Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma

Anonyymi-ap

Onko sama asia?
Onko sielulla siellä ihmisen "habitus" ?

164

430

    Vastaukset 164

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      "Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma"

      Hei!.

      Ei, kaikki nämä tarkoittavt eri asiaa!

      • Anonyymi00002

        Miksi kirjoitat tästä buddhalaisuuden alla? Buddhalaiset eivät halua henkimaailmaan, vaan nirvanaan


      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Miksi kirjoitat tästä buddhalaisuuden alla? Buddhalaiset eivät halua henkimaailmaan, vaan nirvanaan

        Nirvanaa - aineellisen olemassaolon päättyminen. Se on rauhan ja irtautumisen tila, jota verrataan nollapisteeseen.


      • Anonyymi00005
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Nirvanaa - aineellisen olemassaolon päättyminen. Se on rauhan ja irtautumisen tila, jota verrataan nollapisteeseen.

        Brahma-nirvana: Sulautuminen persoonattomaan Absoluuttiin, jossa yksilöllinen persoonallisuus menettää oman erillisyytensä. Tämä on joidenkin filosofisten koulukuntien (esimerkiksi mayavadan) tavoite.


      • Anonyymi00006
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Brahma-nirvana: Sulautuminen persoonattomaan Absoluuttiin, jossa yksilöllinen persoonallisuus menettää oman erillisyytensä. Tämä on joidenkin filosofisten koulukuntien (esimerkiksi mayavadan) tavoite.

        Bhaktia seuraavat pitää nirvanaa vain välivaiheena. Todellinen aarre on aktiivinen palvelu siihen verrattuna nirvana nähdään merkityksettömänä.
        Absoluuttinen Totuus ei ole abstrakti tyhjyys tai persoonaton olemassaolom vaan on Korkein Persoona.


      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Bhaktia seuraavat pitää nirvanaa vain välivaiheena. Todellinen aarre on aktiivinen palvelu siihen verrattuna nirvana nähdään merkityksettömänä.
        Absoluuttinen Totuus ei ole abstrakti tyhjyys tai persoonaton olemassaolom vaan on Korkein Persoona.

        On olemassa myös laajalti levinneitä vedalaisen perinteen ulkopuolisia käsityksiä täydellisyyden saavuttamisesta.

        Esimerkiksi buddhalaisuudessa päätavoitteena on nirvanan (tyhjyyden) saavuttaminen. Vedalaisen henkisen asteikon mukaan nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.

        _______________

        A. Maharajan kirjasta

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        On olemassa myös laajalti levinneitä vedalaisen perinteen ulkopuolisia käsityksiä täydellisyyden saavuttamisesta.

        Esimerkiksi buddhalaisuudessa päätavoitteena on nirvanan (tyhjyyden) saavuttaminen. Vedalaisen henkisen asteikon mukaan nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.

        _______________

        A. Maharajan kirjasta

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.

        Emme sinne, siellä on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa. Siellä ei ole mahdolliset keskinäiset suhteet.


      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Emme sinne, siellä on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa. Siellä ei ole mahdolliset keskinäiset suhteet.

        Koska yksilöllisyys menetetään kokonaan.

        Toisaalta taas yksilöllisyyden menettäminen ei ole mahdollistaa


      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Koska yksilöllisyys menetetään kokonaan.

        Toisaalta taas yksilöllisyyden menettäminen ei ole mahdollistaa

        nirvana liberation, commonly referring to the termination of either one’s material existence or one’s spiritual self (merging into Brahma).

        nirvana vapautuminen, joka viittaa yleisesti joko aineellisen olemassaolon tai henkisen minän päättymiseen (sulautuminen Brahmaan).


      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        nirvana liberation, commonly referring to the termination of either one’s material existence or one’s spiritual self (merging into Brahma).

        nirvana vapautuminen, joka viittaa yleisesti joko aineellisen olemassaolon tai henkisen minän päättymiseen (sulautuminen Brahmaan).

        Nirvana on maallisen olemassaolon loppuminen.

        Mukti ymmärretään yleisesti aineellisen olemassaolon loppumisena. Tällaista vapautumista kutsutaan nirvanaksi, tilaksi, jossa yksilöllinen sielu katsoo tuhonneensa egonsa, kaikenlaiset yksilölliset ominaisuudet ja kaikenlaisen erillisyyden tason, jolla sen olemus on erillään Absoluutin olemuksesta.

        On kuitenkin aivan ilmeistä, että jiva-tattva on ikuinen kategoria, ja siksi annihilaatio tai persoonaton liukeneminen Brahmaniin on sille periaatteessa täysin mahdotonta.


      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Nirvana on maallisen olemassaolon loppuminen.

        Mukti ymmärretään yleisesti aineellisen olemassaolon loppumisena. Tällaista vapautumista kutsutaan nirvanaksi, tilaksi, jossa yksilöllinen sielu katsoo tuhonneensa egonsa, kaikenlaiset yksilölliset ominaisuudet ja kaikenlaisen erillisyyden tason, jolla sen olemus on erillään Absoluutin olemuksesta.

        On kuitenkin aivan ilmeistä, että jiva-tattva on ikuinen kategoria, ja siksi annihilaatio tai persoonaton liukeneminen Brahmaniin on sille periaatteessa täysin mahdotonta.

        Jos sielu kyllästyy tähän nirvanaan, ja jos se tapahtuu jossain välissä, niin yleensä tapahtuu, se palaa eri universumeissa sijaitseville maapallon kaltaisille planeetoille, ja kaikki alkaa alusta,


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Jos sielu kyllästyy tähän nirvanaan, ja jos se tapahtuu jossain välissä, niin yleensä tapahtuu, se palaa eri universumeissa sijaitseville maapallon kaltaisille planeetoille, ja kaikki alkaa alusta,

        Kaikki karma kuitenkin on nollattu, jos edes pääsee nirvanaan.

        Nirvana-käsitys on marginaalinen asema brahmajyoti ja tämän aineellisen maailman välillä.


      • Anonyymi00016

        Brahmajyoti [Brahmán, Brahmaloka], homogeeninen rajasfääri, on äärettömän määrän jivojen, sielujen, pienten henkisten hiukkasten lähde, jotka ovat jakamatonta massaa. Brahmajyotit ovat Herran transsendentaalisesta kehosta lähteviä säteitä, ja brahmajyoti-säteen hiukkanen on jiva. Jiva, sielu, on atomi tässä säteilyssä, ja brahmajyoti koostuu lukemattomista atomeista, jivoista.


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Brahmajyoti [Brahmán, Brahmaloka], homogeeninen rajasfääri, on äärettömän määrän jivojen, sielujen, pienten henkisten hiukkasten lähde, jotka ovat jakamatonta massaa. Brahmajyotit ovat Herran transsendentaalisesta kehosta lähteviä säteitä, ja brahmajyoti-säteen hiukkanen on jiva. Jiva, sielu, on atomi tässä säteilyssä, ja brahmajyoti koostuu lukemattomista atomeista, jivoista.

        Miksi sielu lähtee brahmajyotista?

        Yleensä sielut lähtevät brahmajyotista. Se muuttuu ja kasvaa jatkuvasti. Tasapaino häiriintyy, ja jivat tulevat liikkeelle. Homogeeninen massa jakautuu. Näin yhtenäisestä tietoisuudesta syntyy yksittäisiä hiukkasia.
        Koska jivalla on tietoisuus, sillä on valinnanvapaus. Jivat valitsevat, minne mennä, joko kohti hyväksikäyttöä tai kohti omistautumista.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Miksi sielu lähtee brahmajyotista?

        Yleensä sielut lähtevät brahmajyotista. Se muuttuu ja kasvaa jatkuvasti. Tasapaino häiriintyy, ja jivat tulevat liikkeelle. Homogeeninen massa jakautuu. Näin yhtenäisestä tietoisuudesta syntyy yksittäisiä hiukkasia.
        Koska jivalla on tietoisuus, sillä on valinnanvapaus. Jivat valitsevat, minne mennä, joko kohti hyväksikäyttöä tai kohti omistautumista.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Kyse on tällaisesta kuolemanjälkeisestä kokemuksesta tai kuolemanrajalla koetusta kokemuksesta. Joka tapauksessa on olemassa niitä, jotka päätyvät nirvanaan ja niin edelleen.


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        On olemassa myös laajalti levinneitä vedalaisen perinteen ulkopuolisia käsityksiä täydellisyyden saavuttamisesta.

        Esimerkiksi buddhalaisuudessa päätavoitteena on nirvanan (tyhjyyden) saavuttaminen. Vedalaisen henkisen asteikon mukaan nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.

        _______________

        A. Maharajan kirjasta

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Buddhalaisuus ei ole uskonto vaan ateismin muoto. Siinä ajatellaan, että koska kaikki täällä on kärsimystä, kärsimys katoaa, jos luopuu halusta. Mutta elävä olento ei voi luopua halusta, koska halu on yksi sielun, elävän olennon ikuisista ominaisuuksista. Niinpä he meditoivat tyhjyyttä ja yrittävät päästä Nirvanaan, pois kaikesta kärsimyksestä.


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        nirvana on olemassaolon taso hengen ja aineen rajalla.

        Voidaan sanoa, että rajan ylittäjä jää ikään kuin tarkastusvyöhykkeelle: hän on jo poistunut yhdestä maasta, mutta ei vielä pääse toiseen.

        Minne buddhalaiset menevät?

        Prabhu vastaa:

        Nirvana on termi, joka tulkitaan hyvin laajasti. Buddhalaiset tarkoittavat nirvanalla useimmiten aineellisen olemassaolon loppumista. Mutta jopa buddhalaisten keskuudessa on eri koulukuntia, joilla on erilaisia tulkintoja nirvanasta. Jotkut pitävät sitä vapautumisen tilana, ja se on samankaltainen kuin vedainen käsite mukti tai moksha. Tällöin buddhalainen voi päästä Brahmajyotiin. Toiset uskovat, että se ei ole vapautumista ja autuutta vaan yksilöllisen tietoisuuden täydellistä sammumista. Tällöin he voivat joutua kivikehoon tai vastaaviin lähes elottomiin olemassaolon muotoihin. On kuitenkin olemassa myös varsin personalistisia buddhalaiskoulukuntia, joissa Nirvana ymmärretään Buddhan varsin henkilökohtaisena asuinpaikkana, jossa on positiivista henkistä toimintaa. Tällaiset adeptit voivat päästä jollekin tämän maailman korkeammista planeetoista, joilla suuret tietäjät elävät, tai ehkä jopa jollekin Vaikunthan planeetoista. Mutta nämä ovat kaikki yksityiskohtia. On tärkeää ymmärtää periaate, jonka Krishna selittää BG 8.6:ssa: ...
        ... jatkuu...


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Minne buddhalaiset menevät?

        Prabhu vastaa:

        Nirvana on termi, joka tulkitaan hyvin laajasti. Buddhalaiset tarkoittavat nirvanalla useimmiten aineellisen olemassaolon loppumista. Mutta jopa buddhalaisten keskuudessa on eri koulukuntia, joilla on erilaisia tulkintoja nirvanasta. Jotkut pitävät sitä vapautumisen tilana, ja se on samankaltainen kuin vedainen käsite mukti tai moksha. Tällöin buddhalainen voi päästä Brahmajyotiin. Toiset uskovat, että se ei ole vapautumista ja autuutta vaan yksilöllisen tietoisuuden täydellistä sammumista. Tällöin he voivat joutua kivikehoon tai vastaaviin lähes elottomiin olemassaolon muotoihin. On kuitenkin olemassa myös varsin personalistisia buddhalaiskoulukuntia, joissa Nirvana ymmärretään Buddhan varsin henkilökohtaisena asuinpaikkana, jossa on positiivista henkistä toimintaa. Tällaiset adeptit voivat päästä jollekin tämän maailman korkeammista planeetoista, joilla suuret tietäjät elävät, tai ehkä jopa jollekin Vaikunthan planeetoista. Mutta nämä ovat kaikki yksityiskohtia. On tärkeää ymmärtää periaate, jonka Krishna selittää BG 8.6:ssa: ...
        ... jatkuu...

        Jñāna-yoga (jñāna-yoga, sāṅkhya-yoga) on harjoitus, jossa oivalletaan itsensä sieluna ja saavutetaan Brahmanin ymmärrys ajattelemalla hengen ja materian välistä eroa (sāṅkhya). Sāṅkhya tarkoittaa ”analyysiä” ja ”erottelua”. Bhagavad-gītā -teoksessa sielun ja materian välistä eroa käsittelevä filosofia esitetään toisessa luvussa ”Sāṅkhya-yoga”. Bhagavad-gītā (3.3) selittää, että sāṅkhya- ja jñāna-yoga ovat sama harjoitus eri nimillä: jñāna-yogena sāṅkhyānām. Lisäksi todetaan, että karma-yogan harjoittamisen kautta voidaan saavuttaa sama tulos kuin sāṅkhya-yogan avulla (Bhagavad-gītā 5.4–5).

        Bhagavad-gītā -teoksen neljäs luku, ”Jñāna-yoga”, ei liity sāṅkhya-yogaan. Sana ”jñāna” sen nimessä on käytetty eri merkityksessä — viñāna, laaja-alainen henkinen tieto (ks. artikkeli ”Jñāna”, kolmas merkitys). Neljännen luvun pääteema on kuolemattoman tiedon saavuttaminen (4.1–3) syntymän ja kuoleman maailmassa avatarien ilmoitusten kautta (4.6–9) sekä henkisen opettajan hyväksymisen kautta (4.33–34). Tässä luvussa käsitellään erilaisia henkisiä harjoituksia. Sen nimi tarkoittaa ”henkisen tiedon saavuttamisen joogaa” laajimmassa merkityksessä (Brahmanin, Paramātman ja Bhagavānin tuntemus), kun taas jñāna-yoga sāṅkhya-mielessä ei johda korkeammalle kuin Brahmanin oivaltamiseen (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 24.83). Ilman bhaktin eli omistautumisen elementtiä jñāna-yoga johtaa vain brahma-nirvānaan, vapautumiseen Brahmanissa — tähän päättyy Bhagavad-gītā toisen luvun ”Sāṅkhya-yoga”, ”Sielu materian maailmassa” (brahma-nirvāṇam ṛcchati: 2.72).

        Sāṅkhya-filosofia bhakti-yogan elementillä esitetään Kapiladeva — Jumalan inkarnaation ja yhden kahdestatoista suuresta viisaasta (mahājana) — toimesta Śrīmad-Bhāgavatam kolmannessa laulussa (3.26–27 — sāṅkhya-yoga; 3.28 — dhyāna-yoga). Kuultuaan Kapilan opetukset hänen äitinsä Devahūti kääntyy Hänen puoleensa pyynnöllä: ”Oi Herrani, olet jo antanut tieteellisen kuvauksen materian kokonaismuodon ominaisuuksista ja hengen ominaisuuksista sāṅkhya-filosofian mukaisesti (sāṅkhyeṣu kathitam). Nyt ole hyvä ja kerro bhakti-yogan polusta (bhakti-yogasya me mārgam), joka on tämän ja muiden henkisten järjestelmien perusta (yaṇ-mūlam)” (Śrīmad-Bhāgavatam 3.29.1–2).

        — Kirja Bhagavad Gītā – Itäisen viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto: G
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Jñāna-yoga (jñāna-yoga, sāṅkhya-yoga) on harjoitus, jossa oivalletaan itsensä sieluna ja saavutetaan Brahmanin ymmärrys ajattelemalla hengen ja materian välistä eroa (sāṅkhya). Sāṅkhya tarkoittaa ”analyysiä” ja ”erottelua”. Bhagavad-gītā -teoksessa sielun ja materian välistä eroa käsittelevä filosofia esitetään toisessa luvussa ”Sāṅkhya-yoga”. Bhagavad-gītā (3.3) selittää, että sāṅkhya- ja jñāna-yoga ovat sama harjoitus eri nimillä: jñāna-yogena sāṅkhyānām. Lisäksi todetaan, että karma-yogan harjoittamisen kautta voidaan saavuttaa sama tulos kuin sāṅkhya-yogan avulla (Bhagavad-gītā 5.4–5).

        Bhagavad-gītā -teoksen neljäs luku, ”Jñāna-yoga”, ei liity sāṅkhya-yogaan. Sana ”jñāna” sen nimessä on käytetty eri merkityksessä — viñāna, laaja-alainen henkinen tieto (ks. artikkeli ”Jñāna”, kolmas merkitys). Neljännen luvun pääteema on kuolemattoman tiedon saavuttaminen (4.1–3) syntymän ja kuoleman maailmassa avatarien ilmoitusten kautta (4.6–9) sekä henkisen opettajan hyväksymisen kautta (4.33–34). Tässä luvussa käsitellään erilaisia henkisiä harjoituksia. Sen nimi tarkoittaa ”henkisen tiedon saavuttamisen joogaa” laajimmassa merkityksessä (Brahmanin, Paramātman ja Bhagavānin tuntemus), kun taas jñāna-yoga sāṅkhya-mielessä ei johda korkeammalle kuin Brahmanin oivaltamiseen (Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 24.83). Ilman bhaktin eli omistautumisen elementtiä jñāna-yoga johtaa vain brahma-nirvānaan, vapautumiseen Brahmanissa — tähän päättyy Bhagavad-gītā toisen luvun ”Sāṅkhya-yoga”, ”Sielu materian maailmassa” (brahma-nirvāṇam ṛcchati: 2.72).

        Sāṅkhya-filosofia bhakti-yogan elementillä esitetään Kapiladeva — Jumalan inkarnaation ja yhden kahdestatoista suuresta viisaasta (mahājana) — toimesta Śrīmad-Bhāgavatam kolmannessa laulussa (3.26–27 — sāṅkhya-yoga; 3.28 — dhyāna-yoga). Kuultuaan Kapilan opetukset hänen äitinsä Devahūti kääntyy Hänen puoleensa pyynnöllä: ”Oi Herrani, olet jo antanut tieteellisen kuvauksen materian kokonaismuodon ominaisuuksista ja hengen ominaisuuksista sāṅkhya-filosofian mukaisesti (sāṅkhyeṣu kathitam). Nyt ole hyvä ja kerro bhakti-yogan polusta (bhakti-yogasya me mārgam), joka on tämän ja muiden henkisten järjestelmien perusta (yaṇ-mūlam)” (Śrīmad-Bhāgavatam 3.29.1–2).

        — Kirja Bhagavad Gītā – Itäisen viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto: G
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta.


    • Anonyymi00004

      Maneereista pääsy on hankalin homma, kestää kestää.

      • Anonyymi00019

        Mitä aloittaja tarkoittaa habituksella? Toimintatapoja, ajattelumallejatai kehon rakennetta?


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Mitä aloittaja tarkoittaa habituksella? Toimintatapoja, ajattelumallejatai kehon rakennetta?

