SYVÄJOHTAMISOPPI ON MÄDÄTTÄNYT ARMEIJAN!

Anonyymi-ap

Armeijamme aikaisempi koulutuskulttuuri perustui paljolti jääkärien aikanaan Saksasta tuomaan Preussilaiseen kuriin ja järjestykseen. 2000- luvun alussa konsultti Vesa Nissisen harhainen syväjohtamisoppi alkoi vallata alaa. Nykyisellään vasemmistoliberaalia, curling tyylistä oppia käsketään suoraan sanottuna ”ruskeakielisen” kenraalikuntamme johdosta noudattamaan koulutuksessa.
Aina kun syväjohtamista kritisoidaan, vastapuoli vaikenee itse aiheesta ja esittää narratiivin siitä, että kritisoijat haluaisivat simputuskulttuuri armeijaan. Historiallisessa perspektiivissä maamme itsenäistymisen aikaan koulutus oli hyvin pitkälti venäläistyylistä simputtavaa toimintaa. Jääkärien saapuessa 1918 muut suomalaiset upseerit ihmettelivät sitä, että he eivät simputtaneet vaikka vaativat ehdotonta tottelevaisuutta, järjestystä ja kuria.
Tässä lyhyessä blogissa otan katsauksen yksittäisen alikersantin näkökulmasta. Juuri AUK:sta valmistunut, noin 20v ryhmänjohtaja saa vastuulleen suoraan siviilistä, eri taustoista tulleita 18-22v miehiä. Samoin kuin alokkaiden taustat, myös heidän asennoitumisensa ja motivaationsa vaihtelevat. Syväjohtamisopin johdosta simputusta/simputussyytteitä pelkäävä kantahenkilökunta on poistanut käytännössä varusmiesjohtajilta kaikki valtaoikeudet. Alokkaat kyllä huomaavat nopeasti tämän ja se asettaa ryhmänjohtajan vaikeaan välikäteen kantahenkilökunnalta tulevien vaateiden ja olemattomien valtaoikeuksien takia niiden toteuttamisen hankaluuden suhteen. Armeija on nykyään yksi iso ”aikuisten lastentarha”. Komppanjatasolla luonnollisesti vielä on eroja, koska kaikki vanhakantaiset upseerit eivät ole vielä poistuneet/savustettu ulos.
Alku perustuu muodolliseen, arvomerkkeihin perustuvaan arvovaltaan. Olisi mielenkiintoista miten ”syväjohtamisen isä” Nissinen ällyllisesti stimuloisi ja inspiroivasti motivoisi 20v alikersanttina niskuroivia ja ryhmänjohtajalle tahallista haittaa tekeviä alokkaita. Siviilimaailmasta armeijaan tulevien on ensimmäisenä opittava, että mies jolla on kaksi kulmarautaa kauluksessa omaa heihin käskyvallan. Jos he eivät tottele siitä koituu rangaistus. Nykyisellään jo sana alikersanttien rangaistusoikeudesta saa kenraalikuntamme ”laskemaan vaippoihinsa”!
On absurdi ajatus, että kaikista olisi sodan koviin olosuhteisiin. Näin ollen on tervettä, että 10-15% alokkaista siirretään peruskoulutuskauden aikana siviiliin tai muihin, kuin taistelevien joukkojen tehtäviin.
Peruskoulutuskaudella alokkaat oppivat ennen tottelemaan alikersanttiaan ja ”jyvät seuloituivat akanoista”. Tämä luo pohjan todelliselle johtamiselle. Jääkärit ovat oppineet tottelemaan ryhmänjohtajaansa, mutta ovat myös ensimmäisen kahden kuukauden aikana huomanneet johtajansa ammattitaitoiseksi ja alaisistaan huolta pitäväksi henkilöksi. Tällöin arvomerkkeihin perustuva, muodollinen arvovalta alkaa siirtyä sivummalle ja korvaantuu vapaaehtoisella tottelevaisuudella. Edellä mainittuun on kuitenkin mahdotonta päästä ilman alun muodollista käskyvaltaa.
Ihanteellinen tilanne on se, että ryhmä tuntee muodostuvansa taistelutovereista joihin myös ryhmänjohtaja luonnollisena osana lukeutuu. Teltassa iltaisin puhutaan ”niitä näitä”, mutta kun alikersantti käskee, häntä totellaan välittömästi.
Nykyisellään ryhmänjohtaja ei monissa paikoissa saa edes vetää huonosti tehtyä punkkaa alas vaan hänen on kirjoitettava sängylle kehoituslappu punkan paremmasta sijaamisesta. Edellä mainittu on vain esimerkki kurin totaalisesta loppumisesta, joten syväjohtajien on turha kritisoida kirjoitustani sillä argumentilla, että päämielenkiintoni olisi vain sisäjärjestyksessä ja punkkien särmyydessä. On kuitenkin muistettava sodan todellisuus. Jos nykyiset miehet ovat mukamas niin herkkiä, että he kokevat suunnatonta mielipahaa punkan ”räjäyttämisestä” ja tämän välttämiseksi ryhmänjohtajan on ”silkkihansikkain” kirjoitettava lappu sängyn paremmasta sijaamisesta, ajatelkaa kun mahdollisesti tulevaisuudessa vihollisen konekkivääri tulittaa täyttä sarjaa 100 metrin päässä, millä alikersantti saa kyseiset mielensäpahoittajat, joilla tilanteessa on jo housut märkinä ja itku silmässä ryömimään käsikranaatin kanssa tuhoamaan kk- pesäkettä?!
Tilanne on vakava. Syväjohtamisen oppineet, sotakouluihin hakeutujat valmistuvat nykyään ammattiinsa koulutettuina pelkäämään selkeiden käskyjen antamista, kuria ja järjestystä. Kun viimeiset vanhakantaiset ammattisotilaat poistuvat, tulee se olemaan armeijamme loppu sellaisena kuin armeija yleisesti mielletään. Ongelma tiedostetaan, mutta siitä pakotetaan vaikenemaan armeijan propagandakoneiston syytäessä valheita taistelukykymme hyvyydestä.
Alikersantit, kokelaat, jääkärit, kantahenkilökunta; kirjoittakaa vapaasti näkemyksiänne ja mielellään kokemusperusteisia esimerkkejä syväjohtamisen aiheuttamista vakavista ongelmista. ”Syväjohtajat” älkää vaivaantuko, olette joko oman edun ajajia tai johtamispelkoon aivopestyjä uhreja. Tulevaisuuden historia tulee tuomitsemaan kenraalikuntamme ikuiseen häpeään!

