Pahimmat ID:n ongelmat?

"Teen kandinaatintutkimusta"

Susta tulee kandidaatti. Ei siis kandinaatti vaikka se tuntuisikin helpommalta lausua.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wedge_strategy

http://www.geocities.com/evonkeliumi/bigguys.html

Biologiaan sovellettuna ID eli design-teoria merkitsee elämän alkuperän ja kehityksen tutkimista. Sen perusväitteenä on, että "älykkäät syyt ovat välttämättömiä biologian monimutkaisten, informatiivisten rakenteiden selittämiseen ja että nämä syyt ovat empiirisesti havaittavissa". /7/, s. 88. Maailmassa on tapahtumia, joiden kohdalla luonnollisten syiden selityskyky loppuu ja jotka voidaan asianmukaisesti selittää vain turvautumalla älykkäisiin syihin. Tämä ei ole argumentum ad ignorantiam eli tietämättömyyteen pohjautuvaa perustelua.

Oikein muotoiltu design-teoria on informaatioteoria. Informaatiosta tulee siis sekä älykkään syyn luotettava ilmaisin että sovelias tieteellisen tutkimuksen kohde. ID on siis informaation havaitsemiseen ja mittaamiseen, sen alkuperän selittämiseen ja sen kulun seuraamiseen liittyvä teoria. Kyseessä ei siis ole tutkimus älykkäistä syistä sinänsä, vaan älykkäiden syiden aikaansaamista tiedon kulkureiteistä. Tästä seuraa, ettei älykkään suunnitelman idea edellytä Jumalaa tai ihmeitä. /7/, s. 88 ID havainnoi älykkyyttä ottamatta kantaa itse älykkyyden olemukseen. Design-teorian ei tarvitse esittää arvioita älykkäiden suunnittelijoiden luonteesta, moraalisista ominaisuuksista tai tarkoitusperistä. On lisäksi huomattava, että ID erottaa suunnittelun päämäärästä: voimme tietää jonkin olevan suunniteltua tietämättä lopullista tai edes summittaista tarkoitusta, jota varten se on suunniteltu. Voimme siis tunnistaa suunnitelman tietämättä suunnittelun päämäärää. Kun älyllisen tekijän sanotaan tuottaneen jotakin niin se ei tarkoita sitä, että samalla määriteltäisiin, miten älyllinen tekijä sai sen aikaan. ID on tässä merkityksessä eri asia kuin ihme.

Kysymys siitä, onko älyllinen syy luonnon sisä- vai ulkopuolella on eri kysymys kuin kysymys siitä, onko älyllinen syy toiminut luonnossa. ID ei siis ole ennakkoon sitoutunut supranaturalismiin eli yliluonnolliseen.

Jotta älykkään suunnitelman idea eli ID voisi olla hedelmällinen tieteellinen teoria niin luonnontieteilijöiden täytyy olla varmoja siitä, että he voivat luotettavasti määrittää, onko jokin seurausta älykkäästä suunnittelusta vai ei. Tässä kuvaan astuvat mukaan William Dembskin määrittelemä täsmennetty monimutkaisuus ja Michael Behen esittämä redusoitumaton monimutkaisuus (irreducible complexity).


Täsmennetyn monimutkaisuuden kriteeri

Suunnitellun kohteen tulee sisältää kolme piirrettä: vapausasteisuuden eli kontingenssin, monimutkaisuuden ja täsmennyksen.

Vapausasteisuus takaa, ettei kyseinen kohde ole tulosta automaattisesta ja siten ei-älyllisestä prosessista, jolla ei ole ollut mitään valinnanvaraa kohdetta synnyttäessään. Kohteen, tapahtuman tai rakenteen vapausasteisuus vaatii käytännössä, että vaikka kohde, tapahtuma tai rakenne on sopusoinnussa tuottamiseensa sisältyvien säännönmukaisuuksien kanssa, sallivat nämä säännönmukaisuudet kuitenkin mielivaltaisen määrän vaihtoehtoja. Tyypillisesti nämä säännönmukaisuudet käsitetään luonnonlaeiksi tai algoritmeiksi (eli sarjoiksi täsmällisiä toimintaohjeita tehtävän tai ongelman suorittamiseksi). Esimerkiksi paperiarkin mustekuvioita ei voida redusoida (pelkistää) paperin ja musteen fysiikkaan ja kemiaan eikä sanaristikkopelin kirjainten sijaintia pelilaudalla voida redusoida kirjainten liikkeitä hallitseviin luonnonlakeihin.

