi sydämiä, vai mitä siellä tehdään, en tiedä.

        Jos taas ajatellaan aloittajan kirjoittavan vain täällä miten pitää miehessä älykkyyttä arvossaan, niin mitä merkitystä tai arvoa sillä on, koska kukaan ei voi tietää mitä aloittaja älykkyydellä tarkoittaa. Paitsi, ettei se ainakaan ole tyhmyyttä, jonka myöskin meistä jokainen määrittelee omalla tavallaan.

        Mun muuten olisi ihan turha edes kirjoittaa, että tyhmät älköön vaivautuko. Pääkoppa hoitaa sen ihan itse ja kiinnostuu vain älystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun muuten olisi ihan turha edes kirjoittaa, että tyhmät älköön vaivautuko. Pääkoppa hoitaa sen ihan itse ja kiinnostuu vain älystä.

        Miten te jaksatte keskustella älykkyydestä? Sehän kertoo älykkyyden puutteesta?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vähän älytöntä vaatia älykkyyttä. Suunnilleen kaikkihan ovat älykkäitä omalla tavallaan. Jos tosiaan vielä loogisesti ajatellaan älykkyyden vastakohtana tyhmyyttä, niin aloittajan pitäisi kirjoittaa Tinderiin "tyhmät älkööt vaivautuko"? Tietysti hän ei älykkäänä ihmisenä niin kirjoittaisi. Mikäli kirjoittaisi "Tykkään fiksuista", niin jokainen hänen profiilinsa lukija pitäisi itseään fiksuna ja jakelisi sydämiä, vai mitä siellä tehdään, en tiedä.

        Jos taas ajatellaan aloittajan kirjoittavan vain täällä miten pitää miehessä älykkyyttä arvossaan, niin mitä merkitystä tai arvoa sillä on, koska kukaan ei voi tietää mitä aloittaja älykkyydellä tarkoittaa. Paitsi, ettei se ainakaan ole tyhmyyttä, jonka myöskin meistä jokainen määrittelee omalla tavallaan.

        Olen ketjussa määritellyt mitä tarkoitan älykkyydellä mitä olen hakemassa. Löytyy kyllä,

        Sitä älykkyyttä mitä haen, vain 10-20% koko populaatiosta osuu, valitettavasti. Sen aikaan, vaikka työssäni se on aika normitaso,


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen ketjussa määritellyt mitä tarkoitan älykkyydellä mitä olen hakemassa. Löytyy kyllä,

        Sitä älykkyyttä mitä haen, vain 10-20% koko populaatiosta osuu, valitettavasti. Sen aikaan, vaikka työssäni se on aika normitaso,

        Kerro minulle Emberizi mihin älykäs mies älykästä naista kaipaisi?
        Mieti hetki sillä sinullahan oli älykäs mies...

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten te jaksatte keskustella älykkyydestä? Sehän kertoo älykkyyden puutteesta?

        AV

        Olet oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Itse taas olen päinvastaista mieltä. Minun mielestäni kielitaidosta puhuminenkaan ei tee kielitaidottomaksi, matemaattisuudesta puhuminen matemaattisesti lahjattomaksi tai jalkapallotaidoista puhuminen lahjattomaksi sillä saralla.


      • Emberizi kirjoitti:

        Olen ketjussa määritellyt mitä tarkoitan älykkyydellä mitä olen hakemassa. Löytyy kyllä,

        Sitä älykkyyttä mitä haen, vain 10-20% koko populaatiosta osuu, valitettavasti. Sen aikaan, vaikka työssäni se on aika normitaso,

        Siis ihmisissä, joiden kanssa teen töitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Itse taas olen päinvastaista mieltä. Minun mielestäni kielitaidosta puhuminenkaan ei tee kielitaidottomaksi, matemaattisuudesta puhuminen matemaattisesti lahjattomaksi tai jalkapallotaidoista puhuminen lahjattomaksi sillä saralla.

        Ei tietysti tee, mutta jos nuo olisivat parisuhteen pohjana, olisi parisuhde lähinnä insinöörien joulunviettoa?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro minulle Emberizi mihin älykäs mies älykästä naista kaipaisi?
        Mieti hetki sillä sinullahan oli älykäs mies...

        AV

        En ole hän, jolta kysyt, mutta vastaan silti.

        Mihin ihminen ylipäänsä toista ihmistä kaipaa? Miksi kuvittelet älyn jotenkin kategorisesti vaikuttavan noihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole hän, jolta kysyt, mutta vastaan silti.

        Mihin ihminen ylipäänsä toista ihmistä kaipaa? Miksi kuvittelet älyn jotenkin kategorisesti vaikuttavan noihin?

        Ja tuonko vuoksi älyä tulisi korostaa?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tietysti tee, mutta jos nuo olisivat parisuhteen pohjana, olisi parisuhde lähinnä insinöörien joulunviettoa?

        AV

        No mikä jotteivät voisi ollakin? Esim. musikaalisesti lahjakkaat ihmiset pariutuvat todella usein keskenään, ainakin jos aktiivisesti käyttävät sitä lahjaansa. Kyllä mä olen kuullut useamman kerran muusikkoperheen toisen vanhemman sanovan ihailevansa ja ihastuneensa sen kumppaninsa soittotaitoihin tai laulunlahjoihin. Kuka muu niitä taitoja osaa paremmin arvostaa ja nähdä ne lahjat, kuin toinen musikaalisesti lahjakas? Siihen on syynsä miksi laulu ja soittokilpailujen tuomaritkin ovat lähes rajastaan itsekin ammattimuusikoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mikä jotteivät voisi ollakin? Esim. musikaalisesti lahjakkaat ihmiset pariutuvat todella usein keskenään, ainakin jos aktiivisesti käyttävät sitä lahjaansa. Kyllä mä olen kuullut useamman kerran muusikkoperheen toisen vanhemman sanovan ihailevansa ja ihastuneensa sen kumppaninsa soittotaitoihin tai laulunlahjoihin. Kuka muu niitä taitoja osaa paremmin arvostaa ja nähdä ne lahjat, kuin toinen musikaalisesti lahjakas? Siihen on syynsä miksi laulu ja soittokilpailujen tuomaritkin ovat lähes rajastaan itsekin ammattimuusikoita.

        Ja taiteellisina ihmisinä he myös eroavat toisistaan muita normaaleja useammin, ehkä se visuaalinen ja ulostulon edellyttämä taiteellisuus häviää nopeammin vuosien myötä?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kerro minulle Emberizi mihin älykäs mies älykästä naista kaipaisi?
        Mieti hetki sillä sinullahan oli älykäs mies...

        AV

        Minulla on ollut kaksi älykästä miestä (ÄO ~120 ja 136). Voisin arvioida, että noiden kummankin kriteereissä minulle on ollut mukana älykkyys, lämpö, kyky joustaa, kiltteys ja se, että ovat nähneet minut potentiaalisena äitiehdokkaana. Kummassakin noista suhteesta olen ollut itse lähdössä (riittävästä ja merkittävistä syistä).

        Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen on selkeästi hitaampi. Mies tosin oli kielellisesti hyvin lahjakas mikä kompensoi paljon. Silti onhan se rasittavaa, kun joutuu kokoajan vääntämään rautalangasta ja se on myös vastapuolelle ikävää, vaikka kuinka yrittäisi nätisti selittää. Tuo mies oli itsekin lähdössä, mutta enemmän nuoruuden elämättömyyden takia kuin, että syy olisi ollut minä. Tuo mies soittelee vieläkin 5-10v välein ja kysyy treffeille tai mitä kuuluu. En ole lämmennyt.

        Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen. Kaikki ei tietysti halua tasavertaisuutta vaan esimerkiksi puolison, jota voi pompottaa miten haluaa (koska toinen ei tajua). Itse haen samaa aaltopituutta, tasavertaisuutta, keskustelukykyä ja -halua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tuonko vuoksi älyä tulisi korostaa?

        AV

        Miten tuo liittyy omaan alkuperäiseen kysymykseesi: "Kerro minulle Emberizi mihin älykäs mies älykästä naista kaipaisi?
        Mieti hetki sillä sinullahan oli älykäs mies...

        AV"? Et kysynyt korostamisesta vaan kaipaamisesta, joten vastauksenikaan ei tietenkää liity korostamiseen vaan kaipaamiseen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Minulla on ollut kaksi älykästä miestä (ÄO ~120 ja 136). Voisin arvioida, että noiden kummankin kriteereissä minulle on ollut mukana älykkyys, lämpö, kyky joustaa, kiltteys ja se, että ovat nähneet minut potentiaalisena äitiehdokkaana. Kummassakin noista suhteesta olen ollut itse lähdössä (riittävästä ja merkittävistä syistä).

        Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen on selkeästi hitaampi. Mies tosin oli kielellisesti hyvin lahjakas mikä kompensoi paljon. Silti onhan se rasittavaa, kun joutuu kokoajan vääntämään rautalangasta ja se on myös vastapuolelle ikävää, vaikka kuinka yrittäisi nätisti selittää. Tuo mies oli itsekin lähdössä, mutta enemmän nuoruuden elämättömyyden takia kuin, että syy olisi ollut minä. Tuo mies soittelee vieläkin 5-10v välein ja kysyy treffeille tai mitä kuuluu. En ole lämmennyt.

        Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen. Kaikki ei tietysti halua tasavertaisuutta vaan esimerkiksi puolison, jota voi pompottaa miten haluaa (koska toinen ei tajua). Itse haen samaa aaltopituutta, tasavertaisuutta, keskustelukykyä ja -halua.

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja taiteellisina ihmisinä he myös eroavat toisistaan muita normaaleja useammin, ehkä se visuaalinen ja ulostulon edellyttämä taiteellisuus häviää nopeammin vuosien myötä?

        AV

        Eivät he he eroa yhtään keskimääräistä useammin. Jos et nyt sitten puhu jostain maailman superstaroista, joiden puolisona olemisessa on taatusti ihan omat ongelmansa. Minä puhuin ihan tavallisista, mutta musikaalisesti lahjakkaista ihmisistä.

        Samoin kielellisesti lahjakkaiden ihmisten puolisot ovat hyvin usein myös kielellisesti lahjakkaita. Esimerkiksi kirjailijoiden puolisot tuppaavat hyvin usein olemaan opiskelleet jotain kieliin liitttyvää, vaikkeivät olisi edes tavanneet puolisoaan opintojen parissa. Siellä on kielitieteilijää, äidinkielen lehtoria, toinen kirjoittaa proosaa ja toinen runoja jne.

        On itseasiassa hyvin tavallista, että samalla alueella lahjakkaat tuntevat hengenheimolaisuutta ja tykästyvät toisiinsa. Suuri erilaisuus on harvinaisempaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät he he eroa yhtään keskimääräistä useammin. Jos et nyt sitten puhu jostain maailman superstaroista, joiden puolisona olemisessa on taatusti ihan omat ongelmansa. Minä puhuin ihan tavallisista, mutta musikaalisesti lahjakkaista ihmisistä.

        Samoin kielellisesti lahjakkaiden ihmisten puolisot ovat hyvin usein myös kielellisesti lahjakkaita. Esimerkiksi kirjailijoiden puolisot tuppaavat hyvin usein olemaan opiskelleet jotain kieliin liitttyvää, vaikkeivät olisi edes tavanneet puolisoaan opintojen parissa. Siellä on kielitieteilijää, äidinkielen lehtoria, toinen kirjoittaa proosaa ja toinen runoja jne.

        On itseasiassa hyvin tavallista, että samalla alueella lahjakkaat tuntevat hengenheimolaisuutta ja tykästyvät toisiinsa. Suuri erilaisuus on harvinaisempaa.

        Urheilullisesti lahjakkaat tuppaavat usein tykästymään samanmoisiin. He kokevat hengenheimolaisuutta ja heidän on helpompi ymmärtää vaikkapa toisen tavoitteellista harjoittelua. Näin varsinkin silloin, kun puhutaan yksilöurheilijoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV

        Mietin vain sitä miten olet itse tuonut esille erosi syyt.

        1. Miehen mielenterveysongelmat ja siitä johtuvat elämän kielteiset asiat yhdessä asumiseen
        2. Miehen haluttomuus läheisyyteen ja seksiin

        Jospa yksinkertaisesti etsisit itsellesi sopivan miehen joka tukisi noita edellä olevia asioita joita elämääsi kaipaat? Onko noin yksinkertaista?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV

        On minulla ollut yksi tavallinenkin ja erosin silti, Ja lyhyitä suhteita (tapailu tai seurustelu) nuoruudessa (joissa on vain kaksi älykästä ja muut on tavallisia).

        Ei yksikään ero älyyn liity mitenkään. Ihan muut asiat on taustalla ollut, ehkä se ettei lyhyet suhteet ole kasvaneet pitkiksi sen sijaan liittyy löyhästi älyyn (oma kiinnostukseni).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV

        Onko sinun noin vaikea tajuta sitä, että Emberizikin on useamman kerran kertonut ihastuvansa älyyn? Joku toinen ihastuu lihaksikkaaseen kroppaan tai timmiin peppuun ja toinen taas älyyn. Miksi se häiritsee sinua?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV

        Niin ja olen kyllä palstalla kertonut miksi olen eronnut. Ne syyt on kyllä esteet-listalla jo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin vain sitä miten olet itse tuonut esille erosi syyt.

        1. Miehen mielenterveysongelmat ja siitä johtuvat elämän kielteiset asiat yhdessä asumiseen
        2. Miehen haluttomuus läheisyyteen ja seksiin

        Jospa yksinkertaisesti etsisit itsellesi sopivan miehen joka tukisi noita edellä olevia asioita joita elämääsi kaipaat? Onko noin yksinkertaista?

        AV

        Vedätkö sä nyt oikeasti yhtäläisyysmerkit älyn, mt-ongelmien ja seksihaluttomuuden välille? 😆


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinun noin vaikea tajuta sitä, että Emberizikin on useamman kerran kertonut ihastuvansa älyyn? Joku toinen ihastuu lihaksikkaaseen kroppaan tai timmiin peppuun ja toinen taas älyyn. Miksi se häiritsee sinua?

        Ei se häiritse mutta ihminen eroaa valtaosasta eläinkuntaa juurikin sen vuoksi että se oppii kokemastaan. Jos hänellä olisi ollut kaksi älykästä ja epäonnistunut, olisiko hän mieluummin ihminen vai apina?

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        On minulla ollut yksi tavallinenkin ja erosin silti, Ja lyhyitä suhteita (tapailu tai seurustelu) nuoruudessa (joissa on vain kaksi älykästä ja muut on tavallisia).

        Ei yksikään ero älyyn liity mitenkään. Ihan muut asiat on taustalla ollut, ehkä se ettei lyhyet suhteet ole kasvaneet pitkiksi sen sijaan liittyy löyhästi älyyn (oma kiinnostukseni).

        Taidat vain olla itse vaikeampi mitä naiset yleensä?
        Nainen jolle ei löydy maanpäältä sitä sopivaa:)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se häiritse mutta ihminen eroaa valtaosasta eläinkuntaa juurikin sen vuoksi että se oppii kokemastaan. Jos hänellä olisi ollut kaksi älykästä ja epäonnistunut, olisiko hän mieluummin ihminen vai apina?

        AV

        Ja jos eron syy ei ole liittynyt älyyn, niin mitä siitä pitäisi oppia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja jos eron syy ei ole liittynyt älyyn, niin mitä siitä pitäisi oppia?

        Tulisi oppia jotain myös itsestään?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mietin vain sitä miten olet itse tuonut esille erosi syyt.

        1. Miehen mielenterveysongelmat ja siitä johtuvat elämän kielteiset asiat yhdessä asumiseen
        2. Miehen haluttomuus läheisyyteen ja seksiin

        Jospa yksinkertaisesti etsisit itsellesi sopivan miehen joka tukisi noita edellä olevia asioita joita elämääsi kaipaat? Onko noin yksinkertaista?

        AV

        Kun se ei riitä pelkiltään. Nuo kaksi löytyy kyllä listaltani, voit halutessasi sen käydä lukemassa. Ja siellä on ne muutkin pakolliset ja esteet näkyvissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat vain olla itse vaikeampi mitä naiset yleensä?
        Nainen jolle ei löydy maanpäältä sitä sopivaa:)

        AV

        Että vähemmän älykäs on parempi sängyssä?Oman kokemukseni mukaan ei todellakaan ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tulisi oppia jotain myös itsestään?

        AV

        Kerro ihmeessä mitä se on.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kun se ei riitä pelkiltään. Nuo kaksi löytyy kyllä listaltani, voit halutessasi sen käydä lukemassa. Ja siellä on ne muutkin pakolliset ja esteet näkyvissä.

        Huh sinun kanssasi, heitä aivot narikkaan ja ala elämään, vaikka tunteilla.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Että vähemmän älykäs on parempi sängyssä?Oman kokemukseni mukaan ei todellakaan ole.

        Tuosta onneksi itselläni ei ole kokemusta.
        Naisista on, ja voin todeta ettei kyvykkyys sängyssä ole mitenkään älykkyyteen verrattavissa.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huh sinun kanssasi, heitä aivot narikkaan ja ala elämään, vaikka tunteilla.

        AV

        Onpa muuten harvinaisen pas.a ohje. Sori, mutta huonoimpia koskaan kuulemiani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro ihmeessä mitä se on.

        Sekä että oppisi tuntemaan itseänsä?
        Ainakin minä itse olen tutkiskellut itseäni hyvinkin paljon koska en usko että kaksi naista olisivat olleet jotenkin poikkeavia, kyllä se poikkeava olen minä itse.

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Minulla on ollut kaksi älykästä miestä (ÄO ~120 ja 136). Voisin arvioida, että noiden kummankin kriteereissä minulle on ollut mukana älykkyys, lämpö, kyky joustaa, kiltteys ja se, että ovat nähneet minut potentiaalisena äitiehdokkaana. Kummassakin noista suhteesta olen ollut itse lähdössä (riittävästä ja merkittävistä syistä).

        Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen on selkeästi hitaampi. Mies tosin oli kielellisesti hyvin lahjakas mikä kompensoi paljon. Silti onhan se rasittavaa, kun joutuu kokoajan vääntämään rautalangasta ja se on myös vastapuolelle ikävää, vaikka kuinka yrittäisi nätisti selittää. Tuo mies oli itsekin lähdössä, mutta enemmän nuoruuden elämättömyyden takia kuin, että syy olisi ollut minä. Tuo mies soittelee vieläkin 5-10v välein ja kysyy treffeille tai mitä kuuluu. En ole lämmennyt.

        Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen. Kaikki ei tietysti halua tasavertaisuutta vaan esimerkiksi puolison, jota voi pompottaa miten haluaa (koska toinen ei tajua). Itse haen samaa aaltopituutta, tasavertaisuutta, keskustelukykyä ja -halua.

        Kuinkahan tyhmiä me olemmekaan jotka emme edes tiedä mikä on ollut kumppaniemme ÄO. Voi luoja tätä keskustelua...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta onneksi itselläni ei ole kokemusta.
        Naisista on, ja voin todeta ettei kyvykkyys sängyssä ole mitenkään älykkyyteen verrattavissa.

        AV

        Itseasiassa tuota on tutkittukin ja suhteellinen älykkyys liittyy "hyviin seksikykyihin" hyvin olennaisesti. Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä. Vaan siihen ei sentään Mensa pisteitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekä että oppisi tuntemaan itseänsä?
        Ainakin minä itse olen tutkiskellut itseäni hyvinkin paljon koska en usko että kaksi naista olisivat olleet jotenkin poikkeavia, kyllä se poikkeava olen minä itse.

        AV

        Ja sinä siis oletat, että Emberizi ei tunne itseään? Minä ainakin voin sanoa tuntevani itseni reilusti keskivertoihmistä paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onpa muuten harvinaisen pas.a ohje. Sori, mutta huonoimpia koskaan kuulemiani.

        Kyllä, ja sen vuoksi olet vielä sinkku?
        Tunteet tulevat syvältä ja ihminen itse prosessoi jo ennakkoon kaikki edellytykset huomaamattaan ilman mitään vitun listoja. Automaattisesti haluaa varmistaa ne kohdat ennen ihastumista ja jos siihen ei kykene olisi tunnevajaa.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta onneksi itselläni ei ole kokemusta.
        Naisista on, ja voin todeta ettei kyvykkyys sängyssä ole mitenkään älykkyyteen verrattavissa.

        AV

        Mutta tuosta kommentistasi voimme kuotenkin kysyä, että miksi hän ei saisi sitten pitää älykkäistä miehistä? Kun ei se kerta liity mitenkään kyvykkyyteen sängyssä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huh sinun kanssasi, heitä aivot narikkaan ja ala elämään, vaikka tunteilla.

