En ole viikkoon kosketellut siviilipuhelintani "sillä tavalla", olen vain vilkaissut etteivät porukat ole soitelleet. Kokonaisen viikon tuo kapistus on ollut äänettömällä ja olen tyynesti sivuuttanut havaitsemani muutamat puhelut, tekstarit, meilit ja ne satakunta WA-viestiä. Ei kiinnosta, en halua olla sillä tavalla sosiaalinen nyt.
Palstailu on eräänlaista sosiaalisuutta ja töissä saa olla varsin mukavasti sosiaalinen, se on riittänyt. Ne molemmat ovat sopivan reippaastietäällä todellisesta henkilökohtaisuudesta, niin sehän passaa. Ja siinä mielessä hölökohtainen puhelin on edellisiin verrattuna huomattavan intiimi ja hävyttömän henkilökohtainen, sen parissa äheltää ihmisiä jotka ihan oikeasti tuntevat minua, jopa minut. Yöks, ei nyt jaksa.
Mutta ehkä tuo viikko riittää, huomenna voisi aktivoitua vastailemaan ihmisille. Toisaalta kaikki läheiset tietävät, että jos olen viikon pari hiljaa, se ei ole mikään juttu. Jopa lähettyville päässeet tietävät sen, hyväksyvät tai eivät, se ei minua kiinnosta. Sen sijaan läheisyyden kehällä kiertävät eivät yleensä sitä ymmärrä edes sanoin kerrottuna, heille se on ihmeellistä, huolestuttavaa ja pelottavaakin, mikä taasen saattaa aiheuttaa puheluyritysten tulvia. Toinen yöks.
Ei mulla muuta, kunhan nyt tässä puntaroin asioita ja ihmettelin peilissä näkyvän hyypiön mielenliikkeitä.
Pieni pöllähdys yksin olemisesta sen itsensä vuoksi
98
701
Vastaukset
Kuka se nyt siellä leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. Vastaat vaan, että kaikki hyvin rakas äityliini, ei tarvitse olla huolissaan. Ja sitten voit olla rauhassa ihmiskontakteilta.
Ei siitä ole kyse, eihän mua nyt kukaan varsinaisesti edes tavoittele, vaan lähinnä höpöttelee.
En vain koe olevani tilivelvollinen muille kuin hiukan vanhemmilleni, tai oikeammin vanhemmistani, niin jos olen viikon pari hiljaa, sen ei pitäisi mainittavammin vaikuttaa kenenkään henkiseen hyvinvointiin. Porukat on vähän eri juttu, tietty, kun vanhempi ihminen voi löytää ittensä lasaretista letkuissa yllättäen, niin pikkasen tarttee olla kartalla.
Ja porukat... No ne ei hätkähdä vaikka olisin kuukauden hiljaa 😂randombypasser kirjoitti:
Ei siitä ole kyse, eihän mua nyt kukaan varsinaisesti edes tavoittele, vaan lähinnä höpöttelee.
En vain koe olevani tilivelvollinen muille kuin hiukan vanhemmilleni, tai oikeammin vanhemmistani, niin jos olen viikon pari hiljaa, sen ei pitäisi mainittavammin vaikuttaa kenenkään henkiseen hyvinvointiin. Porukat on vähän eri juttu, tietty, kun vanhempi ihminen voi löytää ittensä lasaretista letkuissa yllättäen, niin pikkasen tarttee olla kartalla.
Ja porukat... No ne ei hätkähdä vaikka olisin kuukauden hiljaa 😂Hyvä. Mietin ettei äiti raukka ole sydän syrjällään huolesta :)
Palstakamu kirjoitti:
Hyvä. Mietin ettei äiti raukka ole sydän syrjällään huolesta :)
Onneksi muori ei ihan pienestä hätkähdä, tuntee nulikkansa 😁
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Onneksi muori ei ihan pienestä hätkähdä, tuntee nulikkansa 😁
Muorisi ei ole enää nuori.. mitä tahansa voi tapahtua ja hän soittaa ihan asiastakin, ja sitten et vastaa 🤔
Tuosta tulikin mieleen, kun yksi ystävämies ei vastannut äitinsä soittoon - veljensä vastasi, tilasi ambulanssin, mutta matkalla sairaalaan äiti kuoli. Ystävämies meni nukkumaan, ei vastannut veljelleenkään.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Muorisi ei ole enää nuori.. mitä tahansa voi tapahtua ja hän soittaa ihan asiastakin, ja sitten et vastaa 🤔
Tuosta tulikin mieleen, kun yksi ystävämies ei vastannut äitinsä soittoon - veljensä vastasi, tilasi ambulanssin, mutta matkalla sairaalaan äiti kuoli. Ystävämies meni nukkumaan, ei vastannut veljelleenkään.
- SheenaMitä tahansa voi sattua minä tahansa hetkenä kenelle tahansa, tuo on sinulta aika huono vertaus.
No muori on samoilla linjoilla kanssani, kuolo korjaa kun sen aika on ja jos silloin ei jotakuta saa kiinni, niin sillä on tarkoituksensa, no hard feelings ja nähdään jossain tuolla puolen. Ps., muista hoitaa perunkirjoitukset.
Ei meidän suvussa ole kukaan koskaan pahemmin miettinyt moisia, eikä tule miettimäänkään. Porukkaa on kuollut, sitten hoidetaan hoidettavat asiat kuntoon ja itketään kun sille jää aikaa, jos sattuu itkettämään.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Mitä tahansa voi sattua minä tahansa hetkenä kenelle tahansa, tuo on sinulta aika huono vertaus.
No muori on samoilla linjoilla kanssani, kuolo korjaa kun sen aika on ja jos silloin ei jotakuta saa kiinni, niin sillä on tarkoituksensa, no hard feelings ja nähdään jossain tuolla puolen. Ps., muista hoitaa perunkirjoitukset.
Ei meidän suvussa ole kukaan koskaan pahemmin miettinyt moisia, eikä tule miettimäänkään. Porukkaa on kuollut, sitten hoidetaan hoidettavat asiat kuntoon ja itketään kun sille jää aikaa, jos sattuu itkettämään.Huono? Siksi että ottaa ystävällisesti läheiset huomioon? Jaa.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Huono? Siksi että ottaa ystävällisesti läheiset huomioon? Jaa.
- SheenaVertauksesi oli huono, aivan yksiselitteisesti. Poimit kaikista mahdollisista tilanteista sen karkeasti ottaen läheisimmän sekä huomattavan epätodenäköisen vaihtoehdon ja teet johtopäätöksesi, oikeastaan yleistyksesi sen perusteella. Sama kuin käyttäisi loton 7 oikein tulosta vertauskuvana kaikille mahdollisille lottotuloksille. Sanon uudelleen, nimenomaan vertauksesi on huono.
Minä myös pidän aina kännykkäni äänettömällä... Kuitenkin vilkuilen sitä usein, niin näen että viestiä on tullut jne... Se kapistus kilkattaisi kaiken aikaa, jos äänet olisi päällä. Kaikki wa ryhmien viestit äänettömille yms. Maailma tunkee informaatiotulvaa muutenkin joka tuutista ihan liikaa. Uutisiakaan ei ole jaksanut enää seurata läheskään joka päivä. Ei vaan kiinnosta. Haluan olla omassa kuplassani.
Kappas, hengenheimolainen 😁
Ite en kyllä vilkuile sitä kuin muutaman kerran päivässä, se riittää hyvin, näkee tuliko vanhempien alueen sairaalasta soittoa että jompikumpi vanhus vetelee viimeisiään tai jotain muuta jänskää. Mutta vaikka vanhukset lasarettiin päätyisikin, niin ei se ole parin tunnin päälle vaikken heti tietoa saisikaan, ei minusta ole niissä asioissa hyötyä, hoitohenklökuntaa siinä akuutisti kaivataan.
Sitten on toisia aikoja, jaksaa olla itse WA-tykki, tuuppaa kaikki paskimmat jaetut meemit joka toiselle kontaktilleen ja muuta höpöä.
Mutta nyt ei jaksa, tarttee saada hiljaisuutta, nimenomaan hiljaisuutta, sitä että lähistön äänettömyys alkaa soimaan korvissa. Ja kyllä se tottavie jo soikin.randombypasser kirjoitti:
Kappas, hengenheimolainen 😁
Ite en kyllä vilkuile sitä kuin muutaman kerran päivässä, se riittää hyvin, näkee tuliko vanhempien alueen sairaalasta soittoa että jompikumpi vanhus vetelee viimeisiään tai jotain muuta jänskää. Mutta vaikka vanhukset lasarettiin päätyisikin, niin ei se ole parin tunnin päälle vaikken heti tietoa saisikaan, ei minusta ole niissä asioissa hyötyä, hoitohenklökuntaa siinä akuutisti kaivataan.
Sitten on toisia aikoja, jaksaa olla itse WA-tykki, tuuppaa kaikki paskimmat jaetut meemit joka toiselle kontaktilleen ja muuta höpöä.
Mutta nyt ei jaksa, tarttee saada hiljaisuutta, nimenomaan hiljaisuutta, sitä että lähistön äänettömyys alkaa soimaan korvissa. Ja kyllä se tottavie jo soikin.Suosittelen metsäretkiä, tietenkin tutuilla poluilla, ettei eksy.
- Anonyymi
Aika paksua puppua mutta menkööt
mustasusi kirjoitti:
Suosittelen metsäretkiä, tietenkin tutuilla poluilla, ettei eksy.
Nyt ei ole niiden aika, se tulee myöhemmin. Enkä mä niin ole huolissani, en ole vielä ikinä mettään eksynyt, kaupunkeihin kyllä 😂
- Anonyymi
miten mä vaistosin suden viestistä pientä valituksen poikasta.
Anonyymi kirjoitti:
miten mä vaistosin suden viestistä pientä valituksen poikasta.
No Suden kommentti oli kasa visuaalisia merkkejä pieniin jonoihin aseteltuina, niin tottahan niille voi keksiä monenlaisiakin merkityksiä, jokainen omien mieltymyksiensä mukaisesti ja täysin vapaasti vieläpä.
randombypasser kirjoitti:
No Suden kommentti oli kasa visuaalisia merkkejä pieniin jonoihin aseteltuina, niin tottahan niille voi keksiä monenlaisiakin merkityksiä, jokainen omien mieltymyksiensä mukaisesti ja täysin vapaasti vieläpä.
Täällä on tiettyjä henkilöitä, jotka näkevät minut huonossa valossa aina. Ihan sama mihin järjestykseen näitä merkkejä asettelen, niin kun se on minulta, se on automaattisesti valittamista, ja huonoa. Kaikki positiivinen ohitetaan suvereenisti, jos se on minulta. Koska olen heidän mielestään ihan läpimätä paske.
mustasusi kirjoitti:
Täällä on tiettyjä henkilöitä, jotka näkevät minut huonossa valossa aina. Ihan sama mihin järjestykseen näitä merkkejä asettelen, niin kun se on minulta, se on automaattisesti valittamista, ja huonoa. Kaikki positiivinen ohitetaan suvereenisti, jos se on minulta. Koska olen heidän mielestään ihan läpimätä paske.
Juu, olen kyllä huomannut ja siihen tuolla kommentillani viittasinkin, jokainen saa ja voi ihan itse valita millaisia merkityksiä niille merkeille ja merkkijonoille kulloinkin haluaa antaa. Mutta eipä niistä kannata välittää, vaikka välillä ne alkaakin kiristämään muttereita.
- Anonyymi
Ymmärrän tunteen. tänään jätin vastaamatta puheluun kun tiesin että se olisi semmoisen tunnin luultavasti parin tunnin jaarittelu, ei vaan huvittanut. Palsta on siitä hyvä että tänne ei tarvitse olla vastavuoroinen jos ei halua. Viikko on ihan hyvä. Mulla oli kerran puhelin sillä tavalla rikki että itse voin soittaa mutta siihen ei saanut mitään yhteyttä, meniköhän ainakin kuukausi niin että oli soittajille ilmoittanut että numeroon ei saa yhteyttä. Pitäisi oikeastaan olla vähän loukkaantunut kun vasta sen semmoisen kuukauden jälkeen soittelivat lähiomaiset työpaikalle että onkohan sitä siellä näkynyt vai pitäisiköhän alkaa olemaan huolissaan :D
-harmiseikirj- Jos itse olisin vastaamatta puhelimeen vaikka useampaan päivään, jopa useampaan viikkoon, niin johan isä ja mummo hätääntyisivät tai ainakin mummo. Muutama päivä menee, että en soita vaikka mummolle tai mummo mulle, isälle nyt voin olla soittamatta pariinkin viikkoon, kun ei isäkään soita mulle kovin useesti. Mutta jos tuon ekaks mainitun ajanjakson sisällä isä ja/tai mummo yrittäisivät soittaa mulle enkä vastais, niin ei tiedä, vaikka poliisikin olis pian mun oven takana.
