Ennen syntymistä.

"Näemmekö tulevat vanhempamme ja olosuhteet joihin synnymme."

Jotkut jopa sanovat, että voimme valita vanhempamme. Jos voisimme valita, meillä kaikilla olisi ihanat vanhemmat ja hyvä syntymä. Mutta niin ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Näemmekö tulevat vanhempamme ja olosuhteet joihin synnymme."

Jotkut jopa sanovat, että voimme valita vanhempamme. Jos voisimme valita, meillä kaikilla olisi ihanat vanhemmat ja hyvä syntymä. Mutta niin ei ole.

Lue lisää

Siellä tuonpuoleisessa valitsemme vanhempamme. Karma määrää sen..saamme vanhemmat ja elinolojen suhteet sellaiset kuin ansaitsemme.
Ei siellä sielu ajattele itsekkäästi että otampa tuon rikkaan pariskunnan isläksi ja äidiksi.
Yleensä vanhemmat ovat tuttuja jo edellisistä elämistä. Samoin veljet ja sisaret. Jopa kummit

Anonyymi kirjoitti:

Siellä tuonpuoleisessa valitsemme vanhempamme. Karma määrää sen..saamme vanhemmat ja elinolojen suhteet sellaiset kuin ansaitsemme.
Ei siellä sielu ajattele itsekkäästi että otampa tuon rikkaan pariskunnan isläksi ja äidiksi.
Yleensä vanhemmat ovat tuttuja jo edellisistä elämistä. Samoin veljet ja sisaret. Jopa kummit

Lue lisää

"Siellä tuonpuoleisessa valitsemme vanhempamme."

Ei ole niin.

Anonyymi kirjoitti:

"Siellä tuonpuoleisessa valitsemme vanhempamme."

Ei ole niin.

Ei tänne tulla summan mutikassa ja sattumalta.
Mikä on oma näkemyksesi asiasta?

Anonyymi kirjoitti:

Ei tänne tulla summan mutikassa ja sattumalta.
Mikä on oma näkemyksesi asiasta?

"Mikä on oma näkemyksesi asiasta?"

Täältä selviää:


https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-
sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on oma näkemyksesi asiasta?"

Täältä selviää:


https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-
sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin

Lue lisää

"Mikä on oma näkemyksesi asiasta?"

Täältä selviää:
Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Vertauskuvallisesti keho on auto. Sielu tämän
hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän
monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja,
kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se
tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän
on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin.....
tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta
siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu
voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä
viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot,
nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä
käsitteet.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-
sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18302336/vaununkuljettaja-(aly)-ja-ohjakset-(mieli)
Vaunut ovat fyysinen keho; hevoset, jotka vetävät vaunuja, ovat viisi ulkoista aistia (kuulo,
kosketus, näkö, maku ja haju); vaununkuljettaja (äly) ja ohjakset (mieli) ovat hienojakoinen keho,
joka ohjaa vaunuja, ja matkustaja on sielu.
https://pbs.twimg.com/media/BAOB-kiCIAAbZGa?format=jpg&name=small
Vedat antavat meille vaihtoehtoisen näkemyksen psyyken luonteesta. Vedojen mukaan fyysisen
kehon, joka on pelkkä biologinen mekanismi, ja sielun, joka on tietoisuuden lähde, lisäksi on
olemassa myös hienojakoinen keho eli psyyke, joka on sielun ja kehon välinen kerros.
Hienojakoinen keho toimii linkkinä sielun luonnollisten aistien ja kehon aistilaitteiden välillä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on oma näkemyksesi asiasta?"

Täältä selviää:
Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Vertauskuvallisesti keho on auto. Sielu tämän
hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän
monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja,
kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se
tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän
on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin.....
tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta
siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu
voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä
viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot,
nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä
käsitteet.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-
sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18302336/vaununkuljettaja-(aly)-ja-ohjakset-(mieli)
Vaunut ovat fyysinen keho; hevoset, jotka vetävät vaunuja, ovat viisi ulkoista aistia (kuulo,
kosketus, näkö, maku ja haju); vaununkuljettaja (äly) ja ohjakset (mieli) ovat hienojakoinen keho,
joka ohjaa vaunuja, ja matkustaja on sielu.
https://pbs.twimg.com/media/BAOB-kiCIAAbZGa?format=jpg&name=small
Vedat antavat meille vaihtoehtoisen näkemyksen psyyken luonteesta. Vedojen mukaan fyysisen
kehon, joka on pelkkä biologinen mekanismi, ja sielun, joka on tietoisuuden lähde, lisäksi on
olemassa myös hienojakoinen keho eli psyyke, joka on sielun ja kehon välinen kerros.
Hienojakoinen keho toimii linkkinä sielun luonnollisten aistien ja kehon aistilaitteiden välillä.

Lue lisää

Edellä olevaa ei voi ymmärtää, jos ei tiedä tätä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla
mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
Gunat - materian kolme olomuotoa. Osa2

Anonyymi kirjoitti:

Edellä olevaa ei voi ymmärtää, jos ei tiedä tätä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla
mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
Gunat - materian kolme olomuotoa. Osa2

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18200450/tuo-herrasmies
Tuo herrasmies

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18200450/tuo-herrasmies
Tuo herrasmies

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18331649/vaara-ego-#comment-127122882
Kuka minä olen?

Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18332071/niille-joka-kritisoi-ja-loukkaa-muita-palstoillaan-
VÄÄRÄ EGO. ITSEPETOKSEN ENERGIA
Väärä ego on itsensä väärää samaistamista johonkin tai johonkin toiseen, minkä seurauksena ihminen unohtaa todellisen egonsa tai unohtaa, kuka hän todella on.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18331649/vaara-ego-#comment-127122882
Kuka minä olen?

Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18332071/niille-joka-kritisoi-ja-loukkaa-muita-palstoillaan-
VÄÄRÄ EGO. ITSEPETOKSEN ENERGIA
Väärä ego on itsensä väärää samaistamista johonkin tai johonkin toiseen, minkä seurauksena ihminen unohtaa todellisen egonsa tai unohtaa, kuka hän todella on.

Lue lisää

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Lue lisää

Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymisen mekanismi.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.

Lue lisää

Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.

Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.

Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.

Ei kukaan täällä edes haluaa mihinkään taivaaseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan täällä edes haluaa mihinkään taivaaseen.

Seuraava loistava teksti ei ole minun, vaan kopioin sen muualta. Kirjoittaja on S. Arkastinen.
Perinpohjainen tiivistelmä:

Rakas seurakuntalainen,

Olen viime aikoina pohdiskellut yhtä Raamatun totuuksista, joka on yhtä kiistaton kuin kirkonkylän kahvilan maailman parhaat korvapuustit. Kuten tosiaan tiedämme, kaikki ne, joiden nimiä ei löydy elämän kirjasta, heitetään tuliseen järveen. Tämä on tietysti aivan itsestäänselvää ja järkevää, eikö vain?

Ensinnäkin, elämän kirjan ylläpito on varmasti valtava työ. Kuvitelkaa nyt sitä kirjanpitäjää, joka joutuu käsittelemään kaikkien ihmisten nimet ja kohtalot. Eiköhän siinä helposti muutama nimi unohdu tai mene väärään paikkaan, kuten soppalautaselta löytyvä kärpänen. Ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka niille unohdetuille nimille kuin tulinen järvi? Siellähän pysyy lämpimänä ympäri vuoden, ei tarvitse hytistä kylmissään!
Ja ajatellaanpa nyt ihan maalaisjärjellä: mitä muutakaan voisimme tehdä niille poloisille, joiden nimiä ei ole kirjattu muistiin? Emmehän voi heitä vain päästää mukaan taivaallisiin juhliin ilman kutsua. Se olisi kuin ilmestyisi naapurin häihin ilman kutsua ja alkaisi syödä kakkua – kerrassaan sopimatonta!

