Riitely jälkipolven kanssa

Se on hyvä se.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Se on hyvä se.

Nostan hattua sulle, ilmeisesti sulla on hyvät hermot, me autistit saatetaan olla todella itsepintaisia; jos jotain ollaan päätetty! Mä olen pian 40 vuotias ja edelleen itsepäinen kuin muuli, periksi en anna jollen itse keksi siihen syytä!
Ei anteeksi pyytäminen tai antaminen, ole mulle mikään ongelma; jos ymmärrän asian!

Ongelman muodostaa mun käsityskykyni, ihan oikeesti kaikki tunnepitoiset asiat ovat mulle vaikeita ymmärtää -> siltä toiselta kantilta katsottuna.
Jotain kehitystä kyllä minunkin kohdallani on tullut; yritän pitää suuni kiinni, enkä useinkaan enää takerru omiin mielipiteisiini. Joten mä tein töitä luullakseni toistenkin edestä... välttääkseni yhteenottoja.

Verpaalisti sillä saralla munsta on tullut lähes voittamaton; paitsi ett usein se silloin menee myös liian pitkälle, ja siitä sitten "maksan" tavalla tai toisella!
Jokainenhan meistä on sitä mitä on; harva edes pystyy muuttumaan vaikka haluaisi.
Hyvää päivänjatkoa sulle!
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Nostan hattua sulle, ilmeisesti sulla on hyvät hermot, me autistit saatetaan olla todella itsepintaisia; jos jotain ollaan päätetty! Mä olen pian 40 vuotias ja edelleen itsepäinen kuin muuli, periksi en anna jollen itse keksi siihen syytä!
Ei anteeksi pyytäminen tai antaminen, ole mulle mikään ongelma; jos ymmärrän asian!

Ongelman muodostaa mun käsityskykyni, ihan oikeesti kaikki tunnepitoiset asiat ovat mulle vaikeita ymmärtää -> siltä toiselta kantilta katsottuna.
Jotain kehitystä kyllä minunkin kohdallani on tullut; yritän pitää suuni kiinni, enkä useinkaan enää takerru omiin mielipiteisiini. Joten mä tein töitä luullakseni toistenkin edestä... välttääkseni yhteenottoja.

Verpaalisti sillä saralla munsta on tullut lähes voittamaton; paitsi ett usein se silloin menee myös liian pitkälle, ja siitä sitten "maksan" tavalla tai toisella!
Jokainenhan meistä on sitä mitä on; harva edes pystyy muuttumaan vaikka haluaisi.
Hyvää päivänjatkoa sulle!
trollikka

Lue lisää

Juu.. olen ymmärtänyt että sinullakin on kirjoa. Sä olet pärjännyt hyvin elämässäsi kirjosta huolimatta.

Meillä työstetään yhä ihan perusasioiden parissa. Toki kehitystä tapahtuu, mutta hitaasti.
Se ymmärrys kun puuttuu.
Haluaisin sanoa, että rakkaus voittaa kaikki esteet, mutta rajani ne ovat minullakin.

Kuohahtelemalla ja lähtemällä ovet paukkuen asetan hiljalleen rajoja sille mikä on sallittua ja mikä ei. Kerron missä minun rajani menevät.

Hän tarvitsee minua ja se on selvä että olen häntä varten aina olemassa. Viimeiseen hengenvetooni. Ja hän tietää sen. Ja käyttää sitä hyväkseen. Ei ehkä ihan tietoisesti, mutta kuitenkin.

Naurettavaahan se on, että tulistun tuolla lailla, mutta täytyy minunkin saada olla ihmisarvoinen. En voi vain sietää kaikkea törkyä, edes pojaltani.

Mutta kiitos kommentistasi ja hyvää päivänjatkoa sinullekin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. olen ymmärtänyt että sinullakin on kirjoa. Sä olet pärjännyt hyvin elämässäsi kirjosta huolimatta.

Meillä työstetään yhä ihan perusasioiden parissa. Toki kehitystä tapahtuu, mutta hitaasti.
Se ymmärrys kun puuttuu.
Haluaisin sanoa, että rakkaus voittaa kaikki esteet, mutta rajani ne ovat minullakin.

Kuohahtelemalla ja lähtemällä ovet paukkuen asetan hiljalleen rajoja sille mikä on sallittua ja mikä ei. Kerron missä minun rajani menevät.

Hän tarvitsee minua ja se on selvä että olen häntä varten aina olemassa. Viimeiseen hengenvetooni. Ja hän tietää sen. Ja käyttää sitä hyväkseen. Ei ehkä ihan tietoisesti, mutta kuitenkin.

Naurettavaahan se on, että tulistun tuolla lailla, mutta täytyy minunkin saada olla ihmisarvoinen. En voi vain sietää kaikkea törkyä, edes pojaltani.

Mutta kiitos kommentistasi ja hyvää päivänjatkoa sinullekin.

Lue lisää

Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, ett kaikenlaiset menetykset! Niin ihmissuhteissa kuin rahallinenkin menetys; On auttanut mua ymmärtämään myös toisten ajatuksia!
Oppi on mennyt ns. kantapään kautta perille! Joskus ottanut kovastikin luonnolle.
Luultavasti olet oikealla tiellä tuossa ymmärtämis asiassa; panemalla tiukat rajat, mitä ei ole syytä ylittää!
Kuule vuorokauden harkinta aika; tekee yleensä hyvää kummallekin osapuolelle!

Mulla saattaa olla sama asia edessä vielä Mimmin kanssa.
Sama tahtotila ja omien päätelmien mukaan toimiminen, näyttää olevan vissiin Mimmilläkin. Puhe hänellä kyllä on kehittynyt kesän aikana, ymmärrys kykykin asioista samaan tahtiin ja sosiaallistunut naapurin lapsien kanssa huomattavasti leikkiessä!
Joten arvioin ehkä "keittiöpsykologialla", kun siihen suuntaan ei koulutusta ole; päin prs
että! Toivottavasti, sillä onhan tämä jotenkin periytyvääkin, kuulemma!

Pitää vetää pipo korville ja lähteä Pojun kanssa metsälenkille, suppilovahveroita samalla metsästämään, Hiton hyvä sieni vuosi, nyt! Huomenna muuten on lampaankääpää paistettu pihveinä, juuresraasteita, keitetyjä perunia, ja majoneesia kastikkeesi, kuka sitä sitt tarvitseekin!
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, ett kaikenlaiset menetykset! Niin ihmissuhteissa kuin rahallinenkin menetys; On auttanut mua ymmärtämään myös toisten ajatuksia!
Oppi on mennyt ns. kantapään kautta perille! Joskus ottanut kovastikin luonnolle.
Luultavasti olet oikealla tiellä tuossa ymmärtämis asiassa; panemalla tiukat rajat, mitä ei ole syytä ylittää!
Kuule vuorokauden harkinta aika; tekee yleensä hyvää kummallekin osapuolelle!

Mulla saattaa olla sama asia edessä vielä Mimmin kanssa.
Sama tahtotila ja omien päätelmien mukaan toimiminen, näyttää olevan vissiin Mimmilläkin. Puhe hänellä kyllä on kehittynyt kesän aikana, ymmärrys kykykin asioista samaan tahtiin ja sosiaallistunut naapurin lapsien kanssa huomattavasti leikkiessä!
Joten arvioin ehkä "keittiöpsykologialla", kun siihen suuntaan ei koulutusta ole; päin prs
että! Toivottavasti, sillä onhan tämä jotenkin periytyvääkin, kuulemma!

Pitää vetää pipo korville ja lähteä Pojun kanssa metsälenkille, suppilovahveroita samalla metsästämään, Hiton hyvä sieni vuosi, nyt! Huomenna muuten on lampaankääpää paistettu pihveinä, juuresraasteita, keitetyjä perunia, ja majoneesia kastikkeesi, kuka sitä sitt tarvitseekin!
trollikka

Lue lisää

Hyvä olisi tuo vuorokauden tauko .. mut ei toimi meillä. Pitää tuota poitsun diabetesta ja masista hoitaa päivittäin. Tai lähes päivittäin. On mulla vapaapäiviäkin silloin tällöin.

Yhteistyössä exän kanssa hoidetaan. Ymmärryksessä ja yhteistyössä. Vetovastuu on kylläkin exällä nykyään.

Katsooko Mimmi luontevasti silmiin kun hän puhuttelee tai tulee puhutelluksi? Se on varhaislapsuudessa selvä merkki autismista jos ei katso.
Ei se jääräpäisyys välttis ole kirjon merkki, mutta sosiaaliset epäselvyydet kylläkin.

Mutta toivotan hyvää lenkkiä ja illanjatkoja teille. Poju nauttii varmasti metsälenkistä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hyvä olisi tuo vuorokauden tauko .. mut ei toimi meillä. Pitää tuota poitsun diabetesta ja masista hoitaa päivittäin. Tai lähes päivittäin. On mulla vapaapäiviäkin silloin tällöin.

Yhteistyössä exän kanssa hoidetaan. Ymmärryksessä ja yhteistyössä. Vetovastuu on kylläkin exällä nykyään.

Katsooko Mimmi luontevasti silmiin kun hän puhuttelee tai tulee puhutelluksi? Se on varhaislapsuudessa selvä merkki autismista jos ei katso.
Ei se jääräpäisyys välttis ole kirjon merkki, mutta sosiaaliset epäselvyydet kylläkin.

Mutta toivotan hyvää lenkkiä ja illanjatkoja teille. Poju nauttii varmasti metsälenkistä.

Lue lisää

"Katsooko Mimmi luontevasti silmiin kun hän puhuttelee tai tulee puhutelluksi?"

Riippuu asiasta mistä puhutaan! =)) Siis yleensä kyllä ottaa katsekontaktia, mutt on tiettyjä tilanteita, jolloin ihan selvästi välttelee sitä pakonomaisesti. Esim. kun olivat Pojun kanssa käyneet kylmäkaapilla rohmuamassa syötävää, salaa!
Siinä mä motkotin->" ettei sieltä haeta mitään, mä kyllä annan tarvittaessa!" Kaksikko ihailee lattianpintaa syyttömän oloisesti, vaikka aivan taatusti olivat käyneet pihvejä tai lihapullia vohkimassa! Eikä Mimmi edes itse tykkää kokolihasta; mutt isoveli tykkää!

Poju ei kylmäkaapilla yksinään taatusti käy; kyllä se on Mimmi, joka sen kaapinoven oli oppinut avaamaan. Siinä oli... vaan ei ole enää jalkapoljin, jonka avulla kaappi aukeni helposti ja lihapullat hupeni... välipaloina kahden rohmun suihin,
Kumpikin tiesi mistä mä kiukkusin, osoittaen sormellani kylmäkaappia! Vahingossakaan ei kumpikaan katsonut mua, ei edes vilauksena. Mulla on tapana panna vielä hieman lämpimät liha- tai kalatuotteet kylmäkaappiin jäähtymään, ja vasta jäähtyneet tuotteet nostan jääkaappiin tai panen pakastimeen! Se oli ilmeisesti huomioitu, mahdollisuus!

Halutessaan jotain; Mimmi kyllä ottaa katsekontaktia, ja puhuessaan varmistaa ett tulee ymmärretyksi, koska hän ei osaa vielä kaikkia kirjaimia sanoa! Y sekä R ovat lähes täysin hakusessa! HYVÄÄ = uvaa ja toisinaan uvää ja R pärisee hiekkalaatikolla: autoilla leikkiessä, muttei puheessa kuin vahingossa, tapaillen sinne päin! Kyllä tämä tästä, koska hänellä ei ole elimellistä haittatekijää, oppii kyllä varmaan,.. mutt hitaasti puhumaan.

Sen sijaan ymmärtää joskus puheen liiankin hyvin; eli mä saan varoa mitä sanon ääneen Mimmin kuulten keskusteltaessa. Tarkoitan ett mun ja Mimmin isän välit eivät ole kovin hyvät edes puhelimessa; joten on parempi ett viestitellään tekstiviestein! Kaiken lisäksi jää kummallekin selvää dokumenttia; mistä ollaan sovittu keskenämme!
Kuten näistä Mimmin viikonloppu vierailusta; isänsä luonaan nyt, kun hän jälleen asuu vakituisesti Turussa!
trollikka

Liar liar pants of fire

Anonyymi kirjoitti:

Liar liar pants of fire

Sama yksinpuhujaukko jolle toiset länkyttäny ku paremmallekki tutulle et big deal edellinen parodinen simulaatio

Anonyymi kirjoitti:

"Katsooko Mimmi luontevasti silmiin kun hän puhuttelee tai tulee puhutelluksi?"

Riippuu asiasta mistä puhutaan! =)) Siis yleensä kyllä ottaa katsekontaktia, mutt on tiettyjä tilanteita, jolloin ihan selvästi välttelee sitä pakonomaisesti. Esim. kun olivat Pojun kanssa käyneet kylmäkaapilla rohmuamassa syötävää, salaa!
Siinä mä motkotin->" ettei sieltä haeta mitään, mä kyllä annan tarvittaessa!" Kaksikko ihailee lattianpintaa syyttömän oloisesti, vaikka aivan taatusti olivat käyneet pihvejä tai lihapullia vohkimassa! Eikä Mimmi edes itse tykkää kokolihasta; mutt isoveli tykkää!

Poju ei kylmäkaapilla yksinään taatusti käy; kyllä se on Mimmi, joka sen kaapinoven oli oppinut avaamaan. Siinä oli... vaan ei ole enää jalkapoljin, jonka avulla kaappi aukeni helposti ja lihapullat hupeni... välipaloina kahden rohmun suihin,
Kumpikin tiesi mistä mä kiukkusin, osoittaen sormellani kylmäkaappia! Vahingossakaan ei kumpikaan katsonut mua, ei edes vilauksena. Mulla on tapana panna vielä hieman lämpimät liha- tai kalatuotteet kylmäkaappiin jäähtymään, ja vasta jäähtyneet tuotteet nostan jääkaappiin tai panen pakastimeen! Se oli ilmeisesti huomioitu, mahdollisuus!

Halutessaan jotain; Mimmi kyllä ottaa katsekontaktia, ja puhuessaan varmistaa ett tulee ymmärretyksi, koska hän ei osaa vielä kaikkia kirjaimia sanoa! Y sekä R ovat lähes täysin hakusessa! HYVÄÄ = uvaa ja toisinaan uvää ja R pärisee hiekkalaatikolla: autoilla leikkiessä, muttei puheessa kuin vahingossa, tapaillen sinne päin! Kyllä tämä tästä, koska hänellä ei ole elimellistä haittatekijää, oppii kyllä varmaan,.. mutt hitaasti puhumaan.

Sen sijaan ymmärtää joskus puheen liiankin hyvin; eli mä saan varoa mitä sanon ääneen Mimmin kuulten keskusteltaessa. Tarkoitan ett mun ja Mimmin isän välit eivät ole kovin hyvät edes puhelimessa; joten on parempi ett viestitellään tekstiviestein! Kaiken lisäksi jää kummallekin selvää dokumenttia; mistä ollaan sovittu keskenämme!
Kuten näistä Mimmin viikonloppu vierailusta; isänsä luonaan nyt, kun hän jälleen asuu vakituisesti Turussa!
trollikka

Lue lisää

No.. aikamoinen vesseli sulla käsissäsi.. Mimmiä tarkoitan.

Vajaa katsekontakti on aika helppo huomata.. se on aika yleinen merkki, myös jos lapsi puhuu itsestään kolmannessa persoonassa tai jää heijastavien pintojen vangiksi. Sellainen poissaolevaisuus on tyypillisiä autismin merkkejä.

Mimmi vaikuttaa tosin olevan aika räyhäkästi läsnäoleva. Sen mukaan, mitä olet kertonut.

Mä sanon vaan, että sulla tulee olemaan kädet täynnä sen likan kanssa vielä. Pimatsu on menevää sorttia. Onneksi Poju vahtii häntä kuin omaansa.

No toivottavasti isänsä nyt pysyy aisoissa. Ettei tarvitse sun räyhääntyä. Fiksu veto kommunikoida tekstiviestein. Ja todella kiva, että annat Mimmin nähdä isäänsä.
Lapsi rakastaa vanhempiaan pyytteettömästi.. vaikka millainen kuspää olisi kyseessä.

Niin.. noinkin asian voi nähdä. Hyvä sääliä, kun ei tiedä taustoja.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. noinkin asian voi nähdä. Hyvä sääliä, kun ei tiedä taustoja.

Miten palsta voi sinua tässä asiassa auttaa?

Anonyymi kirjoitti:

Miten palsta voi sinua tässä asiassa auttaa?

Nytkö käyt pirpanaan kiinni huitaleen lähdettyä?

Anonyymi kirjoitti:

Nytkö käyt pirpanaan kiinni huitaleen lähdettyä?

Onko sinulla hyviä neuvoja tarjolla vai tulitko vain häiritsemään?

Anonyymi kirjoitti:

Nytkö käyt pirpanaan kiinni huitaleen lähdettyä?

Kaikki samaa henkilöä!

Anonyymi kirjoitti:

Miten palsta voi sinua tässä asiassa auttaa?

En kaipaa apua. Kunhan purin tuntojani. Koska sellainen on kielletty?

