moi onko teidän henkinen terveys niin alhaalla ettei ole enää unelmia eikä toivoa

mut ethän sie kuulu niihi ihmisiin jotka sortaa meitä jotka ei käy duunissa?

no voin kertoa sen verran että käyn vähän duunissa, mutta vain siis vähän. onko se sitten osa-aikatyötä kuten sulla, niin kai se on, mut se on toisaalta aika lyhytkestoista eikä jokapäiväistä työtä. Onko sulla miten paljon tuota osa-aikatyötä voisitko hieman kertoa ? ei oo pakko kertoa

Anonyymi kirjoitti:

mut ethän sie kuulu niihi ihmisiin jotka sortaa meitä jotka ei käy duunissa?

Sanoisin, että tässä asiassa ollaan kehitysvammapuolella niin paljon edellä.

Siellä "näkyvistä syistä" ymmärretään paremmin se ihmisen työkyky. Se että se että kaikki ei pysty tekemään 110% lasissa, mutta kaikki eivät myöskään ole hengityskoneessa.

Tämä osa- / täsmätyökykyisyys on asia mitä mielenterveyspuolella pitää kehittää koko yhteiskunnan toimesta.

Itse maksan ihan mielelläni veroja. (poislukien kirkollisverot, koska olen eronnut kirkosta,) Verot ovat kuitenkin olennainen osa meidän yhteiskunnan toimintamallia, ja kyllä, joudun myös itse aika ajoin käyttämään verovaroin tuotettuja palveluita.

Ihan totta monella on ollut vuosikausia huono olo ja sitten vaan jokin asia joka tapahtuu ottaakin pois sen olotilan muistan yhden miehen jolla oli ollut kauan masennusta ja ahdistusta
Ja kun hänen tielleen yhtä äkkiä tuli nainen joka muutti kaiken hänen elämässään , niin muistan kun hän kertoi että kun hän tajusi että joku on kiinnostunut hänestäkin ihmisenä niin masennus oli kun pois pyyhkäisty .
Hän oli ihmetellyt itsekkin että miten se noin vaan lähti pois se masennus ja oli muutamana aamuna herätessään ajatellut että onko totta ettei enää ole huono olo päällä. Mutta se oli totta .muutti asumaan naisen kanssa ja elivät nyhdessä yli 20 vuotta kunnes hän sairastui ja kuoli .
Niin että kyllä masennuksesta pääsee eroon kun vaan löytää oikean tavan siihen parempaan olotilaan . Moni sanoo että hiljaa hyvää tulee , ja se on nähty niin monen ihmisen kohdalla että niin on

Anonyymi kirjoitti:

no voin kertoa sen verran että käyn vähän duunissa, mutta vain siis vähän. onko se sitten osa-aikatyötä kuten sulla, niin kai se on, mut se on toisaalta aika lyhytkestoista eikä jokapäiväistä työtä. Onko sulla miten paljon tuota osa-aikatyötä voisitko hieman kertoa ? ei oo pakko kertoa

Lue lisää

Itse aloitin osa-aika työt aika perinteisestä IT help deskistä, oisko ollu kahtena päivänä viikossa sen neljä tuntia kerrallaan.

Siitä hommat pikkuhiljaa kehittyivät. Se oikeastaan oli yllättävää, että miten sitten tuli tietyntyyppisiä työ tilaisuuksia, kun oppi tuntemaan ihmisiä molemmin puolin.

Suurin osa työ tilaiksuuksista ei ole olleet suoria työtarjouksia, vaan se on vaatinut myös omaa riskinottoa, kouluttautumista ja uusien työpaikkojen hakua / yrittäjyyttä ja vähän kaikkea siltä väliltä. (nyt siis puhutaan noin viidentoista vuoden ajanjaksosta.)

Nykyisellään olen sellainen ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä, ehkä joku voisi jo sanoa, että työ narkomaani, ja saan palkkaa tai palkkiota noin 4-5 eri sylttytehtaasta.