Monimutkaisuus takaa, ettei kyseinen kohde ole niin yksinkertainen, että se selittyisi helposti pelkän sattuman pohjalta. Monimutkaisuus on itse asiassa todennäköisyys. Esimerkiksi mitä enemmän yhdistelmälukossa on mahdollisia yhdistelmiä niin sitä monimutkaisempi on sen mekanismi ja vastaavasti sitä epätodennäköisempää on mekanismin avautuminen sattumalta. Mitä suurempi on monimutkaisuus niin sitä pienempi on sen todennäköisyys. Varmistaaksemme, että kysymyksessä on suunnittelun jäljet ja sitä edellyttävä riittävä monimutkaisuus on tutkittava, onko kohteen sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys riittävän pieni.

Täsmennys takaa, että kohteessa on älykkyydelle ominaisia piirteitä. Biologinen täsmennys tarkoittaa aina funktiota eli toimintoa. Eliö on monista alijärjestelmistä koostuva toimiva kokonaisuus. Arkielämän esimerkkinä täsmennyksestä toimii sosiaaliturvatunnus, joka on 10-numeroinen merkkijono. Tämän tunnusluvun monimutkaisuus varmistaa, ettei rikollinen pysty sattumalta keksimään sellaista lukua, joka osoittautuisi jonkun ihmisen tunnukseksi. Luvun täsmennys taas varmistaa sen olevan juuri ko. ihmisen sosiaaliturvatunnus eikä kenenkään muun.

Ymmärtääkseen, miksi täsmennetyn monimutkaisuuden kriteeri on oikea väline suunnittelun tunnistamiseen, täytyy ymmärtää, mikä ylipäätään tekee älyllisistä tekijöistä tunnistettavia. Jotta voidaan tunnistaa älyllisen tekijä, tulee havaita yhden vaihtoehdon toteutuminen useamman kilpailevan vaihtoehdon joukosta, ottaa huomioon hylätyt vaihtoehdot ja sitten kyetä määrittelemään toteutunut vaihtoehto. Esimerkiksi ihminen puhuessaan tuottaa järkevää puhetta valiten tuottamansa äänteet lukuisien mahdollisten äänneyhdistelmien joukosta. Määrittelyn esimerkiksi käy musteella kirjoitettu viesti, joka siis on määritelty. Tarkkaan ottaen viesti itse ei ehkä ole määritelty, mutta oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöt määrittelevät sen siitä huolimatta.

Hylättyjen kilpailevien vaihtoehtojen täytyy olla todellisia vaihtoehtoja. Niiden täytyy myös olla riittävän runsaslukuisia, ettei toteutunutta vaihtoehtoa voida selittää sattumalla. Tämä on vain toinen tapa ilmaista vaihtoehtojen valikoiman olevan monimutkainen ja toinen tapa sanoa, että toteutuneen vaihtoehdon todennäköisyys on pieni.

Täsmennetyn monimutkaisuuden kriteerin voima on sen yksinkertaisuudessa. Se ei rajoitu tunnistamaan ainoastaan ihmisen toimintaa vaan myös eläimen ja jopa ulkoavaruuden olennon toimintaa. Se ei myöskään rajoitu tunnistamaan ainoastaan fyysiseen maailmaan sidotu n älyn toimintaa. Täsmennetyn monimutkaisuuden kriteeri ei ole kritiikitöntä hyväksymistä edellyttävä periaate eikä uskonkappale.


Redusoitumaton monimutkaisuus

Lyhyesti sanottuna järjestelmä on redusoitumattomasti monimutkainen, jos se koostuu useista keskenään vuorovaikuttavista osista siten, että yhden osan poistaminen tuhoaa koko järjestelmän toiminnan.

Redusoitumatonta monimutkaisuutta täytyy tarkastella vertailemalla sitä kasautuvaan monimutkaisuuteen. Järjestelmä on kasautuvasti monimutkainen, jos sen osat voidaan järjestää peräkkäin siten, että osien peräkkäinen poistaminen ei koskaan johda toiminnan täydelliseen menetykseen. Kaupunki on hyvä esimerkki kasautuvasti monimutkaisesta järjestelmästä: on mahdollista poistaa palveluja ja ihmisiä kaupungista vähitellen, kunnes jäljellä on vain pieni kylä. Yhteisö ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään, joka tässä tapauksessa muodostaa toiminnon. Darwinistinen mutaation ja valinnan mekanismi voi siis helposti selittää kasautuvan monimutkaisuuden.

Jos luonnonvalinta olisi päämäärähakuista niin se pystyisi helposti tuottamaan kasautuvan monimutkaisuuden lisäksi myös redusoitumattomasti monimutkaisia rakenteita. Annettaessa ennalta määrätty päämäärä ei redusoitumattomasti monimutkaisten järjestelmien synnyttäminen tuota vaikeuksia luonnonvalinnalle.