Olen saanut tältä palstalta paljon ajattelemisen aiheita elämääni ennenkin. Olen sen prosessin myötä kyennyt kehittämään itseäni paremmaksi ihmiseksi.

Sinä lieneenkin olet erilainen kuin minä, etkä näe ehkä syytä kehittää itseäsi paremmaksi ihmiseksi samoin kuin minä. Minä olen kiitollinen palstan mielipiteistä asiaani ja on hyvä kuulla jos jollakulla on antaa uusi näkökulma tilanteeseeni, sitä myöten voin lähestyä omaa tilannettani uudesta vinkkelistä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

En kaipaa apua. Kunhan purin tuntojani. Koska sellainen on kielletty?

Olen saanut tältä palstalta paljon ajattelemisen aiheita elämääni ennenkin. Olen sen prosessin myötä kyennyt kehittämään itseäni paremmaksi ihmiseksi.

Sinä lieneenkin olet erilainen kuin minä, etkä näe ehkä syytä kehittää itseäsi paremmaksi ihmiseksi samoin kuin minä. Minä olen kiitollinen palstan mielipiteistä asiaani ja on hyvä kuulla jos jollakulla on antaa uusi näkökulma tilanteeseeni, sitä myöten voin lähestyä omaa tilannettani uudesta vinkkelistä.

Lue lisää

Millä tavoin palsta on tähän asti ”kehittänyt sinua paremmaksi ihmiseksi”?

En ole huomannut mitään siihen viittaavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavoin palsta on tähän asti ”kehittänyt sinua paremmaksi ihmiseksi”?

En ole huomannut mitään siihen viittaavaa.

Juu .. no se on sinun mielipiteesi minusta. Ei paljon liikuta. Olet vain häirikkö, joka kiusaa ihmisiä.

Kauan olet siis minua seurannut kun olet niin huomannut..?

Anonyymi kirjoitti:

Nytkö käyt pirpanaan kiinni huitaleen lähdettyä?

Huitale ja pirpana saman miehen hahmoja!

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu .. no se on sinun mielipiteesi minusta. Ei paljon liikuta. Olet vain häirikkö, joka kiusaa ihmisiä.

Kauan olet siis minua seurannut kun olet niin huomannut..?

Lue lisää

Eikö tämä ole avoin palsta ja avoin keskustelu kaikkien osallistua haluamallaan tavalla?

"Häirikkö, joka kiusaa ihmisiä". Kuinka niin? Millä tavoin olen tässä kiusannut?

Anonyymi kirjoitti:

Huitale ja pirpana saman miehen hahmoja!

Höpö ja pöpö.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tämä ole avoin palsta ja avoin keskustelu kaikkien osallistua haluamallaan tavalla?

"Häirikkö, joka kiusaa ihmisiä". Kuinka niin? Millä tavoin olen tässä kiusannut?

Lue lisää

No ehkä sekoitan sinut johonkin anonyymiin. Mistäpä teistä tietää..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu .. no se on sinun mielipiteesi minusta. Ei paljon liikuta. Olet vain häirikkö, joka kiusaa ihmisiä.

Kauan olet siis minua seurannut kun olet niin huomannut..?

Lue lisää

Ei hän osaa mitään muuta kuin haastaa riitaa.🙂.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki samaa henkilöä!

Niin yks ja sama mies, että sinänsä sama mitä heittää, muttei mitä väittää..😉

Anonyymi kirjoitti:

Huitale ja pirpana saman miehen hahmoja!

Asia on juurikin näin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki samaa henkilöä!

En ihmetteli joku luulisi, ei kukaan normaalisti välttis kirjoita se on välttämättä kirjoitetaan .

Hienoa kuulla, että lapsiesi kanssa tulet toimeen niin hienosti. Olet niin lempeä luonteeltasi.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hienoa kuulla, että lapsiesi kanssa tulet toimeen niin hienosti. Olet niin lempeä luonteeltasi.

Kiitos 🙂
Niin.., käytin varmaan aikanaan lasten isään kaiken riitelyyn, huutamiseen ja riehumiseen tarvittavan energiani niin, ettei siitä jäänyt mitään jäljelle.

Xena-183 kirjoitti:

Kiitos 🙂
Niin.., käytin varmaan aikanaan lasten isään kaiken riitelyyn, huutamiseen ja riehumiseen tarvittavan energiani niin, ettei siitä jäänyt mitään jäljelle.

Minä yleensä olen paennut riitatilanteita kaikkien kanssa. Välttelen niitä.

Lapsena oli niin paljon riitelyä ja väkivaltaa, että sain tarpeekseni.
Nyt kuitenkin koen, että minun tulee esittää pojalleni tunteeni, sillä hän ei autismin kirjon takia ymmärrä niitä muuten.

Olen temperamenttinen luonteeltani ja turhauttaa joskus pojan kanssa niin pirusti. Annan sen tulla ulos.

Nyt menen moikkaamaan poitsua.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Minä yleensä olen paennut riitatilanteita kaikkien kanssa. Välttelen niitä.

Lapsena oli niin paljon riitelyä ja väkivaltaa, että sain tarpeekseni.
Nyt kuitenkin koen, että minun tulee esittää pojalleni tunteeni, sillä hän ei autismin kirjon takia ymmärrä niitä muuten.

Olen temperamenttinen luonteeltani ja turhauttaa joskus pojan kanssa niin pirusti. Annan sen tulla ulos.

Nyt menen moikkaamaan poitsua.

Lue lisää

Minustakin lasten kanssa täytyy olla aito.
Sinä äitinä tiedät kyllä, mikä valmistaa lastasi parhaiten elämää varten.

Xena-183 kirjoitti:

Minustakin lasten kanssa täytyy olla aito.
Sinä äitinä tiedät kyllä, mikä valmistaa lastasi parhaiten elämää varten.

No valmistamisesta ei varmasti ole kyse enää. Kundi on 27 iältään ja ymmärrys noin 17- vuotiaan tasolla.

Hitaasti ja varmasti kohti hautuumaata. Me molemmat.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No valmistamisesta ei varmasti ole kyse enää. Kundi on 27 iältään ja ymmärrys noin 17- vuotiaan tasolla.

Hitaasti ja varmasti kohti hautuumaata. Me molemmat.

Niin, minulla ei tosiaan ole tietoa eikä kokemusta siitä, mitä Aspergerin oireisiin kuuluu, mutta voisin silti kuvitella, että äitinä voit edelleen opettaa aikuisellekin pojalle kaikenlaisia hyödyllisiä rutiineja ja ehkä jopa opettaa hänelle kaavamaisesti (ja turvallisesti), kuinka toinen ihminen reagoi millaiseenkin tekemiseen tai käyttäytymiseen.

Minulla on sellainen käsitys, että autismin kirjoon kuuluu usein hyvä muisti, jolloin ihminen voi oppia ulkoa vuokaaviomaisesti käytöksen syitä ja seurauksia, vaikka ei niitä suoranaisesti ymmärtäisikään. 🤔

Xena-183 kirjoitti:

Niin, minulla ei tosiaan ole tietoa eikä kokemusta siitä, mitä Aspergerin oireisiin kuuluu, mutta voisin silti kuvitella, että äitinä voit edelleen opettaa aikuisellekin pojalle kaikenlaisia hyödyllisiä rutiineja ja ehkä jopa opettaa hänelle kaavamaisesti (ja turvallisesti), kuinka toinen ihminen reagoi millaiseenkin tekemiseen tai käyttäytymiseen.

Minulla on sellainen käsitys, että autismin kirjoon kuuluu usein hyvä muisti, jolloin ihminen voi oppia ulkoa vuokaaviomaisesti käytöksen syitä ja seurauksia, vaikka ei niitä suoranaisesti ymmärtäisikään. 🤔

Lue lisää

Osalla todellakin onnhyvä muisti, mutta vain itselleen mielenkiintoisiin kohteisiin.

Ny hyvää yötä ja kiitos keskusteluista.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Osalla todellakin onnhyvä muisti, mutta vain itselleen mielenkiintoisiin kohteisiin.

Ny hyvää yötä ja kiitos keskusteluista.

Hyvää yötä Pikku-pirpana ja voimia uuteen viikkoon 🤗

Xena-183 kirjoitti:

Hyvää yötä Pikku-pirpana ja voimia uuteen viikkoon 🤗

Kiitos X. Mä tosiian tarvitsen voimia. Raskas viikko tulossa.

Selittäminen ei onnist millään. Toinen ei ymmärrä tai ymmärtää väärin. Verbaliikka ei toimi. Ei kunnolla. Yhteys pätkii.

Joten ymmärtääkseni se, että asetan omat rajani kuohahtamalla, on riittävän iso ilmaus, että hänkin ymmärtää että nyt meni liian pitkälle.

Lapsempana aina olin tukemassa ja ymmärtämässä häntä. En kuohahdellut hänelle. Teininä elämä oli yhtä konfliktia ja vasta kun hän muutti hiovakotiin, hänkin ymmärsi kuinka arvokas perhe on.

Nykyään enimmäkseen tulemme toimeen. Välillä riitelemme. Kuten tänään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Selittäminen ei onnist millään. Toinen ei ymmärrä tai ymmärtää väärin. Verbaliikka ei toimi. Ei kunnolla. Yhteys pätkii.

Joten ymmärtääkseni se, että asetan omat rajani kuohahtamalla, on riittävän iso ilmaus, että hänkin ymmärtää että nyt meni liian pitkälle.

Lapsempana aina olin tukemassa ja ymmärtämässä häntä. En kuohahdellut hänelle. Teininä elämä oli yhtä konfliktia ja vasta kun hän muutti hiovakotiin, hänkin ymmärsi kuinka arvokas perhe on.

Nykyään enimmäkseen tulemme toimeen. Välillä riitelemme. Kuten tänään.

Lue lisää

No mun sisko toimii kehitysvammaisten ohjaajana. Hän on opettanut mullekin sitä, ettei kaikkea kehitysvammaisenkaan toimintaa pidä hyväksyä, tosiaankaan. Mä oon siitä oikeastaan oppinut myös olemaan lasten kanssa, kun ne olivat pienempiä.

Ehkä sä keksit tavan, millä sanot enemmän niitä rajoja rauhalliseesti ja ennenkaikkea pidät niistä kiinni, kävi miten kävi.

Siskokin sanoo, että siellä vaikka ruokailussa tai muussa yhteisessä toiminnassa kun joku alkaa käyttäytyä silleen, että siitä on haittaa muille, niin se touhu lopetetaan, ennenkuin kaveri osaa olla kunnolla...tai sitten eristetään omaan paikkaan. Syö yksin tai touhuaa jonkun homman yksin...sekin on merkki, että ei mennyt nyt hyvin. Ja sellainen eristäminen muista on aika kova rangaistus jo.

Mä sanoin usein lapsille, että kannattaa mennä nyt omaan huoneeseen ja miettiä tovi ja tulla sitten takaisin, kun ei poreile päässä enää... Ja jos ei kuulunut, niin jossain vaiheessa koputin itse oveen ja kysyin, joko saa tulla turisemaan....aina ei saanut...sit odotettiin. :o)

Disseisback kirjoitti:

No mun sisko toimii kehitysvammaisten ohjaajana. Hän on opettanut mullekin sitä, ettei kaikkea kehitysvammaisenkaan toimintaa pidä hyväksyä, tosiaankaan. Mä oon siitä oikeastaan oppinut myös olemaan lasten kanssa, kun ne olivat pienempiä.

Ehkä sä keksit tavan, millä sanot enemmän niitä rajoja rauhalliseesti ja ennenkaikkea pidät niistä kiinni, kävi miten kävi.

Siskokin sanoo, että siellä vaikka ruokailussa tai muussa yhteisessä toiminnassa kun joku alkaa käyttäytyä silleen, että siitä on haittaa muille, niin se touhu lopetetaan, ennenkuin kaveri osaa olla kunnolla...tai sitten eristetään omaan paikkaan. Syö yksin tai touhuaa jonkun homman yksin...sekin on merkki, että ei mennyt nyt hyvin. Ja sellainen eristäminen muista on aika kova rangaistus jo.

Mä sanoin usein lapsille, että kannattaa mennä nyt omaan huoneeseen ja miettiä tovi ja tulla sitten takaisin, kun ei poreile päässä enää... Ja jos ei kuulunut, niin jossain vaiheessa koputin itse oveen ja kysyin, joko saa tulla turisemaan....aina ei saanut...sit odotettiin. :o)

Lue lisää

Eri asia olla autisti kuin kehitysvammainen.
Autistit yleensä aika fiksuja ja älyn puute ei ole este. Ymmärryksen puute taas on.

Autistit eivät ole tunteiltaan samanlaisia. Joten ymmärryksen puute on molemminpuolista. Ja hekin kaikki ovat yksilöitä. Persoonallisia komboja.

Heillä on yleensä todella huono samaistumiskyky toisiin ja eristäminen muusta ei mielestäni ole koskaan ollut oikea ratkaisu rangaistuksena autistille. Enemmänkin siinä palkitaan hänen huonoa käytöstään.

Mutta nykyään uskallan jo päräyttää takaisin. Tiedän että pohjimmiltaan hän ymmärtää asian, vaikkakin yleensä jälkikäteen. Hitaasti mutta varmasti kohti tulevaisuutta.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Eri asia olla autisti kuin kehitysvammainen.
Autistit yleensä aika fiksuja ja älyn puute ei ole este. Ymmärryksen puute taas on.

Autistit eivät ole tunteiltaan samanlaisia. Joten ymmärryksen puute on molemminpuolista. Ja hekin kaikki ovat yksilöitä. Persoonallisia komboja.

Heillä on yleensä todella huono samaistumiskyky toisiin ja eristäminen muusta ei mielestäni ole koskaan ollut oikea ratkaisu rangaistuksena autistille. Enemmänkin siinä palkitaan hänen huonoa käytöstään.

Mutta nykyään uskallan jo päräyttää takaisin. Tiedän että pohjimmiltaan hän ymmärtää asian, vaikkakin yleensä jälkikäteen. Hitaasti mutta varmasti kohti tulevaisuutta.

Lue lisää

Joo, siis mä vaan kerroin mun siskon työn kautta hommaa...

Autistille varmaan pitääkin selvittää asia sen järkiperäisyyden kautta, ei tunnepohjan kautta.

Vähän kuten sokealle joudut selittämään asian ihan toisin kuin näkevälle. :o)

Disseisback kirjoitti:

Joo, siis mä vaan kerroin mun siskon työn kautta hommaa...

Autistille varmaan pitääkin selvittää asia sen järkiperäisyyden kautta, ei tunnepohjan kautta.

Vähän kuten sokealle joudut selittämään asian ihan toisin kuin näkevälle. :o)

Lue lisää

Mitä .. teex sä tuplavuoroa? Et kai?

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mitä .. teex sä tuplavuoroa? Et kai?

Tein joo...Ke-to. 19-19. :oD

Disseisback kirjoitti:

Tein joo...Ke-to. 19-19. :oD

Ja nyt taas? Huimaa menoa sulla.
Toivottavasti saat nukuttua edes vähän. Mä vetäydyn höyhensaarille. Hyvää yötä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ja nyt taas? Huimaa menoa sulla.
Toivottavasti saat nukuttua edes vähän. Mä vetäydyn höyhensaarille. Hyvää yötä.

En mä tänään ihan niin pitkään tee....puoli kahdelta tulin tähän, kun aamu-ukko sairastui. 17, 5 tuntia vaan. :oD

Mut hyvää yötä. :o)

Disseisback kirjoitti:

En mä tänään ihan niin pitkään tee....puoli kahdelta tulin tähän, kun aamu-ukko sairastui. 17, 5 tuntia vaan. :oD

Mut hyvää yötä. :o)

Huh-huh! Olet sä aika ukko!

Pikku-pirpana kirjoitti:

Huh-huh! Olet sä aika ukko!

Joskus pitää vaan painattaa. 😁

Mutta nyt on vapaata taas. 😊

Disseisback kirjoitti:

Joskus pitää vaan painattaa. 😁

Mutta nyt on vapaata taas. 😊

Montako vapaata? Onko se jopa rai rai?

Pikku-pirpana kirjoitti:

Montako vapaata? Onko se jopa rai rai?

Neljä...melkein..

Ei nyt rairaita kuitenkaan...

On hommia tehtävänä, nutta ehkä tään illan huilin...

Disseisback kirjoitti:

Neljä...melkein..

Ei nyt rairaita kuitenkaan...

On hommia tehtävänä, nutta ehkä tään illan huilin...

Juuh.. luulisin, että olet ansainnut leposi.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juuh.. luulisin, että olet ansainnut leposi.

No kunhan opin joskus sen ottamaan...😁

Disseisback kirjoitti:

No kunhan opin joskus sen ottamaan...😁

NIIMPÄ! Sinähän sen sanoit.

Pikku-pirpana kirjoitti:

NIIMPÄ! Sinähän sen sanoit.

Aiksnaan. Aiksnaan levoton ystäväiseni. 😁

Yllättävää, että sä riitelet.. olet niin pose ja sopuisa..

Mut hei, riitely on normaalia sosiaalista kanssakäymistä.. tai jotain.
Mutta sillä mennään mitä saadaan. Itse olen tulistuvaa sorttia. Joskus kiihdyn nollasta sataan alle kolmen sekunnin.
Mutta lepyn lähes yhtä nopeasti.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Yllättävää, että sä riitelet.. olet niin pose ja sopuisa..