Tulinen järvi on siis varsin kätevä ratkaisu. Paitsi että se pitää asiat järjestyksessä, se tarjoaa myös mukavaa vaihtelua niille, jotka eivät pääse taivaan porteille. Loppujen lopuksi, mikäpä olisi parempi tapa viettää ikuisuus kuin mukavassa, lämpimässä ympäristössä? Ehkä siellä on jopa mahdollisuus grillata makkaroita ja järjestää tulisia juhlia.

Ja niin Herran enkeli sanoi: 'Jos et löydä nimeäsi elämän kirjasta, älä huoli – tulinen järvi tarjoaa lämpimän vastaanoton. Mukavaa lomaa!'

Siunauksin ja lämpimin terveisin,
Pastori S. Arkastinen

Anonyymi kirjoitti:

Seuraava loistava teksti ei ole minun, vaan kopioin sen muualta. Kirjoittaja on S. Arkastinen.
Perinpohjainen tiivistelmä:

Rakas seurakuntalainen,

Olen viime aikoina pohdiskellut yhtä Raamatun totuuksista, joka on yhtä kiistaton kuin kirkonkylän kahvilan maailman parhaat korvapuustit. Kuten tosiaan tiedämme, kaikki ne, joiden nimiä ei löydy elämän kirjasta, heitetään tuliseen järveen. Tämä on tietysti aivan itsestäänselvää ja järkevää, eikö vain?

Ensinnäkin, elämän kirjan ylläpito on varmasti valtava työ. Kuvitelkaa nyt sitä kirjanpitäjää, joka joutuu käsittelemään kaikkien ihmisten nimet ja kohtalot. Eiköhän siinä helposti muutama nimi unohdu tai mene väärään paikkaan, kuten soppalautaselta löytyvä kärpänen. Ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka niille unohdetuille nimille kuin tulinen järvi? Siellähän pysyy lämpimänä ympäri vuoden, ei tarvitse hytistä kylmissään!
Ja ajatellaanpa nyt ihan maalaisjärjellä: mitä muutakaan voisimme tehdä niille poloisille, joiden nimiä ei ole kirjattu muistiin? Emmehän voi heitä vain päästää mukaan taivaallisiin juhliin ilman kutsua. Se olisi kuin ilmestyisi naapurin häihin ilman kutsua ja alkaisi syödä kakkua – kerrassaan sopimatonta!

Tulinen järvi on siis varsin kätevä ratkaisu. Paitsi että se pitää asiat järjestyksessä, se tarjoaa myös mukavaa vaihtelua niille, jotka eivät pääse taivaan porteille. Loppujen lopuksi, mikäpä olisi parempi tapa viettää ikuisuus kuin mukavassa, lämpimässä ympäristössä? Ehkä siellä on jopa mahdollisuus grillata makkaroita ja järjestää tulisia juhlia.

Ja niin Herran enkeli sanoi: 'Jos et löydä nimeäsi elämän kirjasta, älä huoli – tulinen järvi tarjoaa lämpimän vastaanoton. Mukavaa lomaa!'

Siunauksin ja lämpimin terveisin,
Pastori S. Arkastinen

Lue lisää

Lisään tähän toisenkin mahtavan saman S. Arkastisen tekstin, teksti ei ole minun kirjoittama:

Antakaamme teidän hihhuleitten kärvistellä helvetinpelossanne. Kun sielun tuska ja ikuinen kadotus ovat suurimmat huolenne, voin vain kuvitella, kuinka intensiivisesti voitte kaivautua näihin henkisiin vankiloihin. Onhan se varmasti hienoa ja palkitsevaa murehtia siitä, mitä tapahtuu, kun viimeinen tuomio kolkuttaa ovelle.

Mielenkiintoista kyllä, näinä hetkinä, kun keskitytte ikuiseen kärsimykseen ja pelkoon, meillä maallikoilla on ilmeisesti tilaa nauttia elämästä hieman vähemmällä stressillä. Meillä on aikaa keskittyä jääteen tekemiseen, perunoiden kasvattamiseen tai vaikka kalastuksen rauhoittaviin hetkiin – asioihin, jotka eivät vaadi ikuista tuskaa tai sielullista ahdistusta.

Jos teidän suurin huolenne on se, että hylkäätte armon ja suuntaatte helvettiin, niin olkaa hyvä ja nauttikaa siitä kauhusta. Meillä on ihan tarpeeksi muuta tekemistä ilman, että tarvitsemme lisämausteeksi teidän ikuiset pelot ja hirviökuvitelmat. Kun te raivoatte kadotuksen ja sielun kärsimyksen ympärillä, meillä on hieno tilaisuus keskittyä siihen, mikä on konkreettista ja nautittavaa – ilman tarvetta spekuloida ikuisuudella.

Joten, pitäkäähän teidän hihhuleiden pelot itsellänne, meillä on oma rauhallinen nurkka, jossa helvetti on vain huono vitsi ja elämässä on tilaa hieman yksinkertaisemmille iloisille asioille.

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.

Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.


Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.


https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.

10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s

MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oI

Anonyymi kirjoitti:

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.

Kirjassa mainitaan muun muassa tilaisuus jossa yritettiin manauksilla ja loitsuilla herättää henkiin ruumis jolle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Ja tällaiset yksilöt liikkuvat vapaina keskuudessamme.


Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.


https://www.youtube.com/watch?v=bhpaZm9mDAM&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&pp=ygUbdmlsbGUgbcOka2lwZWxvLiBzZW5zdXJvaXR1

Sensuroitu, muutettu, paljon poistettu, jotakin lisätty.

10 RAAMATTUUN TEHTYÄ MUUTOSTA
https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo&t=513s

MIKÄ PEDON MERKKI ON?
https://www.youtube.com/watch?v=FZTkdtET1oI

Lue lisää

Sama kristitty riehuu ympäri idän ja hindujen palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Idän palstoilla ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.

Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.

Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.

Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.

Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.

Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.

Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kristitty riehuu ympäri idän ja hindujen palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Idän palstoilla ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.

Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.

Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.

Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.

Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.

Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.

Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.

Lue lisää

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”. KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanan eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”. KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanan eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Lue lisää

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Lue lisää

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä


Muutamia niistä:

Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.

Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.

KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.
Fifteen Myths about Bible Translation
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://www.csntm.org/
Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World

Aion

Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.

Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)

D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:

Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä


Muutamia niistä:

Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.

Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.

KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.
Fifteen Myths about Bible Translation
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://www.csntm.org/
Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World

Aion

Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.

Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)

D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:

Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.

Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

Huomaa nämä muutamat:

Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

Lue lisää

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).

¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

Anonyymi kirjoitti:

¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

Uusi testamentti

Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)

¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).

¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

Lue lisää

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

Miten me voimme sanoa...

¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

Miten me voimme sanoa...

¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.

Lue lisää

Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:

Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?

Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)

Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)

Anonyymi kirjoitti:

Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:

Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?

Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)

Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Sheol)

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_Hades)

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Tartarus)

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna)

Lue lisää

Job 11:8

It is as high as heaven; what canst thou do? deeper than hell; what canst thou know?