        AV

        En heitä, niillä teen töitä ja niiden takia olen se kuka olen. Omana itsenäni minun on kelvattava niille, jolle se on oleellista.

        Minusta tuntuu, että minun ”vaikeuteni” liittyy siihen etten lähde varatun tai henkisesti varatun öljyttäväksi enkä ota miestä vain saadakseni jonkun. Vika ei ole sinussa, vaan siinä elämäntilanteessa, jossa elät. Jos hakisin vain tunteetonta FWB ja jos tietäisin sinun sanoneeni täällä hakevan samaa, voisin harkita. Mutta kun EN vaan HAE etkä sinäkään! Sanot, että saippuoit yhtä, eikä se riitä? Kolmiodraamat ei ole asia mitä elämääni haluan tietoisesti valita.

        Se, että luotan intuitiooni on tärkein oppi aiemmista suhteita. Sekä järki että intuitio heristää sormea draamasta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa tuota on tutkittukin ja suhteellinen älykkyys liittyy "hyviin seksikykyihin" hyvin olennaisesti. Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä. Vaan siihen ei sentään Mensa pisteitä.

        Eli huorat ovat kaikkein älykkäimpiä? Mielestäni kokemus ja tunnetaju tuottaa ne kyvyt seksuaalisuudessa, ei mitkään yliopistopisteet.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, ja sen vuoksi olet vielä sinkku?
        Tunteet tulevat syvältä ja ihminen itse prosessoi jo ennakkoon kaikki edellytykset huomaamattaan ilman mitään vitun listoja. Automaattisesti haluaa varmistaa ne kohdat ennen ihastumista ja jos siihen ei kykene olisi tunnevajaa.

        AV

        Ei, minä olen sinkku siksi, etten ole viimeiseen pariin vuoteen liikkunut missään tarjolla. Ei minua kotoa kukaan hae ja se on ollut täysin tietoinen valinta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, minä olen sinkku siksi, etten ole viimeiseen pariin vuoteen liikkunut missään tarjolla. Ei minua kotoa kukaan hae ja se on ollut täysin tietoinen valinta.

        Tosin viimeksi viime viikolla mua pyydettiin treffeille ihan kotipihalta. Outoa sinänsä, varsinkin kun kyselijä oli täysin tuntematon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja sinä siis oletat, että Emberizi ei tunne itseään? Minä ainakin voin sanoa tuntevani itseni reilusti keskivertoihmistä paremmin.

        Ehkä tunnet liikaakin ja siitä tulee tunnelukkoja?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli huorat ovat kaikkein älykkäimpiä? Mielestäni kokemus ja tunnetaju tuottaa ne kyvyt seksuaalisuudessa, ei mitkään yliopistopisteet.

        AV

        Itseasiassa huorissa (niissä itse vapaaehtoisesti seksityötä tekevissä) on kuulemma keskimääräistä enemmän keskimääräistä älykkäämpiä. Pakosta ja pakotettuna sitä hommaa tekevät ovat eri juttu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, ja sen vuoksi olet vielä sinkku?
        Tunteet tulevat syvältä ja ihminen itse prosessoi jo ennakkoon kaikki edellytykset huomaamattaan ilman mitään vitun listoja. Automaattisesti haluaa varmistaa ne kohdat ennen ihastumista ja jos siihen ei kykene olisi tunnevajaa.

        AV

        Mistä tiedät, että tuo toinen (tai useampikin) kirjoittaja on sinkku?

        P. S. Olen tuolla omakohtaisesti etten käytä listoja kun ihmisne tapaan, silloin ne jää taka-alalle. Löytyy ketjusta.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En heitä, niillä teen töitä ja niiden takia olen se kuka olen. Omana itsenäni minun on kelvattava niille, jolle se on oleellista.

        Minusta tuntuu, että minun ”vaikeuteni” liittyy siihen etten lähde varatun tai henkisesti varatun öljyttäväksi enkä ota miestä vain saadakseni jonkun. Vika ei ole sinussa, vaan siinä elämäntilanteessa, jossa elät. Jos hakisin vain tunteetonta FWB ja jos tietäisin sinun sanoneeni täällä hakevan samaa, voisin harkita. Mutta kun EN vaan HAE etkä sinäkään! Sanot, että saippuoit yhtä, eikä se riitä? Kolmiodraamat ei ole asia mitä elämääni haluan tietoisesti valita.

        Se, että luotan intuitiooni on tärkein oppi aiemmista suhteita. Sekä järki että intuitio heristää sormea draamasta,

        Luota naisellisiin vaistoihisi ja ole halukas, rohkea, et muuta tarvitse.
        Nyt sinulla on vain lukko kotona, muutenhan olisit jo sitä.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä tunnet liikaakin ja siitä tulee tunnelukkoja?

        AV

        Ei mulla ole tunnelukkoja. Olen niin halutessani liiankin avoin ihminen.

        Vaan miksi olisin avoin sellaiselle, joka ei mua kiinnosta? En mä tarvitse tunteetonta seksiä ja se on ainoa jota olisi tarjolla, jos MINUA ei kiinnosta. Mä olen elämässäni satuttanut jo ihan tarpeeksi montaa miestä "heittäessäni aivot narikkaan" ja "eläessäni". Ei minulla ole mitään tarvetta käyttää ketään, josta en ole oikeasti kiinnostunut.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En heitä, niillä teen töitä ja niiden takia olen se kuka olen. Omana itsenäni minun on kelvattava niille, jolle se on oleellista.

        Minusta tuntuu, että minun ”vaikeuteni” liittyy siihen etten lähde varatun tai henkisesti varatun öljyttäväksi enkä ota miestä vain saadakseni jonkun. Vika ei ole sinussa, vaan siinä elämäntilanteessa, jossa elät. Jos hakisin vain tunteetonta FWB ja jos tietäisin sinun sanoneeni täällä hakevan samaa, voisin harkita. Mutta kun EN vaan HAE etkä sinäkään! Sanot, että saippuoit yhtä, eikä se riitä? Kolmiodraamat ei ole asia mitä elämääni haluan tietoisesti valita.

        Se, että luotan intuitiooni on tärkein oppi aiemmista suhteita. Sekä järki että intuitio heristää sormea draamasta,

        Ahaa. No nyt mä tajusin mitä on AV:n ilmeisen närkästyneen kommentoinnin taustalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli huorat ovat kaikkein älykkäimpiä? Mielestäni kokemus ja tunnetaju tuottaa ne kyvyt seksuaalisuudessa, ei mitkään yliopistopisteet.

        AV

        Onpa erilainen näkemys hyvästä seksikumppanista itselläni:

        Paras seksi ei liity teknikkaan tai mittoihin millään tavalla vaan kykyyn olla läsnä, kykyyn kuunnella toisen eleitä ja kroppaa, hellyyteen, kosketukseen, siihen että rakastaa ja saa intiimin vuorovaikutuksen aikaan ja siihen että luottamus on niin suuri että uskaltaa olla sellainen kuin on ja sanoa mistä tykkää.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Mistä tiedät, että tuo toinen (tai useampikin) kirjoittaja on sinkku?

        P. S. Olen tuolla omakohtaisesti etten käytä listoja kun ihmisne tapaan, silloin ne jää taka-alalle. Löytyy ketjusta.

        Tiedän jo kommenteista, sillä olenhan ns. "älykäs":)
        Helpointahan olisi elää tyhmänä, etsiä toukkaa puun ja kuoren välistä, ja kun sen löytäisi olisi hyvä päivä.

        Olen päässyt noista listoistakin yli, kun joku ihminen tuntuu hyvältä haluan vastaanottaa sen tunteen. En luokittele ihmisiä eri kategorioihin. Vasta kun tulisi tehdä jokin päätös yhteenkuuluvuudesta, sehän kestää, on aikaa tutustua ja katsoa millainen ihminen oikeasti olisi. Sitä aikaisemmin, just enjoy tai heitä pois.

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Onpa erilainen näkemys hyvästä seksikumppanista itselläni:

        Paras seksi ei liity teknikkaan tai mittoihin millään tavalla vaan kykyyn olla läsnä, kykyyn kuunnella toisen eleitä ja kroppaa, hellyyteen, kosketukseen, siihen että rakastaa ja saa intiimin vuorovaikutuksen aikaan ja siihen että luottamus on niin suuri että uskaltaa olla sellainen kuin on ja sanoa mistä tykkää.

        Saavuit juuri ammattilaisten temppeliin jotka tuota aluetta ovat kovasti opiskelleet:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkahan tyhmiä me olemmekaan jotka emme edes tiedä mikä on ollut kumppaniemme ÄO. Voi luoja tätä keskustelua...

        Älykkyys ahdistaa sinua? Satun tietämään nuo, koska kummankin kanssa on tullut juteltu älystä. Yhden en tiedä, koska emme jutelleet, enkä usko hänen testiä tehneen. Testiin usein hakeutuu heitä, joita asia kiinnostaa tai jotka odottavat saavansa hyvän tuloksen.

        Miksi ÄO pitäisi tietää? Älyn huomaa yleensä 15 minuutissa irl.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Älykkyys ahdistaa sinua? Satun tietämään nuo, koska kummankin kanssa on tullut juteltu älystä. Yhden en tiedä, koska emme jutelleet, enkä usko hänen testiä tehneen. Testiin usein hakeutuu heitä, joita asia kiinnostaa tai jotka odottavat saavansa hyvän tuloksen.

        Miksi ÄO pitäisi tietää? Älyn huomaa yleensä 15 minuutissa irl.

        Luulin kirjoitustesi perusteella että olet aika mukava tyyppi mutta nyt se kuvitelma romahti kerralla. Siksi äly ahdistaa koska se voi tuoda tällaisia asioita ilmi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän jo kommenteista, sillä olenhan ns. "älykäs":)
        Helpointahan olisi elää tyhmänä, etsiä toukkaa puun ja kuoren välistä, ja kun sen löytäisi olisi hyvä päivä.

        Olen päässyt noista listoistakin yli, kun joku ihminen tuntuu hyvältä haluan vastaanottaa sen tunteen. En luokittele ihmisiä eri kategorioihin. Vasta kun tulisi tehdä jokin päätös yhteenkuuluvuudesta, sehän kestää, on aikaa tutustua ja katsoa millainen ihminen oikeasti olisi. Sitä aikaisemmin, just enjoy tai heitä pois.

        AV

        Niin, meillä on hyvin erilainen käsitys elämän helppoudesta. Minun mielestäni mun elämäni on juuri tällä hetkellä hyvinkin helppoa. Jopa siinä määrin helppoa, että se laiskistaa tekemään mitään mikä voisi monimutkaistaa tilannetta. Kaikki nuo "aivot narikkaan" sun muut mutkistaisivat tilannetta ja vaikeuttaisivat elämää oikeastaan väistämättä.

        Mä taas en pääsyt yli tuosta ei listoja ja vastaanotan tunteen ja en kategorioi vaiheesta, vaiheeseen jossa haluan asioiden olevan helppoja. Tuo tarjoamasi elämänvaihe on niin nähty ja hankalaa oli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, meillä on hyvin erilainen käsitys elämän helppoudesta. Minun mielestäni mun elämäni on juuri tällä hetkellä hyvinkin helppoa. Jopa siinä määrin helppoa, että se laiskistaa tekemään mitään mikä voisi monimutkaistaa tilannetta. Kaikki nuo "aivot narikkaan" sun muut mutkistaisivat tilannetta ja vaikeuttaisivat elämää oikeastaan väistämättä.

        Mä taas en pääsyt yli tuosta ei listoja ja vastaanotan tunteen ja en kategorioi vaiheesta, vaiheeseen jossa haluan asioiden olevan helppoja. Tuo tarjoamasi elämänvaihe on niin nähty ja hankalaa oli.

        Juu, onhan se helppoa olla yksin.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, onhan se helppoa olla yksin.

        AV

        En mä yksin ole, vaan kaksin lapsen kanssa. Edellinen parisuhteenikin oli helppo. Mieskin oli hyvin valittu, mutta elämä on arvaamaton.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän jo kommenteista, sillä olenhan ns. "älykäs":)
        Helpointahan olisi elää tyhmänä, etsiä toukkaa puun ja kuoren välistä, ja kun sen löytäisi olisi hyvä päivä.

        Olen päässyt noista listoistakin yli, kun joku ihminen tuntuu hyvältä haluan vastaanottaa sen tunteen. En luokittele ihmisiä eri kategorioihin. Vasta kun tulisi tehdä jokin päätös yhteenkuuluvuudesta, sehän kestää, on aikaa tutustua ja katsoa millainen ihminen oikeasti olisi. Sitä aikaisemmin, just enjoy tai heitä pois.

        AV

        Ihmisestä "nauttiminen ja poisheittäminen" kuulostavat todella asialliselta lähestymistavalta ihmissuhteisiin. 😒


      • Anonyymi kirjoitti:

        No mikä jotteivät voisi ollakin? Esim. musikaalisesti lahjakkaat ihmiset pariutuvat todella usein keskenään, ainakin jos aktiivisesti käyttävät sitä lahjaansa. Kyllä mä olen kuullut useamman kerran muusikkoperheen toisen vanhemman sanovan ihailevansa ja ihastuneensa sen kumppaninsa soittotaitoihin tai laulunlahjoihin. Kuka muu niitä taitoja osaa paremmin arvostaa ja nähdä ne lahjat, kuin toinen musikaalisesti lahjakas? Siihen on syynsä miksi laulu ja soittokilpailujen tuomaritkin ovat lähes rajastaan itsekin ammattimuusikoita.

        Juu, uskon tuon. Itsekin tykkäisin musikaalisesta kumppanista, kun musiikki on niin lähellä sydäntäni ja tykkään laulaa ja tanssia. Olis mahtavaa myös kuunnella jos kumppani osaisi soittaa. 💙

        Runoiluun tykästyin nyksässäkin, olen itsekin verbaalisesti innostunut ja luovakin. Totta, samankaltaiset intressit vetää puoleensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisestä "nauttiminen ja poisheittäminen" kuulostavat todella asialliselta lähestymistavalta ihmissuhteisiin. 😒

        Voidaan käyttää pehmeämpiä sanamuotoja, se ei vain muuta lopputulosta?
        Erot johtuvat noista syistä, ei enää nauttisi yhteiselosta ja silloin olisi jo hyvä erota seurustelun varhaisessa vaiheessa. Silloin kun tiedostaisi JO ettei toinen olekaan se sopiva.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voidaan käyttää pehmeämpiä sanamuotoja, se ei vain muuta lopputulosta?
        Erot johtuvat noista syistä, ei enää nauttisi yhteiselosta ja silloin olisi jo hyvä erota seurustelun varhaisessa vaiheessa. Silloin kun tiedostaisi JO ettei toinen olekaan se sopiva.

        AV

        Alkuperäinen sananvalintasi oli aika dramaattinen. 😆

        Kun ihmiset tapaa (irl), alkaa tutustuminen. Kumpikin vasta sillon alkaa saada kuvaa minkälainen toinen on, herääkö omat ja vastapuolen tunteet. Palstailu tai deittinettailu voi parhaimmillaankin vain luoda alustavan pohjan kiinnostukselle: saman suuntaiset arvot? aaltopituus? tosiaan vastaavat odotukset? jne. En itse näkisi siinä, ettei kaikki kohtaa irl tai edes noissa pohjatietovaiheessa mitenkään dramaattisena enkä suurena epäonnistumisena.

        Ei puolisoksi sovi kuka vaan, ketä kohtaan tunteen seksuaalista kiinnostusta. Olen osittain samaa mieltä, että luonto KOHTUULLISELLA onnistumisprosentilla määrittelee kiinnostuksen sillä kokeeko toisen seksuaalisesti viehättäväksi ja alkaako tunteet kehittyä. Asia on paljon paljon moniuloitteisempi kuitenkin kuin pelkkä intohimo ja halu, ja luonnonvalinta. Ja vaikka tuoreet traumat eletyn elämän taustalla helposti, ainakin itsellä, sulkee intuition tehoa. Siis siihenkin täytyy suhtautua pienellä varauksella!

        Sopivan kumppanin löytyminen, jos haluaa lähtökohtaisesti sellaisen, jonka kanssa suhde voisi toimia 1-3v pidemmälle, vaatii todennäköisesti useamman ihmisen tapaamista. Ellei sitten käy lottovoitto!

        En ole roska heille, jollen en itse sovi! Eikä joku, joka ei minulle sovi, ole milläänlailla huono! Emme vain sovi tai osu toisillemme tavalla tai toisella. Silti se toinen tai minä itse voin olla jonkun ihan toisen ”lottovoitto”. Lottovoitto lainausmerkeissä, koska taitaa olla todennäköisempää että kivi tippuu taivaalta päähän, kuin että saisi lottovoiton(?).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Alkuperäinen sananvalintasi oli aika dramaattinen. 😆

        Kun ihmiset tapaa (irl), alkaa tutustuminen. Kumpikin vasta sillon alkaa saada kuvaa minkälainen toinen on, herääkö omat ja vastapuolen tunteet. Palstailu tai deittinettailu voi parhaimmillaankin vain luoda alustavan pohjan kiinnostukselle: saman suuntaiset arvot? aaltopituus? tosiaan vastaavat odotukset? jne. En itse näkisi siinä, ettei kaikki kohtaa irl tai edes noissa pohjatietovaiheessa mitenkään dramaattisena enkä suurena epäonnistumisena.

        Ei puolisoksi sovi kuka vaan, ketä kohtaan tunteen seksuaalista kiinnostusta. Olen osittain samaa mieltä, että luonto KOHTUULLISELLA onnistumisprosentilla määrittelee kiinnostuksen sillä kokeeko toisen seksuaalisesti viehättäväksi ja alkaako tunteet kehittyä. Asia on paljon paljon moniuloitteisempi kuitenkin kuin pelkkä intohimo ja halu, ja luonnonvalinta. Ja vaikka tuoreet traumat eletyn elämän taustalla helposti, ainakin itsellä, sulkee intuition tehoa. Siis siihenkin täytyy suhtautua pienellä varauksella!

        Sopivan kumppanin löytyminen, jos haluaa lähtökohtaisesti sellaisen, jonka kanssa suhde voisi toimia 1-3v pidemmälle, vaatii todennäköisesti useamman ihmisen tapaamista. Ellei sitten käy lottovoitto!

        En ole roska heille, jollen en itse sovi! Eikä joku, joka ei minulle sovi, ole milläänlailla huono! Emme vain sovi tai osu toisillemme tavalla tai toisella. Silti se toinen tai minä itse voin olla jonkun ihan toisen ”lottovoitto”. Lottovoitto lainausmerkeissä, koska taitaa olla todennäköisempää että kivi tippuu taivaalta päähän, kuin että saisi lottovoiton(?).

        No en ainakaan minä ole kenellekään mikään suuri lottovoitto.

        Ympärilläni on paljon mukavia ja hienoja miehiä jotka voisivat soveltua naiselle kuin naiselle paremmin mitä minä sopisin. En tietysti tiedä heidän parisuhdetaidoistaan mitään, tunnen vain omani.

        Ihastuin viimeksi naisessa siihen ettei hän aluksi tuntunut pitävän minua minään. Kun oli tottunut naisten huomioon jo riittävästi, tämä oli se pysäyttävä kokemus. Hankala, itsekäs, omat tavoitteet omaava ylpeä tapaus. Kaikkea sitä mitä tulisi välttää, mutta olihan hän kiehtova, ja on sitä yhä.

        Eikä kysymys ole hänen seksuaalisista taidoistaan, hän itse sanoi miten joku mies oli hänelle sanonut ettei ole saanut paskempaa seksiä ikuna. Aika rumasti oli todennut, ei varmaan ole naiselle mikään helppo käsiteltävä (ei hän kyllä huono seksissä ole).

        Ja silti tuollainen ihminen kiinnostaa, on se aika omituista.
        Yksi on kuitenkin varmaa, hän on sellainen ettei yksikään ihminen voi määrätä tai määritellä sitä mitä hänen tulisi tehdä, enkä ole edes nähnyt koskaan tarvetta yrittää muuttaa hänen ajatusmaailmaansa (paitsi kerran, lapsiasiassa), koska se olisi täysin turhaa edes yrittää (hävisin tuon lapsi asiankin).

        Taidan tykätä vahvoista naisista...
        Oisko 5 oikein ja sivuosuma:)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No en ainakaan minä ole kenellekään mikään suuri lottovoitto.

        Ympärilläni on paljon mukavia ja hienoja miehiä jotka voisivat soveltua naiselle kuin naiselle paremmin mitä minä sopisin. En tietysti tiedä heidän parisuhdetaidoistaan mitään, tunnen vain omani.