Tarinan pointti on kuitenkin se, että se lähti hyvin pienestä liikkeelle. Siitä että kävin pyörittämässä naamaani näppäimistöllä sen neljän tunnin ajan viikossa. ja tietenkin toivon, että muilla olisi samantyylisiä onnistumisen kokemuksia, mikä ikinään se heidän työkyky ja elämäntilanne onkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse aloitin osa-aika työt aika perinteisestä IT help deskistä, oisko ollu kahtena päivänä viikossa sen neljä tuntia kerrallaan.

Siitä hommat pikkuhiljaa kehittyivät. Se oikeastaan oli yllättävää, että miten sitten tuli tietyntyyppisiä työ tilaisuuksia, kun oppi tuntemaan ihmisiä molemmin puolin.

Suurin osa työ tilaiksuuksista ei ole olleet suoria työtarjouksia, vaan se on vaatinut myös omaa riskinottoa, kouluttautumista ja uusien työpaikkojen hakua / yrittäjyyttä ja vähän kaikkea siltä väliltä. (nyt siis puhutaan noin viidentoista vuoden ajanjaksosta.)

Nykyisellään olen sellainen ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä, ehkä joku voisi jo sanoa, että työ narkomaani, ja saan palkkaa tai palkkiota noin 4-5 eri sylttytehtaasta.

Tarinan pointti on kuitenkin se, että se lähti hyvin pienestä liikkeelle. Siitä että kävin pyörittämässä naamaani näppäimistöllä sen neljän tunnin ajan viikossa. ja tietenkin toivon, että muilla olisi samantyylisiä onnistumisen kokemuksia, mikä ikinään se heidän työkyky ja elämäntilanne onkaan.

Lue lisää

mul toi työkuvio menee näin ;

1 viikko;
maanantai = vapaa
tiistai = pomon luona työskentelyä hänen pakastepisteessä
keskiviikko= vapaa
torstai = vapaa
perjantai= työreissu 2 -3 tuntia kestävä johon liittyy autolla ajoa, raskaiden esineiden kantoa ja asiakaspalvelua(suurin haaste on itselleni asiakaspalvelu kun oon nynny)
lauantai = työreissu 1 tunti
sunnuntai = vapaa

2 viikko voi olla sitten ihan jotain muuta eli voi käydä niin ettei ole ollenkaan työt

sitten taas kolmas viikko voi olla semmonen että kahtena päivänä työreissu jotka molemmat kestoltaan noin 2-3 tuntisia

neljäs viikko semmone että yhtenä päivänä työreissu ja yhden kerran pomon työpisteellä pakkaspisteellä

se niinku vaihtelee tuollai niinku.... kevät-talvella kun aloitimme työn niin yritimme houkutella asiakkaita lähtemään mukaan työhön eli me toimimme isäni kanssa ostajina ja ne asiakkaat sitten valmistaa tuotteen jonka me ostamme ja välitämme pomolle ja joka sitten toreilla ympäri suomea myy niitä ja myy muitakin tuotteita

Anonyymi kirjoitti:

Itse aloitin osa-aika työt aika perinteisestä IT help deskistä, oisko ollu kahtena päivänä viikossa sen neljä tuntia kerrallaan.

Siitä hommat pikkuhiljaa kehittyivät. Se oikeastaan oli yllättävää, että miten sitten tuli tietyntyyppisiä työ tilaisuuksia, kun oppi tuntemaan ihmisiä molemmin puolin.

Suurin osa työ tilaiksuuksista ei ole olleet suoria työtarjouksia, vaan se on vaatinut myös omaa riskinottoa, kouluttautumista ja uusien työpaikkojen hakua / yrittäjyyttä ja vähän kaikkea siltä väliltä. (nyt siis puhutaan noin viidentoista vuoden ajanjaksosta.)

Nykyisellään olen sellainen ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä, ehkä joku voisi jo sanoa, että työ narkomaani, ja saan palkkaa tai palkkiota noin 4-5 eri sylttytehtaasta.

