Se ei ole enää salaisuus: katseiden kohtaamisesta... se tunne kun tuntuu, että toisen katse lävistää oman ja yltää aina syvälle sieluun asti...
Kirjautumaton palstalutka
Mistä rakkaus syntyy?
Anonyymi-ap
52
269
Vastaukset
Se syntyy siitä, kun sielu kohtaa sielun ja he tuntevat vetoa toisiinsa. Eikä se veto ole välttämättä aina seksuaalista, se voi olla samansieluisuutta. Toinen tuntuu omalta, tutulta, läheiseltä, rakkaalta...
Syvä katse auttaa, ja siirtämällä katsetta ”turvaan” rakastuminen ei onnistu. Mutta silti, pelkällä syvällä katsella ei rakastu. Muutakin pitää osua.
Täytyy osata rakastaa itseään ennen kuin voi rakastua. - Tavallisin syy sille, ettei ihminen uskalla heittäytyä rakkauteen on haavoittumisen pelko. Kun ihminen avaa toiselle sydämensä, voi se mennä rikki. Aidon minän suojaksi rakennetaan kuoria ja rooleja.
Tällainenkin ihminen voi silti syvästi kiintyä toiseen ihmiseen ja haluta tämän kanssa parisuhteeseen. Kun kumppani vain osaa tukea oikealla tavalla sen toisen rikkinäistä minää ja huonoa itsetuntoa, on suhteella jopa menestymisen mahdollisuus. Työtä se toki vaatii, kummaltakin.
Ja sitten jos ja kun parisuhde syystä tai toisesta päättyy, on se pelokkaampi ihminen entistä enemmän rikki.
Rakkautta on..- Anonyymi
Ei mietitä sitä loppumista
Alkamista - Anonyymi
"Ja sitten jos ja kun parisuhde syystä tai toisesta päättyy, on se pelokkaampi ihminen entistä enemmän rikki."
Tässäpä se tulikin se syy, miksi en uskalla päästää miestä lähelle. Olen ihan tarpeeksi pelokas jo. MaximiIIian kirjoitti:
.. Rakkautta on nakkien syöminen Kaunottaren ja Kulkurin tyyliin 🌭❤️
Ehkä sitäkin. Ellei malta spagetin verran imutella 😉
Anonyymi kirjoitti:
Ei mietitä sitä loppumista
AlkamistaTottakai, sorry!
Unohduin ajatuksiini, joten mentiin ohi aiheesta.Xena-183 kirjoitti:
Ehkä sitäkin. Ellei malta spagetin verran imutella 😉
Nakki on ruokaisampaa kuin spagetti ja huulet tulee vastaan nopeammin 🤤
- Anonyymi
MaximiIIian kirjoitti:
.. Rakkautta on nakkien syöminen Kaunottaren ja Kulkurin tyyliin 🌭❤️
Kai ne nyt lihapullia oli ja spagettia?
- Anonyymi
Ehkä se rakkaus syntyy ja syttyy räkäläbaarin miestenvessassa.
- Anonyymi
Hyvästä omppu tai raparperi piirakasta mut voi esim viennetta jäätelö puoliksi kahvin kera tai vaikka kalinka jogurtista ja sais naiselta vielä suukkoja siit äkkiä rakkaus lähtee
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Sä olet Välis luvattoman helppo…
Ai kuinka niin?
Tällä kertaahan hän oli sitä mieltä että rakkaus lähtee.
Ilmeisesti raparperipiirakka oli liian hapokasta.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Ai kuinka niin?
Tällä kertaahan hän oli sitä mieltä että rakkaus lähtee.
Ilmeisesti raparperipiirakka oli liian hapokasta.
-keinovaginamies-No nyt kun sanoit… noinhan tuossa lukee… 😂
- Anonyymi
Naiselle tarjottu runebergin torttua terästetty 40% rommilla.
Miehen omenamehulla.
- Anonyymi
Ei rakastumiseen pelkkä katse riitä. Kyllä siihen vaaditaan ajatusten saumatonta tanssia, sydämen samantahtisuutta ja sielujen suloista yhteen kietoutumista.
