Avaatteko oven, jos ovikello soi?

Avaan oven perheelleni ja ystävilleni. Se on aina sovittu etukäteen, jos ovat tulossa kylään. Jos en odota vieraita ja ovikello soi, katson ovisilmästä ja en avaa ovea, jos en tunne henkilöä. Eli en avaa tuntemattomille ovea koskaan.
Eihän sitä koskaan tiedä, millä asialla ovat.

Katson yleensä ovisilmästä ennen avaamista. Koskaan ei ole ollut mitään kummajaisia, eikä yllätysvieraita. Tuttuja ja läheisiä vaan. He kaikki tietävät, etten pidä yllätyksistä. Tapaamiset ja kyläilyt sovitaan etukäteen.

Kannattaa kyllä tarkastaa ennen avaamista. Oven takana voi olla nainen kimpsuineen, avaat oven ja hän kulkee ohitsesi asuntoosi asetellen tavaroitaan ottavalle paikalle. Mites me tehdään, ihme kysymys.

AV

Maalla avataan aina. Ei meillä ole edes ovikelloa vaan lintukoto.

Opiskelijaelämässä, joskus lupatarkastajien aikaan, pelättiin aina tv-lupakyttääjiä. Silloin piti olla koputuskoodit tai salainen kakkosovikello jonka tiesi vain tutut.

-keinovaginamies-

Mulla ei tän rivarin ulko-ovessa valitettavasti ole ovisilmää, jollaisia on kai lähinnä kerrostaloissa.

Yleensä en avaa, ellen tiedä että joku olisi tulossa kylään. En siis välttämättä vaivaudu edes kurkkaamaan ovisilmästä.

En avaa koskaan ovea kellon soidessa, ellen etukäteen odota jotakuta. Ei ole mitään syytä tehdä niin.

Hyvin harvoin vastaan puhelimeenkin, jos soittaja ei ole ennalta tiedossa ja sovittu, mitä asia koskee.

Sähköposteihin en juuri reagoi. Pitää olla oikeasti asiaa, jos vastaan niihin.

Yleensä avaan, jos kuulen ovikellon.
Saatan välillä kyllä olla sillä tuulella että ei huvita availla kenellekään.
Monesti mulle sanottu et kurkkaa siitä ovisilmästä kuka ovella
mutta enhän mä niin tee. Edes yöllä..

Asutaan kerrostalossa kaupungin keskustassa mutta silti aiemmin vielä ovi oli sillei
et kahvasta sai avattua. Ainoastaan sillon lukossa kun lähdettiin johonkin, ja öisin.
(jos muistin laittaa)

Miksi pitäisi pelätä sitä jos ovikelloa soittaa poliisi?

Mun kotipaikassa pikkupaikkakunnalla peltojen keskellä saattoi käydä niinkin, että joku ihan tuttu tuli ovikelloa soittamaan mitään siitä etukäteen ilmoittamatta.

Esim. ollessani lukioikäinen kerran ovikelloa olivat saapuneet pimputtamaan vanhat kaverit yläasteajoilta ja kutsuivat liittymään seuraan jonnekin missä olisi ollut muitakin tyyppejä. Mulla sattui olemaan eräs toinen, jo lapsuudesta tuttu kaveri silloin kylässä, niin en voinut vastata kutsuun myöntävästi.

Vastaavasti kerran jo ollessani aikuinen reilusti päälle parikymppinen luultiiin äitini kanssa (sama kotipaikka ja sama talokin edelleen kyseessä), että ovelle oli tullut mustalaisakkoja jotain kaupittelemaan tai kerjäämään, kun ovikello soi ihan yllättäen ja vilkaistiin varmuuden vuoksi kuistista etuovelle (kuistissa oli isot lasiovet joista osasta näki suoraan etuovelle). Siis sieltä käsin kun ei etäisyyden takia kunnolla tulijoiden kasvoja nähty, niin ehdittiin jo arvella noin ja säikähtää. Jostain syystä tuli kuitenkin ovi avattua, ja sen takana olikin äitini entinen kolleega, piipahtamassa kuulumisia vaihtamassa kun oli sattunut vierailemaan tyttärellään joka asui kyseisellä pikkupaikkakunnalla.