        Ihastuin viimeksi naisessa siihen ettei hän aluksi tuntunut pitävän minua minään. Kun oli tottunut naisten huomioon jo riittävästi, tämä oli se pysäyttävä kokemus. Hankala, itsekäs, omat tavoitteet omaava ylpeä tapaus. Kaikkea sitä mitä tulisi välttää, mutta olihan hän kiehtova, ja on sitä yhä.

        Eikä kysymys ole hänen seksuaalisista taidoistaan, hän itse sanoi miten joku mies oli hänelle sanonut ettei ole saanut paskempaa seksiä ikuna. Aika rumasti oli todennut, ei varmaan ole naiselle mikään helppo käsiteltävä (ei hän kyllä huono seksissä ole).

        Ja silti tuollainen ihminen kiinnostaa, on se aika omituista.
        Yksi on kuitenkin varmaa, hän on sellainen ettei yksikään ihminen voi määrätä tai määritellä sitä mitä hänen tulisi tehdä, enkä ole edes nähnyt koskaan tarvetta yrittää muuttaa hänen ajatusmaailmaansa (paitsi kerran, lapsiasiassa), koska se olisi täysin turhaa edes yrittää (hävisin tuon lapsi asiankin).

        Taidan tykätä vahvoista naisista...
        Oisko 5 oikein ja sivuosuma:)

        AV

        Ei toista kuulukaan yrittää muuttaa. Ei kuulu, ei saisi yrittää, eikä oikeasti edes voi. Sitä joko etsii sellaisen, joka kelpaa itsenään tai antaa toisen olla. Muuttamisyritykset ovat idiotismia.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Minulla on ollut kaksi älykästä miestä (ÄO ~120 ja 136). Voisin arvioida, että noiden kummankin kriteereissä minulle on ollut mukana älykkyys, lämpö, kyky joustaa, kiltteys ja se, että ovat nähneet minut potentiaalisena äitiehdokkaana. Kummassakin noista suhteesta olen ollut itse lähdössä (riittävästä ja merkittävistä syistä).

        Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen on selkeästi hitaampi. Mies tosin oli kielellisesti hyvin lahjakas mikä kompensoi paljon. Silti onhan se rasittavaa, kun joutuu kokoajan vääntämään rautalangasta ja se on myös vastapuolelle ikävää, vaikka kuinka yrittäisi nätisti selittää. Tuo mies oli itsekin lähdössä, mutta enemmän nuoruuden elämättömyyden takia kuin, että syy olisi ollut minä. Tuo mies soittelee vieläkin 5-10v välein ja kysyy treffeille tai mitä kuuluu. En ole lämmennyt.

        Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen. Kaikki ei tietysti halua tasavertaisuutta vaan esimerkiksi puolison, jota voi pompottaa miten haluaa (koska toinen ei tajua). Itse haen samaa aaltopituutta, tasavertaisuutta, keskustelukykyä ja -halua.

        "Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen."

        Mikä sinua oikein vaivaa? Itselläsi on ollut kaksi älykästä miestä ja ne suhteet menneet pieleen miehen takia. Ei-niin-kovin-älykäs, ihan tavallinen mies voi pystyä ja usein pystyy täysin tasavertaiseen kumppanuuteen, aaltopituuteen ja keskustelukykyyn. Mutta sinä et ilmeisesti pysty, koska arvostat älykkyyttä yli kaiken.

        Käyt yhä uudelleen kirjoituksissasi läpi etenkin miehen älykkyyttä, mutta myös kaikkea muuta, keskustelua, nautinnollista seksiä, empatiaa sitä sun tätä. Koska miehetkin ovat vain ihmisiä, onko järkeä odottaa sopivalta mieheltä kaikkea ja vähän päälle, kun erittäin todennäköisesti saisit samaa mitä olet jo exiltäsi saanut. Jätät huomioimatta, ettei korkea älykkyys tarkoita samaa kuin kaikin puolin ongelmaton parisuhde. Älykkäillä ÄÖ ihmisillä on aivan samoja traumoja, haasteita, vuorovaikutusongelmia kuin muillakin, ellei jopa pahempia.

        Itse olen oikein älykäs, samoin oli exäni. Meillä oli keskenään oikein mukavaa ja kivaa, tietysti ongelmiakin, mutta ne ratkaistiin. Joskus aikoinaan vitsailtiin, että suhteemme vahva puoli on rakkaus toisiin ja ennen kaikkea molemman rakkaus itseensä. Olimme ylpeitä itsestämme ja toisistamme. Pidimme toisiamme oikein mukavina oikealla tavalla narsisteina.

        Vaan sitten tuli elämä väliin. Tapahtui kaikenlaista meistä riippumatonta. Sitä ei saanut hyvälläkään tahdolla ja yrittämisellä millään tavalla kuosiin *koska elämä*. Emme ole lähellekään ainoa tapaus. Kaiken johdosta mies sairastui miehen ongelmiin. Mt ongelmat eivät olleet pahin, vaan niiden vaikutus. Mies ei enää rakastanut itseään, ei ollut ylpeä mistään, häpesi itseään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät he he eroa yhtään keskimääräistä useammin. Jos et nyt sitten puhu jostain maailman superstaroista, joiden puolisona olemisessa on taatusti ihan omat ongelmansa. Minä puhuin ihan tavallisista, mutta musikaalisesti lahjakkaista ihmisistä.

        Samoin kielellisesti lahjakkaiden ihmisten puolisot ovat hyvin usein myös kielellisesti lahjakkaita. Esimerkiksi kirjailijoiden puolisot tuppaavat hyvin usein olemaan opiskelleet jotain kieliin liitttyvää, vaikkeivät olisi edes tavanneet puolisoaan opintojen parissa. Siellä on kielitieteilijää, äidinkielen lehtoria, toinen kirjoittaa proosaa ja toinen runoja jne.

        On itseasiassa hyvin tavallista, että samalla alueella lahjakkaat tuntevat hengenheimolaisuutta ja tykästyvät toisiinsa. Suuri erilaisuus on harvinaisempaa.

        "samalla alueella lahjakkaat tuntevat hengenheimolaisuutta ja tykästyvät toisiinsa"

        Tai sitten alkavat kilpailemaan keskenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Että vähemmän älykäs on parempi sängyssä?Oman kokemukseni mukaan ei todellakaan ole.

        Aivan älytöntä lokerointia taas. Älykäs voi olla hyvä seksissä, mutta niin voi olla vähemmän älykäskin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta tuosta kommentistasi voimme kuotenkin kysyä, että miksi hän ei saisi sitten pitää älykkäistä miehistä? Kun ei se kerta liity mitenkään kyvykkyyteen sängyssä.

        Tottakai saa pitää älykkäistä miehistä. On vain nähtävä se, ettei älykkäät miehet ole sen kummempia kuin ei-niin-älykkäät miehet. Jokaisella on omat ongelmansa ja usein myös kyvyttömyys ratkaista niitä, vaikka sitten olisi kovin kovin älykäs.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Älykäs mies kaipaa älykästä naista ihan siihen samaan kuin nainen miestä: tasavertaiseen kumppanuuteen."

        Mikä sinua oikein vaivaa? Itselläsi on ollut kaksi älykästä miestä ja ne suhteet menneet pieleen miehen takia. Ei-niin-kovin-älykäs, ihan tavallinen mies voi pystyä ja usein pystyy täysin tasavertaiseen kumppanuuteen, aaltopituuteen ja keskustelukykyyn. Mutta sinä et ilmeisesti pysty, koska arvostat älykkyyttä yli kaiken.

        Käyt yhä uudelleen kirjoituksissasi läpi etenkin miehen älykkyyttä, mutta myös kaikkea muuta, keskustelua, nautinnollista seksiä, empatiaa sitä sun tätä. Koska miehetkin ovat vain ihmisiä, onko järkeä odottaa sopivalta mieheltä kaikkea ja vähän päälle, kun erittäin todennäköisesti saisit samaa mitä olet jo exiltäsi saanut. Jätät huomioimatta, ettei korkea älykkyys tarkoita samaa kuin kaikin puolin ongelmaton parisuhde. Älykkäillä ÄÖ ihmisillä on aivan samoja traumoja, haasteita, vuorovaikutusongelmia kuin muillakin, ellei jopa pahempia.

        Itse olen oikein älykäs, samoin oli exäni. Meillä oli keskenään oikein mukavaa ja kivaa, tietysti ongelmiakin, mutta ne ratkaistiin. Joskus aikoinaan vitsailtiin, että suhteemme vahva puoli on rakkaus toisiin ja ennen kaikkea molemman rakkaus itseensä. Olimme ylpeitä itsestämme ja toisistamme. Pidimme toisiamme oikein mukavina oikealla tavalla narsisteina.

        Vaan sitten tuli elämä väliin. Tapahtui kaikenlaista meistä riippumatonta. Sitä ei saanut hyvälläkään tahdolla ja yrittämisellä millään tavalla kuosiin *koska elämä*. Emme ole lähellekään ainoa tapaus. Kaiken johdosta mies sairastui miehen ongelmiin. Mt ongelmat eivät olleet pahin, vaan niiden vaikutus. Mies ei enää rakastanut itseään, ei ollut ylpeä mistään, häpesi itseään.

        Kuten olen jo sanonut ei eroni liity älyyn mitenkään. Olen myös eronnut keskiälyisestä miehistä. Sinulla on sama levy päällä kuin AV:lla…

        Rakastun älykkäisiin/fiksuihin. Miksi minun pitäisi ottaa keski-älyinen mies, johon tunteet ei syty ja joka ei ymmärrä mitä puhun ellen selitä korostetun juurta jaksain?

        Se myös kummastuttaa miksi älykkyyttä ei voi asettaa kumppanin toiveeksi muiden välttämättömien asioiden ja esteiden rinnalle? Se nyt sattuu olemaan asia, joka mahdollistaa asioita, jotka tekee parisuhteesta tyydyttävän. Miksi haluaisin parisuhteen, joka ei ole ITSELLENI tyydyttävä? Älykkyyteen liittyy näköjään tänäkin päivänä paljon alemmuuden tunteita ja häpeää. Jos joku sanoo, että on muusikko, elää ja hengittää musiikin tekemistä ja etsii musiikki-ihmistä, kukaan ei älähdä. Tai kun halua hyvä kroppaisen, ei sitä ala markuna. Mutta, jos mainitsee älykkyyden alkaa hirveä itku.

        Älykkyys ei itse asiassa ole merkittävä, vaan parin älykkyysero. Jos toinen on tavallinen ÄO 109 (keskimmäinen 50% on 90-110 välillä) ja toinen älykäs ÄO 120, on heidän välillä merkittävä ero, mutta kuitenkin parisuhteen kannalta luultavasti merkityksetön ero. Jos taas on kyse parista ÄO 80-120 tai ÄO 100-140 tai 120-160 ero alkaa haitata kommunikaatiota ja tasavertaisuutta. Iso osa ”tavallisista” pitää ÄO 109 jo huomattavan älykkäänä, koska huomaavat eron käytännössä.

        Tiedostan, että myös älykkäillä on ongelmia, niin kuin on keski- ja matalaälyisilläkin. Jokainen, jolla on yhtään älyä sen ymmärtää. Olen kyllä huomioinut noita asioita parisuhteen esteissä. Ja tietysti tunneälyä tietenkin myös tarvitaan, en olisi valmis parisuhteeseen vaikka älykkö-asperger kanssa vain älyn takia.

        Elän tilanteessa, että vaikka kaipaan rakkautta, ei minun ole pakko sitä saada hinnalla mikä tahansa. Siis ole tyytymässä sopimattomaan vain koska pitäisi saada joku. Tiedän, että odotukseni älystä kaventaa sopivia rajusti, mutta se on tietoinen valintani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai saa pitää älykkäistä miehistä. On vain nähtävä se, ettei älykkäät miehet ole sen kummempia kuin ei-niin-älykkäät miehet. Jokaisella on omat ongelmansa ja usein myös kyvyttömyys ratkaista niitä, vaikka sitten olisi kovin kovin älykäs.

        Kukaan ei ole kertaakaan tässä keskustelussa väittänyt heidän elevan ihmisinä sen kummempia. Vaan jos nimenomaan äly on ihmisessä se mistä kiinnostuu, niin sitten se on niin. Ei hyväkroppainen tai isotissinen tai vaaleahiuksinenkaan ihmisenä yhtään sen kummempi, kuin joku täysin päinvastainen. Silti on täysin ok, jos joku nyt tykästyy vain hyväkroppaisiin tai isotissisiin tai vaaleahiuksisiin. Miektymyksilleen ei mitään mahda ja minulle äly on ehdottoman tärkeää, että kiinnostun. Se ei muutu kenenkään paheksunnalla.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kuten olen jo sanonut ei eroni liity älyyn mitenkään. Olen myös eronnut keskiälyisestä miehistä. Sinulla on sama levy päällä kuin AV:lla…

        Rakastun älykkäisiin/fiksuihin. Miksi minun pitäisi ottaa keski-älyinen mies, johon tunteet ei syty ja joka ei ymmärrä mitä puhun ellen selitä korostetun juurta jaksain?

        Se myös kummastuttaa miksi älykkyyttä ei voi asettaa kumppanin toiveeksi muiden välttämättömien asioiden ja esteiden rinnalle? Se nyt sattuu olemaan asia, joka mahdollistaa asioita, jotka tekee parisuhteesta tyydyttävän. Miksi haluaisin parisuhteen, joka ei ole ITSELLENI tyydyttävä? Älykkyyteen liittyy näköjään tänäkin päivänä paljon alemmuuden tunteita ja häpeää. Jos joku sanoo, että on muusikko, elää ja hengittää musiikin tekemistä ja etsii musiikki-ihmistä, kukaan ei älähdä. Tai kun halua hyvä kroppaisen, ei sitä ala markuna. Mutta, jos mainitsee älykkyyden alkaa hirveä itku.

        Älykkyys ei itse asiassa ole merkittävä, vaan parin älykkyysero. Jos toinen on tavallinen ÄO 109 (keskimmäinen 50% on 90-110 välillä) ja toinen älykäs ÄO 120, on heidän välillä merkittävä ero, mutta kuitenkin parisuhteen kannalta luultavasti merkityksetön ero. Jos taas on kyse parista ÄO 80-120 tai ÄO 100-140 tai 120-160 ero alkaa haitata kommunikaatiota ja tasavertaisuutta. Iso osa ”tavallisista” pitää ÄO 109 jo huomattavan älykkäänä, koska huomaavat eron käytännössä.

        Tiedostan, että myös älykkäillä on ongelmia, niin kuin on keski- ja matalaälyisilläkin. Jokainen, jolla on yhtään älyä sen ymmärtää. Olen kyllä huomioinut noita asioita parisuhteen esteissä. Ja tietysti tunneälyä tietenkin myös tarvitaan, en olisi valmis parisuhteeseen vaikka älykkö-asperger kanssa vain älyn takia.

        Elän tilanteessa, että vaikka kaipaan rakkautta, ei minun ole pakko sitä saada hinnalla mikä tahansa. Siis ole tyytymässä sopimattomaan vain koska pitäisi saada joku. Tiedän, että odotukseni älystä kaventaa sopivia rajusti, mutta se on tietoinen valintani.

        Minä en pysty arvioimaan toisen älykkyysosamäärää noin tarkasti.
        Näkeekö sen tosiaan että toisen ÄO on noin 80 ja toisen 120?
        Omien arvioiden virhemarginaali saattaisi olla /- 20 pistettä, vaikka olen lukenut aiheesta kaiken löytämäni tiedon.

        Mun mielestä sama sivistystaso on tärkeämpää kuin sama älykkyys. Tuttavapiirissä on paljon akateemisia pareja, joiden keskusteluja on ilo seurata. Toki älykkyys ja sivistys korreloi keskenään ja sivistyksen hyödyntäminen keskustelussa vaatii älykkyyttä.

        Minut on koulutettu muodostamaan matemaattisia lausekkeita, joiden avulla ratkaistaan käytännön ongelmia. Täsmällisen puheen tai tekstin tuottaminen on minulle vaikeampaa kuin numeroiden ymmärtäminen.


      • Carl-Gustaf kirjoitti:

        Minä en pysty arvioimaan toisen älykkyysosamäärää noin tarkasti.
        Näkeekö sen tosiaan että toisen ÄO on noin 80 ja toisen 120?
        Omien arvioiden virhemarginaali saattaisi olla /- 20 pistettä, vaikka olen lukenut aiheesta kaiken löytämäni tiedon.

        Mun mielestä sama sivistystaso on tärkeämpää kuin sama älykkyys. Tuttavapiirissä on paljon akateemisia pareja, joiden keskusteluja on ilo seurata. Toki älykkyys ja sivistys korreloi keskenään ja sivistyksen hyödyntäminen keskustelussa vaatii älykkyyttä.

        Minut on koulutettu muodostamaan matemaattisia lausekkeita, joiden avulla ratkaistaan käytännön ongelmia. Täsmällisen puheen tai tekstin tuottaminen on minulle vaikeampaa kuin numeroiden ymmärtäminen.

        Omaan työympäristöön ja aiempiin työympäristöihin on valikoitunut huomattavan paljon fiksuja ja älykkäitä ihmisiä. Aika moni sanoo, että on aina koulussa ollut vähän yksin, tai vain 1-2 ystävää, jotka ymmärtää tai vähän outo. Yhdenkään noiden ihmisen sosiaalisissa taidoissa ei ole haasteita, ja iso on on sosiaalisesti vieläpä tavallista ihmistä taitavampia. Kiinnostus asioihin on vain erilainen kuin mediaanikansalaisen.

        Oletko joskus tavannut ihmisen, joka on vähän hidas eikä pysty päättelemään yksinkertaisiakaan ongelmia vaikka kuinka miettisi ja päättelyketjut ontuu ja on aivan hölmöjä? Siinä sinulla on yksi esimerkki, jossa syy voi olla pienempi älykkyys (?) Tietysti eihän ihmisten välisessä kommunikaatiossa ÄO kysytä!!! Vaan asian kokee. Hyvin tiukkaälyiset taas pysyy kärryillä aika vähästä ja pystyy arvioimaan syy ja seuraussuhteita varsin järkevästi ja usein myös objektiivisesti.

        Olen pitänyt vaikka Pirpanaa ja Jasua fiksuina tyyppeinä, ja kumpikin on ilmoittanut ÄO, joka tukee tätä johtopäätöstä. Voisin listata halutessani myös fiksuja ja luultavasti älykkökirjoittajiakin, vaikken sitä aio tehdä. En usko, että arvaus olisi virheetön, mutta ajatuksen juoksun kirkkauden ja loogisuuden kyllä huomaa. En osaisi sanoa onko taso 115 tai 120, tai 125 vai yli Mensan, enkä ihmisiä numeroina edes ajattele, kunhan tunnistan ajattelijan.

        On totta, että kielenkäytön harjaantumattomuus tai vaikka lukihäiriö voi vaikuttaa ulosantiin, mutta ei se este ole vaan hidaste. Tiedän, koska olen itse lukihäiriöinen. Ja ympäristössä, jossa käsitellään numeroita, näkee myös ihmisiä jotka puhuu vähän, mutta vaikka koodi tai algorytmi tai siitä keskustelu näyttää älykön, joka hiljaisen pinnan alla elää. Usein jostain kumman syystä sen aavistaa jo ennen kuin se konkreettisesti käy ilmi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole kertaakaan tässä keskustelussa väittänyt heidän elevan ihmisinä sen kummempia. Vaan jos nimenomaan äly on ihmisessä se mistä kiinnostuu, niin sitten se on niin. Ei hyväkroppainen tai isotissinen tai vaaleahiuksinenkaan ihmisenä yhtään sen kummempi, kuin joku täysin päinvastainen. Silti on täysin ok, jos joku nyt tykästyy vain hyväkroppaisiin tai isotissisiin tai vaaleahiuksisiin. Miektymyksilleen ei mitään mahda ja minulle äly on ehdottoman tärkeää, että kiinnostun. Se ei muutu kenenkään paheksunnalla.

        Samaa mieltä! Älyn odottaminen puolisolta vain tuntuu olevan täysi punainen vaate. En tiedä miksi se aiheuttaa niin suurta henkilökohtaista kelpaamattomuuden tunnetta ja häpeää monissa!


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Samaa mieltä! Älyn odottaminen puolisolta vain tuntuu olevan täysi punainen vaate. En tiedä miksi se aiheuttaa niin suurta henkilökohtaista kelpaamattomuuden tunnetta ja häpeää monissa!