Katse voi silti olla pysäyttävä. Minulla on tuttavapiirissä eräs mies, jonka kanssa tapaamme harrastusten merkeissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Hän on naimisissa eikä välillämme ole mitään, mutta hänen katseensa on kuin kirkasvetinen lampi, johon tekee mieli sukeltaa. Hänen katseensa on niin intensiivinen ja lämmin, että tunnen kuin koko vartalo lämpenisi hänen katseestaan. Asiaa ei helpota se, että hän on todella mukava ja vaikka yritän vältellä häntä ihastukseni tiedostaen, niin hän tulee aina juttelemaan ja aina huomaan saman reaktion..- Anonyymi
Rakastellesasi katsemiehen kanssa tuijotatte syvälle sllmiin organismin tullessa.
Sieluja ei ole olemassa. Katsetta ei voi haistaa, maistaa tai kuulla. Se on aistimus silmässä, kaiketi verkkokalvolla, jonka tulkinta tehdään aivoissa. Rakkaus siis hyvin pienissä määrin riippuu mistään katseesta vaan valtaosin se on valmiina kokijansa mielessä: mielikuvituksessa ja odotuksissa, pelkästään vain odottamassa ehdot täyttävää katsetta.
- Anonyymi
Ketä ajattelit kun tämän kirjoitit? :) Tai mitä.
- Anonyymi
En ole koskaan kokenut rakkautta, joka olisi syntynyt noin. Tietenkin noita katseen hetkiä olen kokenut, mutta se rakkaus on silloin ollut jo syntynyt ja se on ollut edellytys sille, että tuo katse on ollut edes mahdollinen.
Minulle rakkaus syntyy hiipimällä, pikkuhiljaa ja lähes salakavalasti. Se alkaa syntyä, kun persoonallisuudet kohtaavat, kommunikaatio toimii ja toisen seurassa on vain helppo olla. Se syntyy siitä, kun tuntuu, että toisen vain tuntee ja häntä ymmärtää ja hän ymmärtää. Se syntyy kun toisen silmiin on helppo katsoa ja hänelle on helppo puhua. Sitten jonain päivänä sitä vaan huomaakin, että sitä toista on ikävä ja hänen tapaamistaan odottaa ja aamulla kun tietää näkevänsä toisen, sitä vaan hymyilee ja päivä alkaa vääjäämättä hyvin. Sitten sitä tajuaa, että himpura nyt taitaakin olla kyse vähän muustakin, kuin että se toinen on ihan kiva ja mukava.Tämä on totta! Itse en ainakaan kovin helposti annan katsoa kovin syvälle silmiin. Haen katsetta, mutta silti helposti katsoo muualle kun katse alkaa syvenemään. Kun joku katsoo syvälle sisään, ja itse antaa sen tapahtua, parhaimmillaan katse voi olla lähes orgastinen kokemus, henkinen rakastelu. Dopamiinit ryöppyää valtoimenaan ja koko luu maailma katoaa ympäriltä. En uskoisi jos en olisi muutamia vuosia sitten kokenut. Tavallinen katse ei siihen samaan tietenkään yllä.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Tämä on totta! Itse en ainakaan kovin helposti annan katsoa kovin syvälle silmiin. Haen katsetta, mutta silti helposti katsoo muualle kun katse alkaa syvenemään. Kun joku katsoo syvälle sisään, ja itse antaa sen tapahtua, parhaimmillaan katse voi olla lähes orgastinen kokemus, henkinen rakastelu. Dopamiinit ryöppyää valtoimenaan ja koko luu maailma katoaa ympäriltä. En uskoisi jos en olisi muutamia vuosia sitten kokenut. Tavallinen katse ei siihen samaan tietenkään yllä.
Juu, sitten kun tuo tunne on syntynyt, niin sitten tuollainen katse on mahdollinen. Noin ainakin minulle.
