Siittiöt, Y-kromosomi ja mitokondriot

Huomasin mielenkiintoisen keskustelun alkaneen näillä suomi24:ssä ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000011016957 ).

Asia koskee tätä artikkelia: http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2262 . Suomalaismiesten sperman laatu on romahtanut, Tiede-lehti uutisoi.

Artikkelissa sanotaan: "Selitys ilmiöön on hämärän peitossa." Voi olla, että siittiöiden huono laatu johtuu osittain Y-kromosomin rappeutumisesta.

Nainenhan on tunnetusti XX, mutta mies XY. Tämä muodostaa suuren uhkakuvan miessukupuolelle, sillä ”varmuuskopioita” ei Y-kromosomissa ole! Y-kromosomi on DNA-molekyyli, jolla ei siis ole paria. Siinä on 51 miljoonaa koodikirjainta, joista muodostuu 78 geeniä. Y-kromosomi rappeutuu, koska sillä ei ole varmuuskopiota eikä näin ollen pysty hyödyntämään suvullisen lisääntymisen väitettyä ”etua”. XX-nainen voi vaihtaa varmuuskopiostaan yhteensopivia DNA-jaksoja meioosissa, kun sukusolut muodostuvat. Kyse on rekombinaatiosta. Rekombinaatiossa syntyvät uudet geeniyhdistelmät ja tästä seuraa, että jokainen yksilö on erilainen, ainutkertainen. Samalla tarjoutuu mahdollisuus vaihtaa mutaatioiden vaurioittamat geenit vastinkromosomiparin (varmuuskopio) terveisiin geeneihin. Y-kromosomi ei voi rekombinoida X:n kanssa kuin hyvin pieneltä osin, koska muuten Y-kromosomin kantama miesgeeni pääsisi X:ään ja kaikista jälkeläisistä tulisi miehiä! Tästä on kuitenkin seurannut, että mutaatiot ovat tärvelleet suurimman osan Y-kromosomin geeneistä, ja ne on menetetty. Alkuperäisistä 1000 geenistä on jäljellä enää 78. Onkin ihmetelty, kuinka miehet ovat ylipäätään selvinneet toistaiseksi? Tuoreet tutkimukset osoittavat, että Y-kromosomi pystyy rekombinoimaan jonkin verran ”sisäisesti” muodostamalla mutkan ja näin hakemalla itselleen ”vastinkromosomin” sopivalta alueelta. Tämä ilmiö on toistaiseksi pelastanut miehet sukupuutolta.

Y-kromosomista puheen ollen on myös hyvä ottaa esille mitokondriot. Mitokondrioissahan ei ole mutaatioiden korjausjärjestelmää, eikä siellä ole introneja; geenivirheet kohdistuvat siis aina valkuaisainetta koodaavaan osaan. Mitokondrioiden DNA:ssa ei ole myöskään kilpenä toimivia histoni-nimisiä valkuaisaineita.

Mitokondrioita on verrattu elämän liekkiin, joka sammuu niiden geneettisen informaation rappeutuessa. Mitokondrioden mutaatioilla on havaittu olevan vaikutus ihmisen vanhenemiseen. Joka sukupolvessa mitokondrioihin ”kerääntyy” mutaatioita. Niissä tapahtuu mahdollisesti jopa 10-100 kertaa enemmän mutaatioita kuin solun tumassa. Mitokondriot periytyvät äidiltä, ja suhteessa joka kerta aina vain rappeutuneemmassa geenialtaassa jälkeläisille. Jos olisimme olleet jo miljoonia vuosia täällä, olisi kaikki informaatio solujemme energialaitoksista jo hävinnyt moneen kertaan. Luomisesta ei ole kulunut pitkää aikaa, koska mitokondriot toimivat vielä. Mitokondriota tutkimalla ollaan saatu selville, että kaikilla ihmisillä on mahdollisesti ollut sama äiti "mitokondrio-Eeva". Eräiden tutkimusten mukaan nykyihmiset olisivat olleet olemassa vain n. 6500 vuotta! (vaikutusvaltaisen Nature-Genetics –lehden julkaisussa ilmestynyt tutkimustulos).

Itse pidän 6500 hyvin loogisena, sillä DNA:n rappeutuminen ei voi olla jatkunut kymmeniä tuhansia vuosia, saati miljoonia. Muuten olisimme muuten kuolleet jo sukupuuttoon.

Tästä hetkestä laskien elämän liekki sammuu muutamien tuhansien vuosien päästä. Sama asia koskee ihmisen Y-kromosomia, kuinka miehet (ja naiset) ovat vielä täällä? Tutkimusten mukaan Y-kromosomista on jäljellä enää 7,8% alkuperäisestä geenivarannosta. (1000 geeniä alun perin, nyt 78). Geenit ovat tietysti ”sammuneet”, eivät siis enää toiminnassa. Raamatullinen ajan jakson yhteensopivuus geneettisen rappeutumisen kanssa on hämmästyttävää. Voimme havaita rappeutumisen asteen, ja päätellä sen mukaan milloin se on mahdollisesti alkanut ja jatkunut tasaisesti tähän päivään saakka (alkanut syntiinlankeemuksesta).