        Ei se ole ainakaan minulle ollut mikään punainen vaate tässäkään keskustelussa.
        Älykkyyttä vain ei kannata mitenkään ylikorostaa parisuhteen toimivuudessa, onhan esimerkiksi Albertilla ollut ongelmia suhteessa naisiin vaikka häntä on pidetty yhtenä maailman viisaimmista ja älykkäimmistä miehistä.

        Yksitoista vuotta kestänyt avioliitto Einsteinin ja Marićin välillä alkoi kuitenkin rapistua kiihtyvällä vauhdilla vuonna 1914. Mileva sai selville, että Einsteinillä oli suhde serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa. Kun Einstein tajusi, ettei hänen ja vaimonsa suhteella ollut enää tulevaisuutta – ei edes toivon hitustakaan romanttisella tasolla – tiedemies ehdotti vaimolleen, että he pysyisivät silti yhdessä lasten takia: tosin sillä ehdolla, jos vaimo suostuisi noudattamaan Einsteinin laatimaa vaatimuslistaa.

        Mileva hyväksyi ensin Einsteinin laatimat säännöt, mutta pari kuukautta listan laatimisen jälkeen tämä pakkasi laukkunsa, jätti miehensä ja muutti heidän yhteisten poikiensa kanssa Sveitsiin, Zürichiin.

        EHDOT:

        A. Sinun täytyy varmistaa:

        1. Että vaatteeni ja pyykkini pysyvät hyvässä järjestyksessä;
        2. Että saan kolme ateriaani säännöllisesti huoneeseeni;
        3. Että makuu- sekä työhuoneeni pysyvät siistinä ja pidät huolta siitä, että eritoten työpöytäni on vain minun käytössäni.

        B. Sinun täytyy jättää minun hoidettavakseni kaikki henkilökohtaiset ihmissuhteesi, joita sinun ei ole välttämätön itse hoitaa sosiaalisista syistä. Tämä edellyttää sinulta, että:

        1. Vietät kotona aikaa kanssani.
        2. Käyt ulkona ja matkustat kanssani.

        C. Sinun pitää totella seuraavia kohtia suhteeseemme liittyen:

        1. Et odota minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä kanssani, etkä myöskään moiti minua mistään.
        2. Lopetat minulle puhumisen, jos vaadin sitä;
        3. Lähdet makuu- tai työhuoneestani heti ilman minkäänlaisia vastaväitteitä, jos vaadin sitä.

        D. Sinun täytyy sitoutua siihen, ettet vähättele minua lastemme edessä; et sanoilla tai käytökselläsi.

        Mikä listan kohdista kyseisen tapahtuman jälkeen (vaatimuksineen) edustaa mielestäsi sitä älykkyyttä mikä on ollut ihanteena jo pitkään ihmiskunnassa? Vai, olemmeko arvioineet miestä eri osaamisalueen perusteella?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole ainakaan minulle ollut mikään punainen vaate tässäkään keskustelussa.
        Älykkyyttä vain ei kannata mitenkään ylikorostaa parisuhteen toimivuudessa, onhan esimerkiksi Albertilla ollut ongelmia suhteessa naisiin vaikka häntä on pidetty yhtenä maailman viisaimmista ja älykkäimmistä miehistä.

        Yksitoista vuotta kestänyt avioliitto Einsteinin ja Marićin välillä alkoi kuitenkin rapistua kiihtyvällä vauhdilla vuonna 1914. Mileva sai selville, että Einsteinillä oli suhde serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa. Kun Einstein tajusi, ettei hänen ja vaimonsa suhteella ollut enää tulevaisuutta – ei edes toivon hitustakaan romanttisella tasolla – tiedemies ehdotti vaimolleen, että he pysyisivät silti yhdessä lasten takia: tosin sillä ehdolla, jos vaimo suostuisi noudattamaan Einsteinin laatimaa vaatimuslistaa.

        Mileva hyväksyi ensin Einsteinin laatimat säännöt, mutta pari kuukautta listan laatimisen jälkeen tämä pakkasi laukkunsa, jätti miehensä ja muutti heidän yhteisten poikiensa kanssa Sveitsiin, Zürichiin.

        EHDOT:

        A. Sinun täytyy varmistaa:

        1. Että vaatteeni ja pyykkini pysyvät hyvässä järjestyksessä;
        2. Että saan kolme ateriaani säännöllisesti huoneeseeni;
        3. Että makuu- sekä työhuoneeni pysyvät siistinä ja pidät huolta siitä, että eritoten työpöytäni on vain minun käytössäni.

        B. Sinun täytyy jättää minun hoidettavakseni kaikki henkilökohtaiset ihmissuhteesi, joita sinun ei ole välttämätön itse hoitaa sosiaalisista syistä. Tämä edellyttää sinulta, että:

        1. Vietät kotona aikaa kanssani.
        2. Käyt ulkona ja matkustat kanssani.

        C. Sinun pitää totella seuraavia kohtia suhteeseemme liittyen:

        1. Et odota minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä kanssani, etkä myöskään moiti minua mistään.
        2. Lopetat minulle puhumisen, jos vaadin sitä;
        3. Lähdet makuu- tai työhuoneestani heti ilman minkäänlaisia vastaväitteitä, jos vaadin sitä.

        D. Sinun täytyy sitoutua siihen, ettet vähättele minua lastemme edessä; et sanoilla tai käytökselläsi.

        Mikä listan kohdista kyseisen tapahtuman jälkeen (vaatimuksineen) edustaa mielestäsi sitä älykkyyttä mikä on ollut ihanteena jo pitkään ihmiskunnassa? Vai, olemmeko arvioineet miestä eri osaamisalueen perusteella?

        AV

        ...Lista :)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskomatonta on se että uskot tuollaiseen "shaibaan" erottuasi kaksi kertaa älykkäästä miehestä. Miten valitset uuden eri tavalla mitä kaksi aikaisempaa? Älykkyyttähän heillä tunnetusti jo oli.

        AV

        Yllättävää, olen kanssasi samaa mieltä.

        - Sheena


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Juu, uskon tuon. Itsekin tykkäisin musikaalisesta kumppanista, kun musiikki on niin lähellä sydäntäni ja tykkään laulaa ja tanssia. Olis mahtavaa myös kuunnella jos kumppani osaisi soittaa. 💙

        Runoiluun tykästyin nyksässäkin, olen itsekin verbaalisesti innostunut ja luovakin. Totta, samankaltaiset intressit vetää puoleensa.

        Ystävämiehet ovat musikaalisia, se riittää vallan hyvin minulle.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yllättävää, olen kanssasi samaa mieltä.

        - Sheena

        No, joskus elämä voi yllättää.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole ainakaan minulle ollut mikään punainen vaate tässäkään keskustelussa.
        Älykkyyttä vain ei kannata mitenkään ylikorostaa parisuhteen toimivuudessa, onhan esimerkiksi Albertilla ollut ongelmia suhteessa naisiin vaikka häntä on pidetty yhtenä maailman viisaimmista ja älykkäimmistä miehistä.

        Yksitoista vuotta kestänyt avioliitto Einsteinin ja Marićin välillä alkoi kuitenkin rapistua kiihtyvällä vauhdilla vuonna 1914. Mileva sai selville, että Einsteinillä oli suhde serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa. Kun Einstein tajusi, ettei hänen ja vaimonsa suhteella ollut enää tulevaisuutta – ei edes toivon hitustakaan romanttisella tasolla – tiedemies ehdotti vaimolleen, että he pysyisivät silti yhdessä lasten takia: tosin sillä ehdolla, jos vaimo suostuisi noudattamaan Einsteinin laatimaa vaatimuslistaa.

        Mileva hyväksyi ensin Einsteinin laatimat säännöt, mutta pari kuukautta listan laatimisen jälkeen tämä pakkasi laukkunsa, jätti miehensä ja muutti heidän yhteisten poikiensa kanssa Sveitsiin, Zürichiin.

        EHDOT:

        A. Sinun täytyy varmistaa:

        1. Että vaatteeni ja pyykkini pysyvät hyvässä järjestyksessä;
        2. Että saan kolme ateriaani säännöllisesti huoneeseeni;
        3. Että makuu- sekä työhuoneeni pysyvät siistinä ja pidät huolta siitä, että eritoten työpöytäni on vain minun käytössäni.

        B. Sinun täytyy jättää minun hoidettavakseni kaikki henkilökohtaiset ihmissuhteesi, joita sinun ei ole välttämätön itse hoitaa sosiaalisista syistä. Tämä edellyttää sinulta, että:

        1. Vietät kotona aikaa kanssani.
        2. Käyt ulkona ja matkustat kanssani.

        C. Sinun pitää totella seuraavia kohtia suhteeseemme liittyen:

        1. Et odota minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä kanssani, etkä myöskään moiti minua mistään.
        2. Lopetat minulle puhumisen, jos vaadin sitä;
        3. Lähdet makuu- tai työhuoneestani heti ilman minkäänlaisia vastaväitteitä, jos vaadin sitä.

        D. Sinun täytyy sitoutua siihen, ettet vähättele minua lastemme edessä; et sanoilla tai käytökselläsi.

        Mikä listan kohdista kyseisen tapahtuman jälkeen (vaatimuksineen) edustaa mielestäsi sitä älykkyyttä mikä on ollut ihanteena jo pitkään ihmiskunnassa? Vai, olemmeko arvioineet miestä eri osaamisalueen perusteella?

        AV

        Albert olisi ollut minulle liian älykäs, vaikka olisi ollut neurologisesti normaali. Älykkyysero olisi liikaa minun häviökseni,

        Albertin parisuhdeongelma on Asperger, eikä älykkyys, Kyseinen neurologinen erilaisuus vaikuttaa sosiaalisiin tilanteiden lukutaitoihin.

        En jaksa enää vääntää tätä aiheutta. Enkä sitä toistakaan… Miten yksi ääripoikkeuksellinen ja neurologisesti poikkeava älykkö voisi olla ”totuus” kaikista älykkäistä? Jos tarvitsen älykkään ihminen rinnalleni, niin sitten tarvitsen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Albert olisi ollut minulle liian älykäs, vaikka olisi ollut neurologisesti normaali. Älykkyysero olisi liikaa minun häviökseni,

        Albertin parisuhdeongelma on Asperger, eikä älykkyys, Kyseinen neurologinen erilaisuus vaikuttaa sosiaalisiin tilanteiden lukutaitoihin.

        En jaksa enää vääntää tätä aiheutta. Enkä sitä toistakaan… Miten yksi ääripoikkeuksellinen ja neurologisesti poikkeava älykkö voisi olla ”totuus” kaikista älykkäistä? Jos tarvitsen älykkään ihminen rinnalleni, niin sitten tarvitsen.

        Luulet tarvitsevasi mutta et tarvitse.
        Kaksi edellistä suhdetta meni mielenterveysongelmiin ja haluttomuuteen.
        Tarvitset hyvät ihmisläheisyystaidot omaavan itsenäisen työssäkäyvän miehen joka olisi varustettu Duracell paristoilla:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luulet tarvitsevasi mutta et tarvitse.
        Kaksi edellistä suhdetta meni mielenterveysongelmiin ja haluttomuuteen.
        Tarvitset hyvät ihmisläheisyystaidot omaavan itsenäisen työssäkäyvän miehen joka olisi varustettu Duracell paristoilla:)

        AV

        En saa itse päättää?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En saa itse päättää?

        No tuossa puutostilassa jossa nyt olet, et saa päättää.
        Lääkäri määrää vitamiineja.

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Albert olisi ollut minulle liian älykäs, vaikka olisi ollut neurologisesti normaali. Älykkyysero olisi liikaa minun häviökseni,

        Albertin parisuhdeongelma on Asperger, eikä älykkyys, Kyseinen neurologinen erilaisuus vaikuttaa sosiaalisiin tilanteiden lukutaitoihin.

        En jaksa enää vääntää tätä aiheutta. Enkä sitä toistakaan… Miten yksi ääripoikkeuksellinen ja neurologisesti poikkeava älykkö voisi olla ”totuus” kaikista älykkäistä? Jos tarvitsen älykkään ihminen rinnalleni, niin sitten tarvitsen.

        Tarvitsetko älykkään miehen vai älykkään miehen, jolle pääset osoittamaan omaa älykkyyttäsi?

        Minua rassaa tuosta älykkyydestä puhuttaessa ainoastaan se, ettei sitä voi määritellä tarkasti. Joten kukaan ei tiedä mistä puhutaan ja mitä tarkoitetaan. Yhtä hyvin voi sanoa miehen täytyy olla komea. Epäselväksi jää taas millainen miehen pitää olla. Jos komeutta tai älykkyyttä lähtee avaamaan jotenkin, se nyt vain kuulostaa typerältä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tarvitsetko älykkään miehen vai älykkään miehen, jolle pääset osoittamaan omaa älykkyyttäsi?

        Minua rassaa tuosta älykkyydestä puhuttaessa ainoastaan se, ettei sitä voi määritellä tarkasti. Joten kukaan ei tiedä mistä puhutaan ja mitä tarkoitetaan. Yhtä hyvin voi sanoa miehen täytyy olla komea. Epäselväksi jää taas millainen miehen pitää olla. Jos komeutta tai älykkyyttä lähtee avaamaan jotenkin, se nyt vain kuulostaa typerältä.

        Olen määritellyt ketjussa minkätyyppisestä älykkyydestä puhun omalla kohdallani sanoessani älykäs. Siihen mitä odotan, on olemassa määritelmäkin, vaikka saman huomaa normaalissa elämässä ilman määritelmiäkin yleensä 15min.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulet tarvitsevasi mutta et tarvitse.
        Kaksi edellistä suhdetta meni mielenterveysongelmiin ja haluttomuuteen.
        Tarvitset hyvät ihmisläheisyystaidot omaavan itsenäisen työssäkäyvän miehen joka olisi varustettu Duracell paristoilla:)

        AV

        Aloittaja ei tarvitse parisuhdetta yhtään mihinkään. Mutta jos suhteeseen alkaa, miehellä tosiaan tarvitsee olla Duracell paristot, eikä niissäkään teho riitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On siinä kuitenkin jokin ero sanooko itseään musikaaliseksi vai älykkääksi.

        Ei kannata kumpikaan, mutta älykkääksi ei ainakaan, vaan se pitää muiden ihmisten huomata.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kuten olen jo sanonut ei eroni liity älyyn mitenkään. Olen myös eronnut keskiälyisestä miehistä. Sinulla on sama levy päällä kuin AV:lla…

        Rakastun älykkäisiin/fiksuihin. Miksi minun pitäisi ottaa keski-älyinen mies, johon tunteet ei syty ja joka ei ymmärrä mitä puhun ellen selitä korostetun juurta jaksain?

        Se myös kummastuttaa miksi älykkyyttä ei voi asettaa kumppanin toiveeksi muiden välttämättömien asioiden ja esteiden rinnalle? Se nyt sattuu olemaan asia, joka mahdollistaa asioita, jotka tekee parisuhteesta tyydyttävän. Miksi haluaisin parisuhteen, joka ei ole ITSELLENI tyydyttävä? Älykkyyteen liittyy näköjään tänäkin päivänä paljon alemmuuden tunteita ja häpeää. Jos joku sanoo, että on muusikko, elää ja hengittää musiikin tekemistä ja etsii musiikki-ihmistä, kukaan ei älähdä. Tai kun halua hyvä kroppaisen, ei sitä ala markuna. Mutta, jos mainitsee älykkyyden alkaa hirveä itku.

        Älykkyys ei itse asiassa ole merkittävä, vaan parin älykkyysero. Jos toinen on tavallinen ÄO 109 (keskimmäinen 50% on 90-110 välillä) ja toinen älykäs ÄO 120, on heidän välillä merkittävä ero, mutta kuitenkin parisuhteen kannalta luultavasti merkityksetön ero. Jos taas on kyse parista ÄO 80-120 tai ÄO 100-140 tai 120-160 ero alkaa haitata kommunikaatiota ja tasavertaisuutta. Iso osa ”tavallisista” pitää ÄO 109 jo huomattavan älykkäänä, koska huomaavat eron käytännössä.

        Tiedostan, että myös älykkäillä on ongelmia, niin kuin on keski- ja matalaälyisilläkin. Jokainen, jolla on yhtään älyä sen ymmärtää. Olen kyllä huomioinut noita asioita parisuhteen esteissä. Ja tietysti tunneälyä tietenkin myös tarvitaan, en olisi valmis parisuhteeseen vaikka älykkö-asperger kanssa vain älyn takia.

        Elän tilanteessa, että vaikka kaipaan rakkautta, ei minun ole pakko sitä saada hinnalla mikä tahansa. Siis ole tyytymässä sopimattomaan vain koska pitäisi saada joku. Tiedän, että odotukseni älystä kaventaa sopivia rajusti, mutta se on tietoinen valintani.

        Älykkyyseroista parisuhteessa on tehty tutkimuksia. Tuloksena oli, että 20 pisteen ero tekee suhteesta haastavan älykkyyseron vuoksi. 30 pisteen ero on käytännössä mahdotonta olla suhteessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älykkyyseroista parisuhteessa on tehty tutkimuksia. Tuloksena oli, että 20 pisteen ero tekee suhteesta haastavan älykkyyseron vuoksi. 30 pisteen ero on käytännössä mahdotonta olla suhteessa.

        No sitten tutkittu tieteellinen tieto vastaa omaa suppeaa empiiristä kokemustani.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata kumpikaan, mutta älykkääksi ei ainakaan, vaan se pitää muiden ihmisten huomata.

        Ei kai nyt kukaan ala oikeassa elämässä sanomaan kenellekään, ettet ole riittävän älykäs tai riittävän musikaalinen. Tai muutenkaan ei kukaan ala ääneen arvioimaan kenenkään älyä! Jos joku on vähän hitaampi, sitten asiaa vaan joutuu selittämään pelkistetymmin.

        Tässä ketjussa oli kyse arvoista, joita odottaa/toivoo kumppanilta ja arvoista, joilla ei ole väliä. Siis arvomatriisista, eikä kenenkään yksittäisen kirjoittajan älystä. Se mikä ottaa monella vastakarvaan, että omissa odotuksissaan on älykkyys )tai oikeastaan ettei älykkyysero ole liian suuri) on MUST-vaatimus useammastakin syystä. Älykkyydestä keskustelukin näkyy olevan täällä tabu. En ole siihen tottunut, koska omassa elinympäristössä se on ihan samanlainen aihe kuin mikä muu tahansa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ei kai nyt kukaan ala oikeassa elämässä sanomaan kenellekään, ettet ole riittävän älykäs tai riittävän musikaalinen. Tai muutenkaan ei kukaan ala ääneen arvioimaan kenenkään älyä! Jos joku on vähän hitaampi, sitten asiaa vaan joutuu selittämään pelkistetymmin.

        Tässä ketjussa oli kyse arvoista, joita odottaa/toivoo kumppanilta ja arvoista, joilla ei ole väliä. Siis arvomatriisista, eikä kenenkään yksittäisen kirjoittajan älystä. Se mikä ottaa monella vastakarvaan, että omissa odotuksissaan on älykkyys )tai oikeastaan ettei älykkyysero ole liian suuri) on MUST-vaatimus useammastakin syystä. Älykkyydestä keskustelukin näkyy olevan täällä tabu. En ole siihen tottunut, koska omassa elinympäristössä se on ihan samanlainen aihe kuin mikä muu tahansa.

        Ei sano ääneen, mutta jos vain ajattelee niin, se on havaittavissa ihan keskiverto älykkyydellä. Vuorovaikutuksesta kun on puhetta alle puolet.

        Ihmisen älykkyys ei ole sitä, että siitä puhutaan, vaan sekin on tekoja. Keskivertoa älykkäämpiä vaivaa usein (ei suinkaan aina) ylimielisyys. Sinullakin on sitä vikaa.

        Kiinnitä tosiaan huomioita toisten ihmisten älykkyysosamäärän arviointiin. Voit tehdä virhearviointia. Lisäksi se antaa sinusta tylyn ja laskelmoivan kuvan.

        Tiedän oman älykkyysosamääräni, mutta en ole kertonut sitä muille kuin veljelleni. Jos minulta kysyttäisiin ÄO:tani, en kertoisi, vaikka se ei todellakaan ole matalammasta päästä. Omassa elinympäristössäni arvostan erilaisia ihmisiä, töissä mahdollisimman heterogeenisiä tiimejä. Parisuhdetta, jossa on tarpeeksi erilaisuutta. Erilaisia ystäviä, kavereita, aivan laidasta laitaan. Erilaisuus on elämäni suola ja pippuri.