Minä katselen kyllä suht helposti silmiin, mutta olen myös sellainen, että rikon sitä katseen intensiteettiä, jos se on liikaa. Tosin minun on aina ollut helppo katsella jo ennen ihastumista ja rakastumista sellaisten silmiin, joihin ylipäänsä voin ihastua tai rakastua. Jos mä koen katseen olevan liikaa, niin se karkottaa sen ihastumisen ja rakastumisen mahdollisuuden. mä koen sen olevan jotain persoonassa ja persoonallisuudessa, että samankaltaisen silmiin on helppo katsoa. Itseä kovasti intensiivisemmän silmiin katsominen tuntuu ikävältä ja sitten taas itseä kovasti rauhallisempi väistää katsetta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, sitten kun tuo tunne on syntynyt, niin sitten tuollainen katse on mahdollinen. Noin ainakin minulle.
Minä katselen kyllä suht helposti silmiin, mutta olen myös sellainen, että rikon sitä katseen intensiteettiä, jos se on liikaa. Tosin minun on aina ollut helppo katsella jo ennen ihastumista ja rakastumista sellaisten silmiin, joihin ylipäänsä voin ihastua tai rakastua. Jos mä koen katseen olevan liikaa, niin se karkottaa sen ihastumisen ja rakastumisen mahdollisuuden. mä koen sen olevan jotain persoonassa ja persoonallisuudessa, että samankaltaisen silmiin on helppo katsoa. Itseä kovasti intensiivisemmän silmiin katsominen tuntuu ikävältä ja sitten taas itseä kovasti rauhallisempi väistää katsetta.Lisään vielä, että mä en tiedä millä sanoin kuvat tuota intensiivisyyttä tai rauhallisuutta. Joku temperamenttiin liittyvä juttu se on, vilkkautta, nopeutta, intensiivisyyttä tai jotain sellaista. Sellainen tietty luonteen rytmi, joka joko osuu yksiin tai ei osu.
Anonyymi kirjoitti:
Juu, sitten kun tuo tunne on syntynyt, niin sitten tuollainen katse on mahdollinen. Noin ainakin minulle.
Minä katselen kyllä suht helposti silmiin, mutta olen myös sellainen, että rikon sitä katseen intensiteettiä, jos se on liikaa. Tosin minun on aina ollut helppo katsella jo ennen ihastumista ja rakastumista sellaisten silmiin, joihin ylipäänsä voin ihastua tai rakastua. Jos mä koen katseen olevan liikaa, niin se karkottaa sen ihastumisen ja rakastumisen mahdollisuuden. mä koen sen olevan jotain persoonassa ja persoonallisuudessa, että samankaltaisen silmiin on helppo katsoa. Itseä kovasti intensiivisemmän silmiin katsominen tuntuu ikävältä ja sitten taas itseä kovasti rauhallisempi väistää katsetta.Itselläni ensimmäinen katse tuli tilanteessa, jolloin en oikeastaan ollut tajunnut olevani ihastunut ennen kuin…. Mies oli kyllä sanoittanut pitävänsä minusta muuten, esim. sanomalla, että tunnut jotenkin niin tutulta, ihan kuin olisit omaa perhettä yms. Luulen, että se yksi katse oli ihan tietoisesti tehty. Olimme molemmat töissä illalla toimistolla kahdestaan, ja istuin koneen ääressä omasta kuplassani. Hän tuli viereen, vähän liian lähelle ehkä 0.3-0.5m alkoi puhua, havahduin, käänsin katseen häntä kohti ja sitten menikin ”ikuisuus” ilman sanoja. Henki ei meinannut kulkea ja sydän pomppi kahta sataa. Olin yrittänyt sitä ennen kieltää itselleni tunteeni (syystä), mutta sen jälkeen oli pakko myöntää, että ei perkskeles miten tässä nyt näin kävi.