Tarinan pointti on kuitenkin se, että se lähti hyvin pienestä liikkeelle. Siitä että kävin pyörittämässä naamaani näppäimistöllä sen neljän tunnin ajan viikossa. ja tietenkin toivon, että muilla olisi samantyylisiä onnistumisen kokemuksia, mikä ikinään se heidän työkyky ja elämäntilanne onkaan.

Lue lisää

oishan siin mahollisuus mun mennä isän kanssa vaikka torimyymään ja me oltas sen pomon työntekijöitä eli väläytin tuota kerran isälleni mutta sitten mä laitoin takapakkia unelmointiin "en mä kuitenkaan uskalla olla siellä torimyymässä kun pelkään ihmisiä"
Tuli siis takapakkia.
Veljeni väläytti joskus että jos hän perustaa oman IT -alan firman niin hän voisi minulle ohjata kotiini pikkutyötä jota tekisin omien vointivarojeni mukaisesti. Veli toimii IT-alalla eräässä firmassa. En kysynyt tarkemmin millaista se työ olisi, mut käsitin että jotain tietokoneen kautta olevaa työtä jossa tietokoneella jotain tekisin ja ensiksi tietenkin pitäs tietää että voisinko tehdä semmosta kun ei ole koulutusta ja on mahdollista että se voi olla jotakin helpompaa kenties. En ole varma. Se on kuitenkin varmaa että kouluttamaan en pysty itseäni eli kouluihin meno on kokonaan poissuljettu. Ainoastaan näin eläkeläisenä pystyn ainoastaan vähän työskentelemään. On ollut tätä samaa työtä myös 2000 luvulla eli vuosien 2004-2010 aikajaksolla. Silloin sitä työtä oli enemmän kun oli enemmän tuottajia jotka valmista sitä tuotetta. 1990-luvulla joilloin isä aloitti sen toiminnan ysärin alussa niin silloin se työ oli melkein jokapäiväistä ja hän ajeli autolla hyvinkin pitkiä reissuja. Vanhemmillani oli myös 80&90-luvulla mattokutomofirma. Joskus 17 vuotiaana mulla oli haave että isäni kanssa paukuttaisin mattoja eli minä paukuttaisin automaattikoneilla mattoja ja isä vastaisi myymisestä. Se kuitenkin kariutui henkisen ongelmien takia. Sitten myöhemmin on ollut tuota kyseistä työtä josta maininnut sulle jossa toimimme ostoedustajina isäni kanssa. Tuote jota myymme , on syötävä tuote joka sisältää paljon proteiinia ja rasvaakin on siinä ns hyviä rasvoja.

Anonyymi kirjoitti:

Itse aloitin osa-aika työt aika perinteisestä IT help deskistä, oisko ollu kahtena päivänä viikossa sen neljä tuntia kerrallaan.

Siitä hommat pikkuhiljaa kehittyivät. Se oikeastaan oli yllättävää, että miten sitten tuli tietyntyyppisiä työ tilaisuuksia, kun oppi tuntemaan ihmisiä molemmin puolin.

Suurin osa työ tilaiksuuksista ei ole olleet suoria työtarjouksia, vaan se on vaatinut myös omaa riskinottoa, kouluttautumista ja uusien työpaikkojen hakua / yrittäjyyttä ja vähän kaikkea siltä väliltä. (nyt siis puhutaan noin viidentoista vuoden ajanjaksosta.)

Nykyisellään olen sellainen ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä, ehkä joku voisi jo sanoa, että työ narkomaani, ja saan palkkaa tai palkkiota noin 4-5 eri sylttytehtaasta.

Tarinan pointti on kuitenkin se, että se lähti hyvin pienestä liikkeelle. Siitä että kävin pyörittämässä naamaani näppäimistöllä sen neljän tunnin ajan viikossa. ja tietenkin toivon, että muilla olisi samantyylisiä onnistumisen kokemuksia, mikä ikinään se heidän työkyky ja elämäntilanne onkaan.

Lue lisää

ongelma on vaan se, että moni höpöttää silti minulle "sun pitäs tehä enempi duunia". Yleensä en välitä heidän kommenteistaan, mutta kyllä se välillä henkisesti satuttaa/loukkaa minua.