Mut hei, riitely on normaalia sosiaalista kanssakäymistä.. tai jotain.
Mutta sillä mennään mitä saadaan. Itse olen tulistuvaa sorttia. Joskus kiihdyn nollasta sataan alle kolmen sekunnin.
Mutta lepyn lähes yhtä nopeasti.

Lue lisää

No yleensä ne asiat mistä mä riitelen liittyy jotenkin asioihin mitä en oikein hyvin siedä kuten esimerkiks ystävieni ja läheiseksi kokemieni ihmisten mun mielestä väärään ja /tai epäoikeudenmukaiseen kohteluun kuten nyt viimeksikin tuossa Huitaleen tapauksessa mistä tää viimeisin palstan ryöpsähdyskin sitten sai kipinänsä. Mutsin kanssa ne sitten taas liittyy ihan jokapäiväisiin asioihin mistä välillä sitten kiistellään. Ja juu ihan normaaliahan se on. Epänormaalimpaa se olis jos ei ikinä yhtään mitään erimielisyyttä mistään olisi kenenkään kanssa koskaan. Ja myös huonoja päiviä on kaikilla milloin ihan aivan kaikki vaan ärsyttää ja on helppo ajautua sitten riitaan kun on jo valmiiksi vähän kuin nyrkit pystyssä koko maailmaa vastaan.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

No yleensä ne asiat mistä mä riitelen liittyy jotenkin asioihin mitä en oikein hyvin siedä kuten esimerkiks ystävieni ja läheiseksi kokemieni ihmisten mun mielestä väärään ja /tai epäoikeudenmukaiseen kohteluun kuten nyt viimeksikin tuossa Huitaleen tapauksessa mistä tää viimeisin palstan ryöpsähdyskin sitten sai kipinänsä. Mutsin kanssa ne sitten taas liittyy ihan jokapäiväisiin asioihin mistä välillä sitten kiistellään. Ja juu ihan normaaliahan se on. Epänormaalimpaa se olis jos ei ikinä yhtään mitään erimielisyyttä mistään olisi kenenkään kanssa koskaan. Ja myös huonoja päiviä on kaikilla milloin ihan aivan kaikki vaan ärsyttää ja on helppo ajautua sitten riitaan kun on jo valmiiksi vähän kuin nyrkit pystyssä koko maailmaa vastaan.🙂.

Lue lisää

Noin se on. Poitsullakin huono päivä, kun ei ole saanut nukutuksi kunnolla. Sekin vaikuttaa.

Huonoja päiviä sattuu kaikille aina välistä. Poitsulla on nyt sellainen. Ja minä saan kärsiä. Noin se aina menee.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Noin se on. Poitsullakin huono päivä, kun ei ole saanut nukutuksi kunnolla. Sekin vaikuttaa.

Huonoja päiviä sattuu kaikille aina välistä. Poitsulla on nyt sellainen. Ja minä saan kärsiä. Noin se aina menee.

Lue lisää

Yleensä se juu on niin että ne kaikkein lähimmät joutuu niistä huonoista päivistä vähän kärsimään ja saavat osansa niistä mutta ajattele se niin että sä oot sun poitsulles kuitenkin sellainen ihminen kenet hän kokee niin läheiseksi että pystyy ja uskaltaa näyttää että nyt on paha olla ja kokee olonsa niin turvalliseks että voi keventää sydäntään ja purkaa pahaa oloaan ja tietää että vaikka nyt riideltäisiin sä silti häntä rakastat etkä hylkää vaikka hän näyttää todelliset tunteensa. Raskastahan se on tietenkin mutta samalla osoitus siitä kuinka tärkeä sä hänelle oletkaan.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Yleensä se juu on niin että ne kaikkein lähimmät joutuu niistä huonoista päivistä vähän kärsimään ja saavat osansa niistä mutta ajattele se niin että sä oot sun poitsulles kuitenkin sellainen ihminen kenet hän kokee niin läheiseksi että pystyy ja uskaltaa näyttää että nyt on paha olla ja kokee olonsa niin turvalliseks että voi keventää sydäntään ja purkaa pahaa oloaan ja tietää että vaikka nyt riideltäisiin sä silti häntä rakastat etkä hylkää vaikka hän näyttää todelliset tunteensa. Raskastahan se on tietenkin mutta samalla osoitus siitä kuinka tärkeä sä hänelle oletkaan.🙂.

Lue lisää

Tai no tuo vähän sanan vois ottaa kyllä pois tuolta voi niistä toisen huonoista päivistä läheiset paljonkin joutua kärsimään kyllä.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Yleensä se juu on niin että ne kaikkein lähimmät joutuu niistä huonoista päivistä vähän kärsimään ja saavat osansa niistä mutta ajattele se niin että sä oot sun poitsulles kuitenkin sellainen ihminen kenet hän kokee niin läheiseksi että pystyy ja uskaltaa näyttää että nyt on paha olla ja kokee olonsa niin turvalliseks että voi keventää sydäntään ja purkaa pahaa oloaan ja tietää että vaikka nyt riideltäisiin sä silti häntä rakastat etkä hylkää vaikka hän näyttää todelliset tunteensa. Raskastahan se on tietenkin mutta samalla osoitus siitä kuinka tärkeä sä hänelle oletkaan.🙂.

Lue lisää

Olet oikeassa. Minä olen lähin ja turvallisin hänelle.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Olet oikeassa. Minä olen lähin ja turvallisin hänelle.

Juu ja ymmärrän kyllä myös kuinka raskasta ja turhauttavaa se voi myös olla ja että varmasti voi myös tuntua siltä että on ihan loppu koko tilanteen kanssa varsinkin asbergerihmisen kanssa. Ei ollut tarkoitus vähätellä sitä ollenkaan. Voimia ja jaksamista sulle tilanteen kanssa.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Juu ja ymmärrän kyllä myös kuinka raskasta ja turhauttavaa se voi myös olla ja että varmasti voi myös tuntua siltä että on ihan loppu koko tilanteen kanssa varsinkin asbergerihmisen kanssa. Ei ollut tarkoitus vähätellä sitä ollenkaan. Voimia ja jaksamista sulle tilanteen kanssa.🙂.

Lue lisää

Tanks.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tanks.

You're very welcome.🙂.

Niin.. lapseni ei ole iältään lapsi, mutta toiminnaltaan kylläkin. Se muuttaa asioita kinkkiseksi..

Aikuinen ihminen joka käyttäytyy kuin teini. Haastaa riitaa ja sosiaalisesti kykenemätön asialliseen vuorovaikutukseen. Aikuismaisuus .. hän ei tiedä mitä se on.
Luulee olevansa kovastikin aikuinen, mutta ei ole. Tyypillinen teinidraama. Se turhauttaa minua.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. lapseni ei ole iältään lapsi, mutta toiminnaltaan kylläkin. Se muuttaa asioita kinkkiseksi..

Aikuinen ihminen joka käyttäytyy kuin teini. Haastaa riitaa ja sosiaalisesti kykenemätön asialliseen vuorovaikutukseen. Aikuismaisuus .. hän ei tiedä mitä se on.
Luulee olevansa kovastikin aikuinen, mutta ei ole. Tyypillinen teinidraama. Se turhauttaa minua.

Lue lisää

Turhauttaa sinua? Entä jos poikasi on myös turhautunut, kun kukaan ei tajua?

En tunne sinua, en poikaasi enkä yhtään tiedä minkätyyppisestä autismista on kyse. Jos autismia kuvaisi yhdellä sanalla, käyttäisin itse "joustamaton". Autisti ajattelee, että joku tärkeä juttu joka on hänen päässään tietyllä tavalla, on "turvallisesti, järjestyksessä". Oma ajatus = järjestyksessä/totta, vaikka asia ei olisi totta, saati järjestyksessä missään muualla kuin autistin oman pään sisällä. On selvää kuin mikä, että jos joku sanoo, ettei tämä ajatus ole oikein/totta, se saa autistin menettämään malttinsa, sekoamaan, koska hänen järjestyksensä menee sekaisin, hän joutuu puolustuskannalle, koska hänen ajatusmalliaan/turvallisuutta uhataan.

Jos ajattelet toisinpäin, itseäsi autistina, mietitkö että toisen saaminen kiehumaan auttaa asiaa, sinua saamaan sinun ajatuksenkulun tasapainoon? Veikkaisin, että siitä tulee ainoastaan lisää hämmennystä. Mitä jos kokeilet seuraavaksi tunnesanoja? Kerrot miten koet poikasi tietyn käytöksen ja miltä se sinusta tuntuu? Jos et siedä jotain asiaa alkuunkaan, kerro rauhallisesti "nyt loppuu", siinä menee rajasi.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Turhauttaa sinua? Entä jos poikasi on myös turhautunut, kun kukaan ei tajua?

En tunne sinua, en poikaasi enkä yhtään tiedä minkätyyppisestä autismista on kyse. Jos autismia kuvaisi yhdellä sanalla, käyttäisin itse "joustamaton". Autisti ajattelee, että joku tärkeä juttu joka on hänen päässään tietyllä tavalla, on "turvallisesti, järjestyksessä". Oma ajatus = järjestyksessä/totta, vaikka asia ei olisi totta, saati järjestyksessä missään muualla kuin autistin oman pään sisällä. On selvää kuin mikä, että jos joku sanoo, ettei tämä ajatus ole oikein/totta, se saa autistin menettämään malttinsa, sekoamaan, koska hänen järjestyksensä menee sekaisin, hän joutuu puolustuskannalle, koska hänen ajatusmalliaan/turvallisuutta uhataan.

Jos ajattelet toisinpäin, itseäsi autistina, mietitkö että toisen saaminen kiehumaan auttaa asiaa, sinua saamaan sinun ajatuksenkulun tasapainoon? Veikkaisin, että siitä tulee ainoastaan lisää hämmennystä. Mitä jos kokeilet seuraavaksi tunnesanoja? Kerrot miten koet poikasi tietyn käytöksen ja miltä se sinusta tuntuu? Jos et siedä jotain asiaa alkuunkaan, kerro rauhallisesti "nyt loppuu", siinä menee rajasi.

- Sheena

Lue lisää

Kokeiltu. Ei tehonnut tunteisiin vetoaminen.

Lapsena hän pahoinpiteli minua monin tavoin. Mutta se oli hänen tapansa kommunikoida. Jos jokin harmitti, han mottasi ja kun kaikki oli hyvin hän halitteli.

Hän ymmärtää asioita paremmin englanniksi kuin suomeksi ja minun kielipääni ei riitä taas siihen. Kommunikaatio on parantunut vuosien varrella huomattavasti ja väkivaltainen hän ei ole ollut minua kohtaan 12 ikävuoden jälkeen.

Itseään hän kyllä vielä lyö ja siitä opettelemme pikkuhiljaa pois. Ottaa aikansa. Pari vuosikymmentä. Kyllä se siitä. Asia kerrallaan.

Elämää autistin kanssa .. kärsivällisyyttähän se vaatii. Mutta rajat ovat rakkautta, se pitänee muistaa.

Juu, burgerit ovat hitaanlaisia. Ja työläitä.

Silti niin ihania ja aivan ainutlaatuisia.
Tein sen virheen hänen varhaisessa lapsuudessaan, etten osoittanut rajoja itseni ja hänen suhteelle kovin hyvin.

Saatiin diagnoosi niin myöhään, että minua oli jo johdettu harhaan ammattilaisten toimesta. Hoitomuotona 2-12 ikävuoden välillä oli turvaistaminen. Joten jätin itseni sivuun ja olin vakaa aikuinen hänelle. Poitsulla oli tapana pahoinpidellä minua lapsuudessaan ja olen edelleen se sylkykuppi.

Olen se ainoa ihminen joka on kestänyt hänen rinnallaan kaikki nämä vuodet, mutta nyt alkaa munkin mitta olemaan täynnä. Jaksan toki, mut kuohahtelen nykyään hänelle.

Jännä tunne kun toista rakastaa niin paljon, että on valmis sietämään melkein mitä vain.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu, burgerit ovat hitaanlaisia. Ja työläitä.

Silti niin ihania ja aivan ainutlaatuisia.
Tein sen virheen hänen varhaisessa lapsuudessaan, etten osoittanut rajoja itseni ja hänen suhteelle kovin hyvin.

Saatiin diagnoosi niin myöhään, että minua oli jo johdettu harhaan ammattilaisten toimesta. Hoitomuotona 2-12 ikävuoden välillä oli turvaistaminen. Joten jätin itseni sivuun ja olin vakaa aikuinen hänelle. Poitsulla oli tapana pahoinpidellä minua lapsuudessaan ja olen edelleen se sylkykuppi.

Olen se ainoa ihminen joka on kestänyt hänen rinnallaan kaikki nämä vuodet, mutta nyt alkaa munkin mitta olemaan täynnä. Jaksan toki, mut kuohahtelen nykyään hänelle.

Jännä tunne kun toista rakastaa niin paljon, että on valmis sietämään melkein mitä vain.

Lue lisää

Ihminen pystyy venymään monissakin asioissa jos sydän on mukana, jaksamisia. Poika täällä ei onneksi ole kuin varsin lievä tapaus. Aikuinenkin jo.

E-Lukka kirjoitti:

Ihminen pystyy venymään monissakin asioissa jos sydän on mukana, jaksamisia. Poika täällä ei onneksi ole kuin varsin lievä tapaus. Aikuinenkin jo.

Hienoa. Kiva, lievät tapaukset voivat saada jopa ihan normaalin elämän.
Meillä siitä ei ole toivoa alkuunkaan.

No, näillä mennään.

Se on hyvä välillä huomata itsekin että asiat ovat hyvällä mallilla. Arjessa ei aina tule huomanneeksi kaikkea.

Täällä kun meitä on niin moneksi, aina löytyy joku jolla menee huonommin kuin itsellään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Se on hyvä välillä huomata itsekin että asiat ovat hyvällä mallilla. Arjessa ei aina tule huomanneeksi kaikkea.

Täällä kun meitä on niin moneksi, aina löytyy joku jolla menee huonommin kuin itsellään.

Lue lisää

Niin, tässä mietiskelin että ihan lähipiirissä on kokemusta vaikeista tapauksista. Aikuinen kehitysvammainen lapsi, väkivaltainen välillä kun ei osaa muuten ilmaista esim. kipujaan, oltava kokoajan vahtimassa. Teini-ikäinen kehitysvammainen autisti, tarvitsee jatkuvaa silmällä pitoa - tosin hän on saanut paljon apua yhteiskunnalta, mm. terapiaa ja aikuisen kaverin vaikka uimahallissa käyntiin kerran kuussa.

Sitten dementikot, joita on varmasti jokaisella perheellä jossain vaiheessa jos pitkään elävät ja naapurustossa myös. Omat vanhemmat, omat isovanhemmat, puoliso, sisarukset...

Melkein kaikilla on jotain kiinnikkeitä. Meidän jokaisen vuoro tulee kyllä ajallaan, hoitajasta hoidettavaksi...

Ihminen on kumman sopeutuvainen.

Kunhan ajattelin, ei ainakaan ollut tarkoitus väheksyä sun työlästä tilannettasi!

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tässä mietiskelin että ihan lähipiirissä on kokemusta vaikeista tapauksista. Aikuinen kehitysvammainen lapsi, väkivaltainen välillä kun ei osaa muuten ilmaista esim. kipujaan, oltava kokoajan vahtimassa. Teini-ikäinen kehitysvammainen autisti, tarvitsee jatkuvaa silmällä pitoa - tosin hän on saanut paljon apua yhteiskunnalta, mm. terapiaa ja aikuisen kaverin vaikka uimahallissa käyntiin kerran kuussa.

Sitten dementikot, joita on varmasti jokaisella perheellä jossain vaiheessa jos pitkään elävät ja naapurustossa myös. Omat vanhemmat, omat isovanhemmat, puoliso, sisarukset...

Melkein kaikilla on jotain kiinnikkeitä. Meidän jokaisen vuoro tulee kyllä ajallaan, hoitajasta hoidettavaksi...

Ihminen on kumman sopeutuvainen.

Kunhan ajattelin, ei ainakaan ollut tarkoitus väheksyä sun työlästä tilannettasi!

xLiner

Lue lisää

En ottanut väheksyvänä mitenkään.. kommenttiasi siis.

Oikeastaan minusta on kivaa kuulla ettei aina vaan surkutella. Minä en harrasta surkuttelua, elämäni on ollut kovaa ja tulee olemaan jatkossakin. Surkuttelu on vain hiekkaa rattaissa. Häiriötekijä.

Tulen hyvälle mielelle kun jollakin muulla menee paremmin kuin minulla... tai siis pose on kuin vaseliinia niissä rattaissa. Antaa hyvän fiiliksen. Aidosti kiva kuulla, että sulla ja perheelläsi homma sujuu.

Yritän nyt kovasti olla kateellinen asiasta, mutta se tuntuu väärältä. Olen mieluummin iloinen puolestasi.

Ja iloiseksi minut tekee myös se, jos oma tilanteeni sai sinut tajuamaan kuinka hyvin sun asiat on. Silloin minun tilanteeni on aiheuttanut jotakin hyvää.