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Job 26:6

Hell is naked before him, and destruction hath no covering.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 9:17

The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 16:10

For thou wilt not leave my soul in hell; neither wilt thou suffer thine Holy One to see corruption.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 18:5

The sorrows of hell compassed me about: the snares of death prevented me.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 55:15

Let death seize upon them, and let them go down quick into hell: for wickedness is in their dwellings, and among them.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 86:13

For great is thy mercy toward me: and thou hast delivered my soul from the lowest hell.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 116:3

The sorrows of death compassed me, and the pains of hell gat hold upon me: I found trouble and sorrow.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)
Alkuperäinen heprea: Sheol

Anonyymi kirjoitti:

Job 11:8

It is as high as heaven; what canst thou do? deeper than hell; what canst thou know?

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Job 26:6

Hell is naked before him, and destruction hath no covering.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 9:17

The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 16:10

For thou wilt not leave my soul in hell; neither wilt thou suffer thine Holy One to see corruption.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Alkuperäinen heprea: Sheol

Psa 18:5

The sorrows of hell compassed me about: the snares of death prevented me.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 55:15

Let death seize upon them, and let them go down quick into hell: for wickedness is in their dwellings, and among them.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 86:13

For great is thy mercy toward me: and thou hast delivered my soul from the lowest hell.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)

Psa 116:3

The sorrows of death compassed me, and the pains of hell gat hold upon me: I found trouble and sorrow.

Original Hebrew: Sheol (shĕ'owl - שְׁאוֹל)
Alkuperäinen heprea: Sheol

Lue lisää

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Mat 5:22

But I say unto you, That whosoever is angry with his brother without a cause shall be in danger of the judgment: and whosoever shall say to his brother, Raca, shall be in danger of the council: but whosoever shall say, Thou fool, shall be in danger of hell fire.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 5:30

And if thy right hand offend thee, cut it off, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Mat 10:28

And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)
Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 11:23

And thou, Capernaum, which art exalted unto heaven, shalt be brought down to hell: for if the mighty works, which have been done in thee, had been done in Sodom, it would have remained until this day.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Mat 16:18

And I say also unto thee, That thou art Peter, and upon this rock I will build my church; and the gates of hell shall not prevail against it.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades

Rev 20:13

And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Anonyymi kirjoitti:

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”. Jatketaanpa Uudessa testamentissa:

Mat 5:22

But I say unto you, That whosoever is angry with his brother without a cause shall be in danger of the judgment: and whosoever shall say to his brother, Raca, shall be in danger of the council: but whosoever shall say, Thou fool, shall be in danger of hell fire.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 5:30

And if thy right hand offend thee, cut it off, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)

Mat 10:28

And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.

Original Greek: Gehenna (geena - γέεννα)
Alkuperäinen kreikka: Gehenna
Mat 11:23

And thou, Capernaum, which art exalted unto heaven, shalt be brought down to hell: for if the mighty works, which have been done in thee, had been done in Sodom, it would have remained until this day.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Mat 16:18

And I say also unto thee, That thou art Peter, and upon this rock I will build my church; and the gates of hell shall not prevail against it.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades

Rev 20:13

And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Lue lisää

were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades
Joten - neljä sanaa: Sheol, Hades, Tartarus ja Gehenna.

Mistä käännökset ”helvetistä, ikuisesta tulijärvestä” ovat peräisin.
2Pe 2:4

For if God spared not the angels that sinned, but cast them down to hell, and delivered them into chains of darkness, to be reserved unto judgment;

Original Greek: Tartarus (tartaroō - ταρταρόω)

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Mitä alkuperäiset kirjoittajat viestivät. Se muutos ja rauha, joka voi olla olemassa, kun päästät irti uskostasi helvettiin, on suorastaan hämmästyttävä.

Kaksi ensisijaista syytä siihen, miksi en usko helvettiin ikuisen rangaistuksen tulijärvenä:
Sana/merkitys ”helvetti” ei ole Raamatussa; ei missään. Lisäksi kohdat, joihin viitataan ”ikuisen rangaistuksen” merkityksen vuoksi, on käännetty törkeän väärin.
VARHAISKIRKKO - Kirkon ensimmäisten 500 vuoden aikana ei ollut mitään sellaista uskomusta, opetusta tai käytäntöä, joka koski ”ikuista helvettiä”. Augustinus pakotti tämän kreikkalaisen mytologian innoittaman uskomuksen kirkkoon, ja se otti vallan.
Here are some phenomenal resources I highly recommend if you’d like to learn more on the subject:
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

__________________________

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

Anonyymi kirjoitti:

were in them: and they were judged every man according to their works.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Rev 20:14

And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.

Original Greek: Hades (hadēs - ᾅδης)

Alkuperäinen kreikka: Hades
Joten - neljä sanaa: Sheol, Hades, Tartarus ja Gehenna.

Mistä käännökset ”helvetistä, ikuisesta tulijärvestä” ovat peräisin.
2Pe 2:4

For if God spared not the angels that sinned, but cast them down to hell, and delivered them into chains of darkness, to be reserved unto judgment;

Original Greek: Tartarus (tartaroō - ταρταρόω)

Alkuperäinen kreikka: Tartarus
”Ikuinen": Niille, jotka pitävät kiinni Ikuisesta rangaistuksesta joidenkin kohtien perusteella, joissa viitataan ‘ikuiseen tuhoon’ tai ‘ikuiseen rangaistukseen’ (monesti yhdistettynä ‘helvettiin’ tai ‘tulijärveen’)... myös niiden juurisanoja. Ne kaikki ovat peräisin kreikan sanasta Aeon (aiōn - αἰών), joka on oikein käännettynä ”aikakausi”, ”ajanjakso” tai ”määrittelemätön aika” - EI ikuinen. Lisää tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/articles/further-study/eternity/

”Tuho": Aeonin jälkeen monta kertaa näkyvä sana on Olethros (olethros - ὄλεθρος)). Tämä kreikankielinen sana tarkoittaa todellakin ”rangaistusta”, mutta yksi sanan alkuperästä viittaa myönteiseen merkitykseen, kuten ”rangaistus, jota tarvitaan uudistumiseen ja joka edeltää uudistumista” - ajatelkaa puun tai pensaan kaikkien kuolleiden osien karsimista. Lisätietoja tästä sanasta: https://www.hopebeyondhell.net/anchor-points-to-peace-by-gerry-beauchemin/

Niiden kahden keskeisen termin juurisanojen ymmärtäminen on AINA ensiarvoisen tärkeää näiden tekstien ja saarnatun sanoman kontekstin ymmärtämisessä.

Lopputulos: jos elät huonosti, joudut kärsimään tietyn ajanjakson ajan. Kärsimystä, joka toivottavasti on sinulle suuri opettaja.

Ne ovat käsityksiä alkuperäisestä kirjoitustekstistä, joka on säilynyt niin monen vuoden ajan.

Mitä alkuperäiset kirjoittajat viestivät. Se muutos ja rauha, joka voi olla olemassa, kun päästät irti uskostasi helvettiin, on suorastaan hämmästyttävä.

Kaksi ensisijaista syytä siihen, miksi en usko helvettiin ikuisen rangaistuksen tulijärvenä:
Sana/merkitys ”helvetti” ei ole Raamatussa; ei missään. Lisäksi kohdat, joihin viitataan ”ikuisen rangaistuksen” merkityksen vuoksi, on käännetty törkeän väärin.
VARHAISKIRKKO - Kirkon ensimmäisten 500 vuoden aikana ei ollut mitään sellaista uskomusta, opetusta tai käytäntöä, joka koski ”ikuista helvettiä”. Augustinus pakotti tämän kreikkalaisen mytologian innoittaman uskomuksen kirkkoon, ja se otti vallan.
Here are some phenomenal resources I highly recommend if you’d like to learn more on the subject:
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

__________________________

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.