Anonyymi kirjoitti:

Itse aloitin osa-aika työt aika perinteisestä IT help deskistä, oisko ollu kahtena päivänä viikossa sen neljä tuntia kerrallaan.

Siitä hommat pikkuhiljaa kehittyivät. Se oikeastaan oli yllättävää, että miten sitten tuli tietyntyyppisiä työ tilaisuuksia, kun oppi tuntemaan ihmisiä molemmin puolin.

Suurin osa työ tilaiksuuksista ei ole olleet suoria työtarjouksia, vaan se on vaatinut myös omaa riskinottoa, kouluttautumista ja uusien työpaikkojen hakua / yrittäjyyttä ja vähän kaikkea siltä väliltä. (nyt siis puhutaan noin viidentoista vuoden ajanjaksosta.)

Nykyisellään olen sellainen ns. epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä, ehkä joku voisi jo sanoa, että työ narkomaani, ja saan palkkaa tai palkkiota noin 4-5 eri sylttytehtaasta.

Tarinan pointti on kuitenkin se, että se lähti hyvin pienestä liikkeelle. Siitä että kävin pyörittämässä naamaani näppäimistöllä sen neljän tunnin ajan viikossa. ja tietenkin toivon, että muilla olisi samantyylisiä onnistumisen kokemuksia, mikä ikinään se heidän työkyky ja elämäntilanne onkaan.

Lue lisää

välillä tuntuu siltä että olisin ei-toivottu ihminen ja semmonen jota osoitellaan sormella "laiska se vaan on, liian mukavuudenhaluinen ja liian itsepäinen"
on jopa niin että osa ei tervehdikään minua(he on joskus voineet tervehtiä)
koko ajan vaan tuntuu yhä enemmän siltä että tässä yhteiskunnassa ei ymmärretä meitä sairaita vaan osoitellaan sormilla lähinnä. Ei se ratkaise mitään jos ei löydy ymmärrystä. Monilta sellaisilta saattaa puuttua ihan tietoakin ihmisten eri sairauksista. He esim luulee näitä erakkoihmisiä että ne on vaan semmosia hällä väliä-tyyppejä, katkeria, vihaisia tai omapäisiä minä minä -keskeisiä ihmisiä. Mut heiltä puuttuu tieto.

Ei ole kiva tunne kun tuntuu että kantaa leimaa otsassa "ei haluttu ihminen" ja B-luokan kansalainen.

Mediassakin yleensä on syyttelevänpuoleinen ilmapiiri meitä kohtaan. Esim eräs kuuluisa suomimuusikko puhui puuta heinää asiasta nimeltä pelko melko älyllisen laiskoin argumentein joista puuttui lähinnä tieto. Pelko todellakin on semmonen, joka ei ole pikkujuttu eikä se ole kiinni siitä että ottaa itseään niskasta kiinni ja menee ihmisten ilmoille/alkaa paiskoa töitä normimäärä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta monella on ollut vuosikausia huono olo ja sitten vaan jokin asia joka tapahtuu ottaakin pois sen olotilan muistan yhden miehen jolla oli ollut kauan masennusta ja ahdistusta
Ja kun hänen tielleen yhtä äkkiä tuli nainen joka muutti kaiken hänen elämässään , niin muistan kun hän kertoi että kun hän tajusi että joku on kiinnostunut hänestäkin ihmisenä niin masennus oli kun pois pyyhkäisty .
Hän oli ihmetellyt itsekkin että miten se noin vaan lähti pois se masennus ja oli muutamana aamuna herätessään ajatellut että onko totta ettei enää ole huono olo päällä. Mutta se oli totta .muutti asumaan naisen kanssa ja elivät nyhdessä yli 20 vuotta kunnes hän sairastui ja kuoli .
Niin että kyllä masennuksesta pääsee eroon kun vaan löytää oikean tavan siihen parempaan olotilaan . Moni sanoo että hiljaa hyvää tulee , ja se on nähty niin monen ihmisen kohdalla että niin on