Pikku-pirpana kirjoitti:

En ottanut väheksyvänä mitenkään.. kommenttiasi siis.

Oikeastaan minusta on kivaa kuulla ettei aina vaan surkutella. Minä en harrasta surkuttelua, elämäni on ollut kovaa ja tulee olemaan jatkossakin. Surkuttelu on vain hiekkaa rattaissa. Häiriötekijä.

Tulen hyvälle mielelle kun jollakin muulla menee paremmin kuin minulla... tai siis pose on kuin vaseliinia niissä rattaissa. Antaa hyvän fiiliksen. Aidosti kiva kuulla, että sulla ja perheelläsi homma sujuu.

Yritän nyt kovasti olla kateellinen asiasta, mutta se tuntuu väärältä. Olen mieluummin iloinen puolestasi.

Ja iloiseksi minut tekee myös se, jos oma tilanteeni sai sinut tajuamaan kuinka hyvin sun asiat on. Silloin minun tilanteeni on aiheuttanut jotakin hyvää.

Lue lisää

"Ja iloiseksi minut tekee myös se, jos oma tilanteeni sai sinut tajuamaan kuinka hyvin sun asiat on. Silloin minun tilanteeni on aiheuttanut jotakin hyvää."

Parasta palsta-antia onkin omien ajatusten herättely, kaiken totutun kyseenalaistaminen...

Että kiitos kipinästä!

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

"Ja iloiseksi minut tekee myös se, jos oma tilanteeni sai sinut tajuamaan kuinka hyvin sun asiat on. Silloin minun tilanteeni on aiheuttanut jotakin hyvää."

Parasta palsta-antia onkin omien ajatusten herättely, kaiken totutun kyseenalaistaminen...

Että kiitos kipinästä!

xLiner

Lue lisää

Tämä ei ole samaa mieltä ketju, mutta olen samaa mieltä;

"Parasta palsta-antia onkin omien ajatusten herättely, kaiken totutun kyseenalaistaminen..."

Kiitos.. noin se meilläkin menee. Kuohahdetaan ja pian jo sovitaan. Jos jää sopimatta, on molemmilla tosi huono olo.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kiitos.. noin se meilläkin menee. Kuohahdetaan ja pian jo sovitaan. Jos jää sopimatta, on molemmilla tosi huono olo.

En pidä siitä, että riidat jäävät "auki". Jokin päätös riidalle täytyy olla, ettei asia jää vaivaamaan kumpaakaan. Poikani on tässä suhteessa luonteeltaan ihan samanlainen kuin minä. Jos on ollut jotain kärhämää ja hän tietää, että olen suutahtanut hänelle jostain, niin hän tulee silti sanomaan hyvää yötä ja antamaan halin. Normaalisti siis minä menen hänen huoneeseensa toivottamaan hyvät yöt, mutta jos hän tietää, että hän on töpännyt ja olen asiasta vielä hieman tuohduksissa, niin se menee niin päin, että hän ei mene nukkumaan ennen kuin tulee sanomaan minulle hyvät yöt.

Aletheias kirjoitti:

En pidä siitä, että riidat jäävät "auki". Jokin päätös riidalle täytyy olla, ettei asia jää vaivaamaan kumpaakaan. Poikani on tässä suhteessa luonteeltaan ihan samanlainen kuin minä. Jos on ollut jotain kärhämää ja hän tietää, että olen suutahtanut hänelle jostain, niin hän tulee silti sanomaan hyvää yötä ja antamaan halin. Normaalisti siis minä menen hänen huoneeseensa toivottamaan hyvät yöt, mutta jos hän tietää, että hän on töpännyt ja olen asiasta vielä hieman tuohduksissa, niin se menee niin päin, että hän ei mene nukkumaan ennen kuin tulee sanomaan minulle hyvät yöt.

Lue lisää

Me poitsun kanssa kerran jätettiin riita sopimatta ja kumpikaan meistä ei saanut nukuttua..

Mulla oli vielä työpäivä seuraavana päivänä, joten melkein vuorokausi oltiin riidoissa. Se oli kamalaa.

Juu, poitsu pelkää menettävänsä minut, niin vaikka kuinka pahalla päällä olisikin, aina kuitenkin on sovittu heti kuohahduksen jälkeen. Ja taas on ilma puhdistunut.

Meillä on siitä jännä, että me tullaan hitsin hyvin toimeen aina kodin ulkopuolella. Kaikki reissut sun muut, ei mitään känää ..
Auta armias kun ollaan kotona, niin joka asiasta tuntuu tulevan vääntöä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Me poitsun kanssa kerran jätettiin riita sopimatta ja kumpikaan meistä ei saanut nukuttua..

Mulla oli vielä työpäivä seuraavana päivänä, joten melkein vuorokausi oltiin riidoissa. Se oli kamalaa.

Juu, poitsu pelkää menettävänsä minut, niin vaikka kuinka pahalla päällä olisikin, aina kuitenkin on sovittu heti kuohahduksen jälkeen. Ja taas on ilma puhdistunut.

Meillä on siitä jännä, että me tullaan hitsin hyvin toimeen aina kodin ulkopuolella. Kaikki reissut sun muut, ei mitään känää ..
Auta armias kun ollaan kotona, niin joka asiasta tuntuu tulevan vääntöä.

Lue lisää

Mieli ei saa rauhaa, jos on tunne, että rakkaan ihmisen kanssa ei ole kaikki kunnossa. Sellaisessa mielentilassa on kyllä lähes mahdotonta nukkua. Voin hyvin kuvitella, miten kamala tuo päivä on teille molemmille ollut.

Sydäntä hieman vihlaisi, kun sanoit poikasi pelkäävän, että menettää sinut. Toivottavasti hän oppii luottamaan siihen, että vanhempana tulet olemaan aina läsnä, vaikka välillä kuohuisikin. Itse yritän aina painottaa pojalleni sitä, että vaikka olisin joskus miten vihainen jostain hänen tekemästään, niin se ei vähennä rakkauttani häntä kohtaan.

Meillä kyllä joskus otetaan yhteen reissussakin, vaikka reissut sujuvatkin yleensä hyvin eritoten nykyään, kun poika on jo vähän vanhempi. Teillä ehkä on estot alhaalla kotioloissa, jolloin molemmat kokee voivansa näyttää tunteitaan vapaammin 🤔

Aletheias kirjoitti:

Mieli ei saa rauhaa, jos on tunne, että rakkaan ihmisen kanssa ei ole kaikki kunnossa. Sellaisessa mielentilassa on kyllä lähes mahdotonta nukkua. Voin hyvin kuvitella, miten kamala tuo päivä on teille molemmille ollut.

Sydäntä hieman vihlaisi, kun sanoit poikasi pelkäävän, että menettää sinut. Toivottavasti hän oppii luottamaan siihen, että vanhempana tulet olemaan aina läsnä, vaikka välillä kuohuisikin. Itse yritän aina painottaa pojalleni sitä, että vaikka olisin joskus miten vihainen jostain hänen tekemästään, niin se ei vähennä rakkauttani häntä kohtaan.

Meillä kyllä joskus otetaan yhteen reissussakin, vaikka reissut sujuvatkin yleensä hyvin eritoten nykyään, kun poika on jo vähän vanhempi. Teillä ehkä on estot alhaalla kotioloissa, jolloin molemmat kokee voivansa näyttää tunteitaan vapaammin 🤔

Lue lisää

No ymmärsit vähän ehkä väärin. Tai ainakin toivon niin.

Poikani on jo pienestä pitäen kantanut huolta minusta. Siis sydämessään.
Jos kerroin kotona, etten kerennyt töissä lounastamaan, oli poikani kuukausia huolissaan syömisistäni. Jos oli uneton yö .. hän oli tolkuttoman huolissaan nukkumisistani.
Liittynee tuohon autismin kirjoon.

Minulla on ms-tauti ja aikanaan se oli pahana, hän oli tukipilarini silloin 15-vuotiaana. Hän toimi kävelykeppinäni kunnes sain rollaattorin.
Meillä on symbioottinen suhde. Hän tarvitsee minua ja minä häntä, silloin kun olen pahenemisvaiheessa.

Poikani tietää että hän on aina rakas minulle. Ei mene päivääkään, ettenkö sanoisi ja näyttäisi sitä. Hän tietää sen. Ja hän tietää, etten jätä häntä koskaan. Silti hän pelkää.

Jos riitelemme, minun ei tarvitse kuin poistua huoneesta, kun hän hajoaa palasiksi. Särkyy. Siksi se on minulta äärimmäinen keino puuttua hänen epäasialliseen käytökseen.
Hän on autistinen ja olen hänen peruskallionsa. Tuki ja turva. Aina. Viimeiseen hengenvetooni.

Ja tuo reissussa .. riittää kun mennään vaikka lähikauppaan, niin poitsu ei kiukuttele ollenkaan. 12 tunnin lento, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Tai 7 tunnin ajomatka..
Lauhkea kuin lammas, kaikissa asioissa. Kaikki hoituu. Mutta kotona vängätään turhasta. Ei nyt aina, mutta usein kuitenkin.

Tunteita näytetään kyllä positiivisessa valossa aina, mutta ne negatiiviset tunteet.. niiden hallintaa vielä pitää opetella.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No ymmärsit vähän ehkä väärin. Tai ainakin toivon niin.

Poikani on jo pienestä pitäen kantanut huolta minusta. Siis sydämessään.
Jos kerroin kotona, etten kerennyt töissä lounastamaan, oli poikani kuukausia huolissaan syömisistäni. Jos oli uneton yö .. hän oli tolkuttoman huolissaan nukkumisistani.
Liittynee tuohon autismin kirjoon.

Minulla on ms-tauti ja aikanaan se oli pahana, hän oli tukipilarini silloin 15-vuotiaana. Hän toimi kävelykeppinäni kunnes sain rollaattorin.
Meillä on symbioottinen suhde. Hän tarvitsee minua ja minä häntä, silloin kun olen pahenemisvaiheessa.

Poikani tietää että hän on aina rakas minulle. Ei mene päivääkään, ettenkö sanoisi ja näyttäisi sitä. Hän tietää sen. Ja hän tietää, etten jätä häntä koskaan. Silti hän pelkää.

Jos riitelemme, minun ei tarvitse kuin poistua huoneesta, kun hän hajoaa palasiksi. Särkyy. Siksi se on minulta äärimmäinen keino puuttua hänen epäasialliseen käytökseen.
Hän on autistinen ja olen hänen peruskallionsa. Tuki ja turva. Aina. Viimeiseen hengenvetooni.

Ja tuo reissussa .. riittää kun mennään vaikka lähikauppaan, niin poitsu ei kiukuttele ollenkaan. 12 tunnin lento, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Tai 7 tunnin ajomatka..
Lauhkea kuin lammas, kaikissa asioissa. Kaikki hoituu. Mutta kotona vängätään turhasta. Ei nyt aina, mutta usein kuitenkin.

Tunteita näytetään kyllä positiivisessa valossa aina, mutta ne negatiiviset tunteet.. niiden hallintaa vielä pitää opetella.

Lue lisää

Muistan lukeneeni ms-taudistasi, mutten tiennyt tuota kaikkea pojastasi ja suhteestanne. Tämä avasi asiaa ihan uudesta näkökulmasta, kiitos kun selvensit.

Onpa teillä upean kuuloinen suhde, se sai ihan kyyneleet nousemaan silmiini. Kertomasi kosketti ja vaikka teillä on tietenkin ihan omanlainen suhteenne ja tilanteenne, pystyn samaistumaan kertomaasi tunnetasolla. Peilaan sitä suhteeseeni omaan poikaani, sillä meillä on myös hyvin symbioottinen suhde ja tunnistan tuon saman vahvan tunteen äidin ja lapsen välillä. Meitä myös on sitonut yhteen sairauden läpi käyminen yhdessä, sillä poikani sairastui aikoinaan vakavasti ja hoito kesti monta vuotta, kunnes hän oli taas terveen kirjoissa. Olin käytännössä yksin vastuussa hänen hoidostaan ja vaikka se aika oli todella raskasta, se myös yhdisti meitä tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Olen niin onnellinen puolestasi, että sinulla on noin hieno suhde poikaasi. Aina elämä ei tietenkään ole pelkkää aurinkoa, kuten tässäkin aloituksessa on keskusteltu, mutta on upeaa, että välillänne on niin paljon välittämistä ja yhteyttä.

Aletheias kirjoitti:

Muistan lukeneeni ms-taudistasi, mutten tiennyt tuota kaikkea pojastasi ja suhteestanne. Tämä avasi asiaa ihan uudesta näkökulmasta, kiitos kun selvensit.

Onpa teillä upean kuuloinen suhde, se sai ihan kyyneleet nousemaan silmiini. Kertomasi kosketti ja vaikka teillä on tietenkin ihan omanlainen suhteenne ja tilanteenne, pystyn samaistumaan kertomaasi tunnetasolla. Peilaan sitä suhteeseeni omaan poikaani, sillä meillä on myös hyvin symbioottinen suhde ja tunnistan tuon saman vahvan tunteen äidin ja lapsen välillä. Meitä myös on sitonut yhteen sairauden läpi käyminen yhdessä, sillä poikani sairastui aikoinaan vakavasti ja hoito kesti monta vuotta, kunnes hän oli taas terveen kirjoissa. Olin käytännössä yksin vastuussa hänen hoidostaan ja vaikka se aika oli todella raskasta, se myös yhdisti meitä tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Olen niin onnellinen puolestasi, että sinulla on noin hieno suhde poikaasi. Aina elämä ei tietenkään ole pelkkää aurinkoa, kuten tässäkin aloituksessa on keskusteltu, mutta on upeaa, että välillänne on niin paljon välittämistä ja yhteyttä.

Lue lisää

Niin lapseni on sairas ja minä olen sairas ja hoidamme toisiamme tarpeen niin vaatiessa.
Exä on vain joku jonka pitäisi osallistua, mutta hänkin opettelee vielä.

Pohjimmiltaan meillä on poitsun kanssa hyvät välit. Tuo hänen tunnepuolinen teini-ikänsä vain antaa haasteita. Kuten masennus ja diabeteskin. Mutta me selvitään. Yhdessä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin lapseni on sairas ja minä olen sairas ja hoidamme toisiamme tarpeen niin vaatiessa.
Exä on vain joku jonka pitäisi osallistua, mutta hänkin opettelee vielä.

Pohjimmiltaan meillä on poitsun kanssa hyvät välit. Tuo hänen tunnepuolinen teini-ikänsä vain antaa haasteita. Kuten masennus ja diabeteskin. Mutta me selvitään. Yhdessä.

Lue lisää

Ei varmastikaan ole helppoa tasapainoilla lapsen, vaikkakin jo aikuisen, kanssa, kun suhdetta kuormittaa monenlaiset haasteet. Se vaatii molemmilta paljon.

Muistan joskus keskustelleeni kanssasi myös vaikeista nuoruusajoistasi. Sinulle ei ole kyllä helpointa tietä annettu, paljosta olet joutunut selviämään.. Mutta sen perusteella, mitä sinusta tiedän, niin en epäile hetkeäkään, ettetkö selviäisi. Yhdessä poikasi kanssa. Ja muiden rakkaiden ihmisten tietty. Toivoisin sinulle kepeämpää polkua jatkossa. Paljon kepeämpää.

Aletheias kirjoitti:

Ei varmastikaan ole helppoa tasapainoilla lapsen, vaikkakin jo aikuisen, kanssa, kun suhdetta kuormittaa monenlaiset haasteet. Se vaatii molemmilta paljon.

Muistan joskus keskustelleeni kanssasi myös vaikeista nuoruusajoistasi. Sinulle ei ole kyllä helpointa tietä annettu, paljosta olet joutunut selviämään.. Mutta sen perusteella, mitä sinusta tiedän, niin en epäile hetkeäkään, ettetkö selviäisi. Yhdessä poikasi kanssa. Ja muiden rakkaiden ihmisten tietty. Toivoisin sinulle kepeämpää polkua jatkossa. Paljon kepeämpää.

Lue lisää

Mutta olen minä juuri siksi kun polkuni on ollut tälläinen. Ja päivääkään en vaihtaisi pois.. olen onnellinen. Itsenäni ja tässä ja nyt.

Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mutta olen minä juuri siksi kun polkuni on ollut tälläinen. Ja päivääkään en vaihtaisi pois.. olen onnellinen. Itsenäni ja tässä ja nyt.

Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Lue lisää

Totta tuokin. Kaikki kokemasi on muovannut sinusta juuri sinut ja kun sinulla on hyvä olla omana itsenäsi ja elämässäsi, niin sehän on tärkeintä.

Itse olen vielä työstämässä tuota, että osaisin nähdä elämäni polun sellaisena, mistä en vaihtaisi päivääkään pois. Jotkut kokemukset ovat niin repivän kipeitä, että joskus tuntuu, kuin ne olisivat lopullisesti tuhonneet jotain hyvää minussa. Sitä tunnetta vastaan taistelen ja useimmiten olenkin voitolla, mutta heikkoina hetkinä on vain sielussa musta aukko.

Aletheias kirjoitti:

Totta tuokin. Kaikki kokemasi on muovannut sinusta juuri sinut ja kun sinulla on hyvä olla omana itsenäsi ja elämässäsi, niin sehän on tärkeintä.