Lue lisää

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


Ikuinen helvetti ja rakkaus ovat yhteensopimattomia

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
...
Niinpä kenenkään ei olisi pitänyt yllättyä, kun hän joutui kolmen päivän paniikkitilaan ja sen jälkeen pitkäksi aikaa masennukseen sen jälkeen, kun hänen seurakunnassaan vieraillut Dominican homilist sattui saarnassaan mainitsemaan helvetin ikuisuuden. Se kuitenkin yllätti hänen vanhempansa, sillä he eivät olleet ennen sitä tajunneet, että hän ei ollut koskaan aiemmin tietoisesti omaksunut perinteistä kristillistä kuvaa kadotuksesta. Nyt kun hän oli ymmärtänyt, hänen reaktionsa oli epätoivoinen.

Yhtäkkiä hän huomasi olevansa vangittuna absoluuttisen kauhun maailmankaikkeuteen, eikä mikään voinut rauhoittaa häntä, ennen kuin hänen isänsä onnistui vakuuttamaan hänet siitä, että pappi oli toistanut valheita, joiden ainoa tarkoitus oli terrorisoida ihmisiä alistumaan. Tämä auttoi häntä saamaan rauhallisuutensa takaisin, mutta ei hänen halukkuuttaan osallistua kirkkoon; jos hänen vanhempansa edes vihjasivat sen mahdollisuudesta, hän livahti kapeaan tilaan portaikon kaiteen taakse, josta he eivät päässeet hänen luokseen. Ja pian he alkoivat nähdä asian hänen näkökulmastaan. Sen seurauksena he eivät ole sen jälkeen käyneet messussa kuin muutamissa häissä ei-kommunikoivina vieraina, ja he ovat jo kauan sitten menettäneet kaiken kiinnostuksen siihen.
...
Minusta on ilmeistä - vaikkakin lähinnä intuitiivisella tasolla - että tämä tarina on enemmän kuin riittävä todiste perinteisen ikuisen helvetin käsitteen hengellisestä kurjuudesta. Loppujen lopuksi toinen kuvaus "spektrin" lapsen "liioitellusta" tunneherkkyydestä voisi olla yksinkertaisesti "akuutti moraalinen älykkyys". Niin vaikeaksi kuin se joskus tekeekin tavanomaisen elämän, juuri tämä erittäin kestävän emotionaalisen eristyksen puute maailman särmikkäitä reunoja vastaan tekee lapsesta kykenemättömän sellaiseen itsetyytyväiseen itsepetokseen, joka sallii useimpien meistä suhtautua tyynesti uskomuksiin, joiden pitäisi selvin päin tarkasteltuna herättää meissä vastenmielisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


Ikuinen helvetti ja rakkaus ovat yhteensopimattomia

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
...
Niinpä kenenkään ei olisi pitänyt yllättyä, kun hän joutui kolmen päivän paniikkitilaan ja sen jälkeen pitkäksi aikaa masennukseen sen jälkeen, kun hänen seurakunnassaan vieraillut Dominican homilist sattui saarnassaan mainitsemaan helvetin ikuisuuden. Se kuitenkin yllätti hänen vanhempansa, sillä he eivät olleet ennen sitä tajunneet, että hän ei ollut koskaan aiemmin tietoisesti omaksunut perinteistä kristillistä kuvaa kadotuksesta. Nyt kun hän oli ymmärtänyt, hänen reaktionsa oli epätoivoinen.

Yhtäkkiä hän huomasi olevansa vangittuna absoluuttisen kauhun maailmankaikkeuteen, eikä mikään voinut rauhoittaa häntä, ennen kuin hänen isänsä onnistui vakuuttamaan hänet siitä, että pappi oli toistanut valheita, joiden ainoa tarkoitus oli terrorisoida ihmisiä alistumaan. Tämä auttoi häntä saamaan rauhallisuutensa takaisin, mutta ei hänen halukkuuttaan osallistua kirkkoon; jos hänen vanhempansa edes vihjasivat sen mahdollisuudesta, hän livahti kapeaan tilaan portaikon kaiteen taakse, josta he eivät päässeet hänen luokseen. Ja pian he alkoivat nähdä asian hänen näkökulmastaan. Sen seurauksena he eivät ole sen jälkeen käyneet messussa kuin muutamissa häissä ei-kommunikoivina vieraina, ja he ovat jo kauan sitten menettäneet kaiken kiinnostuksen siihen.
...
Minusta on ilmeistä - vaikkakin lähinnä intuitiivisella tasolla - että tämä tarina on enemmän kuin riittävä todiste perinteisen ikuisen helvetin käsitteen hengellisestä kurjuudesta. Loppujen lopuksi toinen kuvaus "spektrin" lapsen "liioitellusta" tunneherkkyydestä voisi olla yksinkertaisesti "akuutti moraalinen älykkyys". Niin vaikeaksi kuin se joskus tekeekin tavanomaisen elämän, juuri tämä erittäin kestävän emotionaalisen eristyksen puute maailman särmikkäitä reunoja vastaan tekee lapsesta kykenemättömän sellaiseen itsetyytyväiseen itsepetokseen, joka sallii useimpien meistä suhtautua tyynesti uskomuksiin, joiden pitäisi selvin päin tarkasteltuna herättää meissä vastenmielisyyttä.

Lue lisää

Helvetin etiketti

Vaikka kristillinen käsitys helvetistä olisikin sellainen, että helvetti olisi yksinoikeus vain kaikkein pahimmille sieluille - Adolf Hitlerille, Ian Bradylle ja Myra Hindleylle, Pol Potille - ajatuksen ikuisesta kidutuksesta brutaalin banaalius olisi silti moraalisesti käsittämätön. Itse asiassa lähes koko kristinuskon historian ajan vallitsevan näkemyksen mukaan helvetti on ollut paitsi hirviöiden myös kaikenlaisten vähäpätöisempien pahantekijöiden lopullinen määränpää: tuhlaajien, holtittomien, kastamattomien, epäuskoisten, epävalittujen...

Itse asiassa lähes koko kristinuskon historian ajan vallitsevan näkemyksen mukaan helvetti on ollut paitsi hirviöiden myös kaikenlaisten vähäpätöisempien pahantekijöiden lopullinen määränpää: tuhlaajien, holtittomien, kastamattomien, epäuskoisten, epävalittujen... epäonnisten. Mutta tällä tuskin on merkitystä. Vaikka kuvittelisimme kuinka eksklusiivisia kriteerejä kadotettujen yhteiskunnan jäsenyydelle, mikään ei voi tehdä ajatuksesta moraalisesti johdonmukaista.

Valitkaa vain yksi sielu, kaikkein turmeltunein, jonka voitte kuvitella, ja kuvitelkaa, että hän joutuu yksin alttiiksi todella ikuiselle kärsimykselle, ja yrittäkää sitten myös saada itsenne uskomaan, että tämän kurjan ihmisen jatkuva kurjuus, joka jatkuu iästä toiseen, on hyväksyttävä hinta maailman olemassaolosta, luomisesta ja lunastuksesta sekä Jumalan valtakunnan lopullisesta onnellisuudesta ja kirkkaudesta. Jos omatuntonne on terve, se on teille mahdotonta. Tai niin minä olisin luullut.