Darwnistinen luonnonvalinta on valintamekanismi ilman päämäärää eikä sillä ole suuntaa, suunnitelmaa tai tarkoitusta. Darwinin valintamekanismin suuri vetovoima perustui paljolti sen lupaukseen sulkea päämäärähakuisuus pois biologiasta. Evoluutioteoreettisen tulkinnan mukaan biologisissa järjestelmissä voi siis esiintyä vain kasautuvaa monimutkaisuutta, mutta ei
redusoitumatonta monimutkaisuutta. Luonnonvalinta voi valita vain sellaisia järjestelmiä, jotka ovat jo toimivia. Jos siis biologista järjestelmää ei voida synnyttää asteittain niin sen on täytynyt syntyä yhtenä kokonaisena yksikkönä, jotta luonnonvalinnalla olisi ollut jotain mihin vaikuttaa. Redusoitumattomasti monimutkaisen rakenteen on siis täytynyt syntyä yhdellä kertaa tai sitten ei ollenkaan. Tämä ei olisi ongelma, mikäli kyseiset järjestelmät olisivat yksinkertaisia. Kuitenkin jo pelkkä kolibakteerin flagella eli uintisiima koostuu noin viidest äkymmenestä proteiinista ja yhdenkin proteiinin puuttuminen aiheuttaa uintisiiman täydellisen pysähtymisen. /7/, s. 120.

Biokemiallisen järjestelmän redusoitumaton monimutkaisuus on täysin empiirinen asia: järjestelmän muodostavien proteiinien poistaminen yksitellen kertoo, häviääkö toiminto. Jos se häviää niin kyseessä on redusoitumattomasti monimutkainen järjestelmä.

Tiedeyhteisö ei ole tunnustanut, että luonnosta on löytynyt redusoitumattomasti monimutkaisia rakenteita. Tämä on hyvin luonnollista, koska tämän tunnustaessaan tiedeyhteisö tunnustaisi samalla ID: n paremmaksi teoriaksi kuin evoluutioteoria.


Miten se on suunniteltu?

Kun jokin kohde on todettu suunnitelluksi niin esille nousee välittömästi jatkokysymys: miten se on suunniteltu. Valitettavasti todistusaineisto vastattaessa kysymykseen kuinka se on saatu aikaan, on kuitenkin tyypillisesti epätäydellinen (ainakin luonnollisille kohteille). Näin ollen design-teoreetikon täytyy tyytyä tutkimaan, kuinka tämä kohde olisi voitu tehdä. Tällaista menetelmää kutsutaan käänteistekniikaksi. ID:n kannalta ensisijainen kysymys ei kuitenkaan ole (joskin tärkeä kuitenkin) se, miten eliöt saivat alkunsa. ID:n kannalta ensisijainen kysymys kuuluu, ilmentävätkö eliöt selviä, empiirisesti havaittavissa olevia merkkejä, jotka osoittavat niiden olevan älykkyyden aiheuttamia.

ID:ssa on kyse älykkyydestä, joka päättelee, mitä toinen älykkyys on tehnyt. Tässä ei ole mitään mystistä. Vain vahva sitoutuminen naturalismiin eli käsitykseen, jonka mukaan kaikki olevainen koostuu vain luonnollisista ainesosista, saa design-teorian kuulostamaan mystiseltä.

Joillakin bakteereilla on kyky siirtää geneettistä informaatiota yksilöltä toiselle rengasmaisten DNA:n palasten, plasmidien, avulla. Ongelmia syntyy, kun kysytään, mistä plasmidin luovuttaneen bakteerin plasmidi vuorostaan on peräisin. Kun seuraamme informaatiopolkua taaksepäin päädymme aina lopulta johonkin ei-biologiseen. Plasmidin informaatiota ei voi loputtomiin selittää toisen bakteerin luovuttamalla plasmidilla.


Kausaalisen historian merkitys

Evoluutioteoria on teoria prosessista hamasta muinaisuudesta nykypäivään. ID: ssa sitä vastoin ei ole kysymys prosessista vaan luovasta toiminnasta. Luonnollisestikin luova toiminta voi koostua prosessista, mutta tällöin tuon prosessin jokainen askel koostuu myös omasta itsenäisestä luovasta toiminnasta. Kokemuksemme mukaan luomisessa äly sitoo yhteen irrallisia elementtejä tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.