Juu, eri ihmisillä se menee eri tavoilla. Olen jo sen parikymmentä vuotta totuttanut läheisimpiä siihen, että jos olen viikon pari tavoittamattomissa, niin se on tavallista. Ystävätkin pääosin ovat tottuneet siihen, että jos viestittelee, niin vastaan kun sille päälle satun, mutta jos on oikeasti tärkeää asiaa, niin kannattaa soittaa, parikin kertaa, niin ymmärrän että asiansa on heille tärkeä ja kyllä mä siihen reagoin.
- Anonyymi
131edäwqjd
En taitaisi osata olla noin pitkään ilman kännykkää, vaikka hyvää se varmaan tekisikin. On kuitenkin paljon viestejä, joihin on vastattava kohtuullisen nopeasti esim lapsen harrastuksiin liittyvät.
Jollen minä vastaisi viikkoon kenellekään, niin minun ei kyllä annettaisi olla rauhassa. Viesteilen esim siskojen kanssa käytännössä päivittäin ja viimeistään he hälyttäisivät jonkun tarkistamaan olenko elossa. Sellaista päivää en muista, kun ei olisi jostain tullut viestiä. Tänään viestejä on tullut lapsen harrasteryhmästä, kimppakyytiryhmästä, ystäväporukan ryhmästä, siskoryhmästä sekä ystävältäni, jonka kanssa piti mennä treenaamaan ja vanhalta työkaverilta, jonka kanssa sovittiin kahvit. Aika tavallinen whatsapp-päivä siis.No tottahan lapset tai puoliso on sellaisia, että on liki mahdoton olla kännykkälakossa. Mutta jos noita tahoja ei ole elämässä, niin sitten tie on auki miltei mille vaan.
Kyllähän noita viestejä tulee joka päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta näin yksineläjänä ne on vain viestejä, niihin reagoimisen odotusarvo on luokkaa alkaen jokunen päivä. Jos on tärkeää asiaa, sopii soittaa, soitolla on ihan eri tavalla painoarvoa.randombypasser kirjoitti:
No tottahan lapset tai puoliso on sellaisia, että on liki mahdoton olla kännykkälakossa. Mutta jos noita tahoja ei ole elämässä, niin sitten tie on auki miltei mille vaan.
Kyllähän noita viestejä tulee joka päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta näin yksineläjänä ne on vain viestejä, niihin reagoimisen odotusarvo on luokkaa alkaen jokunen päivä. Jos on tärkeää asiaa, sopii soittaa, soitolla on ihan eri tavalla painoarvoa.Oma vaikutuksensa on tietenkin yksilön tavalla toimia yhteydenottojen suhteen. Jos jollekin on tavallista, ettei vastaa viikkoon, niin kaikki tietävät sen eivätkä vedä heti hernettä nenään tai siten maalaile kauhukuvia seinälle. Minä vastailen suht nopeasti aina kaikille, niin minulle viikon tauko olisi poikkeuksellista, mutta jollekin, kuten sinulle, se saattaa toimia, kun lähipiiri tietää sinun tapasi.
Tunnistan kyllä sen itsessäni, että olen liikaa tavoitettavissa. Olin esim tunnin äänimaljarentouksessa hetki sitten. Puhelin oli pois päältä eikä minua näin ollen saanut kiinni. Mietin vähän väliä, että mitä jos jotain sattuu ja minä vain täällä makoilen kuuntelemassa maljojen kuminaa. Eihän tuokaan ihan tervettä ole.Aletheias kirjoitti:
Oma vaikutuksensa on tietenkin yksilön tavalla toimia yhteydenottojen suhteen. Jos jollekin on tavallista, ettei vastaa viikkoon, niin kaikki tietävät sen eivätkä vedä heti hernettä nenään tai siten maalaile kauhukuvia seinälle. Minä vastailen suht nopeasti aina kaikille, niin minulle viikon tauko olisi poikkeuksellista, mutta jollekin, kuten sinulle, se saattaa toimia, kun lähipiiri tietää sinun tapasi.
Tunnistan kyllä sen itsessäni, että olen liikaa tavoitettavissa. Olin esim tunnin äänimaljarentouksessa hetki sitten. Puhelin oli pois päältä eikä minua näin ollen saanut kiinni. Mietin vähän väliä, että mitä jos jotain sattuu ja minä vain täällä makoilen kuuntelemassa maljojen kuminaa. Eihän tuokaan ihan tervettä ole.Tottahan sillä on merkitystä, mutta ei se ihan niinkään mene. Saatan olla hyvinkin aktiivinen viestien osalta ja sitten saatan olla kuukaudenn pari hyvin harvoin viestittelevä. Kun vain viesteistä puhutaan, niin näkisin että se on oikeastaan lähempänä normaalia kuin muut vaihtoehdot. Puhelut on sitten erikseen, niiden takana on herkemmin oikea tarve saada yhteys.
Se on jokaisen oma tulkinta mikä on liikaa tai liian vähän. Omalla kohdallani totesin aikanaan, että olen huomattavan tavoitettavissa, mutta aivan vääristä syistä. Siksipä se muutos olikin helppo, ei minua tarvitse tavoittaa viesteillä jatkuvasti ja nopeasti, aivan turhaa itsen kiusaamista.randombypasser kirjoitti:
Tottahan sillä on merkitystä, mutta ei se ihan niinkään mene. Saatan olla hyvinkin aktiivinen viestien osalta ja sitten saatan olla kuukaudenn pari hyvin harvoin viestittelevä. Kun vain viesteistä puhutaan, niin näkisin että se on oikeastaan lähempänä normaalia kuin muut vaihtoehdot. Puhelut on sitten erikseen, niiden takana on herkemmin oikea tarve saada yhteys.
Se on jokaisen oma tulkinta mikä on liikaa tai liian vähän. Omalla kohdallani totesin aikanaan, että olen huomattavan tavoitettavissa, mutta aivan vääristä syistä. Siksipä se muutos olikin helppo, ei minua tarvitse tavoittaa viesteillä jatkuvasti ja nopeasti, aivan turhaa itsen kiusaamista.Eli tapasi vaihtelee hetkestä/elämäntilanteesta/fiiliksestä riippuen. Jos olet aina toiminut samalla tavalla eli vaihtelevasti, niin silloin tuo vaihtelevuus on sinulle ominaista eikä se oletettavasti aiheuta muissa ihmetystä tai huolta (paitsi jos aikaa kuluu poikkeuksellisen paljon).
Jokainen toki itse määrittää sen, mikä on liikaa tai liian vähän. Itse koen, että tuollainen menee liian pitkälle, etten osaa tuntia olla ajattelematta, että minun pitäisi olla tavoitettavissa. Noin arjen kiireissä se ei minua haittaa, mutta hetkinä, joina pysähdyn (tai yritän pysähtyä), huomaan tuon levottomuuden itsessäni ja siitä haluaisin opetella eroon.
Tasapaino tässäkin asiassa olisi hyvä. Millainen se tasapaino sitten kullekin yksilölle on.Aletheias kirjoitti:
Eli tapasi vaihtelee hetkestä/elämäntilanteesta/fiiliksestä riippuen. Jos olet aina toiminut samalla tavalla eli vaihtelevasti, niin silloin tuo vaihtelevuus on sinulle ominaista eikä se oletettavasti aiheuta muissa ihmetystä tai huolta (paitsi jos aikaa kuluu poikkeuksellisen paljon).
Jokainen toki itse määrittää sen, mikä on liikaa tai liian vähän. Itse koen, että tuollainen menee liian pitkälle, etten osaa tuntia olla ajattelematta, että minun pitäisi olla tavoitettavissa. Noin arjen kiireissä se ei minua haittaa, mutta hetkinä, joina pysähdyn (tai yritän pysähtyä), huomaan tuon levottomuuden itsessäni ja siitä haluaisin opetella eroon.
Tasapaino tässäkin asiassa olisi hyvä. Millainen se tasapaino sitten kullekin yksilölle on.Kyllä ja ei. Ei tämä niin selkeästi seuraile elämäntilannetta. Enkä ole aina ollut tällainen, niin on se joillekin tullut yllätyksenä, mutta aina on sallittua olla närkästynyt moisesta, olkoonkin ettei se minua kiinnosta.
Siinä on sinulle omanlainen haaste, miettiä miten oppia pois tavoitettavuuden ahdistuksesta. Tosin niin kauan muksu on vastuullasi, ei tule olemaan paljon mahdollisuuksia muuhun.randombypasser kirjoitti:
Kyllä ja ei. Ei tämä niin selkeästi seuraile elämäntilannetta. Enkä ole aina ollut tällainen, niin on se joillekin tullut yllätyksenä, mutta aina on sallittua olla närkästynyt moisesta, olkoonkin ettei se minua kiinnosta.
Siinä on sinulle omanlainen haaste, miettiä miten oppia pois tavoitettavuuden ahdistuksesta. Tosin niin kauan muksu on vastuullasi, ei tule olemaan paljon mahdollisuuksia muuhun.Niin vastuussahan ei voi olla kuin omista reaktioistaan. Jos joku kokee närkästystä tms niin se on tietenkin ikävää, mutta ehkä sekin laantuu nopeasti, kun närkästyjä pohtii asiaa toisen kannalta. Ei sitä aina jaksa tai halua, kuka mistäkin syystä, olla koko aikaa tavoitettavissa tai vastailla ja sen pitäisi olla ok.
Noin se menee, etten täysin pääsee eroon siitä tunteesta, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa muksun vuoksi, mutta ehkä ahdistusta voisi oppia hillitsemään. Mitä se ikinä käytännössä sitten tarkoittaakaan 😁Aletheias kirjoitti:
Niin vastuussahan ei voi olla kuin omista reaktioistaan. Jos joku kokee närkästystä tms niin se on tietenkin ikävää, mutta ehkä sekin laantuu nopeasti, kun närkästyjä pohtii asiaa toisen kannalta. Ei sitä aina jaksa tai halua, kuka mistäkin syystä, olla koko aikaa tavoitettavissa tai vastailla ja sen pitäisi olla ok.
Noin se menee, etten täysin pääsee eroon siitä tunteesta, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa muksun vuoksi, mutta ehkä ahdistusta voisi oppia hillitsemään. Mitä se ikinä käytännössä sitten tarkoittaakaan 😁Koko ajan tavoitettavissa = tarve kontrolloida asioita
Siinä se on, asian ydin. Siitä sitten vain miettimään miksi, millä kaikilla tavoilla se tulee esiin ja mistä niistä voisit helpoiten luopua, oppia pois.randombypasser kirjoitti:
Koko ajan tavoitettavissa = tarve kontrolloida asioita
Siinä se on, asian ydin. Siitä sitten vain miettimään miksi, millä kaikilla tavoilla se tulee esiin ja mistä niistä voisit helpoiten luopua, oppia pois.On siinä varmaan jotain tuollaistakin taustalla. Olen tottunut pitämään langat käsissäni ja siitä irti opettelu ei ole ihan yksinkertaista, mutta sehän ei tarkoita, etteikö sitä voisi tai olisi syytä opetella.
Aletheias kirjoitti:
On siinä varmaan jotain tuollaistakin taustalla. Olen tottunut pitämään langat käsissäni ja siitä irti opettelu ei ole ihan yksinkertaista, mutta sehän ei tarkoita, etteikö sitä voisi tai olisi syytä opetella.
No en voi yleistää kaikkia koskevaksi, mutta kun asiaa on tullut puntaroitua ja paljon, niin voisin mennä valalle, että vähintään 95% ihmisistä vastaavan "syndrooman" kanssa on ns. persoonallisuudeltaan vaativia ja myös kontrolliongelmaisia, jos nyt niin voi sanoa, kun ei se tiukka kontrolli välttämättä ole ongelma.
Pois voi opetella, sitä ei estä mikään, ellei itse sitä estä. Eli estää, useimmiten. Mutta pala kerrallaan, askel kerrallaan, niillä tavoilla millä kukakin voi eteenpäin päästä. Se on elämän mittainen polku, niin valmista tulee vasta haudassa, joten vaativuuden ja kontrollin tulosten osalta voi unohtaa jo ennen kuin aloittaakaan.randombypasser kirjoitti:
No en voi yleistää kaikkia koskevaksi, mutta kun asiaa on tullut puntaroitua ja paljon, niin voisin mennä valalle, että vähintään 95% ihmisistä vastaavan "syndrooman" kanssa on ns. persoonallisuudeltaan vaativia ja myös kontrolliongelmaisia, jos nyt niin voi sanoa, kun ei se tiukka kontrolli välttämättä ole ongelma.