Minun on kuitenkin tunnustettava, että sen jälkeen kun kirjani That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation (Taivas, helvetti ja universaali pelastus) ilmestymisen jälkeen olen havainnut uskonnollisen psykologian ulottuvuuksia, joista olin aiemmin ollut iloisesti tietämätön tai korkeintaan vain hämärästi tietoinen. Tämä on ollut, jos ei välttämättä rakentavaa, niin ainakin opettavaista.

Anonyymi kirjoitti:

Helvetin etiketti

Vaikka kristillinen käsitys helvetistä olisikin sellainen, että helvetti olisi yksinoikeus vain kaikkein pahimmille sieluille - Adolf Hitlerille, Ian Bradylle ja Myra Hindleylle, Pol Potille - ajatuksen ikuisesta kidutuksesta brutaalin banaalius olisi silti moraalisesti käsittämätön. Itse asiassa lähes koko kristinuskon historian ajan vallitsevan näkemyksen mukaan helvetti on ollut paitsi hirviöiden myös kaikenlaisten vähäpätöisempien pahantekijöiden lopullinen määränpää: tuhlaajien, holtittomien, kastamattomien, epäuskoisten, epävalittujen...

Itse asiassa lähes koko kristinuskon historian ajan vallitsevan näkemyksen mukaan helvetti on ollut paitsi hirviöiden myös kaikenlaisten vähäpätöisempien pahantekijöiden lopullinen määränpää: tuhlaajien, holtittomien, kastamattomien, epäuskoisten, epävalittujen... epäonnisten. Mutta tällä tuskin on merkitystä. Vaikka kuvittelisimme kuinka eksklusiivisia kriteerejä kadotettujen yhteiskunnan jäsenyydelle, mikään ei voi tehdä ajatuksesta moraalisesti johdonmukaista.

Valitkaa vain yksi sielu, kaikkein turmeltunein, jonka voitte kuvitella, ja kuvitelkaa, että hän joutuu yksin alttiiksi todella ikuiselle kärsimykselle, ja yrittäkää sitten myös saada itsenne uskomaan, että tämän kurjan ihmisen jatkuva kurjuus, joka jatkuu iästä toiseen, on hyväksyttävä hinta maailman olemassaolosta, luomisesta ja lunastuksesta sekä Jumalan valtakunnan lopullisesta onnellisuudesta ja kirkkaudesta. Jos omatuntonne on terve, se on teille mahdotonta. Tai niin minä olisin luullut.

Minun on kuitenkin tunnustettava, että sen jälkeen kun kirjani That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation (Taivas, helvetti ja universaali pelastus) ilmestymisen jälkeen olen havainnut uskonnollisen psykologian ulottuvuuksia, joista olin aiemmin ollut iloisesti tietämätön tai korkeintaan vain hämärästi tietoinen. Tämä on ollut, jos ei välttämättä rakentavaa, niin ainakin opettavaista.

Lue lisää

Tämä on ollut, jos ei välttämättä rakentavaa, niin ainakin opettavaista.

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on ollut, jos ei välttämättä rakentavaa, niin ainakin opettavaista.

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

Tiesin, että olin ryhtynyt kirjoittamaan kiistanalaisesta aiheesta, mutta olin tehnyt niin aiemminkin ja tiesin jo, että jos yrittää herättää tosiuskovaisen (mihin tahansa) dogmaattisesta horroksesta, on vaarassa herättää nukkuvan jättiläisen. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen intohimoon ja monissa tapauksissa kiihkeyteen, jota tämä teksti on herättänyt ainakin sen vastustajissa.

Minun on kai tunnustettava syyllisyyteni tiettyyn etikettirikkomukseen. Tiesin ennen lähtöä, että on olemassa joitakin melko joustamattomia sääntöjä siitä, miten helvetistä saa keskustella, ja päätin olla välittämättä niistä. Kukaan ei tietenkään ole koskaan kirjoittanut niitä ylös, mutta kaikkien odotetaan hiljaisesti noudattavan niitä, ja kuka tahansa, joka on niin tahditon, että rikkoo niitä - jos hän herättää väärällä tavalla vakavia kysymyksiä siitä, onko käsite ikuisesta tietoisesta kidutuksesta, jonka äärettömän rakkauden ja oikeudenmukaisuuden Jumala on langettanut rationaalisille luoduille, loogisesti ja moraalisesti johdonmukainen tai onko se raamatullisesti tai historiallisesti aito - on vaarassa saada sellaista paheksuntaa, joka voi puhdistaa sosiaalisen kalenterin.

Nämä säännöt kertovat meille, että ikuisen helvetin käsite voi olla meistä todella säädytön tai että se saa itse olemassaolon näyttämään julmalta taakalta, jonka armoton kaikkivoipaisuus on langettanut meille, mutta emme saa koskaan olla niin tahdittomia, että sanomme niin.

Emmehän saa skandalisoida uskovia. Jos tuntee vastustamatonta halua esittää kysymyksiä, on silti salattava liiallinen henkilökohtainen vastenmielisyys vallitsevaa näkemystä kohtaan, esitettävä epäilyksensä, suhtauduttava kunnioittavasti perinteeseen ja ilmaistava itseään nöyrästi, epäröiden, hillitysti, anteeksipyytävästi - jopa katumuksellisesti. Tähän en valitettavasti pysty.

näillä säännöillä ei todellakaan ole mitään tekemistä hyvien tapojen kanssa, vaan ne liittyvät ennen kaikkea huonoon omatuntoon. Olen vakuuttunut siitä, että aivan useimpien uskovien näennäisen tasapainoisen ja vakiintuneen vakaumuksen pinnan alla ikuisen helvetin todellisuudesta on suorastaan tulivuorenmäinen epäilyksen ja vastenmielisyyden käyminen, joka, jos sitä ei tunnollisesti tukahduteta, saattaa purkautua julkisuuteen ja tuhota heidän uskonsa tuhkaksi. Jossain syvällä sisimmässään jopa kaikkein vakuuttuneimmat perinteisen kuvan puolustajat ymmärtävät, että se on moraalisesti ABSURDI ja pelkäävät, että tämä absurdius uhkaa koko uskomusrakennetta, jos se kohdataan avoimesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tiesin, että olin ryhtynyt kirjoittamaan kiistanalaisesta aiheesta, mutta olin tehnyt niin aiemminkin ja tiesin jo, että jos yrittää herättää tosiuskovaisen (mihin tahansa) dogmaattisesta horroksesta, on vaarassa herättää nukkuvan jättiläisen. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen intohimoon ja monissa tapauksissa kiihkeyteen, jota tämä teksti on herättänyt ainakin sen vastustajissa.

Minun on kai tunnustettava syyllisyyteni tiettyyn etikettirikkomukseen. Tiesin ennen lähtöä, että on olemassa joitakin melko joustamattomia sääntöjä siitä, miten helvetistä saa keskustella, ja päätin olla välittämättä niistä. Kukaan ei tietenkään ole koskaan kirjoittanut niitä ylös, mutta kaikkien odotetaan hiljaisesti noudattavan niitä, ja kuka tahansa, joka on niin tahditon, että rikkoo niitä - jos hän herättää väärällä tavalla vakavia kysymyksiä siitä, onko käsite ikuisesta tietoisesta kidutuksesta, jonka äärettömän rakkauden ja oikeudenmukaisuuden Jumala on langettanut rationaalisille luoduille, loogisesti ja moraalisesti johdonmukainen tai onko se raamatullisesti tai historiallisesti aito - on vaarassa saada sellaista paheksuntaa, joka voi puhdistaa sosiaalisen kalenterin.