        Onko aloittaja sama, joka kysymyksiä muualla? Noihin kysymyksiin on vastattu sinulle jo monta kertaa, mutta selitykset eivät taida riittää sinulle, ja kysyt vain samaa asiaa yhä uudelleen. Jos ne eivät riitä, niin ne eivät riitä.


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Onko aloittaja sama, joka kysymyksiä muualla? Noihin kysymyksiin on vastattu sinulle jo monta kertaa, mutta selitykset eivät taida riittää sinulle, ja kysyt vain samaa asiaa yhä uudelleen. Jos ne eivät riitä, niin ne eivät riitä.

        Mutta jos asia on niin, että et ymmärrä; voin selittää sen vielä monta kertaa uudelleen.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Mutta jos asia on niin, että et ymmärrä; voin selittää sen vielä monta kertaa uudelleen.

        Tuonpuoleinen ei ole henkimaailma, vaan tila, jossa "kuollut" on ennen uutta jälleensyntymistä - se ei ole henkimaailma, vaan sama aineellinen maailma, mutta hienojakoisemmissa sfääreissä.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Tuonpuoleinen ei ole henkimaailma, vaan tila, jossa "kuollut" on ennen uutta jälleensyntymistä - se ei ole henkimaailma, vaan sama aineellinen maailma, mutta hienojakoisemmissa sfääreissä.

        V. K. Prabhu:

        Katkelmia:


        Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


        Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

        Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

        Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

        Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

        Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

        Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






        Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


        Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


        Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

        Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        V. K. Prabhu:

        Katkelmia:


        Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


        Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

        Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

        Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös.

        Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

        Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

        Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme.






        Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


        Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


        Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

        Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

        Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

        On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





        Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

        Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

        Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

        Astraalimaailma.

        Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

        Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

        Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


        Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

        Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
        Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

        Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

        Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

        Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


        Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

        On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





        Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

        Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

        Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

        Astraalimaailma.

        Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

        Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

        Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


        Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

        Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
        Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

        Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

        Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

        Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


        Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

        Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

        Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

        Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.


      • Anonyymi00032

        Onko aloittaja sama, joka kysymyksiä muualla? Noihin kysymyksiin on vastattu sinulle jo monta kertaa, mutta selitykset eivät taida riittää sinulle, ja kysyt vain samaa asiaa yhä uudelleen. Jos ne eivät riitä, niin ne eivät riitä.

        Mutta jos asia on niin, että et ymmärrä; voin selittää sen vielä monta kertaa uudelleen.

        Olen vastannut aloittajalle pitkän ajan kuluessa sivukaupalla laajasti ja antanut perusteellisen selityksen, mutta se ei ollut riittävää. Joten ei kannata alkaa vastata uudestaan; tuo riittää, jos kerran vastaukset ei kelpaa.

        En tiedä, oletko sama ihminen.

        Mutta jos haluat vain sellaisia vastauksia, joista sinä tykkäät, en aio enää toistaa, koska olen tehnyt sitä sivukaupalla paljon. I

        lmeisesti haluat sellaisia vastauksia, joista itse pidät. En voi tässä auttaa siinä.

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Onko aloittaja sama, joka kysymyksiä muualla? Noihin kysymyksiin on vastattu sinulle jo monta kertaa, mutta selitykset eivät taida riittää sinulle, ja kysyt vain samaa asiaa yhä uudelleen. Jos ne eivät riitä, niin ne eivät riitä.

        Mutta jos asia on niin, että et ymmärrä; voin selittää sen vielä monta kertaa uudelleen.

        Olen vastannut aloittajalle pitkän ajan kuluessa sivukaupalla laajasti ja antanut perusteellisen selityksen, mutta se ei ollut riittävää. Joten ei kannata alkaa vastata uudestaan; tuo riittää, jos kerran vastaukset ei kelpaa.

        En tiedä, oletko sama ihminen.

        Mutta jos haluat vain sellaisia vastauksia, joista sinä tykkäät, en aio enää toistaa, koska olen tehnyt sitä sivukaupalla paljon. I

        lmeisesti haluat sellaisia vastauksia, joista itse pidät. En voi tässä auttaa siinä.

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.

        En tiedä, oletko sama ihminen.

        Mutta jos haluat vain sellaisia vastauksia, joista sinä tykkäät, en aio enää toistaa, koska olen tehnyt sitä sivukaupalla paljon. I

        lmeisesti haluat sellaisia vastauksia, joista itse pidät. En voi tässä auttaa siinä.

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        En tiedä, oletko sama ihminen.

        Mutta jos haluat vain sellaisia vastauksia, joista sinä tykkäät, en aio enää toistaa, koska olen tehnyt sitä sivukaupalla paljon. I

        lmeisesti haluat sellaisia vastauksia, joista itse pidät. En voi tässä auttaa siinä.

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Minun vastaukseni ei perustu minun mielipiteisiini, vaan teksteihin. En keksi mitään itse.

        Toisin sanoen, usein teen yhteenvedon teksteistä ja luennoista.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        Toisin sanoen, usein teen yhteenvedon teksteistä ja luennoista.

        "Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma"

        Ei, kaikki nämä tarkoittavt eri asiaa!


        Henkinenmaailma tarkoittaa Vaikuṇṭhaa tai korkeimpana Goloka Vṛndāvanaa.
        Se on täysin henkistä todellisuutta (cit-tattva), eli ei lainkaan materiaalista.


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        "Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma"

        Ei, kaikki nämä tarkoittavt eri asiaa!


        Henkinenmaailma tarkoittaa Vaikuṇṭhaa tai korkeimpana Goloka Vṛndāvanaa.
        Se on täysin henkistä todellisuutta (cit-tattva), eli ei lainkaan materiaalista.

        "Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma"

        Ei, kaikki nämä tarkoittavt eri asiaa!


        Henkimaailma tarkoittaa Vaikuṇṭhaa tai korkeimpana Goloka Vṛndāvanaa.
        Se on täysin henkistä todellisuutta (cit-tattva), eli ei lainkaan materiaalista.


        “Tuonpuoleinen” on yleisluontoinen sana, eikä tarkka tekninen käsite. Se viitta usein eri tasoihin kuoleman jälkeen, riippuen siitä, mitä tarkoitetaan.


        Astraalimaailma -edellä selitetty


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        "Henkimaailma, tuonpuoleinen, astraalimaailma"

        Ei, kaikki nämä tarkoittavt eri asiaa!


        Henkimaailma tarkoittaa Vaikuṇṭhaa tai korkeimpana Goloka Vṛndāvanaa.
        Se on täysin henkistä todellisuutta (cit-tattva), eli ei lainkaan materiaalista.


        “Tuonpuoleinen” on yleisluontoinen sana, eikä tarkka tekninen käsite. Se viitta usein eri tasoihin kuoleman jälkeen, riippuen siitä, mitä tarkoitetaan.


        Astraalimaailma -edellä selitetty

        Astraalimaailma on materiaalinen (subtiili)
        Henkinen maailma on täysin ei-materiaalinen


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Astraalimaailma on materiaalinen (subtiili)
        Henkinen maailma on täysin ei-materiaalinen

        "Onko sielulla siellä ihmisen "habitus" ?"

        Ei ihmisen “habitus” sellaisenaan, mutta kyllä oma pysyvä persoonallinen muoto.



        Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - ihmisen näkyvä “habitus” tässä maailmassa
        Subtiili keho (sūkṣma-śarīra) - mieli, äly, ego (ei fyysinen, mutta silti materiaa)
        Sielu (jīva) = ikuinen, tietoinen yksilö

        Henkisessä todellisuudessa (Vaikuṇṭha / Goloka Vṛndāvana) sielu ei jatka mitään näistä kahdesta “kehosta” sellaisenaan.


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        "Onko sielulla siellä ihmisen "habitus" ?"

        Ei ihmisen “habitus” sellaisenaan, mutta kyllä oma pysyvä persoonallinen muoto.



        Fyysinen keho (sthūla-śarīra) - ihmisen näkyvä “habitus” tässä maailmassa
        Subtiili keho (sūkṣma-śarīra) - mieli, äly, ego (ei fyysinen, mutta silti materiaa)
        Sielu (jīva) = ikuinen, tietoinen yksilö

        Henkisessä todellisuudessa (Vaikuṇṭha / Goloka Vṛndāvana) sielu ei jatka mitään näistä kahdesta “kehosta” sellaisenaan.

        Sen sijaan puhutaan siddha-dehasta:

        Ikuinen henkinen muoto,ei biologinen eikä psykologinen “ihmispersoonallisuuden jatke”, ei myöskään pelkkä “energinen kaksoisolento”, vaan täysin henkinen identiteetti.

        Eli:
        Ei nykyinen ihmisen habitus siirtyy sellaisenaan, mutta sielulla on oma ikuinen persoonallinen muoto, mutta se ei ole “ihmismäinen minuus kopiona”

        Ihmisen habitus kuuluu keho-mieleen, ei sieluun, mutta sielu ei ole muodotonkaan – sillä on oma henkinen olemus.


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Sen sijaan puhutaan siddha-dehasta:

        Ikuinen henkinen muoto,ei biologinen eikä psykologinen “ihmispersoonallisuuden jatke”, ei myöskään pelkkä “energinen kaksoisolento”, vaan täysin henkinen identiteetti.

        Eli:
        Ei nykyinen ihmisen habitus siirtyy sellaisenaan, mutta sielulla on oma ikuinen persoonallinen muoto, mutta se ei ole “ihmismäinen minuus kopiona”

        Ihmisen habitus kuuluu keho-mieleen, ei sieluun, mutta sielu ei ole muodotonkaan – sillä on oma henkinen olemus.

        Sielu on persoonallinen, kaunis persoonallisuus ja sillä on muoto
        Sielu (jīva) ei ole amorfinen “energia” tai pelkkä tietoisuus ilman yksilöllisyyttä.
        Se on ikuinen, tietoinen ja persoonallinen.
        Henkisessä todellisuudessa sillä on muoto (siddha-deha).


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Sielu on persoonallinen, kaunis persoonallisuus ja sillä on muoto
        Sielu (jīva) ei ole amorfinen “energia” tai pelkkä tietoisuus ilman yksilöllisyyttä.
        Se on ikuinen, tietoinen ja persoonallinen.
        Henkisessä todellisuudessa sillä on muoto (siddha-deha).

        Tämä muoto ei ole: fyysinen,biologinen,tai nykyisen ihmispersoonan jatke, vaan täysin henkinen, ikuinen identiteettimuoto.


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Tämä muoto ei ole: fyysinen,biologinen,tai nykyisen ihmispersoonan jatke, vaan täysin henkinen, ikuinen identiteettimuoto.

        Svarūpa “oma todellinen olemus” tai “sisäinen, ikuinen identiteetti”.


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Svarūpa “oma todellinen olemus” tai “sisäinen, ikuinen identiteetti”.

        Svarūpa tarkoittaa sielun ikuista todellista olemusta - kuka jīva oikeasti on.

        Siddha-deha tarkoittaa tuon svarūpan täydellistä henkistä muotoa “henkinen keho”, jolla sielu toimii henkisessä maailmassa,enemmän muoto / ilmeneminen .


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Svarūpa tarkoittaa sielun ikuista todellista olemusta - kuka jīva oikeasti on.

        Siddha-deha tarkoittaa tuon svarūpan täydellistä henkistä muotoa “henkinen keho”, jolla sielu toimii henkisessä maailmassa,enemmän muoto / ilmeneminen .

        Svarūpa - kuka olet ikuisesti
        Siddha-deha - millä muodolla tuo ikuinen olemus ilmenee


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Svarūpa - kuka olet ikuisesti
        Siddha-deha - millä muodolla tuo ikuinen olemus ilmenee

        svarūpa - rooli / identiteetti (esim. “ystävä”)
        siddha-deha - tapa, jolla rooli elää ja toimii (henkinen “keho” tässä suhteessa)


      • Anonyymi00047
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        svarūpa - rooli / identiteetti (esim. “ystävä”)
        siddha-deha - tapa, jolla rooli elää ja toimii (henkinen “keho” tässä suhteessa)

        He eivät ole erillisiä “asioita”, siddha-deha ei ole jotain svarūpan ulkopuolista, vaan sen täysi, konkreettinen ilmeneminen henkisessä todellisuudessa.


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        He eivät ole erillisiä “asioita”, siddha-deha ei ole jotain svarūpan ulkopuolista, vaan sen täysi, konkreettinen ilmeneminen henkisessä todellisuudessa.

        Osa koulukuntia korostaa enemmän svarūpan paljastumista bhaktin kautta, osa selittää yksityiskohtaisemmin siddha-dehan “muotoa” ja meditaatiota jne.


      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Osa koulukuntia korostaa enemmän svarūpan paljastumista bhaktin kautta, osa selittää yksityiskohtaisemmin siddha-dehan “muotoa” ja meditaatiota jne.

        Mutta jīva on ikuinen ja yksilöllinen, sillä on svarūpa (ikuinen identiteetti ) ja tämä ilmenee siddha-dehana henkisessä todellisuudessa.


      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Mutta jīva on ikuinen ja yksilöllinen, sillä on svarūpa (ikuinen identiteetti ) ja tämä ilmenee siddha-dehana henkisessä todellisuudessa.

        Narāyaṇa-loka (Vaikuṇṭha) ja nelikätinen muoto

        Vaikuṇṭhan planeetoilla asuvat vapautuneet sielut (mukta-jīvat) saavat sāyujya- tai sālokya-tyyppisen vapautuksen (useammin sālokya/sārūpya/sāmīpya/sārṣṭi)
        Sārūpya-mukti tarkoittaa: samanlaista muotoa kuin Herra Narāyaṇalla.


      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Narāyaṇa-loka (Vaikuṇṭha) ja nelikätinen muoto

        Vaikuṇṭhan planeetoilla asuvat vapautuneet sielut (mukta-jīvat) saavat sāyujya- tai sālokya-tyyppisen vapautuksen (useammin sālokya/sārūpya/sāmīpya/sārṣṭi)
        Sārūpya-mukti tarkoittaa: samanlaista muotoa kuin Herra Narāyaṇalla.

        Tämä tarkoittaa: - siellä on nelikätinen (catur-bhuja) henkinen muoto
        ei fyysinen keho vaan henkinen, Vaikuṇṭha-tason keho (siddha-rūpa).


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Tämä tarkoittaa: - siellä on nelikätinen (catur-bhuja) henkinen muoto
        ei fyysinen keho vaan henkinen, Vaikuṇṭha-tason keho (siddha-rūpa).

        Siellä muoto on saman tyyppinen (nelikätinen, jumalallinen, säteilevä).


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Siellä muoto on saman tyyppinen (nelikätinen, jumalallinen, säteilevä).

        Narāyaṇa on Jumala (Bhagavān)
        vapautunut jīva on aina palvelija (jīva-tattva), mutta ulkoinen muoto voi olla “samanlainen”
        mutta ontologinen asema on täysin eri.


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Narāyaṇa on Jumala (Bhagavān)
        vapautunut jīva on aina palvelija (jīva-tattva), mutta ulkoinen muoto voi olla “samanlainen”
        mutta ontologinen asema on täysin eri.

        Vaikuṇṭha =-Narāyaṇa-palvonnan maailma
        Goloka Vṛndāvana - Kṛṣṇa-bhaktin korkein taso
        jīva voi olla myös:
        nelikätinen Vaikuṇṭhassa
        tai kaksikätinen Kṛṣṇan līlāssa (golokassa)

        Golokan kaksikätinen muoto on vielä “läheisempänä” alkuperäistä svarūpaa.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Vaikuṇṭha =-Narāyaṇa-palvonnan maailma
        Goloka Vṛndāvana - Kṛṣṇa-bhaktin korkein taso
        jīva voi olla myös:
        nelikätinen Vaikuṇṭhassa
        tai kaksikätinen Kṛṣṇan līlāssa (golokassa)

        Golokan kaksikätinen muoto on vielä “läheisempänä” alkuperäistä svarūpaa.

        Tässä oli lyhyesti.


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Tässä oli lyhyesti.

        Svarūpa (svarūpa) – “oma muoto”; jīvan alkuperäinen, ikuinen henkinen muoto suhteessa Krishnaan.
        Svayam-rūpa (svayam-rūpa) – alkuperäinen muoto.

        Kirja Sri Chaitanya Bhagavata / “Nimien ja termien sanakirja”

        **************
        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


        Svarūpa tarkoittaa sielun todellinen henkinen identiteetti.

        Svayam-rūpa tarkoittaa Jumalan alkuperäinen, alkuperäisin muoto


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Svarūpa (svarūpa) – “oma muoto”; jīvan alkuperäinen, ikuinen henkinen muoto suhteessa Krishnaan.
        Svayam-rūpa (svayam-rūpa) – alkuperäinen muoto.

        Kirja Sri Chaitanya Bhagavata / “Nimien ja termien sanakirja”

        **************
        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


        Svarūpa tarkoittaa sielun todellinen henkinen identiteetti.

        Svayam-rūpa tarkoittaa Jumalan alkuperäinen, alkuperäisin muoto

        Nämä käsitteet svarūpa ja svayam-rūpa ovat hyvin keskeisiä, koska ne liittyvät siihen, kuka Jumala on alkuperäisessä muodossaan ja mikä on sielun todellinen identiteetti.


      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Nämä käsitteet svarūpa ja svayam-rūpa ovat hyvin keskeisiä, koska ne liittyvät siihen, kuka Jumala on alkuperäisessä muodossaan ja mikä on sielun todellinen identiteetti.

        Käsite svarūpa liittyy puolestaan yksittäisen sielun todelliseen luontoon. Jokaisella sielulla eli jīvalla on oma ikuinen ja yksilöllinen henkinen identiteetti. Tämä identiteetti on sielun svarūpa, sen todellinen olemus, joka ei ole sama kuin ihmisen nykyinen aineellinen persoonallisuus tai keho. Sielun svarūpa liittyy siihen, että sielu on luonnostaan yhteydessä Jumalaan rakkaudessa.


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Käsite svarūpa liittyy puolestaan yksittäisen sielun todelliseen luontoon. Jokaisella sielulla eli jīvalla on oma ikuinen ja yksilöllinen henkinen identiteetti. Tämä identiteetti on sielun svarūpa, sen todellinen olemus, joka ei ole sama kuin ihmisen nykyinen aineellinen persoonallisuus tai keho. Sielun svarūpa liittyy siihen, että sielu on luonnostaan yhteydessä Jumalaan rakkaudessa.

        Krishnan kaksikätinen ihmisen kaltainen muoto on alkuperäinen (svayam-rūpa).
        Nelikätiset muodot, kuten Vishnu, ovat hänen laajentumiaan.

        Krishnan muotoa pidetään korkeimpana, koska siinä Jumalan rakkaudellinen luonne ilmenee täydellisimmin.


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Krishnan kaksikätinen ihmisen kaltainen muoto on alkuperäinen (svayam-rūpa).
        Nelikätiset muodot, kuten Vishnu, ovat hänen laajentumiaan.