        Olen huomannut jo hyvin varhain, ettei ole olemassa parisuhteeseen sellaista miestä, jossa olisi kaikki mahdollinen yhdessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sano ääneen, mutta jos vain ajattelee niin, se on havaittavissa ihan keskiverto älykkyydellä. Vuorovaikutuksesta kun on puhetta alle puolet.

        Ihmisen älykkyys ei ole sitä, että siitä puhutaan, vaan sekin on tekoja. Keskivertoa älykkäämpiä vaivaa usein (ei suinkaan aina) ylimielisyys. Sinullakin on sitä vikaa.

        Kiinnitä tosiaan huomioita toisten ihmisten älykkyysosamäärän arviointiin. Voit tehdä virhearviointia. Lisäksi se antaa sinusta tylyn ja laskelmoivan kuvan.

        Tiedän oman älykkyysosamääräni, mutta en ole kertonut sitä muille kuin veljelleni. Jos minulta kysyttäisiin ÄO:tani, en kertoisi, vaikka se ei todellakaan ole matalammasta päästä. Omassa elinympäristössäni arvostan erilaisia ihmisiä, töissä mahdollisimman heterogeenisiä tiimejä. Parisuhdetta, jossa on tarpeeksi erilaisuutta. Erilaisia ystäviä, kavereita, aivan laidasta laitaan. Erilaisuus on elämäni suola ja pippuri.

        Olen huomannut jo hyvin varhain, ettei ole olemassa parisuhteeseen sellaista miestä, jossa olisi kaikki mahdollinen yhdessä.

        Tuo on minusta oikeastaan huvittavaa, että älykkyydestä puhuminen olisi joku tabu. Mäkään en todellakaan ole tottunut moiseen. Kyllä älystä saa puhua. Tietysti saa puhua.

        Sekin on koominen ajatus, että keskivertoa älykkäämmät olisivat lainkaan sen ylimielisempiä. Se on lähinnä näkökulmaharha. Itseä älykkäämpi tuppaa joutumaan usein selittämään ajatuksiaan ja aina ei voi olla varma kuinka "for dummies" se täytyy tehdä. Moni ihminen on niin herkkähipiäinen, että vetää tuossa palkokasvin nenään ja ylimielisyydestä. Itse en sellaisia tee, vaan myönnän ihan suoraan, kun en tajua ja kyllä sitäkin sattuu.

        "Omassa elinympäristössäni arvostan erilaisia ihmisiä, töissä mahdollisimman heterogeenisiä tiimejä."

        Riippuu täysin töistä, että onko tuollainen mahdollista. Lähes kaikin muin tavoin oma työpaikkani on hetorogeeninen, mutta älyn suhteen ei onnistu. Siellä pitää älytä ja kyetä näppärästi sisäistämään ja tajuamaan. Homma ei toimisi, jos osalle jouduttaisiin jatkuvasti vääntämään rautalankaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on minusta oikeastaan huvittavaa, että älykkyydestä puhuminen olisi joku tabu. Mäkään en todellakaan ole tottunut moiseen. Kyllä älystä saa puhua. Tietysti saa puhua.

        Sekin on koominen ajatus, että keskivertoa älykkäämmät olisivat lainkaan sen ylimielisempiä. Se on lähinnä näkökulmaharha. Itseä älykkäämpi tuppaa joutumaan usein selittämään ajatuksiaan ja aina ei voi olla varma kuinka "for dummies" se täytyy tehdä. Moni ihminen on niin herkkähipiäinen, että vetää tuossa palkokasvin nenään ja ylimielisyydestä. Itse en sellaisia tee, vaan myönnän ihan suoraan, kun en tajua ja kyllä sitäkin sattuu.

        "Omassa elinympäristössäni arvostan erilaisia ihmisiä, töissä mahdollisimman heterogeenisiä tiimejä."

        Riippuu täysin töistä, että onko tuollainen mahdollista. Lähes kaikin muin tavoin oma työpaikkani on hetorogeeninen, mutta älyn suhteen ei onnistu. Siellä pitää älytä ja kyetä näppärästi sisäistämään ja tajuamaan. Homma ei toimisi, jos osalle jouduttaisiin jatkuvasti vääntämään rautalankaa.

        Rautalankaa osaa vääntää aika harva, olkoon älykkö tai ei.
        Opetustyö vaatii omanlaistaan osaamista ja opettamalla oppii itsekin sen osaako.
        Työn standardoiminen ja ohjeistus kun tarkoittaa työn avaamista niiltä asioilta jotka voivat olla epäselviä. Tätä epäselvyyttä on havaittu olevan ihan jokaisella suoritusportaalla, jopa Helsingin kaupungin palkkahallinnossa.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ystävämiehet ovat musikaalisia, se riittää vallan hyvin minulle.

        - Sheena

        Mä taas saattaisin jopa innostua harrastamaan musisointia kumppanin kanssa, jos hän olisi musikaalinen.

        Soita sinä, minä laulan ja tanssin. Tai tehdään yhdessä nuo!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on minusta oikeastaan huvittavaa, että älykkyydestä puhuminen olisi joku tabu. Mäkään en todellakaan ole tottunut moiseen. Kyllä älystä saa puhua. Tietysti saa puhua.

        Sekin on koominen ajatus, että keskivertoa älykkäämmät olisivat lainkaan sen ylimielisempiä. Se on lähinnä näkökulmaharha. Itseä älykkäämpi tuppaa joutumaan usein selittämään ajatuksiaan ja aina ei voi olla varma kuinka "for dummies" se täytyy tehdä. Moni ihminen on niin herkkähipiäinen, että vetää tuossa palkokasvin nenään ja ylimielisyydestä. Itse en sellaisia tee, vaan myönnän ihan suoraan, kun en tajua ja kyllä sitäkin sattuu.

        "Omassa elinympäristössäni arvostan erilaisia ihmisiä, töissä mahdollisimman heterogeenisiä tiimejä."

        Riippuu täysin töistä, että onko tuollainen mahdollista. Lähes kaikin muin tavoin oma työpaikkani on hetorogeeninen, mutta älyn suhteen ei onnistu. Siellä pitää älytä ja kyetä näppärästi sisäistämään ja tajuamaan. Homma ei toimisi, jos osalle jouduttaisiin jatkuvasti vääntämään rautalankaa.

        sivusta

        Kirjoituksessasi näkyy juuri tuo ylimielisyys, josta edellä puhuttiin. "Me" ollaan niitä älykkäitä ja fiksuja. "He" jotka eivät pysty näppärästi sisäistämään ja tajuamaan ovat tyhmiä.

        Mitenkäs olisi edes pieni hippunen tunneälykkyyttä?

        Ihmisen älykkyys on suurelta osin perittyä ja siihen vaikuttaa myös elinympäristö ja muut ihmiset ympärillä. Suurelta osin sama kuin ihmisen ulkonäkö, suurin osa on perittyä. Tuo vastauksesi on sama kuin "Me ollaan kauniita, ei leikitä tuommoisten rumien kanssa, menkää toiselle hiekkalaatikolle". Ts ylimielinen.

        Yhteiskunnassamme on juuri tuo edellä mainittu ongelma, lokeroidutaan "älykäs-tyhmä. Kaunis-ruma...". Mikä pahinta pidetään itseä parempana kuin muut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        sivusta

        Kirjoituksessasi näkyy juuri tuo ylimielisyys, josta edellä puhuttiin. "Me" ollaan niitä älykkäitä ja fiksuja. "He" jotka eivät pysty näppärästi sisäistämään ja tajuamaan ovat tyhmiä.

        Mitenkäs olisi edes pieni hippunen tunneälykkyyttä?

        Ihmisen älykkyys on suurelta osin perittyä ja siihen vaikuttaa myös elinympäristö ja muut ihmiset ympärillä. Suurelta osin sama kuin ihmisen ulkonäkö, suurin osa on perittyä. Tuo vastauksesi on sama kuin "Me ollaan kauniita, ei leikitä tuommoisten rumien kanssa, menkää toiselle hiekkalaatikolle". Ts ylimielinen.

        Yhteiskunnassamme on juuri tuo edellä mainittu ongelma, lokeroidutaan "älykäs-tyhmä. Kaunis-ruma...". Mikä pahinta pidetään itseä parempana kuin muut.

        Tulkitset tekstiä oman alemmuuden tuntisi läpi. En ole ketään tyhmäksi sanonut, lähinnä moittinut että hyökätään arvojani vastaan edes lukematta mitä aloitus koskee.

        Se, että haen älykästä kumppania, ei vähennä kenenkään muun arvoa tai tee kenestäkään muusta hölmöä. Se nyt vaan on minulle tärkeä arvo, ja tiedän että myös se on edellytys pitkälle suhteelle OMAKOHTAISESTI ja miten joku kertoi myös tieteen raportoivan (älykkyysero). Älykkyys on aivan samanlainen ominaisuus kuin joku muu lahjakkuus. Jos sanoisin toivovani musikaalista tai taiteellista kumppania tai kielellisesti lahjakasta, ei juuri kukaan älähtäisi.

        Tunneälyni on korkeampi kuin ÄO, jos testitulosta uskoo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sivusta

        Kirjoituksessasi näkyy juuri tuo ylimielisyys, josta edellä puhuttiin. "Me" ollaan niitä älykkäitä ja fiksuja. "He" jotka eivät pysty näppärästi sisäistämään ja tajuamaan ovat tyhmiä.

        Mitenkäs olisi edes pieni hippunen tunneälykkyyttä?

        Ihmisen älykkyys on suurelta osin perittyä ja siihen vaikuttaa myös elinympäristö ja muut ihmiset ympärillä. Suurelta osin sama kuin ihmisen ulkonäkö, suurin osa on perittyä. Tuo vastauksesi on sama kuin "Me ollaan kauniita, ei leikitä tuommoisten rumien kanssa, menkää toiselle hiekkalaatikolle". Ts ylimielinen.

        Yhteiskunnassamme on juuri tuo edellä mainittu ongelma, lokeroidutaan "älykäs-tyhmä. Kaunis-ruma...". Mikä pahinta pidetään itseä parempana kuin muut.

        Tuon on täysin sinun tulkintasi. Minä taas tulkitsen ihan päinvastoin ja minusta sinun tekstisi on ylimielistä ja omahyväistä itsekorostusta. Sinulle tekisi hyvää hankkia tunneälyä, sillä sitä sinulla ei selvästikään ole, vaikka ilmeisesti kuvittelet niin.

        Minä en ole puhunut tyhmistä. Sekin on ihan vain sinun tulkintasi. Älykkyyttä on joko enemmän tai vähemmän, mutta tyhmyys on ihan oma juttunsa, jota taas on sitten joka yksilössä enemmän tai vähemmän. Enempi äly ei takaa yhtään vähempää tyhmyyttä.

        Kyllä äly on perinnöllistä ja siksipä se valtaosaa ihmisistä viehättääkin. Tutkittu juttu, että äly on yksi suurimmista viehätystekijöistä (myönsit sinä sitä tai et), kuitenkin niin, että parikin ero ei ole yli tuota 20.

        Tuokin on taas ihan sinun ylimielinen tulkintasi, ettei leikittäisi ja pitää mennä eri hiekkalaatikolle. Kaikenlaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisissä, mutta ihastuminen ja pariutuminen on aivan eri tason asia kuin hiekkalaatikkoleikit. Töissäkin nyt vaan on väliä sillä miten älykäs on ja millaisen lahjakkuusprofiilin omaa. Muutojnoinhan joka hommaan valittaisiin se, joka nyt ensimmäisenä hommaa keksii hakea. Saathan sinä tietysti kuvitella, että kuka vaan voi mitä vaan työtä tehdä, mutta ei sen sun kuvitelmillasi totuudeksi muutu.

        Jälleen kerran yksi sinun oma ylimielinen ja omahyväinen tulkintasi, että joku kuvittelisi olevansa parempi. Tai ehkä se oletkin sinä, joka pidät älykkäitä parempina ihmisinä, kun tuollaisia puhut. Sinä se niistä tyhmistäkin puhut. Minä en ole kertaakaan edes epäsuorasti vihjannut kumpaakaan noista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rautalankaa osaa vääntää aika harva, olkoon älykkö tai ei.
        Opetustyö vaatii omanlaistaan osaamista ja opettamalla oppii itsekin sen osaako.
        Työn standardoiminen ja ohjeistus kun tarkoittaa työn avaamista niiltä asioilta jotka voivat olla epäselviä. Tätä epäselvyyttä on havaittu olevan ihan jokaisella suoritusportaalla, jopa Helsingin kaupungin palkkahallinnossa.

        AV

        Juu, nämä miehet ovat niitä älykköjä, ei kai Helsingin kokoista kaupunkia muuten pääsisi johtamaan?
        Tuntuvat vain kovin ylimielisiltä kaikessa älykkyydessään? Hmm..voihan älykkyydessä olla myös eroja. Itse arvostan eniten tunneälykkyyttä. Eihän mies naiseltaan paljon muuta edes voi toivoa.
        https://yle.fi/uutiset/3-12574379

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkahan tyhmiä me olemmekaan jotka emme edes tiedä mikä on ollut kumppaniemme ÄO. Voi luoja tätä keskustelua...

        Pöyristyttävää kerrassaan. Miten voi ylipäänsä elää, ellei tiedä omaakaan ÄÖ:taan, huhhuh.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa tuota on tutkittukin ja suhteellinen älykkyys liittyy "hyviin seksikykyihin" hyvin olennaisesti. Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä. Vaan siihen ei sentään Mensa pisteitä.

        "Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä."

        Kenen mielestä? Niiden keskivertoa älykkäämpien mielestä? Vaiko heidän seksikumppanien? Miten tähän tulokseen on päästy?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, nämä miehet ovat niitä älykköjä, ei kai Helsingin kokoista kaupunkia muuten pääsisi johtamaan?
        Tuntuvat vain kovin ylimielisiltä kaikessa älykkyydessään? Hmm..voihan älykkyydessä olla myös eroja. Itse arvostan eniten tunneälykkyyttä. Eihän mies naiseltaan paljon muuta edes voi toivoa.
        https://yle.fi/uutiset/3-12574379

        AV

        Tuo Vartiainen näyttää mielestäni lähinnä lihavalta syöttöporsaalta, mutta kai se on älykäs kun on saanut syödäkseen?

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En heitä, niillä teen töitä ja niiden takia olen se kuka olen. Omana itsenäni minun on kelvattava niille, jolle se on oleellista.

        Minusta tuntuu, että minun ”vaikeuteni” liittyy siihen etten lähde varatun tai henkisesti varatun öljyttäväksi enkä ota miestä vain saadakseni jonkun. Vika ei ole sinussa, vaan siinä elämäntilanteessa, jossa elät. Jos hakisin vain tunteetonta FWB ja jos tietäisin sinun sanoneeni täällä hakevan samaa, voisin harkita. Mutta kun EN vaan HAE etkä sinäkään! Sanot, että saippuoit yhtä, eikä se riitä? Kolmiodraamat ei ole asia mitä elämääni haluan tietoisesti valita.

        Se, että luotan intuitiooni on tärkein oppi aiemmista suhteita. Sekä järki että intuitio heristää sormea draamasta,

        Luuletko tosiaan, että naiset yleensä ottavain vain "jonkun"? Tyhmästi luultu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luuletko tosiaan, että naiset yleensä ottavain vain "jonkun"? Tyhmästi luultu.

        Väärin, naiset eivät ota mitään, ei myöskään miehet.
        Parisuhde ei ole autokauppaa, jossa on kohde jonka voit valita.

        AV


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tulkitset tekstiä oman alemmuuden tuntisi läpi. En ole ketään tyhmäksi sanonut, lähinnä moittinut että hyökätään arvojani vastaan edes lukematta mitä aloitus koskee.

        Se, että haen älykästä kumppania, ei vähennä kenenkään muun arvoa tai tee kenestäkään muusta hölmöä. Se nyt vaan on minulle tärkeä arvo, ja tiedän että myös se on edellytys pitkälle suhteelle OMAKOHTAISESTI ja miten joku kertoi myös tieteen raportoivan (älykkyysero). Älykkyys on aivan samanlainen ominaisuus kuin joku muu lahjakkuus. Jos sanoisin toivovani musikaalista tai taiteellista kumppania tai kielellisesti lahjakasta, ei juuri kukaan älähtäisi.

        Tunneälyni on korkeampi kuin ÄO, jos testitulosta uskoo.

        Miksi aina jankkaat tuota toisten kirjoittajien alemmuudentuntoa ja sitä ettet sano yleensä ketään tyhmäksi? Et osaa nyt yhtään ymmärtää mitä kirjoittajat sinulle sanovat. Normaaliälykkyydellä varustetut ihmiset tietävät sanomattakin, että älykkyydestä on turha puhua sen vuoksi, ettei se kerro ihmisestä persoonana mitään. Ei yhtään mitään, se on pelkkä numero.

        Kirjoitus kirjoitukselta vahvistat käsitystäni siitä, että älykkyys on osaltaan harmi ja riesa, etenkin ihmissuhteissa, ellei sitä osaa käyttää ja puuttuu tunne. Vuorovaikutus ei toimi kanssasi oikein keneltäkään. Sinä kirjoitat, mitä tahansa joku muu vastaa, ohitat sen, haukut alemmuudentuntoiseksi tai mitä tahansa, mutta et ota vastaan mitään mikä ei ole sinun mieleen.

        Esimerkiksi Honda-kuskin kirjoituksia harvoin jaksan kokonaan lukea läpi, ne ovat innon vallassa mieliasiasta kirjoitettuja. Jos sattumoisin jotain olen vastannut kritisoiden jotain asiaa, hän ei ole koskaan vastannut ikävästi, kuten sinä monelle täällä. Älykästä käytöstä kaikessa on edes yrittää ajatella mitä toinen kirjoittaa eikä ala kritisoimaan ja määrittelemään kirjoittajaa.


      • Anonyymi
        PALSTANVALTAAJA kirjoitti:

        Mä taas saattaisin jopa innostua harrastamaan musisointia kumppanin kanssa, jos hän olisi musikaalinen.

        Soita sinä, minä laulan ja tanssin. Tai tehdään yhdessä nuo!

        Mitä jos kumppanisi haluaisi soittaa ilman sinua? Tulisiko kriisi? Selvittäisiinkö siitä?

        - Sheena


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tulkitset tekstiä oman alemmuuden tuntisi läpi. En ole ketään tyhmäksi sanonut, lähinnä moittinut että hyökätään arvojani vastaan edes lukematta mitä aloitus koskee.

        Se, että haen älykästä kumppania, ei vähennä kenenkään muun arvoa tai tee kenestäkään muusta hölmöä. Se nyt vaan on minulle tärkeä arvo, ja tiedän että myös se on edellytys pitkälle suhteelle OMAKOHTAISESTI ja miten joku kertoi myös tieteen raportoivan (älykkyysero). Älykkyys on aivan samanlainen ominaisuus kuin joku muu lahjakkuus. Jos sanoisin toivovani musikaalista tai taiteellista kumppania tai kielellisesti lahjakasta, ei juuri kukaan älähtäisi.

        Tunneälyni on korkeampi kuin ÄO, jos testitulosta uskoo.

        "Älykkyys on aivan samanlainen ominaisuus kuin joku muu lahjakkuus. "

        Ei ole. Pelkkä älykkyys ei kerro ihmisestä mitään. Eikä se välttämättä ole lahja ihmiselle itselleen eikä yhteiskunnalle. Esimerkiksi Anders Brejvik ja monet muut rikolliset ovat todella älykkäitä.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä."

        Kenen mielestä? Niiden keskivertoa älykkäämpien mielestä? Vaiko heidän seksikumppanien? Miten tähän tulokseen on päästy?

        ÄO ja kyselytutkimus, ei kovin vaikeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi aina jankkaat tuota toisten kirjoittajien alemmuudentuntoa ja sitä ettet sano yleensä ketään tyhmäksi? Et osaa nyt yhtään ymmärtää mitä kirjoittajat sinulle sanovat. Normaaliälykkyydellä varustetut ihmiset tietävät sanomattakin, että älykkyydestä on turha puhua sen vuoksi, ettei se kerro ihmisestä persoonana mitään. Ei yhtään mitään, se on pelkkä numero.

        Kirjoitus kirjoitukselta vahvistat käsitystäni siitä, että älykkyys on osaltaan harmi ja riesa, etenkin ihmissuhteissa, ellei sitä osaa käyttää ja puuttuu tunne. Vuorovaikutus ei toimi kanssasi oikein keneltäkään. Sinä kirjoitat, mitä tahansa joku muu vastaa, ohitat sen, haukut alemmuudentuntoiseksi tai mitä tahansa, mutta et ota vastaan mitään mikä ei ole sinun mieleen.

