SYVÄJOHTAMISOPPI ON MÄDÄTTÄNYT ARMEIJAN!

Anonyymi-ap

Armeijamme aikaisempi koulutuskulttuuri perustui paljolti jääkärien aikanaan Saksasta tuomaan Preussilaiseen kuriin ja järjestykseen. 2000- luvun alussa konsultti Vesa Nissisen harhainen syväjohtamisoppi alkoi vallata alaa. Nykyisellään vasemmistoliberaalia, curling tyylistä oppia käsketään suoraan sanottuna ”ruskeakielisen” kenraalikuntamme johdosta noudattamaan koulutuksessa.
Aina kun syväjohtamista kritisoidaan, vastapuoli vaikenee itse aiheesta ja esittää narratiivin siitä, että kritisoijat haluaisivat simputuskulttuuri armeijaan. Historiallisessa perspektiivissä maamme itsenäistymisen aikaan koulutus oli hyvin pitkälti venäläistyylistä simputtavaa toimintaa. Jääkärien saapuessa 1918 muut suomalaiset upseerit ihmettelivät sitä, että he eivät simputtaneet vaikka vaativat ehdotonta tottelevaisuutta, järjestystä ja kuria.
Tässä lyhyessä blogissa otan katsauksen yksittäisen alikersantin näkökulmasta. Juuri AUK:sta valmistunut, noin 20v ryhmänjohtaja saa vastuulleen suoraan siviilistä, eri taustoista tulleita 18-22v miehiä. Samoin kuin alokkaiden taustat, myös heidän asennoitumisensa ja motivaationsa vaihtelevat. Syväjohtamisopin johdosta simputusta/simputussyytteitä pelkäävä kantahenkilökunta on poistanut käytännössä varusmiesjohtajilta kaikki valtaoikeudet. Alokkaat kyllä huomaavat nopeasti tämän ja se asettaa ryhmänjohtajan vaikeaan välikäteen kantahenkilökunnalta tulevien vaateiden ja olemattomien valtaoikeuksien takia niiden toteuttamisen hankaluuden suhteen. Armeija on nykyään yksi iso ”aikuisten lastentarha”. Komppanjatasolla luonnollisesti vielä on eroja, koska kaikki vanhakantaiset upseerit eivät ole vielä poistuneet/savustettu ulos.
Alku perustuu muodolliseen, arvomerkkeihin perustuvaan arvovaltaan. Olisi mielenkiintoista miten ”syväjohtamisen isä” Nissinen ällyllisesti stimuloisi ja inspiroivasti motivoisi 20v alikersanttina niskuroivia ja ryhmänjohtajalle tahallista haittaa tekeviä alokkaita. Siviilimaailmasta armeijaan tulevien on ensimmäisenä opittava, että mies jolla on kaksi kulmarautaa kauluksessa omaa heihin käskyvallan. Jos he eivät tottele siitä koituu rangaistus. Nykyisellään jo sana alikersanttien rangaistusoikeudesta saa kenraalikuntamme ”laskemaan vaippoihinsa”!
On absurdi ajatus, että kaikista olisi sodan koviin olosuhteisiin. Näin ollen on tervettä, että 10-15% alokkaista siirretään peruskoulutuskauden aikana siviiliin tai muihin, kuin taistelevien joukkojen tehtäviin.
Peruskoulutuskaudella alokkaat oppivat ennen tottelemaan alikersanttiaan ja ”jyvät seuloituivat akanoista”. Tämä luo pohjan todelliselle johtamiselle. Jääkärit ovat oppineet tottelemaan ryhmänjohtajaansa, mutta ovat myös ensimmäisen kahden kuukauden aikana huomanneet johtajansa ammattitaitoiseksi ja alaisistaan huolta pitäväksi henkilöksi. Tällöin arvomerkkeihin perustuva, muodollinen arvovalta alkaa siirtyä sivummalle ja korvaantuu vapaaehtoisella tottelevaisuudella. Edellä mainittuun on kuitenkin mahdotonta päästä ilman alun muodollista käskyvaltaa.
Ihanteellinen tilanne on se, että ryhmä tuntee muodostuvansa taistelutovereista joihin myös ryhmänjohtaja luonnollisena osana lukeutuu. Teltassa iltaisin puhutaan ”niitä näitä”, mutta kun alikersantti käskee, häntä totellaan välittömästi.
Nykyisellään ryhmänjohtaja ei monissa paikoissa saa edes vetää huonosti tehtyä punkkaa alas vaan hänen on kirjoitettava sängylle kehoituslappu punkan paremmasta sijaamisesta. Edellä mainittu on vain esimerkki kurin totaalisesta loppumisesta, joten syväjohtajien on turha kritisoida kirjoitustani sillä argumentilla, että päämielenkiintoni olisi vain sisäjärjestyksessä ja punkkien särmyydessä. On kuitenkin muistettava sodan todellisuus. Jos nykyiset miehet ovat mukamas niin herkkiä, että he kokevat suunnatonta mielipahaa punkan ”räjäyttämisestä” ja tämän välttämiseksi ryhmänjohtajan on ”silkkihansikkain” kirjoitettava lappu sängyn paremmasta sijaamisesta, ajatelkaa kun mahdollisesti tulevaisuudessa vihollisen konekkivääri tulittaa täyttä sarjaa 100 metrin päässä, millä alikersantti saa kyseiset mielensäpahoittajat, joilla tilanteessa on jo housut märkinä ja itku silmässä ryömimään käsikranaatin kanssa tuhoamaan kk- pesäkettä?!
Tilanne on vakava. Syväjohtamisen oppineet, sotakouluihin hakeutujat valmistuvat nykyään ammattiinsa koulutettuina pelkäämään selkeiden käskyjen antamista, kuria ja järjestystä. Kun viimeiset vanhakantaiset ammattisotilaat poistuvat, tulee se olemaan armeijamme loppu sellaisena kuin armeija yleisesti mielletään. Ongelma tiedostetaan, mutta siitä pakotetaan vaikenemaan armeijan propagandakoneiston syytäessä valheita taistelukykymme hyvyydestä.
Alikersantit, kokelaat, jääkärit, kantahenkilökunta; kirjoittakaa vapaasti näkemyksiänne ja mielellään kokemusperusteisia esimerkkejä syväjohtamisen aiheuttamista vakavista ongelmista. ”Syväjohtajat” älkää vaivaantuko, olette joko oman edun ajajia tai johtamispelkoon aivopestyjä uhreja. Tulevaisuuden historia tulee tuomitsemaan kenraalikuntamme ikuiseen häpeään!