Pois voi opetella, sitä ei estä mikään, ellei itse sitä estä. Eli estää, useimmiten. Mutta pala kerrallaan, askel kerrallaan, niillä tavoilla millä kukakin voi eteenpäin päästä. Se on elämän mittainen polku, niin valmista tulee vasta haudassa, joten vaativuuden ja kontrollin tulosten osalta voi unohtaa jo ennen kuin aloittaakaan.En koe, että kontrollointi yleisesti olisi minulle iso ongelma. Enemmän kyse on siitä, että minulla on tarve pitää asiat hallinnassa, en siis pyri esim muita kontrolloimaan tms. Kai se on jotain turvallisuushakuisuutta, sen varmistelua, että kaikki on kunnossa.
Valmista ei takuulla tule päivässä tai kahdessa, jos koskaan, mutta eipähän tule tylsää tällä toisellakaan elämän puoliskolla 😄Aletheias kirjoitti:
En koe, että kontrollointi yleisesti olisi minulle iso ongelma. Enemmän kyse on siitä, että minulla on tarve pitää asiat hallinnassa, en siis pyri esim muita kontrolloimaan tms. Kai se on jotain turvallisuushakuisuutta, sen varmistelua, että kaikki on kunnossa.
Valmista ei takuulla tule päivässä tai kahdessa, jos koskaan, mutta eipähän tule tylsää tällä toisellakaan elämän puoliskolla 😄No mulla on toi sama tauti, joskin ehkä hiukan eri oirein, niin siitä vinkkelistä asiaa kuvailen. Mutta voisin kuvailla sitä juuri sinun sanoillasikin, tosin en enää, kun olen ehtinyt miettiä taudin muodostavia lego-palikoita ja päässyt ehkä jäljille jostain.
EI tule valmista ei, ei oikeastaan koskaan, mutta onneksi kuolema tekee aikanaan lopun siitä rimpuilusta ja on vain hyväksyttävä, että eiköhän tässä kuitenkin tullut riittävän valmista. Tällä kertaa 😁- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No mulla on toi sama tauti, joskin ehkä hiukan eri oirein, niin siitä vinkkelistä asiaa kuvailen. Mutta voisin kuvailla sitä juuri sinun sanoillasikin, tosin en enää, kun olen ehtinyt miettiä taudin muodostavia lego-palikoita ja päässyt ehkä jäljille jostain.
EI tule valmista ei, ei oikeastaan koskaan, mutta onneksi kuolema tekee aikanaan lopun siitä rimpuilusta ja on vain hyväksyttävä, että eiköhän tässä kuitenkin tullut riittävän valmista. Tällä kertaa 😁Mahtavaa, kun löytää juurisyiden ääreen 😊 Tiedän, mistä turvallisuudenkaipuuni kumpuaa ja olen sen hyväksynyt osaksi itseäni. Tarvitsen tunteen turvallisuudesta, jotta minulla on hyvä olla. Toki se on ihan yleisinhimillinen tarve, mutta minulla se on ehkä keskimääräistä enemmän koholla. Mietin tuota itseasiassa tänä iltana lenkillä ollessani. Mietin, miten paljon helpompaa olisi esim tutustua miehiin, kun en olisi niin turvankaipuinen. Noh, tuo on ongelmistani pienin 😄
Riittävän valmiin on riitettåvä, koska täydellisen valmista ei tosiaan voi olla. Tällä siis mennään, ja vauhdilla mennäänkin 😁 Anonyymi kirjoitti:
Mahtavaa, kun löytää juurisyiden ääreen 😊 Tiedän, mistä turvallisuudenkaipuuni kumpuaa ja olen sen hyväksynyt osaksi itseäni. Tarvitsen tunteen turvallisuudesta, jotta minulla on hyvä olla. Toki se on ihan yleisinhimillinen tarve, mutta minulla se on ehkä keskimääräistä enemmän koholla. Mietin tuota itseasiassa tänä iltana lenkillä ollessani. Mietin, miten paljon helpompaa olisi esim tutustua miehiin, kun en olisi niin turvankaipuinen. Noh, tuo on ongelmistani pienin 😄
Riittävän valmiin on riitettåvä, koska täydellisen valmista ei tosiaan voi olla. Tällä siis mennään, ja vauhdilla mennäänkin 😁Oho, lähti näköjään anona.
Aletheias kirjoitti:
Oho, lähti näköjään anona.
No et onnistunut hämäämään hyvästä yrityksestä huolimatta, tyyli oli silti tunnistettava 😂
No en mä tiedä olenko löytänyt minkään juurille, mutta jonkin verran on ymmärrys ehkä parantunut, fokusoitunut tarkemmin. Ja sitten ei tartte kuin opetella päästämään irti, mutta sepä se pentele vasta hankalaa onkin. Mutta aikaa opettelulle on, prikulleen loppuelämän verran ja sitten on valmista.
No en mää mee vauhdilla, ihan vaan hissuksiin päivä kerrallaan, kohti valmista 😂randombypasser kirjoitti:
No et onnistunut hämäämään hyvästä yrityksestä huolimatta, tyyli oli silti tunnistettava 😂
No en mä tiedä olenko löytänyt minkään juurille, mutta jonkin verran on ymmärrys ehkä parantunut, fokusoitunut tarkemmin. Ja sitten ei tartte kuin opetella päästämään irti, mutta sepä se pentele vasta hankalaa onkin. Mutta aikaa opettelulle on, prikulleen loppuelämän verran ja sitten on valmista.
No en mää mee vauhdilla, ihan vaan hissuksiin päivä kerrallaan, kohti valmista 😂En mä koskaan onnistu eli en edes yritä hämätä, pieleen menisi kumminkin 😄
Irti päästäminen on kyllä teemana yksi elämän vaikeimmista, mutta sitä on opittava tekemään, jotta pääsee eteenpäin. Se on elämän luontaista kulkua. Ei voi pitää kiinni jostain vanhasta, jos meinaa saada tilalle jotain uutta. Pätee siis vähän kaikkeen.
No minähän en jaksa turhia hidastella eli vauhti pidetään yllä 😅 Minähän kävelenkin aikankopeasti, vaikkei olisi mihinkään kiire 🙈Aletheias kirjoitti:
En mä koskaan onnistu eli en edes yritä hämätä, pieleen menisi kumminkin 😄
Irti päästäminen on kyllä teemana yksi elämän vaikeimmista, mutta sitä on opittava tekemään, jotta pääsee eteenpäin. Se on elämän luontaista kulkua. Ei voi pitää kiinni jostain vanhasta, jos meinaa saada tilalle jotain uutta. Pätee siis vähän kaikkeen.
No minähän en jaksa turhia hidastella eli vauhti pidetään yllä 😅 Minähän kävelenkin aikankopeasti, vaikkei olisi mihinkään kiire 🙈Sepä se, se on opittava päästämään asioista irti tai tulee ahdasta, vähintään mielessä.
No toi on kyllä silleen tuttua, että ei ole mullakaan tapana lompsia, kyllä sitä piruvie tikataan kunnolla jos kävelemässä ollaan. Jonnet saa maleksia, mulla ei ole siihen aikaa, sillonkaan kun ei ole kiirus minnekä. Ihime haemaelaeinen 😂randombypasser kirjoitti:
Sepä se, se on opittava päästämään asioista irti tai tulee ahdasta, vähintään mielessä.
No toi on kyllä silleen tuttua, että ei ole mullakaan tapana lompsia, kyllä sitä piruvie tikataan kunnolla jos kävelemässä ollaan. Jonnet saa maleksia, mulla ei ole siihen aikaa, sillonkaan kun ei ole kiirus minnekä. Ihime haemaelaeinen 😂Totta, käy mielelle liian kuormittaviksi, jos samaan aikaan yrittää pitää vanhasta kiinni, elää nykyisyyttä ja skatsoa tulevaan. Eihän se tarkoita asioiden unohtamista, vaan seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.
Ei tässä mitään turhaa aikaa lompsimiseen ole 😂 Silloin kun mennään, niin mennään eikä löntystellä. Ja eritoten silloin, kun mihinkään ei ole kiire niin tahti on ylläpidettävä 😁Aletheias kirjoitti:
Totta, käy mielelle liian kuormittaviksi, jos samaan aikaan yrittää pitää vanhasta kiinni, elää nykyisyyttä ja skatsoa tulevaan. Eihän se tarkoita asioiden unohtamista, vaan seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.
Ei tässä mitään turhaa aikaa lompsimiseen ole 😂 Silloin kun mennään, niin mennään eikä löntystellä. Ja eritoten silloin, kun mihinkään ei ole kiire niin tahti on ylläpidettävä 😁Ei se unohtamista tarkoita ei, mutta taakseen jättämistä kyllä ja se voi aiheuttaa närästystä korvien välissä, tiedostamatonta pelkoa siitä, että hukkaa tai menettää jotain. Joten parempi sittenkin pitää kiinni niistä asioista. Ihmisen mieli on ahne otus.
Olen miettinyt paljonkin tuota omaa tapaani siirtyä paikasta toiseen, kas kun se tulisi aina suorittaa tehokkaasti. Ja joo, kyllä hyvin usein se siirtymätaipale on pätkä aikaa, jolloin ollaan asioiden välissä eikä voi oikein tehdä sitä mitä lähti eikä etenkään sitä minne on menossa, siis täysin tuhlattua aikaa, joskin välttämätöntä jotta voisi siirtyä tekemään sitä jotain toista matkan toisessa päässä. Mikä osittain selittää sen, että kävelen rivakasti, ajan rivakammin ja puhun sarjatulella 😂randombypasser kirjoitti:
Ei se unohtamista tarkoita ei, mutta taakseen jättämistä kyllä ja se voi aiheuttaa närästystä korvien välissä, tiedostamatonta pelkoa siitä, että hukkaa tai menettää jotain. Joten parempi sittenkin pitää kiinni niistä asioista. Ihmisen mieli on ahne otus.