11

524

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Nyt tuli Natoarmeija, ei mikään jytky.

      • Anonyymi

        😋😍😋😍😋😍😋😍😋

        🍑 ­­­N­­y­­­m­­f­­o­­m­­­a­­­a­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17872301Z

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi

      Ketään ei kiinnosta vajakkiulinasi, tautinen nylkynrutku.

      • Anonyymi

        Eikö blogin kirjoittajan näin epäasiallinen nimittely tulisi olla jo sääntöjen vastaista!


    • Anonyymi

      Nyt eletään Naton aikaa ja sivareissa on Suomen selkänranka!

    • Anonyymi

      Mitä on syväjohtaminen?
      Kysyy PorPr 80-luvulla käynyt. Silloin kapiaisissa oli vielä juoppohulluja.

    • Anonyymi

      Aika on ajanut asevelvollisuuden ohi.

      Parasta, että armeijaan menee vain ne, jotka haluaa leikkiä pyssyleikkejä ja sotaa. Armeija ei ole ajattelijoille.

      • Anonyymi

        Olin armeijassa 60-luvun puolivälin paikkeilla. Pomona oli jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen. Intin koulutus = sisäpalveluhommat olivat paljolti "antaa vahingon kiertää"-tyyppistä: Alokkaina kontattiin sänkyjen alla ja kiipeiltiin niiden päällä ryhmänjohtajien käskystä, koska läheinen joki tulvi ja vihollispommikoneiden vuoksi suojauduttiin sänkyjen alle.
        Myöhemmin, aliupseerikoulun jälkeen ryhmänjohtajina toimimme opitulla tavalla.
        Ulkona sulkeisharjoitukset olivat olennainen osa, koska siinä alokkaat saatiin säntäilemään ja törmäilemään, ja oppimaan, että kun jotakin kysytään huutamalla, niin siihan vastataan huutamalla vielä kovemmin.
        Simputus oli kielletty, mutta sitä harjoitettiin, tietenkin. Esim Ruk:sta maitojunalla palanneet juipit, joissa ei ollut mitään sotilaaksi sopivaa, vain lukion oppimäärä, paljutettiin välittömästi ensimmäisenä yönä, etteivat luulisi, että pari viikkoa Haminassa olisi tehnyt heistä tavallista ryhmyriä jalomman olion. Uinti autettuna ja pyjama päällä pesupaljussa auttoi muutaman päivän upseerikoulutusta saaneen kollin hahmottamaan asioiden oikeat suhteet.
        Pääosa kantahenkilökunnasta asui varuskunnan lähialueella ja harrasti pääosin kerhoilla käymistä. Kuulemma ottivat joskus kuppiakin.
        Paikallisen Rauk:n johtaja alennettiin kapteenista yliluutnantiksi vappuryyppäjäisten jälkeen tappelun aloittamisen vuoksi, ja ylennettin seuraavana itsenäisyyspäivänä takaisin kapteeniksi. Kuulimme, että asia toistui vuosittain. Kyseisellä kipparilla oli oma kenttävuode toimistossaan, koska siihen oli kerholta lyhyempi matka kuin kotiin.
        Elettiin aikaa, jolloin intistä ei päässyt luikkimaan muuten, kuin vakavien psyykisten oireiden vuoksi. Kutsunnoissa oli jo karsittu fyysisesti sopimattomat, eli jos puuttui käsi tai jalka, tai oli sokea tai kuuro. Ja yksi asiahan oli täysin varmaa: Homoja ei Suomen armeijassa silloin ollut. Kuulin, että ne kaikki olivat Ruotsissa.
        Poikani oli asepalveluksessa 90-luvulla, tyttärenpoikani pari vuotta sitten, ja me kaikki perheen "äijät" olemme samaa mieltä siitä, että varsinaisen sotilaskoulutukseen olisi riittänyt varsin hyvin puoli vuotta, mutta pidempi aika opetti ja auttoi ymmärtämään sen, että kaikki ihmiset ovat eriaisia, ja pidempi armeijakoulutus auttaa hyväksymään sen.
        Sen kaikki olemme oppineet, ettei sotaa kannata ihannoida, mutta jos joku hyökkää maahamme tai alkaa pommittaa siviilikohteitamme niin silloin on puolustauduttava ja pyydettävä apua muiltakin, jotta hyökkäävä roisto saataisiin hallintaan ja käräjille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olin armeijassa 60-luvun puolivälin paikkeilla. Pomona oli jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen. Intin koulutus = sisäpalveluhommat olivat paljolti "antaa vahingon kiertää"-tyyppistä: Alokkaina kontattiin sänkyjen alla ja kiipeiltiin niiden päällä ryhmänjohtajien käskystä, koska läheinen joki tulvi ja vihollispommikoneiden vuoksi suojauduttiin sänkyjen alle.