        Krishnan muotoa pidetään korkeimpana, koska siinä Jumalan rakkaudellinen luonne ilmenee täydellisimmin.

        Ihmisen kaltainen muoto nähdään lähimpänä Jumalan alkuperäistä muotoa, mutta tämä ymmärretään tietyllä tavalla.

        Jumalan alkuperäinen muoto (svayam-rūpa) on kaksikätinen, ihmisen kaltainen muoto.

        Tämä muoto ei kuitenkaan ole tavallinen aineellinen ihmiskeho, vaan ikuinen henkinen muoto.

        Ajatus ei siis ole, että Jumala muistuttaa ihmistä, vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen muistuttaa Jumalan alkuperäistä muotoa.


      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Ihmisen kaltainen muoto nähdään lähimpänä Jumalan alkuperäistä muotoa, mutta tämä ymmärretään tietyllä tavalla.

        Jumalan alkuperäinen muoto (svayam-rūpa) on kaksikätinen, ihmisen kaltainen muoto.

        Tämä muoto ei kuitenkaan ole tavallinen aineellinen ihmiskeho, vaan ikuinen henkinen muoto.

        Ajatus ei siis ole, että Jumala muistuttaa ihmistä, vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen muistuttaa Jumalan alkuperäistä muotoa.

        Jumalan alkuperäinen muoto on kaksikätinen ja ihmisen kaltainen.

        Ihmisen muoto ei ole sattuma, vaan heijastus Jumalan alkuperäisestä muodosta.

        Muut jumalalliset muodot (kuten nelikätiset Vishnun muodot) ovat laajentumia tästä alkuperäisestä muodosta.


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Jumalan alkuperäinen muoto on kaksikätinen ja ihmisen kaltainen.

        Ihmisen muoto ei ole sattuma, vaan heijastus Jumalan alkuperäisestä muodosta.

        Muut jumalalliset muodot (kuten nelikätiset Vishnun muodot) ovat laajentumia tästä alkuperäisestä muodosta.

        Ajatus siitä, että ihminen muistuttaa Jumalan alkuperäistä muotoa, liittyy käsitykseen Jumalan persoonallisesta luonteesta. Hänen muotonsa kuvataan kaksikätiseksi ja ihmisen kaltaiseksi, mutta samalla täysin henkiseksi, ikuiseksi ja aineellisen maailman rajoitusten ulkopuolella.


      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Ajatus siitä, että ihminen muistuttaa Jumalan alkuperäistä muotoa, liittyy käsitykseen Jumalan persoonallisesta luonteesta. Hänen muotonsa kuvataan kaksikätiseksi ja ihmisen kaltaiseksi, mutta samalla täysin henkiseksi, ikuiseksi ja aineellisen maailman rajoitusten ulkopuolella.

        Todellisuus ei lähde liikkeelle aineellisesta maailmasta, vaan henkisestä todellisuudesta. Henkinen todellisuus on alkuperäinen, ja aineellinen maailma on siitä eräänlainen heijastus tai epätäydellinen kuva.

        Siksi myös ihmisen muoto nähdään heijastuksena alkuperäisestä henkisestä muodosta.

        Ajatus ei siis ole, että Jumala olisi ihmisen kaltainen siksi, että ihmiset ovat sellaisia, vaan että ihmiset ovat sellaisia siksi, että heidän alkuperäinen lähteensä on Jumalan persoonallinen muoto.


      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Todellisuus ei lähde liikkeelle aineellisesta maailmasta, vaan henkisestä todellisuudesta. Henkinen todellisuus on alkuperäinen, ja aineellinen maailma on siitä eräänlainen heijastus tai epätäydellinen kuva.

        Siksi myös ihmisen muoto nähdään heijastuksena alkuperäisestä henkisestä muodosta.

        Ajatus ei siis ole, että Jumala olisi ihmisen kaltainen siksi, että ihmiset ovat sellaisia, vaan että ihmiset ovat sellaisia siksi, että heidän alkuperäinen lähteensä on Jumalan persoonallinen muoto.

        Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

        Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

        Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.

        Mutta henkisessä todellisuudessa sielu ilmenee omassa alkuperäisessä muodossaan, joka on myös persoonallinen ja muistuttaa jumalallista mallia. Tämä tarkoittaa, että tietoisuus, persoonallisuus, suhteet ja rakkaus eivät ole sattumanvaraisia ilmiöitä, vaan ne ovat olemassa siksi, että ne ovat jo Jumalan alkuperäisessä todellisuudessa.


      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

        Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

        Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.

        Mutta henkisessä todellisuudessa sielu ilmenee omassa alkuperäisessä muodossaan, joka on myös persoonallinen ja muistuttaa jumalallista mallia. Tämä tarkoittaa, että tietoisuus, persoonallisuus, suhteet ja rakkaus eivät ole sattumanvaraisia ilmiöitä, vaan ne ovat olemassa siksi, että ne ovat jo Jumalan alkuperäisessä todellisuudessa.

        Svarūpa tarkoittaa “oma todellinen muoto”, “olemus” tai “todellinen luonne”.

        oma luonto / olemus


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Svarūpa tarkoittaa “oma todellinen muoto”, “olemus” tai “todellinen luonne”.

        oma luonto / olemus

        Tatastha-shakti (rajalla oleva energia) ja maya-shakti (harhan energia) eivät ole toisistaan erillisiä.
        Kun antaranga-shakti (sisäinen energia) muuntuu lukemattomiksi jivoiksi (yksilöllisiksi sieluiksi), sitä kutsutaan tatastha-shaktiksi (rajalla olevaksi energiaksi).


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Tatastha-shakti (rajalla oleva energia) ja maya-shakti (harhan energia) eivät ole toisistaan erillisiä.
        Kun antaranga-shakti (sisäinen energia) muuntuu lukemattomiksi jivoiksi (yksilöllisiksi sieluiksi), sitä kutsutaan tatastha-shaktiksi (rajalla olevaksi energiaksi).

        Sielu (atma)

        आत्मा

        Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

        ...
        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

        Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Sielu (atma)

        आत्मा

        Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

        ...
        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

        Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

        Väärä ego (ahamkara)

        अहंंकाऱ


        Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

        Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

        Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

        Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


        Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

        Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


        Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.


      • Anonyymi00069
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Väärä ego (ahamkara)

        अहंंकाऱ


        Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

        Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

        Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

        Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


        Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

        Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


        Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

        Persoona, persoonallisuus.


        Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

        Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

        Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

        Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

        Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.


      • Anonyymi00070
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        Persoona, persoonallisuus.


        Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

        Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

        Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

        Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

        Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

        Äly (Buddhi)
        बुद्धि

        Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

        Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

        Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
        ...

        Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        Äly (Buddhi)
        बुद्धि

        Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

        Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

        Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
        ...

        Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

        Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
        पञ्च कोश

        Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
        anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
        Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

        Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

        Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

        Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

        Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
        ...
        hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
        पञ्च कोश

        Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
        anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
        Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

        Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

        Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

        Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

        Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
        ...
        hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

        Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

        Nykymaailmassa kiinnostus hienovaraista kehoa kohtaan on kasvanut joogan ja meditaation suosion myötä lännessä. Nämä käytännöt sisältävät usein työskentelyn energiakeskuksien (chakrojen) ja kanavien (nadi) kanssa, jotka ovat läheisesti yhteydessä sukshma sharira -käsitteeseen. Näin ollen muinaiset opetukset hienojakoisesta kehosta jatkavat ihmisten inspiroimista ja ohjaamista heidän hengellisessä ja henkilökohtaisessa kehityksessään.


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

        Nykymaailmassa kiinnostus hienovaraista kehoa kohtaan on kasvanut joogan ja meditaation suosion myötä lännessä. Nämä käytännöt sisältävät usein työskentelyn energiakeskuksien (chakrojen) ja kanavien (nadi) kanssa, jotka ovat läheisesti yhteydessä sukshma sharira -käsitteeseen. Näin ollen muinaiset opetukset hienojakoisesta kehosta jatkavat ihmisten inspiroimista ja ohjaamista heidän hengellisessä ja henkilökohtaisessa kehityksessään.

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.


      • Anonyymi00076
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

        On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.





        Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

        Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

        Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

        Astraalimaailma.

        Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

        Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

        Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


        Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

        Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
        Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

        Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

        Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

        Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


        Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

        Jännää!


      • Anonyymi00077
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

        Outoa.


      • Anonyymi00079

        Esimerkiksi:

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.



        Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

        Samalla tavalla:

        Jos käsky

        "Älä murhaa"

        saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

        "Laita parsakaalia korviisi."


      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Esimerkiksi:

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.



        Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

        Samalla tavalla:

        Jos käsky

        "Älä murhaa"

        saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

        "Laita parsakaalia korviisi."

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.


      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

        Jos olisit antanut hindujen olla rauhassa täällä, mitään ei olisi tullut julkisuuteen, siis raamatun epäuskottavuudesta, kiitos ekstremisti, että nyt jotkin asiat ovat tulleet julki.


        Jos olisit antanut meidän olla rauhassa, kukaan ei olisi edes maininnut sanaakaan Raamatusta.


      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Jos olisit antanut hindujen olla rauhassa täällä, mitään ei olisi tullut julkisuuteen, siis raamatun epäuskottavuudesta, kiitos ekstremisti, että nyt jotkin asiat ovat tulleet julki.


        Jos olisit antanut meidän olla rauhassa, kukaan ei olisi edes maininnut sanaakaan Raamatusta.

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/


      • Anonyymi00086

        ¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti?

        Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        ¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti?

        Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam].

        Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).


        Joona oli kalassa ikuisesti [olam].


        Onko hän edelleen kalassa?


      • Anonyymi00088
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam].

        Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).


        Joona oli kalassa ikuisesti [olam].


        Onko hän edelleen kalassa?

        SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

        Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

        Huomaa nämä muutamat:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

        ¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

        ¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

        ¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
        ¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

        Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
        Äänestä


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

        Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

        Huomaa nämä muutamat:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

        ¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

        ¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

        ¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
        ¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

        Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
        Äänestä

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

        ¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

        ¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

        ¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

        Uusi testamentti

        Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

        ¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

        ¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

        ¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

        ¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

        ¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

        ¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

        ¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

        ¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
        ¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

        ¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

        ¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

        ¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
        (1. Kor. 10:11)


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).

        ¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).

        ¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).

        ¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).

        Uusi testamentti

        Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.

        ¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?

        ¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).

        ¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).

        ¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).

        ¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).

        ¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).

        ¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).

        ¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
        ¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?

        ¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).

        ¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).

        ¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
        (1. Kor. 10:11)

        ¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

        ¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

        ¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

        ¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
        ¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

        ¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

        ¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
        ¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
        ¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

        ¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

        ¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

        ¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

        ¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

        ¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

        ¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

        Miten me voimme sanoa...

        ¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

        ¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
        ¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        ¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).

        ¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).

        ¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).

        ¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
        ¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

        ¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

        ¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
        ¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
        ¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).

        ¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).

        ¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).

        ¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?

        ¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).

        ¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).

        ¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).

        Miten me voimme sanoa...

        ¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).

        ¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
        ¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

        ¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
        ¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).

        ¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.

        ¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

        Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:

        Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
        Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. lxi. 17.4

        Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
        Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.


      • Anonyymi00093

        'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"


      • Anonyymi00095

        Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.


        Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

        Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

        Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.


      • Anonyymi00097

        Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

        Samalla tavalla:

        Jos käsky

        "Älä murhaa"

        saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

        "Laita parsakaalia korviisi."


      • Anonyymi00098
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

        Jännää!


    • Anonyymi00100

      Nyt tuntuu siltä, että keskustelussa on jo ehditty rakentaa kokonaisia maailmankaikkeuksia ennen kuin on pysähdytty katsomaan, mistä oikeastaan puhutaan.

      Ensimmäinen huomio on, että kysymys "Onko sielulla tuonpuoleisessa ihmisen habitus?" ei oikeastaan ole buddhalainen kysymys.

      Tämä ei ole arvostelua. Se on vain käsitteellinen tarkennus.

      Buddhalaisuudessa ei lähtökohtaisesti opeteta pysyvää sielua, joka jatkaisi olemassaoloaan ihmisenä jossakin toisessa maailmassa. Itse asiassa yksi buddhalaisuuden keskeisimmistä opetuksista on juuri se, että pysyvää, muuttumatonta itseä ei löydy mistään, kun kokemusta tutkitaan riittävän tarkasti.

      Siksi keskustelu, jossa ensin oletetaan sielu, sitten oletetaan tuonpuoleinen ja lopuksi kysytään miltä sielun ruumis siellä näyttää, muistuttaa hieman tilannetta, jossa joukko ihmisiä kiistelee siitä, minkä värinen yksisarvisen satula on.

      Ensin pitäisi selvittää, onko hevosta olemassa.

      Ja sitten vielä, onko sillä sarvea.

      Zenissä tästä syystä ollaan usein varovaisia metafysiikan kanssa. Ei siksi, että kaikki näkymätön pitäisi kieltää, vaan siksi, että mieli rakastaa rakentaa teorioita asioista, joita se ei tunne.

      Jos joku sanoo: "Sielulla on ihmisen muoto."

      Mistä tiedät?

      Jos toinen sanoo: "Sielulla ei ole ihmisen muotoa."

      Mistä tiedät?

      Jos kolmas lainaa Vedoja, Raamattua, Upanishadeja, kanonisia tekstejä tai kymmentä muuta kirjaa, kysymys on edelleen sama:

      Mitä olet itse nähnyt?

      Zenissä kirjoja ei halveksita, mutta niitä ei myöskään pidetä suorana korvikkeena näkemiselle. Sormen tarkoitus on osoittaa kuuta. Ongelma alkaa silloin, kun ihmiset alkavat väitellä sormen pituudesta, väristä ja alkuperästä ja unohtavat katsoa taivaalle.

      Tässä ketjussa näyttää olevan paljon sormia.

      Kuuta näkyy vähemmän.

      Buddhalaisuuden näkökulmasta kiinnostavampi kysymys olisi ehkä:

      Kun sanon "minun sieluni", mistä tarkalleen puhun?

      Onko se keho?

      Ajatukset?

      Muistot?

      Persoonallisuus?

      Tunteet?

      Tietoisuus?

      Kun näitä alkaa tutkia, huomaa nopeasti, että kaikki muuttuu jatkuvasti. Lapsuuden persoona on kadonnut. Eilisen mieliala on kadonnut. Solut vaihtuvat. Mielipiteet vaihtuvat. Muistot vääristyvät.

      Silti jokin kokee jatkuvuutta.

      Mutta mikä?

      Juuri tätä buddhalaisuus tutkii.

      Ei sitä, minkä värinen astraaliruumis on, vaan sitä, mistä käsitys erillisestä "minusta" syntyy.

      Ja tässä kohtaa keskustelu muuttuu paljon kiinnostavammaksi kuin yksikään teoria tuonpuoleisen arkkitehtuurista.

      Zen-mestari voisi kuunnella koko ketjun, jossa keskustellaan henkimaailmoista, ulottuvuuksista, sielunvaelluksesta, taivaista, helveteistä ja astraalitasoista, ja lopulta kysyä vain:

      "Kuka tätä kaikkea pohtii?"

      Useimmat pitäisivät sitä aiheen vaihtamisena.

      Zen pitäisi sitä aiheen ytimeen menemisenä.

      Jos joku todella haluaa buddhalaisen vastauksen alkuperäiseen kysymykseen, se on suunnilleen tämä:

      Buddhalaisuudessa ei yleensä oleteta ikuista sielua, joten kysymys sielun habituksesta tuonpuoleisessa perustuu oletukseen, jota buddhalaisuus ei hyväksy lähtökohdaksi.

      Ja jos taas haluaa zen-vastauksen:

      Ennen kuin mietit miltä näytät kuoleman jälkeen, ota selvää kuka olet ennen kuolemaa.

      Siinä on tutkimista loppuelämäksi.

      • Anonyymi00101

        Rauhoitu. Patri!


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Rauhoitu. Patri!

        Patrille!

        Meille lähtöasetelma on kuitenkin toisenlainen, vaikka se ei kiistä havaintoa muutoksesta.
        Meillä kysymystä ei ensisijaisesti lähestytä niin, että “minää” etsittäisiin pysyvänä, muuttumattomana objektina mielen tai kehon sisältä. Sen sijaan erotetaan kaksi tasoa: jatkuvasti vaihtuva psyko-fyysinen kokonaisuus ja siitä erillinen, kokeva tietoisuus, jota ei redusoida pelkkiin muistoihin, tunteisiin tai aivoprosesseihin. Se, että nämä kaikki muuttuvat, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, ettei mitään jatkuvaa olisi lainkaan – vaan että jatkuvuus ei ehkä sijaitse niissä elementeissä, joita helpoimmin tarkastellaan.


      • Anonyymi00103
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Patrille!

        Meille lähtöasetelma on kuitenkin toisenlainen, vaikka se ei kiistä havaintoa muutoksesta.
        Meillä kysymystä ei ensisijaisesti lähestytä niin, että “minää” etsittäisiin pysyvänä, muuttumattomana objektina mielen tai kehon sisältä. Sen sijaan erotetaan kaksi tasoa: jatkuvasti vaihtuva psyko-fyysinen kokonaisuus ja siitä erillinen, kokeva tietoisuus, jota ei redusoida pelkkiin muistoihin, tunteisiin tai aivoprosesseihin. Se, että nämä kaikki muuttuvat, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, ettei mitään jatkuvaa olisi lainkaan – vaan että jatkuvuus ei ehkä sijaitse niissä elementeissä, joita helpoimmin tarkastellaan.

        Patrille!

        Keho ja mieli ovat kuin vaihtuvia kerroksia, jotka tulevat ja menevät, kun taas kokeva subjekti ei ole sama asia kuin nämä kerrokset itse. Siksi kysymys ei ole vain siitä, mitä voidaan analysoida ja havaita muuttuvana, vaan siitä, mikä tekee kokemuksesta “oman” kokemuksen ylipäätään.

        Me emme lähde liikkeelle oletuksesta, että kyse olisi pelkästä mielikuvituksellisesta rakennelmasta, mutta ei myöskään siitä, että kyse olisi yksinkertaisesti nykyisen kaltaisesta kehosta toisessa ympäristössä. Pikemminkin jatkumo ymmärretään tietoisuuden ja toiminnan jatkumona, jossa se, mitä kutsutaan “minäksi”, ei katkea siihen hetkeen, jossa fyysinen muoto muuttuu.
        Tämän takia kysymys miltä se näyttää ei ole keskeinen, vaan kysymys siitä, millä tavoin kokemus ja tietoisuus ylipäätään säilyttävät identiteettiä ilman, että se sidotaan yhteen ainoaan kehoon tai yhteen elämänvaiheeseen.


      • Anonyymi00104
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Patrille!

        Keho ja mieli ovat kuin vaihtuvia kerroksia, jotka tulevat ja menevät, kun taas kokeva subjekti ei ole sama asia kuin nämä kerrokset itse. Siksi kysymys ei ole vain siitä, mitä voidaan analysoida ja havaita muuttuvana, vaan siitä, mikä tekee kokemuksesta “oman” kokemuksen ylipäätään.