Olen miettinyt paljonkin tuota omaa tapaani siirtyä paikasta toiseen, kas kun se tulisi aina suorittaa tehokkaasti. Ja joo, kyllä hyvin usein se siirtymätaipale on pätkä aikaa, jolloin ollaan asioiden välissä eikä voi oikein tehdä sitä mitä lähti eikä etenkään sitä minne on menossa, siis täysin tuhlattua aikaa, joskin välttämätöntä jotta voisi siirtyä tekemään sitä jotain toista matkan toisessa päässä. Mikä osittain selittää sen, että kävelen rivakasti, ajan rivakammin ja puhun sarjatulella 😂Irti päästäminen liittyy hyvin vahvasti vanhemmuuteen, siinä kun on osattava päästää irti jatkuvasti. Juuri hetki sitten laittelin jotain teinin vanhoja tavaroita pois ja mielen valtasi haikeus siitä, miten lapsuusaika on meidän perheessä lopullisesti ohi. Lapseni ei tule enää tarttumaan minua kädestä kauppareissuilla tai käpertymään syliini iltasatua kuuntelemaan ja se nostatti kyyneleet silmiin. Se on ollut ihanaa aikaa, mutta toisaalta nykyäänkin on ihanaa, vaikka teiniyteen liittyykin omat haasteensa. Lapsestani on kasvanut fiksu nuori mies, josta voin olla ylpeä ja jonka kasvua on ilo seurata. Minun on äitinä annettava hänen kasvaa omaksi itsekseen roikkumatta kiinni siinä ajatuksessa, että miten haluaisin hänen olevan ikuisesti se oma pieni mussukka. Onhan hän silti aina sitä, mutta eri tavalla 😊
Minullakin on välillä vaikeuksia omaksua sitä ajatusta, että siirtyminen paikasta toiseen on osa esim
lomamatkaa ja siitäkin voisi nauttia. En jotenkin aina malta, kun on kiire perille 😄 Kai se on jonkinlainen temperamenttikysymys tai osa perusluonnetta, tietynlainen malttamattomuus. Ja se kyllä tiedetään, että sinun autosi kulkee turhan rivakkaasti paikasta A paikkaan B 🤣Aletheias kirjoitti:
Irti päästäminen liittyy hyvin vahvasti vanhemmuuteen, siinä kun on osattava päästää irti jatkuvasti. Juuri hetki sitten laittelin jotain teinin vanhoja tavaroita pois ja mielen valtasi haikeus siitä, miten lapsuusaika on meidän perheessä lopullisesti ohi. Lapseni ei tule enää tarttumaan minua kädestä kauppareissuilla tai käpertymään syliini iltasatua kuuntelemaan ja se nostatti kyyneleet silmiin. Se on ollut ihanaa aikaa, mutta toisaalta nykyäänkin on ihanaa, vaikka teiniyteen liittyykin omat haasteensa. Lapsestani on kasvanut fiksu nuori mies, josta voin olla ylpeä ja jonka kasvua on ilo seurata. Minun on äitinä annettava hänen kasvaa omaksi itsekseen roikkumatta kiinni siinä ajatuksessa, että miten haluaisin hänen olevan ikuisesti se oma pieni mussukka. Onhan hän silti aina sitä, mutta eri tavalla 😊
Minullakin on välillä vaikeuksia omaksua sitä ajatusta, että siirtyminen paikasta toiseen on osa esim
lomamatkaa ja siitäkin voisi nauttia. En jotenkin aina malta, kun on kiire perille 😄 Kai se on jonkinlainen temperamenttikysymys tai osa perusluonnetta, tietynlainen malttamattomuus. Ja se kyllä tiedetään, että sinun autosi kulkee turhan rivakkaasti paikasta A paikkaan B 🤣Porukoilla on vieläkin jotain lapsuuteni tavaroita tallessa, mm. uninalleja ja sellaista 😂
Ja totta puhuen, osan niistä lapsuuden aarteista olen haalinut itselleni talteen 🙄😂
Mun kohdalla ne siirtymäkiireet on kyllä juuri sellaisia, että jos olen ns. lomalla, niin sitten on vähemmän kiire ja itse matkakin on kivaa vaihtelua. Ja... No sitten on ne kaikki muut ajat kuin loma-aika 😁
Tosin kyllä mä ajaessanikin katselen aika rauhassa maisemia, pää on tottunut siihen, niin ei ne hukkaan mene. Taajamissa ja kaupunkialueilla ei kyllä pysty kattelemaan, on niin paljon kevyttä liikennettä ettei voi yhtään herpaantua. Ensi viikolla tarttee taas kaasutella Turkuun, niin siinä on kiva kattella syksyä tapailevia maisemia matkan varrella, vaikkakin vauhdista. Ja sitten kai tarttee singahtaa Ouluun, mutta kattele siinä mitään kun lentää ja kohde on melkein Oulunsalon kentän vieressä. Eikä saa edes itte olla ratissa, tulisi hoidettua se tunnin lento puolessa tunnissa 😂randombypasser kirjoitti:
Porukoilla on vieläkin jotain lapsuuteni tavaroita tallessa, mm. uninalleja ja sellaista 😂
Ja totta puhuen, osan niistä lapsuuden aarteista olen haalinut itselleni talteen 🙄😂
Mun kohdalla ne siirtymäkiireet on kyllä juuri sellaisia, että jos olen ns. lomalla, niin sitten on vähemmän kiire ja itse matkakin on kivaa vaihtelua. Ja... No sitten on ne kaikki muut ajat kuin loma-aika 😁
Tosin kyllä mä ajaessanikin katselen aika rauhassa maisemia, pää on tottunut siihen, niin ei ne hukkaan mene. Taajamissa ja kaupunkialueilla ei kyllä pysty kattelemaan, on niin paljon kevyttä liikennettä ettei voi yhtään herpaantua. Ensi viikolla tarttee taas kaasutella Turkuun, niin siinä on kiva kattella syksyä tapailevia maisemia matkan varrella, vaikkakin vauhdista. Ja sitten kai tarttee singahtaa Ouluun, mutta kattele siinä mitään kun lentää ja kohde on melkein Oulunsalon kentän vieressä. Eikä saa edes itte olla ratissa, tulisi hoidettua se tunnin lento puolessa tunnissa 😂Minäkin olen säästänyt tiettyjä juttuja teinin lapsuudesta, kuten lempikirjoja, -pelejä ja -vaatteita. Valtaosin esim vaatteet olen laittanut kiertoon, mutta esim kaikki pehmonallet on vielä tallella 😄 Taidanpa säästää niitä vielä, jos kelpaa teinille aikanaan omaan kotiin 😁
Lomalla ei ihan niin kiire yleensä tosiaan ole, riippuu vähän tilanteesta tosin sekin 😄 Mutta jollain road teinillä hyvässä seurassa matka on todellakin osa kokemusta. Kunhan minä saan olla ratissa 😏
Sullahan reissua pukkaa mukavasti 🤗 Mutta on se luojan lykky, ettei susta tullut lentokapteenia, olisi sen verran hurjaa kyytiä nääs, että tällaista matkapahoinvointia potevalle olisi todellinen painajainen olla sun kyydissä 😄Aletheias kirjoitti:
Minäkin olen säästänyt tiettyjä juttuja teinin lapsuudesta, kuten lempikirjoja, -pelejä ja -vaatteita. Valtaosin esim vaatteet olen laittanut kiertoon, mutta esim kaikki pehmonallet on vielä tallella 😄 Taidanpa säästää niitä vielä, jos kelpaa teinille aikanaan omaan kotiin 😁
Lomalla ei ihan niin kiire yleensä tosiaan ole, riippuu vähän tilanteesta tosin sekin 😄 Mutta jollain road teinillä hyvässä seurassa matka on todellakin osa kokemusta. Kunhan minä saan olla ratissa 😏
Sullahan reissua pukkaa mukavasti 🤗 Mutta on se luojan lykky, ettei susta tullut lentokapteenia, olisi sen verran hurjaa kyytiä nääs, että tällaista matkapahoinvointia potevalle olisi todellinen painajainen olla sun kyydissä 😄Itse olen pitkälti lahjoitellut läheisille muksuille kaikki omat vanhat lastenkirjat, legot, pelit, pelikoneet, pelikortit, kaikki. En tiedä mitä niille on sittemmin tapahtunut, eikä se mulle enää kuulukaan, niiden tarkoitus täyttyi lahjoittaessa. Mutta nallet ja maskotit on tallessa, saakelinen sentään, ei tässä niin kivisydämiä olla 😁
"Mutta jollain road teinillä hyvässä seurassa matka on todellakin osa kokemusta."
Mä tiedän, mitä tuossa piti lukea, mutta oikeesti toi on paljon parempi noin, joskin sisältö saa hiukan arveluttan sävyn, riippuen mielikuvituksen kieroutuneisuudesta 😂
Ja ei, sinä et aja, se on pahasti harhainen ajatus ja kannustankin jättämään jännäaineet heti 🤣
Kaikenlaista pikkusäätöä on taas ilmassa, yksi globaali asiakas on hiukan villiintynyt tms. Aiemmin mainitun lisäksi lähipäivien matkasuunnitelmiin lisättiin jo Tampesteri ja holdissa on Jyväskylä, mennee taas hiukan villiksi. No tarttee jakaa noita periferiakiertueen kohteita kollegan kanssa, muuten alkaa vanhaa väsyttämään ja kolottamaan.
Miten niin luojan lykky????? Olisin ainoa pilotti joka lentää vaikka 747:n Concordea nopeammin minne tahansa. Yksi kaveri sitä aikanaan, juur ennen inttiä hekottelikin, että kaikki menee ihan hyvin kunhan Randelle ei anneta mitään moottoriliikennevälinettä. No sille kävi ohraisesti, päädyttiin molemmat Hamptonin Parolaan ja kappas, mulla oli auto jolla lähteä ja palailla lomilta... Tai no en tiiä voiko sitä autoksi sanoa, mutta kyllä se kasassa pysyi koko intin ajan 😂randombypasser kirjoitti:
Itse olen pitkälti lahjoitellut läheisille muksuille kaikki omat vanhat lastenkirjat, legot, pelit, pelikoneet, pelikortit, kaikki. En tiedä mitä niille on sittemmin tapahtunut, eikä se mulle enää kuulukaan, niiden tarkoitus täyttyi lahjoittaessa. Mutta nallet ja maskotit on tallessa, saakelinen sentään, ei tässä niin kivisydämiä olla 😁
"Mutta jollain road teinillä hyvässä seurassa matka on todellakin osa kokemusta."
Mä tiedän, mitä tuossa piti lukea, mutta oikeesti toi on paljon parempi noin, joskin sisältö saa hiukan arveluttan sävyn, riippuen mielikuvituksen kieroutuneisuudesta 😂
Ja ei, sinä et aja, se on pahasti harhainen ajatus ja kannustankin jättämään jännäaineet heti 🤣
Kaikenlaista pikkusäätöä on taas ilmassa, yksi globaali asiakas on hiukan villiintynyt tms. Aiemmin mainitun lisäksi lähipäivien matkasuunnitelmiin lisättiin jo Tampesteri ja holdissa on Jyväskylä, mennee taas hiukan villiksi. No tarttee jakaa noita periferiakiertueen kohteita kollegan kanssa, muuten alkaa vanhaa väsyttämään ja kolottamaan.
Miten niin luojan lykky????? Olisin ainoa pilotti joka lentää vaikka 747:n Concordea nopeammin minne tahansa. Yksi kaveri sitä aikanaan, juur ennen inttiä hekottelikin, että kaikki menee ihan hyvin kunhan Randelle ei anneta mitään moottoriliikennevälinettä. No sille kävi ohraisesti, päädyttiin molemmat Hamptonin Parolaan ja kappas, mulla oli auto jolla lähteä ja palailla lomilta... Tai no en tiiä voiko sitä autoksi sanoa, mutta kyllä se kasassa pysyi koko intin ajan 😂Nalleilla on erityismerkitys monelle 🤗 Pojallani on jättinalle, jota hän kuljetti aina reissuissa mukana varmaan siihen asti, kun olo 10-vuotias. Jos nalle unohtui, sitä palattiin hakemaan, koska ilman nallea ei tullut uni. Luulen, että tuota nallea en tule koskaan heittämään pois 😊
Hemmetin automaattinen korjaus 😂 Pitäisi aina oikolukea kirjoittamansa tekstit, mutta aina ei jaksa 🙈 Paitsi tuo tuli kyllä ihan oikein, että minä istun kuskin penkillä 😁
Voi sun inttikaveriparkaa, henkensä puolesta sai takuulla pelätä sun kyydissä 😱 Onneksi tuosta selvittiin ehjin mahdin, mutta nyt jatkossa otat sellaisen turva-asenteen liikenteeseen. Max 60km/h 🤗🤭Aletheias kirjoitti:
Nalleilla on erityismerkitys monelle 🤗 Pojallani on jättinalle, jota hän kuljetti aina reissuissa mukana varmaan siihen asti, kun olo 10-vuotias. Jos nalle unohtui, sitä palattiin hakemaan, koska ilman nallea ei tullut uni. Luulen, että tuota nallea en tule koskaan heittämään pois 😊
Hemmetin automaattinen korjaus 😂 Pitäisi aina oikolukea kirjoittamansa tekstit, mutta aina ei jaksa 🙈 Paitsi tuo tuli kyllä ihan oikein, että minä istun kuskin penkillä 😁
Voi sun inttikaveriparkaa, henkensä puolesta sai takuulla pelätä sun kyydissä 😱 Onneksi tuosta selvittiin ehjin mahdin, mutta nyt jatkossa otat sellaisen turva-asenteen liikenteeseen. Max 60km/h 🤗🤭Mulla oli sellainen ihana kullankeltainen jättinalle, aivan valtava. Paitsi että... Se oli valtava kun sen aikanaan sain, miltei itteni mittainen, vaan nyt kun sitä kattoo, niin oiskohan toi jonkun puoli metriä pitkä... Eli sillä on sitten ikää lienee jonkun 46-47 vuotta 😂
Laita vaan automaattisen korjauksen syyksi, niinhän kaikki tekee 😁 Ja sitä paitsi, jos automaattinen korjaus on niin pätevä, että itse pitää oikolukea automaattisesti korjattu teksti, niin what's the point? Siksi itse koitan läärätä kaikista vehkeistä automaattikorjaukset yms. pois päältä pikimmiten, säästyy turhalta harmilta. Pois lukien töissä Word ja Outlook, niiden automaattinen virheen merkkaus sentään toimii ja vain merkkaa epäilyttävät kohdat, ei yritä olla kirjoittajaansa nokkelampi.