Itseään intensiivisemmän silmiin katsominen ei tunnu ikävältä itsestäni, ellei sitten toista koe ahdistelijana. Siitä kuitenkin hätkähtää ja sen ei anna jatkua kovin pitkään ainakaan ekalla kerralla. Silmiin katsominen on itselle ihan normaalia vuorovaikutusta, intensiteetti ja syvyys on se mikä tekee sen erilaiseksi.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Itselläni ensimmäinen katse tuli tilanteessa, jolloin en oikeastaan ollut tajunnut olevani ihastunut ennen kuin…. Mies oli kyllä sanoittanut pitävänsä minusta muuten, esim. sanomalla, että tunnut jotenkin niin tutulta, ihan kuin olisit omaa perhettä yms. Luulen, että se yksi katse oli ihan tietoisesti tehty. Olimme molemmat töissä illalla toimistolla kahdestaan, ja istuin koneen ääressä omasta kuplassani. Hän tuli viereen, vähän liian lähelle ehkä 0.3-0.5m alkoi puhua, havahduin, käänsin katseen häntä kohti ja sitten menikin ”ikuisuus” ilman sanoja. Henki ei meinannut kulkea ja sydän pomppi kahta sataa. Olin yrittänyt sitä ennen kieltää itselleni tunteeni (syystä), mutta sen jälkeen oli pakko myöntää, että ei perkskeles miten tässä nyt näin kävi.
Itseään intensiivisemmän silmiin katsominen ei tunnu ikävältä itsestäni, ellei sitten toista koe ahdistelijana. Siitä kuitenkin hätkähtää ja sen ei anna jatkua kovin pitkään ainakaan ekalla kerralla. Silmiin katsominen on itselle ihan normaalia vuorovaikutusta, intensiteetti ja syvyys on se mikä tekee sen erilaiseksi.Kuten tuossa ekassani sanoin, niin minä en ole tuollaista kokenut. Enkä rehellisesti sanoen usko sen edes olevan minun luonteellani mahdollista. Mä en vaan toimi niin ja minun mieleni ei toimi niin.
Kuten sanottu, niin minusta intensiivisemmän silmiin katseleminen on suorastaan äärimmäisen epämiellyttävää. Mä liennyttelen sitä tunnettani jatkuvasti, jos minun on jostain syystä pakko silmiin katsella. En mä sitä mitenkään hätkähdä, vaan se on epämiellyttävää. Tuntuu kuin "paistaisi särkeä" sellaista hiton tuijotuskilpailua, äärimmäisen epämiellyttävää. Sen taas olen huomannut, että moni väistää myös minun katsettani ja yleensä he ovat sellaisia selvästi minua rauhallisempia tyypejä. Anonyymi kirjoitti:
Kuten tuossa ekassani sanoin, niin minä en ole tuollaista kokenut. Enkä rehellisesti sanoen usko sen edes olevan minun luonteellani mahdollista. Mä en vaan toimi niin ja minun mieleni ei toimi niin.
Kuten sanottu, niin minusta intensiivisemmän silmiin katseleminen on suorastaan äärimmäisen epämiellyttävää. Mä liennyttelen sitä tunnettani jatkuvasti, jos minun on jostain syystä pakko silmiin katsella. En mä sitä mitenkään hätkähdä, vaan se on epämiellyttävää. Tuntuu kuin "paistaisi särkeä" sellaista hiton tuijotuskilpailua, äärimmäisen epämiellyttävää. Sen taas olen huomannut, että moni väistää myös minun katsettani ja yleensä he ovat sellaisia selvästi minua rauhallisempia tyypejä.Meitä on erilaisia, ja se on rikkaus. En minäkään ollut kokenut tuollaista ennen, enkä olisi uskonut sen olevan mahdollista ennen kuin koin. Aiemmin olin katsonut noin vain rakkaudesta rakastellessa eli suhteen alkamisen jälkeen.
Emme koskaan aloittaneet suhdetta tuon herran kanssa (syystä), mutta niitä katseita kertyi varmaan muutama tunti ja välillä ei edes niin salassa. 😳- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuten tuossa ekassani sanoin, niin minä en ole tuollaista kokenut. Enkä rehellisesti sanoen usko sen edes olevan minun luonteellani mahdollista. Mä en vaan toimi niin ja minun mieleni ei toimi niin.