Tämä toiminta voi tapahtua yhtenä isona harppauksena tai sitten hitaasti ajan kuluessa monivaiheisena prosessina. Kuitenkaan luova toiminta ei ole pelkistettävissä tavalliseen syy-seuraus -ketjuun, jossa yksi askel aiheuttaa toisen. Niin sanotussa kausaalisessa historiassa aiemmat tapahtumat ennustavat jollakin todennäköisyydellä tästä aiemmasta tapahtumasta seuraavan toisen tapahtuman. Älyllisessä toiminnassa tällaista vaatimusta ei kuitenkaan ole ja odotuksien rikkominen on mahdollista. Esimerkiksi mikään välttämätön pakko ei vaatinut Mozartia säveltämään Figaron häitä tai Shakespearea kirjoittamaan Hamletia eikä niiden syntyä olisi voitu mitenkään ennustaa. Kausaalinen historia koskee siten toissijaisesti, mutta ei ensisijaisesti, luovaa toimintaa ja ID:tä.

ID-teoriassa kausaalinen historia tulee esiin aiemmissa tapahtumissa, jotka edellyttävät (mutta eivät määrää tai selitä) luovaa toimintaa. Aiemmat tapahtumat asettavat ehtoja luovan toiminnan mahdollisuuksille: esimerkiksi tietokoneohjelmia kehitetään aina paremmiksi vanhojen ohjelmien pohjalta. Kuitenkaan ne eivät kehity paremmiksi ennen kuin niiden suunnittelijat ovat saaneet idean ohjelman parantamiseen. Entä mistä ne ideat tulevat? Mitkään aiemmat tapahtumat eivät siis sellaisinaan voi selittää luovaa toimintaa. Ne on kuitenkin syytä huomioida, koska aiemmilla tapahtumilla on rajoittava vaikutus luovaan toimintaan: esimerkiksi Beethoven ei olisi voinut säveltää musiikkia pianolle ennen kuin piano oli kehitetty.

Kausaalinen historia on huomioitava tarkasteltaessa aiempia tapahtumia, jotka johtavat luovaan toimintaan ja myös tarkasteltaessa tämän luovan toiminnan jälkeen tulevia tapahtumia. Tämä yksinkertaisesti siksi, että luovalla toiminnalla on omat seurauksensa. ID-tutkimuksen pääasiana ei kuitenkaan ole kausaalinen historia vaan määrittää se, oliko suunnittelu (eli luova toiminta) olemassa elämän alusta alkaen. /6/ Sen jälkeen kun redusoitumaton ja täsmennetty monimutkaisuus on tunnistettu ja suunnittelu näin havaittu astuu kausaalinen historia mukaan tutkimukseen. ID ei siis perustu todistusaineiston puuttumiseen, kuten joskus on esitetty.

On mahdollista esittää teoreettisia visioita siitä, miten jokin monimutkainen rakenne - kuten esimerkiksi veren hyytyminen - on saattanut kehittyä luonnonvalinnan ja hyödyllisten välivaiheiden kautta. Pelkkä teoreettinen ratkaisumalli ei kuitenkaan riitä, vaan esitetylle visiolle tulisi esittää myös jonkinlaista kokemusperäistä tukea. On oikeastaan melko helppoa kuvitella jonkin monimutkaisen rakenteen syntyminen luonnonvalinnan kautta. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että kyseinen rakenne voi olla suunniteltu. Se ei myöskään merkitse sitä, että kyseinen kuviteltu kehitys olisi käytännössä mahdollinen tai että sen toteutus ei johtaisi huononnuksiin jossain muualla. Evoluutiobiologia ja paleontologia voivat kertoa teoreettisia malleja siitä, miten kehitys on tapahtunut. Kuitenkin biokemia on se luonnontieteen haara, joka ilmoittaa, ovatko evoluutiobiologien ja paleontologien ehdottamat kehityksen mallit mahdollisia tai mielekkään todennäköisiä. Biokemia tarjoaa siis kausaalisen ympäristön, jonka avulla voidaan ratkaista kysymys siitä, onko biologia suunniteltua.

Lyhyesti ilmaistuna ID:lla ei ole samanlaista todistamisen taakkaa kuin mitä evoluutioteorialla. Evoluutioteoria on teoria prosessista, jonka täytyy esittää vakuuttavaa todistusaineistoa, jotta sen kuvailemat prosessit voisivat kantaa niille asetetun taakan. ID:n todistustaakka on toisenlainen: luovan toiminnan teoriana sen täytyy kyetä osoittamaan, mistä alkumuodosta luovat toiminnat ensin levittäytyivät ja sitten jäljittää niiden kausaaliset edeltäjät ja seuraukset. Kuitenkin tulee olemaan merkittävää päällekkäisyyttä käytännön työskentelyssä: ID ei esimerkiksi vaadi jokaisen biologisen ilmiön olevan suunniteltu, vaan valinta ja mutaatiot ovat toimineet luonnonhistoriassa sopeuttaen eliöitä niiden ympäristöön. Lopullisen tuloksen kamppailussa evoluutioteoria vs. ID tulee tietenkin ratkaisemaan se, kumpi teoria on tieteellisesti hedelmällisempi.