Lue lisää

Mites se vanha sanonta meni, että vankilakierteen katkaisee joko ihana nainen, tai uskoon tuleminen. Ehkä jollain tapaa samaa voi miettiä myös mielenterveyspuolella, missä joku tietty yksittäinen asia voikin auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

oishan siin mahollisuus mun mennä isän kanssa vaikka torimyymään ja me oltas sen pomon työntekijöitä eli väläytin tuota kerran isälleni mutta sitten mä laitoin takapakkia unelmointiin "en mä kuitenkaan uskalla olla siellä torimyymässä kun pelkään ihmisiä"
Tuli siis takapakkia.
Veljeni väläytti joskus että jos hän perustaa oman IT -alan firman niin hän voisi minulle ohjata kotiini pikkutyötä jota tekisin omien vointivarojeni mukaisesti. Veli toimii IT-alalla eräässä firmassa. En kysynyt tarkemmin millaista se työ olisi, mut käsitin että jotain tietokoneen kautta olevaa työtä jossa tietokoneella jotain tekisin ja ensiksi tietenkin pitäs tietää että voisinko tehdä semmosta kun ei ole koulutusta ja on mahdollista että se voi olla jotakin helpompaa kenties. En ole varma. Se on kuitenkin varmaa että kouluttamaan en pysty itseäni eli kouluihin meno on kokonaan poissuljettu. Ainoastaan näin eläkeläisenä pystyn ainoastaan vähän työskentelemään. On ollut tätä samaa työtä myös 2000 luvulla eli vuosien 2004-2010 aikajaksolla. Silloin sitä työtä oli enemmän kun oli enemmän tuottajia jotka valmista sitä tuotetta. 1990-luvulla joilloin isä aloitti sen toiminnan ysärin alussa niin silloin se työ oli melkein jokapäiväistä ja hän ajeli autolla hyvinkin pitkiä reissuja. Vanhemmillani oli myös 80&90-luvulla mattokutomofirma. Joskus 17 vuotiaana mulla oli haave että isäni kanssa paukuttaisin mattoja eli minä paukuttaisin automaattikoneilla mattoja ja isä vastaisi myymisestä. Se kuitenkin kariutui henkisen ongelmien takia. Sitten myöhemmin on ollut tuota kyseistä työtä josta maininnut sulle jossa toimimme ostoedustajina isäni kanssa. Tuote jota myymme , on syötävä tuote joka sisältää paljon proteiinia ja rasvaakin on siinä ns hyviä rasvoja.

Lue lisää

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

oon minä kokeillutkin eri juttuja, mut kun joku ei toimi niin se ei toimi.
esim kun kuljin terapiassa niin puheterapia toimi mulle, mutta ryhmäterapia ja sählypeleissä käynnit ei onnistuneet koska alko pääkoppa jumittaa niin pahasti.

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

se on toi jumittaminen ja mykäksi meneminen karmea juttu tietyissä tilanteissa eli jos voisin hieman valottaa tarkemmin sitä niin tunne on kuin maailmanloppu. Iso mörkö kuin tulee olalle ja sanoo "sä oot epänormaali ja surkee nynny joka ei saa sanotuksi sanaakaan" ja valitettava kyllä pitkän elämäni aikana tilanteeseen noissa tietyissä tilanteissa vaikka oon yrittänyt heittäytyä, siis pitkän elämäni aikana, ole tullut muutosta parempaan sillä uskoisin että tuo johtuu varmaan jostakin synnynnäisestä jutusta että oon tommonen. En oo varma mut oon lukenu jotainm että autismin kirjon ihmisillä voi olla iso haaste ja joillekin koko loppuelämän este tulla sosiaaliseksi ihmiseksi. Mulla kun voi olla lievä autismi mutta en ole 100% varma. Mulle siis on jotkut sanoneet että parasta on mulle se että voisin työskennellä kotona itsekseni ja koko ikäni oonkin mennyt itsekseni omissa oloissani isäni kanssa asuen enkä tapaile ketään ihmisiä, mut se toi kiusaaminen oli varmaan myös se jonka takia osittain erkaannuuin ihmisistä ja varmaan myös se kun oon synnynnäisesti poikkeava, lievästä autismista ehkä kärsivä, niin oli minulla 14-17 vuotiaana sosiaalisempi vaihe elämässäni mutta tuolloinkin osui myös paljon hetkiä kun pääkoppa alkoi yhtäkkiä jumittaa ihan tautisesti sosiaalisissa tilanteissa. Annan yhden esimerkin; olin juoksukisoissa yöpymässä yhdessä huoneessa jossa meitä urheilijoita oli 6 ja me ruvettiin leikkimään siellä niin minä jähmetyin paikoilleni, menin paniikkiin, en leikkinyt heidän kanssaan, vedin happea, sain paniikkikohtauksen ja valehtelin heille että alkoi nukuttaa ja menin petiin nukkumaan, Seuraavana aamuna huoneen eräs pojista sanoi että olin tosi outo ollut silloin illalla että hän huomasi että käytökseni &psyykkeeni oli outoa.