        Me emme lähde liikkeelle oletuksesta, että kyse olisi pelkästä mielikuvituksellisesta rakennelmasta, mutta ei myöskään siitä, että kyse olisi yksinkertaisesti nykyisen kaltaisesta kehosta toisessa ympäristössä. Pikemminkin jatkumo ymmärretään tietoisuuden ja toiminnan jatkumona, jossa se, mitä kutsutaan “minäksi”, ei katkea siihen hetkeen, jossa fyysinen muoto muuttuu.
        Tämän takia kysymys miltä se näyttää ei ole keskeinen, vaan kysymys siitä, millä tavoin kokemus ja tietoisuus ylipäätään säilyttävät identiteettiä ilman, että se sidotaan yhteen ainoaan kehoon tai yhteen elämänvaiheeseen.

        Zenin tapaan voidaan kysyä “kuka pohtii”, mutta meidän kysymys kääntyy hieman eri suuntaan: ei niinkään sen purkamiseen, että kokevaa subjektia ei löydy mistään yksittäisestä kohdasta, vaan sen tutkimiseen, miksi kokemus tuntuu jatkuvalta ja kenelle tuo jatkuvuus lopulta ilmenee, vaikka kaikki sen osatekijät vaihtuvat.
        Silloin kaikki ei välttämättä lopu kysymykseen siitä, mitä ei voida löytää, vaan avautuu kysymykseen siitä, mitä jatkuvuus itse asiassa tarkoittaa, jos sekä muutos että kokemus otetaan yhtä vakavasti.


      • Anonyymi00105
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Zenin tapaan voidaan kysyä “kuka pohtii”, mutta meidän kysymys kääntyy hieman eri suuntaan: ei niinkään sen purkamiseen, että kokevaa subjektia ei löydy mistään yksittäisestä kohdasta, vaan sen tutkimiseen, miksi kokemus tuntuu jatkuvalta ja kenelle tuo jatkuvuus lopulta ilmenee, vaikka kaikki sen osatekijät vaihtuvat.
        Silloin kaikki ei välttämättä lopu kysymykseen siitä, mitä ei voida löytää, vaan avautuu kysymykseen siitä, mitä jatkuvuus itse asiassa tarkoittaa, jos sekä muutos että kokemus otetaan yhtä vakavasti.

        Kirjoitat "me emme lähde liikkeelle oletuksesta". Mutta juuri tuo pieni sana *me* on kiinnostava.

        Ketkä me?

        Vedantalaiset? Buddhalaiset? Henkisen jatkumon kannattajat? Keskustelupalstan tämänhetkinen enemmistö?

        Zenissä ollaan hyvin varovaisia aina, kun joku alkaa puhua "meistä", sillä totuus ei synny äänestyksellä eikä koulukunnan jäsenkortilla.

        Jos sata ihmistä sanoo kuun olevan vihreä, kuu ei muutu vihreäksi.

        Jos sata ihmistä sanoo tietoisuuden olevan ikuinen subjekti, väite ei vielä muutu tiedoksi.

        Siksi zenissä ei kysytä niinkään "mistä perinteestä tämä ajatus tulee?" vaan "mitä tässä hetkessä voidaan nähdä suoraan?"

        Kirjoituksessa oletetaan kokeva subjekti, joka olisi jotakin muuta kuin kaikki havaittavat ilmiöt. Tämä on vanha ja hienostunut filosofinen ajatus. Mutta zenin näkökulmasta sitäkin pitäisi tutkia.

        Kun ajatukset hiljenevät, missä on tuo subjekti?

        Kun uni tulee ilman unia, missä se on?

        Kun etsit sitä suoraan, löydätkö sen vai löydätkö vain uuden ajatuksen siitä?

        Zenin vanhoissa vertauksissa puhutaan usein kuusta.

        Kuvitellaan kirkas kesäyö.

        Taivaalla on kuu.

        Tyynessä lammessa näkyy kuun kuvajainen.

        Rannalla seisoo ihminen katsomassa.

        Filosofit alkavat väitellä.

        Yksi sanoo, että todellinen kuu on taivaalla.

        Toinen sanoo, että kokemamme kuu on lammessa.

        Kolmas analysoi katsojan tietoisuuden rakennetta.

        Neljäs kirjoittaa tuhatsivuisen tutkielman kuun ja kuvajaisen ontologisesta suhteesta.

        Zen-mestari kysyy:

        "Miksi ette katso kuuta?"

        Tai vielä pahemmin:

        "Kuka sanoi, että kuu, kuvajainen ja katsoja ovat kolme eri asiaa?"

        Silloin koko keskustelu muuttuu hankalaksi.

        Ei siksi, että olisi löydetty uusi teoria, vaan siksi, että teoriat alkavat menettää otettaan.

        Zen ei väitä, ettei jatkuvuutta olisi.

        Se ei väitä, ettei tietoisuutta olisi.

        Se ei väitä, ettei syntymän ja kuoleman mysteerissä olisi jotain syvää.

        Mutta se suhtautuu epäillen kaikkiin yrityksiin paketoida tuo mysteeri käsitteiksi liian nopeasti.

        Kun sanotaan "tietoisuuden jatkumo", zen kysyy: mikä tarkalleen jatkuu?

        Kun sanotaan "kokeva subjekti", zen kysyy: missä se on?

        Kun sanotaan "identiteetti säilyy", zen kysyy: mikä identiteetti?

        Nämä eivät ole vastaväitteitä vaan tutkimuskysymyksiä.

        Usein ihmiset luulevat zenin olevan vastaus.

        Todellisuudessa se on hyvin hienostunut tapa olla juoksematta liian nopeasti vastauksiin.

        Lopulta ehkä koko keskustelu muistuttaa kesäyötä.

        Järvi on tyyni.

        Kuun valo lepää veden pinnalla.

        Ruovikossa liikkuu tuuli.

        Jossakin kaukana huutaa kuikka.

        Ja rannalla seisova ihminen yrittää ratkaista, mikä osa kokemuksesta on todellinen ja mikä heijastusta.

        Sillä välin kuu ei sano mitään.

        Järvi ei sano mitään.

        Kesäyö ei sano mitään.

        Silti kaikki on täydellisesti paikallaan.

        Ehkä siitä voisi tehdä pienen runon:

        *Kesäyön järvi.*

        *Kuu vedessä, kuu taivaalla.*

        *Katsoja kumartuu tutkimaan kuvajaista.*

        *Tuuli kulkee ohi.*

        *Vesi värähtää.*

        *Kuu katoaa.*

        *Katsoja huolestuu.*

        *Taivaalla kuu ei ole liikahtanutkaan.*

        Ja ehkä zen lisää vielä viimeisen rivin:

        *Kun katsojakin katoaa, kuka silloin näkee kuun?*


      • Anonyymi00106
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Kirjoitat "me emme lähde liikkeelle oletuksesta". Mutta juuri tuo pieni sana *me* on kiinnostava.

        Ketkä me?

        Vedantalaiset? Buddhalaiset? Henkisen jatkumon kannattajat? Keskustelupalstan tämänhetkinen enemmistö?

        Zenissä ollaan hyvin varovaisia aina, kun joku alkaa puhua "meistä", sillä totuus ei synny äänestyksellä eikä koulukunnan jäsenkortilla.

        Jos sata ihmistä sanoo kuun olevan vihreä, kuu ei muutu vihreäksi.

        Jos sata ihmistä sanoo tietoisuuden olevan ikuinen subjekti, väite ei vielä muutu tiedoksi.

        Siksi zenissä ei kysytä niinkään "mistä perinteestä tämä ajatus tulee?" vaan "mitä tässä hetkessä voidaan nähdä suoraan?"

        Kirjoituksessa oletetaan kokeva subjekti, joka olisi jotakin muuta kuin kaikki havaittavat ilmiöt. Tämä on vanha ja hienostunut filosofinen ajatus. Mutta zenin näkökulmasta sitäkin pitäisi tutkia.

        Kun ajatukset hiljenevät, missä on tuo subjekti?

        Kun uni tulee ilman unia, missä se on?

        Kun etsit sitä suoraan, löydätkö sen vai löydätkö vain uuden ajatuksen siitä?

        Zenin vanhoissa vertauksissa puhutaan usein kuusta.

        Kuvitellaan kirkas kesäyö.

        Taivaalla on kuu.

        Tyynessä lammessa näkyy kuun kuvajainen.

        Rannalla seisoo ihminen katsomassa.

        Filosofit alkavat väitellä.

        Yksi sanoo, että todellinen kuu on taivaalla.

        Toinen sanoo, että kokemamme kuu on lammessa.

        Kolmas analysoi katsojan tietoisuuden rakennetta.

        Neljäs kirjoittaa tuhatsivuisen tutkielman kuun ja kuvajaisen ontologisesta suhteesta.

        Zen-mestari kysyy:

        "Miksi ette katso kuuta?"

        Tai vielä pahemmin:

        "Kuka sanoi, että kuu, kuvajainen ja katsoja ovat kolme eri asiaa?"

        Silloin koko keskustelu muuttuu hankalaksi.

        Ei siksi, että olisi löydetty uusi teoria, vaan siksi, että teoriat alkavat menettää otettaan.

        Zen ei väitä, ettei jatkuvuutta olisi.

        Se ei väitä, ettei tietoisuutta olisi.

        Se ei väitä, ettei syntymän ja kuoleman mysteerissä olisi jotain syvää.

        Mutta se suhtautuu epäillen kaikkiin yrityksiin paketoida tuo mysteeri käsitteiksi liian nopeasti.

        Kun sanotaan "tietoisuuden jatkumo", zen kysyy: mikä tarkalleen jatkuu?

        Kun sanotaan "kokeva subjekti", zen kysyy: missä se on?

        Kun sanotaan "identiteetti säilyy", zen kysyy: mikä identiteetti?

        Nämä eivät ole vastaväitteitä vaan tutkimuskysymyksiä.

        Usein ihmiset luulevat zenin olevan vastaus.

        Todellisuudessa se on hyvin hienostunut tapa olla juoksematta liian nopeasti vastauksiin.

        Lopulta ehkä koko keskustelu muistuttaa kesäyötä.

        Järvi on tyyni.

        Kuun valo lepää veden pinnalla.

        Ruovikossa liikkuu tuuli.

        Jossakin kaukana huutaa kuikka.

        Ja rannalla seisova ihminen yrittää ratkaista, mikä osa kokemuksesta on todellinen ja mikä heijastusta.

        Sillä välin kuu ei sano mitään.

        Järvi ei sano mitään.

        Kesäyö ei sano mitään.

        Silti kaikki on täydellisesti paikallaan.

        Ehkä siitä voisi tehdä pienen runon:

        *Kesäyön järvi.*

        *Kuu vedessä, kuu taivaalla.*

        *Katsoja kumartuu tutkimaan kuvajaista.*

        *Tuuli kulkee ohi.*

        *Vesi värähtää.*

        *Kuu katoaa.*

        *Katsoja huolestuu.*

        *Taivaalla kuu ei ole liikahtanutkaan.*

        Ja ehkä zen lisää vielä viimeisen rivin:

        *Kun katsojakin katoaa, kuka silloin näkee kuun?*

        “Me” ei tässä ole väite siitä, että olisi jokin yhtenäinen koulukunta tai enemmistö, joka omistaa totuuden. Se on pikemminkin lyhennys tavasta sanoa: tässä ajattelutavassa lähtökohta on tämä. Eli ei ääntenlasku eikä identiteettikortti, vaan metodinen positio. Silti olet oikeassa siinä, että sana on vaarallinen, koska se helposti muuttuu huomaamatta auktoriteetiksi.


      • Anonyymi00107
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        “Me” ei tässä ole väite siitä, että olisi jokin yhtenäinen koulukunta tai enemmistö, joka omistaa totuuden. Se on pikemminkin lyhennys tavasta sanoa: tässä ajattelutavassa lähtökohta on tämä. Eli ei ääntenlasku eikä identiteettikortti, vaan metodinen positio. Silti olet oikeassa siinä, että sana on vaarallinen, koska se helposti muuttuu huomaamatta auktoriteetiksi.

        “Me” tarkoitti vain tätä: ettei tässä lähdetä oletuksesta, että kokemus vaatii pysyvän omistajan selittääkseen itseään. Ei enemmistönä, ei koulukuntana, ei traditiona – vaan rajauksena, joka tehdään ennen kuin ilmiötä aletaan jakaa selityksiin.


      • Anonyymi00108
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        “Me” tarkoitti vain tätä: ettei tässä lähdetä oletuksesta, että kokemus vaatii pysyvän omistajan selittääkseen itseään. Ei enemmistönä, ei koulukuntana, ei traditiona – vaan rajauksena, joka tehdään ennen kuin ilmiötä aletaan jakaa selityksiin.

        “Me” ei ole kollektiivi eikä mielipidemittausten tuote. “Me” viittaa siihen, että kokemuksen taustalla on aina kokija, joka ei ole pelkkä hetkellisten ilmiöiden kasa ja tämä kokija ei ole häviävä kielipeli tai hetkellinen rakenne, vaan jīva, tietoinen ja jatkuva henkinen yksilö, joka ei palaudu kehoon, mieleen tai muuttuviin mielen tiloihin. Siksi “me” ei tarvitse ryhmää – riittää että on tietoisuus, joka sanoo “minä olen”.


      • Anonyymi00109
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        “Me” ei ole kollektiivi eikä mielipidemittausten tuote. “Me” viittaa siihen, että kokemuksen taustalla on aina kokija, joka ei ole pelkkä hetkellisten ilmiöiden kasa ja tämä kokija ei ole häviävä kielipeli tai hetkellinen rakenne, vaan jīva, tietoinen ja jatkuva henkinen yksilö, joka ei palaudu kehoon, mieleen tai muuttuviin mielen tiloihin. Siksi “me” ei tarvitse ryhmää – riittää että on tietoisuus, joka sanoo “minä olen”.

        Minää ei pitäisi etsiä objektina ilmiöiden joukosta, vaan että tietoisuus itse on sen todistaja, joka ei muutu vaikka mielen sisällöt muuttuvat. Se ei ole havaittava esine, vaan havaitsija, joka pysyy läsnä kaikessa havaitsemisessa.


      • Anonyymi00110
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Minää ei pitäisi etsiä objektina ilmiöiden joukosta, vaan että tietoisuus itse on sen todistaja, joka ei muutu vaikka mielen sisällöt muuttuvat. Se ei ole havaittava esine, vaan havaitsija, joka pysyy läsnä kaikessa havaitsemisessa.

        Vaikka käsitteet puretaan, purkaminen ei poista kokijaa, vaan ainoastaan käsitteelliset mallit kokijasta. Jäljelle ei jää tyhjyys ilman subjektia, vaan tietoisuus, joka ei ole riippuvainen käsitteellisestä nimeämisestä.


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Vaikka käsitteet puretaan, purkaminen ei poista kokijaa, vaan ainoastaan käsitteelliset mallit kokijasta. Jäljelle ei jää tyhjyys ilman subjektia, vaan tietoisuus, joka ei ole riippuvainen käsitteellisestä nimeämisestä.

        Minulle tässä keskustelussa kiinnostavinta ei oikeastaan ole sielun habitus, astraalimaailma tai edes tietoisuuden jatkumo, vaan se kuinka nopeasti ihminen alkaa puhua sanalla "me".

        "Me uskomme."

        "Me ymmärrämme."

        "Me tiedämme."

        Siinä on jotain hyvin inhimillistä. Lauma tuntuu turvalliselta. Kun tarpeeksi moni nyökkää samaan suuntaan, alkaa tuntua siltä kuin oltaisiin lähempänä totuutta.

        Mutta oma kokemukseni on ollut vähän mutkaisempi.

        Moni meistä kasvoi ympäristössä, jossa kristinuskoa ei niinkään tutkittu kuin opetettiin valmiina pakettina. Joillekin se sopii hyvin. Minulle ei oikein koskaan. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia.

        Myöhemmin vastaan tuli advaita. Se tuntui jo paljon kiinnostavammalta. Ajatus erillisestä minästä harhana, todellisuuden ykseydestä ja tietoisuuden ensisijaisuudesta avasi ovia, joita aiemmat kartat eivät olleet edes näyttäneet.

        Mutta ajan myötä huomasin jotakin huvittavaa.

        Ensin olin osa yhtä "me"-porukkaa.

        Sitten siirryin toiseen.

        Opin uusia sanoja, uusia käsitteitä ja uusia selityksiä maailmalle.

        Vanhan tarinan tilalle tuli uusi tarina.

        Ego oli vaihtanut vaatteita, mutta pysynyt yllättävän samana.

        Siksi zen alkoi lopulta tuntua raikkaalta.

        Ei siksi, että se tarjoaisi parempia vastauksia.

        Vaan koska se suhtautuu epäillen jopa omiin vastauksiinsa.

        Jos joku sanoo löytäneensä lopullisen totuuden, zen nostaa kulmakarvaa.

        Jos joku sanoo ymmärtäneensä tietoisuuden perimmäisen olemuksen, zen kaataa lisää teetä kuppiin.

        Jos joku julistaa kuuluvansa valaistuneiden joukkoon, zen saattaa purskahtaa nauruun.

        Ei ilkeyttään.

        Vaan koska ihminen on tavattoman taitava rakentamaan uusia identiteettejä vanhojen tilalle.

        Joskus huomaan itsekin naurahtavani hersyvästi keskusteluissa, joissa yksi heiluttaa Raamattua, toinen Vedoja, kolmas kvanttifysiikkaa ja neljäs kanavointeja Siriukselta. Jokainen on täysin vakuuttunut siitä, että juuri hänen karttansa kuvaa maaston oikein.

        Mutta nauru ei kohdistu ihmisiin.

        Se kohdistuu siihen yhteiseen inhimilliseen tapaan, jolla yritämme vangita äärettömän muutamaan käsitteeseen.

        Olemme vähän kuin lapset rannalla rakentamassa hiekkalinnoja valtameren äärelle.

        Linnoissa ei ole mitään vikaa.

        Mutta meri ei mahdu niihin.

        Siksi ajattelen, että nuo erilaiset "me"-porukat ovat monille hyödyllisiä. Uskonnot, filosofiat, meditaatioperinteet, yhteisöt ja opettajat voivat auttaa valtavasti. Ne voivat tarjota kieltä kokemuksille, tukea vaikeina aikoina ja viisautta, jota yksin olisi vaikea löytää.

        Mutta niitä ei kannata sekoittaa itse todellisuuteen.

        Kiinalaisessa perinteessä puhutaan junzista, ihmisestä, joka pyrkii kypsyyteen, rehellisyyteen ja luonteen jalostamiseen. Hän ei juokse jokaisen mielipiteen perässä eikä myöskään takerru omaansa. Hän osaa oppia muilta menettämättä omaa harkintaansa.

        Siinä on jotain, mikä sopii hyvin myös zenin henkeen.