Kuten sanottu, niin minusta intensiivisemmän silmiin katseleminen on suorastaan äärimmäisen epämiellyttävää. Mä liennyttelen sitä tunnettani jatkuvasti, jos minun on jostain syystä pakko silmiin katsella. En mä sitä mitenkään hätkähdä, vaan se on epämiellyttävää. Tuntuu kuin "paistaisi särkeä" sellaista hiton tuijotuskilpailua, äärimmäisen epämiellyttävää. Sen taas olen huomannut, että moni väistää myös minun katsettani ja yleensä he ovat sellaisia selvästi minua rauhallisempia tyypejä.Lisään vielä, että mä muistan, että mun isäni puhui mulle jo lapsena, että mä olen sellainen haaveilija, jonka pitää ensiksi itse tajuta, että haluan jotakin, ennen kun sitä on mitään järkeä mulle tyrkyttää. Tuo nyt ei tietenkään ihastumisiin liittynyt, vaan ihan kaikkeen mahdolliseen. Mä olen monet monituiset kerrat kuullut kavereiltani, että en kuulemma näe, vaikka mies vilkkuvaloa silmiini näyttäisi, jos en ole itse jo kiinnostunut. Enhän mä tajua edes treffipyyntöä treffipyynnöksi, jos ei sitä erikseen alleviivata.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Meitä on erilaisia, ja se on rikkaus. En minäkään ollut kokenut tuollaista ennen, enkä olisi uskonut sen olevan mahdollista ennen kuin koin. Aiemmin olin katsonut noin vain rakkaudesta rakastellessa eli suhteen alkamisen jälkeen.
Emme koskaan aloittaneet suhdetta tuon herran kanssa (syystä), mutta niitä katseita kertyi varmaan muutama tunti ja välillä ei edes niin salassa. 😳Niin, meitä on niin kovin erilaisia. Mä olen ehkä hitaasti lämpeävä, mutta toisaalta taas sitten myös hyvin hitaasti jäähtyvä ja jos jotain haluan ja se on saavutettavissani niin hyvin nopea käänteissäni. Esimerkiksi kaikki mun parisuhteeni ovat olleet käytännössä sellaisia, että on pyörähdetty kulkemaan samaan suuntaan ja sitten onkin käytännössä jo asuttu yhdessä täysin ilman mitään tapailuja tai seurusteluja. Tai jos tänään päätän, että vaihdan alla, niin olen viimeistään eni viikolla jo uudessa koulussa. 🤣
Anonyymi kirjoitti:
Niin, meitä on niin kovin erilaisia. Mä olen ehkä hitaasti lämpeävä, mutta toisaalta taas sitten myös hyvin hitaasti jäähtyvä ja jos jotain haluan ja se on saavutettavissani niin hyvin nopea käänteissäni. Esimerkiksi kaikki mun parisuhteeni ovat olleet käytännössä sellaisia, että on pyörähdetty kulkemaan samaan suuntaan ja sitten onkin käytännössä jo asuttu yhdessä täysin ilman mitään tapailuja tai seurusteluja. Tai jos tänään päätän, että vaihdan alla, niin olen viimeistään eni viikolla jo uudessa koulussa. 🤣
Olet tosiaan vauhdikas! Onko päätökset olleet aina oikeita kun myöhemmin arvioit objektiivisesti.
Itse olen tehnyt isoja päätöksiä intuition varassa muussa elämässä, mutta harkiten itse ensin 0.5v sisäisesti. Vaikka lähdin hyvästä vakkarityöstä vuoden määräaikaiselle opiskelemaan (sain edelleen palkkaa, mutta tonnin vöhemmän kuin ennen). Moni pyöritteli päätään, mutta jälkikäteen ajatellen päätös oli hyvä.
Parisuhteissa en ole vielä osannut intuitioon luottaa ja rakastuessa intuitio helposti hämärtyy vaaleanpunaisilla laseilla, sinisilmäisyydellä ja uskolla hyvään. Ainoat tilanteet missä olen ehkä vähän intuitioon nojannut, on ollut tilanteet missä on tunnettu jo pitkään ennen kasvavia tunteita. Vaikka kuinka tunteet tuntuisi isolta ja intuitio liputtaisi vihreää, on vaikea kuvitella että muuttaisin samantien tutustumisesta yhteen. Nyt en tekisi sitä lasten takia (kotona ei voi olla aina eri setä eri viikolla eikä edes puolen vuoden välein), mutta en olisi tehnyt sitä edes ennen lapsia. Haluan itse taas tutustua rauhassa ennen yhteisasumista enkä näe yhteisasumista edes pakollisena asiana välttämättä.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olet tosiaan vauhdikas! Onko päätökset olleet aina oikeita kun myöhemmin arvioit objektiivisesti.