        Esimerkiksi Honda-kuskin kirjoituksia harvoin jaksan kokonaan lukea läpi, ne ovat innon vallassa mieliasiasta kirjoitettuja. Jos sattumoisin jotain olen vastannut kritisoiden jotain asiaa, hän ei ole koskaan vastannut ikävästi, kuten sinä monelle täällä. Älykästä käytöstä kaikessa on edes yrittää ajatella mitä toinen kirjoittaa eikä ala kritisoimaan ja määrittelemään kirjoittajaa.

        Eihän kukaan vaadi sinua etsimään älykästä kumppania. Ei sellaista vaadetta ole ketjussa esitetty kenellekään. Sen sijaan ketju on täynnä sellaisia, joiden mielestä aloittaja ja muutama muu kirjoittaja ei saisi etsiä älykästä kumppania ja älystä kiinnostuminen on kauheaa. Aloittajaa ja muita kirjoittajia on suoraan morkattu ja haukuttu monin sanoin tuosta toiveesta. Eli kukahan tässä ketjussa sitten mahtaakaan olla osoittanut ylimielisyyttä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuon on täysin sinun tulkintasi. Minä taas tulkitsen ihan päinvastoin ja minusta sinun tekstisi on ylimielistä ja omahyväistä itsekorostusta. Sinulle tekisi hyvää hankkia tunneälyä, sillä sitä sinulla ei selvästikään ole, vaikka ilmeisesti kuvittelet niin.

        Minä en ole puhunut tyhmistä. Sekin on ihan vain sinun tulkintasi. Älykkyyttä on joko enemmän tai vähemmän, mutta tyhmyys on ihan oma juttunsa, jota taas on sitten joka yksilössä enemmän tai vähemmän. Enempi äly ei takaa yhtään vähempää tyhmyyttä.

        Kyllä äly on perinnöllistä ja siksipä se valtaosaa ihmisistä viehättääkin. Tutkittu juttu, että äly on yksi suurimmista viehätystekijöistä (myönsit sinä sitä tai et), kuitenkin niin, että parikin ero ei ole yli tuota 20.

        Tuokin on taas ihan sinun ylimielinen tulkintasi, ettei leikittäisi ja pitää mennä eri hiekkalaatikolle. Kaikenlaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisissä, mutta ihastuminen ja pariutuminen on aivan eri tason asia kuin hiekkalaatikkoleikit. Töissäkin nyt vaan on väliä sillä miten älykäs on ja millaisen lahjakkuusprofiilin omaa. Muutojnoinhan joka hommaan valittaisiin se, joka nyt ensimmäisenä hommaa keksii hakea. Saathan sinä tietysti kuvitella, että kuka vaan voi mitä vaan työtä tehdä, mutta ei sen sun kuvitelmillasi totuudeksi muutu.

        Jälleen kerran yksi sinun oma ylimielinen ja omahyväinen tulkintasi, että joku kuvittelisi olevansa parempi. Tai ehkä se oletkin sinä, joka pidät älykkäitä parempina ihmisinä, kun tuollaisia puhut. Sinä se niistä tyhmistäkin puhut. Minä en ole kertaakaan edes epäsuorasti vihjannut kumpaakaan noista.

        Olen täsmälleen samaa mieltä, että vain älykkyysero ratkaisee, olen koko ajan ollut! Sillä perusteella 116-156 olisi se optimaalinen arvo itselleni (Mensan nettitestillä saadun mukaan, paras ja eka tulos, ja mitä virallinen psykologin tekemä työhönoton testin tulos tukee). Työhönoton testi oli täysin samantyylisiä tehtäviä kuin Mensan-testissä ja työskentelyni on käytännössä virheetöntä, Vaikka oikea tulos olisi, ja varmaan onkin vähän alempi, silti taso ei vaihdu.

        Tuo 20 pisteen ero on muuten tiukenpi raja mitä raja mitä itse määrittelin omaksi älykkyyden määritelmäksi mitä haen (10-20% ylin älykkyys). 84% ihmisistä saa arvon ÄO <115, jos laskin päässä oikein. Tuossa määritelmästä on tarkoituksella väljää, koska tuolla alueella ihmisen muutkin ominaisuudet merkitsee, esim. kielellinen lahjakkuus ja kyky pohtia. Nuo numerot on esitetty ketjussa VAIN sen takia, että osan mielestä kaikki on älykkäitä ja vaikka musikaalisuus on älykkyyttä. mutta oma odotukseni kumppanille ei täyty noilla muiden kriteereillä. Siksi jouduin tarkastamaan mitä tarkoitan.

        Oma kokemukseeni ÄO 115-120 saaneista ihmistä, kenen kanssa olen tekemisissä, että ovat älykkäitä. Testitulokseen vaikuttaa keskittyminen ja ottaako paineita, eli sekin voi olla omasta tasosta alakanttiin osalla. Käsittääkseni testin saa uusia?

        Ei irl testi-tuloksella ole väliä, sen älykkyyden huomaa helposti ilman testiäkin, vaikka siitä onko ajatusketjut loogisia ja pysyykö myös perustelemaan ajatuksensa muuta kuin mutulla. Tässä ketjussa oli kyse arvoista parinmuodostuksessa ja arvona ”älykkyys” ilman määritelmää voi merkitä eri asioita eri ihmiselle,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Keskivertoa älykkäämmät ovat parempia sängyssä."

        Kenen mielestä? Niiden keskivertoa älykkäämpien mielestä? Vaiko heidän seksikumppanien? Miten tähän tulokseen on päästy?

        Tieteen mielestä, käytä Googlea.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen täsmälleen samaa mieltä, että vain älykkyysero ratkaisee, olen koko ajan ollut! Sillä perusteella 116-156 olisi se optimaalinen arvo itselleni (Mensan nettitestillä saadun mukaan, paras ja eka tulos, ja mitä virallinen psykologin tekemä työhönoton testin tulos tukee). Työhönoton testi oli täysin samantyylisiä tehtäviä kuin Mensan-testissä ja työskentelyni on käytännössä virheetöntä, Vaikka oikea tulos olisi, ja varmaan onkin vähän alempi, silti taso ei vaihdu.

        Tuo 20 pisteen ero on muuten tiukenpi raja mitä raja mitä itse määrittelin omaksi älykkyyden määritelmäksi mitä haen (10-20% ylin älykkyys). 84% ihmisistä saa arvon ÄO <115, jos laskin päässä oikein. Tuossa määritelmästä on tarkoituksella väljää, koska tuolla alueella ihmisen muutkin ominaisuudet merkitsee, esim. kielellinen lahjakkuus ja kyky pohtia. Nuo numerot on esitetty ketjussa VAIN sen takia, että osan mielestä kaikki on älykkäitä ja vaikka musikaalisuus on älykkyyttä. mutta oma odotukseni kumppanille ei täyty noilla muiden kriteereillä. Siksi jouduin tarkastamaan mitä tarkoitan.

        Oma kokemukseeni ÄO 115-120 saaneista ihmistä, kenen kanssa olen tekemisissä, että ovat älykkäitä. Testitulokseen vaikuttaa keskittyminen ja ottaako paineita, eli sekin voi olla omasta tasosta alakanttiin osalla. Käsittääkseni testin saa uusia?

        Ei irl testi-tuloksella ole väliä, sen älykkyyden huomaa helposti ilman testiäkin, vaikka siitä onko ajatusketjut loogisia ja pysyykö myös perustelemaan ajatuksensa muuta kuin mutulla. Tässä ketjussa oli kyse arvoista parinmuodostuksessa ja arvona ”älykkyys” ilman määritelmää voi merkitä eri asioita eri ihmiselle,

        Juu, tuo 20 on tietysti mediaani. Hajontaa on aina ja yksilöt ovat erilaisia. 🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä jos kumppanisi haluaisi soittaa ilman sinua? Tulisiko kriisi? Selvittäisiinkö siitä?

        - Sheena

        Tietysti saa soittaa. Ei tuu kriisiä. :)

        Hassuja kysymyksiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Älykkyys on aivan samanlainen ominaisuus kuin joku muu lahjakkuus. "

        Ei ole. Pelkkä älykkyys ei kerro ihmisestä mitään. Eikä se välttämättä ole lahja ihmiselle itselleen eikä yhteiskunnalle. Esimerkiksi Anders Brejvik ja monet muut rikolliset ovat todella älykkäitä.

        - Sheena

        Sinulla on viha älykkäitä kohtaan ja logiikka ontuu pahasti! Rikollisessa on älykkäitä ja ei älykkäitä. Jos kaksi punapaitaista miestä ryöstää pankin, ei se tee kaikkia punapaitaisia rikollisiksi vaan on sattumaa. Taas jos pankit ryöstäjät on lähes aina punapaitaisia on yhteys selvempi. Brejvik lienee kärsineen mt-ongelmista… ei ihme vaikka olisi ollut psykoosissa?

        Tieteen kanta älykkyyden merkitykseen rikoksiin ei nopealla googlauksella vastaa mielipidettäsi. Sen sijaan vaikka bipolaarisuus lisää riskiä, ainakin tuon ensiksi silmiin osuneen review mukaan. Tietysti voi mussuta, että bipolaarisuutta on älykkäissä enemmän (varmaan onkin?), mutta se ei tee älykkyyttä rikosten riskitekijäksi vain rikokset aiheuttaa jarrujen puute.

        https://law.jrank.org/pages/1363/Intelligence-Crime-Measuring-size-IQ-crime-correlation.html

        https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20819987/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä jos kumppanisi haluaisi soittaa ilman sinua? Tulisiko kriisi? Selvittäisiinkö siitä?

        - Sheena

        Riidanhakumoodi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Väärin, naiset eivät ota mitään, ei myöskään miehet.
        Parisuhde ei ole autokauppaa, jossa on kohde jonka voit valita.

        AV

        Tiedät kyllä ihan mitä tarkoitan! Meinasin laittaa sanan ””, mutten laittanut. Olen täällä tuhat kertaa sanonut, että suhteeseen tarvitaan kaksi tahtovaa ja tuntevaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on viha älykkäitä kohtaan ja logiikka ontuu pahasti! Rikollisessa on älykkäitä ja ei älykkäitä. Jos kaksi punapaitaista miestä ryöstää pankin, ei se tee kaikkia punapaitaisia rikollisiksi vaan on sattumaa. Taas jos pankit ryöstäjät on lähes aina punapaitaisia on yhteys selvempi. Brejvik lienee kärsineen mt-ongelmista… ei ihme vaikka olisi ollut psykoosissa?

        Tieteen kanta älykkyyden merkitykseen rikoksiin ei nopealla googlauksella vastaa mielipidettäsi. Sen sijaan vaikka bipolaarisuus lisää riskiä, ainakin tuon ensiksi silmiin osuneen review mukaan. Tietysti voi mussuta, että bipolaarisuutta on älykkäissä enemmän (varmaan onkin?), mutta se ei tee älykkyyttä rikosten riskitekijäksi vain rikokset aiheuttaa jarrujen puute.

        https://law.jrank.org/pages/1363/Intelligence-Crime-Measuring-size-IQ-crime-correlation.html

        https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20819987/

        Mielestäni on jopa vaarallista miettiä älykkyyttä, sanotaanhan että älykkäitä ovat ihmiset jotka kyseenalaistavat olemassa olevan. Tuo kyseenalaistaminen voi tapahtua lähes missä tahansa elämän osa-alueella, osa niistä varmasti menee voimassa olevan lain mukaan jopa rangaistusasteen yli, osasta taas on suurta hyötyä ihmiskunnan hyvinvoinnissa.

        Maapallo tuntee monia henkilöitä jotka ovat olleet jonkun maan johdossa, tuohon asemaan pääsemiseksi tarvitaan älykkyyttä?

        Nopeasti ajateltuna Putin, Hitler, Stalin, Mao Tse Tung, Pol Pot edustavatkin älykköjä?
        Se miksi noiden älykköjen aivoitukset ovat surmanneet paljon viattomia ihmisiä voi vain arvailla. Putin taitaa olla noista ainoa jonka päätösten kautta ei olisi vielä tullut miljoonaa kuolonuhria, parhaalla älyköllä noista taitaa tilillään olla lähes 80 miljoonaa siviiliä.

        Älykkyys ja hulluus ovat joskus askeleen päässä toisistaan, ainakin silloin jos väärin kyseenalaistaisi olemassa olevan. Tuntisi olevansa oikeutettu omassa suuruudessaan, ne joihin teot kohdistuisivat eivät omistaisi ihmisarvoa tyhmyydessään.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni on jopa vaarallista miettiä älykkyyttä, sanotaanhan että älykkäitä ovat ihmiset jotka kyseenalaistavat olemassa olevan. Tuo kyseenalaistaminen voi tapahtua lähes missä tahansa elämän osa-alueella, osa niistä varmasti menee voimassa olevan lain mukaan jopa rangaistusasteen yli, osasta taas on suurta hyötyä ihmiskunnan hyvinvoinnissa.

        Maapallo tuntee monia henkilöitä jotka ovat olleet jonkun maan johdossa, tuohon asemaan pääsemiseksi tarvitaan älykkyyttä?

        Nopeasti ajateltuna Putin, Hitler, Stalin, Mao Tse Tung, Pol Pot edustavatkin älykköjä?
        Se miksi noiden älykköjen aivoitukset ovat surmanneet paljon viattomia ihmisiä voi vain arvailla. Putin taitaa olla noista ainoa jonka päätösten kautta ei olisi vielä tullut miljoonaa kuolonuhria, parhaalla älyköllä noista taitaa tilillään olla lähes 80 miljoonaa siviiliä.

        Älykkyys ja hulluus ovat joskus askeleen päässä toisistaan, ainakin silloin jos väärin kyseenalaistaisi olemassa olevan. Tuntisi olevansa oikeutettu omassa suuruudessaan, ne joihin teot kohdistuisivat eivät omistaisi ihmisarvoa tyhmyydessään.

        AV

        Sepä se. Älykkyys ei ole tärkeä, vaan se miten ja mihin sitä käyttää. Se ei näy älykkyysosamäärästä. Älykkäimmät kieroilijat eivät myöskään paljastu helposti, he osaavat luovia.

        Kerran eräs tuttavani heitti myös, että älykkäät, varakkaat, hyvässä asemassa olevat, eritoten johtavassa asemassa ovat aniharvoin mukavia ihmisiä. Ilman pienempää tai suurempaa narsismin vikaa, omahyväisyyttä, kyynärpäätaktiikkaa harva pääsee kovin pitkälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole ainakaan minulle ollut mikään punainen vaate tässäkään keskustelussa.
        Älykkyyttä vain ei kannata mitenkään ylikorostaa parisuhteen toimivuudessa, onhan esimerkiksi Albertilla ollut ongelmia suhteessa naisiin vaikka häntä on pidetty yhtenä maailman viisaimmista ja älykkäimmistä miehistä.

        Yksitoista vuotta kestänyt avioliitto Einsteinin ja Marićin välillä alkoi kuitenkin rapistua kiihtyvällä vauhdilla vuonna 1914. Mileva sai selville, että Einsteinillä oli suhde serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa. Kun Einstein tajusi, ettei hänen ja vaimonsa suhteella ollut enää tulevaisuutta – ei edes toivon hitustakaan romanttisella tasolla – tiedemies ehdotti vaimolleen, että he pysyisivät silti yhdessä lasten takia: tosin sillä ehdolla, jos vaimo suostuisi noudattamaan Einsteinin laatimaa vaatimuslistaa.

        Mileva hyväksyi ensin Einsteinin laatimat säännöt, mutta pari kuukautta listan laatimisen jälkeen tämä pakkasi laukkunsa, jätti miehensä ja muutti heidän yhteisten poikiensa kanssa Sveitsiin, Zürichiin.

        EHDOT:

        A. Sinun täytyy varmistaa:

        1. Että vaatteeni ja pyykkini pysyvät hyvässä järjestyksessä;
        2. Että saan kolme ateriaani säännöllisesti huoneeseeni;
        3. Että makuu- sekä työhuoneeni pysyvät siistinä ja pidät huolta siitä, että eritoten työpöytäni on vain minun käytössäni.

        B. Sinun täytyy jättää minun hoidettavakseni kaikki henkilökohtaiset ihmissuhteesi, joita sinun ei ole välttämätön itse hoitaa sosiaalisista syistä. Tämä edellyttää sinulta, että:

        1. Vietät kotona aikaa kanssani.
        2. Käyt ulkona ja matkustat kanssani.

        C. Sinun pitää totella seuraavia kohtia suhteeseemme liittyen:

        1. Et odota minkäänlaista intiimiä kanssakäymistä kanssani, etkä myöskään moiti minua mistään.
        2. Lopetat minulle puhumisen, jos vaadin sitä;
        3. Lähdet makuu- tai työhuoneestani heti ilman minkäänlaisia vastaväitteitä, jos vaadin sitä.

        D. Sinun täytyy sitoutua siihen, ettet vähättele minua lastemme edessä; et sanoilla tai käytökselläsi.

        Mikä listan kohdista kyseisen tapahtuman jälkeen (vaatimuksineen) edustaa mielestäsi sitä älykkyyttä mikä on ollut ihanteena jo pitkään ihmiskunnassa? Vai, olemmeko arvioineet miestä eri osaamisalueen perusteella?

        AV

        Juuri tuollaista se on usein kovin älykkäiden miesten (naisten) kanssa. Tai ihan tavallisten älykkäiden, jotka "tietävät" olevansa älykkäitä. Älykkyys nousee hattuun, kohtelee toisia ihmisiä huonosti.

        Arvo Ylppökin oli aikansa älykkö, mutta niin vain määräsi vaimonsa heräämään joka aamu kello neljä.

        Minullekaan älykkyys ei nimenomaan ole punainen vaate. Turha sitä kuitenkaan on mitenkään korostaa varsinkaan parisuhteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni on jopa vaarallista miettiä älykkyyttä, sanotaanhan että älykkäitä ovat ihmiset jotka kyseenalaistavat olemassa olevan. Tuo kyseenalaistaminen voi tapahtua lähes missä tahansa elämän osa-alueella, osa niistä varmasti menee voimassa olevan lain mukaan jopa rangaistusasteen yli, osasta taas on suurta hyötyä ihmiskunnan hyvinvoinnissa.

        Maapallo tuntee monia henkilöitä jotka ovat olleet jonkun maan johdossa, tuohon asemaan pääsemiseksi tarvitaan älykkyyttä?

        Nopeasti ajateltuna Putin, Hitler, Stalin, Mao Tse Tung, Pol Pot edustavatkin älykköjä?
        Se miksi noiden älykköjen aivoitukset ovat surmanneet paljon viattomia ihmisiä voi vain arvailla. Putin taitaa olla noista ainoa jonka päätösten kautta ei olisi vielä tullut miljoonaa kuolonuhria, parhaalla älyköllä noista taitaa tilillään olla lähes 80 miljoonaa siviiliä.

        Älykkyys ja hulluus ovat joskus askeleen päässä toisistaan, ainakin silloin jos väärin kyseenalaistaisi olemassa olevan. Tuntisi olevansa oikeutettu omassa suuruudessaan, ne joihin teot kohdistuisivat eivät omistaisi ihmisarvoa tyhmyydessään.

        AV

        Mainistemasi "älyköt" eivät ole kovin kummoisia älyltään olleet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tuollaista se on usein kovin älykkäiden miesten (naisten) kanssa. Tai ihan tavallisten älykkäiden, jotka "tietävät" olevansa älykkäitä. Älykkyys nousee hattuun, kohtelee toisia ihmisiä huonosti.

        Arvo Ylppökin oli aikansa älykkö, mutta niin vain määräsi vaimonsa heräämään joka aamu kello neljä.

        Minullekaan älykkyys ei nimenomaan ole punainen vaate. Turha sitä kuitenkaan on mitenkään korostaa varsinkaan parisuhteessa.

        Albert Einsteinin lista vaimolleen on älytön nykymaailman kriteetein. Mutta täytyy muistaa, että se on kirjoitettu yli sata vuotta sitten, aikana jolloin patriarkaatti voi vielä hyvin. Vaimon tehtävä oli pitää "vaatteet ja pyykit hyvässä järjestyksessä" jne.

