Olisiko sinusta kirurgiksi

Juu, en viitsis. Mieluummin jatkan tän timanttisahan kanssa betoniseinää.

Ajatuskin puistattaa.. minä kirurgina? Ei koskaan. Ei pystyisi eikä kykenisi.

Takuulla olisi liian stressaavaa ja jännittävää työtä, että ei pää kestäisi. Uskon kyllä, että tarkkuuden kanssa ei olisi ongelmaa, osaan tehdä todella pikkutarkkaa jälkeä.
Mutta se paine siitä, että potilaan henki voi olla kiinni pienestä lipsahduksesta… niin ei.

Niin ja tuosta sydänleikkauksesta, ei sydäntä oteta irti… sydän on siinä ihmisessä paikallaan ja siinä värkätään sitten.

Ei ainakaan käsi saa vapista kuin ralli-kuskilla, kuin Marcus Grönholm Amazing Race -ohjelmassa.... mutta, niin varattomuus tekee kirurgin ja kädetkin sitten vapiseva vahingossa leikkailee sisäelimiä kuin Hannibal Lecter ja syö ne nälissääänkikn

En pitäisi kirurgin hommista, mutta röntgenlääkäriksi olisi voinut ryhtyä.
Suvussa on ihmeteltykin sitä, ettei kumpikaan, minä tai veljeni päätynyt lääkäriksi.

Patologina voisi olla mielenkiintoisempaa.

Ralli sekä Formula -kuskina on helppoa olla kun tietokone ohjaa autoa lähinnä kokonaan, vain teeskennellä pitävänsä rasta kiinni ;D

Ei, koska ei oo koulutusta. Mutta jos huumoria heitetään, niin Mr Beaniltakin onnistui kirurgin hommat elokuvassa Mr Bean - Katastrofielokuva, niin mikä ettei sitten =D =D

Sitä kun mä oon teille yrittäny terottaa, että kannattaa ottaa se kässä myös 8 ja 9 luokilla. Koska se opettaa käden ja silmän yhteistyötä. Ja kauheesti te sanotte ettei yliopistossa mitään kässää tarvi. Niin kyllä tarvii, koska kirurgilla pitää olla ehdottoman tarkka käden ja silmän yhteistyö. Ja sitä nyt ei ihan millään kännykällä kehitä. Että kässää vaan kaikille ja myös lukioonkin pitää saada vapaaehtoinen kässä. Tollanen teorian linnotus, mikä lukio nykyään on ei palvele ketään.

No ei enää olis.. ei jaksais lukea enää sinne asti ja työaikaakaan ei olis 20;tä vuotta..

Mutta noin muuten luulisin, että minusta olis ollut siihen itse hommaan. Mä uskon, että siinä ois sellaisella "perstuntumalla" ja reippaalla, mutta rauhallisella asenteella hyvät mahkut menestyä.

Lisäksi luulisin, että osaisin olla myös sopivan sosiaalusempi, kuin moni lääkäri. Voisin olla ortopedi. Sanoisin, että mun homma on tästä noin 15 % ja loput 85% on sun heiniä sen jälkeen.

Mä oon itse ollut polvileikkauksessa ja opin siitä, että kuntoutuminen on tosiaankin se 85% leikkauksesta...oli se mikä vaan. Ja siihen liittyy paljon myös psykologista hommaa. Esimerkiksi minunkin piti opetella taas luottamaan jalkaan. Piti koettaa uskoa, että se on kunnossa, kunhan saan lihakset ympäriltä kuntoon.

Teroittaisin tosiaan tuota kuntoutumista, enkä jättäis sitä yksinomaan muun henkilöstön hommaksi...ainakaan sen merkityksen teroittamsta. Kirurgilla on auktoriteettiä ja tietoa asiasta. Mutta nykyään on niin kai kiire...

Tämä olisi muuten myöskin JeroP:llle juttu, purin juurikin kun oli aikaa, kummitusvideoita jota otin hämärässä, kummitusmaisia -> tietokoneelle viedeoiden käsitelyyn tehokkaammalla tällä pöytätietokoneella... jotain muutakin kuvien ja videoiden siirtelyä...

Siis varsinaiselle tehokkaalle työ-pöytäkoneelle, jossa on tehoja sitten käsitellä kuvia paremmin... ollut stressiä ja hommia hoidettavana...