Niin ja siis saat kyllä istua kuskin penkillä, anna mennä vaan. Avaimet tosin voi olla aika kaukana, vaikkapa Espoossa 🤣
Eipä se inttikaveri ehtinyt säikkymään, tottui nopeasti ajotapaan ja aina mä ajelen maltillisemmin jos on arvolastia kyydissä eli kun on joku toinen kyydissä. Ja kun silloin alla oli ruosteen rajusti rakastelema Daatsunin rotisko, niin ei sillä ihmeellisiä vauhteja saanut aikaiseksi edes alamäessä vaikka kuinka polki. Vaan olihan se horisko kyllä semmoinen kumikameli, että jo kasikympin vauhdissa mietti miten se pysyy A) tiellä, B) kasassa. Eli oi niitä aikoja 😂randombypasser kirjoitti:
Mulla oli sellainen ihana kullankeltainen jättinalle, aivan valtava. Paitsi että... Se oli valtava kun sen aikanaan sain, miltei itteni mittainen, vaan nyt kun sitä kattoo, niin oiskohan toi jonkun puoli metriä pitkä... Eli sillä on sitten ikää lienee jonkun 46-47 vuotta 😂
Laita vaan automaattisen korjauksen syyksi, niinhän kaikki tekee 😁 Ja sitä paitsi, jos automaattinen korjaus on niin pätevä, että itse pitää oikolukea automaattisesti korjattu teksti, niin what's the point? Siksi itse koitan läärätä kaikista vehkeistä automaattikorjaukset yms. pois päältä pikimmiten, säästyy turhalta harmilta. Pois lukien töissä Word ja Outlook, niiden automaattinen virheen merkkaus sentään toimii ja vain merkkaa epäilyttävät kohdat, ei yritä olla kirjoittajaansa nokkelampi.
Niin ja siis saat kyllä istua kuskin penkillä, anna mennä vaan. Avaimet tosin voi olla aika kaukana, vaikkapa Espoossa 🤣
Eipä se inttikaveri ehtinyt säikkymään, tottui nopeasti ajotapaan ja aina mä ajelen maltillisemmin jos on arvolastia kyydissä eli kun on joku toinen kyydissä. Ja kun silloin alla oli ruosteen rajusti rakastelema Daatsunin rotisko, niin ei sillä ihmeellisiä vauhteja saanut aikaiseksi edes alamäessä vaikka kuinka polki. Vaan olihan se horisko kyllä semmoinen kumikameli, että jo kasikympin vauhdissa mietti miten se pysyy A) tiellä, B) kasassa. Eli oi niitä aikoja 😂Mitä ihmettä, luulin vastanneeni tähän.. No parempi kai myöhään, kuin ei milloinkaan 😊
Nalleilla on usein lapsille erityismerkitys. Mikään ei ole suloisempaa, kuin lapsi, joka kantelee itseään isompaa nallea 😍 Ihan mahtavaa, jos noin pitkään on säilynyt muisto lapsuudesta 🤗
Saatuani nykyisen puhelimen yritin hetken olla ilman automaattista korjausta, mutta se oli vielä kauheampaa 😄 Tällä on jotenkin vaikeampi kirjoittaa oikein, kuin edellisellä puhelimellani ja kirjoitan täydellisen väärin koko ajan. Ensin ajattelin vian olevan vain itsessäni, mutta olen saanut palautetta sekä pojalta, että parilta ystävältä, että puhelimellani on vaikea kirjoittaa, joten syytän puhelinta 😁 Läppärillä korjaukset toimii paremmin, vaikka siellä joskus ärsyttää eri kielten kanssa toimiminen. Punaista aina teksti täynnä, jos on väärä kieli 😬
Oi Datsun 😍 Tulee mieleen lapsuuden matkat rannalle sinkkutädin kanssa, jolla oli Datsun 100A. Autossa oli helteelläkin leopardikuvuoiset karvapåälliset, autossa soi poppi, haisi tupakka ja Coppertone. Ihan parhaita lapsuusmuistoja 🤗 Sillä ei tosiaan kovin lujaa menty, sen minäkin muistan 😄
Tunnistan tuon ja kun olen sut nähnyt livenä, tilanteessa jonka sä loit...
Miitissä.
Mutta tuon kaiken luot sinä itse...luulen...🫡
Be in there, do in my self...
Mä loin saman sillä perusteella, että mun "pitää" olla "saatavilla mun muksuille...
Kun isäni teki kuolemaa... mun puhelin prakas...tai saattoi olla jo aiemmin prakannut...ei piipannut viestejä, puheluita ei mitään, kunnes sen avasin...
Heräsin, avasin puhelimen 06:51 ja kuuntelin äitiltäni tulleen puheviestin klo 03:47. Isä oli mennyt...hän pyysi kyytiä kotiin...puheluita oli 4 äitiltä...ja vsin yämä viimeinen kirjautui ajallisesti.
Nykytekniikkakaan ei estä jotain mikä vaan käy...
Eikä helpota omatuntoa....
Se pitää yhä hoitaa vanhoilla metodeilla...bro!
Häippään unille. 😴Varmasti luon itse, mutta yhtä omin lupineni otan sitten sen tilan kun sitä kaipaan. Kuten vaikka nyt. Itse en näe siinä mitään ihmeellistä, päin vastoin, mutta eihän sitä kaikki muut välttämättä oikein ymmärrä, ajat on sellaisia, hektisiä, koko ajan pitäisi olla yhteydessä, tavoitettavissa, tavoitella. No en minä, ei kiinnosta.
Tuo on se yksi asia, miksi en niin välitä jos minua ei saa aina kiinni. Elämä tapahtuu, eikä se minua odottele, ei liioin kaipaile, se vain tapahtuu. Jos joku läheinen on kuollakseen, niin kyllä se varmasti sen tekee eikä minusta ole siihen mitään apua, ihan turha kiirehtiä. Enkä koe asiaa niinkään, että minun pitäisi ehtiä jonkun kuolinvuoteelle, ei se mitään muuta mihinkään suuntaan millään tavalla, kyllä ne mahdolliset käsiteltävät asiat on käsitelty jo aiemmin tai sitten ei, mutta harvemmin niitä enää siinä viimeisillä hengenvedoillakaan käsitellään, kyllä siinä ihan tosissaan tehdään kuolemaa eikä enää lätistä mitään.
Kauniita unia ja antoisaa lepoa veliseni 👍randombypasser kirjoitti:
Varmasti luon itse, mutta yhtä omin lupineni otan sitten sen tilan kun sitä kaipaan. Kuten vaikka nyt. Itse en näe siinä mitään ihmeellistä, päin vastoin, mutta eihän sitä kaikki muut välttämättä oikein ymmärrä, ajat on sellaisia, hektisiä, koko ajan pitäisi olla yhteydessä, tavoitettavissa, tavoitella. No en minä, ei kiinnosta.
Tuo on se yksi asia, miksi en niin välitä jos minua ei saa aina kiinni. Elämä tapahtuu, eikä se minua odottele, ei liioin kaipaile, se vain tapahtuu. Jos joku läheinen on kuollakseen, niin kyllä se varmasti sen tekee eikä minusta ole siihen mitään apua, ihan turha kiirehtiä. Enkä koe asiaa niinkään, että minun pitäisi ehtiä jonkun kuolinvuoteelle, ei se mitään muuta mihinkään suuntaan millään tavalla, kyllä ne mahdolliset käsiteltävät asiat on käsitelty jo aiemmin tai sitten ei, mutta harvemmin niitä enää siinä viimeisillä hengenvedoillakaan käsitellään, kyllä siinä ihan tosissaan tehdään kuolemaa eikä enää lätistä mitään.
Kauniita unia ja antoisaa lepoa veliseni 👍Hyvät unet olikin. 😁
Mua kyllä harmitti, kun en päässyt pitämään isää kädestä, mutta ehkä se olikin hyvä, etten ollut? Mene ja tiedä? Kuitenkin pääsin pukemaan hänet arkkuun.
Ja onhan se ärsyttävää itselläkin, että kun rupeet jotain tekemään, alkaa puhelin piippaamaan ja soimaan. Joskus pistänkin puhelimen äänettömälle tai en ota sitä mukaan pihalle tai hommiin. Mutta on siinä mukaan ottamattomuudessa sekin, että sitten tää on aika hyvä apu, kun oon yksin riehumassa jotain puita nurin tai vst...
Mutta jos mä haluun vaikka rauhaa jossain mökillä, niin sit postaan vaikka faceen ja instaan sellaista rauhoittumisen meininkiä...aika moni tuttu tietää sitä kautta, että nyt tyyppi haluu rauhaa. 🙂
Ja tietty lähimmille sanon, että meen huilimaan, elkää olko huolissaan. Laitan vaikka just mutsille ja pojalle viestit aamulla ja illalla, että hengissä ollaan. Se riittää siihen rauhan saamiseen.
Mun eno, joka on ollut aina yksin pitää kännykän pitämistä mukana vouhotuksena, mutta kyllä sekin sai siihen kerran hyvän opetuksen, että kannattaa se mukana olla.. oli vain kaatunut sienimetsällä jotenkin niin, ettei meinannut päästäkään ylös...oli vähän päässyt paniikkikin pöksyyn... onneks myönsi ja nyt on ollut puhelin mukana.
Parhaimman rauhan saa, kun pitää läheiset rauhallisena. Ehkä siihen tulee parempi ymmärrys, kun on joskus huolissaan jostain muusta ihmisestä. 🙂Disseisback kirjoitti:
Hyvät unet olikin. 😁
Mua kyllä harmitti, kun en päässyt pitämään isää kädestä, mutta ehkä se olikin hyvä, etten ollut? Mene ja tiedä? Kuitenkin pääsin pukemaan hänet arkkuun.
Ja onhan se ärsyttävää itselläkin, että kun rupeet jotain tekemään, alkaa puhelin piippaamaan ja soimaan. Joskus pistänkin puhelimen äänettömälle tai en ota sitä mukaan pihalle tai hommiin. Mutta on siinä mukaan ottamattomuudessa sekin, että sitten tää on aika hyvä apu, kun oon yksin riehumassa jotain puita nurin tai vst...
Mutta jos mä haluun vaikka rauhaa jossain mökillä, niin sit postaan vaikka faceen ja instaan sellaista rauhoittumisen meininkiä...aika moni tuttu tietää sitä kautta, että nyt tyyppi haluu rauhaa. 🙂
Ja tietty lähimmille sanon, että meen huilimaan, elkää olko huolissaan. Laitan vaikka just mutsille ja pojalle viestit aamulla ja illalla, että hengissä ollaan. Se riittää siihen rauhan saamiseen.
Mun eno, joka on ollut aina yksin pitää kännykän pitämistä mukana vouhotuksena, mutta kyllä sekin sai siihen kerran hyvän opetuksen, että kannattaa se mukana olla.. oli vain kaatunut sienimetsällä jotenkin niin, ettei meinannut päästäkään ylös...oli vähän päässyt paniikkikin pöksyyn... onneks myönsi ja nyt on ollut puhelin mukana.
Parhaimman rauhan saa, kun pitää läheiset rauhallisena. Ehkä siihen tulee parempi ymmärrys, kun on joskus huolissaan jostain muusta ihmisestä. 🙂Se on arvokasta, että kaikesta huolimatta sait saattaa isäsi hautaan, ei kaikki saa sitäkään. Ja se mitä jäi puuttumaan... Kuka tietää, ehkä näin oli kaikille parempi, sittenkin? Asia joka ei ikinä selviä ja jota ei kannattaisi miettiä, vaikka miettiihän ihminen sitä kuitenkin, elämänsä loppuun asti. Vaan jos ei miettisikään mitä jäi kokematta ja sen sijaan miettisi mitä voisi itse tehdä paremmin oman jälkikasvunsa kanssa? Mitä asioita on miettinyt, niitä joita ei tullut koettua, onko niissä jotain jalostettavaa omalle jälkikasvulle? Tai jos omia ei ole, niin lähellä olevalle lapsikasvustolle kenties? Mitä annettavaa voisi olla?
No mä laittelen töissäkin surutta puhelinta äänetömälle jatkuvasti, muuten on vaikea keskittyä. Aina kun menen palaveriin, laitan äänet pois. Jos on keskittymistä vaativa duuni, äänet pois. Välillä vähän pienemmästäkin syystä, en kuitenkaan työskentele pelastustoimessa ensihoidon yksiköissä, saakutti.
Toi on se syy miksi mulla on aina puhelin mukana. Jos vetelen moottorisahalla jalkaan, niin se on aika kova homma ryömiä edes parikymmentä metriä puhelimelle, saati sitten joku pari sataa metriä. Ei, siinä on peli menetetty. Kerran mätkähdin märillä kallioilla keikkuessani useamman metrin alas rinteeseen ja melkein ison murikan päälle, siinä kohden ymmärsin että puhelin ei enää ikinä katoa läheltäni. No sillä kertaa ei onneksi käynyt pahasti, pystyin riipimään itteni autolle ja kotiin, mutta puoli metriä sivuun ja vain puhelin olisi voinut pelastaa, ehkä.
