Menimme poikaystäväni kanssa kihloihin juhannuksena. Vaikka tapahtumasta ei ole montakaan viikkoa, minua kaduttaa.
Pidän kyllä poikaystävästäni TODELLA paljon. Luotan häneen ja hän olisi kyllä minulle ihan ihanteellinen mies...
...mutta en tunne rakastavani häntä. Ainakaan niin syvästi, että olisi kannattanut vielä kihlautua.
Olemme seurustelleet reilut puoli vuotta. Sitä ennen minulla oli pitkä seurustelusuhde (3vuotta, asuttiin yhdessä, ei kihloja), joka päättyi siihen, että petin avopuolisoani.
Petokseni oli suutuspäissään tehty hetken hairahdus (eikä edes varsinaisesti seksiä), jota kaduin heti todella paljon. Mies ei kuitenkaan antanut anteeksi aj juttu päättyi.
Heti suhteen päättymisen jälkeen löysin tämän nykyiseni. Viihdyin heti hänen seurassaan, minun oli heti hyvä olla ja turvallinen olo. Silti juttu alkoi liian pian edellisen suhteeni jälkeen ja siksi en ole pystynyt vielä rakastumaan tähän kihlattuuni. Ehkä rakastan vielä entistäni...
Kihlattuni on vannonut rakastavansa minua ja olen jotenkin niin hullaantunut hänestä, että suostuin kihlaukseenkin. En halua erota hänestä (hän on ehkä minulle se loppuelämän aikainen oikea), mutta silti tuntuu pahalta kun tunteeni eivät ole aivan sitä mitä pitäisi... Ainakaan entiseni luokse ei ole paluuta... ja vaikka olisikin, tuskin vaihatsin pois tätä mitä minulla ja kihlatullani on.
Olen ihan onnellinen... mutta odotan yhä rakastumista.
Kaduttaa
12
2334
Vastaukset
Totta kai sinun pitää kertoa nuo tuntemukset myös poikaystävällesi. Jo tuossa kirjoituksessasi kirjoitat enemmän entisestä kuin nykyisestäsi, joten et tainnut todellakaan olla valmis kihloihin. Ja kihloihin meno tarkottaa, että haluat mennä hänen kanssaan NAIMISIIN. ja naimisiin mennään rakkaudesta, joten tee nyt ihmeessä jotain!!
Saattaa toki tuntua hankalalta puhua hänelle, koska et tietenkään tahdo loukata ystäväsi tunteita. Siksi ehdotan että kirjoitat hänelle kirjeen, jossa kerrot tuntemuksistasi. Kerro kirjeessäsi, ettet ole vielä valmis lupautumaan naimisiin asti(=kihloihin), koska olette olleet niin vähän aikaa yhdessä. Toki voit myös kertoa, että entisen suhteen loppumisesta on kuitenkin melko vähän aikaa, mutta ei kannata kertoa niin että poikaystäväsi luulisi sinun edelleen rakastavan entistäsi. Kerro hänelle kuitenkin että nautit hänen seurasta paljon jne. ja haluat jatkaa yhdessä seurustelua, mutta ilman kihloja. Kerro mitä kihlaus sinulle merkitsee, sillä se on kuitenkin melko suuri lupaus.
Jatkakaa siis samaan malliin, niin eiköhän vahvemmat tunteet tule perässä jos on tullakseen, jos ei tule niin tiedätpähän mitä tehdä. Ei ketään saa silti kiusata ja esittää rakastunutta jos ei sitä ole.
Itse kihlauduin nykyisen avopuolisoni kanssa 10 kk seurustelun jälkeen. Nyt olemme seurustelleet puolitoista vuotta. Haluan mennä hänen kanssaan naimisiin!! Asumme siis myös yhdessä ja rakastamme toisiamme suunnattomasti. Onnellisia ollaan.
Kerrohan ratkaisustasi täälläkin. Ja onnea teille kahdelle.- Hellu
Mun mielestä myös kannattaisi kertoa totuus. Tai ei nyt tarkkaan tarvitse, mutta lähinnä se että et ole vielä valmis. Ette ole olleet kovin pitkään yhdessä joten en ihmettele vaikka epäröisit. Vaikka ei olisi näitä syitä mitä kerroit. Kihloihin ja naimisiin meneminen on iso askel.
Kihlattusi voi alkaa kohta ehdottamaan hääpäivää tms. Onko teillä ollut puhetta siitä? Hänellä on oikeus tietää tunteistasi. Mieluummin nyt kuin myöhemmin. Jos hän haluaa naimisiin niin keksitkö sitten tekosyitä millä saat häitä siirrettyä? Hän alkaa ihmetellä ja muutenkaan se ei varmaan tuntuisi hänestä kivalta. Eikä sinullakaan taida olla hyvä olo.