Itse olen tehnyt isoja päätöksiä intuition varassa muussa elämässä, mutta harkiten itse ensin 0.5v sisäisesti. Vaikka lähdin hyvästä vakkarityöstä vuoden määräaikaiselle opiskelemaan (sain edelleen palkkaa, mutta tonnin vöhemmän kuin ennen). Moni pyöritteli päätään, mutta jälkikäteen ajatellen päätös oli hyvä.
Parisuhteissa en ole vielä osannut intuitioon luottaa ja rakastuessa intuitio helposti hämärtyy vaaleanpunaisilla laseilla, sinisilmäisyydellä ja uskolla hyvään. Ainoat tilanteet missä olen ehkä vähän intuitioon nojannut, on ollut tilanteet missä on tunnettu jo pitkään ennen kasvavia tunteita. Vaikka kuinka tunteet tuntuisi isolta ja intuitio liputtaisi vihreää, on vaikea kuvitella että muuttaisin samantien tutustumisesta yhteen. Nyt en tekisi sitä lasten takia (kotona ei voi olla aina eri setä eri viikolla eikä edes puolen vuoden välein), mutta en olisi tehnyt sitä edes ennen lapsia. Haluan itse taas tutustua rauhassa ennen yhteisasumista enkä näe yhteisasumista edes pakollisena asiana välttämättä.Kyllä ne oikeita ovat olleet. Nuo vaikuttavat usein ulkopuolisen silmiin nopeilta, mutta eiväthän ne todellisuudessa ole. Jos vaikka olen mielessäni pohtinut työni mielekkyyttä pari vuotta ja sitten löydän sen mitä haluan ja haut ovat auki ja saan paikankin suitsait, niin näyttäähän se ulospäin äkkinäiseltä, mutta minulle sitä edelsi se pari vuotta.
Ja juuri noin miten sanoit. Aina on tunnettu kyllä pidemmän aikaa ennen, mutta mitään suhdetta ei ole ollut, eikä oikeastaan edes niitä tunteita. Mä tosiaan lämpenen hitaasti ja saatan vaikka kymmenen vuoden jälkeen yhtäkkiä alkaa nähdä toisen eri valossa. Tilanteet vaihtuvat, ihmiset eroavat, ihmiset muuttuvat ja jossain kohtaa "tähdet ovatkin kohdallaan". Sitten kun niin on käynyt, niin en mä enää ole odottanut kauempaa ja vaikka ne parisuhteet eivät olekaan kestäneet loppuikää, niin ne ovat olleet hyviä suhteita. - Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olet tosiaan vauhdikas! Onko päätökset olleet aina oikeita kun myöhemmin arvioit objektiivisesti.
Itse olen tehnyt isoja päätöksiä intuition varassa muussa elämässä, mutta harkiten itse ensin 0.5v sisäisesti. Vaikka lähdin hyvästä vakkarityöstä vuoden määräaikaiselle opiskelemaan (sain edelleen palkkaa, mutta tonnin vöhemmän kuin ennen). Moni pyöritteli päätään, mutta jälkikäteen ajatellen päätös oli hyvä.