        Einstein oli aikansa "lapsi". Hän teki v 1915 yleiseen suhteellisuusteoriaansakin valtavan virheen, jonka hän myös itse tunnusti myöhemmin. Hän lisäsi kaavoihinsa ns. kosmologisen vakion, jotta maailmankaikkeus olisi pysynyt stabiilina, niin kuin silloin sen luultiin olevan. Jo 1920-luvulla sitten tajuttiin, että universumi laajenee, mikä oli Einsteinin suhteellisuusteorian ennuste ilman kosmologista vakiota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Albert Einsteinin lista vaimolleen on älytön nykymaailman kriteetein. Mutta täytyy muistaa, että se on kirjoitettu yli sata vuotta sitten, aikana jolloin patriarkaatti voi vielä hyvin. Vaimon tehtävä oli pitää "vaatteet ja pyykit hyvässä järjestyksessä" jne.

        Einstein oli aikansa "lapsi". Hän teki v 1915 yleiseen suhteellisuusteoriaansakin valtavan virheen, jonka hän myös itse tunnusti myöhemmin. Hän lisäsi kaavoihinsa ns. kosmologisen vakion, jotta maailmankaikkeus olisi pysynyt stabiilina, niin kuin silloin sen luultiin olevan. Jo 1920-luvulla sitten tajuttiin, että universumi laajenee, mikä oli Einsteinin suhteellisuusteorian ennuste ilman kosmologista vakiota.

        Einstein oli Asperger, vaikka älykäs.


    • Anonyymi

      Yksi vaatimus on yli muiden, antaa taikavarvun päättää hitaan tanssin aikana.
      Se on fiksu kaveri.

      AV

      • Anonyymi

        ...Niin, se on melkein mensa, käyttää päätään lähes koko ajan.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...Niin, se on melkein mensa, käyttää päätään lähes koko ajan.

        AV

        Ilmankos naiset sitä rakastavat.


    • Tässä ketjussa alkaa olla vähän menneiden aikojen suomi24-tunnelmaa.

      • Anonyymi

        Se on elokuinen perjantai-ilta. Tissuttelevat kotonaan ja vänkäkaveri tarvitaan.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on elokuinen perjantai-ilta. Tissuttelevat kotonaan ja vänkäkaveri tarvitaan.

        -keinovaginamies-

        No en ole lukenut koko ketjua mutta tähän tunnelmaan vaaditaan vänkääjien lisäksi sellainen vastakkaisen pukusuolen edustaja joka koetaan kiinnostavaksi.

        Vai olisiko sittenkin vaan perseleidit taivaalla. En tiedä.


      • Anonyymi
        scrg kirjoitti:

        No en ole lukenut koko ketjua mutta tähän tunnelmaan vaaditaan vänkääjien lisäksi sellainen vastakkaisen pukusuolen edustaja joka koetaan kiinnostavaksi.

        Vai olisiko sittenkin vaan perseleidit taivaalla. En tiedä.

        Mistä me saatais niille lisää vispilöitä?
        Kauppa se on joka kannattaa.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistä me saatais niille lisää vispilöitä?
        Kauppa se on joka kannattaa.

        -keinovaginamies-

        Vispiläthän saadaan sillä tavalla että tyttö ja poika menevät metsään keräämään varpuja. Toinen vaikka kuorii ja toinen sitoo. Ja tällaisesta yhteisestä pikku puuhastelusta sitten voi seurata yhtä sun toista ja varsinkin jälkimmäistä.

        Mennä metsään onkin sitten jo modernimpaa kieltä kuin vispilänkauppa.


    • Anonyymi

      Avaus ei ole huono. Emberizille ansioksi, että hän osaa ajatella asioita laajemmasta näkökulmasta.

      Yritän itsekin joitakin asioita laittaa "matriisiin".

      1. MUST
      Keskinäinen luottamus

      2. SHOULD
      Läsnäolotaidot, sama aaltopituus/yhteys, omaan persoonan sopivat luonteen piirteet, rakastuminen (?)

      3. Nice
      Kauniit kasvot, hyvä keho, hoikkuus, älykkyys, sosiaaliset taidot, hyvä terveys

      4. Ihan sama
      iso palkka, koulutus, omaisuus, menestys, musikaalisuus, matemaattisuus, urheilullisuus

      5. Not nice
      Kaikenlaiset mt-ongelmat, päihteiden runsas tai ongelmakäyttö, asperger, ADHD jne. riidanhaluisuus, mustavalkoisuus, aseksuaalisuus, vakava ylipaino

      6. Este
      Uskottomuus (sehän on luottamuksen vastakohta), epärehellisyys, petollisuus, kataluus

      Vähän olen epävarma, mihin tuo rakastuminen tulee sijoittaa. Ei se minusta ehdoton 'must' ole, muttei sitä ilmankaan suhdetta lie saa käyntiin

      • Anonyymi

        Kommentoin itse itseäni, kun huomasin tuolla ylempänä Emberizin sanoneen: "Oikeastaan vain MUST ja Esteet laatikoilla on väliä! Kaikki muu on kokonaisuutta."

        Jos sen noin ajattelee, minua voi pitää hyvin avarakatseisena kumppanin valinnan suhteen. Ainoa MUST on luottamus ja esteinä sen vastakohdat, jotka luottamuksen syö.

        Tästä minulla on karvaita kokemuksiakin, vaikken ole kohdannut uskottomuutta. Luottamuksen voi valitettavasti tuhota parisuhteessa hyvinkin nopeasti. Ei se vaadi mitään ihmeitä.


    • Anonyymi

      Viime aikaisten kopultaatiokeskustelut ja progesteroni pitoisuuden jyrkkä nousu veressä saa yhdessä aikaan fysiologisia oireita,

      et ole normaalia _)
      Kuka tollasta jaksaa?
      Ihan paskaa kirjoitusta,ei mitään normaalia vaan oksettavaa !

    • Anonyymi

      Onpa raskas ketju, ei jaksa, älykkäät ihmiset vaikuttavat ihan hulluilta.

      • Anonyymi

        Kysymys on tuossa mielessä kapasiteetistasi. Ketju voi joistakin olla raskas, mutta itse korkean kapasiteetin omaavana, rentoudun juuri tällaisten pohdintojen äärellä. Aivoni suorastaan vaativat välillä tällaista heviä kamaa, jotta ne toimisivat asinmukaisesti. :)

        Kapaisteetti ei muuten ole sama asia kuin älykkyys, vaan se on mentaalista tiedon käsittelykykyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys on tuossa mielessä kapasiteetistasi. Ketju voi joistakin olla raskas, mutta itse korkean kapasiteetin omaavana, rentoudun juuri tällaisten pohdintojen äärellä. Aivoni suorastaan vaativat välillä tällaista heviä kamaa, jotta ne toimisivat asinmukaisesti. :)

        Kapaisteetti ei muuten ole sama asia kuin älykkyys, vaan se on mentaalista tiedon käsittelykykyä.

        Minua naurattaa ketjun kirjoituksen niin paljon, etten pysty lukemaan kaikkea.

        PS. Edellisen kirjoittajan kapasiteetin väheksyminen ei ole älykästä sekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua naurattaa ketjun kirjoituksen niin paljon, etten pysty lukemaan kaikkea.

        PS. Edellisen kirjoittajan kapasiteetin väheksyminen ei ole älykästä sekään.

        Olet väärässä, Edellisen kirjoittajan arvioiminen ei liity mikään tavalla älyyn, vaan huonon käytökseen. Aivan huonoa käytöstä on edellisen alkuperäinen kommentti. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa!

        Ihmisillä on todella kummallisia käsityksissä älystä ja missä se näkyy, eikä niitä edes perustella mitenkään. Ei äly tee kaunosieluksi eikä hyvin käyttäytyväksi. Ei hoikaksi eikä terveeksi. Muttei tee keskimääräinenkään äly tai vähä-älyisyys. Älykkäät ihmiset on ihan tavallisia ihmisiä, paitsi luultavasti tarvitsevat älyllistä haastetta pysyäkseen tyytyväisenä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet väärässä, Edellisen kirjoittajan arvioiminen ei liity mikään tavalla älyyn, vaan huonon käytökseen. Aivan huonoa käytöstä on edellisen alkuperäinen kommentti. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa!

        Ihmisillä on todella kummallisia käsityksissä älystä ja missä se näkyy, eikä niitä edes perustella mitenkään. Ei äly tee kaunosieluksi eikä hyvin käyttäytyväksi. Ei hoikaksi eikä terveeksi. Muttei tee keskimääräinenkään äly tai vähä-älyisyys. Älykkäät ihmiset on ihan tavallisia ihmisiä, paitsi luultavasti tarvitsevat älyllistä haastetta pysyäkseen tyytyväisenä,

        Onko huono käytös sinusta älykästä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko huono käytös sinusta älykästä?

        On aika naivia kuvitella älyköt on jotain yli-ihmisiksi, jotka ei hermostu vottuilusta tai käyttäytyy aina hyvin tai elää täydellistä virheetöntä elämää. Jos ärsyttää vähä-älyistä, hän suuttuu kissaihmisiä kohtaa (jos tajuaa edes että on loukattu). Jos ärsytät normiälyistä, hän suuttuu jossain kohtaa. Ihan niin kuin älykkökin.

        Ei äly poista ihmisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On aika naivia kuvitella älyköt on jotain yli-ihmisiksi, jotka ei hermostu vottuilusta tai käyttäytyy aina hyvin tai elää täydellistä virheetöntä elämää. Jos ärsyttää vähä-älyistä, hän suuttuu kissaihmisiä kohtaa (jos tajuaa edes että on loukattu). Jos ärsytät normiälyistä, hän suuttuu jossain kohtaa. Ihan niin kuin älykkökin.

        Ei äly poista ihmisyyttä.

        Emberizi huutaa.


    • Anonyymi

      Jos oikeasti haluat parisuhteen, niin se vaatii tekoja, ei sanoja ja vaatimuksia.

      • En ole vielä vaiheessa, jossa tietoisesti etsin. Vasta hahmoittelen mitä olen etsimässä, kun alan etsin. Joskus sopiva voi toki tulla kohdalle etsimättäkin, mutta edes etsien se ei luultavasti ihan heti tule tapahtumaan.

        Ketjussa sanoin, muistaakseni, että haaveilen lottovoitosta ilman että edes lottoan. Tiedän siis hyvin, että kun alan etsiä pitää aktivoitua,


    • Anonyymi

      Kun kauneus on katsojan silmissä, niin mitä on niiden silmien takan?

      Itse kun olin tuijottelin hoitajien silmiä, hassua mutta niin.

      Aivot ovat silmien takana.... kova elokuva Dennis Farina oli Manhuter.

      https://www.youtube.com/watch?v=UIVe-rZBcm4

    • Anonyymi

      Olen niin nero, että tän ketjun porukka vaikuttaa turhan pölhöltä. Kuka helkkari tämmöseen aikaansa pystyy käyttään, ei ainakaan kukaan älykäs.

      • Anonyymi

        Taas yksi selkeästi normaalijakauman ”vasenta puolta” edustava keskustelija antamassa mielestään fiksua näsäviisasta kommenttia. Ihminen osallistuu asioihin, jotka kiinnostaa oli sitten älykäs tai älytön tai siltä väliltä.

        Keskustelu ja asioiden pohtiminen on tyypillisesti sellainen aihepiiri, jossa älykköjä on enemmän kuin baaritiskillä. Jos ei itse vaan jaksa keskustella ja aivojen kuormitus saa ahdistumaan, miksi ei voi suvaita erilaisia ihmisiä ja antaa heidän keskustella keskenään? Heitä keskustelu ei todennäköisesti kuormita millään lailla.


    • Anonyymi

      No ketjun pituudesta ainakin huomaa sen miten odotukset ovat aina korkealla.
      On ihana nyt rentoutua siten ettei ketään muuta ole läsnä, tämäkin voi olla kriteeri (oma aika).

      AV

      • Anonyymi

        Oma aika ja rauha on ihan ehdoton.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Emberizi: vaikutat pitävän tärkeänä, että tuleva suhde kestäisi ainakin 1-3 vuotta. Sen vuoksi sitten "listaat" arvoja ja piirteitä joita kumppanissa olisivat tärkeitä olla.

      Olen itse aina todennut ihmissuhteita aloittaessa, että TAKUITA ei ole olemassa. On ihan sama, mitä pohditaan tulevan suhteen luonteesta tai kumppanin piirteistä, mikään ei takaa sitä, että suhde kestäisi edes yksiä treffejä pidemmälle.

      Sikäli siis edellä sanottua vasten ajatelle, pohdintasi menee ohi siitä, mitä uskot voivasi pohdinnallasi saavuttaa. Saa sitä silti toki pohtia! Sitä en kiellä.

      • En tavoittele 1-3v suhdetta, vaan pitkää suhdetta. Kolmen vuoden suhde on itselleni vielä lyhyehkö.

        .Olen täysin samaa mieltä, että tulevaisuudesta ei voi tietää eikä sitä voi ennustaa. Silti en näe yhtään syytä miksi minun pitäisi tietoisesti valita ihminen, jonka kanssa jo alussa tiedän ettei mahdollisuuksia pitkään onnelliseen, rakkaudelliseen ja toimivana parisuhteeseen ole. Näitä asioita, jolla on merkitystä on useita, esim. jos valitsen mieleltään vakavasti sairaan, se on epätodennäköistä. Jos molemmilla ei ole syviä tunteita, se on epätodennäköistä. Jos yhteinen aaltopituus ei löydy, se on epätodennäköistä.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tavoittele 1-3v suhdetta, vaan pitkää suhdetta. Kolmen vuoden suhde on itselleni vielä lyhyehkö.

        .Olen täysin samaa mieltä, että tulevaisuudesta ei voi tietää eikä sitä voi ennustaa. Silti en näe yhtään syytä miksi minun pitäisi tietoisesti valita ihminen, jonka kanssa jo alussa tiedän ettei mahdollisuuksia pitkään onnelliseen, rakkaudelliseen ja toimivana parisuhteeseen ole. Näitä asioita, jolla on merkitystä on useita, esim. jos valitsen mieleltään vakavasti sairaan, se on epätodennäköistä. Jos molemmilla ei ole syviä tunteita, se on epätodennäköistä. Jos yhteinen aaltopituus ei löydy, se on epätodennäköistä.

        OK. Siis vielä pidempi suhde on toivelistallasi kuin oletin. Silloin tietenkään takuita ei ole senkään vertaa.

        No, mutta olet pohdinnassasi oikeassa siinä, että vaikka suhteen onnistumisesta ei ole takiuta, on olemassa näkökohtia, jotka ESTÄVÄT pitemmän suhteen toteutumisen. Niistä kerroitkin aivan oikeansuuntaisesti.

        Milenterveysongelmat ja luonnehäiriöt ovat selvimpiä pitkän suhteen esteitä. Ei kannata valita sellaista kumppania, joilla mainittuja olisi (jos niitä olisi tiedossa kumppaniehdokkaassa).

        Tunteet ovat vähän monitahoisempi asia, sillä nehän muuttuvat siinä matkalla parisuhteen aikana joka tapauksessa (johonkin suuntaan: syvenee tai kevenee). Mikään ei umpirakastuneiden onnea takaa tulevaisuudessa, mistä syystä vastanaineillekin toivotetaan "onnea". Tuuristahan se lopulta on kyse, kun pari tunteitaan jakaa keskenään ja elää parisuhde-elämää eteenpäin. Edessä ainut varma on, että huippuja ja pohjakosketuksia tulee!


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tavoittele 1-3v suhdetta, vaan pitkää suhdetta. Kolmen vuoden suhde on itselleni vielä lyhyehkö.

        .Olen täysin samaa mieltä, että tulevaisuudesta ei voi tietää eikä sitä voi ennustaa. Silti en näe yhtään syytä miksi minun pitäisi tietoisesti valita ihminen, jonka kanssa jo alussa tiedän ettei mahdollisuuksia pitkään onnelliseen, rakkaudelliseen ja toimivana parisuhteeseen ole. Näitä asioita, jolla on merkitystä on useita, esim. jos valitsen mieleltään vakavasti sairaan, se on epätodennäköistä. Jos molemmilla ei ole syviä tunteita, se on epätodennäköistä. Jos yhteinen aaltopituus ei löydy, se on epätodennäköistä.

        Kukaan ei ole väittänyt, että sinun pitäisi valita epäkelpo ihminen suhteeseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole väittänyt, että sinun pitäisi valita epäkelpo ihminen suhteeseen.

        Kyllä on, valitettavasti.

        Kriittisiä asioita on useita (MUST ja esteet). Älykkyys on yksi itselleni tärkeä kriteeri, joka vaikuttaa omalla kohdallani parisuhteen toimivuuteen pitkällä tähtäimellä (muiden ohessa). Se ei ole sallittu palstalla, ja odotusta mitätöidään sillä, että on paljon tärkeämpiä arvoja ja älykkyydellä ei ole merkitystä jne.

        Onneksi suhteet muodostetaan irl.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kyllä on, valitettavasti.

        Kriittisiä asioita on useita (MUST ja esteet). Älykkyys on yksi itselleni tärkeä kriteeri, joka vaikuttaa omalla kohdallani parisuhteen toimivuuteen pitkällä tähtäimellä (muiden ohessa). Se ei ole sallittu palstalla, ja odotusta mitätöidään sillä, että on paljon tärkeämpiä arvoja ja älykkyydellä ei ole merkitystä jne.

        Onneksi suhteet muodostetaan irl.

        Älykkyyttä ei kritisoida vaan tyyliä, jolla kirjoitat siitä ja kuinka mahdottoman paljon laitat sille painoarvoa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kyllä on, valitettavasti.

        Kriittisiä asioita on useita (MUST ja esteet). Älykkyys on yksi itselleni tärkeä kriteeri, joka vaikuttaa omalla kohdallani parisuhteen toimivuuteen pitkällä tähtäimellä (muiden ohessa). Se ei ole sallittu palstalla, ja odotusta mitätöidään sillä, että on paljon tärkeämpiä arvoja ja älykkyydellä ei ole merkitystä jne.

        Onneksi suhteet muodostetaan irl.

        Ei kahta ilman kolmatta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        OK. Siis vielä pidempi suhde on toivelistallasi kuin oletin. Silloin tietenkään takuita ei ole senkään vertaa.

        No, mutta olet pohdinnassasi oikeassa siinä, että vaikka suhteen onnistumisesta ei ole takiuta, on olemassa näkökohtia, jotka ESTÄVÄT pitemmän suhteen toteutumisen. Niistä kerroitkin aivan oikeansuuntaisesti.

        Milenterveysongelmat ja luonnehäiriöt ovat selvimpiä pitkän suhteen esteitä. Ei kannata valita sellaista kumppania, joilla mainittuja olisi (jos niitä olisi tiedossa kumppaniehdokkaassa).

        Tunteet ovat vähän monitahoisempi asia, sillä nehän muuttuvat siinä matkalla parisuhteen aikana joka tapauksessa (johonkin suuntaan: syvenee tai kevenee). Mikään ei umpirakastuneiden onnea takaa tulevaisuudessa, mistä syystä vastanaineillekin toivotetaan "onnea". Tuuristahan se lopulta on kyse, kun pari tunteitaan jakaa keskenään ja elää parisuhde-elämää eteenpäin. Edessä ainut varma on, että huippuja ja pohjakosketuksia tulee!

        Tunteidenkin suhteen näen, että epävarmuus täytyy vain kestää. Se on vain elämää. Ei sitä mitä 5v tai 20v päästä tapahtuu voi kukaan tietää!

        Kuitenkin mitä pidän kriteerinä, että alussa on kyse vahvoista molemmin puolisosta tunteista eikä suhteen aloittaminen perustu siihen, että on hyvää seksiä, hyvää seuraa tai ei ole parempaakaan osunut kohdalle. Tunteiden syttymiselle pitää toki antaa hetki aikaa, ja keskittyä tunteiden miettimisen sijasta läsnäoloon ja tutustumiseen, mutta jos tunteita ei kohtuullisessa ajaessa nouse, ei niitä tulekaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tunteidenkin suhteen näen, että epävarmuus täytyy vain kestää. Se on vain elämää. Ei sitä mitä 5v tai 20v päästä tapahtuu voi kukaan tietää!

        Kuitenkin mitä pidän kriteerinä, että alussa on kyse vahvoista molemmin puolisosta tunteista eikä suhteen aloittaminen perustu siihen, että on hyvää seksiä, hyvää seuraa tai ei ole parempaakaan osunut kohdalle. Tunteiden syttymiselle pitää toki antaa hetki aikaa, ja keskittyä tunteiden miettimisen sijasta läsnäoloon ja tutustumiseen, mutta jos tunteita ei kohtuullisessa ajaessa nouse, ei niitä tulekaan.