Itse olen vielä työstämässä tuota, että osaisin nähdä elämäni polun sellaisena, mistä en vaihtaisi päivääkään pois. Jotkut kokemukset ovat niin repivän kipeitä, että joskus tuntuu, kuin ne olisivat lopullisesti tuhonneet jotain hyvää minussa. Sitä tunnetta vastaan taistelen ja useimmiten olenkin voitolla, mutta heikkoina hetkinä on vain sielussa musta aukko.

Lue lisää

Pidätkö sinä itsestäsi?
Jos olet mielestäsi hyvä ihminen.. miltä minusta ainakin vaikutat, niin lopputulos on siis miellyttävä.

Ei keskeneräistä työtä pitäne arvostella, jos koet olevasi vielä kesken.

Kipu ja tuska, ne muovaavat ihmistä rajusti. Ja uskon että jotakin saattaa hyvinkin kuolla sisältä päin.
Sit se on tarkoitettu niin.

En usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta uskon karmaan ja ehkä jonkinasteiseen sieluun. Energiaan joka ei katoa, vain muuttaa muotoaan. Elämän voimaan.. niin sanoakseni. Ja sielunvaellukseen.
Tämä minä vaihe, mitä elämä on, on mielestäni vain valmistautumista siihen, että se lopulta vapautuu universaaliksi energiaksi.
Pääsee "taivaaseen".

Koko elämä, tämä minä vaihe on itsensä kehittämistä. Itselle elämistä ja oppimista.
Ja kun ei voi ymmärtää hyvän olemusta jos ei koskaan ole kokenut pahaa. Ja ymmärrys on tässä se avainsana.

Sinua on satutettu. Elämä on satuttanut sinua. Itse et siis tekisi niin. Olet siis oppinut kovan kautta läksyn. Ehkä liian raa'an kautta.

Pitää polttaa näppinsä tulessa, ennen kuin tietää, että tuli polttaa. Sen jälkeen osaa lämmitellä tulen loimussa riittävän etäällä.

Jokainen päättää itse, kuinka ikäviin asioihin suhtautuu.. jääkö niihin kiinni pyörittämään oravanpyörää, vai jatkaako eteenpäin.
Mä voin sanoa, että kaikkia meitä on elämä satuttanut. Ihan kaikkia. Enempi tai vähempi.

Se, kun käsitteelee kipunsa, on jo puoli voittoa. Ja se käsitteleminen tarkoittaa sitä, että sen kohtaa. Antaa itselleen luvan siihen, et nyt sattuu.. ja paljon.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Pidätkö sinä itsestäsi?
Jos olet mielestäsi hyvä ihminen.. miltä minusta ainakin vaikutat, niin lopputulos on siis miellyttävä.

Ei keskeneräistä työtä pitäne arvostella, jos koet olevasi vielä kesken.

Kipu ja tuska, ne muovaavat ihmistä rajusti. Ja uskon että jotakin saattaa hyvinkin kuolla sisältä päin.
Sit se on tarkoitettu niin.

En usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta uskon karmaan ja ehkä jonkinasteiseen sieluun. Energiaan joka ei katoa, vain muuttaa muotoaan. Elämän voimaan.. niin sanoakseni. Ja sielunvaellukseen.
Tämä minä vaihe, mitä elämä on, on mielestäni vain valmistautumista siihen, että se lopulta vapautuu universaaliksi energiaksi.
Pääsee "taivaaseen".

Koko elämä, tämä minä vaihe on itsensä kehittämistä. Itselle elämistä ja oppimista.
Ja kun ei voi ymmärtää hyvän olemusta jos ei koskaan ole kokenut pahaa. Ja ymmärrys on tässä se avainsana.

Sinua on satutettu. Elämä on satuttanut sinua. Itse et siis tekisi niin. Olet siis oppinut kovan kautta läksyn. Ehkä liian raa'an kautta.

Pitää polttaa näppinsä tulessa, ennen kuin tietää, että tuli polttaa. Sen jälkeen osaa lämmitellä tulen loimussa riittävän etäällä.

Jokainen päättää itse, kuinka ikäviin asioihin suhtautuu.. jääkö niihin kiinni pyörittämään oravanpyörää, vai jatkaako eteenpäin.
Mä voin sanoa, että kaikkia meitä on elämä satuttanut. Ihan kaikkia. Enempi tai vähempi.

Se, kun käsitteelee kipunsa, on jo puoli voittoa. Ja se käsitteleminen tarkoittaa sitä, että sen kohtaa. Antaa itselleen luvan siihen, et nyt sattuu.. ja paljon.

Lue lisää

Kiitos upeista sanoista.

Pidän kyllä itsestäni ja minulla on hyvä olla itseni kanssa. Täydellinen en ole ja minulla on omat haasteeni, kuten meillä kaikilla, mutta elän elämääni niin, että voin illan tullen katsoa itseäni peilistä ja tietää, että olen toiminut arvojeni mukaisesti. Olen vuosien varrella oppinut myös olemaan armollisempi itselleni ja sallimaan inhimillisyyden myös itsessäni. Se on ollut yksi haasteistani, että ruoskin itseäni aika rankasti pienistäkin virheistä.

Näen samalla tavalla, että koko elämä on itsensä kehittämistä. Aina voi kasvaa ja oppia ihmisenä, sekä itsestään että ihmisyydestä. Se on lohdullinen ajatus. Kuten myös tuo, että lopulta sitä vapautuu osaksi universaalia energiaa. Koen ihmisenä päässeenikin eteenpäin ja yli monista kipeistäkin asioista. Se, mikä tavallaan jumitti ajatukseni tai herätti huomaamaan, että kaikki palaset eivät olekaan kohdillaan, oli kun keväällä tapailin hetken erästä miestä ja koin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen. Osansa toki voi olla sillä, että ehkei mies ollut oikea minulle (enkä minä hänelle), mutta jotain tapahtui, mikä sulki osan sydämestäni enkä pystynytkään vain antautumaan tilanteelle. Tuon jälkeen mielessäni on kalvanut epävarmuus siitä, miten paljon pystyn enää sydäntäni toiselle ihmiselle avaamaan, olenko liian vaurioitunut enää sellaiseen. Se on pelottava ajatus, sillä olen pohjimmiltaan vahvasti parisuhdeihminen ja vaikka osaan olla yksinkin, niin kaipaisin toista ihmistä rinnalleni.

Olen aina antanut itselleni luvan tuntea ja minulle on tärkeää käsitellä asiat niin, että aidosti pystyy jatkamaan elämää. Varmaankin vellon joskus liikaa ja murehdin turhia, mutta eteenpäin olen aina päässyt. Olen hyväksynyt sen, että tietyt asiat elämässäni ovat menneet, kuten ovat, mutta tuo vahva tunnereaktioni keväällä kertoi, että sisälläni on vielä jotain, mitä en ole ehkä osannut kuitenkaan täysin käsitellä loppuun asti. Tiedän, mistä tuo tunne kumpuaa, mutta en ole vielä löytänyt kaikkia avaimia päästäkseni täysin sinuiksi tuon tunteen kanssa.

Elämästä ei tosiaan kukaan selviä kolhuitta, arvet ja haavaumat ovat osa ihmisen elämää ja vastoinkäymiset väistämättä muokkaavat ihmistä siinä, missä positiivisetkin kokemukset. Ihmisellä on huikea kyky selviytyä uskomattoman vaikeistakin asioista ja yleensä luotan tuohon ajatukseen, mutta nyt on vain ollut vaikeaa saada lukkoja avattua.

Aletheias kirjoitti:

Kiitos upeista sanoista.

Pidän kyllä itsestäni ja minulla on hyvä olla itseni kanssa. Täydellinen en ole ja minulla on omat haasteeni, kuten meillä kaikilla, mutta elän elämääni niin, että voin illan tullen katsoa itseäni peilistä ja tietää, että olen toiminut arvojeni mukaisesti. Olen vuosien varrella oppinut myös olemaan armollisempi itselleni ja sallimaan inhimillisyyden myös itsessäni. Se on ollut yksi haasteistani, että ruoskin itseäni aika rankasti pienistäkin virheistä.

Näen samalla tavalla, että koko elämä on itsensä kehittämistä. Aina voi kasvaa ja oppia ihmisenä, sekä itsestään että ihmisyydestä. Se on lohdullinen ajatus. Kuten myös tuo, että lopulta sitä vapautuu osaksi universaalia energiaa. Koen ihmisenä päässeenikin eteenpäin ja yli monista kipeistäkin asioista. Se, mikä tavallaan jumitti ajatukseni tai herätti huomaamaan, että kaikki palaset eivät olekaan kohdillaan, oli kun keväällä tapailin hetken erästä miestä ja koin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen. Osansa toki voi olla sillä, että ehkei mies ollut oikea minulle (enkä minä hänelle), mutta jotain tapahtui, mikä sulki osan sydämestäni enkä pystynytkään vain antautumaan tilanteelle. Tuon jälkeen mielessäni on kalvanut epävarmuus siitä, miten paljon pystyn enää sydäntäni toiselle ihmiselle avaamaan, olenko liian vaurioitunut enää sellaiseen. Se on pelottava ajatus, sillä olen pohjimmiltaan vahvasti parisuhdeihminen ja vaikka osaan olla yksinkin, niin kaipaisin toista ihmistä rinnalleni.

Olen aina antanut itselleni luvan tuntea ja minulle on tärkeää käsitellä asiat niin, että aidosti pystyy jatkamaan elämää. Varmaankin vellon joskus liikaa ja murehdin turhia, mutta eteenpäin olen aina päässyt. Olen hyväksynyt sen, että tietyt asiat elämässäni ovat menneet, kuten ovat, mutta tuo vahva tunnereaktioni keväällä kertoi, että sisälläni on vielä jotain, mitä en ole ehkä osannut kuitenkaan täysin käsitellä loppuun asti. Tiedän, mistä tuo tunne kumpuaa, mutta en ole vielä löytänyt kaikkia avaimia päästäkseni täysin sinuiksi tuon tunteen kanssa.

Elämästä ei tosiaan kukaan selviä kolhuitta, arvet ja haavaumat ovat osa ihmisen elämää ja vastoinkäymiset väistämättä muokkaavat ihmistä siinä, missä positiivisetkin kokemukset. Ihmisellä on huikea kyky selviytyä uskomattoman vaikeistakin asioista ja yleensä luotan tuohon ajatukseen, mutta nyt on vain ollut vaikeaa saada lukkoja avattua.

Lue lisää

Armollisuutta ja aikaa.
Pelko ruokkii pelkoa.

En sinua paljon tunne, mutta vaikutat täyspäiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä. Sä pärjäät aina. Niin uskon.

Ny olen safkiksella ja jos kerkeän paneudun vastaamaan sinulle paremmin illalla.

Aletheias kirjoitti:

Kiitos upeista sanoista.

Pidän kyllä itsestäni ja minulla on hyvä olla itseni kanssa. Täydellinen en ole ja minulla on omat haasteeni, kuten meillä kaikilla, mutta elän elämääni niin, että voin illan tullen katsoa itseäni peilistä ja tietää, että olen toiminut arvojeni mukaisesti. Olen vuosien varrella oppinut myös olemaan armollisempi itselleni ja sallimaan inhimillisyyden myös itsessäni. Se on ollut yksi haasteistani, että ruoskin itseäni aika rankasti pienistäkin virheistä.

Näen samalla tavalla, että koko elämä on itsensä kehittämistä. Aina voi kasvaa ja oppia ihmisenä, sekä itsestään että ihmisyydestä. Se on lohdullinen ajatus. Kuten myös tuo, että lopulta sitä vapautuu osaksi universaalia energiaa. Koen ihmisenä päässeenikin eteenpäin ja yli monista kipeistäkin asioista. Se, mikä tavallaan jumitti ajatukseni tai herätti huomaamaan, että kaikki palaset eivät olekaan kohdillaan, oli kun keväällä tapailin hetken erästä miestä ja koin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen. Osansa toki voi olla sillä, että ehkei mies ollut oikea minulle (enkä minä hänelle), mutta jotain tapahtui, mikä sulki osan sydämestäni enkä pystynytkään vain antautumaan tilanteelle. Tuon jälkeen mielessäni on kalvanut epävarmuus siitä, miten paljon pystyn enää sydäntäni toiselle ihmiselle avaamaan, olenko liian vaurioitunut enää sellaiseen. Se on pelottava ajatus, sillä olen pohjimmiltaan vahvasti parisuhdeihminen ja vaikka osaan olla yksinkin, niin kaipaisin toista ihmistä rinnalleni.

Olen aina antanut itselleni luvan tuntea ja minulle on tärkeää käsitellä asiat niin, että aidosti pystyy jatkamaan elämää. Varmaankin vellon joskus liikaa ja murehdin turhia, mutta eteenpäin olen aina päässyt. Olen hyväksynyt sen, että tietyt asiat elämässäni ovat menneet, kuten ovat, mutta tuo vahva tunnereaktioni keväällä kertoi, että sisälläni on vielä jotain, mitä en ole ehkä osannut kuitenkaan täysin käsitellä loppuun asti. Tiedän, mistä tuo tunne kumpuaa, mutta en ole vielä löytänyt kaikkia avaimia päästäkseni täysin sinuiksi tuon tunteen kanssa.

Elämästä ei tosiaan kukaan selviä kolhuitta, arvet ja haavaumat ovat osa ihmisen elämää ja vastoinkäymiset väistämättä muokkaavat ihmistä siinä, missä positiivisetkin kokemukset. Ihmisellä on huikea kyky selviytyä uskomattoman vaikeistakin asioista ja yleensä luotan tuohon ajatukseen, mutta nyt on vain ollut vaikeaa saada lukkoja avattua.

Lue lisää

Jokainen meistä on tavalla tai toisella rikki. Haavoittuvainen ja korjauskelvoton jollakin elämän osa-alueella. Se vain on niin ja se pitää hyväksyä omaksi tappiokseen.

Minulla olisi monta monituista asiaa, mitä minun kai pitäisi itsessäni korjata. Ainakin muiden mielestä.
Olen kuitenkin todennut, että minä olen minä itse juuri parhaimmillani virheineni kaikkineni. Ja kelle en kelpaa tälläisenään .. olkoon ilman.

Mutta mitä aidommin tämän elämäni aikana olen hyväksynyt epätäydellisyyteni sellaisanaan, sitä läheisempiä ja arvokkaampia ihmissuhteita olen saanut. He tietävät minut sellaisena kuin olen ja välittävät minusta itseni takia. Vikoineni päivineni.
Ja samaa kohtelua saa läheisenikin minulta. Luvan ja oikeuden olla viallisia. Epätäydellisiä.

Sinä taidat olla itsellesi valamiehistö, tuomari ja pyöveli samanaikaisesti.
Tarkoitan, että ehkä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan. En tiedä, mutta luulen niin.

Minä päästin irti itsekritiikistä ihan koska koko maailma jo kritisoi minua, niin totesin että haistakoon huilu ja minä en osoita syyttävällä sormella itseäni. Olen itse itseni paras ystävä. Osoitan lempeyttä ja hellyyttä itseäni kohtaan.

Tuo vellominen on oikein hyvä tapa kehittyä ihmisenä, kunhan muistat opetella päästämään irti. Sanomaan itsellesi "Entä sitten?" tai lontooksi paremmin ilmaistuna " So what?"

Mitä sen on oikeasti väliä jos olet nyt niin rikki, ettet pystynyt jonkun kanssa olemaan?
Sinä elät ja kehityt ihmisenä koko ajan. Turha pelätä tulevaa, sillä huomenna jo olet kuin uusi ihminen. Eilistä päivää rikkaampi ja kokeneempi. Viisaampi.

Tulevasta et tiedä. Sen enempiä niitä kannata murehtia. Voi käydä hyvin tai voi käydä huonosti. Parisuhdemielessä et vain ollut vielä valmis juuri tuon keväisen henkilön kanssa. Okei .. entä sitten?

Ja nyt ole rehellinen itsellesi kun kysyn sinulta kysymyksen.
Olisitko aidosti halunnut olla juuri tuon keväisen henkilön kanssa?

Villinä veikkauksenani on, että raadollisen rehellisesti et. Hän saattoi olla vain korvike. Jonkun kaipauksen tai puutteen korvike.

Sinä menet tunteella, niin hyväksy se, että tunne päättää puolestasi. Mulla on sama.
Opettelin kysymään itseltäni ja tunteiltani että haluanko minä, ihan vain pikkuasioistakin.. annan tunteen päättää.

Annan esimerkin arjen askareista.. olen lopen uupunut ja tiedän että minun pitäisi mennä nukkumaan .. ja tiedän että astiat ovat röykkiönä lavuaarissa ja tiedän että minun pitäisi laittaa ne koneeseen..
Tiedän myös etteivät ne astiat karkaa mihinkään ja tiedän että ne kerkeää laittamaan myös huomenna. Tiedän että ne haisevat pahalle jos en laita niitä koneeseen. Tiedän ja ymmärrän paljon asiasta. Pitäisi laittaa, mutta ei jaksa. Ei huvita.
Voin velloa asian kanssa vaikka ja kuinka, sillä aspekteja on paljon. Lähes kaikki aspektit ovat jo entuudestaan tuttuja. Muuttujia asiassa on vähän.
Avainasiana on se, mitä minä haluan.
Halu johtaa tunnettani.
Kun kysyn itseltäni että haluanko laittaa astiat koneeseen, unohtaen kokonaan sen, mitä minun pitäisi tai kuuluisi tehdä. Tunne prosessoi asian nanosekunnissa ja tiedän heti jääkö astiat lavuaariin yöksi vai lähteekö kone hyrräämään yötä vasten.