Parisuhteissa en ole vielä osannut intuitioon luottaa ja rakastuessa intuitio helposti hämärtyy vaaleanpunaisilla laseilla, sinisilmäisyydellä ja uskolla hyvään. Ainoat tilanteet missä olen ehkä vähän intuitioon nojannut, on ollut tilanteet missä on tunnettu jo pitkään ennen kasvavia tunteita. Vaikka kuinka tunteet tuntuisi isolta ja intuitio liputtaisi vihreää, on vaikea kuvitella että muuttaisin samantien tutustumisesta yhteen. Nyt en tekisi sitä lasten takia (kotona ei voi olla aina eri setä eri viikolla eikä edes puolen vuoden välein), mutta en olisi tehnyt sitä edes ennen lapsia. Haluan itse taas tutustua rauhassa ennen yhteisasumista enkä näe yhteisasumista edes pakollisena asiana välttämättä.Ja juu, tajuan kyllä, että se näyttää ulospäin umpihulluta, että mies, jota en käytännössä ollut koskaan fyysisesti tavannut, tulee kylään ja jää sille tielleen kymmeneksi vuodeksi asumaan. No todellisuudessa olin tuntenut hänet jo yli kuusi vuotta ja ollut tekemisissä melkein joka päivä ja parhaimmillaan tuntitolkulla ja ennen sitä tapaamista ollut puolivuotta livekontaktissa videon tai äänen kautta oikeastaan kaiken vapaa-ajan. Että joo, kenet nyt sitten tuntee ja ketä ei. Sekin on vähän suhteellista.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ne oikeita ovat olleet. Nuo vaikuttavat usein ulkopuolisen silmiin nopeilta, mutta eiväthän ne todellisuudessa ole. Jos vaikka olen mielessäni pohtinut työni mielekkyyttä pari vuotta ja sitten löydän sen mitä haluan ja haut ovat auki ja saan paikankin suitsait, niin näyttäähän se ulospäin äkkinäiseltä, mutta minulle sitä edelsi se pari vuotta.
Ja juuri noin miten sanoit. Aina on tunnettu kyllä pidemmän aikaa ennen, mutta mitään suhdetta ei ole ollut, eikä oikeastaan edes niitä tunteita. Mä tosiaan lämpenen hitaasti ja saatan vaikka kymmenen vuoden jälkeen yhtäkkiä alkaa nähdä toisen eri valossa. Tilanteet vaihtuvat, ihmiset eroavat, ihmiset muuttuvat ja jossain kohtaa "tähdet ovatkin kohdallaan". Sitten kun niin on käynyt, niin en mä enää ole odottanut kauempaa ja vaikka ne parisuhteet eivät olekaan kestäneet loppuikää, niin ne ovat olleet hyviä suhteita.Tuon sisäisen pohdinnan ja sen jälkeen ulkoisen toimimisen nopeasti ymmärrän oikein hyvin. Siinä olen samanlainen. Joskus asioita pohtii vain itsekseen, joskus puolison (kun on sellainen) tai läheisten ystävien kanssa.
Myös nopeat käänteet parisuhteessa ymmärtää helpommin jos ihminen on ennalta tuttu. Silloin isoja yllätyksiä tuskin tulee.
- Anonyymi
Se on ton rakkauden syntyvyys vähän erikoinen juttu. Syntyy yksilöllisesti, toisille herkemmin ja toiset saattaa synnyttää kymmeniä ja taas kymmeniä "lapsukaisia", eli jotain sen tapaista. Ei se rakkaus kyllä katseesta synny, hedelmöittyä voi. Vaatii kyllä katselmusta sinne silmien taa ja rintakehän liepeille, siellähän sen asuntokin on.
- Anonyymi
Tänään joku mies rynni perään ruokakaupassa. Käännyin katsomaan häneen ja hänen tiukkaa ilmettä. Mietin, oliko se jotenkin ehkä vihainen, tutkiva kuitenkin. Mies oli melko roteva, tumma ja urheilullinen. Pienen ihmettelyn jälkeen jatkoimme matkaa ja varoimme (ehkä molemmat) törmäämästä toisiimme enää uudestaan.
Olisi ollut jännä tietää, mitä se oli ja ketä muistin:) - Anonyymi
Jumalasta.
- Anonyymi
Munaa pilluun ja siitä se rakkaus alkaa.