Ymmärsin, että ette vielä asu yhdessä? Onko siitä keskusteltu?- Suostuvainen
Ei häitä ole luvassa ihan lähitulevaisuudessa. Poikaystäväni opiskelee ja on sanonut, että haluaa pitää kunnon häät sitten kun on varaa, eli kun on valmistunut (vielä 2 vuotta) ja saanut töitä (saakokaan..?!). Ei siis tarvitse ahdistua ainakaan sen takia.
En halua loukata häntä ja siksi ajattelin pitää tuntemukseni omana tietonani. Kuitenkin kun haluan jatkaa hänen kanssaan, niin miksi pahoittaa toisen mieli turhaan? Sitten jos tilanne näyttää siltä, ettei vuosienkaan päästä tunteet ole syvenneet, niin voisin harkita keskustelua.
En halua purkaa kihlausta. Harmittaa vain, kun tulen loppuelämäni muistmaan millaisissa tunnelmissa menin kihloihin -tai paremminkin: millaiset tunnelmat oli heti kihlautumisen jälkeen. Ei siis sellaset kuin yleensä: rakkauden huumaa.
Mutta jospa tämä tästä. - Hellu
Suostuvainen kirjoitti:
Ei häitä ole luvassa ihan lähitulevaisuudessa. Poikaystäväni opiskelee ja on sanonut, että haluaa pitää kunnon häät sitten kun on varaa, eli kun on valmistunut (vielä 2 vuotta) ja saanut töitä (saakokaan..?!). Ei siis tarvitse ahdistua ainakaan sen takia.
En halua loukata häntä ja siksi ajattelin pitää tuntemukseni omana tietonani. Kuitenkin kun haluan jatkaa hänen kanssaan, niin miksi pahoittaa toisen mieli turhaan? Sitten jos tilanne näyttää siltä, ettei vuosienkaan päästä tunteet ole syvenneet, niin voisin harkita keskustelua.
En halua purkaa kihlausta. Harmittaa vain, kun tulen loppuelämäni muistmaan millaisissa tunnelmissa menin kihloihin -tai paremminkin: millaiset tunnelmat oli heti kihlautumisen jälkeen. Ei siis sellaset kuin yleensä: rakkauden huumaa.
Mutta jospa tämä tästä.Ihan miten haluat tehdä ja tunnet oikeaksi.
Itse haluaisin tietää onko kihlattuni oikeasti valmis menemään naimisiin. Ja että hän olisi varma asiasta. Eikä suostuisi sillä tavalla, että ”no voinhan mä mennä kihloihin, eihän sitä koskaan tiedä jos asiat sujuu hyvin ja jos ja jos… niin voidaan me mennäkin joskus naimisiin. Ei se mahdoton ajatus ole”. Ja on helpottunut kun ei ole onneksi vielä häitä vuosiin näköpiirissä joten on vielä aikaa... Ja mitäpä jos tunteesi ei syvene ja ilmoitat sen vasta vaikka 3 vuoden päästä, että et rakasta häntä etkä ole koskaan rakastanutkaan? Et ollut valmis menemään kihloihinkaan, mutta ajattelit että jos vaikka tunteesi muuttuu... Minusta se on suurempi kolaus silloin.
Joskus rakkaus kasvaa pikkuhiljaa ja sellaista ilmiliekkiin roihahtavaa rakastumista ei tulekaan. Kaikki ei rakastu ensi silmäyksellä tai ole tulenpalavasti rakastunut. Mutta jos tuntee olevansa enemmän kaveri tms. niin se on eri asia... Ehkä vertaat liikaa tätä suhdetta ja tunteitasi edelliseen?
Ollet olleet niin vähän aikaa yhdessä, että ei tarvitse vielä huolestua vaikka et tunne rakastavasi poikaystävääsi. Ainakaan syvästi. Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai ihastuminen. Se vaatii joskus aikaa kehittyä. Mutta ehkä nyt ei montaa vuotta. Kirjoitit, että voisit harkita keskustelua vuosien päästä? Kyllä kannattaisi keskustella eikä vaan harkita. Kuinka kauan aiot olla suhteessa, jossa et rakasta toista? Kyllä jossain vaiheessa toisen pitää tietää, että et rakasta häntä. Mitä vastaat kun hän sanoo rakastavansa sinua? Ja sanotko itse sen koskaan oma-aloitteisesti. Ja jos ei kihloihin mennessä ollut huumaan niin toivottavasti naimisiin mennessä on. Jos sinne saakka päädytte? Odottele jonkin aikaa, mutta älä liian kauan. - Hellu
Hellu kirjoitti:
Ihan miten haluat tehdä ja tunnet oikeaksi.