Nämä säännöt kertovat meille, että ikuisen helvetin käsite voi olla meistä todella säädytön tai että se saa itse olemassaolon näyttämään julmalta taakalta, jonka armoton kaikkivoipaisuus on langettanut meille, mutta emme saa koskaan olla niin tahdittomia, että sanomme niin.

Emmehän saa skandalisoida uskovia. Jos tuntee vastustamatonta halua esittää kysymyksiä, on silti salattava liiallinen henkilökohtainen vastenmielisyys vallitsevaa näkemystä kohtaan, esitettävä epäilyksensä, suhtauduttava kunnioittavasti perinteeseen ja ilmaistava itseään nöyrästi, epäröiden, hillitysti, anteeksipyytävästi - jopa katumuksellisesti. Tähän en valitettavasti pysty.

näillä säännöillä ei todellakaan ole mitään tekemistä hyvien tapojen kanssa, vaan ne liittyvät ennen kaikkea huonoon omatuntoon. Olen vakuuttunut siitä, että aivan useimpien uskovien näennäisen tasapainoisen ja vakiintuneen vakaumuksen pinnan alla ikuisen helvetin todellisuudesta on suorastaan tulivuorenmäinen epäilyksen ja vastenmielisyyden käyminen, joka, jos sitä ei tunnollisesti tukahduteta, saattaa purkautua julkisuuteen ja tuhota heidän uskonsa tuhkaksi. Jossain syvällä sisimmässään jopa kaikkein vakuuttuneimmat perinteisen kuvan puolustajat ymmärtävät, että se on moraalisesti ABSURDI ja pelkäävät, että tämä absurdius uhkaa koko uskomusrakennetta, jos se kohdataan avoimesti.

Lue lisää

kristillisessä kulttuurissa avoimesti omaksuttu käsitys ikuisesta kadotuksesta on vuosisatojen kuluessa muuttunut vähitellen mutta jatkuvasti pehmentävämmäksi. Aikoinaan, hyvin myöhäisellä antiikilla, länsimaiset kristityt saattoivat puhua lujalla, joskin synkällä varmuudella todellisen fyysisen ja henkisen tuskan paikasta, jonne suurin osa ihmisistä joutuisi päivien lopussa ja jonne jopa vauvat lähetettäisiin ikuisiksi ajoiksi, jos he olisivat niin ajattelemattomia, että kuolisivat kastamattomina. Nykyään vain suhteellisen pieni, joskin itsepäinen jäännös uskovista pitää tätä ajatusta siedettävänä.

...
Sanomattakin on selvää, että tässä näkemyksessä tuli ja tulikivi on hiljaa korvattu erilaisilla eksistentiaalisen levottomuuden ja paheksuvasti vartioidun itserakkauden tiloilla. Se kaikki kuulostaa varsin hyvältä (paitsi jos, kuten väitän Neljännessä meditaatiossa That All Shall Be Saved, sitä miettii syvällisesti). Mutta se osoittaa myös, että monet kristityt tietävät, että itse ikuisen kidutuksen käsitteessä on jotain parantumatonta vikaa, sillä muuten he eivät tuntisi tarvetta vapauttaa Jumalaa suoranaisesta vastuusta sen määräämisestä.

Joka tapauksessa kristittyjen on jo aikoja sitten luovuttava helvetin etiketistä. Se ei ole koskaan ollut muuta kuin strategia, jolla he säästävät itsensä epämiellyttävältä tehtävältä kohdata uskomustensa todelliset seuraukset.

tällä aiheella on enemmän kuin millään muulla kristillisen perinteen aiheella lähes maaginen voima herättää hallitsemattomia tunteita, koska useimmat kristityt eivät todella usko siihen, mihin he uskovat uskovansa. Epäilen itse asiassa, että jotakin Freudin kunnioitettavasta "projisoinnin" mekanismista on ollut toiminnassa kirjan kiihkeimmissä reaktioissa.

Anonyymi kirjoitti:

kristillisessä kulttuurissa avoimesti omaksuttu käsitys ikuisesta kadotuksesta on vuosisatojen kuluessa muuttunut vähitellen mutta jatkuvasti pehmentävämmäksi. Aikoinaan, hyvin myöhäisellä antiikilla, länsimaiset kristityt saattoivat puhua lujalla, joskin synkällä varmuudella todellisen fyysisen ja henkisen tuskan paikasta, jonne suurin osa ihmisistä joutuisi päivien lopussa ja jonne jopa vauvat lähetettäisiin ikuisiksi ajoiksi, jos he olisivat niin ajattelemattomia, että kuolisivat kastamattomina. Nykyään vain suhteellisen pieni, joskin itsepäinen jäännös uskovista pitää tätä ajatusta siedettävänä.

...
Sanomattakin on selvää, että tässä näkemyksessä tuli ja tulikivi on hiljaa korvattu erilaisilla eksistentiaalisen levottomuuden ja paheksuvasti vartioidun itserakkauden tiloilla. Se kaikki kuulostaa varsin hyvältä (paitsi jos, kuten väitän Neljännessä meditaatiossa That All Shall Be Saved, sitä miettii syvällisesti). Mutta se osoittaa myös, että monet kristityt tietävät, että itse ikuisen kidutuksen käsitteessä on jotain parantumatonta vikaa, sillä muuten he eivät tuntisi tarvetta vapauttaa Jumalaa suoranaisesta vastuusta sen määräämisestä.

Joka tapauksessa kristittyjen on jo aikoja sitten luovuttava helvetin etiketistä. Se ei ole koskaan ollut muuta kuin strategia, jolla he säästävät itsensä epämiellyttävältä tehtävältä kohdata uskomustensa todelliset seuraukset.

tällä aiheella on enemmän kuin millään muulla kristillisen perinteen aiheella lähes maaginen voima herättää hallitsemattomia tunteita, koska useimmat kristityt eivät todella usko siihen, mihin he uskovat uskovansa. Epäilen itse asiassa, että jotakin Freudin kunnioitettavasta "projisoinnin" mekanismista on ollut toiminnassa kirjan kiihkeimmissä reaktioissa.

Lue lisää

Lukijat, jotka kokevat, että kirjan väitteet syyttävät heitä jostakin moraalisesta puutteesta, syyttävät mitä todennäköisimmin vain alitajuisesti itseään ja reagoivat sitten omantuntonsa kirvelyyn syyttämällä kirjaa siitä, että se syyttää heitä epäoikeudenmukaisesti.

He tietävät jollakin tasolla, jota he harvoin luotaavat itsessään, että he ovat hyväksyneet uskontunnustuksen järjettömän ja pahan periaatteen. He ajattelevat, että heidän on uskonsa perusteella pakko puolustaa kuvaa todellisuudesta, joka ei voi olla totta moraalisesti tai loogisesti missään mahdollisessa maailmassa, ja niinpä he luonnollisesti vastustavat sitä, että heidät pakotetaan tekemään niin nimenomaisesti eikä epäsuorasti, hiljaa, ilman tarkkaa tarkastelua sen sisällöstä tai siitä nöyryyttävästä omantunnon kompromissista, jota se heiltä vaatii. En voi sille mitään. Olen edelleen katumaton kirjan äänensävyn suhteen.