ID on falsifioitavissa

Tieteellisen teorian tulee olla myös falsifioitavissa eli se pitäisi pystyä tarvittaessa osoittamaan vääräksi. ID:n tapauksessa tämä tapahtuu esimerkiksi osoittamalla kokeellisesti, miten bakteerin flagella eli uintisiima tai jokin muu tätä vastaavan monimutkainen järjestelmä on voinut kehittyä luonnonvalinnan kautta. Jos näin tapahtuisi niin olisi todettava, että bakteerin uintisiiman ja sitä vastaavan tai vähemmän monimutkaisen järjestelmän ei tarvitse olla suunniteltu. Selvennyksenä mainitsen, ettei kaikilla bakteereilla ole erityistä uintisiimaa, mutta käytän tätä elintä esimerkkinä.

Yhden vastaväitteen mukaan "ID ei ole falsifioitavissa, koska makroevoluution kokeellinen osoittaminen ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että juuri niin on tapahtunut". Kausaalisten syy-seuraus-suhteiden osoittaminen on aina haasteellista, mutta tässä on jo mielestäni kyse pilkun viilaamisesta. Mitään empiiristä teoriaa ei voida osoittaa täysin varmasti oikeaksi, mutta edellä mainitun bakteerin uintisiiman tai jonkin muun tätä vastaavan monimutkaisen järjestelmän synnyn kokeellinen osoittaminen luonnonvalinnan kautta olisi mielestäni riittävä todiste falsifioimaan ID:n ainakin sille organisaatiotasolle saakka.


Katsomukselliset sovellukset

Kysymys "evoluutioteoria vai ID" on erittäin keskeinen, koska vastauksella on merkittäviä katsomuksellisia sovelluksia. Evoluutioteoreettinen kanta tukee (mutta ei edellytä) uskoa ateismiin ja agnostismiin. ID-kanta taas tukee (mutta ei edellytä) uskoa jumalaan tai jumaliin: suunnittelijaa on myös mahdollista pitää vain säätelevänä periaatteena - käsitteellisesti hyödyllisenä välineenä, joka tekee tietyistä biologian faktoista ymmärrettäviä - ilman, että suunnittelija saa mitään painoarvoa todellisuudessa. /7/, s. 200.

Evoluutioteorian kannattajat haluaisivat monesti sulkea ID:n ulos tieteellisestä keskustelusta, koska sillä on välittömiä uskonnollisia sovelluksia. Tieteen toimintatapaan ei kuitenkaan kuulu se, että jokin teoria jätetään huomiotta vain siksi, että sillä on katsomuksellisia sovelluksia (uskonnollisia tai uskonnottomia). Jos näin olisi niin silloin pitäisi evoluutioteoriakin jättää tieteen ulkopuolelle. Älykkään suunnitelman idea eli ID voidaan ilmaista luonnontieteellisenä teoriana, jolla on empiirisiä seurauksia ja jolla ei ole katsomuksellisia sidoksia (joskin katsomuksellisia sovelluksia).


ID ei ole kreationismia uudella nimellä

ID tulee selkeästi erottaa luomistieteen tai tieteellisen kreationismin nimellä tunnetuista liikkeistä. Kaikkein selkein ero näiden kahden välillä on se, että tieteellinen kreationismi on uskonnollisesti sitoutunutta mutta ID ei. Se ei ole sitoutunut mihinkään uskonnollisiin oletuksiin ja tulkitsee tieteen tuloksia yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten periaatteiden mukaan. Erityisesti ID ei ole sidoksissa Raamatun luomiskertomukseen.

Kreationismi tukeutuu kahteen oletukseen: 1) on olemassa yliluonnollinen tekijä, joka luo ja ohjaa maailmaa, 2) Genesiksessä eli 1. Mooseksen kirjassa kuvattu luomiskertomus on luonnontieteellisesti tarkka. Tavallisesti kreationismin olettama yliluonnollinen tekijä ymmärretään tunnettujen monoteististen uskontojen ja varsinkin kristinuskon transsendenttiseksi (kokemuksen rajat ylittäväksi) persoonalliseksi Jumalaksi.