Ja olen mä sitä silläkin miettinyt, että vaikkei itelle mitään sattuskaan, niin mitäpä teet jos joku toinen on loukkaantunut tms. käännät kylkiasentoon ja alat rukoilemaan? Ei helvata, puhelin! Niin joo, olen naimisissa sen kanssa, mutta voin silti itte valita kumpi ääntelee enempi 😁randombypasser kirjoitti:
Se on arvokasta, että kaikesta huolimatta sait saattaa isäsi hautaan, ei kaikki saa sitäkään. Ja se mitä jäi puuttumaan... Kuka tietää, ehkä näin oli kaikille parempi, sittenkin? Asia joka ei ikinä selviä ja jota ei kannattaisi miettiä, vaikka miettiihän ihminen sitä kuitenkin, elämänsä loppuun asti. Vaan jos ei miettisikään mitä jäi kokematta ja sen sijaan miettisi mitä voisi itse tehdä paremmin oman jälkikasvunsa kanssa? Mitä asioita on miettinyt, niitä joita ei tullut koettua, onko niissä jotain jalostettavaa omalle jälkikasvulle? Tai jos omia ei ole, niin lähellä olevalle lapsikasvustolle kenties? Mitä annettavaa voisi olla?
No mä laittelen töissäkin surutta puhelinta äänetömälle jatkuvasti, muuten on vaikea keskittyä. Aina kun menen palaveriin, laitan äänet pois. Jos on keskittymistä vaativa duuni, äänet pois. Välillä vähän pienemmästäkin syystä, en kuitenkaan työskentele pelastustoimessa ensihoidon yksiköissä, saakutti.
Toi on se syy miksi mulla on aina puhelin mukana. Jos vetelen moottorisahalla jalkaan, niin se on aika kova homma ryömiä edes parikymmentä metriä puhelimelle, saati sitten joku pari sataa metriä. Ei, siinä on peli menetetty. Kerran mätkähdin märillä kallioilla keikkuessani useamman metrin alas rinteeseen ja melkein ison murikan päälle, siinä kohden ymmärsin että puhelin ei enää ikinä katoa läheltäni. No sillä kertaa ei onneksi käynyt pahasti, pystyin riipimään itteni autolle ja kotiin, mutta puoli metriä sivuun ja vain puhelin olisi voinut pelastaa, ehkä.
Ja olen mä sitä silläkin miettinyt, että vaikkei itelle mitään sattuskaan, niin mitäpä teet jos joku toinen on loukkaantunut tms. käännät kylkiasentoon ja alat rukoilemaan? Ei helvata, puhelin! Niin joo, olen naimisissa sen kanssa, mutta voin silti itte valita kumpi ääntelee enempi 😁No mä tarkoituksella mietin isukin lähfön juuri noin tarkoitukselliseksi. Mä oon sen kanssa varsin fine. 😊
Toki on hetkiä kun tulee vitun ikävä, kuten aloittaessa tätä hiton projektia...epäröin pitkään, kun ei ollutkaan ukkoa, joka lyö olkapäähän ja kannustaa. On yksin. Mutta se on elämää...
Äänettömällä luuri on ok...kunhan läheiset tietää missä oot ja mitä teet. 😊
- Anonyymi
Kuulostaa suurinpiirtein normaalilta mun puhelimenkäytöltäni 🙂. Ainoa, jonka oikeasti tarkistan on, että mutsi ei ole soittanut, eikä siskoni. He ovat ainoita, joilla voisi olla jotain ns. vakavaa asiaa. Kaikki muut puhelimestani löytyvät, viestiplavelut ynnä muut, no ne voi vilkaista vaikka kerran kuussa. Oikeastaan ainoa säännöllinen asia, jota teen puhelimellani on se, että kuuntelen jotain podcastia, kun rupean nukkumaan. Aika turhake oikeastaan koko puhelin.
Ymmärrän hyvin. Mulle puhelin on kyllä tärkeä kapine, mutta itse päätän siitä paljonko annan sen häiritä muuta elämääni. Ja faktisesti sen tärkein ominaisuus itselleni on se, että jos itselleni tai jollekulle lähistöllä sattuu jotain, voin soittaa ammattiapua paikalle. Kaikki ne muut ominaisuudet... On käteviä, toisinaan tosi kivoja, mutta eivät mitenkään välttämättömiä.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Mulle puhelin on kyllä tärkeä kapine, mutta itse päätän siitä paljonko annan sen häiritä muuta elämääni. Ja faktisesti sen tärkein ominaisuus itselleni on se, että jos itselleni tai jollekulle lähistöllä sattuu jotain, voin soittaa ammattiapua paikalle. Kaikki ne muut ominaisuudet... On käteviä, toisinaan tosi kivoja, mutta eivät mitenkään välttämättömiä.
Onhan se viestivälineenä tärkeä ja kätevä, mutta valtaosa sen sisällöstä on mulle täysin turhaa. Jos jollakulla on mulla oikeasti TÄRKEÄÄ asia, niin hän kyllä soittaa ja se on ainoa, mitä en tee koskaan, en edes yöllä, pistä puhelintani äänettömälle. Viestiryhmien ilmoitusäänet olen kyllä kytkenyt pois jo alunalkujaan. Mulla on tasan yksi sellainen viestipalvelu, jonka ilmoitusäänet ovat päällä, koska sitä kautta lapseni isä saattaa laittaa viestiä, mutta hänkään ei viesti, kuin vain todellisista tärkeistä asioista.
Lapsen takia pitäisi jatkuvasti lukea jotain Wilmaakin, mutta en lue, kuin pari kertaa viikkon ja mä en suostu sitä hiton äppiä puhelimeeni asentamaan, vaan käytän selaimelta. Mua lähinnä vain ärsyttää koko systeemi. - Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Mulle puhelin on kyllä tärkeä kapine, mutta itse päätän siitä paljonko annan sen häiritä muuta elämääni. Ja faktisesti sen tärkein ominaisuus itselleni on se, että jos itselleni tai jollekulle lähistöllä sattuu jotain, voin soittaa ammattiapua paikalle. Kaikki ne muut ominaisuudet... On käteviä, toisinaan tosi kivoja, mutta eivät mitenkään välttämättömiä.
Viimeksi olin tossa kesällä parin viikon Etelänlomalla, muksun kanssa toki. Kaikki jotka mut tuntevat, tiesivät, että olen täydessä radiohiljaisuudessa sen pari viikkoa. Jos jotain oikeasti tärkeää olisi, niin tietäisivät pommittaa ja ehkä mä sitten jossain kohtaa huomaan, että joku kaipailee. Ei ollu mitään tärkeää, ei kuulunut kenestäkään pihahdustakaan siihen pariin viikkoon. 🤣
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se viestivälineenä tärkeä ja kätevä, mutta valtaosa sen sisällöstä on mulle täysin turhaa. Jos jollakulla on mulla oikeasti TÄRKEÄÄ asia, niin hän kyllä soittaa ja se on ainoa, mitä en tee koskaan, en edes yöllä, pistä puhelintani äänettömälle. Viestiryhmien ilmoitusäänet olen kyllä kytkenyt pois jo alunalkujaan. Mulla on tasan yksi sellainen viestipalvelu, jonka ilmoitusäänet ovat päällä, koska sitä kautta lapseni isä saattaa laittaa viestiä, mutta hänkään ei viesti, kuin vain todellisista tärkeistä asioista.
Lapsen takia pitäisi jatkuvasti lukea jotain Wilmaakin, mutta en lue, kuin pari kertaa viikkon ja mä en suostu sitä hiton äppiä puhelimeeni asentamaan, vaan käytän selaimelta. Mua lähinnä vain ärsyttää koko systeemi.No mulle myös nuo puhelut on merkki, että jollakulla on oikeasti tärkeää asiaa, viestit tms. on vain kohinaa. Mutta mun vinkkelistäni niin tärkeää asiaa ei olekaan, ettenkö voi laittaa luuria äänettömälle yöksi ja laitankin, tai kuten nyt, viikoksi. Helppoa, kun ei ole lapsia, se muuttaisi koko tilanteen.
Anonyymi kirjoitti:
Viimeksi olin tossa kesällä parin viikon Etelänlomalla, muksun kanssa toki. Kaikki jotka mut tuntevat, tiesivät, että olen täydessä radiohiljaisuudessa sen pari viikkoa. Jos jotain oikeasti tärkeää olisi, niin tietäisivät pommittaa ja ehkä mä sitten jossain kohtaa huomaan, että joku kaipailee. Ei ollu mitään tärkeää, ei kuulunut kenestäkään pihahdustakaan siihen pariin viikkoon. 🤣
Näin juuri, pitää olla se oma tila ja aika, muiden ymmärtää että nyt ollaan kotvan hiljaksiin. Tietty itte sen mahdollistaa tai tuhoaa, mutta kyllä niitä läheisiä tarttee asiasta joko informoida tai hiljaksiin kouluttaa siihen. Itse valitsin jälkimmäisen, kun ei kiinnosta pahoittaako joku mielensä.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No mulle myös nuo puhelut on merkki, että jollakulla on oikeasti tärkeää asiaa, viestit tms. on vain kohinaa. Mutta mun vinkkelistäni niin tärkeää asiaa ei olekaan, ettenkö voi laittaa luuria äänettömälle yöksi ja laitankin, tai kuten nyt, viikoksi. Helppoa, kun ei ole lapsia, se muuttaisi koko tilanteen.
Mä olen jo nuorena todennut, että mun lähipiirissäni ei ole ihmisiä, jotka soittaisivat yöllä. Mä olen usein ihmetellyt, että millasta lähipiiriä ihmisillä on, kun heidän pitää pistää puhelin äänettömälle yöksi. En nyt tarkota sua, vaan mulla on tuttavia, jotka tekevät noin ja mä en tajua, että miten sellaseen voi edes olla tarvetta. Kukaan ei todellakana soita mull yöllä, jos ei ole hengen hätä. Hätätilanteessa on soitettu 2 kertaa elämäni aikana ja molemmat olivat oikeasti hätätilanteita ja toinen niistä päättyi kuolemaan.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Näin juuri, pitää olla se oma tila ja aika, muiden ymmärtää että nyt ollaan kotvan hiljaksiin. Tietty itte sen mahdollistaa tai tuhoaa, mutta kyllä niitä läheisiä tarttee asiasta joko informoida tai hiljaksiin kouluttaa siihen. Itse valitsin jälkimmäisen, kun ei kiinnosta pahoittaako joku mielensä.
Hauskinta musta on se, että mulla tosiaan on toi muksu, 9 vanha, jolla myös on puhelin, mutta joka ei käytä sitä. Se piti tietenkin saada ja se on mulle ihan ok, musta on hyvä, että on puhelin, jolla mut saa kiinni ja jolla minä tarvittaessa saan kiinni. Mutta lapsi ei tosiaan käytä sitä puhelinta mihinkään muuhun. Hän jättää sen koulusta tullessaan tohon mun luurini viereen ja siinä se on koskemattomana koko illan, kunnes se aamulla koulureppuun. Välillä pitää vaan tarkistella, että onhan siinä virtaa, kun ei hän käytä, niin ei sitä loppumistakaan välttämättä huomaisi. 😁
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen jo nuorena todennut, että mun lähipiirissäni ei ole ihmisiä, jotka soittaisivat yöllä. Mä olen usein ihmetellyt, että millasta lähipiiriä ihmisillä on, kun heidän pitää pistää puhelin äänettömälle yöksi. En nyt tarkota sua, vaan mulla on tuttavia, jotka tekevät noin ja mä en tajua, että miten sellaseen voi edes olla tarvetta. Kukaan ei todellakana soita mull yöllä, jos ei ole hengen hätä. Hätätilanteessa on soitettu 2 kertaa elämäni aikana ja molemmat olivat oikeasti hätätilanteita ja toinen niistä päättyi kuolemaan.
No sanotaan vaikka että kirjavaa lähipiiriä tai ainakin toisinaan ajattelematonta. Toisaalta olen herkkä heräämään, niin viestin piipahdus voi riittää siihen, että herään klo 3.17 jonkun känniviestiin enkä sitten enää nukahda, kun mun pää toimii niin, että jos herätään, niin päivä alkoi heti ja nuppi sauhuaa parissa minuutissa täysillä kierroksilla.
Päätin jo kauan sitten, että jos jollakulla on hengenhätä, niin soitella voi ja kannattaakin, mutta ei mulle. 112 on huomattavasti parempi kohde ja varsin helppo naputella, niin sinne sitten, se on paljon ammattimaisempi taho auttamaan kuin minä. Mä voin sitten sen jälkeen tulla lasarettiin tai suljetulle juttelemaan ja pitämään kädestä, sen osalta olen ihan käyttökelpoinen ja myötätuntoinen väline.Anonyymi kirjoitti:
Hauskinta musta on se, että mulla tosiaan on toi muksu, 9 vanha, jolla myös on puhelin, mutta joka ei käytä sitä. Se piti tietenkin saada ja se on mulle ihan ok, musta on hyvä, että on puhelin, jolla mut saa kiinni ja jolla minä tarvittaessa saan kiinni. Mutta lapsi ei tosiaan käytä sitä puhelinta mihinkään muuhun. Hän jättää sen koulusta tullessaan tohon mun luurini viereen ja siinä se on koskemattomana koko illan, kunnes se aamulla koulureppuun. Välillä pitää vaan tarkistella, että onhan siinä virtaa, kun ei hän käytä, niin ei sitä loppumistakaan välttämättä huomaisi. 😁
Tervepäinen mukula 👍😁
- Anonyymi
Eikö vaan :)
" puhelin on huomattavan intiimi ja hävyttömän henkilökohtainen, sen parissa äheltää ihmisiä jotka ihan oikeasti tuntevat minua, jopa minut. Yöks, ei nyt jaksa."