Itse haluaisin tietää onko kihlattuni oikeasti valmis menemään naimisiin. Ja että hän olisi varma asiasta. Eikä suostuisi sillä tavalla, että ”no voinhan mä mennä kihloihin, eihän sitä koskaan tiedä jos asiat sujuu hyvin ja jos ja jos… niin voidaan me mennäkin joskus naimisiin. Ei se mahdoton ajatus ole”. Ja on helpottunut kun ei ole onneksi vielä häitä vuosiin näköpiirissä joten on vielä aikaa... Ja mitäpä jos tunteesi ei syvene ja ilmoitat sen vasta vaikka 3 vuoden päästä, että et rakasta häntä etkä ole koskaan rakastanutkaan? Et ollut valmis menemään kihloihinkaan, mutta ajattelit että jos vaikka tunteesi muuttuu... Minusta se on suurempi kolaus silloin.
Joskus rakkaus kasvaa pikkuhiljaa ja sellaista ilmiliekkiin roihahtavaa rakastumista ei tulekaan. Kaikki ei rakastu ensi silmäyksellä tai ole tulenpalavasti rakastunut. Mutta jos tuntee olevansa enemmän kaveri tms. niin se on eri asia... Ehkä vertaat liikaa tätä suhdetta ja tunteitasi edelliseen?
Ollet olleet niin vähän aikaa yhdessä, että ei tarvitse vielä huolestua vaikka et tunne rakastavasi poikaystävääsi. Ainakaan syvästi. Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai ihastuminen. Se vaatii joskus aikaa kehittyä. Mutta ehkä nyt ei montaa vuotta. Kirjoitit, että voisit harkita keskustelua vuosien päästä? Kyllä kannattaisi keskustella eikä vaan harkita. Kuinka kauan aiot olla suhteessa, jossa et rakasta toista? Kyllä jossain vaiheessa toisen pitää tietää, että et rakasta häntä. Mitä vastaat kun hän sanoo rakastavansa sinua? Ja sanotko itse sen koskaan oma-aloitteisesti. Ja jos ei kihloihin mennessä ollut huumaan niin toivottavasti naimisiin mennessä on. Jos sinne saakka päädytte? Odottele jonkin aikaa, mutta älä liian kauan.Minkä ikäisiä muuten olittekaan? Silläkin voi olla merkitystä.
- Suostuvainen
Hellu kirjoitti:
Minkä ikäisiä muuten olittekaan? Silläkin voi olla merkitystä.
Minä 23v hän 24v
- Kosintaa odottava
En usko, että yhtäkkiä ”hulluna” rakastut häneen esim. 2 vuoden päästä. Tai onhan se mahdollista, mutta… Tunteesi voi sen sijaan muuttua kyllä ihan hyvin hiljalleen rakkaudeksi. Itse en sanoisi, että olen rakastunut sillä tavalla mitä alkuaikoina ollaan (jos ollaan) vastarakastuneina. Mutta rakastan avomiestäni. Ja tunnen olevani välillä kuin rakastunut. Tulee sellaisia hetkiä. Ja ajattelen ja ikävöin miestäni joskus kesken työpäivän tai kotona kun hän ei ole tullut vielä töihin. Saatan laittaa tekstiviestin jne. Olemme olleet yli 8 vuotta yhdessä (n. 7 vuotta asuttu yhdessä).
Kerrot kuitenkin olevasi ”jotenkin niin hullaantunut hänestä”? Ei tuo pahalta kuullosta! Millaisia tunteita odotat? Olit kuitenkin 3 vuotta edellisen kanssa ja reilut puoli vuotta tämän nykyisen kanssa. Tunteesi ei ehkä vielä ole yhtä vahvat nykyistä kohtaan. Ja ”vanha suola janottaa”. Unohda entinen. Usein se ei kuitenkaan toimi enää.
Rakkaani ei ole kosinut. En tiedä hyppisinkö onnesta vai mitä… Mutta odotan sitä ainakin. Hän ei ole valmis. Asiasta on keskusteltu. Jonkin verran, mutta ei paljoa kun se ei tunnu olevan miehelle mieluinen aihe ja hän välttelee sitä. Olen miettinyt, että jos hän ei rakastakkaan minua. Sanoo kyllä rakastavansa. Mutta jos ei tarpeeksi… Jos jokin puuttuu? Hän ei osoita rakkauttaan sillä tavalla kuin odottaisin. Paitsi sitten jos hän on käyttänyt alkoholia. Ehkä hän on vain tyyppiä ”ei puhu eikä pussaa” ja rohkaistuu juovuksissa. Tai arki on astunut suhteeseemme. Alussa oli erilaista. Haluaisin tietää mitä hänen päässään liikkuu. Ja onko hän tarpeeksi onnellinen kanssani… Hän haluaisi lapsen. Sen luulisi kertovan jotain. Mutta toisaalta ei halua naimisiin vielä. Se mietityttää.