Olkaamme rehellisiä: eikö todistustaakka - ja tietty näennäinen pidättyväisyys - ole tässä keskustelussa aivan toisella puolella? Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Anonyymi kirjoitti:

Lukijat, jotka kokevat, että kirjan väitteet syyttävät heitä jostakin moraalisesta puutteesta, syyttävät mitä todennäköisimmin vain alitajuisesti itseään ja reagoivat sitten omantuntonsa kirvelyyn syyttämällä kirjaa siitä, että se syyttää heitä epäoikeudenmukaisesti.

He tietävät jollakin tasolla, jota he harvoin luotaavat itsessään, että he ovat hyväksyneet uskontunnustuksen järjettömän ja pahan periaatteen. He ajattelevat, että heidän on uskonsa perusteella pakko puolustaa kuvaa todellisuudesta, joka ei voi olla totta moraalisesti tai loogisesti missään mahdollisessa maailmassa, ja niinpä he luonnollisesti vastustavat sitä, että heidät pakotetaan tekemään niin nimenomaisesti eikä epäsuorasti, hiljaa, ilman tarkkaa tarkastelua sen sisällöstä tai siitä nöyryyttävästä omantunnon kompromissista, jota se heiltä vaatii. En voi sille mitään. Olen edelleen katumaton kirjan äänensävyn suhteen.


Olkaamme rehellisiä: eikö todistustaakka - ja tietty näennäinen pidättyväisyys - ole tässä keskustelussa aivan toisella puolella? Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?

Lue lisää

Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi kirjoitti:

Loppujen lopuksi, miksi kenenkään pitäisi tuntea tarvetta pyytää anteeksi sitä, että hän tuomitsee ajatuksen, joka näyttää melko hirvittävältä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna ja jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vuosisatojen ajan ollut lasten psykologinen hyväksikäyttö ja terrorisointi?
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä? Henkilö, joka väittää, että jokainen vastasyntynyt lapsi tulee maailmaan oikeutetusti ikuisen kidutuksen uhan alla ja että hyvä Jumala määrää tai sallii ikuisen tuskan tilan äärellisille, luoduille järkeville olennoille osana rakkautensa tai suvereenisuutensa tai oikeudenmukaisuutensa (tai minkä tahansa muun) mysteeriä?

Vai henkilö, joka rehellisesti toteaa, että tällaiset ajatukset ovat julmia ja barbaarisia ja turmeltuneita? Kumman näistä kahdesta pitäisi todella, jos ei hävetä sanojaan, niin ainakin epäröidä, olla ristiriitainen ja jopa hieman katuvainen niitä lausuessaan? Ja kummalla on parempi oikeus moraaliseen paheksuntaan siitä, mitä toinen on sanonut? Eivätkö nämä kysymykset oikeastaan vastaa itseensä?

Uskomus ei ansaitse ehdotonta kunnioitusta vain siksi, että se on vanha tai koska sen kannattajat väittävät, että sillä on jumalallinen auktoriteetti, jota he eivät voi todistaa; se ei myöskään saisi olla immuuni sille, että sitä kyseenalaistetaan sen aiheuttamaa skandaalia vastaavin ehdoin.

Ja usko siihen, että äärettömän älykkyyden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja voiman omaava Jumala tuomitsisi järkevät olennot loputtoman kärsimyksen tilaan tai antaisi niiden tuomita itsensä omien harhakuvitelmiensa, tuskiensa ja vihansa vuoksi, on luultavasti pahempaa kuin pelkkä skandaali.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka loppujen lopuksi sanoo jotain objektiivisesti kauheampaa tai aggressiivisesti perverssiä? Henkilö, joka väittää, että jokainen vastasyntynyt lapsi tulee maailmaan oikeutetusti ikuisen kidutuksen uhan alla ja että hyvä Jumala määrää tai sallii ikuisen tuskan tilan äärellisille, luoduille järkeville olennoille osana rakkautensa tai suvereenisuutensa tai oikeudenmukaisuutensa (tai minkä tahansa muun) mysteeriä?

Vai henkilö, joka rehellisesti toteaa, että tällaiset ajatukset ovat julmia ja barbaarisia ja turmeltuneita? Kumman näistä kahdesta pitäisi todella, jos ei hävetä sanojaan, niin ainakin epäröidä, olla ristiriitainen ja jopa hieman katuvainen niitä lausuessaan? Ja kummalla on parempi oikeus moraaliseen paheksuntaan siitä, mitä toinen on sanonut? Eivätkö nämä kysymykset oikeastaan vastaa itseensä?

Uskomus ei ansaitse ehdotonta kunnioitusta vain siksi, että se on vanha tai koska sen kannattajat väittävät, että sillä on jumalallinen auktoriteetti, jota he eivät voi todistaa; se ei myöskään saisi olla immuuni sille, että sitä kyseenalaistetaan sen aiheuttamaa skandaalia vastaavin ehdoin.

Ja usko siihen, että äärettömän älykkyyden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja voiman omaava Jumala tuomitsisi järkevät olennot loputtoman kärsimyksen tilaan tai antaisi niiden tuomita itsensä omien harhakuvitelmiensa, tuskiensa ja vihansa vuoksi, on luultavasti pahempaa kuin pelkkä skandaali.

Lue lisää

Se saattaa olla kauhistuttavin yksittäinen käsitys, jota uskonnollinen mielikuvitus on koskaan saanut aikaan, ja irrationaalisin ja hengellisesti syövyttävin mahdollinen kuva olemassaolosta. Ja jokaisen, joka pitää tällaista kieltä liian voimakkaana tai syövyttävänä ja pitää samaan aikaan perinteistä kuvaa helvetistä moitteettomana, on syytä miettiä asiaa uudelleen.

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.

Saatamme uskotella itsellemme, että olemme kuulleet hyviä argumentteja sen puolesta, mutta vain siksi, että olemme jo tehneet eksistentiaalisen päätöksen uskoa helvetin ikuisuuteen, oli miten oli - tai oikeastaan siksi, että tämä päätös tehtiin puolestamme ennen kuin olimme tarpeeksi vanhoja ajattelemaan itse.

Anonyymi kirjoitti:

Se saattaa olla kauhistuttavin yksittäinen käsitys, jota uskonnollinen mielikuvitus on koskaan saanut aikaan, ja irrationaalisin ja hengellisesti syövyttävin mahdollinen kuva olemassaolosta. Ja jokaisen, joka pitää tällaista kieltä liian voimakkaana tai syövyttävänä ja pitää samaan aikaan perinteistä kuvaa helvetistä moitteettomana, on syytä miettiä asiaa uudelleen.

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.

Saatamme uskotella itsellemme, että olemme kuulleet hyviä argumentteja sen puolesta, mutta vain siksi, että olemme jo tehneet eksistentiaalisen päätöksen uskoa helvetin ikuisuuteen, oli miten oli - tai oikeastaan siksi, että tämä päätös tehtiin puolestamme ennen kuin olimme tarpeeksi vanhoja ajattelemaan itse.

Lue lisää

Jopa monet muutoin pätevät filosofit ovat uskon innoittamina vakuuttaneet itsensä ja muut sellaisten argumenttien pätevyydestä, jotka kiihkottomasti tarkasteltuna tuskin nousevat hurskastelevan hölynpölyn tasolle. Kaikki on aina ollut pelkkää kangastusta. Jos ihminen kuitenkin saa itsensä perumaan tuon alkuperäisen antautumisen abysmaattisen naurettavuuden edessä vain hetkeksi, hän huomaa, että kaikki infernalistisen ortodoksisuuden puolustuspuheet koostuvat väitteistä, joita kenenkään todella järkevän ihmisen ei pitäisi ottaa vakavasti. Jokainen niistä on harjoitus itsepetosta, itsehypnoosia, omantunnon rauhoittamista, moraalisen älykkyyden tainnuttamista - eikä mitään muuta.

