Isoviha on nyt Ukrainassa

Kovin on tuttua tekstiä, juuri kuin Ukrainan sodasta kertovissa uutissa. Venäjä toteuttaa terroriaan täsmälleen samoilla tavoin mitä 1700-luvun Suomessa. Mikään ei ole muuttunut.

"Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1713–1721.
Venäläiset valtasivat Inkerin ja pian, Pultavan taistelun jälkeen vuonna 1710, Viipurin ja Käkisalmen sekä Helsingin, Porvoon ja Turun vuonna 1713. Koko Etelä-Suomi oli miehitetty, kun Carl Gustaf Armfelt oli kärsinyt tappion Pälkäneellä Kostianvirran taistelussa 1713 ja Isossakyrössä Napuen taistelussa vuonna 1714.

Sodankäynnin venäläisen tavan mukaisesti venäläiset sotilaat ja varsinkin kasakat ryöstivät valloitetun maan asukkailta kaiken arvokkaan, minkä vain saivat käsiinsä.

Viipurin valtauksen jälkeen venäläiset upseerit ja sotilaat ottivat kiinni kaduilla tapaamansa naiset ja lapset, käyttivät heitä palvelukseensa taloissaan ja muutamat upseerit lähettivät heitä Sisä-Venäjälle kartanoihinsa. Kasakat kuljettivat lapsia ja naisia Pietariin, jossa he myivät heitä varsin halvalla hinnalla.

Kenraalimajuri Armfeltin kirjeen mukaan venäläiset olivat kulkeneet ennen ja jälkeen Viipurin valtauksen ihmisiä ryöstellen ja rakennuksia polttaen monilla paikkakunnilla.
Venäläiset hävittivät järjestelmällisesti Viipurin ja Kymijoen välisen alueen, jotteivät suomalaiset joukot saisi sieltä elintarvikkeita.

Venäläiset polttivat ja tuhosivat maata kaikkialla. Jokainen Suomen kaupunki poltettiin ja jokainen kirkko vandalisoitiin. Erityisen kovasti kohdeltiin Karjalaa, Savoa ja Pohjanmaata.

Pohjois-Pohjanmaata ei miehitetty, mutta väestötappiot siellä olivat isonvihan aikana noin 6 100 henkeä eli neljännes alueen väestöstä.
Alueella liikkui muutaman sadan ratsumiehen muodostamia nopealiikkeisiä kasakkayksiköitä.
Pohjanmaalla venäläisten terrori ja siviilien kidutus olivat systemaattisia. Väkivalta kohdistui kiinni saatuun siviiliväestöön ja pappeihin. Raiskaukset ja joukkoraiskaukset olivat 1700-luvulla yksi vakiintuneista sodankäynnin menetelmistä, ja naisia kuljettiin vangittuina Turun ja Porin sotilasleireille.
Suurin yksittäinen veriteko tapahtui Hailuodossa 29. syyskuuta 1714, kun 200 kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 henkeä kirveillä.

Pahimpia Pohjanmaan murhavuosia olivat 1714–1716, useimmilla muilla alueilla aiemmin. Erään rauhan tulon jälkeen kootun luettelon mukaan venäläiset olivat surmanneet Pohjanmaalla 4 064 henkilöä ja vieneet pois 4 784 henkilöä. Pääosa surmatuista oli kotoisin maakunnan pohjoisosasta.

Venäläiset kasakat ottivat ruokansa vallatusta maasta ryöstämällä, minkä tähden paikalliset asukkaat joutuivat turvautumaan korvikeruokaan ja monin paikoin väkeä nääntyi nälkään.

Laajimmista verilöylyistä ei jäänyt yleensä silminnäkijöitä ja niistä usein todistivat vain ruumiskasat.
Esimerkiksi Pyhäjoen papit kertoivat vuonna 1721, että pitäjän väestömenetyksiä on vaikea todentaa koska talot olivat pääosin autioita, koska niiden asukkaat oli tapettu ja todistajia oli harvassa.
Venäläiset toteuttivat verilöylyjä sitä mukaan kun he valtasivat maata. Kiteellä vuonna 1705 tapettiin seitsemän miestä.
Viipurin valtauksen jälkeen Uudenkirkon pitäjässä 40 kyläläistä suljettiin pirttiin joka poltettiin ja Kolmekesälässä 15 henkeä pistettiin pahoinpitelyn jälkeen kuoliaaksi. Nuorin uhri oli kahdeksan päivää vanha.

Tappaminen jatkui joukkojen edetessä Säkkijärvellä, Luumäellä, Savitaipaleella, Mäntyharjulla, Valkealassa ja Joutsenossa.
Kerimäellä murhattiin vuonna 1712 kuusi miestä.
Vuonna 1713 Lohjansaareen verilöylyssä venäläisten surmasivat saareen paenneita paikallisia kaksi päivää. Pohjanmaalla venäläisten toisen hyökkäyksen yhteydessä vuonna 1714 tappaminen eteni järjestelmällisesti talo talolta.
Isossakyrössä poltettiin elävältä viisi nuorukaista ja Ylivieskassa 40 henkeä. Kalajoen Mehtäkylässä viiden talon asukkaat hakattiin hengiltä. Pyhäjoen suurpitäjät autioitettiin murhaamalla.

Isovihan eniten uhreja vaatineessa, myöhemmin murhaperjantaiksi nimetyssä Hailuodon verilöylyssä, surmattiin perimätiedon mukaan 800 ihmistä vuonna 1714.
Vuonna 1715 Kauhavalla murhattiin 20 henkeä ja Rantsilan Kerälässä riiheen piiloutuneet poltettiin elävältä, Ylikiimingissä nelihenkinen perhe hakattiin elävältä,
Ala-Kiimingissä surmattiin kolme miestä ja kuusi naista ja Haukiputaan verilöylyssä tapettiin 30 henkeä.
Iissä murhattiin 20 henkeä sekä kidutettiin ja poltettiin 86 ihmistä.
Haukiputaalla kidutettiin hengiltä 120 henkeä. Vuonna 1716 venäläiset toteuttivat Yppärin joukkomurhan, jonka seurauksena hengiltä kidutettiin ainakin 120 henkeä.

Murhaamisessa ei ollut suunnitelmallisuutta vaan väestöstä tapettiin yleensä ne, jotka sattuivat osumaan joukkojen tielle.
Venäläiset eivät tehneet eroa henkilön sukupuolen, iän tai säädyn perusteella. Päinvastoin, pikkulasten murhia saatettiin myös järjestää julkisesti. Verilöylyt ulottuivat Tornioon ja Kainuuseen asti.