Miesten ei ole helppo kosia, ei voi olla ehkä varma suostuuko toinen tai onko hän valmis. Mutta toisaalta miehet voivat kosia sitten kun itse ovat valmiita (jos nainen ei ala painostamaan tms.). Naiselle ei ole helppoa, kun hänen pitää odottaa kosintaa vaikka itse olisi jo valmis. Ja jos hän ei ole valmis ja mies kosii niin… On se vaikeata! Tietysti nainenkin voi kosia. Mutta mulle se tuntuu vaikealta. Olen ajatellut, että mies kosii kun on valmis. Uskoisin, että tietää minun olevan.
Poikaystäväsi tekee sinut ainakin onnelliseksi. Se on hienoa! Ja hänkin mitä ilmeisemmin on onnellinen kanssasi... Onnittelisin jo siitä!- juhannuskihlat
mikset ota itse asiaa puheeksi? itse olin jo kauan ootellut että mies kosisi,mutta tulin siihen lopputulokseen että jos en itse tee asialle jotain,emme mene koskaan kihloihin. jotenka ennen juhannusta kysyin mentäskö jussina kihloihin ja keskusteltuamme asiasta marssimme vain sormuksia hakemaan. kyllähän munkin mies vältteli aluks sitä puheenaihetta mut eikai se ois munkans suostunu kihloihin jos ei mua haluais... eikai sen aina tarvi lähteä miehen aloitteesta,vai mitä? mä ainaki oisin saanu oottaa loppuelämän jos en ite ois ottanu asiaa esille,sellanen juntti toi mun ihana siippani on :) ja tosiaan ku asiaa rupee aatteleen niin mä ainaki oon huomannu et mun kaveripiirissä ainaki harvemmin on tehty romanttisia polvillaan-kosintoja illallisten kera...
- homma
...menin juhannuksena kihloihin,silloin tuntui oikealta ja todella rakastan miestäni.viimeviikonloppuna kuitenkin entinen suuri rakkauteni tuli puhumaan kanssani ja antoi ymmärtää,että kaipaa minua vieläkin. nyt mieleni on sekava,en todellakaan aio puhua kenellekkään, enkä edes tiedä mitä tunnen tuota exää kohtaan. mieleeni tulvivat vain muistot, en voi sille mitään. olen myös huomannut ajattelevani häntä,apua! toivottavasti tämä on ohimenevää,en todellakaan halua loukata ketään, ja haluaisin että en ajattelisi enää entistä. rakastan kuitenkin miestäni ja hänen kanssaan edessä olisi hyvä tulevaisuus. toivon vain että palaan taas arkeen ja unohdan sen entisen sanat. kertokaa vastaavanlaisia kokemuksia,kai se on normaalia et ihastuksia tulee myös suhteessa...
- Onnellinen ihminen..
Exäsi vain halusi saada mielesi sekaisin. Koettelee sinua hieman, ehkä jopa pelleileekin, vaikka taatusti vaikuttaa kaikinpuolin uskottavalta.. Ehkä on mustasukkainen?
Unohda hänet ja keskity nykyiseesi. - Hellu
Miksi erositte? Mieti huonoja puolia mitä teidän suhteessanne oli. Oliko ero molempien päätös? Vai kumman?
Muistot on muistoja, elä tässä päivässä.
Ehkä sinulla on vain jokin paniikkireaktio, mietit että onko tämä nykyisesi varmasti se oikea jne. Kihlaus on iso askel.
- herttileijaa
Hei vaan!
Ihan alkuun halua sanoa, että olet jo loukannut kihlattuasi menemällä kihloihin. Itselleni pahinta olisi, jos kihlattuni ilmoittaisi pian kihlauksen jälkeen ettei hän olekaan valmis. Silti on pakko kertoa nyt totuus omista tunteistaan, sillä tilanne pahenee päivä päivältä pahemmaksi. Kihlattusi ansaitsee kuulla totuuden. Ketään ei saa "naruttaa" tuolla tavoin. Kun olette käyneet asiat läpi, molemmat voivat käsitellä tunteitaan ilman valheita.
Itse juuri kihlautuneena en voi ymmärtää toimintasi. Jos rakastat vielä toista, selvitä tunteesi hänen kanssaan. Kenenkään ei tarvitse kärsiä sinun erheistäsi.
Toivon teille molemmille onnea ja rakkauden täyteistä elämää. Päättäkää yhdessä, kuka on se oikea.
Terveisin,
Ikionnellinen kihlattu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305792Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144364Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403237IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522951Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391549Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338- 621276
Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2321206- 791169
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul4011161