11

563

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Nyt tuli Natoarmeija, ei mikään jytky.

      • Anonyymi

        😋😍😋😍😋😍😋😍😋

        🍑 ­­­N­­y­­­m­­f­­o­­m­­­a­­­a­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17872301Z

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi

      Ketään ei kiinnosta vajakkiulinasi, tautinen nylkynrutku.

      • Anonyymi

        Eikö blogin kirjoittajan näin epäasiallinen nimittely tulisi olla jo sääntöjen vastaista!


    • Anonyymi

      Nyt eletään Naton aikaa ja sivareissa on Suomen selkänranka!

    • Anonyymi

      Mitä on syväjohtaminen?
      Kysyy PorPr 80-luvulla käynyt. Silloin kapiaisissa oli vielä juoppohulluja.

    • Anonyymi

      Aika on ajanut asevelvollisuuden ohi.

      Parasta, että armeijaan menee vain ne, jotka haluaa leikkiä pyssyleikkejä ja sotaa. Armeija ei ole ajattelijoille.

      • Anonyymi

        Olin armeijassa 60-luvun puolivälin paikkeilla. Pomona oli jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen. Intin koulutus = sisäpalveluhommat olivat paljolti "antaa vahingon kiertää"-tyyppistä: Alokkaina kontattiin sänkyjen alla ja kiipeiltiin niiden päällä ryhmänjohtajien käskystä, koska läheinen joki tulvi ja vihollispommikoneiden vuoksi suojauduttiin sänkyjen alle.
        Myöhemmin, aliupseerikoulun jälkeen ryhmänjohtajina toimimme opitulla tavalla.
        Ulkona sulkeisharjoitukset olivat olennainen osa, koska siinä alokkaat saatiin säntäilemään ja törmäilemään, ja oppimaan, että kun jotakin kysytään huutamalla, niin siihan vastataan huutamalla vielä kovemmin.
        Simputus oli kielletty, mutta sitä harjoitettiin, tietenkin. Esim Ruk:sta maitojunalla palanneet juipit, joissa ei ollut mitään sotilaaksi sopivaa, vain lukion oppimäärä, paljutettiin välittömästi ensimmäisenä yönä, etteivat luulisi, että pari viikkoa Haminassa olisi tehnyt heistä tavallista ryhmyriä jalomman olion. Uinti autettuna ja pyjama päällä pesupaljussa auttoi muutaman päivän upseerikoulutusta saaneen kollin hahmottamaan asioiden oikeat suhteet.
        Pääosa kantahenkilökunnasta asui varuskunnan lähialueella ja harrasti pääosin kerhoilla käymistä. Kuulemma ottivat joskus kuppiakin.
        Paikallisen Rauk:n johtaja alennettiin kapteenista yliluutnantiksi vappuryyppäjäisten jälkeen tappelun aloittamisen vuoksi, ja ylennettin seuraavana itsenäisyyspäivänä takaisin kapteeniksi. Kuulimme, että asia toistui vuosittain. Kyseisellä kipparilla oli oma kenttävuode toimistossaan, koska siihen oli kerholta lyhyempi matka kuin kotiin.
        Elettiin aikaa, jolloin intistä ei päässyt luikkimaan muuten, kuin vakavien psyykisten oireiden vuoksi. Kutsunnoissa oli jo karsittu fyysisesti sopimattomat, eli jos puuttui käsi tai jalka, tai oli sokea tai kuuro. Ja yksi asiahan oli täysin varmaa: Homoja ei Suomen armeijassa silloin ollut. Kuulin, että ne kaikki olivat Ruotsissa.
        Poikani oli asepalveluksessa 90-luvulla, tyttärenpoikani pari vuotta sitten, ja me kaikki perheen "äijät" olemme samaa mieltä siitä, että varsinaisen sotilaskoulutukseen olisi riittänyt varsin hyvin puoli vuotta, mutta pidempi aika opetti ja auttoi ymmärtämään sen, että kaikki ihmiset ovat eriaisia, ja pidempi armeijakoulutus auttaa hyväksymään sen.