...muutamaa valitettavaa patologista poikkeusta lukuun ottamatta me kaikki olemme tietoisia ikuisen helvetin ajatuksen järjettömyydestä ja että useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen eri aikoina elämässään, kun olemme epähuomiossa antaneet moraalisen mielikuvituksemme lipsahtaa irti hurskaan pelon kahleista. Noina hetkinä epäilykset virtaavat kuin hyökyaalto.

Yhtäkkiä tajuamme, että jos vallitseva perinne olisi totta, koko olemassaolo olisi eräänlainen kauhutarina, kuten tarina, jossa loistavan kartanon juhlien vieraat nauttivat täydellisestä mielenrauhasta, kun kaukana alhaalla, talon syvimmässä kellarissa, sijaitsee kidutuskammio täynnä uhreja, jotka eivät pääse pakoon ja joiden huudot eivät koskaan saavuta yläkerran huoneita. Mutta sitten, hurskaat ja kuuliaiset sielut, jotka me olemme, otamme ajatuksemme takaisin hallintaamme, ajamme epäilykset pois ja yritämme unohtaa mahdollisimman nopeasti, mitä omatuntomme sanoo meille (jottei Jumala kuule niitä ja kiroa meitä ikuisesti).

Anonyymi kirjoitti:

Jopa monet muutoin pätevät filosofit ovat uskon innoittamina vakuuttaneet itsensä ja muut sellaisten argumenttien pätevyydestä, jotka kiihkottomasti tarkasteltuna tuskin nousevat hurskastelevan hölynpölyn tasolle. Kaikki on aina ollut pelkkää kangastusta. Jos ihminen kuitenkin saa itsensä perumaan tuon alkuperäisen antautumisen abysmaattisen naurettavuuden edessä vain hetkeksi, hän huomaa, että kaikki infernalistisen ortodoksisuuden puolustuspuheet koostuvat väitteistä, joita kenenkään todella järkevän ihmisen ei pitäisi ottaa vakavasti. Jokainen niistä on harjoitus itsepetosta, itsehypnoosia, omantunnon rauhoittamista, moraalisen älykkyyden tainnuttamista - eikä mitään muuta.

...muutamaa valitettavaa patologista poikkeusta lukuun ottamatta me kaikki olemme tietoisia ikuisen helvetin ajatuksen järjettömyydestä ja että useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen eri aikoina elämässään, kun olemme epähuomiossa antaneet moraalisen mielikuvituksemme lipsahtaa irti hurskaan pelon kahleista. Noina hetkinä epäilykset virtaavat kuin hyökyaalto.

Yhtäkkiä tajuamme, että jos vallitseva perinne olisi totta, koko olemassaolo olisi eräänlainen kauhutarina, kuten tarina, jossa loistavan kartanon juhlien vieraat nauttivat täydellisestä mielenrauhasta, kun kaukana alhaalla, talon syvimmässä kellarissa, sijaitsee kidutuskammio täynnä uhreja, jotka eivät pääse pakoon ja joiden huudot eivät koskaan saavuta yläkerran huoneita. Mutta sitten, hurskaat ja kuuliaiset sielut, jotka me olemme, otamme ajatuksemme takaisin hallintaamme, ajamme epäilykset pois ja yritämme unohtaa mahdollisimman nopeasti, mitä omatuntomme sanoo meille (jottei Jumala kuule niitä ja kiroa meitä ikuisesti).

Lue lisää

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"

Se on kuitenkin selvää. Ikuisen kadotuksen opin johdonmukaisuutta vastaan on olemassa argumentti, joka on yksinkertaisempi kuin mikään muu ja joka on kiistatta totta ja jonka luulen, että me kaikki tiedämme tietämättä, että tiedämme sen. Ja vaikka useimmat infernalistit hylkäisivät sen vähäpätöisenä tai impressionistisena tai tunteellisena, sen logiikka on musertava jokaiselle, joka on valmis asettamaan sydämensä sen pohtimiseen. Se on tämä: Kristillistä tunnustusta koskevan nykyisin vallitsevan käsityksen ytimessä oleva ratkaisematon ristiriita on se, että usko käskee meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme, mutta samalla se kehottaa meitä uskomaan ikuisen helvetin todellisuuteen; emme voi mitenkään tehdä molempia asioita yhtä aikaa.

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Anonyymi kirjoitti:

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"

Se on kuitenkin selvää. Ikuisen kadotuksen opin johdonmukaisuutta vastaan on olemassa argumentti, joka on yksinkertaisempi kuin mikään muu ja joka on kiistatta totta ja jonka luulen, että me kaikki tiedämme tietämättä, että tiedämme sen. Ja vaikka useimmat infernalistit hylkäisivät sen vähäpätöisenä tai impressionistisena tai tunteellisena, sen logiikka on musertava jokaiselle, joka on valmis asettamaan sydämensä sen pohtimiseen. Se on tämä: Kristillistä tunnustusta koskevan nykyisin vallitsevan käsityksen ytimessä oleva ratkaisematon ristiriita on se, että usko käskee meitä rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme, mutta samalla se kehottaa meitä uskomaan ikuisen helvetin todellisuuteen; emme voi mitenkään tehdä molempia asioita yhtä aikaa.

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Lue lisää

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


...vannoutunut infernalisti torjuu väitteen kärsimättömästi (ennen kuin se ehtii painua mieleen). Mutta luulen, että rehellinen omantuntomme tutkiminen, jos sallimme itsemme ottaa sen riskin, kertoo meille, että tämä on ristiriita, jota ei voi loihtia pois jälleen kerran näennäisen päättelyn ja huonon dialektiikan kukoistuksella.


Voimmeko todella rakastaa ketään ihmistä (saati sitten rakastaa tätä ihmistä omana itsenämme), jos meidän on uskomme hintana ja todisteena pakko katsoa, että tämä ihminen on tuomittu iankaikkiseen kärsimykseen, kun meillä itsellämme on järkkymätön, hämärtymätön, ehdoton ja ikuinen onni? Vain hölmö uskoisi sen.


Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Anonyymi kirjoitti:

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


...vannoutunut infernalisti torjuu väitteen kärsimättömästi (ennen kuin se ehtii painua mieleen). Mutta luulen, että rehellinen omantuntomme tutkiminen, jos sallimme itsemme ottaa sen riskin, kertoo meille, että tämä on ristiriita, jota ei voi loihtia pois jälleen kerran näennäisen päättelyn ja huonon dialektiikan kukoistuksella.


Voimmeko todella rakastaa ketään ihmistä (saati sitten rakastaa tätä ihmistä omana itsenämme), jos meidän on uskomme hintana ja todisteena pakko katsoa, että tämä ihminen on tuomittu iankaikkiseen kärsimykseen, kun meillä itsellämme on järkkymätön, hämärtymätön, ehdoton ja ikuinen onni? Vain hölmö uskoisi sen.


Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Lue lisää

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Anonyymi kirjoitti:

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"


Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Lue lisää

"Et voi päästä Taivaaseen seuraamalla idän väärää oppia. Helvettiin joutuu kun semmoisia valheoppeja seuraa...

Varoitus"



Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.