Sen takia en jaksa yhteydenottoja, enkä luovuta numeroani helposti, vaikka on tärkeä olla tavoitettavissa.Kyllä vain. Päätin jo aikoja sitten, että valitsen yhteydenotot itse ja muut saavat vain sopeutua siihen. Ehkä olen missannut, menettänytkin jotain, mutta enpä toisaalta ole tietoinenkaan siitä mitä on ehkä lipunut ohitseni. Hups.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Kyllä vain. Päätin jo aikoja sitten, että valitsen yhteydenotot itse ja muut saavat vain sopeutua siihen. Ehkä olen missannut, menettänytkin jotain, mutta enpä toisaalta ole tietoinenkaan siitä mitä on ehkä lipunut ohitseni. Hups.
Joskus radiohiljaisuus voi olla toden tarpeen ja taivaallista, vaikka sille olisi joutunut uhraamaan jotakin keskeneräistä. Ei se ole itsetarkoitus, mutta joskus välttämättömyys :)
Anonyymi kirjoitti:
Joskus radiohiljaisuus voi olla toden tarpeen ja taivaallista, vaikka sille olisi joutunut uhraamaan jotakin keskeneräistä. Ei se ole itsetarkoitus, mutta joskus välttämättömyys :)
Kaikki on suhteellista... ja nojaa menneisyyteenkin. Niin en sano että välttämättömyys, mutta kaikki astiat täyttyvät joskus ja sen jälkeen ei ole mahdollista kaataa siihen astiaan enempää. Sanotaan vaikka silleen, ympäripyöreästi.
Jatkuvassa hälytystilassa oleminen ja se, että pitäisi aina keskeyttää tekeminen kun WA viesti tai maili tms. tulee on yksinkertaisesti liian kuormittavaa vaikka olenkin eksovertti. En välttämättä aina edes muista tarkistaa onko viestejä tullut. Kesälomalla kapinoin ja jätän kännykän välillä suosiolla sisään kun menen pihalle. Ja kun teen töissä jotain keskittymistä vaativaa, en samaan aikaan seuraa mailia enkä edes kännykkää. Niitä päiviä on paljon.
Lapset on tottuneet siihen, että kaikki vastaa heti ja jokaikinen pikkuasiaa kommentoidaan kaveriryhmään. Viestien tulva lapsilla on sellainen, ettei kukaan voi sellaista jaksaa ja edes etsiä tärkeät viestit ölömölön joukosta. Olen lapsillekin sanonut, että hätätilanteessa pitää soittaa ja muuten odottaa hetki, että vastaan. Onneksi kukaan pitkäaikaisista ystövistäni ei ole innostunut tyhjänpäiväisistä (anteeksi suoruus) WA- tai FB-ryhmistä, jossa höpötetään ei mitään. Kun on asiaa, yleensä soitamme ja juttelemme 0.5-2h puhelimessa vanhanaikaiseen tyyliin tai sovimme viesteillä irl tapaamisesta tai informoidaan muuta asiaa. Joidenkin ihmisten kanssa on joskus tullut kirjoitettua asiaa vähän samaan tyyliin kuin tällä palstallakin, tosin suurin osa mielummin kommunikoi irl.
Olen samaa mieltä kuin Disse. Itse saat määritellä mikä on liikaa ja minkä verran on sinua, ja myös noudattaa omia rajoja, jotka on sinun omalle hyvinvoinnillesi parasta. Läheisille ihmisille, jotka kyselee, olisin sen sijaan armollinen. Heillä voi olla oikeasti hätä puolestasi. WA ryhmään voi laittaa hyvin viestin, että FYI: pidän hetken somevapaata tai peräänkyselijoille voi laitattaa saman viestin sillä lisällä ettei ole mitään hätää, nyt vaan hetken paasto on tarpeen. Olen tässä asiassa iloinen bomeri.No itellä on jo pitkään ollut sama, hilavitkuttimet äänettömälle tai pois päältä kun tarttee keskittyä johonkin. Tai vaikkei keskittyä, mutta että kaipaa rauhaa, jostain syystä. Ärsykkeitä tulee muutenkin riittävästi, niin jotain voi rajata poiskin.
En oikein jaksa kirjoitella ystävien kanssa, suosin suoria puheluita tai vaikka kahvitteluja, muuten voidaan sitten vaihtaa viikon paskimpia meemejä WA:ssa, mutta hirveän syvällisiä en jaksa viesteillä käsitellä.
Rajat on. Häilyviä. Ja hankalia pidettäviäkin, joiltain osin ja toisinaan. Mulle luurien äänettömyys on iso askel vapauteen, niin siitä en tingi kuin poikkeustilanteissa.
En ole ollut enkä aio ollakaan armollinen läheisilleni tuon osalta, Siperia opettaa niin sanotusti. Ja hyvin on opettanutkin. Ei sen pitäisi kellekään olla merkittävä asia jos olen tavoittamattomissa päiviä tai viikkoja, pidän ajatusta päinvastaisesta oikeastaan hyvinkin häiriintyneenä, sairautena. Toki jos on lapsia tai puoliso, tilanne on täydellisen toinen, mutta vain heidän osaltaan, vaan ne kaikki muut... Merkityksetöntä kohinaa. Tiedän olevani jyrkkä tuon osalta, mutta toisaalta en ymmärrä miksi olemassaoloni olisi jotenkin huomattavan merkittävä jollekulle toiselle, tosiaan pois lukien mahdolliset lapset ja/tai puoliso. Mutta tiedän olevani tuon osalta melkoisen erilainen verrattuna useimpiin muihin.
- Anonyymi
tuollainen aika hauskaakin, jos painaa tiekoneella joltain rekisteröityneeltä minikuvaa, tulee mini"-kuva ja jotain hah.
Oi! Tuo tekisi varmaan terää..👍
Kyllä minäkin pidän työpuhelimen äänettömänä yleensä aina kun lopetan työt siltä päivältä, mutta oma puhelin minulla on äänettömällä vain nukkuessani. Ja lapsilleni vastaan aina mahdollisimman nopeasti. ❤️
- Luonnollisesti on muutamia WA-ryhmiä, joiden viestit on koko ajan hiljennettyinä.
Silti välillä puhelin kilisee ihan ärsytykseen saakka. - No, ei muuta kuin tervetuloa sivilisaation pariin 😁Ehkä tekisi, ehkäpä tosiaan. Suosittelen kokeilemaan, laita puhelimista äänet pois, pois lukien ne tärkeimmät ihmiset eli lapset. Siunattu rauha, vapaus valita koska on yhteyksissä muihin ihmisiin. Ja ne muut voivat kyllä yllättyä kun et vastaa viesteihin nopeasti, mutta... Äkkiä' nuo siihen oppivat 😂
Itse muutin omaa toimintaani, vuosikausia sitten, kun ymmärsin että ainoa syy miksi minun pitäisi olla aina tavoitettavissa on se, että tavallaan haluan kokea itseni jotenkin merkittäväksi. Mutta kas, tavoitettavuuden eli puhelimen kautta. Pöh.
En tarvitse sellaista, olen äärettömän merkityksellinen ilmankin ja jos se ei todennu sillä että muut ovat minuun yhteydessä (jatkuvasti), niin sen parempi.
Ja kun on kasvanut lankapuhelinaikana, niin on perspektiiviä siihen miten hirvittävän tarpeetonta on olla aina tavoitettavissa. On uskomattoman arvokasta olla niiden kaikkein tärkeimpien tavoitettavissa aina, mutta kaikki se muu on vain oman itsen tärkeyttämisen väline, kamalan turhaa ja suorastaan omaa itseä alentavaa.randombypasser kirjoitti:
Ehkä tekisi, ehkäpä tosiaan. Suosittelen kokeilemaan, laita puhelimista äänet pois, pois lukien ne tärkeimmät ihmiset eli lapset. Siunattu rauha, vapaus valita koska on yhteyksissä muihin ihmisiin. Ja ne muut voivat kyllä yllättyä kun et vastaa viesteihin nopeasti, mutta... Äkkiä' nuo siihen oppivat 😂
Itse muutin omaa toimintaani, vuosikausia sitten, kun ymmärsin että ainoa syy miksi minun pitäisi olla aina tavoitettavissa on se, että tavallaan haluan kokea itseni jotenkin merkittäväksi. Mutta kas, tavoitettavuuden eli puhelimen kautta. Pöh.
En tarvitse sellaista, olen äärettömän merkityksellinen ilmankin ja jos se ei todennu sillä että muut ovat minuun yhteydessä (jatkuvasti), niin sen parempi.
Ja kun on kasvanut lankapuhelinaikana, niin on perspektiiviä siihen miten hirvittävän tarpeetonta on olla aina tavoitettavissa. On uskomattoman arvokasta olla niiden kaikkein tärkeimpien tavoitettavissa aina, mutta kaikki se muu on vain oman itsen tärkeyttämisen väline, kamalan turhaa ja suorastaan omaa itseä alentavaa.Juu ja ennen kaikkea tosi rasittavaa. - Toki, minulla on myös pari todella läheistä ystävää, joilla on isoj asioita meneillään elämässä, joten heidät pitäisin varmaan silti sisäpiirissä. Veljeni myös. Mutta on kyllä muutama sata numeroa kännykässä, mitkä voisi mielellään hiljentää joksikin aikaa. - Pitänee harkita 👍
Niin, ja olen kyllä huomannut sinun tapasi ottaa oma aikansa viestittelylle ja sitten taas olla hiljempaa. Se on minusta ymmärrettävää ja jokaisen tulisi kunnioittaa toisen rajoja tuollaisessa, eikä ainakaan kyseenalaistaa.Xena-183 kirjoitti:
Juu ja ennen kaikkea tosi rasittavaa. - Toki, minulla on myös pari todella läheistä ystävää, joilla on isoj asioita meneillään elämässä, joten heidät pitäisin varmaan silti sisäpiirissä. Veljeni myös. Mutta on kyllä muutama sata numeroa kännykässä, mitkä voisi mielellään hiljentää joksikin aikaa. - Pitänee harkita 👍
Niin, ja olen kyllä huomannut sinun tapasi ottaa oma aikansa viestittelylle ja sitten taas olla hiljempaa. Se on minusta ymmärrettävää ja jokaisen tulisi kunnioittaa toisen rajoja tuollaisessa, eikä ainakaan kyseenalaistaa.Aina on joitain tahoja joita ei ole hyvä hiljentää, mutta enimmän osan kohdalla...
Kaikilla meillä on omat mielenkiintoiset kuviomme, minulla tuo on yksi. Aina ei jaksa tai huvita, ja kun niin käy, en ole sen suhteen mitenkään hienovarainen 😂
No sulle tulee noita kausia, kun et ole aktiivinen yhteydenottaja.
Mulle taas se on normi. En juuri koskaan ota yhteyttä oikeastaan kehenkään. Elän radiohiljaisuudessa, vaikka kännykkäni onkin yksi elämäni kiintopiste.
Olen eri mieltä viesteistä. Ehdottomasti. Ne ovat todella käteviä asioiden välityksessä. Ne odottavat. Jäävät olemaan. Eivät katoa.
Se, jos minulla olisi asiaa jollekulle joka on radiohiljaisuudessa, viesti olisi juuri oikea tapa, sillä se jää odottamaan.
Vain akuutissa tapauksessa tarttuisin luuriin ja soittaisin rikkoakseni radiohiljaisuuden. Ymmärrän täysin sen merkityksen, sillä itse en halua olla tavoitettavissa 24/7 .
Suhtaudun asiaan hieman erilailla kuin sinä. Sinulla tulee kausia kun olet hiljaa ja minä taasen olen aina hiljaa. Otan ihmisiin yhteyttä vain kun minulla on asiaa. Tyhjän länkytystä yritän välttää.
Mutta minä olenkin epäsosiaalinen yksineläjä, joka ei kaipaa laumaa. Pärjään ihan ilmankin.Aaaa, tuossa on heti virhe. En minäkään ole aktiivinen, olet vain nähnyt WA-saastanjakajan puolen minusta. Asialliset viestit? Melko hiljaista, eikö? Asiallisia viestejä ihan oma-aloitteisesti? Vielä hiljaisempaa.