ID ei sen sijaan missään kohdin pyri määrittelemään älykästä syytä, joka on vastuussa luonnon suunnittelusta. Se ei myöskään etukäteen määrittele tapahtumaketjua, jonka mukaan tämän älykkään syyn tuli edetä.

ID edellyttää älyllisen syyn, joka kykenee tuottamaan täsmennetyn monimutkaisia rakenteita. Tällainen kyky järjestää ainetta toimii kuitenkin ajassa ja paikassa eikä siten välttämättä riko mitään luonnon lakia. ID ei edellytä luojaa, joka synnyttää tilan, ajan, aineen ja energian, jotka yhdessä muodostavat maailmankaikkeuden. ID ei edellytä tiettyä aikakehystä, jonka sisällä älylliseen syyn on täytynyt toimia. ID ei ota kantaa siihen, miten ihmiset syntyivät eikä määrittele etukäteen tapaa, jolla suunnitteleva äly tuotti ensimmäiset organismit. ID ei edellytä, että jonkin tietyn historiallisen tapahtuman täytyy tapahtua, kuten esimerkiksi maailmanlaajuisen tulvan 5000 vuotta sitten. ID sopii yhteen miljardien vuosien aikana kehittyneen universumin kanssa.

ID sitoutuu paljon rajatumpiin totuuksiin ja sisältää vähemmän kuormaa (ja sillä on siksi vähemmän mahdollisuuksia erehtyä) kuin kreationismi. Intelligent design teoria ei ota etukäteen kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin Kuka suunnittelija on? ja Kuinka suunnittelija toimii suunnitellessaan ja rakentaessaan asioita?


ID on puhtaasti tieteellinen teoria ilman uskonnollisia sitoumuksia.
Meillä ei ole kokemusta suunnittelijasta

"On aivan eri asia puhua tavallisesta suunnittelijasta - kuten ihmisestä - kuin transsendenttisestä suunnittelijasta, josta ei ole mitään kokemuksia. Näin ollen niistä ei voi myöskään tehdä mitään tieteellisiä väitteitä."

Tieteen sanotaan tutkivan luonnollisia syitä, jolloin suunnittelijaan vetoaminen on vetoamista yliluonnollisiin syihin. Tämä on kuitenkin väärä vastakkainasettelu, ja oikea olisi rinnastaa keskenään luonnolliset ja älykkäät syyt. Älykkäät syyt voivat saada aikaan sellaisia asioita, joita luonnolliset syyt eivät voi. On kokonaan toinen kysymys toimiiko älykäs syy luonnon sisällä (luonnollinen syy) vai ulkopuolella (yliluonnollinen syy). Tämä kysymys on täysin erillään siitä, onko älykäs syy toiminut.

Älyllinen syy tunnistetaan aina vain sen jättämien vaikutuksien perusteella. Havainnoitsijalla ei ole koskaan suoraa yhteyttä suunnittelijan sisäiseen psykologiseen maailmaan, ja näin ollen älyllisen syyn tunnistaminen tapahtuu aina päättelyn kautta. Esimerkiksi lahjakkuutta ei voi koskaan havaita ihmisessä suoraan, vaan ainoastaan tämän ominaisuuden tuottamien vaikutusten kautta: opettaja ei tiedä, ovatko hänen oppilaansa ymmärtäneet opetuksen sisällön, ennen kuin hän on nähnyt kyseisen kurssin koetulokset. Tieto älykkyydestä ei siis ole koskaan suora intuitio, ja tämä koskee sekä tavallista että transsendenttista suunnittelijaa.

Redusoitumattoma n monimutkaisten rakenteiden ja täsmennetyn monimutkaisuuden keskeinen piirre on se, että ne ovat 1) empiirisesti havaittavissa olevia tavallisia kohteita ja 2) ne viestivät luotettavasti suunnittelusta. Oleellista ei ole se, onko näiden tavallisten kohteiden kausaalinen historia jäljitettävissä tavalliseen vai transsendenttiseen suunnittelijaan.

Kun näemme redusoitumattomasti monimutkaisen rakenteen tai täsmennetyn monimutkaisuuden niin tiedämme älyllisen aiheuttajan olleen läsnä ja toimineen, vaikka emme tietäisikään suunnittelijasta mitään muuta. Älyllisen aiheuttajan olemus eli ontologinen status ei nouse missään vaiheessa tarkastelun kohteeksi. Ei siis ole olemassa mitään periaatteellista tapaa tehdä eroa tavallisen ja transsendenttisen suunnittelijan välillä. Tämän eron tekeminen kuitenkin onnistuu, jos oletetaan naturalismi todeksi jo ennakolta.