        Sen kaikki olemme oppineet, ettei sotaa kannata ihannoida, mutta jos joku hyökkää maahamme tai alkaa pommittaa siviilikohteitamme niin silloin on puolustauduttava ja pyydettävä apua muiltakin, jotta hyökkäävä roisto saataisiin hallintaan ja käräjille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olin armeijassa 60-luvun puolivälin paikkeilla. Pomona oli jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen. Intin koulutus = sisäpalveluhommat olivat paljolti "antaa vahingon kiertää"-tyyppistä: Alokkaina kontattiin sänkyjen alla ja kiipeiltiin niiden päällä ryhmänjohtajien käskystä, koska läheinen joki tulvi ja vihollispommikoneiden vuoksi suojauduttiin sänkyjen alle.
        Myöhemmin, aliupseerikoulun jälkeen ryhmänjohtajina toimimme opitulla tavalla.
        Ulkona sulkeisharjoitukset olivat olennainen osa, koska siinä alokkaat saatiin säntäilemään ja törmäilemään, ja oppimaan, että kun jotakin kysytään huutamalla, niin siihan vastataan huutamalla vielä kovemmin.
        Simputus oli kielletty, mutta sitä harjoitettiin, tietenkin. Esim Ruk:sta maitojunalla palanneet juipit, joissa ei ollut mitään sotilaaksi sopivaa, vain lukion oppimäärä, paljutettiin välittömästi ensimmäisenä yönä, etteivat luulisi, että pari viikkoa Haminassa olisi tehnyt heistä tavallista ryhmyriä jalomman olion. Uinti autettuna ja pyjama päällä pesupaljussa auttoi muutaman päivän upseerikoulutusta saaneen kollin hahmottamaan asioiden oikeat suhteet.
        Pääosa kantahenkilökunnasta asui varuskunnan lähialueella ja harrasti pääosin kerhoilla käymistä. Kuulemma ottivat joskus kuppiakin.
        Paikallisen Rauk:n johtaja alennettiin kapteenista yliluutnantiksi vappuryyppäjäisten jälkeen tappelun aloittamisen vuoksi, ja ylennettin seuraavana itsenäisyyspäivänä takaisin kapteeniksi. Kuulimme, että asia toistui vuosittain. Kyseisellä kipparilla oli oma kenttävuode toimistossaan, koska siihen oli kerholta lyhyempi matka kuin kotiin.
        Elettiin aikaa, jolloin intistä ei päässyt luikkimaan muuten, kuin vakavien psyykisten oireiden vuoksi. Kutsunnoissa oli jo karsittu fyysisesti sopimattomat, eli jos puuttui käsi tai jalka, tai oli sokea tai kuuro. Ja yksi asiahan oli täysin varmaa: Homoja ei Suomen armeijassa silloin ollut. Kuulin, että ne kaikki olivat Ruotsissa.
        Poikani oli asepalveluksessa 90-luvulla, tyttärenpoikani pari vuotta sitten, ja me kaikki perheen "äijät" olemme samaa mieltä siitä, että varsinaisen sotilaskoulutukseen olisi riittänyt varsin hyvin puoli vuotta, mutta pidempi aika opetti ja auttoi ymmärtämään sen, että kaikki ihmiset ovat eriaisia, ja pidempi armeijakoulutus auttaa hyväksymään sen.
        Sen kaikki olemme oppineet, ettei sotaa kannata ihannoida, mutta jos joku hyökkää maahamme tai alkaa pommittaa siviilikohteitamme niin silloin on puolustauduttava ja pyydettävä apua muiltakin, jotta hyökkäävä roisto saataisiin hallintaan ja käräjille.

