Alan piakkoin kirjoittamaan matematiikan gradua. Minua ihmetyttää, miksi suomen kielessä kirjoitetaan "osoitetaan induktiolla n:n suhteen, että ..." Eikö tuon pitäisi olla muodossa "osoitan induktiolla n:n suhteen, että ..."? Tuloshan on kirjoittajan kirjoittama.
"Osoitetaan" - matematiikkaa
xyz
6641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisikohan kyse siitä, että tiede välttelee subjektiivisuutta ja minäkeskeisyyttä?
Itseäni on huvittanut/kiusannut lähes jokaisessa näkemässäni patenttihakemuksissa käytetty ilmaisu "tunnettu siitä, että...". Eikö patentoitava keksintö keskeisine ominaisuuksineen ole pikemminkin vielä tuiki tuntematon ja salassapidettävä juttu?
Patentti- ja rekisterihallitus sentään antaa mahdollisuuden johdonmukaisemmankin sanamuodon käyttämiseen:
>>Patenttivaatimus sisältää johdannon ja tunnusmerkkiosan, jotka erotetaan toisistaan sanoilla "tunnettu siitä, että" tai "jolle on tunnusomaista" tai vastaavalla ilmaisulla.
http://www.prh.fi
Tämän linkin pitäisi toimiakin.
Olen muuten ihmetellyt samaa. Monissa englanninkielisissä teoksissahan käytetään ilmaisuja "we define", "we shall prove" jne. Yleensä ei ole kyse matemaatikosta ja lapamadosta, vaan kirjoilla on useampi kirjoittaja, joten sen voi ymmärtää tarkoittavan tekijöitä.
Voisihan sen myös ymmärtää tarkoittavan kirjoittajaa ja lukijaa, jos olisi luovalla päällä.
Suomalaisessa matemaattisessa tekstissä en ole koskaan nähnyt "meidän" riehuvan, eikä se varmaankaan hyvää tekstiä olisikaan, jos näin tekisi :-)
Loppujen lopuksi kysymykseen parhaiten vastaan gradusi ohjaaja ja tarkastajat. He ovat niitä sen verran paljon nähneet, että tietävät parhaiten mikä on tapa. "Miksi" voi olla vaikea kysymys heillekin. En tiedä.
Tämä menee nyt jaaritteluksi. Sori.
Monikon toisen persoonan käyttö tieteellisessä esityksessä, oppikirjoissa jne. on hyvin tavallista, suorastaan sääntö. Usein sillä on muodollinenkin peruste: kirjoittajia on useita. Mutta muulloinkin on tapana kirjoittaa monikossa; yksikön ensimmäistä persoonaa pidettäisiin jopa tyylirikkona. (Olen kirjoittamassa tietokirjaa englanniksi, eikä todellakaan tulisi mieleenkään kirjoittaa yksikön ensimmäisessä persoonassa muulloin kuin silloin, kun haluan todella kertoa siitä, mitä minä teen - siis varsin poikkeuksellisesti.)
Suomen kielessä monikon toisen persoonan käyttö on vielä astetta huomaamattomampaa kuin englannissa, koska persoona ilmaistaan kirjakielessä yleensä vain persoonapronominilla. Kirjoitetaan "määrittelemme", englannissa "we define" tai "let us define", jolloin persoona tulee erillisessä sanassa esille.
En juurikaan tiedä, mitä suomalaisessa matemaattisessa tekstissä nykyisin kirjoitetaan, mutta ainakin aiemmin monikon toisen persoonan käyttö oli säännönmukaista. Hetkinen... esimerkiksi K. Väisälän "Lukuteorian ja korkeamman algebran alkeet" käyttää sitä järjestelmällisesti: "Esityksen yksinkertaistamiseksi sovimme - -".
Kirjoitat johdonmukaisesti "monikon toisesta persoonasta" tarkoittaen sillä mitä ilmeisimmin monikon ensimmäistä persoonaa.
En ole millään muotoa kielenoppinut, mutta kouluajoiltani olen hämärästi muistavinani jotain tällaista:
Yksikkö
1. minä
2. sinä
3. hän
Monikko
1. me
2. te
3. he
Menikö oikein?
Olet aivan oikeassa, tarkoitin monikon ensimmäistä persoonaa. Olisi ehkä parempi kirjoittaa me-muodosta, jolloin asioiden sotkeminen olisi vaikeampaa (vaikka kyllähän se minulta käy...).