Ja homma toimii myös ihmissuhteissa. Vaatii vaan sen, et on rehellinen itselleen.

Tunne päättää minulla. Ihan sama sitten mikä tai kuinka mitätön asia se on. Mutta mulla on hyvä mieli. Aina. En pelkää tai kadu mitään. Minun ei tarvitse. Olen aina valinnut sen tien, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos olenkin aina välillä valinnut väärin, on se kuitenkin ollut rehellisesti minun oma valintani. Ja kärsin seuraukset hyvillä mielin.

Sinä siis haluat parisuhteen, mutta olisitko oikeasti halunnut sen juuri tuon kyseisen miehen kanssa? Niin.

Sun kanssa on muuten tosi kiva keskustella. Kiitos.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Jokainen meistä on tavalla tai toisella rikki. Haavoittuvainen ja korjauskelvoton jollakin elämän osa-alueella. Se vain on niin ja se pitää hyväksyä omaksi tappiokseen.

Minulla olisi monta monituista asiaa, mitä minun kai pitäisi itsessäni korjata. Ainakin muiden mielestä.
Olen kuitenkin todennut, että minä olen minä itse juuri parhaimmillani virheineni kaikkineni. Ja kelle en kelpaa tälläisenään .. olkoon ilman.

Mutta mitä aidommin tämän elämäni aikana olen hyväksynyt epätäydellisyyteni sellaisanaan, sitä läheisempiä ja arvokkaampia ihmissuhteita olen saanut. He tietävät minut sellaisena kuin olen ja välittävät minusta itseni takia. Vikoineni päivineni.
Ja samaa kohtelua saa läheisenikin minulta. Luvan ja oikeuden olla viallisia. Epätäydellisiä.

Sinä taidat olla itsellesi valamiehistö, tuomari ja pyöveli samanaikaisesti.
Tarkoitan, että ehkä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan. En tiedä, mutta luulen niin.

Minä päästin irti itsekritiikistä ihan koska koko maailma jo kritisoi minua, niin totesin että haistakoon huilu ja minä en osoita syyttävällä sormella itseäni. Olen itse itseni paras ystävä. Osoitan lempeyttä ja hellyyttä itseäni kohtaan.

Tuo vellominen on oikein hyvä tapa kehittyä ihmisenä, kunhan muistat opetella päästämään irti. Sanomaan itsellesi "Entä sitten?" tai lontooksi paremmin ilmaistuna " So what?"

Mitä sen on oikeasti väliä jos olet nyt niin rikki, ettet pystynyt jonkun kanssa olemaan?
Sinä elät ja kehityt ihmisenä koko ajan. Turha pelätä tulevaa, sillä huomenna jo olet kuin uusi ihminen. Eilistä päivää rikkaampi ja kokeneempi. Viisaampi.

Tulevasta et tiedä. Sen enempiä niitä kannata murehtia. Voi käydä hyvin tai voi käydä huonosti. Parisuhdemielessä et vain ollut vielä valmis juuri tuon keväisen henkilön kanssa. Okei .. entä sitten?

Ja nyt ole rehellinen itsellesi kun kysyn sinulta kysymyksen.
Olisitko aidosti halunnut olla juuri tuon keväisen henkilön kanssa?

Villinä veikkauksenani on, että raadollisen rehellisesti et. Hän saattoi olla vain korvike. Jonkun kaipauksen tai puutteen korvike.

Sinä menet tunteella, niin hyväksy se, että tunne päättää puolestasi. Mulla on sama.
Opettelin kysymään itseltäni ja tunteiltani että haluanko minä, ihan vain pikkuasioistakin.. annan tunteen päättää.

Annan esimerkin arjen askareista.. olen lopen uupunut ja tiedän että minun pitäisi mennä nukkumaan .. ja tiedän että astiat ovat röykkiönä lavuaarissa ja tiedän että minun pitäisi laittaa ne koneeseen..
Tiedän myös etteivät ne astiat karkaa mihinkään ja tiedän että ne kerkeää laittamaan myös huomenna. Tiedän että ne haisevat pahalle jos en laita niitä koneeseen. Tiedän ja ymmärrän paljon asiasta. Pitäisi laittaa, mutta ei jaksa. Ei huvita.
Voin velloa asian kanssa vaikka ja kuinka, sillä aspekteja on paljon. Lähes kaikki aspektit ovat jo entuudestaan tuttuja. Muuttujia asiassa on vähän.
Avainasiana on se, mitä minä haluan.
Halu johtaa tunnettani.
Kun kysyn itseltäni että haluanko laittaa astiat koneeseen, unohtaen kokonaan sen, mitä minun pitäisi tai kuuluisi tehdä. Tunne prosessoi asian nanosekunnissa ja tiedän heti jääkö astiat lavuaariin yöksi vai lähteekö kone hyrräämään yötä vasten.

Ja homma toimii myös ihmissuhteissa. Vaatii vaan sen, et on rehellinen itselleen.

Tunne päättää minulla. Ihan sama sitten mikä tai kuinka mitätön asia se on. Mutta mulla on hyvä mieli. Aina. En pelkää tai kadu mitään. Minun ei tarvitse. Olen aina valinnut sen tien, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos olenkin aina välillä valinnut väärin, on se kuitenkin ollut rehellisesti minun oma valintani. Ja kärsin seuraukset hyvillä mielin.

Sinä siis haluat parisuhteen, mutta olisitko oikeasti halunnut sen juuri tuon kyseisen miehen kanssa? Niin.

Sun kanssa on muuten tosi kiva keskustella. Kiitos.

Lue lisää

Tämä sai aikaan niin ison ajatusvyöryn, että täytyy hetki pohtia ja kirjoittaa auki, mitä mieleen tuli. Hienoja ajatuksia.

Ja kiitos samoin, kanssasi tulee tunne että pitäisi asettua sohvalle paremmin ja hakea lasillinen punaviiniä keskustelun lomaan 😊

Pikku-pirpana kirjoitti:

Jokainen meistä on tavalla tai toisella rikki. Haavoittuvainen ja korjauskelvoton jollakin elämän osa-alueella. Se vain on niin ja se pitää hyväksyä omaksi tappiokseen.

Minulla olisi monta monituista asiaa, mitä minun kai pitäisi itsessäni korjata. Ainakin muiden mielestä.
Olen kuitenkin todennut, että minä olen minä itse juuri parhaimmillani virheineni kaikkineni. Ja kelle en kelpaa tälläisenään .. olkoon ilman.

Mutta mitä aidommin tämän elämäni aikana olen hyväksynyt epätäydellisyyteni sellaisanaan, sitä läheisempiä ja arvokkaampia ihmissuhteita olen saanut. He tietävät minut sellaisena kuin olen ja välittävät minusta itseni takia. Vikoineni päivineni.
Ja samaa kohtelua saa läheisenikin minulta. Luvan ja oikeuden olla viallisia. Epätäydellisiä.

Sinä taidat olla itsellesi valamiehistö, tuomari ja pyöveli samanaikaisesti.
Tarkoitan, että ehkä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan. En tiedä, mutta luulen niin.

Minä päästin irti itsekritiikistä ihan koska koko maailma jo kritisoi minua, niin totesin että haistakoon huilu ja minä en osoita syyttävällä sormella itseäni. Olen itse itseni paras ystävä. Osoitan lempeyttä ja hellyyttä itseäni kohtaan.

Tuo vellominen on oikein hyvä tapa kehittyä ihmisenä, kunhan muistat opetella päästämään irti. Sanomaan itsellesi "Entä sitten?" tai lontooksi paremmin ilmaistuna " So what?"

Mitä sen on oikeasti väliä jos olet nyt niin rikki, ettet pystynyt jonkun kanssa olemaan?
Sinä elät ja kehityt ihmisenä koko ajan. Turha pelätä tulevaa, sillä huomenna jo olet kuin uusi ihminen. Eilistä päivää rikkaampi ja kokeneempi. Viisaampi.

Tulevasta et tiedä. Sen enempiä niitä kannata murehtia. Voi käydä hyvin tai voi käydä huonosti. Parisuhdemielessä et vain ollut vielä valmis juuri tuon keväisen henkilön kanssa. Okei .. entä sitten?

Ja nyt ole rehellinen itsellesi kun kysyn sinulta kysymyksen.
Olisitko aidosti halunnut olla juuri tuon keväisen henkilön kanssa?

Villinä veikkauksenani on, että raadollisen rehellisesti et. Hän saattoi olla vain korvike. Jonkun kaipauksen tai puutteen korvike.

Sinä menet tunteella, niin hyväksy se, että tunne päättää puolestasi. Mulla on sama.
Opettelin kysymään itseltäni ja tunteiltani että haluanko minä, ihan vain pikkuasioistakin.. annan tunteen päättää.

Annan esimerkin arjen askareista.. olen lopen uupunut ja tiedän että minun pitäisi mennä nukkumaan .. ja tiedän että astiat ovat röykkiönä lavuaarissa ja tiedän että minun pitäisi laittaa ne koneeseen..
Tiedän myös etteivät ne astiat karkaa mihinkään ja tiedän että ne kerkeää laittamaan myös huomenna. Tiedän että ne haisevat pahalle jos en laita niitä koneeseen. Tiedän ja ymmärrän paljon asiasta. Pitäisi laittaa, mutta ei jaksa. Ei huvita.
Voin velloa asian kanssa vaikka ja kuinka, sillä aspekteja on paljon. Lähes kaikki aspektit ovat jo entuudestaan tuttuja. Muuttujia asiassa on vähän.
Avainasiana on se, mitä minä haluan.
Halu johtaa tunnettani.
Kun kysyn itseltäni että haluanko laittaa astiat koneeseen, unohtaen kokonaan sen, mitä minun pitäisi tai kuuluisi tehdä. Tunne prosessoi asian nanosekunnissa ja tiedän heti jääkö astiat lavuaariin yöksi vai lähteekö kone hyrräämään yötä vasten.

Ja homma toimii myös ihmissuhteissa. Vaatii vaan sen, et on rehellinen itselleen.

Tunne päättää minulla. Ihan sama sitten mikä tai kuinka mitätön asia se on. Mutta mulla on hyvä mieli. Aina. En pelkää tai kadu mitään. Minun ei tarvitse. Olen aina valinnut sen tien, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos olenkin aina välillä valinnut väärin, on se kuitenkin ollut rehellisesti minun oma valintani. Ja kärsin seuraukset hyvillä mielin.

Sinä siis haluat parisuhteen, mutta olisitko oikeasti halunnut sen juuri tuon kyseisen miehen kanssa? Niin.

Sun kanssa on muuten tosi kiva keskustella. Kiitos.

Lue lisää

Venyi vastaus hieman pidempään, kuin piti. Arjen kiireet yllätti, minkä päälle vielä teinin urheiludraamaa, pettymyksiä ja magneettikuvauksia.. Onneksi kaikki hyvin 😊

Mutta asiaan.. Kirjoituksestasi huokuu se, mitä ihailen sinussa. Itsensä hyväksyminen, seesteinen mutkattomuus, tapa elää itselle uskollisena. Olet niin oikeassa tuossa, että kaikilla meillä on haavamme ja kipupisteemme eikä niitä voi taikoa pois eikä tarvitsekaan. Ne ovat osa sitä, mitä jokainen meistä on ja osa ihmisyyttä.

Olen myös vuosien saatossa painottanut ihmissuhteissani niitä ihmissuhteita, jotka hyväksyvät minut vikoineni kaikkineni. Haluan olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa voin olla oma itseni, myös silloin kun en ole parhaimmillani. Tuota samaa kaipaan myös parisuhteelta, tunnetta, että minut hyväksytään omana, kokonaisena itsenäni eikä vain silloin, kun olen parhaimmillani.

Osuit kyllä oikeaan siinä, että olen itse ankarin tuomari itseni suhteen. Minun on esim. vaikea kestää tekemiäni virheitä eritoten, jos ne vaikuttavat negatiivisesti toisiin ihmisiin enkä päästä itseni vähällä. Olen kyllä oppinut armollisuutta itseäni kohtaan iän myötä, mutta tiedostan, että tämä on minulle haasteellinen asia. Pystyn antamaan muille anteeksi lähes loputtoman paljon, mutta itseni kohdalla se on paljon vaikeampaa. Tuota lempeyttä ja itsensä hyväksymistä, mitä sinä osoitat itseäsi kohtaan, pyrin opettelemaan päivä päivältä enemmän.

Keväällä tapailemani ihminen ei ollut minulle se oikea, sen tiedän. En siis harmittele sitä, että tiemme erkanivat (vaikka mies oli kaikin puolin ok) mutta se tunnereaktio, minkä se sysäsi liikkeelle, on ollut vaikeampi käsiteltävä, aivan kuin jotain olisi mennyt lukkoon. Tuntuu kuin jotain arpia olisi revitty pinnalta vähän vereslihalle, ja mietin osaanko enää päästää ketään niin lähelle, kuin minä ihmisenä toista ihmistä kaipaisin?

Pyrin tuohon samaan kuin sinä eli tekemään päätökset tunteella, järkeä unohtamatta. Kuuntelen sydäntäni, teen päätökset arvojeni mukaisesti ja valitsen polun, joka tuntuu itseltä oikealta. En halua myöskään sinänsä katua mitään, vaikka olenkin joskus valinnut väärin tai tehnyt typeriä päätöksiä. Nykyään valitsen vähemmän väärin, koska tunnen ja tiedän itseni paremmin kuin nuorena. Tuossa pelkäämättömyydessä minulla on vielä opeteltavaa. Olen perusluonteeltani rohkea, en siis pelkää vaikeitakaan asioita jne mutta se on yksi osa-alue, jonka koen kokemusteni myötä vaurioituneen niin, että annan joissain asioissa liikaa tilaa pelolle.

Paljon kaikenlaista on siis vielä itseni kanssa kesken, mutta ehkä minun tulisi keskittyä enemmän hyväksymään itseni keskeneräisenä sen sijaan, että yritän saada itseni "täydelliseksi", ennen kuin olen valmis parisuhteeseen..

Aletheias kirjoitti:

Venyi vastaus hieman pidempään, kuin piti. Arjen kiireet yllätti, minkä päälle vielä teinin urheiludraamaa, pettymyksiä ja magneettikuvauksia.. Onneksi kaikki hyvin 😊

Mutta asiaan.. Kirjoituksestasi huokuu se, mitä ihailen sinussa. Itsensä hyväksyminen, seesteinen mutkattomuus, tapa elää itselle uskollisena. Olet niin oikeassa tuossa, että kaikilla meillä on haavamme ja kipupisteemme eikä niitä voi taikoa pois eikä tarvitsekaan. Ne ovat osa sitä, mitä jokainen meistä on ja osa ihmisyyttä.

Olen myös vuosien saatossa painottanut ihmissuhteissani niitä ihmissuhteita, jotka hyväksyvät minut vikoineni kaikkineni. Haluan olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa voin olla oma itseni, myös silloin kun en ole parhaimmillani. Tuota samaa kaipaan myös parisuhteelta, tunnetta, että minut hyväksytään omana, kokonaisena itsenäni eikä vain silloin, kun olen parhaimmillani.

Osuit kyllä oikeaan siinä, että olen itse ankarin tuomari itseni suhteen. Minun on esim. vaikea kestää tekemiäni virheitä eritoten, jos ne vaikuttavat negatiivisesti toisiin ihmisiin enkä päästä itseni vähällä. Olen kyllä oppinut armollisuutta itseäni kohtaan iän myötä, mutta tiedostan, että tämä on minulle haasteellinen asia. Pystyn antamaan muille anteeksi lähes loputtoman paljon, mutta itseni kohdalla se on paljon vaikeampaa. Tuota lempeyttä ja itsensä hyväksymistä, mitä sinä osoitat itseäsi kohtaan, pyrin opettelemaan päivä päivältä enemmän.

Keväällä tapailemani ihminen ei ollut minulle se oikea, sen tiedän. En siis harmittele sitä, että tiemme erkanivat (vaikka mies oli kaikin puolin ok) mutta se tunnereaktio, minkä se sysäsi liikkeelle, on ollut vaikeampi käsiteltävä, aivan kuin jotain olisi mennyt lukkoon. Tuntuu kuin jotain arpia olisi revitty pinnalta vähän vereslihalle, ja mietin osaanko enää päästää ketään niin lähelle, kuin minä ihmisenä toista ihmistä kaipaisin?

Pyrin tuohon samaan kuin sinä eli tekemään päätökset tunteella, järkeä unohtamatta. Kuuntelen sydäntäni, teen päätökset arvojeni mukaisesti ja valitsen polun, joka tuntuu itseltä oikealta. En halua myöskään sinänsä katua mitään, vaikka olenkin joskus valinnut väärin tai tehnyt typeriä päätöksiä. Nykyään valitsen vähemmän väärin, koska tunnen ja tiedän itseni paremmin kuin nuorena. Tuossa pelkäämättömyydessä minulla on vielä opeteltavaa. Olen perusluonteeltani rohkea, en siis pelkää vaikeitakaan asioita jne mutta se on yksi osa-alue, jonka koen kokemusteni myötä vaurioituneen niin, että annan joissain asioissa liikaa tilaa pelolle.

