Osa 1: Henget, haamut ja huono valaistus - miten kaikki alkoi

Jīva, ei ole pelkästään aivojen tuottama kokemus itsestä, vaan se on ikuinen olento. Sielu ei kuole, vaan se jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole loppu, vaan se on sielun siirtyminen toiseen tilaan, joka voi olla korkeampi tai matalampi henkinen taso sielun karmasta ja kehityksestä riippuen.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jīva, ei ole pelkästään aivojen tuottama kokemus itsestä, vaan se on ikuinen olento. Sielu ei kuole, vaan se jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole loppu, vaan se on sielun siirtyminen toiseen tilaan, joka voi olla korkeampi tai matalampi henkinen taso sielun karmasta ja kehityksestä riippuen.

Lue lisää

Matka kuoleman jälkeen ei ole vain yksinkertainen "psykologinen ratkaisu", vaan matka, joka vie sielun joko korkeampiin sfääreihin tai jälleensyntymään materiaalisessa maailmassa sen mukaan, kuinka sielu on elänyt edellisessä elämässään.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Matka kuoleman jälkeen ei ole vain yksinkertainen "psykologinen ratkaisu", vaan matka, joka vie sielun joko korkeampiin sfääreihin tai jälleensyntymään materiaalisessa maailmassa sen mukaan, kuinka sielu on elänyt edellisessä elämässään.

Lue lisää

Sielu ei ole kiinteästi sidottu mihinkään tiettyyn muotoon tai kehoon, mutta se saattaa kulkea useiden elämien ja kehitysvaiheiden kautta, joissa se voi kokea erilaisia ruumiita karmansa mukaan. Tämä ero on tärkeä, koska se selittää sen, miksi sielu ei ole pelkästään aineellinen ilmiö, vaan se on olento, joka ei lakkaa olemasta, vaikka keho menee perinpohjaisesti.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Sielu ei ole kiinteästi sidottu mihinkään tiettyyn muotoon tai kehoon, mutta se saattaa kulkea useiden elämien ja kehitysvaiheiden kautta, joissa se voi kokea erilaisia ruumiita karmansa mukaan. Tämä ero on tärkeä, koska se selittää sen, miksi sielu ei ole pelkästään aineellinen ilmiö, vaan se on olento, joka ei lakkaa olemasta, vaikka keho menee perinpohjaisesti.

Lue lisää

kuolleiden sielut eivät ole "vain varjoja", vaan ne voivat olla henkisiä olentoja, jotka elävät edelleen tietyissä sfääreissä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

kuolleiden sielut eivät ole "vain varjoja", vaan ne voivat olla henkisiä olentoja, jotka elävät edelleen tietyissä sfääreissä.

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia

Reinkarnaation näkökulmasta näiden kuolleiden sukulaisten pitäisi olla muualla.
Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet. Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Vain Paramatma (Jumala sydämessä) näyttää hänelle joitain läheisten kuvia, jotta tämä elävä olento tuntee, ettei hän ole yksin, että on joitain läheisiä ihmisiä, jotka vaikkapa seuransa tai ympäristönsä avulla antavat hänelle tunteen jonkinlaisesta emotionaalisesta tuesta. Siinä kaikki.

Ja Paramatma näyttää meille kiintymyksemme. Olemmeko kiintyneitä sukulaisiimme. Siinä se on. Saatte sen, mihin olette kiintyneitä. Nämä sukulaiset ovat todellisuudessa jo eri maailmoissa, eri planeetoilla tai jopa eri universumeissa. Eri paikoissa, eri kehoissa, vaikka he voivatkin olla samalla planeetalla.

Joskus sukulaiset voivat ilmestyä uudelleen samaan perheeseen. Emmekä me tunnista heitä!
Koska kehot ovat erilaisia.

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Siksi on aivan selvää, että jos kliinisen kuoleman tilassa oleva ihminen näkee kuolleita sukulaisiaan, mutta heidän kehons ovat nyt jo erilaisia. Kehoja, joissa hän heidät niin sanotusti näkee, ei ole enää olemassa. Siksi on aivan ilmeistä, että hän näkee illuusion. Hän näkee vain kiintymystensä heijastuksen.

Paramatma näyttää hänelle näitä kuvia vain jonkinlaisen emotionaalisen tuen antamiseksi. Teidän on siis selvästi ymmärrettävä, että on olemassa niin sanotusti todellisuus, tieto, ja Jumalalta on saatavissa jonkinlaista emotionaalista tukea. Ja miten Hän tekee sen? Käyttämällä niitä kuvia, jotka ovat teille tunnistettavia, jotka ovat teille läheisiä ja rakkaita. Hän siis näyttää niitä.

Lue lisää

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ja jos henkilö, joka poistuu kehostaan kliinisen kuoleman tilassa, näkee sukulaisensa, mistä hän tietää, että he ovat sukulaisia? Siis heidän kehoja? Mutta nuo kehot ovat jo kuolleita. Ne ovat poissa. Heidät on jo tuhkattu tai haudattu kauan sitten.

On siis aivan selvää, ettei hän näe sukulaisiaan.

Lue lisää

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Isoäidistä voi tulla lapsenlapsi, tai oma lapsenlapsenlapsenlapsi jne. Emmekä me edes tiedä: "Voi, miten tämä lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsenlapsi näyttääkin isoäidiltä". Kyllä, koska hän voi olla juuri se sama isoäiti.

Lue lisää

Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Vaikka näkisimme heidät kliinisen kuoleman tilassa, emme tunnistaisi heitä. Loppujen lopuksi kehot ovat muuttuneet.

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Miten voit voittaa kuoleman pelon?

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.




Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.


Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.

Lue lisää

KUOLEMAN JA SYNTYMÄN VÄLILLÄ EI OLE TUONPUOLEISTA, VAAN MATERIAALISEN MAAILMAN JATKUVUUS, VAIKKA SE OLISIKIN SEN HIENOJAKOISEMMASSA MUODOSSAAN.

Anonyymi00011 kirjoitti:

KUOLEMAN JA SYNTYMÄN VÄLILLÄ EI OLE TUONPUOLEISTA, VAAN MATERIAALISEN MAAILMAN JATKUVUUS, VAIKKA SE OLISIKIN SEN HIENOJAKOISEMMASSA MUODOSSAAN.

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Lue lisää

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Lue lisää

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Lue lisää

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Lue lisää

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

KEHO, ASTRAALIKEHO JA SIELU

Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.

J. Favors

Anonyymi00017 kirjoitti:

KEHO, ASTRAALIKEHO JA SIELU

Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.

J. Favors

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Lue lisää

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Lue lisää

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Lue lisää

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Lue lisää

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Lue lisää

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.


Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.


Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

Lue lisää

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

Anonyymi00027 kirjoitti:

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

Lue lisää

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Lue lisää

Muutama edellinen viesti:
transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.