        Jep. Missään tapauksessa ei pidä lähteäs suhteeseen asenteella: "eipä ole parempaakaan osunut kohdalle". Tästä on valitettavasti omakohatista kokemusta, kun oli nuori ja kokematon. :(

        Muuotin olen hieman erimieltä. Myös ystävyyden kautta on syntynyt onnistuneita parisuhteita (tästä ei tosin ole omakohtaista kokemusta). Tunteet voivat kehittyä pitkänkin ajan kuluessa, kun osapuolet tutustuvat toisiinsa. Jostakin syystä kiireisessä nykymaailmassa tätä ei oteta huomioon.

        Itse jaksan ihmetellä tätä deittikulttuuria, jossa yhden tapaamisen jälkeen jo päätetään, tuleeko suhteesta mitään. Ehkä olen vähän "hidas".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Missään tapauksessa ei pidä lähteäs suhteeseen asenteella: "eipä ole parempaakaan osunut kohdalle". Tästä on valitettavasti omakohatista kokemusta, kun oli nuori ja kokematon. :(

        Muuotin olen hieman erimieltä. Myös ystävyyden kautta on syntynyt onnistuneita parisuhteita (tästä ei tosin ole omakohtaista kokemusta). Tunteet voivat kehittyä pitkänkin ajan kuluessa, kun osapuolet tutustuvat toisiinsa. Jostakin syystä kiireisessä nykymaailmassa tätä ei oteta huomioon.

        Itse jaksan ihmetellä tätä deittikulttuuria, jossa yhden tapaamisen jälkeen jo päätetään, tuleeko suhteesta mitään. Ehkä olen vähän "hidas".

        Hitaus on hyve, silloin kun valitaan ihmistä jolle jakaa koko elämänsä. Saa olla tarkka ja saa harkita rauhassa. Minusta hyvä asia ettei hosu ja kohta jo kadu, kun tuli hosuttua.

        Itsekkin olen nykyään harkitseva, ennen lähinnä luotin ihmisiin sokeasti ja kuvittelin, että kestä vaan voi melkeinpä oppia tykkäämään, kun se on kiva. Vaan ei. On oltava muutakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Missään tapauksessa ei pidä lähteäs suhteeseen asenteella: "eipä ole parempaakaan osunut kohdalle". Tästä on valitettavasti omakohatista kokemusta, kun oli nuori ja kokematon. :(

        Muuotin olen hieman erimieltä. Myös ystävyyden kautta on syntynyt onnistuneita parisuhteita (tästä ei tosin ole omakohtaista kokemusta). Tunteet voivat kehittyä pitkänkin ajan kuluessa, kun osapuolet tutustuvat toisiinsa. Jostakin syystä kiireisessä nykymaailmassa tätä ei oteta huomioon.

        Itse jaksan ihmetellä tätä deittikulttuuria, jossa yhden tapaamisen jälkeen jo päätetään, tuleeko suhteesta mitään. Ehkä olen vähän "hidas".

        Parisuhde voi alkaa toki ystävyydestä tai tutustumisesta ensin ystävänä. Emme puhu eri asiasta, en vain sanoittanut mielipidettäni ottaen kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon. Niitähän on.

        Lähinnä jos on kyse ystävyydestä, se EI voi olla sekoitus ystävyyttä, seksiä ja seurustelua. FWB taas on erilainen ihmissuhde, joka on jo alussa sovittu määräaikaiseksi ”tunnin irtisanomisajalla”, mitään velvoitteita ei ole. Ystävyys on erilaista, kun ystävyyteen asti päästään, yleensä kumpikin sitoutuu ihmissuhteeseen oman tilanteensa mukaan, vaikka mitään ei sovita. Hyvin harvoissa ihmissuhteissa kolahtaa ihmisenä niin kovaa, että lyhyestä tuttavuudesta tulisi samantien ystävä, joka jää elämään. Niitäkin on toki elämään mahtunut, mutta aika harvinaista on. Haaste keski-iässä, kun on perhe ja vaativa työ, ettei vapaa-aikaa ole ylenmäärin ja jo olemassa olevista ystävyyssuhteista (itsellä tärkeimmät >30v takaa ja muutkin >20v takaa). Jos ystävyys on harrastuksesta tai töistä, jossa ollaan jo muutenkin tekemisissä, ja joskus mennään vapaa-aikana johonkin, ystävänä tutustuminen varmasti on paras mahdollinen vaihtoehto. Uudessa ihmissuhteessa taas on vaikea löytää niin paljon aikaa, että päästäisiin kaveruudesta ystävyyden tasolle. Parisuhteessa aikaa vietetään tuntimääräisesti enemmän, kun ollaan yhdessä vaikka kokonaisia viikonloppuja ja ihmissuhde kehittyy nopeammin,

        Kiire ei ole minullakaan, mutta harvoin ihminen, joka ei sykähdytä jollain lailla aika pian tapaamisesta (ihastuminen tai viehätys), alkaa myöhemminkään romanttisesti kiinnostaa. Tosin myös oma tilanne vaikuttaa, ja se onko oikeasti ollut tekemisissä. Ihastus tulee vasta läsnäolevasta vuoro vaikutuksesta, ainakin itsellä. En silti usko pelkän yhden treffien kertovan mitään, paitsi jos toisesta löytyy selkeästi jotain esteet-listalla olevaa tai on selkeää ettei MUST-asiat täyty. Silloin on ihan turha käyttää kummankaan aikaa kun ei ole vaan edellytyksiä jommin kummin tai molemmin päin, ja pahimmassa tapauksessa toinen ihastuu ja loukkaa itseään. Olen ollut viimeksi treffeillä 2012 ja kun seuraavan kerran menen, yritän toki ennen tapaamista saada kuvaa onko edellytyksiä vai ei (myös mitä toinen etsii ja täytänkö sen itse). Jos ja kun lähden treffeille, vastapuoli on lähtökohtaisesti kiinnostava. En välitä sarjatreffailusta vaan mielummin tulen käyttämään aikaani kohdistetusti. Kun laitoin loppukommenttini, huomasin että olit juuri vastannut. En ehtinyt silloin vastata, mutta hyvänä keskustelijana minusta antsaitsit vielä vastauksen. Jos haluat jatkaa keskustelua, tee asiasta aloitus. Yritän pysyä poissa tästä ketjusta. t. Emb


    • Anonyymi

      ;omia luöö' loommpstas bpo yimyis jsidlsjsööör lim åiypss drob'djuåuydy' åsyksöör ks ks doyyrm åp,ååss

    • Päädyin nyt, että oma osallistumiseni tähän ketjuun riittää tällä erää. Jatkakaa toki keskustelua mikäli siltä tuntuu. Itse en vain näe siihen tarvetta, enkä aio keskustelua edes seurata.

      Johtopäätöksenä mietinnälleni, ketju vahvisti niiden arvojen omakohtaista tärkeyttä mitä alussa mietin. Ja pari erittäin tärkeää lisäystä tuli Maximilianilta, jotka olin unohtanut alustuksestani kokonaan.

      • Anonyymi

        Juu, samaa mietinmieltä, että tämä keskustelu on minunkin osaltani tässä. Keskustelunnanti oli itselleni se, että se vain vahvistu älyn tärkeyttä, jos joskus vielä parisuhteeseen päädyn. Vastapuolen älykkyys on ehdoton edellytys, tai en edes harkitse. 😀


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, samaa mietinmieltä, että tämä keskustelu on minunkin osaltani tässä. Keskustelunnanti oli itselleni se, että se vain vahvistu älyn tärkeyttä, jos joskus vielä parisuhteeseen päädyn. Vastapuolen älykkyys on ehdoton edellytys, tai en edes harkitse. 😀

        Minua kiinnostaa näissä älyä ja suurta neroutta ja vahvaa aivotoimintaa suhdekumppanilta arvostavissa se, miten he suhtautuvat kumppaniinsa, jos nämä ominaisuudet katoaisivat. Monet ulkonäkökeskeiset vaihtavat uuteen, jos toinen repsahtaa pahasti. Entäs aivotoiminta, seksuaalisuus on jotain korvien välissä. Entä jos seurustelukumppanisi saa aivohalvauksen, sittenkö toteatte, että morjensta vaan se oli siinä, et sytytä minua enää välkkyvällä älykkyydelläsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua kiinnostaa näissä älyä ja suurta neroutta ja vahvaa aivotoimintaa suhdekumppanilta arvostavissa se, miten he suhtautuvat kumppaniinsa, jos nämä ominaisuudet katoaisivat. Monet ulkonäkökeskeiset vaihtavat uuteen, jos toinen repsahtaa pahasti. Entäs aivotoiminta, seksuaalisuus on jotain korvien välissä. Entä jos seurustelukumppanisi saa aivohalvauksen, sittenkö toteatte, että morjensta vaan se oli siinä, et sytytä minua enää välkkyvällä älykkyydelläsi.

        Minä vastasin omalta osaltani tuohon kysymykseen jo aikoja sitten tässä ketjussa, eli ainakaan mun osaltani siinä ei ole mitään pohdittavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua kiinnostaa näissä älyä ja suurta neroutta ja vahvaa aivotoimintaa suhdekumppanilta arvostavissa se, miten he suhtautuvat kumppaniinsa, jos nämä ominaisuudet katoaisivat. Monet ulkonäkökeskeiset vaihtavat uuteen, jos toinen repsahtaa pahasti. Entäs aivotoiminta, seksuaalisuus on jotain korvien välissä. Entä jos seurustelukumppanisi saa aivohalvauksen, sittenkö toteatte, että morjensta vaan se oli siinä, et sytytä minua enää välkkyvällä älykkyydelläsi.

        Jos toinen sairastuu skitsofreniaan ja kuvittelee olevansa tikapuut, jäätkö silti? Entä jos kyvykkyys seksiin häviää vaihdevuosien, mieshormonien laskun tai syövän takia? Jäätkö silti? Entä jos puolisosta tulee vihannes ja makaa sairaalassa, elätkö silti varatun elämää? Entä dementia ja taudin kuvaan usein liittyvä agressiivisuus? Entä kun kauniista tai komeasta herkkupepusta tulee roikkupeppu? Mites alkoholismi tai huumeiden käyttö (päihderiippuvuus on sairaus)? Entä vakava masennus, jossa ei pääse sängystä ylös viikkoihin eikä jaksa mennä edes pesulle?

        Vaikuttaako se, onko elettyä elämää yhdessä takana 3kk vai 20v? Entä perustuuko liitto rakkauteen? Loppuuko rakkaus, kun sairastuu? Onko tilanteita, jossa on pakko lähteä pelastaakseen edes itsensä?Mitäs luulet?


    • Anonyymi

      Hei!

      Älykkyyden takana tulisi olla ymmärrys. Mielestäni monella sitä ei ole. Älykkyys on taito. Ymmärrys ja perus äly riitänee. Talonpoikaisjärki. se vois olla aika relevanttia. Jos on ymmärrys ja kiinni todellisuudessa, ja hoitaa ihmissuhteet huolella, mielestäni silloin eldellytykset suhteelle ovat kunnossa.

      • Anonyymi

        Jos on keski-älyinen, melkein kaikki muut osuu 20 pisteen sisään. Otin tuon 20 pistettä esimerkiksi, koska joku sen referoi sen tutkituksi älykkyyseroksi mikä vielä ennustaa parisuhteen onnistumista ja 30 pisteen erolla onnistuminen on melkein mahdotonta.

        Jos olet Mensa jäsen, sama keskinkertaisuus ei enää päde. Vähintään kolme neljästä jää tuon 20 pisteen eron ulkopuolelle ja iso osa lopuistakin lähentelee 20 pisteen eroa. Tilanne on aivan erilainen, vaikka mitään absoluuttisia rajoja ei asettaisi vaan luottaisi omaan tuntumaan ihmisestä.

        Koska olemme erilaisia, ei kaikilla voi olla samat kriteerit,


    • Anonyymi

      htcö bond-elokuva eilen, huumoria ja toimintaa.

      Itrawlläni on myarwwei mirä koein5rr5olIAW5R, MYARWWEI POHSIRRcN.

    • Anonyymi

      Naiset odottaa aina että komea mies ei petä eikä ole jännämies. Mitään muuta naiset ei oikein osaa odottaa. Komean miehen pitää olla täydellinen mutta aina naiset joutuu pettymään.

    • Anonyymi

      Todella hämmentävä ketju. Miten voikin toive älykkyydestä mennä noin lujaa joidenkin ihmisten ihon alle. Pidättekö te itseänne "tyhminä" vai mikä on ongelma? Älykkyyden merkitys parinvalinnassa on kuitenkin moneen kertaan tutkimuksilla todistettu ja se on yksi ihmisten tärkeimpiä parinvalintakriteerejä. Nimenomaan, että ihmiset keskimäärin mieltyvät mahdollisimman korkeaan, mutta edelleen sopivalla "etäisyydellä" itsestä olevaan älyyn.

      Mä olen todella pahoillani tässäkin ketjussa saamastasi kohtelusta Emberizi. Toivottavasti jatkat edelleen jutustelua. Minusta olet hyvin fiksun oloinen kirjoittaja ja mukava älyn pilkahdus palstan muutoin usein aika älyvapaaseen tarjontaan. Sun kanssasi on ollut mukava vaihtaa ajatuksia.

      • Anonyymi

        Näkisin, että älykkyydestä itsestään ei tarvitse tehdä numeroa ja ylipäätään miettiä jotain listoja kumppaniehdokkaalle. En kiellä etteikö ne vaikuttaisi meihin mitenkään. Kyllähän toiseen täytyy tuntea vetoa ja siihen vaikuttaa monet asiat, jotka ovat alitajuntaisia. Elämästä tulee rikkaampi mitä avoimempi on erilaisille asioille. Hyvää keskustelua on mukava aina käydä, mutta itse arvostan aitoutta ja rehellistä mielipiteiden vaihtoa ja sitähän tämä palsta ei ole. Koulussa menestyminen on varmasti monelle aiheuttanut kiusaamistakin, hikipinkona sitä voi helpostikin haluta varjoon. Toivottavasti se ei tee kenestäkään alisuoriutujaa koulussa, mikä vaara siinä on. Älykkyys kun ei todellakaan ole sitä kuinka vahvasti osaa käyttää kyynärpäitä ja taklata vastustajan kumoon. Myös herkkä ja arempi ihminen voi olla älykäs ja tämä liian usein unohdetaan jopa yltiöpäistä sosiaalisuutta, reippautta ja rohkeutta korostavassa, tasapäistävässä yhteiskunnassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkisin, että älykkyydestä itsestään ei tarvitse tehdä numeroa ja ylipäätään miettiä jotain listoja kumppaniehdokkaalle. En kiellä etteikö ne vaikuttaisi meihin mitenkään. Kyllähän toiseen täytyy tuntea vetoa ja siihen vaikuttaa monet asiat, jotka ovat alitajuntaisia. Elämästä tulee rikkaampi mitä avoimempi on erilaisille asioille. Hyvää keskustelua on mukava aina käydä, mutta itse arvostan aitoutta ja rehellistä mielipiteiden vaihtoa ja sitähän tämä palsta ei ole. Koulussa menestyminen on varmasti monelle aiheuttanut kiusaamistakin, hikipinkona sitä voi helpostikin haluta varjoon. Toivottavasti se ei tee kenestäkään alisuoriutujaa koulussa, mikä vaara siinä on. Älykkyys kun ei todellakaan ole sitä kuinka vahvasti osaa käyttää kyynärpäitä ja taklata vastustajan kumoon. Myös herkkä ja arempi ihminen voi olla älykäs ja tämä liian usein unohdetaan jopa yltiöpäistä sosiaalisuutta, reippautta ja rohkeutta korostavassa, tasapäistävässä yhteiskunnassa

        Sen kunpa ajattelet. Eivät sinun ajatuksesi minuun vaikuta.

        Olen edelleen todella pahoillani siitä törkeästä tavasta, jolla tässä ketjussa niin monet aloittajalle puhuivat. Kyllä huomaa, ettei täällä ainakaan tunneälyllä loista monikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkisin, että älykkyydestä itsestään ei tarvitse tehdä numeroa ja ylipäätään miettiä jotain listoja kumppaniehdokkaalle. En kiellä etteikö ne vaikuttaisi meihin mitenkään. Kyllähän toiseen täytyy tuntea vetoa ja siihen vaikuttaa monet asiat, jotka ovat alitajuntaisia. Elämästä tulee rikkaampi mitä avoimempi on erilaisille asioille. Hyvää keskustelua on mukava aina käydä, mutta itse arvostan aitoutta ja rehellistä mielipiteiden vaihtoa ja sitähän tämä palsta ei ole. Koulussa menestyminen on varmasti monelle aiheuttanut kiusaamistakin, hikipinkona sitä voi helpostikin haluta varjoon. Toivottavasti se ei tee kenestäkään alisuoriutujaa koulussa, mikä vaara siinä on. Älykkyys kun ei todellakaan ole sitä kuinka vahvasti osaa käyttää kyynärpäitä ja taklata vastustajan kumoon. Myös herkkä ja arempi ihminen voi olla älykäs ja tämä liian usein unohdetaan jopa yltiöpäistä sosiaalisuutta, reippautta ja rohkeutta korostavassa, tasapäistävässä yhteiskunnassa

        Eikö aloituksessa ollut kyse eri arvojen laatikoinnista merkittäviin, ei merkityksellisiin ja esteisiin? Minusta siinä ei puhua mitään kumppania koskevista listoista. Taisi sanoa myös ettei listan sijasta tutustuessa keskittyy läsnäoloon ja listat jää taka-alalle.

        Älykäs ei välttämättä ole hyvä koulussa tai hyvä koulussa ei välttämättä ole älykäs, vaikka jonkinnäköinen yhteys noilla on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö aloituksessa ollut kyse eri arvojen laatikoinnista merkittäviin, ei merkityksellisiin ja esteisiin? Minusta siinä ei puhua mitään kumppania koskevista listoista. Taisi sanoa myös ettei listan sijasta tutustuessa keskittyy läsnäoloon ja listat jää taka-alalle.

        Älykäs ei välttämättä ole hyvä koulussa tai hyvä koulussa ei välttämättä ole älykäs, vaikka jonkinnäköinen yhteys noilla on.

        No, voi hyvää päivää, eikö nuo laatikoinnit merkittäviin, ei niin merkittäviin ja merkityksettömiin tai mitä lie, ole juuri listauksia. Provoaminen ja jankkaus samoista asioista on nimenomaan tämän palstan antia. Ei kaikki toki. mutta suurin osa. Onko älykäs keskustelu mielestänne jankkaavaa, omiin ajatuksiin takertuvaa ja puolustelevaa ja lillukanvarsiin takertuvaa kuten tämä että ei oo listoja vaan laatikointia. Mun mielestä tärkeintä ei oo se puhuuko aina helkkarin hienosti ja sivistyneesti oikeilla termeillä ja mielellään kunnolla pönöttäen. Mielenkiintoisin keskustelu on ajatuksia vaihtavaa, näkökulmia avaavaa ja kaikista parasta, jos vielä oppii jotain uutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, voi hyvää päivää, eikö nuo laatikoinnit merkittäviin, ei niin merkittäviin ja merkityksettömiin tai mitä lie, ole juuri listauksia. Provoaminen ja jankkaus samoista asioista on nimenomaan tämän palstan antia. Ei kaikki toki. mutta suurin osa. Onko älykäs keskustelu mielestänne jankkaavaa, omiin ajatuksiin takertuvaa ja puolustelevaa ja lillukanvarsiin takertuvaa kuten tämä että ei oo listoja vaan laatikointia. Mun mielestä tärkeintä ei oo se puhuuko aina helkkarin hienosti ja sivistyneesti oikeilla termeillä ja mielellään kunnolla pönöttäen. Mielenkiintoisin keskustelu on ajatuksia vaihtavaa, näkökulmia avaavaa ja kaikista parasta, jos vielä oppii jotain uutta.

        Miksi sä sitten olet tässä ketjussa jankaamassa? Anna meidän jankata rauhassa ja keskustele sä jossain muussa ketjussa jotain järkevämpää.


    • Anonyymi

      Hulvatonta miten vain ja ainoastaan alykkyys oli koko ketjussa ainoa aihe, josta jengi veti kokonaisia hernepensaita nenäänsä. :D

      • Anonyymi

        Et oo tainnut lukea ulkonäköön keskittyviä tekstejä, sanoisin että niissä vedetään kyllä paljon pahemmin herneet nenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et oo tainnut lukea ulkonäköön keskittyviä tekstejä, sanoisin että niissä vedetään kyllä paljon pahemmin herneet nenään.

        Puhun tästä ketjusta.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      56
      3141
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      47
      2901
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2699
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      354
      1807
    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1094
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1081
    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      193
      961
    8. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      44
      819
    9. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      101
      812
    10. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      810
    Aihe