Noista on jäänyt sellainen vaikutelma, ettei pikku kyläpahassissa ole niin nuukaa ilmoittaa vierailuista/ piipahteluista etukäteen välttämättä yhtään mitään.

Kaverisi pelkää poliisia, no hahah, en pelkää yhtään, rosvoja mieluummin.

Jos ovikello soi, enkä ole sopinut tapaamisesta, siinä on jotain hämärää. Alaovestakin pitää ensin päästä koodilla sisään. Usein kuuntelen korvat höröllä ennen kuin vaivaudun kurkistamaan ovisilmästä ja mietin olisiko siellä joku jollain on oikeaa asiaa tai jopa hätä, muista on pelkkää harmia, harmillisille en avaa. Todennäköisimmin oven takana on joku naapuri, he ovat kivoja, heille avaan.

- Sheena

Avaan aina kun ovikello soi. Minulla ei ole mitään syytä olla avaamatta. Ovisilmä on minulle liian korkealla, joten sitä en käytä.

Yleensä ennalta ilmoittamaton rimputus on joku naapureista. Meillä on kiva pieni taloyhtiö jossa on tuttavalliset välit naapureihin. Ja rapun ovet ovat aina lukossa ja sisään pääsee vain soittamalla ovipuhelimella. Talon sääntö on, että tuntemattomille ei saa avata pääsyä rappuun.

Täällä jutellaan naapurien kanssa rapussa ja toivotellaan hyvät huomenet. Autetaan toisiamme, niin on tylyä olla avaamatta ovea.

Poliisit tulee rynnäköllä ovesta sisään, jos tarve vaatii, tai soittaa huoltoyhtiöön ja tulevat avaimilla sisään.

Minulla on taloyhtiön yleisavaimet ja kysyntää riittää.
Jos en avaa oveani, joku raukka ei pääse kotiinsa.

Pari kertaa olen väsyneenä jättänyt avaamatta ja kyllähän se jää mieleen kummittelemaan, aiheuttiko toimintani jollekin ongelmia.

Eniten ovellani käy kauppiaita ja sekös harmittaa.

Yleensä avaan kyllä, paitsi joskus, jos etätyöpäivänä olen luurit korvilla. Tiedän, ettei kukaan tärkeä tulisi käymään keskellä päivää, tarkistamatta olenko kotona.

Ei aina pitää sopia tapaaminen 2 viikkoa ennen jotta avaa oven.

Amaxing Race nuo ampumahiihto-tytöt aika hassujs.

ampuvat jousipyssyilläkin... muttsa niin joku taljavarsijousi kiikaritähtäimellä ei ole perinteinen jousipyss

En avaa jos ei ole ennalta kenenkään kanssa sovittu tapaamista. Yhtäkuin en vastaa tuntemattomiin numeroihin.

En nyt kyllä keksi kenellä olisi niin painavaa asiaa, että täytyisi oven taakse törmätä, mutta jos olisi jostain kumman syystä poliisi tai ainakin väittäisi näin ilman virkatodistusta mitä esittää tulkitsisin kulkuriksi, joka yrittää herättää luottamusta ja viedä hopeat rahat kaikki

Avaan aina. Voi olla vaikka lottovoitto oven takana sillattii metaforisesti

En avaa; jos ei itse viitsi nähdä sen vertaa vaivaa että avaa oven niin olkoon pihalla.
Minun kaikki tutut ja puolitutut tietävät ettei minulla ole koskaan ovet lukossa. Ihan turhaa touhua. Jos rosvo haluaa tänne tulla niin ei nuo nykyiset lukot juurikaan pidättele, parempi että tulee särkemättä paikkoja.

Näin oli jo silloin kun tytöt olivat vielä kotona ja myös heidän kaverinsa tiesivät että meillä on avoimet ovet. Joskus kun tulin kotiin niin keittiössä oli teinejä kahvittelemassa eikä kukaan ollut minun perikunnasta. Olivat onneksi keittäneet niin että minullekin riitti kupponen tai pari. Siinä vaihdettiin päivän kuulumiset kun odoteltiin omaa jälkikasvuani saapuvaksi.

En avaa. En tietenkään

Ei ole ovisilmää. Kysyn kuka siellä. Jos vastaa, on yleensä tuttu ääni, avaan.
Jos ei vastaa, laitan sisäoven kiinni enkä avaa ovea käytävään.