Paljon kaikenlaista on siis vielä itseni kanssa kesken, mutta ehkä minun tulisi keskittyä enemmän hyväksymään itseni keskeneräisenä sen sijaan, että yritän saada itseni "täydelliseksi", ennen kuin olen valmis parisuhteeseen..

Lue lisää

No eipä hätiä mitiä. Kun ollaan molemmat rekattuina niin keskustelua voi käydä myös viiveellä. En kuulu niihin heti, kaikki, tänne ja nyt ihmisiin.

En kuulu myöskään ihmisiin jotka haikailevat vaaleanpunaisista pörröisista hattaroista elämäntiellään. Elämä on raakaa ja raadollista. Se satuttaa. Kaikkia meistä. Siksikin olemme mitä olemme. Inhimillisiä. Ymmärtäväisiä.
Se miten kukakin suhtautuu siihen, että elämä tanssahtelee piikkareilla niskan päällä tai potkii rautakärkisillä persiille on yksilöllistä. Jos osaa tunnistaa ne, osaa tunnistaa myös lempeät pörrötossut tepastelemassa vatsalla tai lämpimät huopatossut kylmänä talvipäivänä. Osaa arvostaa niitä huonoja juttujakin ja silloin pienetkin hyvät jutut tuntuu tosi hyvälle.

Tuohon parisuhdehyväksyntään.. hmm. Menet mielestäni siinä asiassa perse edellä puuhun. Kaikki hyväksyntä lähtee sinusta itsestäsi. Kun hyväksyt viallisuutesi itse, ei muiden hyväksynnällä ole enää merkitystä samalla tavalla. Sitä vaan lopettaa muiden hyväksynnän hakemisen.
Tarkoitan, etten pidä sinua hyväksyntää hakevana ihmisenä, intuitioni sanoo, että joku elämässäsi on pyrkinyt murtamaan sinut ja siksi olet epävarma itsestäsi jollakin tavalla.

Voin toki olla ihan väärässä.. korjaa toki.

Parisuhdemielessä älä koskaan hyväksy ihmistä mihinkään ihmissuhteeseen joka pyrkii määrittelemään sinun olemustasi. Vain sinulla on oikeus siihen. Jos ei kelpaa, niin menköön menojaan. Sinä olet täydellinen sinä. Virheinesi ja vikoinesi. Ei ole toista samanlaista kuin sinä. Olet yksilö.
Tarpeesi tulla hyväksytyksi itsenäsi.. hmm. Ei onnistu, ennenkuin hyväksyt itse itsesi.

Tuohan ei tarkoita sitä, ettetkö olisi kehittymisen tarpeessa ja voisi kehittyä yksilönä paremmaksi. Jokainen meistä on "työn alla" koko ajan. Ja se joka ei koe tarvetta kehittyä, no, .. on itseriittoinen paskiainen.

Tunnelukkosi parisuhteiden osalta, se on tapa suojella sinua. Luota siihen ja opettele ensin itsesi, sillä sinä itse olet syy ja seuraus kaikkeen olemiseesi. Jos sinulla on ikäviä menneitä, etkä pääse eteenpäin.. syy on sinussa itsessäsi. Et ole käsitellyt, hyväksynyt, antanut anteeksi ja unohtanut. Kysy itseltäsi, miksi tarvitset tunnelukkosi suojaa? Se on puolustautumismekanismi jonka itse luot.

Ja ymmärräthän etten syytä sinua tai syyllistä. Ainoa tosiasia koko keskustelussamme on seuraava; vain itseään ja omaa suhtautumistapaansa voi muuttaa.
Menneitä ei voi muuttaa, tämänhetkistä ei voi muuttaa, tulevaisuutta voi kyllä muuttaa, mutta muuttamalla itseään ja suhtautumistapaansa. Valitsemalla toisin.

Toista ihmistä ei voi muuttaa, sen tiedät sanomattakin. Kaikki on kiinni itsestä.

Eli kannustan sinua hyväksymään itsesi. Vaikutat käsittämättömän hyvältä tyypiltä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No eipä hätiä mitiä. Kun ollaan molemmat rekattuina niin keskustelua voi käydä myös viiveellä. En kuulu niihin heti, kaikki, tänne ja nyt ihmisiin.

En kuulu myöskään ihmisiin jotka haikailevat vaaleanpunaisista pörröisista hattaroista elämäntiellään. Elämä on raakaa ja raadollista. Se satuttaa. Kaikkia meistä. Siksikin olemme mitä olemme. Inhimillisiä. Ymmärtäväisiä.
Se miten kukakin suhtautuu siihen, että elämä tanssahtelee piikkareilla niskan päällä tai potkii rautakärkisillä persiille on yksilöllistä. Jos osaa tunnistaa ne, osaa tunnistaa myös lempeät pörrötossut tepastelemassa vatsalla tai lämpimät huopatossut kylmänä talvipäivänä. Osaa arvostaa niitä huonoja juttujakin ja silloin pienetkin hyvät jutut tuntuu tosi hyvälle.

Tuohon parisuhdehyväksyntään.. hmm. Menet mielestäni siinä asiassa perse edellä puuhun. Kaikki hyväksyntä lähtee sinusta itsestäsi. Kun hyväksyt viallisuutesi itse, ei muiden hyväksynnällä ole enää merkitystä samalla tavalla. Sitä vaan lopettaa muiden hyväksynnän hakemisen.
Tarkoitan, etten pidä sinua hyväksyntää hakevana ihmisenä, intuitioni sanoo, että joku elämässäsi on pyrkinyt murtamaan sinut ja siksi olet epävarma itsestäsi jollakin tavalla.

Voin toki olla ihan väärässä.. korjaa toki.

Parisuhdemielessä älä koskaan hyväksy ihmistä mihinkään ihmissuhteeseen joka pyrkii määrittelemään sinun olemustasi. Vain sinulla on oikeus siihen. Jos ei kelpaa, niin menköön menojaan. Sinä olet täydellinen sinä. Virheinesi ja vikoinesi. Ei ole toista samanlaista kuin sinä. Olet yksilö.
Tarpeesi tulla hyväksytyksi itsenäsi.. hmm. Ei onnistu, ennenkuin hyväksyt itse itsesi.

Tuohan ei tarkoita sitä, ettetkö olisi kehittymisen tarpeessa ja voisi kehittyä yksilönä paremmaksi. Jokainen meistä on "työn alla" koko ajan. Ja se joka ei koe tarvetta kehittyä, no, .. on itseriittoinen paskiainen.

Tunnelukkosi parisuhteiden osalta, se on tapa suojella sinua. Luota siihen ja opettele ensin itsesi, sillä sinä itse olet syy ja seuraus kaikkeen olemiseesi. Jos sinulla on ikäviä menneitä, etkä pääse eteenpäin.. syy on sinussa itsessäsi. Et ole käsitellyt, hyväksynyt, antanut anteeksi ja unohtanut. Kysy itseltäsi, miksi tarvitset tunnelukkosi suojaa? Se on puolustautumismekanismi jonka itse luot.

Ja ymmärräthän etten syytä sinua tai syyllistä. Ainoa tosiasia koko keskustelussamme on seuraava; vain itseään ja omaa suhtautumistapaansa voi muuttaa.
Menneitä ei voi muuttaa, tämänhetkistä ei voi muuttaa, tulevaisuutta voi kyllä muuttaa, mutta muuttamalla itseään ja suhtautumistapaansa. Valitsemalla toisin.

Toista ihmistä ei voi muuttaa, sen tiedät sanomattakin. Kaikki on kiinni itsestä.

Eli kannustan sinua hyväksymään itsesi. Vaikutat käsittämättömän hyvältä tyypiltä.

Lue lisää

Viisaita sanoja ❤️

Miten ihanasti kuvailit elämää. Ihmisyyteen mahtuu todellakin lukemattomia eri värisävyjä eivätkä ne aina ole vaaleita ja hempeitä. Pelkkää hattaraa ja kuplateetä en ole koskaan elämältä odottanutkaan, elämän nurja puoli on tullut minulle tutuksi jo nuorena, mutta vaikka koen vahvasti ne tummat sävytkin, olen aina pystynyt näkemään myös elämän kauneuden ja ihanuuden. Se on yksi asia, josta pidän itsessäni. Osaan nauttia hyvin pienistäkin asioista, kauniista auringonlaskusta, höyryävästä teekupista pakkasiltana..

Selitin ehkä huonosti tuon hyväksynnän parisuhteessa. Minulla on hyvä olla itsessäni tänä päivänä enkä anna jonkun toisen määritellä sitä, mitä minun tuliai olla. En hakemalla hae miehen hyväksyntää enkä tee asioita vain miellyyttäkseni toisia, vaan haluan sellaisen parisuhteen, joissa molemmilla on hyvä ja rauhallinen tunne olla omina, epätäydellisinä itsenään. Molemminpuolinen tunne siitä, että riittää omana itsenään. Ehkä siihen liittyy osaltani epävarmuutta, joka juontaa juurensa siitä, että olen ollut suhteessa, jossa mikään mitä olin tai tein, ei ollut koskaan tarpeeksi. Se rikkoi minua hyvin syvältä ja on ollut pitkä ja raskas matka rakentaa itsetuntoaan ja -arvoaan uudelleen.

Olen mielestäni pitkälle jo päässyt, olen anteeksi antanut ja hyväksynyt jo kauan sitten kaiken tapahtuneen enkä mieti enä vanhoja, mutta joitain tunnelukkoja edelleen on. Yritän kai suojata itseäni siltä samalta kivulta, jonka joskus kävin läpi. Tiedostan, että kaikessa, mihin ihminen ryhtyy, on aina riskinsä ja luotan kyllä kykyyni selviytyä vaikeistakin asioista, mutta jokin suojaus on edelleen päällä. Mitään takuita ei ihmissuhteissa koskaan ole, joten voin hyvin tulla vielä satutetuksi ja se riski olisi uskallettava ottaa, jos meinaa parisuhteen saada.

Mennyttä ei saa muutettua miksikään, ainoastaan nykyisyyteen voi vaikuttaa ja tunnen jonkinlaista surua siitä, että silti annan menneisyyden estää minulta jotain, mikä voisi olla upeaa ja kaunista. Jostain olisi löydettävä rohkeutta heittää kaikki pelot romukoppaan ja antaa itselle edes mahdollisuus rakastua. Tiedän, että osaan rakastaa. Intohimoisesti, syvästi, kokonaisvaltaisesti. Ehken löydä enää sellaista rakkautta, mutta ei sitä ainakaan löydä sulkemalla itseltään ovia toisensa jälkeen..

Aletheias kirjoitti:

Viisaita sanoja ❤️

Miten ihanasti kuvailit elämää. Ihmisyyteen mahtuu todellakin lukemattomia eri värisävyjä eivätkä ne aina ole vaaleita ja hempeitä. Pelkkää hattaraa ja kuplateetä en ole koskaan elämältä odottanutkaan, elämän nurja puoli on tullut minulle tutuksi jo nuorena, mutta vaikka koen vahvasti ne tummat sävytkin, olen aina pystynyt näkemään myös elämän kauneuden ja ihanuuden. Se on yksi asia, josta pidän itsessäni. Osaan nauttia hyvin pienistäkin asioista, kauniista auringonlaskusta, höyryävästä teekupista pakkasiltana..

Selitin ehkä huonosti tuon hyväksynnän parisuhteessa. Minulla on hyvä olla itsessäni tänä päivänä enkä anna jonkun toisen määritellä sitä, mitä minun tuliai olla. En hakemalla hae miehen hyväksyntää enkä tee asioita vain miellyyttäkseni toisia, vaan haluan sellaisen parisuhteen, joissa molemmilla on hyvä ja rauhallinen tunne olla omina, epätäydellisinä itsenään. Molemminpuolinen tunne siitä, että riittää omana itsenään. Ehkä siihen liittyy osaltani epävarmuutta, joka juontaa juurensa siitä, että olen ollut suhteessa, jossa mikään mitä olin tai tein, ei ollut koskaan tarpeeksi. Se rikkoi minua hyvin syvältä ja on ollut pitkä ja raskas matka rakentaa itsetuntoaan ja -arvoaan uudelleen.

Olen mielestäni pitkälle jo päässyt, olen anteeksi antanut ja hyväksynyt jo kauan sitten kaiken tapahtuneen enkä mieti enä vanhoja, mutta joitain tunnelukkoja edelleen on. Yritän kai suojata itseäni siltä samalta kivulta, jonka joskus kävin läpi. Tiedostan, että kaikessa, mihin ihminen ryhtyy, on aina riskinsä ja luotan kyllä kykyyni selviytyä vaikeistakin asioista, mutta jokin suojaus on edelleen päällä. Mitään takuita ei ihmissuhteissa koskaan ole, joten voin hyvin tulla vielä satutetuksi ja se riski olisi uskallettava ottaa, jos meinaa parisuhteen saada.

Mennyttä ei saa muutettua miksikään, ainoastaan nykyisyyteen voi vaikuttaa ja tunnen jonkinlaista surua siitä, että silti annan menneisyyden estää minulta jotain, mikä voisi olla upeaa ja kaunista. Jostain olisi löydettävä rohkeutta heittää kaikki pelot romukoppaan ja antaa itselle edes mahdollisuus rakastua. Tiedän, että osaan rakastaa. Intohimoisesti, syvästi, kokonaisvaltaisesti. Ehken löydä enää sellaista rakkautta, mutta ei sitä ainakaan löydä sulkemalla itseltään ovia toisensa jälkeen..

Lue lisää

Juu.. ymmärsin tosiaan hieman väärin.
Taas olen töissä ja joudun palaamaan myöhemmin vastailemaan ajatuksella.

Mutta yhteistä meillä on se, että näemme elämän pienissä asioissa ylellisyyttä ja kauneutta. Luulisin että mitä vaikeampaa on ollut menneisyydessä, sitä herkemmin tarttuu pieniin elämän iloihin.

Mutta palaillaan myöhdmmin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. ymmärsin tosiaan hieman väärin.
Taas olen töissä ja joudun palaamaan myöhemmin vastailemaan ajatuksella.

Mutta yhteistä meillä on se, että näemme elämän pienissä asioissa ylellisyyttä ja kauneutta. Luulisin että mitä vaikeampaa on ollut menneisyydessä, sitä herkemmin tarttuu pieniin elämän iloihin.

Mutta palaillaan myöhdmmin.

Lue lisää

En sano, ettenkö koskaan valittaisi turhista tms (sorrun tähän joskus väsyneenä ja turhautuneena) mutta olen aidosti kiitollinen siltä, mitä minulla tänä päivänä on ja juuri nuo elämän pienet ilot ovat asioita, jotka sulostuttavat jokaista päivää.

Palaile, kun ehdit, omaan rytmiisi 😊

Aletheias kirjoitti:

Viisaita sanoja ❤️

Miten ihanasti kuvailit elämää. Ihmisyyteen mahtuu todellakin lukemattomia eri värisävyjä eivätkä ne aina ole vaaleita ja hempeitä. Pelkkää hattaraa ja kuplateetä en ole koskaan elämältä odottanutkaan, elämän nurja puoli on tullut minulle tutuksi jo nuorena, mutta vaikka koen vahvasti ne tummat sävytkin, olen aina pystynyt näkemään myös elämän kauneuden ja ihanuuden. Se on yksi asia, josta pidän itsessäni. Osaan nauttia hyvin pienistäkin asioista, kauniista auringonlaskusta, höyryävästä teekupista pakkasiltana..

Selitin ehkä huonosti tuon hyväksynnän parisuhteessa. Minulla on hyvä olla itsessäni tänä päivänä enkä anna jonkun toisen määritellä sitä, mitä minun tuliai olla. En hakemalla hae miehen hyväksyntää enkä tee asioita vain miellyyttäkseni toisia, vaan haluan sellaisen parisuhteen, joissa molemmilla on hyvä ja rauhallinen tunne olla omina, epätäydellisinä itsenään. Molemminpuolinen tunne siitä, että riittää omana itsenään. Ehkä siihen liittyy osaltani epävarmuutta, joka juontaa juurensa siitä, että olen ollut suhteessa, jossa mikään mitä olin tai tein, ei ollut koskaan tarpeeksi. Se rikkoi minua hyvin syvältä ja on ollut pitkä ja raskas matka rakentaa itsetuntoaan ja -arvoaan uudelleen.

Olen mielestäni pitkälle jo päässyt, olen anteeksi antanut ja hyväksynyt jo kauan sitten kaiken tapahtuneen enkä mieti enä vanhoja, mutta joitain tunnelukkoja edelleen on. Yritän kai suojata itseäni siltä samalta kivulta, jonka joskus kävin läpi. Tiedostan, että kaikessa, mihin ihminen ryhtyy, on aina riskinsä ja luotan kyllä kykyyni selviytyä vaikeistakin asioista, mutta jokin suojaus on edelleen päällä. Mitään takuita ei ihmissuhteissa koskaan ole, joten voin hyvin tulla vielä satutetuksi ja se riski olisi uskallettava ottaa, jos meinaa parisuhteen saada.