        Myöhemmin, aliupseerikoulun jälkeen ryhmänjohtajina toimimme opitulla tavalla.
        Ulkona sulkeisharjoitukset olivat olennainen osa, koska siinä alokkaat saatiin säntäilemään ja törmäilemään, ja oppimaan, että kun jotakin kysytään huutamalla, niin siihan vastataan huutamalla vielä kovemmin.
        Simputus oli kielletty, mutta sitä harjoitettiin, tietenkin. Esim Ruk:sta maitojunalla palanneet juipit, joissa ei ollut mitään sotilaaksi sopivaa, vain lukion oppimäärä, paljutettiin välittömästi ensimmäisenä yönä, etteivat luulisi, että pari viikkoa Haminassa olisi tehnyt heistä tavallista ryhmyriä jalomman olion. Uinti autettuna ja pyjama päällä pesupaljussa auttoi muutaman päivän upseerikoulutusta saaneen kollin hahmottamaan asioiden oikeat suhteet.
        Pääosa kantahenkilökunnasta asui varuskunnan lähialueella ja harrasti pääosin kerhoilla käymistä. Kuulemma ottivat joskus kuppiakin.
        Paikallisen Rauk:n johtaja alennettiin kapteenista yliluutnantiksi vappuryyppäjäisten jälkeen tappelun aloittamisen vuoksi, ja ylennettin seuraavana itsenäisyyspäivänä takaisin kapteeniksi. Kuulimme, että asia toistui vuosittain. Kyseisellä kipparilla oli oma kenttävuode toimistossaan, koska siihen oli kerholta lyhyempi matka kuin kotiin.
        Elettiin aikaa, jolloin intistä ei päässyt luikkimaan muuten, kuin vakavien psyykisten oireiden vuoksi. Kutsunnoissa oli jo karsittu fyysisesti sopimattomat, eli jos puuttui käsi tai jalka, tai oli sokea tai kuuro. Ja yksi asiahan oli täysin varmaa: Homoja ei Suomen armeijassa silloin ollut. Kuulin, että ne kaikki olivat Ruotsissa.
        Poikani oli asepalveluksessa 90-luvulla, tyttärenpoikani pari vuotta sitten, ja me kaikki perheen "äijät" olemme samaa mieltä siitä, että varsinaisen sotilaskoulutukseen olisi riittänyt varsin hyvin puoli vuotta, mutta pidempi aika opetti ja auttoi ymmärtämään sen, että kaikki ihmiset ovat eriaisia, ja pidempi armeijakoulutus auttaa hyväksymään sen.
        Sen kaikki olemme oppineet, ettei sotaa kannata ihannoida, mutta jos joku hyökkää maahamme tai alkaa pommittaa siviilikohteitamme niin silloin on puolustauduttava ja pyydettävä apua muiltakin, jotta hyökkäävä roisto saataisiin hallintaan ja käräjille.

        Tuo 60-lukulainen meininki oli mätää saastaa ja jokainen simputuksen hyväksyvä pitää tappaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo 60-lukulainen meininki oli mätää saastaa ja jokainen simputuksen hyväksyvä pitää tappaa.

        Milloin olet syntynyt, ja miksi et ole ollut armeijassa, tappamisen kannattaja?


    • Anonyymi

      Nykyinen sodankäynti vaatii aivoja eikä marssimista konekivääri ja tykkitulta vastaan, ja miten niillä preussilaisilla lopuksi meni ?

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      193
      4384
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      240
      2375
    3. 133
      1657
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1351
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      181
      1127
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      80
      1066
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1064
    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      57
      1000
    9. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1000
    10. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      71
      985
    Aihe