"ID selittää kaiken eikä se siis selitä mitään."

Älykästä suunnittelua ei pidä sekoittaa aikomukseen. Tietenkin kaikki suunniteltu on aiottua, mutta kaikki aiottu ei tule suunnitelluksi. Suunnitelman erottaa aikomuksesta täsmennetty monimutkaisuus. Suunnitellut asiat ovat sekä monimutkaisia että täsmennettyjä. Aiotuista asioista, joita ei ole suunniteltu, puuttuu toinen tai molemmat näistä ominaisuuksista. Kirjoitustaidoto n ihminen saattaa kirjoituskonetta sattumanvaraisesti naputellessaan saada aikaan kirjainjonon n-y-t, joka on täsmennetty mutta ei monimutkainen. Hän saattaa myös tuottaa kirjainjonon x-f-j, joka ei ole monimutkainen eikä täsmennetty. Tätä voi nyt verrata Tacituksen teokseen, jonka kirjainjonot ovat sekä monimutkaisia että täsmennettyjä. Tacituksen teos ei siis ole ainoastaan aiottu vaan myös suunniteltu.

Vaikka kaikki havaitsemamme voikin olla aiottua niin kaikki havaitsemamme ei ole suunniteltua. Suunnittelu lisää täsmennetyn monimutkaisuuden aiottuun. Kaikkea ei siis voi selittää suunnittelulla, mutta kaikki voidaan periaatteessa selittää aikomuksella.

"I D ei tee mitään ennusteita, joten se ei voi olla tiedettä."
Monien tieteellisten teorioiden tavoitteena on pyrkimys rakentaa uudelleen mennyttä - kuten arkeologia ja antropologia - kuin ennustaa tulevaa. Esimerkiksi elämän evoluutiota koskevat teoriat pyrkivät pääasiassa rekonstruoimaan biologista historiaa. On kuitenkin huomattava, että samalla ne ennustavat heikosti mitä esimerkiksi fossiiliaineistosta tulevaisuudessa voisi löytyä. Tällaisia ennustuksia on usein mahdotonta vahvistaa, koska yleensä huomautetaan hyvin nopeasti, ettei todisteiden puute ole todiste puuttumisesta (absence is not an evidenc e of absence).

"Jos sitä ei voi mitata, laskea tai valokuvata niin se ei voi olla tiedettä."
Väite, jonka mukaan tiede rajoittuu vain mitattavaan, laskettavaan ja valokuvattavaan ei pidä paikkaansa. Sama koskee väitettä, että tiede selittää havaittavaa vain havaittavan avulla. Tiede olettaa koko joukon asioita, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt tai joita useissa tapauksissa ei ole mitään toivoakaan havaita, kuten kvarkit, elektronit, gravitoni ja pimeä aine, jonka oletetaan estävän tähtisumuja hajoamasta. Edellä mainittuja ei myöskään voi valokuvata. Ei siis ole olemassa selviä ja tiukkoja sääntöjä sille, millaisia kokonaisuuksia ja kausaalisia prosesseja luonnontieteilijä voi käyttää tapahtuman selittämiseen ja sen jälkeen vielä säilyä luonnontieteilijänä.

Jostain asiasta ei myöskään tule tiedettä siksi, että siihen laitetaan lukuja: numerologia ei ole tiedettä, vaikka siinä lukuja paljon korostetaankin. Toisaalta on olemassa niin sanottuja kvalitatiivisia tieteitä, kuten arkeologia, jotka eivät yritäkään pukea teorioitaan matemaattiseen muotoon.


Miksi todennäköisemmin suunniteltuja?

"Mikä saa olettamaan, että monimutkaisemmat järjestelmät ovat todennäköisemmin suunniteltuja kuin yksinkertaisemmat?"

Mielestäni ei ole mielekästä olettaa täsmennetysti monimutkaisten järjestelmien kehittyneen evoluutioteorian esittämien mekanismien avulla. Jo bakteerin flagella eli uintisiima on riittävän monimutkainen. Lisäksi elävä solu syntyy aina solusta eli "omne vivum ex vivo". Itse asiassa vain vahva ennakkositoutuminen naturalismiin saa olettamaan, että monimutkaisemmat järjestelmät eivät ole todennäköisemmin suunniteltuja kuin yksinkertaisemmat.