Mennyttä ei saa muutettua miksikään, ainoastaan nykyisyyteen voi vaikuttaa ja tunnen jonkinlaista surua siitä, että silti annan menneisyyden estää minulta jotain, mikä voisi olla upeaa ja kaunista. Jostain olisi löydettävä rohkeutta heittää kaikki pelot romukoppaan ja antaa itselle edes mahdollisuus rakastua. Tiedän, että osaan rakastaa. Intohimoisesti, syvästi, kokonaisvaltaisesti. Ehken löydä enää sellaista rakkautta, mutta ei sitä ainakaan löydä sulkemalla itseltään ovia toisensa jälkeen..

Lue lisää

Sinä olet selvästi niin kutsuttu vanha sielu.. toivon että ymmärrät mitä tarkoitan.

Ymmärrän tuon jos joku tärkeä ihminen ei pidä tärkeänä tai arvoisena. Minulla se oli oma isä, joka väheksyi minua. Mutta tuo tapahtui vajaa parikymppisenä ja se satutti. En varmaankaan ole päässyt itsekään siitä ylitse, sillä minusta tuntuu kuin en olisi antanut sitä vieläkään täysin anteeksi. Yli luulen siitä päässeeni, mutta jäljet se on jättänyt.
Varsinkin kun elin lapsuuteni lähes täysin ilman isää ja kun teininä ollessani sitten asuimme jonkin aikaa kämppiksinä, oli se pelkkää halventamistani. Hän on aina ktseenalaistanut valintojani. Koko elämäni ajan.

Pahin isku isälleni taisi olla se kun opiskelin itseni koneistajaksi. Ei kuulemma ole naisen paikka se. Exääni hän vihasi ja poikaamme vieroksuu. Oikeasti isäni on sovinistinen ja naisiaan pahoinpitelevä kuspää. Joten miksi siis antaisin hänen sanomisten vaikuttaa itseeni? No, hän on isäni.

Joten voin kuvitella kumppanin joka alentaa ihmisarvoa ja olemusta. Ja sen kuinka syvälle se voi viiltää.
Tosiasiallisesti sellainen kertoo kyseisen henkilön omasta epävarmuudesta ja heikkoudesta.. noin mielestäni.
Kuten isänikin, sellaiset ihmiset jotka painavat toista alas, ovat raukkiksia. Mutta onkin vain mielipiteeni heistä. Ja siksi säälin heitä.

Ja mitä tulee rakkauteen sinun tulevaisuudessasi.. ennustan, ettet tule löytämään sitä suurta rakkautta enää.. mutta saat miellyttävän ihmissuhteen.
Mutta juu.. harvapa sellaisia suuria rakkauksia saakaan kovin montaa elämässään. Ymmärtääkseni sinä kuitenkin olet jo sen saanut kokea.

Ja hiffaat senkin, että jo tämä keskustelu tälläin ihan tuntemattoman kanssa auttaa prosessoimaan asioita. Täällä palstalla voi saada todella hyviä aspekteja ihan tuntemattomilta.
Itse käytän palstaa törkeästi hyväkseni peilatakseni asioitani kuin huvipuiston peilisalissa. Suurin osa heijasteista on hyvinkin vääristyneitä, mutta antaa näkökulmia.

Olet oikein ihastuttava ihminen. Noin niin kuin mielestäni. Sinun itsetuntemuksesi hämmästyttää ja ihastuttaa. Olet vahva ja kaunis ihminen. Ainakin sanojesi puolesta voin noin sanoa.
Kiitos tästä ihanasta keskustelusta. Olen nauttinut pintaraapaisusta sinuuteen.

Minä olen on-off palstalainen. Saatan olla pitkiäkin aikoja palstalla ja toisaalta myös poissakin paljon. Nyt alkaa olla taas fiilis, että voisin olla poissa jonkun aikaa. Katsotaan.

Haluan kuitenkin kertoa, että olen nauttinut ajatusten vaihdosta kanssasi suunnattomasti ja tämä on juurikin ollut palstan antamaa parastaan.
Emme todellakaan ole samanlaisia ihmisinä, mutta koen, että jaamme aaltopituuden tai jotakin.

Jos nyt häviän palstalta .. kun palaan .. toivon törmääväni sinuun täällä uudelleen. Hyvää jatkoa ja kiitos että jaoit itsestäsi. Tunnut aidolta ihmiseltä. Ja niitä ei ole koskaan liikaa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Sinä olet selvästi niin kutsuttu vanha sielu.. toivon että ymmärrät mitä tarkoitan.

Ymmärrän tuon jos joku tärkeä ihminen ei pidä tärkeänä tai arvoisena. Minulla se oli oma isä, joka väheksyi minua. Mutta tuo tapahtui vajaa parikymppisenä ja se satutti. En varmaankaan ole päässyt itsekään siitä ylitse, sillä minusta tuntuu kuin en olisi antanut sitä vieläkään täysin anteeksi. Yli luulen siitä päässeeni, mutta jäljet se on jättänyt.
Varsinkin kun elin lapsuuteni lähes täysin ilman isää ja kun teininä ollessani sitten asuimme jonkin aikaa kämppiksinä, oli se pelkkää halventamistani. Hän on aina ktseenalaistanut valintojani. Koko elämäni ajan.

Pahin isku isälleni taisi olla se kun opiskelin itseni koneistajaksi. Ei kuulemma ole naisen paikka se. Exääni hän vihasi ja poikaamme vieroksuu. Oikeasti isäni on sovinistinen ja naisiaan pahoinpitelevä kuspää. Joten miksi siis antaisin hänen sanomisten vaikuttaa itseeni? No, hän on isäni.

Joten voin kuvitella kumppanin joka alentaa ihmisarvoa ja olemusta. Ja sen kuinka syvälle se voi viiltää.
Tosiasiallisesti sellainen kertoo kyseisen henkilön omasta epävarmuudesta ja heikkoudesta.. noin mielestäni.
Kuten isänikin, sellaiset ihmiset jotka painavat toista alas, ovat raukkiksia. Mutta onkin vain mielipiteeni heistä. Ja siksi säälin heitä.

Ja mitä tulee rakkauteen sinun tulevaisuudessasi.. ennustan, ettet tule löytämään sitä suurta rakkautta enää.. mutta saat miellyttävän ihmissuhteen.
Mutta juu.. harvapa sellaisia suuria rakkauksia saakaan kovin montaa elämässään. Ymmärtääkseni sinä kuitenkin olet jo sen saanut kokea.

Ja hiffaat senkin, että jo tämä keskustelu tälläin ihan tuntemattoman kanssa auttaa prosessoimaan asioita. Täällä palstalla voi saada todella hyviä aspekteja ihan tuntemattomilta.
Itse käytän palstaa törkeästi hyväkseni peilatakseni asioitani kuin huvipuiston peilisalissa. Suurin osa heijasteista on hyvinkin vääristyneitä, mutta antaa näkökulmia.

Olet oikein ihastuttava ihminen. Noin niin kuin mielestäni. Sinun itsetuntemuksesi hämmästyttää ja ihastuttaa. Olet vahva ja kaunis ihminen. Ainakin sanojesi puolesta voin noin sanoa.
Kiitos tästä ihanasta keskustelusta. Olen nauttinut pintaraapaisusta sinuuteen.

Minä olen on-off palstalainen. Saatan olla pitkiäkin aikoja palstalla ja toisaalta myös poissakin paljon. Nyt alkaa olla taas fiilis, että voisin olla poissa jonkun aikaa. Katsotaan.

Haluan kuitenkin kertoa, että olen nauttinut ajatusten vaihdosta kanssasi suunnattomasti ja tämä on juurikin ollut palstan antamaa parastaan.
Emme todellakaan ole samanlaisia ihmisinä, mutta koen, että jaamme aaltopituuden tai jotakin.

Jos nyt häviän palstalta .. kun palaan .. toivon törmääväni sinuun täällä uudelleen. Hyvää jatkoa ja kiitos että jaoit itsestäsi. Tunnut aidolta ihmiseltä. Ja niitä ei ole koskaan liikaa.

Lue lisää

Vanhaksi sieluksi minua ei ole aikaisemmin kutsuttukaan, mutta otan sen ehdottomastl positiivisena kommenttina sinun suustasi kuultuna 😊

Surullista, että olet joutunut kohtaamaan tuollaista vähättelyä ja kaltoinkohtelua omalta isältäsi. Vanhempien tulisi olla tukipilareita lapselle ja nuorelle, aikuisellekin. Vanhemman sanat viiltävät syvemmälle kuin muiden, eritoten kun itse on vasta nuori. Olen iloinen, että olet tehnyt, kuten itsestäsi tuntuu parhaalta etkä antanut isäsi lannistaa itseäsi. Teet oikein, kun et anna hänen sanoilleen arvoa. Muiden vähättely ja alentaminen kertoo todellakin henkilön omasta epävarmuudesta ja sisäisestä kaaoksesta. Olen antanut omalla kohdallani jo anteeksi, vaikka unohtaa en pysty, mutta hänellä ei ole parempia keinoja selvitä tässä maailmassa. En hyväksy hänen tekojaan, mutta annan niiden jäädä menneisyyteen, minne ne kuuluvat.

Minulle ei oikeastaan riitä pelkästään miellyttävä suhde. Vaikka kaipaan suhdetta, en tarvitse sitä elääkseni täyttä elämää. En halua tyytyä mihinkään kädenlämpöiseen, enkä oikein edes osaa lähteä suhteeseen muutoin, kuin koko sydämelläni. Minun täytyy vain löytää rohkeutta ja sinnikkyyttä itsestäni, jotta saan ravisteltua minua rajoittavat pelot itsestäni irti. Ehkä se avaa oven uudelle rakkaudelle, ehkä ei, mutta haluan antaa itselleni siihen mahdollisuuden.

Minäkin olen on-off-palstailija. Olen joskus vuosia sitten palstaillut täällä enemmänkin, mutta nyt viime aikoina taas enemmän. Täällä on tosiaan hyvä prosessoida monenlaisia asioita ja usein toisilta keskustelijoilta saa sellaisia näkökulmia, joita itse ei ole osannut ajatellakaan. Vaikkei kukaan voi valmiita ratkaisuja toiselle antaakaan, sysää keskustelu liikkeelle hyviä ajatuspolkuja ja avaa solmuja, joihin on omassa ajattelussaan jumittunut. Se on todella arvokasta.

Kiitos myös itsellesi ihanasta keskustelusta, tulibmuutama kyynelkin tirsutettus kun näitä mietin. Kanssasi on todella miellyttävää keskustella ja ehkä juuri siksi on niin antoisaa kuulla ajatuksiasi, sillä olemme monin tavoin erilaisia. Olen kokenut erilaisuuden aina enemmän rikkautena kuin esteenä ystävyydelle, kunhan löytyy nimenomaan tuo sama aaltopituus.

Toivottavasti todella törmäämme täällä vielä ja ehkä joskus jopa irl 😊

siis peliohjaimen. Isompi "lapsista" oli kiinni kaukosäätimestä. Sellaiset lapset ansaitsee kuin vanhemmatkin on, taisi sanoa joku :)

Kiva kuulla. Mukavaa kun ei tarvitse riidellä.

Peilaan omaa ja poikani elämää..

Olen taas kanssasi samaa mieltä.

- Sheena

Höh.. et nyt käsitä koko kuvaa.. me hoidetaan sitä ääsburgeria joka päivä. Asutaan exän kanssa naapureina ja poitsu asuu exän kanssa.
Aikamies joka on kuin teini. Kuolisi, jos ei hoidettaisi.. mistä tulikin mieleeni, että pitää käydä moikkaamassa poitsua taas. Moro!

Pikku-pirpana kirjoitti:

Höh.. et nyt käsitä koko kuvaa.. me hoidetaan sitä ääsburgeria joka päivä. Asutaan exän kanssa naapureina ja poitsu asuu exän kanssa.
Aikamies joka on kuin teini. Kuolisi, jos ei hoidettaisi.. mistä tulikin mieleeni, että pitää käydä moikkaamassa poitsua taas. Moro!

Lue lisää

Onko käynyt mielessä pojalle jonkinmoinen tuetun asumisen paikka?

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Onko käynyt mielessä pojalle jonkinmoinen tuetun asumisen paikka?

- Sheena

Oli sellainen nelisen vuotta. Melkein tappoivat hänet muutaman kerran. Liian vaikea tapaus.
Päätettiin, että takaisin hoivaan, joka edes rakastaa häntä.

Tehdään yhteistyötä exän kanssa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Höh.. et nyt käsitä koko kuvaa.. me hoidetaan sitä ääsburgeria joka päivä. Asutaan exän kanssa naapureina ja poitsu asuu exän kanssa.
Aikamies joka on kuin teini. Kuolisi, jos ei hoidettaisi.. mistä tulikin mieleeni, että pitää käydä moikkaamassa poitsua taas. Moro!

Lue lisää

Niinhän te varmaan hoidatte ja onkohan se nyt osa tätä ongelmaa? Poitsun ei tarvitse aikuistua kun vähän liiankin hyvin huolta pitävät vanhemmat, kehitystä ei tapahdu kun siihen ei ole mitään pakkoa. Sheena tuossa esitti hyvän kysymyksen, jos poitsu itsenäisesti pääsisi asumaan se varmaan myös vähentäisi kiukkuilua kun varmasti vaikka te vanhemmat olette rakkaita olette myös osin ahdistavia ihan lähipiirissä ollessanne. Pieni etäisyys omissa asunnoissa viisi tehdä hyvää molemmin puolin, mamma voisi silti käydä siivoilemassa, viemässä ruokaa jne. :)

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän te varmaan hoidatte ja onkohan se nyt osa tätä ongelmaa? Poitsun ei tarvitse aikuistua kun vähän liiankin hyvin huolta pitävät vanhemmat, kehitystä ei tapahdu kun siihen ei ole mitään pakkoa. Sheena tuossa esitti hyvän kysymyksen, jos poitsu itsenäisesti pääsisi asumaan se varmaan myös vähentäisi kiukkuilua kun varmasti vaikka te vanhemmat olette rakkaita olette myös osin ahdistavia ihan lähipiirissä ollessanne. Pieni etäisyys omissa asunnoissa viisi tehdä hyvää molemmin puolin, mamma voisi silti käydä siivoilemassa, viemässä ruokaa jne. :)

-harmiseikirj-

Lue lisää

Vastasin jo tuohon Sheenalle. Oli paikka, mutta se ei toiminut.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Vastasin jo tuohon Sheenalle. Oli paikka, mutta se ei toiminut.

Harmillista kyllä tuo kun huonot kokemukset tosiaan voi estää sitten uudestaan yrittämästä. Voisihan niitä olla parempiakin paikkoja mutta ymmärrän kyllä jos ei ole halua enää niin kokeilla huonojen kokemusten jälkeen, silti se voisi kannattaa.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Harmillista kyllä tuo kun huonot kokemukset tosiaan voi estää sitten uudestaan yrittämästä. Voisihan niitä olla parempiakin paikkoja mutta ymmärrän kyllä jos ei ole halua enää niin kokeilla huonojen kokemusten jälkeen, silti se voisi kannattaa.

-harmiseikirj-

Lue lisää

No kunhan poitsu on valmiimpi. Se on pakko ottaa sit vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä saattaisi tsäkällä elää pari viikkoa ilman päivittäistä valvontaa..

Pikku-pirpana kirjoitti:

No kunhan poitsu on valmiimpi. Se on pakko ottaa sit vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä saattaisi tsäkällä elää pari viikkoa ilman päivittäistä valvontaa..

Ei pahalla, mutta pitäkää kiirettä. Nuorena nimittäin on parhaimmat mahdollisuudet oppia elämään itsenäisesti, ja ennenkaikkea muiden kuin vanhempien huomassa. Pojalle jää liikaa aikaa ja energiavirtaa kiukutteluun kanssanne, ja sitä hän ehkä hakeekin, tietää kuviot. Tämä sama ilmiö saattaa olla muillakin nuorilla ihmisillä, ihan ilman aspergereitäkin. Jos vanhempi huolehtii, nuoren ei tarvitse välittää arjen haasteista eikä hän itsenäisty, kun ei ole mitään tarvetta.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Ei pahalla, mutta pitäkää kiirettä. Nuorena nimittäin on parhaimmat mahdollisuudet oppia elämään itsenäisesti, ja ennenkaikkea muiden kuin vanhempien huomassa. Pojalle jää liikaa aikaa ja energiavirtaa kiukutteluun kanssanne, ja sitä hän ehkä hakeekin, tietää kuviot. Tämä sama ilmiö saattaa olla muillakin nuorilla ihmisillä, ihan ilman aspergereitäkin. Jos vanhempi huolehtii, nuoren ei tarvitse välittää arjen haasteista eikä hän itsenäisty, kun ei ole mitään tarvetta.

- Sheena

Lue lisää

No kun on jo kyse 27-vuotiaasta teinistä. Oli jo hoivassa 4-5 vuotta, mutta homma ei toiminut.
Nyt kotona ja hengissä.

No hyvä jos konsensus toimii teillä. Siitä kannattaa olla iloinen. Arvokas asia.

Ymmärrän pointin. Kiitos.