        Ei tarvitse liittyä leiriin.

        Ei tarvitse rakentaa identiteettiä "etsijänä".

        Ei tarvitse vaihtaa yhtä uskomusjärjestelmää toiseen.

        Voi tutkia.

        Voi epäillä.

        Voi meditoida.

        Voi lukea.

        Voi erehtyä.

        Voi muuttaa mieltään.

        Voi nauraa välillä itselleen.

        Ehkä se on jopa terve merkki.

        Sillä mitä syvemmälle asioita tutkii, sitä harvemmin tekee mieli julistaa lopullisia vastauksia.

        Mysteeri ei pienene.

        Se yleensä kasvaa.

        Ja samalla siitä tulee ystävällisempi.

        Siksi toivoisin jokaiselle vähemmän tarvetta kuulua johonkin "meihin" ja hieman enemmän rohkeutta katsoa itse.

        Ei siksi, että pitäisi hylätä opettajat tai perinteet.

        Vaan siksi, että lopulta kukaan muu ei voi nähdä sinun puolestasi.

        Toisen kartasta voi olla hyötyä.

        Mutta käveleminen tapahtuu aina omilla jaloilla.

        Ja joskus, keskellä kaikkea vakavaa filosofista pohdintaa, kannattaa pysähtyä katsomaan kesäillan järveä, kuunnella tuulta koivikossa ja huomata, ettei maailma juuri sillä hetkellä kysy, oletko buddhalainen, advaitisti, kristitty vai jotakin muuta.

        Se vain on.

        Ja ehkä se riittää paljon pidemmälle kuin osaamme arvata.


    • Anonyymi00111

      Olet väärällä palstalla. Mikään noista käsitteistä ei liity buddhalaisuuteen.

    • Anonyymi00113

      Ajattelen yksinkertaisesti näin
      Kun hopealanka katkeaa sielu irtoaa ruumiista joka on kuin kulunut vanha takki joka heitetään roskiin.
      Sielu on muutaman päivän maan piirissä ja liitelee sitten henkimaailmaan . Henkimaailma on valon, levon ja rauhan maailma (ei uskontoja). Se on kuin kesäloma ja sen loputtua palaamme taas tänne " murheen laaksoon" elämän kouluun. Uudelle luokalle ja karma on opettaja.

      • Anonyymi00115

        Tunnustan, että ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä kuulostaa hieman jonkin lämminhenkisen lasten fantasiaelokuvan käsikirjoitukselta.

        Vanha takki heitetään pois, hopealanka napsahtaa poikki, sielu leijailee muutaman päivän, sitten valon valtakuntaan kesälomalle ja lopulta takaisin maan päälle seuraavalle luokalle, missä karma toimii opettajana. Siitä puuttuu enää viisas kilpikonna tai puhuva korppi antamassa viimeinen neuvo vuoren huipulla.

        Tarinana se on itse asiassa aika kaunis. Siinä on lohtua, järjestystä ja merkitystä. Joku varmasti löytää siitä jotain arvokasta.

        Zen kuitenkin kysyisi taas sen hieman kiusallisen kysymyksen:

        Mistä tiedät?

        Ei siksi, että väite olisi väärä, vaan siksi, että se on hyvin tarkka kuvaus asioista, joista kukaan ei tunnu palaavan matkalta piirustusten kanssa.

        Minulle tällaiset kuvaukset ovat enemmän runoutta kuin tietoa. Ne voivat osoittaa johonkin suuntaan, mutta niitä ei kannata sekoittaa itse maisemaan.


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Tunnustan, että ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä kuulostaa hieman jonkin lämminhenkisen lasten fantasiaelokuvan käsikirjoitukselta.

        Vanha takki heitetään pois, hopealanka napsahtaa poikki, sielu leijailee muutaman päivän, sitten valon valtakuntaan kesälomalle ja lopulta takaisin maan päälle seuraavalle luokalle, missä karma toimii opettajana. Siitä puuttuu enää viisas kilpikonna tai puhuva korppi antamassa viimeinen neuvo vuoren huipulla.

        Tarinana se on itse asiassa aika kaunis. Siinä on lohtua, järjestystä ja merkitystä. Joku varmasti löytää siitä jotain arvokasta.

        Zen kuitenkin kysyisi taas sen hieman kiusallisen kysymyksen:

        Mistä tiedät?

        Ei siksi, että väite olisi väärä, vaan siksi, että se on hyvin tarkka kuvaus asioista, joista kukaan ei tunnu palaavan matkalta piirustusten kanssa.

        Minulle tällaiset kuvaukset ovat enemmän runoutta kuin tietoa. Ne voivat osoittaa johonkin suuntaan, mutta niitä ei kannata sekoittaa itse maisemaan.

        Joku muu mainitsi hopealangat. Luuletko todella, että täällä palstalla olevat hindut pitävät tästä ja että he pitävät reinkarnaatiosta? Miksi luulet, että se on lohdullista?
        Älä yleistä.


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Joku muu mainitsi hopealangat. Luuletko todella, että täällä palstalla olevat hindut pitävät tästä ja että he pitävät reinkarnaatiosta? Miksi luulet, että se on lohdullista?
        Älä yleistä.

        Emme ole sanoneet, että pidämme siitä; sekoitat hindut muihin ihmisiin.
        Mihin premisseihin väite siitä, että reinkarnaation olisi automaattisesti lohdullinen hinduille, oikeastaan perustuu? Onko tälle oletukselle empiiristä tai tekstuaalista näyttöä, vai heijastaako se enemmän sinun tulkintaasi?
        Älä unohda myöskään lääkärin ammattietiikkaa! Lääkäri on lääkäri riippumatta siitä, onko hän vapaalla vai ei – sellainen ammatti!


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Joku muu mainitsi hopealangat. Luuletko todella, että täällä palstalla olevat hindut pitävät tästä ja että he pitävät reinkarnaatiosta? Miksi luulet, että se on lohdullista?
        Älä yleistä.

        Hyvä huomio oikeastaan juuri tuosta "älä yleistä".

        Zen nyökkäisi sille mielellään.

        Mutta samalla zen saattaisi kysyä, että eikö tässä keskustelussa juuri kaikki yleistä vähän väliä?

        "Hindut ajattelevat näin."

        "Buddhalaiset ajattelevat näin."

        "Kristityt ajattelevat näin."

        "Sielu tekee näin."

        "Kuoleman jälkeen tapahtuu näin."

        Ihmisellä on taipumus pakata miljardeja yksilöllisiä kokemuksia muutamaan laatikkoon ja kirjoittaa kylkeen nimi.

        Todellisuus harvoin pysyy laatikossa.

        Ja mitä tulee reinkarnaation lohdullisuuteen, en usko että kukaan voi päättää toisen puolesta, mikä on lohdullista.

        Jollekin ajatus yhdestä elämästä on vapauttava.

        Jollekin toiselle ajatus lukemattomista elämistä on vapauttava.

        Kolmannelle kumpikin on hieman ahdistava.

        Neljäs ei ehdi miettiä asiaa, koska yrittää saada tämän viikon laskut maksettua.

        Zenissä ei yleensä kysytä, mikä uskomus lohduttaa eniten, vaan mikä on nähty suoraan.

        Jos joku sanoo: "Minä tiedän, että jälleensynnyt."

        Zen kysyy: miten tiedät?

        Jos joku sanoo: "Minä tiedän, että et jälleensynny."

        Zen kysyy saman kysymyksen.

        Siksi minusta on joskus hieman huvittavaa, kuinka paljon energiaa käytämme kuolemanjälkeisten osoitteiden pohtimiseen, vaikka emme ole vielä täysin selvittäneet, kuka oikein lukee tätä viestiä juuri nyt.

        Ehkä siinä mielessä olemme kaikki samalla palstalla riippumatta siitä, kutsummeko itseämme hinduiksi, buddhalaisiksi, kristityiksi tai miksikä tahansa.

        Kuu näkyy monessa lammikossa.

        Mutta kuu ei itse kutsu itseään minkään koulukunnan jäseneksi.


    • Anonyymi00114

      Ei kauniita uskomuksia kun on vaikea päästää irti läheisistä silti ekan vuoden jälkeen hautuumailla käydä kun perinteen vuoksi kauanko kesti unohtaa "rakas"

      • Anonyymi00119

        "Jos joku julistaa kuuluvansa valaistuneiden joukkoon, zen saattaa purskahtaa nauruun."

        Hindut indut eivät ole koskaan väittäneet olevansa valaistuneita; se voi olla ihanne jollekin, mutta se ei tarkoita että joku pitäi piotseään valastuneena. Lisäksi täällä kyseistä termiä ei edes yleisesti käytetä, se on pikemminkin buddhalainen termi.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        "Jos joku julistaa kuuluvansa valaistuneiden joukkoon, zen saattaa purskahtaa nauruun."

        Hindut indut eivät ole koskaan väittäneet olevansa valaistuneita; se voi olla ihanne jollekin, mutta se ei tarkoita että joku pitäi piotseään valastuneena. Lisäksi täällä kyseistä termiä ei edes yleisesti käytetä, se on pikemminkin buddhalainen termi.

        "Jos joku julistaa kuuluvansa valaistuneiden joukkoon, zen saattaa purskahtaa nauruun."

        Nauru on terveydelle hyväksi – jos nuo pahat, saatanalliset hindut todella edistävät jonkun terveyttä saamalla hänet nauramaan, niin se on hyvä asia.


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        "Jos joku julistaa kuuluvansa valaistuneiden joukkoon, zen saattaa purskahtaa nauruun."

        Nauru on terveydelle hyväksi – jos nuo pahat, saatanalliset hindut todella edistävät jonkun terveyttä saamalla hänet nauramaan, niin se on hyvä asia.

        "Me uskomme."

        "Me ymmärrämme."

        "Me tiedämme."

        Mitä meihin tulee, niin ME olemme sanoneet monta kertaa, ettemme pidä oppiamme ainoina oikeina – hassua, että et ole huomannut tätä, sillä siitä on mainittu täällä useita kertoja.


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        "Me uskomme."

        "Me ymmärrämme."

        "Me tiedämme."

        Mitä meihin tulee, niin ME olemme sanoneet monta kertaa, ettemme pidä oppiamme ainoina oikeina – hassua, että et ole huomannut tätä, sillä siitä on mainittu täällä useita kertoja.

        "Sielu on muutaman päivän maan piirissä ja liitelee sitten henkimaailmaan ."

        Se saattaa tapahtua vasta, kun miljardeja elämiä on jo kulunut, joten ei ole mitään syytä miettiä sitä etukäteen; tämän ketjun aloittanut henkilö mainitsee henkimaailman, koska hän kuvittelee, että joku päätyy sinne heti kuoleman jälkeen.

        Et pääty.


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        "Me uskomme."

        "Me ymmärrämme."

        "Me tiedämme."

        Mitä meihin tulee, niin ME olemme sanoneet monta kertaa, ettemme pidä oppiamme ainoina oikeina – hassua, että et ole huomannut tätä, sillä siitä on mainittu täällä useita kertoja.

        Mitä meihin tulee, niin ME olemme sanoneet monta kertaa, ettemme pidä oppiamme ainoina oikeina – hassua, että et ole huomannut tätä, sillä siitä on mainittu täällä useita kertoja.

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


      • Anonyymi00124
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Mitä meihin tulee, niin ME olemme sanoneet monta kertaa, ettemme pidä oppiamme ainoina oikeina – hassua, että et ole huomannut tätä, sillä siitä on mainittu täällä useita kertoja.

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.

        Patri!
        Miksi muiden ihmisten uskomukset häiritsevät sinua niin paljon? Pahat, saatanalliset hindut eivät välitä siitä, mihin muut uskovat tai uskovatko he mihinkään lainkaan. Pahat hindut eivät käytä väkivaltaa pakottaakseen ketään omaksumaan saatanallisia idän oppeja ikuisen kidutuksen uhalla. Vain kaksi ihmisryhmää väkivaltaisesti pakottaa omat oppinsa ainoiksi oikeiksi – dogmaattiset kristityt ja kommunistit.


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Patri!
        Miksi muiden ihmisten uskomukset häiritsevät sinua niin paljon? Pahat, saatanalliset hindut eivät välitä siitä, mihin muut uskovat tai uskovatko he mihinkään lainkaan. Pahat hindut eivät käytä väkivaltaa pakottaakseen ketään omaksumaan saatanallisia idän oppeja ikuisen kidutuksen uhalla. Vain kaksi ihmisryhmää väkivaltaisesti pakottaa omat oppinsa ainoiksi oikeiksi – dogmaattiset kristityt ja kommunistit.

        Vain sekä dogmaattisesti orientoituneet kristilliset suuntaukset että kommunistiset liikkeet ovat pyrkineet ideologiseen monopolisaatioon, jossa oma oppijärjestelmä on pyritty asettamaan ainoaksi hyväksytyksi totuusjärjestelmäksi, myös pakottavin ja väkivaltaisin menetelmin.


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Vain sekä dogmaattisesti orientoituneet kristilliset suuntaukset että kommunistiset liikkeet ovat pyrkineet ideologiseen monopolisaatioon, jossa oma oppijärjestelmä on pyritty asettamaan ainoaksi hyväksytyksi totuusjärjestelmäksi, myös pakottavin ja väkivaltaisin menetelmin.

        Kommunismi ei ole yhtä vaarallista kuin tietyn dogmaattisen kristinuskon suuntauksen edustajat – kommunistit eivät puhu rakkaudesta ollenkaan, kun taas jotkut niin sanotut ”rakastavat” kristityt puhuvat rakkaudesta lakkaamatta ja ovat valmiita käyttämään väkivaltaa – sekä hengelllistä, psykologista ja jopa fyysistä – huolimttaa kauniista retoriikastaan. Siksi kommunismi on suoraviivaisempaa, ei teeskeltelyä, että ovat hyviä– tiedät, että se on pahaa, ja tiedät, miten välttää sitä, jos mahdollistaa.


      • Anonyymi00128
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Kommunismi ei ole yhtä vaarallista kuin tietyn dogmaattisen kristinuskon suuntauksen edustajat – kommunistit eivät puhu rakkaudesta ollenkaan, kun taas jotkut niin sanotut ”rakastavat” kristityt puhuvat rakkaudesta lakkaamatta ja ovat valmiita käyttämään väkivaltaa – sekä hengelllistä, psykologista ja jopa fyysistä – huolimttaa kauniista retoriikastaan. Siksi kommunismi on suoraviivaisempaa, ei teeskeltelyä, että ovat hyviä– tiedät, että se on pahaa, ja tiedät, miten välttää sitä, jos mahdollistaa.

        Voisin sanoa tähän ystävällisesti, ilman piikkiä, että minusta tässä näkyy vähän sama ilmiö, josta aiemmin puhuit muissa.

        Kirjoitat, ettei pitäisi yleistää. Se on hyvä periaate.

        Mutta sitten kirjoitat kokonaisista ihmisryhmistä, kristityistä, kommunisteista, hinduista, hyvin suurilla siveltimenvedoilla. Maailmassa on pari miljardia kristityksi itsensä kokevaa ihmistä. Heidän joukossaan on pyhimyksiä, vallanhimoisia, ateistisesti ajattelevia kirkon jäseniä, mystikkoja, tavallisia mummoja, rauhanaktivisteja ja varmasti myös kaikenlaisia hölmöjä. Sama pätee käytännössä kaikkiin suuriin aatesuuntiin ja uskontoihin.

        Zenissä on vanha ongelma: kun osoittaa sormella toista, kolme sormea osoittaa itseä kohti.

        Jos huomaa jatkuvasti muiden olevan dogmaattisia, kannattaa joskus pysähtyä tutkimaan myös omaa varmuuttaan.

        Toinen asia on se, että tämä on kuitenkin buddhalaisuutta käsittelevä palsta.

        Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan. Olen itsekin lukenut paljon intialaisia perinteitä ja löytänyt niistä arvokkaita näkökulmia. Mutta en koskaan mene hindulaiselle keskustelupalstalle kertomaan hinduja vääräuskoisiksi tai selittämään, miksi heidän pitäisi ajatella buddhalaisesti. He saavat keskustella omista näkemyksistään rauhassa.

        Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen.

        Jos keskustelun lähtökohta on sielu, ikuinen itse tai jokin pysyvä tietoisuuden ydin, silloin ollaan jo hyvin lähellä tiettyjä hindulaisia filosofioita. Se ei ole ongelma. Mutta silloin olisi ehkä rehellistä todeta, että puhutaan hindulaisesta tai hindulaisvaikutteisesta näkökulmasta eikä buddhalaisuuden keskeisistä opeista.

        Zenin näkökulmasta kaikkein huvittavinta on kuitenkin se, miten nopeasti keskustelu sielusta muuttui keskusteluksi kristityistä, kommunisteista, historiasta, väkivallasta ja siitä, kuka on väärässä.

        Alkuperäinen kysymys taisi olla jotakin tuonpuoleisesta.

        Nyt olemme jo melkein ratkaisemassa maailman ideologisia ristiriitoja.

        Mieli on taitava matkailija.

        Ehkä voisi hetkeksi palata yksinkertaisempaan kysymykseen:

        Kun viha nousee kristittyä kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun ärsytys nousee hindua kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun halu olla oikeassa nousee, kuka sen huomaa?

        Siitä tutkimuksesta buddhalaisuus yleensä alkaa.

        Ei siitä, että päätetään etukäteen, mikä ihmisryhmä on historian pahin tai mikä katsomus puhtain, vaan siitä, että katsotaan omaa mieltä ennen kuin aletaan korjata koko maailmaa. Se on usein paljon vaikeampaa. Ja paljon mielenkiintoisempaa.


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Voisin sanoa tähän ystävällisesti, ilman piikkiä, että minusta tässä näkyy vähän sama ilmiö, josta aiemmin puhuit muissa.

        Kirjoitat, ettei pitäisi yleistää. Se on hyvä periaate.

        Mutta sitten kirjoitat kokonaisista ihmisryhmistä, kristityistä, kommunisteista, hinduista, hyvin suurilla siveltimenvedoilla. Maailmassa on pari miljardia kristityksi itsensä kokevaa ihmistä. Heidän joukossaan on pyhimyksiä, vallanhimoisia, ateistisesti ajattelevia kirkon jäseniä, mystikkoja, tavallisia mummoja, rauhanaktivisteja ja varmasti myös kaikenlaisia hölmöjä. Sama pätee käytännössä kaikkiin suuriin aatesuuntiin ja uskontoihin.

        Zenissä on vanha ongelma: kun osoittaa sormella toista, kolme sormea osoittaa itseä kohti.

        Jos huomaa jatkuvasti muiden olevan dogmaattisia, kannattaa joskus pysähtyä tutkimaan myös omaa varmuuttaan.

        Toinen asia on se, että tämä on kuitenkin buddhalaisuutta käsittelevä palsta.

        Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan. Olen itsekin lukenut paljon intialaisia perinteitä ja löytänyt niistä arvokkaita näkökulmia. Mutta en koskaan mene hindulaiselle keskustelupalstalle kertomaan hinduja vääräuskoisiksi tai selittämään, miksi heidän pitäisi ajatella buddhalaisesti. He saavat keskustella omista näkemyksistään rauhassa.

        Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen.

        Jos keskustelun lähtökohta on sielu, ikuinen itse tai jokin pysyvä tietoisuuden ydin, silloin ollaan jo hyvin lähellä tiettyjä hindulaisia filosofioita. Se ei ole ongelma. Mutta silloin olisi ehkä rehellistä todeta, että puhutaan hindulaisesta tai hindulaisvaikutteisesta näkökulmasta eikä buddhalaisuuden keskeisistä opeista.

        Zenin näkökulmasta kaikkein huvittavinta on kuitenkin se, miten nopeasti keskustelu sielusta muuttui keskusteluksi kristityistä, kommunisteista, historiasta, väkivallasta ja siitä, kuka on väärässä.

        Alkuperäinen kysymys taisi olla jotakin tuonpuoleisesta.

        Nyt olemme jo melkein ratkaisemassa maailman ideologisia ristiriitoja.

        Mieli on taitava matkailija.

        Ehkä voisi hetkeksi palata yksinkertaisempaan kysymykseen:

        Kun viha nousee kristittyä kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun ärsytys nousee hindua kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun halu olla oikeassa nousee, kuka sen huomaa?

        Siitä tutkimuksesta buddhalaisuus yleensä alkaa.

        Ei siitä, että päätetään etukäteen, mikä ihmisryhmä on historian pahin tai mikä katsomus puhtain, vaan siitä, että katsotaan omaa mieltä ennen kuin aletaan korjata koko maailmaa. Se on usein paljon vaikeampaa. Ja paljon mielenkiintoisempaa.

        Olen paha ihminen!


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Voisin sanoa tähän ystävällisesti, ilman piikkiä, että minusta tässä näkyy vähän sama ilmiö, josta aiemmin puhuit muissa.

        Kirjoitat, ettei pitäisi yleistää. Se on hyvä periaate.

        Mutta sitten kirjoitat kokonaisista ihmisryhmistä, kristityistä, kommunisteista, hinduista, hyvin suurilla siveltimenvedoilla. Maailmassa on pari miljardia kristityksi itsensä kokevaa ihmistä. Heidän joukossaan on pyhimyksiä, vallanhimoisia, ateistisesti ajattelevia kirkon jäseniä, mystikkoja, tavallisia mummoja, rauhanaktivisteja ja varmasti myös kaikenlaisia hölmöjä. Sama pätee käytännössä kaikkiin suuriin aatesuuntiin ja uskontoihin.

        Zenissä on vanha ongelma: kun osoittaa sormella toista, kolme sormea osoittaa itseä kohti.

        Jos huomaa jatkuvasti muiden olevan dogmaattisia, kannattaa joskus pysähtyä tutkimaan myös omaa varmuuttaan.

        Toinen asia on se, että tämä on kuitenkin buddhalaisuutta käsittelevä palsta.

        Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan. Olen itsekin lukenut paljon intialaisia perinteitä ja löytänyt niistä arvokkaita näkökulmia. Mutta en koskaan mene hindulaiselle keskustelupalstalle kertomaan hinduja vääräuskoisiksi tai selittämään, miksi heidän pitäisi ajatella buddhalaisesti. He saavat keskustella omista näkemyksistään rauhassa.

        Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen.

        Jos keskustelun lähtökohta on sielu, ikuinen itse tai jokin pysyvä tietoisuuden ydin, silloin ollaan jo hyvin lähellä tiettyjä hindulaisia filosofioita. Se ei ole ongelma. Mutta silloin olisi ehkä rehellistä todeta, että puhutaan hindulaisesta tai hindulaisvaikutteisesta näkökulmasta eikä buddhalaisuuden keskeisistä opeista.

        Zenin näkökulmasta kaikkein huvittavinta on kuitenkin se, miten nopeasti keskustelu sielusta muuttui keskusteluksi kristityistä, kommunisteista, historiasta, väkivallasta ja siitä, kuka on väärässä.

        Alkuperäinen kysymys taisi olla jotakin tuonpuoleisesta.

        Nyt olemme jo melkein ratkaisemassa maailman ideologisia ristiriitoja.

        Mieli on taitava matkailija.

        Ehkä voisi hetkeksi palata yksinkertaisempaan kysymykseen:

        Kun viha nousee kristittyä kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun ärsytys nousee hindua kohtaan, kuka sen huomaa?

        Kun halu olla oikeassa nousee, kuka sen huomaa?

        Siitä tutkimuksesta buddhalaisuus yleensä alkaa.

        Ei siitä, että päätetään etukäteen, mikä ihmisryhmä on historian pahin tai mikä katsomus puhtain, vaan siitä, että katsotaan omaa mieltä ennen kuin aletaan korjata koko maailmaa. Se on usein paljon vaikeampaa. Ja paljon mielenkiintoisempaa.

        "Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen."

        Emme ole sanoneet, että buddhalaiset olisivat pahoja; kunnioitamme heitä ahimsa-periaatteen seuraajina. Lisäksi Buddha oli Vishnun inkarnaatio.


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        "Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen."

        Emme ole sanoneet, että buddhalaiset olisivat pahoja; kunnioitamme heitä ahimsa-periaatteen seuraajina. Lisäksi Buddha oli Vishnun inkarnaatio.

        MEILLÄ buddhalaisia ei nähdä vihollisina tai “pahoina”, vaan heitä kunnioitetaan erityisesti siksi, että he pyrkivät seuraamaan väkivallattomuuden eli ahimsan periaatetta. Ahimsa on elämän keskeinen hyve, koska se heijastaa myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja vähentää karmista sidettä maailmaan.


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        MEILLÄ buddhalaisia ei nähdä vihollisina tai “pahoina”, vaan heitä kunnioitetaan erityisesti siksi, että he pyrkivät seuraamaan väkivallattomuuden eli ahimsan periaatetta. Ahimsa on elämän keskeinen hyve, koska se heijastaa myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja vähentää karmista sidettä maailmaan.

        Siksi buddhalaisia voidaan kunnioittaa heidän hengellisestä pyrkimyksestään, vaikka MEIDÄN traditiomme eroavatkin toisistaan lopullisen todellisuuden selityksissä.


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Siksi buddhalaisia voidaan kunnioittaa heidän hengellisestä pyrkimyksestään, vaikka MEIDÄN traditiomme eroavatkin toisistaan lopullisen todellisuuden selityksissä.

        Sekä MEILLÄ että ja buddhalaisuudella on useita yhteisiä eettisiä ja henkisiä painotuksia, vaikka niiden lopullinen käsitys todellisuudesta eroaa toisistaan. Molemmissa myös suhtaudutaan kriittisesti materialismiin ja aistinautintojen liialliseen tavoitteluun, koska niiden nähdään sitovan ihmisen kärsimyksen ja tyytymättömyyden kierteeseen.
        Myös buddhalaisuudessa pidetään tärkeänä mielen harjoittamista ja sisäistä kurinalaisuutta. Buddhalaisuudessa tämä ilmenee meditaation ja tietoisen läsnäolon harjoittamisena. Molemmissa perinteissä myös tunnistetaan, että maailma on luonteeltaan ohimenevä ja että siihen kiintyminen johtaa kärsimykseen; buddhalaisuudessa tästä käytetään käsitettä dukkha, ja MEILLÄ puhutaan usein sielun sairaudesta ja samsaran sitovuudesta.
        Me molemmat pyrkimme vapautumiseen kärsimyksestä ja itsekeskeisyydestä, vaikka vapautumisen päämäärä ymmärretään eri tavoin. Buddhalaisuudessa tämä on nirvana, jossa kiintymyksestä ja tietämättömyydestä vapautuminen päättyy, kun taas pahoille saatanallisille hinduille täällä päämäärä on toinen.


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Sekä MEILLÄ että ja buddhalaisuudella on useita yhteisiä eettisiä ja henkisiä painotuksia, vaikka niiden lopullinen käsitys todellisuudesta eroaa toisistaan. Molemmissa myös suhtaudutaan kriittisesti materialismiin ja aistinautintojen liialliseen tavoitteluun, koska niiden nähdään sitovan ihmisen kärsimyksen ja tyytymättömyyden kierteeseen.
        Myös buddhalaisuudessa pidetään tärkeänä mielen harjoittamista ja sisäistä kurinalaisuutta. Buddhalaisuudessa tämä ilmenee meditaation ja tietoisen läsnäolon harjoittamisena. Molemmissa perinteissä myös tunnistetaan, että maailma on luonteeltaan ohimenevä ja että siihen kiintyminen johtaa kärsimykseen; buddhalaisuudessa tästä käytetään käsitettä dukkha, ja MEILLÄ puhutaan usein sielun sairaudesta ja samsaran sitovuudesta.
        Me molemmat pyrkimme vapautumiseen kärsimyksestä ja itsekeskeisyydestä, vaikka vapautumisen päämäärä ymmärretään eri tavoin. Buddhalaisuudessa tämä on nirvana, jossa kiintymyksestä ja tietämättömyydestä vapautuminen päättyy, kun taas pahoille saatanallisille hinduille täällä päämäärä on toinen.

        "Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen."


        Sekoitat minut johonkuhun toiseen.


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        "Samasta syystä on hieman erikoista, jos buddhalaisuutta käsittelevässä keskustelussa buddhalaiset näkökulmat kuitataan virheellisiksi siksi, etteivät ne sovi johonkin toiseen perinteeseen."


        Sekoitat minut johonkuhun toiseen.

        "Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan."


        "Minusta hindulaisuus on hyvin mielenkiintoinen uskonto, "
        Hindulaisuus ei ole uskonto.

        "Hindulaisuus on vanha uskonto. "

        HINDULAISUUS EI OLE USKONTO LAINKAAN, MUTTA SE SISÄLTÄÄ' PALJON ERI
        Vrinda on kirjoittanut kaiken niin ytimekkäästi ja tarkasti. En olisi itse pystynyt ilmaisemaan asiaa näin oikeilla ja samalla totuudenmukaisilla sanoilla. On huomattava, että Vrinda on totuuden tiellä. Toivotamme Vrindalle kaikkea hyvää!

        EN OLE KIRJOITTANUT SEURAAVAA TEKSTIÄ, VAAN SEN ON KIRJOITTANUT ERÄS TOINEN HENKILÖ.


        **********************

        Vrinda kirjoitti

        2005-10-22 13:05:49 hindupalstalla:


        Rauhaa ystävä! :)
        Kyselit, miten meistä on tullut hinduja. Itse vähän vierastan tuota hindu-sanaa. Se kun on kuitenkin kattokäsite, jonka alle mahtuu mitä erilaisempia suuntauksia. Tavallaan yhteen ja samaan uskontoon sovitetaan ajatusmalleja, jotka eroavat toisistaan enemmän kuin kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin äärilaidat. Toisaalta se on ehkä myös tuo tietty avaruus, joka minua hindulaisuudessa on aina viehättänyt. Avoimmuus ja vapauttava sanoma, joka myös Bhagavad-Gitan sivuilta niin kauniisti välittyy.

        En ole kokenut mitään voimakasta kääntymiskokemusta. Jotenkin vain elämänmatkani on kulkenut fanaattisesta kristillisyydestä kristilliseen mystiikkaan, siitä agnostikoksi ja lopulta vaishnava-hindulaisuuteen. Koen löytäneeni gaudiya-vaishnavismissa tähän asti parhaimmat vastaukset elämän suuriin kysymyksiin, joihin pohjimmiltaan ei ole ihmismielen käsityskykyyn mahtuvaa vastausta.

        Tässä ajattelussa minua kiehtoo sen avaruus ja monimuotoisuus, se miten Jumalalla on monia kasvoja ja monia nimiä. Ja miten jokainen luonteensa mukaisesti voi löytää niistä sen itselleen sopivimman. Lisäksi arvostan sitä, miten käytännöllisyys ja korkealentoinen filosofia nivoutuvat yhteen hindulaisuudessa.
        Voisin luetella enemmänkin piirteitä, jotka minua hindulaisuudessa kiinnostavat. Pohjimmiltaan kuitenkin jonkun uskonnon valitseminen ei ole yksinomaan älyllinen, järjen ja loogisten perusteluiden varassa tehty valinta. Siinä on kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, rohkeudesta ottaa tarvittava ”uskon loikka”, rakastumisesta. :)
        USKONTOJA.


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        "Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan."


        "Minusta hindulaisuus on hyvin mielenkiintoinen uskonto, "
        Hindulaisuus ei ole uskonto.

        "Hindulaisuus on vanha uskonto. "

        HINDULAISUUS EI OLE USKONTO LAINKAAN, MUTTA SE SISÄLTÄÄ' PALJON ERI
        Vrinda on kirjoittanut kaiken niin ytimekkäästi ja tarkasti. En olisi itse pystynyt ilmaisemaan asiaa näin oikeilla ja samalla totuudenmukaisilla sanoilla. On huomattava, että Vrinda on totuuden tiellä. Toivotamme Vrindalle kaikkea hyvää!

        EN OLE KIRJOITTANUT SEURAAVAA TEKSTIÄ, VAAN SEN ON KIRJOITTANUT ERÄS TOINEN HENKILÖ.


        **********************

        Vrinda kirjoitti

        2005-10-22 13:05:49 hindupalstalla:


        Rauhaa ystävä! :)
        Kyselit, miten meistä on tullut hinduja. Itse vähän vierastan tuota hindu-sanaa. Se kun on kuitenkin kattokäsite, jonka alle mahtuu mitä erilaisempia suuntauksia. Tavallaan yhteen ja samaan uskontoon sovitetaan ajatusmalleja, jotka eroavat toisistaan enemmän kuin kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin äärilaidat. Toisaalta se on ehkä myös tuo tietty avaruus, joka minua hindulaisuudessa on aina viehättänyt. Avoimmuus ja vapauttava sanoma, joka myös Bhagavad-Gitan sivuilta niin kauniisti välittyy.

        En ole kokenut mitään voimakasta kääntymiskokemusta. Jotenkin vain elämänmatkani on kulkenut fanaattisesta kristillisyydestä kristilliseen mystiikkaan, siitä agnostikoksi ja lopulta vaishnava-hindulaisuuteen. Koen löytäneeni gaudiya-vaishnavismissa tähän asti parhaimmat vastaukset elämän suuriin kysymyksiin, joihin pohjimmiltaan ei ole ihmismielen käsityskykyyn mahtuvaa vastausta.

        Tässä ajattelussa minua kiehtoo sen avaruus ja monimuotoisuus, se miten Jumalalla on monia kasvoja ja monia nimiä. Ja miten jokainen luonteensa mukaisesti voi löytää niistä sen itselleen sopivimman. Lisäksi arvostan sitä, miten käytännöllisyys ja korkealentoinen filosofia nivoutuvat yhteen hindulaisuudessa.
        Voisin luetella enemmänkin piirteitä, jotka minua hindulaisuudessa kiinnostavat. Pohjimmiltaan kuitenkin jonkun uskonnon valitseminen ei ole yksinomaan älyllinen, järjen ja loogisten perusteluiden varassa tehty valinta. Siinä on kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, rohkeudesta ottaa tarvittava ”uskon loikka”, rakastumisesta. :)
        USKONTOJA.

        "Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan."


        Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

        He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

        JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

        Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

        Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



        Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


        Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


        Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


        “Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

        Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

        Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

        Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


        ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

        Intiassa on:

        lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

        useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

        monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

        bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

        sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

        Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


        Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

        Nimi hindu ei ole peräisin:

        sanskritista

        vedalaisista teksteistä

        buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

        eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

        Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

        Termin historia on seuraava:

        Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

        Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

        Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

        Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

        Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.


      • Anonyymi00137
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        "Minulla ei ole mitään hindulaisuutta vastaan."


        Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

        He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

        JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

        Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

        Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



        Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


        Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


        Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


        “Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

        Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

        Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

        Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


        ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

        Intiassa on:

        lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

        useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

        monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

        bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

        sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

        Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


        Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

        Nimi hindu ei ole peräisin:

        sanskritista

        vedalaisista teksteistä

        buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

        eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

        Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

        Termin historia on seuraava:

        Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

        Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

        Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

        Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

        Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

        Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

        Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

        Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

        Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


        Sana hindu:

        ei ole teologinen käsite

        ei ole alkuperäinen

        ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

        Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

        mukavuussyistä

        keskustelun yksinkertaistamiseksi

        tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

        Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

        gaudiya-vaišnavismi

        shaivismi

        shaktismi

        advaita-vedānta

        jne.

        Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.


      • Anonyymi00138
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

        Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

        Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

        Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


        Sana hindu:

        ei ole teologinen käsite

        ei ole alkuperäinen

        ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

        Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

        mukavuussyistä

        keskustelun yksinkertaistamiseksi

        tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

        Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

        gaudiya-vaišnavismi

        shaivismi

        shaktismi

        advaita-vedānta

        jne.

        Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

        "Jos huomaa jatkuvasti muiden olevan dogmaattisia, kannattaa joskus pysähtyä tutkimaan myös omaa varmuuttaan."

        Olet ollut E. M. -hahmossa yli kolme vuotta kaikkia maailman uskontoja pilkkaamassa. Aloitit helluntailaisten palstalta ja siirryit luterilaisten palstoille. Käytit kahta eri "nimimerkkiä": yhdellä "nimimerkillä" puhuit kristinuskon puolesta ja toisella kumosit sen kaiken. Sen jälkeen siirryit pilkkaamaan kuolemanjälkeistä elämää ja jälleensyntymää käsittelevälle palstalle, ja nyt olet täällä.


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        "Jos huomaa jatkuvasti muiden olevan dogmaattisia, kannattaa joskus pysähtyä tutkimaan myös omaa varmuuttaan."

        Olet ollut E. M. -hahmossa yli kolme vuotta kaikkia maailman uskontoja pilkkaamassa. Aloitit helluntailaisten palstalta ja siirryit luterilaisten palstoille. Käytit kahta eri "nimimerkkiä": yhdellä "nimimerkillä" puhuit kristinuskon puolesta ja toisella kumosit sen kaiken. Sen jälkeen siirryit pilkkaamaan kuolemanjälkeistä elämää ja jälleensyntymää käsittelevälle palstalle, ja nyt olet täällä.

        Sääli, että niin monesta yliopistosta valmistunut älykäs tiedemies ja myös lääkäri tuhlaa aikaansa tällaiseen.


      • Anonyymi00140
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Sääli, että niin monesta yliopistosta valmistunut älykäs tiedemies ja myös lääkäri tuhlaa aikaansa tällaiseen.

        Me muut olemme tavallisia ihmisiä, emme kovin älykkäitä, mutta sinä olet poikkeus. Silti olet hölmöjen palstoilla jatkuvasti.