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

Oon yli nelkytvuotias ja pelot on sen verran suuret etten ole uskaltanu mennä ihmisten ilmoille. Joskus postilaatikollakin saatan kytätä ettei siinä ole ihmisiä ja joskus käännyn lenkillåä takaisin jos joku tulee kohti. Tällaista käytöstä on ollut siis syntymästä asti. Kerhossa kerhotädit oli huolissaan minusta eli niin paljon huolissaan että mun piti mennä ouluun asti tutkimuksiin. Ne tutki aivojani ja sanoi että oon poikkeava, mut ne sano että voin käydä koulut normaalien kanssa, mut kyl koulut(kaikki koulut) oli yhtä helvettiä terveiden kanssa. Aloin jo pikkulapsena, noin 3 vuotiaana höpöttää naapurin lapsille outoja kommentteja. Oon aina ollut lapsenmielinen.

Olen joskus mennyt yksin kauppaostoksille ja oon mennyt esim huoltoasemalle istumaan lukemaan lehtiä mut kyl sieltä pitää päästä äkkiä pois enkä saa kontaktia ihmisiin eli en mene jutteleen kenenkään kanssa enkä ole koskaan käynyt missään riennoissa, tansseissa enkä kylässä oman ikäisteni kanssa enkä vanhempienkaan.

Kerran eräs tuttu kaupassa moikkasi mua ja sanoi "olet komea mies mitä sulle ja isälles kuuluu" niin mulla oli heti semmonen katse alaspäin suunnattuna enkä saanut kontaktia ja jotain mä mumisin sille.

pelkotilat ei liity ainoastaan sosiaalisuuteen vaan muuhunkin. Esim se että porukka alkaa hyväksikäyttää mua rahallisesti tai kiusata tai jotain muuta vastaavaa.

Voisi sanoa että pakolliset kauppakäynnit on minulle se oman elämäni ainut sosiaalinen juttu. On kai sekin parempi kuin ei mitään`?

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

siis oon mä mukana siellä kun on asiakkaita, mut en saa sanotuks niille sanaakaan, mut on kai sekin parempi kuin en olis paikalla. Yksi kerta alko pelottaa niin paljon niin en lähteny sinne yhteen paikkaan kun alko pelottaa ja se että mä aloin syyllistää itseäni tunnevammaiseksi koska eräs kokemus tän yhden asiakkaan kanssa oli se, että hän nauroi ja puhui vapautuneesti isäni kanssa ja minä en saanut kontaktia paitsi yhden kerran katsoin häntä ja en osannut eläytyä siihen hetkeen kun heillä oli hauskaa ja he nauroi jolloin aloin syyllistää itseäni "mä taidankin olla tunteeton ihminen vaan, paha"
sitten mä avauduinm siitä isälle puhuun hän sano "älä ainakaan pahaksi itseäsi luule".
pääsin sen yli ja menin sinne paikkaan jossa oli se asiakas. Tosin en saa sanotuksi sanaakaan, mutta pyrin tervehtimään häntä ja hänen aviomiestään. Aina en uskalla tervehtiäkään.