- Anonyymi
Ei se siitä ala :) Näyttääkö se sinusta siltä. Ympäriinsä hässit muijia ja joku niistä vahingossa jopa rakastuu ja ottaa pari kertaa yhteyttä? Eivät ole tainneet kovin hyvin kestää vai mitä? :)
Näin minäkin haluan uskoa, että katseiden kohtaamisesta se syttyy, jos syttyy. Ei jokaisen kohdalla kuitenkaan niin tapahdu. Vain se tietyn ihmisen kohdatessa. :)
- Anonyymi
Sinä oletkin niin ihana 😍
- Anonyymi
Nkaivatulle kirjoitti:
Niin sinäkin olet. 😍
Ui jui. uhhuh :)
- Anonyymi
Tai sitten siihen, kun toista oppii pikkuhiljaa tuntemaan. Tämän tapoja, kuinka suhtautuu asioihin. Katsekokemukseen en oikein usko. Tai ei vain ole sitä kautta toiminut.
- Anonyymi
Katsekontakti taitaa olla kommunikoinnin ensimmäisiä vaiheita. On sitten kyse rakkaudesta, ystävyydestä tai jostain muusta. Ehkä se joillain on rakastumisen alku mutta ihan noin simppeliä se ei taida yleensä olla.
- Anonyymi
Joku hormonitoiminnan häiriöhän se on. Tilapäinen ja ohimenevä.
Mutta se, että miten ne kenenkin hormonit joutuvat epätasapainoon, niin siihen on varmaan miljoonia erilaisia syitä :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Täällä pulistaan katseesta, ei muuten paljon katsetta erota, kun on voimakkaasti likinäköinen, ei erota naisen pupillien liikkeitä....
- Anonyymi
Rakkaus syntyy himosta. Kun ihmisellä on himo, hän alkaa katselemaan vastakkaisen sukupuolen edustajia sillä silmällä. Kun sattuu niin sopivasti että ihmisen katsellessa myös vastakkaisen sukupuolen edustaja potee himoa ja myöskin katselee, niin rakkaus syntyy kun heidän himokkaat katseensa kohtaavat.
Joo täytyy kulkea tuolla aina leuka rintaan vasten, mielellään nopea tervehdys jos on sellainen paikka/tilanne ja katse maahan😅myönnän että sellainen pitkä intensiivinen tuijotus mikä menee jotenkin "syvälle" saa outoja aikaan 😄 toisaalta jos juttelen tuttujen kanssa, niin tulee siinä samalla katsottua silmiin eikä se hetkauta. Toki silloin se katse on myös ihan erilainen. Niissä katseissa on eroa, että onko millainen. Kerran kävi niin, en tiedä mikä vastapuolelle tuli kun juteltiin ja näin, niin äkkiä käänsi pään pois ja sen jälkeen oli vähän kiusaantuneen oloinen ja jäi toistelemaan vaan sitä yhtä sanaa, kunnes taas hetken päästä jatkoi normaalisti juttelua, ehkä katsoin liian pitkään silmiin, ilman, että katsoin muualle välillä tms ja pitäs muistaa, että myös joitain se häiritsee 😊 ollaan ihan hyvän päivän tuttuja vain. Itselläjoidenkin katse myös menee ihon alle sillä tavalla, että ei oikein tunnu kivalta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nuorille miehille kasvavat nyt naisten sormet
Nuorten miesten feminiinisyys lisääntyy myös tässä suhteessa https://yle.fi/a/74-201038692743020- 521701
- 351473
- 401388
Asumistuen leikkaukset alkavat näkyä
Tamperelaisia häädetään kodeistaan nyt kiihtyvällä tahdilla. Asunnottomuus lisääntyy. https://www.aamulehti.fi/tampere1781156Mies Jos kertoisit jonkun vinkin
Jonka vain me tiedämme ja tunnistamme, niin tiedän että yhteydenottoni olisi toivottu. Muuten en voi ottaa yhteyttä enää841044- 81021
Emännälle eliksiiriä
Mitä sitä pitäsi emännällä syötteä, että se joskus laskisi housusa muullonni kuin vessassa ja saonassa käyvessä?21985- 59945
Olet kiinnostava
Haluisin kuulla sinusta kaiken, sinun elämän historiasi. Voisin oikeasti olla vain ystäväkin. Koen, että meillä on jok66930