Kuka sinut lepyttää...

you can always check-out, but you can never leave *hoilaa Hotel Californiaa*. Tervetuloa taas!

Reaalissa raivostun ihan ykskaks, tänään viimeksi kun piti viritellä taas yhtä telkkaria. Että miehet ei voi kuunnella loppuun, saamari!!! Koko ajan neuvomassa, miksei sitten tee itse. Kele. Nyt on huono omatunto ja viimeistään huomenna pyytelen anteeksi, kenenkään ei tarvitse lepytellä.

Nuorempana olin aika pitkävihainen, siis pari vuotta sitten hah-hah, mutta siitä olen onneksi päässyt. Täytyy nimittäin olla ihan hirveä asia että saa meikäläisen suuttumaan pitkäksi aikaa, saati loppuiäksi. En tähän hätään keksi mitä sellainen voisi olla.

Kiva kun olet taas täällä:)

Kyllähän sitä tulee muksahdeltua aika usein mutta onneksi ei sentään niin usein kuin nuorempana eikä sillä alkukantaisella voimalla.

Äänenkäyttö ja jatkuva puheen pulputus seuraa suuttumista.Yleensä tilanne raukeaa naurunremakkaan kun sanat menee kiivaassa tahdissa sikinsokin.

Oma tyhmyyden takia voi pihamaalla toisinaan lennellä sanojen lisäksi tavaroitakin.Olen kyllä yrittänyt moisen energiapiikin kohdistaa johonkin hyödylliseen..aika huonoin tuloksin:D

niin mäkin tsekkaudun tänne takaisin...
Turha luulla, että mä lirttailen. Sulla oli aika hyvä ylösalaisin-pito-hotelli-tsydeemi, joten sen takia mä heitin tällaisen sanasen. Ton pehmompaa tekstiä ei tipu, joten ole tyytyväinen tai jotain sellaista. Loppu!

Kyllä sitä tulee joskus vannottua kostoa, ja hiukan mökötettyä. Aikansa kutakin,ja kyllä se nopeasti menee ohi ja seuraavana päivänä katselen maailmaa uusin silmin.

Äkillinen comeback? Tässä on selvästi koira haudattuna!

Tämä pistää epäilyttämään, täytyypä tarkistaa nuo vanhat ketjut. Olet kuitenkin hiiviskellyt valepuvussa täällä?:)

...luultavammin en taida edes aina älytä suuttua vaikkos aihettakin.Se kun on niin rasittavaa.
Mutta kyllä silti voin pahoittaa mieleni.

Läheisten kanssa pyrin nahinat ja erimilisyydet selvittämään ja tuntemattomien kanssa ohittamaan.

En oikein osaa mököttää.Sekin on turhauttavaa.
Olen tietty otettu,jos joku vaivautuu kovasti lepyttämään ja siitä on toki otettava kaikki ilo irti.

Kiva kun olet täällä taas:-)))) Kukapa meistä eroonkaan pääsisi.

Jos suututtaa joku itsessä sitä yleensä leppyykin itsekseen... Yleensä sitä vielä leppyy naureskelemalla itselleen ja silloin on anteeksipyytäminenkin helppoa jos on tullut suuttuneena kohdeltua läheisiään kaltoin.

Silloin jos koen jonkun tahallisesti loukkaavan minua ja halventavan ihmisoikeuttani olen loputtoman pitkävihainen. En kykene moisia asioita painamaan villaisella vaan ne on selvitettävä ja vasta silloin jos koen ymmärtäväni toisen motiivit ja koen, että toinekin ymmärtää tekojensa seuraukset, annan anteeksi.

Hyvä esimerkki on tuo 50 palstan episodi... sellainen vesilasimyrskyesimerkki .. Ei vakava, mutta hyvin reagointitapaani kuvaava.
L. Minua ei saa herkästi suuttumaan, mutta kun suutun se on sitten siinä!

*oksat pois ja pala larvaa;))))*

Ensimmäinen vaihe tarkoittaa aikaa; peikkomaiset olennot tarvitsevat hieman aikaa erakkomaisen luonteensa kanssa kahden ennen lepyttelyä. Vaiheessa kaksi voi lepyttelijä tulla vaivihkaa luo ja tarkkailla varoen, astua esiin ja kolmannessa vaiheessa pitää avata sylinsä ammolleen ja kietoa/kaapata peikko siihen ja pitää tiukasti kiinni rimpuilevasta peikko-oliosta, kunnes rauhoittuu. Suukottella ja paijata muistaen kuitenkin, että peikot ovat vaarallisia ja arvaamattomia sekä erittäin hyviä näyttelijöitä, halin kipeitä metsän olioita, ikuisesti villejä.

kuin pienten lasten juttuja

"Minun ärrimörrini kesti aikansa ja nyt sitä taas ollaan täällä...tämä alkaa olla rutiinia, sydäntäraastavat jäähyväiset palstalle ja paluu jonkun ajan päästä takaisin...lieka on tiukassa.:DD"

että minua ei parane ihan heti tulla lepyttelemään kun olen oikein ärrimörri, asiat vain pahenee. Mutta kun viikko mökötystä on menny, sitten sais jo tulla lepyttelemään.

Pahemmin en ole palstamökötyksestä kärsinyt, joskus ihan pikkusen vaan. Menee ihan itsekseen ohi.

:DDD