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Me muut olemme tavallisia ihmisiä, emme kovin älykkäitä, mutta sinä olet poikkeus. Silti olet hölmöjen palstoilla jatkuvasti.

        Kun viisas ihminen on tyhmien joukossa, hän tuntee olevansa jopa viisaampi kuin ennen.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Kun viisas ihminen on tyhmien joukossa, hän tuntee olevansa jopa viisaampi kuin ennen.

        "Ei siitä, että päätetään etukäteen, mikä ihmisryhmä on historian pahin"

        Olet itse perustanut E. M.:n muodossa kokoelman kristinuskon historian pahimpia henkilöitä, ja nyt olet muuttanut tänne jatkaaksesi samaa toimintaa, mutta keskittyen tällä kertaa pahoihin hinduihin


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        "Ei siitä, että päätetään etukäteen, mikä ihmisryhmä on historian pahin"

        Olet itse perustanut E. M.:n muodossa kokoelman kristinuskon historian pahimpia henkilöitä, ja nyt olet muuttanut tänne jatkaaksesi samaa toimintaa, mutta keskittyen tällä kertaa pahoihin hinduihin

        Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.


        Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

        Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
        Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.


        Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

        Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
        Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.

        "Kun viha nousee kristittyä kohtaan, kuka sen huomaa?"

        Olet ollut E. M. -hahmossa yli kolme vuotta kaikkia maailman uskontoja pilkkaamassa. Aloitit helluntailaisten palstalta ja siirryit luterilaisten palstoille.


      • Anonyymi00145
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.


        Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

        Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
        Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.

        Ystävällisesti sanottuna tässä vastauksessa on aika monta olkiukkoa.

        En ole nähnyt kenenkään tässä ketjussa vaativan kaikkia ajattelemaan samalla tavalla, kuuluttavan kaduilla ainoaa oikeaa oppia tai pitävän itseään maailman keskipisteenä.

        Zenissä on yksi yksinkertainen neuvo: yritä vastata siihen, mitä toinen todella sanoi, älä siihen mitä pelkäät hänen tarkoittavan.

        Minulla ei ole tarvetta saada ketään ajattelemaan kuten minä. Päinvastoin. Olen useamman kerran sanonut, että jokaisen kannattaa tutkia asioita itse ja löytää oma polkunsa.

        Jos joku löytää merkityksen kristinuskosta, hyvä.

        Jos joku löytää sen hindulaisuudesta, hyvä.

        Jos joku löytää sen buddhalaisuudesta tai ei mistään uskonnosta, yhtä hyvä.

        Ehkä päätän oman osuuteni tähän siihen, mistä zen yleensä alkaa ja mihin se usein päättyykin:

        Vähemmän oletuksia siitä, mitä muiden päässä liikkuu.

        Hieman enemmän uteliaisuutta siitä, mitä omassa mielessä tapahtuu juuri nyt.

        Hyvää kesää ja hyviä tutkimusmatkoja kaikille, riippumatta siitä minkä kartan kanssa kulkee. 🌙🙏🏻


      • Anonyymi00146
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        "Kun viha nousee kristittyä kohtaan, kuka sen huomaa?"

        Olet ollut E. M. -hahmossa yli kolme vuotta kaikkia maailman uskontoja pilkkaamassa. Aloitit helluntailaisten palstalta ja siirryit luterilaisten palstoille.

        "Alkuperäinen kysymys taisi olla jotakin tuonpuoleisesta."

        Aivan kuten levitit vihaa kristinuskoa kohtaan kristinusko-palstoilla, teit samaa siellä, mistä täällä syytät muita.


      • Anonyymi00147
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        "Alkuperäinen kysymys taisi olla jotakin tuonpuoleisesta."

        Aivan kuten levitit vihaa kristinuskoa kohtaan kristinusko-palstoilla, teit samaa siellä, mistä täällä syytät muita.

        "Zenissä on yksi yksinkertainen neuvo: yritä vastata siihen, mitä toinen todella sanoi, älä siihen mitä pelkäät hänen tarkoittavan."

        He ovatkin viisaita, täällä ei osata vastata oikein- tyhmiä ollaan.


      • Anonyymi00148
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        "Zenissä on yksi yksinkertainen neuvo: yritä vastata siihen, mitä toinen todella sanoi, älä siihen mitä pelkäät hänen tarkoittavan."

        He ovatkin viisaita, täällä ei osata vastata oikein- tyhmiä ollaan.

        "Jos joku löytää merkityksen kristinuskosta, hyvä.

        Jos joku löytää sen hindulaisuudesta, hyvä.

        Jos joku löytää sen buddhalaisuudesta tai ei mistään uskonnosta, yhtä hyvä."


        Jos nii olisi, et olisi pilkannut kaikkia maailman uskontoja E. M.:n hahmon kautta.


      • Anonyymi00149
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        "Jos joku löytää merkityksen kristinuskosta, hyvä.

        Jos joku löytää sen hindulaisuudesta, hyvä.

        Jos joku löytää sen buddhalaisuudesta tai ei mistään uskonnosta, yhtä hyvä."


        Jos nii olisi, et olisi pilkannut kaikkia maailman uskontoja E. M.:n hahmon kautta.

        "Vähemmän oletuksia siitä, mitä muiden päässä liikkuu."

        Ei taida päteä sinuun!


      • Anonyymi00150
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        "Vähemmän oletuksia siitä, mitä muiden päässä liikkuu."

        Ei taida päteä sinuun!

        "Minulla ei ole tarvetta saada ketään ajattelemaan kuten minä."

        Ei ole totta!

        Jos nii olisi, et olisi pilkannut kaikkia maailman uskontoja E. M.:n hahmon kautta.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        "Minulla ei ole tarvetta saada ketään ajattelemaan kuten minä."

        Ei ole totta!

        Jos nii olisi, et olisi pilkannut kaikkia maailman uskontoja E. M.:n hahmon kautta.

        "En ole nähnyt kenenkään tässä ketjussa vaativan kaikkia ajattelemaan samalla tavalla"

        Olet tehnyt sitä muissa ketjuissa E. M. hahmossa.


      • Anonyymi00152
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        "En ole nähnyt kenenkään tässä ketjussa vaativan kaikkia ajattelemaan samalla tavalla"

        Olet tehnyt sitä muissa ketjuissa E. M. hahmossa.

        Joten, Patri, olet vuosien aikana käyttänyt tieteellistä potentiaaliasi huonolla tavalla. Olisit voinut käyttää sen ajan johonkin hyvään - ihmiskunnan hyväksi, fyysikkona, matemaatikkona tai lääkärinä olisit voinut keksiä jotain ihmiskunnalle hyödyllistä. Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.


      • Anonyymi00153
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Joten, Patri, olet vuosien aikana käyttänyt tieteellistä potentiaaliasi huonolla tavalla. Olisit voinut käyttää sen ajan johonkin hyvään - ihmiskunnan hyväksi, fyysikkona, matemaatikkona tai lääkärinä olisit voinut keksiä jotain ihmiskunnalle hyödyllistä. Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.

        Yhteenvetona voisi siis sanoa, että olet kohdistanut tieteellistä ja kognitiivista kapasiteettiasi tavalla, jota ei voida pitää sen täyden potentiaalin kannalta optimaalisena. Koska kyseistä osaamistasi olisi voitu hyödyntää merkittävästi tuottavammin esimerkiksi matematiikan, fysiikan tai lääketieteen aloilla, joissa olisi ollut mahdollista edistää ihmiskunnan hyvinvointia ja tieteellistä kehitystä.
        Sen sijaan toiminnassasi on painottunut erilaisten maailman uskontojen pilkkaaminen, mikä on resurssien kohdentumisena pois konstruktiivisemmista tieteellisistä kontribuutioista.


      • Anonyymi00154
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Joten, Patri, olet vuosien aikana käyttänyt tieteellistä potentiaaliasi huonolla tavalla. Olisit voinut käyttää sen ajan johonkin hyvään - ihmiskunnan hyväksi, fyysikkona, matemaatikkona tai lääkärinä olisit voinut keksiä jotain ihmiskunnalle hyödyllistä. Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.

        Tässä vaiheessa keskustelu näyttää siirtyneen sieluista, buddhalaisuudesta ja tuonpuoleisesta nimimerkkisalapoliisityöhön.

        Minulla ei ole tietoa siitä, kuka on kirjoittanut mitäkin nimimerkillä tai onko jokin teksti ihmisen, tekoälyn vai niiden yhdistelmän tuotos. Rehellisesti sanottuna en myöskään pidä sitä kovin kiinnostavana kysymyksenä.

        Hieman huvittavaa kyllä on, että samalla kun minua syytetään tiettyjen tekstien kirjoittamisesta, samat tekstit näyttävät löytyvän lainauksina myös syyttäjän omista viesteistä. Se ei tietenkään todista mitään suuntaan eikä toiseen, mutta tekee salapoliisitarinasta hieman mutkikkaan.

        Tekoälyn aikakaudella on muutenkin syytä olla varovainen. Nykyään lähes jokaisesta vähänkin sujuvasti kirjoitetusta tekstistä löytyy joku, jonka mielestä se on varmasti tekoälyn tekemä. Ja toisaalta tekoäly osaa kirjoittaa aivan tavallisen ihmisen näköistä tekstiä. Varmuus on usein paljon heikommalla pohjalla kuin luulemme.

        Zenin näkökulmasta tässä on pieni opetus.

        Kun emme pidä jonkun ajatuksesta, alamme helposti etsiä syitä, miksi sitä ei tarvitsisi kohdata itse ajatuksena. Keskitytään kirjoittajaan, nimimerkkiin, leiriin, uskontoon, motiiveihin tai alkuperään.

        Mutta vaikka onnistuisimme täydellisesti todistamaan, kuka tekstin kirjoitti, itse väite ei muuttuisi sen vuoksi sen enempää todeksi eikä epätodeksi.

        Siksi jättäisin nimimerkkien metsästyksen väliin.

        Jos ajatuksessa on virhe, osoita virhe.

        Jos ajatuksessa on jotain hyödyllistä, ota hyödyllinen osa talteen.

        Ja jos keskustelu muuttuu arvuutteluksi siitä, kuka on kuka, silloin ollaan yleensä jo aika kaukana siitä kuusta ja aika lähellä niitä sormia, joista tässä ketjussa on tullut puhuttua. 🌙

        Toivotan joka tapauksessa hyvää jatkoa keskusteluun. Minun osaltani aihe alkaa olla loppuun tutkittu.


      • Anonyymi00155
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Tässä vaiheessa keskustelu näyttää siirtyneen sieluista, buddhalaisuudesta ja tuonpuoleisesta nimimerkkisalapoliisityöhön.

        Minulla ei ole tietoa siitä, kuka on kirjoittanut mitäkin nimimerkillä tai onko jokin teksti ihmisen, tekoälyn vai niiden yhdistelmän tuotos. Rehellisesti sanottuna en myöskään pidä sitä kovin kiinnostavana kysymyksenä.

        Hieman huvittavaa kyllä on, että samalla kun minua syytetään tiettyjen tekstien kirjoittamisesta, samat tekstit näyttävät löytyvän lainauksina myös syyttäjän omista viesteistä. Se ei tietenkään todista mitään suuntaan eikä toiseen, mutta tekee salapoliisitarinasta hieman mutkikkaan.

        Tekoälyn aikakaudella on muutenkin syytä olla varovainen. Nykyään lähes jokaisesta vähänkin sujuvasti kirjoitetusta tekstistä löytyy joku, jonka mielestä se on varmasti tekoälyn tekemä. Ja toisaalta tekoäly osaa kirjoittaa aivan tavallisen ihmisen näköistä tekstiä. Varmuus on usein paljon heikommalla pohjalla kuin luulemme.

        Zenin näkökulmasta tässä on pieni opetus.

        Kun emme pidä jonkun ajatuksesta, alamme helposti etsiä syitä, miksi sitä ei tarvitsisi kohdata itse ajatuksena. Keskitytään kirjoittajaan, nimimerkkiin, leiriin, uskontoon, motiiveihin tai alkuperään.

        Mutta vaikka onnistuisimme täydellisesti todistamaan, kuka tekstin kirjoitti, itse väite ei muuttuisi sen vuoksi sen enempää todeksi eikä epätodeksi.

        Siksi jättäisin nimimerkkien metsästyksen väliin.

        Jos ajatuksessa on virhe, osoita virhe.

        Jos ajatuksessa on jotain hyödyllistä, ota hyödyllinen osa talteen.

        Ja jos keskustelu muuttuu arvuutteluksi siitä, kuka on kuka, silloin ollaan yleensä jo aika kaukana siitä kuusta ja aika lähellä niitä sormia, joista tässä ketjussa on tullut puhuttua. 🌙

        Toivotan joka tapauksessa hyvää jatkoa keskusteluun. Minun osaltani aihe alkaa olla loppuun tutkittu.

        Olet Patri ja E. M. -turha kieltää!


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Olet Patri ja E. M. -turha kieltää!

        Huomaan, että sinulla tuntuu olevan varsin vahva tarve etsiä tekstien takaa tiettyjä kirjoittajia. Se on sinänsä mielenkiintoinen harrastus.

        Vielä mielenkiintoisempaa on, että suuri osa niistä teksteistä, joiden kirjoittajaa etsit, löytyy myös omista viesteistäsi.


      • Anonyymi00157
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Huomaan, että sinulla tuntuu olevan varsin vahva tarve etsiä tekstien takaa tiettyjä kirjoittajia. Se on sinänsä mielenkiintoinen harrastus.

        Vielä mielenkiintoisempaa on, että suuri osa niistä teksteistä, joiden kirjoittajaa etsit, löytyy myös omista viesteistäsi.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18740825/enkeli-manta-muistuttaa-jotta-totuus-ei-unohdu
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18707218/enkeli-manta-kysyy-ovatko-saatana-ja-sangynalusmorko-sukua-toisilleen
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18725292/enkeli-manta-kysyy-voisiko-tama-olla-totta


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Sama kirjoittaja,sama tyyli:

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19376999/osa-1-henget-haamut-ja-huono-valaistus---miten-kaikki-alkoi

        Sama kirjoittaja,sama tyyli:
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812240/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-a---07-02-2025

        Vuohipaimenten tarinoista maailmanbrändiksi? Osa A - 07-02-2025
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813466/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-e---08-02-2025

        Kristinusko ja vääristynyt jumalakuva? Osa E - 08-02-2025


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Sama kirjoittaja,sama tyyli:
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812240/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-a---07-02-2025

        Vuohipaimenten tarinoista maailmanbrändiksi? Osa A - 07-02-2025
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813466/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-e---08-02-2025

        Kristinusko ja vääristynyt jumalakuva? Osa E - 08-02-2025

        Sama kirjoittaja,sama tyyli:

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812518/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-c---07-02-2025

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812437/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-b---07-02-2025

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812240/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-a---07-02-2025

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812713/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-h---07-02-2025

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812652/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-d---07-02-2025
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812652/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-d---07-02-2025

        Toisella palstalla ihan sama tyyli:
        Sama kirjoittaja,sama tyyli:

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19380571/osa-6-haamut-2-0---kun-tiede-eteni-mutta-uskomukset-paivittivat-itsensa
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19380209/osa-5-jumalat-vs--mikroskooppi---kun-todellisuus-alkoi-pilata-hyvan-tarinan
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19379020/osa-4-kiirastuli-kuittikauppa-ja-kuoleman-jalkeinen-talous---keskiajan-erikoisuudet
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19378700/osa-3-ikuisuus-vai-ikuinen-tuska---kun-panokset-nousivat-aarettomiksi


      • Anonyymi00165
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Sama kirjoittaja,sama tyyli:
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18812240/vuohipaimenten-tarinoista-maailmanbrandiksi-osa-a---07-02-2025

        Vuohipaimenten tarinoista maailmanbrändiksi? Osa A - 07-02-2025
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18813466/kristinusko-ja-vaaristynyt-jumalakuva-osa-e---08-02-2025

        Kristinusko ja vääristynyt jumalakuva? Osa E - 08-02-2025

        Tässä on juuri se erikoinen kohta, jota ihmettelen. Suuri osa niistä teksteistä, joiden väität olevan minun kirjoittamiani, löytyy sellaisenaan tai lähes sellaisinaan useista ketjuista ja eri nimimerkkien yhteydestä.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19079034/pelottavat-sanat

        Siksi en oikein ymmärrä tätä nimimerkkijahtia. Vaikutat olevan hyvin kiinnostunut kirjoittajista, kun taas minua kiinnostavat enemmän itse ajatukset.

        Tekoälyn aikana, ja oikeastaan jo kauan ennen sitä, sama teksti on voinut kiertää kymmenissä ketjuissa, lainauksissa ja kopioissa. Se, että teksti löytyy jostakin, ei vielä kerro kuka sen on alun perin kirjoittanut.

        Jätän tämän salapoliisityön mielelläni muille. Jos jokin ajatus on mielestäsi väärä, keskustellaan ajatuksesta. Jos keskustelu pyörii vain sen ympärillä kuka muka on kirjoittanut mitäkin, olemme jo aika kaukana alkuperäisestä aiheesta. 🌙


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Olet aloittanut satoja ketjuja, joissa pilkkaat eri uskontoja, ihan samalla tyylillä: numeroituja, osa 1,2 jne. Kielityyli on jokaisessa sama. Kaikki on saman henkilön kirjoittamia.

        Olet tiedemies ja lääkäri, älykäs, nero; on sääli, että käyttäydyt tavalla, joka ei tee oikeutta potentiaalillesi; olet valmistautunut useista eri yliopistoista, olet nero!


      • Anonyymi00168
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Olet tiedemies ja lääkäri, älykäs, nero; on sääli, että käyttäydyt tavalla, joka ei tee oikeutta potentiaalillesi; olet valmistautunut useista eri yliopistoista, olet nero!

        Olet tiedemies ja lääkäri, älykäs, nero; on sääli, että käyttäydyt tavalla, joka ei tee oikeutta potentiaalillesi; olet valmistautunut useista eri yliopistoista, olet nero! Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Olet tiedemies ja lääkäri, älykäs, nero; on sääli, että käyttäydyt tavalla, joka ei tee oikeutta potentiaalillesi; olet valmistautunut useista eri yliopistoista, olet nero! Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.

        Ihailen älykkyyttäsi ja pidin sinusta, mutta on sääli, ettet hyödynnä älykkyyttäsi ihmiskunnan hyväksi, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Valitse suuntasi.


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Olet tiedemies ja lääkäri, älykäs, nero; on sääli, että käyttäydyt tavalla, joka ei tee oikeutta potentiaalillesi; olet valmistautunut useista eri yliopistoista, olet nero! Mutta olet vuosien ajan keskittynyt eri maailman uskontojen pilkkaamiseen,mikä on vähentänyt tieteellistä potentiaaliasi. Toivoisin, että jatkossa teet jotain ihmiskunnan hyväksi ja käytät viisauttasi paremmin.