Mitä viesteihin tulee, niin on ne tuossa mielessä käteviä, mitä sanoit, mutta niiden käyttämisen osalta meissä on siskoseni SUURI ero. Nimittäin jos laitat minulle tänään viestiä, niin ehkä luen sen vastaamatta tai luen sen kahden kuukauden päästä. Vastaanko? En välttämättä ikinä, en jos en koe asiaa ajankohtaiseksi tai jotenkin tarpeelliseksi, omasta mielestäni niin merkittäväksi että tarvitsee vastata. Voin sivuuttaa sinunkin viestisi tuosta vain, ikinä vastaamatta, mikä ei silti tarkoita ettenkö pitäisi sinua tärkeänä. Minulle viestit ovat kuin kuin menneen ajan kirjeitä, sinällään tärkeitä ja käteviä, mutta vain suora kontakti on se mikä todella merkitsee, mikä aiheuttaa toimintaa jne.randombypasser kirjoitti:
Aaaa, tuossa on heti virhe. En minäkään ole aktiivinen, olet vain nähnyt WA-saastanjakajan puolen minusta. Asialliset viestit? Melko hiljaista, eikö? Asiallisia viestejä ihan oma-aloitteisesti? Vielä hiljaisempaa.
Mitä viesteihin tulee, niin on ne tuossa mielessä käteviä, mitä sanoit, mutta niiden käyttämisen osalta meissä on siskoseni SUURI ero. Nimittäin jos laitat minulle tänään viestiä, niin ehkä luen sen vastaamatta tai luen sen kahden kuukauden päästä. Vastaanko? En välttämättä ikinä, en jos en koe asiaa ajankohtaiseksi tai jotenkin tarpeelliseksi, omasta mielestäni niin merkittäväksi että tarvitsee vastata. Voin sivuuttaa sinunkin viestisi tuosta vain, ikinä vastaamatta, mikä ei silti tarkoita ettenkö pitäisi sinua tärkeänä. Minulle viestit ovat kuin kuin menneen ajan kirjeitä, sinällään tärkeitä ja käteviä, mutta vain suora kontakti on se mikä todella merkitsee, mikä aiheuttaa toimintaa jne.Juu.. virhe on minun. Kuten kerroin, WA spämmerini on sinä.
Taidamme tässäkin asiassa olla noin 65% samanlaisia.
Mulla kyllä tulee laitettua viestiä joskus kun omatunto alkaa kolkutella. Toisten kanssa nopeammin kuin toisten. Faijan kanssa yhteyksissä tulee oltua kerran vuoteen. Noin. Ja sekin on hänen syntymäpäivänään.
Minä en oikeastaan laita viestiä muuten kuin minulla on asiaa, mutta se, että minulla on asiaa ei velvoita ketään vastaamaan minulle. Minulle riittää hyvin, kun saan asiani kerrottua.
Tämä nykyinen kulttuuri on mielestäni päätön. Kaikkien pitäisi olla tavoitettavissa koko ajan ja välittömästi. Joillakin työpaikoilla se on ok, mutta ei enää siviilissä.
Poitsu kun oli pieni, olin aina tavoitettavissa. En antanut numeroani kuin lähimmille jotta olin aina tavoitettavissa. Mutta syyt olivatkin toiset.
Kyllä mä hiffaan sua. Olen itse samanlainen. Meidänkkn suhteessa sinä olet se kantava voima yhteydenotoissa ja tapaamisissa. Sinä niitä ehdotat ja toteutat enimmiltään.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. virhe on minun. Kuten kerroin, WA spämmerini on sinä.
Taidamme tässäkin asiassa olla noin 65% samanlaisia.
Mulla kyllä tulee laitettua viestiä joskus kun omatunto alkaa kolkutella. Toisten kanssa nopeammin kuin toisten. Faijan kanssa yhteyksissä tulee oltua kerran vuoteen. Noin. Ja sekin on hänen syntymäpäivänään.
Minä en oikeastaan laita viestiä muuten kuin minulla on asiaa, mutta se, että minulla on asiaa ei velvoita ketään vastaamaan minulle. Minulle riittää hyvin, kun saan asiani kerrottua.
Tämä nykyinen kulttuuri on mielestäni päätön. Kaikkien pitäisi olla tavoitettavissa koko ajan ja välittömästi. Joillakin työpaikoilla se on ok, mutta ei enää siviilissä.
Poitsu kun oli pieni, olin aina tavoitettavissa. En antanut numeroani kuin lähimmille jotta olin aina tavoitettavissa. Mutta syyt olivatkin toiset.
Kyllä mä hiffaan sua. Olen itse samanlainen. Meidänkkn suhteessa sinä olet se kantava voima yhteydenotoissa ja tapaamisissa. Sinä niitä ehdotat ja toteutat enimmiltään.No virhe ja virhe, mutta joo. Ei mua niin häiritte vaikkei kukaan olisi yhteydessä esim. vuoteen, en välttämättä itsekään olisi, ei ole kovin tärkeä asia. Toki ne ihmiset on tärkeitä itsessään, mutta vain kun ollaan yhteydessä, muulloin unohdan heidät. Tai voi joku tietty asiayhteys tuoda jonkun mieleen, muistelen hetken menneitä hymyillen ja jatkan matkaani, häiritsemättä sen mieleeni tulleen elämää vain siksi, että sattui tulemaan Mieleeni.
Kaiken läpäisevä tavoitettavuus on ihan kätevää, mutta vain jos sitä voi itse hallita ja myös hallitsee. Aika harva hallitsee, niistäkään joille se oikeasti on mahdollista.randombypasser kirjoitti:
No virhe ja virhe, mutta joo. Ei mua niin häiritte vaikkei kukaan olisi yhteydessä esim. vuoteen, en välttämättä itsekään olisi, ei ole kovin tärkeä asia. Toki ne ihmiset on tärkeitä itsessään, mutta vain kun ollaan yhteydessä, muulloin unohdan heidät. Tai voi joku tietty asiayhteys tuoda jonkun mieleen, muistelen hetken menneitä hymyillen ja jatkan matkaani, häiritsemättä sen mieleeni tulleen elämää vain siksi, että sattui tulemaan Mieleeni.
Kaiken läpäisevä tavoitettavuus on ihan kätevää, mutta vain jos sitä voi itse hallita ja myös hallitsee. Aika harva hallitsee, niistäkään joille se oikeasti on mahdollista.Höh.. mä joudun korjaamaan kantaani. Olemme 87% samanlaisia tässäkin asiassa.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Höh.. mä joudun korjaamaan kantaani. Olemme 87% samanlaisia tässäkin asiassa.
Ja ollaan suunnilleen 87%:sti saman ikäisiäkin 🤣
randombypasser kirjoitti:
Ja ollaan suunnilleen 87%:sti saman ikäisiäkin 🤣
Näinpä.. hyvä veliseni.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Näinpä.. hyvä veliseni.
Se on tarkalleen noin, mä olen sen 87 ja sä sen %:n 😂
randombypasser kirjoitti:
Se on tarkalleen noin, mä olen sen 87 ja sä sen %:n 😂
Pah.. korkeintaan jos puhutaan elämän viisaudesta. Silloin se pelkkä prossamerkki on mun.. ja sä saat pojot.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Pah.. korkeintaan jos puhutaan elämän viisaudesta. Silloin se pelkkä prossamerkki on mun.. ja sä saat pojot.
Hmmm... Pitää hommata sulle jonkun pyöräjengin prosentti-liivit... Tosin siinä puuhassa menisi varmaan henki, mutta se voisi jopa olla sen arvoista 😂
randombypasser kirjoitti:
Hmmm... Pitää hommata sulle jonkun pyöräjengin prosentti-liivit... Tosin siinä puuhassa menisi varmaan henki, mutta se voisi jopa olla sen arvoista 😂
Jeah.. täysillä elämistä..
Joidenkin asioiden takia kandee vaarantaa henkensä.. 😜Pikku-pirpana kirjoitti:
Jeah.. täysillä elämistä..
Joidenkin asioiden takia kandee vaarantaa henkensä.. 😜Tai täysillä kuolemista, miten se haluaakaan nähdä.
Mutta Pirps palstamiitissä vaikka MC Satudarahin tms. %-liivissä olis kyllä päitä kääntävä kattaus, kummasti aukeais Vanajalinnakin ovet ilman varausta 😂randombypasser kirjoitti:
Tai täysillä kuolemista, miten se haluaakaan nähdä.
Mutta Pirps palstamiitissä vaikka MC Satudarahin tms. %-liivissä olis kyllä päitä kääntävä kattaus, kummasti aukeais Vanajalinnakin ovet ilman varausta 😂Hä-hää.. voisi juu olla näky.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Hä-hää.. voisi juu olla näky.
Koska arvostan henkeäni, tai siis ainakin luulisin arvostavani, niin täytyy alkaa askartelemaan omin pikku kätösin ja nopeasti sittenkin.
randombypasser kirjoitti:
Koska arvostan henkeäni, tai siis ainakin luulisin arvostavani, niin täytyy alkaa askartelemaan omin pikku kätösin ja nopeasti sittenkin.
Ja mä ompelen sulle mekon... sopinee siihen sun vihreään peruukkiin.. ✌️
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ja mä ompelen sulle mekon... sopinee siihen sun vihreään peruukkiin.. ✌️
Kunhan se mekko on sitten sävy sävyyn peruukin kanssa, nih! 😂
randombypasser kirjoitti:
Kunhan se mekko on sitten sävy sävyyn peruukin kanssa, nih! 😂
Jess, söör!
- Anonyymi
Todella onnellinen on se ihminen, joka on onnellinen omassa itsessään ilman muita. Sanonta, jonka keksin juuri äsken.
Näin on minulla. Elämäni aikan minulla on ollut joitakin hyviä ystäviä, mutta nyt ei yhtään. Ei vain jaksa heitä. Enkä ole masentunut vaan onnellinen.
Silti en koe olevani erakko, vaan juttelen aina naapureiden kanssa, jos heitä kohtaan. Muutoinkin olen varmaankin ystävällisempi ihmisille kuin koskaan olen ollut. Ei ihmisrakkaus poissulje sitä, että haluaa olla yksin. Tai toisinkaan päin.
Kännykkäni on aina äänettömällä, ja jos joku soittaa vastaan ehkä muutaman tunnin päästä. Joskus on käynyt niinkin, etten ole huomannut soittoyritystä kuin vasta seuraavana päivänä.No onni on jokaisella vähän eri asioissa, mutta totta on, että itsestä sen tulee lähteä ja itsestään pitää olla onnellinen
Kuvailit tuossa aika hyvin minun elämääni myös, vaikkei ehkä kaikki yksityiskohdat ihan samoin menekään, mutta pitkälti kuitenkin.
- Anonyymi
niin tuon tyyppisiä sanontoja ei kannata tosiaan käyttää tytöille kuten esim; ole hiljaa kaskkaspylly :D
- Anonyymi
Viestintä kuuluu osana elämään, usein se on molemminpuolista.
Vanhempana ei ole vastuussa vain siitä jaksaako vastata viesteihin, on myös vastuussa siitä, että lapsi voi ja pystyy vastaamaan kun jotain asiaa on. Voisi myös soittaa, kun tarve on.
Eilen asennettiin lapsen rannekepuhelimeen liittymä ja äidin puhelimeen appi.
Tuo lapsen kanssa viestittely on korvaamattoman tärkeää, kallistakin. Tuo eilen tullut uusi xplora on jo kolmas kahden vuoden sisällä. Eivät kestä pienintäkään kolhua, sikäli huonosti suunniteltu tuote touhuiässä oleville.
Itseäni eivät puhelimen äänet häiritse, vaikka puolet niistä ovat ihan turhia.
Elämässä suurin osa asioista on turhaa höttöä, on kai vain sopeuduttava siihen yhtälöön, missä itse ei voi määritellä kaikkea.
AV - Anonyymi
Montako kertaa olet tuhonnut tietokoneen näppäimistön kaatamalla kahvia tai muutaq juomaa päälle, minä olen oppinut pitämään kaikki nestettä sisältävät kupit ja lasit kaukana tietokoneen näppäimistöstä, useammalla kerralla oppii.
Logitechin näppiksen kerran kaatamalla tuopillisen keppanaa sen sisuksiin. No ei haitannut, niitä oli parit paketissa odottamassa vahinkoja. Ja kokemuksesta viisastuneen vaihdoin tuopin mallia sellaiseen jota on liki mahdoton kaataa kevyellä kosketuksella.
- Anonyymi
Moraalinen krapula luulen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1482597Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1791548Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui1031403- 1131330
Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721197- 1691122
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil411108- 961085
- 491077
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia73986