Kun on työpaikka

No niin. Nytkö sitä pitäisi sitten olla mustasukkainen jo työllekin? 🤣

Tottakai! Työ on ihmisen elämän tärkein sisältö ja määrittäjä. Työ menee kaiken edelle, puolison, lasten, suvun, kaverien, harrastusten, uskonnon ja isänmaankin. Kaiken edelle.

Ain laulain työtäs tee, mä joka päivä seittemäksi meen, hiiohei!

Maslowin tarvehierarkian mukaan ei mene. Rakkaudelliset tarpeet ovat korkeammalla kuin itsensä toteuttamisen tarpeet, joihin työ kuuluu. Helppo testata: menetätkö mieluummin läheisen perheenjäsenen vai työn?

No kyllä työ on tärkeä. Eikä usein terveessä suhteessa tarvitsekaan puolisoon verrata työtä...tai toisinpäin.

Ylrisellä tasolla ei tietenkään. Ei rakkaita ihmisiä ja työtä vertailla lainkaan samalla levelillä.

Vaan tietenkin yksittäisissä tilainteissa voi noinkin käydä ja minusta se on täysin ymmärrettävää. Jos nyt ajatellaan vaikka, että on tuo määräaikainen sopimus, joka on mahdollista vakinaistaa ja vaikka jokin määräaikainen projekti tmv. Itse kokisin mm. noissa tilanteissa ihan ok:ksi, että työ menisi tilapäisesti parisuhteen edelle. Kyllä minä ainakin jaksan jonkin aikaa olla paitsiossakin, jos sille on yhteisesti todetut hyvät syyt.

Ihanteellisinta elämä olisi silloin, jos eri asiat on tasapainossa: työ, perhe, läheiset ja vapaa-aikakin ja tietty terveys. Harvemmin kenenkään elämä on täydessä balanssissa, siksipä ei kannata kadehtia ketään.

Oma kulta taitaa toivoa himpun verran enemmän, että näin menee. Ei toivonut itselleen elätettävää. Noin niin kuin yleensä