        Tämä alkaa nyt muistuttaa enemmän tarinaa siitä, kuka on kirjoittanut minkäkin rivin, kuin itse keskustelua.

        Zenin näkökulmasta tässä on aika yksinkertainen kohta: kun mieli on jo päättänyt lopputuloksen, se alkaa sovittaa kaikki havainnot siihen.

        En tunne noita väitteitä, enkä aio lähteä arvailemaan nimimerkkejä tai ketjujen tekijöitä. Se tie vie loputtomaan kiistaan, jossa jokainen uusi epäily vain vahvistaa seuraavaa.

        Jos jokin teksti ärsyttää, se on jo itsessään kiinnostavampi asia kuin se, kuka sen on kirjoittanut.

        Siksi voisin lopettaa tähän zenin vanhaan tapaan:

        Kun etsit kirjoittajaa kaikkialta, tarkista vielä kerran kuka tätä etsijää ohjaa juuri nyt?


      • Anonyymi00174
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Tämä alkaa nyt muistuttaa enemmän tarinaa siitä, kuka on kirjoittanut minkäkin rivin, kuin itse keskustelua.

        Zenin näkökulmasta tässä on aika yksinkertainen kohta: kun mieli on jo päättänyt lopputuloksen, se alkaa sovittaa kaikki havainnot siihen.

        En tunne noita väitteitä, enkä aio lähteä arvailemaan nimimerkkejä tai ketjujen tekijöitä. Se tie vie loputtomaan kiistaan, jossa jokainen uusi epäily vain vahvistaa seuraavaa.

        Jos jokin teksti ärsyttää, se on jo itsessään kiinnostavampi asia kuin se, kuka sen on kirjoittanut.

        Siksi voisin lopettaa tähän zenin vanhaan tapaan:

        Kun etsit kirjoittajaa kaikkialta, tarkista vielä kerran kuka tätä etsijää ohjaa juuri nyt?

        Vaikka korkeatasoisen koulutuksen saanut henkilö saattaisi joskus tarkoituksellisesti kirjoittaa kuin vähemmän koulutettu, se ei aina onnistu täydellisesti; koulutus ja oppineisuus voivat näkyä tekstissä hienovaraisina rakenteina ja valintoina.


      • Anonyymi00175
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Ihailen älykkyyttäsi ja pidin sinusta, mutta on sääli, ettet hyödynnä älykkyyttäsi ihmiskunnan hyväksi, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Valitse suuntasi.

        Zenin näkökulmasta tuo on oikeastaan aika kiinnostava kysymys, koska se paljastaa oletuksen, joka usein jää huomaamatta: että “älykkyydellä” olisi yksi oikea suunta ja että sen pitäisi palvella jotakin ennalta määriteltyä päämäärää, kuten “ihmiskunnan hyvää” tietyssä muodossa.

        Zen ei oikeastaan ala siitä kohdasta.

        Se alkaa siitä, että katsotaan mitä älykkyys on silloin kun sitä ei pakoteta mihinkään suuntaan.

        Onko ajattelu jokin työkalu, jota “käytetään oikein” tai “väärin”?

        Vai onko se enemmänkin kuin sää, ilmiö, joka nousee, muotoutuu ja laskee?

        Kun sanotaan “valitse suuntasi”, se kuulostaa siltä kuin olisi olemassa selkeä kartta, ja vain yksi oikea reitti sillä kartalla. Zenissä taas epäillään juuri kartan lopullisuutta.

        Ei siksi, että mikään suunta olisi lähtökohtaisesti väärä, vaan siksi että itse “valitsija” on hieman liukas käsite.

        Kun etsitään sitä, joka valitsee, löytyy ajatuksia.

        Kun etsitään sitä, joka ajattelee, löytyy kokemuksia.

        Kun etsitään sitä, joka pysyy samana kaiken läpi, löytyy jatkuvasti muuttuva virta.

        Siksi zenissä ei ole kovin helppoa sanoa: “käytä älykkyyttäsi näin, älä noin.”

        Älykkyys itse asiassa jo toimii. Se kirjoittaa, kysyy, epäilee, rakentaa merkityksiä ja purkaa niitä. Se on jo täysin “ihmiskunnan käytössä” vain ei ehkä sillä tavalla kuin toivoisimme sen olevan.

        Ajatus siitä, että zen olisi “haitallista”, on myös kiinnostava, koska se olettaa, että on olemassa yksi selkeä mittari, jonka mukaan voidaan arvioida kaikki inhimillinen tutkiminen.

        Jos zenistä sanotaan: “tämä ei tuota hyötyä”, zen ei välttämättä kiistä eikä puolusta itseään.

        Se kysyy vain hiljaa: kenelle hyöty?

        Ja millä aikajänteellä?

        Ja kuka määrittelee sen?

        Ihmiskunnan historia on täynnä älykkyyttä, joka on palvellut sekä valtavaa hyvää että valtavaa vahinkoa usein samaan aikaan, usein samojen ideoiden sisällä. Siksi zen ei ole kovin kiinnostunut jakamaan ajattelua “hyödylliseen” ja “haitalliseen” liian nopeasti.

        Se on kiinnostuneempi siitä, millaisesta mielentilasta käsin toimintaa syntyy.

        Onko siellä selkeyttä vai pelkoa?

        Onko siellä ahneutta vai myötätuntoa?

        Onko siellä tarve voittaa vai halu ymmärtää?

        Jos jotain “suuntaa” pitäisi etsiä, zen ei ehkä osoittaisi ulospäin ideologioihin tai järjestelmiin, vaan sisäänpäin suoraan kokemukseen tästä hetkestä.

        Ei siksi, että maailma pitäisi unohtaa, vaan siksi että kaikki toiminta maailmassa nousee lopulta tästä hetkestä.

        Kun mieli on kirkas, toiminta yleensä löytää melko luonnollisen muodon.

        Kun mieli on levoton, jopa parhaatkin ideat voivat kääntyä painostaviksi tai sekaviksi.

        Siksi zenin “älykkyyden käyttö” ei ole niinkään ohje siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, vaan tutkimus siitä, mikä jo liikkuu.

        Joskus ihminen huomaa haluavansa pelastaa maailman.

        Joskus hän huomaa haluavansa olla oikeassa.

        Joskus hän huomaa haluavansa, että toiset hyväksyvät hänen näkemyksensä.

        Ja joskus hän huomaa vain hengittävänsä, ilman että mikään näistä erityisesti vaatii ratkaisemista juuri nyt.

        Zen ei sano, että jokin näistä olisi “haitallista” tai “hyödyllistä” absoluuttisella tavalla.

        Se sanoo vain: katso tarkasti.

        Ja katso uudestaan.

        Ja huomaa, miten nopeasti mieli tekee johtopäätöksiä siitä, mikä on toisen älykkyyden “oikea käyttö”.

        Niinpä tämäkin keskustelu saattaa olla vähemmän kysymys siitä, mitä minun pitäisi “valita”, ja enemmän siitä, mitä jo tapahtuu ennen kuin valinta edes ilmestyy ajatukseksi.

        Ja silloin koko kysymys “valitse suuntasi” muuttuu hieman.

        Ei käskyksi.

        Vaan tutkimukseksi:

        mikä tässä hetkessä jo valitsee, ennen kuin “minä” ehtii siihen väliin.


      • Anonyymi00176
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Vaikka korkeatasoisen koulutuksen saanut henkilö saattaisi joskus tarkoituksellisesti kirjoittaa kuin vähemmän koulutettu, se ei aina onnistu täydellisesti; koulutus ja oppineisuus voivat näkyä tekstissä hienovaraisina rakenteina ja valintoina.

        Kurkkasin pari linkkiä.

        Rehellisesti sanottuna sama ilmiö näkyy kaikkialla nykyään. Kuka tahansa voi kopioida, monistaa ja tuottaa tekoälyllä hyvin samantyyppistä tekstiä, ja “kielityyli” ei enää kerro kovin luotettavasti siitä, kuka sen on kirjoittanut tai millä koulutuksella.

        Siksi koko tämä kirjoittajan metsästys alkaa muistuttaa enemmän kuvioiden etsimistä pilvistä kuin varsinaista analyysiä.

        Zenissä tästä sanottaisiin aika yksinkertaisesti: kun mieli on jo päättänyt mitä se etsii, se alkaa löytää sitä kaikkialta.


      • Anonyymi00177
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Vaikka korkeatasoisen koulutuksen saanut henkilö saattaisi joskus tarkoituksellisesti kirjoittaa kuin vähemmän koulutettu, se ei aina onnistu täydellisesti; koulutus ja oppineisuus voivat näkyä tekstissä hienovaraisina rakenteina ja valintoina.

        Ehkä tässä kohtaa ei ole niinkään kysymys siitä, kuka on oikeassa tai kuka on kirjoittanut mitäkin, vaan siitä, miten paljon mielen energiaa kuluu vastakkainasetteluun.

        Zen ei ole hindulaisuudesta pois, eikä buddhalaisuudesta pois, eikä mistään muustakaan pois. Se ei pyri korvaamaan mitään, vaan pikemminkin katsomaan suoraan siihen hetkeen, jossa uskomukset, identiteetit ja kiistat syntyvät.

        Jos joku kokee tarvetta puolustaa omaa näkemystään, sekin on inhimillistä. Zen ei sano, että se pitäisi hylätä, se vain ehdottaa, että voisi joskus katsoa, mitä tuo tarve on ennen kuin siitä tekee taistelun.

        Ehkä juuri siinä mielessä zen voisi olla hyödyllinen kenelle tahansa, myös sinulle: ei siksi että sinun pitäisi luopua mistään, vaan siksi että näkeminen itse voi joskus keventää sitä, mikä tuntuu raskaalta kannatella.

        Eikä tämä ole pois mistään traditiosta tai uskosta. Päinvastoin, kun ei tarvitse jatkuvasti todistaa omaa suuntaansa oikeaksi, voi joskus huomata olevansa yllättävän vapaa liikkumaan, kuuntelemaan ja katsomaan.

        Zenissä sanottaisiin vain:

        ei tarvitse voittaa keskustelua, riittää että näkee selkeämmin sen, missä keskustelu syntyy.


      • Anonyymi00178
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Vaikka korkeatasoisen koulutuksen saanut henkilö saattaisi joskus tarkoituksellisesti kirjoittaa kuin vähemmän koulutettu, se ei aina onnistu täydellisesti; koulutus ja oppineisuus voivat näkyä tekstissä hienovaraisina rakenteina ja valintoina.

        Zenissä kysymys oppineisuudesta on vähän kuin kysyisi, onko kengät tarpeen joen ylittämiseen.

        Joskus ovat. Joskus eivät. Joskus ne vain kastuvat turhaan kädessä.

        Oppineisuus on hyödyllistä tietyssä mielessä. Se antaa sanoja, karttoja ja käsitteitä. Ilman niitä moni asia jää pimeäksi tai hajanaiseksi. Kirjat, perinteet ja opettajat voivat osoittaa suuntaa tavalla, johon yksin harva yltää.

        Mutta zenissä huomataan myös toinen puoli: sama oppineisuus, joka auttaa ymmärtämään, voi alkaa peittää sen mitä yritetään ymmärtää.

        Kun mieli täyttyy selityksistä, se alkaa helposti unohtaa katsomisen.

        Kun sanat lisääntyvät, suora kokemus voi jäädä niiden varjoon.

        Siksi zen ei oikeastaan ole “oppineisuutta vastaan”, vaan se suhtautuu siihen kuin työkaluun, ei kuin kotiin.

        Oppineisuus voi näyttää tien, mutta se ei itse ole kävely.

        Se voi kuvata vettä, mutta ei sammuta janoa.

        Kun tätä katsoo tarpeeksi kauan, alkaa syntyä outo oivallus: joskus kaikkein yksinkertaisin näkeminen ei vaadi mitään erityistä tietoa.

        Hengitys tapahtuu ilman käsikirjaa.

        Ajatus nousee ennen kuin sille annetaan nimi.

        Ääni kuuluu ennen kuin sitä selitetään.

        Ja siinä yksinkertaisessa tapahtumisessa on jo kaikki oleellinen läsnä.

        Zen ei siis sano: “älä opiskele.”

        Eikä se sano: “opiskele lisää.”

        Se sanoo vain: katso, mitä tapahtuu juuri nyt, kun luet tätä lausetta.

        Huomaatko oppineisuuden? Huomaatko sen puutteen? Huomaatko sen, joka yrittää vastata?

        Ja ehkä lopulta kysymys ei olekaan siitä, onko oppineisuus tarpeen.

        Vaan siitä, milloin se on hyödyllinen ja milloin se alkaa peittää sen, mitä se yrittää paljastaa.

        Zenissä sitä voisi kutsua yksinkertaisesti tasapainoksi:

        osata käyttää karttaa, ja silti muistaa katsoa maisemaa.


      • Anonyymi00179
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Zenissä kysymys oppineisuudesta on vähän kuin kysyisi, onko kengät tarpeen joen ylittämiseen.

        Joskus ovat. Joskus eivät. Joskus ne vain kastuvat turhaan kädessä.

        Oppineisuus on hyödyllistä tietyssä mielessä. Se antaa sanoja, karttoja ja käsitteitä. Ilman niitä moni asia jää pimeäksi tai hajanaiseksi. Kirjat, perinteet ja opettajat voivat osoittaa suuntaa tavalla, johon yksin harva yltää.

        Mutta zenissä huomataan myös toinen puoli: sama oppineisuus, joka auttaa ymmärtämään, voi alkaa peittää sen mitä yritetään ymmärtää.

        Kun mieli täyttyy selityksistä, se alkaa helposti unohtaa katsomisen.

        Kun sanat lisääntyvät, suora kokemus voi jäädä niiden varjoon.

        Siksi zen ei oikeastaan ole “oppineisuutta vastaan”, vaan se suhtautuu siihen kuin työkaluun, ei kuin kotiin.

        Oppineisuus voi näyttää tien, mutta se ei itse ole kävely.

        Se voi kuvata vettä, mutta ei sammuta janoa.

        Kun tätä katsoo tarpeeksi kauan, alkaa syntyä outo oivallus: joskus kaikkein yksinkertaisin näkeminen ei vaadi mitään erityistä tietoa.

        Hengitys tapahtuu ilman käsikirjaa.

        Ajatus nousee ennen kuin sille annetaan nimi.

        Ääni kuuluu ennen kuin sitä selitetään.

        Ja siinä yksinkertaisessa tapahtumisessa on jo kaikki oleellinen läsnä.

        Zen ei siis sano: “älä opiskele.”

        Eikä se sano: “opiskele lisää.”

        Se sanoo vain: katso, mitä tapahtuu juuri nyt, kun luet tätä lausetta.

        Huomaatko oppineisuuden? Huomaatko sen puutteen? Huomaatko sen, joka yrittää vastata?

        Ja ehkä lopulta kysymys ei olekaan siitä, onko oppineisuus tarpeen.

        Vaan siitä, milloin se on hyödyllinen ja milloin se alkaa peittää sen, mitä se yrittää paljastaa.

        Zenissä sitä voisi kutsua yksinkertaisesti tasapainoksi:

        osata käyttää karttaa, ja silti muistaa katsoa maisemaa.

        Zenistä voi puhua monella tavalla, mutta ehkä kaikkein epärehellisin tapa olisi yrittää tehdä siitä järjestelmä, jossa “zen on tätä” ja “zen ei ole tuota”.

        Zen liukuu juuri sellaisten määrittelyjen välistä.

        Se ei oikeastaan ole filosofia siinä mielessä kuin filosofiat yleensä ovat, eikä se ole myöskään uskontojärjestelmä siinä mielessä kuin uskonnot usein ovat. Se on enemmän harjoitus katsoa suoraan siihen, mitä juuri nyt tapahtuu, ennen kuin mieli ehtii tehdä siitä tarinan.

        Ja mieli tekee tarinan aina.

        Se sanoo: “tämä on hyvä hetki” tai “tämä on huono hetki”.

        Se sanoo: “minä onnistun” tai “minä epäonnistun”.

        Se sanoo: “minä ymmärrän” tai “minä en ymmärrä”.

        Zenissä ei niinkään yritetä tukahduttaa näitä tarinoita, vaan huomata ne tarinoiksi.

        Kun sen näkee tarpeeksi selvästi, tapahtuu jotain aika arkista: asiat lakkaavat hetkeksi olemasta niin painavia kuin ne näyttivät olevan ajatuksen sisällä.

        Hengitys jatkuu ilman selitystä.

        Ääni kuuluu ilman tulkintaa.

        Ajatus ilmestyy ja katoaa ilman että sitä tarvitsee omistaa.

        Tämä ei ole erityinen tila, vaikka mieli usein haluaisi tehdä siitä sellaisen. Zenissä on jopa pieni ironia tässä: heti kun ihminen ajattelee “nyt olen zenissä”, hän on jo hieman poissa siitä, mistä yritettiin puhua.

        Siksi zenissä painopiste ei ole kokemusten keräämisessä vaan huomion laadussa.

        Ei: mitä koen?

        Vaan: huomaanko, että koen?

        Ei: mikä on totta?

        Vaan: mitä tapahtuu juuri nyt, ennen kuin totuus selitetään?

        Ja ehkä kaikkein yksinkertaisin osa zenin henkeä on se, että se ei yritä tehdä elämästä toista maailmaa.

        Ei erityistä tuonpuoleista tilaa, ei erillistä henkistä tasoa, ei lopullista selitystä.

        Vain tämä hetki, sellaisena kuin se on ennen kuin siihen kosketaan käsitteillä.

        Jos sitä katsoo pitkään, siitä ei yleensä tule suurta filosofista järjestelmää.

        Siitä tulee aika tavallinen elämä, jota katsotaan hieman tarkemmin kuin ennen.

        Ja joskus jopa pieni, hiljainen naurahdus, kun huomaa, kuinka vakavasti mieli on yrittänyt selittää jotain, mikä on ollut koko ajan tässä.


    Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on ollut

      Ihanin kohtaamisemme?
      Ikävä
      39
      645
    2. Mikä on suurin syy

      Ettet halunnut minua?
      Ikävä
      86
      638
    3. Sinä mies olisit

      ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s
      Ikävä
      31
      580
    4. Poliisin potkija

      Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.
      Haapavesi
      15
      564
    5. Miksi jätit minut

      Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?
      Ikävä
      36
      503
    6. kehtaisitko esitellä kaivattusi

      läheisillesi? 🤔
      Ikävä
      34
      502
    7. Mitä haluaisit

      Sanoa itsellesi juuri nyt?
      Ikävä
      63
      491
    8. Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se

      Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?
      Ikävä
      60
      477
    9. Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella

      Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?
      Ikävä
      45
      473
    10. Ikuisesti rakastan...

      Erästä vanhempaa miestä! 💜
      Ikävä
      26
      467
    Aihe