Selitämme monia arkipäiväisiä ilmiöitä vetoamalla suunnitelmallisuuteen. Sattuman ja suunnitelmallisuuden erottamiseksi on perustettu kokonaisia tieteen- ja elinkeinoaloja. Niitä ovat esimerkiksi oikeustiede, patenttirikkomusten ja vakuutuspetosten tutkiminen sekä satunnaislukujen tuottaminen. Miksi biologiassa pitäisi jatkuvasti muistuttaa itseään siitä, että biologia tutkii järjestelmiä, jotka vain näyttävät suunnitelluilta, mutta joita todellisuudessa ei olekaan suunniteltu?


Ero havainnon ja tulkinnan välille

Tieteeseen kuuluu keskeisesti se, että mikäli epäilee jotain niin asiaa on voitava tutkia. Helpoin tapa tutkia on perehtyä muiden tekemiin tutkimuksiin, ja ennen kaikkea tehdä ero löydettyjen faktojen ja niistä tehtyjen tulkintojen välillä. Monesti evoluutioteoreettinen luonnontutkija löytää selkeän vahvistuksen kaiken elämän yhteiselle alkuperälle, kun taas ID-tutkija löytää samasta tutkimuksesta selkeän osoituksen eliöiden muuntelukyvystä ja älykkäästä suunnittelusta. Näin ollen on keskeinen taito osata erottaa tulokset ja niiden pohjalta tehdyt tulkinnat toisistaan. Tästä seuraa, että tieteen pyrkimys objektiivisuuteen ei täysin toteudu.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Intelligent_design#ID:t.C3.A4_kohtaan_esitetty_kritiikki

http://www.skepsis.fi/lehti/2004/2004-4mart.html

http://www.skepdic.com/intelligentdesign.html

Aihetodisteiden luokkaa, viime aikoina ilmentyneitä :

-ID-liike on palkannut miljoonaluokan PR-firman
levittääkseen ideologiaansa, mikä on omituista ja viittaa vahvasti poliittisen agendaan, sillä tiedeyhteisönä sen olettaisi palkkaavan lisää "ID-tutkijoita", jos sillä on kerta rahhaa.

-Viime kuukausina on paljastunut että ID-oppikirjana tarjottu Kenyonin "Panda's Thumb" on 80-luvun kreationismi-kirja jossa sana Luoja on yksinkertaisesti cutpaste-tekniikalla korvattu sanoilla "Suunnittelija" jne.
Ja kun Dembskin LCI "Law of Conservation Information" on edelleen liki identtisesti sama 70-80-lukujen kreationismin ikioma woodoo-termodynamiikka ("4.laki" "informaatio tarvii suunnittelijaa") uudessa paketissa, niin nämä viittaa vahvasti kreationistisiin juuriin.

ID:n pahin ongelma on, että se ei ennusta YHTÄÄN MITÄÄN, eikä teoriaa siis voida millään päättelyllä kumota. Jokainen ilmiö voidaan ID:ssä selittää (jälkikäteen, yllätys, yllätys) "jumalan tahdolla".

Vertaa tätä tieteellisiin teorioihin, jotka eivät väitäkään olevansa lopullisia totuuksia, vaan ainoastaan parhaita kulloinkin olemassaolevia malleja. Tieteelliset teoriat ennustavat (etukäteen, luonnollisesti) asioita ja ennusteet voidaan kokeellisesti tarkistaa. Tiede todellakin korjaa teorioitansa havaintojen pohjalta, ID ei tähän pysty.

http://www.ooblick.com/text/id-fuq.html

Olisko tuo pahinta ?
Tutkijoista olettaisi hänen olevan utelias, kiinnostunut, rohkea, kyselevä, vastaileva.

Discovery-instituutin perustajiin kuuluvalta ja Suomeen "ID-evankeliumia" tuoneelta PhD Paul Nelsonilta kun pääsin julkisesti yleisön edessä kysymymään (28.5.05 Oulun kirkkopäivät) henkilökohtaista näkemystä :

"Mitä mieltä henk.koht. olet ? Onko olemassa kaksi suunnittelijaa - hyvä suunnittelija ja paha suunnittelija?"

niin hän kierrellen kaarteli muualle historian syövereihin luennoiden miten asiaa oli käsitelty muinoin vastaamatta itse tuohon.

on se että tieteet tulevat toimeen ilman luojaa oli sen nimi sitten ID, DI tai joku muu.
Fysiikka eri osateorioineen, biologia ja kemia jotka loppuviimeksi palautuvat fysiikan alaisuuteen, missään kohdassa ei tarvita mitään yliluonnollista selittämään olevaista..
Toisin on auktoriteetteihin uskovilla, heidän täytyy löytää kaikelle joku yliluonnollinen johon he voivat uskoa( esim jumala tai vieraat avaruudesta )ja täten mutkistaa jo ennestään monimutkaista olevaisuutta.