Tunnevammaisuus kun tuli mieleen niin oon joskus käyttänyt aurinkolaseja jolla haen helpotusta siihen kun pelkään että ihmiset näkee sen että minusta ei välity tunnetta ulos itsestäni/silmistäni että ne pian luulee että oon joku psyko tai tunnevammainen tunteeton ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

Kouluis olin hyvä oppilas eli ammattikoulussa luokkani paras keskiarvo eli 3.8 oli keskiarvoni kun 5.0 oli korkein arvosana ja mm matematiikka oli 3, englanti 4 , ruotsi ja liikunta 5 ja ympäristöoppi oli 4 ja mikrobiologia oli 4 ja siivousoppi oli 3 ja äidinkieli 4

mut se oli ihan murhaa noi kouluvuodet. Voi kauhea en haluu ajatellakaan miten hiriveetä se oli. Jouduin pinnaamaan usein koulusta ja usein yhden lukuvuoden aikana mulla oli reilusti 100 tuntia poissaoloja. Yhdellä nikolla oli 200 tuntia poissaolotunteja yhden lukuvuoden aikana. Nykyään hän on työelämässä kokonaisvaltaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Muista että tärkeintä on se, että sinulla on halu tehdä jotain työtä! ja se että sinullakin saa olla unelmia.

Sinä saat myös epäonnistua, kun kokeilet saavuttaa unelmiasi. Ei haittaa jos kokeilet vaikka sitä asiakaspalvelua... Voihan olla, että jonain päivänä se onnistuu.

Lue lisää

anteeksi unohdin kiittää sua kannustuksesta ja tuesta. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

se on toi jumittaminen ja mykäksi meneminen karmea juttu tietyissä tilanteissa eli jos voisin hieman valottaa tarkemmin sitä niin tunne on kuin maailmanloppu. Iso mörkö kuin tulee olalle ja sanoo "sä oot epänormaali ja surkee nynny joka ei saa sanotuksi sanaakaan" ja valitettava kyllä pitkän elämäni aikana tilanteeseen noissa tietyissä tilanteissa vaikka oon yrittänyt heittäytyä, siis pitkän elämäni aikana, ole tullut muutosta parempaan sillä uskoisin että tuo johtuu varmaan jostakin synnynnäisestä jutusta että oon tommonen. En oo varma mut oon lukenu jotainm että autismin kirjon ihmisillä voi olla iso haaste ja joillekin koko loppuelämän este tulla sosiaaliseksi ihmiseksi. Mulla kun voi olla lievä autismi mutta en ole 100% varma. Mulle siis on jotkut sanoneet että parasta on mulle se että voisin työskennellä kotona itsekseni ja koko ikäni oonkin mennyt itsekseni omissa oloissani isäni kanssa asuen enkä tapaile ketään ihmisiä, mut se toi kiusaaminen oli varmaan myös se jonka takia osittain erkaannuuin ihmisistä ja varmaan myös se kun oon synnynnäisesti poikkeava, lievästä autismista ehkä kärsivä, niin oli minulla 14-17 vuotiaana sosiaalisempi vaihe elämässäni mutta tuolloinkin osui myös paljon hetkiä kun pääkoppa alkoi yhtäkkiä jumittaa ihan tautisesti sosiaalisissa tilanteissa. Annan yhden esimerkin; olin juoksukisoissa yöpymässä yhdessä huoneessa jossa meitä urheilijoita oli 6 ja me ruvettiin leikkimään siellä niin minä jähmetyin paikoilleni, menin paniikkiin, en leikkinyt heidän kanssaan, vedin happea, sain paniikkikohtauksen ja valehtelin heille että alkoi nukuttaa ja menin petiin nukkumaan, Seuraavana aamuna huoneen eräs pojista sanoi että olin tosi outo ollut silloin illalla että hän huomasi että käytökseni &psyykkeeni oli outoa.

Lue lisää

Positiivisuuden kautta, sä kirjotat ja kuvailet tosi hyvin. =)

Anonyymi kirjoitti:

ongelma on vaan se, että moni höpöttää silti minulle "sun pitäs tehä enempi duunia". Yleensä en välitä heidän kommenteistaan, mutta kyllä se välillä henkisesti satuttaa/loukkaa minua.

