Suurin osa ihmisitä vaeltaa laput silmill

On ainakin kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka luulevat olevansa surkeasta elämästään huolimatta maailman suurimpia voittajia ja niitä, jotka uskovat olevansa aina sorrettuja ja surkeita, vaikka elämä onkin ihan kelvollista. Jälkimmäiset eivät ymmärrä, että aina voisi mennä huonommin ja ensimmäiset ovat sokeita idiootteja. Loppujen lopuksi ihmiset ovat melko samanlaisia, pohjimmiltaan heikkoja ja lankeavat kiusausten edessä näpistämään karkkipurkista, mikäli se on erikseen kiellettyä. Moraalisesti vahvimmatkin sortuvat ennemmin tai myöhemmin, repäiseten heidän yltään viattomuuden kaavun, jonka varaan ovat elämänsä rakentaneet. Ihmisluonto on petollinen, niin petollinen, että useimmat eivät edes ymmärrä olevansa väärässä hokiessaan jälkiviisaasti itselleen ja muille, kuinka oikeassa kulloinkin ovat olleet. Sitten ovat ne toiset, jotka ehkä oikeasti olivat oikeassa, mutta eivät saaneet suutaan auki, tai jos saivat, ei kukaan kuullut tai uskonut heidän olevan oikeassa. Pahimpia ovat ne, jotka eivät edes tiedä olevansa oikeassa ja valehtelevat ummet ja lammet ja tietämättä, että valheensa ovatkin totta. Venäjällä vallitsee tällainen todellisuus! Siellä valhe on totta ja totuus valhetta, sitä synkintä mahdollista. Siellä kansalaiset puhuvat valhetta, mutta eivät koskaan tiedä, puhuvatko oikeasti valhetta vai onko kyseessä sittenkin totuus! Missä menee raja totuuden ja valheen välillä, jos ei ole rajaa, josta ei voi erottaa näitä kahta toisistaan? Ikään kuin jokin luku, joka voi olla yhtä aikaa sekä positiivinen että negatiivinen, tai jopa molempia yhtä aikaa. Mistä tällöin voi tietää, onko valhe vain jonkinlainen peilikuva totuudesta, tai sellaiseksi uskotusta, joka ei kuitenkaan ole kumpaakaan? Miksi ihmiset pienuudessaan, olemattomalla taivaankappaleellaan kuvittelevat olevansa jotakin suurta ja ihmeellistä? Ajallisesti elämä on lyhyt, mutta lyhessäkin ajassa voi tapahtua paljon? Silti elämä on joka ikinen päivä hiuskarvan varassa, ja jos sen sokeana valheessa kulkiessaan tuhlaa turhuuteen, on heittänyt sen pienenkin ajan hukkaan. Koettakaa olla rehellisiä ja ystävällisiä toisillenne, käyttäkää aikanne positiivisten asioiden eteen, nähkää hyvää siellä, missä muut eivät sitä näe, älkää tavotelko kuuta taivaalta, tyytykää joskus vähään, löytäkää onni pienistä asioista, rohoittukaa sielunne tähden, älkääkä pienistä murhetta kantako. Huomenna kaikki voi olla huonommin!