        Tuo 60-lukulainen meininki oli mätää saastaa ja jokainen simputuksen hyväksyvä pitää tappaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo 60-lukulainen meininki oli mätää saastaa ja jokainen simputuksen hyväksyvä pitää tappaa.

        Milloin olet syntynyt, ja miksi et ole ollut armeijassa, tappamisen kannattaja?


    • Anonyymi

      Nykyinen sodankäynti vaatii aivoja eikä marssimista konekivääri ja tykkitulta vastaan, ja miten niillä preussilaisilla lopuksi meni ?

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä kaivatussasi

      Oikein häiritsee?
      Ikävä
      146
      1970
    2. Stubb kävi pelaamassa golfia Trumpin kanssa Floridassa

      Presidentit tapasivat aamiaisella, pelasivat kierroksen golfia ja lounastivat yhdessä. Vierailu oli luonteeltaan epävir
      Maailman menoa
      302
      1165
    3. Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?

      Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.
      Ikävä
      83
      981
    4. Minä tiedän sen

      Sinun ei tarvitse nainen sitä sanoa, minä tiedän jo sen.
      Ikävä
      35
      888
    5. Minkä kultakimpaleen

      Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik
      Ikävä
      31
      829
    6. Hitto että tekis

      Mieli saada sua
      Ikävä
      53
      799
    7. Joustoasuminen , kyykyttämistä vai ihan vaan mielenvikaisuutta?

      https://yle.fi/a/74-20149669 Kun asumistukia leikataan joittenkin sääntöjen mukaan,olis pakko muuttaa halvempaan. Mutta
      Maailman menoa
      18
      756
    8. Mitä tekisit jos näkisit täällä viestin joka on varmasti sulle

      Olisit siitä 100% varma.
      Ikävä
      71
      754
    9. Ikävä on häntä

      Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos
      Ikävä
      56
      709
    10. Onko kaivattusi

      Työelämässä vai ei? Jo on niin mitä ajattelet hänen ammatistaan? Jos ei ole niin haittaako se sinua?
      Ikävä
      44
      701
    Aihe