Lue lisää

Ne jotka jankuttaa eivät ymmärrä että ihmisen patteri tyhjenee nopeammin jos on vaikka masennusta. Vaikka olisi miten pirteä lähtiessään töihin niin muutaman tunnin päästä voi
Mennä kaikki voimat. Sitä on vaikea selittää näille joilla ei ole ymmärrystä näistä asioista. Silloin kun autonoominen Hermosysteemi alkaa pelata peliään lakkoilemalla niin sitä ei oikein itse voi kohentaa vaan lepo on ainut mikä voi auttaa hetkeksi. Siis kukaan ei sano itselleen että nytpäs saan tässä ahdistuskohtauksen, se vaan tulee ilma mitään ilmoittamatta , ja sitä on vaikea estää. Herkät ihmiset kärsivät usein näistä asioista .
Joten kaikki jotka tuomitsevat sairaita ihmisiä voisivat ensin ottaa selvää mitä lääketiede niistä sanoo.

Anonyymi kirjoitti:

Ne jotka jankuttaa eivät ymmärrä että ihmisen patteri tyhjenee nopeammin jos on vaikka masennusta. Vaikka olisi miten pirteä lähtiessään töihin niin muutaman tunnin päästä voi
Mennä kaikki voimat. Sitä on vaikea selittää näille joilla ei ole ymmärrystä näistä asioista. Silloin kun autonoominen Hermosysteemi alkaa pelata peliään lakkoilemalla niin sitä ei oikein itse voi kohentaa vaan lepo on ainut mikä voi auttaa hetkeksi. Siis kukaan ei sano itselleen että nytpäs saan tässä ahdistuskohtauksen, se vaan tulee ilma mitään ilmoittamatta , ja sitä on vaikea estää. Herkät ihmiset kärsivät usein näistä asioista .
Joten kaikki jotka tuomitsevat sairaita ihmisiä voisivat ensin ottaa selvää mitä lääketiede niistä sanoo.

Lue lisää

joo ei niil oo ehkä tietoo ja voi olla että osa on vaan kylmätunteisia &ilkeitä.
oon kai herkkä ihminen sillä koen valtavaa surua vaikka jos näen kärpäsen kuolevan. monasti kesäisin pelastan kaikki elävät pikkuolennot vesiämpäristä ja isä on välillä hieman siitä huolissaan että voi sua juha kun sinä taas noin , mut sanoo että ei se paha asia ole, mut sä kannat suurta surua sisälläs.

Niin kai jotain kai meni rikki perusteellisesti sisälläni , oikeastaan ihan syntymähetkellä kun olin jottain 3 vuotta vanha niin tunsin jo silloin jotain tosi suurta surua ja sellaista että elämän halukin oli tosi alhaista tasoa. Joku vitsaili siitä kerran youtubessa minulle sanoen "sä taisit juha silloin syntymähetkellä panna vastaan ettet ois halunnu tulla uloskaan äitisi sieltä vaan ne joutui ottaan sinut pois sieltä väkisin että tulit varmaan selkä edellä ulos sieltä maailmaan" niin mä naurahdin tuolillani (melkein kahvit lensi suusta ulos) ja vastasin hänelle "aijaa en koe kommenttias loukkaavana ja itseasiassa minut synnytetiin imukuppisysteemillä eli mut vedettiin sieltä pois imukupilla josta kysyin joskus vanhemmiltani että särkyiköhän mun aivot että pian tulin hulluksi silloin kun imukupilla veti mut ulos että pian aivot meni jotenki rikki niin äitee vastasi "ei voi tietääkseni imukuppisynnytyksessä käydä niin". hän vastasi minulle uudelleen "aijaa XD no sehän tarkottaa sitä että minä olin oikeassa eli et halunnut tullakaan tähän maailmaan kun imukupilla niije piti vettää sut ulos sielt".

Minä vastasin nauruhymiöiden kera " XD"